Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sade

Hoidokit: Black Makarova, Mandarin, All-Star

Taso: 4.

 18.2.2018  20.2.2018  20.2.2018
 20.3.2018  20.3.2018  22.3.2018
 29.3.2018  5.4.2018  5.4.2018  15.4.2018

Varusteet:
Kokopaikkaiset ratsastushousut, tummansinisenä 
Turvakypärä 
ratsastussaappaat, ruskea

kannukset 
esteraippa, musta
Kokopaikkaiset ratsastushousut, valkoinen

Ratsastushanskat, tumman sininen
Kisatakki, musta 
Kisapaita, valkoinen
Kouluraippa, musta

Makarova:
Hoitosetti
Yksivärinen riimunnaru, väri tummansininen
Nahkariimu, väri ruskea
Fleeceloimi, väri tummansininen
juoksutusliina, tummansininen

takajalansuojat, ruskea 
etujalansuojat, ruskea
toppaloimi, tummansininen
kaulakappale, tummansininen
meksikolaiset suitset, ruskea
kumiset nahkaohjat, ruskea
timanttiotsapanta, tummansininen
D-kuolain
pehmustesetti suojiin
pehmustesetti riimuun
estesatula, ruskea (lahjakortt

villaloimi, tummansininen
martingaali, ruskea
estehuopa, tummansininen
romaani
-Moonlight-loimi, tumman sininen

-Rintaremmi joustolla, ruskea
-Kankisuitset
-Koulusatula, musta
-Kouluhuopa, valkoinen
-Moonlight-huopa, valkoinen
-Kumibootsit
-Pintelit, valkoinen
-Kuljetussuojat, tumman sininen

Manta:
yleissatula, musta

yksivärinen riimunnaru, vihreä
nylonriimu, vihreä
sadeloimi, vihreä
hikiloimi, vihreä
turparemmittömät suitset, mustat
sydänotsapanta
kolmipalakuolain
häntäremmi, musta
yleishuopa, vihreä
pintelit, vihreä
-Toppaloimi, vihreä

All-Star:
Ketjunaru, punainen

Nahkariimu, musta
Toppaloimi, punainen
Sadeloimi, punainen
Fleecetakit,punainen
Englantilaiset suitset, musta
Oliiviöljyllä
Yleissatula, musta
Yleishuopa, punainen
Geelipatja
Pintelit, punainen

Rahat: 3610vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sade

20.04.2018 20:02
Lauantaina, toisena valmennuspäivänä herääminen oli eilistäkin vaikeampaa. Olimme jutelleet pitkin yötä muiden tyttöjen kanssa, lopultakin menimme puoli neljältä nukkumaan. Onneksi kaikki valvoivat myöhään,niin en joutunut yksin pätemään väsymystä. Myös Nelli, joka vaikutti tottelevan äitinsä jokaista pientäkin käskyä, oli valvonut muiden kanssa aamuyöhön saakka. Istuimme aamupalalla, Riina oli ainoa pirteä. Ihmekös, hän oli nukkunut pitkät ja mukavat unet omassa kodissaan. Eikä hänellä ollut mitään tietoa kuinka myöhään hänen valmennettavat olivatkaan valvoneet.
‘’Huomenta tytöt. Ajattelin, että tänään voitais sittenkin hypätä kentällä ja lopuksi käydä maastossa vaikka ilman satulaa.’’ Riina sanoi itsevarmasti omalta paikaltaan. Huone täyttyi puheesta, kun kaikki alkoivat miettimään millaista tehtävää tänään päästään hyppäämään. Jatkoin aamupalan syömistä kaikessa rauhassa, juttelin samalla Nellin kanssa. Nousin ylös aamiaispöydästä ja lähdin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet. Ulkona oli aurinkoinen sää, näin ikkunasta kuinka hevoset nautiskelivat auringonvalosta.

Kävelin tallia kohti, vaaleat tennarit olivat pinttyneessä liassa. Olikohan kovin järkevää käyttää vaaleita kenkiä tallilla? Nelli oli jo kerennyt talliin ennen muita, tietenkin hän oli kantamassa esteitä kentälle äitinsä kanssa. Avasin taukohuoneeseen vievän oven, pöydällä oli laatikollinen kuivaa leipää, hevosille tietenkin. Katsoin seinällä olevaa ilmoitustaulua vielä ennen ulos lähtöä, siinä näkyi tämän päivän esterata. Rata oli simppelin näköinen, mutta vaati tarkat askeleet jotta onnistui hyvin. Kädet täynnä leipää talsin tarhoja kohti,siellä Manta olikin jo vastassa minua. Sen pieni pää kurkisti tarhan lankojen välistä. Otin riimun pylväässä olevasta koukusta ja laitoin ne ponin päähän. Kävelytin Mantan pesupaikalle varustamista varten. Tamma seisoi nätisti paikoillaan, vihdoin se oli oppinut käyttäytymään hoidettaessa, vaikka joutui seisomaan pitkiäkin aikoja paikallaan. Kaivoin harjapakista ensin kaviokoukun, Mantan kaviot olivatkin puhtaat, koska ulkona oli niin kuivaa, edes mutaa ei ollut. Harjailin Mantan rauhallisesti ja huolellisesti. Hain satulan ja suitset karsinan edestä ja laitoin ne tammalle. Enää pintelit niin Manta olisi valmis hyppäämään. Huomasin Nellin kulkevan käytävää pitkin tylsistyneenä.
‘’Hei, jos sulla ei oo kiire niin voit laittaa Mantalle pintelit. Saisin sillä aikaa laitettua saappaat itelleni’’ sanoin Nellille puoliksi vitsinä.
‘’Ei mulla mitään oo, Pojukin on jo karsinassa valmiina. Onks nää vihreet Mantan?’’ Nelli vastasi hymyillen.
‘’Juu, just ne’’ sanoin Nellille, samassa hän hyökkäsi pinteleiden kimppuun ja alkoi laittaa niitä Mantan jalkoihin. Kiskoin saappaiden vetoketjut nopeasti kiinni ja ryntäsin laittamaan jalustimet jo valmiiksi alas.

Poikkeuksellisesti nousin jo tallissa Mantan selkään, jotta saisin kiristettyä satulavyön helpommin selästä käsin. Nyt Manta ei päässyt pyörimään, kun oli vielä narussa kiinni. Irrotin narut ja lähdin kävelemään käytävää pitkin ulos. Ulkona Nelli oli jo Pojun kanssa menossa alas kentälle. Kiirehdimme heidän rinnalle. Kävelimme pitkät alkukäynnit ja työskentelimme käynnissä paljon. Teimme tempon muutoksia, ympyröitä ja pysähdyksiä. Aloimme myös tekemään siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Tamma kuunteli hyvin käskyjäni, raipasta oli todellakin hyötyä välillä, vaikka yritin välttää sen käyttämistä mahdollisimman paljon. Tulimme ravissa myös puomitehtävää, aluksi tehtävä oli Mantalle vaikea, mutta toistojen jälkeen ne alkoivat onnistua. Välillä Manta tuntui varovan liikkeitään, ehkä se oli epävarma tekemisestään. Laukka oli tänään melko tahmeaa, mutta ainakaan tamma ei pukitellut. Laukassa puomitehtävä oli vaikeampi, laukan ylläpitäminen oli jo tarpeeksi vaikeaa.

Verryttelyn jälkeen viimein pääsimme itse hyppäämisen pariin. Mantan kanssa vuoron odottaminen oli aivan toista kuin Makarovan kanssa. Manta pysyi rauhallisesti paikallaan ja tuskin edes huomasi mitä ympärillä tapahtui, kun taas isompi tammani hyppeli ja riehui, kun olisi halunnut jo itse lähteä. Vuoromme tultua, Mantaa pitkin herätellä hetken aikaa ennen kuin se ymmärsi lähteä liikkumaan. Rata alkoi yksinkertaisesti, kahden esteen sarja. Ensimmäinen hyppy oli tahmea, yksi puomi kolahti, mutta ei pudonnut. Toiselle esteelle vauhtia oli kertynyt jo enemmän, myöskin hypyssä oli enemmän tarmoa ja liikettä. Kolmannelle esteelle piti tehdä jyrkkä käännös, Mantan tasapaino piti hyvin ja askeleet sattuivat onnistumaan kerrasta hyvin. Neljäs ja viides este olivat jo korkeampia, niille reitit olivat helpompia. Manta kiihdytti esteille ja otti hienon hypyn molemmille. Taputin ponia kaulalle samalla kun se jatkoi laukkaamista kentän toista päätyä kohti. Enää viimeinen este jäljellä, pieni muuri. Manta ei ollut ennen hypännyt muuria, ainakaan minun kanssa, onneksi se kuitenkin hyppäsi sen yli. Poni ei jäänyt turhia ihmettelemään. Tulimme radan kolme kertaa, Manta oli kokonaan hiessä ja varmasti janoinen. Nousimme mäen ylös tallille, annoin Mantan juoda ulkona olevasta sangosta ja otin satulan pois. Laitoin liinan kiinni kuolaimiin ja lähdin kävelyttämään Mantaa tietä pitkin. Aurinko paistoi vielä korkealla taivaalla, olihan kello vasta yksi iltapäivällä. Päädyimme kääntymään rannalle vievälle tielle Mantan kanssa, nythän olisi mahtava sää käydä vähän kahlaamassa. Innostutin Mantan tulemaan veteen perässäni, jossain vaiheessa roolit vaihtuivat ja minä jouduin juoksemaan Mantan perässä, kun se halusi mennä koko ajan syvemmälle.

Lähdimme takaisin tallille vasta kahden aikaan. Manta oli innostunut kahlaamaan vedessä toden teolla. Matka takaisin sujui nopeasti ja mukavasti. Välillä Manta pysähtyi maistamaan heinää pellolta. Tallilla vein tamman taas pesupaikalle, vaihdoin suitset riimuun ja huuhtelin sen kokonaan vedellä. Laitoin Mantalle lopuksi vielä hikiloimen ja vein sen laitumelle syömään vihreää. Törmäsimme laitumella Nellin kanssa, hän oli juuri tuonut Pojun viereiselle laitumelle lepäämään.
‘’Mennäänkö syömään? Äiti oli tehny salaattia, aateltiin sen jälkeen käydä vielä pieni maasto. Voisit lähtee mukaan jollai meidä hevosista?’’ Nelli kysyi innokkaana, kuljimme samalla leirikeskukselle.
‘’Joo, mulla onki jo ihan hirvee nälkä. Ois kyllä kiva käydä vähän maastossa, siis jos musta ei vaa oo haittaa’’ vastasin hänelle, olisi hienoa päästä ratsastamaan jollain Riinan hevosista.
‘’No ei tietenkään oo haittaa, sanon vaan äitille niin se kattoo sulle hepan valmiiks’’ Nelli sanoi ja avasi samalla ulko-oven.

Kun viimein sain syötyä salaattini loppuun, menin huoneeseeni nukkumaan hetkeksi. Nelli sanoi, että lähdemme maastoon neljältä. Aikaa olisi vielä siis puoli tuntia. Heräsin kun Nelli aukaisi oven ja huudahti iloisesti herätyksen. Nousin ylös sängyltä ja lähdin seuraamaan Nelliä tallille.
‘’Työntekijät varusti meille hevoset jo valmiiks, mennään siis ilman satulaa. Sä pääset menemään Pamemalla. Se on tosi kiva, semmonen isohko suokki tammuli. Tykkäät varmasti’’ Nelli kertoi. Näin tallin edustalla kolme hevosta ja Riinan. Menin Pamelan luokse ja rapsutin sen kaulaa. Nelli ei todellakaan valehdellut, kun sanoi että Pamela on suuri. Nousin tamman selkään, tunsin olevani taivaassa. Makarovan selkä oli laiha ja kova verrattuna tähän.

Olin varustamassa Makarovaa estetuntia varten. Menisimme samaa rataa, mitä menimme jo aikaisemmin päivällä. Maasto oli mennyt hyvin, Pamela oli mukava ratsastaa. Lenkki sai muutenkin rennomaksi tunnelman minun ja Riinan välillä. Pääsin viimein ulos ja nousemaan Makarovan selkään, muut olivat jo kentällä kävelemässä, mutta olin itse uppoutunut Makarovan harjaamiseen. Menin kentälle verkkaamaan, tamma toimi hyvin, mutta oli virkeällä tuulella. Verryttely oli melkein samanlainen kuin aikasemmalla tunnilla, muitta kesti paljon kauemmin, isompien hevosten täytyy verrytellä enemmän. Rata oli sama kuin päivällä, hyppypaikkoijen oikein saaminen oli haastavaa, melkein mahdotonta. Makarovalla oli paljon energiaa, kun pääsisimme kotiin, menisimme varmasti vauhdikkaalle maastolenkille. Hypyt olivat mukavan lennokkaita ja Makarova tuntui nauttivan siitä. Raskaan tunnin päätteeksi kävin vielä pellolla kävelemässä, mutta palasin pian tallille takaisin, jotta tammat saisivat levätä enne kotimatkaa.

Olin jo hoitanut tammat, pakannut tavarat ja myös lastannut ne mukaan. Sanoin heipat kaikille valmennuksilla olleille, sovimme jo seuraavan valmennuksen kesän lopulle. Hevosetkin varmasti odotti jo innolla omaan tuttuun karsinaan pääsyä.

//Loppu

Vastaus:

300vr

Nimi: Sade

16.04.2018 18:38
Herätyskello soi kuudelta aamulla, nousin ylös ja laitoin nopeasti hiukset ylös kiinni. Lähdin huoneesta kohti leirikeskuksen yhteistä keittiöitä, siellä oli jo muutamia muita aamupalalla. Otin leivän ja puuroa ja menin pöydän ääreen muiden viereen. Riina istui pöydän päässä, hän luki sanomalehteä ja joi aamukahviaan.
‘’ Noniin, tänään päästäänkin aloittamaan ihan kunnolla valmennus. Aamulla mennään näillä pienemmillä ratsuilla, tai millä vaan mutta esteet on ainakin pieniä’’ Riina kertoi koko ryhmälle. Kaikki alkoivat puhua keskenään päivän ohjelmasta, vähän jännää päästä viimein hyppäämään. Söin aamupalan nopeasti loppuun ja hain pahvimukiin mukaan kahvia. Menin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet päälle ja riensin talliin. Hain Mantan sisälle tarhasta, Nelli oli juuri siivoamassa Makarovan tarhaa.
‘’Huomenta, en nähnyt sua aamupalalla’’ sanoin Nellille avatessani porttia. Rapsutin Mantaa kaulasta ja laitoin riimun sen päähän.
‘’Kävin jo aikaisemmin syömässä, piti tulla siivoilemaan tarhat.’’ hän hymyili ja vastasi minulle. Makarova tutki tarkasti mitä Nelli teki, tamma oli todella seurallinen. Vein Mantan talliin omaan karsinaan ja sidoin sen kalteriin kiinni. Harjasin sen, puhdistin kaviot ja letitin harjan ja hännän, niin se ei ole haitalla. Varustamiseen ei mennyt kauaa aikaa, laitoin jalustimet jo karsinassa sopivan mittaiseksi hyppäämistä varten. Pyyhkäisin satulan päältä pölyt pois kädelläni ja taputin Mantaa kaulalle. Otin ohjista kiinni ja talutin ponin ulos tallista, pysäytin sen pihalle. Kaikki muut olivat vielä tallissa, joten sain kiristää satulavyön rauhassa ilman pelkoa siitä, että Manta yrittää näykkäistä jotain muuta hevosta. Pääsin selkään helposti, tamma ei yrittänyt mitään ylimääräistä, jota se teki todella usein. Riina käveli tallista meitä kohti, hän kehui miten hienon näköinen poni Manta on. Hän ei viipynyt kauaa luonamme, vaan lähti kävelemään kentälle kantamaan muutamaa estetty verryttelyä varten.

Muut ratsastajat valuivat tallista hiljalleen, jopa Nelli käveli tallista ratsastusvaatteet päällään. Toisessa kädessä hän piteli suloisen pienen suomenhevosen ohjia. Nelli oli ikäisekseen todella pitkä, en osannut vielä kuvitella miten pitkältä hän näyttäisi hevosen selässä. Kävelin alas kohti kenttää, sinne oli ilmestynyt muutamia esteitä. Riina istui kentän päässä punaisella tuolillaan. Tuoli oli selvästi kokenut monenlaista, mutta ilmeisesti kesti vielä hyvin. Menin uraa pitkin ympäri kenttää, kun myös muut ratsastajat olivat tulleet kentälle, aloimme jo lyhentämään ohjia. Hiekka pöllysi kentällä, Riinan ääni alkoi jo muutaman minuutin kuluttua loppumaan. Teimme käynnissä paljon erilaisia ympyröitä ja kaaria. Samalla myös tempon muutoksia, enemmänkin keskityimme siihen, kuinka helposti ja nopeasti saimme hevosen takaisin kiinni. Metsässä hypätessä pitää muistaa, että hevonen ei saa lähteä tai pudottaa sinua, koska silloin se pääsee kokonaan irti. Tiesin kyllä, että Manta menisi suoraan talliin, koska siellä on ruokaa ja Makarova. Ravissa tehtävät olivat samat. Manta oli ihan hyvä ravatessa, välissä se kuitenkin lamaantui ja yritti pysähtyä. Oli ravi työskentelyssä myös hyvää, Manta nimittäin kääntyi ja taipui normaalia paremmin. Riina neuvoi meitä paljon, mutta emme saaneet uutta korjattavaa, Katatu oli jo huomauttanut ja auttanut niissä asioissa.

Perusteellisen verryttelyn jälkeen kävelimme vihdoin kohti maastoradan alkua. Se alkoi pellon reunalta, kiemurteli metsää pitkin ja lopulta päätyi tallin kentälle. Ensimmäisenä vuorossa oli Nelli, joka oli itse ollut apuna suunnittelemassa rataa ja myös ratsastanut sen useamman kerran testimielessä. Pieni tumma suomenhevonen lähti laukkaamaan innoissaan ensimmäistä estettä kohti, ainakin hyppy sujui ongelmitta. Pian heistä ei näkynyt enää mitään, joten seuraava ratsukko pääsikin jo matkaan. Minä ja Manta pääsimme lähtemään kolmantena. Suuntasimme kohti ensimmäistä estettä, Manta hyppäsi sen yli suurella hypyllä. Rata mutkitteli paljon metsässä, tamma kuitenkin osasi aavistaa jo mille esteellä seuraavaksi mennään. Rata ei kestänyt kauaa, pian olimmekin jo tallin pihalla kahden muun ratsukon seurana. Esteet olivat todella pieniä, joten Mantakin onnistui ylittämään ne ilman ongelmia. Tulimme radan muutaman kerran uudestaan, Manta alkoi väsymään loppua kohti ja rikkoi muutaman esteen. Lähdimme lopuksi koko porukan kanssa maastoon kulkemaan, aurinko paistoi ihanasti ja ilma oli mukavan lämmin. Hevoset kulkivat tietä pitkin peräkkäin päät alhaalla roikkuen.

Tallissa hoidimme hevoset samalla mietimme miten seuraava ratsastus menisi. Iloinen puhe kuului tallin käytävällä ja ihmisiä käveli karsinasta toiselle. Ujutin riimun Mantan päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos, olimme päättänyt viedä hevoset laitumelle yöksi. Silittelin tamman pientä päätä samalla kun kuljin sen rinnalla kohti laidunta. Avasin portin ja päästin Mantan irti, poni lähti heti syömään vihreää ruohoa muiden hevosten kanssa. Kerrankin Manta näytti tulevan toimeen muidenkin kuin Makarovan kanssa. Hain Makarovan samalla omasta tarhasta, tänään se vaikutti olevan vähän väsynyt. Välillä se jopa pysähtyi paikoilleen ja jäi katsomaan laitumelle, jossa myös Manta nautiskeli auringosta ja heinästä. Sain Makarovan vaivalla talliin ja aloin harjata sitä. Tamma näytti nauttivan harjaamisesta, eilinen automatka oli varmaan saanut sen väsymään. Nostin kiiltävän mustan estepenkin Makarovan selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Asetin suojat tarkasti oikealle kohdalle ja laitoin suitset Makarovan ylvääseen päähän. Taputin tammaa kaulalle ja talutin sen ulos tallista. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Istuunnuin syvälle satulaan ja puristin Makarovan kylkiä kevyesti.

Alkuverryttely sujui hyvin Makarovan kanssa, vaikka se olikin hiukan väsynyt ja hidas. Odotimme vuoroamme lähteä maastoradalle, nyt Makarova oli jo oma itsensä ja tanssahteli paikoillaan malttamattomana. Riina käveli Makarovan vierelle ja taputti sen kiiltävän mustaa kaulaa. Hän oli selvästi vaikuttunut tamman kauniista kiiltävästä karvapeitteestä, jonka eteen olin nähnyt paljon vaivaa. Makarovan karva oli aina ollut hyvässä kunnossa, mutta sen jälkeen kun aloitin hoitamisen, karva oli tullut vielä parempaan kuntoon. Kun viimein oli meidän vuoromme lähteä kulkemaan esterataa, Makarova päätti tehdä huikean ison loikan sivulle ja sitten lähteä kiitämään kohti ensimmäistä estettä. Tamma oli jo todellakin oma itsensä, kun oli näin innoissaan pienistäkin esteistä. Esteiden ylittämisessä ei ollut mitään ongelmaa, kiirehtimisestä huolimatta onnistuin katsomaan hyppypaikat oikein. Myös reitin kaarteet onnistuivat hyvin, Makarova oli kuitenkin iso hevonen joten kääntäminen olisi voinut olla haastavampaa. Pääsimme tulemaan Makarovan kanssa radan neljä kertaa, joka kerralla suorituksesta tuli parempi.

Hyppäsin alas Makarovan selästä, vein sen suoraan tallin pesupaikalle, koska tamman karvapeite oli melkein kokonaan hien peitossa. Otin varusteet pois ja aloin suihkuttaa vettä Makarovan selkään ja kaulaan. Kylmäsin jalat myös, kun olimme hypännyt paljon. Nakkasin ohuen loimen tamman selkään yötä vasten. Lopuksi vein Makarovan laitumelle Mantan ja muiden kaveriksi. Manta oli portilla minua vastassa odottamassa herkkuja. Annoin sille palasen omenaa taskusta ja sanoin ponille heipat vielä lopuksi.

//jatkan tästä vielä :)

Nimi: Sade

05.04.2018 20:28
Vihdoin oli torstai ja voisin lähteä hevosten kanssa valmennukseen toiselle tallille. Huomenna olisi ensimmäinen päivä valmennusta, mutta silloin saisimme tutustua paikkoihin ja ratsastaa rennosti oman mielen mukaan. Kello oli 6.00 kun seisoin jo tallin käytävällä. Vein Mantan ja Makarovan tarhaan, Sanna kävisi tänään kengittämässä tammat viikonloppua varten. Otin molemmat hevoset riimuihin ja talutin ne yhdessä tarhaan. Palasin talliin hakemaan ruokakupit niille, tänään ne nimittäin saivat syödä ulkona kauniissa auringonpaisteessa. Kerkesin juuri laskea kupit maahan, kun molemmat olivat jo syömässä niistä. Rapsuttelin Mantan selkää samalla kun se söi, aurinko paistoi ihanan lämpimästi. Kuulin auton ajavan pihaan, Katatu tuli tuomaan hevoset ulos. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin Katatua kohti.
‘‘Huomenta. Mietinkin millon tulisit tänne’’ sanoin Katatulle, pidin samalla kättäni silmien yläpuolella esteenä auringonvalolle.
‘’Huomenta huomenta, olin toisella tallilla auttamassa hevosten kanssa niin en saanut nukkua kotona yötä’’ hän naurahti, lähdimme kävelemään talliin. Päädyimme eri suuntiin, Katatu meni toimistoonsa käymään ja minä menin satulahuoneeseen.

Keräsin ensin kaikki Mantan varusteet. Satula,suitset,pintelit,sadeloimi, riimu ja hikiloimi. Siinä kaikki mitä pieni poni tarvitsee, nyt pitäisi saada ne mahtumaan autoon. Jätin suitset ja pintelit käytävälle, koska laitan ne kuljetuksen ajaksi Mantalle. Vein varusteet autoon ja palasin satulahuoneeseen. Yritin saada pakattua nopeasti, jotta voisin tehdä Alin kanssa jotain kentällä vielä ennen lähtöä. Makarovalle pakkasin satulan,rintaremmin,suojat,bootsit, riimu ja fleeceloimi. Vein kuljetussuojat ja suitset samalla sen karsinan eteen odottamaan. Auto alkoi jo olla täynnä, mutta sieltä puuttui vielä minun tavarat ja ruuat. Kävelin ruokavarastolle ja otin tarvittavat ruuat sankoihin. Painoin kannet tiukasti kiinni, ettei ne leviäisi matkalla. Vein ruuat auton takakonttiin, nyt sinne ei tarvitse laittaa enempää tavaraa. Palasin tallihuoneeseen kaapilleni ja aloin pakata tavaroitani. Ainakin kypärä, saappaat, raippa, kannukset, housut ja hanskat. Olin ottanut kotoa mukaan muita vaatteita ja uimapuvun, jotka olivat jo auton takapenkillä.

Pakattuani menin Alin tarhalle, Katatu oli tuonut sen tänne. Rapsuttelin sitä ja koitin tarjota palasta leivästä, mutta Al ei huolinut sitä.
‘’ No ei sitten, hölmö poika’’ sanoin sille samalla kun laitoin leivän takaisin taskuuni. Ajattelin harjoitella seuraamista ja pysähtymistä tällä kertaa tarhassa, koska aikaa ei ollut paljoa. Ensin kävelin ympäri tarhaa, Al alkoi heti seurata minua. Kehuin sitä paljon, paras palkinto Alille oli rapsutus. Näytin kädellä pienen merkin ja sanoin ‘’stop’’. Ajattelin ettei Al pysähtyisi, mutta ihmettelin kun se pysähtyi heti käskyn annettua. Katsoin sitä hetken ihmetellessä, kunnas Al päätti että haluaa palkinnon ja tuli luokseni. Se katsoi minua ja tönäisi minua kyljestä.
‘’Okei okei, hieno poika. Sähän opit nopeesti, hieno pieni’’ kehuin Alia samalla rapsuttaen sen pientä päätä. Alin pää ei kyllä enää ollut pieni, mutta se kasvaisi vielä hirmuisesti. Vilkaisin puhelinta ja huomasin kellon olevan jo 7.00, eli Sanna tulisi pian kengittämään tammat. Hyvästelin Alin jo valmiiksi ja riensin hakemaan Makarova tallin pihaan valmiiksi.


‘’Huomenta! Laitetaanko Makarova ensin kengille?’’ Sanna kysyi hieman unisena kävelessään autoltaan.
‘’Joo, aattelin että kengitetään ulkona kun on niin hyvä sää kerranki’’ vastasin hänelle, odotin kieltääkö hän koko idean heti.
‘’Sopii, aletaan hommiin niin ette myöhästy’’ hän naurahti ja alkoi kaivaa tavaroitaan. Makarova oli nätisti koko kengityksen ajan, vaikka välillä turhautuikin paikallaan seisomiseen. Kun viimein Sanna oli saanut työnsä tehtyä, kävin viemässä Makarovan takaisin laitumelle ja nappasin Mantan narun toiseen päähän. Manta oli huomattavasti vaikeampi kengitettävä, koska se puree paljon. Talutin ponin Sannan eteen ja huomasin kuinka hän purskahti nauramaan.
‘’Ai tämähän se Manta olikin, aattelitko miten korkeita esteitä ylittää?’’ hän sai viimein sanottua.
‘’No onhan se vähän pieni, mutta hyppää aika hyvin’’ vastasin Sannalle vähän naureskellen. Manta oli pahempi, se pyöri ja näykki meitä molempia. Myös työskentelyasento oli paljon huonompi, koska Manta oli niin pieni. Pitkien aikojen jälkeen Manta oli kengitetty ja sain viedä sen karsinaan. Pian pitäisi lähteä, joten en enää vienyt sitä laitumelle.


Karsinassa laitoin sille jo valmiiksi pintelit jalkoihin, samalla siistin sen vuohiskarvoja vähän. Nyt Manta tarvitsee enää suitset niin se on valmis matkaan. Lähdin kuitenkin hakemaan Makarovan tässä välissä talliin, niin saisin valmisteltua senkin. Laitoin suitset tamman päähän, ensin se ajatteli että lähdemme ratsastamaan, mutta tajusi tilanteen kun otin kuljetussuojat esille. Se antoi laittaa suojat nätisti, kuten aina. Vein Makarovan jo ulos ja lastasin sen koppiin. Muutama tallityttö jäi katsomaan ettei se tee mitään tyhmää kopissa. Laitoin Mantalle nopeasti suitset ja vein sen myös koppiin. Nyt tammat olisivat valmiita lähtöön.

Olin ajanut jo tunnin verran, enää pieni matka niin olisimme tallilla. Onneksi sää oli selkeä koko matkan ajan, välillä taivaalla näytti olevan muutama pilvi, mutta nyt taivaalla ei ollut ainuttakaan pilveä. Loppu matkasta alkoi jo näkyä kivoja maisemia, peltoja joilla oli lehmiä syömässä. Vihdoin saavuimme risteykseen jossa oli kyltti ‘’ Kylmäjoen talli’’. Käännyin kauniille pienelle tielle, suuret puut kaartuivat tien ylle. Ajoin tallin pihaan asti, siellä ei ollut vielä muita autoja, voi olla ettei viikonlopuksi tule edes muita ulkopuolisia. Pysäytin auton pihan reunalle, siellä oli merkitty mihin kohtaan voin jättää auton ja kopin. Tulin ulos autosta ja katselin ympärilleni, nyt tallin ovi aukesi ja sieltä astui ulos nuori tyttö.
‘’Moikka!Mä oon Nelli, mun äiti omistaa tän tallin. Oot varmaan tulossa tänne valmennukseen? Mikä sun nimi on ja keitä sulla on tuolla kyydissä?’’ tyttö kyseli minulta leveä hymy kasvoillaan.
‘Moi, juu valmennukseen tulossa. Mä oon Sade ja mulla on mukana Manta ja Makarova. Ilmoitin netissä meidät tänne.’’ vastasin hänelle ystävällisesti. Nelli vaikutti hieman yli-innokkaalta, mutta muuten mukavalta.
‘’Noniin, teille on varattu siis karsinat ja tarhat. Sulle myös petipaikka, kaikki on kunnossa. Voin näyttää sulle vähän paikkoja, mutta viedään noi sun hevoset eka vaikka tarhaan.’’ Nelli sanoi kimakalla äänellään samalla kun käveli lähemmäksi koppia.

Nelli talutti Makarovaa edellä ja minä Mantaa, olimme nyt menossa tarhoille. Tammat katsoivat ympärilleen tarkasti, Makarova venytti kaulansa pidemmäksi kuin ennen.
‘’Okei tässä ois, vierekkäiset paikat parhaille kaveruksille’’ Nelli naurahti ja vei Makarovan toiseen tarhaan. Vein Mantan tarhaan ja päästin sen irti. Tarhoissa oli juoma-automaatit, joten vesi oli kuuminakin päivinä varmasti sopivan viileää. Lähdimme Nellin kanssa hakemaan tavaroita talliin, samalla hän näytti mistä löytyi mitäkin. Tavaroiden purkamiseen ei mennyt kahdestaan kauaa, joten pian istuimmekin jo ulkona katselemassa kun kentällä ratsastettiin.
‘’Heippa, Nelli onkin näköjään auttanut jo sua täällä. Menikö matka hyvin?’’ nainen kysyi takanamme. Hän ilmeisesti oli Riina, valmennuksen pitäjä ja tallin omistaja, eli Nellin äiti.
‘’ Moi, joo matka meni tosi hyvin. Makarova ja Manta näyttää nyt jo viihtyvän täällä’’ vastasin ja käännyin häntä kohti. Riina vaikutti mukavalta, hän kertoi minulle missä on estekalusteet ja muutamia maastoreittejä, jos haluan illalla käydä maastossa.

Olin nyt saanut omat tavarat purettua ja syötyä välipalaa, joten päätin mennä liikuttamaan tammat vielä. Kävisimme tutustumassa kenttään ja maastoon myös. Oti kypärän mukaan ja kävelin tarhaan hakemaan Mantaa. Otin ponin kiinni ja talutin sen talliin pesupaikalle. Harjasin Mantan ja putsasin sen kaviot. En laittanut satulaa ollenkaan, koska ajattelin vain mennä rennosti ilman satulaa. Kävelin Manta perässä takaisin ulos ja nousin sen selkään. Tallin kenttä oli pienen mäen alla, sen ympärillä oli peltoa. Kävelin kentälle ja tein käynnissä ympyröitä ja loivaa pohkeenväistöä. Ravissa tulin kiemurauraa ja tein muutamia ympyröitä. Välillä Manta yritti ryöstää ja pukitella, mutta ainakin se oli virkeä. Laukassa se pukitteli paljon ja viimein se onnistui pudottamaan minut alas. Istuin maassa ja katsoin kuinka Manta ravasi kentän toisessa päässä. Onneksi kentän portti oli kiinni, niin se ei päässyt karkaamaan kauemmaksi. Nappasin ponin kiinni ja nousin takaisin sen selkään. Nostin laukan suoraan, yhäkin Manta pukitteli, mutta se ei onnistunut enää pudottamaan minua. Laukassa yritin vain saada Mantan laukkaamaan nätisti, en edes yrittänyt tehdä mitään tehtäviä. Kävin lopuksi vielä tietä pitkin kävelemässä, aurinko paistoi vielä melko kuumasti. Meitä tuli vastaan auto hevoskoppi perässään, ilmeisesti lisää valmennukseen osallistuvia. Tulimme takaisin tallille pellon reunaa, annoin Mantan välillä maistaa heinää vähän. Ohjasin Mantan tallin oven eteen ja hyppäsin alas selästä. Vein Mantan karsinaan ja harjasin sen nopeasti. Annoin sille myöhäiset päiväheinät nyt, joten jätin sen karsinaan syömään vähän viileämpään.

Nyt olisi Makarovan vuoro, tamma oli portilla vastassa kuten yleensä. Rapsutin sen päätä ja laitoin riimun sen päähän. Laitoin riimunnarun molemmista päistä kiinni riimuun, mietin samalla onko järkevää ratsastaa Makarovalla pelkällä riimulla. Toisaalta tamma oli niin luotettava, että uskalsin viedä sen jo kentälle ja päätin nousta selkään. Kävelin Makarovan kanssa kenttää ympäri, yritin ohjata sitä mahdollisimman paljon pelkällä painolla. Yllätyksekseni Makarova kuunteli apuja hyvin ilman kuolaimia, päätin lähteä tielle pienelle iltalenkille. Kävelimme rennosti tietä pitkin, katselimme maisemia ja puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme rannalle. Tämä ilmeisesti oli tallin käytössä oleva ranta, koska siellä oli selvästi käynyt muitakin hevosia. Ohjasin Makarovan vettä kohti, kahlasimme rantavedessä. Menimme hiljalleen syvemmälle, Makarova tykkäsi olla vedessä. Se roiski vettä jaloillaan ja välillä hypähti yllättäen. Tunsin Makarovan liikkeet jo sen verran hyvin, etten pudonnut hurjimmissakaan pompuissa. Lähdimme takaisin tallille samaa reittiä, hetken päästä vastaan käveli nainen ja pieni tyttö. He katsoivat Makarovaa jo kauempaa, joten ajattelin näyttää Makarovaa heille enemmän.
‘’Moi, eikö olekkin hieno hevonen?’’ kysyin heiltä ystävällisesti.
‘’Terve. Onhan tuo, saako sitä silittää?’’ nainen kysyi ja katsoi tyttöään.
‘’Toki saa, se on oikein kiltteyden perikuva’’ vastasin heille ja talutin Makarovan vielä vähän lähemmäksi. Tamma nautti saamastaan huomiosta, samalla syöden heinää pellon reunalta. Juttelimme naisen kanssa Makarovasta paljo, hän oli yllättävän kiinnostunut hevosista, vaikka ei muuten ollutkaan tekemissä niiden kanssa. Juttelimme melko kauan pellon reunalla, mutta jouduimme lähtemään takaisin tallia kohti.
Vein Makarovan pesupaikalle, harjasin sen nyt kunnolla. Otin heinäkassin mukaan ja vein tamman karsinaan syömään. Jätin tammat omaan rauhaan syömään heiniä ja menin itse taukotupaan istumaan. Tuvassa oli muitakin tallilaisia, ensimmäisenä huomasin pöydän ääressä istuvan Nellin.
‘’ Moi, onko illaks jotai suunnitelmia jo?’’ kysyin häneltä samalla kun vedin tuolin hänen vierestään.
‘’Ei oo, kaikki saa iteksee käydä ratsastaa. Sä kävitki jo vissiin?’’ Nelli sanoi taas innokaana.
‘’Joo liikutin. Aattelin nyt mennä ylös leirikeskukselle ja levätä vähän ennen kun tuun iltapalalle’’ vastasin hänelle, selailin puhelimeeni tulleita viestejä samalla. Kaikki äidiltä, hän kyseli miten matka meni.
‘’Okei, no nähdään sitte’’ Nelli sanoi ja lähti tallin puolelle. Vastasin nopeasti äidin viestiin ja menin keskukseen. Ensimmäinen päivä olisi kohta ohi, talli vaikutti mukavalta kuten myös muut valmennukseen osallistuneet.


Sanoja 1611.// Onpa kiva että tykkäät mun tarinoista, tästä tuliki aika pitkä :D Mutta tänne on mukava kirjottaa kun on niin paljon mitä tehdä hevosten kanssa :)

Vastaus:

300vr
Saat Kesäfiilistelijä -merkin. :)

Nimi: Sade

31.03.2018 22:29
Istuin tallihuoneessa jutellen muiden hoitajien kanssa, söin samalla mukaan ottamaani leipää. Osa hoitajista katosi ovesta tallin puolelle, maastotunti alkaisi kohta.
‘Noniin tytöt, eikö teidän pitäs olla jo valmiita?’ Katatu huikkasi huoneen toiselta puolelta.
‘Hei Katatu, tiiätkö onko tälle viikonlopulle tulossa estekisoja? Voisin Mantan kanssa käydä’ kysyin Katatulta, hörppäsin pullosta vettä päälle.
‘Ei tälle viikonlopulle, mutta vähän kauempana ois valmennus. Ottasit molemmat mukaan ja kävisit harjottelemassa, sitten seuraavana viikonloppuna ois sopivasti kisatkin’ Katatu mietti hetken ennen kuin vastasi.
‘Aa, no toihan kuulostaa hyvältä. Pitääkin ilmottautua sinne’ vastasin hänelle, miettien missä valmennus tarkalleen on.
‘Juu, tossa ilmotustaululla kerrotaan tarkemmin. Mutta maasto kutsuu nyt, pitää rientää.’ Katatu sanoi ja samalla astui ovesta tallin puolelle.
Menin heti ilmoitustaululla katsomaan lappua, jossa kerrottiin valmennuksesta. Tallille ajaisi ehkä tunnin tai kaksi, riippuen kelistä, onneksi tammat matkustivat hyvin niin uskaltaisin lähteä reissuun. Ensimmäisenä päivänä hypätään maastoesteitä, mitenhän Manta selviää niistä. Toisena päivänä ohjelmassa oli hypätä esterataa, joka kulkee metsässä ja kentällä, onpa jännää. Ehkä Katatukin voisi kesällä pitää tällaisia tunteja meidän tallilla. Hetken mietinnän jälkeen laitoin tallille viestiä, että olisin tulossa kahden tamman kanssa. Tällä kertaa pitääkin pakata kaikki ruuat ja varusteet mukaan, sillä esitteessä kerrottiin myös uittamismahdollisuudesta ja kauniista maastoista.

Laitoin hiukset kiinni ja lähdin ulos katselemaan jotain tekemistä. Ainakin tammojen tarhan voisi siivota kun se oli nyt tyhjänä. Hain tarvikkeet ja aloin töihin. Tarhan keskellä oli alkanut kasvamaan muutama ruohotupsu nyt kun tammat eivät olleet käyneet täällä, se on saanut kasvaa rauhassa. Kiskaisin sen irti juurineen ja heitin kärryihin lannan sekaan. Tarhan siivoamisessa ei kauaa kestänyt, joten päätinkin siivota samalla myös Alin tarhan. Pieni ori oli tarhassa odottamassa, yllätyksekseni se tällä kertaa söi heinää. Aukaisin portin ja työnsin kärryt tarhan puolelle, Al tuli heti tutkimaan mitä kärryistä löytyy. Se nuuhki ruohotupsun erityisen tarkkaan, mutta ei syönyt sitä.
‘Mitäpä pikkukaveri? Onko ollu lämmin sää ulkoilla?’ kyselin Alilta ja rapsuttelin sitä kaulasta. Aloin kierrellä tarhassa etsien siivottavaa, Al perässä kävellen. Kokeilin pysähtyä ja katsoa mitä se tekisi, varsa ei tajunnut tilannetta ja törmäsi selkääni. Se katsoi minua hölmistyneenä ja lähti ravaamaan toiseen suuntaan. Katsoin sen menoa ja naureskelin samalla. Nyt se innostui juoksentelemaan, välillä se laukkasi hurjana ja välillä kävellä löntysteli. Ehkäpä voisimme tänään mennä kentälle juoksemaan irti, Al varmaan tykkäisi siitä. Lopulta keskityin tarhan siivoamiseen, välillä Al yritti saada huomioni itseensä. Ja välillä juutuin katsomaan varsan touhuja.

Jätin kärryt tarhojen viereen ja lähdin hakemaan Mantaa laitumelta. Ensimmäistä kertaa myös Manta oli portilla vastassa minua. Nappasin sen kiinni ja jätin Makarovan laitumelle juoksemaan. Se olisi halunnut mukaan, mutta hyväksyi kohtalonsa ja meni syömään. Otin kärryt matkalta mukaan ja kävin tyhjentämässä ne. Manta käveli koko ajan nätisti perässäni. Muutaman mutkan kautta pääsimme talliin ja päästin Mantan karsinaan odottamaan. Tänään oli erikoinen päivä hevosille, äitini ja pikkusiskoni tulisi tallille ihan pian. Pikkusiskoni pääsisi käymään Mantan selässä ja äiti saisi kokeilla ratsastaa Makarovalla. Toki liikutan ne itse kunnolla, mutta pieni vaihtelu hevosille on mukavaa.

Odottelin tallihuoneessa äidin ja siskon tuloa. Viimein tallin pihaan kaarsi tuttu auto, lähdin heitä ulos vastaan.
‘Moikka, ootteko valmiita hevostelemaan?’ kysyin heiltä iloisena.
‘Todellakin!’ pikkusiskoni Helinä vastasi innoissaan. Nauroimme äidin kanssa ja lähdimme kolmistaan tallihuoneeseen. Annoin kypärän Helinälle ja menimme satulahuoneeseen hakemaan lisää varusteita. Kävelimme tavarat sylissä Mantan karsinalle ja aloimme harjaamaan sitä. Manta yritti välillä näykkiä, mutta lopulta totteli aina kun käskin sitä lopettamaan. Jouduin itse varustamaan Mantan loppuun, koska välillä se temppuili minunkin kanssa varustaessa. Otin juoksutusliinan olkapäälleni ja talutin Mantan kentälle. Helinä laittoi kypärän päähän ja seisoi kentän laidalla olevalle penkillä valmiina nousemaan ratsaille.
‘Maltahan hetki, juoksutan Mantaa ensin niin se ei ainakaan riehu kun nouset selkään’ naurahdin Helinälle. Hän nyökkäsi vastaukseksi, häntä selvästi jännitti nousta hevosen, tai no ponin, selkään ensimmäistä kertaa. Päästin Mantan suurelle ympyrälle ja annoin sen juosta hetken aikaa oman mielen mukaan. Tamma ei vaikuttanut normaalia virkeämmältä, joten uskalsin päästää Helinän selkään. Talutin Mantan penkin viereen ja autoin Helinän selkään. Ensiksi poni oli hämillään mitä tapahtuu. Talutin Mantaa ympäri kenttää, se käveli nätisti eikä yrittänyt edes pudottaa ratsastajaansa. Lopuksi otimme jopa lyhyen ravipätkän.

Nyt istuin itse Mantan selässä, ratsastaisin nopeasti askellajit läpi ja siirtyisin seuraavaan hevoseen. Nyt tamma virkistyi, se jopa pukitti välillä ravatessa. Annoin sen laukata omaa vauhtiaan, pidin vain huolen etten putoa. Mantan ratsastuksessa ei kestänyt kauaa, veimme sen yhdessä talliin ja hoidimme sen vielä perusteellisesti. Veimme ponin takaisin laitumelle ja otimme vaihdossa Makarovan mukaan. Se käveli reippaasti kohti tallia, välillä se säpsähti pieniäkin ääniä. Tänään siis oli villi päivä, toivottavasti ei niin villi, että äiti putoaisi selästä. Harjasimme Makarovan yhdessä, nyt se onnistui kun tamma oli niin kiltti kaikille. Opetin äidille kuinka laitetaan suojat, bootseissa tuli pieniä ongelmia mutta lopulta saimme nekin onnistuneesti paikoilleen. Suitsien laittaminen oli jo tuttua hommaa, mutta nyt kerroin myös satulan ja rintaremmin laittamisen. Jätin äidin ja Helinän odottamaan käytävälle Makarovan kanssa kun menin hakemaan raippaa itselleni.

Kentällä autoin äidin Makarovan selkään, annoin niiden kävellä itsekseen kentällä. Makarova käveli suurilla askeleillaan ja välillä nosti päänsä korkealle katsoakseen mitä ympärillä tapahtuu. Kannoin muutamat estetolpat ja puomit itseäni varten. Tänään otettaisiin muutama hyppy ilman satulaa, mielen virkistykseksi. Käskin äidin kerätä ohjat lyhyemmäksi, sen seurauksena Makarova nosti pään ylös ja yritti päästä ravaamaan. Välillä se sai ryöstettyä ja lähti ravaamaan uraa pitkin. Jouduin ottamaan Makarovan liinaan kiinni, koska se ei meinannut rauhoittua ollenkaan. Liinassa ratsastaminen alkoi sujua paremmin ja pystyimme harjoittelemaan keventämistä. Puolen tunnin jälkeen äiti halusi jo palata takaisin alas. Äiti lähti viemään satulan satulahuoneeseen ja nousin itse Makarovan selkään. Tulin puomeja ravissa ja laukassa muutamia kertoja. Äiti oli ravannut tamman kanssa niin paljon, että nyt nyt se liikkui hyvin. Äidin palattua kentälle, hän nosti puomeja korkeammalle, ehkä 50 cm korkeuteen. Hypyt onnistui hyvin, vaikka välillä meinasin pudota alas kun Makarova kiirehti. Äiti ja Helinä lähti jo tallilta pois, joten kannoin esteet ja menin hoitamaan Makarovan yksin. Leikkasin sen harjaa ja häntää samalla lyhyemmäksi, nyt se näytti siistiltä. Talutin tamman takaisin laitumelle, silittelin sen kaulaa samalla.

Hain Alin sen tarhasta ja vein sen kentälle. Hain nopeasti harjat ulos kentän laidalle. Ensin harjasin Alia ja nostelin sen jalkoja. Se nosti jalkoja joka kerralla paremmin. Lähdin kävelemään kenttää ympäri, annoin Alin kulkea missä halusi, mutta enimmäkseen se kulki perässäni ihmettelemässä toimiani. Pysähtelin kesken matkan ja sanoin käskyn ‘stop’. Joka kerta kun Al pysähtyi tai edes harkitsi pysähtymistä, palkitsin sitä rapsutuksilla. Annoin lopuksi Alin juoksennella kenttää pitkin, se oli innoissaan ja jaksoi juoksennella melko pitkän aikaa. Ajattelin, ettei se anna minun ottaa kiinni nyt kun on saanut juosta irti. Iloiseksi yllätykseksi, Al antautui hyvin kiinni. Se tuli luokseni kun otin riimun aidalta. Vein Alin suoraan tarhaan takaisin ja palautin tavarat talliin. Nyt jäljellä olisi enää karsinoiden siivoaminen ja ilta- ja aamuruokien tekeminen.

Nyt karsinoiden siivoukseen meni enemmän aikaa, kun myös Alin karsina piti siivota. Ruokien laittaminen oli yksi mieluisin tehtävä, olin tarkka siitä mitä hoitohevoseni söivät. Olin jopa raahannut muutaman oman erikoisruokasäkin tallille, vain tammojani varten. Alille ei laitettu paljoa ruokaa, koska se oli vielä niin nuori. Jätin ruokakupit karsinoiden eteen odottamaan ruokintoja. Vihdoin pääsin itse syömään jotain välipalaa.

Olin juuri syönyt leivän loppuun, kun Katatu aukaisi oven.
‘Sade, viititkö auttaa vähän ulkona mua?’ hän kysyi heti ensimmäisenä.
‘No pakko varmaan’ naurahdin vitsinä. Menin ulos ja huomasin Katatun vieressä seisovan Fleken.
‘Aijaa, löysit täältä hevosen? Ootko menossa ratsastamaan?’ kysyin Katatulta.
‘Löysin, joo oon menossa. Ajattelin jos voisit tuoda kentälle muutaman esteen mulle.’ Katatu kysyi samalla kun nousi Fleken selkään.
‘Voinhan mä’ vastasin ja lähdin kentälle kantamaan esteitä. Laitoin keskellä kenttää kolme estettä peräkkäin, korkeintaan 40 cm korkuisiksi. Hyppäsin kentän aidalle istumaan ja katselin kun Katatu käveli Fleken kanssa.
‘Mä taidan nyt lähtee takaisin sisälle, jos et tarvii lisää apua. ‘ sanoin Katatulle ja heiluttelin jalkojani.
‘Kiitos paljon, en tarvii enää apua.’ hän vastasi ja samalla vilkutti nauraen.


Sanoja 1259

Vastaus:

300vr
Saat Siivooja-merkin

Nimi: Sade

31.03.2018 12:59
Letittelin vaaleita hiuksiani samalla kun katsoin estetuntia kentän laidalla. Katatu näytti iloiselta kun sai olla ulkona hevosten ja oppilaiden kanssa. Lähdin tallia kohti, matkalla vastaan käveli nuoria tallityttöjä, ilmeisesti he olivat menossa kysymään hoitoponia Katatulta. Astuin tallihuoneeseen, siellä oli ihanan viileää. Nappasin juomapullon pöydältä ja hain satulahuoneesta harjapakin. Jätin harjat Makarovan karsinalle ja lähdin laitumelle hakemaan tammaa sisälle.

Makarova oli taas portilla vastassa, se tarkkaili olenko hakemassa sen vai Mantan. Kävelin portille tamman eteen ja rapsutin sitä.
‘Terve pikkuinen, lähdettäskö me vähän hyppäämään?’ kysyin siltä hymyille, vastaukseksi se vain tönäisi minua päällään. No, tuo on myöntymisen merkki, ajattelin itsekseni. Ujutin riimun sen päähän ja kävelin tamman kanssa talliin.

Tänään en mennyt Katatun estetunnille kuten yleensä. Äitini tuttu Jaana, tulisi pitämään minulle tunnin. Oli jännää saada palautetta joltakin ulkopuolisesta, vaikka tykkäsin Katatusta paljon.

Jätin Makarovan käytävälle, jotta se ei pääsisi pyörimään varustaessa niin paljoa. Tamman selkä oli kuuma, aurinko oli paistanut siihen koko päivän. Huomasin kun ovi aukesi, Jaana käveli käytävää pitkin meitä kohti.
‘Iltaa, onkos tässä se Makarova?’ Jaana kysyi heti ensimmäisenä.
Jep, sepä se. Voit mennä jo kentälle kantamaan esteitä, varustan Makarovan vaan nopeasti loppuun ja tuun sitte auttamaan sua’ vastasin hänelle samalla kun laitoin suitsia Makarovalle. Jaana lähti kävelemään takaisin lämpimään ulkoilmaan. Kävin tallihuoneessa vielä nopeasti vaihtamassa omat varusteet ja lähdin Makarovan kanssa kävelemään kohti kenttää. Kannoin estetolppia Jaanan kaverina kentälle, samalla Makarova sai verrytellä ilman ratsastajaa.

Nousin Makarovan selkään ja kävelin ympäri kenttää, välillä kiemurtelin esteiden välissä. Jaana oli tehnyt meille lyhyen radan, esteet olivat aluksi tietty matalia. Ravissa tulimme puomeja ja pieniä kavaletteja ympyröillä. Makarova tuntui virkeältä ja jouduin pidättämään sitä paljon. Muutamien kierrosten jälkeen nostimme laukan, tulimme samoja tehtäviä laukassa. Laukassa tehtävät onnistui paremmin, koska Makarova sai kulkea nopeampaa. Laukkasimme muutamia kierroksia molempiin suuntiin kunnes hiljensimme käyntiin. Kävelin Makarovan kanssa ja kuuntelin samalla millaista rataa tulisimme. Esteet oli nyt noin 60 cm korkeita, meidän yhteinen ennätys tähän mennessä oli 80 cm. Ehkä pääsemme tänään jo ottamaan muutaman 100 cm hypyn, jos tunti onnistuu muuten hyvin.

Tulimme radan muutamia kertoja. Hypyt onnistui yllättävän hyvin, kun otti huomioon kuinka vauhdikas Makarova oli. Jaana nosti esteet suoraan jo 80 cm. Tulimme radan kerran korkeampana, Makarova hyppäsi tosi hienosti. Välillä se heitti muutaman pukin, mutta keskittyi myös hyppäämään. Teimme itsenäisesti loppuverryttelyn, kun Jaana kantoi esteitä takaisin varastoon.

Olin viemässä Makarovaa takaisin laitumelle tunnin jälkeen. Huomasin Alin olevan tarhassaan pötköttelemässä, antaisin sen levätä rauhassa, joten seuraavaksi liikuttaisin Mantan. Päästin Makarovan irti ja otin Mantan kiinni, kävelin sen kanssa suoraan talliin. Jätin satulan kokonaan pois, kävisin kentällä hyppäämässä ilman satulaa. Manta oli niin pieni, että sen kanssa ei voi hypätä korkeita esteitä, mutta pienet kavaletit olivat sille oivaa treeniä.

Menin Mantan kanssa kentälle, toin muutamat puomit ja pienet tolpat toiseen päätyyn. Nousin ratsaille ja aloin verryttelemään Mantan kanssa. Tänään se tuntui paljon virkeämmältä, heti kun oli ollut pilvistä. Kavaletit onnistuivat hyvin, poni pystyi liikkumaan paremmin kun sillä ei ollut satulaa. En ratsastanut Mantalla kauaa, koska se tuntui niin hyvältä heti. Lopuksi vielä juoksutin tammaa kentällä liinassa, se innostui vielä enemmän ja välillä pukitti paljonkin. Talutin sen suoraan laitumelle takaisin syömään muiden kanssa. Silitin tammoja hetken aikaa ennen kuin palasin takaisin talliin.

Hain Alin tarhasta tallin käytävälle, otin tallista pitkästä aikaa lainaan riimun ja narun. Ali otti riimun hienosti vastaan, mutta taluttaessa se välillä yritti saada narun suuhunsa. Harjailin Alia rauhallisilla vedoilla, se jopa nosti kaviot yllättävän helposti. Takajalat olivat vähän vaikeammat. Hain Makarovan kaapista juoksutusliinan ja lähdin Alin kanssa maastoon. Kävelin metsätietä Al vierelläni, se katseli uteliaana ympärilleen ja välillä tönäisi minua päällään. Kävimme puolen tunnin lenkin kävellen, huomasin että Alin askeleet olivat suuret ja varmat jo nyt.

Palattuamme tallilla oli jo myöhä. Jätin Alin suoraan karsinaan yötä varten, mutta kävin hakemassa Mantan ja Makarovan laitumelta yöksi ja annoin niille iltaruuat.


Sanat:620

Vastaus:

300vr
Saat Jalat maassa -merkin! :)

Nimi: Sade

30.03.2018 20:24
Kevätruno:

Kohta taas ravataan,
kunhan niityllä tavataan.

Ilmassa kevään tuoksu,
Odotetaan tulevaa valoa,
Pellolla kohta ilon juoksu.

Kesää vielä salataan,
mutta pian jo halataan.



Vastaus:

50vr

Nimi: Sade

30.03.2018 19:30
Uusi hoitohevonen

Istuin olohuoneessa syömässä aamupalaa kunnes kuulin puhelimen soivan. Ryntäsin huoneen toiselle puolelle vastaamaan.
"Ai moi Katatu, mitäs asiaa sulla näin aikasin on? “ kysyin heti vastattuani.
" Huomenta. Halusin vaan kysyä tuutko tänään käymään tallilla? " Katatu vastasi minulle.
“Joo aattelin kyllä tulla. Tarviitko apua vai?" kysyin häneltä hieman epäröiden.
"Tavallaan joo, kerron kunha tuut tänne“ Katatu sanoi ja lopetti puhelun.
Jäin miettimään mitähän Katatulla on mielessään. Jatkoin aamutoimia normaalisti, mutta en saanut Katatun puhelua pois mielestäni.

Astuessani ovesta ulos huomasin kuinka kuuma siellä oikeasti olikaan. Nyt oli jo kesäkuun 15. päivä. Tänään olisi hyvä päivä käydä uittamassa Mantaa ensimmäistä kertaa. Hevosten kanssa on sujunut hyvin, kävin Makarovan kanssa muutamissa kisoissa ja Mantan kanssa olemme harjoitelleet pieniä esteitä jo. Kohta pääsisin Mantankin kanssa kisaamaan. Olin kevään aikana saanut ajokortin, joten pystyin kulkemaan entistä helpommin tallille.

Saavuin tallille, siellä oli vielä kuumempi ilma. Kävin tarhoilla tervehtimässä Mantaa ja Makarovaa. Manta pötkötteli pitkin pituuttaan keskellä hiekkatarhaa. Päätin ottaa molemmat tammat nyt jo sisälle viileämpään. Annoin Makarovan kulkea kauempana ja pidin Mantan lähellä minua, ettei se pääse karkaamaan.

Harjasin ensin Mantan, laitoin sille vaan suitset päähän, koska kävisin uittamassa sitä. Hain kypärän kaapista ja talitintti Mantan ulos. Se seisoi nätisti paikoillaan kun nousin sen selkään, se selvästi oli väsynyt kuumuuden takia. Kävelin tietä pitkin pitkillä ohjilla kohti lähintä järveä. Matkalla katselimme maisemia, oli ihana sää ratsastaa. Vaikkakin aurinko paistoi kuumasti. Järvellä ei sattunut olemaan ketään muita, joten jouduimme uimaan kahdelleen. Hyppäsin alas Mantan selästä ja talutin sitä järveen. Se oli ensin vähän epävarma veteen menosta, mutta lopulta päätti tulla. Emme käyneet kovinkaan syvällä vielä tällä kertaa. Lähdimme takaisin tallille, talutin sitä hetken matkaa, että sen selkä kuivuisi vähän. Nousin sen selkään ja ratsastin takaisin tallile. Otin myös vähän ravia ja laukkaa, mielen virkistämiseksi.

Tallilla vein Mantan karsinaan takaisin ja hoidin sen. Leikkasin sen harjan ja hännän lyhyemmäksi samalla. Nyt tamma näytti paljon siistimmältä. Rapsuttelin sitä hetken aikaa kunnes kuulin takaani askeleita.
"Moikka, ootko valmis yllätykseen? Tää on vaikka sun aikainen synttärilahja" Katatu sanoi innoissaan.
"No kai mä olen" naurahdin ja lähdin kävelemään Katatun perässä ulos tallista.
Menimme varsatarhoja kohti, onkohan Katatun hevonen saanut uuden varsan. Viimein pysähdyimme yhden varsan kohdalle.
"No tässä se nyt on, Al. Ole hyvä" Katatu tokaisi hymyillen.
"Ai siis tuo varsa?" kysyin Katariina ihmeissäni.
"Joo! Al on sun uus hoitohevonen, eikö oo sulonen pieni poika?" Katatu kysyi innoissaan. Ihme, että hän pystyi olemaan kertomatta asiasta.
"No onhan se ihana. Kiitos paljon Katatu, paras aikainen lahja" sanoin ilahtuneena Katatulle. Huomasin kuinka hän hymyili minulle, selvästi oli iloinen kun tykkäsin lahjasta. Katatu lähti takaisin talliin ja minä jäi ihastelemaan Alia.

Al oli harvinaisen tuttavallinen ja rohkea varsa. Se tuli heti ottamaan rapsutuksia vastaan ja halusi huomiota. Al oli iso varsa, siitä saattaisi isona tulla isokin irlannincobiksi. No uusi hoitohevonen tarkottaa sitä, että kohta pääsen ostamaan uusia varusteita. Lähdin takaisin talliin varustamaan  Makarovaa.

Tänään menen Makarovan kanssa koulua maneesissa, toivottavasti maneesi ei ole täynnä muita ratsastajia. Laitoin Makarovalle pintelit, vaikka ajattelin käyttää niitä enemmänkin kisoissa kun kotitreeneissä. Nostin käyttämättömän koulusatulan tamman selkään, se näytti hyvältä. Nyt myös kokeillaan ensimmäistä kertaa kankia Makarovan kanssa. Olin aikaisemmin ratsastanut kangilla entisellä hoitohevosellani, joten en miettinyt asiaa kummemmin. Laitoin jalkaani vielä kannukset, yleensä käytin niitäkin vain esteillä, mutta ajattelin kokeilla millainen tamma on niiden kanssa koulussa.

Kävelin Makarovan kanssa käytävää pitkin maneesiin. Meidän onneksi maneesissa oli vain yksi toinen ratsu, joka oli juuri lopettelemassa. Kiristin satulavyön ja nousin ratsaille, kävelin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja aloin kerätä ohjia, jätin kangen melko löysälle. Ravissa tein kiemurauraa ja loivaa pohkeenväistöä. Tamma toimi kangilla hyvin ja tuntui vähän laiskalta, ensimmäistä kertaa ikinä. Laukkatyöskentely jäi lyhyeksi, teimme vaan muutamia ympyröitä ja temmonvaihteluita. Lopuksi kävimme vielä kävelemässä pienen lenkin tiellä.

Hoidettuani Makarovan jätin sen myös karsinaan vielä hetkeksi. Nappasin harjapakin mukaani ja menin Alin tarhalle. Harjailin sitä rauhassa ja annoin sen tutustua minuun. Al oli kiltti oriksi, toivottavasti se pysyy samanlaisena kasvaessaan. Kello oli jo kahdeksan kun lähdin tallilta takaisin kotiin.

Vastaus:

290vr
Sun tarinoita on kyllä ilo lukea, ne on niin huolella tehtyjä ja hyvälaatuisia. :)

Nimi: Sade

30.03.2018 11:28
Ensimmäiset kisat Makarovalla:

Heräsin aamulla 5.30, söin aamupalan ja lähdin tallille. Edelliset päivät olin harjoitellut Makarovan kanssa kisoja varten. Muut tallin hevoset nukkuivat karsinoissaan kun aukaisin oven. Hiljalleen hevoset alkoivat nostaa päänsä ylös ja katselivat joko niiden täytyy lähteä ulos. Menin Makarovan karsinalle ja annoin sille aamuruuat jo, jotta se kerkeäisi syömään ennen lähtöä. Harjasin tamman samalla kun se söi, puhdistin myös kaviot ja varmistin että sen kengät olivat hyvin kiinni.Tallissa oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Sain tehdä kaiken omassa rauhassa. Harjasin Makarovan hännän ja harjan vielä ennen kuin lähdin käymään Mantan luona. Se nuokkui karsinassaan unisena, joten päätin vain antaa ruuat sen kuppiin jo valmiiksi. Ajattelimme ottaa Mantan toiselle tallille mukaan niin Makarova saisi olla kuljetuksessa kaverin kanssa.

Palasin Makarovan karsinaan, tamma oli jo syönyt aamuruokansa. Letitin sen häntään pienen ranskalaisen letin. Harja saisi olla auki, se ei ollut kovin pitkä joten siihen olisi ollut vaikea edes tehdä lettiä. Kello näytti nyt olevan 6.30. Meidän pitäisi lähteä 8.00 viimeistään, jotta kerkeäisin verrytellä Makarovan kanssa kunnolla ennen radan opettelua. Menin satulahuoneeseen kasaamaan Makarovan varusteet autoon. Ottaisin uuden Moonlight-huovan kisoihin mukaan, olin jo aikaisemmin ajatellut käyttäväni sitä kisoissa. Pakkasin mukaan myös tietenkin satulan, suitset ja suojat, jotka olin eilen illalla pessyt. Vein tavaroita autoon, joka alkoi hiljalleen täyttymään tavaroista. Välissä vein myös omat varusteeni autoon, että ne varmasti mahtuvat kyytiin.

Menin Katatun toimistoon pakattuani.
'Huomenta, oon nyt pakkaillu noita tavaroita. Mun pitääkin kohta jo lähtee.' sanoin Katatulle vieläkin hiukan väsyneenä.
'Huomenta vaan. Makarova menee koppiin hyvin, niin et varmaan tarvii mun apua? Tuun sinne kisapaikalle kunhan kerkeen niin et oo ihan yksin siellä'. Ennen kuin kerkesin vastata mitään, Katatu jo lisäsi
'Ainiin, Mantalle on tarha sieltä, joten ota sille loimi mukaan jos alkaa vaikka satamaan.'
'Joo, mä nyt meen valmistelemaan tammoja ettei vaan myöhästytä' sanoin Katatulle samalla kun suljin oven takanani.

Menin Makarovan karsinalle suitsien, loimen ja kuljetussuojien kanssa. Jätin suitsien turparemmin auki matkan ajaksi, niin ne olisivat mukavamman tuntuiset. Makarova oli tänään yhteistyöhaluinen, varustaminen sujui ongelmitta. Tietysti se kerjäsi koko ajan rapsutuksia, mutta nyt se sentään pysyi paikallaan. Äiti tuli viimein tallille, hän kuljettaisi meidät kisapaikalle ja auttaisi myös hevosten lastauksessa. Annoin Makarovan narun äitini käteen ja talutin Mantan itse ulos, nauroin ajatukselle että äitini, joka ei osaa olla hevosten kanssa, pärjäisi paremmin suuren Makarovan kanssa. Vein Mantan ensin koppiin sisälle, olin laittanut Mantalle vain suitset,pintelit ja loimen. Näin pienelle ponille ei löytyisi varmaan sopivia kuljetussuojia. Viimeisenä vein Makarovan koppiin, molemmat menivät sinne ilman mitään erikoista. Vihdoin pääsisimme lähtemään kohti kisoja.

Matka meni nopeasti, olimme jo 8.45 kisapaikalla. Parkkeerasimme auton sopivalle paikalle, niin voisimme purkaa hevoset ja tavarat helposti. Verryttely alkaisi 9.30 rataan tutustuminen 10.30. Minun ja Makarovan luokka alkaa 11.00. Aikaa olisi siis sopivasti, kunhan käytämme sen oikein. Ensin vein Mantan sille varattuun tarhaan, se jäi tutustumaan uusiin ponikavereihinsa viereisistä tarhoista. Onneksi nyt oli aurinkoinen sää, niin Manta pärjäisi hyvin tarhassa. Vein tarhaan myös vähän heinää, niin aika kuluisi vähän rattoisammin.

Vaihdoin ensin omat varusteet päälleni. Uudet kisahousut istuivat täydellisesti jalkaani. Menin varustamaan Makarovaa, äiti oli jo harjannut sen. Äitikin alkoi tykkäämään Makarovasta, varmaan kun tamma oli niin rauhallinen ja kiltti. Uusi valkoinen huopa näytti hyvältä Makarovan kiiltävän mustaa karvaa vasten. Makarovan varustamisessa ei kestänyt pitkään, tamma selvästi tiesi ettei nyt ole oikea aika pelleillä. Katsoin Makarovaa kauempaa kun äiti piti sitä. Tamma oli niin hienon näköinen, vaikka sillä oli omasta mielestä aika paljon varusteita nyt kun sillä oli myös rintaremmi ja bootsit jaloissa. Huomasin kellon olevan jo 9.25. Verryttely siis alkaisi ihan kohta.

Olin keskellä maneesia, siellä oli monta ratsukkoa verryttelemässä. Istuin Makarovan selässä ja mietin onko kaikki tarpeellinen varmasti mukana. Ensin kävelin Makarovan kanssa, menimme reipasta käyntiä jotta tamma varmasti heräisi kunnolla. Ravissa teimme paljon ympyröitä, Makarova tuntui mukavalta. Se ravasi reippaasti ja isoilla askelilla, mutta ei lähtenyt kiirehtimään liikaa. Tulimme myös puomeja muutaman kerran. Laukassa Makarova pukitteli välillä, mutta laukka oli muuten hyvä. Toivottavasti hyppypaikat onnistuisivat hyvin tänään, Katatu oli onneksi auttanut niiden kanssa. Kello oli nyt 10.05. Hyppäsin alas tamman selästä ja vein sen ulos maneesista. Otimme varusteet pois ja laitoimme sen selkään uuden Moonlight-loimen. Veimme sen Mantan kanssa samaan tarhaan hetkeksi.

Huomasin Katatun seisovan kentän laidalla, joten menin tervehtimään häntä:
'Moikka, käytiin just verryttelemässä Makarovan kanssa. Se liikkui hyvin, taitaa tajuta ettei nyt saa pelleillä turhia niin kuin kotona'.
'No hyvä. Joo se osaa onneks käyttäytyä tarvittaessa. Kohta pääset jo opettelemaan radan,jännittääkö yhtään?' Katatu naurahti, samalla pitäen kättä auringon suojana.
'No ei kauheesti, kun Makarova on niin varma. Mutta pitää vaan toivoo että muistan sen radan sitten'
'Joo, no yleensä sen oppii helposti. Onnea sulle radalle, mun pitää nyt kiiruhtaa takaisin tallille käymään. Moikka' Katatu sanoi ja samalla käveli jo autolleen takaisin.

Istuin autossa äidin kanssa ja söin eväitäni. Kohta pitäisi mennä kentälle katsomaan rata. Makarova oli vielä tarhassa odottamassa.
'Sähän voit jo alkaa harjata Makarovan ja laitella suojia sillä aikaa kun opettelen ton radan?' kysyin äidiltä. Äiti näytti järkyttyneeltä.
'No joo voinhan mä. Toivottavasti Makarova ei nyt ala ilkeilemään.' äiti naurahti hermostuneena.
'Ei se semmosta tee, mun pitää nyt mennä.' huikkasin hänelle ja lähdin kävelemään kentälle.

Kello oli nyt 11.45. Olin jo opetellut radan ja käynyt ilmottautumassa luokkaan. Sain sieltä numerolapun, joka pitäisi laittaa Makarovalle. Menisimme radalle toisena, luokassa osallistujia oli yhteensä 11. Päästyäni Makarovan luo, sillä oli jo suitset päässä ja suojat jaloissa. Äiti piteli ohjista kiinni ja hymyili iloisesti.
'Tämä hevonenhan on mahtava, ehkä mäkin alotan ratsastuksen' hän naurahti iloisena.
Laitoin Makarovalle satulaa, juttelin samalla äidin kanssa hevosista.

Odotimme Makarovan kanssa kentän ulkopuolella. Tamma katseli hevosia ihmeissään, varmaan mietti miten monta uutta tuttavaa täällä olisi.
'Toisena 60 cm radalle tulee Sade hevosellaan Black Makarova' kuului kaijuttimesta. No nyt pitää mennä, annoin Makarovalle merkin liikkua. Nostin laukan ja lähdimme radalle. Ensimmäiset esteet menivät hyvin, vaikkakin olin hämilläni siitä, että olin oikeasti kisoissa. Onneksi Makarova pysyi rauhallisena ja sai paikat oikein. Yhdellä esteellä tamma lähti hyppäämään liian läheltä, jonka takia yksi puomi putosi. Eli saimme 4 virhepistettä, mutta ei se haitannut, koska muuten rata meni hyvin.

Laskeuduin Makarovan selästä, nyt se oli ohi. Enää ei tarvitsisi jännittää miten rata menee. Äiti ja Katatu tulivat onnittelemaan minua hyvästä ensimmäisestä radasta. Olin Makarovasta niin ylpeä. Hoidimme Makarovan ja vein sen taas tarhaan. Nyt pitäsi odottaa tuloksia ja palkintojenjakoa. Se alkaisi heti kun kaikki luokan ratsastajat olivat suorittaneet radan. Menin silittelemään Mantaa ja Makarovaa, molemmat olivat mielissään kun saivat huomiota.

Vihdoin tulokset olivat tulleet julki, olimme Makarovan kanssa sijoittuneet neljänneksi. Olimme kävelemässä kentälle palkintojenjakoa varten. Olimme rivissä muiden ratsukoiden kanssa, aurinko paistoi kuumasti taivaalta. Tuomari tuli viimein meidän kohdallemme, saimme paperin jossa oli ratamme arviointi. Nainen ojensi meille myös pussin hevosen herkkuja ja ripusti Makarovan suitsiin pienen ruusukkeen.

Pakkasimme tavarat ja hevoset. Kello oli 14.30 kun lähdimme ajamaan takaisin kohti tallia. Molemmat tammat olivat käyttäytyneet hyvin ja kisoista jäi hyvä mieli. Nyt voimme suunnitella kesäksi muutamat kisat Makarovalla ja ehkä myös Mantalla.

Vastaus:

300vr

Nimi: Sade

27.03.2018 19:05
Talviruno:

Ulkona pimeässä illassa,
lumi leijailee edessämme.
Katsomme kohti kuutamoa,
mitä siellä mahtaakaan oikeasti olla.
Lumi narskuu jalkojemme alla,
lyhty kädessäni heilahtelee.

Tamma hörähtää,
edessä näkyy talli
tuttu ja turvallinen.
Päästän tammasta irti,
nyt se saa juosta.
Juosta siellä missä
saa olla aina vapaana.

Katson sen kaunista runkoa,
niin suuri ja vahva.
Käännyn takaisin tummaan metsään,
miettien mikä aarre minulla on.

/ Tavoittelen siis runoilija-merkkiä :) Ja tästä tuli jotenki tosi surullinen, vaikka yritin saada tästä jouluisen xd

Vastaus:

100vr
Mielestäni tämä oli silti hyvä runo :3

Nimi: Sade

27.03.2018 18:56
Maastoreissu

Olin karsinassa varustamassa Makarovaa. Makarova söi samalla heiniä, nostaessani satulan sen selkään, tamma nosti päänsä ja kääntyi katsomaan minua.
'Luulitko etten liikuttaisi sinua tänään?' naurahdin Makarovalle.
Kuulin ulko-oven avautuvan, tallin sisään tuulahti mukava keväinen tuoksu. Katatu käveli käytävää pitkin yhden hevosen luo. Samalla hän selitti kaikille tytöille missä tänään käytäisi ratsastamassa. Menisimme metsän lävitse pellolla, josta tulisimme tietä pitkin takaisin tallille. Olin kyllä kuullut, että kovinkaan usein Katatun suunnitelmat eivät pitäneet, sillä hän huomasi toisessa suunnassa jotain kiinnostavampaa. Toisaalta, Katatu kyllä tiesi mistä pääsee takaisin, eli ei se haitannut ainakaan minua. Kello oli 11.45 ja kaikki ratsukot olivat valmiina. Talutitimme hevoset ulos ja nousimme selkään. Taivaalla paistoi aurinko kirkkaasti, sää oli jo lämpimämpi. Tallin pihassa oli myös muutama minulle tuntematon ratsukko. Kuulin kun Katatu aloitti nimenhuudon. Kaikki ilmottautuneet olivat täällä ja valmiina joten pääsimme lähtemään kohti metsää.

Metsässä ei tarvinnut kulkea jonossa, vaan saimme liikkua mistä halusimme. Metsästä lumi oli jo melkein kokonaan sulanut, koska sinne sitä ei ollut satanut niin paljoa, muualla oli vielä pieniä nokareita lunta. Maastossa oli todella rentoa, juttelimme muiden ratsastajien kanssa kesän suunnitelmista ja hevosista. Saavuimme metsässä olevalle hiihtoladulle joka oli nyt sulanut purupohjainen tie. Se oli hyvä kohta ravata ja laukata. Siirryimme ravaamaan tietä pitkin, monet hevoset yrittivät kilpailla muiden kanssa. Myös Makarova halusi näyttää kuinka nopeasti osasikaan juosta. Onneksi kaikki saivat pidettyä hevosensa hallussaan. Eteemme tuli jyrkkä mutka, hiljensimme hevoset kävelemään.
'Tämän mutkan takana on pitkä laukkasuora, nopeimmat hevoset lähtevät ekana. Myöhemmin vasta laiskimukset ja ponit.' Katatu sanoi ratsastajille. Seuraavaksi hän kertoi mikä järjestys tulisi olemaan. Olin viimeisten laukkaajien joukossa, sillä Makarova tykkäsi päästellä höyryjä ja välillä laukata lujaa.

Istuin paikoillaan tanssahtelevan Makarovan selässä, tamma pureskeli kuolainta malttamattomana. Kun viimein annoin sille merkin laukkaamiseen, se lähti täysiä laukkaamaan pitkää suoraa pitkin. Yritin saada sen hiljentämään vauhtia, mutta Makarova ei hiljentänyt vauhtia kuin muutaman askelee ajaksi. Kylmä ilmavirta osui kasvoihini kun laukkasimme Makarovan kanssa tietä. Aloin uudestaan hiljentämään vauhtia, nyt Makarova kuunteli minua ja hiljensi raviin. Taputin tamman kaulaa ja kehuin sitä. Kesällä osallistuisin maastoreissuille varmana.

Jatkoimme matkaa rauhallisesti. Pian olimmekin jo tulleet pellolle, annoimme hevosille enemmän ohjaa ja ne saivat venyttää kaulaa ja selkää. Pelto oli valtavan suuri, loppua ei näkynyt vaikka koitin katsoa. Kävelimme pellon reunaa hiljalleen, vaikka hevoset olisivat mielellään laukanneet pellon toiseen päähän. Huomasin yhden tuntemattoman tytön ratsastavan yksin taempana muista. Pysäytin Makarovan ja odotin että tyttö oli kohdallani.
'Moi! Mä oon Sade ja mun hoitohevonen on Makarova. Kukas sä oot?' kysyin tytöltä ystävällisesti. Huomasin tytön ilmeestä kuinka paljon hän ilahtui.
'Mun nimi on Iina, tässä on mun hoitsu Pamsu.' hän sanoi hiukan ujosti.
'Okei, söpö heppa. No mitäs oot tykännyt tästä reissusta?' kysyin samalla hidastaen Makarovaa. Iinan hevonen ei ollut yhtä innokas mitä Makarova.
'On tää ollu iha kiva. Ois vaan ollu kiva jos ois ollu kaveri mukaan, mutta kaikki muut jäi kotiin' Iina kertoi minulle.
'Aijaa, no ratsasta mun kanssa sitten?' kysyin häneltä.
'Joo mielelläni!' Iina hymyili minulle.

Olimme päässeet pellon reunalle asti, matka oli kulunut nopeasti kun juttelimme Iinan kanssa. Menimme ojan yli tien reunaan. Jatkoimme matkaa kohti tallia, tietä pitkin sinne ei menisi kauaa. Huomasin Katatun tulevan perässämme.
'Hei Sade. Oisko hetki aikaa jutella vähän?' hän huikkasi.
'Joo toki, mitäpä mielessä?' kysäisin takaisin.
'Oon miettinyt haluaisitko osallistua Makarovalla pieniin estekisoihin?' Katatu sanoi hymyillen.
'Ai ootkos järjestämässä täällä kisoja? Mutta mielellään mä osallistun.' vastasin hänelle hiukan hämillilläni kysymyksestä.
'En mä, mulla ei oo nyt aikaa oikein. Mutta tässä aika lähellä toisella tallilla olisi keskiviikkona. Kerkeisit vielä hyvin ottaa muutamat hypyt pohjalle.' Katatu selitti innoissaan.
'No sopiihan se' vastasin hänelle ainakin yhtä innoissani.
'Mahtavaa, laitan sulle viestiä illalla mihin luokkaan ilmotan sut. Saatte täältä tietty kamppeet kuljetukseen.' Katatu vielä lisäsi ja lähti sitten ratsastamaan ensimmäiseksi.

Lopun matkan juttelimme Iinan kanssa tulevista ensimmäisistä kisoistani. Tallin pihassa hyppäsin alas Makarovan selästä ja hyvästelin Iinan. Menin hyvillä mielin talliin Makarova vierelläni. Oli jännittävää mennä ensi viikolla ensimmäisiin kisoihini. Toivottavasti Makarova käyttäytyy nätisti ja hyppää yhtä varmasti kuin Katatun silmän alla.

Vastaus:

300vr, saat Maastoratsastaja-merkin.

Nimi: Sade

26.03.2018 10:58
Moi! Mietin voiko hoitohevosen kanssa käydä jollain muulla tallilla kisoissa tai tunnilla? :)

Vastaus:

Voi! :)

Nimi: Sade

22.03.2018 22:21
Jatkan edellistä:

Hetken päästä olimme jo tallin pihassa seisomassa Mantan kanssa. Nousin sen selkään ja tunnustelin miten Manta reagoi painooni. Se ei tuntunut välittävän asiasta ollenkaan, ehkä se hiljalleen alkaa hyväksymään minut. Luultavasti vain antamieni herkkujen takia. Annoin Mantalle pienen merkin jotta se lähtisi kävelemään. Nyt Manta alkoi taas temppuilemaan, se ei millään suostunut lähteä liikkeelle. Istuin sen selässä samalla kun Manta peruutti ja kiemurteli allani. Aloin jo tuskastua, mutta sitten päätin pysyä varmana ja käskin Mantaa kunnolla liikkumaan. Viimein se kuunteli ja lähti liikkeelle. Nyt huomasin Katatun seisovan tallin kulmalla nauraen, ilmeisesti hän huomasi meidän pienen kamppailun.
'Moikka Sade, hyvä sää ratsastaa eikö vain? Tai olisi ainakin, jos Manta suostuisi liikkumaan' hän nauroi.
'Juu. No nyt kun Manta vihdoin liikkuu, en voi jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa' naurahdin
'Mietin muutes kokeiltasko laittaa Makarova ja Manta samaan tarhaan? Ne tuntuu tulevan tosi hyvin toimeen, ois molemmille seuraa päiväksi' kysyin heti perään Katatulta.
'Hyvä idea, kokeillaan vaan. Niille varmaan riittää yksi normaali tarha, kun Manta on niin pieni. Ja no täällä normaalikin tarha on aika iso' Katatu pohti.
'Joo, teen niin. Mutta nyt lähden maastoon, moi!' huikkasin hänelle samalla kun kävelin jo tietä pitkin pois tallin pihasta. Kuulin kuinka Katatu huusi heipat minulle.

//Jatkan heti kun kerkeen. Sori tulee aika lyhyinä pätkinä kun ei oo aikaa kirjotella kauaa :)

Nimi: Sade

21.03.2018 22:55
Lähdin heti herättyäni tallille, tänään oli perjantai. Olin päättänyt olla iltaan asti tallilla siivoamassa, liikuttamassa ja hoitamassa hevosia. Eilinen tunti Mantan kanssa oli niin onnistunut, että suunnittelin tänään käyväni Mantan kanssa maastoilemassa. Makarova saisi tänään toimia kouluratsunani, olen myös miettinyt hankkivani Makarovalle lännensatulan. Olisi kiva kokeilla jotain uutta nyt kun Makarova luottaa minuun kunnolla, mutta saa nähdä tulenko sitä satulaa koskaan ostamaan.

Tallilla menin heti hakemaan kottikärryt ja menin siivoamaan tammojen karsinat. Olimme Katatun kanssa vaihtanut karsinoiden järjestystä niin, että Manta ja Makarova ovat nyt vierekkäisissä karsinoissa. Se helpotti huomattavasti tallilla töiden tekoa, kun karsinoita siivotessa ei tarvitse kulkea pitkin käytävää. Sain karsinat viimein siivottua, vein myös puhdasta kuiviketta karsinoihin. Tänä yönä tammat nukkuisivat hyvin, ainakin niillä oli pehmeä pohja.

Pesin myös karsinoiden seinät, harjasin niitä lähemmäksi kaksi tuntia yhteensä. Makarovan karsinan seinille olin tehnyt tämän käsittelyn jo aikaisemmin, mutta Mantan karsina oli koskematon. Lopuilta sain ne näyttämään ainakin kohtuullisen hyvältä. Tein Mantalle uuden nimikyltin vanhan irrottua maahan. Järjestelin molempien harjat myös, samalla laitoin niiden varusteet siistimmin paikoilleen. Silmä lepäsi siinä siisteydessä jonka eteen olin raatanut jo kolme tuntia. Ainakin kolme tuntia. Kello oli nyt 11.00.

Päätin liikuttaa ensin Mantan. Vein harjapakin tarhalle, sidoin Mantan tarhan tolppaan kiinni ja harjasin sen ulkona. Oli kiva hoitaa hevosta ulkona, kun oli hyvä sää. Mantakin näytti nauttivan auringonpaisteesta. Hain nopeasti varusteet Mantan luokse ja varustin sen. Tänäänkään se ei jaksanut kummemmin näykkiä, luimi vain vähän.


JATKUU!

Nimi: Sade

21.03.2018 19:23
Torstai oli viimein saapunut. Olin varustanut Mantan, ensimmäistä kertaa ilman suurempia ongelmia. Odotin karsinan ovella Mantan ohjat käsissäni, kohta voisimme lähteä maneesiin verryttelemään tuntia varten. Oli jännittävää päästä ensimmäistä kertaa Mantan selkään. Toisaalta samalla mietin mikä kaikki voisi mennä vikaan, päätin pitää positiivisen asenteen mielessäni.

Tallihuoneen ovi aukesi ja Katatu astui tallin puolelle. Hän tervehti minua ja muita tuntilaisia. Kaikki vastasivat hänelle iloisesti takaisin. Lähdimme kohti maneesia Katatu ensimmäisenä. Menin Mantan kanssa maneesin keskellä ja aloin kiristää sen satulavyötä, se yritti näykkäistä minua, mutta kerkesin väistää sitä. Nostin raipan maasta ja menin satulaan istumaan. Mantan selkä tuntui varmalta ja mukavalta, hetken ajattelin jo ettei tämä tunti niin paha tulisi olemaan. Annoin Mantalle pohkeita pienesti, yllätyksekseni se lähti kävelemään ilman temppuiluja. Taputin sitä kaulalle ja ohjasin sen kulkemaan uraa pitkin.

Raviverryttelyssä ilmaan nousi muutama ongelma. Ensimmäisenä, Mantan askeleet olivat todella pienet ja tikittävät verrattuna Makarovan lennokkaaseen raviin. Onneksi totuin Mantan liikkeeseen suhteellisen nopeasti, eikä sen takia koitunut enempää ongelmia. Toiseksi, Manta pysähteli yllättäen kesken ravin. Tähän ongelmaan kannukset voisivat olla ratkaisu, mutta ratsastaisin mielummin ilman. Muutamien pysähdysten jälkeen opin jo tuntemaan milloin Manta aikoo pysähtyä, joten pystyin ennakoimaan kaikki yritykset lopun verryttelyn ajan. Ravissa teimme pääty-ympyröitä ja keskiympyröitä. Pyrimme saamaan hevoset taipumaan koko rungosta, samalla mahdollisimman rennoiksi. Manta oli melko kankea, joka oli ymmärrettävää, kun sillä ei oltu ratsastettu muutamaan kuukauteen. Viimeisillä ympyröillä Manta oli ihan ok, ainakin Katatun sanojen mukaan. Saimme Katatulta paljon kehuja ravityöskentelystä, koska se ei onnistunut pudottamaan minua kertaakaan eikä temppuillut pahemmin.

Manta oli melko innoissaan ensimmäisessä laukannostossa. Se ei yrittänyt temppuilla ollenkaan, eikä edes pysähtynyt. Olin iloisesti yllättynyt kuinka mielellään Manta työskenteli. Muut tunnilla olevat menivät laukassa loivaa kiemurauraa, mutta Mantan huonon kunnon vuoksi me laukkasimme vain ympyrällä. Mantan laukka oli paljon pienempi kuin kuvittelin, mutta lopuiltaan mukava istua. Laukkailimme muutaman ympyrän molempiin kierroksiin ja kävelimme välikäynnit.

Kerättyä ohjamme takaisin, aloimme tehdä avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä. Ne onnistuivat kohtuu hyvin, sain Mantan taipumaan paljon paremmin ja se tuntui allani jo rennommalta. Teimme samaa tehtävää ravissa ja lopuksi teimme laukassa muutamat ympyrät.

Tunnin jälkeen Katatu lähti takaisin talliin tekemään omia juttujaa, jäin muiden tunnilla olleiden kanssa maneesiin ravailemaan ja kävelemään. Manta oli mukava senkin jälkeen kun Katatu lähti pois, ajattelin ensin että se käyttäytyi ainoastaan siksi kun Katatu oli maneesin keskellä tarkkailemassa. Tunti meni paljon odotettua paremmin ja lähdin takaisin talliin hymyssä suin. Otin Mantalta varusteet pois, harjasin sen ja laitoin sille loimen päälle. Kylmäsin sen jalat vielä ennen ulos vientiä. Ulos mennessä se käveli nätisti vierelläni, eikä se edes luiminut korviaan kuten ennen. Päästin sen portilta irti ja taputin sen selkää.

Kävelin Makarovan tarhalle, se odotti minua portilla korvat höröllä. Ilmeisesti tamma oli iloinen kun huomasi, että tulen hakemaan sen talliin. Sujautin päitset sen päähän talutin sen karsinaan. Varustin sen, samalla selitin sille mitä tänään tehtäisiin. Ensin aijoin käydä sen kanssa maastossa verryttelemässä kunnolla, siihen menessä lännentunti olisi ohi ja pääsisin maneesiin hyppäämään vähän. Ulkona olisi muuten ollut oivallinen sää myös hyppäämiseen, mutta kenttä oli epätasainen. Toivottavasti se käydään huoltamassa lähipäivinä.

Hetken päästä olin jo ulkona seisomassa Makarovan kanssa. Se katseli pää ylhäällä ympärilleen, se oli hiukan säpsyllä päällä. Talutin sen penkille ja nousin selkään. Kiristin satulavyön vasta selästä käsin, se oli hankalaa sillä Makarova pyöri koko ajan paikoillaan. Yksi vapaapäivä oli saanut Makarovan täysin malttamattomaksi. Lähdin kävelemään metsätieto kohti, onneksi tienpohja oli hyvässä kunnossa. Tiellä pystyi hyvin ravaamaan ja laukkaamaan myös. Maastolenkillä ei tapahtunut kummempia, Makarova säpsähteli välillä, mutta kulki muuten hyvin ja rennosti.

Menin maneesiin ja hyppäsin alas selästä. Laitoin pitkälle sivulle kaksi estessä. Molemmat 50 cm korkeaksi. Sillä aikaa äiti oli jo tullut tallille, hän nostaisi puomeja jos pudottaisimme niitä. Tai nostaisi esteen korkeutta jos hypyt alkaisivat onnistumaan. Hyppäsimme esteet muutaman kerran molempiin suuntiin. Makarova oli taas vauhdikas ja hyppyjen paikat oli vaikea saada onnistumaan. Äiti nosti ensimmäisen esteen 60 cm ja toisen esteen 80 cm korkeaksi. Hyppäsimme ne myös muutaman kerran, Makarova osasi ottaa isommille esteille itse sopivan paikan. Vaikkakin se yhä meni vähän liian lujaa. Verryttelin Makarovan selästä käsin huolellisesti, otin siltä satulan pois ja päästin tamman irti maneesiin. Annoin sen juoksennella siellä hetken vapaana samalla kun kannoin esteet takaisin varastoon. Äiti lähti jo autoon odottamaan, koska ei uskaltanut katsoa kuinka Makarova pomppi ja potki pitkin maneesia. Itse olin jo tottunut siihen.

Talutin Makarovan takaisin tarhaan. Olin harjannut ja hoitanut sen ensin karsinassa. Tamman karva oli alkanut kiiltämään, silloin kun aloitin sen hoitamisen, sen karvapeite oli huonommassa kunnossa. Nyt jokapäiväinen puunaaminen oli saanut sen terveemmäksi. Menin talliin lopuksi siivoamaan karsinat ja juomakupit. Niissä ei mennyt kauaa aikaa, koska olin pessyt ne muutama viikko sitten. Karsinat tietenkin joka päivä.

Tallipäivästä jäi mukava fiilis. Manta oli superhieno ja Makarovan kanssa onnistui hypyt odotettua paremmin. En olisi voinut olla ylpeämpi tammoistani.

Vastaus:

300vr :)
Saat Kouluratsastaja -merkin!

Nimi: Sade

18.03.2018 10:25
Jatkoa edelliseen:

Maneesissa kiristin Makarovan satulavyön ja hyppäsin tamman selkään. Lähdin kävelemään uraa pitkin, silloin Katatu astui ovesta sisään ja alkoi puhumaan tunnin ohjelmasta. Ensin verryttelisimme puomeilla ja pienillä kavaleteilla, myöhemmin hyppäisimme pienen radan pätkän jos hypyt onnistuvat. Odotin innolla mitä tunti tuo tullessaan. Ravi- ja laukkaverryttely meni hyvin, Makarova oli aika innoissaan ja yritti välillä kiihdytellä turhan paljon, mutta sain onneksi pidettyä sen hyvin hallinnassa.

Puomeilla Makarova innostui vielä enemmän, vuoroa odottaessa se tanssahteli paikoillaan malttamattomana. Kun vihdoin Katatu antoi meille luvan lähteä kohti pientä kavalettia, Makarova oli heti valmiina laukkaamaan. Kavaletti oli korkeintaan 40 cm korkea, mutta Makarova ylitti sen kuin se olisi vähintään metrinen.En pysynyt valtavassa hypyssä mukana alkuunkaan, vaan mätkähdin maahan esteen jälkeen. Katatu nauroi maneesin keskellä putoamiselleni, mutta kysyi kumminkin sattuiko mihinkään. Nousin ylös maasta ja näytin hänelle peukkua, koska oikeasti mihinkään ei sattunut. Makarova oli mennyt muutaman metrin päähän katsomaan mitä oli tapahtunut, se roikotti päätään alhaalla. Aivan kuin se olisi nyt nöyristelemässä, kun puotti minut alas selästään. Kävelin tamman luokse ja nousin takaisin selkään, se lähti heti kävelemään reippaasti ja yritti päästä jo laukkaamaan. Viimein annoin sen laukata ja lähdimme uudestaan lähestymään kavalettia. Tällä kertaa hyppy oli jo vähän hallitumpi ja pienempi, joten en tipahtanut onneksi.

Pääsimme tunnin lopussa kokeilemaan lyhyttä esterataa, esteet olivat vain 50 cm korkeita, joten en jännittänyt asiaa ollenkaan. Hyppäsimme radanpätkän muutaman kerran. Makarova meni välillä liian lujaa, joten oikeiden paikkojen saaminen esteille oli hankalaa. Viimeisella kerralla onnistuin jarruttamaan Makarovaa, joten saimme hyppypaikat paljon paremmin.

Loppuverryttelyssä kaikki meni hyvin, Makarova liikkui letkeästi ja rennosti vaikkakin välillä yritti vielä kiihdytellä. Hyppäsin alas selästä verryttelyn jälkeen ja lähdin kävelyttämään Makarovaa maneesissa. Katatu tuli kyselemään kuinka minulla ja Makarovalla on mennyt ensimmäiset kuukaudet yhdessä. Kerroin kaiken mitä olimme Makarovan kanssa harjoitelleet ja kuinka olimme liikkuneet. Samalla selitin myös kuinka Mantan kanssa on mennyt, olin nyt hoitanut sitä muutaman kuukauden ja vihdoin se oli lopettanut karsinassa koko aikaisen näykkimisen. Tarhasta se ei vieläkään anna aina kunnolla kiinni, mutta helpommin kuin aikaisemmin. Hetken jutustelun jälkeen Katatu ehdotti jos osallistuisin torstaina Mantan kanssa koulutunnille. Idea oli minusta hyvä, koska Katatu olisi auttamasas minua kun menen ensimmäisen kerran Mantan selkään. Suostuin ehdotukseen ja sanoin heipat Katatulle, joka lähti nyt tekemään talliin töitä.

Olin purkanut Makarovan varusteista ja loimittanut sen kunnolla. Ulkona oli yhä aika kova pakkanen, enkä halunnut että Makarova vilustuisi. Vein sen tarhaan ja annoin sille samalla heinät. Nyt tamma saisi syödä rauhassa heiniään siihen asti kunnes se haetaan talliin yötä varten.

Samalla menin Mantan tarhalle ja tervehdin sitä. Se pysyi tarhan toisella puolella eikä liikahtanut ollenkaan. Aukaisin portin ja menin itse Mantan luo. Kaivoin taskuta leipää ja sain sen kiinnostumaan minusta. Nyt Manta jopa höristi korviansa ja tuli ottamaan leivän kädeltäni. Manta yritti näykkäistä minua samalla, mutta kerkesin aavistaa sen eikä se onnistunutkaan. Jätin Mantan omaan rauhaan tarhaan ja lähdin itse talliin vaihtamaan vaatteitani. Annan sen nyt olla rauhassa tämän päivän, huomenna kävisin sen kanssa umpihangessa liinan kanssa. Hangessa juostessa se kuluttaisi paljon energiaa, joten se on torstaina luultavasti rauhallisempi. Torstaina vihdoin pääsisin ensimmäistä kertaa sen selkään.

Vastaus:

300vr, lisäksi saat Talvifiilistelijä ja Esteratsastaja -merkit! :)

Nimi: Sade

02.03.2018 19:11
Ensilumi leijaili maahan kun kävelin tarhojen välissä. Ilmassa ei enää leijaillut syksyistä tuoksua, vaan nenänpäätä kipristeli pakkanen. Tallin seinällä oleva lämpömittari oli jääkuorutuksen alla, putsasin sen nähdäkseni lukeman. Pakkasta oli vain 15 astetta, mutta se tuntui jäätävältä. Kävin hakemassa Makarovan tarhasta ja vein sen karsinaan. Menisimme tänään ensimmäiselle yhteiselle ratsastustunnille. Tänään oli tiistai, joten olin ilmoittanut meidät estetunnille, vaikka yhteiset hyppykerrat ovat jääneet vain yhteen.

Kävelin käytävää pitkin sormet kohmeessa. Nappasin satulahuoneesta Makarovan varusteet ja palasin sen karsinalle. Otin loimen pois tamman selästä ja harjasin sen kokonaan. Pöly leijaili ilmassa jokaisen harjan vedon jälkeen. Kyykistyin laittamaan tammalle suojia, se laski päänsä alas ja kokeili huppuani. Naurahdin ja katsoin kohti Makarovaa, se nosti heti pään takaisin ylös ja höristi korvansa. Kävin tallihuoneessa laittamassa saappaat ja kannukset ja otin kypärän mukaani. Varustin Makarovan vielä loppuun ja lähdin kävelemään kohti maneesia intoa täynnä.

//Jatkuu!

Nimi: sade

19.02.2018 19:40
Kello näytti olevan 11.20 kun kävelin kohti Moonlightia. Mielessäni pyöri vain uusi hoitohevoseni Manta, pääsisin hoitamaan sitä tänään ensimmäistä kertaa. Otin kotoa lähtiessä mukaan leipomiani herkkuja hevosille. Saavuin tallin pihaan ja menin sisälle hakemaan Makarovan riimunnarun. Palasin ulos hakemaan sitä tarhasta ja vein sen karsinaan odottamaan. Kävin viemässä reppuni tallihuoneeseen ja lähdin hakemaan Mantaa tarhasta. Mantan kiinni saamisessa kesti ainakin 5 minuuttia, koska se ei olisi halunnut jäädä kiinni. Kun vihdoin sain sen narun päähän, vein sen karsinaan. Jätin sille riimun päähän, jotta saisin sen karsinasta vielä kiinni. Menin hakemaan kottikärryt ja talikon ja lähdin siivoamaan tarhoja. Makarovan tarha ei ollut kovin likainen, koska olin siivonnut sen jo aikaisemmin. Mantan tarha olikin vähän likaisempi, mutta ei siinäkään kestänyt kauaa. Puista tippuneet lehdet valtasivat maan kokonaan, joka teki siivoamisesta hiukan hankalampaa.

Palasin talliin ja menin Mantan karsinaan. Hetken pyörimisen jälkeen sain sen kiinni ja sidoin riimun kalteriin kiinni. Hain harjat ja juoksutusliina ja menin harjaamaan Mantan. Se luimisteli minulle ja yritti näykkiä, muutaman kerran se onnistui siinä. Lopultakin harjaaminen oli ohitse ja vaihdoin riimunnarun liinaan. Lähdin taluttamaan sitä maneesiin, päätin mennä maneesiin sen takia jos Manta pääsee karkuun, se on helpompi saada kiinni. Maneesissa ohjasin sen ympyrälle, siinäkin kesti hetkinen, koska Mantan mielestä luimistelu ja kiukuttelu oli paljon hauskempaa ajanvietettä. Juoksutin sitä puolisen tuntia ja vein suoraan takaisin tarhaan. Juoksuttaessa se oli aika virkeä, vaikka aluksi se ei meinannut liikkua ollenkaan.

Menin Makarovan karsinalle suitset kädessä roikkuen. Harjasin sen läpikotaisin ja suitsin sen. Tänään juoksuttaisin myös Makarovan, koska se vaikutti todella virkeältä ja villiltä. Laitoin myös suojat jalkoihin. Kävelin ulos kentälle ja annoin sen ensin kävellä hetken aikaa. Hiljalleen lisäsimme vauhtia ja pian tamma laukkasi ylväänä. Se heitteli muutamat pukit ja heilutteli päätään. En todellakaan olisi pysynyt selässä ilman satulaa. Lopuksi kävelytin sitä vielä hetken ja vein senkin suoraan tarhaan. Vein tavarat sisälle ja palasin loimen kanssa Makarovan luokse. Laitoin sille vielä loimen, koska se oli hikoillut melko paljon juoksuttaessa.

Menin talliin siivoamaan karsinat ja putsaamaan kupit. Järjestelin harjat samalla kunnolla, koska ne olivat menneet aika sekaisin. Menin tallihuoneeseen hakemaan herkkuja ja vein niitä tammoille vielä ennen kotiin lähtöä.

Vastaus:

Saat Tunnollinen hoitaja ja Jalat maassa-merkit!
120vr

Nimi: Sade

15.02.2018 21:58
Herätyskello pirisi, nostin käteni pöydän reunalle ja koitin yltää sammuttamaan kellon. Viimein onnistuin hiljentämään sen. Kello näytti 6.20. Pomppasin sängyn reunalle ja puin tallivaatteet päälleni, menin alakertaan ja pakkasin eväät ja loput tavarat reppuun. Ulkona oli jo viileämpi kuin edellisinä aamuina, maa oli kuurassa. Menin autoon istumaan jo odotin että äiti lähtisi viemään minut. Matkalla kuuntelimme radiosta säätiedotuksen, se lupasi viileää syyspäivää. Hyppäsin autosta ulos ja suuntasin tallia kohti. Vein tavarat kaappiin ja lähdin hakemaan siivoustarvikkeita. Ensin siivosin Makarovan karsinan tuttuun tapaan, toin sinne uutta pehmustetta ja kävin tyhjentämässä täydet kottikärryt. Otin sankoon kiehuvaa vettä, saippuaa ja tiskiharjan pesemistä varten. Kulutin seuraavan tunnin jynssäten karsinan seinistä kiiltävät. Lisäksi ne tuoksuivat hyvältä pesuaineelta. Irrotin ruokakupin ja vein sen likoamaan siksi aikaan kun pesisin juomakupin. Harjasin senkin tiskiharjalla puhtaaksi. Kävin lopuksi vielä huuhtomassa ruokakupin ja asensin sen takaisin paikoilleen. Revin karsinan ulkopuolella olevat nimi-,ruokinta- ja tietolaput irti ja menin tallihuoneeseen kirjoittamaan ne uudestaan puhtaasti. Lappujen kirjoittamisessa kesti noin puoli tuntia, joten kello oli 8.30. Kävin kiinnittämässä laput oveen ja palasin syömään oman aamupalani. Otin repusta ruisleivän ja mehupullon, nautiskelin aamupalaa ikkunasta ulos katsellen. Näin suoraan tarhoille, jossa hevoset söivät, riehuivat ja nukkuivat. Tallilla ei ollut nyt ketään muita, aamutallin tekijät olivat jo lähteneet ja muut tallilaiset olivat töissä tai koulussa, koska oli perjantai. Nyt olisi siis täydellinen mahdollisuus nauttia tallilla olosta omassa rauhassa, eikä tänään ollut edes tunteja joten voisin ratsastaa missä vain. Suunnittelin syödessäni, että voisin ratsastaa Makarovan tänään kunnolla. Ehkä jopa ottaa muutaman puomin ja hyödyntää niitä. Toivottavasti pääsen kohta ostamaan tammalle satula, niin pääsisin maastoilemaan ja ratsastamaan enemmän, monipuolisemmin ja turvallisemmin. Yhdeksän aikaan lähdin ulos hakemaan Makarovan sisälle.

Karsinassa otin narun ja loimen pois ja annoin sen olla irti. Se katseli rauhoittui seisomaan keskellä karsinaa ja pääsin harjaamaan sen, putsasin myös kaviot lopuksi. Menin satulahuoneeseen hakemaan varusteet. Laitoin suojat jalkoihin ja taputin tammaa kaulaan. Annoin sille palan leipää ennen suitsien laittoa. Annoin sen pureskella palasen rauhassa, lähdin tallihuoneeseen hakemaan puhelimen ja vesipullon. Vilkaisin samalla huoneen kelloa, joka näytti kymmentä. Menin karsinalle takaisin ja nappasin suitset koukusta. Makarova kääntyi katsomaan minua ja laski päänsä valmiiksi alas. Ujutin kuolaimet sen suuhun ja kiristin hihnat sopiviksi. Makarova alkoi tepastella karsinassaan kärsimättömänä. Kävelin sen kanssa maneesiin ja laitoin sen liinan toiseen päähän kiinni. Makarova käveli perässäni samalla kun minä hain puomeja maneesin keskelle. Otin myös kahdet tolpat, niin voisin nostaa muutamat puomit kavaleteiksi. Laitoin maneesin päätyyn kolme puomia ja kulmiin yhdet puomit. Kulmissa olevat puomit nostin jo valmiiksi todella pieniksi kavaleteiksi, ne olivat ehkä 20 cm korkeudessa. Kävelin Makarovan kanssa vielä hetken maasta ja annoin sen katsella puomeja. Sen silmissä näkyi puomien aiheuttama innokkuus, tamma selvästi halusi hypätä tai edes mennä puomeja.kävelytin Makarovan jakkaran viereen, jossa otin siltä liinan pois. Nousin jakkaralle seisomaan ja ponnistin itseni selkään. Makarova pysyi paikallaan mutta tuntui selkään siltä, että se haluaisi lähteä jo. Otin ohjan päistä kiinni ja pyysin sitä kävelemään. Tamman askeleet olivat suuret, eivätkä kovin tasaiset. Kävelin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja nostin ravin. Ravissa tein ensin pääty-ympyrät molemmissa päädyissä. Taivuttelin Makarovaa kulmissa ja tein avotaivutusta pitkät sivut. Sain tamman hyvin kuulolle ravissa, vaikka se nosti välillä pään vähän turhan korkealle. Hiljensin Makarovan hetkeksi kävelemään ja korjasin oman asennon rauhassa. Menin uralle ja annoin Makarovalle luvan nostaa laukan. Nyt laukkaisin sillä ensimmäistä kertaa ikinä. Tamma ymmärsi heti mitä pyysin ja se nosti laukan reippaasti. Makarovan laukkakin oli suuri, mutta pehmeä. Nautin selässä vauhdista ja laukan kepeydestä. Tein laukassa päätyihin ympyrät, muutaman kierroksen jälkeen tein ympyröitä melkein joka kirjaimeen. Siirsin Makarovan ensin raviin ja sitten käyntiin ja päästin ohjat kokonaan käsistäni. Tamma suoristi heti kaulansa ja venytti sitä kunnolla. Ohjasin Makarovan katsomopäätyyn ja otin kaiteelta juomapullon, hörpäsin vettä. Oli ihana saada sammuttaa jano. Laitoin pullon takaisin ja kävelin maneesin uralla vielä muutaman kierroksen.

Keräsin ohjat uudestaan käsiini ja aloin ravaamaan. Ohjasin Makarovan kavaletti - puomi - kavaletti linjaamme. Se nosteli jalkojaan hienosti ja innokkaasti. Vaihtelin suuntaa ja tulin puomit molempiin suuntiin useamman kerran. Viimein päätin nostaa laukan ja tulla puomit muutaman kerran laukassa. Makarova innostui nyt vähän enemmän, mutta pysyi koko ajan hyvin kuulolla. Laukkaamisen jälkeen ravasin vielä kierroksen kumpaankin suuntaan ja pysäytin Makarovan. Hyppäsin alas selästä ja laitoin liinan kiinni suitsiin. Keräsin puomit ja tolpat pois maneesin hiekalta ja kävelytin Makarovan. Venyttelin sen jalat viimeisenä ja sitten palasin talliin.

Karsinassa riisuin varusteet pois Makarovalta ja juotin sen. Harjasin sen vielä ennen loimen laittamista. Putsasin vielä kaviot ja laitoin riimun sen päähän. Talutin sen tarhaan ja hain samalla sille päiväheinät. Annoin ne sille tunnin liian aikaisin, koska kello oli vasta puoli kaksi.
Otin Makarovasta muutaman kuvan puhelimella ja lähdin tallihuoneeseen. Vaihdoin ratsastushousut kollareihin ja laitoin tavarat kaappiin. Otin repusta välipalapatukan ja söin sitä samalla kun selasin puhelinta. Kävin myös katsomassa onko netissä mitään estesatulaa myynnissä, mutta en löytänyt sopivaa vielä. Odotin sisällä kunnes Makarova oli syönyt heinät ja lähdin siivoamaan tarhaa. Putsasin sen kokonaan ja kävin tyhjentämässä kottikärryt.
Päätin samalla pestä Makarovan suitset, vaikka niitä oli käytetty vasta kaksi kertaa. Irrotin kaikki remmit ja hankasin ne tallin yhteisellä satulasaippualla. Kello neljältä olin saanut suitset kasattua jo takaisin ja menin lakaisemaan tallikäytävän. Käytävällä oli heinää ja muuta likaa, jotka kaikki olivat tulleet minulta koska käytävällä ei ollut käynyt muita. Olin juuri saanut käytävän lakaistua kun Katatu avasi oven ja astui sisälle talliin. Hän tervehti minua iloisesti ja hymyili.
‘’Moikka, mikäs sinut tänne tuo?’’, kysyin häneltä ystävällisesti.
‘’No, onhan minulla täällä muutama hevonen jonka takia tulen’’ hän sanoi nauraen
‘’Tosin ajattelin tulla katsomaan onko täällä ketään ja samalla hoitaa muutamat hevoset’’.
‘’Aijaa, okei. No olen ollut täällä koko aamun yksin. Siivosin Makarovan karsinan, tarhan ja kupit. Kävin myös ratsastamassa sillä maneesissa ilman satulaa, se oli tänään tosi kivalla päällä’’, sanoin hänelle iloisena laittaen samalla harjaa pois.
‘’Sepäs kiva kuulla,teidän yhteinen taival on alkanut lupaavasti. Seuraavaksi vielä hankit satulan niin pääset tulemaan tunneille. Minun pitää nyt mennä, mutta onnea Makarovan kanssa. Nähdään.’’, samalla Katatu lähti kävelemään ulos tallista hakemaan hevosia sisälle.
Itse lähdin tallihuoneeseen kasaamaan tavarat, että olisin valmis lähtemään kun kyytini saapuu.

Kuulin puhelimeni soivan ja vastasin siihen. Soittaja oli äitini, hän ilmoitti olevansa nyt pihassa odottamassa. Nakkasin repun selkääni ja kävelin autolemme. Päästyäni autoon tervehdin äitiä ja kerroin, että ratsastin Makarovalla tänään kunnolla. Lähdimme ajamaan tallilta kohti kotia ja pian olimmekin jo kotona. Kello oli viisi ja olin väsyneempi kuin koskaan. Mutta olin samalla onnellisempi kuin koskaan, Makarova oli huippu ja sen kanssa sai kokea onnistumisia melkein koko ajan. Siltikään se ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta oli palkitsevaa huomata onnistuvansa.

Sanat : 1066

Samassa kysyn, olisiko mahdollista että tallissa olisi jonkinlainen pesupaikka? :)

Vastaus:

300vr
Saat kirjailija -merkin. :)

Nimi: Sade

13.02.2018 19:04
Ensimmäistä kertaa selässä


Kävelen tallitietä pitkin kohti tallia. Äiti ei suostunut tuomaan minua tallin pihaan asti, koska hänen mielestään auto mutaantuu liikaa. Näen jo hevosia tarhoissaan, yritin hahmottaa missä kohtaa Makarovan tarha on. Matka meni nopeasti, vaikka jouduin kantamaan painavia varustekasseja mukanani. Olin vihdoin käynyt ostamassa Makarovalle varusteita, ostin kyllä itsellenikin ratsastushousut ja kypärän. Makarovan lista oli paljon pidempi jo, olin innoissani sillä tänään pääsisin tekemään muutakin kuin kävelemään maneesissa.

Kävin viemässä reppuni tallihuoneeseen ja kypäräni kaappiin. Sen jälkeen suuntasin satulahuoneeseen viemään Makarovan uudet varusteet. Ensin kasasin sen suitset valmiiksi, otin nahkariimun ja narun ja talsin ulos hakemaan tamman tarhasta. Tänään oli hyvä sää, melko lämmin päivä ottaen huomioon miten pitkällä syksy oli jo. Makarova tuli minua portile vastaan, laitoin riimun sen päähän ja narun kiinni riimuun. Huomasin sen selän olevan kuivuneen mudan peitossa, edellisenä päivänä oli satanut kaatamalla joten tarhat olivat polkeutuneet mutaisiksi.
Sidoin Makarovan karsinan kalteriin kiinni ja harjasin sen. Harjaamiseen käytin 40 minuuttia, ja sen jälkeen tamman musta karva jo kiilsi. Katsoin työni tulosta hymyillen ja käännyin hakemaan käytävän päästä Makarovan suitsia, juoksutusliinaa ja suojia. Tamman uudet suojat olivat käyttämättömät, niiden ruskea nahka oli koskematonta ja karvapehmusteet vitivalkoiset. Mutta luultavasti tämän lenkin jälkeen ne olisivat likaiset. Kävin samalla nappaamassa kypärän kaapistani, ajattelin kävellä Makarovan kanssa selästä käsin vielä myöhemmin maneesissa, siis jos vain uskallan kavuta sen selkää heti ensimmäisellä kerralla ilman satulaa.
Karsinalla otin riimun Makarovan päästä kokonaan pois ja pujotin ohjat sen kaulalle ristiin odottamaan mahdollista ratsastusta. Tamma alkoi haukotella nähtyään ne, tietysti annoin sen haukotella rauhassa ja laitoin suitset vasta sitten sen päähän. Säädin remmit sopivan kokoisiksi ja siirryin laittamaan suojat sen jalkoihin, ihastelin kuinka hyvin suojat sopivat mustalle hevoselle.Nakkasin fleeceloimen sen selän päälle, jotta saan pidettyä sen lihakset lämpimänä käveltäessä. Kiinnitin liinan vielä Makarovan kuolaimiin, laitoin kypärän päähäni ja lähdin kävelemään ulos .

Suuntasimme yhdessä kohti kenttää.Jätin loimen  aidalle ja päästin Makarovan kulkemaan suurelle ympyrälle liinan päähän. Tamma oli innoissaan ja tuskin malttoi kävellä enää. Annoin sille pienen merkin, jotta se siirtyisi raviin. Sen ravi oli oli suurta ja näyttävää, välillä se heitteli päätään ja pärskähteli. Kehuin sitä ja annoin luvan nostaa laukan. Ensin laukkaaminen oli vain jatkuvaa pukittelua, mutta muutaman kierroksen jälkeen se rauhottui laukkaamaan rauhallisemmin. Siltikin sen laukka oli melko nopeaa. Pyysin sitä hidastamaan käyntiin asti, pysäytin sen kokonaan ja laitoin loimen takaisin sen selkään. Venyttelin nopeasti sen jalat ja hain kentän laidalta tuolin. Laitoin kypärän päähän ja mietin hetken aikoisinko oikeasti nousta Makarovan selkään ulkona ilman satulaa. Hetken miettimisen lopputulos oli se, että luotan tammaan ja siihen että se malttaa kävellä rauhassa kanssani. Irroti liinan ja laitoin sen Makarovan kaulalle odottamaan selkään nousua.

Nousin tuolille ja koskin tamman selkää hellästi, se ei hievahtanutkaan. Keräsin rohkeuteni ja ponnistin itseni Makarovan selkään, se pysyi täysin paikoillaan vaikkakin pureskeli kuolainta ja heilutteli päätään. Keräsin ohjat käsiini ja lähdimme kävelemään aitaa kohti ja laskin liinan aidalle. Kävelin Makarovan kanssa varmaan puolentunnin ajan, sitten päätin lähteä käymään vielä pikaisesti metsässä. Olimme metsässä vain 10 minuuttia kunnes palasimme hakemaan liinan aidalta ja menimme talliin.

Otin varusteet pois Makarovalta ja harjasin sen nopeasti. Laitoin loimen takaisin sille ja vein sen tarhaan. Annoin sille palan leipää ja menin viemään tavarat takaisin satulahuoneeseen. Vein kypäräni myös kaappiin ja pakkasin tavarat. Lähdin kävelemään tallitietä äitini autolle. Vilkaisin taakseni vielä vilkuttaakseni Makarovalle.

Vastaus:

200vr

Nimi: Sade

11.02.2018 13:51
Vedän punaisen pipon päähäni ja valkeat lapaset käsiini. Katson auton ikkunasta ulos ja näen paljon hevosia tarhoissa, lähes kaikkien päät ovat kääntyneet katsomaan äitini autoa kohti. Avasin auton oven ja sanoin äidille heipat. Ovea sulkiessani kuulin äidin vastaavan minulle. Auton oven sulkeutuessa kuului pieni tömähdys, jota muutamat lähimmissä tarhoissa olevat hevoset ihmettelivät. Heinän haju leijaili ilmassa ja vaahteranlehdet hyppivät tuulen mukana. Nenänpäätäni paleli kylmä tuuli, kaivauduin syvemmälle villaisen kaulahuivini sisään. Lähdin kävelemään kohti tallia. Aukaisin tallin ulko-oven ja astuin sisälle lämpimään tallihuoneeseen. Laskin pinttyneen oranssin reppuni huoneen lattialle ja tervehdin pöydän ääressä istuvaa Katatua. Tiesin heti kyseessä olevan tallinomistaja, joten esittelin itseni Makarovan uudeksi hoitajaksi. Juttelimme hetken aikaa satulahuoneen tavaroista joita saan lainata ensimmäisillä kerroilla. Katatun lähdettyä talliin, heitin pipon ja lapaset pois päältäni ja otin repusta vesipullon. Siemaisin vettä samalla katsoessa ulos ikkunasta. Nyt tuuli jo heitteli lehtiä raivokkaasti pitkin pihaa. Ajattelin itsekseni, että toivottavasti Makarova suhtautuu tuuleen leppoisasti. Nappasin pipon ja lapaset pöydältä ja lähdin kohti satulahuonetta.

Satulahuone oli iso ja siisti. Jokaiselle tavaralle oli oma paikka. Makarovan kohdalla ei ollut vielä mitään, koska en ollut kerennyt ostaa sille ollenkaan omia varusteita. Katatu oli kertonut minulle, että voin lainata tallin yhteisiä riimuja ja harjoja, joten valitsin naulasta oranssin riimun ja narun. Nostin hyllyltä muutaman harjan ja kaviokoukun ja lähdin kävelemään pitkin tallikäytävää. Käytävä siisti, juuri harjattu lattia. Muutamien karsinoiden ovista kurkisti uteliaita hevosia. Korvat höröllä ne seurasivat jokaista liikettäni. Saavuttuani Makarovan karsinalle, laskin ottamani tavarat maahan ja jatkoin matkaani kohti ulko-ovea. Ulkona huomasin tuulen olevan yhä aika hurja. Lähdin kävelemään kohti Makarovan tarhaa. Tunnistin heti sen kauniin kiiltävän mustan pään joka katseli minua kohti. Päästyäni portille, se tuli heti tervehtimään minua. Päätin kysyä siltä, onko se valmis käymään pienellä kävelyllä kanssani. En odottanut Makarovalta vastausta, vaan laitoin riimun sen päähän ja annoin sille taskuni pohjalta palan leipää. Tamma söi sen mielissään ja lähti sen jälkeen seuraamaan minua tallia kohti.
Karsinassa laitoin sen narulla kiinni kalteriin, ettei se vahingossakaan pääse karkaamaan. Ensin harjasin sen selät ja jalat, Makarova yritti koko ajan saada harjaa pois kädestäni. Kun se huomasi, että harja ei pudonnut minulta, se alkoi hamutella converseani. Tiesin sen tekevän sitä vain huomion takia, joten en välittänyt asiasta enempää. Laskin toisen harjan karsinan eteen ja aloin harjata Makarovan päätä. Ajattelin ensin sen nostavan päänsä taivaisiin, koska en ollut sille ollenkaan tuttu hoitaja. Yllätyksekseni se piti päänsä alhaalla ja nautti harjauksesta. Ajattelin mielessäni olevani todella onnekas kun sain näin mahtavan hoitohevosen. Viimeiseksi putsasin vielä kaviot, tosin ne olivat melko puhtaat lukuunottamatta ohutta mutakerrosta. Laitoin lainaamani tavarat nätisti kasaan oven vierelle ja aukaisin narun solmulta. Kävelin Makarova vierelläni kohti tallin päätyä, josta voisin mennä suoraan maneesiin.

Maneesissa ei sattunut olemaan ketään, joten se oli kokonaan käytössäni. Olin päättänyt alkuun tehdä Makarovan kanssa maasta käsin kaikenlaista työskentelyä, jotta se alkaisi luottaa minuun. Ensin kävelin Makarovan kanssa muutaman kierroksen maneesin ympäri, jotta se saisi katsella ympärilleen. Osasyy oli myös se, että saisin sen lihakset lämpeämään jo vähän. Makarova käveli sopivan reippaasti, vaikkakin välillä se näytti haluavan lähteä kiitämään maneesia täyttä vauhtia. Onneksi se tyytyi vain heilauttamaan päätäänn alhaalta ylös muutaman kerran. Mielessäni odotin jo innolla sitä kun pääsen ensimmäisen kerran sen selkään, toivottavasti pian. Havahduin unelmistani ja pysäytin Makarovan keskellä maneesia. Menin sen eteen ja nostin sen etujalan, venytin molemmat etujalat kunnolla. Sen jälkeen siirryin takajalkoihin. Päätin myös venytellä Makarovan kaulaa samalla, leivän avulla sain sen venyttämään kaulaa todella hyvin. Katsoin maneesissa olevaa kelloa, se näytti 13.40. Olin nyt ollut maneesissa puoli tuntia. Lähdin kävelemään Makarovan kanssa takaisin kohti tallia. Tällä kertaa annoin sen olla karsinassa irti, harjasin sen nopeasti. Vein harjat ja kaviokoukun takaisin satulahuoneeseen. Palasin Makarovan karsinalle ja talutin sen ulos. Ulkona otin siitä vielä kuvan puhelimeeni. Menimme tarhalle ja päästin Makarovan irti, se meni heti maahan piehtaroimaan. Kävelin takaisin talliin ja satulahuoneeseen. Laitoin riimun ja narun naulaan roikkumaan. Seuraavaksi suuntasin tallihuoneeseen, nostin repun lattialta ja puhelimen taskusta. Katsoin oliko äiti ilmoittanut jo olevansa tallilla. Juuri silloin sain puhelimeeni viestin äidiltä. Lähdinpä siis kävelemään ulos kohti autoamme. Ennen kuin laskeuduin autoon, katsoin vielä kerran ympärilleni ja hengitin syvään ihanaa syksyistä tuoksua. Laitoin oven kiinni ja aloin heti kertomaan äidille mitä kaikkea olin tehnyt Makarovan kanssa ja millainen talli oli.

Vastaus:

300vr
Tämä oli kivan perusteellinen tarina, kokonaisuutena oikein hyvä! :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com