Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sade

Hoidokit: Black Makarova

Taso: 5.

 18.2.2018  20.2.2018  20.2.2018
 20.3.2018  20.3.2018  22.3.2018
 29.3.2018  5.04.2018  5.4.2018  15.4.2018  26.6.2018  26.6.2018

Varusteet:
Kokopaikkaiset ratsastushousut, tummansininen ja valkoinen
Turvakypärä
Ratsastussaappaat, ruskea
Kannukset
Esteraippa, musta
Ratsastushanskat, tummansininen
Kisatakki, musta
Kisapaita, valkoinen
Kouluraippa, musta
Lippis, tummansininen 
Moonlight-huppari, tummansininen
Turvaliivi, musta 

Makarova:
Yksivärinen riimunnaru, tummansininen
Nahkariimu, ruskea
Fleeceloimi, tummansininen
Juoksutusliina, tummansininen
Takajalansuojat, ruskea
Etujalansuojat, ruskea
Toppaloimi, tummansininen
Kaulakappale, tummansininen
Meksikolaiset suitset, ruskea
Kumiset nahkaohjat, ruskea
Timanttiotsapanta, tummansininen
D-kuolain
Pehmustesetti suojiin
Pehmustesetti riimuun
Estesatula, ruskea
Villaloimi, tummansininen
Martingaali, ruskea
Estehuopa, tummansininen
Romaani
Moonlight-loimi, tummansininen
Rintaremmi joustolla, ruskea
Kankisuitset, musta
Koulusatula, musta
Kouluhuopa, valkoinen
Moonlight-huopa, valkoinen
Pintelit, valkoinen
Kuljetussuojat, tummansininen
Hoitosetti 
Satulasaippua 
Hevosshampoo 
Sadeloimi, tummansininen
Talliloimi, tummansininen 
Heijastinloimi, keltainen 
Helmiotsapanta, valkoinen 
Korvahuppu, tummansininen 
Satulavyö vatsapanssarilla, ruskea
Kouluratsasussatulavyö, musta 
Turvajalustin 
Kylmäyskääreet 
Häntäpinteli, tummansininen 

Rahat: 6430vr, 5 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus yhdeksän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sade

30.08.2018 17:03
Olin päättänyt lähteä tallille heti herättyäni, edessä olisi pitkä mutta mukava päivä Makarovan kanssa. Saavuin tallille iloisella mielellä pitkästä aikaa. Syksyn edettyä pidemmälle annoin Makarovan pitää pidemmän loman, koska kesä oli täynnä kaikenlaisia menoja. En ollut nähnyt tammaa muutamaan viikkoon ollenkaan, joten riensin suoraan sen tarhalle. Pujahdin aidan ali ja menin halaamaan Makarovaa. Sekin näytti onnelliselta kun viimein näimme. Kaivoin taskusta muutaman herkun ja annoin ne Makarovalle. Jätin tamman vielä ulos odottamaan, sillä siivoaisin ensin tallissa. Kävin hakemassa tarvikkeet karsinan siivoukseen ja kävin karsinan kimppuun. Siivoamisessa meni odotettua vähemmän aikaa, joten ehdin laittaa iltaruuat valmiiksi odottamaan.

Kävin tallihuoneessa pukemassa lisää vaatetta päälle ja hain samalla Makarovan harjapakin pesupaikalle. Vihdoin pääsisin hakemaan tamman sisälle ja hoitamaan sitä. Astelin ulos iloisella mielellä ja koitin katsoa missä Makarovan pää näkyy. Aukaisin tarhan portin ja menin riimun kanssa tamman luo. Se laski pään alas ja antoi minun laittaa riimun päähänsä. Taputin Makarovaa palkinnoksi hienosta käyttäytymisestä ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Kiinnitin Makarovan pesupaikalle naruista ja aloitin heti harjaamisen, sen selkä oli hiekassa ja täynnä pieniä roskia, luultavasti piehtaroinnin takia. Makarova seisoi rauhallisesti paikoillaan koko harjauksen ajan, mutta kaviota puhdistaessa se ei meinannut millään nostaa jalkaa ylös. Lopultakin monen yrityksen jälkeen se viimein antoi periksi ja nosti jalan vauhdikkaasti. Kun Makarova oli puunattu kokonaan, kävin vaihtamassa itselleni loputkin ratsastusvarusteet päälle ja hain myös Makarovalle varusteita. Laitoin suojat jalkoihin ja huovan valmiiksi selkään. Poikkesin hakemassa koulusatulan ja kanget ja laitoin myös ne Makarovalle.

Päätin mennä kentälle ratsastamaan ennen kylmempiä ilmoja. Nousin Makarovan selkään ja lähdin kävelemään kentän uralla. Verryttelin Makarovan kanssa pitkään ja keskityin liikkumiseen paljon näin pitkän tauon takia. Vaikka tammalla oli paljon vauhtia, se keskittyi yllättävän hyvin ja kuunteli apuja. Sain Makarovan jopa kulkemaan mukavassa ja rennossa hiukan matalammassa muodossa, kun se yleensä ryntäili pää ylhäällä. Lähdin lopuksi vielä kentältä käymään maastossa kävelemässä pienen lenkin.

Tallille palattuamme otin varusteet pois Makarovalta ja harjasin sen, juotin sen ja kylmäsin lopuksi jalat. Laitoin vielä loimen tammalle ennen kuin vein sen ulos ja lähdin tallilta kotiin.

Sanoja 329. Kirjoitin nyt nopeasti tämän, kun viimein pääsin kirjottamaan.

Vastaus:

250vr

Nimi: Sade

16.07.2018 14:10
En pääse nyt kirjottamaan tänne kun mun kone on huollossa, joten ethän poista mun kaapia vaikka en nyt kirjota :)

Nimi: Sade

03.07.2018 12:36
Astuin sisälle talliin, raikas heinän tuoksu tuli ensimmäisenä vastaan. Aamuheinien jako oli kesken, joten tiesin etsiä Katatua heinäladosta. Siellä hän olikin, täysin heinän peitossa kantamassa seuraavia heinäkasseja hevosille.
´´Minä voin viedä ite noi Makarovan heinät, annan sen syödä ulkona. Lähetään myöhemmällä tunnille niin se ei muuten kerkee olla niin pitkään pihalla´´ kerroin vastaantulevalle Katatulle.
´´Selvä juttu´´ hän huikkasi takaisin.
Lähdin katsomaan missä Makarovan heinät mahtaisivat olla. Viimein löysin kassin, jossa luki Makarovan nimi. Nostin kassin ja lähdin kantamaan sitä tamman tarhalle, haen sen myöhemmin syömään ulos. Tallin piha oli kuiva, eilinen sade ei enää näkynyt missään. Kävelin takaisin talliin ja hain Makarovan karsinasta, se ihmetteli miksi joutuu ulos ennen kuin on saanut heiniään. Tamman kävellessä kuului rauhoittava kolina, kun kaviot osuivat kovettuneeseen maahan. Pysäytin Makarovan portille ja jäin katsomaan miten kauniilta tallilla näytti syksyllä. Viime syksynä olin tullut tallille ensimmäisen kerran, silloin minua jännitti millainen Makarova on. Onneksi se paljastui maailman kiltimmäksi tammaksi, joka oli kuitenkin vauhdikas ja innokas hyppääjä. Rapsutin Makarovan otsaa ja kaulaa, se venytti kaulansa pitkälle ja nosti ylähuultaan. Nyt tamma huomasi tarhassa olevat heinät ja lähti porttia kohti. Avasin sen ja päästin kiiltävän mustan hevosen riimunnarusta, se kääntyi heti kulmaan jonne olin heinät kaatanut.

Kasasin varusteitani kassiin tallihuoneessa, pian pääsisin jo Makarovan varusteiden pakkaamiseen. Se oli aina paljon vaikeampaa, koska ei ikinä tiennyt mitä saattaa tarvita. Kassista alkoi jo tulvia tavaroita yli, onneksi olin juuri viimeistellyt pakkaamisen laittamalla saappaani sinne. Keräsin kaikki Makarovan ratsastusvarusteet ja vein ne auton takaosaan, sieltä ne oli myös helppo ottaa käyttöön perillä. Selvittyäni urakasta, oli aika syödä välipalaa. Kaivoin repustani pussissa olevan leivän ja vesipullon. Kävin päässäni vielä listaa pakatuista tavaroista samalla kun söin, kaiken pitäisi nyt olla mukana.

Kuljin ruskan keskellä hakemaan Makarovan tarhasta, tamman harjaan oli pudonnut muutama keltasävyinen puunlehti. Pyyhkäisin lehdet riimunnarun päällä maahan ja taputin tammaa kaulalle.
¨Tästä tulee kiva päivä¨ kuiskasin Makarovalle samalla kun sujautin riimun sen päähän. Otin narusta kiinni ja talutin tamman sen omaan karsinaan. Harjasin sen ensin nopeasti läpi, ettei loimen alle varmasti jää kuivunutta mutaa. Laitoin Makarovalle Moonlight- loimen, samalla mainostaisin Katatun tallia muille. Ja olihan loimi todella tyylikäs tumman tamman selässä levätessä. Tein harjaan ja häntään letit, niin ne ei olisi tunnillakaan haitolla. Viimeistelin matkan varustuksen vielä kuljetussuojilla, nyt tamma on valmis lähtöön. Talutin sen ulos ja lastasin koppiin kyytiin. Makarovan kanssa matkustaminen oli naurettavan helppoa, se arvasi että päivästä tulee mukava.

Automatka ei kestänyt tuntiakaan, hyppäsin alas autosta ja menin ottamaan Makarovan pois kopista. Pihalla tamma seisoi katsomassa ympärilleen, yllätyksekseni se jopa hirnahti innoissaan. Tarhoissa olevien hevosten päät nousivat heinäkasoista, kun ne ihmettelivät mitä Makarova pihassa teki. Heitin riimunnarun tamman kaulalle ja aloin purkamaan suojia ja loimea sen päältä. Kaivoin harjapakin autosta ja harjasin tamman, tällä kertaa tarkasti ja aikaa käyttäen. Makarova alkoi pyöriä malttamattomana kun olin harjannut sitä hetken, samalla se yritti saada harjapakista tavaroita itselleen. Asettelin suojat tarkasti tamman jalkoihin ja varmistin ettei jalkoihin jäänyt ollenkaan hiekkaa tai muuta likaa. Nostin satulahuovan Makarovan selkään, otin satulan autosta ja laitoin sen huovan päälle. Kiinnitin rintaremmin ja martingaalin ennen kuin laitoin suitset tamman päähän. Nyt tamma oli valmis tunnille, vaihdoin itselleni nopeasti saappaat jalkaan ja nappasin kypärän ja raipan käsiini.

Talutin Makarovan kentälle, siellä meitä odotti jo tunnin opettaja vaikka tunti alkaisi vasta 30 minuutin päästä. Tervehdin opettajaa ja menin tamman kanssa keskelle kenttää. Kirstin satulavyötä ja laskin jalustimet alas, Makarova ei olisi malttanut pysyä paikoillaan. Nousin tamman selkään ja laitoin jalat jalustimiin. Kävelin kentällä Makarovan kanssa ja annoin sen tutustua kentän ympäristöön rauhassa. Tamma tuntui selkäänkin virkeältä, toivottavasti se kuitenkin pysyy käsissä tunnilla. Verryttelin Makarovaa ravissa ja laukassa myös, välillä se yritti ryöstää ja laukata oman mielen mukaan. Onneksi sain tamman vähän paremmin kuulolle ennen tuntia, niin hyppäämisestä tulee helpompaa ja mukavampaa myös hevoselle. Muut ratsukot alkoivat saapua kentälle ja aloitimme tunnin. Verryttelyn jälkeen tulimme puomeista tehtyä sarjaa käynnissä ja ravissa. Laukassa tulimme puomeja ympyrällä ja sarjassa. Vieläkin Makarova välillä ryösti laukassa kun se innostui puomeista. Opettaja kehui paljon tamman askeleita, ne olivat kuulemma isot mutta hienot. Puomien jälkeen pääsimme hyppäämään sarjaa pienillä esteillä. Myös ympyrällä ollut tehtävä nostettiin esteiksi. Esteillä tammaa oli vielä vaikeampi pitää käsissä, välillä tuntui että olisi helpompi hypätä alas selästä ja lopettaa tunti. Ennen Makarova ei ole ollut näin vahva ja vauhdikas, kesän lomailu oli varmaan tehnyt tehtävänsä. Hypyt onnistuivat muuten hyvin, mutta Makarova kiirehti paljon. Opettaja kuitenkin nosti esteitä metrisiksi, koska ajatteli että saan pidettyä tamman käsissä. Tietty korkeammilla esteillä energiaa kuluu enemmän, joten Makarovakin saattaisi olla muutaman päivän rauhallisempi. Viimeisetkin hypyt onnistuivat ihan hyvin, kun Makarova rauhoittui jo hieman. Lopuksi kävin kävelemässä tiellä loppukäynnit tamman kanssa.

Purin varusteet pihassa pois ja annoin Makarovan syödä päiväheinät samalla. Harjasin tamman lopuksi ennen kuin laitoin sille loimen selkään ja kuljetussuojat jalkoihin. Kotimatka sujui rennosti ja ongelmitta, pian olimmekin jo saapuneet takaisin kotiin. Päästin Makarovan tarhaan vielä muutamaksi tunniksi ja vein varusteet ja tavarat takaisin oikeille paikoille. Ennen kotiin lähtöä kävin sanomassa heipat Makarovalle, joka jäi tarhaansa pötköttelemään tyytyväisenä.

Sanoja 813

Vastaus:

300vr

Nimi: Sade

23.06.2018 14:58
Kisojen jälkeen olin liikuttanut Makarovaa kevyesti, koska talvella aloittaisimme taas harjoittelemaan kunnolla. Olin myös joutunut lopettamaan Mantan ja Alin hoitamisen, koska aikani ei riittänyt käydä tallilla niin paljon. Nyt kesä oli jo jäänyt taakse ja ruska oli tulossa. Talutin Makarovaa tallitietä pitkin tallia kohti, nyt se oli viimeistä kertaa isolla laitumella. Tamma rakasti siellä olemista, vaikka sieltä ei löytynytkään enää ollenkaan syötävää. Makarova katseli ympärilleen valppaana ja korvat höröllä. Taputin sen kaulaa, siihen oli tullut kesän aikana paljon lihasta, kun olin hypännyt sen kanssa paljon. Avasin tallin raskaan oven, Makarova hyppäsi sivulle varoissaan sitä. Vein tamman suoraan karsinaan ja otin riimun pois sen päästä. Ripustin riimun koukkuun ja lähdin hakemaan harjoja satulahuoneesta.
´´Moikka, enpä muista millon oisin nähnyt sut täällä viimeks´´Katatu sanoi yllättyneenä kävellessään minua vastaan käytävällä.
´´Joo, en oo pitkään aikaan täällä kunnolla käyny. On ollu niin paljon kiireitä.´´ vastasin hänelle samalla sitoessa vaaleita pitkiä hiuksia ylös poninhännälle.
´´No niin, kyllähän sen ymmärtää. Päätit tänään kuitenkin tulla, mitäpä mielessä?´´ kuulin heti vastaukseksi.
´´Ajattelin mennä Makarovan kanssa hyppäämään maastoesteitä, jos se vaan pysyy edes kentällä käsissä. On aika villi kun ulkona nyt tuulee.´´ naurahdin Katatulle, samalla osoittaen Makarovaa, joka katsoi karsinasta käytävälle. Tamma huomasi tytön, jolla oli suuri kasa heinää sylissään. Tietenkin se käytti tilaisuuden hyväksi ja nappasi suuhunsa osan heinistä.
´´No se kuulostaa mukavalta, eiköhän se käsissä pysy. Toivottavasti. Lähetkö juomaan vielä kahvit ennen kun meet ratsastamaan? Toin pullaakin mukana´´ Katatu kysyi samalla jo kiskaisten minua käsivarresta merkiksi lähteä. En kerennyt sanoa mitään, kun Katatu lähti jo tallihuoneeseen.

Istuunnuin pöydän ääreen, Katatu toi eteeni punaisen mukin täynnä kuumaa tuoretta kahvia. Kaadoin sekaan tilkan maitoa ja maistoin kahvia. Juuri täydellistä, tallilta kyllä sai parhaat kahvit aina. Katatu tarjosi pullalautasta minua kohti, otin yhden lautaselta ja laskin sen pöydälle kahvini viereen. Arvasin ettei Katatu kutsunut minua tänne huvikseen silloin kun hän alkoi kertomaan talven ohjelmasta. Hän kertoi minulle erilaisista valmentautumis mahdollisuuksista. Katatun puhelin soi ja hän vastasi siihen, silloin hän nousi pöydästä ja vilkutti minulle hymyillen heipaksi. Nyökkäsin hänelle takaisin ja lähdin tiskaamaan kahvikuppia.

Viimein pääsin palaamaan Makarovan karsinalle harjapakki mukanani. Avasin oven karsinaan ja astuin sinne sisään. Tamma kääntyi heti minua kohti ja haisteli tarkasti taskujani. Se tiesi, että sieltä löytyy leivänpalanen. Harjasin koko hevosen tarkasti ja letitin harjan ja hännän. Osittain muistin virkistämiseksi ja myös huvin vuoksi, ainakin tamma näyttäisi hienolta. Hain Makarovalle heinää ja lähdin maastoon kasaamaan esteet sopiviksi. Ulkona tuuli paljon, mutta muuten sää oli kaunis ja rauhallinen. Pieni sade toi oman tunnelman, kun kuljin tietä pitkin takaisin talliin laittamaan Makarovalle varusteita. Poikkesin ensin kuitenkin hakemassa omat varusteet, saappaat olivat kiiltävän mustat juuri pestyt. Vedin saappaiden vetoketjun ylös ja nappasin kypärän ja raipan hyllyn yläosasta. En laittanut kannuksia, mutta otin raipan sille varalle jos Makarova alkaa kieltämään huvikseen.
Toin kaikki Makarovan varusteet jo karsinalle, menin ensin laittamaan suojat jalkoihin. Laitoin vasta pestyn puhtaan sinisen estehuovan tamman selkään ja nostin heti perään ruskean estesatulan päälle. Hain satulavyön ja laitoin sen molemmilta puolilta ensimmäisiin reikiin. Laitoin myös rintaremmin ja martingaalin, enää puuttuu suitset. Nyt tamma vihdoinkin oli valmis ulos, laitoin kuitenkin sen selkään vielä fleeceloimen. Otin ohjat käsiini ja lähdin taluttamaan Makarovan ulos. Menin kentän laidalle ja otin loimen pois tamman selästä. Laitoin sen aidan päälle odottamaan. Laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä samalla kun talutin Makarovan keskelle kenttää seisomaan. Laitoin jalustimet sopivan mittaiseksi, koska tammalla oli viimeksi käynyt toinen ratsastaja jolle jalustimet oli juuri sopivat. Ponnistin itseni ylös selkään, Makarova lähti jo kävelemään oman mielensä mukaan. Annoin sen kulkea mistä halusi, pääasiahan oli saada tamma vertymään kävellen.

Kävin kentällä läpi kaikki askellajit ja koitin saada Makarovan mahdollisimman herkäksi kuolaimelle ja pohkeelle, että saisin pidettyä sen varmasti hanskassa esteillä myös. Välillä tamma innostui jopa pukittelemaan, mutta rauhoittui onneksi yhtä nopeasti kun oli villiintynyt. Lähdin kapeaa tietä pitkin maastoesteille tarkoitettua aluetta, Makarova käveli reippaasti pää ylhäällä, vaikka annoin sille pitkät ohjat matkan ajaksi. Esteille päästyämme otin ohjat lyhyemmiksi ja ohjasin tamman radan alkuun. Makarova odotti jo malttamattomana lupaa lähteä, se tanssahteli paikoillaan ja heilutti päätään villisti. Kun viimein annoin sille merkin nostaa laukan, tamma ampaisi täyttä laukkaa tietä pitkin. Ensimmäiselle esteelle oli jonkin verran matkaa, aloin hiljentämään vauhtia paljon ennen estettä, koska maa tuntui olevan vähän liukas sateen jäljiltä. Ensimmäinen hyppy oli puhdas ja onnistunut, vaikka tammaa sai pitää aikalailla. Hypyt sujuivat hyvin, molemmilla teki mieli esteille ja yhteistyö sujui melkein koko ajan ongelmitta. Puolessa välissä rataa oli laukkasuora pellon yli, esteet jatkuvat toisella puolella metsässä. Annoin Makarovan irrotella vähän, kuitenkin pitäen huolen että se jaksaa vielä hypätä radan loppuun. Viileä syyssää paiskoi vasten kasvojani, kun kuljimme pellon yli. Toisella puolella esteet olivat korkeampia. Se ei tuntunut olevan ongelma Makarovalle, mutta minun oli vaikea pysyä sen suurissa hypyissä mukana välillä. Esterata loppui metsän reunalle, josta meni tie tallille ja järvelle. Käännyimme kohti tallia ja annoin Makarovan taas kävellä pitkillä ohjilla ja venyttää kaulaansa. Matka sujui hyvin, nyt tammakin oli sen verran väsynyt ettei jaksanut välittää pienimmistä rasahduksista.

Tallille päästyämme laskeuduin alas satulasta ja hain koimen kentältä. Nakkasin sen Makarovan selkään ja lähdin talliin tamma vierelläni kävellen. Oman karsinan kohdalla Makarova pysähtyi, se ajatteli menevänsä sinne, mutta yllätykseksi vein sen pesupaikalle, kun se oli vapaa. Vein loimen satulahuoneeseen ja tulin takaisin purkamaan varusteet Makarovalta. Purin tekemäni letit ja harjasin tamman uudelleen, sen selässä oli lehtiä. Pesin jalat vedellä, koska niissä oli paljon kuraa ja havunneulasia. Otin myös hikiset kohdat vedellä, kun tamma oli hikoillut esteillä normaalia enemmän. Ilmeisesti raskaampi liikutus tehosi kevyen kuurin jäljiltä. Laitoin Makarovalle villaloimen vielä ennen ulos lähtöä, niin se ei vilustu. Talutin tamman tallista tarhoille, se ryntäsi heti katsomaan oliko ruokakupissa syötävää, mutta sinne oli kertynyt ainoastaan sadevettä.

Sanoja 942

Vastaus:

300vr, saat Mallioppilas -merkin :)

Nimi: Sade

18.06.2018 23:12
KISAPÄIVÄ


Talutin Alia karsinaan tarhasta, tallilla oli paljon hoitajia tekemässä omia valmisteluitaan. Tänään Moonlightilla pitkästä aikaa on kisat, oli mukava päästä kisaamaan pitkän tauon jälkeen. Sidoin Alin riimunnarusta kiinni karsinan kalteriin ja taputin sen kaulaa. Pian pääsisin näyttämään tuomareille miten hieno varsa Al on. Harjasin varsan siistiin kuntoon, harjan selvittäminen vei enemmän aikaa. Al oli pyörinyt tarhassa ja karsinassa, jonka takia se oli saanut harjansa täyteen roskia. Laitoin pojalle päähän sille tutun mustan nahkariimun, en ollut hankkinut näyttelyriimua, mutta luultavasti Alillakin oli mukavampi olla nahkariimussaan.

Odotimme maneesin reunalla vuoroamme. Al oli hieman jännittynyt, mutta käyttäytyi siitäkin huolimatta esimerkillisesti. Käskin varsan liikkeelle, kun oli viimein meidän vuoromme saapua tuomareiden eteen. Kuljimme varsan kanssa valmiina olevaa kehää pitkin, Al liikkui varmoilla askeleilla. Välillä se vilkaisi muita vuoroaan odottavia hevosia. Lähdin juoksuttamaan Alia viimeiselle osiolle, yllätyin itsekin kuinka hienosti poika ravasi, vaikka sitä jännitti uusi tilanne. Hidastin sen käyntiin ja pysäytin sen seisomaan tuomareiden eteen. Jalkojen asento ei onnistunut täydellisesti, mutta Al näytti itsevarmalta ja ajatteli omassa mielessä varmaan olevansa upein hevonen täällä.

Tuloksia odotellessa annoin Alin syödä päiväheinät. Ei mennyt kauaa, kun tuomarit jo kutsuivat osallistujat takaisin maneesiin. Tuomarit paljastivat ensin näyttelyiden voittajan, Daisyn! Toiseksi oli tullut tumma quarterori Circus Monster. Ori tosiaan oli hienon näköinen pelkästään paikoillaan seistessään. Hämmästyin kuullessani, että kolmanneksi tuli Al. Tuomarit onnittelivat minua ja kehuivat kuinka hienosti nuori ori osasi käyttäytyä. Taputin oria vielä palkinnoksi hienosta suorituksesta.

Nyt olinkin jo varustamassa Mantaa, pian alkaisi kisojen esteosuus. Olemme ensimmäisten joukussa tamman kanssa, koska ensin hypätään pienemmät luokat. Nostin satulan ponin selkään ja kiristin vyön jo valmiiksi. Laitoin itseni vielä nopeasti valmiiksi ja lähdin verryttelemään. Verryttelyyn olin varannut 15 minuuttia, Manta saattaisi väsyä pidemmästä liikkumisesta liikaa jo ennen rataa. Onneksi poni tuntui hyvältä, se liikkui vaivattomasti ja mielellään. Verryttelyhypytkin onnistuivat hyvin, poni on tänään selkeästi hyvällä tuulella.

Olimme kentällä alottamassa rataa Mantan kanssa. Poni nosti laukan kevyesti ja lähestyimme jo ensimmäistä estettä. Se oli pieni punaisilla puomeilla rakennettu pystyeste. Mantq hyppäsi varman tuntuisesti jokaisen esteen. Viimeiselle esteelle oli vaativa käännös, jossa poni otti yhden askeleen liikaa ja viimeiseltä esteeltä pudotimme kaikki puomit kokonaan. Manta säikähti ryminää ja lähti laukkaamaan kenttää pitkin. Onneksi sain sen kävelemään, ja pääsimme kentältä odottamaan tuloksia kisoista.

Manta oli tarhassa lepäämässä muiden ratojen aikana. Tuomarit ilmoittivat, että olimme Mantan kanssa kolmansia eli viimeisiä sijottuneita. Olimme Mantan kanssa ottamassa vastaan ruusukkeen ja palautteet. 4 virhepistettä pudotuksesta, kehuja hyvistä hypyistä ja moitteita liian hitaasta ratatemmosta. Vein poni sisälle ja hoidin sen loppuun. Kohta pitäisi hakea Makarova sisälle ja valmistella se kisoihin. Kello oli vasta 13.00, ja kisat alkavat 17.00, mutta halusin paljon aikaa hännän ja harjan kanssa. Menin ulos vielä syöttelemään Mantaa selästä, en halunnut että Manta syö liikaa vihreää, kun muuten sen kisakunto huononee paljon. Jäin sisälle syömään eväitäni ja miettimään mitä kilpailut Makarovan kanssa tuovat tullessaan.

Vastaus:

290vr :)

Nimi: Sade

23.05.2018 20:41
JATKOA

Mantan harjaaminen vei aikaa paljon, mutta kovan uurastuksen jälkeen silmä lepäsi, kun sai katsoa puhdasta ponia. Riensin hakemaan ponille varusteet, jätin satulan kokonaan pois. Tänään ratsastaisin Mantan läpi ja mahdollisimman rennoksi, niin huomenna poni on hyvä hyppäämiseen. Pitkästä aikaa Manta oli korvat luimussa suitsien laitossa, ilmeisesti sateinen keli oli saanut sen huonolle tuulelle. Talutin Mantaa käytävää pitkin maneesiin, se oli edelleen tyhjä. Manta vilkuili maneesin toiseen päähän, ehkä se näki siellä jotain epäilyttävää. Nousin ponin selkään ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Heti toisessa päässä Manta pysähtyi, eikä suostunut ollenkaan liikkumaan. Se vain hirnui pää ylhäällä ja katsoi kauhistuneen näköisenä seinää. Hetken suostuttelun jälkeen poni suostui liikkeelle, mutta säikähti herkästi pienintäkin ääntä.

Olin jo työskennellyt Mantan kanssa kaikissa askellajeissa, säikähtelyistä huolimatta se tuntui liikkuvan mukavasti. Vaikkakin aluksi se tuntui hieman jäykältä, selän lihakset oli luultavasti jumissa esteiden takia. Kävelin Mantan kanssa normaalia pidemmät loppukäynnit, koska se ei tarhassa kävellyt kuin heinäkasalta ruokakupille. Purin varusteet ponilta pois ja vein sen ulos syömään heinää Makarovan kaveriksi. Nyt olisi enää jäljellä Al, toivottavasti sillä olisi hyvä päivä.
‘’Moikka pikku kamu, onko ollu kiva aamu?’’ kysyin Alilta astuessani tarhaan. Se tuli luokseni heti pyytämään rapsutuksia, ja niitä se sai. Laitoin riimun varsan päähän ja vein sen talliin pesupaikalle. Nyt olisi oiva mahdollisuus harjoitella pesupaikalla olemista, kun tallilla ei ollut muita. Laitoin pesupaikan narut Alin riimuun kiinni molemmilta puolilta ja taputin varsaa kaulalle palkinnoksi. Harjasin myös Alin huolellisesti ja selvitin harjan ja hännän.

Saavuin taas tyhjään maneesiin, tällä kertaa mukanani Al. Tallille tulisi ratsastajia kahden tunnin päästä, joten voisin päästää Alin irti maneesiin turvallisesti. Ajattelin että poika saa purkaa virtaansa sisällä hyvällä pohjalla nyt kun ulkona tarhat ovat vähän mutaisia. Al ei jaksanut juosta kauaa, vaan pian se tuli jo luokseni katselemaan tekemisiäni. Eikä mennyt kauaa, kun se yritti saada minut mukaan leikkeihinsä. Temmelsin Alin kanssa hetken, mutta sitten päätin viedä väsyneen varsan karsinaan hetkeksi. Laitoin sille loimen ja annoin sen syödä heinää omassa rauhassa, kunnes vein sen ulos takaisin tarhaan.

Loppu, sanat: 617

Vastaus:

300vr :)

Nimi: Sade

21.05.2018 16:58
Tässä nyt siistimmin kaikki mun tavarat :)

Varusteet:
Kokopaikkaiset ratsastushousut, tummansininen ja valkoinen
Turvakypärä
Ratsastussaappaat, ruskea
Kannukset
Esteraippa, musta
Ratsastushanskat, tummansininen
Kisatakki, musta
Kisapaita, valkoinen
Kouluraippa, musta

Makarova:
Yksivärinen riimunnaru, tummansininen
Nahkariimu, ruskea
Fleeceloimi, tummansininen
Juoksutusliina, tummansininen
Takajalansuojat, ruskea
Etujalansuojat, ruskea
Toppaloimi, tummansininen
Kaulakappale, tummansininen
Meksikolaiset suitset, ruskea
Kumiset nahkaohjat, ruskea
Timanttiotsapanta, tummansininen
D-kuolain
Pehmustesetti suojiin
Pehmustesetti riimuun
Estesatula, ruskea
Villaloimi, tummansininen
Martingaali, ruskea
Estehuopa, tummansininen
Romaani
Moonlight-loimi, tummansininen
Rintaremmi joustolla, ruskea
Kankisuitset, musta
Koulusatula, musta
Kouluhuopa, valkoinen
Moonlight-huopa, valkoinen
Pintelit, valkoinen
Kuljetussuojat, tummansininen

Manta:
Yleissatula, musta
Yksivärinen riimunnaru, vihreä
Nylonriimu, vihreä
Sadeloimi, vihreä
Hikiloimi, vihreä
Turparemmittömät suitset, musta
Sydänotsapanta
Kolmipalakuolain
Häntäremmi, musta
Yleishuopa, vihreä
Pintelit, vihreä
Toppaloimi, vihreä

Al:
Ketjunaru, punainen
Nahkariimu musta
Toppaloimi, punainen
Sadeloimi, punainen
Fleeceloimi, punainen
Englantilaiset suitset, musta
Yleissatula, musta
Geelipatja
Pintelit, punainen

Vastaus:

Kiitos! :)

Nimi: Sade

23.04.2018 22:02
Valmennuksen jälkeen en ollut kerennyt käydä tallilla muutamaan päivään. Onneksi Katatu oli käynyt Makarovalla pienellä maastokävelyllä, niin se ei olisi tänään täysin mahdoton. Olin hakemassa Makarovaa tarhasta talliin, kello oli vasta kahdeksan aamulla. Oli mukava olla tallilla omassa rauhassa, kaiken hyvän lisäksi pääsisin maneesiin ratsastamaan yksin. Tällä viikolla oli ollut viileää ja satanut paljon, aurinko oli nyt jättänyt meidät. Toivottavasti ei vielä lopullisesti. Tarhassa minua odotti musta kaunokainen sadeloimi päällään, vieressä seisoi pieni shetlanninponi, jonka loimi oli kauttaaltaan mudassa.

Makarovan jalkojen putsaaminen oli haastavaa, odotin jo innolla millaista se on Mantan kohdalla, kun sen jalat ovat hiukan pörröisemmät. Olin päättänyt, että tänään mennään koulua. Estevalmennuksen jälkeen on mukava hetkeksi keskittyä ratsastamaan perusasiat läpi. Nostin vasta toista kertaa käytettävän mustan koulusatulan puhtaan valkoisen huovan päälle. Seuraavaksi laittaisin pintelit jalkoihin, Makarova näytti mahdottoman hienolta valkoisissa pinteleissä. Myös kanget olivat ensimmäisiä kertoja käytössä, Makarova otti kuolaimet hienosti suuhunsa, kuten sen tapoihin on kuulunut. Jätin Makarovan pesupaikalle odottamaan ja menin vaihtamaan omat tarvikkeet tallihuoneeseen.

Maneesi oli täysin tyhjä, ei edes yhtään puomia ollut reunalla. Laitoin maneesissa olevan radion hiljaiselle soimaan ja menin keskelle maneesia Makarovan kanssa. Kiristin vyön ja ponnistin itseni ylös tamman selkään. Säädin jalustimet sopivaksi, toisessä kädessä kouluraippa ja toisessa ohjat. Otin ensin vain nivelien ohjat käteeni, annan Makarovan tutustua rauhassa kankeen tauon jälkeen. Tamma oli reippaalla päällä, kuten olin arvellut. Käynnissä tein pohkeenväistöä keskilinjalta takaisin uralle. Toisella pitkällä sivulla ensin kokosin käyntiä, sitten annoin Makarovan kävellä täysin oman mielen mukaan ja viimeiseksi vielä kokosin sen uudestaan. Tamma pysyi hyvin hereillä näillä tehtävillä, se joutui myös ajattelemaan paljon, eikä sen takia pelleillyt turhia. Ravissa tein täysin samaa tehtävää, haastetta toi Makarovan kiirehtiminen. En laukannut kauaa, tein muutamia laukanvaihtoja ja ympyröitä. Päätin lopettaa ajoissa, koska Makarova tuntui niin hyvältä ja halusin lopettaa treenin onnistuneeseen suoritukseen.

// Jatkuu

Nimi: Sade

20.04.2018 20:02
Lauantaina, toisena valmennuspäivänä herääminen oli eilistäkin vaikeampaa. Olimme jutelleet pitkin yötä muiden tyttöjen kanssa, lopultakin menimme puoli neljältä nukkumaan. Onneksi kaikki valvoivat myöhään,niin en joutunut yksin pätemään väsymystä. Myös Nelli, joka vaikutti tottelevan äitinsä jokaista pientäkin käskyä, oli valvonut muiden kanssa aamuyöhön saakka. Istuimme aamupalalla, Riina oli ainoa pirteä. Ihmekös, hän oli nukkunut pitkät ja mukavat unet omassa kodissaan. Eikä hänellä ollut mitään tietoa kuinka myöhään hänen valmennettavat olivatkaan valvoneet.
‘’Huomenta tytöt. Ajattelin, että tänään voitais sittenkin hypätä kentällä ja lopuksi käydä maastossa vaikka ilman satulaa.’’ Riina sanoi itsevarmasti omalta paikaltaan. Huone täyttyi puheesta, kun kaikki alkoivat miettimään millaista tehtävää tänään päästään hyppäämään. Jatkoin aamupalan syömistä kaikessa rauhassa, juttelin samalla Nellin kanssa. Nousin ylös aamiaispöydästä ja lähdin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet. Ulkona oli aurinkoinen sää, näin ikkunasta kuinka hevoset nautiskelivat auringonvalosta.

Kävelin tallia kohti, vaaleat tennarit olivat pinttyneessä liassa. Olikohan kovin järkevää käyttää vaaleita kenkiä tallilla? Nelli oli jo kerennyt talliin ennen muita, tietenkin hän oli kantamassa esteitä kentälle äitinsä kanssa. Avasin taukohuoneeseen vievän oven, pöydällä oli laatikollinen kuivaa leipää, hevosille tietenkin. Katsoin seinällä olevaa ilmoitustaulua vielä ennen ulos lähtöä, siinä näkyi tämän päivän esterata. Rata oli simppelin näköinen, mutta vaati tarkat askeleet jotta onnistui hyvin. Kädet täynnä leipää talsin tarhoja kohti,siellä Manta olikin jo vastassa minua. Sen pieni pää kurkisti tarhan lankojen välistä. Otin riimun pylväässä olevasta koukusta ja laitoin ne ponin päähän. Kävelytin Mantan pesupaikalle varustamista varten. Tamma seisoi nätisti paikoillaan, vihdoin se oli oppinut käyttäytymään hoidettaessa, vaikka joutui seisomaan pitkiäkin aikoja paikallaan. Kaivoin harjapakista ensin kaviokoukun, Mantan kaviot olivatkin puhtaat, koska ulkona oli niin kuivaa, edes mutaa ei ollut. Harjailin Mantan rauhallisesti ja huolellisesti. Hain satulan ja suitset karsinan edestä ja laitoin ne tammalle. Enää pintelit niin Manta olisi valmis hyppäämään. Huomasin Nellin kulkevan käytävää pitkin tylsistyneenä.
‘’Hei, jos sulla ei oo kiire niin voit laittaa Mantalle pintelit. Saisin sillä aikaa laitettua saappaat itelleni’’ sanoin Nellille puoliksi vitsinä.
‘’Ei mulla mitään oo, Pojukin on jo karsinassa valmiina. Onks nää vihreet Mantan?’’ Nelli vastasi hymyillen.
‘’Juu, just ne’’ sanoin Nellille, samassa hän hyökkäsi pinteleiden kimppuun ja alkoi laittaa niitä Mantan jalkoihin. Kiskoin saappaiden vetoketjut nopeasti kiinni ja ryntäsin laittamaan jalustimet jo valmiiksi alas.

Poikkeuksellisesti nousin jo tallissa Mantan selkään, jotta saisin kiristettyä satulavyön helpommin selästä käsin. Nyt Manta ei päässyt pyörimään, kun oli vielä narussa kiinni. Irrotin narut ja lähdin kävelemään käytävää pitkin ulos. Ulkona Nelli oli jo Pojun kanssa menossa alas kentälle. Kiirehdimme heidän rinnalle. Kävelimme pitkät alkukäynnit ja työskentelimme käynnissä paljon. Teimme tempon muutoksia, ympyröitä ja pysähdyksiä. Aloimme myös tekemään siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Tamma kuunteli hyvin käskyjäni, raipasta oli todellakin hyötyä välillä, vaikka yritin välttää sen käyttämistä mahdollisimman paljon. Tulimme ravissa myös puomitehtävää, aluksi tehtävä oli Mantalle vaikea, mutta toistojen jälkeen ne alkoivat onnistua. Välillä Manta tuntui varovan liikkeitään, ehkä se oli epävarma tekemisestään. Laukka oli tänään melko tahmeaa, mutta ainakaan tamma ei pukitellut. Laukassa puomitehtävä oli vaikeampi, laukan ylläpitäminen oli jo tarpeeksi vaikeaa.

Verryttelyn jälkeen viimein pääsimme itse hyppäämisen pariin. Mantan kanssa vuoron odottaminen oli aivan toista kuin Makarovan kanssa. Manta pysyi rauhallisesti paikallaan ja tuskin edes huomasi mitä ympärillä tapahtui, kun taas isompi tammani hyppeli ja riehui, kun olisi halunnut jo itse lähteä. Vuoromme tultua, Mantaa pitkin herätellä hetken aikaa ennen kuin se ymmärsi lähteä liikkumaan. Rata alkoi yksinkertaisesti, kahden esteen sarja. Ensimmäinen hyppy oli tahmea, yksi puomi kolahti, mutta ei pudonnut. Toiselle esteelle vauhtia oli kertynyt jo enemmän, myöskin hypyssä oli enemmän tarmoa ja liikettä. Kolmannelle esteelle piti tehdä jyrkkä käännös, Mantan tasapaino piti hyvin ja askeleet sattuivat onnistumaan kerrasta hyvin. Neljäs ja viides este olivat jo korkeampia, niille reitit olivat helpompia. Manta kiihdytti esteille ja otti hienon hypyn molemmille. Taputin ponia kaulalle samalla kun se jatkoi laukkaamista kentän toista päätyä kohti. Enää viimeinen este jäljellä, pieni muuri. Manta ei ollut ennen hypännyt muuria, ainakaan minun kanssa, onneksi se kuitenkin hyppäsi sen yli. Poni ei jäänyt turhia ihmettelemään. Tulimme radan kolme kertaa, Manta oli kokonaan hiessä ja varmasti janoinen. Nousimme mäen ylös tallille, annoin Mantan juoda ulkona olevasta sangosta ja otin satulan pois. Laitoin liinan kiinni kuolaimiin ja lähdin kävelyttämään Mantaa tietä pitkin. Aurinko paistoi vielä korkealla taivaalla, olihan kello vasta yksi iltapäivällä. Päädyimme kääntymään rannalle vievälle tielle Mantan kanssa, nythän olisi mahtava sää käydä vähän kahlaamassa. Innostutin Mantan tulemaan veteen perässäni, jossain vaiheessa roolit vaihtuivat ja minä jouduin juoksemaan Mantan perässä, kun se halusi mennä koko ajan syvemmälle.

Lähdimme takaisin tallille vasta kahden aikaan. Manta oli innostunut kahlaamaan vedessä toden teolla. Matka takaisin sujui nopeasti ja mukavasti. Välillä Manta pysähtyi maistamaan heinää pellolta. Tallilla vein tamman taas pesupaikalle, vaihdoin suitset riimuun ja huuhtelin sen kokonaan vedellä. Laitoin Mantalle lopuksi vielä hikiloimen ja vein sen laitumelle syömään vihreää. Törmäsimme laitumella Nellin kanssa, hän oli juuri tuonut Pojun viereiselle laitumelle lepäämään.
‘’Mennäänkö syömään? Äiti oli tehny salaattia, aateltiin sen jälkeen käydä vielä pieni maasto. Voisit lähtee mukaan jollai meidä hevosista?’’ Nelli kysyi innokkaana, kuljimme samalla leirikeskukselle.
‘’Joo, mulla onki jo ihan hirvee nälkä. Ois kyllä kiva käydä vähän maastossa, siis jos musta ei vaa oo haittaa’’ vastasin hänelle, olisi hienoa päästä ratsastamaan jollain Riinan hevosista.
‘’No ei tietenkään oo haittaa, sanon vaan äitille niin se kattoo sulle hepan valmiiks’’ Nelli sanoi ja avasi samalla ulko-oven.

Kun viimein sain syötyä salaattini loppuun, menin huoneeseeni nukkumaan hetkeksi. Nelli sanoi, että lähdemme maastoon neljältä. Aikaa olisi vielä siis puoli tuntia. Heräsin kun Nelli aukaisi oven ja huudahti iloisesti herätyksen. Nousin ylös sängyltä ja lähdin seuraamaan Nelliä tallille.
‘’Työntekijät varusti meille hevoset jo valmiiks, mennään siis ilman satulaa. Sä pääset menemään Pamemalla. Se on tosi kiva, semmonen isohko suokki tammuli. Tykkäät varmasti’’ Nelli kertoi. Näin tallin edustalla kolme hevosta ja Riinan. Menin Pamelan luokse ja rapsutin sen kaulaa. Nelli ei todellakaan valehdellut, kun sanoi että Pamela on suuri. Nousin tamman selkään, tunsin olevani taivaassa. Makarovan selkä oli laiha ja kova verrattuna tähän.

Olin varustamassa Makarovaa estetuntia varten. Menisimme samaa rataa, mitä menimme jo aikaisemmin päivällä. Maasto oli mennyt hyvin, Pamela oli mukava ratsastaa. Lenkki sai muutenkin rennomaksi tunnelman minun ja Riinan välillä. Pääsin viimein ulos ja nousemaan Makarovan selkään, muut olivat jo kentällä kävelemässä, mutta olin itse uppoutunut Makarovan harjaamiseen. Menin kentälle verkkaamaan, tamma toimi hyvin, mutta oli virkeällä tuulella. Verryttely oli melkein samanlainen kuin aikasemmalla tunnilla, muitta kesti paljon kauemmin, isompien hevosten täytyy verrytellä enemmän. Rata oli sama kuin päivällä, hyppypaikkoijen oikein saaminen oli haastavaa, melkein mahdotonta. Makarovalla oli paljon energiaa, kun pääsisimme kotiin, menisimme varmasti vauhdikkaalle maastolenkille. Hypyt olivat mukavan lennokkaita ja Makarova tuntui nauttivan siitä. Raskaan tunnin päätteeksi kävin vielä pellolla kävelemässä, mutta palasin pian tallille takaisin, jotta tammat saisivat levätä enne kotimatkaa.

Olin jo hoitanut tammat, pakannut tavarat ja myös lastannut ne mukaan. Sanoin heipat kaikille valmennuksilla olleille, sovimme jo seuraavan valmennuksen kesän lopulle. Hevosetkin varmasti odotti jo innolla omaan tuttuun karsinaan pääsyä.

//Loppu

Vastaus:

300vr

Nimi: Sade

16.04.2018 18:38
Herätyskello soi kuudelta aamulla, nousin ylös ja laitoin nopeasti hiukset ylös kiinni. Lähdin huoneesta kohti leirikeskuksen yhteistä keittiöitä, siellä oli jo muutamia muita aamupalalla. Otin leivän ja puuroa ja menin pöydän ääreen muiden viereen. Riina istui pöydän päässä, hän luki sanomalehteä ja joi aamukahviaan.
‘’ Noniin, tänään päästäänkin aloittamaan ihan kunnolla valmennus. Aamulla mennään näillä pienemmillä ratsuilla, tai millä vaan mutta esteet on ainakin pieniä’’ Riina kertoi koko ryhmälle. Kaikki alkoivat puhua keskenään päivän ohjelmasta, vähän jännää päästä viimein hyppäämään. Söin aamupalan nopeasti loppuun ja hain pahvimukiin mukaan kahvia. Menin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet päälle ja riensin talliin. Hain Mantan sisälle tarhasta, Nelli oli juuri siivoamassa Makarovan tarhaa.
‘’Huomenta, en nähnyt sua aamupalalla’’ sanoin Nellille avatessani porttia. Rapsutin Mantaa kaulasta ja laitoin riimun sen päähän.
‘’Kävin jo aikaisemmin syömässä, piti tulla siivoilemaan tarhat.’’ hän hymyili ja vastasi minulle. Makarova tutki tarkasti mitä Nelli teki, tamma oli todella seurallinen. Vein Mantan talliin omaan karsinaan ja sidoin sen kalteriin kiinni. Harjasin sen, puhdistin kaviot ja letitin harjan ja hännän, niin se ei ole haitalla. Varustamiseen ei mennyt kauaa aikaa, laitoin jalustimet jo karsinassa sopivan mittaiseksi hyppäämistä varten. Pyyhkäisin satulan päältä pölyt pois kädelläni ja taputin Mantaa kaulalle. Otin ohjista kiinni ja talutin ponin ulos tallista, pysäytin sen pihalle. Kaikki muut olivat vielä tallissa, joten sain kiristää satulavyön rauhassa ilman pelkoa siitä, että Manta yrittää näykkäistä jotain muuta hevosta. Pääsin selkään helposti, tamma ei yrittänyt mitään ylimääräistä, jota se teki todella usein. Riina käveli tallista meitä kohti, hän kehui miten hienon näköinen poni Manta on. Hän ei viipynyt kauaa luonamme, vaan lähti kävelemään kentälle kantamaan muutamaa estetty verryttelyä varten.

Muut ratsastajat valuivat tallista hiljalleen, jopa Nelli käveli tallista ratsastusvaatteet päällään. Toisessa kädessä hän piteli suloisen pienen suomenhevosen ohjia. Nelli oli ikäisekseen todella pitkä, en osannut vielä kuvitella miten pitkältä hän näyttäisi hevosen selässä. Kävelin alas kohti kenttää, sinne oli ilmestynyt muutamia esteitä. Riina istui kentän päässä punaisella tuolillaan. Tuoli oli selvästi kokenut monenlaista, mutta ilmeisesti kesti vielä hyvin. Menin uraa pitkin ympäri kenttää, kun myös muut ratsastajat olivat tulleet kentälle, aloimme jo lyhentämään ohjia. Hiekka pöllysi kentällä, Riinan ääni alkoi jo muutaman minuutin kuluttua loppumaan. Teimme käynnissä paljon erilaisia ympyröitä ja kaaria. Samalla myös tempon muutoksia, enemmänkin keskityimme siihen, kuinka helposti ja nopeasti saimme hevosen takaisin kiinni. Metsässä hypätessä pitää muistaa, että hevonen ei saa lähteä tai pudottaa sinua, koska silloin se pääsee kokonaan irti. Tiesin kyllä, että Manta menisi suoraan talliin, koska siellä on ruokaa ja Makarova. Ravissa tehtävät olivat samat. Manta oli ihan hyvä ravatessa, välissä se kuitenkin lamaantui ja yritti pysähtyä. Oli ravi työskentelyssä myös hyvää, Manta nimittäin kääntyi ja taipui normaalia paremmin. Riina neuvoi meitä paljon, mutta emme saaneet uutta korjattavaa, Katatu oli jo huomauttanut ja auttanut niissä asioissa.

Perusteellisen verryttelyn jälkeen kävelimme vihdoin kohti maastoradan alkua. Se alkoi pellon reunalta, kiemurteli metsää pitkin ja lopulta päätyi tallin kentälle. Ensimmäisenä vuorossa oli Nelli, joka oli itse ollut apuna suunnittelemassa rataa ja myös ratsastanut sen useamman kerran testimielessä. Pieni tumma suomenhevonen lähti laukkaamaan innoissaan ensimmäistä estettä kohti, ainakin hyppy sujui ongelmitta. Pian heistä ei näkynyt enää mitään, joten seuraava ratsukko pääsikin jo matkaan. Minä ja Manta pääsimme lähtemään kolmantena. Suuntasimme kohti ensimmäistä estettä, Manta hyppäsi sen yli suurella hypyllä. Rata mutkitteli paljon metsässä, tamma kuitenkin osasi aavistaa jo mille esteellä seuraavaksi mennään. Rata ei kestänyt kauaa, pian olimmekin jo tallin pihalla kahden muun ratsukon seurana. Esteet olivat todella pieniä, joten Mantakin onnistui ylittämään ne ilman ongelmia. Tulimme radan muutaman kerran uudestaan, Manta alkoi väsymään loppua kohti ja rikkoi muutaman esteen. Lähdimme lopuksi koko porukan kanssa maastoon kulkemaan, aurinko paistoi ihanasti ja ilma oli mukavan lämmin. Hevoset kulkivat tietä pitkin peräkkäin päät alhaalla roikkuen.

Tallissa hoidimme hevoset samalla mietimme miten seuraava ratsastus menisi. Iloinen puhe kuului tallin käytävällä ja ihmisiä käveli karsinasta toiselle. Ujutin riimun Mantan päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos, olimme päättänyt viedä hevoset laitumelle yöksi. Silittelin tamman pientä päätä samalla kun kuljin sen rinnalla kohti laidunta. Avasin portin ja päästin Mantan irti, poni lähti heti syömään vihreää ruohoa muiden hevosten kanssa. Kerrankin Manta näytti tulevan toimeen muidenkin kuin Makarovan kanssa. Hain Makarovan samalla omasta tarhasta, tänään se vaikutti olevan vähän väsynyt. Välillä se jopa pysähtyi paikoilleen ja jäi katsomaan laitumelle, jossa myös Manta nautiskeli auringosta ja heinästä. Sain Makarovan vaivalla talliin ja aloin harjata sitä. Tamma näytti nauttivan harjaamisesta, eilinen automatka oli varmaan saanut sen väsymään. Nostin kiiltävän mustan estepenkin Makarovan selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Asetin suojat tarkasti oikealle kohdalle ja laitoin suitset Makarovan ylvääseen päähän. Taputin tammaa kaulalle ja talutin sen ulos tallista. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Istuunnuin syvälle satulaan ja puristin Makarovan kylkiä kevyesti.

Alkuverryttely sujui hyvin Makarovan kanssa, vaikka se olikin hiukan väsynyt ja hidas. Odotimme vuoroamme lähteä maastoradalle, nyt Makarova oli jo oma itsensä ja tanssahteli paikoillaan malttamattomana. Riina käveli Makarovan vierelle ja taputti sen kiiltävän mustaa kaulaa. Hän oli selvästi vaikuttunut tamman kauniista kiiltävästä karvapeitteestä, jonka eteen olin nähnyt paljon vaivaa. Makarovan karva oli aina ollut hyvässä kunnossa, mutta sen jälkeen kun aloitin hoitamisen, karva oli tullut vielä parempaan kuntoon. Kun viimein oli meidän vuoromme lähteä kulkemaan esterataa, Makarova päätti tehdä huikean ison loikan sivulle ja sitten lähteä kiitämään kohti ensimmäistä estettä. Tamma oli jo todellakin oma itsensä, kun oli näin innoissaan pienistäkin esteistä. Esteiden ylittämisessä ei ollut mitään ongelmaa, kiirehtimisestä huolimatta onnistuin katsomaan hyppypaikat oikein. Myös reitin kaarteet onnistuivat hyvin, Makarova oli kuitenkin iso hevonen joten kääntäminen olisi voinut olla haastavampaa. Pääsimme tulemaan Makarovan kanssa radan neljä kertaa, joka kerralla suorituksesta tuli parempi.

Hyppäsin alas Makarovan selästä, vein sen suoraan tallin pesupaikalle, koska tamman karvapeite oli melkein kokonaan hien peitossa. Otin varusteet pois ja aloin suihkuttaa vettä Makarovan selkään ja kaulaan. Kylmäsin jalat myös, kun olimme hypännyt paljon. Nakkasin ohuen loimen tamman selkään yötä vasten. Lopuksi vein Makarovan laitumelle Mantan ja muiden kaveriksi. Manta oli portilla minua vastassa odottamassa herkkuja. Annoin sille palasen omenaa taskusta ja sanoin ponille heipat vielä lopuksi.

//jatkan tästä vielä :)

Nimi: Sade

05.04.2018 20:28
Vihdoin oli torstai ja voisin lähteä hevosten kanssa valmennukseen toiselle tallille. Huomenna olisi ensimmäinen päivä valmennusta, mutta silloin saisimme tutustua paikkoihin ja ratsastaa rennosti oman mielen mukaan. Kello oli 6.00 kun seisoin jo tallin käytävällä. Vein Mantan ja Makarovan tarhaan, Sanna kävisi tänään kengittämässä tammat viikonloppua varten. Otin molemmat hevoset riimuihin ja talutin ne yhdessä tarhaan. Palasin talliin hakemaan ruokakupit niille, tänään ne nimittäin saivat syödä ulkona kauniissa auringonpaisteessa. Kerkesin juuri laskea kupit maahan, kun molemmat olivat jo syömässä niistä. Rapsuttelin Mantan selkää samalla kun se söi, aurinko paistoi ihanan lämpimästi. Kuulin auton ajavan pihaan, Katatu tuli tuomaan hevoset ulos. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin Katatua kohti.
‘‘Huomenta. Mietinkin millon tulisit tänne’’ sanoin Katatulle, pidin samalla kättäni silmien yläpuolella esteenä auringonvalolle.
‘’Huomenta huomenta, olin toisella tallilla auttamassa hevosten kanssa niin en saanut nukkua kotona yötä’’ hän naurahti, lähdimme kävelemään talliin. Päädyimme eri suuntiin, Katatu meni toimistoonsa käymään ja minä menin satulahuoneeseen.

Keräsin ensin kaikki Mantan varusteet. Satula,suitset,pintelit,sadeloimi, riimu ja hikiloimi. Siinä kaikki mitä pieni poni tarvitsee, nyt pitäisi saada ne mahtumaan autoon. Jätin suitset ja pintelit käytävälle, koska laitan ne kuljetuksen ajaksi Mantalle. Vein varusteet autoon ja palasin satulahuoneeseen. Yritin saada pakattua nopeasti, jotta voisin tehdä Alin kanssa jotain kentällä vielä ennen lähtöä. Makarovalle pakkasin satulan,rintaremmin,suojat,bootsit, riimu ja fleeceloimi. Vein kuljetussuojat ja suitset samalla sen karsinan eteen odottamaan. Auto alkoi jo olla täynnä, mutta sieltä puuttui vielä minun tavarat ja ruuat. Kävelin ruokavarastolle ja otin tarvittavat ruuat sankoihin. Painoin kannet tiukasti kiinni, ettei ne leviäisi matkalla. Vein ruuat auton takakonttiin, nyt sinne ei tarvitse laittaa enempää tavaraa. Palasin tallihuoneeseen kaapilleni ja aloin pakata tavaroitani. Ainakin kypärä, saappaat, raippa, kannukset, housut ja hanskat. Olin ottanut kotoa mukaan muita vaatteita ja uimapuvun, jotka olivat jo auton takapenkillä.

Pakattuani menin Alin tarhalle, Katatu oli tuonut sen tänne. Rapsuttelin sitä ja koitin tarjota palasta leivästä, mutta Al ei huolinut sitä.
‘’ No ei sitten, hölmö poika’’ sanoin sille samalla kun laitoin leivän takaisin taskuuni. Ajattelin harjoitella seuraamista ja pysähtymistä tällä kertaa tarhassa, koska aikaa ei ollut paljoa. Ensin kävelin ympäri tarhaa, Al alkoi heti seurata minua. Kehuin sitä paljon, paras palkinto Alille oli rapsutus. Näytin kädellä pienen merkin ja sanoin ‘’stop’’. Ajattelin ettei Al pysähtyisi, mutta ihmettelin kun se pysähtyi heti käskyn annettua. Katsoin sitä hetken ihmetellessä, kunnas Al päätti että haluaa palkinnon ja tuli luokseni. Se katsoi minua ja tönäisi minua kyljestä.
‘’Okei okei, hieno poika. Sähän opit nopeesti, hieno pieni’’ kehuin Alia samalla rapsuttaen sen pientä päätä. Alin pää ei kyllä enää ollut pieni, mutta se kasvaisi vielä hirmuisesti. Vilkaisin puhelinta ja huomasin kellon olevan jo 7.00, eli Sanna tulisi pian kengittämään tammat. Hyvästelin Alin jo valmiiksi ja riensin hakemaan Makarova tallin pihaan valmiiksi.


‘’Huomenta! Laitetaanko Makarova ensin kengille?’’ Sanna kysyi hieman unisena kävelessään autoltaan.
‘’Joo, aattelin että kengitetään ulkona kun on niin hyvä sää kerranki’’ vastasin hänelle, odotin kieltääkö hän koko idean heti.
‘’Sopii, aletaan hommiin niin ette myöhästy’’ hän naurahti ja alkoi kaivaa tavaroitaan. Makarova oli nätisti koko kengityksen ajan, vaikka välillä turhautuikin paikallaan seisomiseen. Kun viimein Sanna oli saanut työnsä tehtyä, kävin viemässä Makarovan takaisin laitumelle ja nappasin Mantan narun toiseen päähän. Manta oli huomattavasti vaikeampi kengitettävä, koska se puree paljon. Talutin ponin Sannan eteen ja huomasin kuinka hän purskahti nauramaan.
‘’Ai tämähän se Manta olikin, aattelitko miten korkeita esteitä ylittää?’’ hän sai viimein sanottua.
‘’No onhan se vähän pieni, mutta hyppää aika hyvin’’ vastasin Sannalle vähän naureskellen. Manta oli pahempi, se pyöri ja näykki meitä molempia. Myös työskentelyasento oli paljon huonompi, koska Manta oli niin pieni. Pitkien aikojen jälkeen Manta oli kengitetty ja sain viedä sen karsinaan. Pian pitäisi lähteä, joten en enää vienyt sitä laitumelle.


Karsinassa laitoin sille jo valmiiksi pintelit jalkoihin, samalla siistin sen vuohiskarvoja vähän. Nyt Manta tarvitsee enää suitset niin se on valmis matkaan. Lähdin kuitenkin hakemaan Makarovan tässä välissä talliin, niin saisin valmisteltua senkin. Laitoin suitset tamman päähän, ensin se ajatteli että lähdemme ratsastamaan, mutta tajusi tilanteen kun otin kuljetussuojat esille. Se antoi laittaa suojat nätisti, kuten aina. Vein Makarovan jo ulos ja lastasin sen koppiin. Muutama tallityttö jäi katsomaan ettei se tee mitään tyhmää kopissa. Laitoin Mantalle nopeasti suitset ja vein sen myös koppiin. Nyt tammat olisivat valmiita lähtöön.

Olin ajanut jo tunnin verran, enää pieni matka niin olisimme tallilla. Onneksi sää oli selkeä koko matkan ajan, välillä taivaalla näytti olevan muutama pilvi, mutta nyt taivaalla ei ollut ainuttakaan pilveä. Loppu matkasta alkoi jo näkyä kivoja maisemia, peltoja joilla oli lehmiä syömässä. Vihdoin saavuimme risteykseen jossa oli kyltti ‘’ Kylmäjoen talli’’. Käännyin kauniille pienelle tielle, suuret puut kaartuivat tien ylle. Ajoin tallin pihaan asti, siellä ei ollut vielä muita autoja, voi olla ettei viikonlopuksi tule edes muita ulkopuolisia. Pysäytin auton pihan reunalle, siellä oli merkitty mihin kohtaan voin jättää auton ja kopin. Tulin ulos autosta ja katselin ympärilleni, nyt tallin ovi aukesi ja sieltä astui ulos nuori tyttö.
‘’Moikka!Mä oon Nelli, mun äiti omistaa tän tallin. Oot varmaan tulossa tänne valmennukseen? Mikä sun nimi on ja keitä sulla on tuolla kyydissä?’’ tyttö kyseli minulta leveä hymy kasvoillaan.
‘Moi, juu valmennukseen tulossa. Mä oon Sade ja mulla on mukana Manta ja Makarova. Ilmoitin netissä meidät tänne.’’ vastasin hänelle ystävällisesti. Nelli vaikutti hieman yli-innokkaalta, mutta muuten mukavalta.
‘’Noniin, teille on varattu siis karsinat ja tarhat. Sulle myös petipaikka, kaikki on kunnossa. Voin näyttää sulle vähän paikkoja, mutta viedään noi sun hevoset eka vaikka tarhaan.’’ Nelli sanoi kimakalla äänellään samalla kun käveli lähemmäksi koppia.

Nelli talutti Makarovaa edellä ja minä Mantaa, olimme nyt menossa tarhoille. Tammat katsoivat ympärilleen tarkasti, Makarova venytti kaulansa pidemmäksi kuin ennen.
‘’Okei tässä ois, vierekkäiset paikat parhaille kaveruksille’’ Nelli naurahti ja vei Makarovan toiseen tarhaan. Vein Mantan tarhaan ja päästin sen irti. Tarhoissa oli juoma-automaatit, joten vesi oli kuuminakin päivinä varmasti sopivan viileää. Lähdimme Nellin kanssa hakemaan tavaroita talliin, samalla hän näytti mistä löytyi mitäkin. Tavaroiden purkamiseen ei mennyt kahdestaan kauaa, joten pian istuimmekin jo ulkona katselemassa kun kentällä ratsastettiin.
‘’Heippa, Nelli onkin näköjään auttanut jo sua täällä. Menikö matka hyvin?’’ nainen kysyi takanamme. Hän ilmeisesti oli Riina, valmennuksen pitäjä ja tallin omistaja, eli Nellin äiti.
‘’ Moi, joo matka meni tosi hyvin. Makarova ja Manta näyttää nyt jo viihtyvän täällä’’ vastasin ja käännyin häntä kohti. Riina vaikutti mukavalta, hän kertoi minulle missä on estekalusteet ja muutamia maastoreittejä, jos haluan illalla käydä maastossa.

Olin nyt saanut omat tavarat purettua ja syötyä välipalaa, joten päätin mennä liikuttamaan tammat vielä. Kävisimme tutustumassa kenttään ja maastoon myös. Oti kypärän mukaan ja kävelin tarhaan hakemaan Mantaa. Otin ponin kiinni ja talutin sen talliin pesupaikalle. Harjasin Mantan ja putsasin sen kaviot. En laittanut satulaa ollenkaan, koska ajattelin vain mennä rennosti ilman satulaa. Kävelin Manta perässä takaisin ulos ja nousin sen selkään. Tallin kenttä oli pienen mäen alla, sen ympärillä oli peltoa. Kävelin kentälle ja tein käynnissä ympyröitä ja loivaa pohkeenväistöä. Ravissa tulin kiemurauraa ja tein muutamia ympyröitä. Välillä Manta yritti ryöstää ja pukitella, mutta ainakin se oli virkeä. Laukassa se pukitteli paljon ja viimein se onnistui pudottamaan minut alas. Istuin maassa ja katsoin kuinka Manta ravasi kentän toisessa päässä. Onneksi kentän portti oli kiinni, niin se ei päässyt karkaamaan kauemmaksi. Nappasin ponin kiinni ja nousin takaisin sen selkään. Nostin laukan suoraan, yhäkin Manta pukitteli, mutta se ei onnistunut enää pudottamaan minua. Laukassa yritin vain saada Mantan laukkaamaan nätisti, en edes yrittänyt tehdä mitään tehtäviä. Kävin lopuksi vielä tietä pitkin kävelemässä, aurinko paistoi vielä melko kuumasti. Meitä tuli vastaan auto hevoskoppi perässään, ilmeisesti lisää valmennukseen osallistuvia. Tulimme takaisin tallille pellon reunaa, annoin Mantan välillä maistaa heinää vähän. Ohjasin Mantan tallin oven eteen ja hyppäsin alas selästä. Vein Mantan karsinaan ja harjasin sen nopeasti. Annoin sille myöhäiset päiväheinät nyt, joten jätin sen karsinaan syömään vähän viileämpään.

Nyt olisi Makarovan vuoro, tamma oli portilla vastassa kuten yleensä. Rapsutin sen päätä ja laitoin riimun sen päähän. Laitoin riimunnarun molemmista päistä kiinni riimuun, mietin samalla onko järkevää ratsastaa Makarovalla pelkällä riimulla. Toisaalta tamma oli niin luotettava, että uskalsin viedä sen jo kentälle ja päätin nousta selkään. Kävelin Makarovan kanssa kenttää ympäri, yritin ohjata sitä mahdollisimman paljon pelkällä painolla. Yllätyksekseni Makarova kuunteli apuja hyvin ilman kuolaimia, päätin lähteä tielle pienelle iltalenkille. Kävelimme rennosti tietä pitkin, katselimme maisemia ja puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme rannalle. Tämä ilmeisesti oli tallin käytössä oleva ranta, koska siellä oli selvästi käynyt muitakin hevosia. Ohjasin Makarovan vettä kohti, kahlasimme rantavedessä. Menimme hiljalleen syvemmälle, Makarova tykkäsi olla vedessä. Se roiski vettä jaloillaan ja välillä hypähti yllättäen. Tunsin Makarovan liikkeet jo sen verran hyvin, etten pudonnut hurjimmissakaan pompuissa. Lähdimme takaisin tallille samaa reittiä, hetken päästä vastaan käveli nainen ja pieni tyttö. He katsoivat Makarovaa jo kauempaa, joten ajattelin näyttää Makarovaa heille enemmän.
‘’Moi, eikö olekkin hieno hevonen?’’ kysyin heiltä ystävällisesti.
‘’Terve. Onhan tuo, saako sitä silittää?’’ nainen kysyi ja katsoi tyttöään.
‘’Toki saa, se on oikein kiltteyden perikuva’’ vastasin heille ja talutin Makarovan vielä vähän lähemmäksi. Tamma nautti saamastaan huomiosta, samalla syöden heinää pellon reunalta. Juttelimme naisen kanssa Makarovasta paljo, hän oli yllättävän kiinnostunut hevosista, vaikka ei muuten ollutkaan tekemissä niiden kanssa. Juttelimme melko kauan pellon reunalla, mutta jouduimme lähtemään takaisin tallia kohti.
Vein Makarovan pesupaikalle, harjasin sen nyt kunnolla. Otin heinäkassin mukaan ja vein tamman karsinaan syömään. Jätin tammat omaan rauhaan syömään heiniä ja menin itse taukotupaan istumaan. Tuvassa oli muitakin tallilaisia, ensimmäisenä huomasin pöydän ääressä istuvan Nellin.
‘’ Moi, onko illaks jotai suunnitelmia jo?’’ kysyin häneltä samalla kun vedin tuolin hänen vierestään.
‘’Ei oo, kaikki saa iteksee käydä ratsastaa. Sä kävitki jo vissiin?’’ Nelli sanoi taas innokaana.
‘’Joo liikutin. Aattelin nyt mennä ylös leirikeskukselle ja levätä vähän ennen kun tuun iltapalalle’’ vastasin hänelle, selailin puhelimeeni tulleita viestejä samalla. Kaikki äidiltä, hän kyseli miten matka meni.
‘’Okei, no nähdään sitte’’ Nelli sanoi ja lähti tallin puolelle. Vastasin nopeasti äidin viestiin ja menin keskukseen. Ensimmäinen päivä olisi kohta ohi, talli vaikutti mukavalta kuten myös muut valmennukseen osallistuneet.


Sanoja 1611.// Onpa kiva että tykkäät mun tarinoista, tästä tuliki aika pitkä :D Mutta tänne on mukava kirjottaa kun on niin paljon mitä tehdä hevosten kanssa :)

Vastaus:

300vr
Saat Kesäfiilistelijä -merkin. :)

Nimi: Sade

31.03.2018 22:29
Istuin tallihuoneessa jutellen muiden hoitajien kanssa, söin samalla mukaan ottamaani leipää. Osa hoitajista katosi ovesta tallin puolelle, maastotunti alkaisi kohta.
‘Noniin tytöt, eikö teidän pitäs olla jo valmiita?’ Katatu huikkasi huoneen toiselta puolelta.
‘Hei Katatu, tiiätkö onko tälle viikonlopulle tulossa estekisoja? Voisin Mantan kanssa käydä’ kysyin Katatulta, hörppäsin pullosta vettä päälle.
‘Ei tälle viikonlopulle, mutta vähän kauempana ois valmennus. Ottasit molemmat mukaan ja kävisit harjottelemassa, sitten seuraavana viikonloppuna ois sopivasti kisatkin’ Katatu mietti hetken ennen kuin vastasi.
‘Aa, no toihan kuulostaa hyvältä. Pitääkin ilmottautua sinne’ vastasin hänelle, miettien missä valmennus tarkalleen on.
‘Juu, tossa ilmotustaululla kerrotaan tarkemmin. Mutta maasto kutsuu nyt, pitää rientää.’ Katatu sanoi ja samalla astui ovesta tallin puolelle.
Menin heti ilmoitustaululla katsomaan lappua, jossa kerrottiin valmennuksesta. Tallille ajaisi ehkä tunnin tai kaksi, riippuen kelistä, onneksi tammat matkustivat hyvin niin uskaltaisin lähteä reissuun. Ensimmäisenä päivänä hypätään maastoesteitä, mitenhän Manta selviää niistä. Toisena päivänä ohjelmassa oli hypätä esterataa, joka kulkee metsässä ja kentällä, onpa jännää. Ehkä Katatukin voisi kesällä pitää tällaisia tunteja meidän tallilla. Hetken mietinnän jälkeen laitoin tallille viestiä, että olisin tulossa kahden tamman kanssa. Tällä kertaa pitääkin pakata kaikki ruuat ja varusteet mukaan, sillä esitteessä kerrottiin myös uittamismahdollisuudesta ja kauniista maastoista.

Laitoin hiukset kiinni ja lähdin ulos katselemaan jotain tekemistä. Ainakin tammojen tarhan voisi siivota kun se oli nyt tyhjänä. Hain tarvikkeet ja aloin töihin. Tarhan keskellä oli alkanut kasvamaan muutama ruohotupsu nyt kun tammat eivät olleet käyneet täällä, se on saanut kasvaa rauhassa. Kiskaisin sen irti juurineen ja heitin kärryihin lannan sekaan. Tarhan siivoamisessa ei kauaa kestänyt, joten päätinkin siivota samalla myös Alin tarhan. Pieni ori oli tarhassa odottamassa, yllätyksekseni se tällä kertaa söi heinää. Aukaisin portin ja työnsin kärryt tarhan puolelle, Al tuli heti tutkimaan mitä kärryistä löytyy. Se nuuhki ruohotupsun erityisen tarkkaan, mutta ei syönyt sitä.
‘Mitäpä pikkukaveri? Onko ollu lämmin sää ulkoilla?’ kyselin Alilta ja rapsuttelin sitä kaulasta. Aloin kierrellä tarhassa etsien siivottavaa, Al perässä kävellen. Kokeilin pysähtyä ja katsoa mitä se tekisi, varsa ei tajunnut tilannetta ja törmäsi selkääni. Se katsoi minua hölmistyneenä ja lähti ravaamaan toiseen suuntaan. Katsoin sen menoa ja naureskelin samalla. Nyt se innostui juoksentelemaan, välillä se laukkasi hurjana ja välillä kävellä löntysteli. Ehkäpä voisimme tänään mennä kentälle juoksemaan irti, Al varmaan tykkäisi siitä. Lopulta keskityin tarhan siivoamiseen, välillä Al yritti saada huomioni itseensä. Ja välillä juutuin katsomaan varsan touhuja.

Jätin kärryt tarhojen viereen ja lähdin hakemaan Mantaa laitumelta. Ensimmäistä kertaa myös Manta oli portilla vastassa minua. Nappasin sen kiinni ja jätin Makarovan laitumelle juoksemaan. Se olisi halunnut mukaan, mutta hyväksyi kohtalonsa ja meni syömään. Otin kärryt matkalta mukaan ja kävin tyhjentämässä ne. Manta käveli koko ajan nätisti perässäni. Muutaman mutkan kautta pääsimme talliin ja päästin Mantan karsinaan odottamaan. Tänään oli erikoinen päivä hevosille, äitini ja pikkusiskoni tulisi tallille ihan pian. Pikkusiskoni pääsisi käymään Mantan selässä ja äiti saisi kokeilla ratsastaa Makarovalla. Toki liikutan ne itse kunnolla, mutta pieni vaihtelu hevosille on mukavaa.

Odottelin tallihuoneessa äidin ja siskon tuloa. Viimein tallin pihaan kaarsi tuttu auto, lähdin heitä ulos vastaan.
‘Moikka, ootteko valmiita hevostelemaan?’ kysyin heiltä iloisena.
‘Todellakin!’ pikkusiskoni Helinä vastasi innoissaan. Nauroimme äidin kanssa ja lähdimme kolmistaan tallihuoneeseen. Annoin kypärän Helinälle ja menimme satulahuoneeseen hakemaan lisää varusteita. Kävelimme tavarat sylissä Mantan karsinalle ja aloimme harjaamaan sitä. Manta yritti välillä näykkiä, mutta lopulta totteli aina kun käskin sitä lopettamaan. Jouduin itse varustamaan Mantan loppuun, koska välillä se temppuili minunkin kanssa varustaessa. Otin juoksutusliinan olkapäälleni ja talutin Mantan kentälle. Helinä laittoi kypärän päähän ja seisoi kentän laidalla olevalle penkillä valmiina nousemaan ratsaille.
‘Maltahan hetki, juoksutan Mantaa ensin niin se ei ainakaan riehu kun nouset selkään’ naurahdin Helinälle. Hän nyökkäsi vastaukseksi, häntä selvästi jännitti nousta hevosen, tai no ponin, selkään ensimmäistä kertaa. Päästin Mantan suurelle ympyrälle ja annoin sen juosta hetken aikaa oman mielen mukaan. Tamma ei vaikuttanut normaalia virkeämmältä, joten uskalsin päästää Helinän selkään. Talutin Mantan penkin viereen ja autoin Helinän selkään. Ensiksi poni oli hämillään mitä tapahtuu. Talutin Mantaa ympäri kenttää, se käveli nätisti eikä yrittänyt edes pudottaa ratsastajaansa. Lopuksi otimme jopa lyhyen ravipätkän.

Nyt istuin itse Mantan selässä, ratsastaisin nopeasti askellajit läpi ja siirtyisin seuraavaan hevoseen. Nyt tamma virkistyi, se jopa pukitti välillä ravatessa. Annoin sen laukata omaa vauhtiaan, pidin vain huolen etten putoa. Mantan ratsastuksessa ei kestänyt kauaa, veimme sen yhdessä talliin ja hoidimme sen vielä perusteellisesti. Veimme ponin takaisin laitumelle ja otimme vaihdossa Makarovan mukaan. Se käveli reippaasti kohti tallia, välillä se säpsähti pieniäkin ääniä. Tänään siis oli villi päivä, toivottavasti ei niin villi, että äiti putoaisi selästä. Harjasimme Makarovan yhdessä, nyt se onnistui kun tamma oli niin kiltti kaikille. Opetin äidille kuinka laitetaan suojat, bootseissa tuli pieniä ongelmia mutta lopulta saimme nekin onnistuneesti paikoilleen. Suitsien laittaminen oli jo tuttua hommaa, mutta nyt kerroin myös satulan ja rintaremmin laittamisen. Jätin äidin ja Helinän odottamaan käytävälle Makarovan kanssa kun menin hakemaan raippaa itselleni.

Kentällä autoin äidin Makarovan selkään, annoin niiden kävellä itsekseen kentällä. Makarova käveli suurilla askeleillaan ja välillä nosti päänsä korkealle katsoakseen mitä ympärillä tapahtuu. Kannoin muutamat estetolpat ja puomit itseäni varten. Tänään otettaisiin muutama hyppy ilman satulaa, mielen virkistykseksi. Käskin äidin kerätä ohjat lyhyemmäksi, sen seurauksena Makarova nosti pään ylös ja yritti päästä ravaamaan. Välillä se sai ryöstettyä ja lähti ravaamaan uraa pitkin. Jouduin ottamaan Makarovan liinaan kiinni, koska se ei meinannut rauhoittua ollenkaan. Liinassa ratsastaminen alkoi sujua paremmin ja pystyimme harjoittelemaan keventämistä. Puolen tunnin jälkeen äiti halusi jo palata takaisin alas. Äiti lähti viemään satulan satulahuoneeseen ja nousin itse Makarovan selkään. Tulin puomeja ravissa ja laukassa muutamia kertoja. Äiti oli ravannut tamman kanssa niin paljon, että nyt nyt se liikkui hyvin. Äidin palattua kentälle, hän nosti puomeja korkeammalle, ehkä 50 cm korkeuteen. Hypyt onnistui hyvin, vaikka välillä meinasin pudota alas kun Makarova kiirehti. Äiti ja Helinä lähti jo tallilta pois, joten kannoin esteet ja menin hoitamaan Makarovan yksin. Leikkasin sen harjaa ja häntää samalla lyhyemmäksi, nyt se näytti siistiltä. Talutin tamman takaisin laitumelle, silittelin sen kaulaa samalla.

Hain Alin sen tarhasta ja vein sen kentälle. Hain nopeasti harjat ulos kentän laidalle. Ensin harjasin Alia ja nostelin sen jalkoja. Se nosti jalkoja joka kerralla paremmin. Lähdin kävelemään kenttää ympäri, annoin Alin kulkea missä halusi, mutta enimmäkseen se kulki perässäni ihmettelemässä toimiani. Pysähtelin kesken matkan ja sanoin käskyn ‘stop’. Joka kerta kun Al pysähtyi tai edes harkitsi pysähtymistä, palkitsin sitä rapsutuksilla. Annoin lopuksi Alin juoksennella kenttää pitkin, se oli innoissaan ja jaksoi juoksennella melko pitkän aikaa. Ajattelin, ettei se anna minun ottaa kiinni nyt kun on saanut juosta irti. Iloiseksi yllätykseksi, Al antautui hyvin kiinni. Se tuli luokseni kun otin riimun aidalta. Vein Alin suoraan tarhaan takaisin ja palautin tavarat talliin. Nyt jäljellä olisi enää karsinoiden siivoaminen ja ilta- ja aamuruokien tekeminen.

Nyt karsinoiden siivoukseen meni enemmän aikaa, kun myös Alin karsina piti siivota. Ruokien laittaminen oli yksi mieluisin tehtävä, olin tarkka siitä mitä hoitohevoseni söivät. Olin jopa raahannut muutaman oman erikoisruokasäkin tallille, vain tammojani varten. Alille ei laitettu paljoa ruokaa, koska se oli vielä niin nuori. Jätin ruokakupit karsinoiden eteen odottamaan ruokintoja. Vihdoin pääsin itse syömään jotain välipalaa.

Olin juuri syönyt leivän loppuun, kun Katatu aukaisi oven.
‘Sade, viititkö auttaa vähän ulkona mua?’ hän kysyi heti ensimmäisenä.
‘No pakko varmaan’ naurahdin vitsinä. Menin ulos ja huomasin Katatun vieressä seisovan Fleken.
‘Aijaa, löysit täältä hevosen? Ootko menossa ratsastamaan?’ kysyin Katatulta.
‘Löysin, joo oon menossa. Ajattelin jos voisit tuoda kentälle muutaman esteen mulle.’ Katatu kysyi samalla kun nousi Fleken selkään.
‘Voinhan mä’ vastasin ja lähdin kentälle kantamaan esteitä. Laitoin keskellä kenttää kolme estettä peräkkäin, korkeintaan 40 cm korkuisiksi. Hyppäsin kentän aidalle istumaan ja katselin kun Katatu käveli Fleken kanssa.
‘Mä taidan nyt lähtee takaisin sisälle, jos et tarvii lisää apua. ‘ sanoin Katatulle ja heiluttelin jalkojani.
‘Kiitos paljon, en tarvii enää apua.’ hän vastasi ja samalla vilkutti nauraen.


Sanoja 1259

Vastaus:

300vr
Saat Siivooja-merkin

Nimi: Sade

31.03.2018 12:59
Letittelin vaaleita hiuksiani samalla kun katsoin estetuntia kentän laidalla. Katatu näytti iloiselta kun sai olla ulkona hevosten ja oppilaiden kanssa. Lähdin tallia kohti, matkalla vastaan käveli nuoria tallityttöjä, ilmeisesti he olivat menossa kysymään hoitoponia Katatulta. Astuin tallihuoneeseen, siellä oli ihanan viileää. Nappasin juomapullon pöydältä ja hain satulahuoneesta harjapakin. Jätin harjat Makarovan karsinalle ja lähdin laitumelle hakemaan tammaa sisälle.

Makarova oli taas portilla vastassa, se tarkkaili olenko hakemassa sen vai Mantan. Kävelin portille tamman eteen ja rapsutin sitä.
‘Terve pikkuinen, lähdettäskö me vähän hyppäämään?’ kysyin siltä hymyille, vastaukseksi se vain tönäisi minua päällään. No, tuo on myöntymisen merkki, ajattelin itsekseni. Ujutin riimun sen päähän ja kävelin tamman kanssa talliin.

Tänään en mennyt Katatun estetunnille kuten yleensä. Äitini tuttu Jaana, tulisi pitämään minulle tunnin. Oli jännää saada palautetta joltakin ulkopuolisesta, vaikka tykkäsin Katatusta paljon.

Jätin Makarovan käytävälle, jotta se ei pääsisi pyörimään varustaessa niin paljoa. Tamman selkä oli kuuma, aurinko oli paistanut siihen koko päivän. Huomasin kun ovi aukesi, Jaana käveli käytävää pitkin meitä kohti.
‘Iltaa, onkos tässä se Makarova?’ Jaana kysyi heti ensimmäisenä.
Jep, sepä se. Voit mennä jo kentälle kantamaan esteitä, varustan Makarovan vaan nopeasti loppuun ja tuun sitte auttamaan sua’ vastasin hänelle samalla kun laitoin suitsia Makarovalle. Jaana lähti kävelemään takaisin lämpimään ulkoilmaan. Kävin tallihuoneessa vielä nopeasti vaihtamassa omat varusteet ja lähdin Makarovan kanssa kävelemään kohti kenttää. Kannoin estetolppia Jaanan kaverina kentälle, samalla Makarova sai verrytellä ilman ratsastajaa.

Nousin Makarovan selkään ja kävelin ympäri kenttää, välillä kiemurtelin esteiden välissä. Jaana oli tehnyt meille lyhyen radan, esteet olivat aluksi tietty matalia. Ravissa tulimme puomeja ja pieniä kavaletteja ympyröillä. Makarova tuntui virkeältä ja jouduin pidättämään sitä paljon. Muutamien kierrosten jälkeen nostimme laukan, tulimme samoja tehtäviä laukassa. Laukassa tehtävät onnistui paremmin, koska Makarova sai kulkea nopeampaa. Laukkasimme muutamia kierroksia molempiin suuntiin kunnes hiljensimme käyntiin. Kävelin Makarovan kanssa ja kuuntelin samalla millaista rataa tulisimme. Esteet oli nyt noin 60 cm korkeita, meidän yhteinen ennätys tähän mennessä oli 80 cm. Ehkä pääsemme tänään jo ottamaan muutaman 100 cm hypyn, jos tunti onnistuu muuten hyvin.

Tulimme radan muutamia kertoja. Hypyt onnistui yllättävän hyvin, kun otti huomioon kuinka vauhdikas Makarova oli. Jaana nosti esteet suoraan jo 80 cm. Tulimme radan kerran korkeampana, Makarova hyppäsi tosi hienosti. Välillä se heitti muutaman pukin, mutta keskittyi myös hyppäämään. Teimme itsenäisesti loppuverryttelyn, kun Jaana kantoi esteitä takaisin varastoon.

Olin viemässä Makarovaa takaisin laitumelle tunnin jälkeen. Huomasin Alin olevan tarhassaan pötköttelemässä, antaisin sen levätä rauhassa, joten seuraavaksi liikuttaisin Mantan. Päästin Makarovan irti ja otin Mantan kiinni, kävelin sen kanssa suoraan talliin. Jätin satulan kokonaan pois, kävisin kentällä hyppäämässä ilman satulaa. Manta oli niin pieni, että sen kanssa ei voi hypätä korkeita esteitä, mutta pienet kavaletit olivat sille oivaa treeniä.

Menin Mantan kanssa kentälle, toin muutamat puomit ja pienet tolpat toiseen päätyyn. Nousin ratsaille ja aloin verryttelemään Mantan kanssa. Tänään se tuntui paljon virkeämmältä, heti kun oli ollut pilvistä. Kavaletit onnistuivat hyvin, poni pystyi liikkumaan paremmin kun sillä ei ollut satulaa. En ratsastanut Mantalla kauaa, koska se tuntui niin hyvältä heti. Lopuksi vielä juoksutin tammaa kentällä liinassa, se innostui vielä enemmän ja välillä pukitti paljonkin. Talutin sen suoraan laitumelle takaisin syömään muiden kanssa. Silitin tammoja hetken aikaa ennen kuin palasin takaisin talliin.

Hain Alin tarhasta tallin käytävälle, otin tallista pitkästä aikaa lainaan riimun ja narun. Ali otti riimun hienosti vastaan, mutta taluttaessa se välillä yritti saada narun suuhunsa. Harjailin Alia rauhallisilla vedoilla, se jopa nosti kaviot yllättävän helposti. Takajalat olivat vähän vaikeammat. Hain Makarovan kaapista juoksutusliinan ja lähdin Alin kanssa maastoon. Kävelin metsätietä Al vierelläni, se katseli uteliaana ympärilleen ja välillä tönäisi minua päällään. Kävimme puolen tunnin lenkin kävellen, huomasin että Alin askeleet olivat suuret ja varmat jo nyt.

Palattuamme tallilla oli jo myöhä. Jätin Alin suoraan karsinaan yötä varten, mutta kävin hakemassa Mantan ja Makarovan laitumelta yöksi ja annoin niille iltaruuat.


Sanat:620

Vastaus:

300vr
Saat Jalat maassa -merkin! :)

Nimi: Sade

30.03.2018 20:24
Kevätruno:

Kohta taas ravataan,
kunhan niityllä tavataan.

Ilmassa kevään tuoksu,
Odotetaan tulevaa valoa,
Pellolla kohta ilon juoksu.

Kesää vielä salataan,
mutta pian jo halataan.



Vastaus:

50vr

Nimi: Sade

30.03.2018 19:30
Uusi hoitohevonen

Istuin olohuoneessa syömässä aamupalaa kunnes kuulin puhelimen soivan. Ryntäsin huoneen toiselle puolelle vastaamaan.
"Ai moi Katatu, mitäs asiaa sulla näin aikasin on? “ kysyin heti vastattuani.
" Huomenta. Halusin vaan kysyä tuutko tänään käymään tallilla? " Katatu vastasi minulle.
“Joo aattelin kyllä tulla. Tarviitko apua vai?" kysyin häneltä hieman epäröiden.
"Tavallaan joo, kerron kunha tuut tänne“ Katatu sanoi ja lopetti puhelun.
Jäin miettimään mitähän Katatulla on mielessään. Jatkoin aamutoimia normaalisti, mutta en saanut Katatun puhelua pois mielestäni.

Astuessani ovesta ulos huomasin kuinka kuuma siellä oikeasti olikaan. Nyt oli jo kesäkuun 15. päivä. Tänään olisi hyvä päivä käydä uittamassa Mantaa ensimmäistä kertaa. Hevosten kanssa on sujunut hyvin, kävin Makarovan kanssa muutamissa kisoissa ja Mantan kanssa olemme harjoitelleet pieniä esteitä jo. Kohta pääsisin Mantankin kanssa kisaamaan. Olin kevään aikana saanut ajokortin, joten pystyin kulkemaan entistä helpommin tallille.

Saavuin tallille, siellä oli vielä kuumempi ilma. Kävin tarhoilla tervehtimässä Mantaa ja Makarovaa. Manta pötkötteli pitkin pituuttaan keskellä hiekkatarhaa. Päätin ottaa molemmat tammat nyt jo sisälle viileämpään. Annoin Makarovan kulkea kauempana ja pidin Mantan lähellä minua, ettei se pääse karkaamaan.

Harjasin ensin Mantan, laitoin sille vaan suitset päähän, koska kävisin uittamassa sitä. Hain kypärän kaapista ja talitintti Mantan ulos. Se seisoi nätisti paikoillaan kun nousin sen selkään, se selvästi oli väsynyt kuumuuden takia. Kävelin tietä pitkin pitkillä ohjilla kohti lähintä järveä. Matkalla katselimme maisemia, oli ihana sää ratsastaa. Vaikkakin aurinko paistoi kuumasti. Järvellä ei sattunut olemaan ketään muita, joten jouduimme uimaan kahdelleen. Hyppäsin alas Mantan selästä ja talutin sitä järveen. Se oli ensin vähän epävarma veteen menosta, mutta lopulta päätti tulla. Emme käyneet kovinkaan syvällä vielä tällä kertaa. Lähdimme takaisin tallille, talutin sitä hetken matkaa, että sen selkä kuivuisi vähän. Nousin sen selkään ja ratsastin takaisin tallile. Otin myös vähän ravia ja laukkaa, mielen virkistämiseksi.

Tallilla vein Mantan karsinaan takaisin ja hoidin sen. Leikkasin sen harjan ja hännän lyhyemmäksi samalla. Nyt tamma näytti paljon siistimmältä. Rapsuttelin sitä hetken aikaa kunnes kuulin takaani askeleita.
"Moikka, ootko valmis yllätykseen? Tää on vaikka sun aikainen synttärilahja" Katatu sanoi innoissaan.
"No kai mä olen" naurahdin ja lähdin kävelemään Katatun perässä ulos tallista.
Menimme varsatarhoja kohti, onkohan Katatun hevonen saanut uuden varsan. Viimein pysähdyimme yhden varsan kohdalle.
"No tässä se nyt on, Al. Ole hyvä" Katatu tokaisi hymyillen.
"Ai siis tuo varsa?" kysyin Katariina ihmeissäni.
"Joo! Al on sun uus hoitohevonen, eikö oo sulonen pieni poika?" Katatu kysyi innoissaan. Ihme, että hän pystyi olemaan kertomatta asiasta.
"No onhan se ihana. Kiitos paljon Katatu, paras aikainen lahja" sanoin ilahtuneena Katatulle. Huomasin kuinka hän hymyili minulle, selvästi oli iloinen kun tykkäsin lahjasta. Katatu lähti takaisin talliin ja minä jäi ihastelemaan Alia.

Al oli harvinaisen tuttavallinen ja rohkea varsa. Se tuli heti ottamaan rapsutuksia vastaan ja halusi huomiota. Al oli iso varsa, siitä saattaisi isona tulla isokin irlannincobiksi. No uusi hoitohevonen tarkottaa sitä, että kohta pääsen ostamaan uusia varusteita. Lähdin takaisin talliin varustamaan  Makarovaa.

Tänään menen Makarovan kanssa koulua maneesissa, toivottavasti maneesi ei ole täynnä muita ratsastajia. Laitoin Makarovalle pintelit, vaikka ajattelin käyttää niitä enemmänkin kisoissa kun kotitreeneissä. Nostin käyttämättömän koulusatulan tamman selkään, se näytti hyvältä. Nyt myös kokeillaan ensimmäistä kertaa kankia Makarovan kanssa. Olin aikaisemmin ratsastanut kangilla entisellä hoitohevosellani, joten en miettinyt asiaa kummemmin. Laitoin jalkaani vielä kannukset, yleensä käytin niitäkin vain esteillä, mutta ajattelin kokeilla millainen tamma on niiden kanssa koulussa.

Kävelin Makarovan kanssa käytävää pitkin maneesiin. Meidän onneksi maneesissa oli vain yksi toinen ratsu, joka oli juuri lopettelemassa. Kiristin satulavyön ja nousin ratsaille, kävelin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja aloin kerätä ohjia, jätin kangen melko löysälle. Ravissa tein kiemurauraa ja loivaa pohkeenväistöä. Tamma toimi kangilla hyvin ja tuntui vähän laiskalta, ensimmäistä kertaa ikinä. Laukkatyöskentely jäi lyhyeksi, teimme vaan muutamia ympyröitä ja temmonvaihteluita. Lopuksi kävimme vielä kävelemässä pienen lenkin tiellä.

Hoidettuani Makarovan jätin sen myös karsinaan vielä hetkeksi. Nappasin harjapakin mukaani ja menin Alin tarhalle. Harjailin sitä rauhassa ja annoin sen tutustua minuun. Al oli kiltti oriksi, toivottavasti se pysyy samanlaisena kasvaessaan. Kello oli jo kahdeksan kun lähdin tallilta takaisin kotiin.

Vastaus:

290vr
Sun tarinoita on kyllä ilo lukea, ne on niin huolella tehtyjä ja hyvälaatuisia. :)

Nimi: Sade

30.03.2018 11:28
Ensimmäiset kisat Makarovalla:

Heräsin aamulla 5.30, söin aamupalan ja lähdin tallille. Edelliset päivät olin harjoitellut Makarovan kanssa kisoja varten. Muut tallin hevoset nukkuivat karsinoissaan kun aukaisin oven. Hiljalleen hevoset alkoivat nostaa päänsä ylös ja katselivat joko niiden täytyy lähteä ulos. Menin Makarovan karsinalle ja annoin sille aamuruuat jo, jotta se kerkeäisi syömään ennen lähtöä. Harjasin tamman samalla kun se söi, puhdistin myös kaviot ja varmistin että sen kengät olivat hyvin kiinni.Tallissa oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Sain tehdä kaiken omassa rauhassa. Harjasin Makarovan hännän ja harjan vielä ennen kuin lähdin käymään Mantan luona. Se nuokkui karsinassaan unisena, joten päätin vain antaa ruuat sen kuppiin jo valmiiksi. Ajattelimme ottaa Mantan toiselle tallille mukaan niin Makarova saisi olla kuljetuksessa kaverin kanssa.

Palasin Makarovan karsinaan, tamma oli jo syönyt aamuruokansa. Letitin sen häntään pienen ranskalaisen letin. Harja saisi olla auki, se ei ollut kovin pitkä joten siihen olisi ollut vaikea edes tehdä lettiä. Kello näytti nyt olevan 6.30. Meidän pitäisi lähteä 8.00 viimeistään, jotta kerkeäisin verrytellä Makarovan kanssa kunnolla ennen radan opettelua. Menin satulahuoneeseen kasaamaan Makarovan varusteet autoon. Ottaisin uuden Moonlight-huovan kisoihin mukaan, olin jo aikaisemmin ajatellut käyttäväni sitä kisoissa. Pakkasin mukaan myös tietenkin satulan, suitset ja suojat, jotka olin eilen illalla pessyt. Vein tavaroita autoon, joka alkoi hiljalleen täyttymään tavaroista. Välissä vein myös omat varusteeni autoon, että ne varmasti mahtuvat kyytiin.

Menin Katatun toimistoon pakattuani.
'Huomenta, oon nyt pakkaillu noita tavaroita. Mun pitääkin kohta jo lähtee.' sanoin Katatulle vieläkin hiukan väsyneenä.
'Huomenta vaan. Makarova menee koppiin hyvin, niin et varmaan tarvii mun apua? Tuun sinne kisapaikalle kunhan kerkeen niin et oo ihan yksin siellä'. Ennen kuin kerkesin vastata mitään, Katatu jo lisäsi
'Ainiin, Mantalle on tarha sieltä, joten ota sille loimi mukaan jos alkaa vaikka satamaan.'
'Joo, mä nyt meen valmistelemaan tammoja ettei vaan myöhästytä' sanoin Katatulle samalla kun suljin oven takanani.

Menin Makarovan karsinalle suitsien, loimen ja kuljetussuojien kanssa. Jätin suitsien turparemmin auki matkan ajaksi, niin ne olisivat mukavamman tuntuiset. Makarova oli tänään yhteistyöhaluinen, varustaminen sujui ongelmitta. Tietysti se kerjäsi koko ajan rapsutuksia, mutta nyt se sentään pysyi paikallaan. Äiti tuli viimein tallille, hän kuljettaisi meidät kisapaikalle ja auttaisi myös hevosten lastauksessa. Annoin Makarovan narun äitini käteen ja talutin Mantan itse ulos, nauroin ajatukselle että äitini, joka ei osaa olla hevosten kanssa, pärjäisi paremmin suuren Makarovan kanssa. Vein Mantan ensin koppiin sisälle, olin laittanut Mantalle vain suitset,pintelit ja loimen. Näin pienelle ponille ei löytyisi varmaan sopivia kuljetussuojia. Viimeisenä vein Makarovan koppiin, molemmat menivät sinne ilman mitään erikoista. Vihdoin pääsisimme lähtemään kohti kisoja.

Matka meni nopeasti, olimme jo 8.45 kisapaikalla. Parkkeerasimme auton sopivalle paikalle, niin voisimme purkaa hevoset ja tavarat helposti. Verryttely alkaisi 9.30 rataan tutustuminen 10.30. Minun ja Makarovan luokka alkaa 11.00. Aikaa olisi siis sopivasti, kunhan käytämme sen oikein. Ensin vein Mantan sille varattuun tarhaan, se jäi tutustumaan uusiin ponikavereihinsa viereisistä tarhoista. Onneksi nyt oli aurinkoinen sää, niin Manta pärjäisi hyvin tarhassa. Vein tarhaan myös vähän heinää, niin aika kuluisi vähän rattoisammin.

Vaihdoin ensin omat varusteet päälleni. Uudet kisahousut istuivat täydellisesti jalkaani. Menin varustamaan Makarovaa, äiti oli jo harjannut sen. Äitikin alkoi tykkäämään Makarovasta, varmaan kun tamma oli niin rauhallinen ja kiltti. Uusi valkoinen huopa näytti hyvältä Makarovan kiiltävän mustaa karvaa vasten. Makarovan varustamisessa ei kestänyt pitkään, tamma selvästi tiesi ettei nyt ole oikea aika pelleillä. Katsoin Makarovaa kauempaa kun äiti piti sitä. Tamma oli niin hienon näköinen, vaikka sillä oli omasta mielestä aika paljon varusteita nyt kun sillä oli myös rintaremmi ja bootsit jaloissa. Huomasin kellon olevan jo 9.25. Verryttely siis alkaisi ihan kohta.

Olin keskellä maneesia, siellä oli monta ratsukkoa verryttelemässä. Istuin Makarovan selässä ja mietin onko kaikki tarpeellinen varmasti mukana. Ensin kävelin Makarovan kanssa, menimme reipasta käyntiä jotta tamma varmasti heräisi kunnolla. Ravissa teimme paljon ympyröitä, Makarova tuntui mukavalta. Se ravasi reippaasti ja isoilla askelilla, mutta ei lähtenyt kiirehtimään liikaa. Tulimme myös puomeja muutaman kerran. Laukassa Makarova pukitteli välillä, mutta laukka oli muuten hyvä. Toivottavasti hyppypaikat onnistuisivat hyvin tänään, Katatu oli onneksi auttanut niiden kanssa. Kello oli nyt 10.05. Hyppäsin alas tamman selästä ja vein sen ulos maneesista. Otimme varusteet pois ja laitoimme sen selkään uuden Moonlight-loimen. Veimme sen Mantan kanssa samaan tarhaan hetkeksi.

Huomasin Katatun seisovan kentän laidalla, joten menin tervehtimään häntä:
'Moikka, käytiin just verryttelemässä Makarovan kanssa. Se liikkui hyvin, taitaa tajuta ettei nyt saa pelleillä turhia niin kuin kotona'.
'No hyvä. Joo se osaa onneks käyttäytyä tarvittaessa. Kohta pääset jo opettelemaan radan,jännittääkö yhtään?' Katatu naurahti, samalla pitäen kättä auringon suojana.
'No ei kauheesti, kun Makarova on niin varma. Mutta pitää vaan toivoo että muistan sen radan sitten'
'Joo, no yleensä sen oppii helposti. Onnea sulle radalle, mun pitää nyt kiiruhtaa takaisin tallille käymään. Moikka' Katatu sanoi ja samalla käveli jo autolleen takaisin.

Istuin autossa äidin kanssa ja söin eväitäni. Kohta pitäisi mennä kentälle katsomaan rata. Makarova oli vielä tarhassa odottamassa.
'Sähän voit jo alkaa harjata Makarovan ja laitella suojia sillä aikaa kun opettelen ton radan?' kysyin äidiltä. Äiti näytti järkyttyneeltä.
'No joo voinhan mä. Toivottavasti Makarova ei nyt ala ilkeilemään.' äiti naurahti hermostuneena.
'Ei se semmosta tee, mun pitää nyt mennä.' huikkasin hänelle ja lähdin kävelemään kentälle.

Kello oli nyt 11.45. Olin jo opetellut radan ja käynyt ilmottautumassa luokkaan. Sain sieltä numerolapun, joka pitäisi laittaa Makarovalle. Menisimme radalle toisena, luokassa osallistujia oli yhteensä 11. Päästyäni Makarovan luo, sillä oli jo suitset päässä ja suojat jaloissa. Äiti piteli ohjista kiinni ja hymyili iloisesti.
'Tämä hevonenhan on mahtava, ehkä mäkin alotan ratsastuksen' hän naurahti iloisena.
Laitoin Makarovalle satulaa, juttelin samalla äidin kanssa hevosista.

Odotimme Makarovan kanssa kentän ulkopuolella. Tamma katseli hevosia ihmeissään, varmaan mietti miten monta uutta tuttavaa täällä olisi.
'Toisena 60 cm radalle tulee Sade hevosellaan Black Makarova' kuului kaijuttimesta. No nyt pitää mennä, annoin Makarovalle merkin liikkua. Nostin laukan ja lähdimme radalle. Ensimmäiset esteet menivät hyvin, vaikkakin olin hämilläni siitä, että olin oikeasti kisoissa. Onneksi Makarova pysyi rauhallisena ja sai paikat oikein. Yhdellä esteellä tamma lähti hyppäämään liian läheltä, jonka takia yksi puomi putosi. Eli saimme 4 virhepistettä, mutta ei se haitannut, koska muuten rata meni hyvin.

Laskeuduin Makarovan selästä, nyt se oli ohi. Enää ei tarvitsisi jännittää miten rata menee. Äiti ja Katatu tulivat onnittelemaan minua hyvästä ensimmäisestä radasta. Olin Makarovasta niin ylpeä. Hoidimme Makarovan ja vein sen taas tarhaan. Nyt pitäsi odottaa tuloksia ja palkintojenjakoa. Se alkaisi heti kun kaikki luokan ratsastajat olivat suorittaneet radan. Menin silittelemään Mantaa ja Makarovaa, molemmat olivat mielissään kun saivat huomiota.

Vihdoin tulokset olivat tulleet julki, olimme Makarovan kanssa sijoittuneet neljänneksi. Olimme kävelemässä kentälle palkintojenjakoa varten. Olimme rivissä muiden ratsukoiden kanssa, aurinko paistoi kuumasti taivaalta. Tuomari tuli viimein meidän kohdallemme, saimme paperin jossa oli ratamme arviointi. Nainen ojensi meille myös pussin hevosen herkkuja ja ripusti Makarovan suitsiin pienen ruusukkeen.

Pakkasimme tavarat ja hevoset. Kello oli 14.30 kun lähdimme ajamaan takaisin kohti tallia. Molemmat tammat olivat käyttäytyneet hyvin ja kisoista jäi hyvä mieli. Nyt voimme suunnitella kesäksi muutamat kisat Makarovalla ja ehkä myös Mantalla.

Vastaus:

300vr

Nimi: Sade

27.03.2018 19:05
Talviruno:

Ulkona pimeässä illassa,
lumi leijailee edessämme.
Katsomme kohti kuutamoa,
mitä siellä mahtaakaan oikeasti olla.
Lumi narskuu jalkojemme alla,
lyhty kädessäni heilahtelee.

Tamma hörähtää,
edessä näkyy talli
tuttu ja turvallinen.
Päästän tammasta irti,
nyt se saa juosta.
Juosta siellä missä
saa olla aina vapaana.

Katson sen kaunista runkoa,
niin suuri ja vahva.
Käännyn takaisin tummaan metsään,
miettien mikä aarre minulla on.

/ Tavoittelen siis runoilija-merkkiä :) Ja tästä tuli jotenki tosi surullinen, vaikka yritin saada tästä jouluisen xd

Vastaus:

100vr
Mielestäni tämä oli silti hyvä runo :3

Nimi: Sade

27.03.2018 18:56
Maastoreissu

Olin karsinassa varustamassa Makarovaa. Makarova söi samalla heiniä, nostaessani satulan sen selkään, tamma nosti päänsä ja kääntyi katsomaan minua.
'Luulitko etten liikuttaisi sinua tänään?' naurahdin Makarovalle.
Kuulin ulko-oven avautuvan, tallin sisään tuulahti mukava keväinen tuoksu. Katatu käveli käytävää pitkin yhden hevosen luo. Samalla hän selitti kaikille tytöille missä tänään käytäisi ratsastamassa. Menisimme metsän lävitse pellolla, josta tulisimme tietä pitkin takaisin tallille. Olin kyllä kuullut, että kovinkaan usein Katatun suunnitelmat eivät pitäneet, sillä hän huomasi toisessa suunnassa jotain kiinnostavampaa. Toisaalta, Katatu kyllä tiesi mistä pääsee takaisin, eli ei se haitannut ainakaan minua. Kello oli 11.45 ja kaikki ratsukot olivat valmiina. Talutitimme hevoset ulos ja nousimme selkään. Taivaalla paistoi aurinko kirkkaasti, sää oli jo lämpimämpi. Tallin pihassa oli myös muutama minulle tuntematon ratsukko. Kuulin kun Katatu aloitti nimenhuudon. Kaikki ilmottautuneet olivat täällä ja valmiina joten pääsimme lähtemään kohti metsää.

Metsässä ei tarvinnut kulkea jonossa, vaan saimme liikkua mistä halusimme. Metsästä lumi oli jo melkein kokonaan sulanut, koska sinne sitä ei ollut satanut niin paljoa, muualla oli vielä pieniä nokareita lunta. Maastossa oli todella rentoa, juttelimme muiden ratsastajien kanssa kesän suunnitelmista ja hevosista. Saavuimme metsässä olevalle hiihtoladulle joka oli nyt sulanut purupohjainen tie. Se oli hyvä kohta ravata ja laukata. Siirryimme ravaamaan tietä pitkin, monet hevoset yrittivät kilpailla muiden kanssa. Myös Makarova halusi näyttää kuinka nopeasti osasikaan juosta. Onneksi kaikki saivat pidettyä hevosensa hallussaan. Eteemme tuli jyrkkä mutka, hiljensimme hevoset kävelemään.
'Tämän mutkan takana on pitkä laukkasuora, nopeimmat hevoset lähtevät ekana. Myöhemmin vasta laiskimukset ja ponit.' Katatu sanoi ratsastajille. Seuraavaksi hän kertoi mikä järjestys tulisi olemaan. Olin viimeisten laukkaajien joukossa, sillä Makarova tykkäsi päästellä höyryjä ja välillä laukata lujaa.

Istuin paikoillaan tanssahtelevan Makarovan selässä, tamma pureskeli kuolainta malttamattomana. Kun viimein annoin sille merkin laukkaamiseen, se lähti täysiä laukkaamaan pitkää suoraa pitkin. Yritin saada sen hiljentämään vauhtia, mutta Makarova ei hiljentänyt vauhtia kuin muutaman askelee ajaksi. Kylmä ilmavirta osui kasvoihini kun laukkasimme Makarovan kanssa tietä. Aloin uudestaan hiljentämään vauhtia, nyt Makarova kuunteli minua ja hiljensi raviin. Taputin tamman kaulaa ja kehuin sitä. Kesällä osallistuisin maastoreissuille varmana.

Jatkoimme matkaa rauhallisesti. Pian olimmekin jo tulleet pellolle, annoimme hevosille enemmän ohjaa ja ne saivat venyttää kaulaa ja selkää. Pelto oli valtavan suuri, loppua ei näkynyt vaikka koitin katsoa. Kävelimme pellon reunaa hiljalleen, vaikka hevoset olisivat mielellään laukanneet pellon toiseen päähän. Huomasin yhden tuntemattoman tytön ratsastavan yksin taempana muista. Pysäytin Makarovan ja odotin että tyttö oli kohdallani.
'Moi! Mä oon Sade ja mun hoitohevonen on Makarova. Kukas sä oot?' kysyin tytöltä ystävällisesti. Huomasin tytön ilmeestä kuinka paljon hän ilahtui.
'Mun nimi on Iina, tässä on mun hoitsu Pamsu.' hän sanoi hiukan ujosti.
'Okei, söpö heppa. No mitäs oot tykännyt tästä reissusta?' kysyin samalla hidastaen Makarovaa. Iinan hevonen ei ollut yhtä innokas mitä Makarova.
'On tää ollu iha kiva. Ois vaan ollu kiva jos ois ollu kaveri mukaan, mutta kaikki muut jäi kotiin' Iina kertoi minulle.
'Aijaa, no ratsasta mun kanssa sitten?' kysyin häneltä.
'Joo mielelläni!' Iina hymyili minulle.

Olimme päässeet pellon reunalle asti, matka oli kulunut nopeasti kun juttelimme Iinan kanssa. Menimme ojan yli tien reunaan. Jatkoimme matkaa kohti tallia, tietä pitkin sinne ei menisi kauaa. Huomasin Katatun tulevan perässämme.
'Hei Sade. Oisko hetki aikaa jutella vähän?' hän huikkasi.
'Joo toki, mitäpä mielessä?' kysäisin takaisin.
'Oon miettinyt haluaisitko osallistua Makarovalla pieniin estekisoihin?' Katatu sanoi hymyillen.
'Ai ootkos järjestämässä täällä kisoja? Mutta mielellään mä osallistun.' vastasin hänelle hiukan hämillilläni kysymyksestä.
'En mä, mulla ei oo nyt aikaa oikein. Mutta tässä aika lähellä toisella tallilla olisi keskiviikkona. Kerkeisit vielä hyvin ottaa muutamat hypyt pohjalle.' Katatu selitti innoissaan.
'No sopiihan se' vastasin hänelle ainakin yhtä innoissani.
'Mahtavaa, laitan sulle viestiä illalla mihin luokkaan ilmotan sut. Saatte täältä tietty kamppeet kuljetukseen.' Katatu vielä lisäsi ja lähti sitten ratsastamaan ensimmäiseksi.

Lopun matkan juttelimme Iinan kanssa tulevista ensimmäisistä kisoistani. Tallin pihassa hyppäsin alas Makarovan selästä ja hyvästelin Iinan. Menin hyvillä mielin talliin Makarova vierelläni. Oli jännittävää mennä ensi viikolla ensimmäisiin kisoihini. Toivottavasti Makarova käyttäytyy nätisti ja hyppää yhtä varmasti kuin Katatun silmän alla.

Vastaus:

300vr, saat Maastoratsastaja-merkin.

Nimi: Sade

26.03.2018 10:58
Moi! Mietin voiko hoitohevosen kanssa käydä jollain muulla tallilla kisoissa tai tunnilla? :)

Vastaus:

Voi! :)

Nimi: Sade

22.03.2018 22:21
Jatkan edellistä:

Hetken päästä olimme jo tallin pihassa seisomassa Mantan kanssa. Nousin sen selkään ja tunnustelin miten Manta reagoi painooni. Se ei tuntunut välittävän asiasta ollenkaan, ehkä se hiljalleen alkaa hyväksymään minut. Luultavasti vain antamieni herkkujen takia. Annoin Mantalle pienen merkin jotta se lähtisi kävelemään. Nyt Manta alkoi taas temppuilemaan, se ei millään suostunut lähteä liikkeelle. Istuin sen selässä samalla kun Manta peruutti ja kiemurteli allani. Aloin jo tuskastua, mutta sitten päätin pysyä varmana ja käskin Mantaa kunnolla liikkumaan. Viimein se kuunteli ja lähti liikkeelle. Nyt huomasin Katatun seisovan tallin kulmalla nauraen, ilmeisesti hän huomasi meidän pienen kamppailun.
'Moikka Sade, hyvä sää ratsastaa eikö vain? Tai olisi ainakin, jos Manta suostuisi liikkumaan' hän nauroi.
'Juu. No nyt kun Manta vihdoin liikkuu, en voi jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa' naurahdin
'Mietin muutes kokeiltasko laittaa Makarova ja Manta samaan tarhaan? Ne tuntuu tulevan tosi hyvin toimeen, ois molemmille seuraa päiväksi' kysyin heti perään Katatulta.
'Hyvä idea, kokeillaan vaan. Niille varmaan riittää yksi normaali tarha, kun Manta on niin pieni. Ja no täällä normaalikin tarha on aika iso' Katatu pohti.
'Joo, teen niin. Mutta nyt lähden maastoon, moi!' huikkasin hänelle samalla kun kävelin jo tietä pitkin pois tallin pihasta. Kuulin kuinka Katatu huusi heipat minulle.

//Jatkan heti kun kerkeen. Sori tulee aika lyhyinä pätkinä kun ei oo aikaa kirjotella kauaa :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com