Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Carla

Taso: 1.

Hoidokki: Dana

Rahat: 100vr

23.7.2018

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Carla

02.08.2018 11:26
~Ensimmäinen päivä hoitajana

Venyttelin makeasti suuressa, lämpimässä sängyssäni. Itse asiassa se oli vähän liiankin lämmin näillä helteillä. Kauaa en ehtinyt sängyssä maata kun innokas berninpaimenkoira tuli nuolemaan naamasta. Se oli koiramme Pepe.
-Joo, lähdetään lenkille... mutisin unenpöppyrässä. Lähdin ulos ihan vaan shortseilla ja T-paidalla. Tänäänpäs olikin lämmin jo aamulla, tulisi varmaan päivällä vielä kuumempi.
Lenkin jälkeen menin tietysti syömään aamiaista. Äiti oli hereillä ja istui keittiön pöydän ääressä kahvikuppi kädessään. Toivotin hänelle hyvää huomenta ja menin sitten kaatamaan muroja kulhoon.
-Eikös tänään ole erikoinen päivä? Äiti kysyi saaden minut hämmästymään. Mietin hetken, mutta en keksinyt vastausta.
-Öö... Ei kai? Sanoin ihmeissäni.
-Sun piti mennä sinne uudelle tallille. Moonlight, etkö muista? Äiti paljasti.
Miten olinkaan saattanut unohtaa. Murot jäivät pöydälle, kun juoksin täysiä huoneeseeni vaihtamaan tallikamat päälle. Missä kaikki varusteeni edes olivat? Sitten muistin, että ne olivat varmaan pesussa. Kävin hakemassa ne pyykkituvasta ja vaihdoin ne päälle. Ratsastuskypäräni oli vielä jossain.
-Se on siellä eteisen hyllykön alimmassa vetolaatikossa, äiti kertoi tyynesti. Miten hän aina tiesi? Äideillä oli varmasti joku kuudes aisti.
-Kiitos, sanoin. -Mutta lähdetään nyt sinne tallille!
-Syö ensin, lääkärin määräys, äiti sanoi vitsaillen. Hänhän oli ammatiltaan lääkäri.
Huokaisten istuin pöydän ääreen ja aloin lusikoida muroja suuhuni. Halusin jo tallille, niin kovasti ettei minulla ollut kunnolla edes ruokahalua. Söin kuitenkin, koska tiesin ettei äiti päästäisi minua lähtemään ennen kuin olin syönyt.
-No niin, lähdetäänkö nyt? kysyin äidiltä ja näytin samalla tyhjää murokulhoa hänelle.
-Lähdetään vain, äiti sanoi hymyillen.
Niin matka alkoi kohti Moonlightin tallia. Voi, kuinka minua jännittikään! Kohta minä näkisin, minkälainen talli Moonlight on. Olin odottanut tätä päivää jo kauan, automatka vaan tuntui kestävän vielä sitäkin pidemmän ikuisuuden.

Jatkuu! Sori kun tässä ei vielä tapahtunut hirveästi mitään :D

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com