Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sara

Taso: 2.

Hoidokit: Nuutti, Kunové

 28.5.2018  16.6.2018

Rahat: 1150vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sara

05.06.2018 22:35
"Kello on puoli kuusi" Mutisin koirallemme syödessäni juustovoileipää keittiössämme. Nielaisin loput paahtoleivästä, ja nousin ylös varoen, ettei tuoli kaatuisi. Olin valmis lähtemään Moonlightiin! Vaihdoin vielä päälle ratsastushousuni, jotka olivat vaihtoa vaille valmiit, sekä palmikoin tummat hiukseni kahdelle letille. Sen jälkeen huikkasin heipat, vaikka tiesinkin ettei kukaan (paitsi koiramme) ollut vielä hereillä. Otin eteisestä mukaan pyöräilykypäräni. Painettuani sen päähän, hyppäsin pyörän kyytiin ja lähdin polkemaan tallille. Ajoin nopeasti, koska minulla ei olisi kauaa aikaa. Meidän piti nimittäin mennä kaupoille kahdeksalta, mutta vaatteiden vaihtamiseen menisi jonki verran aikaa. Oma puutelistanikin, joka piti tehdä kesävaatteiden ostoon, oli tekemättä. Myönnetään, olisi ehkä ollut fiksua tehdä se edellisenä päivänä, mutta hyvän kirjan lukeminen vei koko illan. Eikä se ollut ensimmäinen kerta. Polkaisin vielä kerran lisää vauhtia, ja viiletin rauhallista vauhtia viimeistä, Moonlightiin johtavaa alamäkeä pitkin. Pian näinkin jo Moonlightin talliympäristön. Parkkeerasin pyöräni, ja heitin kypärän sen viereen. Raotin tallin ovea. Suurinosa hevosista näytti olevan unten mailla, mutta kun ne kuulivat kuinka Katatu kolisteli kottikärryillään ja jakeli heiniä, loputkin hevoset heräsivät. "En tainnut tulla oikeaan aikaan" Totesin Katatulle. Nuutti söi parhaillaan omaa annostaan. "No et!" Katatu naurahti, ja jatkoi "Voit toki harjailla Nuuttia sillä aikaa kun se syö." Nyökkäsin, ja lähdin hakemaan harjoja millä harjata Nuutti.

Kuulin tallin ulko-oven kolahtavan. Odotin että joku tuli sisään, mutta kun vilkaisin ovelle, huomasin Katatun lähteneen. Nyt olin siis tallissa yksin. Otin samat harjat joita käytin viimeksikin. Ehkä olisi aika hankkia Nuutille omat harjat, tuumailin. Nämä saisivat kelvata tänään. Avasin salkun. Otin ensimmäisen kumisuan, jolla irrottaa liat, mutta eipä orissa paljon likaa edes ollut. Niinpä siirryin puolipehmeään harjaan, ja suin sillä oria. Tällä kertaa se oli koko ajan rentona, koska mutusteli heinää kaikessa rauhassa. Kun huomasin että Nuutti oli oikeastaan putipuhdas, otin turhautuneena Nuutin heinäkasasta kourallisen heinää, ja ripottelin sitä orin selkään. Nyt minulla oli ainakin jotakin harjattavaa. Harjasin vielä pään, ja puhdistin kaviot. Koska Nuutti vielä söi, en keksinyt mitään tekemistä. Istuttuani hetken karsinassa miettien mitä tehdä, kuulin jonkun tulevan. Se oli Katatu, jonka syli oli täynnä riimuja. Hän käveli ohitseni, ja laittoi muutamalle hevoselle riimun päähän. Hän talutti ne käytävälle ja hiljensi kohdallani. Nyt lopetin Katatun tuijottamisen, ja käännyin Nuutin puoleen. Ori hamusi hiuksiani tylsistyneenä. Katatu nauroi. "Voisit viedä Nuutin sen tarhaan" Katatu sanoi. "Sillä on varmastikkin karsinasa tylsää" "Selvä!" Vastasin reippaasti, ja kiiruhdin hakemaan riimua varustehuoneesta. Sen haettuani laitoin riimun hoitohevoseni päähän. Kiinnitin riimunnarun klipsin riimuun, ja lähdin taluttamaan Nuuttia ulos. Katatu näytti minulle Nuutin tarhan, ja jätin hoitsuni sinne. Irrottaessani riimunnarua riimusta, totesin, että Nuutille oli saatava omia varusteita. Sitten käännyin ja käväisin vielä tallissa. Olin pakannut vähän eväitä, ja juomapulloni mukaan, ja minulla oli huutava nälkä. Etsin tallihuoneen, ja livahdin sinne. Istuuduin kovia kokeneen näköiselle penkille, nojasin seinään, ja raotin eväsrasiaani. Poimin voileivän. Aloin mussuttaa sitä äänekkäästi, koska tallihuoneessa ei ollut muita. Syötyäni sen, otin mansikoita. Onneksi äiti oli ostanut eilen niitä. Syötyäni mahani täyteen, juodessani pulloni lähes tyhjäksi (loput ruiskasin vahingossa lattialle) olin valmis lähtöön. Kellokin näytti jo varttia yli seitsemää - olin ollut tallilla hieman yli tunnin. Tyytyväisin mielen, lähdin kävelemään pöyräni luo. Moonlightissa oli ollut tälläkin kertaa hauskaa! Tyytyväisenä hyppäsin pyöräni selkään.

Vastaus:

290vr, saat Tunnollinen hoitaja -merkin. :)

Nimi: Sara

28.05.2018 20:24
// Tässä tän tarinan pitäs olla kokonaisuudessaan vastoinkäymisistä huolimatta :D

 Oli keväinen iltäpäivä, kun lähdin uuden hoitsuni Nuutin luo. Olin katsellut äitini kanssa kuvia orista, ja se vaikutti ihanalta! Nojasin auton oveen, ja katselin ohi siintäviä maisemia - lähinnä peltoja ja metsää. Suljin silmäni hetkeksi, ja kuvittelin istuvani hevosen selässä. Laukkasimme kohti auringonlaskua, ensin niityllä, ja sitten rannalla. Vesi loiskui ja kutitti paljaita jalkojani, jotka oli verhottu vain lyhyillä farkkushortseilla. Nojasin hevosen päähän ja nautin sen tasaisista askelista. Yhtäkkiä hevonen säikähti vedessä kiemurtelevaa otusta  ja nousi pystyyn. Kuulin kuinka kiljaisin, kun yritin roikkua ratsuni mukana. Lopulta tipahdin, ja silmäni täyttyivät mustasta, vaikkeivat olleet edes kiinni. Avasin silmäni kauhistuneena. Yritin rauhoitella itseäni, se oli vain kuvitelmaa.. vai olinko muka nähnyt unta? Omissa ajatuksissani en ollut huomannut äidin tuijottavan minua. Kun huomasin sen, tuijotin takaisin yrmeänä. En pitänyt siitä että äiti tuijotti minua kuin mielipuoli. Pian äiti kuitenki joutui keskittymään ajamiseen, mutta viritti kuitenkin keskustelua. "Pärjäätkö yksin, vai lähdenkö mukaan?" Hän kyseli äidillisesti, vaikkei ollut tallille lähtemisestä erityisen kiinnostunut. Olin jo kiusaamassa häntä, ja vastaamassa että äidin oli tultava mukaan, kun tulin toisiin aatoksiin. Sanoin vain, että pärjäisin kyllä, olinhan iso tyttö. Viimeisien sanojeni jälkeen huomasin äidin poskella ilon kyyneleen. Sitten pääsimmekin jo perille. Astuin ulos autosta, ja yhtäkkiä minua alkoikin jännittää. Otin tukea varmuuden vuoksi, tiedä vaikka minua alkaisi pyörryttää. Äitiä ainakin alkaa pyöryttää kun hän jännittää. Vilkaisin kuskin paikalla istuvaa äitiäni. Hän hymyili minulle hetkisen, ja puhui sitten. "Tulen hakemaan viiden aikoihin?" Hän ehdotti. "Kellohan on jo kolme.. tai no tule sitten.." Sanoin äidilleni hetken mietittyäni. Kaksi tuntia on pitkä aika..

Jäin tuijottamaan äidin auton perään. Harmaanmusta savupilvi sekoittuneena hiekkapölyyn jäi leijumaan ilmaan. Hetken katselin auton perään, pohtien miksi katselen vieläkin auton perään, ikäänkuin haikeana. Sitten käännyin, valoin itseni täyteen rohkeutta, ja hihkaisin: "Täältä tullaan Moonlight!" Lähdin kävelemään kohti tallirakennusta. 

Jännityksestä vapisevilla käsilläni sain hädin tuskin auki tallin ovea. Kun se vihdoin aukesi, pujahdin talliin nopeasti sisään. Tallissa tuoksui ihanalta! Etsin Nuutin karsinan, ja tervehdin oria. Se nuuhki kättäni uteliaana, ja puikahdin karsinaan vasta, kun se oli kylläatynyt minun tutkimiseeni. Avasin karsinan salvan, ja kävelin Nuutin luo. Tutustuin oriin aivan rauhassa - ja se tutustui minuun. Hetken päästä rapsuttelinkin jo sitä kuin olisin tuntenut sen aina.

"Nonni, mitäs puuhataan?" Kysyin Nuutilta intopinkeänä. Odottamatta orin vastausta, puikahdin ulos Nuutin  karsinasta hakemaan joitai lainaharjoja. Kunhan ensin löytäisin varustehuoneen.. katselin ympärilleni, ja hetken etsittyäni löysin satulahuoneen oven. (Tietenkin kurkin ensin kaikkiin mahdollisiin huoneisiin.) Huoneen nurkasta löysin salkun täynnä hieman huonoja ja likaisia harjoja. Jos ne puhdistaisi, voisi Nuutin harjata niillä, muuten orista tulisi vain likaisempi.. jos siis harjoja ei puhdistaisi. Heräsin ajatuksistani. Nostin salkun pyyhittyäni ensin pölyt siitä. Vasta kun pölyt olivat lähteneet salkun pinnasta, näin sen todellisen värin. Salkku oli väriltään tummanvioletti. Raotin satulahuoneen ovea niin, että pääsin puikahtamaan siitä ulos. Sen jälkeen ovi paukahti turhankin lujaa takaisin kiinni. Siitä välittämättä kävelin tallin käytävällä Nuutin karsinalle saakka. Tervehdin karsinan yli kurkistelevaa Nuuttia, jonka lempinimeksi keksin Nuutteli, vaikkei se järkevältä kuullostanutkaan. Avasin pakin, ja otin sieltä kumisuan. Aloin nyppimään likakasoja käytävälle. Tein niin, kunnes kumisuka oli puhdas. Sillä puhdistin muut harjat. Vielä ennenkun aloin harjaamaan Nuuttia, lakaisin kumisuasta tulleet liat pois. Palautteuani  luudan takaisin, pääsin vihdoin aloittamaan Nuutin harjauksen. Tähän asti olin ollut tallissa yksin (tai en ollut ainakaan huomannut muita) mutta nyt talliin tuli sisään tyttö. En tuntenut häntä, mutta moikkasimpa kuitenkin. Tyttö moikkasi minulle ja sitten jatkoin (tai oikeastaan aloitin) Nuutin harjausta. Otin kumisuan, ja aloin käydä läpi Nuutin pehmeää karvaa pyörivin liikkein. Ori alkoi hetken harjattuani lepuuttaa takajalkaansa, ja sulki silmänsä. Se selvästikkin nautti harjaamisesta! Käytyäni kumisualla huolellisesti koko ponin läpi, vaihdoin kumisuan karkeaharjaksiseen harjaan, jolla irroitin muutamat kuratahrat orin karvasta. Tämä operaatio kävi nopeasti, ja sen jälkeen otinkin oikein pehmeän harjan. Sivelin sillä kevyesti ensin korvat, joita Nuutti hieman aristeli, mutta siitäkin selvittiin. Sen jälkeen kävin läpi muun pään. Oikein pengottuani löysin salkun pohjalta sienenkin. Otin sen salkusta, ja kävin puhdistamassa sen vesihanan alla. Sen jälkeen puhdistin sienellä Nuutin silmien ja sierainten alueet. Nyt alkoikin olla valmista! Vielä puhdistin orin kaviot, jotka se nosti kiltisti. Oli ihanaa että Nuutti oli niin yhteistyönhaluinen. Viedessäni harjoja takaisin sinne mistä ne olin ottanutkin, mietin mitä voisin tehdä Nuuttelin kanssa. Idea syntyi nähdessäni satulahuoneessa juoksutusliinan. En kyllä ollut hevosia koskaan juoksuttanut, muttei se voinut hankalaakaan. Kävin viemässä jo juoksutusliinan Nuutin karsinan viereen. Katsellessani juoksutusliinaa, totesin, etten osaisi juoksuttaa Nuuttia, joten annoin asian olla. Vein liinan takaisin hieman harmistuneena itseeni.

Sitten keksin mainion idean! Kävisin taluttelemassa Nuuttia. Etsin satulahuoneen syövereistä Nuutille sopivan riimun, sekä pitkän vaaleansinisen riimunnarun. Nyt lähdettäisiin vähän maastoilemaan! Puin Nuutille riimun, ja kiinnitin riimunnarun klipsillä riimuun. Ori ravisteli hieman päätänsä, ja se näytti innostuneelta. Sen enenpää empittä avasin karsinan salvan, ja kävelin Nuutti jäljessäni käytävälle. Vilkuilin ympärilleni ja huomasin tallin päässä käytävällä tummanruskean tai mustan hevosen, jota hoiti lettipäinen tyttö. Olin jo menossa juttelemaan, mutta Nuutti ohjasi minut jo kohti tallin uloskäyntiä. Niinpä tyydyin vain tervehtimään tyttöä, ja jatkamaan matkaa Nuutin kanssa.

Saavuimme ulkoilmaan. Sielä oli mukavan rauhaisaa. Linnut visertelivät lähipuissa, puut kahisivat lämpimässä kevättuulessa, ja jostakin kuului kavioiden tasaista kopsetta. Nuutti käänsi päänsä äänien suuntaan, mutta ratsukkoa ei vielä näkynyt. "Lähdetään tuonnepäin" Päätin, ja lähdin kävelemään kohti rauhallisen näköistä metsää. Nuutti seurasi kiltisti perässä, kunnes kävelimme (tai minä kävelin, Nuutti söi) ruohoalueelle. Nuutti pisti päänsä ruohoon, eikä suostunut nostamaan ennenkun oli saanut syödä omasta mielestään tarpeeksi. Tämähän tietysti suututti minua suunnattomasti, ja hetken ajan jatkaessamme matkaa en antanut orille mitään huomiota. Lopulta en voinut vastustaa sen tökkäisyjä ja matalia lyhyitä hirnahduksia, vaan halasin sitä oikein pitkään.

Maastotaluttelumme sujui mukavasti. Kun talutin Nuutin takaisin talliin, oli sielä vilinää ja vilskettä. Ihmisiä käveli (osa myös juoksi) ympäriinsä ja hihkaisut kaikuvat tallissa. Pujottelin muiden ihmisten välissä, mutta sitten eteeni sattui Katatu. Hän oli ilmeisesti etsinyt minua, koska pysäytti minut ja alkoi puhua. "Sinä olet varmaankin Sara?" Hän kysyi ystävällinen hymy huulillaan. "Juu, kyllä olen" Sanoin varovaisesti. Katatu toivotti minut vielä tervetulleeksi tallille, ja sitten jatkoin matkaani. Hyvä että löysin edes Nuutin karsinan!

Tallin vilinä hälveni hitaasti, ja kun harjasin viimeisiä vetoja Nuutin takapäästä, oli talli lähes tyhjä. Vain muutama ihminen harjasin käytävällä hevosia, tai puhdisti harjoja. Pitkitin vielä hieman Nuutin harjausta, kunnes kaikki olivat lähteneet tallista. Annoin Nuutille pusun turvalle, ja luikahdin karsinasta. Juuri kävellessäni ulos, huomasin tallin käytävällä lojuvat harjat. Nostin ne syliini ja kannoin omille paikoilleen varustehuoneeseen. Lopuksi lakaisin tallin käytävän.

Ulos lähtiessäni tajusin katsoa kelloa. Se oli jo puoli kuusi! Katselin hätääntyneenä ympärilleni, valmikna sujahtamaan äidin autoon. Sitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Kumma juttu. Vasta silloin huomasin äidin yrittäneen soittaa. Soitin äidille, ja painoinnpuhelimen korvalleni. "Sori Sara, auto ei suostunut käynnistymään enkä pääse hakemaan sua. Voitko tulla kävellen kotiin?" Äiti puhui kireällä hieman vaimealla äänellä puhelimeen. Mutisin vain jotain myöntävää puhelimeen, ja sammutin sen. Eihän täältä olisi kun 4,5km kotiin.. eihän se ole paha matka?

Vastaus:

Saat vielä 260vr ;) Tämä riittää siihen Kirjailijaan

Yksityinen viesti

27.05.2018 18:00

Nimi: Sara

21.05.2018 20:12
Ulos lähtiessäni tajusin katsoa kelloa. Se oli jo puoli kuusi! Katselin hätääntyneenä ympärilleni, valmikna sujahtamaan äidin autoon. Sitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Kumma juttu. Vasta silloin huomasin äidin yrittäneen soittaa. Soitin äidille, ja painoinnpuhelimen korvalleni. "Sori Sara, auto ei suostunut käynnistymään enkä pääse hakemaan sua. Voitko tulla kävellen kotiin?" Äiti puhui kireällä hieman vaimealla äänellä puhelimeen. Mutisin vain jotain myöntävää puhelimeen, ja sammutin sen. Eihän täältä olisi kun 4,5km kotiin.. eihän se ole paha matka?

// Riittääkös kirjailija-merkkiin? :D

Vastaus:

40vr + bonus 50vr :)
Ei riitä, tässä on vain 75 sanaa. ;D

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com