Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Susan

Hoidokit: Flaming Heart, Daya, Diskantti ja Avalanche

Taso: 4.

 22.1.2018  23.1.2018  27.1.2018
 27.1.2018  27.1.2018  31.1.2018
 31.1.2018  6.02.2018  9.2.2018​ 9.02.2018  tammikuu -18

Varusteet:
Kouluraippa

Yhteiset:
Satulasaippua 
Valjasrasva
Selvitysspray
Letityskuminauhapussi musta

Flaming Heart:
Hoitosetti ruskea
Nylonriimu ruskea
Yksivärinen riimunnaru ruskea
Herkkukeksipaketti omena

Toppaloimi ruskea
Fleeceloimi ruskea
Hackamore ruskea
Yleissatula musta
Yleishuopa ruskea
Estehuopa valkoinen
Kouluhuopa valkoinen
Etujalansuojat ruskeat
Pintelit valkoiset
Talliloimi ruskea
Herkkukeksipaketti porkkana

Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti heinä
Herkkukeksipaketti kaura
Riimunnaru salmiakkikuvioilla ruskea
Heijastinriimu
Sydänotsapanta

Daya:
Hoitosetti turkoosi

Yksivärinen riimunnaru turkoosi
Nylonriimu turkoosi
Hackamore musta
Yleissatula musta
Moonlight-huopa violetti
Pintelit valkoiset
Otsapanta hevosen nimellä

Diskantti:
Hoitosetti musta

Nylonriimu musta
Yksivärinen riimunnaru musta
Yleissatula musta
Hackamore musta
Yleishuopa musta
Toppaloimi musta
Timanttipanta kultainen

Avalanche:
Bitless-kuolaimettomat musta

Yleissatula musta
Yleishuopa turkoosi
Hoitosetti sininen
Yksivärinen riimunnaru sininen
Nylonriimu sininen

Rahat: 4544vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Susan

17.02.2018 18:46
Hevosia ja ystäviä! I

Kävelin tallille iloisin mielin. Koko ajan painava laukku, jota jouduin kantamaan, muistutti minua siitä, että tänään yöpyisimme kavereideni kanssa tallilla. Aivan mahtavaa! Olin pienestä pitäen haaveillut, kuinka ihanaa olisi omistaa oma talli ja nukkua tallissa. Tietenkään talli ei ollut minun, mutta ainakin pääsisin nukkumaan siellä. Olimme myöskin kaavailleet menevämme maastoon ja tekevämme muuta hauskaa hevosten kanssa. Olimme kysyneet Katatulta lupaa nukkua kaksi yötä tallissa ja tämä sopi tallin omistajalle, jos vain olisimme asiallisesti. Meitä tyttöjä olisi yhteensä kolme, minä, Eerika ja Ilona. Nyt oli hiihtoloma, joten kouluunkaan ei ollut kiirettä. Saavuin tallille ja vilkaisin puhelintani huomaten minulle tulleen kaksi uutta viestiä. Avasin WhatsAppin ja siellä olevan Hevoset-ryhmän. Olimme luoneet sen pari päivää sitten.
Eerika: "Tulossa. Oottakaa mua ennen ku teette yhtään mitään!"
Ilona: "En mäkään oo vielä tallilla. Susan ootko sä jo siellä?"
Minä: "Joo olen. Ja toki ootetaan ennen kuin tehdään mitään!"
Eerika: "Kiitti!"
Ilona: "Oon ihan pian perillä, viis minuuttia enää."
Minä: "OK!" Sujautin puhelimen takaisin taskuuni ja samalla painava kassini rojahti lumiseen maahan. Onneksi tälle viikolle ei ollut luvattu miinus viittä korkeampaa pakkaslukemaa. Haluaisin ehdottomasti mennä näinä kolmena päivänä Avalla! En ollut muuta kuin talutellut Avaa ja muuta sellaista pientä. Halusin päästä vihdoinkin ratsastamaan sillä!
"Moi Susan!" kuulin Ilonan äänen. Olin ollut niin ajatuksissani, etten ollut huomannut tytön ilmestyvän vierelleni.
"Ai, moi", naurahdin. Hetken päästä Eerikakin liittyi seuraamme.
"Tiedättekö mitä?" kysyin innokkuutta äänessäni. Tytöt pudistelivat päätään ja katsoivat minua odottavan näköisinä.
"Tästä tulee maailman kivoimmat kolme päivää!" hihkaisin. Ja niin niistä toivon mukaan tulisikin.

//Inspi aika kadoksissa, joten tarinat nyt on mitä on...

Vastaus:

120vr

Nimi: Susan

09.02.2018 18:22
Estekurssi II

Kaikki kurssilaiset saapuivat talliin ajoissa, joten pääsimme aloittamaan. Katatu katsoi vielä ympärilleen, varmaankin varmisti kaikkien olevan paikalla.
"Niin kuin eilen kerroin, tänään hypätään esterataa jokaiselle ratsukolle sopivalla korkeudella. Rata on melko pieni. Aluksi on ristikko, sitten sarja ja lopuksi vielä pysty. Rakensin radan jo ennen tuloanne, joten seuratkaa minua!" Katatu ilmoitti. Kurssilaiset lähtivät seuraamaan tallin omistajaa maneesiin asti. Maneesissa oli pieni esterata pystyssä.
"Saatte tutustua jonkun aikaa rataan, jonka jälkeen menette varustamaan hevoset. Yrittäkää painaa tämä helposti muistettava rata mieleenne", kurssin vetäjä sanoi ohjeistaen. Kuten Katatu oli sanonutkin, rata oli aika helppo muistaa. Sehän oli niin pieni ja helpon näköinen! Pelkäsin sitä, jos mokaisin kaikkien edessä. Jos vaikka tippuisin selästä tai muuta vastaavaa. Ravistelin päätäni. Ratsastukseen kuului tippuminen! Eikä nyt kukaan siit nauraisi, ehkä.
"Hopi hopi! Nyt varustamaan hevoset!" Katatu huudahti, kun olimme saaneet tutkia esterataa jonkun aikaa. Aika oli ainakin riittänyt minulle, sillä muistin radan ulkoa.

Palasimme maneesiin saatuamme hevoset varustettua. Liekillä näytti olevan jälleen energiaa. Tiesin jo, mitä minun pitäisi tehdä estettä lähestyessä, ettei poni ryntäisi estettä päin.
"Ovatko kaikki valmiita?" Katatu kysyi, kun kurssilaiset olivat hevostensa selässä. Kukaan ei vastannut mitään, josta päätellen kaikki olivat valmiita.
"Alkuverryttelyesteenä toimii ykkönen, eli se este mistä aloitatte radankin. Hypätkää se pari kertaa. Sitten vaihdatte suunnan ja hyppäätte saman esteen kaksi kertaa, mutta vain eri suunnasta. Viisi minuuttia per suunta!" Katatu kertoi ja lähdimme liikkeelle. Pidin koko ajan hyvän tuntuman ja yritin istua mahdollisemman rennosti satulassa noudattaen kaikkia ohjeita, mitä Katatu oli eilen antanut. Ravailin ja laukkailin. Päätin mennä esteelle. Ennen estettä piti aina huutaa 'este', jotta toiset tiesivät varoa.
"Este!" huusin ja hyppäsin ristikon Liekin kanssa sujuvasti. Taputin tammaa kaulalle. Rennosta olemuksestani oli nyt todellakin hyötyä! Toinenkin verryttelyhyppy meni hyvin, mutta Liekin kavio vain sattui kolahtamaan puomiin. Sitten aloitettiin radan hyppääminen. Minun vuoroni oli toisena. Vuoroni koitti pian.
"Ole hyvä Susan", Katatu sanoi. Laukkasin ensimmäiselle esteelle, ristikolle. Ristikko oli pieni kaikilla. Muut esteet olivat 80cm ja tuntuivat ihan mahdottoman isoilta. Liekki hyppäsi sarjan mahtavasti. Sarjan jälkeen kaarroimme viimeiselle esteelle, jonka Liekki hyppäsi hyvin. Esteen jälkeen tamma kompuroi, mutta onneksi onnistui pysymään pystyssä.
"Hienosti meni. Muista, että pidä tuntuma myöskin esteen jälkeen", Katati sanoi.

Harjasin Liekkiä kurssin loputtua. Aioin todellakin osallistua seuraaviin estekilpailuihin, jos se vain olisi mahdollista. Poni oli yllättävän hyvä hyppäämään! Tarjosin Liekille heinän maukuisen keksin paljaalta kämmeneltäni ja poni hamusi sen huulillaan suuhunsa. En voinut olla nauramatta.
"Olet oikea estetykki", naurahdin taputtaen Liekin selkää.

//Anteeks, että tässä toisessa päivässä kesti niin kauan... en vain saanut aikaisemmin kirjoteltua.

Vastaus:

150vr, kirjoitat sujuvia ja todentuntuisia tarinoita, joissa pysyy hyvin mielenkiinto yllä!

Ei se mitään! ;)

Nimi: Susan

08.02.2018 20:01
Kävelin reippaasti Katatun luokse.
"Hei Katatu! Olisiko hetki aikaa?" kysyin tallin omistajalta hymyillen. Katatu nyökkäsi ja samalla muotoilin hyvän kuuloista lausetta päässäni.
"Ajattelin vain, että saisinko alkaa hoitamaan Avalanchea?" esitin asiani Katatulle.
"Sopiihan se! Siitä vain hoitamaan Avaa!" Katatu vastasi ja palasi töidensä pariin. Jes! Olin saanut neljänneksi hoidokiksi Avan! Olisin voinut hyppiä tasajalkaa ja kiljua, mutten tietenkään tehnyt niin. Se jos jokin olisi ollut typerää, talli oli hevosten koti ja siellä kuului antaa hevosille rauha. Minulla ei kuitenkaan vielä ollut Avalle varusteita, joten menin vain sen karsinaan rapsuttelu aikeissa. Tamma hörähti tervehdykseksi, kun astuin sisään karsinaan. Ojensin käteni ja annoin hevosen nuuhkia sitä.
"Hupsu", sanoin hymyillen ja rapsutin tammaa korvien takaa. Avan kanssa pitäisi harrastaa luonnollista hevosmiestaitoa, eikä se ollut mikään ongelma. En muutenkaan pitänyt hoidokeillani kuolaimellisia suitsia - kuolaimetta pärjäsi varsin hyvin. Ava oli hyvin kaunis. Hymyilin vain ja taputin sitä. Yllätyksekseni sen kanssa oleiluun meni puoli tuntia - katsoin karsinasta pois tultuani puhelimeni kelloa. Menin satulahuoneeseen ja hain sieltä Dayan turkoosin harjapakin sekä riimun ja riimunnarun. Olin ostanut vähän aikaa sitten tammalle suitsiin otsapannan, jossa luki ponin nimi. Mielestäni otsapanta oli hieno, mutten ollut vielä päässyt kokeilemaan sitä. Ajattelin mennä tänään koulua Dayalla, joten otsapantakin pääsisi testiin. Avasin Dayan karsinan liukuoven ja laskin harjapakin lattialle. Kävelin sisään karsinaan ja puhelin tammalle rauhallisella äänellä. Se kääntyi korvat hörössä minuun päin. Sujautin riimun ponin päähän. Riimunnarun ollessa kiinni riimussa tein kaltereihin vetosolmun. Hain harjapakista kaviokoukun ja aloin putsaamaan kavioita. Neljä kaviota oli putsattu melko nopeasti helposti irtoavan lian takia. Seuraavaksi aloin harjaamaan enimmät liat karvan seasta kovalla harjalla ja molemmat puolet harjattuani siirryin pehmeään harjaan. Harjauksen jälkeen Dayalla ei ollut enää likaläikkiä karvojensa seassa. Hain satulahuoneesta valkoiset pintelit ja käärin ne kaikkiin neljään jalkaan. Siinä meni tovi, sillä en ollut mikään maailman nopein pinteleiden käärijä. Hain satulahuoneesta satulahuovan ja yleissatulan, jotka nostin Dayan selkään hyvälle kohdalle. Laitoin satulavyön aika löysälle niin kuin aina - kiristin vyön vasta ennen satulaan nousua. Hain satulahuoneesta vielä hackamoren. Ensin irrotin riimun, jonka jälkeen sujautin hackamoren tilalle.
"Ollaanpa sitä tänään kauniina", kuiskasin tammalle hymyillen. Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan Dayaa maneesia kohti. Nyt siellä ei olisi tunteja, joten voisin vain vapaasti ratsastaa. Maneesissa kiristin heti ensimmäisenä satulavyön, jonka jälkeen laskin jalustimet alas. Hetkessä istuin jo satulassa. Pyysin käyntiä ja tamma allani lähti reippain askelin kulkemaan eteenpäin. Menimme käynnissä pari kierrosta käyntiä, kunnes pyysin ravia. Daya lähti ravaamaan energiaa puhkuen ja välillä hörähdellen. Kun olin tehnyt voltteja, ympyröitä ja kaarteita päätin, että alkuverryttely oli valmis. Lähdin harjoittelemaan pohkeenväistöä. Se onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka olin ehtinyt jo ajatella pahinta. Laukkailin hieman ympyröillä ja tein paljon asetusta ja taivutusta. Tamma allani liikkui tänään upeasti! En olisi uskonut!
"Hieno!" kehuin ja taputin Dayan kaulaa.
Tunnin jälkeen annoin ponin kävellä pitkin ohjin ympäri maneesia. Monen kierroksen jälkeen tulin alas satulasta. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat pois kaulalta. Lähdin taluttamaan Dayaa talliin. Karsinassa riisuin ponilta varusteet ja harjasin tamman. Päästin Dayan vapaaksi karsinassaan ja menin itse ulos. Vein varusteet satulahuoneeseen. Minun pitäisi puhdistaa varusteet jossakin välissä, mutta tänään ei ollut vielä sen urakan vuoro. Menin Liekin karsinaan, mukanani vain yksi herkkukeksi, maultaan porkkana. Tuttuun tapaansa poni puhalsi lämpimästi kasvoihini. Tarjosin tammalle keksin, jonka se söi.
"Oikea herkkusuu!" hihkaisin ja painoin pääni ponin harjaan samalla Liekkiä rapsutellen. Toinen kotini oli ilmiselvästi talli!

//Tavoittelen kouluratsastaja-merkkiä. :)

Vastaus:

270vr, kiva tarina! Tässä oli sopivasti kerrontaa.
Saat kouluratsastaja-merkin! ;D

Nimi: Susan

05.02.2018 20:44
Anna mennä, Dee! 4/4

Kun olin saanut Deen harjattua ja varustettua talutin orin tallin käytävälle.
"Tytöt? Ootteko jo valmiita?" kysyin.
"Ollaan, ollaan", Ilona ja Eerika vastasivat lähes yhteen ääneen, mutta melko epäselvästi kuitenkin. Talutin Deen pihalle ohjat pois kaulalta samalla kun Eerika tuli perässäni Foxin kanssa ja Ilona Usvan kanssa. Pihalla kiristin kolmella reiällä satulavyötä, sillä tallissa Dee oli pullistellut hieman sitä laittaessa. Laskin jalustimet alas kummaltakin puolelta. Laitoin ohjat kaulalle ja pidin niistä samalla kiinni kun ponnistin satulaan.
"Onko jo valmista?" Ilona kysyi taputtaen Usvan kaulaa ja katsoen Eerikaa, joka vielä laittoi jalustimia paremman mittaisiksi.
"Kohta", tyttö mumisi.
"Mä oon ainakin valmis. Mun puolesta voitaisiin jo lähteä", sanoin ja pyysin Deen käyntiin. Eerika olikin jo pian valmis ja lähti minun ja Ilonan perään.
"Hyvä, sitten mennään!" Ilona hihkaisi ja pyysi Usvan raviin. Tulin Ilonan ja Usvan jälkeen Deellä, joten minäkin pyysin Deen raviin. Aloin keventämään orin erittäin pomputtavassa ravissa. Saatoin jo kauhistuneena ajatella minkälaista olisi mennä Deellä ilman satulaa! Vilkaisin taakseni ravasiko Eerika perässämme, ja kyllä, hän ravasi hyvää vauhtia metrin päässä Deen hännästä. Keskityin enimmäkseen pysymään selässä ja keventämään oikeaan tahtiin. Deen ravi oli kyllä kerrassaan vaikea pala purtavaksi. Kesti aina kauan ennen kuin sai oikean rytmin.
"Laukataanko?" kysyin tytöiltä, sillä pomputtava ravi alkoi jo tympimään minua. Laukka oli hoitohevoseni tasaisin askellaji, joten todellakin halusin sillon mennä juuri sitä. Oli hetken hiljaista, kunnes Ilona vastasi: "Joo!"
"Käy mullekin!" Eerika huudahti takaani. Ilona nosti Usvalla laukan ensimmäisenä. Minun tarvitsi antaa vain pienet laukkapohkeet ja Dee jo laukkasi kovaa vauhtia Usvaa kiinni. Saatoin kuulla kuinka Eerika nosti laukan takanani ja Fox tempoi eteenpäin lumisessa maastossa. Poninhäntäni, joka tuli kypärän alta, löi tasaista tahtia toppatakkiani vasten. Tunsin viileän ilman pureutuvan kasvoihini ja tiesin jo, kuinka punaisilta poskeni tulisivat loppu päivän näyttämään.
"Wuhuu!" hihkuin orin selässä ja annoin tuolle enemmän ohjaa. Pikkuhiljaa Ilona alkoi hidastamaan Usvan vauhtia ja niin tein myöskin minå ja takanani tuleva Eerika. Jonkin ajan kuluttua kaikki kolme hevosta olivat käynnissä ja löntystelivät eteenpäin rauhallista tahtia.
"Se oli menoa se!" huudahdin innoissani, sillä olisin voinut ottaa saman vaikka heti uusiksi. Annoin Deen kävellä ihan pitkin ohjin, palkinnoksi ihanasta laukasta.
"No niin oli!" Eerika totesi olevansa samaa mieltä takaani.
"Jep", Ilona sanoi edelläni ja kääntyi katsomaan meitä kahta - Eerikaa ja minua.
"Me ollaan kyllä tosi hyvä kolmikko, vai mitä ootte mieltä?" Ilona kysyi ja kääntyi takaisin meno suuntaan taputtamaan Usvan kaulaa. Hymyilin.
"Oon täysin samaa mieltä!" sanoin heti ilman minkäänlaista harkintaa. Asia vain tuli suustani nopeasti ulos.
"Sama täällä", Eerika sanoi. Kumarruin taputtamaan Deetä.
"Sinä se olet mahtava", kuiskasin orille huulillani erittäin leveä hymy.

Vastaus:

300vr

Nimi: Susan

04.02.2018 16:38
Estekurssi I

Istuin lämpimän auton etupenkillä äitini ajaessa. Hän oli suostunut heittämään minut tänään tallille, koska olin niin reippaasti jaksanut kävellä joka päivä tallille ja takaisin. Tämä oli siis palkkio minulle äidiltäni. Äiti kurvasi tallin pihaan. Aukaisin oven ja hyppäsin pois kyydistä.
"Heippa äiti! Nähdään sitten illalla!" huikkasin ennen kuin paiskasin auton oven kiinni. Jäin vilkuttamaan äidilleni sen aikaa, kunnes auto hävisi näkyvistä. Tänään olisi estekurssin ensimmäinen päivä, osallistuin kurssiin Liekillä. Menin talliin, jossa muut osallistujat jo olivatkin kokoontuneet Katatun ympärille.
"Hei kaikille ja ennen kaikkea tervetuloa estekurssille! Estekurssilla tutustumme ensin varusteisiin ja tänään saatamme jopa päästä jo hyppäämään! Huomenna sitten teen teille pienen radan, jonka saatte hypätä. Esteet ovat silloin jokaisen hevoselle sopivia. En tietenkään pakota teitä hyppäämään sellaisia esteitä, joita pelkäätte hypätä, mutta-" Katatu ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun kurssilaiset jo sanoivat yhteen ääneen: "Emme me pelkää!" Katatu naurahti ensin ennen kuin jatkoi.
"Radasta kerron lisää sitten huomenna. Selvä, onko kysyttävää?" Katatu sanoi ja kiersi kurssilaisia katseellaan. Nostin käteni ylös.
"Niin Susan?" Katatu sanoi odottavasti.
"Milloin pääsemme jo hyppäämään?" kysyin heti ja pari muuta nyökyttelivät päätään. Katatu naurahti kaikkien innokkuudelle.
"Sitten kun olemme ensin tutustuneet varusteisiin, eli jos olette kunnolla niin hyppäämään pääsee jo tämän päivän aikana", Katatu kertoi. Nyökkäsin hyväksyvästi ja lähdimme tallin omistajan perässä satulahuoneeseen.
"Tämä tässä on estesatula", nainen sanoi ja taputti mustaa estesatulaa kädellään. Sitten hän otti lyhyen raipan käteensä.
"Esteratsastukseen on lyhyempi raippa", Katatu sanoi ja laittoi raipan taas paikalleen. Kertasimme varusteita, joita esteratsastukseen kuului. Kun olimme saaneet kulutetuksi oikein kokonaisen tunnin aloin kyllästyä. Onneksi juuri silloin Katatu oli esittänyt viimeisen varusteen.
"Nyt laittakaa hepat kuntoon ja tulkaa maneesiin!" Katatu ilmoitti ja otin heti Liekin riimun ja riimun narun sekä harjapakin käsiini. Kävelin tamman karsinalle ja avasin liukuoven. Harjailin Liekin nopeasti sekä annoin sille pari herkkukeksiä, porkkananmakuista, syötäväksi.

Talutin ponitammaa ohjista maneesiin. Liekillä oli estesatula, estehuopa, hackamore sekä pintelit takasissa ja suojat etujaloissa. Maneesissa kiristin parilla reiällä satulavyötä ja laskin jalustimet alas. Pidin vasemmassa kädessäni ohjia ja sujautin jalkani jalustimeen. Ponnistin ja istuinkin ponin selässä. Säädin jalustimia lyhyemmiksi, sillä niiden kuului olla estejalustimien pituiset. Tarpeeksi lyhyet, jotta pääsi helposti kevyeeseen istuntaan. Kun jalustimet olivat hyvän pituiset aloin kävelemään maneesia ympäri oikeassa kierroksessa. Katatu pystytti jonkinlaisen jumppalinjan. Siinä oli ensin tolppien välissä kolmen puomin kasa, sitten puomi, tolppien välissä kolmen puomin kasa, puomi ja tolppien välissä kolmen puomin kasa. Se näytti tällä hetkellä aika helpolta.
"Noniin aloitetaan! Ensin alkuverryttely nopeaan tahtiin, että ehditään hyppäämään!" Katatu ohjeisti ja alkoi jakamaan neuvoja istunnasta sun muusta sellaisesta. Kun alkuverryttely oli ohi Katatu ilmoitti: "Kääntykää näitä puomeja kohti ja menkää ravissa kevyessä istunnassa ja kun olette päässeet viimeisen puomin yli nostatte seuraavasta kaarteesta laukan ja laukkaatte kevyessä istunnassa pitkän sivun keskikohtaan asti." Olin ensimmäinen joka lähti kokeilemaan. Käänsin Liekin kohti puomeja ja nousin jalustimien varaan kevyeen istuntaan. Liekki meni hienosti puomejen yli. Viimeisen puomin jälkeen istuin satulaan ja nostin kaarteesta laukan. Nousin jälleen kevyeeseen istuntaan ja laukkasin pitkän sivun keskikohtaan. Siirsin tamman raviin ja sitä myöten käyntiin. Käynnissä teimme pari volttia antaen muille tilaa mennä. Noin teimme pari kertaa, kunnes Katatu käski meidän pysähtyä ja jäädä hyville paikoille pois uran lähettyviltä.
"Laitan ensimmäiseksi esteeksi ristikon ja sen jälkeen tulee tavalliset puomit", Katatu sanoi ja teki niin kuin oli sanonutkin.
"Susan, tule sinä ensimmäisenä. Ole rento satulassa, ettei Liekki ryntää esteelle. Ristikon jälkeen hevoset yleensä nostavat aina laukan, mutta jos eivät niin nostakaa laukka vasta seuraavasta kaarteesta. Muistakaa vaihtaa siinä kaarteessa myöskin myötälaukka, jos sitä ei teillä vielä ole. Sitten tulette saman uudestaan, mutta laukassa. Onko asia selvä?" Katatu kertoi ja lopussa kysyi kysymyksen. Kun kaikki olivat nyökytelleet päätään nainen antoi minulle luvan aloittaa. Pyysin Liekin raviin ja lähdimme etenemään kohti estettä. Äkkiä poni nosti itekseen laukan ja rynni kohti estettä. Kaikki sujui onneksi hyvin, vaikka laukassa mentiinkin.
"Rauhoita Liekki! Rentoudu! Pidä tuntuma! Ohjaa, ohjaa. Hyvä! Hienoa!" Katatu antoi ohjeita. Rentouduin ja sain Liekin rauhallisemmaksi. Laukkasimme uudestaan esteen yli ja sen jälkeen olevien puomien myös. Kun viimein pysähdyimme paikalle, mistä olimme lähteneetkin Katatu alkoi puhumaan mitä olisi voinut tehdä paremmin.
"Liekki rakastaa hyppäämistä ja siksi se ryntää esteelle. Sinun täytyy olla tiukka! Seuraavalla kerralla hengitä vain sisään ja ulos sekä pidä tuntuma. Et saa vetää ohjista, mutta sinulla täytyy olla tuntuma. Ymmärrätkö? Vaikka oletkin kevyessä istunnassa ohjat eivät voi roikkua!" Katatu sanoi.
"Okei, yritän parhaani seuraavalla kerralla", vastasin ja taputin Liekin kaulaa hymyillen.
"Muuta en vaadikaan", Katatu naurahti ja oli seuraavan vuoro hypätä.
Oli viimeisen hyppykerran vuoro. Katatu oli laittanut jumppaesteet pystyyn ja niiden korkeus oli 70cm - ei niin korkeita mitä Liekillä pystyi hyppäämään, mutten halunnut itse hypätä 80cm. Pyysin Liekin raviin ja istuin tiiviisti satulassa pitäen tuntuman yllä. Noustessani ennen estettä kevyeeseen istuntaan pidin huolen, etteivät ohjat roikkuneet. Liekki hyppäsi ensimmäisen esteen yli upeasti. Sitten seuraavan ja viimeisenkin yli. Laukkasimme saman vielä kerran uudestaan.
"Hienosti meni!" Katatu kehui. Hymyilin ja taputin Liekkiä. Tamma oli mennyt aivan älyttömän hienosti! Nyt piti vain odottaa, että muut saivat hypättyä vielä kertaalleen niin voisin harjata Liekin puti puhtaaksi! Huomenna sitten vain uudestaan.

Vastaus:

300vr, hyvä tarina. :)
Saat esteratsastaja-merkin!

Nimi: Susan

03.02.2018 07:19
Anna mennä, Dee! 3/4

Tulin tallille heti koulun jälkeen. Dee oli tarhassa, joten ajattelin siivota hoitohevoseni karsinan sillä välin. Hain talikon ja kottikärryt ja aloitin hommani. Heittelin kaikki lantakikkareet kärryyn tehden huolillista työtä. Minulle oli tärkeää, että hevosella oli hyvät oltavat omassa karsinassaan. Kävin tyhjentämässä kärryt lantalassa ja vein ne takaisin paikoilleen, mistä ne olin käynyt hakemassakin. Sen jälkeen kävelin satulahuoneeseen ja nappasin mukaani harjapakin ja riimun sekä riimunnarun. Jätin mustan harjapakin karsinan läheisyyteen ja lähdin hakemaan Deetä tarhasta. Heti astuessani ulos tallista kipsahka pakkasilma paiskautui vasten kasvojani. Kävelin hoitohevoseni tarhan luokse ja otin sen kiinni. Olin laittanut orille toppaloimen ja se tosiaankin oli tällaisella kelillä tarpeen.
"Nyt mennään maastoon!" hihkaisin hevoselle ja taputin sen kaulaa. Karsinassa puhdistin ensin kaviot ja sitten harjasin koko hevosen.
"Moi Susan", Eerika huikkasi karsinan suulta. Siirsin katseeni Deestä tyttöön, joka nojaili karsinan oven pieleen.
"Moiii", vastasin hymyillen.
"Maastoon menossa?" kaverini kysyi. Riisuin Deeltä ensin loimen ennen kuin vastasin Eerikan esittämään kysymykseen.
"Joo. Ajattelin taas mennä maastoon", sanoin ja kävin viemässä toppaloimen satulahuoneeseen omalle paikalleen. Satulahuoneessa lähes törmäsin erääseen hoitajaan.
"Moi, olen Susan", kerroin hymyillen hieman nolona.
"Itse olen Ilona", Ilonaksi esittäytynyt hoitaja sanoi. Eerika tuli myöskin satulahuoneeseen seuraksemme. Olimme hetken hiljaa.
"Mentäisiinkö kolmistaan maastoon?" Eerika kysyi ja katsoi vuorotellen meitä kahta odottavan näköisenä.
"Kuulostaa hyvältä. Olin muutenkin aikonut käydä maastossa ja seura kelpaa varsin hyvin", vastasin äänessäni innostusta. Ilona nyökytteli päätään.
"Kyllä se sopii!" hän huikkasi.
"Jes!" me kaikki kolme hihkaisimme yhteen ääneen.

//En ole pariin päivään päässyt kirjoittelemaan. Yhtenä päivänä oli suntuubissa se päivityskatkokin, mikä lie olikaan. Nyt kuitenkin sain jonkunlaisen tarinan aikaiseksi.^^

Vastaus:

120vr

Nimi: Susan

30.01.2018 17:41
Anna mennä, Dee! 2/4

Nostin Deen selkään mustan yleishuovan. Onneksi orille ei tarvinnut laittaa pinteleitä, sillä silloin Eerika olisi joutunut odottamaan melko kauan! Nostin pian satulankin hoitohevoseni selkään ja asetin sen hyvälle kohdalle. Olin laittamassa satulavyötä kiinni, mutten saanut. Jouduin menemään toiselle puolelle ja löysäämään sieltä pari reikää, että vihdoinkin sain satulavyön ensimmäiseen reikään. Kun palasin hackamore mukanani huomasin satulavyön olevan aivan löysällä. Hevonen oli siis pullistellut! Nopeasti menin kiristämään satulavyön, jotta Dee ei ehtinyt pullistamaan mahaansa.
"Joko on valmista?! Corn on jo täysissä varusteissa!" Eerika ilmoitti. En heti vastannut, sillä laitoin Deelle nopeasti hackamoren, jonka hevonen antoi laittaa itselleen hienosti.
"Olen valmis!" huudahdin ja avasin karsinan liukuoven auki, jotta pääsisimme ulos karsinasta. Otin ohjat pois kaulalta käsiini ja lähdin taluttamaan Deetä ulos karsinasta Cornin ja Eerikan perässä.
"Tämä tulee olemaan niin hauskaa!" hihkuin innoissani ja huomasin kuinka kaverini kääntyi katsomaan minua nyökäten.
"Todellakin!" hän sanoi ja hymyili. Pihalla kiristin vielä satulavyön ja laskin jalustimet alas. Ollessani hevosen vasemmalla puolella asetin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni jalustimen varaan. Heilautin jalkani toiselle puolelle satulaa - ja näin istuinkin jo satulassa! Säädin jalustimien pituutta hieman sopivammaksi, jonka jälkeen vilkaisin Eerikaa hymyillen.
"Mennäänkö?" kysyin.
"Mennään!" tyttö vastasi hänkin innoissaan ja lähdimme kohti tilan peltoja. Annoin orin kävellä pitkin ohjin, kaula suorana löntystellen. Käynti tuntui jo näin melko pomputtavalta ja pelkäsin jo pahinta - minkälainen olisi hevosen ravi? Huokaisin hiljaa ja taputin Deen kaulaa. Tuskin nyt heti ensimmäisellä raviaskeleella putoaisin kyydistä, mutta vain tuskin.
"Aika kaunista", totesin ja kuulin Eerikan tuhahtavan Cornin selässä.
"Jos tämä on sinusta vain "aika kaunista", niin mitä se kaunis sitten on?" Eerika naurahti ja katsoi minua kysyvästi odottaen minun vastaavan hänen kysymykseensä.
"Okei, okei! Tänään on todella kaunista!" sanoin ja pian me molemmat nauraa räkätimme puheillemme. Olimme kyllä hyvä pari!
"Katso, olemme jo kohta pellolla!" hihkaisin nähdessäni aukean pellon siintävän edessämme. Näin talvisaikaan pelto näytti mahdottoman isolta ja aukealta!
"Ravataanko vähän?" Eerika kysyi, kun olimme päässeet pellolle.
"Joo, ravataan vain", vastasin iloisena. Corn lähti ensin ravaamaan Eerika selässään keventäen. Maiskutin ja pyysin Diskantin raviin. Huomasin heti kuinka pompin satulassa. Keventäminen auttoi hieman.
"Eerika! Nyt laukataan!" huusin edelläni ratsastavalla tytölle, joka lähti heti Cornin kanssa laukkaan. Pyysin Deetä laukkaamaan ja yllätyksekseni hevosen laukka oli tuon tasaisin askellaji.
"Anna mennä, Dee!" huudahdin. Tuuli puhalsi kasvojani kiitäessämme pellolla - minä ja Dee sekä Eerika ja Corn. En olisi millään halunnut lopettaa laukkaamista, mutta hevosemme alkoivat jo väsymään. Ravasimme hetken, kunnes siirsimme molemmat hoitohevosemme käyntiin.
"Se oli aivan mahtavaa!" sanoin hymyillen niin leveästi kuin ikinä pystyin. Eerikan kasvoilla oli lähes samantapainen ilme.
"Jep! Lauantaina sitten maastoon kahdestaan, eikö?" Eerika kysyi hymyillen ja taputti Cornia.
"Todellakin", hihkaisin. Annoin Deen kävellä pitkin ohjin, kun lähdimme takaisin tallia kohti. Pudotin jalkani jalustimista ja pyörittelin niitä. Liikuttelin kenkien sisällä varpaitani, jotka olivat hieman kylmettyneet ollessaan paikallaan niin kauan aikaa kenkieni sisällä. En kuitenkaan välittänyt varpaistani, sillä tänään oli ollut niin kiva päivä!

Vastaus:

250vr, sisällöllisesti ja kielellisesti hyvä tarina! :)
Saat maastoratsastaja-merkin

Nimi: Susan

30.01.2018 15:50
Keijukaisseikkailut ~ Kolmas osa

Sinertävä ori laskeutui vierelleni ja pudisteli päätään.
"No mikä nyt on?" kysyin ärtyneenä, kun hevonen ei ollut edes huomannut tippumistani metsässä. Ori hörähti puski olkapäätäni.
"Sano nyt jotain!" lähes huusin kauniille hevoselle. Apeana tuo käveli pari askelta sivummalle pimeään metsään päin.
"En voi. En siellä. Minun on oleva vartijasi, mutta jos keijukaispalatsiin astun en puhu enää", sinertävä ori lausui apeana ja roikotti päätään alhaalla. En voisi viedä häneltä puhekykyä oman turvallisuuteni vuoksi. En vain pystyisi siihen. Mieluummin puolustaisin itse itseäni.
"Olet vapaa", kuiskasin ja menin hevosen luokse koskettamaan tuon lämmintä turpaa. Orin siivet muuttuivat sinertäviksi, kuten myöskin hänen sarvensa. Tunsin jotakin kaulassani ja huomasin perintökoruni - olin saanut sen takaisin.
"Kiitos. Olen ikuisesti sinulle kiitollinen", ori sanoi ja kumarsi. Näin kuinka toinen oli helpottunut ja kiitollisen näköinen. Hymyilin.
"Mutta tarvitset suojelian. Jonkun. Muun. Kuin. Minut", hevonen puhui ja pätki lauseensa osiksi. Hänen huomionsa oli kiinnittynyt johonkin vihreään... peikkoon! Peikko oli sama kuka oli auttanut minut tänne.
"Minä olen Bob. Olen uusi suojeliasi", Bobiksi esittäytynyt peikko mörisi ja nyökkäsi sinertävälle orille.
"Hyvästi. Ja onnea", ori lausui ja lähti laukkaamaan pimeään metsään harja hulmuten. Bob asteli lähemmäs ja ojensi kätensä. Tartuin tuon karkeaan käteen ja käsikkäin lähdimme kohti porttia. Portti aukeni itsestään ja myöskin sulkeutui omatoimisesti. Keijut kokoontuivat riviin molemmille puolilleni, kuitenkin niin, että minulle ja suojelialleni jäi tilaa kävellä. Kävelimme suureen palatsiin, aina sisälle asti. Sisällä oli avaraa ja keijukaiset kokoontuivat ympäri suurta salia.
"Eläköön uusi johtajamme! Eläköön! Eläköön!" keijukaiset huusivat ja juhlat alkoivat sillä samalla sekunnilla. Uusi maailma. Uusi työ. Uudet ystävät.

Vastaus:

110vr
Saat Mieikuvitusmaailma-merkin.

Nimi: Susan

29.01.2018 19:43
Anna mennä, Dee! 1/4

Kävelin reppu selässäni kohti tallia. Olin ajatellut näinä kahtena päivänä ratsastaa ja ulkoiluttaa Deetä - Liekki ja Daya saisivat kummatkin pari vapaa päivää. Kävisin kahdella toisella hoitohevosillani vain pienillä lenkeillä taluttaen. En halunnut joka päivä rasittaa raskaalla liikunnalla, vaan halusin pitää välillä hoidokeilleni päiviä, jolloin he saisivat levätä. En tiennyt oliko siinä yhtikäs mitään järkeä, mutte halusin kokeilla. Tänään menisin laukkaamaan Deen kanssa pellolle ja huomenna menisin normaaliin maastoon. Näin olin ainakin suunnitellut, mutten tiennyt tulisivatko suunnitelmani vielä muuttumaan - ja jos ne muuttuisivat en uskoisi ainakaan, että kamalan paljoa.
Talli häämöttikin vähän ajan kuluttua edessäni. Olin päässyt tallilla vasta koulun jälkeen, sillä tänään oli maanantai. Menin heti ensimmäiseksi rapsuttelemaan Liekkiä, sitten Dayaa ja lopuksi Diskanttia. Menin heppojen tervehtimisen jälkeen satulahuoneen poikki tallihuoneeseen, jossa huomasin kaverini Eerikan.
"Moi Eerika!" huikkasin, avasin kaappini oven ja sulloin violetin reppuni sinne. Eerika söi suunsa puhtaaksi, kunnes tervehti minua.
"Hei, tuutko laukkaamaan pellolle jonkun hoitsusi kanssa? Ajattelin itse mennä Deellä", kysyin heti hymyillen. Suljin kaappini oven ja katsahdin kysyvästi Eerikaan.
"Ja vielä kysyt!" tyttö hihkaisi ja ahmi ruokansa loppuun.
"Tiesin, että suostut!" naurahdin ja lähdin edeltä satulahuoneeseen. Eerika tuli perässäni ja sulki perässään tallihuoneen oven kiinni.
"Kellä aiot mennä?" kysyin samalla kun nappasin Deen riimun ja riimunnarun sekä mustan harjapakin mukaani. Eerika hymähti mietteliäänä ennen kuin vastasi kysymykseeni.
"Voisin mennä Cornilla. Se taitaa kaivata liikuntaa", Eerika sanoi hetken päästä. Nyökkäsin ja lähdin kohti Deen karsinaa. Cornin ja Deen karsinan välillä oli vain Dayan karsina, joka tietysti haittasi toisillemme juttelua, muttei sentään paljoa. Tällä kertaa Eerika ei sentään kuulisi, vaikka juttelisinkin hoitohevoselleni! Ori hörähti tervehdykseksi, kun avasin liukuoven ja laskin harjapakin maahan.
"Oliko ikävä?" kysyin ja astelin sisään karsinaan. Kun liikuin Deetä kohti ori siirtyi sivummalle, joka oli hieman ärsyttävää. Sain pian kuitenkin sujautettua riimun hevoselle päähän.
"Vai sitä ollaan tuollaisella tuulella!" hymähdin tehtyäni vetosolmun, jotta riimun naru pysysisi kalterissa kiinni. Ori vaikutti olevan hermostunut, mutta kun olin tarjonnut sille pari omenan palasta se rauhoittui kummasti.
"Hassu!" naurahdin ja taputin hevosen kaulaa. Kävin hakemassa harjapakista kaviokoukun, jolla puhdistin kaviot. Dee nosti kaviot hienosti ylös, mutta lika ei veinannut millään lähteä. Oli aina kova työ saada yhdestä kaviosta kovettunut kökkäre irtoamaan.
"Miten sujuu?" Eerika kysyi juuri kun olin saanut viimeisenkin kavion putsattua. Kävelin karsinan ulkopuolelle kaverini luokse ja pudotin kaviokoukun harjapakkiin.
"Olen vasta saanut puhdistettua kaviot, lika oli niissä aika kovassa", puuskahdin ja otin kaviokoukun tilalle kovan harjan.
"Ottiko noin koville?" Eerika naurahti ja taputti mukamas lohduttavasti olkapäätäni. Minun oli myöskin pakko nauraa kaverini jutuille.
"Joko olet itse valmis?" kysyin vuorostani.
"Olen harjannut jo Cornelian, mutta en varusta sitä vielä. Harjaan sen vaikka vielä kertaalleen", Eerika sanoi hymyillen ja lähti hoitohevosensa karsinan luokse.
"Okei, kiitos kärsivällisyydestä", naurahdin perään ja menin harjaamaan Deetä.

//Näillä kaikilla neljällä osalla tavoittelen Maastoratsastaja-merkkiä. Jokaisesta osasta voi antaa aina virtuaalirahat, eli tästä myös ja seuraavasta myöskin erikseen.^^ Vielä en päässyt ihan aiheeseen, mutta seuraavassa osassa sitten.

Vastaus:

230vr

Ok :)

Nimi: Susan

29.01.2018 19:03
Keijukaisseikkailut ~ Toinen osa

Puristin silmäni tiukasti kiinni syöksyessämme pimeään metsään. Eikä kulunut aikaakaan kun otteeni irtosi ja rojahdin maahan. Sinertävä ori laukkasi pian näkymättömiin ja jäin yksin pimeyteen. Nousin ylös ja lähdin lentämään suuntaan mihin hevonen oli kadonnut. Sydän rinnassani jyskytti niin lujaa, että pelkäsin sen pompsahtavan kurkustani ulos. Yritin rauhoittua, mutten pystynyt. Näin edessäni liikettä. Pysähdyin kuin seinään ja katsoin pimeyteen siristellen silmiäni. Eikai se ollut ollut mitään?
"Peikko!" kiljaisin lujaa nähdessäni pienikokoisen vihreän peikon löntystelevän minua kohti. Sen hampaat sojottivat ties minne sattuu, joka sai sen näyttämään pelottavalta. Ehdin pelätä jo pahinta, kunnes peikko kumarsi syvään.
"Haluaisiko neiti kokeilla taikapulveria? Olet näköjään pudonnut hevosesi kyydistä, haluan auttaa sinua", peikko selitti mörisevällä äänellään ja heilutteli kädessään pientä kangaspussia, joka oli sidottu ruskealla narulla kiinni.
"Pääseekö sillä keijukaispalatsiin?" kysyin hymyillen ja kyykistyin valkeassa mekossani, jotta minun ei tarvitsisi katsella alas päin kohti peikkoa.
"Kyllä", peikko naurahti ja ojensi pussin minulle. Nyökkäsin kiitollisena peikon avusta. Nappasin pussin käteeni ja katsahdin kysyvästi peikkoon.
"Mitä minun täytyy tehdä?" kysyin.
"Ota pussista jauhetta ja ripottele päällesi. Silloin heität pussin nopeasti minulle ja katoat hetkeksi pimeyteen. Älä huoli, jos pidätät hengitystäsi sinulle ei käy mitään", peikko sanoi nopeasti ja riuhtaisi pussin kädestäni. Enkö saisikaan käyttää taikapulveria? Peikko työnsi vihreän kätensä pussiin ja heitti erikoista juttua päälleni. En ehtinyt tekemään mitään kun jo katosin pimeyteen. Peikon ohjeiden mukaan pidätin hengitystäni. Mitä minulle nyt käy? Entä jos jään tänne? Peikko ei ollut kertonut enempää! Huoleni kuitenkin haihtuivat heti kun huomasin olevani maan kamaralla. Haukoin henkeä ja tasasin sydämeni sykkeen. Huomasin edessäni kokoavan keijukaispalatsin. Olin perillä omassa valtakunnassani!

Vastaus:

110vr
Ihanan mielikuvituksellisia tarinoita nämä! :)
Valitettavasti ei aivan riitä vielä Mielukuvitusmaailma-merkkiin. :/

Nimi: Susan

28.01.2018 18:30
Kiiruhdin tallille juoksu jalkaa, sillä tänään olisi ensiapukurssi, jolle olin ilmottautunut. Siellä ilmeisesti kerrottaisiin mitä erilaisissa tilanteissa pitäisi tehdä tai jotakin muuta vastaavaa. Olin kuitenkin innoissani kurssista, sillä se olisi ensimmäinen kurssini, jonka kävisin. Pian olinkin jo tallilla, tosin hengästyneenä, muttei se haitannut. Huomasin muut osallistujat myöskin. Katatu kertoi kaikenlaista hevosiin haavoihin liittyvää ja sen jälkeen vielä tallin eläinlääkäri puhui. Hän kertoi, että itsekin voisi tehdä mitä vain! Jos hoitohevosilleni tulisi jotakin naarmun tapaisia tämän jälkeen osaisin hoitaa nekin helposti.
Ensiapukurssi oli sujunut toistaiseksi ihan hyvin. Olin oppinut kurssilla monia asioita, joista olisi tulevaisuudessa hyötyä. Kurssin loputtua menin harjailemaan Diskanttia sen harjoilla, jotka olin vasta ostanut sille.
"Jos sinulle sattuu jotakin pientä emme tarvitse eläinlääkäriä paikalle - voin hoitaa sinut itse!" hihkaisin ja halasin oria.
"Minä osaan nyt", mutisin ja jatkoin harjaamista.

//Tästä tuli ihan mahdottoman lyhyt, mutten paljoa keksinyt sisältöä tähän :/

Vastaus:

65vr

Nimi: Susan

28.01.2018 12:32
Keijukasseikkailut ~ Ensimmäinen osa

"Susan", hevonen kuiskasi minulle. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti sinertävää hevosta, jonka selässä kasvoi siivet.
"Anna lahjasi", kaunis ori kuiskasi ja katsoi kaulassani roikkuvaa keijukaiskorua. Irrotin korun ja puristin sen nyrkkini sisään.
"Anna", hevonen kuiskasi taas ja astui pari askelta lähemmäs. Työnsin nyrkkini kohti hevosta ja avasin käteni. Kultainen keijukaiskoru säteili kirkkaasti ja yllätyksenä hevonen ahmaisi sen suuhunsa.
"Ei", sanoin ja katsoin muualle. Isoäitini antama perintökoru killui nyt maagisen hevosen vatsassa. Koru oli ollut minulle tärkeä. Pian huomasin kuinka sinertävän hevosen otsaan kasvoi kultainen sarvi ja sen siivet muuttuivat myöskin ihmeellisiksi, kultaisiksi ja säihkyviksi.
"Arvoisa keijukaiskuningaskunnan perillinen, pyydän lupaa kuljettaa sinut palatsiisi", ori kertoi ja kumarsi.
"Saat luvan", vastatessani myönteisesti tunsin selässäni erikoisen tunteen. Kun katsoin taakseni huomasin kaksi kultaista siipeä, joissa oli kauniita kuvioita. Heiluttelin niitä ja nousin ilmaan. Hymyilin iloisesti tuntiessani tavalliset arkivaatteeni vaihtuen valkeaan mekkoon ja tuntiessani harteilleni laskeutuvan valkoisen viitan. Pääni päällä tuntui painoa ja kosketin päälakeani kädelläni - tunsin hiusten sijasta kruunun.
"Enkö pääse näillä muka itse?" kysyin sinertävältä orilta, jonka katse pysyi minussa. Hevonen pudisteli päätään.
"Et. Matka on vaarallinen ja tarvitset minua mukaasi." Nyökkäsin ja laskeuduin hiljaa orin selkään. Tarrasin kiinni hevosen sysimustasta hehkuvasta harjasta kiinni ja tuo lähti laukkaamaan tummaa metsää kohti.

//Tavoittelen tällä ja seuraavaksi ilmestyvillä Keijukaisseikkailut-osilla Mielikuvitusmaailma-merkkiä. :]

Vastaus:

100vr
Kiva tarina, vaikuttaa hyvältä "sarjalta"! ;)

Nimi: Susan

28.01.2018 10:16
Istuin tallihuoneessa syömässä eväitäni. Olin ajatellut ratsastaa tänään Liekillä koulua, kun kerta kouluratsastuskisatkin lähestyvät. Ensin kyllä siivoisin tamman karsinan, nyt kun se oli pihalla toppaloimi päällään riehumassa tarhassaan. Hain kottikärryt ja talikon Liekin karsinan vierelle ja aukaisin liukuoven. Työnsin kottikärryt sisään ja otin käsiini talikon. Aloin heittelemään lantakikkareita kärryyn. Kun karsina oli puhdas kövin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan ja vein ne omille paikoilleen. Kävin hakemassa satulahuoneesta kaiken tarvittavan karsinan lähelle, jottei minun tarvitsisi koko ajan rampata satulahuoneesta Liekin karsinaan. Otin ruskean riimun ja siihen kuuluvan ruskean riimunnarun mukaani kun lähdin hakemaan Liekkiä tarhastaan. Se hirnahti tervehdykseksi ja minä naurahdin.
"Hei tyttö!" huusin sille jo kaukaa. Otin sen kiinni ja talutin omaan karsinaansa. Annoin ponille herkkukeksin, omenenmakuisen sellaisen. Hymyilin kun Liekki puhalsi lämmintä höyryä kasvoihini. Hain harjan ja harjasin tamman, jonka jälkeen puhdistin sen kaviot.
"Hei Susan", kuulin karsinan ovelta tutun äänen. Käännyin katsomaan ja näin Eerikan hymyilevät kasvot.
"Hei Eerika!" sanoin ja menin halaamaan tyttöä.
"Oletko menossa ratsastamaan Liekillä? Maastoako?" Eerika kysyi.
"Joo, menen ratsastamaan Liekillä, mutten maastoa. Ajattelin mennä maneesissa koulua", vastasin ja hain karsinan ulkopuolelta ruskean yleishuovan, jonka asetin Liekin selkään. Eerika hymähti.
"Okei, mennään sitten lauantaina maastoon niin kuin sovittiin!" Eerika totesi ja lähti omiin hommiinsa. En ehtinyt sanoa mitään sen kummempaa vastaukseksi.

.....

Olin maneesissa, jossa ei tällä hetkellä ollut tuntia. Kiristin satulavyötä parilla reiällä ja laskin jalustimet. Nousin Liekin selkään rauhallisesti. Painoin pohkeillani ja tamma allani lähti reippaaseen käyntiin. Kävelimme pari kierrosta, kunnes maiskutin ja pyydin Liekkiä ravaamaan. Aloin keventämään. Tein voltteja, pääty-ympyröitä ja kaikenlaisia kiemuroita. Kokeilin myöskin taivutusta, asetusta ja pohkeenväistöä. Vaikkei Liekki mikään maailman paras ollutkaan kyllä se osasi nämä asiat kohtalaisen hyvin. Istuin alas satulaan ravissa ja nostin yhdestä maneesin kulmasta laukan. Laukkasin koko pitkän sivun ja siirsin Liekin taas käyntiin pienellä pidätteellä. Tunsin kuinka ponitamman ravi kiihtyi allani, tuo halusi selvästikin laukata enemmän! Seuraavassa päädyssä ohjasin Liekin ympyrälle ja nostin laukan. Laukkasin ympyrää neljä kierrosta, jonka jälkeen otin ponin raviin takaisin. Se tuntui heti menevän paljon hiljempaa. Olin omasta mielestäni ratsastanut jo tarpeeksi, joten tein loppuverryttelyn ja pyysin Liekin käyntiin.
"Menit hienosti", sanoin samalla kun taputtelin kävelevän hoitohevoseni kaulaa.

Vastaus:

200vr.

Nimi: Susan

27.01.2018 14:38
Daya karsinan lattiaa kuopi
Tylsyydessään siinä ruopi
Dee karsinassaan hirnui
Aamupalaa itselleen kinui
Liekki ulkona laukkasi
Harja silläkin hulmusi
Varpaita jo palelsi
Pollea vielä halasin
Tallihuoneessa eväät söin
Käteni kaapin oveen löin
Sen jälkeen poistuin tallilta
Rakkahalta paikalta

//joku pieni epämääräinen runo tähän väliin :'D

Vastaus:

30vr

Nimi: Susan

27.01.2018 13:52
Puin kotona rauhassa ratsastusvaatteet päälleni. Tänään oli lauantai ja ajattelin ratsastaa niin Liekin, Dayan ja uuden hoitohevoseni Diskantin eli Deen. Dee oli rodultaan kanadanhevonen, komea ori. Haukottelin pakatessani pari kolmioleipää, omenan ja mehua eväsrasiaani. Ajattelin olla tallilla koko päivän aina ilta kuuteen asti, jolloin minun täytyisi tulla takaisin kotiin. Sen takia otin erillise rasian ja laitoin sinne eiliseltä jäänyttä makaroonilaatikkoa, joka sattui olemaan lempiruokaani. Nappasin keittiön laatikosta reppuuni vielä eväsrasiaan haarukan ja veitsen sekä ketsuppipullon. Laitoin reppuni kiinni ja lähdin pukemaan ulkovaatteita päälle.

.....

Reppu selässäni tarvoin tietä pitkin tallille.
"Olisi tuplasti kivempi jos saisin aina kyydin", mutisin, mutta unohdin inhottavan kävelymatkan huomatessani tallin. Kävelin reippais askelin sisälle lämpöiseen rakennukseen. Suunnakseni otin tallihuoneen. Sinne päästyäni avasin kaappini ja heitin reppuni sinne. Eerika oli pöydän ääressä syömässä leipää.
"Hei", sanoin ja hymyilin tytölle. Istuin häntä vastapäätä pöydän toiselle puolelle.
"Hei", Eerika vastasi, "haluatko lähteä kanssani maastoon?" Tarjous oli hyvin houkutteleva, eikä siitä pystynyt kieltäytymään.
"Toki", vastasin. Silloin älysin, etten ollut ostanut Deelle mitään varusteita, joten en voinut ratsastaa sillä.
"Diskantilla ei ole vielä varusteita, mutta voin mennä joko Liekillä tai Dayalla", sanoin ja nousin ylös tuolista. Eerika ahmi loput leipänsä nopeasti.
"Mennään!" tyttö huudahti ja säntäsi ulos tallihuoneesta minä hänen perässään nauraen. Satulahuoneessa me kummatkin pysähdyimme.
"Niin olen siis Eerika, ja hmmm... menen vaikka Cornilla", Eerika sanoi huvittuneena siitä, ettemme esittäytyneet toisillemme aijemmin. Ehkä meistä tulisi ajan mittaan hyviä kavereita!
"Olen Susan, tiesin kyllä nimesi jo ennestään. Itse ajattelin mennä Dayalla, en ole mennyt sillä vielä kertaakaan", sanoin ja naurahdin lopussa. En voinut tietää yhtään minkälainen maastoreissusta tulisi.
"Okei! Sitten vaan ratsastamaan!" Eerika huudahti innoissaan ja otti Cornille hoitosetin. Minä taas otin hoitosetin Dayalle.
"Hassua, eikö Cornin karsina olekin Dayan karsinan vieressä?" naurahdin ja nappasin myöskin toiseen käteeni Dayalle turkoosit riimunnarun ja riimun. Eerika näytti mietteliäältä, kun hän katsoi minua.
"Joo, niin taitaa olla", tuo sanoi hetken päästä hymyillen.
"Ei tarvitse ainakaan huudella toiselle puolelle tallia, jos tulee asiaa", nauraa räkätin vedet silmissä. Eerika yhtyi nauruun myöskin.
"Mikä sai sinut tänne?" tyttö kysyi minulta kun kävelimme kohti Cornelian ja Dayan karsinoita. Mietin hetken aikaa sopivaa vastausta.
"Hevoset ja ponit, rakastan niitä!" sanoin ja väläytin hymyn uudelle kaverilleni. Hän nyökkäsi.
"Sama täällä", Eerika totesi ja naurahdimme kummatkin. Päästessäni Dayan karsinan luokse avasin liukuoven ja jätin harjapakin karsinan ulkopuolelle tallin lattialle. Riimu ja -naru kädessäni menin Dayan luo ja laitoin sen kiinni. Tarjosin sille yhden taskustani yhden porkkanan palasen, joka oli jäänyt sinne eiliseltä.
"Hei tyttö. Ollaanpa sitä tänään kauniina", sanelin ja silitin tamman silkinpehmoista turpaa paljaalla kädellä.
"Puhuitko minulle?" Eerika naurahti viereisestä karsinasta.
"Todellakin!" naurahdin ja hain kaviokoukun. Putsasin kaikki neljä kaviota, jonka jälkeen harjasin Dayan ensin kovalla harjalla ja sitten pehmeällä. Nyt kädessäni oli pääharja, jolla harjasin ponitamman pään. Selvitin myöskin harjan ja hännän apunani kamman lisäksi selvitysspray. Letitin vielä tamman otsatukan ja laitoin sen kiinni yhdellä mustalla kuminauhalla. Nyt hoitohevoseni oli varsin suloinen!
"Eerika, tule sanomaan mitä mieltä olet neidin kampauksesta", sanoin kuuluvalla äänellä ja pian kaverini tulikin jo katsomaan Dayaa.
"Oho, se on kokenut muodonmuutoksen karvaisesta heinäkasasta prinsessaksi", Eerika sanoi totisena, eikä voinut kuin nauraa.
"Tule itse katsomaan miten nätiksi olen Cornin harjannut!" Eerika sanoi ja lähti minä perässään oman hoitohevosensa karsinaan.
"No olet kyllä taitava! Ihan kuin karva kiiltelisi", sanoin hymyillen.
"Eikä mikään ihme, olenhan ammattiharjaaja", tyttö hymähdi huvittuneena ja minä nauroin taas. Tiesin jo, että kun olisin päässyt kotiin poskeni olisivat ihan poikki hymyilemisestä ja nauramisesta! Palasin takaisin Dayan karsinaan ja hain tammalle violetin satulahuovan, jossa oli Moonlightin logo. Asetin huovan hyvälle paikalle ponin selkään ja katsoin, ettei se vain mennyt ryttyyn tai etteivät karvat jääneet sen alle inhottavasti. Seuraavaksi hain mustan yleissatulan, jonka ähkien nostin Dayan selkään. Satuloita nostellessa sai itsekin enemmän voimaa! Kävin vielä hakemassa pintelit, jotka kaikki neljä käärin Dayalle. Sen jälkeen sujautin ponitammalle hackamoren.
"Olen valmis, entä sinä?" kysyin Eerikalta, joka touhusi viereisessä karsinassa. Kuului ensin vain hymähdys.
"Joo, mä oon nyt valmis", uusi tuttavuuteni sanoi ja lähti taluttamaan Cornia ulos tallista. Lähdin itse pian heidän jälkeensä - jättäen tietysti matkaa heppojen väliin - Dayan kanssa. Ulkona kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja nousin selkään. Tässä hommassa Eerika oli paljon nopeampi, sillä kun minä vasta nousin satulaan hän oli jo täysin lähtövalmiina.
"Mennäänkö jo?" Eerika kysyi ja minä nyökkäsin. Corn ja Eerika lähtivät ensimmäisenä liikkeelle. Painoin hieman pohkeillani ja Daya lähti heidän peräänsä.

.....

Alumatka oli sujunut, mutta nyt loppumatkassa Daya oli vähän turhankin energinen. Olimme halunneet mennä vain käyntiä, että pystyimme juttelemaan kaikesta mahdollisesta.
"Ravattaisiinko?" kysyin Eerikalta. Tyttö näytti tajuavan, että halusin Dayan kuluttavan hieman ylimääräistä energiaansa.
"Ravataan vain, menen edeltä, ettei Daya kiihdy liiaksi", Eerika sanoi hymyillen ja pyydi Cornin raviin. Annoin pienet avut ja ponitamma allani liikkui nopeaan tempoon eteenpäin. Tuuli sai kasvoihini jäätävän kylmän tunteen, mutten välittänyt. Dayan askel oli melko tasainen ja hänen kyydissään oli ihana olla.
"Laukataan pieni pätkä!" huusin edellä menevälle kaverilleni.
"Selvä!" tyttö huusi takaisin ja pyydi Cornia laukkaan. Annoin laukka-avut tammalle ja se lähti pitkin askelin laukkaamaan eteenpäin. Saimme Corninkin kiinni. Kun Eerika hiljensi ratsunsa vauhdin tein minäkin samoin. Pian me jo kävelimmekin.
"Vau!" totesin ja taputin Dayan kaulaa.
"No miltä Daya tuntui?" Eerika kysyi ja hymyili.
"Aivan mahtavalta! Laukka oli tasaista ja niiiiiiiin ihanaa! En malta odottaa milloin pääsen taas ratsastamaan", kerroin. Eerika kertoi vielä Cornista pari asiaa ennenkuin saavuimme jo talliin. Laskeuduin rauhallisesti alas selästä.
"Täytyy ottaa joskus uusiksi", sanoin iloisena löysäten satulavyötä.
"Niin täytyy. Otetaanko vaikka ensiviikolla uudestaan, sama aika, sama paikka?" Eerika naurahti ja liukui alas satulasta. Nostin jalustimet ylös, etteivät ne heiluisi minne sattuu vaan pysyisivät paikallaan. Otin myöskin ohjat pois kaulalta.
"Tehdään niin", sanoin ja talutin Dayan omaan karsinaansa. Riisuin ponilta varusteet ja käärin pintelit pois. Harjasin Dayan taas suloiseksi ja aukaisin otsatukon letin sujauttaen kuminauhan taskuuni. Taputin hoitohevostani ja halasin sitä ennen kuin päästin sen vapaaksi karsinaansa avaamalla vetosolmun ja ottamalla riimun pois.
"Oli kyllä kiva päivä", huikkasin Eerikalle Cornin karsinaan, jossa hän harjasi hevostaan ja laitoin Dayan karsinan liukuoven kiinni.
"Jep!" tyttö vastasi. Vein kaikki tavarat ja varusteet paikalleen ja menin syömään makaroonilaatikkoni tallihuoneeseen. Sen jälkeen ajattelin mennä ratsastamaam Liekillä ja niin minä lopuksi teinkin. Tänään oli ollut erittäin hauska päivä Eerikan kanssa ja sitä minä mietinkin kolo ajan ollessani Liekin kanssa maastossa.

//Tällä tarinalla pitäisi saada Kirjailija-merkki? Saanko tällä myöskin Tallikaveri-merkin vai pitääkö vielä kirjoittaa erillisestä ajanvietosta? :D

Vastaus:

300vr

Kyllähän tällä saa :) Saat myös Tallikaveri-merkin!

Nimi: Susan

26.01.2018 07:45
Heräsin tänään ennen herätystä. Oli perjantaiaamu ja kello vasta kuusi. Tänään sattumoisin oli päivä, jolloin alkoi vasta yhdeltätoista, sillä opettajilla oli jokin suuri palaveri. Laitoin herätyskellon niin, ettei se herättäisi minua kymmenen aikaan. Puin ratsastusvaatteet päälleni ja suuntasin pesemään hampaita. Hymyilin, kun huomasin finnini kadonneen kasvoistani. Hampaat pestyäni hiivin portaat alas alakertaan, jotteivat vanhempano heräisi. Heidät työnsä olivat arkisin aina yhdeksästä kello kuuteen, elleivät lyhentäneet päiväänsä - ja yleensä he tekivät niin. Otin keltaisen muistilapun johon rustasin: 'Lähden tallille, kun heräsin kerta näin aikaisin. Tulen takaisin ennen koulun alkua, että ehdin sinne. Susan. ~' Söin nopeasti banaanin ja puin ulkovaatteet päälleni. Pian olinkin valmis lähtemään tallille.

.....

Kävellessä näin aikaisin oli kylmä, paljon kylmempi kuin esimerkiksi yhdeksän aikaan. Vaikkakin tänään oli paljon leudompi päivä, mitä eilen. Talli tulikin yllättävän nopeasti näkyviin ja käännyin tieltä sinne päin. Suuntasin heti ensimmäisenä Dayan luokse ja kävin antamassa sille taskustani pari porkkanan palasta. Tuo hamusi ne kämmeneltäno mielellään. Rapsutin mustaa tammaa korvan takaa ka tuo leputti päätään kuin olisi nukahtamaisillaan. Sitten kävelin ulos karsinasta ja sulkin liukuoven, ettei Daya sattuisi karkaamaan. Menin Liekin karsinaan, kun olin ensin hakenut harjapakin, riimun ja riimunnarun. Sujautin ruskean riimun Liekin päähän ja kiinnitin riimuun narun. Riimunnaruun tein vetosolmun kaltereiden ympärille, kuten ennenkin. Syötin viimeiset porkkanan rippeet ponitammalle. Taputin tuon kaulaa hymyillen. Kävin hakemassa harjapakista ensin kaviokoukun ja puhdistin kaikki neljä hoitohevoseni kaviota. Kavioiden putsauksen jälkeen harjasin Liekin puhtaaksi kaikista heinänjämistä, joita sen karvojen seassa oli. Olikohan se käynyt oikein pitkällään karsinassaan? Ken tietää. Kun olin harjannut Liekin päästin sen vapaaksi ja kävelin ulos katsinasta sulkien perässäni liukuoven kiinni. Nappasin käteeni harjapakin ja riimun ja riimunnarun, jotka vein niille tarkoitetuille paikoille. Kävelin tallihuoneeseen tarkistaakseni olinko jättänyt sinne eväsrasiani - se oli nimittäin jossain kadoksissa. Ja siinähän se oli, oman kaappini edessä. Naurahdin ja nappasin sen kainalooni. Lähdin takaisin kotiin, sillä halusin olla ajoissa koulussa.

Vastaus:

120vr

Nimi: Susan

25.01.2018 20:29
JATKOA
Liekki tuntui puhkuvan energiaa, jopa pakkaskelillä. Sen käynti oli reipasta ja yllättävän tasaista myös. Voisin mennä jossakin vaiheessa tammalla ilmam satulaa, se varmasti tykkäisi - tai ainakin minä. Mielestäni oli kivempi istua selässä ilman satulaa, kun selkä lämmitti alla. Hymyilin ajatukselle. Liekki asteli rennoin askelin maastopolulla, eikä sitä pieni lumihanki näyttänyt haittaavan.

.....

Palasimme talliin ravaten. Pysäytin Liekin ja vedin kenkäni pois jalustimista. Liusuin rauhassa pois tamman selästä alas lumiseen maahan. Nosyin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta. Talutin ponitamman talliin omaan karsinaansa. Heti ensimmäiseksi otin Liekiltä hackamoren pois ja laitoin sen kiinni karsinassaan. Sen jälkeen nostin tuon selästä satulan ja samalla ruskean satulahuovan. Sen jälkeen otin pois pintelit ja suojat etujaloista. Harjasin ponin ja laitoin sille toppaloimen - sillä se pärjäisi ulkona. Pakkanen oli lauhtunut lenkkimme aikana sen verran, että Liekki pärjäisi kyllä siellä. Pakkasta oli enää nimittäin vain pari astetta - niin nopeasti lämpötila muuttui. Kaivoin taskustani pari porkkanan palasta ja työnsin kämmeneni Liekin turvan eteen. Ponitamma hamusi sametin pehmeillä huulillaan palaset paljaalta kädeltäni. Annoin nopeasti tuon harjan sekaan suukon, kunnes avasin vetosolmun. Aukaisin karsinan oven ammolleen ja talutin tamman ulos suunnaten kohti tarhaa. Kun olin vienyt Liekin tarhaan menin puhistamaam satulan ja hackamoren, käärimään pintelit ja puhdistamaan suojat ja harjat. Kun olin valmis kävelin tallihuoneeseen. Tilassa oli lisäkseni kaksi tyttöä.
"Hei, olen Susan", sanoin hymyillen. Toinen tytöistä oli Pörri ja toinen Miisa S. He näyttivät hyviltä ystäviltä.
"Mitä kuuluu?" kysyin. Tytöt vastasivat yhteen ääneen, että heille kuului hyvää. Pörri kysyi pian minulta kuulumisia. Sanoin, että minullekin kuului hyvää.
"Mitä mieltä olet hevosista?" Miisa S. kysyi.
"Rakastan niitä!" vastasin empimättä melko kovalla äänellä. Kaverukset nauroivat lujaan ääneen.
"Niin, kukapa nyt ei", Pörri sanoi nauramisen loputtua. Puhuimme vielä hoitohevosistamme ja kaikesta muusta mukavasta.

.....

Astelin tallille hyvillä mielin. Olin saanut toisen hoitohevosen, Dayan! Daya on musta tamma, Dartmoorinponi ja mielestäni aivan ihana sellainen! Halusin kovasti päästä harjailemaan ponia. Suunnistin ensin Liekin karsinaan ja hoidin sen ensin. Harjasin, putsasin kaviot ja selvitin hännän ja harjan. Liekillä ja Dayalla olisi tänään vapaa päivä - ei raskasta ratsastusta tänään. Ostaisin Dayalle varusteet myöhemmin, tänään haluaisin vain olla sen kanssa. Liekki ravisteli päätään kun rapsutin sitä lautasten kohdalta. Tamma näytti ihan hassulta. Liekin hoidettuani päästin sen vapaaksi karsinaan, jonka jälkeen menin Dayan luokse. Rapsuttelin kaunista tammaa ja juttelin sille rauhallisesti tulevaisuudesta. Rakastin molempia hoitohevosiani yhtä paljon!
LOPPU

//Tallikaveri-merkki: 3/4 tutustumista ja 0/1 parempaa tutustumista/ajan viettämistä. :3

Vastaus:

250vr

Nimi: Susan

24.01.2018 16:45
Kävelin virkistävässä pakkasilmassa tallille. Olin hieman hengästynyt, sillä pakkasella ei ollut mitään kivaa kävellä. Tänään oli perjantai, eli tallilla ei pidettäisi tunteja. Harmi! Kävelin suoraa päätä Liekin karsinaan rapsuttelemaan suloista, söpöä sekä karvaista ponia. Se oli niin upean näköinen! Laitoin Liekin pian kiinni karsinassaan ja tarjosin sille omenan makuisen keksin. Liekki nappasi sen suuhunsa kämmeneltäni, joka kutitti minua. Nauroin hupsulle ponilleni. Hain harjapakin ja aloin harjaamaan tammaa. Harjattuani otin kaviokoukun aikeinani puhdistaa kaviot. Menin ponin jalan viereen, maiskutin ja liu'utin kättäni Liekin jalkaa pitkin - tamma nosti jalkansa. Puhdistin kavion ja sen jälkeen kolme muuta kaviota. Kun Liekin karvoitus kiilsi puhtaudesta, harja ja häntä oli selvitetty takuista ja heinän palasista ja kavioiden ollessa puhtaat hain ruskean satulahuovan, jonka laskin tamman selkään. Oikaisin yleishuovan niin, että karva sen alla oli suorassa ja itse hupa hyvässä kohdassa. Sen jälkeen hain mustan yleissatulan, jonka laskin satulahuovan päälle oikeaan kohtaan hoitohevoseni selässä. Laitoin satulavyön toiseen reikään - kiristäisin sen ennen selkään nousua.

.....

Talutin Liekin ulos tallista, kun ponilla oli suojat etujaloissa, pintelit takasissa, satula suorassa ja hackamore päässä. Ajattelin mennä maastoon nyt, kun sää oli hyvä, näki ainakin kunnolla. Ei ollut ainakaan vielä hämärää, eikä lunta satanut. Täydellinen sää maastoon! Kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja pian olinkin jo satulassa.
JATKUU

Nimi: Susan

24.01.2018 16:30
Talutin Liekin karsinaansa. Se oli ollut pihalla, tarkemmin ottaen tarhassa. Riisuin loimen tuon päältä. Nyt tamma kaipaisi harjausta! Harjasin Liekin parhaani mukaan ja päästin sen vapaaksi karsinaan. Joku oli tuonut sille heinää, jota se parhaillaan söi - varmaankin tallityöntekijä, joka huolehti ruokkimisesta. Vein loimen, riimun ja siihen kuuluvan ruskean narun sekä harjapakin omille paikoilleen. Sen jälkeen kävelin tallihuoneeseen.
"Hei", sanoin nähdessäni Pinjan. Hymyilin Pinjalle, kun hän vastasi tervehdykseeni. Istuin tuolille tyttöä vastapäätä.
"Ketä sinä hoidat?" kysyin kehittääkseni välillemme jotakin keskustelua. Pinja sanoi hoitavansa Aryannaa, Texteriä, Minnie Mousea ja Deadshotia. Hänellä oli peräti neljä hoitohevosta! Kunpa minullakin olisi jossakin vaiheessa.
"Entä ketä sinä hoidat?" Pinja vuorostaan kysyi.
"Flaming Hearttia", vastasin nopeasti hoitohevoseni nimen, "eli vain yhtä." Pinja sanoi jotakin, ettei hoitohevosten määrällä ollut mitään väliä. Nyökkäsin, sillä olin hänen kanssaan samaa mieltä. Ei niitä nyt sentään tuhatta tarvinnut olla! Jaarittelimme siinä vielä vähän aikaa niitä näitä, mitä nyt mieleen sattui juolahtamaan.
"Taidan mennä kotiin, katsos vanhemmat", hymähdin nähdessäni kuinka paljon kello jo oli. Sanoimme toisillemme heipat ja lähdin tallilta kotia kohti.

//Tallikaveri-merkkiin tarvitsee siis tutustua neljään hoitajaan? Tämä olisi ilmeisesti 1/4 tutustumisesta. :'D//

Vastaus:

90vr
Kyllä :D +johonkin/joihinkin pitää tutustua tarkemmin/viettää enemmän aikaa

Nimi: Susan

23.01.2018 18:30
Harjasin parhaillaan Liekkiä. Ponitamma oli laskenut päätään alaspäin ja sulkenut silmänsä. Miten hupsu pikkuinen osasi ollakaan? Minulla oli vihdoinkin ratsastukseen tarvittavat varusteet! Tänään olisi estetunti, jonne todellakin aioin mennä. Huokaisin ja halasin tammaa.
"Kaikki on hyvin, kun minulla on sinut", kuiskasin hiljaa. Flaming Heart oli parantanut elämääni paremmin kuin mikään muu asia. Pian tamman oikein kiilsi puhtaudesta, kaviotkin oli putsattu ja harja ja häntä kammattu. Jos minulla olisi nyt ollut kuminauhoja olisin letittänyt Liekin otsatukan! Kävin hakemassa satulahuoneesta kaiken tarvittavan, hackamoren laskin harjapakin päälle ja satulan laitoin nojaamaan karsinan seinää vasten - tallikäytävän puolelle tietenkin. Otin kaksi pinteliä ja käärin se takajalkoihin, jonka jälkeen laitoin ruskeat suojat etujalkoihin. Nostin rauhallisesti tamman selkään ruskean yleishuovan ja asettelin sen hyvälle paikalle. Sen jälkeen hain uuden satulan ja nostin sen ähkäisen Liekin selkään. Sivelin satulan puhdasta sekä mustaa nahkaa hymyillen. Laitoin satulavyön melko löysälle, sillä ajattelin kiristää sen vasta maneesissa. Otin tammalta riimun pois ja niiden tilalle laitoin hackamoren - kuolaimettomat kuolaimet. Avasin liukuoven niin auki kuin sen sai ja lähdin taluttamaan ponia maneesiin päin, jossa esteratsastustunti pidettäisiin. Minulla oli taskussani pari ostamaani omenan makuista keksiä, jotka antaisin Liekille tunnin jälkeen. Tämähän olisi meidän ensimmäinen yhteinen tuntimme!

.....

Kiristin satulavyön ennen kuin laskin jalustimet alas. Laitoin jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni Liekin selkään. Hymyilin Katatulle, joka seisoskeli maneesin keskellä. Hän pitäisi tämän tunnin.
"Kävelkää heti maneesia ympäri ennen kuin aloitetaan", ratsastuksenopettaja huikkasi. Minun tarvitsi vain antaa hieman pohkeita, kun Liekki lähti jo liikkeelle reipasta käyntiä. Tuo ilmeisesti oli innoissaan esteistä, joita se katseli uteliaana.
"Pidä Liekki koko ajan tuntumalla, ettei se ryntää hyppäämään esteitä", Katatu sanoi naurahtaen. Nyökkäsin tottelevana ja lyhensin ohjien pituutta, jotta tunsin ponin suun liikkeet. Tunnilla oli minun lisäkseni vain pari ratsastajaa. Kun olimme hetken kävelleet opettaja pyysi kaikkia siirtämään hevosiaan raviin. Maiskautin ja painoin pohkeillani, niin tamma lähti raviin. Hölskyin tuon selässä, kunnes löysin oikean rytmin keventämiseen.
Viimein päästiin hyppäämään esteitä! Olimme menneet jo puomeja ja nyt olisi ristikon vuoro. Este oli melko matala, eikä minua jännittänyt sen ylittäminen ollenkaan. Minä saisin hypätä ensimmäisenä. Lähestyin kohti estettä, mutta yhtäkkiä Liekki innostui ja kiihdytti kamalan kovaan raviin, hyppäsi esteen ja ilman mitään pyyntöä alkoi laukkaamaan.
"Hidasta", sanoin rauhallisesti ja matalalla äänellä pidättäen ohjista, kuten Katatu neuvoi. Viimein tamma meni käyntiä. Minun piti mennä heti uudelleen, ohjat enemmän tuntumalla. Lähestyin estettä rauhallisesti ravissa. Heti kun tunsin Liekin hieman kiihdyttävän pidätin hieman. Tällä kertaa ristikon ylittäminen sujui paremmin.

......

Laskeuduin alas satulasta, kun tunti oli loppunut. Kaivoin taskustani kaksi omenakeksiä, jotka tarjosin Liekille. Tunti oli mennyt omasta mielestäni ihan hyvin. Lähdin taluttamaan ponitammaa talliin, omaan karsinaansa. Otin varusteet tuolta pois ja harjasin. Ajattelin viedä liekin tarhaan, kun sillä nyt oli olemassa toppaloimi. Kun olin saanut loimen hoitohevoselleni talutin sen tarhaan. Sen jälkeen menin ja puhdistin harjat. Vein varusteet paikalleen ja lähdin kotiin.


//Kieltämättä loppu hieman töksähti...//

Vastaus:

250vr

Nimi: Susan

22.01.2018 18:19
JATKOA
Otin riimun ja -narun Liekiltä pois ja jätin sen rauhaan omaan karsinaansa. Harjapakki toisessa kädessä ja riimu naruineen toisessa kädessä suuntasin satulahuoneeseen. Kuulin takaani ponitamman hörähdyksen ja en voinut muuta kuin hymyille. Kuusivuotiaasta asti haaveilemani unelma, oma hevonen, oli nyt osittain toteutunut. Harmi, että Liekki oli vain hoitohevoseni, mutta kelpasi sekin! Nautin tallilla olosta todella paljon, olisin mieluummin ollut tallilla kuin koulussa. Koulussa minulla oli aina niin kovat paineet onnistua - sekin johtui vain siitä, että vanhempani olivat niin tarkkoja numeroista. Vanhempani olivat uhonneet, että viisi alle kasin olevaa numeroa tiesi vähemmän aikaa tallilla. Viisi oli sinänsä pieni ja iso luku, riippui miltä kantilta katsoi. Tänä vuonna olin saanut vain hyviä numeroita ja niin viime vuonnakin, jotta sain äidiltä ja isältä luvan hoitohevoseen. Hienoa, että se viimein toteutui! Tiedän kyllä, että vanhempani ajattelevat vain minun parastani, minun hyvää tulevaisuuttani. Siitä saa olla kiitollinen, että vanhemmat huolehtivat noin paljon. Minä en kyllä valitettavasti ainakaan vielä ole. Asetin harjapakin sen omalle paikalle kuten ruskean riimunnarun ja riimunkin. Sen jälkeen kävelin satulahuoneen vieressä olevaan tallihuoneeseen. Huomasin heti ensimmäisenä Katatun - hän taisikin usein olla juuri täällä. Huomasin myöskin samassa pöydässä pari hoitajaa, mutten tiennyt heidän nimiään.
"Hei", huikkasin ja riisuin paksun talvitakkini päältäni, samoin piponi. Kolme vastasivat kuorossa tervehdyksen, joka huvitti minua.
"Tulikin jo nälkä", sanoin kehittääkseni jotakin keskustelua. Otin kaapistani reppuni ja kaivoin evääni esille. Menin pöytään istumaan yhden hoitajan viereen. Minulla oli vihreä eväsrasiani, jona avasin. Näin heti kaksi kolmioleipää ja kallellaan olevan pullon mansikkamehua. Kaivoin ne pöydälle ja haukkasin leivästä palasen. Pian sen jälkeen avasin jo mehupullon ja hörppäsin ison kulauksen mansikkaista mehua.
"Sitä se hoitajana oleminen teettää", yksi sanoi ja naurahti lopussa.
"Olen muuten uusi täällä. Nimeni on Susan, keitä te olette?" sanoin syötyäni suuni tyhjäksi, jotta voisin puhua selvemmin. Sitä paitsi oli epäkohteliasta puhua ruoka suussa.
"Olen Pinja", toinen sanoi.
"Olen Maikku", toinen vastasi. Nyökyttelin päätäni ja käännyin Katatua kohti, joka oli selvästi syventynyt lukemaan lehteä.
"Ja sinun nimesi minä tiedänkin jo", naurahdin tallinomistajan suuntaan.

.....

Eväät olivat kadonneet nopeasti. Kello oli jo sen verran, että voisin vielä ehtiä käydä tervehtimässä Liekkiä ennen kuin joutuisin lähtemään jo kotiin. Tallikäytävälle päästyäni suunnistin ponin karsinalle ja avasin liukuoven niin, että mahduin luikertelemaan välistä sisälle karsinaan. Ojensin taskustani löytyneen viimeisen porkkanan palasen Liekille ja silitin tuon sametin pehmoista turpaa.
"Olet niin ihana", totesin ja halasin Liekkiä. "Nähdään." Astelin ulos karsinasta ja suljin oven. Lähdin pois tallilta kotia kohti.
LOPPU!

Vastaus:

300vr
Saat Tunnollinen hoitaja-merkin. :)

Nimi: Susan

22.01.2018 16:10
Heräsin herätyskelloni piipitykseen sunnuntaiaamuna. Sammutin ärsyttävän kellon ja painoin pääni syvemmälle tyynyyn vetäen peittoa korville. Liekki! Ponkaisin ylös sängystä ja kiiruhdin vessaan pesemään hampaita. Tosiaankin, tänään olisi toinen päivä Liekki hoitohevosenani. Vessassa katsoin hampaita pestessäni peilistä itseäni. Tuhahdin nähdessäni taas yhden finnin kasvoissani. Sentään minulla oli tamma, joka ei kiinnittänyt ihon epäpuhtauksiin huomiota!

.....

Nappasin keittiön pöydältä mukaani leivän ja kiiruhdin eteiseen ahmien leipääni. Kermajuusto leivän päällä oli lemppariani, nam! Aamupalani katosi hyvin nopeasti suuhuni. Kiskoin päälleni mustan toppatakin ja valkoisen pipon. Pian olinkin valmis lähtemään talille - piti vain enää laittaa kengät jalkaan. Juuri kun olin tarttumassa oven kahvaan isäni löntysteli antamaan halin minulle.
"Älä vietä koko päivää tallilla, nuppunen", isä mumisi unenpöpperöisenä ja hieroi silmistään rähmää. Kasvoilleni nousi ärsyyntynyt virne, kun isä taas käytti lempinimeäni, josta en pitänyt sitten yhtään.
"Ajattelin olla iltaan asti", lausahdin ja sujautin jalkani talviratsastuskenkiini. Kuulin kuinka toinen vanhemmistani huokaisi.
"Sinulla on huomenna se kemian koe, muistatko? Onko sinulla evästä mukana? Tule ainakin ennen kuutta kotiin syömään ja lopun illan luet kokeeseen", isä sanoi tiukalla äänellä ja tiesin, ettei minulla olisi enää sananvaltaa tässä asiassa. Vanhempani - ja varsinkin isä - olivat hyvin tarkkoja numeroistani.
"Joo joo! Repussani on evästä ihan riittämiin", sanoin ja väläytin miehelle hymyn tapaisen. Sanoin heipat ja astelin ulos talostamme sulkien ulko-oven perässäni.

.....

Aika tallille riensi joutuisasti ajatellen Liekkiä, omaa hoitohevostani. Harmi vain, ettei minulla vielä ollut edes satulaa tammalle - minun oli siis tyydytävä riimuun ja riimunnaruun liikutuksessa. En voinut pitää tällä hetkellä Liekkiä tarhassakaan, kun oli niin kylmät kelit - ponitamma tarvitsisi loimen. Minun kävi välillä hoitohevostani sääliksi, kun se sai liikkua niin vähän. Tänään kuitenkin menisin maastoon sen kanssa - tosin taluttaen, mutta kumminkin. Saisin itsekin samalla hyvää liikuntaa! Minulla oli selässäni violetti reppu, jonne olin evääni tunkenut. Olin tehnyt jo eilen itselleni valmiiksi kolmioleipiä ja juomana minulla oli mummoni tekemää maailman parasta mansikkamehua. Vein reppuni kaappiini ja otin Liekin harjapakin käteeni. Riimun ja riimunnarun löytäessäni suunnistin ponitamman karsinan luokse. Laskin harjapakin alas lattialle ja avasin karsinan liukuoven. Liekki hörähti ja käveli luokseni puhaltaen ilmaa kasvoihini. Huomasin Katatun - tallinomistajan - kävelevän tallin käytävällä.
"Moi!" huikkasin samalla, kun sujautin ruskean riimun Liekin päähän. Katatu moikkasi hymyillen takaisin. Hän oli kyllä erittäin mukava ihminen! Nipsautin riimunnarun riimuun kiinni. Kiinnitin narun jälleen, niin kuin eilenkin kaltereihin vetosolmulla. Hain kaviokoukun harjapakista ja puhdistin kaviot. Pian olinkin jo harjannut koko hevosen, myöskin harjan ja hännän. Aukaisin liukuoven apposen auki ja aukaisin vetosolmun. Talutin Liekin käytävälle ja lähdin ulos tallista. Suuntasin poni vierelläni maastopolulle. Tamma käveli reippaaseen tahtiin ja se näytti nauttivan lenkistä.

.....

Palasin hengästyneenä Liekin kanssa talliin ja kiinnitin ponin karsinassaan kalteriin vetosolmulla. Lenkki oli sujunut hyvin, ilman mitään kommelluksia. Otin taskussani porkkanasta pilkottuja pieniä palasia ja tarjosin niitä tammalle. Tuo hamusi ne suihinsa tyytyväisenä. Sen jälkeen otin kaviokoukun ja kävin kaviot läpi, ettei niissä ollut mitään kiviä. Viimeisen takakavion kohdalla Liekki laski jalkansa niin, että kenkäni jäi ponin kavion alle.
"Liekki! Nosta nyt!" sanoin ja maiskutin. Onneksi poni nosti jalkansa ja onneksi kengissäni oli turvakärjet. Minuun ei siis sattunut.
"Hyvä tyttö", kehuin ja kävin antamassa Liekille vielä pari porkkanan palasta taskustani.
JATKUU

Nimi: Susan

21.01.2018 21:57
Harjasin pitkät, vaaleanruskeat hiukseni nopeasti ahtaassa eteisessä. Letitin hiukseni kahdelle letille eteisessä olevan peilin avulla. Tänään olisi vihdoin se päivä, jolloin pääsisin hoitamaan Liekkiä ensimmäisen kerran!
"Menetkö kävellen?" äiti huikkasi keittiöstä vielä ällöttävän vaaleanpunainen, silkkinen pyjama päällään. Minä kerrassaan vihasin vaaleanpunaista, yksinkertaisesti en voinut sietää sitä - eikä minulla ollut ainuttakaan vaatetta, missä olisi edes hitusen vaaleanpunaista. Huokaisin syvään kun työnsin jalkani nahkaisiin talviratsastuskenkiini.
"Etkö voisi heittää autolla? Tuolla on ihan jäätävän kylmä!" yritin suostutella mustatukkaista äitiäni viemään minut autolla tallille.
"Voi kulta pieni, tästä on tallille matkaa vajaa kaksi kilometriä. Lupasit, että jos saisit hoitohevosen kävelisit vaikka joka ikinen päivä tallille", äiti sanoi ja hörppäsi punaisesti mukista mustaa kahvia. Iiris - se oli siis äitini nimi - nojasi oven pieleen ja katsoi minua kuin sanoen "Kävelet tai et mene tallille ollenkaan".
"Joo joo!" huudahdin ja vedin valkoisen pipon päähäni. Äiti nyökkäsi ja katosi kahvikuppeineen syvemmälle keittiöön. Tartuin oven kahvaan ja aukaisin ulko-ovemme astuen ulos talviseen ilmaan. Suljin valkoisen oven perässäni. Lumihiutaleet leijailivat kauniisti maahan. Työnsin kieleni näkyville ja tunsin kuinka eräs lumihiutale osui kieleen ja suli heti. Naurahtaen lähdin tarpomaan tallia kohti. Ehkei kävely olisi pahitteeksi?

.....

Saavuin 25 minuutissa tallille. Imin keuhkoihini raikasta pakkasilmaa ja suuntasin askeleeni tallirakennusta kohti. Olisikohan Liekki tallissa, en uskonut ponin olevan ainakaan pihalla tällaisella säällä. Pakkanen nipisteli nenääni ärsyttävästi ja lehahdin tulipunaiseksi huomatessani, jonkun kävelevän ohitseni ja moikkaavan. En tuntenut täältä vielä ketään muita kuin Katatun - ja hänetkin hyvin huonosti. Olin vain kysellyt häneltä pääsisinkö hoitamaan Liekkiä, tuota unelma ponia! Viiletin kohti Liekin karsinaa. Kurkkasin sisälle ja näin New forestin karsinan nurkassa. Hymyni leveni oitis nähdessäni upean ponin.
"Hei Liekki", kuiskasin hiljaa ja tamman korvat kääntyivät ääneni suuntaan. Liekki asteli luokseni ja hörähti. Hymähdin huvittuneena. Kävelin reippain askelin satulahuoneeseen, josta löysin nopeasti tamman hoitosetin. Nappasin harjapakin, ruskean riimun ja riimunnarun mukaani ja suuntasin Liekin karsinan luo. Aukaisin liukuoven ja astuin sisään karsinaan, jossa tamma minua odotti. Rauhallisesti taputin ponia ja sujautin ruskean riimun sen päähän. Seuraavaksi kiinnitin samanvärisen riimunnarun Liekin riimun renkaaseen ja laitoin sen kalteriin kiinni vetosolmulla. Rapsutin hetken aikaa ponia tuon korvien takaa, josta se selvästikin tykkäsi. Liekki käänsi turpansa minuun päin ja puhalti naamaani. Naurahdin hiljaa ja kävin hakemassa harjapakista kumisuan. Palatessani tamman luokse tuo hörähti. Aloin rauhallisin liikkein pyörittämään kumisukaa ponin selässä. Huomasin kuinka Liekki laski päätänsä hieman alaspäin kuin nauttien tästä osasta harjaamista. Pian vahdoin kumisuan kovaan harjaan, jolla harjasin liekin. Kovan harjan jälkeen siirryin pehmeään harjaan. Kädessäni olikin vähän ajan päästä pääharja. Harjasin hoitohevoseni pään ja hain kaviokoukun. Asetuin Liekin oikean etujalan vierelle ja liu'utin kättäni alas ja maiskutin. Tamma nosti jalkansa ja minä putsasin tuon kavion. Näin jatkui kolmen kavion verran. Kaivoin kavioiden putsistamisen jälkeen taskustani porkkanan palasen, jonka olin tarkoituksella ottanut aamulla mukaan Liekille. Ojensin porkkanan palasen kämmenelläni ponitamman suun lähettyville ja tuo hamusi palasen kutittaen samalla kämmentäni. Vein kaviokoukun takaisin harjapakkiin. Aukaisin liukuoven niin auki, että minä ja Liekki mahtuisimme siitä ulos. Aukaisin ruskean riimunnarun vetosolmusta ja talutin hoitohevoseni ulos karsinasta.
"Kuules, tamma, nyt lähdetään pienelle kävelylle", sanoin hymyillen ja taputin ponin kylkeä. Kävelimme ulos tallista ja jatkoimme matkaamme lumisateessa. Sää oli kerrassaan huono, joten päädyin vain kiertelemään tallin lähettyvillä Liekin kanssa. Otimme yhdessä vaiheessa ravipätkänkin - hyvä, että pysyin tamman tahdissa mukana.

.....

Palasin talliin hieman kylmissäni ja hengästyneenä, mutta hyvillä mielin. Talutin Liekin karsinaan ja harjasin hänet. Päästin tamman vapaaksi karsinaansa ja lähdin itse sen ulkopuolelle sulkien liukuoven. Vein harjapakin paikalleen.
"Olipa mukava päivä", totesin itselleni ja ajattelin jo mitä seuraava päivä toisi tullessaan.

Vastaus:

250vr+bonus 50vr
Saat Talvifiilistelijä-merkin! :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com