Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Susan

Taso: 2.

Hoidokki: Nuclear

 2.9.2018

Varusteet:

Nuclear:
Hoitosetti musta 
Yksivärinen riimunnaru musta 
Nylonriimu musta
Talliloimi musta

Rahat: 681vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Susan

02.09.2018 09:42
Syksy tekee tuloaan

Kiiruhdin eteiseen ja haukkasin vielä viimeisenkin leivän palasen suuhuni. Syödessäni vedin ratsastuskenkiä jalkaan ja tuulitakkia päälle. Nappasin vielä lämpimät sormikkaat matkalle mukaan, sillä ne olivat lämpimämmät kuin ratsastushanskani. Kiepautin reppuni selkään ja lähdin kävelemään tallille.

Tiesin heti, että olisi pitänyt sittenkin lähteä pyörällä matkaan. Minullahan kuluisi tunti pelkkään matkaan! Enää en kuitenkaan voinut asialle mitään. Sitä paitsi, ulkona oli ihana ilma. Oli ihanan raikasta ja ehkä myös hieman sumuista. Kaikki oli vielä kosteaa. Nautin tästä kelistä. Puiden lehdet alkoivat ottaa jo väriä pintaansa ja osa oli jo tipahtanut maahan. Ihan selvästi syksy teki tuloaan - oikeastaan se oli jo täällä.

Tunnin kävelyn jälkeen jalkojani koski, mutta ainakin pääsin tallille. Suunnistin suoraan talliin ja kävin viemässä reppuni tallihuoneeseen. Menin Nukan luokse karsinaan. Silitin sen turpaa. Se ilmiselvästi olisi halunnut minun tuovan sille kauraa. Nautin tästä tuoksusta. Tästä tallin tuoksusta. Olisin voinyt jäädä tänne loppu iäkseni. En voinut. Harmin paikka.

Vastaus:

110vr, saat Syksyfiilistelijän

Nimi: Susan

01.09.2018 21:56
Hevonen niityllä loikki
Toisille iloa tuotti
Ja kaikki siihen luotti

Kaunis niitty
Kaunis metsä
Kaunis heppa
Kaunis varsa
Kaunis sää
Sellaista tallilla on juu

Haiseeko lanta?
Haittaako lika?
Voisiko joku muu?
Tehdäkö joku työt?
Miksikö minä täällä?
Heikoilla jäillä?
Hevosteluako janosit?
Enpä usko, että edes halusit

Nuka
Puka
Ruka
Kuka
Kuka ori laiskottelee?
Mahottomasti makoilee?
Ei sitä saa liikkumaan
Paikallaan se vain makaa
Kuka mahtaa olla hän
Tämä laiska ori ystävä
Jolle maistuu kaurat heinät
Nuka se on
Laiskuuden huippu
Liikkuako koskaan voi
Ori ystävämme oi

Vastaus:

110vr <3

Nimi: Susan

15.07.2018 15:53
Astuin sisälle talliin ja vedin tuttua tuoksua sisääni. Kävin viemässä tallihuoneeseen kaappiin oman kassini, jossa olivat evääni sekä ratsastuskamani. Seuraavaksi kipaisin satulahuoneessa hakemassa Nukan riimun sekä riimunnarun. Lähdin kävelemään reippain askelin kohti laidunta, jossa Nuclear oleili.
"Nuka!" sanoin ja vihelsin orille, joka tuskin edes liikautti korviaan suuntaani. Vihelsin uudemman kerran ja Nuka sentään kääntyi katsomaan suuntaani - se olikin jo hyvä saavutus. Huokaisin. Olisi pitänyt ottaa kauraämpäri mukaan. Huokaisten jo toistamiseen menin laitumelle ja kävelin Nukan luokse. Nuka vain seisoi paikallaan, kun laitoin sille riimun päähän. Klikkasin riimunnarun kiinni riimuin ja lähdin kohti laitumen portteja. Mutta Nuka ei liikahtanutkaan.
"Nuka", sanoin ja maiskutin. Ori siirsi laiskasti etujalkaansa ja pian toista.
"Tule jo", sanoin samalla maiskutellen. Naurahdin, kun ori viimein suostui liikkumaan vähän reippaammin. Taputin sitä ja jatkoin matkaa kohti tallia. Nukaa laiskempaa oria saa kyllä hakea!

Vastaus:

60vr

Nimi: Susan

22.06.2018 09:04
Nojasin väsyneenä vierelläni olevaan isoon matkalaukkuun. Automme ajoi hiljaa pitkin tuttuakin tutumpaa hiekkatietä - ainut vain, ettemme olleet ajaneet sitä pitkään aikaan. Isän työn takia olimme joutuneet muuttamaan pois kotoamme, ja minä olin joutunut jättämään Moonlightin hoitohevoseni. Ne olivat jo tietysti saaneet uudet hoitajat, enkä voisi mennä pyytämään heitä enää takaisin. Entinen kotimme oli myyty ja isän työn siirtyessä taas lähemmäs, ostimme uuden talon. Siitä menee noin puoli tuntia pyöräilessä tallille. Se on iso talo ja talossa on myöskin iso piha sekä takapihalla pieni, suloinen puutarha. Olimme käymeet kuukausi sitten viimeksi katsomassa taloa ja kaikki olivat ihastuneet siihen heti. Sisältäkin se oli yhtä ihana kuin ulkoa. Onneksi muutimme tänne takaisin - tosin vain eri taloon. Pääsisin taas Moonlightin tallille.

Heräsin ensimmäiseen aamuuni uudessa kodissamme. Oli ihanaa nähdä oma iso huoneeni - olin nimittäin saanut koko ullakon itselleni. Nousin ylös ja nopeasti tein aamutoimet, jotta pääsisin lähtemään mahdollisemman nopeasti tallille. Menisin kyselemään Katatulta Moonlightin nettisivuilla näkemääni Nuclearia hoitohevosekseni.
Laitoin kuulokkeet korvilleni ja laitoin musiikin soimaan. Hyppäsin pyörän satulaan ja lähdin ajamaan tallia kohti. Talli odotti minua puolen tunnin matkan päässä.

Astelin tallipihalla nauttien paluustani. Huomasin Katatun kauempana ja kiiruhdin hänen luokseen juoksujalkaa.
"Moi Katatu! Mä oon se Susan, olin täällä silloin hoitajana. Tulin nyt pyytelemään uutta hoitohevosta", sanoin ja menin suoraan asiaan. Katatu nyökkäsi.
"Onko sinulla jo joku tietty mielessä?" tallin omistaja kysyi. Nyökyttelin päätäni.
"Nuclear", vastasin nopeasti ja jännittyneisyys kuului äänestäni. Saisinko Nuclearin vai en?
"Toki saat. Tästä eteenpäin se on sinun hoitsusi", Katatu sanoi ja palasi hommiensa pariin. Jes! Nuclear oli hoidokkini!

Vastaus:

110vr + bonus 50vr.
Tässä tarinassa oli kiva, omanlaisensa tunnelma. :3

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com