Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Samatha

Hoidokit: Zanzibar, Meggan, Lakota, Combat ja Akeela

Taso: 8.

Astutukset:
2013, Meggan ja Zanzibar
2013, Meggan ja Zanzibar
2013, ChinChin ja Majestrike

Kuukauden Hoitaja (Touko 2013, Kesä 2013) 

(29.6.2013)
  (9.7.2013)

 Ajokortti (Suoritettu 10.7.2013)    
 Kesä-Fiilistelijä (11.7.2013)

 Champion 
 Astuttelija (24.8.2013)

Tavarat:
-Kenttäratsastuspukusetti
-Lännenratsastuspukusetti 
-Lasso

-Juoksutuspiiska
-Musta kouluraippa
-Musta yleisraippa
-Keltamusta esteraippa

Yhteiset:
-Porkkananmakuinen Herkkukesipaketti
-Omenanmakuinen Herkkukesipaketti
-Siniset Vapaa-ajan kärryt
-Hyönteis-Spray
-Satulasaippua
-Valjasrasva
-Letityskuminauhapussi
-Hevosshamppoo
-Selvitys-spray
-Mustat kilpakärryt
-Siniset ravikärryt
-Kavioöljypurkki

herkkukeksipaketti, maku: kurpitsansiemen

Zanzibar:
-Sininen harjalaatikko
-Vaaleansininen ristirintaremmi
-Turkoosit hivutussuojat
-Vaaleansininen nailonriimu
-Turkoosimusta riimunnaru
-Vaaleansininen jumbosieni
-Turkoosi hikiviila
-Turkoosit jännesuojat
-Turkoosit takajalansuojat
-Musta lännenratsastussatula
-Mustat lännensuitset
-Mustaturkoosi lännenratsastussatulahuopa
-Mustat kumiset ohjat
-Musta rungoton satula
-Beigeturkoosi ulokoloimi
-Turkoosi fleeceloimi
-Musta hyönteisloimi
-Musta yleissatula
-Vaaleansininen korvahuppu
-Mustat polvisuojat
-Mustat yhden korvan lännenratsastussuitset
-Turkoosit pintelit
-Turkoosi hapsupanta
-Vaaleansininen hikiloimi
-Musta rintaremmi
-Musta estesatula
-Vaaleansinimusta kouluhuopa
-Mustat takajalansuojat
-Musta nahkariimu
-Turkoosi naruriimu
-Vaaleansininen ketjunaru
-Musta Harjapaketti
-Sininen kaviokoukku Harjalla
-Vaaleansininen yleishuopa
-Mustat suitset kahdella turpahihnalla
-Harmaa Hyönteisloimi
-Satulavyö Vatsapanssarilla
-Mustat Meksikolaissuitset
-Musta Korvahuppu
-Mustat Ravisuitset
-Otsapanta hevosen Nnmellä
-Mustat suitset yhdellä turpahihnalla
-Musta Koulusatula
-Kouluratsastussatulavyö
-Mustat Kumibootsit

-Vaaleansininen koristeellinen näyttelyriimu
-Mustat Flower bridlesit

Meggan:
-Keltainen Kaviokoukku Harjalla
-Ruskeabeiget Meksikolaissuitset
-Ruskea Lännenratsastussatula
-Beigeruskea Lännenratsastussatulahuopa
-Beige Hyönteisloimi

-Keltainen Koristeellinen näyttelyriimu
-Vaaleanruskeat Orbitlesit
-Beige harjalaatikko
-Beigeruskea harjapaketti
-Keltainen jumbosieni
-Beige hikiviila
-Ruskea riimunnaru
-Harmaabeige nailonriimu
-Vaaleanruskea lännenratsastussatula
-Beige yleishuopa
-Keltaiset pintelit
-Vaaleanruskeabeige martingaali

Combat:
-Violetti Harjalaatikko
-Violetti Harjapaketti
-Violetti Kaviokoukku Harjalla
-Jummbosieni
-Violetti Hikiviila
-Violettimusta Riimunnaru
-Violettimusta Riimu
-Valkoinen koristeellinen näyttelyriimu


Lakota:
-Punainen Harjalaatikko
-Punainen Harjapaketti
-Jumbosieni
-Punainen Kaviokoukku Harjalla
-Punainen Hikiviila
-Punamusta Riimunnaru
-PunainenRiimu
-Valkohopeinen koristeellinen näyttelyriimu

Akeela:
-Punainen harjalaatikko
-Punainen harjapaketti
-Punainen riimunnaru
-Punainen nylonriimu
-Punaruskea nahkariimu
-Punaruskeat lännensuitset
-Punaruskea rintaremmi
-Punainen martingaali
-Punainen häntäremmi
-Punainen korvahuppu
-Lännenkanki
-Ruskeabeigepunainen lännenhuopa
-Punaiset neoprensuojat
-Punaruskea lännensatula

Rahat: 6333vr, 5 tavaran lahjakortti

Vieraskirja  1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus yhdeksän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Samatha

31.07.2017 20:00
Hei! Nyt käy niin, että lopetan ChinChinin ja Majestriken hoitamisen, jotta saan keskittyä enemmän kouluttamiseen jos aikaa vain liikenee. :'D

Vastaus:

Selvä, jospas he saisivat sitten hoitajat :)

Nimi: Samatha

01.03.2017 18:17
JATKOA...
Löysin aitauksen laidalta kepin, jonka nokassa oli muovinsuikaleita, muistelinkin että Katatu sanoi jättäneensä sen sinne. Se on tehty ihan parellia varten. Päästin Lakotan irti ja annoin sen haistella maassa olevaa keppiä. Puhelin sille rauhoittavasti kun liikautin keppiä vähäsen. Lakota säpsähti ja perääntyi pari askelta. -Ei mitään hätää, puhelin sille rauhoittavasti. Liikutin keppiä maata pitkin hieman lähemmäs tammaa. Se seisoi paikoillaan tuijottaen silmä kovana keppiä. Sitten se uskalsi tulla lähemmäs taas nuuhkimaan keppiä. Hetken päästä liikautin taas keppiä, tamma tarkkaili sitä, muttei säikähtänyt tällä kertaa. Nostin kepin maasta ja heilutin sitä kevyellä liikkeellä, niin että muovisuikaleet rapisivat. Lakotan silmät suurenivat ja se veti päänsä kauemmaksi. Pian se kuitenkin työnsi turpansa haistellakseen muovisuikaleita. Puhuin yhä rauhallisesti ja heiluttelin keppiä hieman uudelleen, tamma ei säikähtänyt, vaikka se oli todella epäluuloinen. -Hyvä tyttö, eiköhän lopeteta tähän tältä erää, sanoin sille ja vein kepin pois. Lakota seurasi minua ja katsoi tarkasti, minne laitoin pelottavan, rapisevan kapistuksen. Napsautin riimunnarun lukon kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Lakotaa kohti tallia.
LOPPU

Anteeksi hirveästi, nyt on tullut luvattoman pitkä tauko! Anteeksiih... :( Teen tässä vielä jatkoa samalta päivältä, mutta eri tarinassa ;)

Vastaus:

140vr, kiva että tulit pitkästä aikaa hoitamaan! c:

Nimi: Samatha

12.06.2016 07:40
JATKOA...
Kun olin rakentanut esteet kiinnitin riimunnarun Lakotan riimuun ja tututstutin sitä esteisiin. Tamma sai haistella esteit ja kuljetin sitä mm. renkaiden välistä. Kun Lakota oli rauhoittunut aloitimme työskentelyn. Kuljetin Lakotan rauhallisesti pressun yli. Tamma säpsähti rapisevaa ääntä ja nosti päänsä ylös. Ylitimme pressun usemman kerran ja siirryimme yppäämään matalaa ristikkoa. Lakotalla oli paljon energiaa, sillä pari ensimmäistä kertaa se hyppäsi esteen melkein puolen metrin ilmavaralla. Parin hypyn jälkeen se kuitenkin rauhoittui ja hyppäsi niinkuin pitikin. Seuraavaksi siirryimme pujottelemaan renkaita. Aluksi Lakotan meionasi lampsia suoraan renkaiden yli, mutta yritettyämme toisen kerran tamma taivutti vartaloaan vähäsen ja pujotteli muutaman renkaan. Muutaman kerran jälkeen se onnistui pujottelemaan jo kaikki renkaan niinkuin piti. Palasimme takaisin pressulle ja ylitimme sen kerran. Kävelimme yli kerran ja kun Lakota ei enää säikkynyt, pysähdyimme seuraavalla kerralla pressun päälle. Toistimme sitä muutaman kerran, ja sitten aloimme tekemään niin, että käänsin Lakotan aina ollessamme pessun päällä. Pressuharjoitus alkoi sujua hyvin, joten siirryimme muihin tehtäviin. Aurinko oli jo alkanut nousemaan, mutta tallilla ei vielä ollut ketään, olihan kello vasta noin kuusi. Hyvä vaan, että saimme harjoitella Lakotan kanssa rauhassa.
JATKUU...

Nimi: Samatha

10.06.2016 10:44
Kello oli vasta viisi aamulla kun heräsin, söin aamiaista ja pakkasin tavarani. sitten lähdin polkemaan kohti Moonlghtin tallia. Oli hiljaista, autoja ei mennyt missään, ei edes tuullut. Taivaalla oli pilviä, mutta ne eivät onneksi olleet sadepilviä. Kaarsin pyörälläni metsätiellä kurvissa ja nautin ilmavirrasta kasvoillani.
Laskeuduin alas pyö
räni selästä ja sain useamman uteliaan katseen laitumen suunnasta. Osa hevosista kuitenkin laski päänsä ja jatkoi syömistä, mutta muutama tamma tuli protille. Jätin pyöräni laitumen viereen ja menin laitumelle. Lakota seisoi hieman kauempana katsellen minua kummaksuneena: "mitä sä tähän aikaan teet täälä?" Ojensin käteni ja Lakota tuli luokseni. Tamma nuuhkaisi kättäni ja annoin sille sokerinpalasen taskustani. Lakota rouskutti sen ja minä otin kiinni sen riimusta. Aloin kuljettamaan tammaa kohti porttia. Lakota seurasi laiskahkosti. Avasin portin, otin Lakotan ulos. ChinChinkin meinasi seurata meitä, mutta sanoin sille: "Ei, et sinä nyt tule". Suljin portin ja otin pyörän mukaani. Talutin Lakotan talliin omaan karsinaansa. Hain Lakotan harjat ja riimunnarun. Lakota sai seisoa vapaana karsinassaan kun harjasin sen ja puhdistin sen kaviot. Harjattuani kiinnitin riimunnarun riimuun ja talutin Lakotan ulos. Suunnistimme pyöröaitaukseen. Päästin Lakotan aitauksessa irti ja aloin kantaa pyöröaitaukseen sen ulkopuolelta renkaita, pressuja, esteitä, ämpäreitä ja kartioita, jotka asettelin paikoilleen. Luvassa olisi parellia.
JATKUU...

Nimi: Samatha

04.06.2016 18:29
JATKOA...
Kisat olivat loppuneet ja olin vaihtanut sähköpostiosoitteet heidän kanssaan, jotka halusivat kuviani. Olin pakannut reppuni ja varustanut Seungrin ja valmistautumassa juuri lähtöön kun Pirjo ja toinen tallin omistajista juoksivat tallista. "Kaikki seis!" he huusivat. Kaikki kääntyivät heitä kohti. "Tallin palkintokaapista on varastettu kolme pokaalia, jotka on saatu kansainvälisistä kilpailuista! Ne ovat todella arvokkaita!" toinen nainen kertoi hengästyneenä. "Miten?" kuului jostain. "Lasi oli rikottu ja pokaalit viety" Pirjo sanoi. "Meidän täytyy tarkistaa teidän jokaisen tavarat" tallin omistaja sanoi. Silloin se sama nainen, jonka olin aikaisemmin nähnyt satulahuoneessa lähti reppu selässään juoksemaan. Hän oli seissyt kauimmaisena ja kävellyt koko ajan poispäin, joten hänellä oli hyvin etumatkaa. "Ottakaa hänet kiinni ja soittakaa poliisi!" Pirjo huusi ja lähti juoksemaan naisen perään, joka loittoni koko ajan. Minä hyppäsin Seungrin selkään ja kannustin sen laukkaan. Viiletimme pitkin peltoa naisen perässä siihen asti kunnes hän onnistui pääsemään pusikkoisen, leveän ojan yli. Seungri ei hypännyt siitä, joten meidän täytyi kiertää muutama kymmenen metriä, että pääsimme hyppäämään ojan yli paikasta, jossa ei ollut pusikkoa. Jatkoimme hurjaa pakomatkaamme ja saavutimme naista. Vihdoin saimme hänet kiinni ja kaarsin hevoseni hänen eteensä hypäten hänen niskaansa. Kaadoin hänet maahan ja pidin paikoillaan. Otin repun hänen selästään ja heitin sen kauemmas. Nainen kuitenkin pääsi otteestani Seungrinkin riuhtoessa ohjista, mutta onneksi Pirjo ja muutama muu nainen olivat jo saavuttaneet meidät ja he nappasivat varkaan.
Poliisiauto lähti pihasta varas kyydissään. Olin saanut palkkion nopeasta ja hyvästä toiminnastani. Pirjo ja tallin omistaja, jonka nimi oli Elina kiittelivät minua, mutta sanoin vain: "kuka tahansa olisi tehnyt samalla tavalla". Niin, ja varas oli myös varastanut merkittävän summan rahaa kisakassasta, johon hän oli väkivalloin murtautunut. Nyt nousin Seungrin selkään yhä ihmisten kiitellessä minua. Oli aika lähteä takaisin kohti Moonlightin tallia. "Kiitos vielä kerran! Toivottavasti tapaamme vielä, olet aina tervetullut tänne!" Elina sanoi. "Hyvää kotimatkaa!" Elina ja Pirjo sanoivat yhteen ääneen. "Kiitos vain itsellenne! Ja tottakai tulen. Nähdään!" huikkasin ratsastaessani pois pihasta. Minulla olisi paljon kerrottavaa Katatulle.
LOPPU

Vastaus:

Ohhoh, taasen kerran sellainen seikkailutarina että huh huh! :D Saat 200vr

Nimi: Samatha

04.06.2016 15:36
JATKOA...
Nostin satulan Seungrin selkään ja kiristin satulavyön. Mittasin jalustimet ja kiristin vyötä uudelleen. Tarkistin vielä suitsien, häntäremmin, rintaremmin, suojat ja satulankin. Sitten irrotin Seungrin harjauspuomista, laitoin repun selkääni ja talutin hevostani eteenpäin. Katatu ilmestyi tallista sanoen: "Oot näköjään lähdössä. Pidä hauskaa!" Vastasin: Juu pidän! Heilautin itseni Seungrin selkään ja annoin pohkeita. Hevoseni lähti nytkähtäen eteenpäin. Taivaalle oli ilmestynyt muutama pilvi kun kävelimme tietä, jonka molemmin puolin oli laitumia. Kiristin vielä reppuni hihnoja, niin ettei se heiluisi kun laukkaisimme ja ravaisimme.
Metsäisellä kohdalla ohitsemme meni auto kuljetuskoppi perässään -luultavasti kisoihin matkalla. Katsoin kun auto loittoni pölypilvenä. Katsoin taakseni ennenkuin nostin ravin. Seungri lähti ravaamaan heilauttaen päänsä ylös. Tultuamme peltosuoralle istuin alas ja nostin laukan. Talli, jonne olin menossa näkyi kaukana. Sen pihapiirissä näytti olevan paljon liikettä. Laukkasimme pari pellon väliä ja sitten hidastin käyntiin. Ojanpientareella kasvoi lupiineja ja linnut lauloivat. Annoin orille pidemmät ohjat loppumatkaksi.
"Moikka! Olet varmaan Samatha? Mun nimi on Pirjo, juteltiinkin jo puhelimessa!" pirteän oloinen, kesävaatteisiin pukeutunut nainen huudahti meidän saapuessa pihaan. "Juu, olen" sanoin hymyillen ja laskeuduin selästä. "Tätä tietä, näytän minne voit jättää hevosesi. Onpa se muuten komea, mikä sen nimi olikaan?" nainen sanoi lähtien kävelemään. "Sen nimi on Seungri" vastasin. "Ovatko kisat tuolla kentällä?" kysyin osoittaen kenttää, jota laitumet ympäröivät. "Eivät, ne ovat isommalla kentällä, mutta tuota kenttää saa käyttää verryttelyyn" Pirjo vastasi. "Okei" sanoin. "Tänne voit jättää hevosesi" Pirjo sanoi avaten erään laitumen portin. "Selvä, kiitos" sanoin hymyillen. Talutin Seungrin sisään ja Pirjo laittoi portin kiinni. "Saanko auttaa varusteiden riisumisessa?" Hän kysyi. "Ilman muuta" vastasin. Otimme Seungrilta varusteet pois, laitoin sille repussani olleen riimun päähän ja laitoimme varusteet laitumen vieressä olevalle harjauspuomille. "Olet hieno poika, päärjäätkös täälä hetken? Tulen kyllä katsomaan sinua" juttelin Seungrille rapsuttaen sen turpaa. Ori hörähti ja tökkäsi kättäni turvallaan. Sitten se menitutkiskelemaan laidunta ja alkoi lopulta syödä. "Se näyttää viihtyvän, hyvä" Pirjo sanoi. "Kyllä, onneksi" sanoin. "Voin näyttää sinulle paikkoja, jos haluat. Tässä on vielä hyvä tovi ennenkuin kisat alkavat" nainen sanoi. "Joo, se olisi kivaa" vastasin. Lähdimme kiertelemään tallialutta, Pirjo esitteli minulle muutamia hevosia, kertoi mistä löytyy vessa ja tallin taukotilat, joihin voi mennä vaikka syömään eväitä, ja putiikin. Esittelipä hän tallilla asustelevan tiikerinkirjavan shettisristeytyksen, joka oli oikein sosiaalinen ja heti tulossa aidan viereen siliteltäväksi. "Lapset tykkäävät niin hirmuisesti silitellä Napsua" Pirjo sanoi rapsuttaen shetlanninponia. "Varmasti. Sen karvakin on niin pehmeää" sanoin. Lähdimme kohti kenttää, jossa kisat pidetään. Kisojen alkuun oli viitisen minuuttia ja etsin mukavan paikan kenttää ympäröiviltä penkeiltä ja kaivoin kamerani esiin. "Tervetuloa Pihlajaharjun kisoihin" kuului ääni. "Toivottavasti kaikki viihtyvät, kioskista löytyy virvokkeita ja tallirakennuksessa on vessa". "Ensimmäisenä luokkana on kouluratsastuksen Helppo A" kuulutus kuului. Kisat alkoivat ja minä otin kuvia ratsukoista. Koulu- ja esteluokkien välissä oli pieni, vartin tauko, jonka aikana suurin osa kilpailijoista oli verryttelyalueella tai syömässä eväitään. Minä päätin lähteä vessaan. Vessasta tultuani kuulin kolahduksen. Lähdin suunnistamaan kohti ääntä ja päädyin satulahuoneeseen, jossa nainen nosti pudonnutta harjapakkia. Minut nähdessään hän sanoi: "no jo nyt on kun tänään ei pysy mikään käsissä. Ensin pudotin puhelimeni ja nyt harjapakin". "No, sellaista sattuu" sanoin hymyillen ja käännyin lähteäkseni pois. Nainen jäi vielä satulahuoneeseen. Palasin paikalleni.
JATKUU...

Vastaus:

Vaikuttaa tosi hyvältä alulta! :D

Nimi: Samatha

04.06.2016 14:53
Kesä oli taas saapunut ja oli vihdoinkin aikaa rentoutua. Pääsin tallille Katatun kyydissä, koska hän oli ollut kaupungilla. Matkalla tallille juttelimme eräällä lähitallilla olevista kisoista, jonne minä olin lupautunut valokuvaajaksi. Kisat olisivat tänään myöhemmin iltapäivällä. Ne eivät kuulemma ole kovin suuret kisat. Tienaan sielä vähän rahaa kuvillani. Koska se talli on lähellä Moonlightin tallia, ajattelin ratsastaa sinne Seungrilla. Tallin omistaja oli luvannut, että Seungri saa olla kisojen ajan pienellä laitumella ja että sen laitumen vieressä on harjauspuomi, johon voin jättää varusteet. Sää lupasi hyvvä: oli lämmin, kirkas taivas ja pieni tuulenvire, aivan loistava sää siis. Tallilla oli kuulemma jokin pikkupuotikin, jossa myytiin omistajan itse tekemiä koirankaulapantoja, riimuja ja ilmeisesti suitsiakin. Lisäksi putiikin kioskista saa virvokkeita.
Saavuimme tallille, tervehdin muutamaa hoitajaa ja kyselin, ovatko he tulossa katsomaan kisoja. Valitettavasti heillä oli illalla muuta menoa. Hain tallista Seungrin riimun ja riimunnarun ja lähdin kohti laidunta.
...JATKUU

Nimi: Samatha

09.08.2015 17:18
JATKOA...
Jostain kuului lähestyvien poliisiautojen sireenien äänet. Olimme laskeutuneet hevostemme selästä ja lähteneet taluttamaan niitä pihalle. Silloin joukko poliisiautoja kurvasi vanhaan pihaa. Talolta johti pois metsäautotie, sitä pitkin siis tänne pääsee paremmin. "Nappasimme ne kaksi miestä kun ne tulivat meitä vastaan tuola tien alkupäässä, se mopoilija yritti lähteä pakoon, muttei onnistunut." sanoi autosta noussut poliisi. Pari poliisia oli murtanut navetan oven, joka oli munalukolla kiinni. Pian he taluttivat neljä hevosta sieltä ulos.

"Miesten oli tarkoitus myydä varastetut hevoset ja niistä oli laitettu jo myynti- ilmoituksetkin nettiin." Katatu sanoi kun olimme aamiaisella. "Aivan, näinkin ilmoituksen hyvin Missin näköisestä tammasta. Se siis todella oli Missi. Mutta miksi silloin kun tulimme taluttamasta Dandylionia ja Lakotaa, niin miksi Foxchaser ja Gribba olivat kiinni harjauspuomilla ja Missillä sekä Wilmalla oli suitset?" kysyi. "Miehet olivat käyneet ottamassa niistä myyntikuvia" Katatu vastasi. "Ihan hullua" sanoin pudistellen päätäni. "Noh, minun oli tarkoitus lähteä eilen yöllä yömaastoon ja yöuinnille, yömaasto toteutui, muttei uiminen. Lähdetäänkö nyt uimaan?" kysyin. "Mennään vaan" Katatu sanoi. Haimme tallista ChinChinin ja Majestriken suitset ja lähdimmme laitumelle päin. "Wilma näyttää toipuneen hyvin eilisestä järkytyksestä" Katatu sanoi kun kävelimme sen laitumen ohi. "Niin" sanoin ja hymyilin. Hain Chinchinin, joka antoi laittaa suitset päähänsä helposti, kuten tavallisesti. Talutin tamman ulos laitumelta ja lähdin kohta orilaidunta, jossa Katatu yritti ottaa Majestrikea kiinni. Ori oli päättänyt olla tänään hankala, mutta antoi lopulta kiinni. Eri asia oli sitten suitsien päähän laittaminen, sillä Majestrike päätti leikkiä kirahvia oikein kunnolla. No, saipahan ChinChin rouskutella tien viereisiä, mehukkaita heiniä. Kun vihdoin Majestrikella oli suitset päässä ja se oli ulos laitumelta niin nousimme selkään ja lähdimme ratsastamaan kohti metsätietä. Matkalla uittopaikalle juttelimme eilisistä tapahtumista ja koulujen alusta. Minulla alkaisi koulu parin päivän päästä, mutta aion olla kaiken mahdollisen aikani tallilla ennen koulun alkua.
LOPPU

Vastaus:

Kiva tarina, juoneen pääsi hyvin sisään :) Saat 200vr ;)

Nimi: Samatha

09.08.2015 07:49
Selviääkö mysteeri?
Istuimme pöydän ääressä syömässä iltapalaa. Söin viimeiset palat voileivästäni ja join maitolasini tyhjäksi. Nousimme pyödästä ja kävelin tiskialtaan luo. Tiskasin lasini ja katsoin kelloa, se oli jo yksitoista. Juttelimme Katatun kanssa vielä hetken, kunnes menimme viemään talliin tuodut hevoset ulos. Loikoilin riippumatossa ja selailin huvikseni ilmoituksia myytävistä hevosista. Kas, onpa tuossa Missin näköinen hevonen. Suljin puhelimeni ja korjasin tyynyäni. Sitten nostin peittoni päälleni. Aattelin, että nukkuisin pari tuntia ja lähtisin sitten yömaastoilemaan.

Havahduinjohonkin ääneen. Olinko nukkunut? Vilkaisin puhelintani, se näytti puoli yhtä. Kyllä, olin siis nukkunut. Mutta mihin olin herännyt? Etsin katseellani jotain epätavallista. Mitä nyt? Meneekö tuola kaksi hevosta? Missi ja Gribba! Sekä Wilma ja Foxchaser! Ne katosivat metsään, mutta ehdin juuri ja juuri nähdä miehen, joka talutti Wilmaa ja Foxchaseria. Nousin ylös ja meinasin kompastua laukkuuni, joka oli riippumaton vieressä. Juoksin talolle ja koputin oveen. Ääh, Katatu nukkuu. Otin puhelimen taskustani ja etsin Katatun numeron, soitin siihen. Puhelimesta kuului uninen ääni: "Mitä nyt?" "Heräsin johonkin ääneen, sitten näin kun Missi, Gribba, Wilma ja Foxchaser katosivat metsään! Näin yhden miehen, mutta luulen, että sielä oli toinenkin." Selitin kiireesti. "Mitä?! Missä olet nyt?" Katatu kysyi. "Ovella, tule kiirreesti, pitää lähteä niiden miehien perään!" sanoin. "Aivan" Katatu sopersi hölmistyneenä ja sanoi tulevansa heti. Vihdoin ovi aukesi ja Katatu tuli ulos. "Menivätkö ne tuonne metsään, joka on laitumien tuolla puolella?" Katatu kysyi. "Joo" sanoin. Juoksimme äkkiä talliin ja nappasimme sielä Majestriken ja Megganin suitset. Juoksimme laitumelle ja Katatu meni laittamaan Megganille suitset kun minä menin Majestriken luo. Ori oli vähän hölmistynyt kun saavuin niin yllättäen, joten se seisoi hölmistyksestä paikoillaan, eikä nostanut päätään, kuten yleensä. Tulin ulos laitumelta ja Katatu oli juuri nousemassa selkään. Minäkin nousin selkään ja niin lähdimme siihen suuntaan, johon näin hevosten katoavan. "Minä soitin muuten poliisille ennenkuin tulin ulos" Katatu sanoi. Tulimme tielle, jonne oletin miesten kääntyneen. Pysähdyimme ja katselimme ympärillemme. Ei ketään missään. "Etsitään jotain polkua, joka erkanee tästä tieltä ja katsotaan samalla, näkyykö kavion jälkiä." Katatu sanoi ja kannusti Megganin käyntiin. Olimme edenneet noin sata metriä kun Katatu huusi "Täällä menee joku pieni polku, ja sammal siinä näyttää siltä, että siinä olisi mennyt monta hevosta." Ravasin paikalle ja katsoin polkua. Onneton, kapea sammaleinen polku mutkitteli puiden välistä. "Menemmekö tuonne hevosten kanssa?" kysyin. "Joo, pääsemme siitä, jos menemme rauhallisessa käynnissä, luulen että tuola puiden takana polku levenee ja tulemme hieman aukiommalle paikalle. Menimme matalan ojan yli ja lähdimme rauhallisesti etenemän polkua. Siinä välissä Katatu soitti poliisille, ja kertoi, minne olimme menossa. Kun autotietä ei enää näkynyt puiden lomasta niin polku leveni sen verran, että siinä oli jopa hyvä ratsastaa. "Shh. Kuuletko?" Katatu kysyi pysäyttäen Megganin. Pysäytin Majestriken ja terästin kuuloani. Kuulin mopon ja auton äänen. Ja ne äänet kuuluivat metsästä päin, eivät tieltä. Nyökkäsin ja lähdimme leveämmälle polulle, joka siitä polusta, jota pitkin olimme äsken kulkeneet. Kuljimme reipasta käyntiä ja lähestyimme selvästi ääntä. Pian näimme auton ajovalot puiden välistä. Auto lähti juuri pihasta ja sen perään kaasutti mopo, ainakin siltä se kuulosti. Seuraava, mitä näimme oli ränsistynyt ja pieni maatila. Sielä oli vanha talo ja joku ladon tapainen, ei, se oli sittenkin pieni navetta. Katsahdimme toisiamme ja Katatu sanoi "Hevoset ovat varmaan tuola sisällä" ja nyökkäsi kohti navettaa.
JATKUU...

Nimi: Samatha

08.08.2015 06:36
JATKOA...
Missi ja Wilma olivat karsinoissaan ja söivät heiniä, joita olimme vähän niille antaneet. Olimme varustehuoneessa ja Katatu otti jostain vara- ohjat ja laittoi ne Wilman katkenneiden ohjien tilalle."Mitä tämä kaikki oikein merkitsee?" ihmettelin. "Voi kunpa voisikin tietää... Toivottavasti ei mitään pahaa, vaikka pahoin pelkään" Katatu sanoi. "Luulet siis, että tapahtuu vielä jotain muuta?" kysyin. Katatu nyökkäsi. "Missä muuten Moony on?" kysyin. "Hän on lähtenyt ystävänsä luo Helsinkiin viikoksi" Katatu vastasi. "Okei. Ajattelin muuten mennä laukkaradalle vähän treenailemaan ja laukkaamaan Zanzibarilla" sanoin. "Joo, mene vain, minä jatkan hoitajille soittelemista" Katatu sanoi hymyillen. Otin Zanzibarin harjapakin, riimun ja riimunnarun ja menin ulos. Jätin harjapakkin tallin sivula olevalle harjauspuomille ja lähdin kävelemään kohti laidunta, jossa Zanzibar oli. Kävellessäni laitumen ohi, jossa mm. tammani olivat niin tuli Meggan portille vastaan. Minä rapsuttelin sitä hetken ja lähdin sitten Zanzin laitumelle päin. Nähdessään minut Zanzibar tuli portille ja minun täytyi laittaa sille riimu päähän ja riimunnaru kiinni ennenkuin avasin portin. Kun sain portin auki niin singahti ori sieltä ulos ja minä yritin laittaa porttia kiinni hevosen vetäessä narua. Lopulta sain portin helpostikin kiinni ja lähdimme etenemään kohti talllia. Zanzi leikki jonkinlaista ruohonleikkuria, sillä se kulki koko ajan pää alhaalla ja nappasi sieltä täältä mehukasta heinää. Tallin pihassa Zanzi nosti päänsä, sillä se ei enää löytänyt hietikolta ruohoa. Sidoin hevoseni harjauspuomiin ja aloin harjata sitä. Kun olin mennyt sen kertaalleen läpi ja putsannut kaviotkin, hain sen rungottoman satulan, aachensuitset, suojat ja ristirintaremmin. Nostin satulan vielä harjauspuomille ja ripustin suitet sekä rintaremmin sen päähän. Sitten harjasin Zanzin vielä toisen kerran ja selvitin parit takut sen harjasta ja hännästä. Laitoin suojat jalkaan ja nostin satulan selkään. Sitten laitoin ristirintaremmin ja kiristin satulavyötä. Laitoin suitset ja kiristin jälleen satulavyötä. Nyt oriseni oli valmis, joten lähdin taluttamaan sitä kohti laukkarataa.

Olimme menneet kunnon alkuverryttelyt laukkaradan sisällä olevalla kentällä. Nyt menimme laukkaradalle ja menimme lähtökoppiin. Olimme olleet lähtökopissa useita kertoja, ihan vain sen takia, että Zanzibar ei pelkäisi ahtaita paikkoja. Lähtökopin ovet eivät nyt tietenkään olleet kiinni, mutta Zanzi seisoi silti kiltisti paikoillaan. Herättelin hevosta ja nostin laukan, Zanzi lähti yllättävän hyvin liikkeelle. Laukkasimme aluksi rauhallisesti ensimmäiseen mutkaan asti, mutta sen jälkeen kiihdytimme vauhtiamme. Toisen ja kolmannen nurkan välin laukkasimme niin lujaa kuin Zanzibar pääsi, sen jälkeen hidastin hieman. Kun olimme laukanneet kierroksen hidastin raviin ja ravailimme hetken yhdellä sivulla edestakaisin. Käyntitauon jälkeen ravailimme jälleen lähtökkoppiin ja lähdimme laukkaan. Laukkasimme siis toisenkin kierroksen, jonka jälkeen Zanzibar oli hengästynyt, sillä menimme nopeampaa kuin äsken. Ratsastimme pois laukkaradalta ja tallin lähellä laskeuduin alas hevoseni selästä. Talutin Zanzibarin harjauspuomille, jossa otin siltä varusteet pois ja harjasin sitä vähän. Sitten vein sen talliin omaan karsinaansa. Katsoin kelloa, se oli hieman yli kymmenen. Seuraavaksi vein varusteet paikoilleen ja putsailin vähän hoidokkieni harjoja.
LOPPU (jatkuu eri tarinana ;) )

Vastaus:

Jestas, oli kyllä niin loistava tarina, ettei mitään rajaa :D Ja niin hurrjan pitkäkin xD Saat 200vr ja 1 tavaran lahjakortin kauppaan hyvästä suorituksestasi! ;)

Nimi: Samatha

07.08.2015 14:38
JATKOA...
Moikkasin Katatua ja kysyi, että mitä tuo mopoilija teki täälä. Katatu vastasi; "Kuulin, että pihaan saapui mopo, kävelin eteiseen ja laitoin kengät jalkaani ja kun avasin oven, näin miten Dandylion nousi pystyyn. Luulen, että mopoilija oli tehnyt jonkin äkkinäisen liikkeen, jota Dandy ja Lakota säikähtivät. Kysyin häneltä, että kuka hän on, mutta hän vastasi, ettei kuulu minulle. Sitten kysyin, etä mitä hän tekee tallilla. En saanut vastausta, joten käskin hänen häipymään, jos hänen tarkoituksena ei ole muuta kuin säikytellä hevosia. Sitten hän kaahasi pois." "Ihme heppu", minä sanoin. Kävelimme talliin ja otimme Dandylionin ja Lakotan harjapakit ja toimme ne ulos. Olimme ennen minun tuloani tallille sopineet Katatun kanssa puhelimessa, että lähtisimme taluttamaan Lakotaa ja Dandyä yhdessä maastoon. Minä harjasin Lakotan ja Katatu Dandyn. Lakota oli piehtaroinut, joten sillä oli tomuinen läikkä kyljessään. Pian saimme hevoset harjattua ja Katatu kävi lukitsemassa talon oven, ja laittoi tallin ovet kiinni varmuuden vuoksi, sitten lähdimme taluttamaan hevosia kohti metsätietä. Menimme samalle suunnalle, missä oli suurin osa laitumista, missä minunkin hevoseni olivat. Juttelimme niitä näitä ja hevoset kulkivat rauhallisesti perässämme.

Suunnilleen tunnin kuluttua kävelimme jälleen samojen laidunten luona ja jätimme samalla hevoset sinne. Jatkoimme matkaamme kohti tallia riimut ja riimunnarut käädessä. Minä kysyin: "Onko joku tullut vielä tallille, vai miksi Foxchaser ja Gribba on tuola harjauspuomilla kiinni?" "Ei kukaan ainakaan ole ilmoittanut tulevansa tallille", Katatu vastasi. Kiristimme tahtia ja pihassa huomasimme auton renkaan jäljet, jotka johtivat pois pihasta. Auto oli kaahannut aika lujaa, sillä jäljet olivat selvät. Menimme ponien luo ja huomasimme, että ne olivat hieman hikisiä. "Mitä ihmettä?" minä kysyin. "Näyttäisi kuin ne olisivat säikähtäneet jotain tosi pahasti. Kyllä, katso miten hermostuneilta ne näyttävät." jatkoin. Rauhoittelimme hevosia ja Katatu jäi tutkimaan niitä haavojen ym. varalta kun minä menin katsomaan, oliko joku tallissa.

"Ei ketään missään" sanoin tullessani tallista. "Outoa. Viedään nämä kaksi nyt talliin vähän varjoon, kuumissaan kun ovat." Katatu sanoi ja irrotti Gribban. "Oliko niissä mitään ruhjeita?" kysyin. Katatu vastasi: "Foxchaserilla oli hieman pientä hankaumaa turvalla ja niskassa, ihan kuin se olisi yrittänyt paniikissa kiskoa itseään irti." Laitoin Foxchaserin karsinaansa ja laitoin karsinan oven kiinni. "Nyt kysytään kaikilta hoitajilta, että onko joku käynyt täälä" Katatu sanoi ja kaivoi esille puhelimensa. Hän alkoi soittelemaan hoitajille kun minä lähdin hakemaan ulkoa Lakotan ja Dandylionin harjoja. Kävelin harjauspuomille, johon olimme jättäneet harjapakit, mutta ne eivät olleet siinä. Kummallista, ajattelin ja kiertelin puiden ympäristöä ja katsoin niiden välistä ja juureltakin. Ei mitään. Etsin vielä katseellani harjapakkeja pihasta, mutta en nähnyt niitä missään, joten kävelin takaisin talliin ja varustehuoneeseen. Katatu oli Gribban karsinan lähettyvillä puhuen puhelimeen. "Mitä ihmettä?!" huusin. Katatu tuli paikalle lopettaen yhtä puhelua. "Miksi Lakotan ja Dandylionin harjapakit ovat täälä? Mehän jätimme ne ulos" sanoin. "Niin jätimme, sinne harjauspuomin luo. Miten ne yhtäkkiä voivat olla täälä?" Katatu sanoi hämmästyneenä. Siinä ne harjapakit olivat, lattialla. Nostin Dandylionin harjapakin ja katsoin, että kaikki tarvittava oli sen sisällä, sitten laitoin sen omalle paikalleen. Tein saman Lakotan harjapakille. "Pitäisikö tarkistaa, onko kaikki varusteet tallella" sanoin, mutta Katatu oli jo alkanut tarkistamaan. Hmm, ei näyttäisi puuttuvan mitään. "Missin suitset puuttuvat" Katatu sanoi osoittaen Missin suitsitelinettä. Katsoimme loputkin varusteet ja myös Wilman suitset näyttivät puuttuvan. "Minulle tuli juuri mieleen, että onkohan kaikki hevoset tallella" katatu sanoi kauhistuneena. Lähdimme äkkiä tarkastamaan laitumia ja tarhoja ja samalla Katatu jatkoi soittelua hoitajille. Katsoimme ensin tallin päädyssä olevan laitumen, sielä oli kaikki hevoset ja ne näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Seuraavaksi katsoimme vastapäisen laitumen. "Kukaan tähän mennessä ei ole sanonut käyneensä tässä välissä tallilla" Katatu sanoi lopettaessaan taas yhden puhelun. Jouduimme menemään tälle laitumelle sisään, koska hevoset olivat vähän kauempana. "Onko Missillä suitset päässä?" kysyin. "Mitä ihmettä?! Näyttäisi olevan" Katatu vastasi. Sielä Missi käppäili suitset päässä, ohjat kaulalla. "Katso, tuola menee Wilma" Katatu sanoi osoittaen ponia, joka laukkasi laitumen reunassa pukitellen. Sillä oli suitset päässä. Ohjat viistivät maata ja peläten, että poni kompastuisi tai sotkeutuisi ohjiin Katatu lähti rauhallisesti kohti sitä. Wilma pysähtyi kuullessaan Katatun rauhoittavan äänen. Näimme, että poni oli ihan hiessä ja peloissaan. Katatu nappasi Wilman ohjat käteensä ja totesi, että ne ovat katkenneet ja näyttävät siltä, kuin poni olisi niistä sidottu kiinni johonkin. "Jos se on ollut sidottuna johonkin puuhun tuola takana, kun minä en ainakaan nähnyt Wilmaa kun veimme Lakotaa. sanoin. "Niin, hyvin mahdollista, siltä nämä ohjat ainakin näyttävät." Katatu sanoi näyttäen ohjia. "Viedään nämäkin sisälle, jotta voidaan vähän valvoa Wilmaa kun se on ihan hermona" Katatu sanoi. Niin lähdimme taluttamaan Missiä ja Wilmaa talliin. Angel olisi halunnut tulla mukaamme kun menimme pois laitumelta, mutta Katatu sanoi, että sinä jäät vielä tänne.
JATKUU...

Nimi: Samatha

07.08.2015 11:22
Mitä tallilla tapahtuukaan?
Oli jo ilta, kello näytti seitsemää kun saavuin tallille. Olin tullut jälleen pyörällä, jäisin tallille yöksi ja yöpyisin riippumatossa, jonka Katatu oli laittanut talon lähtettyvillä olevien puiden väliin. Olimme sopineet Katatun kanssa puhelimessa, että saan nukkua siinä. Päivä oli ollut helteisen lämin ja myös yöstä oli luvattu lämmintä, joten tarkenisin hyvin nukkua ulkona. Tallin ovi oli auki, joten kävelin suoraan sisään ja vein tavarani kerhohuoneeseen. Suoristin hihatonta paitaani ja astelin tallin puolelle. Nappasin mukaani Dandylionin violettimustan ja Lakotan punamustan riimunnarun, sekä niiden riimut ja lähdin kohti laidunta, jossa Dandylion oli. Kun kävelin laitumen ohi, jossa olivat mm. tammani niin Lakota tuli jo portille odottelemaan ja jäi katseellaan seuraamaan kun kävelin pari laidunta eteenpäin ja "tien" toiselle puolelle laitumelle, jossa Dandylion oli. Avasin alimman langan ja menin laitumelle. Dandylion nosti päätään ja käpsytteli rauhallisesti luokseni. Pujotin sille riimun päähän ja napsautin riimunnarun kiinni. Zanzibar ravaili jostain puskasta luokseni ja tökkäsi kättäni turvallani ikäänkyin sanoen; "hei mamma, rapsuttaisitko vähän?". Majestrike oli läheisen puun alla syömässä, mutta se oli liian keskittynyt mehukkaaseen ruokaan tullakseen luokseni. Lähdin taluttamaan Dandyä kohti laitumen porttia ja Zanzibar seurassi perässä. Sanoin Zanzille; "Paikka, sinä et nyt tule". Zanzi pysähtyi niille sijoilleen ja katseli tarkkaavaisesti menoamme. Dandy käyttäytyi rauhallisesti ja minun laittaessa porttia kiinni se katseli mopoa, joka ajoi hitaasti tallin pihaan. Kävimme hakemassa Lakotankin, joka seisoi kiltisti kun laitoin riimun päähän. Sitten lähdimme rauhallisesti käpsyttelemään kohti harjauspuomeja, jotka olivat tallin työnä. Olimme edenneet parisenkymmentä metriä kun katseeni osui mustaan mopoon, joka oli parkkeerattu tallin pihalle. Se oli se mopo, jonka äsken olimme nähneet tulevan. Ajattelin, että kenellä hoitajalla on tuollainen mopo, koska en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kenenkään tulevan tallille mopolla. Äkkiarvaamatta Dandylion laittoi jarrut pohjaan ja venytti päänsä melkeinpä kirahvin kaulaksi. Lakota seurasi veljen esimerkkiä pian perässä. Sitten Dandy nousi pystyyn luimien. Lakota otti tilanteen vähän rauhallisemmmin, sillä se vain kiskaisi narua ja luimisti. Katsoin tallin pihaan ja näin Katatun, joka oli tullut juuri ulos talolta. Tallin luona oli joku ihminen, jolla oli mustat nahkahousut ja nahkatakki tai niin ainakin kuvittelin. Tuo oli varmaan se mopoilija. Silloin Katatu huusi hänelle jotain ja huitoi käsiään. Mopoilija laittoi mopokypärän päähänsä ja nousi sinisen moponsa kyytiin. Sitten hän lähti liikkeelle, teki hurjan käännöksen ja kaasutti hurjaa vauhtia pois pihalta. Jostain laitumelta kuului hevosen säikähtäneitä hirnahduksia ja kavioiden kopsetta kun ne juoksivat pakoon. Dandy ja Lakota olivat yhä korvat luimussa paikoillaan. Puhelin hevosille rauhoittavasti niin kauan, että ne eivät enää kuulleet loittonevan mopon ääntä. Sitten ne vihdoinkin lähtivät kävelemään katsellen siihen suuntaan, mihin mopo oli kadonnut. Kun olimme saapuneet pihaan kiinnitin Lakotan ja Dandyn huolellisesti pihan keskellä olevaan harjauspuomiin ja näin Katatun kävelevän luokseni.
JATKUU...

Nimi: Samatha

23.06.2015 11:22
Parellia varsojen kanssa
Olin tallilla ja olin harjannut Dandylionin. Laitoin sille riimun päähän ja napsautin riimunnarun kiinni siihen. Napasin mukaan vielä juoksutuspiiskani. Talutin varsan ulos. Menimme pyöröaitaukseen, johon olin jo aiemmin vienyt esteen, pressun ja rakentanut sinne puomeista pienehkön neliön. Ensin kiersimme Dandylionin kanssa tutkimassa kentällä olevia asioita. Ori tutki niitä innoissaan ja heitteli välillä takapäätään. Kävelimme pari kierrosta aitauksen ympäri, ensin käynnissä ja sitten pari kierrosta ravissa. Vaihdoimme suuntaa ja menimme toiseenkin kierrokseen käyntiä, ravia ja vähän myös laukkaa. Kävelimme esteen luo ja laitoin sen 20 senttimetriin. Sitten menimme pressun luo ja kävelimme pari kertaa sen ympäri. Sitten aloimme mennä yhä lähemmäs pressua, niin että Dandylionin kavion osuivat siihen. Ori ei ollut moksiskaan allaan rapisevasta pressusta. Sitten otimme ravia ja suunnistimme kohti estettä, esteen lähellä Dandylion nosti laukan ja hyppäsimme esteen yli. Pian esteen jälkeen hidastimme raviin, mutta suuntasimme uudelleen esteelle ja jälleen Dandylion nosti laukan ja hyppäsi esteen komealla ilmavaralla. Esteen jälkeen hidastimme käyntiin ja menimme jälleen tutkimaan pressua. Nyt kävelimme pressun reunalla kunnes käänsin varsan pressun keskelle. Tilanne ei pelottanut Dandylionia yhtään ja se seisoi rauhassa niin kauan kuin halusin. Menimme vielä muutaman kerran pressun vähän reippaammassa käynnissä ja yhden kerran pysähdyimme keskelle. Seuraavaksi menimme pressun monta kertaa ravissa, välillä pysähtyen sille. Pressun ylitys sujui Dandylionilta hyvin, joten siirryimme seuraavaan tehtävään. Otin juoksutuspiiskan ja liu´utin sitä edestakaisin edessämme maata pitkin. Dandy seurasi piiskaa tarkkaavaisesti korvat höröllä. Välillä annoin varsan nuuskia piiskaa. Sitten nostin piiskan ilmaan ja liikuttelin sitä vähän. Dandylion seurasi yhä tarkkaavaisesti paikoillaan. Annoin jälleen sen nuuhkia sitä. Laskin piiskan maahan ja lähdimme kävelemään, niin että liu´utin piiskaa edellämme. Aluksi Dandy pysähteli ja peruutteli välillä, joten pysähdyimme ja liu´uttelin piiskaa jälleen maassa edestakaisin ja annoin orin nuuhkia sitä. Kun Dandy oli rauhoittunut lähdimme jälleen kävelemään. Tälläkertaa varsa ei pysähdellyt vaan seuraili piiskaa tarkkaavaisesti. Se ei laskenut katsettaann siitä hetkeksikään, ettei se vaan hyökkäisi kimppuun. Jälleen nostin piiskan ilmaan ja liikuttelin sitä edestakaisin, ylös ja alas ja annoin orin välillä nuuskia sitä. Lähdimme kävelemään ja liikuttelin piiskaa suunnilleen Dandyn pään korkeudella. Välillä pysähdyimme ja ori sai haistella piiskaa. Kun alkoi sujumaan, menimme toiseenkin suuntaan kunnes pysähdyimme ja kävelin vähän lähemmäs Dandyä piiskan kanssa. Varsa kavahti vähän, mutta rauhoittui kuitenkin pian. Vein piiskaa lähemmäs hevosta ja se käänsi päänsä katsoakseen, mitä tapahtuu. Liikuttelin piiskaa molemmilla puolilla Dansylionin lähellä. Annoin sille herkkupalan aina kun se oli rauhassa. Seuraavaksi toin piiskan rauhallisesti orin lähellle ja koskin sillä varovaisesti Dandyn selkää ja se hieman säpsähti, mutta rauhoittui kun rauhoittelin sitä. Sitten yritin uudelleen ja tällä kertaa Dandy oli rauhassa, joten annoin sille herkun. Toistimme tätä pari kertaa, kunnes aloin liikutella piiskaa sen selässä. Ori käänsi korviaan taaksepäin, muttei tehnyt muuta. Vaihdoin puolta ja tein tuota samaa. Pian pystyin liu´uttamaan piiskaa pitkin Dandylionin selkää, kylkiä ja jopa jalkoja. Vatsa oli vaikein, sillä Dandy meinasi nousta pystyyn kun piiska meni sen alle. Monen yrityksen jälkeen kuitenkin alkoi sujumaan. Dandy sai rapsutuksia ja pari herkkua. Laitoin piiskan aitauksen reunalle ja lähdimme kävelemään ympäri aitausta niin, että pidin riimunnarun päästä kiinni, niin että se oli löysä. Dandy haahuili vähän löysällä narulla, joten otin narusta normaalisti kiinni ja menimme esteen vielä muutaman kerran. Lopuksi rapsuttelin Dandylionia ja taputtelin sen vatsaa, että se tottuisi siihen, että sen vatsaan kosketaan. Vein varsan suoraan laitumelle ja kävin siivoamassa tavarat pois pyöröaitauksesta. Ennenkuin lähdin tallilta katselin, miten Dandylion ja Lakota laukkasivat viereisillä laitumilla.

Vastaus:

Saat 180vr :)

Nimi: Samatha

10.05.2015 18:04
--
Olin varustanut ChinChinin ja valmiina lähtemään maastoon. Laitoin kypärän päähäni ja tarkistin, että puhelin oli taskussani. Talutin tamman ulos ja kiristin satulavyötä ennenkuiin nousin selkään. Asetin toisenkin jalkani jalustimeen ja painoin pohkeeni hellästi tamman kylkiin. ChinChin lähti kuuliaisesti eteenpäin. Ohjasin tammaa kohti metsäpolkua.
--
Olimme menneet metsäpolkua noin puolitoista kilometriä kun otin ohjat tuntumalle. Aloin asettamaan ChinChiniä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Taivuttelin tammaa hyvän aikaa välillä pitäen taukoja. Sitten pysäytin sen ja lähdin suoraan pysähdyksestä raviin. Annoin ensin mennä vapaasti, kunnes istuin allas ja aloin hieman hidastamaan vauhtia samalla kooten ravia hieman. Kokoamisen jälkeen menimme hieman taas rennompaa ravia, jonka jälkeen kokosin ChinChiniä jälleen. Sitten annoin pohkeita ja annoin ChinChinin ravata reippaasti ja rennosti ennenkuin hidastin käyntiin. Kävelimme suunnilleen kilometrin rennosti, hieman pidemmin ohjin, kunnes aloin taas vähän asettamaan ChinChiniä. Asetuksien jälkeen kävelimme hetken, jonka jälkeen nostin ravin ja sitten laukan. Laukassa annoin tamman mennä vapaammin. Laukan jälkeen hidastin ravin kautta käyntiin ja käännyimme takaisin tallille. Paluumatka mentiin vain rennosti, ensin käyntiä, sitten ravia ja laukkaa. Loppumatka mentiin käyntiä puolipitkillä ohjilla.
--
Olin karsinassa vielä viimeistelemässä harjausta. Silitin vielä tamman karvaa ja suljin sitten karsinan oven. Vein harjat paikalleen ja lähdin kotiin.

Vastaus:

100vr :)

Nimi: Samatha

09.05.2015 06:25
-Zanzibarin koulutusta-
Olin Zanzibarin karsinassa silittämässä sen lämmintä turpaa. Ori hörisi ja tökkäsiminua turvallaan. Halasin Zanzia ja ajattelin, etten koskaan luovu siitä. Halauksen jälkeen vielä silitin sen kaunista kaulaa ja poistuin karsinasta. Kävelin satulahuoneeseen ja otin sieltä Zanzibarin lännensuitset-, -huovan, -satulan sekä harjapakin. Kannoin tavarat Zanzibarin karsinalle ja menin harjaamaan orin.
--
Olimme pyöröaitauksessa, olin laittanut keskelle aitausta kolme tynnyriä, kuten tynnyrinkierrossa. Kävelimme ensin alkukäynnit molempiin suuntiin, jonka jälkeen lähdin työöstämään oria; ympyröitä ja voltteja tynnyreiden ympäri, pysähdyksiä ja peruutuksia molempiin suuntiin, kunnes ori oli hyvin kuulolla. Otimme vielä laukkaakin pari kierrosta molempiin suuntiin. Sitten menimme ensin käynnissä tynnyrit, ja annoin Zanzibarin mennä vapaammin, niin ettei se pelkäisi tynnyreitä. Seuraavaksi menimme ravissa kolmesti, jonka jälkeen harjoittelimme vähän laukanvaihtoja. Kun laukanvaihdot alkoivat sujumaan, menimme vielä kerrran ravissa, jonka jälkeen laukassa tynnyrit. Ensimmäinen kerta ei oikein onnistunut, sillä toisella tynnyrillä kun piti vaihtaa laukkaa se laski raviin, mutta jatkoi laukkaamista kun annoin laukka-avut. Menimme tynnyrit vielä useasti ja se alkoikkin jo sujumaan hyvin. Loppuverryttelyiksi lähdimme maastoon tielle.
--
Vein Zanzibarin laitumelle ja ori menikin heti piehtaroimaan viileään paikkaan, koska oli lämmin päivä. Laitoin vielä orin tavrat ja varusteet paikoilleen ja siivosin karsinan, jonka jälkeen keräsin tynnyrit pois aitauksesta. Sitten lähdin kotiin.

Vastaus:

Saat 140vr, tosi kiva tarina! :)

Nimi: Samatha

23.05.2014 15:18
Kävelin tallillepäin. Zanzi oli samalla laitumella, kuten aina. Menin portille ja etsiskelin hetken riimunnarua, mutta en löytänyt sellaista, joten minun täytyi taluttaa pelkästä riimusta. Zanzi oli yllättävän reipas, vaikka nyt olisin niin kuuma päivä. Matkalla tallillepäin pysähdyimme Majestin laitumelle, jonka portilla oli onneksi riimunnaru. Otin Majestinkin mukaan ja otin ohikulkiessamme tallista mukaan riimunnarun, jolla talutin Zanzibaria. Lähdin taluttamaan oreja tallin takana olevaan maastoon. Orit olivat rauhallisesti, mutta välillä ne kyllä jäivät syömään ruohoa pientareelta.
Kävelimme rannalle asti, jossa jätin ensin Majestin kiinni puuhun ja nousin Zanzibarin paljaaseen selkään. Annoin laukka-avut ja ori lähti kiitämään pitkin rantaviivaa. Oli ihanaa tuntea kesäinen tuulenvire kasvoillaan. Ravasimme takaisin Majestin luo ja jätin Zanzibarin puuhun kiinni. Nousin Majestin selkään, joka oli hankalempaa kuin Zanzin selkään nouseminen. Majesti nosti laukan kun pyysin. Orin laukka oli rauhallisempaa ja hitaampaa kuin Zanzin.
Tallilla jätin orit tarhoihin ja harjasin vielä ne molemmat.

Vastaus:

:) Loistava tarinan pätkä. Saat 50vr

Nimi: Samatha

23.12.2013 15:58
-Majesti-
Tulin tallille kävellen. Majesti oli minua jo portilla vastassa kun kävelin laitumen ohi tallille päin. -Hei Majesti, oliko ikävä? kysyin orilta silittäen sen silkkistä turpaa. Jatkoin matkaani kohti tallia ja Majesti katsoi minuun: miksi et ottanut minua mukaasi? Se hörähti ja käännyin katsomaan sitä. -Senkin höppänä, älä nyt hassuttele, käyn vain hakemassa riimusi ja riimunnarun. Hain tallista riimun ja riimunnarun ja palasin Majestin laitumelle. Majesti oli mennyt keskemmälle laidunta, mutta heti kun havaitsi, että olin tulossa takaisin niin sen ravasi portille minua vastaan. Avasin portin, laitoin riimun orin päähän ja napsautin riimunnarun siihen kiinni. Majesti oikein syöksähti posrtista ulos. -Taidat olla tänään vähän energinen, vai? No ei ihmekään, en ole liikuttanut sinua pitkään aikaan. Taluttaessani Majestia talliin, mieleeni muistui, miten heti aamulla herättyäni olin nähnyt Zanzibarin naaman höyryämässä ikkunalasiini, mielikuva oli niin hassu, jotta aloin hihittää.
Olin herännyt kello seitsemän siihen, että ikkunani takaa kuului jonkinsorttista koputusta. Olin noussut ylös ja nähnyt Zanzin, joka seisoi aivan ikkunani takana niin, että koko ikkunalasi oli höyryssä. Olimme eilen Moonlightin kanssa tehnneet Zanzibarille aitauksen "ikkunani taakse". Onneksi se oli niin kiltti poika, ettei rikkoisi lasia, ja olihan se lasi niin kestävää, ettei menisi helposti rikki.
Palasin takaisin todellisuuteen, olimme jo melkein tallissa. Majestin kaviot kopisivat talin lattialla kun talutin Majestin harjauspaikalle. Hain varustehuoneesta orin harjat ja suitset. Kävelin takaisin hevoseni luo ja aloin harjata sitä.

-Sooh, poika. Olimme ulkona ja olin lähtenyt Majestilla maastoon. Ori oikein uhkui menohaluja, joten minun piti vähän pidätellä sitä, ettei se olisi mennyt kokoajan puolijuoksua. Lyhyiden alkukäyntien, tai pikemminkin alku"juoksun" jälkeen nostin ravin. Majesti ravasi lujaa, varmaan niin lujaa kuin pääsi. Minun piti keskittyä, että pysyin orin selässä, en edes ollut laittanut satulaa. Pian nostin laukan ja annoin Majestin laukata harja hulmuten pitkin metsätietä, joka oli ollut eilen todella kurainen, mutta tänään se oli jo kuivunut.

Majesti seisoi nyt puhtaana ja kuivana karsinassaan. Se oli vilistänyt pitkin metsää ainakin tunnin, eikä meinannut mennä ollenkaan loppukäyntejä. Olin kuitenkin päässyt tuo kiituri-Majestin kanssa ehjin nahoin tallille ja Moonlight oli vähän katsonut, että mikä ihme tuolta tulee tuollaista vauhtia, kun olin suunnistanut kentälle loppukäynnille. Majesti olisi varmaan halunnut juosta vielä pidempänkin, mutten antanut. Tallilla olin saanut puunata Majestia oikein kunnolla, varsinkin sen turvan koska se oli vaahdossa ja aika kurainenkin, kun loppukäynneillä pojan oli pitänyt laskea muutaman kerran pää maahan. -Jaaha, pitää aloittaa tämän päivän tallityöt.

Vastaus:

Hieno tarina :)
Saat 120vr

Nimi: Samatha

24.08.2013 09:54
*Täydellinen Päivä*
Tänään se tapahtuisi. Joutuisin lähtemään takaisin kotiini, kotiini joka on liian kaukana Moonlightin tallista.

Olin herännyt jo kuudelta ja olin parhaillaan pukemassa tallivaatteita ja pakkaamassa herkkuja hevosille. Tänään joutuisin hyvästelemään rakkaat hoitsuni. Muistelin yhteistä kesäämme, sitä, miten kesytin Zanzibarin, sitä, miten Meggan varsoi, sitä, miten monissa kilpailuissa sijoituin, sitä, miten huimia seikkailuja koin, sitä, miten täydellistä minulla oli. -Samatha! Tulisitko tänne? äidin huuto kuului alakerrasta.
-Joo, odota hetki! huikkasin ja nappasin vielä kypärän mukaani ennenkuin riensin alakertaan.
-No mitä? kysyin äidiltä, joka teki lämpimiä voileipiä.
-Istu pöytään ja syö aamiasita ensin, äiti määräsi. Istuuduin pöytään ja otin oileivän, jonka päällä oli juustoa ja tonnikalaa. Syödessäni isäni ilmestyi keittiöön.
-Tiedäthän Samatha, tänään me lähdemme takaisin kotiin, isä muistutti. Nyökkäsin alakuloisena.
-Mutta meillä on sinulle yllätys, sellainen joka lohduttaa mieltäsi paljon kun me lähdemme, äiti jatkoi vilkaisten isää. Pureskelin viimmeisen leivänpalan ja katsoin vanhempiani kysyvästi. Ajattelin, että ei mikään voisi lohduttaa minua, koska joutuisin hyvästelemään rakkaat hoitsuni- ja Moonlightin Tallin.
-Niin, toivomme, että olet onnellinen kunnes jälleen tulemme katsomaan sinua, isä puhui. Isä puhui kuin olisi lähtemässä äidin kanssa pitkälle matkalle ja jättäisi minut kotiini ihan ypöyksin- kotiini, jonka lähellä ei ollut hevosen hevosta.
-Olemme sopineet asioita Moonlightin kanssa ja olemme päättäneet, että jäät tänne vielä vuodeksi, mutta asut sen aikaa Moonlightin luona, äiti kertoi. Olin juuri ottanut uuden leivän käteeni, mutta pian se putosi takaisin lautaselle. Mietin, että olinko kuullut oikein.
-Annatteko te minun jäädä tänne? kysyin sydän hakaten. Vanhemmat nyökkäsivät.
-Tulemme aina silloin tällöin katsomaan sinua ja toivomme, että sinulla on mukavaa. Moonlight on luvannut, että saat asua hänen luonaan kunhan vain teet tallitöitä entiseen tapaasi, äiti kertoi.
-Oi kiitos! huudahdin ja riensin halaamaan vanhempiani.
-Syö nyt kumminkin ensin, isä sanoi kun aavisti, että aioin samantien lähteä tallille.

-Noniin, sieltä ne loput tavarani tulevat, sanoin kun näin isän ajavan auton talon eteen. Olin jo tuonut laukullisen tavaroitani ja sijoittanut ne huoneeseeni. Isä nousi autosta ja aukaisi takaloosterin. Menin auttamaan häntä. Pian tavarani olivatkin jo sisällä ja halasin isää, joka sanoi, että he lähtevät jo tänään illalla. Isä lupasi, että hän ja äiti tulevat hyvästelemään ennen lähtöään.

Olin jo harjannut kaikki hoitsuni ja vienyt ne ulos. Istuin huoneessani, joka tulisi olemaan minun vähintäänkin seuraavan vuoden. Katselin ulos, siellä tihkutti hieman vettä, mutta aurinko paistoi. Näin sateenkaaren, joka johti tallin päädyltä jonnekin metsään. Tästä alkaisi ihana vuosi, jonka aikana saattaisi tapahtua ihan mitä vaan.

Kävelin ulos tallista taluttaen Zanzibaria perässäni. Ori korskui ja yritti potkaista takanaan olevia kärryjä. Suunnistin kulkumme kohti ravirataa.

Raviradalla oli joku muukin ajamassa, mutta se oli itseasiassa hyvä- ainakin Zanzi tottuisi erilaisiin tilanteisiin. Olimme menneet muutaman kierroksen käynnillä ja sitten menimme ravia. Harjoittelimme volttauslähtöä ja se alkoi onnistua muutaman yrityksen jälkeen. Välillä Zanzi olisi tahtonut laukata, mutta minä en antanut sen laukkailla tälläkertaa.

Olin harjannut Zanzin ja vienyt sen takaisin laitumelle. Dandy oli tänään ihan hassu- se laukkaisi ja pukitteli pitkin laidunta ja piehtaroi. Suunnistin takaisin tallille ja vein loputkin siellä olevat hevoset ulos ja aloitin siivousurakan. Moonlight oli minua pyytänyt tekemään vanhalla tallille suursiivouksen talikon, lapion luudan ja vesiletkun kanssa.
-Hohhoi, tästä tulee rankkaa, huoahdin työntäessäni kottikärryt ensimmäisen karsinan kohtaan.

Vastaus:

Hyvä tarina :)
Saat 150vr

Nimi: Samatha

29.07.2013 13:21
Kävelin tallille Mimosan kanssa. Suunnistimme laitumelle, jossa Meggan ja sen varsat olivat. Oli alkanut sataa, joten kiiruhdimme hevosten kanssa tallia kohti. Haimme harjat ja menimme harjaamaan hevosia. Ensin kuivasimme ne hikiviilalla ja harjasimme sitten. Harjaamisen jälkeen lähdimme pienelle maastolenkille sateesta huolimatta. Minä talutin kahta varsaa ja Mimosa talutti Meggania. Dandy ja Lakota eivät tällä kertaa kipittäneet erisuuntiin, koska oltiin niille uudessa paikassa ja ne tahtoivat seurata emäänsä.

Pienen taluttelulenkin jälkeen olimme maneesissa ja mukanamme oli Zanzi ja Majesti. Kokeilimme, antaisiko Zanzi Mimosan ratsastaa itsellään ja minä menin Majestilla. Olin sitonut Majestin kiinni ja autoin Mimosaa nousemaan Zanzin selkään rauhoitellessani sitä. Kun Mimosa oli selässä Zanzibar olisi lähtenyt heti pukitellen matkaan ellen minä olisi pidellyt sitä kiinni. Zanzi yritti riuhtoa itseäni otteestani, mutta olin rauhallinen ja kielsin sitä. Lähdin ihan rauhassa taluttamaan Zanzibaria pitäen sen suitsista kiinni. Ensimmäisen kierroksen jälkeen päästin irti, mutta kävelin sen vierellä muutaman kierroksen.

-Sinä selvisit sen kanssa tosi hienosti! sanoin Mimosalle kun hän tuntimme jälkeen laskeutui alas Zanzibarin satulasta. Mimosa oli mennyt Zanzilla vain käyntiä ja hidasta ravailua. Harjasimme hevoset ja jätimme ne karsinoihin, koska ulkona satoi yhä. Sade oli yltynyt muutaman tunnin aikana kun olimme Mimosan kanssa olleet tallilla. Tarkistimme vielä, että kaikki oli okei ja lähdimme meille kotiin, Mimosa tulisi meille yöksi.

Vastaus:

60vr :)

Nimi: Samatha

26.07.2013 08:11
Olin jälleen seikkailemassa tuntemattomalla seudulla, mutta nyt olin tallilla katsonut kartoista, mitä reittiä kannattaisi mennä. Tiesin, missä olin ja en voinut eksyä. Zanzibar eteni varmasti, vaikka olimme oudossa paikassa. Olimme tosi vanhalla alueella, jolla oli vanhoja taloja, aittoja, navettoja, latoja sekä paljon muutakin. Tie oli loistava ratsastamiseen, koska se oli niin tasaista- siinä ei ollut monttuakaan. Jatkoimme yhden mutkan ohi ja pian tie muuttui sellaiseksi, että siinä kasvoi ruohoa, mutta silti se oli hyvä. Nostin ravin ja ravasimme eteenpäin noin kaksisataa metriä, kunnes tie muuttui pelloksi. Pelloksi, jolla kasvoi heinää, mutta se oli juuri niitetty. Moonlight oli sanonut, että täällä olisi muutama tamma varsoineen ja kun katsoin puista muodostuvan saarekkeen taakse toiselle pellolle näin ne. Zanzibar hirnahti ja hevoset tulivat tervehtimään minua. Silittelin tammoja ja aloin kiertämään peltoa, jolla olin. Pian nostin suoraan käynnistä laukkaan ja nelistimme samaa tahtia tammojen ja varsojen laukatessa aidan toisella puolella. Moonlight oli minua käskenyt varmistamaan, että hevosilla oli puhdasta vettä, joten laukkailun jälkeen tarkistin vielä sen ja katsoin, että hevoset olivat kunnossa. Sitten lähdin takaisin tallille päin.

Meggan ei tuntunut käsittävän, mitä oikein yritin tehdä. Se pysähtyi ja katsoi taakseen: Miksi sinä siellä raahustat ja heiluttelet noita naruja kylkiini? Palominoni ei tuntunut ymmärtävän ohjasajoa. Juoksutin sitä hetken ja koitin uudelleen, miten se nyt suhtautuisi. Tällä kertaa se älysi ohjasajon tarkoituksen ja meni hienosti edessäni- ensin käynnissä , sitten ravissa ja vielä vähän laukassa. Ajattelin, että sen jälkeen tutustuttaisin tammaani kärryihin, mutta en vielä valjastaisi sitä niiden eteen.

Minun oli pitänyt pyydystää varsat raviradalta, koska ne eivät olisi tahtoneet tulla pois sieltä. Nyt olin Majestriken kanssa kentällä ja harjoittelin sitä niin, että se pysyisi käskystä paikallaan vaikka kävelin muualle. Varmaan kymmenellä ensimmäisellä yrityksellä se lähti seuraamaan minua, mutta sitten se älysi pysyä paikallaan ja annoin sille heti palkkioksi kehut ja herkun. Teimme saman vielä monta kertaa ja lähdin eri suuntiin ja liikuin eri tavalla.

Olin pystyttänyt kentälle matalan aaltoesteen ja matalan ristin. Olin tehnyt puomeista L- kirjaimen muotoisen ”sokkelon”, pujotteluradan estetolpista ja olin asettanut puomeja pienelle ympyrällä. Kävelin uralla ChinChiniä taluttaen. En ollut laittanut tammalle satulaa, mutta suitset sillä oli päässään. Ajattelin mennä ”agilityä”. Ensimmäisellä kierroksella taluttelin tammaa käynnissä radan. Sitten menimme ravissa muutaman kerran ja menimme kerran laukassakin. Chinalla sujui hyvin ja nousin sen selkään. Menimme ensin ravissa ja sitten muutaman kerran laukassa.

Viimeisenä jäin vielä puhdistamaan kaikkien hoitsujeni varusteet ja muut tavarat. Siivosin muutaman karsinan ja pesin yhdet kärryt, koska Moonlight pyysi.

Vastaus:

:) Saat 150vr

Nimi: Samatha

25.07.2013 13:31
Maiskautin Majestille, joka lisäsi heti vauhtiaan. Olimme kentällä hyppäämässä matalia esteitä. Huomasin, miten hevoseni nautti hyppäämisestä, joten hyppäsimme esteet monta kertaa. Korkeudeltaan ne olivat 50cm, mutta yksi muuri oli 50cm. Hidastin käyntiin ja pörrötin orin harjaa. -Hienosti meni, sanoin hyvilläni onnistuneesta tunnista.

Nousin Megganin selkään. Oli alkanut sataa ja olimme maneesissa. Varsat tutkiskelivat juuri seiniä kun painoin pohkeeni Megganin kylkiin. Tamma lähti kuuliaisesti liikkeelle ja ohjasin sen uralle. Aioin mennä kouluratsastusta.

Meggan meni pohkeensäistöjä ravissa oikein hyvin, ja se oli myös tehnyt hyviä avo- ja sulkutaivutuksia. Ne normaalit voltit, ympyrät, pysähdykset, peruutukset ja siirtymiset olivat sujuneet normaalisti, eli hyvin. Laskeuduin selästä ja talutin Megganin ulos varsojen seuratessa.

-Se oli vain orava, sanoin ChinChinille, joka säpsähti kentän ohi kiiruhtanutta oravaa. Menin tammani kanssa reiningiä ja se oli tosi reipas. Chinan laukka oli mukavaa ja siinä oli hyvä istua, kunhan ensin osasi vain asettua, koska Chinan askeleet olivat pompoottavia. Käänsin Chinan vielä viimmeiselle esteelle ja hidastin raviin. Ravailimme hetken pitkin uraa ja siiryimme käyntiin.

Zanzibar hörähti kentällä olevalle ratsukolle kun menin kohti aidatonta kenttää. Orini oli reippaalla päällä ja hoitaessa se oli työntänyt turpansa jokapaikkaan. Aidattomalle kentälle päästyämme otin vasemman kierroksen. Aidaton kenttä oli hitusen huonommassa kunnossa kuin normaali kenttä, koska oli satanut. Nyt taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Otin ohjat tuntumalle ja aloitin kevyen ravailu

Vaihdoin suuntaa laukassa ja teimme laukanvaihdon, joka sujui täydellisesti. Hidastin raviin ja tein ravissa pohkeenväistöjä. Zanzibar oli nopea oppimaan uutta, joten mikään ei tuntunut vaikealta, paitsi alussa.

Päivän lopuksi puhdistin omien hoitsujeni karsinat ja laitoin ruoat niille. Hain kaikki hoitsuni sisään ja jäin vielä siivoamaan muidenkin hevosten karsinoita ja laittelemaan niille ruokia. Sitten hain hevosia sisään yhdessä Moonlightin kanssa.

Vastaus:

:) Saat 100vr

Nimi: Samatha

21.07.2013 14:42
Missä me olemme? Minua alkoi jo vähän pelottaa kun katsoin taivaalle, jonne jo muutama pilvi oli lipunut. Olin lähtenyt Chinan kanssa pitkälle maastoretkelle, mutta nyt, aivan yhtäkkiä suuntavaistoni oli kadonnut. Olin metsän keskellä risteyksessä, josta kääntyi sekä oikealle, että vasemmalle tie. En enää muistanut kummasta olin tullut. -Voi ei, nyt vielä alkaa ukkostaakin, sanoin ärtyneenä kun kuulin ukkosen jyrähtävän. Käänsin Chinan oikealle ja lähdimme etenemään sitä tietä pitkin. Tie oli aika kapea ja sen keskellä ja reunoissa kasvoi heinää. Sitten yhtäkkiä ukkonen jyrähti tosi kovaa ja lähellä. China vauhkoontui ja lähti villiä neliä eteenpäin. Yritin rauhoitella tammaa, mutta turhaan. Sitten näin edessämme koko tien levyisen rautaisen portin. Se ei ollut kuin jotain 100cm korkea. En muistanut tuota porttia, joten me olimme sittenkin tulleet siitä toisesta suunnasta. -China hidasta! Melkein kiljuin kun ukkonen jälleen jyrähti ja hevonen vauhkoontui entistä enemmän. En saanut sitä edes hidastettua, minä vain voin pysytellä kyydissä. Ajattelin, että China kyllä pysähtyisi viimeistään portilla. Portti lähestyi lähestymistään ja sitten olimme sen kohdalla. China ei hidastanut vaan lisäsi vauhtia entisestään ukkosen jylistessä. Sitten tunsin, miten Chinan jalat irtosivat maasta ja se hyppäsi. Mukauduin äkkiä hyppyyn ja pääsimme portin yli, mutta China ei hidastanut vieläkään. Edessämme oli jyrkkä mutka, ja tiesin, että emme pääsisi siitä tällä vauhdilla. Mutkassa China joutui hidastamaan vauhtiaan ja näin mutkan takana lammen ja vanhan ladon. Laukkasimme kohti latoa ja sain Chinan vihdoin hallintaan. Menimme latoon suojaan ja juuri kun pääsimme sisään ukkonen jyrähti korviahuumaavasti. China kavahti ylös ja huitoi etujaloillaan, mutta ei onneksi osunut mihinkään. Sain tamman pian rauhoittumaan ja katselin ympärilleni. Ladossa oli heiniä ja vanhoja, pieniä heinäpaaleja. Lattiasta heinien seasta kasvoi vähän timoteitä. -Meidän pitää jäädä latoon, sanoin ChinChinille, joka nyökytteli päätään. Menin istumaan yhden heinäpaalikasan päälle ja China asettui viereeni haistelemaan heiniä. Heinät olivat kuitenkin liian vanhoja, joten se tyytyi rouskuttamaan heinien välistä kasvavaa timoteitä. Onneksi ei ollut kovin pimeää, koska oli kesä ja kello vasta noin kolme iltapäivällä. Kaivoin puhelimen taskustani ja huomasin, että se oli sammunut. Voi ei! Ei kai sen akku ollut loppunut? Eihän se voinut, koska olin ladannut sen vasta hiljattain. Yritin käynnistää puhelintani, mutta se ei onnistunut. Minua alkoi tosissaan pelottaa. Olin eksynyt ja kukaan ei tiennyt, missä olin. En voinut soittaa Moonlightille, koska puhelimeni ei käynnistynyt ja kaiken lisäksi saattaisi viedä kauan ennen kuin ukkonen hellittäisi. Ulkona ei satanut, mutta en uskaltanut palata ulos, koska China pelkäsi ukkosta varmaan enemmän kuin mitään muuta.

En tiedä kauanko olimme olleet ladossa, mutta ukkonen oli siirtynyt kauemmaksi. Nousin ylös ja venyttelin. Otin Chinan ohjat ja sanoin sille: -Nyt meidän täytyy lähteä, sanoin Chinalle. Menimme ulos ja tiesin, että Chinalla oli jano, joten annoin sen juoda lammesta. Talutin China takaisin sinnepäin, mistä olimme tulleet. Yritin vielä käynnistää puhelintani, mutta turhaan. Sitten muistin portin, joka oli edessämme. Mutkan jälkeen nousin Chinan selkään ja lähdin ravaamaan. Pian nostin laukan ja tunsin, miten epäluuloinen China oli. China ajatteli, että luulinko sen hyppäävän portin yli? -Meidän täytyy hypätä yli, muuten emme pääse täältä pois. Teithän sen jo aikaisemminkin, sanoin terävällä äänensävyllä. China oli yhä epävarma ja se lähestyi porttia haparoivin askelein. Maiskautin ja China lisäsi vauhtiaan hieman. Sitten se hyppäsi ja kuulin, miten sen takajalat kopsahtivat porttiin. Sitten China hidasti ja pysäytti. Laskeuduin äkkiä selästä ja katsoin porttia, huomasin, että se oli suljettu ketjulla ja riippulukolla. Sitä ei olisi päässyt kiertämään, koska molemmilla puolilla oli tiheää metsää. Sitten China alkoi hoiperrella ja kaatui maahan. Hätäännyin ja katsahdin Chinaa. -Eih, huokaisin. Chinan jalat olivat osuneet porttiin tosi kovaa, mutta en nähnyt näkyviä vammoja. Kaivoin puhelimen taskustani ja ajattelin, se olisi ehkä viimeinen toivoni. Yritin jälleen käynnistää sitä ja yllätyksekseni se käynnistyi. Etsin äkkiä Moonlightin numeron ja soitin. -Missä olet? Moonlight vastasi puhelimeen hätääntyneenä. -Jossain metsäpolulla. Siinä oli risteys ja sitten tuli ukkonen ja China vauhkoontui ja lähti vasemmalle, joka oli väärä suunta. Sitten tuli portti, jonka yli se hyppäsi hyvin ja menimme latoon suojaan. Nyt kun ukkonen hellitti niin tulimme takaisinpäin ja kun hyppäsimme portin yli niin Chinan takajalat osuivat porttiin tosi kovaa ja se kaatui. Näkyviä vammoja ei ole, mutta siihen sattuu, selitin äkkiä. -Tiedän paikan, otan kopin ja lähden äkkiä sinne, pysy siinä ja rauhoittele Chinaa, Moonlight sanoi ja kuulin, miten hän kiiruhti ulos. -En tiedä kauanko minulla menee, mutta pyrin tulemaan sinne äkkiä, otan vähän tarvikkeita mukaan, hän jatkoi. -Kiitos, sopersin ja purskahdin itkuun.

-Nyt Moonlight tulee! Kuiskutin Chinalle kun näin ja kuulin auton tulevan. Nousin ylös ja kun Moonlight oli kohdallamme hän nousi autosta. -Onko se yrittänyt nousta? Hän kysyi. -Ei, se vaan makaa tuossa ja välillä pärskähtelee, vastasin. Enää ei ukkostanut, mutta taivas oli silti pilvessä. Moonlight tarkisti Chinan jalat ja totesi: -Ei näytä pahalta, mutta yritetään nousisiko se ylös. China yritti nousta ylös ja pääsimme muutaman askeleen eteenpäin, kunnes sen takajalat pettivät. -Peruutan kopin sen eteen ja yritetään uudelleen, Moonlight sanoi. Nyökkäsin ja jäin silittelemään Chinaa. -Noniin, sitten ylös, Moonlight sanoi ja autoimme jälleen Chinan ylös. Nyt pääsimmme koppiin asti kunnes China kaatui. -Onneksi ei ole väliseinää, Moolight sanoi. -Voit jäädä koppiin ja tarkkailla Chinaa, niin lähdetään tallille, Moonlight sanoi. Hän laittoi kopin oven kiinni ja meni autoon. Kopissa oli tuoretta heinää ja vettä. Lattialla oli paljon puruja. Olimme nostanet satulan autoon. Heti soiton jälkeen olin ottanut Chinalta satulan pois ja todennut, että se oli kunnossa. China katseli minua suurilla silmillään ja otti paremman asennon. -Ei hätää, kaikki järjestyy, sanoin silitellen sitä.

Tunsin, miten pysähdyimme, olimme perillä tallilla. Moonlight avasi kopin oven ja kysyi: -Miten se voi? -Ihan hyvin, se on jo valpastunut, vastasin. Olimme parkkeeranneet tammatallin oven eteen. -Nyt se pitäisi viedä talliin, Moonlight sanoi. Autoimme Chinaa nousemaan ylös ja peruutimme sen ulos kopista. Käänsimme Chinan ja yllätykseksemme se oli yhä pystyssä. Talutimme sitä eteenpäin ja se käveli normaalisti paitsi, että se ontui vasenta takajalkaa. -Se taisi lyödä jalkansa vaan kovaa, mutta vain löi ne ja mitään ei ehkä murtunut. Tiedäthän kun kolauttaa esimerkiksi kyynärpäänsä vahingossa ja kovaa pöytään niin tuntee kovaa kipua, mutta se menee pian pois, Moonlight sanoi. -Kyllä, vastasin nyökytellen. -On kuitenkin paras kuvauttaa sen jalka, Moonlight sanoi. -Niin, vastasin. -Taidan mennä ratsastamaan Megganilla kentälle ja otan varsat mukaan, totesin kävellessäni kohti satulahuonetta, josta toin harjat ja riimunnarut. Lähdin hakemaan Meggania ja varsoja. Kolmen hevosen taluttaminen ei oikein sujunut, koska Dandylion ja Lakota vetivät molemmat eri suuntiin. Pääsimme kumminkin talliin aika nopeasti ja laitoin hevoset kiinni. Aloitin harjaamisen Megganista.

-Hei, voisitko auttaa minua taluttamaan toisen varsan kentälle? Kysyin tytöltä, joka oli juuri tullut talliin. -Tietenkin, hän vastasi ja sitten esitteli itsensä. Kentällä nousin Megganin selkään ja kerroin seikkailustani metsässä, koska tyttö oli jäänyt kentälle katselemaan. Dandylion ja Lakota ensin seurasivat perässä, mutta suuntaa vaihdettaessa ne jäivät välillä tutkimaan, mitä aidan takana oli.

Juttelimme tytön kanssa, jonka nimi muuten oli Jasmine. Olimme jutelleet hevosistamme ja seikkailustani sekä kaikenlaisesta muusta. Puoli tuntia oli tuntunut paljon lyhyemmältä ajalta kun olin jutellut ja ratsastanut Megganilla. Tunnin jälkeen olimme hoitaneet varsat ja Megganin ja jättänyt ne karsinaan. Suunnistin kohti ori ja ruunatallia. Aioin talutella Majestia ja Zanzia laitumella. Olin ajatellut, että jos niistä tulisi ystäviä, niin niitä voisi pitää samalla laitumella. Toisaalta molemmat olivat oreja, mutta katsotaan nyt miten käy.

-Noniin, hienosti sitten, sanoin oreilleni kun olin irrottanut ne. Harjatessa ne olivat haistelleet toisiaan, mutta en ollut huomannut niiden käytöksessä mitään poikkeavaa. Talutin hevoset laitumelle, jossa kiersimme aidanviertä. Majesti käveli oikealla ja Zanzi vasemmalla puolellani, molemmat hienosti ja toisiaan ystävällisesti vilkuillen. Menimme muutaman kierroksen käynnissä ja sitten kaksi ravissa ja lopuksi yhden kierroksen laukassa. Lopussa menimme käyntiä pitkin laidunta ja päästin orit toistensa lähelle. Ne nuuskivat toisiaan ja koska kumpikaan ei tahtonut pahaa, ne alkoivat rapsuttaa toisiaan sää´ästä. Taputtelin molempia ja irrotin niiden riimunnarut. Menin pois laitumelta ja tiesin, että hevoset olivat ystävystyneet ja pärjäisivät kahdestaan hyvinkin. Menin viemään riimut takaisin talliin ja siivosin molempien karsinat. Sitten suunnistin kohti tamma ja varsatallia.

-Miten se voi? Kysyin Moonlightilta, joka tutki röngtenkuvia. -Hyvin, ei näy murtumia tai mitään epätavallista, hän vastasi hymyillen. -Hyvä, sanoin huokaisten helpotuksesta. Hain harjat ja menin Chinan karsinaan. -Sitä saa korkeintaan talutella huomenna, mutta ylihuomenna voi jo ratsastaa käynnissä, Moonlight huikkasi. -Joo, vastasin harjaten Chinan kirjavaa karvaa. Halasin tammaani ja päätin, että se saisi kyllä pitää muutaman päivän vapaata. Harjasin tamman tosi hienoksi ja vein harjat paikoilleen. -Hei, sitten. Nähdään pian ChinChin, sanoin silittäessäni ihanan hoitsuni turpaa. Ajattelin vielä kerran, mitä olisi voinut tapahtua, jos... Jätin ajattelemisen sikseen ja lähdin pää pystyssä ja iloisempana pois tallilta. Mutta kun ei ollut käynyt niin. Tunsin jonkun katselevan minua jostain, jonkun joka oli täynnä rakkautta. En kumminkaan nähnyt ketään ja tunne haihtui kun pääsin metsän siimekseen.

Vastaus:

Vähä pidempi tarina :0 , Saat 200vr ;)

Nimi: Samatha

20.07.2013 10:38
Jälleen olin tallilla Mimosan kanssa. Olimme harjanneet ja varustaneet ChinChinin ja Majestriken. Olimme päättäneet lähteä maastoradalle ja Mimosa menisi Chinalla. Olimme ulkona valmiita lähtöön. -Mennäänkö? Mimosa kysyi. Nyökkäsin ja käskimme hevoset käyntiin. Majestrikella oli tasaiset ja varmat askeleet, joissa oli mukava matkustaa, tunsin sen heti kun lähdimme liikkeelle. -Millainen China on? kysyin Mimosalta kun olimme edenneet raviradan ohi. -Mukava ja aika tottelevainen, Mimosa vastasi hymyillen.

-Sitten ohjat tuntumalle, sanoin Mimosalle opastavasti. Mimosa näytti kieltä ja teki kuten käskin. Kävelimme vielä hetken jutellen ja päätimme sitten mennä hetken harjoitusravia. En ole ikinä ollut niin rauhallisessa, mutta matkaa nopeasti taittavassa ravissa kuin nyt. -Majestrikella on pitkät askeleet, sanoin. Aloimme keventää ja pian olimme kevyessä istunnassa kun menimme käyntiä. -Majestriken kanssa kevyessä istunnassa on helppoa pysyä, sanoin Mimosalle, joka yritti hoippuen pysyä kevyessä istunnassa ChinChinin selässä. Naurahdin ja sanoin: -Hypätäänkö? -Joo, Mimosa vastasi laskeutuen satulaan. Nostimme laukan suoraan käynnistä ja hypäsimme matalimmat esteet.

-Vaihdetaanko hevosia? kysyin kun olimme kääntyneet takaisin tallille päin. -Joo, Mimosa sanoi melkein helpottuen. Laskeuduin Majestriken selästä ja nousin ChinChinin selkään huvittuneena ensin autettuani Mimosan ratsunsa selkään. Lähdimme liikkeelle ja China hetken ihmetteli, että miksi nyt vaihtui ratsastaja? Köpöttelimme hetken käynnissä, ja huomasin, että Majestriken ja Chinan askeleet erosivat toisistaa, paljonkin. Chinan askellus ei ollut niin tasaista kun Majestin. Nostimme raviin ja huomasin, miten hankalaa Chinan ravissa oli aluksi pysyä satulassa, mutta hetken kuluttua se alkoi sujua. Nostimme laukan ja hyppäsimme muutaman esteen yli. Sitten otimme loppukäynnit.

-Viedäänkö Majesti ja China laitumelle? Mimosa kysyi kun olimme saaneet molemmat hevoset harjattua. -Joo, vastasin. Lähdimme taluttelemaan hevosia laitumilleen. -Sitten mennään Megganin ja varsulien kimppuun, sanoin naurahtaen. Haimme Megganin ja varsojen riimunnarut ja haimme ne laitumelta harjauspuomille. -Harjaa sinä Dandylion niin minä harjaan Lakotan ja harjataan sitten Meggan yhdessä. Harjaus sujui kaikilla hyvin ja taluttelimme vielä varsoja pihassa, kunnes veimme ne emänsä kanssa laitumelle. -Sitten on vuorossa herrasmies Zanzibar, sanoin osoittaen kohti Zanzin laidunta. Haimme orin talliin ja harjasimme sen. Varustimme sen vapaa- ajan kärryjen eteen ja lähdimme ajamaan. Zanzibar oli yllättävän rauhallinen, joten menimme ajamaan maastoon. Köpöttelimme hetken käynnissä, kunnes nostimme ravin. Zanzi kiisi eteenpäin ja ei säikkynyt edes rusakkoa, joka hyppeli oksien katkeillessa sen alla metsässä.

-Se meni tosi hyvin, sanoin Mimosalle kun olimme tulleet tallin pihaan. Mimosa nyökkäsi hymyillen. Otimme Zanzilta kärryt pois ja harjasimme sen. Veimme sen sitten laitumelleen ja jäimme vielä harjailemaan muita hevosia, koska olinhan minä sentään hevosenhoitaja tallilla.

Niin, keksin Majestrikelle lempinimen, Majesti. :) Ja Zanzibarille Zanzi- lempinimen. :)

Vastaus:

Hieno tarina, saat 180vr.
Lisään ne lempinimet. :)

Nimi: Samatha

17.07.2013 18:27
Oli suunnilleen keskipäivä kun poljin kohti tallia. Aurinko paistoi ja lämmitti. Verrattuna eiliseen- tänään minulla oli paljon aikaa olla tallilla. Ajattelin aloittaa sillä, että Moonlight vie minut ja Zanzibarin noin kymmenen kilometrin päähän tallista, sinne missä on vuoristoa. Moonlight tulee mukaamme Jessyllä. Lähtisimme noin tunnin kuluttua, joten minulla oli hyvin aikaa.

Kun pääsin tallille jätin pyöräni ulos ja menin talliin. Menin satulahuoneeseen ja puhdistin Zanzibarin harjat. Vein harjat ja varusteet, jotka otan mukaan, kuljetuskoppiin, siihen mihin Moonlight oli ne eilen käskenyt laittaa. Moonlightia ei vielä näkynyt missään, mutta aavistin, että hän oli tallitöiden parissa. Lastattuani tavarat katsoin kelloa. Noin puolituntia aikaa. Päätin, että käyn hakemassa Megganin ja varsat talliin.

-Noniin tules nyt Dandy! Sanoin Dandylionille, joka ei meinannut uskaltautua ulos laitumelta. Kun menimme vähän kauemmaksi Megganin ja Lakotan kanssa se kumminkin rynnisti peräämme. -No tulithan sinä, sanoin naurahtaen varsalle joka yritti piiloutua emänsä taakse. Se tanssahteli ja hyppelehti, kuten isänsäkin niin usein. Laitoin Megganin ja varsat karsinaan ja toin niiden ruoat niille. Sitten menin hakemaan Zanzibaria.

-Valmista? Moonlight kysyi. -Joo, minä sanoin nyökäten. Olimme lastanneet Zanzibarin ja Jessyn ja nyt olimme valmiita matkaan. Tällä kertaa Zanzibar oli ennen lastaussiltaa venyttänyt kaulaansa ja nuuhkinut koppia. Onneksi se meni ensimmäisellä yrityksellä sisälle. Istuuduin Moonlightin viereen apukuskin penkille ja lähdimme matkaan. Matkasta tulisi varmasti rauhallinen, koska menimme metsäteitä pitkin.

-Kiristitkö jo satulavyön? Moonlight varmisti. -Kyllä, sanoin. Matka oli mennyt hyvin ja perillä olimme talutelleet hevosia ja sitten olimme harjanneet ja satuloineet ne. Zanzibar teki tuttavuutta Jessyyn kun nousin orini selkään. -Valmis, sanoin kun Moonlighkin oli noussut Jessyn selkään. Hän nyökkäsi ja lähdimme nousemaan vuoristopolkua ylöspäin. Zanzibar suorastaan ihasteli uusia tuoksuja ja maisemia. Alussa sen piti pysähtyä lähes jokaisen kukan kohdalle nuuskimaan sitä. Kun jokainen kukkalaji oli tullut vastaan jo pari kertaa niin sitten Zanzibar keskittyi maisemiin. Se nosti päätään ylös ja tähysteli ympärilleen. -Hei laske pääsi, en näe mitään, sanoin nyreissäni Zanzibarille. Muutaman käskyn jälkeen se laski päätään sopivan alas niin, että näin eteeni. Moonlight nauroi edessämme ja kysyi: -Rvataanko? -Joo, joo, joo! Sanoin innoissani. Nostimme ravin- Moonlight ensin ja sitten minä. Zanzibar liikkui sulavasti ylös vuorelle kiipeävällä polulla. Menimme hetken rauhallisessa ravissa, kunnes nousu jyrkkeni hetkeksi. Hidastimme käyntiin ja kapusimme jyrkimmän kohdan ohi. Kun polku oli taas vakaa niin nostimme laukan. Zanzibar meni tosi hienosti ja rauhallisesti Jessyn perässä.

-Onpa hienot näkymät! ihastelin kun olimme saapuneet vuorenhuipulle. Zanzibar katsoi alas- olipa sinne pitkä matka. Ori pudisteli päätään ja peruutti pari askelta. Naurahdin ja sanoin: -Ei me tuonne olla menossa. Söimme eväitämme huipulla katsellen kuinka hevoset rouskuttivat ruohoa. Olimme ottaneet satulat ja suitset pois ja laittaneet molempien päihin riimut, jotka olivat mukana repussa, joka Moonlightilla oli selässään. Syötyämme ihailimme vielä hetken maisemia ja sitten varustimme hevosemme. Matkamme takaisin alas voi alkaa.

-Huh, olipa reissu, totesin kun Zanzibar oli karsinassaan rouskuttamassa onnellisena ruokaansa, jonka olin juuri sille antanut. -Niin oli, Moonlight sanoi venytellen. -No minä menen nyt Megganin ja varsulien luo, sanoin hymyillen. Marssin toiseen talliin ja hain varsojen uudet riimut. Menin niiden karsinaan ja säädin ne niiden päihin. Sitten hain niiden riimunnarut ja harjat. Jätin Lakotan riimunnarun vielä karsinan ovessa olevaan koukkuun ja menin karsinaan. Otin Dandyn kiinni ja talutin sen ulos karsinasta. Oi, olisittepa nähneet sen ilmeen kun laitoin sen kiinni käytävälle! Se tutkiskeli tallia kun minä harjasin sitä. Se pysyi yllättävän hyvin paikallaan. Sitten oli Lakotan vuoro. Jätin Dandyn käytävälle ja otin Lakotan ulos karsinasta. Meggan hörähteli kun sen molemmat varsat vietiin- tosin vaan muutaman metrin päähän. Harjasin Lakotan ja se näytti nauttivan siitä, vaikka vähän aristelikin harjoja. Viimmeisenä otin Megganin käytävälle ja harjasin sen. Otin molemmat varsat ja irrotin Megganin. Lähdin taluttamaan varsoja kohti laidunta- tälläkertaa Meggan seurasi. Varsat tottelivat hyvin ja kun pääsimme laitumelle jätin riimut niille päähän ja sitten minun piti ohjata Meggan laitumelle. Se seisoi noin kymmenen metrin päässä portista höristen. -Tulehan hassu tyttö, sanoin sille ojentaen käteni. Se tuli hamuamaan kättäni ja ohjasin sen laitumelle. Laitoin portin kiinni ja jäin hetkeksi katselemaan, miten kolmikko kirmaili laitumella. Vein riimunnarut takaisin talliin ja siivosin Megganin ja varsojen karsinan. Sitten lähdin pois tallilta.

Vastaus:

Lostava tarina! Saat 200vr. :)

Nimi: Samatha

17.07.2013 17:33
Ti 16.7.2013, kirjotin tän eilen, mutta en ehtinyt laittaa sitä tänne, tämän päivän tarina tulossa...
Tänään minulla oli tosi vähän aikaa käydä tallilla.
Menin tallille kello 12 ja menin heti hakemaan riimunnarua ja Megganin harjoja. Riensin Megganin laitumelle ja otin sen kiinni. Harjasin upean palominoni ja nousin selkään. Köpöttelimme käynniss ympäri laidunta varsojen seuratessa. Ohjaaminen olisi ollut hankalaa, koska oli vain yksi ohja, mutta onneksi Meggan meni hienosti aidanviertä ja totteli muita apujani. Lakota ja Dandylion tulivat koko ajan perässä, mutta välillä ne siirtyivät meidän eteemme juoksentelemaan. Muutaman kierroksen jälkeen harjasin Megganin pikaisesti ja harjasin myös Lakotan ja Dandylionin selkää. Sitten kiiruhdin viemään harjat ja riimunnarun takaisin paikoilleen.

Zanzibar oli laitumella, joten hain tallista sen riimunnarun ja harjat. Otin myös otin myös mukaani toisenkin riimunnarun. Sitten menin pikavauhtia Zanzibarin laitumelle. Sielä ori oli jälleen odottelemassa minua. Menin laitumelle ja aloin harjata oria. Zanzibar oli hienosti paikallaa ja nautti harjaamisesta kuten tavallista. Harjauksen jälkeen kiinnitin narut molemmille puolille riimua ja "heivasin" ne kaulan yli omilta puoliltaan. Nousin Zanzibarin selkään ja lähdimme kävelemään laidunta ympäri. Zanzibar meni reippaasti ja tottelevaisesti. Me myös ravasimme ja laukkasimmekin vähän. Ratsastamisen jälkeen irrotin riimunnarut, ja en harjannut hevosta, koska sillä oli "kiire" laiduntamaan. Vein vielä harjat ja riimunnarut paikoilleen ja riensin "kotiin".

Vastaus:

:) Saat 65vr.

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com