Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mila

Hoidokit: Sacra, Dragostea Din Tei, Daisy

Taso: 4.

Astutukset:
Sacra-Bombay

 27.4.2018  4.5.2018  4.5.2018  6.05.2018  6.5.2018  6.5.2018
 6.5.2018  10.5.2018  17.5.2018
 20.5.2018  20.5.2018  20.5.2018
 20.5.2018  20.5.2018  21.5.2018

Varusteet:
Ratsastussaappaat
Turvakypärä
Kokopaikkaiset ratsastushousut
Musta satulalaukku
Musta ajopiiska
Musta juoksutuspiiska
Musta yleisraippa
Musta kouluraippa
Hopea haarniska
Vaaleanruskea lasso
Musta jousi
Musta nuolikotelo
Hopea miekka
Hopea keihäs
Hopea kilpi
Tummansiniset ratsastussukat
Musta turvaliivi
Hopeat kannukset
Pinkki heijastinliivi
Sininen Moonlight huppari
Mustat ratsastushanskat
Puinen poolomaila

Sacra:
Vaaleanlila hoitosetti
Tummanruskea ketjunaru
Tummanruskea nahkariimu
Vaaleanlila pehmustesetti riimuun
Vaaleanlila sadeloimi
Vaaleanlila kaulakappale
Tummanruskeat turparemmittömät suitset
Vaaleanlila timanttipanta
Tummanruskea lätkäsatula
Vaaleanlila yleishuopa
Vaaleanlila kaulanaru
Tummanruskea matkaratsastussatula
Vaaleanlila pehmuste satulavyöhön
Tummanruskeat matkaratsastussuitset
Tummanruskeat LG kuolaimettomat
Vaaleanlila naruriimu
Musta letityskuminauhapussi
Vaaleanlila jumbosieni
Vaaleanlila hikiviila
Hyönteisspray
Herkkukeksipaketti omena
Kavioöljypurkki
Satulasaippua
Pesuaine
Valjasrasva
Sel vitysspray
Haavaspray
Vaaleanlila letityskuminauhapussi
Vaaleanlila-musta riimunnaru salmiakkikuvioilla
Vaaleanlila heijastinriimu
Vaaleanlila hikiloimi
Vaaleanlila talliloimi
Vaaleanlila heijastava ratsastusloimi
Tummanruskea sydänotsapanta
Kultainen gag kuolain
Tummanruskeat gag hihnat
Vaaleanlila pehmustesetti suitsiin
Vaaleanlila pehmustesetti satulahuopaan
Vaaleanlila pehmustesetti suojiin
Vaaleanlila häntäheijastin
Vaaleanlilat turvajalustimet
Geelipatja
Vaaleanlila-musta yleishuopa (ruudullinen)
Tummanruskea ohjasajosetti
Vaaleanlila jumppapallo

Dragon:
Vihreä hoitosetti
Vihreä nylonriimu
Hopea-vihreä riimunnaru salmiakkikuvioiolla
Vihreä sadeloimi
Musta yleissatula
Mustat englantilaiset suitset
Vihreä moonlighthuopa
Vihreä pallo kahvalla
Vihreät hivutussuojat
Vihreät turvajalustimet
Musta satulavyö vatsapanssarilla
Limenvihreä jalkaheijastinsetti
Limenvirheä häntäheijastin
Limenvirheä suitsi-/riimuheijastinsetti
Limenvihreä heijastinriimu
Musta ruoho-ohja
Musta häntäremmi
Hopea kolmipalakuolain
Musta hevosenkenkäotsapanta
Vihreä kaulakappale
Vihreä ötökkähuppu
Vihreä ötökkäloimi
Hyönteisspray
Rasvapurkki
Musta vyö joustoilla
Musta juoksutus-/ajovyö
Musta kapsoni
Musta juoksutusliina
Mustat sivuohjat
Hopea pääpanssari
Musta ravisetti
Mustat kärryt
Valkoinen silatyyny
Hopeat länget
Valkoiset kuljetussuojat
Valkoinen häntäpinteli
Valkoiset kylmäyskääreet
Musta ohjasajosetti
Musta kapsoni
Mustat ajosuitset
Haavaspray
Valjasrasva
Pesuaine
Satulasaippua
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti kaura
Keltainen jumbosieni
Keltainen pesuhanska
Musta hikiviila
Vihreä-hopea yleishuopa (ruudullinen)
Selvitysspray
Limenvihreä heijastava ratsastusloimi
Mustat barokkisuitset
Vihreä korvahuppu
Musta satulavyö joustoilla
Musta laukkasatula
Musta lännenratsastussatula
Vihreä lännenhuopa
Vihreä jumppapallo

Rahat: 2986vr, 3 lahjakorttia

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Mila

20.05.2018 17:33
KESKEN!!
Saavuin bussilla tallille jo kahdeksaksi. Oli sunnuntai, joten minulla ei ollut kouluakaan. Samantha siivosi juuri karsinoita. Nilkkani alkoi olemaan jo parempaan päin, mutta en pystynyt kunnolla varata sille painoa. Minun ei myöskään tarvinnut enään käyttää sauvoja jatkuvasti. Rapsutin Sacran turpaa kävellessäni hatarasti sen karsinan ohi.

Nappasin Dragonin tarhan edustalta riimun ja narun. Houkuttelin ponin luokseni hevosille tarkoitetulla keksillä. Se mussutti sen tyytyväisenä kävellessämme. Sidoin Dragonin kiinni hoitopuomille. Harjat olin tuonut jo aikaisemmin. -Moi! huudahdin Saralle, joka harjasi Nuuttia. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta tapasimme netissä. -Moi, hän vastasi. Dragon antoi ottaa kaviotkin kiltisti. Joskus niiden kanssa on ollut ongelmia. Häntää harjatessani se heilutti sitä, mutta se on ymmärrettävää hyttysien takia.

Talutin Dragonin kentälle, mutta irroitin narun heti, kun portti oli suljettuna. Otin käteeni kouluraipan siltä varalta, että poni ei liikkuisi. Huiskin sillä hieman ja poni lähti kävelemään. Istuin jakkaralle, jonka olin siirtänyt kentän keskelle. Kävin hieman hoputtelemassa oria aina, kun se pysähtyi. Erityisesti Dragonia kiinnosti kentän vieressä kasvava ruoho. Ponin ravatessa katselin sen jalkoja. Ori aristi oikeaa etujalkaansa. Täytyisi löytää Katatu, ajattelin. -Sara! huusin tytölle, joka oli siirtynyt syöttelemään kentän viereen. -Mitä? hän kysyi. -Sano Katatulle, että Dragon luultavasti ontuu. Voin pitää Nuuttia sillä aikaa, sanoin. Sara lähti ja minä otin käteeni Nuutin riimunnarun.

Hyvin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen Sara palasi Katatu mukanaan. Annoin Nuutin riimunnarun Saralle ja pujahdimme Katatun kanssa kentälle. Hän pyysi minua juoksuttamaan ponia ravissa. Dragon ontui edelleen. -Kylmää jalkaa kymmenisen minuuttia. Katsotaan huomenna mihin suuntaan se on mennyt, hän sanoi.

Talutin Dragonin pesupaikalle. Otin käteeni letkun ja aloin suihkuttamaan. Jalka näytti hieman turvonneelta toiseen jalkaan nähden. Vein Dragonin karsinaansa, ettei se rasittaisi itseään enempää. -Miten tässä näin kävi? kysyin ponilta, vaikka tiesin ettei se vastaisi. Lepertelin sille kaikkea meidän molempien kipeistä jaloista. Säälin ponia enemmän kuin itseäni. Olin kuullut, että poneja oli jopa lopetettu ontumisen takia.

Tavoittelen edelleen jalat maassa ja tallikaveri merkkejä.

Nimi: Mila

20.05.2018 16:32
Runoja:

Kaverukset
Lähes kaikilla kavereita on
Minulla ja poneillakin
En vielä tallilla tutustunut oo,
Mut kaikki mukavilta vaikuttaa
Kaverin ei tarvitse olla erityinen
Kunhan löydätte yhteisen sävelen

Sacra
Sacra, se poni tamma
Pian se onkin jo mamma
Ponin vatsa pyöreä on
Varsan suloisuus varmasti verraton
Maastossa poni lymyää
Luoksesi tulee syömään

Maastolenkki
Sinne lähdin mä aikaisin
Leivän aamulla hotkaisin
Dragonin kanssa matka tehtiin
Kotiin silti ehdittiin
Pimeä tuli aikaisin
Ennen sitä palattiin takaisin
Käytiin uimassa monta kertaa
Kavereina meillä oli hyttyspalavereitaa
Kirjana mulla Harry Potter
Dragonilla pallo nimeltä soccer

Kevät
Linnut laulaa
Aurinko paistaa
Puron solinan kuulen
Ja minä hymyilen

Kaikki eri runoja, mutten halunnut spämmiä. Saanko muuten runoilija-merkin? (oon ennen kirjottanut kaks runoo).

Vastaus:

Kivan tunnellmallisia runoja. :3 Saat yhteensä 50vr :)
Kyllä.

Nimi: Mila

19.05.2018 15:56
Nilkutin pitkin tallin käytävää. Eläinlääkäri tutki juuri Sacraa. Hän rarveli varsan syntyvän kesäkuun alussa. Siihen ei olisi enään pitkä aika. Seurasin sivusta, kun hän pakkasi tavaroitaan. -Saako Sacraa talutella? kysyin. -Voit varovaisesti liikuttaa ponia, hän vastasi ennen kuin lähti. Katsoin tamman suuriin silmiin. Poni näytti hymyilevän minulle.

Löysin itselleni onneksi seuraa. En nimittäin saa lähteä yksin minnekään. Samantha tulisi mukaani Zanzibarin kanssa. Harjasimme hevoset tallin käytävällä. Ne haistelivat toisiaan kiinnostuneina. Sacra oli hieman normaalia hermostuneempi, mutta siihen saattoi olla monia syitä eikä Zanzibar välttämättä olisi yksikään niistä. Tamma nosti kiltisti kavionsa, kun tuli niiden vuoro. Irroitin narun seinästä ja otin sen käteeni. Nojasin kainalosauvaani vasten. -Tarvitsetko apua? Samantha kysyi. Pudistin päätäni. -Menoksi sitten! hän huudahti.

Kävelimme sileää hiekkatietä kohti peltoja. Emme kuitenkaan menneet pellolle vaan käännyimme hieman kapeammalle polulle, joka johti metsään. Kuljimme hidasta tahtia minun ja Sacran takia. Onneksi ainakin Samantha oli ymmärtäväinen. Zanzibar koitti puskea eteenpäin, mutta se kuitenkin pysyi ruodussa. Pysähdyin ja nojasin Sacraan. -Anteeksi, kuiskasin. Rapsutin tammaa kaulalta. -Ei se mitään, Samantha sanoi.

Teimme vain pienen kävelylenkin. Jalkaani sattui ja käsiäni myös. Keppien kanssa kävely oli yllättävän vaikeaa, kun samalla piti taluttaa ponia. Harjailin Sacraa käytävällä. Tallihuoneesta kuului meteliä. En jaksanut kiinnittää siihen huomiota. -Mila! Nala säikäytti minut -Valmustelimme Iitun kanssa Sacralle varsomiskarsinan. Hän osoitti tallin perällä olevaa karsinaa. -Kiitos, sanoin, vaikka olisin halunnut itse tehdä sen. Talutin tamman karsinaan, joka oli muita hieman isompi. Kaikki pinnat hohtivat puhtaudesta. Annoin pusun ponin turvalle ja suljin oven huolellisesti.

Istuin alas satulahuoneen penkille. Nostin Dragonin satulan pukille. Kastoin sienen veteen ja puristin ylimääräiset pois. Pyyhkäisin varovaisesti satulasaippuaa ja aloin hieromaan satulaa. Saippua vaahtosi hieman, mutta ei turhan paljon. Kävin koko satulan sekä satulavyön läpi sienellä. Huovan pesin veden ja pesuaineen avulla. Jalustimille tein saman homman. Pyyhin valvasrasvalla vielä satulan pinnat, jotta se säilyisi paremmin. Nostin satulan paikalleen ja jätin huovan sen päälle vielä kuivumaan.

Matkalla tallin ovelle pysähdyin Dragonin karsinan kohdalla. Sujautin kaltereiden välistä sen ruokakippoon porkkanan. Ori oli tarhassa, mutta saisi syödä sen, kun tulee sisälle.

Saanko pian tallikaveri-merkin vai tarvitseeko niiden olla samassa tarinassa? Lisäksi alan tavoittelemaan jalat maassa-merkkiä.

Vastaus:

200vr

Aivan pian, ei tarvitse. :) Ok!

Nimi: Mila

18.05.2018 15:56
Makasin nurmikolla kahden kaverini kanssa. Edessämme oli matikan kirjat. Katsoin monimutkaisen näköistä laskua. Silmäni menivät aivan sekaisin. -Tajusiko joku tämän? toinen kavereistani kysyy ja osoittaa laskua. Pudistamme päätämme. -Täytyy kai sitten mennä sisään kysymään opettajalta, hän jatkaa. -Ei tarvitse! huudahdan. -Uskokaa minuun, tiedän kyllä keinon.

Vihelsin pilliin, jonka olin saanut perinnöksi mummiltani. Sen kyljessä luki ”assalup telo nuk allahup”. Se oli kirjoitettu väärinpäin, mutta tarkoitti ”puhalla kun olet pulassa”. Näin jo silmissäni hyvän tulevaisuuden. Opettaja ei raivoaisi meille vaan selvittäisimme laskun.

Eteemme laskeutui henki. Niitä kai kutsutaan haamuiksi. Tällä ei kuitenkaan ollut selvää muotoa, mutta se oli ehkä kysymysmerkin muotoinen. Siinä kaverini makaaivat ja minä seisoin itsevarmasti. Henki tuijotti vain olemattomilla silmillään. -Öh.., aloitin. Henki kuitenkin rupesi puhumaan: -Ei se pilli pieniin ongelmiin ollut, vaan maailman laajuisiin. Sen tarkoitus ei ollut auttaa läpi, vaan ohjata oikealle tielle. Koittakaa itse ratsaista, sitten kysykää apua. Minä en kuitenkaan voi auttaa. Sen voin kuitenkin sanoa, että kohtalo on määrännyt jotain.
Jäimme tuijottamaan hämmentyneinä, vaikka henki lähtikin jo. Kuului isojen siipien räpyttelyä. Katsahdin taivaalle. Näin valkoisen pegasoksen, jolla oli pikki harja. Sen vieressä oli musta alicorn, jolla oli sininen harja. Muu maailma tuntui etäiseltä ja katoavan. Hevoset laskeutuivat eteeni. Nousin pegasoksen selkään. Kiersin hieman sen harjaa käteni ympärille. -En voi auttaa, mutta nämä voivat, valitse tarkkaan, sillä toinen ei tuo hyvää, kuului ääni. Henki! ajatus nousi päähäni.
Pohdin sanoja. En vinkkiä saanut, mutta neuvon kultaisen. Laskeuduin pegasoksen selästä ja nousin alicornin selkään. Sen on pakko olla näin, ajattelin. Hevonen ponkaisi maasta vauhtia. Horjuin hieman aluksi, mutta sitten löysin hyvän kohdan sen selästä.

Lensimme yli taivaan kohti avaruutta. Vaikka ilman olisi pitänyt kylmetä, minulla oli aivan lämmin. Hevonen laskeutui auringon pinnalle. En palanut, mutta jalkoja hieman lämmitti. Tutkin pintaa tarkkaan. Näin matikan tehtävän vastauksen. -Jes! huudahdin. En nähnyt hevosta enään missään. Minulla oli uhkarohkea olo. Otin vauhtia ja hyppäsin.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen heräsin sairaalassa. Vanhempani, Niklas ja kaverini seisoivat vierelläni. Nilkkaan sattui, mutta muuten en ollut saanut vammoja. -Mmimitä kkävi? änkytin. -Se pilli, kaverini sanoi ja kuvat piirtyivät selvästi päähäni. -Nilkkasi on venähtänyt, lääkäri tulee huohottaen. -Et saa viikkoon rasittaa sitä, hän sanoi. Painoin suupieleni alaspäin. Se kuulosti kamalalta. -Voit käydä tallilla kunhan sinulla on sauvat mukana, äitini lohdutti. -Et saa kuitenkaan ajaa tai ratsastaa. Sinulla pitää myös aina olla avustaja, äiti sanoi. Olin kuitenkin jo innoissani.

Riittääkö nyt mielikuvitusmaailma-merkkiin?

Vastaus:

210vr
Kyllä. :)

Nimi: Mila

18.05.2018 15:09

Maailma näytti synkän harmaalta. Ulkona satoi. Se ropisi epämukavasti peltikattoon. Katsoin kelloa, joka näytti vasta varttia yli viittä. En nähnyt mitään syytä miksen olisi noussut ylös. En millään saisi uudestaan unta tässä metelissä.

Puin pikaisesti tallivaatteet päälleni ja jouksin portaat alas. Nappasin hedelmäkorista omenan, jota söin samalla kun olin jo juoksemassa ulos. -Heippa, kuiskasin ja suljin oven varovaisesti. Kenkäni olivat jo kastuneet läpi ja sateenvarjostakaan ei ollut tuulessa hirveästi hyötyä. Onneksi pian saavuin bussipysäkille. Siinä sentään oli katos. Jouduin odottamaan bussia vain muutaman minuutin. Astuin sisälle ja leimasin korttini. Sisällä oli vain muutamia ihmisiä. Lysähdin kaikkein taaimmaiselle penkille. Tuijotin ikkunasta ulos. Hyvin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen saavuimme Moonlightin pysäkille. Bussiin jäi enään epäilyttävän näköinen vanha nainen. Hän oli vetänyt hattunsa hyvin syvälle. Naisella oli kirkkaanpunainen käsilaukku ja vihreä kaapumainen takki, jonka alta pilkisti sinisiä raidallisia housuja. Mielestäni hänellä ei ollut ollenkaan tyylitajua.

Kävelin kohti tallia. Kuuntelin kuulokkeista musiikkia ja hyräilin sen mukana. Kello näytti varttia vaille kuutta. Lätäköitä oli jo muodostunut kuoppaiselle tielle. Se kuitenkin vaihtui pian Moonlightin tallin tutuksi ja tasaiseski tieksi. Lähes kaikki ponit olivat joko pihatoissa tai sisällä.
Sacra katsoi minua aidan yli tarhasta. Sillä oli päällään sadeloimi ja nahkainen vaaleanlila riimu. Naru roikkui aidantolpassa. Kävelin tamman luo ja pujahdin tarhaan. Otin narun tolpasta ja napsautin sen tamman märkään riimuun. Silitin ponin kaunista, mutta märkää ja pörröistä päätä matkalla talliin. Sacran maha oli jo todella pyöreä. Varsomiseen olisi enään pari viikkoa.

Samantha loi lantoja juuri karsinoista, kun saavuin tamman kanssa. -Mitäs sinä täällä näin aikaisin teet? hän kysyi. -Heräsin aikaisin enkä saanut unen päästä kiinni ja päätin sitten tulla tallille, vastasin. Vein Sacran karsinaansa ja otin sen varusteet pois. Jätin riimun ja narun koukkuun karsinan oveen, mutta sadeloimen vein kuivumaan. Keli oli lämmin, joten tammaa ei tarvinnut kuivata.

Kellon lyödessä kuusi, Samantha jakoi hevosille ruuat. Minä sain auttaa häntä siinä. Puoli seitsemältä kaikki hevoset olivat saaneet ruokansa. Jätin Samanthan siivoamaan karsinoita. Lakaisin kuitenkin käytävältä roskat pois. Heinänkorsia oli senkin jälkeen vielä siellä täällä, mutten jaksanut niitä enään lähteä harjaamaan pois.

Lähdin satulahuoneeseen, jossa Nala puhdisti Enternalin satulaa. Istahdin hänen viereensä. Nappasin Dragonin suitset ja aloin puhdistamaan niitä. Se kesti kauemmin kuin osasin odottaa. Kello näytti jo puolta kahdeksaa ja koulu alkaisi tasalta. Katselin hätääntyneenä ympärilleni. Olin varma, että olin jättänyt reppuni tänne. Tai ehkä en niinkään varma. Kelasin kuvia pääni sisällä. Se oli jäänyt lähtiessäni kotiin. Lähdin juoksemaan kohti ulko-ovea. Nala jäi kummissaan katsomaan perääni. Otin puhelimen taskustani ja soitin isälleni. Hän onneksi lupasi ottaa reppuni ja hakea minut täältä.

Koulupäivän viimeiset tunnit tuntuivat inhottavilta. Sade oli loppunut, mutta maa oli märkä. Aurinko pilkisteli välillä pilvien välistä. Päässäni pyöri kaikkea kivaa mitä tekisin hoitoponieni kanssa, vaikka minun pitäisi keskittyä englannin tuntiin.

Kun pääsin koulusta, tuntui että räjähdin. Juoksin kovempaa kuin koskaan bussipysäkille. Tajusin kuitenkin, että se oli turhaa. Jouduin odottelemaan bussia kymmenen minuuttia. Nousin sen kyytiin. Ajoin kotini ohi Moonlightille asti.

En nähnyt hoitoponejani tarhoissa, joten oletin niiden olevan sisällä. Tallissa huomasin ensimmäisenä Jolandan. -Oletko valmiina treeneihin? hän kysyi. -Aina valmiina! naurahdin. Hetken hiljaisuuden jälkeen Jolanda sanoi: -Suunnittelin tälle päivälle hieman erilaisempaa tekemistä. Lähdemme ajamaan ilman kuolaimia. Onko sinulla kuolaimettomat? -Ei, oletin hänen tarkoittavan Dragonia, sillä Sacraa ei tällä hetkellä liikuteta. -Voit mennä riimulla, hän sanoi ja minä nyökkäsin.

Hain Dragonin kamat satulahuoneesta ja laskin ne ponin karsinan koukkuihin ja maahan. Harjasin pikaisesti Dragonin ja Jolanda harjasi Troijan. Varustimme ponit. Laitoimme kärryt kiinni tallipihalla. Molemmat ponit koittivat ahmia hiekan seasta ruohoa. -Ahmatit, Jolanda naurahti ja minä hänen mukanaan. Talutimme ponin raviradalle. Hiekkainen pohja näytti olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Muutamia vesilätäköitä oli siellä täällä, mutta ne eivät olleet syviä. Jo ennen kuin pääsin kunnolla kärryihin kyytiin, Dragon lähti liikkeelle. Se ravasi läpi vesilätäköiden, sillä niiden toisella puolella kasvoi hieman ruohoa. Minä roikuin kiinni kärryissä. Vesi loiskui päälleni. -Juuri kun ehdin kuivua, jupisin ponille, joka rouskutti tyytyväisenä ruohoa.

Seuraavaksi ori kiinnostui vedestä. Se loiski oikein kunnolla. Troija kulki laiskasti, mutta se sentään totteli Jolandaa. Minulla oli vaikeaa Dragonin kanssa. Viimein kun sain sen irti vesilätäköstä, se lähti ryöstämään kohti aitaa. Poni kuitenkin kääntyi radan mukaisesti. Jolanda ajoi vierelleni. Minä sain kulkea sisärataa, sillä Dragon on pienempi. Troija haikaili reunoilla olevia ruohotupsuja. Dragonkin kiinnitti niihin huomion.
Emme tehneet hirveästi mitään. Ajoimme käynnissä ja ravissa vierekkäin. Dragon totteli lopulta erittäin hyvin minua. Huomasin kuitenkin paljon eroja ajokortin suorittamis kokeeseen verrattuna. Toki ne saattoivat johtua kuolaimettomuudesta tai siitä, että ympärillä oli vettä, joka kiinnosti ponia.

Tallissa riisuimme poneilta varusteet. Olin jo hiestä märkä. -Dragon osaa kyllä vaatia, sanoin. -Sinun kannattaa ruveta harjoittelemaan sen kanssa enemmänkin. Fox vaikutti hieman liian helpolta sinulle. Kannattaa hankkia hackamoret ja lähteä niiden kanssa harjoittelemaan kuolaimettomuutta, Jolanda neuvoi.

Otin käteeni Dragonin riimunnarun. Napsautin sen kiinni jo ponille laittamaani riimuun. Lähdin taluttamaan ponia kohti tarhoja. Jolanda toi Troijan viereiseen tarhaan. Fox pukitteli tarhassa, kun vein Dragonin sinne. Enpä haluaisi nyt olla selässä, ajattelin. Hyvästelin rakkaan hoitoponini Dragonin. Jätin riimun sen päähän ja ripustin narun aidan tolppaan. -Moikka! huusin vielä Jolandalle.

Alkaako kohta riittämään Natural horsemanship tai uittaja merkkiin?

Vastaus:

300vr
Kyllä, nyt riittää molempiin! :)

Nimi: Mila

15.05.2018 18:17
Hevonen laukkaa rytmikästä laukkaa areenaa pitkin. Kannukset pureutuvat sen kylkiin ja ratsastaja vetää kangilla sen suusta. Näen sen tuskan hyvin. Kun tarkemmin ajattelee, ei sen laukka niin hienoa ole. -Eii! huudan ja hätkähdän hereille. Huohotan hieman. Äitini seisoo sängyn vieressä. Hiki valuu minua pitkin ja puristan peittoani lujaa. -Mikä hätänä kulta? hän kysyy rauhallisesti. -Näin painajaista, soperran. Äitini silittää minua hetken ja lähtee sitten. Katsahdan kelloon, joka näyttää vasta neljää aamulla. Nukahdan onneksi nopeasti uudestaan. Lähtisimme kymmeneltä kohti lentokenttää. Siitä alkaisi lomamatkamme Kreikassa. Viipyisimme siellä kolme päivää.

Vedin perässäni raskasta matkalaukkua. Vasta vuoden ikäinen pikkuveljeni istui isän sylissä. Äiti veti toista matkalaukkuamme. Kävimme läpi loputtomilta tuntuvat turvatarkastukset. Minua jännitti, vaikka olin matkallut useasti ennenkin. Isä olisi kerrankin oikeasti lomailemassa. Yleensä hän teki töitänsä ja me muut kiertelimme rantoja sekä kauppoja. Minustahan sellainen oli kuolettavan tylsää. Tällä kertaa menisimme kuitenkin käymään kahdessakin eri hevostapahtumassa.

Lentokoneen noustessa minulla tuntui olevan perhosia mahassani. Minua hieman oksetti, mutten kehdannut myöntää kellekään. Tarjoilija jakoi minulle ruuan. Nälkä kurni jo vatsassani, joten avasin sen. Lämmin ruoka ei näyttänyt hyvältä, mutta kävin jugurtin ja leivän kimppuun.

Viimein saavuimme perille. Lämpöä oli paljon. Otimme taksin, jolla matkustimme hotellille. Hyräilin radiosta kuuluvaa hiljaista musiikkia. Minun olisi tehnyt mieli avata ikkuna, mutta en saanut lupaa. Englannintaitoni oli varsin huono, joten en voinut jutella kuljettajan kanssa.

Hotellilla jouduimme vielä istustelemaan. Sitten vasta meille annettiin huoneemme avain. Huone sijaitsi aivan ravintolan ja uima-altaiden vierellä. Lysähdin pehmeälle sängylle. Katsahdin rannekellooni, mutta muistin sitten, että se näyttää Suomen aikaa. Seinäkello näytti kuutta. Vaihdoin uimavaatteet päälleni. Lähdin yksin altaille, sillä vanhemmat hössöttivät pikkuveljeni Niklaksen kimpussa.

Hyppäsin altaaseen. Viileä vesi ympäröi minut täysin. Lähdin krloolaamaan kohti toista päätyä. Katselin muita, jotka toijottivat minua. Minuun iski jokin pakokauhun tapainen tunne ja jäädyin aivan, vaikka lämpöä oli ainakin 25astetta. Ravistin päätäni ja palasin maan pinnalle. Muiden katseet olivat lakanneet jo.

Päiväkirja: Ensimmäinen kokonainen päivä Kreikassa

Rakas päiväkirja.. Tänään heräsin vasta kymmeneltä paikallista aikaa. Suomen aikaa siis noin kahdeksalta. Puin vaatteet päälleni ja lähdin etsimään vanhempiani ja Niklasta, jotka luultavasti jo lähtivät syömään. Löysin heidät onneksi varsin pian. Söimme maittavan aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme kohti kouluratsastuskisoja. Se oli yksi loman kohokohdista minulle parellinäytöksen rinnalla.

Näky paikan päällä oli kuin unestani. Ratsastajat eivät hallinneet hienoja hevosiaan. He kiskoivat niiden suusta ja potkivat niiden kylkiä terävillä kannuksillaan. Kaikilla hevosilla oli kanget ja olisin voinut sanoa, että yhden kangissa oli piikkejä. Ne näyttivät pelokkailta ja kauhistuneilta. Mielestäni tämä näytti kauheammalta kuin Antiikin ajan Rooman gladiaattoritaistelut. Muut katsojat eivät näyttäneet huomaavan edes hevosten kauheaa kohtelua. Oma suuni oli hieman murjotuksessa. -Nauti nyt kun ollaan täällä, äiti yritti piristää. -Äiti, mutta hevosia kohdellaan kaltoin, sanoin ja hän hiljeni.

Sain katsottua hädin tuskin kilpailut loppuun. Voittaja ei ollut minulle mieluisa. Se oli juuri se, joka kohteli hevostaan huonoiten. Kiertelimme vielä muutamia paikallisia kauppoja ja palasimme sitten hotellille, jossa kävimme uimassa.

~Mila~

Päiväkirja: Toinen kokonainen päivä Kreikassa

Rakas päiväkirja.. Voi kuinka loma tuntuukin menevän nopeasti. Jo huomenna lähtisimme kohti kotia. Minulla oli kuitenkin jo kova ikävä hoitoponejani Moonlightissä, joten se ei haitannut minua.

Tänään heräsin paljon aikaisemmin. Söimme maukkaan aamupalan, jonka jälkeen kävimme aamu-uinnilla. Puoli kahdelta pakkauduimme turistibussiin, jolla matkasimme keskustaan. Suuret Saksan liput liehuivat värikkään teltan edessä. Varttia yli kaksi pääsimme sisälle telttaan. Ostimme irtokarkkeja teltan kojusta ja etsimme omat paikkamme.

Kiertävä parellinäytös alkoi puoli kolmen aikoihin. Sain hyviä vinkkejä hevosten käsittelyyn. Tiesin, että ottaisin opittuja asioita käsiksi hoitsujeni kanssa. Esityksen jälkeen minun oli pakko käydä ostamassa molemmille hoitsuilleni paksummasta kumista valmistetut jumppapallot. Niiden käyttö esityksessä oli nimittäin taidokasta.

~Mila~

Päiväkirja: Kolmas päivä Kreikassa ja kotiin lähtö

Rakas päiväkirja.. Hotellista täytyi kirjautua ulos jo puolen päivän aikoihin, mutta lentomme lähti vasta seitsemältä. Tällä kertaa taivalsimme siis temppelille läheiseen kylään. Kyllä! Kirjaimellisesti taivalsimme. Vedimme matkalaukkujamme perässä kuoppaista tietä viiden kilometrin matkan. Onneksi temppelissä oli isot lukittavat kaapit, joihin jätimme matkatavaramme.

Sisällä oli hyvin pimeää. Niklasta pelotti kamalasti. Ohjaaja selitti meille tärkeitä yksityiskohtia Kreikan taruista. Napsin paljon kuvia luokalle näytettäväksi.

Kaikki hyvä tuntuu loppuvan aikanaan. Nyt lopetan tähän, sillä lentokone nousee kohta. Kaipuu Suomeen on kova, mutta Kreikassa oli ihanaa.

~Mila~

Nyt teki mieli kirjoittaa hyvinkin erilainen tarina

Vastaus:

300vr, hyvä tarina.
Saat kesäfiilistelijä -merkin

Nimi: Mila

14.05.2018 13:24


Maa tärisi pitäen isoa ääntä. Metalli kolahti kiveen. Aurinko vaipui hiljaa unten maille. Pimeys laskeutui kaikkialle. Ilma viileni kummasti, vaikka oli vielä kesä. Järvi jäätyi reunoilta ja valtasi kokoajan myös keskustaa. Äkkiä tuli hiljaista. Lintujen sirkutus, tuulen humina, läheisen autotien jylinä olivat kaikki loppuneet. Musta kissa pysähtyi keskelle autotietä. Sen uskottiin tuovan huonoa onnea, mutta ei oltaisi yhtään eri tilanteessa, vaikka kissa olisikin ruskea tai valkoinen.
Kissa nousi seisomaan hitaasti. Katsojat hiljentyvät täysin, vaikka äsken olivat kaikkea kovaan ääneen kammoksuneet. Näyttämö täyttyi savusta. Kissa näytti vaihtuvan riuskaksi mieheksi. Kuului kirkaisu, jonka jälkeen savu laantui. Kaikki näytti samanlaiselta, mutta kissa oli vaihtunut mieheksi. Tässä vaiheessa Milankin oli pakko haukkoa henkeään. Anigmaaneja oli vain saduissa. Sen tämä mielikuvituksen omaava tyttökin tiesi. Mies puhui turhan itsevarmalla äänellä. Siitä ei kuitenkaan saanut selvää muuta kuin sanat ”kiristys, hyökkäys, 10tuhatta sekä pelastus”. Mitä ne olisivat voineet tarkoittaa? Se ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, sillä..

-Mila, aika palata todellisuuteen, Miisa sanoi ja tökki Milaa. Teatteri esitys oli päättynyt. Mila hätkähti. -Olisin halunnut tietää miten siinä kävi, hän sanoi. -Näin on ihan hyvä. On kivaa, kun jää arvoituksia. Jotain muuta he olisivat voineet kyllä kertoa. Olit muuten ihan omissa maailmoissasi koko esityksen ajan, Miisa sanoi ja virnuili hieman. -Hei, mitä nyt? Mila kysyi hieman hämmentyneenä. -Jätskillee! Miisa huutaa ja tytöt lähtevät juoksemaan kohti ovea.

Sori kun laitan, vaikka et oo tarkistanut edes muita tarinoitani. Teki vaan mieli kirjoittaa jotain muutakin ja välillä myös eri muodossa. Riittääkö mielikuvitusmaailma-merkkiin.

Vastaus:

120vr, kivan erilainen tarina :3
Ei aivan riitä, muttet ole kaukana siitä. ;)

Nimi: Mila

11.05.2018 11:36
Huomasin tarinassani virheen (se joka ei vielä tullut). Kirjoitan nimittäin muistiinpanoihin ja kopion sieltä tänne. Kirjotin, että Pörri harjasi Mörköä. Toivottavasti et pahastu, vaikka minulle sattui pieni virhe muiden hoitoponien kanssa.

Vastaus:

Eipä mitään, virheitä tapahtuu. ;D

Nimi: Mila

10.05.2018 16:25
Runo

Tänään kirjoitan runon,
joten tässä jotain punon
Omasta hevosesta haaveilin
Jokin siinä arveluttikin
Tieni Moonlightiin löysin
Ihastuin siihen täysin
Foxchaser, mun ensimmäinen hoitsu
Dragon, semmonen kiva poitsu,
mut kuitenkin makeankipeä
Sacra mukavan lempeä



Vastaus:

50vr

Nimi: Mila

10.05.2018 14:15
Ajokortti

Heräsin jo aikaisin, jotta ehtisin puoli kahdeksaksi tallille. Tänään kukaan ei ehtisi viedä minua ja bussitkaan eivät kulkisi, koska oli helatorstai. Huomasin kuitenkin kartasta, että erästä metsätietä voisin pyöräillä tallille. Matkaa olisi noin viisi kilsaa, joten minulla kestäisi puoli tuntia.

Vanha jo rämä pyöräni kulki verkkaisesti eteenpäin. Se tarttui jokaiseen juureen kiinni. Tallilla olin jo hikinen matkan takia. Vein pyöräni telineeseen tallin vierellä. Näin pihalla viisi minulle tuntematonta tallilaista. Sain kuitenkin tietää, että he olivat tulleet tänne suorittamaan ajokorttinsa. Parkkipaikalla oli neljä kuljetusautoa moonlightin vaunujen vieressä. Kaksi nuorempaa tyttöä -ujot yhdeksän vuotiaat kaksoset Melina ja Melissa. Rasavilli kahdeksan vuotias Jack. 16-vuotias Sanni. Sekä minua muutaman vuoden vanhempi Mikael, joka halusi kutsuttavan itseään Mikaksi. He esittäytyivät minulle ja minä kerroin olevani Mila.

Katatu tuli tallista vieraan miehen kanssa. -Kaikki ovat hyvin paikalla, joten voimme aloittaa, mies sanoi ja esittäytyi Juhaksi. -Voitte viedä poninne tuonne tarhaan teorian ajaksi, Katatu sanoi ja osoitti tyhjää tarhaa tallin vieressä. Tiesin, ettei se koskenut minua, sillä hoitsuni olivat jo tarhoissa.

Kun kaikki olivat vieneet poninsa tarhoihin, siirryimme sisälle. Menimme tallihuoneeseen. Katatu ja Juha istuivat pöydän taakse. Oveen oli laitettu lappu, jossa luki ”Älä häiritse!”. Me istuimme hieman ahtaasti kahdella sohvalla. He piirtelivät liitutaululle kaikkea ajoon liittyvää. Koitin seurata kiinnostuneena, mutta minua väsytti ja oli jo nälkäkin. Kymmenen maissa pidimme tauon. Juttelin muiden kanssa ja söin eväsleipääni. Päivästä tulisi kyllä rankka.

Hetken päästä jatkoimme opetusta. -Katsotaan mitä vielä muistatte, Juha sanoi ja jakoi meille paperit. Hän erotti meidät toisistamme. Minusta tuntui, että muistin lähes kaiken. Osa jutuista oli kuitenkin valunut jo pois päästäni. Papereita oli neljä ja kaikki niistä täynnä kysymyksiä. Aikaa meille oli annettu puolitoista tuntia. Palautimme ajan jälkeen kokeet Juhalle. Hän lupasi antaa ne meille huomenna. Juha selitti meille vielä kokeen vastaukset. Hän sanoi, että meidän pitäisi olla vartin päästä ponien kanssa ulkona.

Lähdin hakemaan Dragonin varusteita. Otin mukaani riimun ja narun lisäksi myös kouluraipan ja herkkuja, jotta saisin ponin talutettua pois tarhasta. Pujahdin aitalankojen välistä tarhaan. Kävelin ponin luo. Sujautin riimun Dragonin päähän sen syödessä tarjoamaani herkkua. Naputtelin ponia raipalla hieman. Se alkoi jo oppia. Rapsutin sitä kaulalta kävellessäni. Pysähdyimme hoitopuomille, johon sidoin Dragonin kiinni.

Katatu oli käynyt hakemassa kaikkien varusteet ulos. Aluksi hän selitti miten ponille laitetaan varusteet. Hän näytti sen Sannin ponilla. Se pysyi kiltisti paikallaan. Sitten oli meidän vuoromme varustaa ponit. Ensin kokeilimme silavaljastusta. Minulla oli onneksi omat varusteet, sillä olin ostanut lähes kaikki ajovarusteet kaupasta. Aamulla olin kuitenkin kuullut mitä kaikkea tarvitsen ajoon. Dragon käänsi päätänsä minua kohti. Koitin saada varusteet laitettua oikein. Puolen tunnin päästä varusteet alkoivat näyttää jo oikein laitetuilta. Katatu tuli kuitenkin selittämään, että yhdet remmit menevät ristiin ja toinen on väärällä paikalla.

Viimein kaikki olivat saaneet varustettua poninsa oikein. Kello oli vasta puoli kaksitoista. Meillä olisi vielä puoli tuntia aikaa tätä osuutta. Juha selitti meille länkivaljastuksen. Se oli melkein samanlainen kuin silavaljastus. Hän kertoi, että silavaljastusta käytetään raveissa ja länkivaljastusta käytetään työhevosilla. Melkein kaikki onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Jackillä meni vahingossa länget väärinpäin. -Nyt teillä on tunti vapaata, Juha sanoi -Nähdään tunnin päästä raviradalla ponit varustettuina. Vein Dragonin karsinaansa ja varusteet vielä paikoilleen.

Hain Sacran harjat ja harjasin sen nopeasti. Poni oli tänään ihmeellisen hermostunut. Ehkä se johtuu astutuksesta, ajattelin. Vein tamman vielä tarhaan. Samalla otin sieltä Foxin. Pujotin sen päähän vastoin tapojani naruriimun. Siinä kuitenkin roikkui tuttu naru. Poni katseli minua suurilla silmillä taluttaessani sitä. Sidoin Foxin hoitopuomille. Pörri harjasi Mörköä siinä. Ponit haistelivat toisiaan, mutta sitten keskittyivät taas muihin asioihin. Tein Foxillekin vain pikaisen harjauksen, sillä minulla alkoi jo olemaan kiire. Jätin orin tarhailemaan ja lähdin kohti tallia. Varustin Dragonin karsinassa silavaljastuksella. Kärryt kiinnitin vasta ulkona.

Ensin Juha selitti jokaiselle yksitellen miten ajetaan. Hän myös istui vierellä, kun ajoimme radan ympäri. Juha ja Katatu auttoivat meitä tekemään volttaus- sekä autolähtöjä. Dragon tuntui pelkäävän hieman autoja. Sain sen kuitenkin tyynnyteltyä. Vielä oli edessä ratakokeet. Jokainen suoritti ne vuorotellen. Ensin suoraan ajamista ja kääntymistä. Minä olin ensimmäisenä vuorossa. Dragon oli onneksi helposti ajettava ja selviydyimme mielestäni hyvin. Seuraavaksi oli auto-ja volttaamislähdöt. Autolähdöt sujuivat jo hyvin. Ori ei edes säikkynyt paljon autoja. Volttaamislähdöt taasen tuottivat ongelmia. Poni jäi paikoilleen pyörimään eikä lähtenyt eteenpäin. Lopulta nekin sujuivat kohtalaisesti. Pujottelu tuntui hyvin helpolta Dragonin kanssa. Menimme kuitenkin liian loivasti ja kaadoimme monta kartiota. En oikeastaan ollut varma haluanko siirtyä ravipuolelle vai valjakkoajoon, joten suoritin valjakkoajon kouluosuudenkin. Se sujui meltä erinomaisesti.

En jäänyt seuraamaan muiden kokeita vaan menin suoraan viemään Dragonin talliin. Se käyttäytyi erittäin hyvin. Sitä ei myöskään jaksanut kiinnostaa enään mikään paitsi ruoka. Talutin ponin tarhaan, jonka portin luo se sitten jäi syömään.

Kun muutkin olivat suorittaneet kokeensa, kokoonnuimme tallihuoneeseen. Kaikki olivat päässeet kokeista läpi. Jack tosin oli hilkulla saada hylätyn. Katselin omia tuloksiani. Ne olivat erittäin hyvät. Jäin vielä vilkuttamaan muille ja lähdin sitten itsekin kotia kohti.

Vastaus:

300vr :)

Nimi: Mila

09.05.2018 18:35
Seuraavina päivinä en ehtinyt tallille ollenkaan. Vasta keskiviikkona pääsin sinne. Jolanda oli eilen soittanut minulle. Sovimme, että hän pitäisi tänään minulle toisen Natural Horsemanship treenin.

Saavuin tallille suoraan koulusta. Aurinko paistoi mukavasti. Minulla oli kuuma, vaikka päälläni oli vain T-paita ja shortsit. Jalkaani olin laittanut croksit. Tänään tuskin jaksaisin tehdä millään ponilla mitään rankkaa. Luultavasti vain leikkisin ponien kanssa ja pitäisin hauskaa.

Avatessani tallin oven, sain kaipaamani viileyden. Jolanda käveli heti luokseni. -Aloitetaanko heti treenit? hän kysyi. Nyökkäsin hänelle. Sacra oli jo tuotu sisälle, sillä se oli astutettu juuri. Olin juuri ottamassa tammaa käytävälle, kun Katatu tuli luokseni. -Anna Sacralle tänään lepopäivä, hän sanoi. -Okei, harjaan sen kuitenkin, sanoin. Katatu nyökkäsi myöntymisen merkiksi. -Hakisitko Foxin tarhasta ja harjaisit sen? kysyin Jolandalta. Hän lähti heti matkaan.

Pian harjasimmekin jo Foxia ja Sacraa käytävällä. Jätin tamman sen jälkeen karsinaan. Otin Jolandalta Foxin riimunnarun. Tänään voisimme tehdä kentällä töitä ja ottaa vesiesteenkin mukaan. Talutin oria kohti aidattua kenttää. Kukaan ei onneksi vielä ollut siellä. Kello näyttikin vasta varttia yli kahta. Olimme Jolandan kanssa molemmat onneksi päässeet tänään aikaisin koulusta.

Aloitimme treenit päästämällä Foxin vapaaksi. Kokosimme sillä aikaa kentälle vesiesteen. Ori hieman säikkyi rapisevaa pressua sen alla. Sitä kuitenkin selvästi kiinnosti hommamme. Jätimme Foxille vielä riimun päähän, jotta saisin sen joskus kiinni. Jolanda peruutti muutaman askeleen ja Fox tuli luoksemme. -Huomaatko, se tottelee elekieltä? hän kysyi. Nyökkäsin. Koitin itse peruuttaa muutaman askeleen. Mielialani laski, kun poni ei tullutkaan luokseni. -Annoit aivan oikein käskyn, mutta olit turhan tiukkana, joka taas tarkoittaa pysähtymistä, hän selitti. Koitin uudestaan. Nyt olin hieman rennompi. Poni suorastaan ravasi luokseni.

-Voit ottaa Foxilta riimun pois, Jolanda sanoi. Vaikken ollut aivan varma pysyisikö ori hallinnassa, otin siltä riimun pois. -Suosittelen hankkimaan omaksi naruriimun, pitkän kouluraipan sekä pitkän liinan, hän sanoi. -Okei.., sanoin epävarmana, sillä en tiennyt mitä tekisin niillä. -Toki parasta on, jos pärjäisi ilman varusteita, Jolanda selitti.

-Mene tuonne vesiesteen toiselle puolelle, hän käski. Jolanda jäi itse Foxin kanssa toiselle puolelle estettä. -Pyydä ponia tulemaan luoksesi, hän pyysi. Peruutin muutaman askeleen. Fox käveli, kunnes vastaan tuli vesieste. Se haisteli sitä pitkään. -Ponin täytyy antaa rauhassa tutustua siihen, Jolanda selitti. Hetken päästä Fox jo koskettikin estettä kaviollaan. Ensin vain yhdellä, mutta lopulta se käveli sen yli. Ponin tullessa luokseni, rapsuttelin sitä ja kehuin vuolaasti. -Koitetaan seuraako se sinua, Jolanda sanoi ja keskeytti minun ja Foxin ihanan hetken. Meinasin jo kysyä miten, mutta Jolanda ehti selittämään ensin: -Kävelet vain. Älä katsele taaksesi. Luota poniin. Koitin toteuttaa tytön neuvot. Olin suhteellisen varma, ettei Fox seuraisi minua, mutta kuin ihmeestä se seurasi. Jolanda ei kuitenkaan näyttänut yhtään hämmästyneeltä. -Hienoa, hän vain sanoi.

Lopetimme taas harjoitukset lyhyeen. Jolanda selitti, että ponille täytyy antaa aikaa sulatella oppimaansa. Toki Fox osaa elekieltä, mutta minunkin täytyy oppia nämä asiat. -Voitko opettaa minua myöhemmin? kysyin. Näytin hieman anovan katseeni. -Toki, hän sanoi -Muista harjoitella ilman minuakin. Käykö viikon päästä? Nyökkäsin hänelle, sillä minulla ei ollut mitään silloin. -Nähdään kahdelta, huikkasin ennen kuin lähdin.

Kävelin yksin talliin Foxin kanssa. Jolanda oli lähtenyt hoitsujensa luokse. Hymyilin hiljaa ja vaisusti. Vaikka rakastinkin hevosia, viihdyin paremmin ihmisseurassa. Minun olisi helpompi puhua jollekin, jonka tiedän vastaavan. Toki ponille on joskus helpompi puhua. Mietiskelin matkalla tunteitani. Kyyneleet kihosivat silmiini ajatellessani sitä kaikkea hyvää ja pahaa.

Kuivasin ne heti, kun saavuin talliin. Sidoin Foxin pesupaikalle. Täytin ämpärin puoleen väliin kädenlämpöisellä vedellä. Pursotin ämpäriin männynhajuista pesuainettani. Ensin kuitenkin kastelin ponin viileällä vedellä letkun avulla. Fox tepasteli paikoillaan ja ravisteli itseään. Sitten otin käteeni sienen, jonka kastoin saippuaiseen veteen. Aloitin pesemisen kaulalta. Poni näytti minulle ilmeellä, ettei tykkään siitä mitä tein. Koitin kuitenkin lohdutella sitä parhaani mukaan. Sen jälkeen huuhtelin taas letkulla ponin ja samalla ämpärinkin. Kävin ponin karvan läpi mustalla hikiviilalla. Se oikein tuntui anovan rapsutuksia.

Talutin ponin aurinkoon. Annoin Foxin syödä ruohoa kuivatellessani sitä. En nimittäin haluaisi viedä sitä tarhaan märkänä. Sitten se piehtaroisi ja katastrofi olisi valmis.

Hetken päästä kuumottava aurinko oli kuivannut ponin suurimmaksi osaksi. Fox oli myös syönyt paljon ruohoa. Talutin orin tarhaan, jossa seisoikin jo Dragon. Päästin ensin Foxin vapaaksi. Kaivoin taskustani herkkuja. Annoin yhden Foxille ja kävelin sitten Dragonin luo. Annoin sillekin herkun. Pussista tulvahti mintun ja heinän hajua. Minua aivastutti, mutta koitin olla aivastamatta. Puin orille riimun. Minulla oli kouluraippa mukanani. Naputtelin sillä hieman ponia, jolloin se lähti liikkeelle. Tänään päätin harjata Dragonin ulkona. Hain harjat ja varusteet Kertun vahtiessa poniani samalla, kun harjasi hoitsuaan.

Juttelimme samalla, kun harjailimme hoitsujamme. -Lähdetkö mukaani maastoon? Kerttu kysyi. -Joo, vastasin, vaikka olinkin maastoillut paljon lähiaikoina, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta Dragonin kanssa.

Suihkutin poniin paljon ötökkäsrpayta. Se kuitenkin kutiaisi paljon maastossa, joten hyvä varautua. Laitoin Dragonille vain suitset päähän, mutta ruho-ohjat olivat pakolliset. Rapsutan otsalta ponia. Se hamuaa shortsieni taskuja, sillä tietää siellä olevan herkkuja. Katselen Kerttua, joka vielä suitsii Marcusta.

Hetken päästä seisomme vierekkäin. Nousemme ponien paljaisiin selkiin. Olin jättänyt kenkäni jo pois jalasta. Lähdimme liikkeelle käynnissä. Annoimme hieman pidempää ohjaa. Suuntasimme kohti peltoja. Takaraivossani jyskytti, että en saisi Dragonia sieltä pois. Sydäntäni painoi huoli, sillä pellot vasta kasvoivat ja niitä ei ehkä saisi talloa. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa nössöltä, joten lähdin Kertun perään.

Pelloille saapuessa otimme ohjat tuntumalle. Kiersimme kerran sen rauhallisessa ravissa. Dragon katseli kaihoisasti pellolla kasvavia viljoja. Nostin laukan ja laukkasin niiden sekaan. Minua näkyi vielä hieman korkeiden viljojen joukosta. Kerttu tuli perässäni. Katselin hieman hätääntyneesti ympärilleni. Pellon omistaja saattaisi tulla sanomaan jotain. Punkin puremia tai käärmeitä en pelännyt läheskään yhtä paljon.

Annoin kovaa pohkeita ja kannustin Dragonia eteenpäin. Vilkuilin hätääntynesti taaksepäin, missä vanha parrakas mies huitoi talikon kanssa. Näin vierelleni kirivän Kertun kannustavan Marcusta. -Vauhtia! hän huusi ohittaessaan minut.

Metsäpolulle päästessämme huoahdimme. Sydämmeni jyskytti vieläkin kovaa. Kuin yhteisestä sopimuksesta, lähdimme kohti lampea. Annoin Dragonin tutustua rauhassa veteen. Istuin sen lämpimässä selässä. Poni kauhoi vettä kavioillaan. Se nosti rauhallisen laukan, mutta rupesi pian uimaan. Liuin sen selästä veteen. Uin ponin vierellä ja katselin kohti rantaa. -Tule! huusin Kertulle, mutta hän tuskin kuuli. Marcus selvästi pelkäsi vettä. Käänsin ponin takaisin kohti rantaa. Se uin pitkin vedoin vierelläni. Pidin varovaisesti ohjista kiinni.

Rannalla poni ravisteli turkkiaan. Nousin uudestaan sen selkään, joka oli nyt märkä. Lähdimme jo kohti tallia. Kerttu ratsasti takanani Marcuksella. Dragon oli nyt paljon reippaampi kuin aluksi. Se hamuili tien reunoilla kasvavia puita. Mutainen maa liukui hieman kavioiden alla. Laskin käteni ponin pepulle ja käänsin itseäni kohti Kerttua. Tiesin sen olevan vaarallista, mutta turvallisuus ei ollut minun esteeni.

Viimein saavuimme tallille. Dragon oli kuivunut jo kokonaan matkalla tallille. Rapsutin oria kaulalta ja liuin alas ponin selästä. Laitoin riimun vain kaulalle ja sidoin siitä kiinni. Otin varusteet pois. Veimme varusteet vuorotellen satulahuoneeseen. Suitsien nahka oli hieman kovettunutta. En kuitenkaan nyt pesisi niitä. Se saisi odottaa myöhemmälle. Harjasin Dragonin huolellisesti. Se koitti hieman näykkiä varsinkin kavioiden otossa. Ymmärsin kyllä, että se saattoi tuntua ikävältä. Talutin orin tarhaan, jossa Foxkin majaili. Tarjosin sille vielä yhden mintun makuisen herkun. Hyvästelin ponin taas haikein mielin. Ajattelin kuitenkin, että tulisimme kokemaan kaikkea hienoa yhdessä.

Tavoittelen uittaja sekä natural horsemanship merkkiä.

Vastaus:

300vr

Nimi: Mila

05.05.2018 18:19
Saavuin tallille jo kolmelta äitini kyydillä, että ehtisin hoitaa Foxin sekä Dragonin ennen kuin lähtisimme Miisan ja Nalan kanssa maastoon. Minulla oli selässäni rinkka, johon olin pakannut muummuassa makuupussin, ruokaa, tulitikkuja, puhelimen sekä muutaman hevossarjakuvan. Se painoi selässäni. Katatu tuli minua vastaan tallinpihalla. -Taidatkin olla lähdössä retkelle, hän sanoi. Nyökkäsin hänelle.

Hetken päästä olin vienyt rinkkani tallinhuoneeseen ja ottanut kaapistani Foxin ja Dragonin riimut. Kävelin kohti tarhoja. Kävin ensimmäisenä hakemassa Dragonin tarhojen perältä. Sen jälkeen hain vielä Foxin. Katatu talutti muutamaa hevosta ulos tallista. -Olisiko mahdollista tarhata Dragonia hieman lähempänä tallia? kysyin. -Voit laittaa sen nykyään samaan tarhaan Foxin, Majestin ja Leonardon kanssa. Kiitin Katatua ja jatkoin matkaani kohti tallia.

Siellä vein Dragonin odottelemaan karsinaansa. Foxin sidoin käytävälle. Eerikan vahtiessa ponia, kävin hakemassa harjat. Harjailin oria pitkään. Se kyllästyi jo hetken päästä ja alkoi heitellä harjoja sekä näykkimään kättäni. Lopulta laitoin ponin riimunnarut hieman kireämmälle.

Laitoin ponin päälle juoksutusvarusteet. Tänäänkään en ratsastaisi orilla, sillä istuisin kuitenkin tänään paljon Sacran selässä. Talutin ponin kentälle. Sää oli onneksi suotuisa. Lämpöä oli +15 ja taivas lähes pilvetön. Annoin ponin mennä aluksi ilman sivuohjia käyntiä. Minulla ei ollut omaa juoksutusraippaa, joten lainasin sellaisen tallilta. Laitoin sivuohjat kiinni ja hieman usutin raipalla. Fox lähti heti turhankin kovaa raviin. Tein toistuvia pidätteitä ja toistelin ”pruut”. Poni hidasti raviaan. Se lähti hakemaan itseään kohti muotoa, vaikka ei sen olisi ollut pakko tehdä niin. Ori näytti kauniilta, kun se ravasi siinä eteenpäin.

Hetken päästä vaihdoin suuntaa. Juoksutin Foxia ravissa varovaisesti myös toiseen suuntaan. Annoin ponin kävellä hetken, mutta en nyt irroittanut sivuohjia, sillä jatkaisin pian. Juoksutusraippa alkoi jo painaa kädessäni. Naputtelin hieman raipalla Foxia, jolloin se ampaisi laukkaan. Ehkä olisi hyvä juoksuttaa ponia ennen ratsastustakin, pohdin. Toistelin sanaa ”pruut”, kunnes poni hidasti raviin. -Hyvä Fox, hienosti, kehuin ponia. Siirsin ponin käyntiin ja vaihdoin taas suuntaa. Nostin nyt ravin kautta laukan. Ori oli jo kuluttanut pahimmat virtansa, joten se pysyi hyvin hallinnassa.

Pysäytin ponin ja kävin ottamassa sivuohjat pois ja vein raipan jo paikalleen kentän reunalle. Annoin ponin ravata hetken hieman rennommin ja hidastin sen sitten käyntiin. Fox venytti kaulaansa ja otti isoja askelia. Kävelin sen luo ja rapsutin kaulalta.

Tallissa harjasin taas ponin huolellisesti. Vein sen nyt karsinaansa. Seuraavaksi sidoin Dragonin kiinni karsinan kalteriin. Harjasin orin huolella. Jätin sille viel riimun päälle ja talutin kentälle. Katsahdin kelloon, joka näytti kymmentä vaille neljää. Olin varannut kentän neljäksi, jotta voisin irtohypyttää ponia. Taluttelin ponia alkusi kentällä, sillä Josefiina vielä loppulämppäsi Enkeliä. Hetken päästä hän lähti. Varmistin, että portti on kiinni. Päästin Dragonin vapaaksi, mutta jätin riimun vielä ponin päähän. Sen juoksennellessa ympäri kenttää kasasin muutaman ristikon. Niiden korkeus oli keskeltä noin 20cm.

Ponia alkoi heti kiinnostamaan hyppääminen. Se pukitteli ja juoksi ympäri kenttää. Onneksi en ole selässä, huomasin ajattelevani. Ohjasin ponia riimunnarulla kohti estettä. Se hyppäsi sen nätisti. Pörri katseli meitä aidan takaa. En jaksanut nyt kiinnittää toiseen hoitajaan mitään huomiota. Annoin Dragonin hypätä vielä muutaman kerran ja korjasin sitten esteet pois. Minulla olisi vielä hyvin 20minuuttia aikaa laittaa viedä Dragon pois. Otin ponin narun päähän kiinni.

Kävellessämme talliin juttelin Pörrin kanssa. Hän auttoi minua myös harjaamaan Dragonin. Sen jälkeen mittasimme Foxille ja Dragonille ruuat helpottaaksemme Samanthan työtä. Pörri talutti myös Dragonin tarhaan ja minä Foxin. Sen jälkeen hän lähti hakemaan Mörköä tarhasta.

Kävin viemässä Foxin ja Dragonin varusteet paikoilleen. Pakkasin reppuuni myös hieman ruokaa Sacralle. Korsirehut se saisi kuitenkin etsiä metsästä. Otin ponin riimun olalleni ja lähdin hakemaan ponia. Se antoi ottaa kiinni itsensä kiltisti.

Käytävällä harjasin jo poniani, kun Miisa ja Nala tulivat. Varustimme ponimme samoihin aikoihin ja olimme jo varttia yli tallinpihalla. Minä menin Sacralla, Miisa MoonWalkerilla ja Nala Hunterilla. Nousimme selkään ja kävimme vielä läpi onhan kaikki tarpeellinen mukava säätäessämme jalustimia. Miisa oli ystävällisesti lainannut minulle satulalaukut, jotka nyt roikkuivat satulan etukaarella. Laitoin niihin selkaisia tavaroita, joita saattaisin tarvita ratsastuksen aikana. Sieltä löytyi muummuassa puhelin, juomapullo, leipää, fleese-takki, jonka voisin illan tullen laittaa sadetakkini alle sekä toiset ratsastushanskat, jos edelliset kastuvat.

Katatu tuli pihalle sanomaan meille heipat. Hän varmisti vielä, että meillä oli kaikki mukana. Sitten pääsimme lähtemään. Ensin taivalsimme monen tunnin matkan miltei suoraan. Nala näytti meille tietä taskulampulla ja minä pidin perää. -Haluatte varmasti uittaa, Nala huusi jonon edessä. Olimme tulleen pienelle tyynelle järvelle. Olimme kaikki laittaneet uimapuvut ratsastusvaatteiden alle. Riisuimme päällimmäiset vaatteet ja otimme poneilta pois satulat. -Kuka vikana vedessä on mätämuna! Miisa huusi ja hetkessä me kaikki olimmekin jo vedessä. Vesi nosti ihomme kananlihalle. Ilta-aurinko alkoi jo painua unten maille.

Istuimme viel pitkään rannalla pyyhkeiden päällä. Katselimme laskevaa aurinkoa ja ruohoa syöviä poneja. Hetken päästä kauhistuin. -Mitä nyt Mila? Nala kysyi. -Entä jos ponit syövät liikaa kevätruohoa ja saavat kaviokuumeen? kysyin jo itku kurkussa. -Älä hätäile Mila, Nala lohdutti minua. Alkoi olemaan kuitenkin jo myöhä ja teltallekin piti löytäö vielä paikka. Nostimme satulat takaisin ponien selkään, muttemme kiristäneet satulavöitä paljon. Laitoimme myös omat varusteet päällemme. Emme enään nousseet selkään vaan talutimme poneja.

Nala oli nähnyt jossain hyvän leiriytymispaikan ja kuulemma käynytkin siellä. Sinne oli kuitenkin kilometrin verran matkaa. Kävelimme koko matkan, vaikka jalkoihin alkoi jo särkeä. Viimein saavuimme aukealle. Oli alkanut sataa hieman. Pystytimme teltan nopeasti, jonka jälkeen Miisa ja minä sytytimme nuotion. Nala vei ponit vähän matkan päähän. Ne pääsivät helposti syömään puiden lehtiä, mutta eivät leiriimme.

Istuimme nuotion ääressä syömässä makkaroita. Nala kertoi jännittävää kertomusta meille. Miisa tuntui olleen kuulleen sen jo aikasemmin, mutta haukkoi henkeä pelottavimmissa kohdissa. Pian tuli jo aika mennä nukkumaan. Sammutimme nuotion ja kävimme makuupussien sisään. Sade ropisi kattoon. Kuuntelin muitakin luonnon ääniä. Yhtäkkiä alkoi kuulua rapinaa. Koutin uskotella, että se oli poni, muttei se kuulostanut yhtään siltä. Kuului selvät askeleet kohti telttaamme. Nala nukkui sikeästi, mutta Miisakin valvoi. Puristimme molemmat pelonsekaisesti pehmolelujamme. -Kuuletko tuon rapinan? kysyin kuiskaten Miisalta. Se toi mieleeni Nalan tarinan. Ehkä se olikin totta. -Kuulen, hän sanoi ja hytisi kylmästä sekä pelosta.

Herätimme varovaisesti Nalan. Hänen tarinan viimeiset sanat palautuivat mieleeni ”Ja niin edelleen täällä metsässä vaeltaa pahamaineinen mies, joka pelottelee leiriytyjiä”. -O..o..onko jo aamu? Nala kysyi. -Ei, mutta kuuletko tuon rapinan? Se on varmasti tarinasi henkilö, sanoin. -Höpsistä tytöt. Se on varmasti vain poni, hän sanoi. Hetken päästä Nala oli jo unessa. Minä ja Miisa emme kuitenkaan pystyneet enään nukahtamaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta, nousimme ylös. Viitois kohti teltan ovea. Astuimme hiljaa ulos. Laitoin taskulampun päälle. Varjoissa liikahti jokin. Sydämmeni tuntui ensin jättävän lyönnin väliin ja sitten tekevän voltin. Katsoin Miisan kauhistunutta ilmettä. Hänkin näytti yhtä pelokkaalta. Palasimme hetken päästä telttaan, sillä rapina oli loppunut. Saimme viimein untakin.

Aamulla ryntäsimme kaikki heti ulos, vaikka nälkä kurnikin jo varsassa. -Missä MoonWalker?! Miisa huudahti. Totta, hevosta ei näkynyt missään. -Syödään ja pakataan, lähdetään sitten etsimään ratsain, Nala sanoi. -Voimme istua Miisan kanssa tandemina, ilmoitin. Minulla oli kuitenkin vain lätkäsatula, sillä en ollut vielä ostanut muita.

Söimme pikaisesti leivät aamupalaksi. Miisa ja Nala pakkasivat tavarat ja minä lähdin jo varustamaan Sacraa ja Hunteria. Hetken päästä olimmekin jo ratsailla. Miisa istui takanani. Lähdimme liikkeelle käynnissä. Sacra hieman protestoi satulaa, mutta muuten käyttäytyi erinomaisesti.

Vähän matkan päässä näkyi lato sekä pieni ja hyvin rikkinäinen talo. Olisin voinut vannoa, että lattia menisi astuessa rikki. Lato taasen näytti täysin uudelta. Pihalla asteli mies. -Keitäs te olette? hän kysyi. -Minä olen Mila, tuossa on Miisa ja tuolla Nala, esittelin meidät -Oletteko sattumoisin nähneet tämmöistä hevosta? kysyin ja näytin puhelimestani MoonWalkerin kuvan. -Olenpa hyvinkin, mies vastasi -Se juoksi tuonne avonaiseen latoon yön aikana. Miisa tuntui pomppaavan kymmenen senttiä ilmaan. Hän nousi alas ratsailta ja juoksi kohti latoa. -Varo kolmatta askelmaa! mies huusi, mutta Miisa oli jo mennyt. Hän lensi rähmälleen, mutta pääsi itse ylös. -Voi näitä hevostyttöjä, mies mutisi.

Hetken päästä Miisa tuli ladosta MoonWalkerin kanssa. Hyvästelimme miehen ja kiitimme häntä. Emme koskaan saaneet tietää rapistelijan arvoitusta, mutta Nalaa hymyilytti koko matkan kohti tallia. Siitä olin kuitenkin varma, että kertoisin tarinan tulevaisuudessa jollekin.

Riittääkö Haunted house-merkkiin?

Vastaus:

300vr, riittää, saat myös Maastoilija -merkin. :)

Nimi: Mila

05.05.2018 06:36
Matkalla tallille haaveilin jo tulevasta maastoretkestä. Kuvittelin kuinka laukkaisimme yli peltojen ja ylittäisimme korkeimmatkin esteet. Sacra tottelisi minua täydellisesti eikä minulla olisi kuin riimu ja naru, joka olisi sidottu ohjiksi. Seuraavaksi siirryin mielessäni uittopaikalle. Vesi liplattaisi kivasti ja hento tuulenvire pörröttäisi hiuksia ja ponin harjaa. Antaisimme Miisan ja Nalan kanssa ponien mennä veteen. Sacra uisi pitkälle, mutta kääntyisi pienimmästä pyynnöstäni takaisin kohti rantaa. Söisimme eväät rannalla ja kuivattelisimme itsemme ja ponit. Leiriytyisimme yöksi metsään, jossa paistaisimme makkaroita ja kertoisimme tarinoita toisillemme.

Mutta se olisi vasta huomenna. Havahduin kuvitelmistani. Bussi pysähtyi, mutta moonlightin pysäkki olisi ollut jo edellinen. Heti bussista päästyäni aloin juosta. Päivä oli pilvinen ja hieman viileä. Kosteutta tuntui ilmassa. Saattaisi alkaa sataa kesken päivän.

Tallille päästyäni avasin raskaan oven. Naamalleni pöllähti mukava hevosen tuoksu. Tallin sisältä kuuluu hevosten hörähdyksiä, mutta ihmisen puhetta en kuule. Onneksi satun viihtymään yksin ja onhan minulla hevosia seuranani.

Kävelin ensimmäisenä Sacran karsinan luo. Se oli tuotu jo onneksi sisälle. Kävin hakemassa tamman omat vaaleanlilat harjat. Harjasin ponin reippaasti, jotta ehtisin hyvin käydä maastossa ennen kuin alkaisi sataa. Vilkaisin kelloani. Se näytti onneksi vasta kolmea. Sadetta luvattiin vasta puoli kuudeksi, mutta sääsovelluksiin ei aina ole luottamista. Pujoitin Sacran päähän vaaleanlilan nahkariimun. Kiinnitin riimunnarun kiinni. Sidoin narun kiinni myös toiselta puolelta, jolloin naru muodosti ohjat. Varusteet kiilsivät vielä täysin puhtaina.

Nousin tallinpihalla tamman lämpimään selkään. Pilvien raosta alkoi hieman paistaa aurinko. Annoin Sacralle kevyesti pohkeita, jolloin se lähti rauhalliseen käyntiin. Ponin askel keinutti minua hiljaa sen selässä. Käänsin tamman kohti metsäpolkua. Huomasin heti, että polku painui alaspäin Sacran kavioiden alla. Haistelin ihanaa metsän tuoksua. Aurinko pilkotti hieman puiden välistä. Tiivistin hieman jalkojani ponin kylkiin, jolloin se lähti rauhalliseen raviin. Tamman ravi pomputti hieman, mutta oli silti mukavan tuntuista. Ravasimme vielä hieman ennen kuin siirsin ponin käyntiin. Se totteli minua ihanasti, vaikka olinkin matkassa vain riimulla. Käännyin seuraavasta risteyksestä polulle, joka johti kohti tallia. Annoin Sacralle hieman pidempää ihjaa ja annoin sen pidentää askeltaan. Hetken päästä huomasin oikealla puolellani uittopaikan. Huomasin ratsastaneeni sinne. Otin ”ohjat” hieman lyhyemmiksi. Ohjasin Sacran kohti vettä. Se ei näyttänyt pelkäävän sitä. Annoin ponin kahlata niin pitkälle, kunnes vettä ylettyi mahaan asti. Käänsin ponin sen jälkeen takaisin. Annoin ponin venyttää kaulaa ja askeltaan matkalla tallille.

Tallissa harjasin tamman huolellisesti. Se päristeli ja haukotteli. Naurahdin tamman käytökselle. Otin Sacran riimunnarusta kiinni ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea. Poni seurasi minua perässään kiltisti. Avasin raskaan oven. Ulkona oli alkanut tihuttaa, mutta vein silti Sacran tarhaan. Samassa tarhassa oli jo Aamun usva sekä Delaney. Ilona tuli kuitenkin hakemaan samoihin aikoihin Aamun usvaa. Annoin hänen mennä edeltä ja päästin sitten Sacran tarhaan. Suljin portin huolellisesti ja varmistin vielä, että se on kiinni.

Kävin tallissa pikaisesti vaihtamassa Sacran riimun Dragonin riimuun. Poni oli taas aivan perimmäisessä tarhassa. Täytyykin kysyä, onko mahdollista, että Dragon muuttaisi johonkin lähempään tarhaan, pohdin mielessäni ja koitin pistää ajatuksen muistiin. Nappasin maasta hieman ruohoa, sillä minulla ei ollut omia herkkuja. Kävelin aivan Dragonin viereen ja sujautin riimun päähän, kun se söi kädessäni olevaa ruohoa. Naurahdin ponin pöhkölle käytökselle ja omalle fiksuudelleni. Mietin miksei poni syönyt vain maasta ruohoa vaan sitä kiinnosti enemmän kädessäni oleva ruoho, vaikka se olikin samaa ruohoa. Otin käteeni kepin ja usutin Dragonia kävelemään reippaammin. Sade alkoi jo yltyä kaatosateeksi.

Tallissa harjasin Dragonia pitkään. Olin maalannut ponin harjojen karvoihin hopeita viivoja, että ne muistuttaisivat hieman lempituvastani Harry Potterissa. Olin nimittäin kova luihuisten kannataja. Dragon käveli koko toimituksen ajan edes takas käytävällä, vaikka olin laittanut ponin kahdella narulla kiinni. Sitä selvästi kyllästytti paikallaan seisominen. Pyysin Tarleenaa vahtimaan Dragonia sillä aikaa, kun hain orin varusteet. -Kiitos, sanoin, kun palasin satulahuoneesta. Nostin ensin Dragonin selkään vain vihreän Moonlight huovan. Huovan teksti ja logo olivat hopealla kirjailtu. Samoin huovan reunat. Sen päälle nostin mustan yleissatulan. Jätin vyön vielä löysälle. Suitsiessa poni viskoi päätänsä, mutta lopulta sain ne päähän. Kiinnitin remmit ja testasin vielä toiseen otteeseen, että ne olivat sopivalla kireydellä. Kiristin hieman satulavyötä, mutta aivan tiukalle sitä en vielä laittanut. Panin vielä oman kypäräni päähän.

Viheltelin maneesin oven edessä ja avasin sen. Maneesissa Maisa ratsasti hoitoponillaan. -Häiritsenkö, jos tulen ratsastamaan Dragonilla? kysyin hieman ujosti. -Ei, Maisa vastasi päättäväisesti ja jatkoi sitten harjoituksiaan. Kävelin kentän keskelle ja sain lopulta kiristettyä pullistelevan ponin satulavyön. Hankin kyllä Dragonille satulavyön joustoilla, päätin. Säädin jalustimet sopivan mittaisiksi, sillä olihan tämä ensimmäinen ratsastukseni tällä ponilla. Painoin pohkeet ponin kylkiin, jolloin se lähti laiskaan käyntiin. Naputtelin pohkeilla hieman, jotta Dragon kävelisi reippaammin. Annoin ponin mennä aluksi aivan pitkin ohjin. Se venytti mukavasti askeltaan. Menin uran sisäpuolella, jotta Maisa mahtuisi ratsastamaan minun ja seinän välistä.

Hetken päästä otin ohjat tuntumalle. Tein muutaman pysähdyksen ja nostin sitten ravin. Ravasin laajoja voltteja, jotta poni alkaisi kuuntelemaan minua. Vaihdoin suunnan kokorataleikkaalla ja jatkoin volttien tekoa. Muutaman kierroksen jälkeen siirryin käyntiin ja käänsin keskiympyrälle. Maisa teki jo lähtöä. Odotin, että hän pääsi maneesista ulos ja nostin sitten oikean laukan. Istuin syvällä satulassa ponin askelten keinuttaessa minua. Dragonin laukka tuntui ihanalta. Nautin ponin laukatessa ympyrällä.

Viimein siirsin raviin. Kevensin, vaikka olisin hyvin voinut istua alhaallakin, mutta pelkäsin ponin siirtyvän käyntiin. Dragonin pienet jalat liikkuivat sulavasti. Ori alkoi olemaan hieman innostunut ja kiihdytti vauhtiaan. Se veteli päätänsä alas ja koitti valua kentän keskelle. Minulla oli täysi työ saada poni ravaamaan isolla ympyrällä. Kun ympyrä alkoi sujua siirsin Dragonin käyntiin, ja jatkoin uralle. Tein taas muutamia pysähdyksiä ja annoin pitkät ohjat. Poni venytti askelta ja kaulaansa. Se päriseli ja heilutti päätänsä alhaalla puolelta toiselle.

Käveltyäni hetken, otin ohjat taas tuntumalle. Vaihdoin suunnan ratapituussuuntaanleikkaalla. Nostin ravin. Annoin itseni päästää jalustimet pois jaloista ja istua harjoitusravissa. Ravasin loivia kiemurauria. Harjoitusravi sopikin hyvin tähän tehtävään, sillä suunta ”vaihtui” kokoajan. Hetken päästä käänsin taas keskiympyrälle. Otin jalustimet takaisin jalkaani ja nostin vasemman laukan. Olin aivan Dragonin laukan lumoissa, kun ulkoa kuului kolahdus. Yhtäkkiä ori oli tehnyt pukin ja minä lojuin maassa. Maanittelin maneesissa laukkaavaa ponia tulemaan luokseni, muttei sitä kiinnostanut pätkän vertaakaan. Nousin ylös ja testailin paikkojani. Onneksi mihinkään ei sattunut pahasti. Muutama mustelma saattaisi tulla.

Lopulta sain Dragonin kiinni. Puistelin hiekan vaatteistani ja nousin uudestaan villin ponin selkään. Ravailin vain ympäri maneesia, sillä en uskaltanut nostaa uutta laukkaa. Siirsin ponin käyntiin ja annoin pidemmät ohjat. Rapsutin ponia kaulalta. Käänsin hetken päästä ponin kaartoon, tulin alas ratsailta, nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä.

Tallissa riisuin ponin varusteet. Jätin ne lojumaan karsinan viereen siksi aikaa, että sain harjattua Dragonin käytävällä. Se heitteli harjoja ympäriinsä. Lopulta jouduin viemään harjapakin kauemmas, ettei poni koskisi harjoihin. Talutin ponin ulos. Vein sen taas kaikkein kauimmaiseen tarhaan. Sade oli mukavasti loppunut. Pilvet välistä ei kuitenkaan paistsnut aurinko.

Seuraavaksi vein Dragonin varusteet paikoilleen ja pesin kuolaimet sekä ristktin suitset. Vein myös Dragonin muut varusteet paikoilleen. Nappasin mukaani Foxin harjat, riimun ja-narun. Jätin harjapakin ponin karsinan viereen, josta saisin ne sitten kätevästi. Lähdin hakemaan Foxia tarhasta. Huutelin ponin nimeä portilta. Se onneksi juoksikin luokseni. Pujahdin aidan ali tarhaan ja laitoin riimun päähän. Naru olikin jo valmiiksi kiinni siinä.

Harjasin ponin huolellisti käyttäen kumisukaa, pehmeää harjaa sekä kaviokoukkua. Tarkastin samalla, ettei ponissa ole mitään haavoja tai muita sairauden merkkejä. Lähdin taluttamaan ponia kohti maneesia. Ajattelin tänään tehdä hieman maastakäsin asioita ponin kanssa. Maneesissa vain sen takia, että ulkona näytti vieläkin siltä, että kohta alkaisi sataa.

Viheltelin maneesin ovella ja avasin sen jälkeen sen. Katsoin haltioituneena kuinka Jolanda toimi Troijan kanssa täysin ilman varusteita. Suljin äkkiä oven perässäni. Kumpikaan ei näyttänyt edes huomaavan tuloani. -Haittaako, että tulen seuraksenne? kysyin. -Ei yhtään, Jolanda vastasi -Voin opettaa sinulle Natural horsemanshippiä eli luonnollista hevosmiestaitoa. Katselin hetken hänen touhujaan ja kysyin: -Mitä se on? -Se on hevosen kanssa toimimista vähillä varusteilla ja erityisesti kehonkielellä, hän selitti. Jolanda kävi hakemassa minulle maneesin reunalta pidemmän narun sekä sopivan raipan. Hän antoi ne minulle. Vaihdoin Foxin narun pidempään naruun.

-Seiso kauempana naru kädessäsi ja peruuta hieman silitellen narua, Jolanda selitti. Troija käveli vapaana ja seurasi tyttöä. Astuin muutaman askeleen taaksepäin ja silitin turhankin ronskisti narua. -Hellempikin riittää, Jolanda sanoi -Koita uudestaan. Asetuin taas kauemmas ponista. Astuin muutaman askeleen taaksepäin ja silitin aivan varovaisesti narua. Kuin ihmeestä Fox tuli luokseni. Rapsutin oria otsalta ja kehuin vuolaasti. -Kokeile vielä uudestaan, mutta jätä nyt silittely kokonaan pois, Jolanda neuvoi. Hän näytti itse mallia Troijan kanssa ilman narua. -Mitä raipalla tehdään? kysyin. Minulle oli opetettu, että sillä läiskitään hevosta, kun se menee turhan hitaasti. -Se on käsivarren jatkeesi, hän selitti minulle. Nyökkäsin hänelle. Asettauduin taas vähän matkan päähän Foxista. Naru meinasi sotkeutua jo hieman kärsimättömän ponin jalkoihin. Astuin askeleen taaksepäin, jolloin Fox otti askeleen eteenpäin. Otin toisen askeleen taaksepäin. Nyt ori tuli jo luokseni. -Teillä sujuu hyvin yhteispeli, Jolanda kehui. Lopetimme jo siihen tällä kertaa, sillä Jolandan piti lähteä kotiin. Minulla ei ollut mitään mieltä kokeilla ilman apua mitään. -Voitko opettaa minua myöhemmin? kysyin, kun olimme kävelemässä talliin. -Varmasti minä joskus voin, hän vastasi.

Harjasin Foxia pitkään. Sen matkalla kastunut karva ei halunnut kuivua. Laitoin ponin päälle sadeloimen ja sen kaulakappaleen. Talutin ponin omaan tarhaansa, jossa oli jo muutamia muita poneja, mutten tunnistanut niitä. Yksi näytti hieman Majestilta. Ehkä se olikin.

Kävin vain viemässä kaikki kamani kaappiin, jonka ovessa luki Mila. Kävelin pitkää käytävää ovelle. Avasin sen hiljaa, sillä ovi oli painava. Oma sadetakkini oli jäänyt jo pieneksi, joten kastuin matkalla bussipysäkille. Onneksi siinä on sentään katos. Hetken päästä bussi tulikin ja nousin sen kyytiin.

Alan tavoittelemaan maastoratsastaja, uittaja sekä Natural horsemanship merkkiä. Riittääkö tämä haaveilija merkkiin?

Vastaus:

300vr, riittää! :)

Nimi: Mila

03.05.2018 13:49
Katselin ulos bussin ikkunasta. Minua jännitti tallille meno. Katatu oli nimittäin luvannut pitää minulle koulutunnin Foxchaserin kanssa. Se olisikin eka ratsastukseni Moonlightissä, ellei katastrofia riimulla ratsastuksen kanssa lasketa.

Havahduin juuri hyvin, että ehdin painaa stop-nappia. Astelin ulos bussista. Vettä tihkutti hieman ja tuuli oli hyvin voimakas. Toivottavasti pääsen ratsastamaan maneesiin, toivoin mielessäni. Köveltyäni hetken matkaa saavuin tallinpihalle. Katatu tuli jo tarhoilta Foxchaserin kanssa. -Kiitos, että otit Foxin jo tarhasta, sanoin. -Olit myöhässä, Katatu sanoi, mutta naurahti sitten. -Myöhästyin bussista, sanoin vaisusti ja tuijotin maata. Otin Foxin riimunnarun Katatulta ja lähdimme kävelemään yhdessä kohti tallia.

Harjasimme Foxia yhdessä, jotta ehtisimme nopeammin. Ponin karva oli märkä, sillä tilaamani sadeloimi ei ollut vielä tullut. Muutkin varusteet vielä odottivat tuloaan. -Olenkin hieman miettinyt, Katatu sanoi ja keskeytti hiljaisuuden, -Haluaisitko ruveta hoitamaan myös Dragonia? Pyöritin päässäni ajatuksia. -Se on ollut pitkään ilman hoitajaa ja vaikuttaisit hyvältä, Katstu maanitteli. -Okei! hihkuin jo innoissani.

Harjattuamme Foxin, puin sille satulan ja meksikolaiset suitset. Päätin, että hankkisin joskus orille koulusatulan ja kanget. Kunhan vain saisin lisää rahaa.

Hetken päästä olinkin jo taluttamassa Foxia maneesiin. Huomasin maneesissa erään tytön. -Toivottavasti sinua ei haittaa, että Emmikin ratsastaa täällä. Meidän piti mennä kentällä, mutta sää on aina arvaamatonta, Katatu sanoi. Nyökkäsin hiljaa. Talutin Foxin kentän keskelle ja nousin selkään, kun olin ensin kiristänyt satulavyötä ja laskenut jalustimet alas. Satula tuntui vielä jäykältä, mutta kuitenkin mukavalta.

Aloitimme ratsastuksen pitkin ohjin käynnissä. Päästin jalat pois jalustimista ja pyörittelin niitä. Katselin kuinka Drake taipui heti Emmin tahtoon. Voisinpa minäkin joskus mennä noin hyvin, huomasin ajattelevan. -Ota ohjat käteen! Katatu huusi kentän keskeltä. Sade ropisi epämukavasti kattoon, mutta se teki hetkestä ehkä hieman kotoisammankin. Lyhensin ohjia sen verran, että ne olivat hyvällä tuntumalla. -Anna jalkojen vielä roikkua, Katatu neuvoi.

Jalkani tuntuivat valuvan pitkälle. Siinä huomasi, että Fox menisi jo pian pieneksi minulle. Onneksi minulla on hoitsuna myös Sacra. -Tee voltit pitkien sivujen keskelle ja pysähdykset lyhyiden sivujen keskelle, Katatu käski. Ensimmäisessä pysähdyksessä Fox ei meinannut millään pysähtyä. -Tee niin kauan pidätteitä, että se pysähtyy. Meni siinä vaikka viisi kierrosta, Katatu sanoi. Onneksi pysähtymisessä meni vain puolikas kierros.

Fox taipui ihanasti voltille. Se kuunteli puenimpiäkin apuja. Mutta kun tuli pysähdyksen vuoro, se veti päänsä alas ja koitti pukittaa. -Pidä sen pää ylhäällä! Katatu huusi ja syystäkin. Emmi ravasi ohitseni Drakella. -Älä välitä hänestä, Katatu sanoi. Yritin keskittyä omaan ratsastukseeni, mutta katseeni kääntyi herkästi Emmiin.

Hetken päästä maneesin ovi avautui. Fox säikähti ja nousi pystyyn. Tarrasin ponin harjasta kiinni. Katatu käveli meitä kohti päättäväisin askelin. Hän otti kiinni Foxin ohjista ja vetäisi ponin takaisin maahan. Hän loi vielä viimeisen tuiman katseen oriin. Emmillä ei näyttänyt olevan vaikeuksia Draken kanssa, vaikka se puokkoilikin. Katatu käveli kohti oviaukkoa, jossa seisoi Saana Javan kanssa. -Tiedät hyvin, että kuuluu viheltää ennen kuin astuu maneesiin, hän sanoi, mutta kääntyi ympäri ennen kuin Saana ehti sanoa mitään. Saana talutti Javan kentän keskelle ja nousi selkään.

Lopun tunnista Fox oli kiltisti. Laukatessani ympyrällä se koitti lähteä reippaampaan laukkaan, mutta onnistuin hallitsemaan sen. Loppukäynneissä päästin taas jalustimet jalastani. Olin aivan hengästynyt ja hikoilin. Katatu käveli vieressäni ja kyseli tunnista. Yritin vastailla parhaani mukaan.

Hoidimme yhdessä Foxin. -Voin näyttää sinulle Dragonin, Katatu sanoi. Rapsutin Foxia kaltereiden välistä. -Harmi ettei minulla ole herkkuja, kuiskasin. Katatu oli lähtenyt auttamaan toista hoitajaa, joka tarvitsi apua. Lähdin kohti satulahuonetta, jossa laitoin satulan paikalleen. Sitten pesin kuolaimet, ristitin suitset ja vein nekin paikoilleen.

Kävin hakemassa Foxin karsinan luota sen riimun ja riimunnarun. Ajattelin niiden menevän näin alkuun myös Dragonille. Kävelimme pitkään tien viertä, kunnes saavuimme viimeiselle tarhalle, jossa Dragon seisoi yksin. Ori lepuutti takajalkaansa maata vasten ja roikotti päätään. -Dragon! huusin ja pidin kädessäni Katatun antamaa näkkileipää. Ori laukkasi heti luoksemme. Se ahmi näkkileivän ja upotti turpansa taas ruohon sekaan. Pujotin riimun orin päähän. Poni ei kuitenkaan millään halunnut lähteä ruohotupsujen seasta. -Suosittelen hankkimaan raipan, Katatu sanoi. Minulla ei ollut selkaista tähän hätään, joten otin maasta oksan ja naputtelin orin peppua sillä. Viimein Dragon lähti liikkeelle. Minun täytyi naputella raipalla matkan ajan ja pitää riimunnaru tiukalla, ettei ori lähtisi syömään.

Talliin tullessamme sidoin Dragonin käytävälle. Katatu kävi hakemassa Foxin harjat, jotka olin jo vienyt kaappiini. Harjailin Dragonin huolellisesti Katatun katsoessa sivusta. -Yhteispelinne näyttää sujuvan hyvin, hän sanoi. Se oli tottakin, sillä Dragon oli käyttäytynyt esimerkillisesti. Vähän poni oli yritellyt pureskella riimunnarua, mutta olin ehtinyt kieltää ponia.

Rapsuttelin oria otsasta. Poni selvästi nautti. Se tunki turpaansa kohti taskujani. Naurahdin ponin käytökselle. -Ei ole herkkuja, sanoin ponille. -Hyvä ettei ole, Dragon on turhankin ahne poni, Katatu sanoi.

Irrotin ponin käytävältä ja otin riimunnarunun käteeni. -Käyn hieman taluttelemassa Dragonia, ilmoitin Katatulle. -Pysy vielä kentällä, hän vastasi. Nyökkäsin Katatulle ja lähdin matkoihini.

Kentällä vain taluttelin ponia ristiinrastiin käynnissä. Tein myös muutamia pysähdyksiä. Ori tuntui reippaalta, mutta eniten sitä kiinnosti kentän reunoilla kasvavat ruohot.

Lähdin jo hetken päästä kohti tallia. Tänään ponille riitti taluttelu. Kunhan saisin kunnon varusteet, voisin mennä enemmänkin.

Tallissa jätin ponin omaan karsinaansa. Listalla olisi vielä Sacra. Foxin varusteet olivat tammalle liian pienet, mutta onneksi se on sisällä. Vein vain orin harjapakin Sacran karsinan luo. Avasin oven hitaasti ja viheltelin samalla ilman sävelmää. Aloitin harjaamisen kumisualla. Ponin talvikarva alkoi olemaan jo lähtenyt, mutta viimeiset rippeet olivat vielä jäljellä. Jatkoin harjaamalla pölyharjalla. Sacra oli suhteellisen puhdas, joten harjasin sen vain pikaisesti loppuun ja tarkistin, ettei tammalla ole haavoja.

Katsahdin tamman ruokakuppiin inhoten. Se näytti hirvittävän likaiselta. Mietin milloin se oli viimeksi pesty. Suljin karsinan oven tiukasti. Kävin ensin viemässä tavarani kaappiin. Lainasin satulahuoneesta ämpärin, jonka täytin vedellä sekä tiskiharjan. Sen jälkeen kävelin takaisin Sacran karsinalle. Pesin ensimmäisenä ruokakupin, josta lähti paljon töhnää. Sen jälkeen siirryin juomakuppiin, joka oli selvästi siistimpi. Pestyäni senkin huolellisesti lähdin vaihtamaan ämpäriin puhtaan veden.

Seuraavaksi käsittelyn sai Foxin ruoka- ja juomakuppi. Aloitin tällä kertaa juomakupista. Fox oli heittänyt sinnekin ruokaa ja se näytti mielestäni ällöttävältä. Ajattelin kuitenkin mielessäni, että se on minun. En tosiaankaan haluaisi itse juoda niin likaisesta kupista. Foxin ruokakuppi näytti siltä, että ori olisi nuollut sen mahdollisimman hyvin. Pesin turhat ruuan jätteet pois.

Sekä Foxin, että Sacran karsinat olivat jo vähän aikaa sitten siivotut. Dragonin karsinaan ei kuitenkaan kukaan ollut koskettu pitkään aikaan talikolla, sillä poni kävi harvoin sisällä. Käväisin siis hakemassa talikon ja kottikärryt. Sidoin ponin käytävälle ja aloin hommiin. Lantakasoja oli hieman kaikkialla. Poistin ne ja kävin viemässä lantalaan. Laitoin vielä päälle tuoreita alusia. Vilkaisin orin ruoka- ja juomakuppeihin. Nekin olivat likaisen näköisiä. Hakiessani tiskiharjaa ja ämpäriä, Miisa tuli vastaan. -Lähdetkö minun ja Nalan kanssa lauantaina vaellukselle? Miisa kysyi. Emmin hieman, sillä välini Nalaan eivät olleet parhaat. -Okei, vastasin kuitenkin. -Kerron Nalalle. Voimme yöpyä matkalla ja palata vasta sunnuntaina. Pakkaa kamat mukaan. Nähdään klo 17.00 tallilla, Miisa selitti. Nyökkäsin hänelle ja jatkoin matkaani. Täytin ämpärin käden lämpöisellä vedellä. Kävelin takaisin Dragonin karsinalle ja aloin puunata. Jo hetkessä vesi muuttui iljettävän likaiseksi. Kävin yhteen otteeseen vaihtamassakin sen. -Sottapytty, mutisin ponille.

Hetken päästä työni olivat tehty, mutta seuraavaan bussiin olisi vielä puoli tuntia. Kävelin tallihuoneeseen, jossa istui muutamia tyttöjä. Nala käveli suoraan luokseni. -Anteeksi käytökseni, olin vain vihainen, kun et noudattanut tallin sääntöjä, mutta pääsit ilman mitään syytöksiä, Nala sanoi ja tuijotti maahan. -Saat anteeksi, ymmärrän ettei ole helppoa, kun tallille tulee uusia hoitajia, vastasin ja tuijotin itsekin maata. -Ehtikö Miisa jo kutsua sinut maastoilemaan kanssamme? Nala kysyi. -Joo, vastasin ja nostin katsettani ylöspäin. -Nähdään sitten silloin, Nala sanoi. Hän kaivoi laukustaan karkkipussin ja tarjosi kaikille hedelmäkarkkeja. -Kiitos, kaikki mumisivat yhteen ääneen.

Huomasin hieman myöhässä katsoa kelloa. Puolesta tunnista oli kulunut jo 25minuuttia. Nappasin tavarani mukaan ja kävelin tallin ovelta. Juoksin matkan tallilta bussipysäkille. Bussi tuli juuri nopeasti ja nousin kyytiin. Näin Miisan istumassa perällä ja istuin hänen viereensä. Suunnittelimme koko matkan ajan maastoretkeämme.

Ps. Tavoittelen siivooja-merkkiä. Riittääkö muuten kirjailija-merkkiin?

Vastaus:

300vr, saat Siivooja ja Kirjailija -merkit! :)

Nimi: Mila

29.04.2018 10:57
~Värien kirous~

Herätessäni aurinko paistoi jo korkealta. Katselin ympärilleni. Värit olivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Niitä ei enään näkynyt. Kaikkialla oli harmaata. Hieman valkoista sekä mustaakin näkyi. Nousin hitaasti ylös sängystäni. Elämän iloni tuntui haihtuneen. Ainoa asia, joka tuntui pitävän minut pinnalla oli hevoset. Pääsisin tänään hoitoponieni luo Moonlightiin. Äiti oli luvannut vielä minut tallille, koska oli viikonloppu. Tänään vain taluttelisin Foxia. Katatu oli luvannut pitää minulle huomenna tunnin, joten ajattelin hieman säästää ponin energiaa.

Hetken päästä olinkin jo alakerrassa valmiina lähtöön. Yhtäkkiä kaikkialla alkoi vilkkua perusvärit. Ihoni vilkkui punaisen sekä keltaisen väreissä. Siniset vaatteeni vilkkuivat vain hieman vaaleemman sinisinä. -Lähdetäänkö? äiti kysyi kuin mitään ei tapahtuisi. -Joo! huudahdin innoissani.

Vanha Volvomme, jonka olin nimennyt Pertiksi rämisi. Sen normaalisti viininpunainen maalikerros oli halkeillut. -Miksi kaikki välkkyy? kysyin äidiltäni. Hän katsoi minua hetken hämmistyneenä, mutta tuijotti sitten tietä. -Taidat olla sairas, hän sanoi ja käänsi auton ympäri. Huudin varmaan kuin mielipuolinen, mutta halusin kovasti tallille. En voisi millään olla pois sieltä.

Kotiin tullessamme värit alkoivat taas kadota. Ne eivät enään vilkkuneet. Suupieleni olivat kääntyneet alaspäin. Laahasin jalkojani maata pitkin kävellessäni omaan huoneeseeni. Kuuntelin, kun äiti soitti lääkärille.

Hetken päästä ovikellomme soi. Äiti lähti avaamaan ovea. Hän jutteli hetken aikaa ja tuli sitten yläkertaan lääkärin kanssa. Lääkäri tutki minut, muttei löytänyt mitään tavallisuudesta viittaavaa. Sen sijaan hän osoitteli kaktustani, joska ruukussa oli hevosen piirteet. -Se johtuu tuosta, hän sanoi -Se vie onnellisuuden mukana värit, joita näet. Kun olet oikein innostunut värit alkavat vilkkua silmissäsi. En suosittele pitämään sitä, mutta hävitys tuo huonoa onnea, lääkäri selitti. Kaktus ja ruukku olivat uudet. Joku oli jakanut niitä eilen tallilla ilmaiseksi ja minä monien muiden hoitajien joukossa olin ottanut sellaisen. Jakaja oli ollut vieras, muttemme olleet ajatelleet mitään erikoista kaktuksissa.

Äiti maksoi lääkärin maksun, jonka jälkeen lääkäri lähti. -Kai voin mennä nyt tallille? kysyin. Äiti empi hieman. -Mene vain, hän sanoi -Minä kuitenkin vien sinut. Hänen äänensävynsä oli sellaista, että hän valehtelisi jotain.

Saavuttuamme tallille värit välkkyivät vieläkin silmissäni. Olin kuitenkin jo tottunut siihen. Tallin piha näytti omituisen tyhjältä. Astuessani talliin sisälle näin kuitenkin Janeten ja Lindan, jotka olivat harjaamassa käytävällä hoitsujansa. -Otitteko eilen siltä kummalliselta tyypiltä kaktukset ja ruukut? kysyin. Molemmat tytöt nyökkäsivät. -Vilkkuuko sinunkin silmissäsi? Janette kysyi. -Joo, se on lääkärin mukaan jonkin näköinen kirous, vastasin.

Otin Foxin riimun olalleni ja lähdin hakemaan oria tarhasta. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Ori odotti minua tarhan portilla. Hymyni nousi melkein korviin asti. Samassa hetkessä väritkin palasivat normaaleiksi. Lähetin kiitoksen mielessäni. Fox antoi ottaa itsensä kiltisti kiinni.

Talutin ponin käytävälle ja liityin harjaavien hoitajien joukkoon, johon nyt oli liittynyt Kerttukin. Harjasin mutaista ponia pitkään. Pling! Olin saanut viestin. Otin puhelimen taskustani. Luin pikaisesti viestin, joka oli äidiltä. Hän ilmoitti tulevansa hakemaan minut jo vartin päästä. Harjasin orin pikaisesti loppuun ja pakkasin sitten harjat laatikkoon ja vein sen paikalleen Lindan vahtiessa Foxia.

Talutin ponin viileään metsään. Tuuli pörrötti mukavasti hiuksiani. Foxkin varmaan nautti. Annoin hetken päästä ponin ravata pienen pätkän vierelläni. Se ei rynninyt ollenkaan. Iloinen mieleni vain jatkui. Asia oli erittäin hyvä, sillä muuten värit varmaan taas katoaisivat.

Ehdin vain vielä Foxin tarhaan, kun äiti oli jo hakemassa minua. Koko matkan ajan tuijotin ikkunasta ulos. Kotona huomasin kaktuksen muuttaneet muotoaan. Nyt sekin oli hevosen muotoinen. -Olet löytänyt sisäisen rakkautesi, se kuiskasi

Riittääkö taruolento merkkiin?

Vastaus:

300vr

Nimi: Mila

28.04.2018 11:56
Laitumelle varsa kirmaa
Sillä on liikaa virtaa
Emän luo juoksee pikkuinen
Varsa on tosi lutuinen
Autinko mukavasti paistaa
Hevosen tuoksun voi haistaa
Ruoho alkaa kasvaa
Poneille laitetaan salvaa

Välillä tälläinen runo. Koitan kirjotella tarinaa tässä joku päivä.

Vastaus:

30 :3

Nimi: Mila

25.04.2018 17:41
Kävelin tietä kohti tallia. Olin juuri noussut bussista. Raskas tallilaukku painoi olallani ja vettäkin oli ruvennut satamaan. Tuuli tarttui takkiini. Näin edessäni jo tyhjät tarhat. Ponit ovat varmaan sisällä, ajattelin.

Edellisenä päivänä en ollut ehtinyt tallille, joten tuntui kuin edellisestä tallikerrasta olisi ikuisuus.

Avasin hitaasti tallin oven, jolloin naamalleni lennähti kuivaa ilmaa sekä ihana hevosen tuoksu. Vastoin tapojani kävelin suoraan tallihuoneeseen, josta löysin Katatun. Nöhdessään minut hän nosti katseensa papereista. -Onko sinulla jotain asiaa? hän kysyi. -Voinko alkaa hoitamaan Foxchaserin lisäksi Sacraa? kysyin ujosti. -Käyhän se, Katatu sanoi ja merkkasi minut Sacran hoitajaksi. Hänen jatkaessaan töitään astelin satulahuoneeseen.

Jätin märän sadetakkini kaappiin ja otin sieltä Foxchaserin riimun, narun ja harjapakin. Lähdin kävelemään pitkin käytävää ja pysähdyin Foxin karsinan kohdalle. Laskin harjapakin maahan. Katsoin ponia syvälle silmiin, jolloin Fox puhalsi ilmaa kasvoilleni. -Höpsö! naurahdin. Avasin hitaasti karsinan oven. Poni yritti rynniä ulos, muttei onneksi päässyt ohitseni. Hetken päästä olinkin jo saanut ponille riimun päähän ja sitonut sen karsinan kalteriin.

Fox näytti yllättävän kuraiselta, vaikka olikin ollut sisällä. Aloitin harjaamisen kumisualla. Pyöritin sukaa karvaa pitkin rauhallisesti. Ponista lähti paljon karvaa. Sujahdin kaulan ali Foxin toiselle puolelle. Jatkoin vielä kumisuan kanssa harjaamista. Seuraavaksi otin käteeni pölyharjan. Harjasin pitkin vedoin karvoja, jotka olivat lähteneet kumisualla, pois ponin päältä. Katsoin Foxin ilmettä, josta näki, että ori on kyllästynyt. Tällä kertaa olin onneksi osannut laittaa narun riittävän tiukalle. Tai onhan se toki huvittavaa, mutten voi sallia ponin tehdä niin. Harjasin vielä toisenkin puolen pölyharjalla ennen pehmeän harjan käyttöä. Rapsutin ponin turpaa ja naurahdin, kun se teki femlen eleen. Harjasin pehmeällä harjalla kaikkialta. En tosin kavioita, silmiä tai sieraimia. Poni ravisteli itseään, kun tuli mahan vuoro. Seuraavaksi hain kaviokoukun. Fox nosti itse kavionsa. Taputin ponia kyljelle jokaisen kavion jälkeen.

Sieraimiini tulvahti haju, jonka tunsin erittäin hyvin. Fox oli kakannut. Olin aluksi, että voi ei, mutta hetken päästä jo innoissaan. Hyvä syy siivota. Talutin Foxin käytävälle ja sidoin sen siihen kiinni. -Harmi etten voi viedä sinua ulos, sanoin ponille. Koitan hankkia sinulle piakkoin sadeloimen, että pääset sateellakin ulos, jatkoin.

Kun palasin kottikärryjen ja talikon kanssa, Foxin vieressä seisoi minulle vielä vieras hoitaja. -Kuka olet? Ja mitä teet hoitsuni luona? kysyin. -Olen Nala, hän aloitti itsevarmasti. Poneja ei saisi jättää vartioimatta käytävälle. -Tämä ei toistu, sanoin ujosti ja pujahdin Foxin karsinaan. Aloitin nostamalla kakat kottikärryihin. Nala tuijotti minua arvosteleva ilme kasvoillaan. -Voisitko lopettaa tuijottamisen? kysyin jo hieman kyllästyneellä äänellä, mutta oikeasti olin enemmänkin vihainen. Hän onnrksi lähti, kun sanoin noin.

Siivottuani karsinan olin oikeastaan aika ylpeä itsestäni. Olihan tämä ensimmäisiä kertojani. Tällä kertaa muistin ensin viedä Foxin karsinaan. Lähdin vasta sen jälkeen viemään jätöksiä lantalaan ja kottikärryjä sekä talikkoa paikoilleen. Palatessani annoin Foxin turvalle suukon. Sitten otin tavarani ja vein harjapakin Sacran karsinan luo. Se saisi tällä kertaa lainata sitä. Riimu näytti liian pieneltä ponille.

Kävin vielä hakemassa lainariimun. Sacra hörisi minulle, kun astuin karsinaan sisään. Ponin harjaaminen oli jopa helpompaa kuin Foxin. Se nosti itse kavionsa eikä pahastunut edes mahan harjaamisesta.

Katsahdin kelloani matkalla satulahuoneeseen. Vielä kolme varttia ennen kuin äiti hakisi minut. Jätin tavarani omaan kaappiini ja käännyin ympäri. Voisinhan siivota Sacrankin karsinan.

Meinasin juosta kottikärryjen kanssa, mutta muistin ettei tallissa saa juosta. Näin Sacran karsinan luona Nalan, joka tuijotti minua taas arvosteleva ilme kasvoillaan. -Taas kerran sinä, sanoin itsevarmasti. -Ja sinä, Nala sanoi. Karsinoiden ovia ei saa jättää auki. Katsahdin avonaiseen oveen. Onneksi Sacra oli vielä karsinassaan. Muistelin hetkeä jolloin lähdin Sacran luota. En ollut muistanut sulkea ovea.

Katatu käveli meitä kohti. -Mitäs täällä? hän kysyi. Pahaksi onnekseni Nala ehti ensin selittämään. -Ensin Mila unohti vartiotta Foxin käytävälle ja nyt hän jätti Sacran karsinan oven auki ja lähti itse, Nala selitti inhottava ilme kasvoillaan. Tuntui kuin olisin lyhentynyt monia senttejä. -Haluat varmaan erottaa minut hoitajista tämän jälkeen, sanoin nolona ja olin jo valmis lähtemään. -Ehen, Katatu sanoi. Saat jatkaa hoitamista. Onneksi mitään ei käynyt. Muista olla varovaisempi seuraavilla kerroilla.

Iloitsin siivotessani Sacran karsinaa täpärästä selviytymisestäni. Katatu oli vienyt Nalankin mukanaan ja antoi minun rauhassa siivota. Hoitsuni kurkisteli sisään karsinaan ja haisteli minua. Naurahdin ponille.

Siivottuani karsinan talutin Sacran heti sinne. Nyt muistin tarkistaa, että karsinan ovi jäi kiinni. Kävin sitten viemässä tavarat paikoilleen. Aikaa olisi vielä lähes puoli tuntia. Niinpä lähdin kohti Katatun toimistoa. Astelin sisälle, mutten nähnyt ketään. Lähdin kiertämään tallia ja löysin Katatun erään ponin luota. -Voisinko tehdä jotain? kysyin. -Käytävät voit aina lakaista, hän sanoi ja keskittyi taas poniin.

Olin nähnyt samassa paikassa kottikärryjen kanssa myös luudan, joten kävelin sinne päin. Otin seinustalta luudan ja lähdin lakaisemaan pitkin vedoin käytävää.

Kesken lakaisuni äitini asteli sisälle talliin. -Pitäisi lähteä, hän sanoi ja kosketti hiljaa olkapäätäni. Vein vielä luudan paikoilleen. Täytyy myöntää, että matkalla hyvästelin hoitsuni.

Kipusin automme etupenkille. Lähdimme hurahtaen liikkeelle. Auto rämisi jokaisessa kuopassa.

Kotiin päästyämme kävin vaihtamassa vaatteeni. Juoksin sitten alakertaan, jossa isä olikin jo tehnyt ruokaa. Söimme makaroonilaatikkoa ja juttelimme päivän kulusta. Itse kerroin kivasta tallipäivästäni ja siitä kuinka se meni liian nopeasti. -Seuraavalla kerralla tulet myöhemmin hakemaan, sanoin äidilleni.

Tavoittelen siivooja merkkiä. Hyvä varmaan kertoa nyt, vsikka sitä ei saakaan yhden tarinan perusteella.

Vastaus:

300vr
Saat Tunnollinen hoitaja -merkin. :)

Nimi: Mila

22.04.2018 14:55
Istuin bussissa kohti Moonlightiä. Yritin tehdä läksyjäni, mutta ajatukseni karkailivat Foxchaseen. Matikan sijasta huomasinkin tuijottavani ulos bussin ikkunasta. Vielä muutama pysäkki, ajattelin innoissani.

Viimein bussi pysähtyi. Astuin ulos bussista. Katselin hetken bussin perään, mutta heti liikennevalojen vaihtuessa astelin tien yli. Tallin piha näkyi jo vähän matkan päässä. Arvelin matkaa olevan noin 100metriä.

Hölkkäsin loppu matkan tallille. Muutama hoitaja jutteli tallin pihalla. Esittäydyin Milaksi, ja hekin esittelivät itsensä. Avatessani tallin oven kevyt tuulen vire pöllyttää kasvoilleni ihanaa hevosten tuoksua. Sisältä kuului hirnuntaa ja muutama hörähdyskin. Eerika harjasi käytävällä Cirius Monsteria. ”Moi!” sanoi iloiseen sävyyn. Sain vastaukseksi iloisen tehvehdyksen. Myös muutamat muut hoitajat harjasivat hoitoponejaan.

Kävelin käytävää eteenpäin kunnes tulin Foxin karsinalle. Näin sen olevan tyhjä. Mieleeni tuli heti, että poni on taas tarhassa. Kavoin repustani uuden riimun ja narun. Nämä olivatkin Foxin ensimmäiset varusteet. Jossu katsoi minua hieman epäluuloisella katseella. ”Mitä nyt?” kysyin ujosti. Pienen hiljaisuuden jälkeen Jossu sanoi ”Foxchaser on ori”. Tuijotin vaaleanpunaisia varusteita, ja sitten lattiaa. ”Ai..” sanoin hieman nolona.

Saavuttuani tarhalle All-Star tuli portille vastaan. Silitin varsaa turvalta. ”Harmi etten voi tehdä mitään sinun kanssasi” sanoin kuiskaten ponin korvaan. Luiskahdin tarhaan jotenkin ilman, että Al karkasi. Aurinko porotti suoraan pilvettömältä taivaalta selkääni. Fox oli saanut jostain päähänsä laukata minua karkuun. Lähes vartin juoksentelun jälkeen Katatu tuli auttamaan minua. Hänen luokseen Fox tuli heti. ”Poni vain hieman testaa sinua” Katatu sanoi leikkisästi ja ojensi minulle riimunnarun. Lähdin taluttamaan Foxia kohti tallia. Katatu käveli vieressäni, ettei ori päättäisi tehdä jotain.

Tallissa sidoin Foxin kiinni karsinan kalteriin. Tallin käytävät olivat nimittäin täynnä hoitsujaan harjaavia hoitajia. Käväisin hakemassa uuden harjapakkini. Sekin oli vaaleanpunainen. Katsoin ensin Foxia ja sitten taas harjapakkia. Vaaleanpunainen kyllä sopii sille, totesin mielessäni.
Näytin Foxille kumisukaa. Ponin karva oli aivan mutainen. Pyöritin kumisukaa orin karvaa pitkin. Siitä lähti paljon likaa sekä karvaa. Seuraavaksi otin käteeni pehmeän harjan. Harjatessani Fox tarttui käteeni suullaan. Naurahdin ponille ja repäisin käteni irti. Heti sen jälkeen pohdin käytöstäni. Minun olisi pitänyt ottaa käteni pois Foxin suusta hellävaraisemmin. Kavioita ottaessani poni nosti ne itse.

Talutin ponin aidatulle kentälle. Aurinko paistoi vielä mukavasti. Onneksi näin keväisin ehtii hyvin koulun jälkeen tulla tallille. Eikä joudu sitten olemaan pimeässä.
Aloitin kävelemällä uraa pitkin Foxin kävellessä perässäni. Se tuntui kuunteleman minua ihanasti. ”Seis!” komensin ponia, ja se pysähtyi lähes heti. En vielä uskaltanut ottaa ravia, sillä minulla oli vain lyhyt riimunnaru. Tuskin pysyisin ponin perässä.

En tiedä mikä minuun meni, mutta löysin sormeni sitomasta riimunnarua ohjiksi. Talutin ponin kentän reunalle, jossa oli jakkara. Nousin varovaisesti ponin selkään. Omatuntoni kolkutti, etten saisi tehdä tätä, mutta samalla mieleni sanoi, että olet ponin hoitaja. Fox lähti aivan pienestä pohkeesta liikkeelle. Kävelimme muutaman kierroksen aivan pitkin ohjin. Aloitin sitten kokoamaan ohjia käteeni. Ori lähti yhtäkkiä kävelemään reippaammin ja nosti päänsä pystyyn kuin sanoen, minä olen pomo. Naurahdin hieman Foxin käytökselle.
Muutaman kierroksen jälkeen olin saanut jo tuntuman poniin. Painoin pohkeillani hieman Foxin kylkiä, ja se lähti raviin. Tunne oli mitä ihanin. Poni kuitenkin oli aivan innostunut. Minulla ei ollut mitään hallintaa enään poniin. Se nosti itse laukan ja pukitti perään. Lento tuntui kestävän ikuisuuden. Viimein paiskauduin kylki edellä hiekkaan. Fox laukkasi ympäri kenttää. Nousin hitaasyi ylös. Mikään paikka ei tuntunut menneen rikki. Huomasin Pörrin katselevan minua aidan takaa. Miltäköhän minä näytin siinä, päälläni kulahtaneet verkkarit, vaaleansininen huppari sekä valkoiset tennarit? Kaikki aivan tomussa. Eikä edes kypärää päässäni. ”Sattuiko?” Pörri kysyi. ”Ei” sanoin, vaikka kylkeä olikin alkanut kivistää.

Katatu käveli kohti kenttää vihaisen näköisenä. Voi ei! Yritin epätoivoisesti saada Foxia kiinni, jota ei yhtään näyttänyt kiinnostavan minä. Koitin pudistella pahimpia pölyjä vaatteistani. ”Mitä tämä tarkoittaa, Mila?” Katatu kysyi vihaiseen sävyyn. Päätin vain kertoa totuuden. ”Taluttelin Foxia ja se totteli minua ihanasti. Päätin kokeilla aivan hieman ratsastaa sillä. Nousin sitten selkään. Siinä vaiheessa Fox lähti kiihdyttämään ja, kun nostin ravin se lähti laukkaan ja pukitti minut alas” sanoin ja tuijottelin maahan. ”Muista! Ei jatkossa ilman kypärää ratsastusta. Sinun täytyisi hankkia oma kypärä tai edes käyttää vaikka pyöräilykypärää. Etkä enään ratsasta ilman suitsia tai satulaa ennen, kuin hallitset ponin täysin niiden kanssa. Hienoa kuitenkin, että kerroit totuuden” Katatu sanoi jo hieman hellempään sävyyn. Katatu tuli ottamaan villiintyneen Foxin kiinni. ”Jo toinen kerta tänään” hän naurahti.

Vastaus:

300vr

Nimi: Mila

18.04.2018 18:37
Katselin ulos ikkunasta automatkalla kohti Moonlightiä. Äitini oli päättänyt tulla itsekin katsomaan tallia ekana hoitopäivänäni. Viininpunainen volvomme rämisi hieman ajaessamme. Nojasin auton ikkunaan. Vilkuilin puhelimen kelloa muutaman sekunnin välein. Olimme ajaneet jo vartin verran. Vielä hetki jäljellä.

Saapuessamme tallin pihaan olin innosta pinkeänä. Avasin auton oven ja astuin ulos. Pamautin oven kiinni. Äitini taasen asteli hitaasti ulos astista ja lukitsi sen. Vedin syvään henkeä. Haistoin raikkaan kevät ilman seasta ihanan hevosen tuoksun. Katselin hieman ympärilleni. Paikka näytti siistiltä ja hyvin hoidetulta.

”Mennäänkö?” äiti kysyy ja hätkähdän. Olin hieman ajatuksissani. ”Joo!” vastaan. Kävelemme yhdessä kohti tallia. Avaan tallin oven hitaasti. Sisällä on selvästi pimeämpää ja silmien kestää hetken aikaa tottua valoon. Muutama hoitaja juttelee käytävällä. ”Missä Foxchaser on?” kysyn ujona. Yksi tytöistä sanoo sen olevan tarhassa. Lähdemme yhdessä hänen ja äitini kanssa hakemaan ensin talllilta laina riimun ja narun. Sitten kävelemme ulos. Fox tulee katselemaan tarhan portille. Hoitaja ojentaa minulle riimun ja narun. Avaan portin hieman raolleen ja sijahdan sisälle tarhaan. Fox antaa minun laittaa riimun päähänsä. Napsautan vielä narun kiinni. Lähden taluttamaan Foxia kohti tallia.

Haettuani harjat, alan harjata ponia. Äitini seurailee vierestä, muttei uskalla tulla hirveän lähelle Foxia, vaikka se onkin kiltti. Hän kaivaa taskustaan puhelimen. Pyydän äitiäni ottamaan minusta ja Foxista kuvan. Ponista lähtee paljon karvaa. Selitän äidilleni, että tähän aikaa huodesta talvikarva irtoaa.

Harjattuani ponin vien sen takaisin tarhaan. Rapsutaan sitä otsasta ennen, kuin se lähtee kavereidensa luo. Äiti hoputtaa minua, mutta en vielä haluaisi lähteä. Suostun kuitenkin äidin pyyntöön, mutta hän joutuu ensin lupaamaan, että voin tulla huomenna koulun jälkeen bussilla tallille hoitamaan Foxia.

Vastaus:

150vr + bonus 50vr :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com