Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Samatha
*Tallityöntekijä Moonlightissa, hoitaa myös hoitajan tehtäviä. Yksityistalli Fuenten omistaja.

Hoidokit: Zanzibar, Meggan, Combat, Birmingham, Aero-Caliber

Taso: 9.

Astutukset:
2013, Zanzibar-Meggan
2013, Zanzibar-Meggan
2013, Majestrike-ChinChin
2018, Zanzibar-Meggan

 ​touko-,kesä -13  v.2013  v.2014
 29.06.2013  9.07.2013  11.7.2013
 24.08.2013  2.02.2018  3.2.2018
 03.02.2018  3.02.2018  4.2.2018  04.02.2018  4.02.2018  4.2.2018
 04.02.2018  9.03.2018  23.3.2018
 23.03.2018  23.3.2018

Tavarat:
-Kenttäratsastuspukusetti
-Lännenratsastuspukusetti 
-Lasso
-Musta-mintunvihreä juoksutuspiiska
-Musta-mintunvihreä kouluraippa
-Musta yleisraippa
-Keltamusta esteraippa
-Mustat kokopaikkaiset ratsastushousut
-Mintunvihreät ratsastuslegginsit
-Musta turvakypärä
-Musta ratsastushattu
-Mintunvihreät sormikkaat
-Mintunvihreä fleecetakki
-Musta-mintunvihreät ratsastussukat
-Kannukset
-Musta satulalaukku
-Musta-mintunvihreäruudullinen talviratsastustakki

Yhteiset:
-Porkkananmakuinen herkkukesipaketti
-Omenanmakuinen herkkukesipaketti
-Siniset vapaa-ajan kärryt
-Hyönteisspray
-Satulasaippua
-Valjasrasva
-Letityskuminauhapussi
-Hevosshamppoo
-Selvitysspray
-Mustat kilpakärryt
-Siniset ravikärryt
-Kavioöljypurkki
-Herkkukeksipaketti, maku: kurpitsansiemen
-Kapsoni
-Mustat kiinteät sivuohjat
-Juoksutusliina
-Kylmöyskääreet

Zanzibar:
-Turkoosi hoitosetti
-Vaaleansininen ristirintaremmi
-Turkoosit hivutussuojat
-Vaaleansininen nailonriimu
-Turkoosimusta riimunnaru
-Turkoosit jännesuojat
-Turkoosit takajalansuojat
-Musta lännenratsastussatula
-Mustat lännensuitset
-Mustaturkoosi lännenratsastussatulahuopa
-Mustat kumiset ohjat
-Musta rungoton satula
-Beigeturkoosi ulkoloimi
-Turkoosi fleeceloimi
-Musta hyönteisloimi
-Musta yleissatula
-Vaaleansininen korvahuppu
-Mustat polvisuojat
-Mustat yhden korvan lännenratsastussuitset
-Turkoosit pintelit
-Turkoosi hapsupanta
-Vaaleansininen hikiloimi
-Musta rintaremmi
-Musta estesatula
-Vaaleansinimusta kouluhuopa
-Mustat takajalansuojat
-Musta nahkariimu
-Turkoosi naruriimu
-Vaaleansininen ketjunaru
-Musta harjapaketti
-Vaaleansininen yleishuopa
-Mustat suitset kahdella turpahihnalla
-Harmaa hyönteisloimi
-Satulavyö panssarilla
-Mustat meksikolaissuitset
-Musta korvahuppu
-Mustat ravisuitset
-Otsapanta hevosen nimellä
-Mustat suitset yhdellä turpahihnalla
-Musta koulusatula
-Kouluratsastussatulavyö
-Mustat kumibootsit
-Vaaleansininen näyttelyriimu
-Mustat Flower bridlesit
-Mustat barokkisuitset

Meggan:
-Keltainen kaviokoukku harjalla
-Ruskeabeiget meksikolaissuitset
-Ruskea lännenratsastussatula
-Beigeruskea lännenratsastussatulahuopa
-Beige hyönteisloimi
-Keltainen koristeellinen näyttelyriimu
-Vaaleanruskeat orbitlesit
-Beige harjalaatikko
-Beigeruskea harjapaketti
-Keltainen jumbosieni
-Beige hikiviila
-Ruskea riimunnaru
-Harmaabeige nailonriimu
-Vaaleanruskea lännenratsastussatula
-Beige yleishuopa
-Keltaiset pintelit
-Vaaleanruskeabeige martingaali

Combat:
-Violetti harjalaatikko
-Violetti harjapaketti
-Violetti kaviokoukku harjalla
-Jumbosieni
-Violetti hikiviila
-Violettimusta riimunnaru
-Violettimusta nylonriimu
-Orikuolain
-Gag-kuolain
-Gag-hihnat
-Musta nahkadelta
-Mustavioletti rintaremmi joustoilla
-Mustavioletti martingaali
-Mustat suitset remonttiturparemmillä
-Mustat kumiset nahkaohjat
-Violetti korvahuppu
-Musta yleissatula
-Violetti yleishuopa
-Violettimusta juoksutusvyö
-Violetti juoksutusliina
-Violetit neoprensuojat​
-Violetti hoitosetti
-Violetti ketjunaru
-Mustat yhdistelmäsuitset
-Mustat kumiset nahkaohjat
-Nelirenkainen olympiakuolain
-Kuparirolleri
-Musta cross-rintaremmi
-Musta joustochambon
-Musta gogue
-Violetti korvahuppu
-Musta satulavyö vatsapanssarilla
-Musta geelipatja
-Violetti Moonlight-huopa
-Musta chambon
-Violetit neoprenbootsit

Birmingham:
-Mintunvihreä hoitosetti
-Pesuhanska
-Mintunvärinen riimunnaru
-Mintunvärinen nylonriimu
-Mintunvihreä-ruskea talliloimi
-Ruskeat sidepull-kuolaimettomat
-Ruskea lätkäsatula
-Mintunvihreä turvajalustin
-Mintunvihreä yleishuopa
-Mintunvihreä kaulanaru

Aero:
-Lime hoitosetti

-Lime riimunnaru
-Lime nylonriimu
-Lime fleeceloimi
-Lime hapsupanta
-Tuttipullo
-Jalkapallo

Rahat: 7712vr, 6 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  4  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Samatha

04.05.2018 13:49
JATKOA...
Talutin pientä varsaa pitkin lehtien peittämää polkua, joka kiemurteli tarhojen välissä. Olimme toista kertaa lyhyellä talutuslenkillä ilman Meggania. Aerolla oli paljon katseltavaa oranssien lehtien leijaillessa maahan. Syksy oli parhaimmillaan, aurinko lämmitti ja ruska oli huimaavan kaunis. Varsa tepasteli vierelläni pirteänä, mutta vilkuili kohti tarhaansa, jossa Meg tarkkaili menoamme. Kävelimme tarharivin perälle saakka ja tulimme toista puolta takaisin. Näin muutaman tallilaisen haravoimassa lehtiä pois laitumilta. Polun varrella oli muutama suuri lehtikasa ja tietysti Aero sai hepulin, eikä millään meinannut pysyä pakoillaan.
-No mene sitten, sanoin ja löysäsin hieman narua. Varsa loikkasi heti luvan saatuaan lehtikasaan ja peuhasi siellä hyvän tovin. Pian kuulimme Megganin hirnahduksen - oli aika lähteä takaisin emän luo.
JATKUU...

Nimi: Samatha

18.04.2018 15:08
-Aero alas sieltä! huusin hieman kiukkuisena varsalle, joka oli kiivennyt laitumella olevan suuren kiven päälle. Vastaukseksi sain tuiman katseen ja hännän huiskautuksen. Lähdin marssimaan päättäväisesti kohti pientä riiviötä, joka nyt käänsi takamuksensa kohti minua. Uusi hännänheilautus. Rämmin laitumen mutaisen kohdan yli ja juuri kun olin pääsemässä kiven luo, saappaani juuttui mutaan. Aero käytti tilaisuuden hyväkseen ja loikkasi alas kiveltä minnun repiessä saapasta pois. -Hemmetti, sadatin kun mutaa roiskui putipuhtaille ratsastushousuilleni. No, mitä sitä voisi olettaakaan, että housut pysyisivät puhtaina tallilla? Ei ikimaailmassa! Saatuani saappaan jälleen jalkaani otin uuden suunnan kohti laitumen kauimmaista nurkkaa, johon Aero oli juossu - turvaan emänsä taaksen. -Vielä minä sinut nappaan, sanoin varsalle, joka kurkki Megganin mahan alta.
JATKUU...

Nimi: Eerika

02.04.2018 19:24
Sun tarinat on inspaavii ja ihanii❤ sun hoitsutki on tosi ihanii varsinkin Meggan ja Zanzibar❤ ja käytät tosi hyvin aika monia tyyppeihin sun tarinoissas!
~Eerika

Nimi: Claudiaaa

31.03.2018 11:30
Ihana kun käytät muita sun sadussa vaikka et tunne niitä ees❤
Sun, Miisan ja Nalan tarinat on tosi inspaavii.
Kiitti että oot täällä

Nimi: Samatha

22.03.2018 18:19
JATKOA...
Olin taluttanut viimeisen kilometrin Combatia, koska se oli jostain syystä alkanut arastamaan selkäänsä. Tallille palattuani tarkistin, ettei satulan alle ollut päässyt mitään. Juteltuani Katatun kanssa päätimme tarkkailla tilannetta pari päivää, jos tilanne pahenisi soittaisimme eläinlääkärin. Kasvukipuja ne tuskin enää olivat. Katatu veikkasi, että ori oli maastoillessa jännittänyt selkäänsä osittaisen liukkauden takia ja selkä oli sen takia mennyt jumiin. Tämän takia koitin vähän hieroa ja venytellä hevosta sen syötyä heinänsä. -Moi, onko sulla kiirettä? kysyi Nala, joka ilmestyi käytävälle. Suljin juuri Combatin ovea. -Ai moi, ei ole, kuinka niin? -Ajattelin jos olisit halunnut tulla liikuttamaan poneja kanssani? Ajattelin mennä agilityä Don Roanin kanssa, hän kertoi. -Joo, mikä ettei! innostuin heti. Aloin heti käymään läpi päässäni tallin minihevosia. Jouduin kirtämään hetken tallissa kunnes löysin Mörkön, jolla ei ollut hoitajaa. Mörkö oli falabella ja sitä käytettiin juuri sopivasti agilityyn. -Mennään hakemaan riimut ja narut, Nala sanoi lähtien kävelemään satulahuoneeseen. Seurasin perässä ja mietin samalla, tulivatkohan ponit - Roni ja Mökö toimeen keskenään. No, pianhan se nähtäisiin, onneksi olimme molemmat Nalan kanssa kokeneita, joten ongelmia ei pitäisi tulla.

-Tules nyt, Nala kehotti Ronia, joka ei suostunut nousemaan pöytä-esteelle. -Se taitaa olla välillä vähän jääräpäinen? sanoin. -Jep! heti sen sanottuaan poni luovutti ja nousi pöydälle. Minä siirryin Mökön kanssa pujottelutehtävään. Mörkö oli ainakin tähän asti ollut oikein yhteistyöhaluinen ja näytti nauttivan esteiden hyppimisestä. -No hups, sanoin kiusoittelevalla äänellä Mökölle, joka käveli päin pujottelukeppiä. -Mites se nyt noin? kysyin nauraen. Mökö jatkoi kävelyään hieman nolon näköisenä. -Hih, ei näytä Mökölläkään sujuvan täydellisesti, Nala kiusoitteli. -Ei, juuri kun pääsin kehumasta sitä, naurahdin. Käskin ponin raviin ja laukalle juuri ennen aaltoestettä. Se hyppäsi sen innokkaasti ja joustavasti.

-Hei vanhus, morjenstin Birchiä saapuessani sen karsinalle. Pudotin pelletit kippoon ja varmistin, että vesiautomaatti toimi. Taputin hevosta ja suljin karsinan oven. Se oli viimeinen, nyt siivoamaan maneesi. Hain kottarit ja talikon ja suuntasin maneesiin. Aloitin järjestelemällä minun ja Nalan jättämät agilityesteet pois. Sitten tasasin ponnistus- ja laskeutumispaikat ja viimeisenä poistin lannat. Keskellä maneesia möllötti myös iso karvatukko, poimin sen myös kyytiin. -Ihanaa, karvanlähtöaika, totesin ääneen ja irvistäen. Asetin talikon kärryihin ja tsekkasin, että maneesi oli siisti. Suljin oven perässäni.
LOPPU

Vastaus:

300vr
Saat este- ja maastoratsastaja, sekä siivooja -merkit! :D

Nimi: Samatha

21.03.2018 19:17
JATKOA...
Olimme tulleet Combatin kanssa oman tallini pihaan. Kiristin ohjasotettani ja otin napakamman istunnan. Jostain kuului hirnahdus - tunnistin sen Dragon hirnahdukseksi. Combat nosti päätään ja höristi korviaan. Näin Adoniksen, joka ravasi jostain nurkan takaa tarhansa portille. Tunsin, miten Combatin lihakset jännittyivät. Huikkasin hepoilleni tervehdykset pitäen ääneni tasaisen rauhallisena, ettei Combat hermostuisi ainakaan siitä enempää. Ratsastin Daltonin tarhan luokse. -Daltooon, huhuilin sitä. Kauempana heinää syöneen orin pää nousi ja se lähti kävelemään laiskasti portille. Tajutessaan, että minulla oli allaan tuntematon hevonen, se valpastui ja sen silmät suurenivat. Dalton nuuhki ilmaa. Taputin Combatia kaulalle rauhoittaakseni sitä. Hevonen allani seisoi jännittyneenä ja ojensi hieman turpaansa nuuhkiakseen vierasta. -Combat, tässä on oma hevoseni, Dalton, se on kiltti, joten ei tarvitse pelätä. Dalton oli varmaankin helpoin ja rauhallisin hevosistani, joten se ei näykkäissyt tulokasta, kuten Adonis todennäköisesti olisi tehnyt. Käänsin Combatia niin, että ulotuin taputtamaan Daltonia kaulalle. Dalton oli hieman rennompi kuin Combat, mikä oli tosin hyvin sen tapaista. Kuulin talon oven aukeavan: äiti tuli ulos. -Moikka! huikkasin hänelle. Hän tuli hymyillen luoksemme. -No hei, kukas sinä olet? hän sanoi ojentaessaan kätensä Combatin haisteltavaksi. -Tämä on Combat, toinen itse kouluttamistani, tai voisiko sanoa, että kasvattamistani hevosista. -Aivan, mustangi siis, äiti loi tutkivan katseen hevoseen. Hän rapsutti Combatia harjan alta, mutta hevonen oli enemmän kiinnostunut tekemään tuttavuutta tuntemattoman hevosen kanssa. -Kyllä siitä on kasvanut hieno hevonen, näin sen viimeksi sen ollessa pieni varsa, äiti sanoi mittaillen Combatia katseellaan. -Kyllä, se on oikein sopusuhtainen, hän jatkoi. Mustangi oli varmasti aivan erilaista, kuin mihin äiti oli tottunut työskenneltyään puoliveristen kanssa koko ikäni. Juttelimme vielä hetken, ennen kuin lähdin ratsastamaan takaisin kohti Moonlightia.

Metsätie oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten pystyimme ravaamaan osan matkasta. Combat liikkui hyvin, mutta oli hieman säpsy. Ori on hieman pelokas maastoillessa, varsana se säikkyi aivan hirveästi pusikoissa vaanivia mörköjä, eikä aina halunnut lähteä edes emänsä perässä maastoon.
JATKUU...

Nimi: Samatha

21.03.2018 19:04
JATKOA...
Raviverryttelyjen jälkeen otimme laukkaa ympyrällä ja tulimme toiseen päätyyn asettamani puomit, joita olimme siis menneet myös ravissa. Meg oli hyvin kuulolla ja kantoi takapäätään hyvin - yleensä se oli hieman laiska ja vetelän oloinen takapäästään. Kun minusta tuntui, että olimme verrytelleet tarpeeksi, aloimme tulemaan esteitä. Olin pystyttänyt vain muutamia pystyjä ja ristikoita, en mitään sen erikoisempaa. Aluksi olin ajatellut tekeväni kunnon esteradan, jossa olisi ollut muuri, okseri ja muita hieman erikoisempia esteitä, mutta motivaationi oli loppunut yhtä äkkiä kuin tullutkin. Joten olin päätynyt yksinkertaiseen rataan. Esteiden korkeudetkaan eivät olleet päätä huimaavia ja tamma ylitti ne kevyesti. Tarkoituksena ei ollutkaan hypätä korkeutta vaan treenata oikeita teitä ja kaikinpuolin hyvää hevosenhallintaa matalista vauhdeista. Esteet kun eivät olleet Megganin vahvuus - se näytti pikemminkin laiskalta lahnalta esteradoilla. Naurahdin mielessäni mielikuvalle esteitä hyppivästä lahnasta. No, ehkei tamma ihan niin huono ollut, mutta harjoiteltavaa oli!

-Prr, hyvä tyttö, hidastin hevosen käyntiin. Se puuskutti viimeisen laukkakierroksen jälkeen. Annoin hevoselle pitkät ohjat ja taputtelin sitä. -Hieno tamma, lepertelin. Estetunti oli sujunut paremmin kuin odotin, Meg oli tänään normaalia energisempi esteradalla. Aamun kaura-annos oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä. Kävelin loppukäyntejä kun Claudia tuli kentälle söpön nimikkoponinsa kanssa. -Aitko tulla hyppäämään? kysyin häneltä. -Joo, Claudia sanoi laskiessaan jalustimia. -Minä voin laskea esteet ennen kuin lähden, tarjosin apuani. Menin vielä muutaman kierroksen rauhallista käyntiä ennen kuin ratsastin yhden esteen lähelle ja laskeuduin selästä. -Mihin korkeuteen? -Laita vaikka 30cm, Claudia sanoi. -Ok. Laskin raidallista puomia alaspäin Megganin pärskähdellessä vieressä.

Meggan oli hoidettu pois ja Combat haettu tarhastaan. Se seisoi kärsimättömän oloisena sidottuna käytävälle kun raahasin satulan sen luo. -Mennäänkös vähän maastoilemaan? Ori kuopi kaviota kuin sanoen: mitä vaan kunhan pääsen pois tästä tunkkaisesta tallista. Aloin varustamaan hevosta ripein ottein.
JATKUU...

Nimi: Samatha

11.03.2018 11:38
Tänään hyppäisin Megganin kanssa esteitä. Aamuhommien jälkeen varustin hevosen tavalliseen tapaani ja talutin kentälle, jonne olin pystyttänyt esteitä töideni välissä. Avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan hevosta kentälle. Ulkona oli pari maastoon lähdössä olevaa hoitajaa. Moikkasin heitä ja menin kentälle, jossa oli kaksi ratsastajaa.
-Saako tulla? kysyin. -Joo, olemme juuri lopettamassa, tule vaan, Ilonaksi tunnistamani hoitaja sanoi. Aukaisin kentän portin ja menin sisään. -Hypättiin vähän esteitä, oli kyllä hirmu hauskaa! toinen hoitaja, Eerika, sanoi. Suljin portin perässäni ja talutin Megin kaartoon. -No hyvä, että esteeni kelpasivat muillekin, naurahdin noustessani selkään. Aloin kävelemään alkukäyntejä Ilonan ja Eerikan mennessä loppuraveja. Vesi nokkui aidalta: lumi oli alkanut viimein sulamaan ja kevät teki tuloaan. -Tiedätkö aikooko Katatu pitää kesäleirejä? Ilona kysyi. -Jaa-a, en osaa sanoa, koska emme ole vielä puhuneet asiasta, sanoin miettien. -Joo, ei Katatu ole vielä puhunut mitään, jatkoin hetken muistia kaiveltuani. -Kauanko olet ollut tällä tallilla? Eerika kysyi. Muistelin hetken. -Aika alusta alkaen, vuodesta 2013… se tekee noin kuusi vuotta. -Ohhoh, Eerika hämmästeli. -Onko täällä enää hoitajia, jotka on ollut yhtä kauan? Ilona kysyi. -Odotas… sanoin ja aloin kaivelemaan muistiani. -Eei, ei taida olla, vastasin lopulta. Megganin heittäessä päätään kyllästymisen merkiksi otin vihdoin ohjat tuntumalle. -Voidaanko me tulla seuraamaan kun hyppäät? Eerika kysyi. Tytöt olivat menneet kaartoon ja laskeutuivat nyt hevostensa selistä. -Kyllä, ilman muuta jos haluatte! vastasin hymyillen. Kun kaksikko oli mennyt nostin tamman raviin.
JATKUU...

Nimi: Samatha

04.02.2018 10:08
Dalton seisoi ylväänä. Täydellisessä asennossa, kantaen päätään korkealla. Valokuvaajan kamera lauloi miehen napsiessa kuvia orista. Kevätaurinko loi lempeää valoaan lumihangelle. Hanki kimalteli häikäisevästi. -Nyt voimme siirtyä ratsastuskuviin, miess sanoi otettuaan kuvat Daltonista jokaisesta mahdollisesta suunnasta. Varustin hevosen rivakasti ja nousin selkään. Talviratsastustakkini suojasi mukavasti viidentoista asteen pakkaselta. Painoin pohkeet hellästi kylkiin ja hevonen lähti kuuliaisesti liikkeelle. Ennen kuvauksia olin juoksuttanut sen, eli alkulämmittelyt oli hoidettu. Kokosin hevosta saadakseni käynnin mahdollisimman näyttäväksi. Dalton liikkui normaaliin, reippaaseen tapaansa hangessa. Lumi narskui ja vikisi allamme melkein kantaen meitä. Otimme lyhyet pätkät ravia ja laukkaa, hieman rennommin ja kooten. Lumi pöllysi ilmaan meidän nelistäessä pitkin peltoa. -Mahtavaa, mahtavaa! valokuvaaja huusi. Kuvaussession päätteeksi otimme vielä levade- kuvia sekä halikuvia. Dalton oli jälleen tehnyt hyvää työtä. Pian minulla olisi riittävästi kuvia orin sivuja varten. Meidän täytyi lisääntyneiden kulujen takia nostaa hieman orien astutusmaksuja, joten tarvitsisimme mahdollisimman hyviä kuvia ilmoituksiin. Daltonilta löytyi kivoja kuvia näyttelyistä, ratsastuksesta ja muun muassa laiduntamisesta, mutta askellajikuvia orista ei oikeastaan ollut. Nyt on sekin puute korjattu. Laskeuduin selästä pehmeään lumeen ja upposin nilkkojani myöten puuterilumeen. Talutin Daltonia kohti tallia. Vesi tippuili räystäällä olevista jääpuikoista ja pihassa oli muutama lintu. Jäniksen jäljet veivät omenapuiden luo ja kaikki merkit viittasivat kevääseen. Katsoin lämpömittaria: enää kaksitoista pakkasatetta! Ilma oli lämmennyt jo muutamalla asteella ja aistin, että se lämpiäisi päivän mittaan vielä enemmän. Ensi viikolle olikin luvattu täysin nollakelejä, joten saimme nyt nauttia viimeisistä pakkaspäivistä. Kevään tuloa ei voinut estää, sen huomasi hevosten kasvaneista energiavarastoista!

Vastaus:

80vr, saat kevätfiilistelijä-merkin!
Tässä tarinassa oli tosi mukavasti kuvailua ja ihana tunnelma. :3

Nimi: Samatha

03.02.2018 20:50
Katatu oli hälyttänyt minut illaksi apuun, sillä joku tallin hevosista oli ilmeisesti sairastunut. Ainakin näin päättelin nähtyäni eläinlääkärin auton. Minut oli hälytetty paikalle pitämään ajo-opastusta aloitteleville raviohjastajille. Illan ohjelmassa olisi kuulemma suoraan ajamisen ja kääntämisen opettamista. Menin talliin ja autoin hoitajia varustamaan hevosia. Ulkona autoin myös kärryjen kiinnittämisessä ja tarkistin lopuksi, että kaikkien varusteet olivat oikein. Sitten lähdimme pienen porukan kanssa raviradalle.

-Apua, en minä uskalla! joku hoitaja sanoi istuuduttuaan kärryille. -Haluatko, että minä tulen aluksi ohjaamaan? kysyin häneltä. Muut odottivat käskyä lähteä liikkeelle. -Joo, se olisi kiva. Kapusin kaksinistuttaville kärryille, jotka oli valjastettu shetlanninponin perään. Näytin oikean ohjasotteen ja annoin sitten kaikille äskyn lähteä liikkeelle. -Eli aivan kuten ratsastaessa, oikeasta ohjasta vetämällä hevonen kääntyy oikealle ja vasemmasta taas vasemmalle. Erona toki on se, että nyt ette istu hevosen selässä, selitin. Hetken päästä viimeinenkin aloittelija uskalsi tarttua ohjiin, joskin minun vielä istuessa kärryillä. Pian hänellä alkoikin sujumaan ja siirryin seuraaville kärryille tarkkailemaan toisen kuskin ohjastamista.

-Sehän meni hyvin, sanoin tunnin päätteeksi. Kaikki olivat päässeet kokeilemaan niin käyntiä kuin ravia, uskaliaimmat tietysti eniten. Minusta oli kiva auttaa muita ja ilmoittauduinkin Katatulle vapaaehtoiseksi jos tulisi vastaaavia tilanteita vastaan. -Muistakaa sitten tulla huomiseksi kello kaksitoista, Katatu ohjaa teille sitten toisen tunnin. Ennen tallilta lähtöä yritin etsiä Katatua käsiini ja löysinkin hänet Grandin karsinalta. -Hei, mites täälä menee? kysyin. -Luojan kiitos hyvin. Grandi sai ähkyn, mutta se oli onneksi lievä ja selviämme säikähdyksellä, Katatu sanoi taputtaen hevosta. -Miten tunnilla sujui? -Hyvin, he pärjäsivät hienosti. Poistuessani tallissa toivotin hyvät illanjatkot muutamalle käytävää puhdistavalle hoitajalle. Kotona minua odottaisi vielä iltaheinien jako kahdeksalle hevoselle.

Vastaus:

300vr
Saat lisäksi Kirjailija, raviohjastaja ja tunnollinen hoitaja-merkit! :D
Kivan monipuolinen tarina! :)

Nimi: Samatha

03.02.2018 15:35
JATKOA...
Alkuverkkojen aikana ulkoina alkoi paistamaan aurinko, joka loi nyt valoaan maneesin yläikkunoista. Olin kerännyt ohjat jo hetki sitten ja alkanut tekemään pidätteitä, askeleen pidennyksiä sekä lyhennyksiä. Kirka oli hyvin kuulolla ja liikkui reippaasti. Pian otimme ravia ja rupesimme tekemään yksinkertaista tehtävää, johon kuului voltti lyhyellä sivulla, pohkeenväistö keskelle, pysähdys suoraan ravista. Pysähdyksen jälkeen nostimme suoraan raviin ja uralle päästyämme pari askelta koottua. Sitten loppu-uran joko ravaisimme tai kävelisimme. Kirka ravasi kuuliaisesti, mutta tarvitsi kuitenkin selviä apuja ja minun piti toden teolla keskittyä uuden hevosen selässä. Otimme väliin käyntitauon, jonka jälkeen teimme toiseen suuntaan hieman erilaista ravitehtävää. Sen jälkeen otimme molempiin suuntaan laukkaa pääty-ympyröillä. Tänään testaisin vain laukan, mutta en työstäisi sitä kovinkaan paljoa. Keskittyisin enemmän raviin. Lopuksi teimme vielä pientä, nopeatempoista ravi-laukka-käynti-siirtymistehtävää. Suunnilleen tunnin ratsastettuani aloin lopettelemaan, sillä tallityöt kutsuivat. Taputin hevosta antoisasti kaulalle ja kehuin sitä hyvästä työstä. Ensi kerralla luultavasti keskittyisimme laukkaan ja ottaisimme jotain puomitehtävää.

Hoidin Kirkan pois ja juttelin samalla muutamalle tallilaiselle. Miisa ja Pörri kertoivat maastoretkestään, jolla sattui vähän kaikenlaista. -Onko sulle tapahtunut mitään jännää maastossa? Pörri kysyi. -Voi kyllä! Paljonkin! sanoin naurahtaen ja laskien harjan harjapakkiin. -Voitko kertoa? Miisa uteli. -Tottahan toki, mennäänkö tallihuoneeseen? Minulla on hetki aikaa ennen kuin pitää alkaa töihin, suljin karsinan oven ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti tallihuonetta.
LOPPU

Vastaus:

Tästä pätkästä saat sen kouluratsastaja-merkin. :)

Nimi: Samatha

03.02.2018 10:06
JATKOA...
Olimme jakaneet hevosille päiväruoat. Kaikille paitsi Megganille, jota nyt harjasin karsinassa. Tamma tuntui olevan hieman loukkaantunut kun hän ei ollut saanut ruokaa. Sujautin lohdutukseksi sen suuhun porkkanan ennen kuin otin kovan harjan. Jynssäsin pölyt ja liat kunnolla pois karvalta. Meg nautti puunaamisesta: se sulki silmänsä ja lepuutti toista takajalkaansa. Kovan harjan jälkeen suin vielä irtokarvat ja muun likaisen kovan harjan jättämän irtolian pois pölärillä. Sitten kävin läpi harjan ja hännän. Letitin häntään yksinkertaisen palmikon ja puhdistin sitten kaaviot. Vuoronperään minun edetessä Meg vaihtoi painoa jalalta toiselle. Viimeisessä kaviossa oli mutaa, joka ei meinannut lähteä irti. Aikani yritettyä mutapaakku viimein irtosi ja laskin jalan maahan. Taputin hevosta lavalle mennessäni hakemaan varusteita.

Menisimme tänään vain kevyesti Westerniä. Kentällä oli myös Miisa uuden hoitohevosensa kanssa. Olin iloinen, että hän oli halunnut alkaa hoitamaan Lakotaa. Kävelimme yhdessä alkukäynnit ja aloimme sitten tehdä omia juttujamme. Alkuverkkojen jälkeen Miisa päättikin lähteä maastoon, joten jäimme kentälle kahdestaan Megin kanssa. Ratsastimme erilaisia teitä ja teimme paljon pysähdyksiä. Nopeita siirtymisiä eri askellajien välillä ja muutama todella pieni taivuttava voltti. Meg kantoi päätään alhaalla, juuri sillä korkeudella kuin lännenhevosen kuuluikin. Olisi kivaa päästä tammalla pitkästä aikaa lännenratsastuskisoihin! Meidän laukatessa pitkin keskihalkaisijaa saapui kentän reunalle pari tyttöä moikkaamaan meitä. Tunnistin heidät Iituksi ja Maisaksi. He olivat hoitaneet tallilla jo pidempään ja tulleet minulle aika tutuiksi. Ratsastin aidan viereen ja Meggan työnsi päätään silitettäväksi. -Kivaa nähdä suakin pitkästä aikaa ratsastamassa, Iitu sanoi. -Jep, on kyllä kiva päästä pitkästä aikaa ratsastamaan muillakin kuin omilla hevosilla, sanoinsilittäen tamman kaulaa. -Missä sä oot ollut, sua ei ookkaan näkynyt tallilla hetkeen? Maisa kysyi. -Mun piti suorittaa opiskelun viimeisiä töitä ja sitten oli valmistujaiset, sanoin. Viimeaikoina aikani oli mennyt pitkälti rutistaessa vimeisiä koulujuttuja, siksi olin ehtinyt käymään vain ruokkimassa ja siivoamassa Moonlightissa. -Nyt kuitenkin mulla on aikaa panostaa päivät pitkät rakkaaseen harrastukseeni, eli hevosiin, kerroin hymyillen. Vaihdoimme vielä pari sanaa, kunne Meg alkoi kuopimaan. -Jaa, meidän pitää varmaan jatkaa, hei nyt!

Meggan oli viimein päässyt syömään ja sen karsinasta kuuluikin kova rouskutus. Olin Kirkan kanssa käytävällä. Sovitin sille uusia varusteita: säädin remmejä sopivan mittaisiksi. Menisimme maneesiin pienelle koulutreenille ennen kuin pitäisi viedä hevosia ulos ja siivota. Kirka veti päänsä ylös minun laittaessa sille suitsia. -Pää alas, komensin ja sainkin sen laskemaan päänsä. -Kiitos. Hevonen steppaili ja uhkui menohaluja. -Joo tiedän että et ole saanut treeniä pitkään aikaan. Laitoin leukahihnan kiinni ja tarkistin, että kaikki varusteet olivat oikein. Napsautin lukot auki ja talutin hevosen maneesiin.
JATKUU...

/Megin luonteesta löytyy muutamia kirjoitusvirheitä, korjaisitko ne? :)

Vastaus:

Korjaan ne! :)

Nimi: Samatha

03.02.2018 08:41
-Hei Birch, tervehdin Birminghamia tullessani sen tarhalle. Se nosti päänsä ja käänsi sen minuun päin. Se katsoi pää kallella kohti minua. Menin rauhallisesti sisään tarhaan ja ojensin käteni orille. Se nuuhki sitä tarkkaan. Jostain sen sokealta sivulta kuului kimeää hirnuntaa ja se joutui kääntymään kokonaan ympäri nähdäkseen äänen lähteen. Birch hörähti rauhallisesti ja kävelin sitten sen sivulle. Ujutin riimun päähän ja napsautin riimunnarun päähän. -Tule, mennään, sanoin vetäen narusta. Talutin hevosen suoraan pyöröaitaukseen, jossa aioin luoda sihen luottamusta parellin avulla. Jos se olisi luottavainen, nousisin lopussa sen selkään, minulla oli myös kaulanaru mukanani.

Birch liikkui hyvin rauhallisesti ja nosteli jalkojaan aika ylös, varmaan siksi, ettei se kompastuisi. Ori oli kengätön, ollut kuulemma jo monta vuotta. Kuljimme pyöröaitauksessa esteeltä toiselle ja harjoittelimme sitten pressua. Birch kulki koko ajan pää hieman vinossa, jotta se näkisi paremmin eteensä. Se epäili pressun rapinaa alussa, mutta suostui kuitenkin kävelemäään sen läpi. Tulimme pressua vielä useaan kertaan myös pysähdyksen kanssa. Siirryimme seuraavaksi pieneen puomi-pujottelutehtävään. Hevonen ei meinannut aluksi ollenkaan tajuta, että tolppia piti pujotella. Lopuksi jouduin kääntämään sen pään joka välissä siihen suuntaan, mistä tolppa piti kiertää. Lopuksi totesin, että tämä taitaa olla liian hankala tehtävä vanhukselle ja tyydyin vaan taluttamaan sitä pitkin aitausta ja puomien yli.

-Saanko nousta selkääsi? kysyin hevoselta, jonka kaulalla oli kaulanaru. Silittelin sen päätä ja kaulaa, eikä se ollut enää moksiskaan. Nousin varovasti sen selkään ja annoin sen hetken totutella painoon selässään. En ollut havainnut kysyä Katatulta, milloin sen selässä viimmeksi oli käyty. Annoin pohkeita ja hevonen lähti käyntiin. Alussa se otti kamalan pitkiä ja korkeita askeleita, mutta pian se jo käveli normaalisti. -Pääsikö unohtumaan millaista on kun on ratsastaja selässä? kysyin taputtaen sen kaulaa hellästi. Kävelimme suuntaa vaihtaen muutaman kierroksen ja tulin sitten alas. Vein Birchin talliin odottamaan päiväruokia.

-Mitä Basso? kysyin kiusoittelevasti taas kerran huonolla päällä olevalta orilta. Otin sen kiinni suoraan liinalla. Talutin vikuroivan, päätään heittelevän hevosen pyöröaitaukseen. Siellä juoksuttaisin sitä. Aitaukselle päästyämme herra pysähtyi portille, eikä suostunut tulemaan sisään. Hetken kiskottuani koitin taputtaa juoksutuspiiskalla sitä lautaselle. Siitäkös se piti: se potkaisi, heitti pukin ja otti pari laukka-askelta, mutta ainakin sain sen sisälle aitaukseen. Suljin portin huolella ja asetuin sitten aitauksen keskelle. Jouduin suorastaan pakottamaan pitkin poikin aitoja nuohoavan, ravaavan hevosen ympyrälle piiskan avulla. -Ravaa sitten, sanoin sille kun se ei suostunut hidastamaan käyntiin. Hetken ravattuaan se hidasti käynnille. Annoin sen kävellä hetken, kunnes kannustin sen laukalle. Basso lähti laukkaan pukittaen. Se otti muutaman pitkän, nopean laukka-askelen viskoen kaulaansa. Tämään jälkeen vaihtaisin suuntaa.
JATKUU...

Vastaus:

Annan tästä jo Natural Horsemanship- ja Jalat Maassa -merkit. :)

Nimi: Samatha
Kotisivut: http://ytfuente.suntuubi.com

02.02.2018 17:36
En tieä, olisiko tämä pitänyt laittaa Tallihuoneeseen?
Mutta, voisiko kaappiini ja henkilökunta-kohtaan laittaa maininnan hevostilastani? Jos siis saan kirjoittaa myös omalta tilaltani tarinoita, kun sanoi, että harkitset asiaa?
Mietin myös, pitäisikö hevoseni siirtää Varatut-kohtaan kun aloin "hoitamaan normaalisti"?
Niin ja vielä sellaista, että mun tallini hevosilta saa pyytää astutuksia jos haluaa!

Vastaus:

Ei sillä nyt hirveästi ole väliä, tälläiset viestit voi laittaa joko omaan kaappiin tai Tallihuoneeseen. ;)
Joo, voin siirtää ne.
Lisäsin maininnan tästä Astutukset-kohtaan! :)

Nimi: Samatha

02.02.2018 17:06
JATKOA...
-Hyvä tyttö, sanoin Megille laitettuani loimen sen sellkään. -Ehditkö tulla hakemaan hevoset sisälle? Katsoin juuri säätiedotuksen ja sään pitäisi huonontua tuntuvasti seuraavan tunnin kuluessa, Katatu sanoi. -Joo, ajattelin itse samaa. Kävin tarkistamassa tilanteen pihatossa, siellä oli kaikk kunnossa, sanoin. Olin käynyt tarkistamassa, että vettä oli riittävästi ja se oli sulaa. Samalla olin vienyt päiväheinät sinne ja levitellyt uusia kuivikkeita. -Oletko jo ehtinyt tutustua Kirkaan tai Bassoon? Katatu huusi viiman yli meidän kävellessä kaukaisimmille laitumille. -En vielä, aloitin hoitamalla ensin mustangit, Zanzin, Combatin ja Megin, kailotin saadakseni äänen kuuluviin. Lunta oli tullut monta kymmentä senttiä ja sitä meni sisään saapaisiini.

-Hei ehtiskö joku tulla hakemaan hevosia tarhoista? kysyin apuvoimia nähdessäni muutaman hoitajan tallilla. -Ilman muuta, keitä saadaan hakea? he kysyivät. -Voitte hakea ensin omat ja kaverienne hoitohevoset, sitten voitte tuoda shetlanninponeja. Kun olette tuoneet ne niin kysykää Katatulta tai minulta lisäohjeita jos tarhoissa on vielä hevosia, selitin kiireesti.

-Onko tuo Panda? kysyin Katatulta katsoen tallihuoneen ikkunasta. Hänkin tuli kurkistamaan ikkunasta. -Onhan se. Tyhmä kököttää keskellä lumipyryä! Toivottavasti ei vilustu, hän sanoi pudistaen päätään. Seurailin tilannetta vielä hetken ikkunasta ja näin sitten Pandan vetäytyvän viimein sisälle pihattoon pukin saattelemana. -Jaa-a, käynpä hoitamassa Basson ja Kirkan, tulen sitten auttamaan sua, sanoin Katatulle nousten tuolilta. -Sopiiko jos käytän Zanzibarin harjoja, en viitsinyt lähteä kauppaan tällä ilmalla, kysyin. Katatu vastasi myöntävästi, joten otin Zanzin harjat mukaan.

-Hei komea poika, puhelin Kirkalle saapuessani karsinalle. Se katsoi kysyvästi minun päälleni: "kukas sinä olet?".Samassa kuului kopsahdus ja osa hevosista säpsähti. Pian tajusin äänen aiheuttajan: luminen oksa oli lentänyt tuulessa tallin ikkunaan. Jouduin rauhoittelemaan järkyttyneimpiä hevosia ennen kuin pääsin harjaamaan uutta hoitohevostani. Kirka oli kisahevonen, joten sen kanssa rutiinini olisivat samanlaisia kuin tilan hevosten kanssa. Puoliverinen. Olin perehtynyt puoliverisiin koko ikäni vanhempieni opastuksella. Tiesinkin niiden treenaamisesta ja ruokinnasta lähes kaiken. Tai no, ei sitä varmaan kaikkea koskaan voi tietää. Näin ollen elo Kirkan kanssa tulisi luonnostaan. Harjasin Kirkan ja puhdistin kaviot rutiininomaisesti. Se nosti kaviot laiskasti, tai sitten olin vain tottunut reippaampiin hevosiin. Viimeisenä menin Basson karsinalle. Vastassa oli ärtyisä ori. Kiinnitin sen lyhyellä narulla ja aloin sukimaan. Se yritti talloa varpailleni ja näykkäistä. Kavioita puhdistaessa se muutamaan otteeseen veti jalkansa pois eikä meinannut nostaa uudelleen. Jääräpäisyytensä takia se muistutti kotitilani Adonista. Olisi jännittävää päästä ratsastamaan näillä! Menisin kauppaan heti sään lauhduttua. Tätä menoa siihen voisi mennä päiviä: katsoin ulos ikkunasta, joka oli lähes kokonaan lumen peitossa. Taivas oli synkkä ja tuntui, että lumisade senkuin sankkeni. Suuret, lähes kämmenenkokoiset lumitupot painautuivat kiinni ikkunaan, eivätkä ehtineet sulamaan, ennen kuin tuuli puhalsi ne kasaksi. Päästin Basson irti ja ehdin juuri ja juuri ulos karsinasta ennen kuin se rynnisti minua kohti valmiina puraisemaan. Laitoin oven rivakasti lukkoon ja Basson etukavio kopsahti oven alareunaan. Se näytti pahaa naamaa. -Soh, soh, rauhoitu ettet hermoostuta muita. Vein Zanzibarin harjat paikoilleen ja menin sitten auttamaan Katatua.

-Missäs se toinen talikko on? kysyin kun olimme järjestämässä tallin tavaroita. -Talikko... Talikko... Katatu mietti hetken. -Voi hyvä luoja! Se jäi kentälle! hän facepalmasi. -Minä käyn hakemassa, sanoin. Nainen katsoi minua epäillen, mutta olin päättänyt. Astuin ulos ovesta ja jouduin ottamaan kiinni hupustani, joka meinasi lentää pois päästäni tuulen voimasta. Ryömin melkein polvenkorkuisessa lumihangessa kentälle. Pihaton oviaukolta näkyi jonkun uteliaan turpa, mutta se vetäytyi samantien takaisin sisälle. Kentälle päästyäni löysin aitaan nojaavan talikon. Se oli hieman jäätynyt kiinni maahan, joten jouduin potkaisemaan sitä napakasti. Juoksin tallille myötätuulen vauhdittaessa minua. Avasin oven ja tuntui, että kaikki lumi tuli mukanani ullkoa. Katatu pudisteli päätään ja otti luudan. Tahallani kopistelin kenkäni ja talikon pitkin käytävää matkallani. Virnistin Katatun puhistessa. Tästä hyvästä saisin puhistaa varmaan kaikki karsinat yksin.
LOPPU

/Voisiko Zanzibarin tietoihin tehdä lisäyksiä LH:sta?

Vastaus:

300vr, saat Talvifiilistelijä-merkin :)

Juu, minäpä lisään.

Nimi: Samatha

02.02.2018 16:44
Uudet tuulet puhalsivat elämässäni. Astelin tallille tuulenviiman tuiskuttaessa oksilta lunta naamalleni. Olin ottanut uuden askeleen elämässäni: vanhempieni hevostila siirtyi virallisesti omistukseeni ja olin ottanut Moonlightistakin muutaman uuden hoitohevosen. Harkinnassani oli yhä muuttaa asemani tavalliseksi hoitajaksi, eli en pitäisi enää hevosia yksityisinäni, hoitaisin vain niitä, kuten muutkin hoitajat. Tietysti olisin yhä tallityöntekijä, kuten olimme Katatun kanssa sopineet. Olin lopettanut Akeelan ja Lakotan hoitamisen, ja ottanut ainakin hetkeksi vastuulleni, hoidettavakseni Kirkan ja Basson. Tiedossani ei vielä ole kauanko hoidan niitä. Oman hevostilan pyörittäminen tulisi viemään paljon aikaani, enkä tiennyt ehtisinkö sen ja Moonlightin töiden ohessa ottamaan vastuun näin monesta hevosesta. Tietysti vanhempani ja pikkusiskoni auttoivat täysipäiväisesti hevostilalla, mutta oli minulla silti paljon hommia.

Tallikuja oli lumen peitossa ja minulla meni lunta kenkiin. Suunnistin totuttuun tapaan hevosteni laitumile päin. Moikkasin niitä kaikkia ja kerroin Akeelalle ja Lakotalle, että niille etsittäisiin uudet hoitajat. Viettäisin kuitenkin niiden kanssa aikaa töitteni takia, vaikka tuntuikin hieman kurjalta luopua niistä. Zanzibar ravasi lumen poikki portille vastaan. -Hei poika, sanoin silittäen sen otsaa. Zanzi työnsi päänsä syliini. -Voi sinua, mennäänkö sisään täältä pyrystä? Orhi hörähti ja tuuppasi minua turvallaan kuin sanoakseen "mennään jo". Avasin portin ja lähdin kävelemään Zanzibarin kanssa tuttua reittiä tallille. En käyttänyt sen tarhasta hakemiseen tai tarhaan viemiseen enää ollenkaan riimunnarua, sillä ori seurasi tasan tarkkaan minua, minne ikinä meninkään. Marssimme Combatin tarhan ohi ja katsoin kylmästä hytisevää oria. -Mitäs sanot, otetaanko musta poikasi mukaan? kysyin isä-Zanzibarilta. Ori nyökytti päätään, joten otimme mukaan myös Combatin. Pidin nuorempaa hevosta kaiken varalta harjasta kiinni, sillä se ei vielä kulkenut yhtä hienosti kuin isänsä. No, ainakaan se ei pääsisi tallipihalta pois, vaikka päättäisikin karata. Liikuimme jonossa pientä lumeen painunutta polkua pitkin. Zanzibar käveli viimeisenä vahtien, ettei Combat erehdy polulta. Aukaisin tallin oven ja talutin Combatin yhä harjasta pitäen omaan karsinaansa. Suljin oven ja katsoin Zanzibaria, joka seisoi oman karsinansa edessä töllöttäen karsinassa olevia heiniä. Avasin oven ja ori otti pari raviaskelta päästäkseen sisälle. Se laski heti päänsä ja ravisti lumet turkiltaan pois. Sitten se alkoi mussuttaa heiniä. Työnsin karsinan oven raolleen ja lähdin hakemaan Zanibarin ja Combatin harjoja. Harjaisin ne läpi oikein hyvin ja selvittäisin jouhet.

-Apua, hevonen irti! kuului tallista huuto. Otin nopeasti harjapakit kantoon ja juoksin käytävälle. Näin jonkun tytön, joka piileskeli kulman takana. Sitten näin Zanzibarin, joka oli avannut oven ja siirtynyt syömään käytävälle ilmestyneitä, ilmeisesti tytön hoitohevoselleen tuomia heiniä. -Heh, ei hätää, ei Zanzibar tee mitään, selitin nostaen hevosen pään ylös heinistä. -Eikös sinulla jäänyt omat heinät kesken? kysyin. Ori katsoi ensin minua, sitten heiniä, siirsi katseen tyttöön ja taas heiniin. Sen jälkeen se luikki kiltisti karsinaansa. -Kas näin, anteeksi jos säikähdit, pahoittelin. -Olen Kitty, tyttö tervehti tullen nostamaan heiniä karsinaan. -Aivan, oletkin se Lokin hoitaja, sanoin nyökäyttäen päätäni. -Joo. Kuka sinä olet? -Olen Samatha, töissä ja hoitajana täällä tallilla, sanoin ojentaen kättä. -Aa, olenkin kuullut sinusta. Puhuimme hetken ja menin sitten aloittamaan Zanzibarin harjaamista.

Tallin ovi lensi tuulen voimasta auki ja sisälle tuli joukko tyttöjä hevosineen. -Hyh, mikä koiranilma! joku sanoi. Lumet tippuivat käytävälle heidän taluttaessa ratsunsa karsinoihin. -Siellä onkin näköjään aikamoinen lumipyry! totesin kopistaessani likaa pois Combatin harjasta. -Joo niin on! tunnistin puhujan Miisaksi. Pitäisi alkaa hakemaan hevosia sisälle jos tuuli vielä yltyisi.
JATKUU...

/Voisiko Zanzibarin kuvan uusia, kuten puhuttiin? :)

Vastaus:

Aah, joo! Unohdin jo :D

Nimi: Samatha

01.02.2018 14:18
JATKOA...
Kävimme pienellä lenkillä tallin lähimaastossa. Olimme jo tulossa takaisin päin kun Katatu soitti, että missä menin. Kerroin olevani tulossa tallille. Vilkaisen kelloa: totta, olin jo myöhässä ruokinta-aikataulusta.

~Myöhemmin~
Juttelimme Katatun kanssa pitkään. Keskustelimme halukkuudestani hieman muuttaa rooliani tallilla. Rumasti sanottuna minua oli alkanut tympimään muutama vastuuhevoseni. Kaipasin uusia tuulia ja olinkin jo saanut alkaa hoitamaan Kirkaa. Ajatukseni olivat vielä ihan sekaisin: joko vaihtaisin kaikki tai suurimman osan hevosistani ja alkaisin keskittyä vain muutamaan, tai sitten alkaisin hoitamaan tallin hevosia. Olin myös miettinyt ryhtyväni ihan normaaliksi hoitajaksi kaiken muun lisäksi. Yksi vaihtoehto oli, että hankkisin omia hevosia. Joka tapauksessa pitäisin asemani siinä, että auttaisin Katatua ja olisin tallityöntekijä. Minun täytyisi harkita asiaa vielä vakavemmin. Muutoksen tuulet puhalsivat nyt elämässäni muutenkin, sillä olin juuri valmistunut hevosenhoitaja-ratsastuksenopettaja ja pystyisin tekemään virallisesti töitä tallilla vuorokauden ympäri tarvittaessa!
LOPPU


/Olen miettinyt oman, pienen tallin perustamista. Kävisikö, että se olisi Moonlightin naapuritalli? Voisinko kirjoittaa sitten tänne tarinoita, siitä, mitä teen omien hevosteni kanssa?
Voisin selittää ajatustani paremmin vaikka whatsapissa, jutellaan siellä lisää!

Vastaus:

100vr

Selvä, laita mulle viestiä! :)

Nimi: Samatha

26.11.2017 09:49
Combat juoksi pirteänä minua vastaan tarhan portille. Se alkoi kuopia maata. "Odota nyt hätäprätkä", saavuin portille ja napsautin riimunnarun jo kiinni päähän, joka oli työntynyt aidan yli. Avasin portin ja Combat melkein rynnisti päälleni. Se oli jo jatkamassa matkaansa, mutta sitten naru loppui. Äkkipysähdys. "Sooh, älä viitsi hosua" sanoin nypäten narusta hiukan. Lähdin taluttamaan oria kohti maastopolkua. Combat nyppi narua ja heitteli päätään. Hitto vieköön, minun pitäisi ostaa se orikuolain ja muut varusteet mahdollisimman pian. "Mihin sulla nyt on niin hirveä kiire?" kysyin orilta, jolla oli satakertaisesti enemmän energiaa kuin yleensä. Emme menisi kuin lyhyen lenkin, eihän tästä tule mitään.
Annoin Combatin nuohota pitkin ojia, jos se vähän hillitsisi sen intoa. "Dingg", puhelimeeni tuli viesti. Katsoin hevosta, joka nuuhki ojanpientareella olevaa keppiä. Katsoin eteen ja taakse -ei autoja. Löysäsin narusta ja kaivoin puhelimen taskusta. Luin viestin samalla kun Combat laittoi maate ja alkoi piehtaroimaan. Ihan miten vain, tehkööt nyt kerrankin mitä haluaa. Luin viestin pikaisesti ja laitoin kännykän takaisin taskuuni. Maiskautin; "mennäänpä sitten". Ori kömpi ylös ojasta ja ravisteli lumet suoraan päälleni. "Kiitti vaan".

JATKUU

Nimi: Samatha

31.07.2017 20:00
Hei! Nyt käy niin, että lopetan ChinChinin ja Majestriken hoitamisen, jotta saan keskittyä enemmän kouluttamiseen jos aikaa vain liikenee. :'D

Vastaus:

Selvä, jospas he saisivat sitten hoitajat :)

Nimi: Samatha

01.03.2017 18:17
JATKOA...
Löysin aitauksen laidalta kepin, jonka nokassa oli muovinsuikaleita, muistelinkin että Katatu sanoi jättäneensä sen sinne. Se on tehty ihan parellia varten. Päästin Lakotan irti ja annoin sen haistella maassa olevaa keppiä. Puhelin sille rauhoittavasti kun liikautin keppiä vähäsen. Lakota säpsähti ja perääntyi pari askelta. -Ei mitään hätää, puhelin sille rauhoittavasti. Liikutin keppiä maata pitkin hieman lähemmäs tammaa. Se seisoi paikoillaan tuijottaen silmä kovana keppiä. Sitten se uskalsi tulla lähemmäs taas nuuhkimaan keppiä. Hetken päästä liikautin taas keppiä, tamma tarkkaili sitä, muttei säikähtänyt tällä kertaa. Nostin kepin maasta ja heilutin sitä kevyellä liikkeellä, niin että muovisuikaleet rapisivat. Lakotan silmät suurenivat ja se veti päänsä kauemmaksi. Pian se kuitenkin työnsi turpansa haistellakseen muovisuikaleita. Puhuin yhä rauhallisesti ja heiluttelin keppiä hieman uudelleen, tamma ei säikähtänyt, vaikka se oli todella epäluuloinen. -Hyvä tyttö, eiköhän lopeteta tähän tältä erää, sanoin sille ja vein kepin pois. Lakota seurasi minua ja katsoi tarkasti, minne laitoin pelottavan, rapisevan kapistuksen. Napsautin riimunnarun lukon kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Lakotaa kohti tallia.
LOPPU

Anteeksi hirveästi, nyt on tullut luvattoman pitkä tauko! Anteeksiih... :( Teen tässä vielä jatkoa samalta päivältä, mutta eri tarinassa ;)

Vastaus:

140vr, kiva että tulit pitkästä aikaa hoitamaan! c:

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com