Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mila

Hoidokit: Dragostea Din Tei, Pilot, Holbe, CanCan, Roxana Lily

Taso: 6.

Astutukset:
Sacra-Bombay
Salvador-Flocked (varsominen)
Stangar Frá Draccen-Glæsa
Kurojaki-Menace

 27.4.2018  4.5.2018  4.5.2018  6.05.2018  6.5.2018  6.5.2018
 6.5.2018  10.5.2018  17.5.2018
 20.5.2018  20.5.2018  20.5.2018
 20.5.2018  21.5.2018  22.5.2018  22.5.2018  23.5.2018  23.5.2018  24.5.2018  24.5.2015  28.5.2018  29.5.2018  1.6.2018  1.06.2018  3.06.2018  4.6.2018  17.6.2018  26.6.2018  26.6.2018  26.6.2018
 26.6.2018  28.6.2018  20.7.2018 Touko- 2018

Varusteet:
Ratsastussaappaat
Turvakypärä
Kokopaikkaiset ratsastushousut
Musta satulalaukku
Musta ajopiiska
Musta juoksutuspiiska
Musta yleisraippa
Musta kouluraippa
Hopea haarniska
Vaaleanruskea lasso
Musta jousi
Musta nuolikotelo
Hopea miekka
Hopea keihäs
Hopea kilpi
Tummansiniset ratsastussukat
Musta turvaliivi
Hopeat kannukset
Pinkki heijastinliivi
Sininen Moonlight huppari
Mustat ratsastushanskat
Puinen poolomaila
Valkoiset kokopaikkaiset ratsastushousut
Musta ratsastushattu
Mustat jodhpurit
Mustat hapsuchapsit
Valkoiset rarsastushanskat
Musta kisatakki
Sininen Softshell-takki
Sininen sadetakki
Musta kisapaita
Harmaa T-paita
Vaaleansininen kauluspaita
2x pinkki heijastinnauha
Valkoiset ratsastussukat
Sinivalkoinen vikellyspukusetti

Yhteiset:
Näyttelyriimu
Suolakivi

CanCan:
Vaaleanlila hoitosetti
Tummanruskea ketjunaru
Tummanruskea nahkariimu
Vaaleanlila pehmustesetti riimuun
Vaaleanlila sadeloimi
Vaaleanlila kaulakappale
Tummanruskeat turparemmittömät suitset
Vaaleanlila timanttipanta
Tummanruskea lätkäsatula
Vaaleanlila yleishuopa
Vaaleanlila kaulanaru
Tummanruskea matkaratsastussatula
Vaaleanlila pehmuste satulavyöhön
Tummanruskeat matkaratsastussuitset
Tummanruskeat LG kuolaimettomat
Vaaleanlila naruriimu
Musta letityskuminauhapussi
Vaaleanlila jumbosieni
Vaaleanlila hikiviila
Hyönteisspray
Herkkukeksipaketti omena
Kavioöljypurkki
Satulasaippua
Pesuaine
Valjasrasva
Sel vitysspray
Haavaspray
Vaaleanlila letityskuminauhapussi
Vaaleanlila-musta riimunnaru salmiakkikuvioilla
Vaaleanlila heijastinriimu
Vaaleanlila hikiloimi
Vaaleanlila talliloimi
Vaaleanlila heijastava ratsastusloimi
Tummanruskea sydänotsapanta
Kultainen gag kuolain
Tummanruskeat gag hihnat
Vaaleanlila pehmustesetti suitsiin
Vaaleanlila pehmustesetti satulahuopaan
Vaaleanlila pehmustesetti suojiin
Vaaleanlila häntäheijastin
Vaaleanlilat turvajalustimet
Geelipatja
Vaaleanlila-musta yleishuopa (ruudullinen)
Tummanruskea ohjasajosetti
Vaaleanlila jumppapallo
Pinkki heijastinloimi

Dragon:
Vihreä hoitosetti
Vihreä nylonriimu
Hopea-vihreä riimunnaru salmiakkikuvioiolla
Vihreä sadeloimi
Musta yleissatula
Mustat englantilaiset suitset
Vihreä moonlighthuopa
Vihreä pallo kahvalla
Vihreät hivutussuojat
Vihreät turvajalustimet
Musta satulavyö vatsapanssarilla
Limenvihreä jalkaheijastinsetti
Limenvirheä häntäheijastin
Limenvirheä suitsi-/riimuheijastinsetti
Limenvihreä heijastinriimu
Musta ruoho-ohja
Musta häntäremmi
Hopea kolmipalakuolain
Musta hevosenkenkäotsapanta
Vihreä kaulakappale
Vihreä ötökkähuppu
Vihreä ötökkäloimi
Hyönteisspray
Rasvapurkki
Musta vyö joustoilla
Musta juoksutus-/ajovyö
Musta kapsoni
Musta juoksutusliina
Mustat sivuohjat
Hopea pääpanssari
Musta ravisetti
Mustat kärryt
Valkoinen silatyyny
Hopeat länget
Valkoiset kuljetussuojat
Valkoinen häntäpinteli
Valkoiset kylmäyskääreet
Musta ohjasajosetti
Musta kapsoni
Mustat ajosuitset
Haavaspray
Valjasrasva
Pesuaine
Satulasaippua
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti kaura
Keltainen jumbosieni
Keltainen pesuhanska
Musta hikiviila
Vihreä-hopea yleishuopa (ruudullinen)
Selvitysspray
Limenvihreä heijastava ratsastusloimi
Mustat barokkisuitset
Vihreä korvahuppu
Musta satulavyö joustoilla
Musta laukkasatula
Musta lännenratsastussatula
Vihreä lännenhuopa
Vihreä jumppapallo
Mustat Westernsuitset
Hopeat lännen kanget
Musta lännenrintaremmi
Mustat martingaalit
Musta koulusatula
Musta estesatula
Musta montésatula
Musta matkaratsastussatula
Vihreä estehuopa
Vihreä kouluhuopa
Valkoinen kouluhuopa
Mustat kankisuitset
Mustat matkaratsastussuitset 
Mustat Ps of Sweden High jump revolution-suitset
Limenvihreä heijastinloimi

Pilot:
Indigonsininen hoitosetti
Indigonsininen harjapaketti
Indigonsininen kaviokoukku
Indigonsininen jumbosieni
Indigonsininen hikiviila
Indigonsininen pesuhanska
Hyönteisspray
Herkkukeksipaketti porkkana
Kavioöljypurkki
Pesuaine
Hevosshampoo
Valjasrasva
Selvitysspray
Rasvapurkki
Indigonsininen letityskuminauhapussi
Indigonsininen ketjunaru
Indigonsininen yksivärinen riimunnaru
Indigonsininen näyttelytalutin
Indigonsininen nylonriimu
Indigonsininen nahkariimu
Indigonsininen naruriimu
Indigonsininen heijastinriimu
Indigonsininen näyttelyriimu
Indigonsininen sadeloimi
Indigonsininen ulkoloimi
Indigonsininen talliloimi
Indigonsininen hikiloimi
Indigonsininen kaulakappale
Mustat turparemmittömät suitset
Mustat yhdistelmäsuitset
Mustat näyttelysuitset
Musta LG kuolaimeton
Indigonsininen timanttipanta
Indigonsiniset kumitutit
Indigonsininen pehmustesetti riimuun/suitsiin
Indigonsininen korvahuppu
Indigonsininen häntäheijastin
Indigonsininen jalkaheijastinsetti
Indigonsininen suitsi-/riimuhdijastinsetti
Indigonsininen juoksutus-/ajovyö
Indigonsininen juoksutusapu
Indigonsininen kapsoni
Indigonsininen juoksutusliina
Indigonsininen ohjasajosetti
Indigonsiniset sivuohjat
Indigonsiniset neoprensuojat
Indigonsiniset pintelit
Indigonsiniset kuljetussuojat
Indigonsiniset kylmäyskääreet
Indigonsininen häntäpinteli
Indigonsininen jalkapallo
Musta yleissatula
Mustat martingaalit
Indigonsininen yleissatulahuopa

Roxana Lily:
Violetti hoitosetti
Violetti jumbosieni
Violetti hikiviila
Violetti pesuhanska
Hyönteisspray
Herkkukeksipaketti porkkana
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkukeksipaketti heinä
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti omena
Punainen kavioöljypurkki
Satulasaippua
Pesuaine
Valjasrasva
Hevosshampoo 
Selvitysspray
Rasvapurkki
Violetti letityskuminauhapussi
Valkoinen letityskuminauhapussi
Musta letityskuminauhapussi
Pinkki-violetti riimunnaru salmiakkikuvioilla
Musta ketjunaru
Violetti nahkariimu
Violetti naruriimu
Violetti sadeloimi
Violetti ulkoloimi
Pinkki-violetti talliloimi
Violetti ötökkäloimi
Violetti hikiloimi
Violetti heijastava ratsastusloimi
Violetti kaulakappale
Violetti ötökkähuppu
Mustat Aachensuitset
Mustat Westernsuitset
Mustat Meksikolauset
Mustat yhden korvan lännenratsastussuitset
Mustat Ps of Sweden Hihg jump revolution-suitset
Mustat Hackamoret
Musta helmiotsapanta (punaiset helmet)
Musta ketjupanta (hopea ketju)
Violetti hapsupanta
Hopea lännenkanki
Hopea nelirenkainen olympiakuolain
Violetit kumitutit
Violetti kaulanaru
Musta turpaverkko
Musta Cross-rintaremmi
Musta lännenrintaremmi
Mustat martingaalit
Musta häntäremmi
Violetti pehmustesetti suitsiin/riimuun
Violetti pehmuste satulavyöhön
Pinkki häntäheijastin
Pinkki jalkaheijastinsetti
Pinkki suitsi-/riimuheijastinsetti
Violetti korvahuppu
Musta yleissatula
Musta rungoton satula
Musta lännenratsastussatula
Musta estesatula
Musta satulavyö vatsapanssarilla
Musta satulavyö joustoilla
Violetit turvajalustimet
Pinkki-violetti ruudullinen yleishuopa
Violetti estehuopa
Violetti lännenhuopa
Geelipatja
Violetti romaani
Violetti vikellyspatja
Musta juoksutus-/ajovyö
Musta juoksutusapu
Musta kapsoni
Violetti juoksutusliina
Musta ohjasajosetti
Musta vikellysvyö
Mustat sivuohjat
Mustat kiinteät sivuohjat
Violetit jännesuojat
Mustat kumibootsit
Mustat kuljetussuojat
Violetit pintelit
Kylmäyskääreet
Violetti häntäpinteli
Violetti pallo kahvalla
Violetti jumppapallo
Pinkki-violetti jalkapallo
Violetti heijastinloimi

Rahat: 5797vr, 11 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Mila

20.07.2018 00:47
Karkurit

Puristin kädessäni riimua ja toisessa kädessäni riimunnarua ja herkkukeksejä. Pujahdin ne käsissäni shetlanninponien tarhaan. Tai pihattohan se oli. Huhuilin Lilyä nimeltä, muttei tamma tullut luokseni. Itseasiassa en nähnyt koko ponia, vaikka juuri äsken se oli seisonut edessäni. ”Lilyy” huusin ja kävelin eteenpäin. Kurkkasin pihaton sisälle, mutta tamma ei ollut sielläkään. Koko alue oli tyhjänä. Edessäni avautui iso reikä, josta olisi mahtunut helposti myös isompi hevonen. Pujahdin sen läpi, vaikka olisi kenties pitänyt kutsua ensin apua. Näin maassa jäljet, joita lähdin seuraamaan. Käveltyäni vajaan kilometrin verran ne loppuivat, mutta jäljet jatkuivat asfalttisen tien toisella puolella. Edessäni avautui ponin unelma. Aivan hirvittävän iso ruohoalue. Toiselle puolelle näytti olevan monia kilometrejä. Näin oikeastaan kaikki tallin shetlanninponit edessäni, mutta minulla oli vain ykai riimu.

Mieleeni painui Katatun antama puhelinnumero. Etsin sen puhelimestani ja soitin. Odotin pitkään, kunnes puhelu meni vastaajaan. ”Äh” sanoin ääneen. ”Lilyy!” huusin toistuvasti, sillä muita poneja en saisi ottaa kiinni. Näin tamman vähän matkan päässä syömässä. Kaivoin taskustani herkkukeksin ja tarjosin sitä. Ensin ponia ei kiinnostanut, mutta pian Lily tuli luokseni. Sen syödessä herkkujeksiä minä pujoitin riimun sen päähän. ”Kiinni on!” sanoin itselleni. Puhelimeni pärähti soimaan. Se oli tallin numero. Napautin kohtaa, jossa luki ’vastaa’. Kuulin Samathan äänen toisessa päässä. Kerroin hänelle shetlanninponien sijainnin. Hän lupasi tuoda riittävästi hoitajia taluttamaan ne takaisin.

Odotellessani vahdin, että ponit pysyivät alueella. Se ei vaatinut paljoa, sillä ruohoa oli silmänkantamattomiin. Hetken päästä suunnilleen kymmenen hoitajaa ja Samatha saapuivat luokseni. Jokaisella oli kädessään vähintään yksi riimu. Claudia ojensi minulle toisen riimun ja narun. ”Mitä varten?” kysyin, mutta tajusin jo ennen kuin hän vastasi. ”Caraa varten tietty” Claudia sanoi kuitenkin ja lähti hakemaan hoitoponiaan.

Lilyä ei olisi huvittanut seurata minua, mutta sen oli lähestulkoon pakko. Kaikilla muilla oli hommia, joten he eivät voineet vahtia ylimääräistä ponia. Huhuilin Caraa nimeltä -sekä oikealta, että lempinimeltä. Lopulta huomasin kimon tamman nostavan päänsä lähellä. Kiskoin perässäni Lilyä ja pääsin vihdoin Caran luo. Se antoin kiinni paljon helpommin kuin toinen tammoista. Ponit mussuttivat vielä ruohoa, vaikka kiskoin niitä kaikin voimin eteenpäin.

Matka sujui hyvin, kun lauman johtajaa taluttava Samatha kulki edeltä. Muut pysyivät sitten sen perässä. Hän oli myös saanut muutaman hoitajan korjaamaan aidan, joten shetlanninponit pääsivät takaisin pihattoonsa. Kerroin tarinaa Iitulle tallihuoneessa. Hän kuunteli kiinnostuneena ja sanoi: ”Minä hieman säikähdin -mutta Nekku enemmän- kun Lily ei ollutkaan agility treenien jälkeen tarhassa” Me purskahdimne molemmat nauruun, koska Iitu matki varsan reaktiota. Katatu joutui hiljentämään meidät, jotta pystyi jatkamaan töitään.

Sanat: 397


Vastaus:

240vr

Nimi: Mila

19.07.2018 13:51
Hankala poni ja hankala ihminen

Harjasin Pilottia pitkin vedoin Katatun valvovien silmien alla. Ori koitti näykkiä minua ja pyöri paikoillaan, mutta nainen käski pysyä vain rauhallisena ja antaa ponin olla rennosti. Hän ei mitenkään voinut käsittää kuinka suurta vihaa tunsin sisälläni. Katatu kuitenkin vain toisteli minun olevan teini ja tiesi teinien olevan haastavia. Hevosista hän kuitenkin tajusi paljon ja osasi selittää sen myös meille nuoremmille. Nainen sai vaikeimmatkin hevoset rauhallisemmiksi, mutta meitä nuorempia hän ei käsitellyt yhtä helposti.
Katatu otti puolestani Pilotin kaviot, sillä en itse siihen pystynyt nyt, kun poni oli vapaana karsinassaan. Kävin hakemassa sillä aikaa varusteet. Pintelit ori suostui ottamaan jalkoihinsa, mutta satulassa meni raja. Se potki seiniä ja jopa puri minua. Purskahdin itkuun. En pärjännyt tuolle ponille, vaikka Katatu kuinka uskoi minuun. Hän vain silitti Pilottia ja käski minun olla päättäväinen, mutta ystävällinen. Nostin satulan rauhallisesti orin selkään. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun kiinnitin satulavyötä. Jätin sen vielä muutaman reijän liian löysälle. Nousin jakkaran päälle, jotta sain suitset päähän. Pilot heitteli päätänsä, mutta olinkin askeleen tai ellen jopa kaksi edellä. ”Valmista” sanoin Katatulle ja otin vielä hanskat ja raippani häneltä. ”Sitten lähdetään kentälle” nainen vastasi.

Taluttaessa Pilot kiskoi minua minne sattuu, mutta Katatu luuli, että voisin olla välittämättä. Satulavyön sain jotenkin kiristettyä. Olin jo hikinen ennen kuin olin noussut selkäänkään. Pujotin jalkani jalustimeen ja keräilin nahkaisia ohjia käteeni. Hengitin viimeisen kerran syvään ja ponkaisin ilmaan. Sillä sekunnilla kaikki meni pieleen. Pilot teki tiukan käännöksen ja laukkasin kohti porttia. Katatu vasta sulki sitä, mutta sai silti orin kääntymään pois portin luota. Poni laukkasi monta kierrosta ohjat vapaana roikkuen. Sitten se teki äkkipysähdyksen ja sain napattua ohjista kiinni. Läiskäisin vielä kouluraipalla Pilottia pepulle niin se lähti liikkeelle. Nyt ori tajusi olla kiltisti, kun laitoin jalkani jalustimeen. Varoin etten koskenut varpaillani ponin kylkeä eikä raippakaan osut siihen istuessani. Säädin jäykillä jalustinhihnoilla jalustimet muutaman reijän lyhyemmiksi.
Napautin varovaisesti pohkeilla Pilotin kylkiä ja se lähti liikkeelle. ”Koita rentoutua ja muista mukautua ponin liikkeisiin” Katatu huusi kentän keskeltä. Hän piti minulle helpompaa, mutta ei todellakaan rentoa tuntia. Pidin ohjat puolipitkinä, sillä en uskaltanut antaa täysin pitkiä ohjia. Ennen kuin tajusinkaan, ori vei minua pitkin tyhjää -lukuunottamatta minua, ponia ja Katatua- kenttää. Huomasin silmäkulmastani Nalan katselevan meitä kentän aidalta. Tein rauhallisesti pidätteitä ja puhuin hiljaa orille. Näin Nalan kävelevän meitä kihti ketjunaru käsissään. Pilot teki ison pukin ja minä tipuin kaulalle. Pidin kiinni kunnes voimani loppuivat. Tipahdin maahan, ilmat lähtivät keuhkoista ja silmissä sumeni. Kun avasin silmäni, näin Katatun. ”Kävikö pahasti?” hän kysyi. ”Ei kai” olin jo unohtanut vihani naista kohtaan. Nousin reippaasti ylös ja kävelin Pilotin luo, jota Nala piteli kiinni ketjunarussa. ”Nouse takaisin selkään” Katatu sanoi. ”Se oli pyyntö, ei käsky”. En halunnut nolata itseäni enempää, joten ponkaisin heti selkään. ”Taitaa olla parempi, että minä talutan” Nala sanoi ja minun oli pakko myöntää, että hän oli oikeassa.

461 sanaa

Vastaus:

250vr

Nimi: Mila

18.07.2018 10:11
Kengitys

Talutin Holbea käytävää pitkin kohti kengityspaikkaa. Varsa hirnui emänsä perään, joka oli jäänyt karsinaan. ”Saat tämään ensimmäiset kenkäsi” sanoin ponille, joka ei kiinnittänyt minuun paljoa huomiota. Sidoin vetävän varsan kiinni vetosolmulla. Seisoin varsan edessä ja hieroin sen ryntäitä. Tiesin, että se rentouttaisi Holbea. Sanna saapui juuri paikalle. ”Sait sitten varsan tänne” hän totesi. ”Jep”. Katselin kuinka Sanna otti laukusta tavaroitaan. ”Tiedätkö kuinka usein hevoset on kengitettävä?” hän kysyi minulta. ”Kuuden viiva kahdeksan viikon välein ellei hevosella ole kavio-ongelmia” vastasin automaattisesti. ”Entä miksi ne kengitetään?” Sanna kysyi. ”Hevoset kengitetään, jotta niiden kaviot eivät kuluisi niin paljoa. Lisäksi niihin voidaan laittaa kiinni hokit tai nurmihokit, jolloin hevoset eivät kaadu niin helposti. Erikoiskengillä saatetaan myös saada jalkojen virheasentoja korjattua” selitin. ”Sinullahan on paljon tietoa”.

Sanna nosti Holben kavion. Varsa koiti päästä irti, muttei päässyt. Hieroin edelleen sen ryntäitä. Sanna selitti rauhallisella äänellä mitä teki koko ajan. Kuuntelin kiinnostuneena ja varsakin rentoutui hieman. Pian sillä olikin jo ensimmäinen kenkä jalassa. Sanna jatkoi toiseen jalkaan. Katselin edelleen vierestä ja rauhoittelin Holbea.
”Valmista” Sanna sanoi, kun kaikissa jaloissa oli kengät. Hän rapsutti vielä ponia. Minä irroitin Holben sillä aikaa, kun Sanna keräili tavaroitaan. Talutin ryntäilevän varsan takaisin karsinaansa, jossa se meni suoraan emänsä luo.

198 sanaa

Vastaus:

120vr, kirjoitat kyllä hyviä tarinoita! :D

Nimi: Mila

17.07.2018 09:02
Ujo, mutta kiltti

Katselin, kuinka Holbe laukkasi Stanleyn perässä ympäri laidunta. Niiden emät, Sacra ja Glæsa laidunsivat kauempana. Avasin varovaisesti portin ja pujahdin sisälle tarhaan. Suljin sen perässäni huolellisesti. Sekä Stanleytä, että Holbea tuntui kiinnostavan minä. Ne katselivat minua söpöillä silmillään. Otin askeleen lähemmäs, jolloin Holbe laukkasi toiselle puolelle laidunta ja pian Stanley seurasi perässä. Naurahdin huvittuneena varsojen menolle. Istahdin maahan ja suljin silmäni. Pian tunsin lämpimän hengityksen vasten kasvojani. Raskas pää painui olkapäätäni vasten. Raotin varovaisesti silmiä ja huomasin sen olevan Sacra. Rapsutin vaisusti tamman turpaa. Se nosti päänsä ylös ja käveli laiduntamaan Glæsan luo. ”Holbeee” huusin ja suljin silmäni uudestaan. Kuuntelin lintujen sirkutusta ja pientä tuulen huminaa. Niiden seasta kuului pienten kavioden kopinaa, joka lähestyi minua. ”Holbe” henkäisin. Tunsin melkein varsan tuijotuksen. En uskaltanut edes avata silmiäni saatika liikahtaa. Askeleet lähestyivät minua edelleen. Tunsin jo hellän kosketuksen ihollani. Holbe puhalsi päälleni lämmintä ilmaa päälleni.

143 sanaa

Vastaus:

70vr, saat Tunnelmoija -merkin

Nimi: Mila

16.07.2018 10:30
Auringon nousu

Katselin nousevaa aurinkoa Dragonin selästä. Istuin siinä ilman satulaa. Varusteina oli ainoastaan suitset, joista lähti vielä mieto satulasaippuan tuoksu. Ponin söpöt korvat liikkuivat edestakaisin ja se kuopi hermostuneena maata. ”Rauha Dragon” sanoin hiljaa ja silitin orin kaulaa. Poni lopetti heti kuopimisen. ”Heino poika” kuiskasin ja silitin taas sen kaulaa. Muutama lintu lehahti lentoon läheisestä puskasta, mutta Dragon käyttäytyi kuin niin ei olisi käynyt. Katsoin eteenpäin pitkää ja leveää tietä. ’Mahtava laukkasuora’ ajatuksiini piirtyi. Puristin pohkeillani ponin kylkiä. Se lähti suoraan pysähdyksestä reippaaseen raviin. Annoin Dragonin askelten viedä minua eteenpäin. Vuorotellen ristikkäiset jalkaparit astuivat eteen. Istuin tiiviimmin alas ja siirsin oikeaa pohjettani hieman eteenpäin. Dragon nosti heti laukan. Kuului selvät kolme tömähdystä maahan. Silitin orin kaulaa ja annoin lisää ohjaa. Poni kovensi laukkaa entisestään. Päästin irti ohjista ja annoin niiden roikkua kaulalla. Dragon laukkasi vain suoraan auringon nousuun.

137 sanaa

Vastaus:

70vr

Nimi: Mila

10.07.2018 08:25
Melkein mahdoton poni

’Miten minä pärjään sinun kanssasi’ ajattelin, kun Pilot veti minua ympäri maneesia perässään. Tein toistuvia pidätteitä ketjunarulla, mutta se ei tehonnut poniin. Ori juoksi vain kovempaa ja kovempaa. Otteeni narusta irtosi. ”Voi ei!” huudahdin. Pilot pukitteli ympäri maneesia ja nousi monesti pystyyn. Pelkäsin sen puolesta. ’Entä, jos poni kompastuisi naruun ja kaatuisi’ kauhukuvat tulivat mieleeni. Ne piirtyivät erittäin selvästi aivoihini. Näin pääni sisällä kuinka Pilot makaisi loukkaantuneena maassa. ”Ei, ei, niin ei kävisi” sanoin ääneen, vaikka sen piti olla ajatusten sisäinen. Melkein juoksin kohti oria. ”Tänne Pilot!” huusin ja näytin kädessäni olevaa herkkukeksiä. Poni otti askelia minua kohti ja pysähtyi sitten. Minä otin vuorostani askeleen kohti Pilottia. Se ei liikahtanut yhtään. Puhuin rauhallisella äänellä. Välissämme oli enään muutama metri. Hiivin varmasti, mutta hitaasti kohti oria. Minua jännitti, mutten näyttänyt sitä orille. Otin yhden hieman hätäisen askeleen eteenpäin. Pilot peruutti pois päin minusta ja käänsi kylkensä minua kohti. Otin vielä varmempia askeleita ja nappasin narusta kiinni ennen kuin ori ehti tajuta, että olin niin lähellä. Rapsutin Pilottia sään kohdalta, mistä se tykkäsi.

171 sanaa

Vastaus:

70vr :)

Nimi: Mila

01.07.2018 02:03
Roxana Lilly

”Kenet ajattelit ottaa nyt hoitoponiksesi?” Sara uteli. ”En mä vielä tiedä. Ajattelin, että joku kisaratsu vois olla kiva. Ehkä vähän haastava poni” vastasin hiljaa. Kuljimme pitkin tietä kohti tallia. Kenkämme rapisivat soraa vasten. Melkein kuulimme toistemme ajatusten surinan. ”Miten olisi Dark Forest?” Sara kysyi. ”Se ei ole poni” vastasin heti. Laitumet näkyivät jo edessämme. Olimme saapuneet tallinpihalle. Kävelimme ensimmäiselle laitumelle jossa seisoskeli Teili, Mona, Donkey, Delaney, Dolly, Milka, Missi ja Wikaila. ”Mites olisi Wikaila?” Sara kysyi. Tuijotin hetken tarhoille ja vastasin sitten: ”Ehkä hieman pieni ja ei niin kisaponi. Muuten tamma on kyllä ihana.” Sara hymähti vastaukseksi. Siirryimme seuraavan laitumen luo, jossa olivat Combat, Majestrike, Texter, Akeela, Koli, Quiqqi ja Indigo. ”Ei taida mikään miellyttää sinua” Sara oletti. ”Ei oikeastaan. Combatilla ja Majestilla on muutenkin jo hoitajat” vastasin. ”Texter, Koli, Quiqqi ja Indigo olisivat okei, mutta kaikissa on omat vikansa”.

Katselimme vielä seuraavat tarhat. Olin jo ihastunut Danaan ja lähtemässä kohti tallia. Siihen täsmäsi kaikki haluamani tuntomerkit: se on poni, sopii kisaratsuksi ja siinä on hieman haastetta. ”Pakko käydä vilkaisemassa vielä pihatto” sanoin Saralle. Kävelimme reippaasti, että ehtisimme käydä taluttelemassa uutta hoitsuani ja jotain Saran hoitsuista. Silmäni kohtasivat tummanruskean shetlanninponin kanssa. Se katsoi minua ja minä katsoin takaisin. Kävelin eteenpäin huomaamatta mitään muuta kuin tuon ponin. Tunnistin sen Roxana Lillyksi, joka oli Iitun entinen hoitoponi. Saavuin aidalle Saran kanssa. Lily katseli minua aidan toiselta puolelta. Se tuli meitä lähemmäs. Silitin sen turpaa. ”Mä otan Roxana Lillyn hoitoponiksi” sanoin turhan kovalla äänellä. ”Mutta sunhan piti ottaa Dana” Sara muistutti. ”Ei, mä otan Lilyn” vastasin taas korotetulla äänellä. ”No hyvä on” hän sanoi.

Kävelin kohti tallihuonetta. Sara oli jo lähtenyt hakemaan Marylandia tarhasta. Minua hieman jännitti, sillä joku muu olisi voinut jo ehtiä varata sen. Koputin oveen, vaikka olisin voinut ihan hyvin vain avata oven. Ehdin odottaa ehkä puoli minuuttia ja sitten Katatu avasi oven. ”Onko sinulla asiaa?” hän kysyi ja minä nyökkäsin. ”Mennään vaikka istumaan tuonne” Katatu sanoi. Hän istahti pöytänsä taakse ja minä istahdin toiselle tuolille. Katselin huonetta, jossa olimme vain me kaksi. ”Mitä asiaa sinulla oli?” Katatu sanoi turhan vakavana. ”Sanko Roxan Lily hoitsu?” sanoin mahdollisimman nopeasti. ”Anteeksi?” Katatu sanoi kysymyksenä. ”Saisinko Roxana Lillyn hoitoponiksi?” sanoin hitaasti. ”Saat” hän vastasi. ”Jes!” minä huudahdin, mutta sitten tajusin, että olimme tallissa. ”Haluat kaiketi mennä tapaamaan uutta hoitoponiasi” Katatu sanoi. Nyökkäsin hänelle ja lähdin ulos, mutta nappasin ensin riimun mukaan.

Lily tuli kutsusta luokseni ja antoi minun ottaa kiinni itsensä. Rapsutin tammaa otsalta kävellessämme. Se koitti vetää minua perässäni pikakäynnillä, mutta tein toistuvasti pidätteitä. ”Rauhotus nyt vähän Lily” sanoin nauraen ponille.
Harjauspuomilla sidoin sen kiinni vetosolmulla. Sara harjasi jo Marylandiä. Hän oli ystävällisesti tuonut myös Lilylle harjat. Harjauksen alettua, poni rentoutui. Se nautti, kun harjasin pitkillä vedoilla. Lily oli suhteellisen puhdas, mutta harjasin silti sen pitkää ja paksua karvaa kauan.

Kävin viemässä molempien harjat takaisin talliin samalla, kun Sara vahti poneja. Ajattelin matkalla Lilyä, joka odottaisi minua taas ulkona. Se sai minut kiirehtimään. Olinkin jo hetkessä takaisin ponien luona. ”Sittenkö mennään?” kysyin. ”Jep” Sara irroitti riimunnarun harjauspuomista ja minä tein samoin.
Mahduimme hyvin kävelemään vierekkäin tietä, joka johti pelloille. Lily ja Maryland haistelivat hetken toisiaan, mutta näyttivät hyväksyvän toisensa. Pellot avartuivat isoina edessämme. Hoputimme poneja raviin ja ne lähtivät heti. Lilyllä tuntui olevan kiire, mutta ohjasin sen Marylandin perään, jotta sain tamman hallittua. Annoimme ponien mennä suhteellisen rennosti. Pian meidän oli pakko hengähtää. Pellot olivat jo jääneet taakse. Olimme saapuneet isolle aukiolle. Minä ja Sara joimme juomapulloistamme. Poneille ei valitettavasti ollut juotavaa.
Käännyimme jo nyt takaisin. Menimme jo tutuksi tullutta reittiä. Rapsutin vähän väliä Lilyn kaulaa. Olin täysin ihastunut tammaan, vaikka tämä olikin ensimmäinen päivä sen kanssa.

595 sanaa

Vastaus:

295 vr

Nimi: Mila

22.06.2018 10:40
Istuin bussissa kohti tallia. Ulkona ei paistanut aurinko, mutta oli tukalan kuuma. Näinä hetkinä olin onnellinen bussin hyvästä ilmastoinnista. Vieressäni istui Sara, jonka kanssa juttelimme tulevasta tallipäivästä. ”Onko päivän suunnitelma vielä voimassa?” kysäisin Saralta. ”On, ensin ponit tarhaan, karsinoiden siivous, Kunovélla ja CanCanilla agilityä, Nuutilla ja Dragonilla riimumaasto, Holben rapsuttelua ja kouluttamista, sinä menet trailia Delaneyllä ja minä autan. Pilotille meillä ei ollutkaan suunnitelmaa” hän sanoo. ”Sitten keksitään suunnitelma” sanoin. ”Mutta, jos ei keksitä, talutetaan se vain takaisin talliin” Sara ehdotti. ”Hei, Moonlightin pysäkki näkyy jo, paina nappia!” huudahdin. Sara painoi nappia ja pian bussi pysähtyi. Nousimme ulos sieltä.

Juttelumme jatkui vielä bussipysäkiltä tallille. Kummallakaan ei ollut parhaita tallivaatteita. Minulla oli jalassani crocksit ja Saralla sandaalit. Molemmilla oli päällään lippikset ja t-paidat ja shortsit. Sora rapisi kenkien alla ja pieni tuulenvire halkoi ilman tasaisin väliajoin. ”Ei päästäkkään viemään poneja tarhoihin” Sara sanoi. Minäkin huomasin nyt, että lähes kaikki ponit -mukaan lukien meidän hoitoponit mukaan lukien- olivat tarhassa. ”Sitten suoraan karsinoita siivoamaan” totesin. Sara nyökkäsi. Me lähes juoksimme talliin, mutta kuitenkin kävelimme, sillä eihän tallissa saanut juosta. Se olisi voinut säikäyttää lähes olematonta tallissa olevaa hevosmäärää.

Kävimme hakemassa talikot ja kottikärryt lantalan viereltä. ”Sitten hommiin” totesin. Lähdimme molemmat eri suuntiin -Sara Nuutin karsinalle ja minä Pilotin. Työnsin kottikärryjä, -joiden päälle olin laittanut talikon- pitkin tallin käytävää. Laskin, että otin matkalla 27 askelta. Mitä edes teen sillä tiedolla? mietin. Tuskin siitä edes on mitään hyötyä. Avasin kevyesti karsinan liukuoven ja astuin sisälle. ”Nyt sitten hommiin” totesin. Työnsin talikon märkien alusten alle. Nostin sen ylös ja kippasin kottikärryihin. Työnsin talikon uudestaan märkien alusten alle ja nostin kottikärryyn. Pujotin talikon lantakasan alle. Nostin sitä hieman ylöspäin ja ravistin niin, että se puhtaat aluset tippuivat takaisin karsinaan. ”Ensimmäinen karsina siivottu, mutta lisää alusia pitää vielä hakea” sanoin enemmänkin itselleni. Kävelin takaisin lantalaan, jossa kippasin likaiset aluset sinne. Huomasin Saran. ”Saitko siivottua jo molemmat karsinat?” kysäisin. ”En, vasta Nuutin” hän vastasi. Täytin kottikärryn nyt puhtailla alusilla. Vein ne Pilotin karsinan luo ja kippasin sinne. Tasoitin niitä hieman, vaikka poni ne kuitenkin laittaa paremmin. Naurahdin tuolle todelliselle asialle.

Kävelin suoraan Pilotin karsinalta, Holben karsinalle. Tai enemmänkin se Sacran karsina on. Nyt otin ensin lannat pois ja vasta sitten märät aluset, joita olikin tässä karsinassa enemmän. Toki kaksi ponia sotkee enemmän kuin yksi. Työ alkoi jo tuntua raskaalta. Ajattelin kaikkea, mitä tekisimme Saran kanssa sen jälkeen. Se auttoi minua kestämään raatamisen. Kun vein likaisia alusia lantalaan, Sara tuli minua vastaan. ”Voinko auttaa?” hän kysyi. ”Jos vaikka siivoat Delaneyn karsinan?” ehdotin. ”Sopii” Sara vastasi. Lähdimme takaisin karsinoille. Minä kippasin puhtaat aluset Holben ja Sacran karsinaan ja kävin sitten CanCanin karsinan kimppuun. Tamma oli ollut yönkin ulkona, joten karsina oli suhteellisen siisti. ”Vielä Dragonin karsina” mutisin. Sen siivoaminen kävikin nopeasti. Sarakin oli saanut jo Delaneyn karsinan puhtaaksi.

”Meillä on vielä hetki aikaa ennen kuin ponit saavat päiväheinät. Voidaan auttaa jakamaan ne” sanoin. ”Mitä, jos siivottaisiin sun kaappi?” Sara ehdotti. ”Okei” sanoin. Riisuimme kenkämme tallihuoneen eteen, sillä emme halunneet likastaa lattiaa. Avasin alarivissä olevan kaappini. ”Tyhjennetään se ensin” päätin, kun tavarat pursusivat pienestä kaapista päällemme. Sara nyökkäsi minulle. ”Lajitellaan ne ensin” hän sanoi. Sehän sopi minulle hyvin. ”Löytyihän ne porkkanat, jotka eilen olivat kateissa!” huudahdin, mutta Katatu hyssytteli. ”Tuohon vaatteet” osoitin kasaa, jossa oli jo ratsastushousut ja -hanskat. ”Okei” Sara sanoi ja nosti minun kisa ratsastushousuni siihen. Kypärä pääsi koristamaan tuota kasaa. ”Kuinka monta herkkukeksipakettia sinulla on?” Sara huokaisi. ”Jokaiselle ponille muutama” naurahdin. Nostimme vielä kasat kaappiin ja ripustimme muutamat riimut koukkuun. Suljin kaappini oven. ”Valmista tuli” sanoin ja vedimme ylävitoset Saran kanssa.

Etsimme Samathaa, joka ruokkisi hevoset, mutta emme aluksi löytäneet häntä. Katsoimme varmaan kaikki karsinat läpi. Löysimme hänet kuitenkin rehuvarastosta. ”Miksemme tajunneet etsiä sinua täältä?” sanoimme yhteen ääneen. Samatha vilkaisi meihin. ”Onko tytöillä jokin hätänä?” hän kysyi. ”Ei!” sanoin topakasti. ”Mutta voimme auttaa ruokkimisessa” Sara jatkoi lauseeni loppuun. ”Kiva saadakkin apulaisia” hän sanoi. ”Laidetaan hevosille, jotka tarvitsevat lisäravinteita ne valmiiksi karsinoihin ja viedään sitten heinät ulkona oleville hevosille” Samatha selosti. Lähdimme matkaan. Harva hevonen tarvitsi lisäravinteita, sillä lähes kaikki hoitajat antavat ne liikunnan jälkeen itse.

Sen jälkeen työnsimme heinät ulos. ”Jokaiseen tarhaan monia kasoja, jotta myös aremmat hevoset pääsevöt syömään” muistutin itseäni. ”Kaksi kertaa enemmän on hyvä” Samatha sanoi. ”Dragon ainakin tykkää ahmia muiden ruuat” sanoin. ”Troija on myös ahne” kerroin, mutta tajusin, että Samatha tiesi sen jo. Heitimme kaikkiin tarhoihin monia kasoja. Vaikka meitä oli monta, se vei kauan aikaa. Kello oli jo puoli kaksi, ku olimme valmiit. Samatha lähti siivoamaan karsinoita ja minä ja Sara tallihuoneeseen. Me molemmat söimme aamulla tekemämme leivät. Tästä tulisi vielä pitkä päivä. Nyt olisi paras osuus edessä, eli ratsastus ja ponien hoito.

Nappasimme Saralle lainariimun ja CanCanin riimun mukaamme. ”Agilityllä aloitetaan” Sara sanoi hieman huvittuneena. Lähes juoksimme tarhoille. Kumpikaan poni ei olisi halunnut lähteä pian syödyn heinäkasan ääreltä. Lopulta saimme ne houkuteltua ruoholla mukaamme. Kuno veti ketjunarusta kovaa, mutta Cara pysyi ilman ketjua hallinnassa. Jouduimme hieman vetämään tarhaan ja laitumelle haikailevia poneja eteenpäin.

Tallissa sidoimme ne käytävälle. Cara tutkiskeli harjoja, mutta Kuno koitti purra Saraa. ”Kunové” kuului hänen tiukka äänensä aika ajoin. ”Sano, jos tarttet apuu” ilmoitan Saralle. ”Joo” hän vastaa minulle. Rapsuttelin Caraa samalla, kun harjasin. Vedin pitkiä vetoja lyhyt karvaisella, mutta hieman kovalla harjalla. Jouhet kampasin täysin suoriksi. Kaviot harjasin myös ulkopuolelta koukun päässä olevalla harjalla. Sarakin oli jo valmis, joten talutimme ponit ulos. Aurinkokin oli nyt alkanut paistamaan. Kunon laikukas ja Caran valkoinen karva hohti puhtauttaan. Talutimme shetlanninponit kentälle. Sidoimme ne vielä hetkeksi kiinni aitaan, jotta pystymme laittamaan esteet kentälle. Onneksi olimme saaneet varattua kentän puoleksi tunniksi vain meidän käyttöön. Muutama ratsastaja käveli vielä loppukäyntejään.

”Tuohon vesieste, kolme askelta väliin ja rengaseste, pujottelutolpat tuonne ja silta toiselle puolelle” Sara luetteli. Rakensimme nuo esteet paikoilleen. ”Laitetaan vielä pressu tuonne” osoitin paikkaa ja Sara vei sen sinne. ”Mites olisi hulavanteen läpi kiipeäminen?” Sara kysyi. ”Käy, vaikka Kuno ja Cara varmaan jäävät mahastaan kiinni” naurahdin. ”Valmista tuli” Sara totesi. Viimeisetkin ratsastajat olivat jo lähteneet. Kävin sulkemassa vielä portin. Katselin kenttää, joka oli nyt täynnä esteitä. Haimme ponit aidan viereltä. Caralla oli suitset päällään, mutta Kunolla vai riimu ja ketjunaru. Annoimme ensin ponien tutustua esteisiin. Taluttelimme niitä sekä ravissa, että käynnissä ympäri kenttää. Tunsin, kuinka hiki valui jo nyt minua pitkin. Toivoin hartaasti, että aurinko menisi pilveen.

Hoputin Caraa raviin. Lähestyimme kolmekymmentä senttiä korkeaa estettä, jonka olimme päättäneet vielä tehdä. Olimme koko ajan lähempänä. Caran vauhti kiihtyi kiihtymistään. Luulin jo, että se ponkaisi ilmaan, mutta se pystähtyi. Minä jatkoin juoksemista. Naru onneksi irtosi pian kädestäni. Tasapainoni horjui hieman. ”Cara!” huudahdin. Juoksin takaisin tamman luo ja nappasin kiinni narusta. Lähestyimme uudestaan estettä. Nyt koitin vielä enemmän saada ponia ravaamaan reippaasti. Caran kaviot irtosivat maasta ja se hyppäsi esteen yli. Palkitsin ponin rapsutuksilla. ”Seuraavaksi pressu” totesin. Tamma käveli sen yli lähes tottuneesti.

Annoin ponin kävellä pujottelutolpat. Se meni ne hyvin pienillä kaarroksilla. Niiden jälkeen nostin taas ravin. Hyppäsimme ravissa vesiesteen. Tai Cara hyppäsi ja minä juoksin vieressä. Poni veti jopa muutaman pukin. ”Alatkin innostua” sanoin ponille. Seuraavaksi ohjasin tamman rengasesteelle. Se hyppäsi sulavasti esteen läpi. Siirsin Caran käyntiin ja rapsutin sitä. Katselin kuinka Kuno käveli kiikkuvan sillan yli ja siirtyi heti sen jälkeen raviin. Näin miten ori hyppäsi liiotellusti ristikon. Talutin Caran sillalle. Poni epäiröi, sillä silta liikkui aina, kun tamma vain koskettikin sitä. Annoin Caran haistella ja tutkia sitä hetken rauhassa. Sen jälkeen talutin jo vähemmän epäröivän ponin sillan yli. Tulimme sen uudestaan, koska halusin enemmän luottamusta shetlanninponiin.

”Viimeinen este” houkuttelin Caraa. Talutin, eli oikeastaan vedin perässäni ponia. Sen into oli nyt häipynyt johonkin. Viimeiseksi esteeksi oli jäänyt hulavanne. Juuri nyt Sara ja Kuno menivät sen läpi. Ensin Sara ja sen perässä Kuno, mutta hieman hitaammin. Ori selvästi nautti siitä, että Sara joutui nostamaan jalat yksitellen läpi. Kun he olivat menneet sen läpi, oli meidän vuoro. ”Tämän jälkeen pääset laitumelle” lupasin ponille. Nostin hulavanteen itseni yli. Sitten narua pitkin ja lopulta ponin pään yli. Nostin etujalat yksitellen ylös ja laskin alas. Vein renkaan Caran kylkien ja selän yli. Tiputin sen takajalkojen ympärille. Hoputin ponia liikkumaan. ”Kaikki esteet suoritettu!” sanoin Saralle. ”Minulla on vielä pressu” hän sanoi.

”Viedäänkö ensin ponit laitumelle ja vasta sitten korjataan esteet pois?” ehdotin. ”Käy” Sara vastasi. Pidin tiukasti kiinni Caran riimunnarusta. Se ryntäsi kohti laitumia. Ihmettelin, kuinka paljon voimaa noin pienestä ponista lähtee. ”Shetlanninponit ovat maailman vahvimpia poneja/hevosia, siis kokoonsa verrattuna” sanoin Saralle, joka vain nyökkäsi vastaukseksi. ”Nähdään taas Cara!” huusin laukkaavan shetlanninponin perään. ”Heippa Kuno!” Sara huusi. Katselimme, kuinka iloisesti ne pukittelivat muiden ponien joukossa. ”Sitten ois siivoomisen aika” sanoin Saralle, ja me lähdimme taas kentälle.

Avasin portin, jotta pääsimme kentän sisäpuolelle. Päähäni nousi ajatus meistä noukkimalla esteitä kentän ulkopuolelta. Naurahdin tuolle ajatukselle. Esteiden purkaminen tuntui paljon rasittavammalle kuin kasaaminen. Nyt ei saanut miettiä miten esteet suoritetaan ja missä jörjestyksessä. Ne piti vain laittaa paikoilleen. Aurinko meni taas pilveen. Mielestäni se oli ihan hyväkin. Muuten paistuisin tänne.

Kävimme hakemassa tallista riimut ja narit Nuutille ja Dragonille. Lähes juoksimme tarhoille. Dragon ja Nuutti tulivat kiltisti luoksemme. Nousin jo nyt selkään, mutta Sara pysytteli maan tasalla. Toki minulla oli paljon enemmän luottamusta poniin. Nyt lähes puhtaille poneille riitti vain pikainen harjaus jonka jälkeen solmimme riimunnarut ohjiksi. ”Tästä tulee kivaa” sanoin Saralle. ”Tai sitten ei, kun tämä täysiverisistä polveutuva hevonen pääsee vauhtiin” hän naurahti. ”Pilotissakin on täysiveristä, mutta se vaikuttaa enemmän ärhäkälle shirehevoselle” sanoin.

Nousin tallinpihalta uudestaan ponin selkään. Nyt Sarakin kiipesi Nuutin kyytiin. Jätimme kengät pois jaloistamme. Napautin aivan kevyesti pohkeilla, jolloin Dragon lähti rauhalliseen, mutta tasaiseen käyntiin. Käänsimme levälle, hieman umpeen kasvaneelle tielle. Mahduimme hyvin ratsastamaan vierekkäin. ”Ravataanko?” kysyin hetken päästä. ”Enpä tiedä” Sara empi. ”Äsh, ei siinä kuinkaan käy” suostuttelin. ”No, okei ravataan sitten” hän suostui. Otin paremman ohjastuntuman Dragoniin ja paransin ryhtiäni. Huomasin Saran tekevän samoin. Painoimme pohkeet lähes saman aikaisesti ponien kylkiin. Ne ampaisivat matkaan -Dragon kuitenkin hieman hitaammin. Pysyin hyvässä tasapainossa orin tasaisilla askelilla.

Ravipätkän jälkeen annoimme ponien hieman levähtää. Käänsimme ne kapealle metsätielle. Mahduimme hädin tuskin kulkemaan jonossa. Nousimme jalustimille ylämäen sattuessa kohdalle. ”Mahtava laukkasuora” Sara totesi edessämme aukeutuvasta tiestä. Kummastelin miten iso Moonlightin metsä oli. ”Eli laukataan siis” täydensin. Mahduimme taas menemään vierekkäin, mutta emme menneet. Minä menin edeltä rauhallisella ja turvallisella Dragonilla. Sara tuli perässä hieman kuumuvammalla Nuutilla.

Siirsimme laukasta ravin kautta käyntiin. Annoimme ponien kulkea aivan rentoina peltojen välistä polkua. Pellot vaihtuivat hiljalleen tarhoiksi, joissa eri väriset ponit ja hevoset oleskelivat. Osa söi vielä ruokiaan ja osa leikki toistensa kanssa. Muutama hevonen rapsutti toisiaan. Jouduin patistamaan Dragonia eteenpäin, sillä sitä kiinnosti vain ruoka. Yritin selittää sille, että ilman lupaa ei syödä, kun ratsastetaan, mutta se ei tuntunut ymmärtävän. Nousimme selästä alas jo nyt. Avasimme tarhojen portit ja päästimme orit laukkailemaan sinne.

”Suunnitelmat menee uusiksi” Sara sanoi tallissa. ”Miksi?” kysyin hieman epäluuloisena. ”Äiti oottaa mua jo pihalla. Nähään joku päivä” Sara sanoi ja lähti ulos tallista. Vilkutin hänen peräänsä, vaikka tyttöä ei edes enään näkynyt. Otin kaapistani viisi porkkanaa, jotka olin eilen sinne laittanut. Kävelin käytävää pitkin ja jätin ne kaikkien hoitoponieni karsinoihin. Holbe tuskin söisi sitä, mutta edes joku. Nappasin mukaan Nellyn riimun ja narun. Kävelin kohti tarhoja, joista yhdessä näin Delaneyn eli Nellyn. Punainen nahkariimu ja musta ketjunaru roikkuivat olallani. Pujahdin tarhan puisen aidan alta tarhaan. Kävelin rauhallisesti, mutta päättäväisesti Nellyn luo. Se seisoi paikoillaan ja heilutti häntää puolelta toiselle rauhallisesti. Tamma lepuutti oikeaa takakaviotaan. Sen silmät olivat puoliksi kiinni, mutta Nelly piti katseensa minussa. Sen korvat osoittivat eri suuntiin ja alahuuli roikkui hieman. Eli kaikki rentoutuneen hevosen merkit. Vihelsin hiljaa, jotta Nelli kiinnittäisi huomionsa minuun. Se ei kuitenkaan liikkunut vaan pysyi paikoillaan niin kauan, että sain riimun päähän ja narun kiinni. Tamma lähti liikkeelle vasta, kun minäkin lähdin.

Laitoin Nellyn varmuuden varalta molemmilta puolilta kiinni käytävälle. Aloitin harjaamisen vasemmalta puolelta. Pyöritin kumisukaa tamman paksua ja likaista karvaa vasten. Kaikki liat tuntuivat siirtyneen minun päälleni. Olin jo vaihtanut ratsastushousut jalkaan ja kypäräkin oli jo päässäni. Kenkinä minulla oli jodhpurit. En ollut kiinnittänyt chapsejä niihin, sillä pidän enemmän vapaammasta tyylistä. Kiersin Nellyn toiselle puolelle riittävän kaukaa, että se ei ylettynyt puremaan. Harjasin toisenkin puolen kumisualla. Seuraavaksi vuorossa oli pehmeän harjan vuoro. Harjasin pitkin vedoin kaulalta kohti takaosaa. Jalatkin saivat hyvän puhdistuksen. Pään harjasin siihen tarkoitetulla harjalla, mutta jouhet selvitin sormin. Kaviot puhdistin molemmilta puolista kaviokoukulla ja sen harjalla. Ulkopuolen pelkällä harjalla.
Nostin raskaan satulan vain hieman minua matalampaan selkään. Vyön laittamisessa meni aikaa, sillä en ollut vielä tottunut lännenratsastussatulaan. Pujoitin suitset, joissa ei ollut ollenkaan kiinnitettäviä remmejä Nellyn päähän. Jouduin painamaan hammaslomasta, jotta se avaisi suunsa. Otin ohjat pois kaulalta ja kannustin tammaa eteenpäin.

Talutin Nellyn kentälle, jossa vielä kiristin satulavyötä ennen selkään nousua. Jalustimet olivat sopivan mittaiset, joten ponkaisin selkään. Ennen kuin ehdin löytää oikealla jalalla jalustimen, tamma lähti kävelemään. Tein toistuvia pidätteitä, jolloin hevonen pysähtyi. Annoin hieman pohkeita ja ohjasin Delaneyn uralle. Tamman askeleet keinuttivat minua mukavasti. Nelly askelsi reippaasti, mutta ei liian reippaasti. Sara oli ystävällisesti pystyttänyt minulle kolme tynnyriä kentälle ennen kuin lähti. En päättänytkään mennä trailia, sillä minulla ei ollut apuria siirtelemään esteitä. Barrel racing eli tutummin tynnyrinkierto sopi hyvin tänään meille.

Lämmittelin Nellyä ravaamalla laajoja kaaria molempiin suuntiin. Tein käynnissä myös klassisesta ratsastuksesta tuttuja voltteja. Tamma taipui hyvin ja keskittyi ratsastukseen. Pian tulin isolle ympyrälle. Nostin rauhallisesti laukan. Istuin tasaisesti molemmilla istuinluillani ja annoin Nellyn askelten keinuttaa minua. Hidastin ponin käyntiin ja vaihdoin suuntaa ympyrällä. Nostin uuden laukan ravin kautta. Annoin taas hevosen askelten keinuttaa minua. Nellyn laukka tuntui ihanan pehmeälle.

Annoin tamman laukata ympyrältä suoraan kohti tynnyreitä. Ensin keskimmäinen tynnyri. Ratsastin hieman turhan kaukaa. Pistin mieleen, että seuraava tulisi ratsastaa lähempää. Kiihdytin hieman vauhtia. Käänsin istunnalla ja ohjilla Nellyä toiselle tynnyrille. Kiersimme sen turhan läheltä. Polveni osui tynnyriin, joka ei onneksi kaatunut. Ohjasin tamman viimeiselle tynnyrille. Vauhtia kertyi suhteellisen paljon. Kiersimme sen lähes täydellisesti ja viimeistelimme apilan.

Sanat: 2243

//Saako tällä superkirjailijan? Lisäksi tavoittelen edelleen lännenratsastajaa ja agilityilijää. Tää oli kai neöjäs lännenratsastuskerta ja kolmas agilitykerta.

Vastaus:

300vr, saat, kuin myös lännenratsastaja, agilityilijä ja temppuilija -merkit. :)

Nimi: Mila

20.06.2018 16:17
Katsahdin herätyskelloon, joka näytti vasta viittä. Laitoin sen pois päältä, vaikka herätys soisi vasta kolmen tunnin päästä. Vaihdoin suoraan yöpuvusta tallivaatteisiin. Koitin tehdä aamupesut mahdollisimman hiljaa, mutta se ei ollut hirveän helppoa sähköhammasharjan takia. Hiivin portaita pitkin alakertaan ja silitin taulussa olevan hevosen kuvaa. Istahdin keittiön pöydän ääreen ja tuijotin seinää. Vaikka äsken olin aivan pirteä, nyt minua väsytti kamalasti. Avasin pöydällä olevan puhelimen. Painoin nappikuulokkeet korviini. Musiikki piristäisi minua varmasti. Napautin soittolistan päälle ja nousin ylös tuolilta. Kaadoin kuppiin muroa ja maitoa. Lasiin taas omenamehua ja vielä lusikka kuppiin. Istahdin taas alas ja aloin syömään.

Minusta tuntuu, että söin aivan liian hitaasti. Kello näytti jo varttia vaille kuutta. Muut eivät olleet vielä heränneet. Kirjoitin lapulle, että olen tallilla ja jätin sen pöydälle. Ilman sitä äiti huolestuisi minusta. Puin päähäni jo nyt ratsastuskypärän. Katselin ovesta ulos ja puin päälle vielä sadetakin ja vaihdoin ratsastuskengät kumppareihin. Pakkasin kuitenkin ne reppuun eväiden ja porkkanoiden kanssa. Yksi jokaiselle hoitoponille, laskin päässäni. Varalta laitoin kyytiin myös tallihupparin. Voi olla, että ulkona on kylmä. Mutta sellaista Suomen kesä on.

Suljin oven jättämättä turhaa ääntä. Sitten kävelin portaat sateeseen ja avasin märän pyöräni lukon. Lähdin polkemaan pitkin asvalttista pihatietä. Käänsin pyöräni kuitenkin pian kapealle metsätielle. Vesi roiskui aina, kun ajoin vesilätäkön läpi. Pyöräni renkaat upposivat mutaan ja ajaminen oli raskasta. Talutin pyörän ylämäen päälle. Alamäki olikin paljon paremmassa kunnossa. Metsätie yhdistyi leveämpään autotien reunaan. Ajoin hetken siinä, mutta pian käännyin valkoisella kivellä päällystetylle moonlightin tielle. Talli ja sen ympäristö näkyivät jo. Poljin lisää vauhtia ja annoin tuulen tuivertaa korvissa. Sade oli jo hieman hiljentynyt, mutta ei kokonaan loppunut.

Pian pyörä oli parkissa ja minä tallissa. Ponit olivat juuri saaneet aamuheinänsä. Kello näytti hieman yli kuutta. Siirryin tallihuoneen puolelle, jossa huomasin heti Katatun. Vaihdoin sadetakin huppariin. Jätin vielä sadetakin kuivumaan enkä työntänyt sitä kaappini pohjalle. Katsahdin Katatuun, joka hymyili minulle oudolla ilmeellä. ”Älä pidä mua jännityksessä. Sulla on jotain asiaa” sanoin jo intopinkeänä, vaikka en tienny mitä asia koski. ”Asia on niin, että Sacran varsa on syntynyt” Katatu sanoi ihan normaalilla äänellä. Minun oli vaikea olla kiljahtamatta.

Kävelimme yhdessä käytävää pitkin tamman karsinalle. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun kuljin vanhan hoitoponini luo. Eläinlääkäri Mari oli juuri tullut tutkimaan Sacraa ja varsaa. Katselin Katatun kanssa, kun hän tutki Sacraa. ”Mikä varsan nimi on?” kysyin. ”Sen nimi on Holbe” Katatu vastasi. ”Ihana nimi” sanoin vielä. Sacra oltiin saatu nyt tutkittua, mutta oli Holbn vuoro. Varsa kuitenkin oli kova piiloutumaan emänsä taakse. ”Voisitko pitää sitä paikallaan?” Mari kysyi. En aluksi tajunnut hänen tarkoittavan minua, mutta kun Katatu vinkkasi työntämällä hellästi selästä menin. Kävelin päättäväisesti karsinaan. Otin orin kaulasta hellästi kiinni. Se yritti purra minua, mutta eihän pienellä varsalla ollut hampaita. Aina, kun tunsin Holben ikenet sanoin topakasti ”Ei”. Hieroin orin lapoja, sillä olin kuullut, että sillä on rauhoittava vaikutus. ”Kiitos” Mari sanoi minulle viel ennen kuin lähti. Vilkutin hänen peräänsä. ”Saanko Holben hoitoponiksi?” tajusin viimein kysyä Katatulta. ”Saat” hän vastasi. ”Mutta anna sen nyt edes hetki ola rauhassa. Voit auttaa Nalaa ja Samathaa viemään poneja ulos.”

”Voinko auttaa?” kysyin Nalalta, jolla oli Gribba, Menace ja Missi talutuksessa. ”Jos vaikka viet Menacen tarhaan” hän sanoi ja minä nyökkäsin. Lähdin kuljettamaan welsh ponia, jota seurasi pieni varsa kohti tarhaan. Katselin jatkuvasti miten varsa hoipelteli ohuilla ja pitkillä jaloillaan. Tarhassa oli jo Glæsa ja hänen varsansa Stanley. Päästin Menacen ja Monroen heidän luo. Huokaisin, kun näin Pilotin ja Rejhanin jo tarhoissaan. Nuo kaksi pirua. Seuraavaksi sain taluttaa Mörkön tarhaan. Se pomppi minne sattuu taluttaessa ja yritti purra minua monesti. ”Vielä CanCan ja Lucia” Samatha totesi. Hän itse otti Lucian ja minä CanCanin, joka itseasiassa oli uusi hoitoponini. Shetlanninponi hieman kiirehti, mutta muuten käyttäytyi oikein siivosti.

”Jos haluat vielä auttaa, voit siivota karsinoita” Nala sanoi. ”Aina valmiina tallitöihin” sanoin ja naurahdin. Samatha ja Nalakin nauroivat. Kävimme hakemassa kolmet kottikärryt ja kolme talikkoa. Minä siivosin ensimmäisenä Indigon karsinan. Ori oli selvästi leikkinyt juomakupin vedellä. Seuraavana vuorossa oli Hopen karsina. Huomasin sen olleen paljon siivommin. Seuraavina olivat Pilotin, Dragostea Din Tein, Autummin, Julien, Nuutin, Bellen, Mintyn ja Majestriken karsinat. Kymmenen karsinan siivoaminen alkoi käydä jo voimille. Siivosin vielä Delaneyn karsinan. Sitten minun oli lähdettävä valmistautumaan tunnille.

Vaihdoin päälleni takaisin sadetakin ja vaihdoin nyt kumpparit jodhbureihin. Ratsastushousuni olivat jo kastuneet kaikessa tekemisessä ulkona, mutta eipä se mitään. Kävin matkalla ulos hakemassa Dragonin riimun ja narun sen karsinan luota. Melkein juoksin orin tarhalle. Minulla alkoi olemaan jo kiire. Enään kaksikymmentä minuuttia aikaa. ”Dragoon” huhuilin tarhan portilta ja puristin kovemmin herkkukeksejä. Valloitava mintun ja kauran tuoksu leijui orin sieraimiin. Se laukkasi luokseni ja pysähtyi vaikuttavasti eteeni. Annoin sille herkkukeksin ja pujoitin samalla riimun päähän. Matkalla annoin vielä toisen.

Tallissa päästin Dragonin vapaaksi karsinaansa. Harjasin ensin sen kumisualla, vaikka poni olikin aika puhdas. Seuraavaksi kävin orin läpi pehmeällä harjalla. Vielä otin kaviot. ”Sehän kävi nopeasti” totesin. Olin jo kantamassa satulaa kohti karsinaa, mutta päätinkin sitten mennä ilman. Saisi nyt poni olla vähän kesätunnelmissa, vaikka yhdet kilpailut tulisikin käytyä tämän orin kanssa ensi viikolla. Kävin sitten viemässä satulan takaisin. Puin Dragonille ensimmäisen kerran uudet PS of Sweden high jump revolution-suitset. En laittanut edes ruoho-ohjia ponille.

Ulkona tapasin Katatun sekä Tarleenan Majestrikellä, Viivin Bellellä ja Eerikan Circus Monsterilla. ”Voidaankin sitten lähteä, ajattelin, että voitaisiin hypätä muutamia maastoesteitä, kun te kaikki olette jo vähän hypänneet” Katatu sanoi. ”Joo” sanoimme yhteen ääneen. Katselin muiden varustusta. Myös Tarleena oli ilman satulaa. Tällä kertaa Katatu oli valinnut ratsukseen Louin. ”Otetaan järjestykseksi minä, Eerika, Mila, Tarleena ja viimeiseksi Viivi, Katatu huusi. Me järjestyimme siten. Huomasin, että hän katsoi hieman ratsastajien ja hevosten kokemusta. Arvelin, että Viivi oli viimeinen, sillä Circus Monster tuskin kestäisi sitä, että sen takana on tamma.

Lähdimme matkaan käynnissä. Annoin Dragonin mennä hieman pitkin ohjin. Juttelin takanani olevan Tarleenan kanssa. Aihe oli vähän milloin mitäkään. ”Ravia” Katatu huusi. ”Ravia” hän huusi uudestaan. Nyt vasta kuulin sen. Annoin Dragonin mennä hetken hieman reippaammin, jotta saimme Eerikan kiinni. Nyt sainkin tehdä jo töitä. Kevensin, vaikka minulla ei ollut jalustimia. Koitin pysyä Dragonin askeleiden tahdissa. Se tuntui nyt kuitenkin erittäin vaikealta. ”Takaisin käyntiin” Katatu huusi. Minä olin nyt hänelle erittäin kiitollinen. En olisikaan halunnut ravata yhtään pidempään, vaikka ponin askeleet olivatkin erittäin pehmeät. Käännyimme risteyksestä oikealle. Eteemme avautui leveämpi tie ja loiva ylämäki. Kävelimme sen päälle. Muut nousivat jalustimille, mutta minä ja Tarleena koitimme pysyä ilman niitä ylhäällä. Alamäki oli ylämäkeäkin loivempi. ”Nyt laukataan. Nojatkaa hieman taaksepäin” Katatu huusi jonon edestä. Hän nosti ensimmäisenä laukan, sitten Eerika, minä, Tarleena ja viimeisenä Viivi. Laukkasimne koko pitkän alamäen. Sen jälkeen käännyimme taas metsään.

Kävelimme syvemmälle metsään. Edessämme avautui maastoesterata. Kaikki esteet olivat korkeintaan kolmisenkymmentä senttiä korkeita. Sen vieressä oli toinen rata. Muuten se oli samanlainen, mutta esteet olivat korkeampia. Korkeimmat olivat jopa kuusikymmentä senttiä. ”Eerika, sinä aloitat, voit valita kumman radan menet” Katatu sanoi. Hän valitsi kuitenkin matalamman radan. Minäkin menin sen, sillä Dragon ei hyppää hirveän korkeita. ”Katatu” Tarleena aloitti ”Majestrikellä ei hypätä maastoesteitä” hän jatkoi. ”Minähän jo unohdin sen” Katatu sanoi ”Voit kävellä tuolla, muut hyppäävät muutaman kerran” hän sanoi ja osoitti paikan.

Sitten tuli Viivin vuoro. Hän sai luvan mennä korkeamman radan, kunhan ohittaisi yli 50cm esteet. Eerika hyppäsi nyt korkeamman radan. Minä menin nytkin matalamman. Viivi hyppäsi myös korkeamman radan. Ihan viimeiseksi Katatu hyppäsi Louilla matalamman radan. ”Voimme lähteä” hän sanoi. Paluumatkalla menimme pääosin käyntiä. Hieman kuitenkin ravasimme rennosti. Tai ei niin rennosti. Nyt menimme vain metsätietä. Sinne ei satanut niin kovasti. Maa olin inhottavan märkää. Tallialue näkyi jo edessä. Talutimme ponit talliin. Meillä oli kestänyt hieman yli tunti. Kello näytti varttia yli yhtätoista. Riisuin vain Dragonilta varusteet. Nyt kuivatusloimelle olisi apua, mutta sellaista en ponille ollut hankkinut. Laitoin vielä riimun päälle ja talutin orin tarhaan. Sadeloimea en nyt laittanut, vaikka vettä vielä tihkuttikin. Foxchaser hirnui minulle tarhasta. ”Et ole enään minun hoitoponini” sanoin sille. Hyvästelin molemmat orit hieman haikeina. Jätin Dragonin riimun roikkumaan aidantolppaan.

Pesin ripeästi kuolaimet Dragonin kuolaimista. Käteeni osui kaikista varusteista CanCanin ohjasajosetti. Siitä sainkin hyvän idean. Voin ajaa ilmankin kärryjä. Nappasin myös riimun, narun ja harjat mukaani. Jätin harjat sekä ohjasajosetin Caran karsinalle. Poni nimittäin tarhassa. Huhuilin sitä portilta. Tammaahan rupesi heti kiinnostamaan, sillä en ollutkaan sitä kertaakaan täältä hakenut. Se höristeli minulle ja puin samalla riimun sen päähän. ”Tule” sanoin sille. Onneksi ponilla oli ollut sadeloimi. Shettis valui kuitenkin vettä. Kävin sen hikiviilalla läpi ennen harjausta. Viimeiset talvikarvan rippeet roikkuivat vielä mahan alla. Annoin niiden kuitenkin olla. Puin ohjasajovarusteet märän ponin päälle. Talutin sen sisäkautta maneesiin, jossa oli nyt parellitunti menossa. ”En kai häiritse?” varmistin. ”Et, käytämme vai puolta maneesia, voit mennä tuolle toiselle puolelle” Katatu sanoi. Näinkin siellä Claudiaaan ja Rakshan menemässä koulua. Taluttelin ensin Caraa ympäri kenttää. Se tuntui pakenevan käsistäni. Yritin kuitenkin saada shetlanninponin tottelemaan minua.

Siirryin ponin taakse. Tamma alkoi heti tottelemaan minua paremmin. Tein käynnissä voltteja molempiin suuntiin. Tuntui oudolta ikäänkuin ajaa, mutta ilman kärryjä. Tai sitte ratsastaa, mutta ei olla selässä. Cara alkoi hieman rentoutua volteilla. Aloitin tekemään myös pysähdyksiä. Niistä tamma ei yhtään piitannu. Se nosti vain päänsä ylös ja yritti lähteä vetämään ohjista. Jätin pysähdykset hetkeksi taka-alalle. Työstin Caran kanssa hetken ravissa, vaikka pienen ponin perässä juokseminen oli yllättävän rankkaa. Se meni nimittäin yllättävän kovaa. Meidän ohjasajo tuokion kruunasi onnistunut pysähdys. Siirryin taluttamaan tammaa ja halasin sitä.

1506 sanaa

Vastaus:

300vr

Nimi: Mila

20.06.2018 13:19
Ei varsaa, mutta sen odotus oli kova

Edellisenä iltana olin levittänyt makuupussin Sacran viereiseen tyhjään karsinaan monista Katatun kielloista huolimatta. Olin päättänyt olla koko yön paikalla, jos varsa syntyisi silloin. Herätessäni poni oli makoillut, mutta varsaa ei näkynyt. Tulin syömään aamupalankin karsinan viereen. ”Anna Sacran olla hetki rauhassa” Katatu sanoi. ”Eläinlääkäri tulee tunnin päästä. Käy vaikka taluttelemassa Delaneytä tai Dragonia” hän jatkoi. Nyökkäsin, vaikka minulla ei ollut aikomustakaan totella. Hain kyllä Nellyn käytävälle. Sidoin sen tiukasti molemmilta puolilta kiinni Sacran karsinan viereen.

Pelkäsin jo, että varsa syntyisi sillä aikaa kun kävin hakemassa harjat. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sacra käveli turhautuneen näköisenä ympäri karsinaa. Aloitin harjaamaan Nellyä. Kävin muutaman sekunnin välein kurkistamassa Sacran karsinaan. Harjauksessa vierähti helposti tunnin verran. Vein ponin karsinaansa ja jäin odottamaan eläinlääkäriä, joka tulikin lähes heti. Hän vain arvio, että varsa syntyisi tämän tai muutaman seuraavan päivän aikana. Hän myös sanoi ettei Sacraa tulisi häiritä. Pilot tuli heti mieleeni. Se ainakin pitäisi ajatukseni jossain muussa.

Ennen kuin ehdin lähteä tamman luota, vieraan näköinen hoitaja (tai niin ainakin luulin) tuli luokseni. Hän esittäytyi Sigeksi ja sanoi hoitavansa Valveunta. Minä esittäydyin Milaksi ja sanoin hoitavani Dragostea Din Teitä, Delaneytä, Pilottia ja Sacraa. Lisäksi kerroin, että saisin pian Sacran varsan hoitoponiksi. ”Lähtisitkö kanssani taluttelemaan poneja maastoon?” Sigge kysyi. ”Käyhän se” vastasin, vaikka olisinkin halunnut pysyä Sacran luona. ”Oletko jo harjannut hoitoponisi?” kysäisin vielä. Sigge nyökkäsi minulle. ”Odota hetki, niin otan Nellyn karsinasta” sanoin. Ensin minun oli haettava tammalle lainariimu-ja naru. Sitten minulla vielä kesti laittaa riimu päähän.

Kun pääsimme ulos, olin ihan varma, että Katatu oli pyytänyt Siggeä lähtemään kanssani maastoilemaan. ”Oletko uusi täällä? En ole nähnyt sinua ennen” kysyin ja katsoin Siggeä silmiin. ”Olen, mutta ennen olen käsitellyt hieman hevosia” hän vastasi. Ajattelin, että vähän tarkoitti sitä, että minun pitäisi hieman neuvoa taluttamista. Hän kuitenkin otti esimerkillisesti kiinni riimunnarusta. Lähdimme leveämmälle tielle, jolla mahduimme kävelemään hevosten kanssa vierekkäin. Minusta jo Delaney näytti isolle, mutta Valveunen vierellä se oli pieni. En voinut mitenkään käsittää, miten joku voi pärjätä noin isolle hevoselle. Saatika päästä sen selkään. Ei purevassa tai potkivassa niin isoja ongelmia ollut. Ajatuksistani nousi esille hoitoponini Pilot. Se oli kyllä vahva ja voimaa löytyi kuin shireltä.

Pian Sigge keskeytti ajatukseni ”Sinä varmaan tunnet polut paremmin. Käännytäänkö kumpaan suuntaan?” hän kysyi. Huomasin, että olimme tulleet risteykseen. ”Mennään vasemmalle, oikeanpuoleinen polku loppuu kesken” selitin. Meidän täytyi nyt mennä peräkkäin hieman kapeampaa polkua. Minä menin edeltä, sillä osasin polun jotenkuten. Vilkuilin vähän ajan välein taakse miten Sigge pärjäsi. Huomasin hänen olevan aika kaukana, mutta hyvä, sillä Nelly potkii. Maistelin keksimääni lempinimeä suussani. Se sopi tammalle hyvin. Seuraavan kerran, kun katsoin taakse, näin friisiläisen syömässä. Sigge yritti vetää sen pään pois mustikkapensaasta, mutta musta hevonen ei totellut. Tein toistuvia pidätteitä Nellylle, jotta se ei lähtisi eteenpäin.

Siitäkin selvittiin. Seuraavasta risteyksestä käännyimme taas vasemmalle. Tämä polku johtaisi tallille. Mahduimme taas kävelemään vierekkäin. Juttelimme kaikesta mahdollisesta. Sigge ihmetteli, miten pystyn hoitamaan niin montaa ponia. Sanoin kuitenkin, että hoidan yleensä vain yhtä tai kahta päivässä. ”Eikö muut tule surullisiksi?” hän kysyi ja minä naurahdin. ”Pilot ei ainakaan. Se mieluusti laukkaisi päivät pitken laitumella syöden” sanoin. Nyt Siggekin nauroi.

Huomasimme tulleemme tallille. Talutin Nellyn suoraan tarhaan. Katselin, kun se laukkasi Aryannan perään. Olisin voinut väittää, että tamma vilkutti minulle. Sigge oli jo vienyt hoitohevosensa talliin. Minäkin lähdin sinne. Äitini tulee hakemaan minua. ”Ei vielä” meinaan huutaa, mutta olemme tallissa.

Vastaus:

300vr

Nimi: Mila

19.06.2018 10:11
Jatkoa..

Hetken päästä kokoonnuimme tallinpihalle. Jokainen piti hoitoponinsa ohjista kiinni. Seisoimme rivissä. Minun vieressäni seisoi Sacra. Sitten meidät jaettiin pareihin. Minä ja Sacra saimme pariksemme Nalan ja Lavenkan. Katatu jakoi lainaksi varusteita niille kenellä ei ollut. Mekin otimme Nalan kanssa lainaksi varusteet.

Pian lähdimme ponien kanssa pellolle. Jokaiselle parille annettiin alue, joka tuli kyntää. Ensin me kynnimme Nalan kanssa puolet alueesta Lavenkalla. Seuraavaksi teimme Sacralla samoin. Pärjäsimme hyvin ja ponit olivat kiltisti. Seuraavaksi korjasimme rikkinäisen tarhan. ”Kuinkakohan mones kerta, kun Rejhanin tarhan saa korjata?” Katatu naureskeli.

Vastaus:

90vr

Nimi: Mila

18.06.2018 13:39
Jatkoa..

Tuskallisen kamppailun jälkeen olin saanut orin talliin. Ja vieläpä ihan itse. Nyt se katseli minua karsinan kaltereiden takaa. Minulla oli kädessäni harjapakki. Astuin varovaisesti sisälle. Napsautin raipalla Pilotin kylkeen, jotta se väistyisi. ”Hieno poika” sanoin sille hiljaa, kun ori väistyi. Harjatessa minusta tuntui, että poni jopa rentoutui. Se ei tehnyt minulle mitään, kun harjasin sitä. Normaalisti olisin saanut jo monta puremaa ja potkua osakseni. Suljin karsinan oven hetkeksi, kun hain suitset satulahuoneesta.

En edes jaksanut laskea kuinka monta kertaa ori koitti nuosta pystyyn. Suitsimisessa meni ehkä vartti. Kiinnitin kuolaimiin ketjunarun. Missäköhän Iitu viipyy? mietin, sillä olimme sopineet tapaavamme jo kymmenen minuuttia sitten. Muutaman minuutin päästä Iitu kuitenkin saapui. ”Anteeksi, myöhästyin bussista” hän sanoi.

Pian olimme kentällä. Minä pidin kiinni ketjunarusta ja Iitu oli kiinnittäny toiselle puolelle juoksutusliinan. Nyt hän asettui hieman kauemmas, jotta Pilot kävelisi ympyrällä. Minä kuitenkin pysyin orin vieressä ja hidastin vauhtia. Orin askeleet menivät hyvin hitaan ravin mukaisesti. Rapsutin sitä kaulalta.

Tavoittelen kouluttaja merkkiä.

Vastaus:

100vr

Nimi: Mila

18.06.2018 13:15
Katselin ulos bussin huuruisesta ikkunasta. Ulkona satoi vettä kaatamalla. Minulla oli jalassa kumpparit tavallisten ratsastuskenkien lisäksi. Muutenkin olin pukenut hieman normaalia rennomman ratsastusasun. Ilman ratsastushousuja en kuitenkaan lähtenyt. Bussi oli suhteellisen tyhjä, vaikka kello olikin jo kymmenen. Ehkä huono sää ei houkutellut tallilaisia. Minä kuitenkin olin valmis lähtemään tallille säällä kuin säällä. Muutenkin tänään olisi taas kurssi.

Tallilla oli jo muutamia hoitajia. Kurssille oli osallistunut vain harvat, mutta olihan sekin jo jotain. ”Oletkin viimeinen, joten voimme aloittaa” Katatu sanoi ja johdatti meidän tallihuoneeseen. Hän selitti perinpohjaisesti kaiken, mitä tarvitsisi tietää, kun aloittaa käyttöratsastuksen. Jatkuu..

Nimi: Mila

11.06.2018 11:37
”Kuunteletko minua, hyvä herra?” kysyin Pilotilta. Olin juuri saanut Pilotin ensimmäistä kertaa itse kiinni. Nyt se kuitenkin jäi laitumen portille syömään. Läiskin ponia raipalla, mutta se ei totellut. En olisi halunnut kutsua ketään apuun, sillä halusin pärjätä itse. Pilot näytti jo tylsistyneeltä, kun en tehnyt muuta kuin vedin narusta ja naputtelin raipalla. Ori kuopi maata ja näykki ilmaa. Viimein keksin. Ajatukseni loksahtivat. Kävelin kauemmas ponista. Mitä parhain tilaisuus opetella hevosen käsittelyä. Silitin narua varovaisesti ja pyysin sitä elekielellä luokseni. Yllätyin, kun Pilot totteli. Ori kuitenkin pysähtyi kesken matkan ja näykki ilmaa varoittavasti. Jatkuu..

Nimi: Eerika

10.06.2018 18:38
Tää ei nyt koske Mila sinuu mutta Katatu siis Milalla on kaksi värikäs merkkiä xD korjaatko asian koska eihän samaa merkkiä voi saada kahdesti xDDDD

Vastaus:

Joo, se on jostain syystä tullut kahteen paikkaan XD En ole kuitenkaan kahdesti sitä antanut, vaan sivut ovat bugineet kun olen päivittänyt niitä xD

Nimi: Mila

06.06.2018 12:34
Taas kerran käänsin pyöräni kohti tallia. Poljin lisää vauhtia. Tuuli ulisi korvissani ja ilman tunsi käsillä. Minulla oli päälläni vain shortsit ja t-paita. Jalkoihini olin laittanut crocsit. Möykkyinen metsätie vaihtui sileään, jolta näki jo tallin. Lisäsin vauhtia ja käänsin vaihteet seiskalle. Tallilla vein pyöräni telineeseen.

Vilkaisin tarhaan, mutta Dragonia ei näkynyt. Kävelin talliin, jonka ovi oli auki. Heti oloni muuttui tukalaksi. Ilma tuntui hirvittävän kuumalle. Melkein juoksin orin karsinalle. Helpotuksekseni näin sen. Käväisin pikaisesti hakemassa harjat satulahuoneesta. Sitten vain nappasin riimun ja narun ovesta. Pujotin riimun ponin päähän ja olin hetken päästä jo lähdössä ulos. Onneksi siellä kulki edes pieni tuulenvire, mutta aurinko poltti kuumemmin. Olin kuitenkin laittanut aurinkorasvaa eli se ei haittannut.

Sidoin Dragonin kiinni hoitopuomiin. Se pyysi selvästi söpöillä silmillään kastelua. En ollutkaan käynyt hetkeen uittamassa poneja. Vesikurssiinkin olisi vielä aikaa. Eikä kilpailuihin harjoittelemisessa olisi mitään pahaa. Mietiskelin tulevia kilpailuja. Oliko virhe ilmoittaa Sacra niihin? Senhän varsa syntyisi ihan pian. Onko tamma jo sitten kunnossa? Kurssille voisin mennä vielä Delaneyllä, mutta kilpailuihin en.

Aloitin viimein harjaamisen kumisualla. Dragon huiski hännällään hyttysiä pois. Pyöritin harjaa ponin karvaa pitkin. Ori nyhti maasta ruohoa. Katselin sitä ja pysäytin harjan liikkeen. Dragon nosti päänsä ylös, kuin kysyen: ”Miksi lopetit rapsuttamisen?” Naurahdin ajatukselle ja jatkoin harjaamista. Ponin turkki näytti jo paljon kiiltävämälle. Katselin työni tulosta hetken, mutta pujahdin sitten orin edestä toiselle puolelle. Se taas katsoi minua jo tutuksi tulleella katseella. Pyöritin sukaa taas karvaa pitkin. Enään viimeiset talvikarvat roikkuivat mahan alla, mutta poni ei tykännyt kun harjasin sieltä, joten annoin niiden olla.

Seuraavaksi valitsin käteeni pölyharjan. Vedin pitkin vedoin ponin karvaa pitkin. Oli vaikea sanoa pölisikö vai Dragonin kuopima sora enemmän. Taputin oria pepulta, kun vaihdoin sen takaa puolta. Siihen jäi puolikkaita kädenjälkiä. Huolellista harjausta, ajattelin. Harjasin toisenkin puolen ja taputin ponia pepulta. Siitä lähti vielä hieman pölyä, mutta annoin sen olla. Seuraavaksi otin kaviokoukun. Liu’utin kättäni oikeaa etujalkaa pitkin. Poni nosti sen jo, kun käteni oli polven kohdalla. Rapsutin koukulla liat irti ja vielä viimeistelin kavion harjalla. Tämän tein kaikille kavioille. Heitin koukun takaisin pakkiin. Sitten ryhdyin otsatukan pariin. Irroitin sieltä lehdet ja selvitin takut. Hännälle ja harjalle tein samoin.

Viimein irroitin riimunnarun hoitopuomista. Sidoin sen ohjiksi ponin kaulalle. Talutin Dragonin jakkaran luo. Ponkaisin sen päältä ponin lämpimään selkään. Hain hyvän tasapainon. Sitten annoin hellästi pohkeita. Silloin ori lähti käyntiin. Pidin ohjia rennosti yhdellä kädellä. Toinen sai riippua vapaana jalkani päällä. Tunsin Dragonin pehmeät askeleet selvästi. Ne keinuttivat minua hieman.

Pian otin ohjia hieman lyhyemmiksi. Ne saivat kuitenkin riippua lännenratsastusmaisesti. Otin paremman istunnan ja painoin pohkeet taas kylkiin. Ori lähti rentoon, mutta reippaaseen raviin. Käännyin risteyksestä oikealle. Edessäni avautui kaunis lampi. Sen pinta oli aivan tyyni. Kuului vain veden liplatusta ja lintujen laulua. Ponin kavionkin äänet upposivat hiekkaan.

Siirsin orin käyntiin ja annoin sen mennä itse veteen. En hoputtanut tai pidätellyt sitä, vaikka istuinkin selässä. Ori ryntäsi kylmään veteen, jota roiskui päälleni. Pian Dragon alkoi uimaan. Liu’uin pois ponin selästä. Uin sen vierellä. Ori ravisti harjaansa niin, että päälleni roiskui vettä, mutta minä vain nauroin. Käänsin sen jo kohti rantaa, mutta Dragon veti vastaan. Minua pelotti hieman. Entä, jos ori hukkuisi minun takiani. En voisi antaa sitä anteeksi itselleni. Tein toistuvia vetoja ohjista. Hetken päästä Dragon jopa totteli minua.

Rannalla nousin takaisin ponin märkään selkään. Lähdin toista tietä kohti tallia. Annoin ohjien roikkua pitkinä. Dragon askelsi reippailla askelillaan. Minua väsytti jo, mutta orilla oli selvästi vielä virtaa. Talli näkyi edessämme. Nousin alas selästä. Talutin Dragonin tarhaansa. Se jäi piehtaroimaan heti portin eteen.

Tää ei nyt ihan aiheeseen liity, mutta saanko extremer riderin. Huomasin nimittäin, että agility ja laukkaratsastuskin lasketaan siihen (oon kokeillu niitä, montéa ja keskiaikaisratsastusta).

Vastaus:

300vr
Kyllä saat :)

Nimi: Mila

04.06.2018 21:40
Elementtihevoset

Katselin ympärilleni. Tuntui, että minut olisi tiputettu vieraaseen maailmaan. Seisoin tulen, veden, ilman ja maan keskellä. Jokaiselle oli yksi neljäsosa neliön muotoisessa littanassa maailmassa. Ihmeellistä kyllä, mutta tuli ei satuttanut minua, vesi ei kastellut ja ilmankin päällä pystyi seisomaan. Lähdin kävelemään maan ja veden välistä rajaa eteenpäin. En nimittäin tiennyt, oliko lopullista, että pystyin kävelemään veden päällä vieläpä kastumatta.

Pian minua alkoi janottaa hirveästi. Otin käteeni vettä ja join pitkin kulauksin. Vesi poltteli kurkussa, mutta jokin pakotti minua juomaan. Käteni pitenivät ja ihoni muuttui vedeksi. Pääni pidentyi ja minulle kasvoi häntä. Kun kaviot kasvoivat, huomasin, että minusta oli tullut vesihevonen. Koitin katsoa itseäni, mutta laajasta näkökentästä huolimatta en nähnyt itsestäni kuin vähän.

Hengitykseni vinkui kovaäänisesti. Seisoin maalla, mutta minua vedettiin veteen. Näin vieressäni kaksi varsaa. Kuulin niiden hirnunnan. Tajusin, että minun olisi mentävä veteen kuullakseni niiden puheet. Se voisi kuitenkin tarkoittaa, että olisin ikuisesti vesihevonen. Mietin pitkään, mutta hengityksen saaminen oli lopulta tuskallista. Vihdoin luovutin ja kaaduin veteen.

Heti oloni parani. ”Tule leikkimään” varsat huusivat yhteen ääneen. Minä varmaan näytin samalta, mutta isompana. Sukelsin syvemmälle. Aloin näkemään lisää vesihevosia. Ne katsoivat minya oudoilla katseilla. Vain nuo kaksi varsaa tuntuivat hyväksyvän minut. Uin vielä syvemmälle. Vastaan ei tullut yhtäkään kasvia tai kalaa. Mielessäni käväisi, mitä söisimme. Hukutin ajatuksen muiden joukkoon. Nyt minulla ei onneksi ollut nälkä.

Vihdoin huomasin, kaikilla muilla oli siivet, sarvi tai molemmat. Varsoillakin oli. Minulla ei ollut kumpaakaan. ”Johtaja odottaa” joku kuiskasi karskilla äänellä. Säikähdin sitä. ”M mi missä?” kysyin ujosti. Hän näytti suunnan sarvellaan. Ilman ääniä tai eleitä hän kutsui muutaman ponin avukseen. He sitoivat minut yllättäen. Vesihevoset kuljettivat minut ylväimmän orin luo. Se seisoi kullatulma tuolilla.

”Kuka olet? Muukalainen” se kysyi. Ääni kaikui vedessä. ”Tulen toisesta maailmasta” sanoin. Vesihevoset juttelivat pitkään keskenään. Lopulta päätös tuntui olevan tehty. ”Otamme sinut huostaamme. Saat valita, siivet vai sarvi, mutta valitse fiksusti” johtaja sanoi. Mietin pitkään, kummasta olisi minulle enemmän hyötyä. ”Siivet” sanoin viimein. Ne ilmestyivät heti selkääni.

En muistanut mitä tapahtui sen jälkeen. Löysin itseni tulen ja veden rajalta. Uin kohti tulta. Nyt pystyi jo kävelemään. Turkkini sulautui tuleen, joka lämmitti mukavasti. Nostin laukan. Se vei minua eteenpäin matkaavoittavilla askelilla. Pian saavuin jo ilman rajalle. Jatkoin matkaani sinne, sillä tulessa oli yksinäistä. Turkkini sulautui taas ympäristöön. En nähnyt edessäni muuta kuin tyhjyyttä. Käveleminen tuntui vaivalloiselta. Onneksi pieni tuulenvire auttoi hieman.

Pian edessäni oli taas raja. Nousin tukevalle maalle. ”Matkasi loppuu nyt tähän” ääni sanoi kuiskaten. Minya kohti laukkasi monta maan väristä hevosta. Pelkäsin hetken, että jäisin niiden jalkoihin, mutta juuri sillä hetkellä haihduin ilmaan.

Tavoittelen taruolento merkkii.

Vastaus:

280vr :3

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com