Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sara

Taso: 4.

Hoidokit: Nuutti, Kunové, Maryland

Astutukset:
Kunové-CanCan

 28.5.2018  16.6.2018   22.7.2018  22.7.2018  22.7.2018   22.7.2018  22.7.2018  Heinä- 18

Varusteet:

Nuutti:
Vaaleansininen harjapaketti 
Vaaleansininen harjalaatikko 
Vaaleansininen riimunnaru salmiakkikuvioilla 
Vaaleansinen Nylonriimu 
Vaaleansininen pesuhanska
Vaaleansininen hevospyyhe 
Jumbosieni 
Vaaleansininen kaviokoukku 
Herkkukeksipaketti, maku: minttu 
Vaaleansiniset letityskuminauhat ruseteilla
Englantilaiset suitset 
Vaaleansiniset kangasohjat 
Yleissatula 
Vaaleansinen yleishuopa 
Moonlight-huopa 

Kunové:
Kirkkaanvihreä ketjunaru 
Kirkkaanvihreä nylonriimu 
Englantilaiset suitset 
Yleissatula 
Kirkkaanvihreä yleishuopa 
Kirkkaanvihreä harjapaketti 

Rahat: 4117vr, 4 lahjakorttia

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sara

05.09.2018 19:20
Pieni runo Nuutista ja musta <3

Hautaan pääni orin karvaan,
työnnän kohmeiset sormeni sen harjaan.
Hengitykseni kylmässä huurustuu,
kun levitän käteni Nuutin ympärille.
Ei ole muita, vain me kaksi,
hetki on taianomainen.
Kaikki on hyvin kunhan Nuutin kanssa olla saan.

Vastaus:

50vr :3

Nimi: Sara

22.07.2018 23:02
Sunnuntai

Istuin syvälle Nuutin pehmeään raviin. Silitin oria kaulalta. Puut vilistivät rauhallisesti ohitsemme, ja orava luikki yli tien. Pikkulinnut liihottivat yllämme sateenkaaren väreissä. Nuutti ravasi pää alhaalla hiekkatien reunaa, ja minä istuin sen kyydissä. Kannustin orin hereille, ja laukkaan. Liihotimme pitkin tienreunaa kuin unessa. Kumarruin orin kaulalle, ja huokasin: "Tämä on parasta mitä tiedän" Ohjasin orin vasemmalle, ja hiljensin raviin, ja siitä käyntiin. En näkisi rakasta oriani, tai kahta muuta hoitsuani vajaaseen viikkoon, sillä lähtisimme äidin vanhempien luo pohjois-suomeen. Niinpä olin päättänyt tulla vielä viimeisenä päivänäni omassa kotikunnassani hoitamaan hoitsujani. Liu'uin alas Nuutin selästä, ja silitin sitä kaulalta. Moonloghtin talli seisoa nökötti edessämme. Otin ohjat käteeni, ja talutin ori hoitopuomin luo. Olin jättänyt riimun siihen valmiiksi odottamaan. Vedin sen hoitsuni kaulalle, ja otin suitset pois orin päästä. Sujautin riimun paikoilleen, ja solmin sulavasti vetosolmun hoitopuomiin. Silitin oria sen silkkisestä turvasta, ja Nuutti hamusi kättäni hellästi.

Kun hain Nuutin harjoja varustehuoneesta, olin törmätä ystävääni Milaan. Olimme kokeneet tämän kesän aikana yhdessä paljon, ja minulle tulisi häntäkin ikävä. Okei, nyt sain tämän vaikuttamaan siltä, että olen muuttamassa ikuisesti pois. Niinpä tyydyin tervehtimään Milaa. "Minkälainen tallipäivä sulla on suunnitelmissa?" Mila kysyi vastattuaan tervehdykseeni. "Kävin jo ulkona Nuutin kaa, hoidan sen nyt pois. Ja jos ehdin, kokeilen ratsastaa Kunolla ja taluttelen Marylandia. Me lähdetään tänään isovanhempien luo, ja äiti käski tulla ajoissa kotiin" Selitin hieman nolostuneena. Milan ilme venähti. "Okei" Hän tyytyi vastaamaan. "Mennään vaikka maastoon yhdessä?" Ehdotin. Nuutin hoitamisessa ei menisi kauaa. Mila nyökkäsi, ja hänen ilmeensä kirkastui hieman. "Tulen Cancanilla tuota pikaa" Hän huikkasi ja lähti mukanaan shetlanninponin riimu. En ehtinyt vastata tytölle mitään. Nappasin Nuutin harjat, ja viiletin ulos tallista auringon porotukseen. Hoidin orin hajamielisesti, ja vein sen sitten ulos. Sen jälkeen villaisin kelloon. Ehtisin vielä maastoilla Milan kanssa Kunolla. Lähdin hakemaan varusteet satulahuoneesta. Käytävä oli yllättävän hiljainen, sillä tämä kesäpäivä oli tarkoitettu tallilla oloon. Nytkäytin satulahuoneen ison oven auki. Ensin etsin Kunon suitset, jotka heitin olalleni ja orin satulan, jonka nostin käsivarsilleni. Tuuppasin oven auki, ja vein varusteet Kunon luo. "Heippa Kuno!" Tervehdin oria karsinan ulkopuolelta. Se käänsi mielenosoituksellisesti talamuksensa karsinan ovea päin. Okei, ehkä minun ei tullut ikävä Kunoa. Hillitsin kieleni ja kävelin sisään karsinaan, painautuen seinää vasten orin potkujen ulottumattomiin. Silitin Kunoa kaulalta reippaasti, ja otin harjat esille. Harjasin orin nopeasti, mutta huolellisesti. Kun olin tarkastanut Kunon pikkiriikkiset kaviot, nostin satulan orin selkään. Varmistin että satulahuopa oli hyvin, ja sitten kiristin vyötä vaivoin muutamalla reiällä. Suitsia en saisi itse, joten pyysin Milan apuun, ja yhteisvoimin työnsimme kuolaimet shettiksen suuhun. Mila laittoi kanssani vielä suitsien soljet, ja lähti sitten CanCanin luo. Minä kurkotin kypärääni ja turvaliiviini, ja puin ne päälle. Sitten vedin Kunon ohjat sen kaulalta, ja talutimme shetut ulos. Siinä vaiheessa tajusin että kesäloma olisi pian lusittu. Tämä kesäloma Moonoightissä oli kuitenkin unohtumaton, ja tiesin että koulun alkaessa en ehtisi käydä Moonoightissä enää samalla tavalla. Yritin karistaa ajatukset mielestäni keskittymällä Kunon satulan säätämiseen. Kun olin saanut kiristettyä vyötä, nousin selkään. Mila talutti CanCania. "Menäänkö uittamaan poneja?" Ehdotin. Nyt piti nauttia, kun oli lämmin. "Olimme eilenkin sielä!" Mila nauroi. "Mutta joo" Hän lisäsi vielä. Napautin Kunon liikkeelle, eikä sekään kuuman kesäisenä päivänä jaksanut panna vastaan. Ratsastin vain käyntiä pitkin ohjin koko matkan lammelle, ja Mila talutti Cancania käynnissä. Matk kestikin tunnin jos toisenkin. "Vihdoin perillä!" Kiljaisin, ja yritin siirtää Kunon laukkaan jotta voisimme laukata taianomaisesti veteen. Kunové kuitenkin vain pysähtyi ja alkoi popsia tien vieressä kasvavaa ruohoa. Ei auttanut muu kuin laskeitua satulasta ja vetää Kuno rantaan, niin että Mila työnsi sitä. Cancan meni innokkaasti rantaan, ja Mila sai vaivoin pideltyä tammaa satulan riisumisen ajaksi. Sitten hän päästi tamman menemään seuraten itse perässä. Kun Kuno äkkäsi veden, se löntysti sinne ja joi kulauksen. Kun yritin ponnistaa sen selkään, ori väisti tyylikkäästi ja putosin rähmälleni. Lopulta pääsin selkään kun Mila piteli Kunoa kyljestä ettei se olisi puikahtamit pois. Kuitenkin ori sujahti kerran Milankin otteesta - minä jäin roikkumaan orin kyljelle vetäen ohjista ja Mila muksahti rantaveteen. Päästin irti juuri huonossa kohtaa, nimittäin silloin kun olimme jo syvällä ja vaivuinkin uppeluksikn hetkeksi. Osasin nauttia tilamteesta, ja toruin Kunoa vaan leikkisästi kun se katseli minua otsatukkansa alta. Ymmärsin silloin, että rakastan Kunoa ihan hirveästi.
Uitimme shetlanninponeja rantavedessä, ja saimme ne jopa kerran uimaan kunnolla. Tiesimme molemmat, että meidän pitäisi lähteä tallille päin. Niinpä puin naureskellen Milan kanssa satulan Kunolle, ja sitte lähdimme kövelemään rinnatusten.

Tallilla harjasin Kunon hyvin huolellisesti, välittämättä srn näykkimisistä. Työnsin vaan orin turvan pois kun se yritti näykkiä. Selviydyinkin hommasta helpommin kuin edellisillä kerroilla. Sitten, haikeana hyvästelin Kunon ja vein sen varusteet paikoilleen. Sitten kävin sanomassa heipat Milalle, ja hoitsuilleni viikoksi. Rapsutin ensin Nuuttia sen tarhan aidan yli. Syötin sille muutaman hevosnamin. Sitten menin Kunon luo, ja rapsutin oria. Se eu edes yrittänyt näykkiä minua! Viivyttyäni hetken Kunovén luona kiiruhdin vielä Marylandin, ihanan ja suloisen tamman laitumen luo. Se ravasi luokseni, ja syötin sille Nuutin selän takana orin herkkuja, sekä tietysti rapsuttelin sitä kauan. Pian näin äidin auton kaartavan tallille, joten hyvästelin Marylandin ja kapusin autoon

// jos en eilisen tarinalla saanut uittajaa, saanko nyt?

Vastaus:

300vr, saat Tallikaverin ja Maratoonarin! :D

Nimi: Sara

21.07.2018 23:10
Lauantai

Istuuduin laitumen laidalle katselemaan Nuutin laiduntamista. Ori käveli hiljakseen eteenpäin, ja nyhti samalla ruohoa maasta. Sen karva kimalteli aamuauringossa satumaisen kauniisti. Olin sopinut tänään että lähtisimme uittamaan hoitsujamme Milan, Pörrin, Iitun ja Nalan kanssa. Muut tytöt eivät olleet vielä talilla, joten olin luikahtanut Nuutin laitumelle odottamaan muita. Istuuduin vielä kostealle nurmelle. Tästä minulla ei olisikaan kiire lähteä minnekkään. Kun olin hetken katsellut oria vaiti, alkoi kuulua rauhallisen hiljaisuuden rikkovia ääni. Olkani yli näin, että Nala ja Iitu olivat saapuneet. Huiskautin heille kättäni, jotta he huomaisivat minut aidan toiselta puolen. Nala heilutti takaisin, ja pian hän istui jo vieressäni.
Tutkiskelin Nalaa ja Iitua. He vaikuttivat molemmat kivoilta ihmisiltä, ja myös hevosrakkailta. Istuimme pitkään hiljaa, sillä odottelimme vielä Pörriä ja Milaa. Nala vaihtoi asentoaan ja huokasi. "Milloin he tulevat?" Kohautin harteitani, sillä en olisi halunnut rikkoa taijanomaista hetkeä puhumisella. Iitu katseli aivan toisaalle, ja yhtäkkiä älähti: "Mila ja Pörri tulevat täysin väärästä suunnasta!" Käännähdimme Nalan kanssa Iitun suuntaan, ja oikeassa hän oli - Mila hiippaili Pörri jäljessään metsästä. Naurahdin. Nala alkoi ensimmäiseksi nousta, ja minä ja Iitu seurasimme perässä. Jäimme odottamaan loppuja tyttöjä tallin edustalle.
"Kenellä ratsastatte?" Huikkasin muille Nuutin karsinasta. Itse olin päättänyt ratsastaa Nuutilla, koska se käyttäytyi asiallisesti toisin kuin Kuno, ja Marylandilla ei ollut varusteita. "Menen Inkalla" Pörri sanoi kurkatessaan kimon tamman selän päältä. "Inka rakastaa uimista" Hän lisäsi. Nyökkäsin. Viimeksi kun olimme Nuutin kanssa käyneet uimassa, ori oli pitänyt siitä. Iitu harjasi omaa ratsuaan, Moondancia tallin toisella puolella. Mila oli Moondancen naapurikarsinassa hoitamassa Dragonia. En nähnyt Nalaa missään, kunnes hän ilmestyi käytävälle oman hoitohevosensa Jeekan kanssa. Tamma steppasi hieman hermostuneen oloisesti, mutta Nala piti sitä tottuneesti paikoillaan. Aloin nopeasti suostuttelemaan Nuutille kuolaimia suuhun. Satula sillä oli jo selässä.
"Onko kaikki valmiita?" Kysyi käytävällä ensimmäisenä jonossa oleva Iitu. Kun kaikki olivat vastanneet myöntävästi, Iitu lähti taluttamaan omaa ratsuaan. Mila seurasi häntä Dragonin kanssa, Pörri hänen jälkeen ja minä Jeekan ja Nalan edellä. Nuuti haisteli innoissaan ympäristöään, ja tunsin kuinka se puhkui energiaa. Näin läkähdyttävällä säällä olikin mukava mennä uittamaan hevosia. Ulkona oli kuuma. Nousin äkkiä selkään, ja jäin odottamaan muita. Kaikki olivat nopeasti valmiita, ja niin pääsimme lähtemään varjoisaan metsään. Polku oli leveä, joten asetuin Milan viereen. Nala, Pörri ja Iitu kulkivat rinnakkain, ja le tulimme heidän perässään.
Löysäsin Nuutin ohjat pitkiksi, ja käänmyin katsomaan Milaa. Dragon venytteli päätään pitkälle. Pysyimme vaiti, ja katselimme kuinka hevoset kävelivät rayhallisesti. Hetken kuluttua Nala huusi "käskyn" siirtyä raviin, ja lähti ensimmöisenä Jeekalla. Polku alkoi kaventua, joten siirryimme pitkään letkaan, jossa pidin perää.
Sillä matkalla kyllästyin katselemaan Dragonin pyllyä, ja Milan niskaa. Lopulta tuli täydellinen laukkasuora, jota ei voinut ohittaa ravissa. Kenenkään ei tarvinnut sanoa mitään, kun hevosemme jo laukkasivat kilpaa polkua eteenpäin. Nuutti oli onneksi jo rauhoittunut, ja tavanomaisen rauhallinen, eikä minun tarvinnut pidätellä sitä. Nala laukkasi suurella Jeekalla kärjessä, ja Pörri seurasi tätä. Edessäni Dragon ja Moondance laukkasivat rinta rinnan, ja niiden ratsastajat olivat kohottautuneet kevyeen istuntaan. Napautin Nuuttia, sillä en voinut vastustaa kiusausta päästä niiden kahden rinnalle. Nuutti alkoi jo puuskuttaa, mutta ennenkun siirryimme raviin, ehti pikku Nuuttini ohittaa Deagonin ja Moondancen.
Taputin Nuuttia ja annoin ohjien liukua käsissäni pidemmiksi. Istuin syvölle satulaan, ja hiljensin menoa niin, että pääsimme Pörrin rinnalle. "Pian ollaan perillä" Pörri intoili. Hän alkoi kertoa kuinka Inka rakasti vettä ja uimista. Minä puolestaan selostin sen jälkeen viime uittokerrasta Nuutin kanssa. Molemmat naureskelimme siitä, minkälaiset vesipedot meillä oli allamme. Ei kulunut aikaakaan, kun pääsimme uittopaikan luo. Kun liu'uin alas Nuutin selästä, riisui jo Nala Jeekalta satulaa. Mila oli saanut jo Dragonin uintivalmiiksi. Löysäsin vyön, ja avasin sen sitten kokonaan. Ori ei ollut ehtinyt hikeentyä paljoakaan. Sitten ponkaisin innoissani hoitsuni selkään, ja jäin odottamaan muita.
Kannustimme ensin kaikki hevoset edes kahlaamaan. Pörrin täytyi pidätellä Inkaa, ettei se olisi lähtenyt samantien syvemmälle. Jeeka asteli epäluuloisesti veteen, mutta huomatessaan kuinka se viilensi oloa sekin alkoi polskia. Dragon viihtyi rannassa, kun taas Moondance hörppi vettä syvemmällä. Nuutti polski Dragonin vieressä, vaikka olikin menossa uimaan syvemmälle. "Otetaanko uintikisat?" Kysyin innoissani muilta. Nuutti hirnahti iloisesti kuin kannattaakseen ehdotustani. Nala epäröi hetken, mutta suostui sitten. Muutkin olivat innoissaan ehdotuksestani, ja niin kilpailut järjestettiin. Kun "lähtölaukaus" oli laitettu ilmoille, kannustin Nuutin kahlaamaan syvemmälle. Se ravasi pää korkealla veteen, kunnes alkoi uida. Meidän edellämme meni ainoastaan Inka ja Pörri, jotka uivat kun vimmattu eteenpäin. Dragon ja Mila tulivat aivan meidän kintereillämme, kun luisuin alas Nuutin selästä. Moondance oli vasta suostunut syvemmälle, ja Jeekakin oli vasta kahlaamassa. Kannustin Nuuttia ohittamaan Inkan. Ne uivat rinta rinnan, kunnes hevosten jalat ylsivät pohjaan. Ehdin onnekseni loikata Nuutin selkään, ja Pörrikin pääsi Inkan kyytiin. Nuutti laukkadi eteenpäin. Ei ollut tarkkaa maalia, emmekä saaneet selville kuka tuli ensimmäiseksi, minä vai Pörri. Se ei kuitenkaan ollut tärkeintä. Jeeka oli suurempi kuin muut, ja olikin päässyt ohittamaan Dargonin. Nala ei päässyt hoitsunsa kyytiin ajoissa, ja tamma läjti ilman ratsastajaa rantaan. Pörri otti noeasti Jeekan kiinni, ja piteli sitä kunnes Nala pääsi rantaan. Dragon tuli aivan Jeekan kintereillä, ja viimeiseä hieman hätäinen Moondance. Kun Iitukin oli laskeutunut selästä, kävelimme rannan ympäri satuloiden luo. Pörri kaivoi repustaan eväät, joita aloimme syödä. Juustovoileipä maistui erityisen hyvältä kun sai samalla katsella rannassa kahlaavaa rakasta hoitsuaan!

Kun kaikki olivat syöneet, satuloimme hevoset ja nousimme toistemme avustuksella selkään. Tällä kertaa Inka ja Pörri johtivat, ja Jeeka ja Nala tulivat toisina. Lähdimme kävelemään iloisesti rupatellen Moonlightiin päin. Noin puolivälissä matkaa tulimme laukkasuoralle. Nuutti oli jo selvösti vösyneenpi kuin lähtiessämme, joten niinpä en rasittanit sitä enää paljoa. Laukkasin rauhassa hännillä, kun Jeeka ja Inka kisasivat kärjessä ja Moondance ja Dragon laukkasivat rinta rinnan kun heidän ratsastajat harjoittelivat esteistuntaa. Kun laukkasuora valitettavasti päättyi, löysäsin Nuutin ohjat aivan pitkiksi, ja heitin jalustimet jaloistani. Tälläisia kesäpäiviä rakastin, ja kaipasin synkkinä talvi-iltoina. Ennen pitkää Moonloghtin piha alkoi erottua puiden lomasta. Siirryin Pörrin rinnalle polun levemtyessä. Juttelimme lepposasti, kunnes tulimme tallille. "Olipa hauskaa!" Nala hihkaisi ensimmäiseksi laskeuduttuaan Jeekan selästä. Muutkin liukuivat omien ratsujensa selästä. "Olit hienosti" Kehuin hoitsuani hiljaisella äänellä ja silityksillä. Sitten minäkin humpsahdin alas ori selästä.

Suimme ratsumme ilman kiireitä, samalla pelleillen ja jutellen. Tarkastin viimeiseksi Nuutin kaviot, ja puin sille riimun päähän. Muutkin olivat valmiita, joten talutimme hevoset tarhaan ja lähdimme sitten budsipysäkille.

// Saako tällä (ja ekan maratoonariyrityksen uittotarinalla) uittajan? Lähden myös tavoittelemaan tallikaveria

Vastaus:

300vr

Saa :)

Nimi: Sara

20.07.2018 23:38
Perjantai

Perjantai oli sateinen päivä. Kääriydyin aamulla sadetakiinin, ja lähdin tarpomaan kohti bussipysäkkiä. Silloin olin erityisen tyytyväinen bussipysäkistä, jonka katosta ei oltu rikottu. Istuuduin odottamaan bussia muiden viereen. Sillä ei mennyt kauaa, ja pian pääsiin istumaan kotoisan bussin penkille. Tällä kertaa tyydyin katselemaan maisemia musiikin sijaan.
Pian bussi hurautti Moonlightin pysäkille, ja väki alkoi virrata ulos. Tulin ulos muiden joukossa, ja lähdin hölkkäämään tallille. Se oli onneksi lähellä, sillä ulkoilu ei ollut kovin kivaa sateisella säällä. Kun pääsin tallin pihaan, juoksin äkkiä talliin sisään. Riisuin sadetakkini hupun pois päästä, ja ravistelin itseäni vähän. Sitten menin Nuutin luo. Ori hörisi iloisesti, sillä se oli oppinut tunnistamaan jo minut. Rapsutin sitä kaulalta karsinan toiselta puolelta. Sää ei ollut parantunut, joten ratsastuksesta ulkona ei tulisi mitään. Ehkä aina ei tarvinnut ratsastaa, tänään voisin vaan hoitaa kaikki hoitsuni. Kunoa en ollutkaan moikannut pitkään aikaan. Niinpä lähdin Nuutin luota ensimmäiseksi Kunovén luo. Ori ei ollut kovin likainen, mutta tutustuisin siihen paremmin jos viettäisin enemmän aikaa sen kanssa. Hain Kunon harjat ja jätin ne käytävän laidalle. Sitten ojensin kättäni orille, ja vasta viime hetkellä ehdin vetäistä käteni pois, kun muistin että Kuno näykki. Etsin käsiini orin riimun, ja sujautin sen tämän päähän käytävän puolelta. Klipsu napsahti paikoilleen salamannopeasti, ennenkun Kunové ehti kauraämpäriä sanoa. Se katseli minua pöllästyneenä, sillä se ei ehtinyt tällä kertaa heittää riimua pois päästään. Tyytyväisenä solmin tiukan vetosolmun, ja puikahdin sisään karsinaan, ilman että minun täytyi varoa orin näykkimistä.
Kurkotin karsinan oven yli ja tarrasin kiinni yhteen harjoista. Hoitsuni, Kunové katseli minua tyytymättömänä. Kohautin harteitani sille ja näytin "mitäs kävi?" ilmettä. Tiesin kyllä ettei Kuno tajuaisi, mutta silti minun oli vain pakko tehdä niin. Sen jälkeen aloin sukia oria huolellisesti, varoen kuitenkin kaulan aluetta. "Voi Kuno, missä sä oot pyöriny" Huokasin hoitsulleni löytäessäni mahan alta pienen "yllätyksen", eli haisevan likaisen alueen. Harjasin kohdan huolellisesti moneen kertaan, mutta silti se jäi likaiseksi. Jouduin kylläkin toteamaan ettei se lähtenyt vaikka kuinka yritin, joten lähdin hakemaan varusteita. Kun pääsin varustehuoneeseen, törmäsin Milaan. "Mä justiinsa ajattelin että ootkohan sä tallilla tänään" Mila naurahti. Hymyilin hänelle. "Juu, olin menossa ratsastamaan Kunolla" Sanoin iloisesti. "Voisin tulla mukaan, vaikka taluttamalla Cancania, käykö?" Mila kysyi minulta pirteästi. Nyökkäsin ponnekkaasti, se olisi kivaa! Mila lähti laittamaan Cancania kuntoon, kun minä taas nappasin Kunocen satulan, huovan ja suitset mukaan, ja lähdin sen luo. Ensin liu'utin satulan paikoilleen, ja kiristin satulavyötä hieman. Huomasin kyllä että ori pullisteli uskomattoman paljon, joten en viitsinyt puhkua vyötä kireämmälle. Sitten heitin riimun Kunon kaulalle, ja yritin saada sille kuolaimet. Siinä meni ikuisuus, kunnes sain tungettua kuokaimet orin suuhun, ja vedettyä niskaremmin korvien taa ennenkun Kuno ehti sylkäistä kuolaimia suustaan. Tyytyväisen puuhastelin vielä hetken satulavyön kimpussa, kunnes se oli niin, että pysyi paikoillaan. Viimeiseksi vedin vielä riimun orin kaulalta karsinan oveen, ja puin itselleni ratsastuskamppeet. Sitten vedin ohjat hoitsuni kaulalta ja avasin karsinan oven.
"Valmista?" Mila huusi minulle Cancanin karsinan luota. "Valmis!" Suorastaan kiljuin takaisin, ja sen jälkeen rempsäytin karsinan oven auki. Kuno ei halunnut liikkua mihinkään. Mila oli jo tulissa käytävällä oman hoitsunsa kanssa. Nopeasti läiskäytin Kunoa lautasille, ja kirjaimellisesti vedin sen perässäni käytävälle. "Varo - Kuno potkii jos tulet liian lähelle" Hihkaisin Milalle varoituksen olkani yli. Sitten sain jotenkuten Kunon liikkumaan, ja talutin sen ulos. Mila seurasi perässä.
"Menäänkö kentälle" Kysyin Milalta. Hän tyytyi vaan nyökkäämään, ja niinpä talutin Kunon kentälle. Asetimme pienet pullaponit vierekkäin, ja minä nousin Kunon kyytiin. Löysäsin ohjia kuitenkin kokoajan varautuneena jekkuihin. Mila talutti Cancania ympäri kenttää. "Hypittäisiinkö esteitä?" Mila ehdotti kun aloin (siis yritin) mennä ravipätkiä. Kentällä ripeksi hiljaa, muttei yhtä paljon kun silliin kun olin tullut tallille. "Mennään vaan!" Innostuin. Ei ehkä ollut hyvä idea mennä ensimmäisellä kerralla esteitä.. mutta meninpä silti. Kokosimme Milan kanssa muutaman hirmu matalan ristikon. Mila ravasi Cancanin kanssa ristikot siististi läpi. Odotin kauhulla miten Kunové menisi "esteemme". Se oli käyttäytynyt yllättävän hyvin. Kun pääsin orin kanssa raviin, se suoritti esteet aika hienosti. Kehuin ponipullukkaa tyytyväisenä. Menimme esteet muutamaan otteseen, joista kahdella Kunové pönttöili oikein antaumuksella. Lopuksi nostimme yhden ristiköista pystyksi. Kunové nosti laukan pyynnöstäni, ja lähti tönköttämään eteenpäin. Nousin esteistuntaan, ja ylitimme ensimmöuset esteet hyvin. Kuitenkin pystyllä ori painoi jarrut ohjaan, ja minä lensin sen kaulalle. En ehtinyt korjata istuntaani, kun ori loikkasi paikaltaan pystyn ja minä lensin komeasti maahan yli esteen. Nousin ylös hiekka suussa maistuen. Mila ryntäsi luokseni ja Cancan seurasi perässä kummissaan. "Sattuiko?" Hän kysyi varovasti. "Ei, otetaan nyt vaan Kuno kiinni" Vakuutin, ja nousin ylös pudistellen enimmät hiekat mukanani.

Jatkuu..

Nimi: Sara

19.07.2018 23:23
Torstai

Oli aurinkoinen päivä. Kävelin tallille, reppu selässä hölskyen. Tänään olin lähdössä ratsastamaan Milan kanssa. Saavuin Moonlightin pihaan hieman myöhässä, ja Mila odotti minua jo hoitopuomilla. Dragon seisoi hänen vieressään. "Oletko valmis?" Hän kysyi. "Muuten kyllä, mutta käyn vain laitamassa Nuutin valmiiksi!" sanoin, ja kiiruhdin talliin. Ensin kävin pakkaamassa reppuuni Nuutin riimun ja hevospyyhkeen. Sulloin ne eväideni viereen. Olimme lähdössä uittamaan hevosia, joten minulla oli uikkarit ratsastustomineideni alla. Sitten kävin hakemassa Nuutin harjat, ja aloin harjata oria. Mila katseli vierestä nojaten karsinan oveen. "Eikö sun tarttee laittaa hevosta?" Kysyin harjatessani Nuuttia. Ori viskoi päätään tyytyväisenä. Mila pudisti päätään. "Dragon on jo hoitopuomilla odottamassa" Niinhän se oli ollut. Nyökkäsin, ja jatkoin Nuutin harjaamista. Kun olin harjannut sen, huolellisesti, kävin hakemassa suitset ja satulan. Satula liukui helpisti paikoilleen. Kiristin satulavyön, ja säädin jalustimet oikean mittaisiksi. Sen jälkeen suitsin Nuutin ja heitin repun selkään. "Olen valmis!" Hihkaisin, vaikka Mila seisoi aivan vieressäni ja nähnyt kaiken. Niinpä lähdimme yhdessä tallipihalle. Kun Mila oli hakenut Dragonin, nousimme ratsujemme selkään. Säädin vielä selästä jalustimet reikää lyhyemmiksi, mutta sitten olin valmis.
Lähdimme pitkin ohjin, ja irrotimme vielä jalustimet jaloista ja nostimme ne satulan päälle ristiin. Hevoset kävelivät rauhallisesti, ja me juttelimme kaikenlaista. Kun olimme hetken kävelleet pitkin ohjin, kokosimme ohjat, mutta pidimme edelleen jalustimet pois jaloista. Napautin pohkeilla Nuuttia raviin. Ori lähti ravaamaan menohaluisesti eteenpäin. Ensimmäiset askeleet pompin selässä hillittömästi ja olin lentää pois, mutta sen jälkeen pystyin istumaan syvälle ratsuni selkään. Vilkaisin Milaan. Hän keskittyi ja istuikin syvällä Dragonin satulassa pomppimatta juuri ollenkaan. Jatkoimme ravaamista pitkään, kunnes eteemme sattui risteys. Hiljensin Nuuttia, istumalla syvälle, ja vetämällä vain hieman ohjista. Ori hidasti käyntiin, ja pysähtyi. "Mihin suuntaan?" Kysyin. Mila tiesi paremmin missä uittopaikka sijaitsi, olihan hän ollut tallilla kauemmin kuin minä. "Tuolla!" Hän kertoi silmät innosta säihkyen. Minäkin innostuin. "Sinne siis!" Kiljahdin, ja napautin Nuutille laukkapohkeet. Ori ampaisi matkaan. Takaata kuulin Dragonin lähestyvät laukka-askeleet. "Ei päästetä niitä ohi!" Kuiskasin Nuutin korvaan. Sitten kohensin ryhtiäni ja istuin syvälle satulaan. Minulla ei ollut jalustimia jalassa, joten niinpä pidi tiukasti Nuutin harjasta ja yritin olla puristamatta jaloillani sen kylkiä. Dragon jättäytyi entintistä kauemmas, ja pysähtyi ruohopusikon vierelle. Tartuin ohjista ja vetäisin kevyesti niistä. Nutti hidasti kiitoraviin, ja minä pompin selässä. Tunsin kuinka lähdin valumaan. Korjasin nopeasti istuntani, ja pidätin Nuutin käyntiin. Pian Mila ravasi Dragonilla viereeni. Hän näytti väsyneeltä, ilmeisesti Dragonin vetämisessä pois ruohon luota oli ollut raskasta. Dragonilta roikkui vieläkin suupielestä heinätupsu. "Onko lammelle vielä pitkä matka?" Kysyin. "Ei" hän vastasi. Löysäsin Nuutin ohjia hieman, ja annoin sen venyttää päätänsä maahan. Kuljimme kauniilla metsäpolulla, jonka laidoilla kasvoi voikukkaa ja pitkää heinää. Koivuja jatkui molempiin suuntiin lukemattomasti. Linnut visersivät niiden oksilla, ja näin kuinka orava kiisi pitkin sammalmattoa. Havahduin Milan nauruun. Nuutti oli huomaamattani pysähtynyt ja jäänyt popsimaan ruohoa polun laidalta. Painoin pohkeet terävästi sen kylkiin ja maiskautin. Onneksi Nuutti lopetti syömisen, ja ravasimme Dragonin ja Milan kiinni.

Kun saavuimme perille, aurinko porotti täydeltä taivaalta. Olin aivan hikinen lasleuduttuani Nuutin selästä. Riisuin turvaliivini, ja otin hörpyn repussa olevasta juomapullosta. Mila oli myös heittänyt turvaliivinsä pois, ja vaihtanut uikkarinsa päälle.
Kun olimme molemmat vaihtaneet uikkarit, otimme oreilta satulat selästä, etteivät ne kastuisi. Uittopaikalle oli siirrettu tukki johon laittaa satulat, joten nostinnNuutin kiiltävän satulan siihen. Mila ponnisti juuri Dragonin selkään, muttei onnistunut, ja valahti takaisin maahan. Etsin katseellani jotakin, mistö nousta kyytiin. Vähän matkan päässä oli huvän kokoinen kivi, niinpä talutin Nuutin sen vierelle. "Sooh poika" Rauhoittelin sitä, kun se oli jo menossa epäilyttävön kive luota. Loikkasin kiveltä Nuutin selkään turhankin vauhdikkaasti, ja pyysin siltä hiljaa heti anteeksi. Sitten käänsin sen veteen päin, nähden samalla että Milakin oli päässyt selkään. Kannustin Nuuttia kahlaamaan veteen. Ensin ori kurkotti päätään veteen, ja alkoi juomaan. Kun ori oli juonut hetken, napautin pohkeilla sitä, eihän tänne oltu tultu juomaan! Se loikkasi eteenpäin veteen säikähtäen roiskuvaa vettä. Ori kahlasi eteenpäin. Vesi ylsi nyt jo Nuutin mahaan. Luisuin alas sen selästä, mutta pidin edelleen käteni Nuutin roiskeista märissä harjaskarvoissa. Samassa vesi roiskui naamalleni. Dragon ravasi veteen pää korkealla, ja Mila ui vieressä. Tyttö oli aivan märkä, niin kuin minäkin. "Varo Dragonin kavioita, se polskii liioitellusti" Mila huusi pärskeiden lomasta. Nyökkäsin liioitellusti, jotta Mila varmasti huomaisi. Nuutti ui eteenpäin ja minä yritin pysyä perässä. Dragon ei tullut pidemmälle, sillä se oli kiinnostunut vain veden räiskimisestä etujaloillaan. Pian tunsin vesikasvit jaloissani. Otin Nuutista vähän tukea, ja katsoin Milaan päin. Hän houkutteli Dragonia syvemmälle veteen, mutta oria kiinnosti vain rantavedessä leikkiminen. Nuutti olisi käynyt lähes toisessa rannassa iteksensä, mutta minä estin sitä menemästä syvemmälle. Kävimme kuitenkin Nuutin kanssa hieman kauempana. Kun orilla yletti jalat pohjaan, loikkasin sen selkään. Se oli vaikeaa, mutta lopulta onnistuin. Ohjasin orin rantaan. Vaihdoin sille riimun päähän. "Mentäiskö vielä uimaan ilman hevosia?" Ehdotin. "Joo!" Mila innostui. Sidoimme Nuutin ja Dragonin kiinni puihin ja jätimme ne syömään heinää, ja polskahdimme veteen. Uin lammen keskiosaan, ja Mila tuli aivan kintereilläni. Kun tunsin vesikasvit taas jaloissani, otin nenästä kiinni ja sukelsin. Vesi oli yllättävän kirkasta, ja siellä näki aika hyvin, vaikkei se kristallinkirkasta kuitenkaan ollut. Sukelsin syvemmälle vesikasvien viertä, ja pian aloin hahmottaa pohjan. Siellä meni yksi pieni kala, joka oli tylsän maastonvärinen. Sitten tunsin kuinka ilma alkoi loppua, ja räpiköin nopeasti pintaan. Mila kellui selällään rannemmassa. Hän ei ollut huomannut minun edes sukeltaneen. Minä menin hetkeksi rantaan lämmittelemään, sillä vesi oli yllättävän kylmää vaikka oli melkein heinäkuun.

Uimme pitkän aikaa, kunnes olimme aivan jäässä. Vaihdoimme nopeasti ratsastusvaatteet päälle, ja aloimme syödä eväitä jotka olin pakannut. Vedin talouspaperi kääreen pois ruisleipäni ympäriltä, ja tarjosin Milallekkin. Hän otti nälkäisenä ruisleivän, ja alkoi syödä sitä. Minäkin ahmin nälkäisenä leivän parempiin suihin. Hetken päästä suitsimme ja satuloimme ratsumme, ja loikkasimme kannolta niiden selkään. "Mennäänkö kiertoreittiä?" Mila ehdotti. Nyökkäsin. Siirsin Nuutin raviin, ja aloin hölskyä selässä. Pian ori kuitenkin pysähtyi tienlaitaan. Myös Dragon hamusi heinää. Napautin Nuuttia, mutta ori jatkoi syömistänsä. Tässä se itsepäisyys olikin tullut esille.
Kun saimme hevoset liikkeelle, menimme ravia vielä aika pitkän matkaa. Sitten siirsimme käyntiin, ja katselimme maisemia. Molemmin puolin meitä ympäröi synkkä metsä, ja polkukin oli muuttunut vain yhden ratsukon mentäväksi. Niinpä minä tulin perässä, ja Mila johti. Hevoset pärskivät tyytyväisinä. En tiedä kuinka kauan olimme kulkeneet koko ajan kaventuvaa polkua, kun Mila pysäytti Dragonin. Hän katseli ympärilleen. Minäkin yritin etsiä toista polkua, mutta näin vaan polun, jota me menimme. Metsä oli niin risukkoista ja tiheää, etten uskaltaisi lähteä sinne Nuutin kanssa. "Jatketaan tätä polkua vielä vähän matkaa, jos tämä tulee aivan-" Milan puhe keskeytyi kun tien yli loikki musta kissa. Nopeasti siitä näkyi enään hännänpää metsässä, ja pian ei sitäkään. "Kumma" Mila sanoi, ja jatkoi; "Jos tiedän yhtään missä olemme, täälä ei ole lähimaillakaan asutusta." Ilmeeni synkkeni. Mila kuitenkin jatkoi matkaa, joten seurasin häntä ja Dragonia. Polku kaventui entisestään. Juuri kun luulin että olemme ikuisesti synkän metsän vankeja, alkoi polku leventyä. Pian tupsahdimme niitylle. "Laukataanko?" Kysyin helpottuneena siitä että olimme päässeet pois metsästä. "Olin juuri kysymässä samaa!" Mila hihkaisi. "Eli laukataan!" Ehdin huutaa, ennenkun annoin Nuutille laukkapohkeet. Sitä kyllä kiinnosti paljon, niityn heinä, mutta lisäpohkeilla sekin tajusi mahtavan laukkapätkän. Tällä kertaa Mila ehti ensin Dragonin kanssa laukkaan. Ja niin viiletimme niittyä pitkin rinta rinnan. Niitty jatkui aina Moonlightin lähimetsälle saakka, mutta silti niitty tuntui loppuvan liian nopeasti. Hidastin Nuutin käyntiin, vaikka sekin olisi halunnut jatkaa vielä laukkaamista ties kuinka pitkään. Myös Dragon oli innoissaan, ja Milalla oli täysi työ pidellä ratsunsa kurissa. Kun Nuutti oli rauhoittunut sen verran, ettei ampaissut heti ohjien löystyessä laukkaan, löysäsin ohjia niin, että ori pystyi venyttämään päätänsä pitkälle. Tarvoimme metsään, ja löysimme nopeasti polun jota pitkin lähdimme tallille. Kävelimme havupolkua rinta rinnan, ja ratsumme venyttivät päiänsä pitkälle havunneulasiin. Juuri kaikista rauhallisimmalla hetkellä alkoi kuulua moottoripyörien jylinää. Nuutti jähmettyi, ja luimisti hieman. Moottoripyörien ääni kuului kovempana. "Laskeudutaan selästä" Sanoin. Se oli sanomattakin selvää, sillä jos moottoripyörät tulisivat meistä ohi, hevovest voisivat säikkyä. Tipautin itseni alas satulasta, ja itin ohjat orin kaulalta. Mila oli tehnyt samoin. Moottoripyörät olivat tulossa tännepäin, ja pian näimme kaksi pyörää; vihreän ja valkoisen. Minua suututti, koska ei täälä saanut ajella moottoripyörillä. Tyrkkäsin ratsuni ohjat Milan käteen, ja kipitin keskelle polkua. Mopot jarruttivat, ja kun ne olivat pysähdyksissä toinen nosti kypäränsä päästään. "Mitä nyt?"

Kävelimme Moonlightin tallipihaan. Olimme jututtaneet mopopoikia, mutta he vähät välittivät meistä. Laskeuduin alas Nuutin selästä, ja siirsin ohjat sen kaulalta käteeni. "Kerromme Katatulle?" Mila varmisti vieressäni. Nyökkäsin. Olivathan he ajaneet tallin maastopolulla, ja vielä kamalan lujaa! Talutimme ratsut talliin. Sielä oli ihanan viileää kuuman ratsastuksen jälkeen. Otin poissaolevati Nuutilta suitset ja satulan pois, ja jätin ne naulaan odottamaan. Harjasin orin perusteellisesti, mutta nopeasti ja kävin viemässä varusteet paikoilleen. Sitten jäin odottamaan hermostuneena Milaa, joka suostutteli Dragonia nostamaan kavioita. Kun hän tuli vihdoin valmiiksi, hoputin meidät nopeasti Katatun luo.

"Hei Sara ja Mila, mikäs teidät tänne toi?" Katatu kysyi leikkisästi kulmiaan kurtistaen. Mila nyökkäsi minulle, joten aloin puhua: "Näimme äsken kaksi mopoilijaa Moonloghtin maastopolulla" Ilmoitin terävästi. Katatu mietti hetken, ja se hetki tuntui hyvin hermostuttavalta. "Tutkimpa vähäsen asioita" Hän tyytyi vastaamaan arvoituksellisesti, ja pyysi meitä sitten lähtemään.

Veimme vielä hoitsumme ulkoilemaan, ja pakkasimme sitten tavaramme. Olin päättänyt mennä bussilla, kuten olin tullutkin tallille. Toivon mukaan Milakin tulisi sillä. Nostin reppuni selkääni, ja käännyin katsomaan Milaa. Hän laittoi vain kaappinsa kiinni, ja sitten lähdimme hiljaisina tallista. Juttelimme bussipysäkille menon aikana paljon siitä, mitä Katatu tarkoitti sanoillansa, kunnes olimme bussipysäkin kohdalla. Ilmeisesti Milakin tulisi sillä. Kun bussi saapui, istuimme vierekkäin etummaisille paikoille. "Oletko tulossa huomenna tallille?" Mila kysyi. Nyökkäsin. "Luultavasti" Mila hymyili. "Toivottavasti" Hän totesi mietteliäänä. Toivottavasti!

Vastaus:

300vr, kirjoitat tosi kivoja tarinoita. :)

Nimi: Sara

18.07.2018 22:26
Keskiviikko

"Heippa!" Äiti huusi eteisestä. Hän oli lähdössä töihin. Veljeni meni äidin kyydillä kaverilleen yöksi, ja isä oli työmatkalla. Veli hihkui jo malttamattomana eteisessä. "Heippa!" Huusin takaisin. Ovi kolahti kiinni, ja muu perhe lähti. Minua ei heidän lähtö, tai se, että paras kaverini ei ollut päässyt meille haitannut, sillä olin päättänyt lähteä Moonlightiin koko päiväksi. Niinpä vedin jalkaani mustat ratsastushousut, pilkulliset ratsastussukat sekä ratsastuskengät. Sain etsiä aika kauan puhdasta t-paitaa, ja sen löydettyäni painoin kypärän päähäni, ja laitoin turvaliivin hyvin. Otin vielä repun, johon pakkasin vähän evästä sekä puhelimeni, jos äiti sattuisi soittamaan. Sitten kolistelin ovesta raikkaaseen kesäilmaan. Lähdin kävellen lähimmälle bussipysäkile, ja bussilla matkustaisin Moonligtiin. Sinne kävely ei onneksi vienyt kauaa aikaa. Bussipysäkillä odotti muutama muukin talille menossa oleva tyttö, joten heidän kanssaan sain bussin odotteluajan kulumaan nopeasti. Kun bussi vihdoin jarrutti kohdallemme, nousin innoissani kuten aina ensimmäisten joukossa bussiin. Istuuduin tyhjälle paikalle ikkunan viereen. Painoin samat lumivalkoiset - joskin nyt kuraantuneet kuulokkeet korvilleni, ja etsin puhelimestani hyvän soittolistan. Säädin musiikin vaimeaksi ja kuuntelin samalla bussin tasaista hurinaa ja ihmisten puheensorinaa. Aika meni nopeasti katsellessani ulos ikkunasta. Pian huomasin että bussi hiljensi jo Moonloghtin pysäkin kohdalle. Loikkasin alas bussista ensimmäisenä tallikassi heiluen, ja lähdin nopeasti tallille. Ulkona oli pilvistä, eikä erityisen kuuma sää, joten voisin vaikka ratsastaa kentällä. Ensin kuitenkin menin tervehtimään Marylandia.
Tamma katseli minua karsinastaan korvat hörössä kun saavuin sen luo. Silitin Marylandin pehmeän silkkistä turpaa, ja raotin samalla karsinan ovea niin, että pääsin sisään. Tamma hamusi hellästi taskujani, jotka pullottivat herkkukeksien takia. Ojensin yhden hoitsulleni, ja tamma otti sen kiltisti vastaan. Olin suunnitellut tekeväni Marylandin kanssa ihanan maastotalutusreissun, enkä aikonut lipsua suunnitelmistani. Niinpä etsin käsiini muutaman harjan, ja aloin sukia tamman tummaa karvapeitettä. Tunsin, kuinka vetojeni myötä liat tippuivat lattialle ja niiden alta alkoi paljastua entistä söpömpi poni. Harjasin Marylandin huolellisesti joka puolelta, ja puhdistin vielä sen kaviot. Sitten en voinut olla halaamatta maailman suloisinta ponia jonka utelias katse pilkisti paksjn otsatukan alta. Tamma hörisi ja puhalsi korvaani lämmintä hengitystä. Naurahdin. Sitten irrotin otteeni, ja kävin hakemassa lainaksi sinisen riimun ja narun. Puin riimun tamman päälle, ja kiinnitin klipsun. Sitten avasin karsinan oven apposen auki, ja lähdin kävelemään jalat tallilattiaan kolisten ulospäin.
Lähdimme leveää metsäpolkua pitkin eteenpäin, sillä puiden suojissa oli ihanan varjoisaa. Marylandkin nautti silminnähden - se haisteli ilmaa korvat hörössä ja katseli innokkaana joka suuntaan. Vauhtia ei tammalta tälläisena kuumana päivänäkään puuttunut. Pidin narun aluksi kireämmällä, mutta joka askeleelta aloin luottaa tammaan entistä enemmän, ja niinpä annoin hihnan venyä pidemmäksi. Kevyt tuuli pyyhälsi välillä ohitsemme ja lennätti lehtiä ympäriinsä, muttei Maryland niitä säikkynyt. Välillä tamma olisi halunnut jäädä ruohopusikolle, mutta niistäkin se irtosi kevyestä narun nykäisystä - toisin kun usein itsepäinen Nuutti. Kävelimme rauhallisesti pitkän matkaa, minä uppoutuneena omiin ajatuksiini. Maryland tuuppasi minua välillä kevyesti kun olin huomaamattani pysähtynyt. Kun polku alkoi kaventua, siirsin tamman raviin ja lähdin juoksemaan hieman Marylandin jäljessä. En kuitenkaan jaksanut juosta kovin kauaa, joten siirsin tamman käyntiin, ja ohjasin sen vasemmalle jonka polku johti uittopaikalle.
Uittopaikalla oli huomattavasti kuumempaa kuin metsäpolulla. Niinpä kahlasin nopeasti veteen ja vedin Marylandin mukanani. Tamma kauhoi vettä kaviollaan, muttei uskaltanut syvemmälle. Houkuttelin sitä hevosnameilla. Lopulta se suostui uimaan hieman syvemmälle, mutta hetken uituaan tamma loikki rantaan ihmeissään. En viitsinyt "kiusata" sitä enempää, joten sidoin tammqn hetkeksi aurinkoon kuivamaan, ja sitten lähdimme kotiin päin.
Vedin pitkiä vetoja pitkin Marylandin selkää, jotta tamma kuivuisi vähän. Kun harjaus olisi valmis, veisin tamman ulos.
Harjauksessa ei mennyt kauaa, ja pian sainkin tammalle riimun päähän. Avasin karsinan oven apposen auki, ja talutin tamman ulos käytävälle. Marylandin sirot kaviot kopisivat vasten tallin käytävää. Tallin ovi oli jo auki, joten kävelimme vaan siitä ulos. Sitten etsin Marylandin laitumen, ja päästin tamman sinne. Se heitti iloset pukit ja laukkasi hieman kauemmas. sitten se kääntyi katsomaan minua, ja hörähti suloisesti. Hymyilin tammalle. Sitten se alkoi nyhtämään ruohoa maasta, eikä enää keskittynyt minuun. Niinpä käännyin, ja lähdin hakemaan tavaroitani.

//tästä tuli nyt ihan oudon lyhkäne xd

Vastaus:

230vr

Nimi: Sara

17.07.2018 22:24
Tiistai

Oli tiistai, ja sitä myötä maastoestetunti. Olin päättänyt osallistua tunnille Nuutilla, vaikka sillä pystyikin hyppäämään vain 40cm. Tiesin jo, että tunnille tulisi minun lisäkseni Nea, Pörri ja Claudiaaa. Nuutti oli jo sisällä, kun saavuin tallille. Niinpä hain vaan sen harjat, ja aloin harjata orin karvaa. Puhdistin myös sen kaviot, ja sitten kävin hakemassa varusteet. Päätin käyttää tällä kertaa Moonlight-huopaa vaaleansinisen huovan sijasta. Suitsiessa Nuutti nosteli vähän päätänsä, ja kun sain suitset sen päähän se oli jo kovasti menossa ulos karsinasta. Jos totta puhutaan, minäkin odotin kovasti tuntia. Pian näin Katatun ilmestyvän talliin. "Ovatko maastoestetuntilaiset valmiina?" Hän kysyi. "Juu!" Pörri huudahti. Kun kaikilta oli kuulunut myöntävä vastaus, talutimme hevosemme ulos. Aurinko väistyikin, ja tummat pilvet täyttivät taivaan. Ennen pitkää alkoi ripeksiä vettä. Vetäisin hyvin ohuen, sadettapitävän ratsastustakkini päälle ja nousin Nean avustuksella Nuutin selkään. Kun muutkin pääsivät selkään, lähti Katatu kävelemään ja me seurasimme jonossa. Minä tulin toisiksi viimeisenä, edessäni Pörri ja Claudiaa, ja takani Nea. Tuuli riepotteli puiden oksia, ja polulle tippuneita lehtiä. "Olkaa tarkkaavaisina; hevoset voivat säikkyä kovalla tuulella!" Katatu huusi meille olkansa yli. Aloin tarkkailla Nuutin liikkeitä jännittyneenä. "Ole kuitenkin rennommin, Sara!" Katatu naurahti huomatessaan keskittymiseni. Nyökkäsin vaisuna. Olimme hetken kaikki hiljaa, kunnes Claudiaaa ja Pörri alkoivat jutella äänekkäästi. "Hei, ootko sä se Sara?" Kysyi takanani ratsastava Nea. "Juu" vastasin olkani yli. "Mä oon Nea!" Tyttö hymyili. "Onko Nuutti sun hoitsu?" Hän kysyi sitten. Nyökkäsin. "Myös Kunové ja Maryland ovat mun hoitsuja." Lisäsin huomatessani keskustelun muuttuneen kiusalliseksi. "Mun hoitohevoset on Texter ja Maritus" Kiia selvensi. "Tämä on Texter" Hän esitteli alla olevaa ratsuaan. Olin juuri sanomassa jotain, kun kuulin Katatun äänen. "Ravia!" Hän huusi. Pyysin Nuutin nopeasti raviin. Texter hiillosti jo perässämme. Vihdoin Nuuti alkoi ravata lötkösti. Aloin keventää sen tahtiin, ja yritin saada oriin vähän vauhtia.

Pian saavuimme aukiolle, jossa oli kaksi tukkiestettä, risukasa ja kivimuuri. Aloimme lämmitellä kiertämällä esteetöntä tilaa ravissa. Vuoron perään saimme ottaa laukkasuoran. "Okei, aletaan menemään esteitä!" Katatu huusi meille. "Muut voivat mennä ravia siellä, ja yksi menee ensin nuo tukit" Hän neuvoi. "Pörri aloittaa, se joka on lähimpänä tulee radan kun hän on suorittanut ne" Katatu ohjeisti vielä, ja antoi sitten luvan Pörrille. Hän nosti ratsullansa laukan, ja alkoi lähestyä esteitä. Ensimmäinen este sujui hyvin, mutta toisen ohi Pörrin ratsu kiilasi. "Ensi kerralla olet tarkempi" Katatu neuvoi sadetakkinsa alta. Oli alkanut sataa rankemmin. Seuraavaksi vuorossa oli Nea. Texter lähti kiihdyttämään, ja lensi ensimmöisen esteen yli turhankin kovaa. Nea sai jotenkuten pideltyä ratsuaan, ja he hyppäsivät toiseen esteen paljon paremmin. Jännitys kupli vatsassani. Nyt olisi minun vuoroni. Kannustin Nuuttia laukkaan. Se viskoi päätänsä, eikä suostunut laukkaamaan. Yhtäkkiä ensimmäinen este oli jo edessämme, ja Nuutti vasta ravasi. Ori ohitti esteen ihan omatoimisesti. "Ota uudestaan!" Katatu käski. Niinpä annoin uudestaan Nuutille pohkeita, tällä kertaa raipan avustuksella. Se nosti laukan, ja ylitimme esteet. Siirsin ratsuni raviin, ja menimme ravaamaan muiden luo. Kun Claudiaaakin oli mennyt tukit, aloimme mennä myös risukasaa, samassa järjestyksessä. Siinä vaiheessa olimme kuitenkin saaneet hevoset vertymään, joten jäimme odottamaan paikalleen omaa vuoroaan. Tällä kertaa kaikki ennen minua suorittivat radan hyvin. Kun tuli minun vuoroni, Nuutti ei meinnannut nostaa taaskaan laukkaa. Lopulta, juuri ennen estettä se säntäsi matkaan. Tasapainonin horjahti, ja pääsin vaivoin esteistuntaan kun ylitimme tukit ilmavaran kanssa. Näytin kaikin mahdollisin keinoin, että Nuutin piti laukata risukasalle, ja lopulta onnistuinkin. Tulimme aika jyrkässä kulmassa esteelle, mutta ylitimme sen silti. Olin ratsastaa päin Claudiaaa, sillä en hallinnut Nuuttia täysin kun se viiletti eteenpäin. Kun sain Nuutin käyntiin, lähti Claudiaa matkaan. Olin hieman helpottunut kun hän ei suoriutunut täydellisesti radasta.
Oli alkanut sataa entistä kovempaa, ja huomasin ettei muilla ratsastajilla ollut sadetakkeja. Ruohikkokin jolla hyppäsimme, alkoi olla liukas, joten pian Katatu huusi lähtökäskyn. Kokoonnuimme yhteen, ja aloimme rupatella suorituksistamme, samalla kun hevoset kävelivät pitkin ohjin kotiin päin. Matkalla sade laantui hetkellisesti muutamaankin otteeseen.

Vedin kuolaimet Nuutin suusta, ja ripustin suitset karsinan viereiseen naulaan. Sade kuullosti laantuneen, koska enää se ei ropissut tallin kattoon niinkuin äsken. Siirryin irrottamaan satulavyötä satulasta. Nostin sen satulan päälle, ja vedin satulan käsivarsilleni. Vein ensiksi satulan paikoilleen, jonka jälkeen pesin kuolaimet haaleassa vedessä huolellisesti. Sitten paketoin suitset, ja ripustin nekin niille tarkoitettuun naulaan. Samalla kun olin varustehuoneessa, otin sieltä Nuutin harjat mukaani. Harjailin oria kaikessa rauhassa, ja lopuksi puhdistin sen kaviot. "Kaikki taitaa olla valmista, vai mitä pikku Nuutti?" Lässytin orille. Silitin sitä kaulalta hetkisen, ja poistuin sitten karsinasta käytävälle. Neakin oli lähdössä, joten kiiruhdin hänen luo. "Menetkö bussilla?" Kysyin tytöltä päästessäni hänen viereen. Kirosin mielessäni etten ollut hyvästellyt Nuuttia kunnolla, saati moikannut muita hoitsuja. "Kyllä, mutta kohta myöhästyn!" Hän huudahti katsoessaan kelloon. Säntäsin Nean perään, ja huusin vielä Nuutille heipat, vaikka tiesin ettei se kuulisi tallin hälinässä niitä.

Vastaus:

300vr

Nimi: Sara

16.07.2018 23:24
Maanantai

"Hei Nuutti" Tervehdin oria karsinassa, ja silitin sen turpaa. Olin suunnitellut tälle päivälle kentällä ratsastamista, sillä olin maastoillut jo aivan tarpeeksi hetkeen. Oli kuuma kesäaamupäivä, mutta en luopunut päätöksestäni mennä kentällä. Nuutti oli jo haettu valmiiksi sisälle, joten otin kovaharjaksisen harjan ja suin ori mahanalusen ja selän mahdollisimman huolellisesti. Sitten etsin käsiini orin riimun, ja sujautin sen hoitsuni päähän. Kiinnitin karsinan ovessa olevan riimunnarun Nuutin riimuun, ja raotin karsinan ovea niin, että mahduimme kulkemaan siitä. Sidoin narun hoitopuomiin, ja hain orin suitset ja satulan. "Satula selkään" Virnistin hoitsulle, ja nostin satulan kaulalle ja vedin sen siitä oikeaan kohtaan. Kiinnitin satulavyön aluksi vain toisiin reikiin, sillä kiristäisin loput kentällä. Sitten suostuttelin orille kuolaimet suuhun, ja säädin remmit sopiviksi. Kun kaikki näytti valmiilta, varmistin vielä ettei satula ollut vinossa, tai huopa kaksin kerroin. Kun kaikki oli varmasti hyvin, puin päälleni liivin ja kypärän sekä vedin ratsastushanskat käsiini. Sitten siirsin ohjat kaulalta ja talutin orin polttavaan ulkoilmaan.

Kun olin taluttanut Nuuttia muutaman kierroksen kentällä, nousin keskeltä varjoista kenttää sen selkään. Löysäsin ohjat pitkiksi ja pudotin jalustimet hetkeksi jaloistani. Koitin pitää katseeni ylhäällä, niin ettei se ajautuisi Nuutin korvien väliin. Kenttä oli onneksi suurimmaltiosalti varjossa, joten alkukäynnit eivät olleet hikiset. Kun olimme kävelleet alkukäynnit, aloin keräämään ohjia tuntumalle rauhassa. Aloitin tekemällä pysähdyksiä pelkällä istunnalla. Nuutti ei meinannut alkuun pysähdellä, vaan sillä tuntui olevan virtaa vaikka muille jakaa. Mutta muutaman kerran jälkeen sain sen pysähtymään jo ilman ohjia. Kehuin oria vuolaasti joka kerta, jolloin se yritti karata käyntiin, mutta pidätin sitä heti. Ori alkoi ymmärtää homman jujun, ja niin yhteistyö sujui paljon helpommin. Homman vaikeuttamiseksi lisäsin joka kirjaimella pysähtymiseen voltit lyhyiden sivujen keskelle. Nuutti venytti voltteja puolen kentän pituisiksi, joten siihenkin oli hyvä saada harjoitusta. Ori kulki muuten oikein reippaasti, mutta volteissa se hidasti etana-mateluun, ja vänkesi pohkeita karkuun. Onneksi tehtävä alkoi pikkuhiljaa luistaa paremmin, vaikkakin volteilla ori änkesi edelleen ulospäin. Hetken kuluttua muutin tehtävää niin, että menin pitkät sivut ravia, ja ravista siirryin kirjainten kohdalla suoraan käyntiin. Siinä Nuutti alkoi vängätä oikein kunnolla, eikä halunnut siirtyä edes hitaampaan askellajiin. Sain hyvin pitkään vängätä oria vastaan, kunnes se suostui edelleen ärtyneenä siirtymään käyntiin, ja muutaman askeleen päästä pysähtymään. En kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaan jatkoin tehtävää niin kauan että se sujui lähes täydellisesti. Kun tehtävä alkoi sujua, ja muutenkin yhteistyö oli helpottunut, löysäsin ohjat ja ravistelin jalustimet jaloista. Pienet välikäynnit tekisivät hyvää molemmille, sillä aurinko oli alkanut porottaa kentälle paahtavasti.

Aloin kymmenisen minuutin jälkeen koota ohjia tuntumalle. Aloin menemään koko ympyrää ravissa, ja pysähdykset kuului tehdä ilman käyntiä. Paahdoin kuumassa tätä tehtävää kauan, ja onnistuin loppupuolella muutaman kerran. Kun siirryin rapsuttamaan Nuutin kaulaa, tunsin, kuinka hikinen se oli. "Voi sua pientä" Huokasin. Emme olleet tehneet tätä tehtävää juuri ollenkaan, mutta huomasihan kuka vaan että Nuutti oli aivan puhki. Niinpä annoin orille luvan siirtyä käyntiin ja kävelimme hetken paahtavassa auringossa niin, että orin hengitys tasaantui. Sitten ohjasin sen kentän keskelle kaartoon. Annoin orille vuolaasti rapsutuksia ja haleja, olihan se toiminut kiltisti, tai ainakin jotenkuten tehnyt käskyjeni mukaan. Olihan sillekkin inhottava työskemnellä näin kuumassa. Sitten laskeuduin satulasta pöllyävälle, kuivalle hiekalla. Olin jo viemässä ratsuani talliin, kun muistin mitä Katatu oli Niitin luonteesta kertonut. Ori kaipasi ratsastuksen lopuksi laukat, joten niinpä riisuin kuuman satulan Nuutti param selästä, ja jätin sen ulos odottamaan, ja kapusin selkään takaisin.
Kannustin Nuutin laukkaan heti kun pääsimme rauhalliselle, varjoisalle metsäpolulle. Ori lähti halukkaasti liikkeelle, ja minä suljin hetkeksi silmäni, ja istuin syvälle Nuutin selkään. Laukkasimme polunmutkalle, ja sitten hidastin ratsuni käyntiin. Käännyimme samaa reittiä takaisin, ja löysäsin ohjat niin, että Nuutti sai venyttää päätänsä ja tasata hengitystään. Kun pääsimme tallille, liuin alas orin hikisestä selästä, ja vedin ohjat sen kaulalta. "Nyt pääset ihanaan, viileään talliin" Lohdutin Nuuttia, ja samalla itseäni, sillä minäkin olin hirveän hikinen. Talutin orin sen karsinalle, ja vedin suitset sen päästä nopeasti. Jätin ne koukkuun, josta otin orin riimun ja narun. Talutin Nuutin pesupaikalle, ja kiinnitin sen siihen. Viilentävä suihku sai Nuutinkin rauhoittumaan, ja minäkin suihkin itseni päälle hieman vettä, jotta viilentyisin. Kävin suihkulla läpi koko orin, ja sitten kuivasin sen hikiviilalla ja pyyhkellä, jottei tulisi sille kuuma. Sitten talutin orin laitumelle, ja jäin katselemaan sen menoa hymyssä suin.

//Lähden siis tavoittelemaan maratoonaria uudean kerran. Oon pahoillani jos ois pitöny oottaa ekana entisten tarinoitten tarkistukseen, mutta enhän mä malta oottaa ':D

Vastaus:

290vr, saat Maastoratsastaja -merkin :)

Nimi: Sara

30.06.2018 18:57
Tosiaan, maratoonari merkin hankkiminen jäi kesken, kun vasta illalla muistin, että päivän tarina oli julkaisematta, enkä löytänyt puhelintani mistään! D: Ilmoitin vain, ettet ihmettele missä loput tarinat on

Nimi: Sara

27.06.2018 18:41
Keskiviikko

Istun bussissa matkalla Moonlightiin. Nyt on kesäloma, joten mikä on parempaa kuin lähteä koko päiväksi Moonlightiin? No ei mikään! Painoin valkoiset kuulokkeet korvilleni ajatuksiin uppoutuneena, ja laitoin soittolista käyntiin. Minulla oli täysi työ olla hytkymättä muusikin tahdissa, ja vanha rouva vieressäni mulkoilikin minua koko matkan ajan. Onneksi olin saanut ikkunapaikan, ajattelin, kun seurasin kuinka metsät siinsivät ohi silmien. Sitten tajusin, etten ollut vielä miettinyt mitä teen Moonlightissa. Jotain hauskaa, kuittasin ärsyttävän äänen sisälläni, ja yritin uppotua muusiikkiin. En kuitenkaan pystymyt hytkymään enään samalla tavalla kun äsken, mutta ainakin mummeli olisi tyytyväinen.
"Eikö kukaan jää Moonlightin pysäkille" kailotti vanhempi mieskuski huvittuneena. "Tämähän on täydellinen sää ratsastaa" Hän jatkoi hymyssä suin. Bussi alki rämistä kun kun puolet matkustajista lähtivät matelemaan kohtia ovea. Tietenkin olin mennyt ihanan taakse, niin että sain odottaa jonon perällä kunnes pääsin ulos. Jo bussipysäkillä tuoksui heinä, talli.. ja hevoset! Juoksin täyttä vauhtia tallipihalle, jossa oli taas vilinä päällä. Mutkittelin muiden hoitajien välistä, samalla etsien tuttuja naamoja. Äkkiä huomasin leveästi virnistävän naaman edessäni. Kauhistukseltani säin hädin tuskin soperrettua "Mila?" Mila nyökkäsi. "Sara, luulin ettet tule näin ihanana päivänä tallille olleskaan!" Hän kauhisteli. "Se olisi ollut sinulle kamalaa, ethän pärjää ilman mua" Härnäsin Milaa. Hän tyytyi vain muljauttamaan silmiään. "Mitä tehdään?" Kysyin Milalta, enkä voinut estää intoa äänessäni. Tätä mahtavaa kesäpäivää ei saanut heittää hukkaan! Aurinko porotti tosin niin kuumasti, että toivoin sen menevän vielä jossain vaiheessa pilveen. "Ollaan sivottu Nalan kanssa karsinoita" Mila nyökkäsi kohti tyttöä, joka siivosi keskittyneesti yhtä karsinaa. "Ja sä voit tulla auttamaan" Mila jatkoi. Tyydyin nyökkäämään, kun en keksinyt muutakaan sanottavaa. Kävelimme Milan kanssa ihanan viileään talliin, ja Mila siirtyi siivoamaan omien hoitohevostensa karsinoita. Minä etsin itselleni kottikärryt ja talikon, ja aloitin marssimalla Kunovén karsinaan. Kuno oli onneksi ulkona, joten pääsin suiraan hommiin. Shetlanminponin karsinan siivoamisessa meni yllättävän kauan aikaa, ja minun piti käydä tyhjentämässä kärryt ennenkun pystyin putsaamaan Nuutin, ja Marylandin karsinat. Niissä oli tosi ollut jo puolillaan lantaa, ettei Kunon kakka ollut koko kottikärryjä täyttänyt. Sitten siirryin Nuutin karsinan luo. Nuutti taas olikin sisällä, joten etsin lainaksi riimun ja narun, ja talutin orin pihalle. Päästin sen sen omaan tarhaan, ja katselin hetken kuinka se laukkasi tarhan toiseen päätyyn, ja jäi katselemaan minua vekkulina. Naurahdin, ja menin jatkamaan karsinoiden siuvousta. Otin talikon, jonka olin jättänyt seinälle nojaamaan, ja aloin siivilöidä Nuutin karsinan turvetta. Lantakikkareet jäivät talikkoon, mutta lähes kaikki ylimääräinen tippui takaisin lattialle. Kippasin kuormani kottikärryihin, ja aloitin uudestaan siivilöinnin. Itseasiassa karsinoiden siivoaminen oli hauskaa!

Kun olin puhdistanut myös Nuutin karsinan, siirryin uusimman hoitohevoseni Marylandin karsinan luo, ja aloitin siivilöinnin, sillä tammakin oli ulkona. Ilmeisesti sen karsina oli puhdistettu juuri, koska en löytänyt sieltä kikkareen kikkaretta. Niinpä kävin tyhjentämässä Nuutin vähäiset lannat lantalaan, ja palasin Nalan ja Milan luo. Mila siivosi vielä yhtä karsinaa, ja Nala olin parhaillaan lähdössä viemään suurta kottikärryllistä. "Oletko valmis?" Nala kysyi minulta, yrittäessään tasapainotella kottikärryjä niin etteivät ne kaatuisi. Nyökkäsin, ja aloin katsella Milaa, joka olin saamassa hommaa valmiiksi. Hän heitti vielä viimeisen lastin Nalan pitelemiin kottikärryihin, ja sitten laittoi talikon nojaamaan tallin seinään. Nala lähti Milan avustuksella kuljettamaan kottareita, ja minä jäin katselemaan heidän peräänsä. Koska tuollaisen lastin viemiseen meni hetki, päätin siivota tallissa hieman. Tartuin luudanvarteen, ja lakaisin ulos käytävällä olevat heinät, mutapaakut, kurajäljet ynnä muut. Siinä menikin hetki, sillä talli olikin yllättävän iso, ja sen käytävä leveä. Sen jälkeen menin satulahuoneeseen etsimään jotain siivottavaa. Järjesrelin aikani kuluksi lainaharjat joita itsekin vielä käytin. Kun olin laittamassa kaviokkoukkuja nättiin riviin, kuulin Milan ja Nalan äänet. Pyyhälsin nopeasti satulahuoneesta ulos, ilmestyen suoraan tyttöjen eteen. "Mitäs sitte?" Kysyin iloisena. Mila kohautti harteitaan. "Ei me oikeen oltu suunniteltu mitään" hän sanoi. Nalan silmät syttyivät. "Mentäiskö sinne vanhalle maatilalle?" Hän kysyi, ja muutti ääntään karmivaksi sanojen "vanha maatila" kohdalla. Tutkimusretkestä tulisi hauskaa! Nyökkäsin innoissani, sillä en ollut koskaan käynyt vanhalla maatilalla, vaikka olinkin kuullut sen olemassaolosta. Myös Mila näytti kiinnostuneelta, joten hänkään ei varmaan ollut köymyt sielä. "Mennään taluttaen, koska minulla ei ole vielä hoitsuille varusteita" Ehdotin, ja sain vastaukseksi kaksi hyväksyvää nyökkäistä. Sitte lähdimme jokainen omalle tahollemme laittamaan hoitsujamme kuntoon. Minä päätin ottaa Marylandin, sillä sitä en ollut vielä kunnolla hoitanutkaan. Vasta nähdessäni tamman karsinan, muistin että se oli ukona. Niinpä nappasin lainaksi riimun ja narun, ja lähdin hakemaan tammaa.

Maryland seisoi tarhan portilla ikäänkuin odoottaen minua. "Hei tyttelini" Lässytän sille ja pujotan käteni tamman harjaksien alle. Pyörittelen kättäni hetken sen pehmeässä karvassa. Maryland alkaa hörisemään, ja kerjäämään lisää silityksiä ja rapsutuksia heti, kun vedän käteni takaisin. "Odotas" rauhoittelen sitä, ja puikahdan tarhaan sisään. Pujotan riimun tamman päähän, ja talutan sen ulos tarhasta. Mila ja Nala odottavat minua jo hoitpuomeilla. Milalla on CanCan, ja Nalalla Jeeka. Maryland katseli Jeekaa hieman peloissaan, kun talutin sen Jeekan viereen hoitopuomille. Sidoin narun nopeasti vetosolmulle, ja kävin hakemassa lainaharjoja. Kun pääsin takaisin tallipihalle, lipui auringon eteen tummia pilviä. "Ihana saada vähän suojaa tuolta auringolta" Nala huokasi veteässeen harjaa pitkin Jeekan selkää. "Se lähes paistoi minut elävältä" Säestin tyytyväisenä tummiin pilviin. Sitten siirryin puuhailemaan Marylandin kanssa. Se ei onneksi ollut likainen, ja selvisinkin hommista vain sukimalla tamman kertaalleen läpi, sekä ottamalla kaviot. Kun irrotin vetpsolmun puomista, Nala puhdisti Jeekan kavioita, ja Mila harjasi CanCanin korvia. Tytöt tulivat kuitenkin pian valmiiksi, ja pääsimme lähtemään matkaan. Nala johti joukkoa eteenpäin ainakin vielä leveällä tiellä, ja minä ja Mila tulimme perässä. Mila katseli jatkuvasti taivaan suuria pilviä. "Kohta alkaa sataa" Hän mutisi epäilevästi, ja antoi sitten hieman hermostuneelle CanCanille hevosnamin. Yhtäkkiä jyrähti. Nalan Jeeka käänteli korviansa hieman, mutta pysyi paikoillaan kun alkoi sataa kaatamalla. Cancan yritti pyristellä karkuun, mutta Mila sai jotenkin pidettyä sen kurissa. Marylandkin oli hermostunut. Vettä piiskasi niskaamme kuin saavista kaatamalla, ja ukkonen jyrisi. Sateen lomasta näin Nalan kääntyvän ja lähtevän juoksemaan kohti tallia. Jeeka seurasi epävarmasti perässä. "Mennään tallille!" Kuulin Milan huutavan, ja niin kannustin litimärän Marylandin raviin ja lähdin jouksemaan sen vierellä.

"Huh" hengähdin, kun tallin ovi paukahti kiinni. Kuulin kuinka sade piiskasi siihe. Sää oli muuttunut hyvin äkkiä, ja yllättänyt kaikki. Katatu haki hevosia sisään muutaman hoitajan avustuksella, ja karsinat alkoivat pikkuhiljaa täyttyä. Seisoin Marylandin karsinassa ja kuuntelin ulkoota kantautuvia ääniä. Litimärät hoitajat ja hevoset virtasivat sisään, ja Maryland käänteli korviaan hermostuneena. "Rauhassa" kuiskasin sen korvaan. Katatu oli saanut kaikki hevoset sisään, ja vilinä ovella lakkasi. Jätin Marylandin sen karsinaan, ja meni tallihuoneeseen missä Mila ja Nalakin olivat. "Sää on ihan kaamea" Nala päivitteli. Mila nyökkäili, ja laski sitten puhelimen korvaltaan korvaltaan. Katsoin häntä kummissani. "Mun äiti tulee hakemaan mut pian" Hän sanoi. Nyökkäsin, ja katsoin Nalaa. "Mitäs nyt tehdään" Kysyin tytöltä. Hän näytti mietteliäältä, kunnes keksi idean. "Pidetään hoitsujen kauneuskisat!" Hän innostui, ja kiljahti niin, että kaikki tallihuoneessa olijat kuulivat. "Joo!" Kuului kannattavia hihakaisuja sieltä täältä. Katatukin kuullosti tyytyväiseltä. "Hyvä ettette vain istua möllötä täälä" Hän totesi, ja paneutui paperitöiden pariin. "Nyt mentiin" Nala kuiskasi korvaani, ja säntäsimme ensimmäisinä ulos tallihuoneesta.

"Onko nyt hyvä, Maryland?" Kysyin hoitsultani. Olin letittänyt sen harjan ja hännän, ja harjannut sen karvan kiiltäväksi. Kauneuskilpailujemme aiheena oli erilainen idea, mutta en ollut keksinyt mitään ihmeellistä. Sitten äkkäsin jotain, josta sain uuden idean. Löytötavaroissa oli pinkki lierihattu. Tietenkin! Tekisin Marylandista prinsessan. Kävin kysymässä ensin Katatulta lupaa lainata hattua, ja sitten kävin hakemassa sen. Avasin letit, ja laitoin hatun Marylandin päähän, ja sen kaulaan rusetin. Sitten aika loppuikin.

Nala, eli arvostelija kävi myös minun ja Marylandin luona. Esittelin hänelle Maryösndin prinsessatyylin, ja sitten Nala jatkoi matkaa. Ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen Nala tuli ilmoittamaan tulokset. "Voittajaksi päätyi Miisa, avaruusolento ideallaan. Toiseksi tuli Ada, hänellä oli upea cowboy tyyli. Ja kolmas sija menee Saralle, hänellö oli prinsessa idea. Valitettavasti palkintoja ei ole" Hän päättää ilmoituksensa, ja joukko alkaa hajaantua. Puran prinsessapuvun Matylandilta, ja menen sitten tallihuoneeseen. Äiti on yrittänyt soittaa. Otan puhelimen, ja menen ulos, toivoen ettei sielä sataisi. Maa on märkä, mutta enää vaan ripeksii. Soitan äidille, ja hän vastaa toisella tuuttauksella. "Moi, kysyn vaan että tuutko bussilla kotiin" Äiti kysyy. "Juu, moikka" vastaa yksitoikkoisesti ja suljen puhelun.

En jää tallille odottamaan että sade laantuu kunnolla, vaan menen bussipysäkille odottamaan bussia. Se tulee onneksi nopeasti, ja kapuan bussin kyytiin. Kyydissä istuu vain muutama matkustaja, ja sama kuljettaja kuin aamullakin. Istun aika etupenkeille, ja kaivan kuulokkeet korviini. Huomenna menisin taas Moonoightiin!

Vastaus:

300vr, saat Siivooja -merkin

Nimi: Sara

26.06.2018 21:44
Tiistai

Olin menossa tapaamaan hoitohevostani Kunovéa. Olin ollut jo eilen sitä hoitamassa.
Innoissani selasin puhelimeltani orin kuvia. Samalla voisin tietysti moikata Nuuttia, kun kerran samalla tallilla olisin. Istuin äitini kyydissä mietteliäänä. Shetlanninponin hoitsuksi saaminen oli mahtavaa! Olin todennut, että pystyin ratsastamaan Kunovélla vielä. En tosin ehkä kauaa, mutta voisinhan vielä hoitaa Kunovéa muuten.

Nousin äidin autosta intoa täynnä. "Pitä sitten kuri sille ponipallerolle!" Hän virnisti. "Totta kai!" Naurahdin iloisesti, ja vilkutin äidille. Hän kaartoi autollaan pois pihasta, ja minä käännyin, nähdäkseni tutun tallipihan edessäni. Moikkasin tuttuja tallikavereita, ja menin sisään talliin. Sielä tuoksui heinä, ja satulasaippua. Satulahuoneessa muutama tyttö puhdisti hoitohevostensa varusteita, ja olisin mielelläni liittynyt seuraan, mutta minun hoitohevosilla ei ollut vielä varusteita. Etsin Kunovén karsinan, ja katselin oria. Sen silmät tuikkivat ilkikurisesti. Kävin hakemassa varustehuoneesta lainaksi riimun, narun, ja kasan harjoja. Ulkona oli niin kaunis sää, että päätin mennä hoitamaan Kunovén ulos hoitopuomille. Kävin viemässä hakemani harjat jo valmiiksi sinne odottamaan, ja sitten menin hakemaan Kunovéa. Heitin sille karsinan oven yli riimun, ja kiinnitin sen klipsun, juuri ennenkun Kunové ravisteli päätänsä raivokkaasti. Sitten kiinnitin riimunnarun, ja talutin Kunon käytävää pitkin ulis hoitopuomille. Se yritti kiskoa itseään joka suuntaan, ja painoi päänsä alas heti, kun pääsimme ulos. Sain jotenkuten kiskottua orin pään ylös, ja sidottua sen hoitopuomiin. Sitten aloin sukia sen paksua karvaa. Otin ensin kumisuan, ja irrotin sillä liat, ja pyyhin sitten pehmeämmällä harjalla liat maahan. Kävin läpi vielä orin pään, ja sitten puhdistin kaviot. Ulkona alkoi paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Sinne tuli hyvin kuuma, joten päätin lähteä sisälle talliin. Vein ensin harjat satulahuoneeseen, ja talutin sitten Kunovén sen karsinaan. Rapsutin sen harjantyveä rauhallisesti, ja nojasin sen selkään. Ori yritti näykkäistö minua, joten peräännyin karsinasta. "Ens kerralla hoidan sua paremmin" kuiskaan sille karsinan oven yli. Sitten kävelin ulos tallista.
Soitin äidilleni, ja ilmoitin että olin valmis haettavaksi. Äiti vastasi, että olisi siinä tuota pikaa. Niinpä jäin odottaessani nojailemaan hoitpuomiin, kunnes näin ädin auto kaartavan parkkipaikalle. Kipitin pelkääjän paikalle, ja suljin oven perässäni. "No, liten meni?" Äiti kysyi iloisesti kaasuttaessaan tietä eteenpöin niin että hiekka pöllysi. Kiinnitin turvavyöni nopeasti kiinni, ja aloin miettiä mitä olin Kunon kanssa tehnyt. "Aluksi vein Kunon ulos, ja harjaskn sen sielä. Sitten meninkin sisään. En keksinyt oikein mitään tekemistä" Vastasin hieman surullisena. Äiti katsoi minua kulmat hoemsn kurtussa. "Entäs se toinen hoitsusi, oliko se Nuudeli?" Äiti kysyi. Ainiin! "Unohdin täysin että olin ajatellut hoitaa Nuuttiakin" Puuskahdin. Äiti naurahti. "Ensi kerralla sitten" Hän sanoi, ja siirsi sitten katseensa eteenpäin.

Vastaus:

200vr

Nimi: Sara

25.06.2018 09:35
Maanantai

Ihanaa! Kävelin ratsastuskassini olalla heiluen kohti Moonlightiä. Tänään olisin menossa moikkamaan uutta hoitsuani, shetlanninponi Kunovéa. En muistanutkaan milloin viimeksi olin ollut tekemisissä shetlanninponien kanssa. Oli kesäloma, ja sen myös huomasi. Hevosia oli kiinni hoitopuomeissa, ja niiden hoitajat harjasivat niitä. Tallipihalla, valmiina lähtemään seisoi kolme ratsukkoa. Kävelin niiden ohitse, suoraan talliin. Aurinko porotti täydeltä taivaalta, ja tallissa oli ihanan viileää. Näin jo kaukaa, kuinka Kunové kurkisteli yli karsinan oven sinnikkäästi, vaikkei nähnytkään mitään. "Hei Kunové!" Tervehdin oria. "Olen kuullut sinusta vähän sellaista juttua, ettet ole mistään ystävällisimmästä-" Samassa Kunové haukkasi kiinni vyötäröllä roikkuvasta hupparistani, ja riuhtaisi sitä. Muutama koirannami, jotka olivat jääneet hupparin taskuun tippuivat lattialle. Kunové kurkotteli niitä kohti, muttei oletettavasti ylettänyt. Tässä ponissa tulisi olemaan haastetta! "Kyllä minä vielä näytän kuka on pomo!" Puhisin itsekseni, kun kyykin tallissa kerätessäni koirannameja lattialta. Ennen Kunovén uutta lähestymistä kävin viemässä hupparini sen ulottumattomiin. Sitten avasin karsinan salvan, ja kävelin sisään. Aika nopeasti Kunové yritti näykkäistä minua, mutta torjuin sen hyökkäyksen kääntämällä orin pään pois minusta. Hetken ajan seisoskelin sen karsinassa, mutta lopulta en jaksanut enää näykkimistä ja lähdin hakemaan riimua ja narua. Kun pääsin takaisin Kunovén reviirille, heitin riimun sen päähän. Ori heilutteli päätänsä, ja saikin riimun pois päästän ennenkun ehdin kiinnittää sitä. "Olet mahdoton!" Puuskahdin ponipallolle, joka oli heittänyt riimun karsinan turpeen sekaan. Nostin sen nopeasti ylös. Mutta ei, minä en luovuttaisi!

Kun vihdoin riimu oli orin päässä, ja riimunnaru kiinni, hain muutaman harjan. En keksinyt muutakaan ajanvietettä näin alkuun, ja ori näytti siltä että oli pyörinyt jossain hyvin mutaisessa paikassa. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen, ja aloin vedellä pitkiä vetoja pitkin Kunovén selkään. Hetken jo luulin sen kesyyntyneen, mutta heti sen jälkeen ori yritti näykkäistä kun siirryin hieman lähemmäs sen päätä. Tällä kertaa en ollut valmistautunut, ja Kunové osui täydellisesti olkapäähäni. Kipu vihlasi olkapäätä. Pidin turhautumiseni sisällä, ja aloin harjata ponia rivakasti. Se mulkoili minua köyden päästä. Mulkoilin takaisin. Kun olin harjannut sen molemmin puolin, vaihdoin riimunnarun ketjunaruun ja lähdin taluttamaan oria käytävää pitkin. Sain pidettyä sen kurissa jotenkuten laitumen portille asti, ja sitten vain nappasin riimun sen päästä. Ori lähti vetämään laitumellaan kunnon pukkilaukkaa. Kun olin katsellut hetken Kunovén menoa, lähdin laitumen luota.

Päätin käydä tervehtimässä kolmatta hoitohevostani, Marylandia. Tamma höristi korviaan, ja hirnahti matalasti kun saavuin. Silitin sen silkkistä otsaa ja viiletin sormiani sen jouhissa. Sitten kävin hakemassa lainaharjat, ja puikahdin sisään Marylandin karsinaan. Tammaa tuntui kovasti kiinnostavan harjat, joita se tutkiskeli innokkaasti heittelemällä ne ympäri karsinaa. "Rauhoitupa vähäsen!" Kuiskasin sille, korjatessani harjoja takaisin laatikkoon.
Aloitin harjaamisen kumisualla. Irrotin sillä mahan alta löytyvät kurapaakut, ja kovaharjaksisella harjalla otin loputkin kurat pois. Muuten tamma olikin aika siisti, joten harjasin vielä sen pään pehmeällä harjalla, ja sitten olikin lähes valmista. Otin vielä kavikoukun, ja puhdistin yksitellen tamman kaviot. Niissä oli ainoastaan karsinan purua, ja vähän tamppaantunutta maata. En ehtisi mennä taluttelemaan Marylandia, vaikken ollutkaan kuluttanut tallilla kauheasti aikaa. Äiti oli käskenyt tulla kymmeneksi kotiin, ja minä typerä olin herännyt vähän vaille yhdeksän! Niinpä hyvästelin suloisen Marylandin, ja lupasin sille tulla hoitamaan joskus ajan kanssa. Sitten lähdin kävelemään porottavassa auringonpaisteessa kotia kohti.

// Lähden tavoittelemaan maratoonaria :D

Vastaus:

300vr :)

Nimi: Sara

23.06.2018 18:34
Kyllä käy! :D

Vastaus:

Ok, astutan ne :)

Nimi: Katatu

23.06.2018 07:21
Hei! Mila haluaisi astuttaa CanCanin Kunovélla, käykö se?

Nimi: Sara

05.06.2018 22:35
"Kello on puoli kuusi" Mutisin koirallemme syödessäni juustovoileipää keittiössämme. Nielaisin loput paahtoleivästä, ja nousin ylös varoen, ettei tuoli kaatuisi. Olin valmis lähtemään Moonlightiin! Vaihdoin vielä päälle ratsastushousuni, jotka olivat vaihtoa vaille valmiit, sekä palmikoin tummat hiukseni kahdelle letille. Sen jälkeen huikkasin heipat, vaikka tiesinkin ettei kukaan (paitsi koiramme) ollut vielä hereillä. Otin eteisestä mukaan pyöräilykypäräni. Painettuani sen päähän, hyppäsin pyörän kyytiin ja lähdin polkemaan tallille. Ajoin nopeasti, koska minulla ei olisi kauaa aikaa. Meidän piti nimittäin mennä kaupoille kahdeksalta, mutta vaatteiden vaihtamiseen menisi jonki verran aikaa. Oma puutelistanikin, joka piti tehdä kesävaatteiden ostoon, oli tekemättä. Myönnetään, olisi ehkä ollut fiksua tehdä se edellisenä päivänä, mutta hyvän kirjan lukeminen vei koko illan. Eikä se ollut ensimmäinen kerta. Polkaisin vielä kerran lisää vauhtia, ja viiletin rauhallista vauhtia viimeistä, Moonlightiin johtavaa alamäkeä pitkin. Pian näinkin jo Moonlightin talliympäristön. Parkkeerasin pyöräni, ja heitin kypärän sen viereen. Raotin tallin ovea. Suurinosa hevosista näytti olevan unten mailla, mutta kun ne kuulivat kuinka Katatu kolisteli kottikärryillään ja jakeli heiniä, loputkin hevoset heräsivät. "En tainnut tulla oikeaan aikaan" Totesin Katatulle. Nuutti söi parhaillaan omaa annostaan. "No et!" Katatu naurahti, ja jatkoi "Voit toki harjailla Nuuttia sillä aikaa kun se syö." Nyökkäsin, ja lähdin hakemaan harjoja millä harjata Nuutti.

Kuulin tallin ulko-oven kolahtavan. Odotin että joku tuli sisään, mutta kun vilkaisin ovelle, huomasin Katatun lähteneen. Nyt olin siis tallissa yksin. Otin samat harjat joita käytin viimeksikin. Ehkä olisi aika hankkia Nuutille omat harjat, tuumailin. Nämä saisivat kelvata tänään. Avasin salkun. Otin ensimmäisen kumisuan, jolla irrottaa liat, mutta eipä orissa paljon likaa edes ollut. Niinpä siirryin puolipehmeään harjaan, ja suin sillä oria. Tällä kertaa se oli koko ajan rentona, koska mutusteli heinää kaikessa rauhassa. Kun huomasin että Nuutti oli oikeastaan putipuhdas, otin turhautuneena Nuutin heinäkasasta kourallisen heinää, ja ripottelin sitä orin selkään. Nyt minulla oli ainakin jotakin harjattavaa. Harjasin vielä pään, ja puhdistin kaviot. Koska Nuutti vielä söi, en keksinyt mitään tekemistä. Istuttuani hetken karsinassa miettien mitä tehdä, kuulin jonkun tulevan. Se oli Katatu, jonka syli oli täynnä riimuja. Hän käveli ohitseni, ja laittoi muutamalle hevoselle riimun päähän. Hän talutti ne käytävälle ja hiljensi kohdallani. Nyt lopetin Katatun tuijottamisen, ja käännyin Nuutin puoleen. Ori hamusi hiuksiani tylsistyneenä. Katatu nauroi. "Voisit viedä Nuutin sen tarhaan" Katatu sanoi. "Sillä on varmastikkin karsinasa tylsää" "Selvä!" Vastasin reippaasti, ja kiiruhdin hakemaan riimua varustehuoneesta. Sen haettuani laitoin riimun hoitohevoseni päähän. Kiinnitin riimunnarun klipsin riimuun, ja lähdin taluttamaan Nuuttia ulos. Katatu näytti minulle Nuutin tarhan, ja jätin hoitsuni sinne. Irrottaessani riimunnarua riimusta, totesin, että Nuutille oli saatava omia varusteita. Sitten käännyin ja käväisin vielä tallissa. Olin pakannut vähän eväitä, ja juomapulloni mukaan, ja minulla oli huutava nälkä. Etsin tallihuoneen, ja livahdin sinne. Istuuduin kovia kokeneen näköiselle penkille, nojasin seinään, ja raotin eväsrasiaani. Poimin voileivän. Aloin mussuttaa sitä äänekkäästi, koska tallihuoneessa ei ollut muita. Syötyäni sen, otin mansikoita. Onneksi äiti oli ostanut eilen niitä. Syötyäni mahani täyteen, juodessani pulloni lähes tyhjäksi (loput ruiskasin vahingossa lattialle) olin valmis lähtöön. Kellokin näytti jo varttia yli seitsemää - olin ollut tallilla hieman yli tunnin. Tyytyväisin mielen, lähdin kävelemään pöyräni luo. Moonlightissa oli ollut tälläkin kertaa hauskaa! Tyytyväisenä hyppäsin pyöräni selkään.

Vastaus:

290vr, saat Tunnollinen hoitaja -merkin. :)

Nimi: Sara

28.05.2018 20:24
// Tässä tän tarinan pitäs olla kokonaisuudessaan vastoinkäymisistä huolimatta :D

 Oli keväinen iltäpäivä, kun lähdin uuden hoitsuni Nuutin luo. Olin katsellut äitini kanssa kuvia orista, ja se vaikutti ihanalta! Nojasin auton oveen, ja katselin ohi siintäviä maisemia - lähinnä peltoja ja metsää. Suljin silmäni hetkeksi, ja kuvittelin istuvani hevosen selässä. Laukkasimme kohti auringonlaskua, ensin niityllä, ja sitten rannalla. Vesi loiskui ja kutitti paljaita jalkojani, jotka oli verhottu vain lyhyillä farkkushortseilla. Nojasin hevosen päähän ja nautin sen tasaisista askelista. Yhtäkkiä hevonen säikähti vedessä kiemurtelevaa otusta  ja nousi pystyyn. Kuulin kuinka kiljaisin, kun yritin roikkua ratsuni mukana. Lopulta tipahdin, ja silmäni täyttyivät mustasta, vaikkeivat olleet edes kiinni. Avasin silmäni kauhistuneena. Yritin rauhoitella itseäni, se oli vain kuvitelmaa.. vai olinko muka nähnyt unta? Omissa ajatuksissani en ollut huomannut äidin tuijottavan minua. Kun huomasin sen, tuijotin takaisin yrmeänä. En pitänyt siitä että äiti tuijotti minua kuin mielipuoli. Pian äiti kuitenki joutui keskittymään ajamiseen, mutta viritti kuitenkin keskustelua. "Pärjäätkö yksin, vai lähdenkö mukaan?" Hän kyseli äidillisesti, vaikkei ollut tallille lähtemisestä erityisen kiinnostunut. Olin jo kiusaamassa häntä, ja vastaamassa että äidin oli tultava mukaan, kun tulin toisiin aatoksiin. Sanoin vain, että pärjäisin kyllä, olinhan iso tyttö. Viimeisien sanojeni jälkeen huomasin äidin poskella ilon kyyneleen. Sitten pääsimmekin jo perille. Astuin ulos autosta, ja yhtäkkiä minua alkoikin jännittää. Otin tukea varmuuden vuoksi, tiedä vaikka minua alkaisi pyörryttää. Äitiä ainakin alkaa pyöryttää kun hän jännittää. Vilkaisin kuskin paikalla istuvaa äitiäni. Hän hymyili minulle hetkisen, ja puhui sitten. "Tulen hakemaan viiden aikoihin?" Hän ehdotti. "Kellohan on jo kolme.. tai no tule sitten.." Sanoin äidilleni hetken mietittyäni. Kaksi tuntia on pitkä aika..

Jäin tuijottamaan äidin auton perään. Harmaanmusta savupilvi sekoittuneena hiekkapölyyn jäi leijumaan ilmaan. Hetken katselin auton perään, pohtien miksi katselen vieläkin auton perään, ikäänkuin haikeana. Sitten käännyin, valoin itseni täyteen rohkeutta, ja hihkaisin: "Täältä tullaan Moonlight!" Lähdin kävelemään kohti tallirakennusta. 

Jännityksestä vapisevilla käsilläni sain hädin tuskin auki tallin ovea. Kun se vihdoin aukesi, pujahdin talliin nopeasti sisään. Tallissa tuoksui ihanalta! Etsin Nuutin karsinan, ja tervehdin oria. Se nuuhki kättäni uteliaana, ja puikahdin karsinaan vasta, kun se oli kylläatynyt minun tutkimiseeni. Avasin karsinan salvan, ja kävelin Nuutin luo. Tutustuin oriin aivan rauhassa - ja se tutustui minuun. Hetken päästä rapsuttelinkin jo sitä kuin olisin tuntenut sen aina.

"Nonni, mitäs puuhataan?" Kysyin Nuutilta intopinkeänä. Odottamatta orin vastausta, puikahdin ulos Nuutin  karsinasta hakemaan joitai lainaharjoja. Kunhan ensin löytäisin varustehuoneen.. katselin ympärilleni, ja hetken etsittyäni löysin satulahuoneen oven. (Tietenkin kurkin ensin kaikkiin mahdollisiin huoneisiin.) Huoneen nurkasta löysin salkun täynnä hieman huonoja ja likaisia harjoja. Jos ne puhdistaisi, voisi Nuutin harjata niillä, muuten orista tulisi vain likaisempi.. jos siis harjoja ei puhdistaisi. Heräsin ajatuksistani. Nostin salkun pyyhittyäni ensin pölyt siitä. Vasta kun pölyt olivat lähteneet salkun pinnasta, näin sen todellisen värin. Salkku oli väriltään tummanvioletti. Raotin satulahuoneen ovea niin, että pääsin puikahtamaan siitä ulos. Sen jälkeen ovi paukahti turhankin lujaa takaisin kiinni. Siitä välittämättä kävelin tallin käytävällä Nuutin karsinalle saakka. Tervehdin karsinan yli kurkistelevaa Nuuttia, jonka lempinimeksi keksin Nuutteli, vaikkei se järkevältä kuullostanutkaan. Avasin pakin, ja otin sieltä kumisuan. Aloin nyppimään likakasoja käytävälle. Tein niin, kunnes kumisuka oli puhdas. Sillä puhdistin muut harjat. Vielä ennenkun aloin harjaamaan Nuuttia, lakaisin kumisuasta tulleet liat pois. Palautteuani  luudan takaisin, pääsin vihdoin aloittamaan Nuutin harjauksen. Tähän asti olin ollut tallissa yksin (tai en ollut ainakaan huomannut muita) mutta nyt talliin tuli sisään tyttö. En tuntenut häntä, mutta moikkasimpa kuitenkin. Tyttö moikkasi minulle ja sitten jatkoin (tai oikeastaan aloitin) Nuutin harjausta. Otin kumisuan, ja aloin käydä läpi Nuutin pehmeää karvaa pyörivin liikkein. Ori alkoi hetken harjattuani lepuuttaa takajalkaansa, ja sulki silmänsä. Se selvästikkin nautti harjaamisesta! Käytyäni kumisualla huolellisesti koko ponin läpi, vaihdoin kumisuan karkeaharjaksiseen harjaan, jolla irroitin muutamat kuratahrat orin karvasta. Tämä operaatio kävi nopeasti, ja sen jälkeen otinkin oikein pehmeän harjan. Sivelin sillä kevyesti ensin korvat, joita Nuutti hieman aristeli, mutta siitäkin selvittiin. Sen jälkeen kävin läpi muun pään. Oikein pengottuani löysin salkun pohjalta sienenkin. Otin sen salkusta, ja kävin puhdistamassa sen vesihanan alla. Sen jälkeen puhdistin sienellä Nuutin silmien ja sierainten alueet. Nyt alkoikin olla valmista! Vielä puhdistin orin kaviot, jotka se nosti kiltisti. Oli ihanaa että Nuutti oli niin yhteistyönhaluinen. Viedessäni harjoja takaisin sinne mistä ne olin ottanutkin, mietin mitä voisin tehdä Nuuttelin kanssa. Idea syntyi nähdessäni satulahuoneessa juoksutusliinan. En kyllä ollut hevosia koskaan juoksuttanut, muttei se voinut hankalaakaan. Kävin viemässä jo juoksutusliinan Nuutin karsinan viereen. Katsellessani juoksutusliinaa, totesin, etten osaisi juoksuttaa Nuuttia, joten annoin asian olla. Vein liinan takaisin hieman harmistuneena itseeni.

Sitten keksin mainion idean! Kävisin taluttelemassa Nuuttia. Etsin satulahuoneen syövereistä Nuutille sopivan riimun, sekä pitkän vaaleansinisen riimunnarun. Nyt lähdettäisiin vähän maastoilemaan! Puin Nuutille riimun, ja kiinnitin riimunnarun klipsillä riimuun. Ori ravisteli hieman päätänsä, ja se näytti innostuneelta. Sen enenpää empittä avasin karsinan salvan, ja kävelin Nuutti jäljessäni käytävälle. Vilkuilin ympärilleni ja huomasin tallin päässä käytävällä tummanruskean tai mustan hevosen, jota hoiti lettipäinen tyttö. Olin jo menossa juttelemaan, mutta Nuutti ohjasi minut jo kohti tallin uloskäyntiä. Niinpä tyydyin vain tervehtimään tyttöä, ja jatkamaan matkaa Nuutin kanssa.

Saavuimme ulkoilmaan. Sielä oli mukavan rauhaisaa. Linnut visertelivät lähipuissa, puut kahisivat lämpimässä kevättuulessa, ja jostakin kuului kavioiden tasaista kopsetta. Nuutti käänsi päänsä äänien suuntaan, mutta ratsukkoa ei vielä näkynyt. "Lähdetään tuonnepäin" Päätin, ja lähdin kävelemään kohti rauhallisen näköistä metsää. Nuutti seurasi kiltisti perässä, kunnes kävelimme (tai minä kävelin, Nuutti söi) ruohoalueelle. Nuutti pisti päänsä ruohoon, eikä suostunut nostamaan ennenkun oli saanut syödä omasta mielestään tarpeeksi. Tämähän tietysti suututti minua suunnattomasti, ja hetken ajan jatkaessamme matkaa en antanut orille mitään huomiota. Lopulta en voinut vastustaa sen tökkäisyjä ja matalia lyhyitä hirnahduksia, vaan halasin sitä oikein pitkään.

Maastotaluttelumme sujui mukavasti. Kun talutin Nuutin takaisin talliin, oli sielä vilinää ja vilskettä. Ihmisiä käveli (osa myös juoksi) ympäriinsä ja hihkaisut kaikuvat tallissa. Pujottelin muiden ihmisten välissä, mutta sitten eteeni sattui Katatu. Hän oli ilmeisesti etsinyt minua, koska pysäytti minut ja alkoi puhua. "Sinä olet varmaankin Sara?" Hän kysyi ystävällinen hymy huulillaan. "Juu, kyllä olen" Sanoin varovaisesti. Katatu toivotti minut vielä tervetulleeksi tallille, ja sitten jatkoin matkaani. Hyvä että löysin edes Nuutin karsinan!

Tallin vilinä hälveni hitaasti, ja kun harjasin viimeisiä vetoja Nuutin takapäästä, oli talli lähes tyhjä. Vain muutama ihminen harjasin käytävällä hevosia, tai puhdisti harjoja. Pitkitin vielä hieman Nuutin harjausta, kunnes kaikki olivat lähteneet tallista. Annoin Nuutille pusun turvalle, ja luikahdin karsinasta. Juuri kävellessäni ulos, huomasin tallin käytävällä lojuvat harjat. Nostin ne syliini ja kannoin omille paikoilleen varustehuoneeseen. Lopuksi lakaisin tallin käytävän.

Ulos lähtiessäni tajusin katsoa kelloa. Se oli jo puoli kuusi! Katselin hätääntyneenä ympärilleni, valmikna sujahtamaan äidin autoon. Sitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Kumma juttu. Vasta silloin huomasin äidin yrittäneen soittaa. Soitin äidille, ja painoinnpuhelimen korvalleni. "Sori Sara, auto ei suostunut käynnistymään enkä pääse hakemaan sua. Voitko tulla kävellen kotiin?" Äiti puhui kireällä hieman vaimealla äänellä puhelimeen. Mutisin vain jotain myöntävää puhelimeen, ja sammutin sen. Eihän täältä olisi kun 4,5km kotiin.. eihän se ole paha matka?

Vastaus:

Saat vielä 260vr ;) Tämä riittää siihen Kirjailijaan

Yksityinen viesti

27.05.2018 18:00

Nimi: Sara

21.05.2018 20:12
Ulos lähtiessäni tajusin katsoa kelloa. Se oli jo puoli kuusi! Katselin hätääntyneenä ympärilleni, valmikna sujahtamaan äidin autoon. Sitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Kumma juttu. Vasta silloin huomasin äidin yrittäneen soittaa. Soitin äidille, ja painoinnpuhelimen korvalleni. "Sori Sara, auto ei suostunut käynnistymään enkä pääse hakemaan sua. Voitko tulla kävellen kotiin?" Äiti puhui kireällä hieman vaimealla äänellä puhelimeen. Mutisin vain jotain myöntävää puhelimeen, ja sammutin sen. Eihän täältä olisi kun 4,5km kotiin.. eihän se ole paha matka?

// Riittääkös kirjailija-merkkiin? :D

Vastaus:

40vr + bonus 50vr :)
Ei riitä, tässä on vain 75 sanaa. ;D

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com