Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Neppis

Hoidokit: Bryce Fox, Mörkö

Taso: 2.

 5.4.2018  5.4.2018  5.4.2018
 5.4.2018

Varusteet:

Bruce:
Hoitosetti, viininpunainen
Salmiakkikuvioinen riimunnaru, viininpunainen
Nylonriimu, viininpunainen
Kaulanaru, valkoinen 
Yleissatula, musta 
Yleishuopa, viininpunainen 
Timanttiotsapanta, viininpunainen 
LG kuolaimeton, musta 
Kumiset nahkaohjat, musta 
Naruriimu, viininpunainen 
Turpapehmuste, valkoinen
Niskapehmuste, valkoinen
Jännesuojat, viininpunainen 
Hikiloimi, viininpunainen ​

Mörkö:
Hoitosetti, keltainen 
Nylonriimu, keltainen 
Salmiakkikuvioinen riimunnaru, keltainen
Turpapehmuste, valkoinen
Niskapehmuste, valkoinen
Neoprensuojat, keltainen
Hikiloimi, keltainen

Rahat: 1247vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Neppis

03.04.2018 19:56
Olin Brucen kanssa harjauspuomilla. Harjailin oria kaulalta vuohisiin asti, putsasin kaviot ja katsoin onko harjassa takkuja. Tarkistin myös, että sillä oli kaikki hyvin, eikä haavoja tai muutakaan poikkeavaa ollut. Kipaisin viemään harjani tallin sisäpuolelle kuitenkin niin, että Bruce oli näköetäisyydellä. Talutin orin kentälle ja katsoin ylpeänä aiemmin samana päivänä rakentamiani agilityesteitä. Oli pressu, pujottelua, silta, sekä muutama yli mentävä estekin.

Aloin totuttaa Brucea esteisiin kävelemällä niiden lähteltä, ettei se ihan hämmentyisi kokonaan. Ori katseli esteitä oudoksuen, mutta samalla uteliaana. Lähdin taluttamaan hevosta kohti auton renkaista tehtyä pujottelurataa. Se käveli takanani kun pujottelin renkaiden välistä. Maiskutin, ja ori kiihdytti takaisin luokseni. Seuraavana vuorossa oli pressu. Yllätyin, kun Bruce käveli todella pelottomasti vierelläni sen yli. Menimme kaikki esteet muutamia kertoja, että Bruce tottuu niihin varmasti. Maiskutin ja lähdin hölkkäämään hitaasti, ja ori tajusi heti vinkistä, että toiveissa oli ravin nosto. Hyppäilimme pikkuesteitä taluttaen, ja Bruce oli hieman hämillään, kun hyppäsi esteitä, vaikka selässä ei ollut ketään. Hämmästyksestä päästiin kuitenkin, ja rata sujui todella hyvin. Muutaman toiston kuluttua suurensin vielä esteitä. Levitin pressua ja korotin puomeja. Nekin sujuivat ravissa, ja ori puhkui intoa. Olin itse todella iloinen, sillä agility sujui odotettua paremmin! Taluttelin vielä hetken, ja sitten lähdimme takaisin talliin onnistuneen agilityn jälkeen.

Tämmöinen ihan nopea ja lyhyt :’D Vähän inspis vähissä tällä hetkellä

Vastaus:

100vr
Saat Tunnollinen hoitaja -merkin ;D

Nimi: Neppis

02.04.2018 19:44
Yksi näistä lensi meitä kohti.
-Mitä sinä teet täällä? Hän kysyi.
-Öh, tämä hevonen halusi kääntyä tänne. Kunhan olemme maastolenkillä, vastasin. Esittelin itseni ja kyykistyin keijun tasolle. Keiju kertoi nimensä olevan Taika.
-Noilla hevosilla onkin erityistaito, he aistivat meidät helposti. Siksi on aina vähän riskialtista lentää tallien ohi, Taika jatkoi. Nyökkäsin ja odotin, että hän jatkaa. Taika halusi esitellä minulle omaa kyläänsä. Lähdin vähän epäilevänä hänen mukaansa.

Heillä tosiaan oli oma kylä. Täynnä suloisia pikku taloja tehty milloin mistäkin, kastelukannuista, vanhoista kengistä, vaikka mistä. Pienet keijut katsoivat hämillään, kun kävelimme Brucen kanssa heidän ohitseen. Jotkut heistä tekivät käsitöitä, kuten helmikoruja ja pikkuruisia vaatteita. Taikan luokse tuli toinen pienempi keijukainen, joka kysyi jonkun asian löytymisestä. En tajunnut keskustelua, joten uteliaana kysyin lisätietoja, jotta voisin auttaa.
-Oletko kadottanut jotakin?
Taika niiskutti ja kertoi kyynel silmäkulmassa:
-Sain äidiltäni timanttiriipuksen. Lensin sen kanssa ympäri metsikköä, ja kotona en enää löytänyt sitä.
Yhtäkkiä muistin hopeisen hevosenkengän, jossa oli timanttikoristeita. Löysin sen edellisenä päivänä tallin pihasta, ja vein löytötavaroihin. Kuvailin Taikalle löytämääni riipusta, jos se olisi ollut sama.
Hänen ilmeensä ja tyttö nyökkäsi.
-Sehän on minun riipukseni! Hän huudahti.
Lupasin, että tuon sen pian hänelle takaisin. Vein Brucen talliin ja harjasin siitä pois maastolenkiltä tulleet liat.

Kaivoin löytötavaroiden seasta hevosenkenkäriipuksen. Yritin seurata edellistä reittiämme, ja pian löysinkin samaisen paikan. Paikalla ei näkynyt ketään. Jätin riipuksen kannolle, ja toivoin Taikan löytävän sen.

Seuraavana päivänä palasin tallille, ja katsahdin kaappiini. Siellä oli pikkuruinen ruskea kangaspussi, joka helisi kun nostin sen. Avasin sen, ja sieltä löytyi monta valkoista kiiltävää helmeä. Katsoin helmiä ja painoin pussin helmineen rintaani vasten käsieni välissä. Riipus oli siis löydetty.

Tästä tuli vähän tylsä, anteeksi siitä :’D Riittävätkö nämä Taruolento- merkkiin vai tarvitseeko lisää tarinoita :)?

Vastaus:

160vr

Taruolentoon ei aivan riitä, mutta Mielikuvitusmaailma -merkin saat! :)

Nimi: Neppis

01.04.2018 16:32
Tallipäiväni- runo

Tänään koittaa tallipäivä uus,
Pitäis’ voittaa nukkumisen houkuttavuus.
Tallia kohti lähden mä autolla,
Matkassa ollaan koht’ voitonkin puolella.
Siellä mitä kaikkea teenkin mä,
Tylsää mulle ei tule kai ikinä.
Tarhassa oottaa hevoset ja muut,
Siellä ne juoksee vaik’ keväänkin kuut.
Tallissa hevoset hirnuu kuuletko:
Saisko sitä ruokaakin nyt luuletko?
Päivä tämä oli taas niin kiva,
On aika jättää taakseni Moonlightin piha.

Vastaus:

60vr :3

Nimi: Neppis

01.04.2018 16:31
Koulureppuni heilui puolelta toiselle roikkuessaan vain toisella olkapäälläni. Juoksin huohottaen tien toisella puolella olevalle ruuhkaisalle bussipysäkille samalla, kun näin bussin ajavan pitkin suoraa tietä pysäkkiä kohti. Bussi pysähtyi pysäkille, ja olin muutaman metrin päässä siitä kun ihmisiä alkoi virrata sisään. Pääsin sisälle bussiin, ja istuuduin keskiosaan ikkunapaikalle.

Katselin ohi vilahtavia metsämaisemia körötellessäni tallille päin. Pian olikin minun pysäkkini vuoro, ja jäin bussista pois.

Vein koululaukun tallihuoneeseen, ja vaihdoin tallivaatteet päälle. Otin riimun ja riimunnarun mukaan, ja lähdin kohti tarhoja. Tarhoilla Bruce juoksi ympäriinsä korkeasti pukitellen. Odotin hetken menon rauhoittumista ennen kuin menin tarhaan itse sisään. Kun yritin laittaa riimun Brucen päähän, se yritti ensiksi juosta pois mutta antoi pian periksi. Naps, ja riimu oli kiinni. Talutus talliin sujui tällä kertaa ongelmitta. Matkalla jäin vain itse ihailemaan muutamaa ohimennyttä perhosta.

Kiinnitin Brucen tuttuun tapaan käytävälle, ja aloin harjailemaan sitä. Ori oli jotenkin tavallista levottomampi. Tai no, tavallista ja tavallista - sen minkä olin sitä hoitanut, olikohan nyt kolmas kerta? Se liikutteli päätään levottomasti ja steppaili ympäriinsä. Yritin rauhoitella sitä silittämällä, ja ori onneksi pikku hiljaa alkoi pikku hiljaa olla kiltisti paikallaan.

Päätin jälleen lähteä maastoihin taluttelemaan. Ehkä tällä kertaa voitaisiin ravaillakin? Lähdin kävelemään rennosti Brucen kanssa maastopoluille. Pian se alkoi katsella ympärilleen varautuneena. Se katsoi tienhaaraa ja yritti vetää oikealle.
-Äh, no mennään sinne sitten jos haluat, sanoin ja toivoin ettei ori vetäisi hirveitä hepuleja tai karkaisi. Bruce lähti kuitenkin hitaasti kävelemään polkua pitkin. Metsiköstä lensivät samat perhoset, jotka näin tallinkin pihassa. Perhoset näyttivät oudosti lentävän polkuja pitkin. Ajattelin, ettei niiden seuraamisessa mitään pahaakaan olisi. Eivät ne näyttäneet pelkäävänkään meitä.

Menimme pari pätkää ravia ja kävelimme pitkään pikkupolkuja pitkin metsässä. Meitä ympäröi tiheät kuuset ja koivut, ja ilmapiiri oli jotenkin kummallinen. Olin kuulevinani kuiskauksia. No, ehkä kuvittelin vain. Metsä muuttui oudommaks ja oudommaksi. Kasvillisuus harveni ja valoa pääsi puiden välistä. Maisema näytti kuin suoraan Peter Pan- elokuvan kohtaukselta. Pian huomasin, että perhoset eivät olleetkaan perhosia, vaan ihmismäisiä olentoja, ikäänkuin keijuja. Ne tanssivat piirissä ja hyppivät maasta takaisin ylös. Luulin ettei keijuja olisi, kunnes näin ne omin silmin.

Jatkuu....

Nimi: Neppis

31.03.2018 17:10
Perheemme auto kaarsi tallin pihalle kauniina lauantai-iltapäivänä. Vanhemmat etupenkillä, minä takapenkillä tavaroideni kanssa. Olin ottanut kotoa syntymäpäivälahjaksi saamaani rahaa, jotta voisin ostaa Brucelle omia tavaroita. Olin pitkään jo miettinyt, millaisen väriteeman varusteisiin haluan, sillä mielestäni on ihanaa, jos varusteet ovat samanvärisiä ja yhteensopivia! Olin päättänyt, että haluan teemaksi erään lempiväreistäni: viininpunaisen. Nousin autosta, huudahdin heipat ja kävelin kohti kauppaa lompakkoa taskusta kaivaen.

Kävelin sisään, ja minua tervehdittiin heti astuttuani ovesta. Hymyilin ja tervehdin takaisin kassan takana olevalle naiselle. Kaupan sisustus oli todella selkeä ja moderni, sekä tavarat olivat hienosti järjestyksessä väreittäin. Kaupassa oli kaikkea, pesusienistä haarniskoihin ja kaulanaruista hevosten herkkuihin! Seinällä roikkui riimuja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja päätin valita niistä tietysti väriteemaan sopivan viininpunaisen. Sen lisäksi tarvitsin tietenkin myös riimunnarun, jonka päätin pitkän mietinnän jälkeen ottaa salmiakkikuvioisena tavallisen yksivärisen sijasta. Minulla oli yhteensä mukana 100 vr, joten pystyin ostamaan vielä jotakin. Kävelin hyllyjen välissä miettien mitä haluaisin ostaa. Harjahyllyllä näin ihanan harjapakin ja muutaman harjan, jotka ajattelin ostaa kunnes näin harjapaketin, jossa oli kaikki tarvittava. Väri on varmasti arvattavissa- teeman mukaisesti viininpunainen! Tepastelin kassalle kädet täynnä tavaroita ja asetin ne kassalle. Myyjä alkoi piippailemaan viivakoodeja tuotteita, ja katsoin näytölle tulevia hintoja, kunnes kaikista oli otettu koodit.
-Se tekisi sitten 60vr, myyjä tiskin takana sanoi pirteästi. Ojensin hänelle rahat ja hän pakkasi tavarat Moonlightin logolla varustettuun suureen muovipussiin.
-Kiitti, moikka! Sanoin ilahtuneena ja lähdin ovelle päin katsellen upouusia omia tarvikkeitani ihastuneena.
-Heippa! Nainen huikkasi vielä kun olin lähes ovensuussa.

Ensiksi ajattelin mennä siivoamaan Brucen karsinan. Menin talliin ja laitoin riimun ja narun sekä harjapakin harjoineen roikkumaan karsinan eteen. Hain talikon sekä kottikärryt ja aloin lappaamaan lantaa kottikärryihin. Kävin kippaamasssa kottikärryt lantalaan, ja vein karsinaan vähän uutta kuiviketta. Päätin putsata myös ruokakupin, sillä se oli likainen toisin kuin vesiastia. Hain sienen, ämpäreitä sekä kaksi kippoa. Otin kuumaa vettä ja kaadoin sen ruokakuppiin. Hinkkasin sienellä kupin puhtaaksi ja otin kipoilla likaiset vedet pois. Vein kaikki siivoukseen tarvittavat välineet pois ja otin riimun ja narun mukaan.

Lähdin tarhoille päin hakemaan Brucea sisälle riimu ja riimunnaru toisessa kädessäni. Ilma oli hiukkasen viileämpää kuin eilen, mutta aurinko paistoi edelleen muutaman pilven ympäröimänä. Kun saavuin portille, ori nosti päänsä ja alkoi nuuhkia ilmaa hauskasti. Naurahdin ja astuin sisään isoon tarhaan. Kävelin Brucen luokse ja silitin sitä hetken.
-Tämä on sinulle, eikö olekin söpö! Sanoin Brucelle ja pujotin riimun se turvan ympärille ja korvien yli. Kiinnitin myös narun riimuun kiinni. Katselin hevosta hetken, ja totesin että ne sopivat sille täydellisesti.

Tarhan vieressä puussa oli pieniä lintuja, jotka visersivät iloisena. Kun kävelimme puun ohi, ne lennähtivät ympärillemme. Bruce alkoi hieman pomppimaan, kun linnut ohittivat meidät.
-Höpsö, sanoin naurahtaen. Ori hörähti ja jatkoimme matkaa tallin sisälle.

Kiinnitin Brucen käytävälle molemmilta puolilta. Otin karsinan eteen jättämäni harjapakin käsiini, avasin sen, ja katsoin harjojani. Ihanan uusia! Otin pakista kumisuan ja aloin harjailemaan oria, joka pysyi suhteellisen rauhallisena. Availin myös takkuja Brucen harjasta ja hännästä, jotka olivat sotkussa. Takkujen selvittämiseen meni hetki aikaa, ja sen jälkeen siirryin kavioiden putsaamiseen. Otin kaviokoukun pakista ja aloitin etujaloista. Bruce nosti jalan hienosti, mutta pian yritti vetäistä jalan takaisin alas.
-Heiii, sanoin ja nostin jalan takaisin. Muut kaviot nousivat helposti ja pysyivät tarpeeksi kauan ylhäällä, että sain ne putsattua.

Moonlightissa hevosilla ja poneilla sai ratsastaa vain omilla varusteilla. En ollut niitä vielä ostanut, joten päätin tehdä tänään maastakäsittelyharjoituksia. En sentään ensimmäistä ratsastuskertaa Brucella ajatellut riimulla mennä. Lähdin taluttamaan oria kentälle, jossa ei ollut vielä ketään. Ajattelin tehdä vain tavallisia talutus- ja pysäytysharjoituksia näin alkuun. Talutin Brucen maneesin keskiosaan, ja löysäsin riimunnarua.

Lähdin kävelemään ympäri maneesia katsoen, että ori kävelee hyvällä etäisyydellä minuun. Kiertelin ympäri, ja Bruce välillä hidasteli hieman, jolloin maiskutin ja hevonen onneksi ymmärsi ja lähti kävelemään reippaampaa tahtia.
Seuraavana vuorossa oli pysäytysharjoitus. Kokeilin, mitä tapahtuu jos talutin Brucea ja pysähdyin itse. Ensimmäisillä kerroilla ori ei ihan ymmärtänyt jutun juonta, vaan jatkoi käppäilyä itse. Yritin pysähtyä selkeästi, ja pitää hyvän ryhdin, jotta hevonen tajuaisi, mitä tulisi tehdä. Muutaman yrityksen jälkeen, myös pysähtely alkoi sujumaan ja taputin Brucea kaulalle onnistuneiden pysähdyksien jälkeen palkkioksi. Taluttelin tuon jälkeen vielä kiemurauria käynnissä, ja yritin vähän hidastaa ja nopeutta askeleita, sekä katsoa miten hevonen siitä reagoisi. Välillä ori vähän käveli omiaan, mutta suurimmaksi osaksi onnistui erittäin hyvin.

Teimme vielä talutusharjoituksen ravissa, jottei päivä menisi ihan lompsutteluksi. Ori oli todella energiaa täynnä ja lähti todella nopeaan raviin. Hieman hidastelin sitä ja kiristin riimunnarua jottei Bruce ihan lähtisi käsistä. Meno onneksi hieman rauhoittui, eikä tarvinnut antaa laukata irrallaan. Taluttelu onnistui siis vähän vauhdikkaamminkin. Sitkeä harjoittelu tuotti viimein tulosta! Taputin orin kaulaa, sillä harjoitukset onnistuivat lopulta todella hyvin. Talutin vielä hetken kävellen, ja lähdin kentältä kohti tallia.

Päivä oli jo kääntymässä iltaan, ja alkoi jo hämärtyä. Vanhempani sanoivat tulevansa hakemaan minut viimeistään kahdeksalta. Kello oli vähän vaille seitsemän, joten aikaa riitti mainiosti. Tallissa kiinnitin Brucen taas käytävälle, ja otin sen karsinan edessä olleesta harjapakista jälleen harjan. Talutuksen aikana hiekkaa ja pölyä oli kertynyt lähinnä jalkoihin, joten putsasin ne huolellisesti, tietenkin kaiken muun ohella.
Putsasin taas kaviot ja tarkistin, ettei kavioissa olisi kiviä tai muuta joka tekisi kipeää. Kaikki oli kunnossa ja putsaamisessa ei ollut vaikeuksia. Vein Brucen karsinaan, ja otin siltä riimun pois.
-Mä lähden kohta kotiin, oli kiva päivä. Sanoin ja silitin sitä jonkin aikaa. Tämän jälkeen hain vielä harjan, ja harjasin tallin käytävään jonkin verran, sillä lattialla oli paljon hiekkaa ja kuivikkeita.

Vein harjapaketin ja riimun tallihuoneeseen omaan kaappiini, joka oli tyhjä lukuunottamatta reppuani. Tänään se sai täydennystä jo kolmella tavaralla! Otin reppuni pois kaapista, ja aloin kaivaa sieltä eväitäni ja vaihtovaatteita. Kotoa lähdettyäni olin ottanut lapsille tarkoitetun hedelmäsoseen, sekä myslipatukan, jotka jätin hetkeksi pöydälle siksi aikaa, että voisin vaihtaa vaatteet pois tallivaatteista. Menin vessaan vaihtamaan vaatteet, ja tullessani takaisin nappasin eväät kourasni, menin tuolille istumaan ja otin taskustani puhelimeni. Vasta puoli kahdeksan. Huomasin, kuinka puhelimeeni pongahti äidiltä WhatsApp-viesti.
”Moi! Ollaan jo kohta siellä, mutta ei mitään kiirettä, voidaan odottaa :)” Otin reppuni ja tarkistin kaiken olevan mukana. Kävin vielä silittämässä Brucea ja sanomassa sille heipat ja sitten lähdin lampsimaan ovea kohti. Pihalla näinkin jo vanhempieni auton. Avasin auton oven ja istuuduin takapenkille.
-Oliko kivaa tallilla? Äitini kysyi.
-Joo oli! Ekana kävin ostamassa Brucelle eli sille mun uudelle hoitohevoselle uusia tavaroita! Bruce on ihan paras! Ja koska mulla ei oo vielä muita varusteita, menin taluttamaan sitä kentälle ja tehtiin sellasia harjotuksia, vastasin äidille.
Isä ajoi kotiin, ja mielessäni odotin vain seuraavaa tallipäivää.





Perheemme auto kaarsi tallin pihalle kauniina lauantai-iltapäivänä. Vanhemmat etupenkillä, minä takapenkillä tavaroideni kanssa. Olin ottanut kotoa syntymäpäivälahjaksi saamaani rahaa, jotta voisin ostaa Brucelle omia tavaroita. Olin pitkään jo miettinyt, millaisen väriteeman varusteisiin haluan, sillä mielestäni on ihanaa, jos varusteet ovat samanvärisiä ja yhteensopivia! Olin päättänyt, että haluan teemaksi erään lempiväreistäni: viininpunaisen. Nousin autosta, huudahdin heipat ja kävelin kohti kauppaa lompakkoa taskusta kaivaen.

Kävelin sisään, ja minua tervehdittiin heti astuttuani ovesta. Hymyilin ja tervehdin takaisin kassan takana olevalle naiselle. Kaupan sisustus oli todella selkeä ja moderni, sekä tavarat olivat hienosti järjestyksessä väreittain. Kaupassa oli kaikkea, pesusienistä haarniskoihin ja kaulanaruista hevosten herkkuihin! Seinällä roikkui riimuja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja päätin valita niistä tietysti väriteemaan sopivan viininpunaisen. Sen lisäksi tarvitsin tietenkin myös riimunnarun, jonka päätin pitkän mietinnän jälkeen ottaa salmiakkikuvioisena tavallisen yksivärisen sijasta. Minulla oli yhteensä mukana 100 vr, joten pystyin ostamaan vielä jotakin. Kävelin hyllyjen välissä miettien mitä haluaisin ostaa. Harjahyllyllä näin ihanan harjapakin ja muutaman harjan, jotka ajattelin ostaa kunnes näin harjapaketin, jossa oli kaikki tarvittava. Väri on varmasti arvattavissa- teeman mukaisesti viininpunainen! Tepastelin kassalle kädet täynnä tavaroita ja asetin ne kassalle. Myyjä alkoi piippailemaan viivakoodeja tuotteita, ja katsoin näytölle tulevia hintoja, kunnes kaikista oli otettu koodit.
-Se tekisi sitten 60vr, myyjä tiskin takana sanoi pirteästi. Ojensin hänelle rahat ja hän pakkasi tavarat Moonlightin logolla varustettuun suureen muovipussiin.
-Kiitti, moikka! Sanoin ilahtuneena ja lähdin ovelle päin katsellen upouusia omia tarvikkeitani ihastuneena.
-Heippa! Nainen huikkasi vielä kun olin lähes ovensuussa.

Ensiksi ajattelin mennä siivoamaan Brucen karsinan. Menin talliin ja laitoin riimun ja narun sekä harjapakin harjoineen roikkumaan karsinan eteen. Hain talikon sekä kottikärryt ja aloin lappaamaan lantaa kottikärryihin. Kävin kippaamasssa kottikärryt lantalaan, ja vein karsinaan vähän uutta kuiviketta. Päätin putsata myös ruokakupin, sillä se oli likainen toisin kuin vesiastia. Hain sienen, ämpäreitä sekä kaksi kippoa. Otin kuumaa vettä ja kaadoin sen ruokakuppiin. Hinkkasin sienellä kupin puhtaaksi ja otin kipoilla likaiset vedet pois. Vein kaikki siivoukseen tarvittavat välineet pois ja otin riimun ja narun mukaan.

Lähdin tarhoille päin hakemaan Brucea sisälle riimu ja riimunnaru toisessa kädessäni. Ilma oli hiukkasen viileämpää kuin eilen, mutta aurinko paistoi edelleen muutaman pilven ympäröimänä. Kun saavuin portille, ori nosti päänsä ja alkoi nuuhkia ilmaa hauskasti. Naurahdin ja astuin sisään isoon tarhaan. Kävelin Brucen luokse ja silitin sitä hetken.
-Tämä on sinulle, eikö olekin söpö! Sanoin Brucelle ja pujotin riimun se turvan ympärille ja korvien yli. Kiinnitin myös narun riimuun kiinni. Katselin hevosta hetken, ja totesin että ne sopivat sille täydellisesti.

Tarhan vieressä puussa oli pieniä lintuja, jotka visersivät iloisena. Kun kävelimme puun ohi, ne lennähtivät ympärillemme. Bruce alkoi hieman pomppimaan, kun linnut ohittivat meidät.
-Höpsö, sanoin naurahtaen. Ori hörähti ja jatkoimme matkaa tallin sisälle.

Kiinnitin Brucen käytävälle molemmilta puolilta. Otin karsinan eteen jättämäni harjapakin käsiini, avasin sen, ja katsoin harjojani. Ihanan uusia! Otin pakista kumisuan ja aloin harjailemaan oria, joka pysyi suhteellisen rauhallisena. Availin myös takkuja Brucen harjasta ja hännästä, jotka olivat sotkussa. Takkujen selvittämiseen meni hetki aikaa, ja sen jälkeen siirryin kavioiden putsaamiseen. Otin kaviokoukun pakista ja aloitin etujaloista. Bruce nosti jalan hienosti, mutta pian yritti vetäistä jalan takaisin alas.
-Heiii, sanoin ja nostin jalan takaisin. Muut kaviot nousivat helposti ja pysyivät tarpeeksi kauan ylhäällä, että sain ne putsattua.

Moonlightissa hevosilla ja poneilla sai ratsastaa vain omilla varusteilla. En ollut niitä vielä ostanut, joten päätin tehdä tänään maastakäsittelyharjoituksia. En sentään ensimmäistä ratsastuskertaa Brucella ajatellut riimulla mennä. Lähdin taluttamaan oria kentälle, jossa ei ollut vielä ketään. Ajattelin tehdä vain tavallisia talutus- ja pysäytysharjoituksia näin alkuun. Talutin Brucen maneesin keskiosaan, ja löysäsin riimunnarua.

Lähdin kävelemään ympäri maneesia katsoen, että ori kävelee hyvällä etäisyydellä minuun. Kiertelin ympäri, ja Bruce välillä hidasteli hieman, jolloin maiskutin ja hevonen onneksi ymmärsi ja lähti kävelemään reippaampaa tahtia.
Seuraavana vuorossa oli pysäytysharjoitus. Kokeilin, mitä tapahtuu jos talutin Brucea ja pysähdyin itse. Ensimmäisillä kerroilla ori ei ihan ymmärtänyt jutun juonta, vaan jatkoi käppäilyä itse. Yritin pysähtyä selkeästi, ja pitää hyvän ryhdin, jotta hevonen tajuaisi, mitä tulisi tehdä. Muutaman yrityksen jälkeen, myös pysähtely alkoi sujumaan ja taputin Brucea kaulalle onnistuneiden pysähdyksien jälkeen palkkioksi. Taluttelin tuon jälkeen vielä kiemurauria käynnissä, ja yritin vähän hidastaa ja nopeutta askeleita, sekä katsoa miten hevonen siitä reagoisi. Välillä ori vähän käveli omiaan, mutta suurimmaksi osaksi onnistui erittäin hyvin.

Teimme vielä talutusharjoituksen ravissa, jottei päivä menisi ihan lompsutteluksi. Ori oli todella energiaa täynnä ja lähti todella nopeaan raviin. Hieman hidastelin sitä ja kiristin riimunnarua jottei Bruce ihan lähtisi käsistä. Meno onneksi hieman rauhoittui, eikä tarvinnut antaa laukata irrallaan. Taluttelu onnistui siis vähän vauhdikkaamminkin. Sitkeä harjoittelu tuotti viimein tulosta! Taputin orin kaulaa, sillä harjoitukset onnistuivat lopulta todella hyvin. Talutin vielä hetken kävellen, ja lähdin kentältä kohti tallia.

Päivä oli jo kääntymässä iltaan, ja alkoi jo hämärtyä. Vanhempani sanoivat tulevansa hakemaan minut viimeistään kahdeksalta. Kello oli vähän vaille seitsemän, joten aikaa riitti mainiosti. Tallissa kiinnitin Brucen taas käytävälle, ja otin sen karsinan edessä olleesta harjapakista jälleen harjan. Talutuksen aikana hiekkaa ja pölyä oli kertynyt lähinnä jalkoihin, joten putsasin ne huolellisesti, tietenkin kaiken muun ohella.
Putsasin taas kaviot ja tarkistin, ettei kavioissa olisi kiviä tai muuta joka tekisi kipeää. Kaikki oli kunnossa ja putsaamisessa ei ollut vaikeuksia. Vein Brucen karsinaan, ja otin siltä riimun pois.
-Mä lähden kohta kotiin, oli kiva päivä. Sanoin ja silitin sitä jonkin aikaa. Tämän jälkeen hain vielä harjan, ja harjasin tallin käytävään jonkin verran, sillä lattialla oli paljon hiekkaa ja kuivikkeita.

Vein harjapaketin ja riimun tallihuoneeseen omaan kaappiini, joka oli tyhjä lukuunottamatta reppuani. Tänään se sai täydennystä jo kolmella tavaralla! Otin reppuni pois kaapista, ja aloin kaivaa sieltä eväitäni ja vaihtovaatteita. Kotoa lähdettyäni olin ottanut lapsille tarkoitetun hedelmäsoseen, sekä myslipatukan, jotka jätin hetkeksi pöydälle siksi aikaa, että voisin vaihtaa vaatteet pois tallivaatteista. Menin vessaan vaihtamaan vaatteet, ja tullessani takaisin nappasin eväät kourasni, menin tuolille istumaan ja otin taskustani puhelimeni. Vasta puoli kahdeksan. Huomasin, kuinka puhelimeeni pongahti äidiltä WhatsApp-viesti.
”Moi! Ollaan jo kohta siellä, mutta ei mitään kiirettä, voidaan odottaa :)” Otin reppuni ja tarkistin kaiken olevan mukana. Kävin vielä silittämässä Brucea ja sanomassa sille heipat ja sitten lähdin lampsimaan ovea kohti. Pihalla näinkin jo vanhempieni auton. Avasin auton oven ja istuuduin takapenkille.
-Oliko kivaa tallilla? Äitini kysyi.
-Joo oli! Ekana kävin ostamassa Brucelle eli sille mun uudelle hoitohevoselle uusia tavaroita! Bruce on ihan paras! Ja koska mulla ei oo vielä muita varusteita, menin taluttamaan sitä kentälle ja tehtiin sellasia harjotuksia, vastasin äidille.
Pääsin kotiin, ja mielessäni odotin vain seuraavaa tallipäivää.

Saanko Kirjailija-merkin? 1040 sanaa :)




Vastaus:

Tämä oli tosi hyvä tarina, sopivasti kerrontaa, eikä kirjoitusvirheitä juuri yhtään. :)
Tarvitset kuitenkin varusteet, ennen kuin voit ratsastaa.

Saat sen ja myös Jalat maassa -merkin!

Nimi: Neppis

31.03.2018 08:53
Tässä runoilua näin aamusta:

Yksisarvinen kesäyössä

Jos seisot hetken pienoisen
Yössä keskellä kukkasten,
Voit kuulla kavioiden rummuttavan
Polkua metsäistä,
Tai ehkä jopa vilaukselta,
Nähdä harjan hulmuavan,
Joka kuunvalossa kimmeltää.
Niin pienen hetken se oli vain tässä
Vain muistona pysyy sydämessä,
Yössä,
Joka pian ohitse on.
Aamunkoiton jälkeen sitä nähdä voi ei,
Mut kun täysikuu koittaa,
On olento todellinen.

Vastaus:

70vr

Nimi: Neppis

30.03.2018 13:08

Takaisin tallille

Tunsin kasvoillani sekoituksen ripauksen viileää tuulenvirettä ja maaliskuisen hohtavan auringon säteitä kävellessäni kohti tallia. Tuttu tallin haju vahvistui, mitä lähemmäksi kävelin. Kevään merkkejä oli aistittavissa- maa oli kuivaa, sekä linnut lauloivat. Pian olisi kesä. Voisin hyppiä mökin laiturilta viileään kimaltavaan veteen, ratsastaa niityillä huolettomana sekä syödä suussasulavaa jäätelöä aurinkoisena kesäiltana.

Astuin sisään talliin, ja keväinen viima hellitti jo ovenraossa. Käytävällä kuului hevosten hörähtelyä sekä hoitajien vilkkaita keskusteluja. Katselin epäröivästi ympärilleni vailla tietoa siitä, mihin tulisi mennä. Ohitin lukuisia hevosia ja poneja, ja vihdoin löysin tieni tallihuoneelle. Avasin varovasti oven, jotten häiritsisi ketään. Huoneessa oli jo joku.
”Ei varmaan ihmisiin tutustumisesta haittaakaan olisi” mietin itsekseni.
-Moikka, olen Neppis. Aloitin juuri hoitamaan Brucea. Tämä on siis ensimmäinen kertani täällä, sanoin reippaalla äänellä.
-Ai moi! Olen Katatu, tallin omistaja. Puhuimmekin jo pari päivää sitten. Tervetuloa mukaan porukkaan! Bruce on nyt tarhassa, voit hakea orin sieltä, hän vastasi.
Kiitin Katatua ja lähdin riimu kädessä kohti tarhaa hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti.

Kävelin tarhoille, ja näin Brucen jo pitkän matkan päästä. Kuljin tarhan porti luokse, ja orin korvat kääntyivät minua kohti. Hetken päästä se tuli reippaasti heti portille, ikään kuin tervehtiäkseen uutta tuttavuutta.
”Hei..” sanoin hiljaa ja ojensin kättä sitä kohden. Pienen hetken päästä lähdimme yhdessä kohti tallin pihaa.

Päivä oli jo hieman lämmennyt ja tuuli lakannut sen verran, että ulkona harjaaminen olisi mukavaa. Otin käteeni tallista löytyneestä lainaharjapakista harjan, sillä en ollut vielä ehtinyt ostaa omia. Silitin Brucen kaulaa ja aloin harjailemaan oria huolellisesti. Harjaamisessa meni jonkin aikaa, ja siinä samalla ehtikin moikkailemaan ohi meneviä ratsukoita ja hoitajia.

Tänään en halunnut ratsastaa. Olin tallilla ensimmäistä kertaa tauon jälkeen, vielä uudella tallilla ja uuden hevosen kanssa! Brucea oli kyllä luonnehdittu kaikin tavoin kiltiksi, luottamuksesta ei ollut kyse. Kuitenkin- halusin tutustua tallin miljööseen vähän paremmin. Lähdin siis taluttamaan Brucea riimu päällä kohti maastopolkua.

Maastopolulla oli ihania maisemia, ja sääkin oli mitä täydellisin. Teimme muutaman kilometrin lenkin poluilla ja pelloilla, kunnes lähdimme takaisin tallia kohti.

// Ihan vaan ilmoituksena- kirjoitan tarinat välillä koneella ja välillä kännykällä, ettet ihmettele :’D

Vastaus:

230vr + bonus 50vr

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com