Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tessa

Taso: 1.

Hoidokki: Fleak

Varusteet:

Fleak:
Riimunnaru salmiakkikuviolla, musta-punainen
Nylonriimu, musta
Englantilaiset suitset, musta
Turparemmittömät suitset, musta
Hapsuotsapanta, punainen
Etujalansuojat, musta
Takajalansuojat, punainen
Yleissatula, musta
Koulusatula, musta
Kouluhuopa, musta
Yleishuopa, punainen

Rahat: 20vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Tessa

04.05.2018 14:10
Hoitotarina 1
Aamulla herättyäni, olin haljeta jännityksestä. Oma hoitohevonen! Iik!!! Olin niin innoissani, ja nyt, täsä bussissa istuessani, en ole sitä suurta jännitystä kadottanut, vaan perhosten lailla se kipristelee vatsan pohjassa. En voinut uskoa, kun kuulin, että hakemukseni hyväksyttiin. Aloin vain pomppimaan ja hihkumaan, niin onnessani olin. Ja olen nytkin. En nyt vaan täällä bussissa kauheasti voi pomppia ja hihkua, tyydyn siis vain katsomaan kuvaa nykyisestä hoitohevosestani ja kuuntelemaan Spotifysta Ellinooraa.

Vaaleanruskeat hiukseni olen tällä kertaa jättänyt auki, ja luonnostaankin jo minulla olevat laineet hiuksissani olen päättänyt tällä kertaa jättää suoristamatta. Ihan kivathan ne on, korostavat kauniisti terävää nenääni, kauniita poskipäitäni sekä kapeaa nenääni koristamassa olevia, vaalean ruskeita pisamia. Silmäni ovat tumman ruskeat huuleni kauniit, ja sopivan kokoiset. Pituutta minulta löytyy se 163cm, painoa sopivasti vahvalle, mutta hoikalle, 15- vuotiaalle tytölle suunnattuna. Luonteeltani olen pirteä, hauska, ja nauravainen, mutta silti asiallinen, ja tarpeen vaatiessa osaan olla vakava, ja hiljaa. Omistan ADHD:n, ja omaan laktoosi-intoleranssin.

Bussi kaartaa pysäkille, josta pääsen helposti kävelemään tuolle Moonlightin tallille hoitohevostani katsomaan, ja siihen tutustumaan. Huomenna sitten ostoksille, ellei jo tänään tallilla käynnin jälkeen. Yksi askel, ja olisin Moonlightin tallin alueella. Otan sen askeleen, ja haistan tallin pihalla vallitsevaa hevosen tuoksua. Juuri se tuoksu, jota olen jo vuoden kaivannut. Jalkani siis murtui viime kesänä, enkä saanut ratsastaa tiettyyn aikaan. Jalkani parani niin, että olisin päässyt ratsastamaan, mutta talli, jolla ennen jalkani murtumista ratsastin, paloi, ja silloinen hoitohevoseni kuoli tulipalon mukana. Itkin viikon, ja toki se tekee kipeää edelleen. Kuitenkin olin nyt valmis aloittamaan hevosen hoidon uudelleen. Hoidokkinani on Fleak, ja nyt menisin sitä katsomaan.

Astelin hitaasti tallin pihaa silmilläni tutkien kohti tallia, jossa Fleakin karsina on. Kävelen sen tallin ovelle, ja avaan sen. Astun talliin, ja etsin Fleakin karsinan. Kävelen sen eteen, ja hymy nousee kasvoilleni. ''Hei Fleak'' tervehdin uutta hoitohevostani. ''Mitä kuuluu? Oon sun uus hoitaja nyt..'' puhelen hevoselle. ''Oletpa kaunis'' kehun, ja avaan karsinan oven. Ojennan käteni Fleken haisteltavaksi, ja silittelen sitä pitkin vedoin. ''Hei Fleke'' kuiskin sille, ja silittelen sen kaulaa. ''Lähettäiskö ulos?'' kysäisen, tietäen kyllä etten voi periaatteessa vastausta saada, ainakaan sanallista. Sujahdan ulos tilavasta hoidokkini karsinasta, ja suljen sen oven perässäni lähtien tutkailemaan lainatavien riimujen olinpaikkaa. Löydän riimut ja riimunnarut, ja nappaan mustat. Kaivan sen jälkeen harjoja täynnä olevan muovisen ämpärin käteeni, ja lähden niiden kanssa kohti Fleken karsinaa. Avaan taas karsinan oven, ja pujahdan sisään. ''Mennään siis ulos. Harjataan sut ekana'' juttelen Flekelle ja aloitan sen harjaamisen sualla. Sitten siirryn perusharjaan, jolla harjaan hoidokkini vartalon. Sitten otan pehmeämmän, ja pienemmän harjan, ja harjaan hevosen pään. Sitten harjaan hevoseni kauniin harjan (hehe, harjaan harjan) ja hännän. Sitten putsaan kaviot.

Harjauksen jälkeen pujotan riimun hoidokkini päähän, ja kiinnitän riimunnarun kiinni siihen. Jätän Fleken hetkeksi sen karsinaan, ja kipaisen viemässä harjaämpärin takaisin sinne, mistä sen otinkin, ja kipitän taas takaisin Fleakin luo. Avaan karsinan, ja lähden taluttamaan kaunista hoidokkiani ulos, tuohon aurinkoiseen, mutta aika viileään keliin. Talutan hevosta kohti metsää, jossa ajattelin vetää pienen lenkin ja tulla takaisin. Lähden siis taluttamaan Flekeä kohti tuota vehreää metsää, jossa näyttää olevan polku, jota pitkin voisin kävellä, kunnes leveämpi polku alkaisi. Saavumme Fleken kanssa metsään, Minä Fleken edellä, ja oksat rasahtelevat välillä jalkojemme alla. Katselen ympärilleni, ja huomaan metsän olevan aika avara, mutta suuri.

Pääsemme noin vartin käveltyämme leveämmälle polulle, ja päätän laittaa Fleken vähän juoksemaan. Maiskutan ja lähden juoksemaan aikas kovaa. Fleke lähtee ravaamaan aika hiljaista vauhtia, joten maiskuttelen lisää ja lisään itsekin vauhtia, jolloin Flekekin tajuaa kiihdyttää ja juoksemme hetken hevosen normaalia ravausvauhtia. Hiljennän vauhtia pikkuhiljaa, en siis äkkiseltään, ja Fleke hidastaa käyntiin vähän heittäen päätään. Taputan hoitohevostani kaulalle, je kehun sitä. Hyvän kuntoni ansiosta en ole aivan puhki, vaikka semi kovaa sainkin juosta, kun halusin pysyä Fleken ravin perässä.

Kävelemme taas seuraavalle kapealle polulle, josta pitäisi päästä takaisin tallille. Nyt olimme olleet metsässä sen puoli tuntia, ja ajattelin, että olisi jo aika kääntyä takaisin. Niinpä teimme sen, ja menin taas Fleken edellä kapeaa polkua seuraten, ja pian päädymmekin jo tallille. Hymyillen silittelen Flekeä vielä ennen kuin menemme takaisin talliin. ''Hyvä poika, Fleke'' kehun hevosta ja taputan sitä kaulalle. Sitten lähden taluttamaan sitä talliin, ja kavioiden kopsuessa käytävällä suuntaan Fleakin karsinalle, ja avaan sen oven, ohjaten Fleken karsinaan. Riisun hoidokiltani riimun, ja karsinan oven sulkien vien sen paikoilleen. Menen vielä hetkeksi Fleken karsinalle, ja annan sille taskussani olevat kaksi omenan palaa. ''Hyvä poju'' kehun vielä, enen kuin suljen karsinan oven ja suuntaan ulos.

Bussipysäkille taas päästyäni mietin kaikkea tänään tapahtunutta. Hevonen taisi ottaa minut ihan hyvin vastaan, ja maastossa näytti olevan kivaa silläkin. Hymyillen astun bussiin, ja astelen takapaikalle. Bussi vie minut kotiin, jossa päätän vain rentoutua - okei, en todellakaan. Päätän rynnätä äitin luokse ja hirmuista vauhtia alkaa kertomaan kaikkea Flekestä ja Moonlightin tallista.

Hoitotrina 1 oli tässä.

Vastaus:

300vr, hyvä tarina. :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com