Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ellu

Hoidokit: Dschinghis, Kodiac, Flaming Heart

Taso: 3.

 21.3.2018  21.3.2018  22.3.2018  23.3.2018  29.3.2018  18.4.2018
 22.4.2018

Varusteet:

Yhteiset:
Kaulanaru (Musta)
Hoitosetti (Sininen)

2 Herkkukeksipakettia (Makuina porkkana&omena)
Letityskumianuhapussi (Musta)

Kodiac:
Nylonriimu (Musta)
Yksivärinen riimunaru (musta)
Englantilaiset suitset

Moonlight-otsapanta
Estesatula
Etujalansuojat (Mustat)
Moonlight-huopa (Musta)

Dschinghis:
Nylonriimu (vaaleanvihreä

Yksivärinen riimunaru (vaaleanvihreä)
Yleishuopa (Vaaleanvihreä)
Yleissatula 
Turparemmittömät suitset
Otsapanta hevosen nimellä

Lätkäsatula
Ravisetti 
Ajosuitset

Flaming Heart:
Yksivärinen riimunnaru (Punertavan oranssi)
Nylonriimu (Punertavan oranssi)
Meksikolaiset suitset 
Timanttipanta (Punertavan oranssi)
Estesatula
Estehuopa (Punertavan oranssi)
Etujalansuojat (Punertavan oranssi)
Takajalansuojat (Punertavan oranssi)
Yksivärinen riimunnaru (Punertavan oranssi)
Nylonriimu (Punertavan oranssi)
LG kuolaimeton
Timanttipanta (Punertavan oranssi)
Yleissatula
Yleishuopa (Punertavan oranssi)

Rahat: 1275vr, 2 lahjakorttia

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Ellu

05.05.2018 22:13
~Flaming Heart~

Aattelin tallille keväisessä ilmassa. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli varmastikin yli 15 astetta lämmintä. Suurin osa lumista oli sulanut. Astelin suoraa Liekin tarhalle. Tamma pörähti ystävällisesti laittaessani riimunnarua kiinni riimuun. Talutin tamman sisälle karsinaansa. Voisin opettaa tammalle hieman temppuja sillä minun ei juuri nyt tehnyt mieli ratsastaa. Hain harjapakin ja harjailin ensin Liekistä suurimmat liat pois. Kun olin tuon tehnyt, otin herkkupaketista herkun ja näytin herkkua liekille jotta se tajuaisi että minulla on se. Laitoin käteni lähelle poskeani ja yritin saada tammaa niinsanotusti pussaamaan poskeani. Oikeastaan se onnistui mutta Liekki vain kokoajan hamusi kättäbi eikä melkeinpä edes koskettanut turvallaan poskeani. Kuitenkin tamma oli herkkunsa ansainnut joten annoin sen sikke. Seuraavalla kerralla pusu onnistuikin vähän paremmin. En jaksanut alkaa värkätä enää sen tempun kanssa vaan siirryin seuraavaan, ja viimeiseen jonka aioin nyt opettaa, eli jalannostoon. Olin opettanut aiemmin yhdelle ponille jalannoston kevyesti raipalla taputtelemalla etujalkaa joten aioin kokeilla sitä nyt Liekille. Hain oman raippani ja otin myös herkun. Taputin kevyesti etujalkaa raipalla niin ettei tammaan satu. Hetkeksi se jopa nosti jalkansa ja aloin heti kehua sitä. Niin se oppisi tempun varmemmin. Aloin taas taputella raippaa vasten tamman jalkaa ja se nosti sen taas hetken oäästä ilmaan. Kehuin sitä kunnes jatkoin taas harjoittelua. Pian minun ei tarvinut enää kuin hipaista raipalla jalkaa kun se nostikin sen jo ylös. Annoin Liekille pari herkkua ja taputtelin sitä. Huomasin kellon olevan jo melkein yhdeksän.
"Minun pitäisi lähteä" huokaisim itselleni ja vein raippani laukkuuni. Jätin liekin karsinaansa. Vein tavarat takaisin mistä ne otinkin ja hymyillen lähdin sitten tallista ulos. Kävin silittelemässö muita hoitsujani vuelä hetken kunnes lähdin takaisin kotiin.
Loppu!

/\Anteeks ettei oo tullu hirveesti tarinoita nyt ku on ollu aika paljon kiireitä ja muuta mutta yritän nyt aktiivistua täällä\/

Vastaus:

100vr
Eipä mitään. :)

Nimi: Ellu

18.04.2018 21:44
»Flaming Heart«

Vaikkakin ilta oli alkamassa jo hämärtyä, katselin Liekin aitaukseen jossa tamma seisoskeli ja vilkuili minua vähän väliä. Lopulta kuitenkin lähdin kohti tamman aitausta riimunnaru kädessäni. Liekki sipsähti kun lähdin sitä kohti, mutta silti sen silmissä oli innostuksen pilke. Aukaisin aitauksen portin ja laitoin riimunnarun kiinni Liekin riimuun. Tamma töytäisi minua leikkisästi turvallaan. Naurahdin ja lähdin taluttamaan Liekkiä kohti maneesia. Aikoisin päästää tamman irti siellä ja tuttuun tapaan irtohypyttää tai vaikkapa juoksuttaa Liekkiä. Päästyämme maneesiin, laitoin oven huolellisesti kiinni ja päästin Liekin vapaaksi. Olin tottunut siihen että poni lähtisi omille teilleen, mutta ei. Liekki seurasi minua koko sen ajan että sain kasattua esteen keskelle maneesia. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, Liekki lähti jo laukkaamaan estettä kohti ja hyppäsi sen. Ponia ei todellakaab tarvinnut kahdesti käskeä. Tamma hirnahti hilpeästi ja hyppäsi esteen uudelleen. Säpsähdin kun tajusin että Liekki juoksi suoraa minua kohti. Olin jo väistämässä mutta sitten tamma teki jyrkän äkki käännöksen ja lähti laukkaamaan takaisin estettä kohti. Tammasta ei todellakaab leikkisyyttäbrai energisyyttä puuttunut. Nostin estettä niin että se oli 30 senttimetrinen pysty. Liekin hypyt olivat sulavia ja laukka pehmeän näköistä. Se oli kuin luotu hyppäämään. Se näytät ihka aidolta esteratsulta hypätessään estettä. Nostin estettä vielä 50 senttimetriin. Liekki ei tuntunut huomaavab sitä että korkeus oli noussut. Lopulta tamman energia alkoi hiipua ja se asteli luokseni hieman hikisenä. Taputin Liekkiä ja vein esteen pois. Laitoin liekin riimunnarun kiinni riimuun ja talutin Tamman sen karsinaan. Liekki asettui heti makulle kun ltpin karsinan oven kiinni. Hymyilin itsekseni ja jäin katselemaan hetkeksi tammaa joka oli hiljalleen vaipumassa uneen.
Loppu!

Vastaus:

120vr, saat Jalat maassa -merkin. :)

Nimi: Ellu

13.04.2018 20:44
»«

Hyräilin hiljaa astellessani pienten kuralätäköiden täyttämää tietä pitkin kohti tallia. Päiväni oli onnistunut hyvin, huolimatta siitä että oli perjantai 13. päivä. Minun tuurillani kuitenkin tippuisin ja murtaisin käteni tai saisin aivotärähdyksen. Raksha katseli minua tuttuun tapaan ystävällisesti, Koda piehtaroi aitauksessa eikä ollut näkevinäänkään minua ja Hippu kuopi maata kaviollaan. Astelin Hipun aitaukselle riimunaru kädessäni. Poni käänsi päänsä kohti minua ja raahusti lähemmäs minua avatessani aitauksen portin. Laitoin riimunnarun kiinni ponin riimuun ja talutin sen rauhassa karsinaan. Harjasin suurimmat osat lioista pois ja hain Hipun suitset poni luimisti hieman laittaessani ojat sen kaulalle ja alkaessani laittaa kuolaimia sen suuhun. Silti se ei alkanut pelleillä kanssani vaan otti kuolaimet kiltisti suuhunsa. Hain kypäräni ja laitettuani seb päähäni, lähdin taluttamaan Hippua maastoreitin alkuun. Olin aivan varma että pysyn ponin kyydissä, ja jos sattuisinkin tippumaan, pitäisin ohjista niin kauan kiinni kuin vain tarve olisi. Kapusin ponin selkään ja pyysin Hippua liikkeelle. Hippu lähti suhteellisen reippaaseen tahtiin kävelemään maastoreittiä pitkin. En aikonut laukata vasta kuin paluumatkalla, sillä silloin olisi varmempaa että jos tipun ja päästäisin vahingossa ohjista irti, ratsuni laukkaisi takaisin tallille. Yhtäkkiä Hippu pysähtyi ison kuralammikon eteen
"Mikä nyt tuli?" Kysyin ponilta ja yritin saada ponin menemään kuralätäköstä. Hippu alkoi pyörimään ja pohti ilmeisesti miten pääsisi ohi lammikosta. Yhtäkkiä poni peruutti hieman, otti pari laukka-askelta ja hyppäsi hurjalla kenguruloikala vesilammikon ylitse. Tartuin nopeasti Hipun harjasta kiinni, saadakseni tukea.
"Va kuralammikkoa sinä pelkäät", naurahdin hetken päästä ja pyysin Hippua raville. Poni lähti ravaamaan rauhallisesti pitkin maastoreittiä. Oli ihana olla Hipun kanssa maastossa, vaikka se pelkäsikin kuralammikoita, se oli silti ihana poni. Yhtäkkiä poni pysähtyi taas, huoksin ja hyppäsin alas selästä. Edessä oli iso lammikko josta poni ei pystyisi hypätä yli.
"Hippu katso, se on vain vettä." Totesin ja peruutin kuralammikkoon. Onneksi minulla oli vedenkestävät kengät. Vedin hieman ohjista jotta Hippu suostuisi tulemaan. Se uskaltautui ottamaan pari askelta kuralammikkoon mutta sitten se jäi vain kuopimaan kaviolla vettä.
"Et sinä sitten taida tulla.." huokaisin ja talutin ponin pois kuralammikosta. Nousin ponin selkään ja pyysin sitä suoraa pysähdyksestä laukkaan. No, sehän pnilta onnistui. Annoin sille tilaa laukata niin lujaa kuin vain ikinä tahtoi. Hippu ei edes huolamannut aiempaa kuralätäkköä ja siitä se vain laukkasi poikki. Päästyämme tallille, hyppäsin alas selästä ja taputin Hippua. Se ei, ihmeellistä kyllä, ollut yhtään hikinen. Vein ponin karsinaansa ja otin suitset pois. Hain vielä Kodan ja rakshan sisälle ennen kuin läjdin kotia kohti.
LOPPU

Vastaus:

200vr, saat Maastoratsastaja -merkin. :)

Nimi: Ellu

27.03.2018 20:28
»Kodiac«

Koulun jälkeen kävin nopeasti syömässä kotona, sillä kouluruoka ei oikein ollut hyvää. Päässäni ei pyörinyt muuta kuin se millaista tehtävää voisin mennä Kodan kanssa. Söin nopeasti pari sämpylää ja vedin tallikamat päälleni. Lähdin sitten kohti tallia. Olin ottanut varmuuden vuoksi raipan mukaan, jos Kodalla olisi huono päivä. Eihän sitä ikinä tiedä...

Tallille päästyäni, suuntasin heti Kodan aitaukselle. Otin ponin nopeasti kiinni ennen kuin se kerkesi arvata mitään. Talutin orin karsinaansa ja päästin sen irti riimunnarusta. Menin kasaamaan esteitä maneesiin.
"Pieni pysty oikealle sivulle..." mumisin ajatuksiani ääneen. Tehtävä ei ollut kamalan vaikea; siinä oikeastaan mentiin lähes koko ajan kenttää ympäri ja pääty-ympyrät päihin. Kasattuani esteet, lähdin varustamaan Kodaa. Kävelin ponin karsinalle ja avasin oven. Poni syöksyi siinä samassa ulos karsinasta ja henkäisin. Poni juoksi karsinoiden vierestä ja näytti ettei se aikoisi pysähtyä. Onnekseni joku tuli juuri talliin ja huomasi irti olevan Kodan. Henkilö sai onnekseni Kodan kiinni. Hän talutti ponin luokseni.
"Kiitos..!" Hengähdin.
"Eipä se mitään" henkilö sanoi.
"Mikä on muuten nimesi?" Kysyin.
"Nette, sinun?" Tyttö kysyi.
"Ellu" vastasin hymyillen.
"Selvä, mutta minun pitää nyt mennä. Pidä poniasi silmällä" nette totesi ja katosi muualle. Menin harjaamaan Kodaa. Poni luimu vähän väliä mutta kun laitoin satulan Kodan selkään, se potkaisi ilmaa. Sain loppujen lopuksi satulan kiinni ja suitsien kanssa ei tullut hirveästi ongelmia. Laitoin kypärän päähäni ja latoin turvaliivin ihan varmuuden vuoksi. Talutin Kodan maneesiin ja laskin jalustimet. Henkäisin hiljaa ja nousin satulaan. Koda luimisti hieman korviaan. Kiristin satulavyötä vähän ja aloin mennä alkukäyntejä. Poni heitteli päätään vähän väliä. Lopulta otin ravin ja ravailin pari kierrosta. Sitten nostin laukan ja poni alkoi pukitella lkassa. Pysyin kuitenkin kodan selässä. Aloin ohhasin ponin kohti estettä. Poni jännittyi ja hyppäsi hurjan hypyn esteen yli. Lensin ponin selästä suoraa selälleni maahan. Makasin hetken maassa ja tiesin heti että tämän enempää en aikonut hypätä enää tänään. Nousin ylös pidellen selkääni ja olin melkein purskahtaa itkuun. Otin kodan vaivalloisesti kiinni. Talutin sitä vähän aikaa maneesissa. Lopulta vein sen karsinaansa ja otin varusteet pois. Olin purskahtaa itkuun viedessäni varusteita varustehuoneeseen. Selkääni sattui äärettömästi. Kävin kasaamassa esteet pois vaikka selkääni kuinka koskikin. Soitin äidilleni että hän tulisi hakemaan minut kotiin sillä en voinut ajatellakkaan käveleväni kotiin. En maninnut kuitenkaan siitä että tipuin Kodalta, hän ei enää iki päästäisi minua tallille. Kävelin ulos tallista ja hain nopeasti Rakshan ja Hipun sisälle. Kun menin takaisin ulos, äitini auto oli pihassa. Kävelin autolle ja avasin oven.

//tää oli tämmönen vähän lyhyt ja ei niin kiintoisa tarina tällä kertaa :'3

Vastaus:

200vr

Nimi: Ellu

27.03.2018 08:48
»Raksha«

Kävelin kohti Rakshan aitausta. Poni tuli portin luokse ja työnsi turpaansa minua kohti. Hymyilin itsekseni ja latoin riimunnarun kiinni tamman riimuun. Talitin tamman ulos aitauksesta ja laitoin portin kiinni. Talutin tamman karsinaansa. Ponk vaikutti äärettömän mukavalta, se tamman ottaminen kolmanneksi hoitoponikseni oli varmasti todellä hyvä idea; se olisi vaihtelua hieman vikuroivaan Hippuun ja näykkivään sekä luimivaan Kodaan. Raksha hamusi taskujani, ilmeisesti herkkupaljen toivossa. Sidoin ponin kalteriin ja hain harjapakin. Annoin Rakshalle herkun ja aloin harjailla sitä hymyillen. Tamma vetäisi päätään alemmas, naru liikahti hieman. Päästin ponin irti säälistä. Raksha kuitenkin vaikutti sen verran kiltiltä ponilta ettei sitä tarvitsisi pitää kiinni. Saatuani tamman harjattua, hain Rakshan satulan ja suitset. Ajattelin vain mennä rentoa koulua ja jos ehtisin, kokeilisin vielä mennä Kodalla pieniä esteitä. Nostin satulan sekä satulahuovan ponin selkään ja kiristin satulavyötä. En lattanut satulavyötä kovin kireälle sillä aijoin kiristää satulavyötä selästä käsin. Laitoin kuolmettomat suitset Rakshalle ja painoin kypärän päähäni. Lähin viemään tammaa maneesiin. Kaarroin tamman keskelle maneesia. Nousin ponin selkään ja kiristin satulavyön. Säädin jalustimet hieman pitkiksi ja lähdin kävelemään ponin kanssa ympäri maneesia. Otin jonkin ajan päästä ravin ja tein erikokoisia voltteja ja ympyröitä. Tein jonkin verran tempon muutoksia ettei tehtävä alkaisi käydä Rakshalle liian pitkästyttäväksi. Tein vähän pohkeenväistöä käynnissä sekä ravissa. Raksha tuntui olevan todella rentona eikä jännittänyt oikeastaan yhtään. Lopuksi otin vielä vähän vastalaukkaa ja laukanvaihtoja. Taputtelin tammaa kun menimme loppukäyntejä. Kaarroin ponin keskelle ja hyppäsin alas satulasta. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin hieman satulavyötä. Talutin tamman karsinaan ja otin varusteet pois. Päätin että tulisin vielä koulun jälkeen hyppäämään Kodalla jos ehdin. Latoin Rakshalle riimun päähän ja talutin sen tarhaan. Poni jäi hirnumaan perääni kun lähdin juosten kohti koulua.

Vastaus:

Saat Kouluratsastaja-merkin! :)
130vr

Nimi: Ellu

23.03.2018 15:04

Vastaus:

Ei kannata käyttää emojeita, koska ne ei toimi suntuubissa. :''D
Sain viestisi onneksi sähköpostista:

Ajokortti

Kävelin innosta kihisten kohti tallia. Aioin suorittaa ajokortin ja pääsisin sitten ajamaan Hipulla. Kävelin tuttua reittiä kohti tallia. Hippu piehtaroi aitauksessa. Hymyilin itsekseni ja Katselin ympärilleni nähdäkseni, oliko Katatu lähellä. En nähnyt naista missään, joten vein valmiiksi Hipun sisälle. Talutettuani Hipun karsinaan, näinkin Katatun seisovan kauempana. Astelin naisen luo.
"Katatu? Voinko suorittaa siis sen ajokortin?" Kysyin. Katatu nyökkäsi.
"Tuu mun perässä niin aletaan käymään vähän teoriaa läpi." Katatu sanoi.

Harjoiteltuani teoriaa noin kasi tuntia, huokaisin. En olisi arvannut että pelkkä teoria tulisi uuvuttamaan jo näin paljon.
"Haluatko pitää pienen tauon?" Katatu kysyi. Ilmeisesti hän oli huomannut uupumukseni.
"Ei, kyl me voidaan jatkaa." Vastasin nopeasti. Halusin suorittaa teorian pois alta, niin pian kuin vain voi.
"No kai me sitten jatketaan." Katatu totesi ja jatkoi opetusta.

Kun olimme suorittaneet teoria osuuden, lähdimme harjoittelemaan varustamista. Olin itseasiassa vaurstanut pari kertaa ystäväni raviponin joten sen harjoittelussa ei pitäisi kulua kauaa.
"Sulla vissiin on omat ravi varusteet?" Katatu kysyi ja nyökkäsin. Hain ravivarusteet ja aloin varustamaan ponia. Aluksi oli hieman ongelmia mutta loppujenlopuksi kaikki meni oiken hyvin.
"Sehän meni ihan tosi hyvin!" Katatu kehaisi.
"Mä oon vaurstanut muutaman kerran mun kaverin raviponin joten tiesin jo suunnilleen miten tää menee" totesin.

Sitten oli ajamisen ja auto- sekä volttauslähtöjen harjoittelu. Ajaminen onnistui todella hyvin eikä siinä juurikaan ollut ongelmia.
"Sitten voisit kokeilla niitä auto- ja volttauslähtöjä." Katatu huusi minulle. Autolähdöt onnistuivat hyvin mutta volttauslähdöt eivät niinkään hyvin.
"Kokeile kohta uudelleen, ravaa vaikka tää rata ympäri ja tuu takas tähän." Katatu neuvoi ja tottelin. Lähdin ravaamaan ponin kanssa kierrosta. Palattuani Katatun luo, yritin kokeilla volttauslähtöä uudelleen. Nyt se jopa onnistuikin.
"Sitten ois vielä ratakokeet." Katatu totesi.

Hetken levähdettyämme alkoi ollakkin jo ratakokeiden vuoro. Ensiksi oli suoraan ajaminen ja kääntyminen. Kannustin ponin raville ja ravasimme kierroksen. Kierros sujui yllättävän hyvin.
"Ravaatko vielä toisen kerran?" Katatu pyysi ja lähdin ravaamaan toista kierrosta. Hippu meinasi kaatua kun lähdimme liikkeelle.
"Oleppa varovainen" mumisin itsekseni Hipulle. Pattuamme Katatun luo, oli vuorossa auto- ja volttaamislähdöt. Autolähtö sujui taas todella hyvin. Volttaamislähdössä oli kuitenkin vielä hieman ongelmia. Kuitenkin se sujui lopuksi hyvin. Katatu teki vielä pujotteluradan joka meidän pitäisi pujotella. Pujottelu meni erittäin hyvin eikä Katatulla ollut siihen mitään moittimista.
"Olenko nyt siis suorittanut ajokortin?" Kysyin.
"Kyllä olet" Katatu vastasi hymyillen. Hymyilin itsekkin ja nousin kärryistä. Menin taputtamaab Hippua.
"Se meni hyvin" kehuin ponia.


120vr :)

Nimi: Ellu

22.03.2018 09:29
Katselin tarhaan jossa uusi hoitoponini, Koda, oli. Katselin ponia hetken kunnes kävelin lumisessa säässä kohti tarhaa. Poni seisoi pää kohti minua joten minun oli helppo ottaa se kiinni. Ehkä. Poni tuijotti suurilla silmillään minua. Silmissä oli hieman ilkikurinen katse. Aukaisin tarhan portin jolloin Koda yritti päästä karkuun. Nappasin kuitenkin sen riimusta kiinni ennen kuin se ehti livahtaa ohitseni. Laitoin riimunarun ponin riimuun kiinni ja se luimisti. Talutin ponin ulos tarhasta ja laitoin portin kiinni. Juuri silloin Koda näykkäisi minua kädestä.
"Koda!" Huudahdin. Olin ilmeisesti valinnut uudeksi hoitsukseni aika äkäisen ponin. Talutin Kodan sisälle ja päästin sen karsinaansa. Se alkoi heti piehtaroida, ihanasti purut tarttuivat kodan hieman märkään karvaan.
"Minun pitää varmaankin harjata se vielä.." mumisin. Suunnitelmissani oli vain irtohypyttää maneesissa. Huokaisin ja hain Kodan ja Hipun Harjapakin. Laitoin Kodan kiinni karsinan kalteriin ja aloin harjata ponista enimpiä ja pinttyneimpiä likoja pois. Kun olin harjannut ponin, otin riimunarun irti ja vein ponin maneesiin. Laitoin maneesin oven kiinni.
"Nyt, Koda, saat näyttää mistä sinuun on" kuiskasin ponille. Päästin ponin irti hetkeksi ja aloin kasata maneesin keskelle estettä. Tein esteestä eniksi 20cm ristikon.
"Kodaa" yritin alkaa houkutella ponia hyppäämään esteen. Kuitenkin se oli keskittynyt johonkin aivan muuhun. Se nuuhki jotain maneesin reunalta. Lähestyin kohti Kodaa ja se nosti päänsä ylös. Se lähti laukkaamaan minua karkuun ja ohitti toetysti esteen. Murahdin itsekseni ja laitoin kaksi estettä kummallekkin puolelle toista estettä, siten että ponin olisi pakko hypätä yli jos hauaisi toiselle puolelle. Toisaalta siunnitelmassani oli aukkoja. Poni pääsisi juoksemaan vain esteen läpi, kaatamaan esteet, ta yrittää livahtaa pienistä väleistä jotka olivat esteitten välissä. Aloin kuitenkin lähestyä ponia jolloin se taas lähti laukkaamaan minua karkuun. Se pysähtyi esteen eteen ja mietti pakokeinoa se päätyi kaatamaan yhden esteistä. Huokaisin kun este kaatui tömähtäen maahan. Menin nostamaan esteen ja lähdin taas kohti Kodaa. Poni alkoi piehtaroimaan joten saisin sen ehkä kiinni helpommin. Astelin ponin luo ja juuri kun se nousi ylös, otin sen riimusta kiinni. Hymähdin tyytyväisenä ja lähdin hölkkäämään kohti estettä. Hyppäsin itse yli mutta poni pysähtyi itse esteen eteen. Kaaduin kömpelösti maahan kun poni alkoi peruuttaa taakse päin. Nousin kuitenkin ylös ja huokaisin. Kävelin Kodan luo ja kävelin ponin kanssa kauemmas. Juoksin ponin kanssa kohti estettä. Poni laukkasi ja päättikin hypätä esteen yli. Hyppäsin ponin kanssa ja hymyilin kun hyppy onnistui. Kävin nostamassa esteen 30cm pystyksi ja kokeilin juosta uudestaan ponin kanssa estettä kohti. Koda hyppäsi taaskin esteen yli, vieläpä erittäin hyvin. Hymyilin. Päästin Kodan vielä hetkeksi vapaaksi ja aloin kasata esteitä. Huomasin Kodan hyppäävän yhden esteen ilman pyytämättä. Ilmeisesti Koda alkoi innostua hyppäämisestä. Kun olin kasannut kaikki esteet pois, otin Kodan kiinni. Vein sen karsinaansa ja hain myös Hipun ulos. Annoin molemmille iltaheiniä. Vein Harjapakin pois tieltä ja hymyilin. Onnistunut päivä oli aina mukava. Astuin ulos tallista ja lähdin kävelemään takaisin kohti kotia.

//Pahoittelen mahdollisista kirjoitusvirheistä sillä kirjoittaessani tätä, olin bussissa :)

Vastaus:

230vr
Saat Esteratsastaja-merkin!

Nimi: Ellu

19.03.2018 16:28
Nyt olisi kolmas päiväni tallilla ja minua jännitti suunnattomasti. En edes oikeastaan tiedä miksi, mutta jännitti vain. Astelin tutun rakennuksen pihaan ja avasin oven. Kävin viemässä tallikassini Hipun karsinan eteen ja lähdin hakemaan ponia aitauksestaan. Aukaisin tallin oven ja katsoin valkoista maisemaa hymyillen. Astelin kohti ponin aitausta Hipun riimunaru kädessäni. Poni piehtaroi tarhassaa mutta nousi pian ylös kun astelin aitauksen luo. Olin jo menemässä aitaukseen hakemaan ponia kunnes se potkaisi minua kohti. Säpsähdin mutta astelin silti ponin luo. Silittelin sen selkää ja kaulaa ottaen vaivihkaa sen riimusta kiinni ja laittaen riimunarun kiinni niihin. Poni tuntui rauhoittuvan hieman mutta silti välillä luimisteli. Ehkä poni oli saanut minusta hirveän vaikutelman kun olin viimeksi tunkenut sille kuolaimet suuhun. Talutin ponin sisälle. Vein sen karsinaansa ja päästin sen irti. Latoin karsinan oven kiinni ja hain hoitoponieni yhteisen harjasetin. Huokaisin ja aukaisin Hipun karsinan oven poni hörähti pienesti kun menin silittelemään sitä. Silittelin ponia jonkin aikaa ja laitoin sen riimuun kiinni. Sidoin riimunarun kiinni karsinan kalteriin ja otin hoitosetistä kovan harjan jolla aloin harjaamaan Hipusta pinttyneimmät liat pois. Aioin tehdä ponistani putipuhtaan ja mahdollisesti letitellä sen harjaa. Saatuani pepun päällä olevan pinttyneen lian harjattua pois, otin pehmeän harjan ja aloin harjaamaan sillä pölyä ja irtonaisia karvoja pois hoitoponistani. Karvoja ja pölyä tuntui kokoajan tulevan vain lisää ja lisää sillä tuntui siltä, etten saisi putsattua ponia koskaan täysin puhtaaksi. Oli rauhoittavaa vain harjailla ponia ja kuunnella hiljaisuutta. Hain pakista herkkupalan, jotka olin laittanut sinne sillä mihinpä muuallekkaan minä niitä laittaisin. Hippu höristi korviaan kun lähestyin sitä herkkupa kädessäni. Tässä välissä aioin opettaa ponia kumartamaan, edes pienesti. Irrotin narun kalterista ja otin ponin oikeasta etujalasta kiinni. Nostin sen ilmaan niin, että se oli koukussa mahan alla, ja sitten vedin ponia riimunarusta taaksepäin. Kehuin aina kun se antoi edes hiemankin periksi. Kun Hippu alkoi tottumaan tähän, aloin pikkuhiljaa paineistamaan sitä siirtämään painon yhä taaemmas samalla kun vein etujalan polvea maata kohden. Hippu ei aluksi tajunnut mitä yritin mutta lopulta se tajusi että halusin sen kumartavan. Poni näytti niin suloiselta kumartaessaan. Kumarruin ponin luo ja annoin herkun sille.
"Hieno poika!" Kehuin ponia ja taputin sitä kaulalle. Hippu nousi samalla ylös kun minäkin nousin ja hymyilin. Sidoin Hipun riimunarun kiinni kalteriin, otin pääharjan harjapakista ja harjailin ponin päätä ja korvia sillä. Hippu oli valloittanut koko sydämeni näiden kolmen päivän aikana enkä osannut enää kuvailla miten kiitollinen olin siitä että olin saanut Hipun hoitoponiksen.
"Tiedätkö Hippu, en tiedä mitä tekisin ilman sinua. Olet niin ihana ja sydämen valloittava poni etten tiedä mitä tapahtuisi jos menettäisin sinut." Kuiskaan ponille harjaillessani sen päätä ja korvia. Poni hörähti ja hymyilin. Harjattuani pään ja korvat, laitoin pääharjan harjapakkiin ja otin uuden herkun harjapakista. Irrotin riimunarun kalterista ja kokeilin jos Hippu kunartaisi kun laskeudun polvilleni. Laskeuduin polvilleni mutta poni ei tuntunut tajuavan millään mitä yritin. Se vain yritti työntää turpansa kasvoilleni jotta saisi herkkupalan minulta. Naurahdin ja asetin käteni maahan jossa herkkupala oli. Yhtäkkiä poni kumarsi ja yritti hamuta herkkupalaa käteni alta.
"Hippu, sinä opit sen!" Naurahdin hölmistyneenä ponille. Annoin herkkupalan Hipulle ja nousin ylös. Poni nousi perässäni jolloin aloin pudistella sen karvoista purua pois. Sidoin ponin taas kerran kiinni karsinan kalteriin ja otin harjapakista kaviokoukun. Nostin Hipun oikean etujalan ylös ja aloin kaivaa könttimäistä lunta pois sen kaviosta. Tunsin kuinka poni tökkäsi minua peppuun turvallaan ja naurahdan. Lasken ponin etukavion maahan ja taputan sitä. Nostan saman puolen takajalan ylös jolloin poni vähän kuin potkaisee taakseen.
"Hippuuh..." mumisen itsekseni ja nostan kavion uudelleen ylös. Pidän jalkaa niin hyvin paikoillani kuin pystyn. Hippu lopettaa lopulta rimpuilun ja saan putsattua sen kavion. Kierrän pepun takaa toiselle puolelle ja nostan Hipun toisen takakavion ilmaan. Pidän siitäkin tiukasti kiinni ettei poni pääse potkimaan. Itseasiassa Hippu ei edes yrittänyt potkia minua. Putsasin takakavion siirtyen etukavioon. Hippu antoi putsata senkin hyvin ja laskin kavion maahan. Taputin ponia ja se hörähti pienesti. Vein kaviokoukun takaisin harjapakkiin jaja otin sieltä harjakamman. Aloin harjata ponin takkuista harjaa sillä. Saatuani harjan harjattua, siirryin häntään. Häntä oli onneksi hieman selvempi kuin harja, joten minulla ei kestänyt kauaakaan harjata ponin häntä. Otin harjapakista pari letityskuminauhaa ja aloin tehdä Hipun harjaan ranskalaista lettiä. Olin niin ajatuksissani että en kuullut kun joku kysyi minua..
"Elluuu??" Tajusin yhtäkkiä tutun äänen huhuilevan. Käännyin katsomaan tulijaa ja näin Saran, jonka olin kerran nähnyt maneesissa.
"Ai.. Hei, Sara" tervehdin tyttöä.
"Haluaisitko lähteä maastoon kun nyt on vielä valoisaa?" Tyttö kysyi kirkkaasti hymyillen.
"Voisinhan mä itseasiassa lähteä" vastaan hymyillen.
"Mä meen varustaan Prestigeä nyt niin sano kun oot valmis." Sara sanoi ja katosi toisaalle.

Varustettuamme ja päästyämme maastoreitin alkuun, Sara otti paikan edeltä. Prestige kiihdytteli välillä mutta näytti muuten menevän oikein mukavasti. Hippukin meni oikein nätisti, ehkä se piti siitä että joku muukin oli mukana.
"Ravataan jonkun aikaa" Sara huikkasi edempää ja nosti ravin. Nostin itsekkin ravin. Prestigen ravi näytti mukavan tasaiselta. Pidin silti Hipun ravista, vaikka se ei ollutkaan kovin tasaista, silti se oli mukavaa. Yhtäkkiä Prestige pysähtyi Hippu perässään.
"Mitä nyt?" Kysyin Saralta.
"En tiedä. Prestige vain pysähtyi yhtäkkiä" Sara vastasi. Prestigen korvat olivat valppaana pystyssä ja katse oli kauempana pusikossa. Sara pyysi Prestigeä liikkeelle, jolloin poni lähti liikkeelle, katse yhä pusikossa. Hippu lähti perässä liikkeelle. Sara nosti taas ravin ja pyysin itsekkin Hippua raville. Poni e kuitenkaan suostunut liikkeelle. Annoin hieman kovempia pohkeita jolloin poni lähti laukkaamaan. Säikähdin hieman, mutta pidätin ponia jotta se ei törmää Prestigeen. Lopulta Hippu suostui siirtyä raviin.
"Laukataanko jonkin matkaa ja käännytään tten takaisin. Te voitte mennä paluumatkalla edellä" Sara huikkasi minulle.
"Juu sopii" vastasin. Sara nosti Prestigen kanssa laukan ja minä nostin perässä. Hippu vikuroi hieman nostossa mutta suostui viimein nostamaan laukan. Taputin Hippua kaulalle. Jonkin ajan päästä Sara siirtyi käyntiin Prestigen kanssa ja minä perässä.
"Käännytäänkö? Alkaa tulla pimeä" Sara totesi ja minä nyökkäsin. Käänsimme ponit takaisin päin ja lähdinme kohti tallia. Nostimme molemmat ravin ja ravailimme noin puoleen väliin jossa ponit olivat pysähtyneet, noh, taaskin kumpikin pysähtyi.
"Miksi me pysähdyttiin taas?" Sara kysyi.
"En tiedä" vastasin ja annoin Hipulle pohkeita. Hippu lähti kävelemään hitaasti eteen päin katsoen pusikkoon. Yhtäkkiä pusikosta juoksee orava ja Hippu säikähtää niin että lähtee täyttä laukkaa kohti tallia.
"Hippu prrtt!" Yritän rauhoitella ponia mutta se ei suostu pysähtymään. Vilkaisen taakseni ja näen onnekseni Saran ja Prestigen takanani. Huokaisen helpotuksesta. Tallille ei olisi enää pitkä matka, joten jos ponit jaksaisivat laukata tallille asti, siinä kun laukkaavat.

Kun pääsemme tallille, pysytän Hipun ja katson taakseni. En näe Saraa ja alan pikkuhiljaa hätääntyä, oliko tytölle käynyt jotain? Entä Prestigelle? Olen jo kääntämässä poniani takaisin kunnes näen Saran ja Prestigen tulevan.
"Sepä oli hurjaa" Sara henkäisi ja tuli alas selästä. Tulin myös alas selästä.
"Haluatko tulla joskus uudestaan?" Kysyin ja sara nyökkäsi. Hymyilin ja lähdin taluttamaan onia takaisin talliin. Otin Hipun varusteet pois ja harjasin ponin hyvin. Otin harjapakista herkun ja kyykistyin maahan, kokeillakseni osaisiko Hippu vielä tempun. Ilokseni se kumarsi ja annoin herkun sille.
"Olet sinä kyllä aikamoinen..." huokaisin ja nousin ylös. Halasin hippua hymyillen. Hain Saran kanssa hoitsuillemme iltaheinät. Sara vei heinät Prestigelle ja minä Hipulle. Huokaisin hiljaa ja vein Hipun varusteet satulahuoneeseen. Hyvästelin Saran ja lähdin kävelemään pimeässä kohti kotia.

//Tarinassa on 1159 sanaa eli senhän pitäisi riittää Kirjailija merkkiin? ;) (Meni melkeen kolme päivää kirjoittaa tää :'D)

Vastaus:

300vr, saat Tunnollinen hoitaja ja Kirjailija -merkit!

Nimi: Ellu

12.03.2018 20:51
Olin keronut viime iltana äidilleni hoitohevosistani, mutta hän ei oikein ilahtunut uutisesta. Kyitenkin hän suostui viemään minut tänään tallille. Auto pysähtyy tallin pihalle ja avaan oven. "Kiitos että suostuit viemään minut" kiitän äitiäni ja laitan oven kiinni. Suuntaan Dschinghiksen, tai Hipun niinkuin minä sitä kutsun, aitaukselle. Poni höristää korviaan kun astelen tarhalle. Kaivan taskustani yhden herkkupalan ja ojennan sen Hipulle. Nopeasti Hippu ottaa sen kädestäni ja naurahdan. Näen Hattivatin tarhassa ja kävelen varsan aitauksen luo. Otan varsaa riimusta kiinni ja laitan riimunarun kiinni riimuun. Lähden kohti kenttää, jotta voisin juoksutella Hattivattia hieman. Päästyäni kentälle, kävelin Hattivatin kanssa pari kierrosta. Varsa heilutteli päätään välillä ilmeisesti tylsistyneisyyden merkiksi. Hölkkäsin Hattivatin kanssa kierroksen. Varsa luuli aluksi, että tarkoitus oli laukata joten se nosti laukan välittömästi. Kuitenkin kun hiljensin tahtia, se tajusi että ajatukseni oli vain ravata. Lopuksi annoin varsan vielä laukata.
Juoksutuksen jälkeen lähdin viemään varsaa takaisin tarhaan. Se oli mennyt oikein nätisti joten olin antanut sille pari herkkupalaa. Talutin varsan aitaukseen ja päästin irti. Hattivatti alkoi heti piehtaroida ja naurahdin itsekseni.
Seuraavaksi lähdin kohti Hipun aitausta. Poni katseli minua ja hymyilin, laitoin riimuun kiinni riimunarun ja talutin sen sisälle. Harjasin Hipun hyvin ja han uudet turparemmittömät suitset. Laitoin ohjat kaulalle ja aukaisin riimun hippu vetäisi päänsä heti alas mutta nostin sen saman tien ylös. "Sinä et pelleile kanssani" mumisen ja alan laittaa suitsia ponille. Se vääntelehtii ja kääntelehtii mutta saan ne viiden minuutin kuluttua ponille. Taputin Hippua. Aioin mennä ilman satulaa sillä se olisi itsestäni ja varmasti ponistakin mukavampaa. Laitoin kypärän päähäni ja talutin Hipun maneesiin. Maneesissa ei näyttänyt olevan ketään, onneksi. Olisi itselläni enemmän tilaa. Talutin ponin keskelle maneesia ja kapusin selkään. Poni pukitti ennen kuin aavistinkaan ja tipahdin kömpelösti alas. Hippu katsoi minua tuimasti mutta nousin ylös ja menin uudelleen selkään. Poni pukitti jälleen, mutta tällä kertaa olin varautunut ja pysyinkin selässä. Annoin ponille pohkeita ja se lähti kävelemään maneesissa. Käveltyämme pari kierrosta, oyysin ponia nostamaan ravin. Noh, poni lähtikin täyttä laukkaa maneesia pitkin ja minä yritin pysyä selässä. Noh, lopulta Hippu suostui kuin suostuikin ravaamaan ja minä onnellisena siitä että enää ei tarvinut sinnitellä selässä. Tein muutamat voltit ja ison keskiympyrän laukassa. Poni pukitti laukan nostossa mutta muuten kaikki meni oiken hyvin loppujen lopuksi. Kaarroin keskelle maneesia ja taputin ponia. Laskeuduin alas hipun selästä ja talutin sen karsinaansa. Otin suitset pois ja harjailin hieman. Latoin iltaheinät ja lähdin ulos. Äidin auto oli jo pihassa...
LOPPU

Vastaus:

180vr

Nimi: Ellu

26.02.2018 20:16
Astelen kohti tallia mietteliäänä. Äitini ei tiennyt mitään että olin aloittamassa hoitamaan kahta aivan upeaa hevosta. Minun olisi kuitenkin pakko kertoa äidille jossakin vaheessa jos aikoisin käydä useamminkin tallilla. Näen kauempana tallin ja muut siihen kuuluvat rakennukset ja kiristän tahtia. Kylmä ulkoilma ei todellakaan ollut minun makuuni ja toivoin vain että säät lämpenisivät pian. Pian olenkin jo tallin pihalla ja astelen kohti aitauksia. Minun oli nyt löydettävä edes toinen hoitohevosistani ja tutustua siihen hieman tarkemmin. Etsiskeltyäni hetken, löydän Dschinghiksen aitauksessa. Pieni ja pyöreä poni ei huomannut minua kauempaa aivan heti, mutta sitten se yhtäkkiä tajusi että katselin sitä. Se käänsi katseensa minuun ja alkoi lähestymään minua ilmeisesti herkkupalojen toivossa. Valitettavasti minulla ei ollut yhtään herkkua joten Dschinghis jotui tyytymään tällä kertaa vain silityksiin.
"Kyllä minä sinulle ensi kerralla tuon jotakin", naurahdan kun poni katsoo minua hieman apeasti. Otan laina riimunarun ja otan Dschinghiksen nopeasti kiinni ennen kuin poni kerkeää lähteä mihinkään. Talutan ponin rauhallisesti ulos tarhasta ja talutan sen maneesiin joka näytti olevan tyhjillään. Juoksutin Dschinghistä hetken maneesissa. Olin kuullut ettei Dschinghis pitänyt niinkään kuolaimista joten olin ajatellut että voisin ajaa jossakin vaiheessa ajokortin ja yleensäkkin maastakäsitellä suurimmasi osaksi. Kun olin täysin unelmissani, Dschinghis koki hyväksi hetkeksi lähteä. Poni vetäisi hurjan pukin ja lähti laukkaamaan pitkin maneesia. Kaaduin maahan ja seurasin katseellani Dschinghiksen menoa.
"Tiedän että se väsyy jossain vaiheessa.." huokaisin itselleni. Onneksi olin laittanut maneesin oven kiinni ettei poni karkaisi vahingossakaan. Dschinghis pysähtyi yhtäkkiä maneesin perälle ja alkoi piehtaroimaan. Lähdin kävelemään ponia kohti, jos saisin riimunarusta kiinni, jatkaisin maastakäsittelyä. Poni nousee ylös ja nopeasti otan riimunarusta kiinni.
"Voisin hypyttää sinua, ihan vain pieniä esteitä.." mumisen hiljaa. Päästän Dschinghiksen irti ja lähden kasaamaan pienen esteen maneesin keskelle. Dschinghis seuraa uteliaana touhujani eikä tunnu enää haluavan laukata minua karkuun. Aivan päin vastoin, se halusikin tulla luokseni. Tein esteestä pienen ristikon ja hyppäsin sen ensin itse. Dschinghis asteli esteen yli perässäni, ilmeisesti ei jaksanut edes ravata sen yli.
"Laukkaahan nyt poika, äsken laukkasit niin hurjan nopeasti", naurahdan. Muutamien hyppyjen jälkeen Dschinghis tajusi että sen pitäisi laukata. Ori hyppäsi hienosti esteen yli.
"Hyvä poika!" Naurahdan taputan ponia. Kerää esteen pois ja laitan Dschinghiksen riimuun kiinni riimunarun. Dschinghis pudistelee päätään, aivan kuin se ei olisi halunnut kiinni riimunaruun. Talutin ponin karsinaansa ja silitin sitä.
"Olet sinä kyllä hieno poni" kehuin sitä hetken. Tajusin että kello on jo todella paljon. En siis kerennyt ollenkaan tutustua toiseen hoidokkiini, Hattivattiin. Lähdin hiljalleen kotia kohti ja päätin että aion tutustua Hattivattiin seuraavan kerran kun tallille menen.
Loppu!

Valitan tarinan laadusta koska se ei ollut ihan parasta mitä pystyisin kirjoittamaan... :/

Vastaus:

200vr + bonus 50vr, hyvä tarina. :) Kuvailit kivasti, mitä poni teki.

Ei se mitään, ei jokaisen tarinan tarvi olla "huippulaatua" ja loppuunsa hiottuja. ;)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com