Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lilli

Hoidokit: Moondance, Gilda, Don Roan

Taso: 2.

Astutukset:
Heart Breaker-SNSD

 21.3.2018

Varusteet:

Moondance:
Vaaleanpunainen hoitosetti
Vaaleanpunainen nylonriimu
Vaaleanpunainen riimunnaru
Hopeiset Barokkisuitset

Valkoinen Estesatula
Vaaleansininen Estehuopa
Vaaleanpunainen toppaloimi

Gilda:
Vaaleansininen hoitosetti
Vaaleansininen nylonriimu

Vaaleansininen riimunnaru
Vaaleansininen toppaloimi

Rahat: 130vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus yhdeksän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Lilli

21.03.2018 21:49
Estetunti
Oli nyt kulunut neljä päivää siitä, kun olin tullut Moonlightin tallille. Olin saanut heti paljon ystäviä, mutta paras kaverini oli ehdottomasti Jolanda. Olin ostanut Moondancelle satulan, satulahuovan ja suitset. Nyt ratsastaisin hoitsullani ensimmäisen kerran! Mitenköhän kävisi, tipahtaisinko heti? Ajatuksena oli ratsastaa vain puoli tuntia perusasioita, ehkä pari laukannostoa. Olin innoissani, koska saisin maneesin käyttööni. Menisin Miisan kanssa, joka tulisi siis Angel-tammansa kanssa. Miisa saisi ohjata minua ja Moondancea. Olin innoissani!

Harjailin Moondancea sen karsinassa, kun kuulin tallin oven avautuvan. Kukas muukaan kuin sieltä tuli kuin Miisa- talutti Lakotaa, joka ravisteli päätään.
- Noh, joko olet valmis? serkkuni kysyi hiukan ivallisesti.
- Et ole itsekään! naurahdin ja laitoin satulan Moondancen kaulalle. Liu'utin satulan oikealle paikalleen tamman selkään. Moondance katsahti minuun ja hörähti. Minä silittelin hetken ponin silkinpehmeää kaulaa, kunnes aloin laittamaan hopeisia barokkisuitsia. Ne menivät suhteellisen hyvin päähän, Moondance ehkä aavistuksen verran viskoi päätään, ei muuta!

Taluttelin Moondancea maneesissa. Miksi Miisa ei jo tullut, olin odotellut yli kymmenen minuuttia! Menin edeltä maneesiin lämmittelemään Moondancea maastakäsin. Tamma tuli todella energiseksi, kun herätin sitä ravivolteilla. Se meinaisi kiskaista ohjat kädestä ja lähteä minne huvittaa. Mutta ei minun ajallani! Kävelin uraa pitkin ja hölkkäsin puuskuttaen ponitamman nopeassa ravissa. Moondancen askellus oli tiheää ja sen hengitys höyrysi kylmässä maneesissa.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua maneesin ovi työntyi auki.
- Sori kun kesti, Lakota meinasi karata, kun vahingossa jätin karsinan oven auki, Miisa puuskutti.
- Ei se mitään, hymyilin. Hajamielinen serkkuni oli taas onnistunut myöhästymään! Hyvä, Miisa, juurikin noin asiat hoidetaan!
- Pitelisitkö Lakotaa hetken paikoillaan, niin haen nousujakkarat? Miisa kysyi minulta. Nyökkäsin ja otin Lakotan ohjat oikeaan käteeni, jossa oli myöskin Moondancen ohjat. Katselin tammojen kokoeroa, joka oli oikeastaan suhteellisen pieni.

- Tässä, autanko selkään? Miisa kysyi asettaen jakkaran maahan.
- Hei pliis, kyllä mä pärjään! tokaisin. Miisa perääntyi minun ponnistaessa selkään. Jalustimien kiristämisessä kyllä vähän apua tarvitsin. Senkin opin nopeasti ja aloimme miltei heti ravaamaan.

Aluksi Moondance oli aika hermostunut, koska se heitteli päätään ja kiskoi ohjia kädestäni. Sain sen vähän paremmin hallintaan, kun Miisa ja Lakota ravasivat vierellä. Vähän ajan kuluttua Lakota jäi hiukan jälkeen, koska nyt Moondance oikeasti totteli minua. Sen ravi oli ihanaa, aika tasaista.

Oli vartti aikaa maneesissa, kun Miisa päästi sen suusta:
- Laukataan!
Edellä menevä Lakota nosti laukan. Moondance nosti oikeastaan ilman kehotusta, se miltei ohitti Lakotan. Pieni ja pippurinen ponitamma, pakko myöntää! Moondancesta löytyi sisua vaikka päihittämään kaikki orien laukkakisoissa! No jaa, ehkä liioittelin. Mutta laukkakisastamme tuloksena oli tasapeli, vaikka kuinka lujasti yritimme voittaa. Sääli, sinänsä...

Loppukäynnit sujuivat mallikkaasti. Lakota ja Moondance olivat nyt hyvin toisiinsa tottuneet. Olin nähnyt Miisan ratsailla, jota olin toivonutkin jo pikkutaaperosta lähtien. En malttanut odottaa viikon päästä olevaa estetuntia! Harjoittelisin niin ahkerasti, että pääsisin mukaan!
LOPPU
XD
Sori, ei vieläkään tarinaa Gildasta. Milloin taso 2?

Vastaus:

280vr :)
Nyt :D

Nimi: Lilli

17.03.2018 12:12
Ensimmäinen tallipäivä
Tänään oli kiva päivä! Aurinko paistoi, mutta oli kyllä hirveän kylmä! Kävelin tarhoille, joissa tammmat ja orit lämmittelivät itseään. Olin uusi tallilla, en tiennyt mihin mennä. Onneksi serkkuni saapuisi pian aamuratsastukselta, joten hän voisi neuvoa minua! Luojan kiitos, tuolta ilmestyi hevosen pää. Mutta voi, se olikin vain laitumella oleva, musta ori. Se oli komea, Friisiläinen uskoakseni. Miisa, serkkuni, oli kertonut minulle komeasta Friisiläisorista, jonka nimi oli Bulletmadness. Kokeilin, huutaen laitumelle:
- Bulletmadness!
Katselin tarkkaan orin reaktiota. Ensin luimimista, hampaat irveen. Sitten potkaisu, pukki, katse minuun ja peruuttaen pois. Huokaisin. Ori todella oli se tarumainen Bulletmadness. Jonakin päivänä vielä saisin hoitaa! Kuvitella, minä hoitaisin TUOTA oria... huokaisin ja loin hyväksyvän katseen nopeusennätystä rikkovaan oriin.

Jouduin odottamaan melko pitkään, aloin jo olla kääntymässä takaisin, kun näin puiden takaa nelistävän hevosen. Se oli kaunis ja lujarakenteinen Irlannincob, Moonwalker olettaakseni. Musta valkoinen turpa alkoi heti nuuskia minua ja pian se tönäisi minut hankeen.
- Heh sori, MoonWalker on vähän tällainen, Miisa naurahti minun kömpiessä ylös.
- Joo ei se haittaa, vastasin hymyillen.

- Etkös sä vielä etsinyt hoitsua? Miisa kysyi.
- Joo, hakusessa on. Haluisin jonkun kiltin tamman, joka ei silleen "temppuile", vastasin.
- Ahaa... mennäänpäs tallihuoneeseen niin voit kysyä Katatulta, Miisa ilmoitti.
- Katatulta? ihmettelin hölmistyneenä. Miisa nauroi ja selitti Katatun olevan tallin johtaja. Nyökkäsin. Tallihuone oli siis tietenkin tallissa. Kävelimme kohti ISOA, ihanan punaista rakennusta. En voinut olla henkäisemättä, vaikka kuinka yritin peittää ilmeeni. Ulkoapäin talli oli fantastinen!

Tallin ovi narahti hieman, kun Miisa työnsi sen auki. Molemmat astuimme sisään, minä hieman epäröiden. Tallissa, edessäni seisoi pulleannäköinen poni. Irti.
- Ottakaa Drago kiinni, joku huusi. Tottuneen näköisenä Miisa sulki oven ja nappasi ponin harjasta kiinni. Sitten hän talutti sen tyhjään karsinaan.
- Dragonstea Din Tei, Dragon, tavasin karsinan nimikyltistä.
- Joo, ihan Dragokgi minä sitä kutsun. Tää on mun entinen hoitsu, joka vaan haluis syödä, Miisa rapsutti ponia. Naurahdin. Katselin muihinkin karsinoihin. Oi, ihana musta poni yritti katsella minua. Ja tuolla karsinassa mökötti jokin hevonen.
- Ihan kuin Mustangi, kuiskasin.
- Joo, niin Lakota onkin. Hoidan sitä mielelläni, koska se on ikiliikkuja. Siksi se mököttää, koska edessä ei avaudu laidunta vaan typerän pieni karsina, miisa selvensi.
- Entä tuo? kysyin mustaa ponia osoittaen. Olin iskenyt silmäni siihen.
- Ai tämä vai? Moondance. Se on aika kiltti tamma, eikä sillä ole hoitajaa. Taidan vähäsen harjailla sitä, Miisa sanoi.
- Selvä, hei odota hetki! pyysin.
- Okei, älä eksy! serkkuni naurahti.

Juoksin kiireellä tallin toiseen päätyyn, jossa luki "varuste-huone". Käännyin vasemmalle, jossa oli portaat ja kyltti: "toimistoon". Juuri, kun olin lähdössä kiipeämään, kuulin takaani vihaisen äänen:
- Hei, älä juokse tallissa! Hevoset säikkyy, minunkin yksityishevoseni oli kuolla!
Käännyin katsomaan. Edessäni seisoi pitkä, hoikka tyttö, joka oli minua arviolta viisi vuotta vanhempi. Kyllä vähän pelotti!
- Hei, mee pois! Sä et ees oo tän tallin jäsen! joku vanhempi tyttö huusi. Hän käveli isoa tyttöä kohti.

Nyt erotin kävelijän kasvot selvemmin. Hmm... ehkä vain vuoden pari minua vanhempi. Tytön kavoista näkyi raivo, kun hän käveli kohti tyttöä.
- Tää ei oo kiusaamiseen kohdistuva talli! hän jatkoi kävellessään.
- Ja muutenkin, tänne EI OTETA yksityishevosia! Katatu on sanonut sen tuhat kertaa, tyttö muistutti.
- Sori vaan, taidan lähteä jonnekkin parempaan talliin, tyttö sanoi ja talutti jonkun oudon näköisen tamman perässään ulos. Minun puolustajani taas hymyili aurinkoisesti minuun katsoessaan. Tyttö puhui:
- Moi, mä oon Jolanda. En oo ennen nähny sua tallilla, ooks joku uus? Juttelin vähän Miisan kanssa, taidat olla sen serkku? Sori toi äskeinen, Emily joskus vaan tulee tallille häiriköimään. Kaikki tietää, et se ei saa, mut silti se tulee. Aina uudestaan...
- Joo, ei se haittaa. Oon se Miisan serkku ja haluaisin hoitoponiksi Moondancen! Se on ihana! Sitten, olisiko jotain tammavarsaa...? kysyin. Jolanda vaikutti tosi kivalta tyypiltä!
- Hei, tiedän yhden! Gilda, se on Irlannincob-varsa! Vähän arka, mutta oikein, oikein mukava! Jolanda ehdotti. Suostuin ja kiipesimme Jolandan kanssa portaita pitkin Katatun toimistoon kyselemään minulle hoitohevosia.

Avasin toimiston valkoisen oven. Se aukesi kevyesti, mutta se ei ollut ihme. Toimistoa oli nimittäin remontoitu syksyllä, kun hevoset olivat voineet olla laitumella kyseisen ajan. Kurkistin sisään. Ensimmäisenä näin jonkinlaisen autojulisteen ja muutaman kesken olevan keppihevosen. Ai niin, tosiaan! Katatuhan oli myöskin kht Chiaro, se kepparihemmo!

Pettymyksekseni toimistossa ei ollut ketään, keppihevosia lukuunottamatta. Kerrottuani Jolandalle, ettei siellä ollut ketään, hän johdatti minut tallihuoneeseen. Mietin, odottiko Miisa minua vieläkin Moondancen karsinan luona. Jolanda tarttui käteeni ja tönäisi minut leikkisästi juuri lantakasan viereen. Huh! Jos tönäisy olisi mennyt pieleen, niin...

Tallihuoneen oven sai kiskoa auki täydellä voimalla. Jolanda astui huoneeseen ensin, mutta minä tulin heti hänen peräänsä. Punastuin huomatessani seitsemän tyttöä istumassa. Mukana oli myöskin eräs poika. Lisäksi huoneen takanurkassa puuhaili omiaan nuori nainen, jonka vieressä oli suunnilleen samanikäinen kaveri. Jolanda avasi suunsa ensimmäisenä:
- Hei kaikki, esitelkääs itsenne! Tallilla on uusi jäsen Lilli! Hän on Miisan serkku ja alkaa hoitamaan Moondancea sekä Gildaa!

Kävimme nimikierroksen. Kuuntelin tarkkaavaisena tällaista nimikierrosta:
- Jolanda
- Marzima
- Ada
- Alina
- Pinja
- Ellu
- Kikka
- Jake, poika esittäytyi. Jake, mietin myöhemmin. Kiva nimi, jotenkin tulee mieleen joku piraatti tai merirosvolaiva. Tai merirosvo leffa! Rakastan niitä <3!
- Ai joo moi! Olen siis Miisan serkku Lilli. Olen kahdeksan. Toivon, että voisitte kaikki auttaa minua tallilla ja opettaa minulle hevosista. Olisi niin kivaa saada teidät kaikki kavereiksi! Hei, voisiko joku kertoa, milloin voisin mennä opetukseen tunnille? kysyin mielissäni hoitajien ystävällisistä ilmeistä.

Katatuksi arvelemani kääntyi minua kohti. Hän hymyili ja kirjoitti samalla jotakin. Sitten Katatu ojensi minulle lapun, johon raapustin nimeni, tietoni sekä hoitohevoseni. Voisin tulla tunnille vasta, kun Moondancella olisi suitset, mutta varmaan tulisin jo ensiviikolla, koska raatamalla sai rahaa. Nyt kumminkin olin virallinen hoitaja ja menin (viimeinkin!) Moondancen karsinan luokse. Siellä oli joku tyttö, ei Miisa, mutta hän vaikutti kiltiltä. Avasin karsinan viaraasta välittämättä. Minulla oli kädessäni harjapakki, jonka olin ostanut ennen tallille tuloa. Moondancen väriksi tulisi vaaleanpunainen!

- Moi, kukas sä oot? En oo ennen nähnyt sua, tyttö sanoi mennessäni karsinaan.
- Hei, mä oon Lilli, Moondancen uus hoitaja. Kukas sä? kysyin.
- Heh, mä oon Nala. Ollaan Miisan kanssa vähän niin kuin "hevosenhoitajia", niin tässä harjailin Moondancea ja tarkistelin, ettei sillä oo haavoja. Haluutkos, että näytän sulle näitä harjausjuttuja, vai kuinka kauan oot harrastanut hevosia? tyttö uteli.
Kerroin hänelle kuten asiat olivatkin, eli tämä oli ensimmäinen kertani hevostallin sisällä. Olin lukenut hevosista paljon ja hoitanut naapurin laitumella olevia tammoja, mutta muuta kokemusta ei ollut.

Aloitimme harjauksen sualla. Sillä harjattiin pyörivin liikkein ja se irrotti Moondancen karvasta mullan ja pinnalla olevan pölyn. Tamma söi samalla, kun harjasimme. Harmi, etten ollut ottanut porkkanoita mukaani!

Seuraava harja oli pehmeä pääharja. Minä harjailin kaulaa ja jalkoja Nalan kurkotellessa turpaan. Moondance ei suostunut yhteistyöhön Nalan kanssa vaan nosti päänsä kattoon asti. Minun yrittäessäni poni totteli hyvin. Meidän välillemme alkoi heti ensimmäisenä päivänä syntyä vahva side!

Sitten harjasimme sellaisilla normaaleilla harjoilla kaiken lian pois karvasta. Minusta oli outoa, kun karva meni yhdestä kohtaa "väärään suuntaan", mutta niin oli kaikilla hevosilla, Nala kertoo. Juttelimme paljon ja tutustuin muihinkin ohikulkijoihin. Jolanda ja Nala olivat ainakin hyviä ystäviäni tallilla. Miisa kertoi parhaasta kaveristaan Pörristä, joka ei tänään ollut päässyt. Kumminkin tyttö tulisi huomenna serkkuni kanssa, menisivät maastoon. Jos Moondancelle saisi kehiteltyä varusteet, menisin mielelläni mukaan.

Lopuksi Nala näytti, miten puhdistetaan hevosen kaviot. Se oli melko helppoa. Piti vain muistaa, ettei saanut osua säteeseen, koska se sattui. Kokeilin vähäsen, mutta puhdistin vain osia kavioista. Moondance näes närkästyi ja rimpuili aina pois otteestani. nalalla sujui paremmin, mutta se ei ollut mikään ihme.

- No, milloinkas ajattelit ostaa Moondancelle ensimmäiset omat varusteet? Nala kysyi hoidon jälkeen.
- Itse asiassa olen jo ostanut. Tuon hoitosetin ja sitten riimun sekä riimunnarun, vastasin. Muistelin eilistä hevostavarakauppaa. Olin saanut äidiltä satasen. Muistan, kuinka olin ajatellut "Saan sillä kaiken!", mutta se ei ollut kattanut juurikaan mitään. Huokaisin.
- No jos Moondancella kerran on riimu ja riimunnaru, niin viedäänkö se tarhaan? Nyt siellä ei ole edes kylmä, ja se vain pitää ulkoilusta? Nala ehdotti.
- Jooooo! kuiskasin, ettei Moondance säikähtäisi.

- Ei, ei noin. Katsohan, näin, Nala opasti tuhannen kerran riimun laittoa.Se oli aika yksinkertaista, mutta Moondance olisi jo halunnut mennä. Ymmärrän, koska tämä oli varmaan kymmenes kerta kun yritin pujottaa tammalle omituista narukasaa.
Vihdoin sain sen laitettua! Sitten avasin riimunnarun soljen ja otin harjoitellun talutusotteen. Sitten tökkäisin karsinan oven auki ja lähdin taluttamaan ponia kohti vasemmalla olevaa ovea, jonka välistä tihkui auringonvaloa hiukan hämärään talliin.

Nala avasi oven ja kävelimme ulos, kaikki kolme. Moondance ilmaa nuuskien, minä tammaa taluttaen ja Nala aurinkoa katsellen.
- Mille laitumelle viemme Moondancen? kysyin.
- Mihin haluat. Tammalaitumelle useiden seuraan, paritarhaan vai tarhaan jossa se on yksin? Nala kysyi.
- Hmm... ehkä paritarha olisi paras? arvelin.
- Juu, hyvä valinta. Olet vain menossa ihan väärään suuntaan, Nala naurahti ja käännyimme kohti paritarhojen rivistöä.

Avasimme paritarhan portin. Tarhassa oli nyt yksin Lakota, Miisan hoitohevonen. Mietin, minne Miisa oli hävinnyt. Kysyisin sitä häneltä illalla kotona, päätin. Nala oli avannut portin ja minä talutin Moondancen tarhaan. Se nuuski ilmaa ja hirnahti Lakotalle tervehdyksen. Syömässä ollut Lakota nosti päätään ja katsoi suoraan meihin. Sitten se lähti tulemaan.
- Vapauta se, kehotti Nala vieressäni. Hän sihahti sen ikään kuin varoituksena. Riimunnaru irtosi Moondancen riimusta ja se syöksähti Lakotaa vastaa. Tammat ottivat laitumella muutamia kisoja. Ne nuuskivat toisiaan, arvioivat. Naurahdin, Kun Moondance oikaisi ja voitti kisan. Lakota töytäisi sitä ja lähti uudelle kierrokselle.

- Ajatella, huokaisin.
- Ai että mitä että? naurahti tallihuoneeseen ilmaantunut Jolanda.
- On vasta ensimmäinen päiväni ja tuntuu, kuin olisin ollut täällä ikuisuuksia. Tuntuu, että Moondance olisi minun. Ja te kaikki kavereitani!
- Yksi asia on varmaa, Nala sanoi ja jatkoi:
- Me kaikki olemme JO NYT kavereitasi!
LOPPU!
En laskenut sanoja tai sellaista, mutta pitäisikö mun saada Kirjailija-merkki tai joku muu merkki?

Vastaus:

300vr + bonus 50vr. Hyvä tarina! :)
Kyllä riittää Kirjailija -merkkiin!

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com