Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ilona

Taso: 6.

Hoidokit: Aamun Usva, Rolf, Crescent, Komet, Loca

Astutukset:
Rolf-Raven Queen
Komet-Namýska
Komet-Glæsa

 20.1.2018  23.1.2018  26.1.2018
 27.1.2018  28.1.2018  29.1.2018
 1.02.2018  1.02.2018  1.2.2018 8.02.2018  16.3.2018   16.3.2018 15.4.2018  tammikuu -18

Varusteet:
Hanskat ruskeat
Ruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut
Tummansininen Fleece-takki
Tumman ruskea kypärä
Ruskeat jodhpurit

Tumman sininen talviratsastustakki
Tumman sininen moonlight-huppari
Tumman siniset polvisukat
Ruskea yleisraippa
Tumman sininen vikellys pukusetti

Yhteiset:
Omenan makuinen herkkukeksipaketti
Kauran makuinen herkkukeksipaketti 
Letitys kuminauha pussi
Selvitys spray

Ruskea satulalaukku
Satulasaippua

Valjasrasva
Pesuaine
Haavaspray
Rasvapurkki
Punainen jumppapallo 

Kavioöljypurkki 

Aamun Usva:
-Yksivärinen riimunnaru pinkki
-Pinkki nylonriimu
-Tonttulakki
-Harjapaketti pinkit harjat
-Kaviokoukku pinkki
-Harjalaatikko pinkki
Ruskeat Issikka suitset

Pinkki timanttipanta
Ruskea yleissatula
Pinkki yleis satulahuopa
Pinkki talliloimi
Pinkki Näyttelytalutin

Pinkki Näyttelyriimu
Pinkki Pehmustesetti Suitsiin
Pinkki Pehmustesetti Satulahuopaan
Pinkki hikiloimi 

Pinkki talliloimi 
Pinkki pehmuste turparemmiin
Pinkit pintelit

Rolf:
Vihreä Harjapaketti

Vihreä Harjalaatikko
Vihreä Kaviokoukku
Vihreä riimun naru 
Vihreä nylonriimu
Tonttulakki
Turparemmitömät suitset

Ruskea yleissatula
Vihreä yleis satulahuopa
Vihreä talliloimi
Vihreä timantti panta
Vihreä Näyttelytalutin 

Vihreä Näyttelyriimu 
Vihreä hikiloimi 
Vihreä talliloimi 
Vihreä pehmuste turparemmiin 
Vihreä Pehmustesetti suitsiin 
Vihreät pintelit 

Komet:
Vaalean sininen Harjalaatikko 

Vaalean sininen Harjapaketti 
Vaalean sininen Kaviokoukku
Vaalean sininen yksivärinen riimunnaru
Vaalean sininen nylonriimu
Vaalean sininen näyttelytalutin
Vaalean sininen näyttelyriimu
Vaalean sininen ulkoloimi
Vaalean sininen timanttiotsapanta
Vaalean sininen satula yleishuopa
Vaalean sininen vikellyspatja
Vaalean sininen vikellysvyö
Vaalean sininen juoksutusliina
Vaalean sininen jumppapallo
Tonttulakki
Ruskeat issikkasuitset
Ruskea issikkasatula
Kiinteät sivuohjat

Vaalean sininen hikiloimi 
Vaalean sininen talliloimi 
Vaalean sininen pehmuste turparemmiin 
Vaalean siniset pintelit 

Crescent:
Keltainen Harjalaatikko
Keltainen
 Harjapaketti
Keltainen Kaviokoukku 
Keltainen yksivärinen riimunnaru
Keltainen nylonriimu 
Keltainen ulkoloimi
Ajosuitset 

Ravisetti
Kilpakärryt
Kumiset nahkaohjat 
Keltainen otsapanta hevosen nimellä 
Ajovyö 
Keltaiset etujalan suojat 
Keltaiset takajalan suojat 
Tonttulakki 
Keltainen hikiloimi 
Keltainen talliloimi 
Keltainen Pehmustesetti suitsiin 
Keltainen pehmuste turparemmiin 
Keltaiset pintelit 

Loca:
Punainen Harjalaatikko 

Punainen Harjapaketti 
Punainen Kaviokoukku 
Punainen Riimunnaru 
Punainen Nylonriimu 
Punainen Ulkoloimi 
Punainen Timanttipanta 
Punainen Pehmustesetti riimuun
Punaiset Takajalansuojat 
Punaiset Etujalansuojat 
Tonttulakki

Rahat: 2353vr, 4 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Ilona

08.07.2018 23:55
Kisat (näyttely)

Tänään olisi kisapäivä, ja olin osallistunut kaikilla paitsi Localla. Harjailin juuri Usvaa, Rolffi oli jo valmiina, sitten pitäisi vielä Komet ja Cent. Kello oli noin yhdeksän, talli oli silti aika täynnä ja äänekäs, kaikki laittoivat hevosia valmiiksi. Kisat alkoivat yhdeltätoista ja ensimmäisesksi olisi näyttely ja siihen olin osallistunut Usvalla, tietty. Oikeastaan Usvan jälkeen laittaisin vain Centin, Kometin myöhemmin. Kometin sarja eli agility olisi viimeisenä joten ei kiirettä. Aloin laittamaan Usvalle Ranskanlettiä harjaan kun olin saanut ponin muuten näyttelykuntoon. Letti meni tietenkin pilalle ja koitin pari kertaa uudestaan mutta ei onnistunut. Siirryin häntään, siihen en mitään erikoista ollut ajatellut, pari pientä lettiä vain pisimmistä jouhista. Menin varustamaan Centin kun Usvan letti ei onnistunut, viimeisenä sitten Usva. Sen tehtyä kello olikin jo kymmenen, ja jotkut näyttelyyn osallistuneet olivat jo menneet maneesiin odottamaan. Ensimmäiset kisoja katsomaan tulleet oli jo päästetty maneesiin ja ovet oli aukaistu. Ulkona oli lämmin keli joten hyvä sää pitää laukkaratsastukset sun muut ulkona. Yritin tehdä vielä Ranskanlettiä mutta se ei onnistunut niin tein verkon. Se ei ollut mikään paras koska jouhet oli vähän takussa letinteko yrityksieni johdosta. Ei minulla enää edes ollut aikaa korjata sitä kun näyttely alkoi kohta. No, en ainakaan voittamaan tulisi, mietiskelin. Sitten kuulinkin maneesista kuulutuksen:
”Näyttely alkaa kymmenen minuutin päästä, osallistuneita odotellaan kentän laidalla.” Ja se oli selvästi Katatun ääni. Lähdin Usvan kanssa sinne, letti nyt vähän jäi mutta ei se niin paljon haittaa.
”Voi ei Usva! Sinulla on jalassa kuivunutta rapaa, tosi kiva!” Sanoin turhautuneena. Yritin putsata sitä kädelläni mutta ei se kokonaan näkyvistä lähtenyt.
”Nyt ainakin olemme viimeisiä...” sanoin huokaisten.
”Hrrr..!” Usva koitti rohkaista minua ja naurahdin sille. No, osallistuminen oli kuitenkin tärkeintä. Menimme maneesiin ja huomasimme että luokka oli juuri alkanut ja siellä oli jo joku valkoisen hevosen kanssa. Katsoin lähtölistaa ja olimme kolmansia, osallistuneita oli 13. Katsoin kun seuraava kentälle meni Nala Trevonin kanssa. Seuraavaksi olisi meidän vuoromme, mietin jännittyneenä kun Nala tuli.
Oikeastaan nyt olisi meidän vuoromme. Kävelin Usvan edessä taluttaen tätä ja kävelin kentän pari kertaa ympäri. Asetin Usvan hyvin ja menin tämän eteen jolloin tuomarit tulivat katselemaan ponia lähempää ja sitten siirryin vasemmalle puolelle jolloin tuomarit katsoivat vielä edestä. Sitten sain lähteä. Talutin Usvan pois kentältä ja seuraava hevonen eli Futur hoitajansa Pörrin kanssa meni kentälle. Vein Usvan ulos harjauspuomien luo ja kiinnitin tamman siihen, palkintojen jakoon olisi vielä aikaa ja ajattelin muutenkin mennä ostamaan kanttiinilta jotain. Menin kaapilleni, avasin sen ja otin rahani sieltä taskuuni. Sitten lukitsin kaapin ja menin maneesiin. Asetuin jonoon, enkä yhtään ihmettele että kanttiiniin oli jonoa, olihan kisapäivä yksi isoimmista kisoista Moonlightissä. Kisapäivä oli kyllä enemmänkin kisaviikonloppu, koska se oli sekä la että su kestävä tapahtuma.
Vihdoinkin oli minun vuoroni, valitsin karkkipussin sekä munkin ja pillimehun, se oli jotain viisi euroa yhteensä. Maksoin 20€ setelillä ja sain vaihtorahat kunnes lähdin etsimään istumapaikkaa kunnes näin tyhjän pöydän jossa oli pari tuolia, menin siihen. Hetken päästä Susan tuli viereeni ja kysyi saisiko hän istua viereeni, vastasin joo vaikka en edes tiennyt kuka tyttö oli. En tunnistanut häntä hänen äänestään mutta mietin mistä se oli minulle tuttu. Sitten katsahdin tyttöön ja huomasin että Susan istui edessäni.
”Si-sinä?” Änkytin.
”Joo.” Hän vastasi.
”Mutta, tulitko katsomaan kisoja vai?” Kysyin
”Olen taas Moonlightissä, muutimme lähemmäs.” Hän vastasi.
”Milloin? Tai, olen ollut reissussa, onhan kesäloma.” Sanoin.
”Huomasin, tai, kuulin kun Katatu sanoi.” Susan naurahti.
”Muuten, Marzima ja Johanna ovat lähteneet.” Sanoin.
”Oikeasti, no kai sinä ja Eerika vielä olette?” Tyttö kysyi.
”Joo, istun edessäsi ja Eerika on tuolla kentällä Circus Monsterin kanssa.” Naurahdin ja Susankin naurahti.
”Hei muuten, kohta on näyttelyjen palkintojen jako.” Sanoin.
”Onnea.” Susan sanoin iloisena.
”Haen Usvan ulkoa.” Sanoin kiireisesti ja käskin Susania vahtimaan rahojani ja karkkejani. Hain Usvan ulkoa ja poni ravasi maneesille asti, viimeinen osallistuja oli kentällä ja sen jälkeen kaikkien osallistuneiden piti olla kentällä. Tulin maneesiin juuri kun muut osallistujat olivat menossa kentälle. Asetuin Nalan viereen eli reunimmaiseksi ja pidin Usvan vierelläni. Katatu alkoi kuuluttaa:
”Kolmanneksitoista tuli... Nala Trevonin kanssa.”
Yleisö taputti käsiään ja erän tuomareista tuli laittamaan Trevonin riimuun pienen sinisen ruusukkeen.
”Kahdenneksitoista tuli... Ilona Usvan kanssa.”
En ihmetelly että olin ollut toisiksi viimeinen, Usvan verkkoletti sekä lika jalassa. Hymyilin silti kun Usvan riimuun kiinnitettiin sininen ruusuke.

686 sanaa. Teen siis näistä kisoista tälleen et yhdestä lajista yks tarina. Sori kun oon myöhässä, kisat oli jo yli kuukausi sitten mut en oo ehtiny.

Vastaus:

300vr, ei haittaa :)

Nimi: Ilona

02.06.2018 19:58
Unzlanhevoset


Kaikki alkoi siitä kun yhtenä päivänä olimme lähdössä Eerikan kanssa maastoon. Minä Rolffilla ja hän Akeelalla. Pysähdyimme rannalle uimaan, olimme siis tulleet uittamaan hevosia. Rolf oli vähän arka veden suhteen joten totuttelin sitä rannalla. Ensin se ei meinannut koskeakkaan veteen mutta lopulta olimme päässeet kastautumaan Rolffin mahaan asti. Siitä se ei liikkunut, ei sitten yhtään. Päätin että menisimme takaisin rannalle, mutta Rolf menikin kaislikkoon päin kohti tiheää metsää jota sanottiin kummitusmetsäksi, nykyään synkäksimetsäksi. Tarun mukaan noin 130 vuotta sitten tuonne metsään kuoli tämän seudun rohkein ja urhein ritari, Harmoniq Unzlaxe. Hänen sielunsa kulma vaeltelee metsässä etsien rakasta Unzlanhevostaan Galia. Unzlanhevonen oli mailmaan harvinaisin hevosrotu, niitä olikin vain pari yksilöä maailmassa, täällä. Yksi niistä oli Harmoniqin ja loput elivät villinä juuri tuossa metsässä. Harmoniqin kuoleman jälkeen yhtäkaan Unzlanhevosta ei ole nähty vaikka koko metsä on haravoitu. Niinpä 120 vuotta sitten niiden todettiin kuolleen sukupuuttoon. Kun Rolf meni kaislikkoon näin synkässämetsässä eli kummitusmetsässä selvän hevosen jalan ja kuinka se katosi. Unzlanhevosen jalka oli sateenkaaren värinen. Niin oli koko hevonenkin. Ja sen jalan näinkin, juuri sen värisen. Emmin hetken ja päätin kertoa Eerikalle, olimmehan pian lähdössä. Pian hän huusikin minua ja lähdimme, kerroin matkalla Eerikalle näkemäni hevosen jalan ja hän uskoi. Ehdotin että mentäisiin heti kesäloman alettua tutkimaan sitä metsää ja Eerikalle kävi, kouluakaan ei enää ollut kuin pari päivää jäljellä.

——> palataan todellisuuteen <——

Tuo oli tapahtunut siis neljä päivää sitten, tänään meillä oli ollut todistusten jako. Olin saanut aika hyviä numeroita, esimerkiksi englannista 7 ja uskonnosta 8, kuviksesta 9, äikästä 7 musiikista 7 ja ilmaisutaidosta 9, matikasta 9 ja loput oli kymppejä. Englannissa olin tosi huono, en oikeasti vaan osannut. Nyt olin kävelemässä tallille, tänään menisimme Eerikan kanssa katsomaan synkkäämetsää. Ajattelin mennä Kometilla, se oli varma maastossa eikä pienestä hätkähtänyt, sillä oli myös tosi nopea laukka, Kometilla on myös varmat, ei pompottavat askellajit. Komet hallitsi jopa töltin ja passin, olin mennyt molempia ja ne askellajit olivat pehmeitä kuin mitkä. Nyt tallikin jo tuli näkyviin, Eerika en nähnyt vielä ainakaan pihalla, luultavasti tallissa tai myöhässä. Meni kuitenkin talliin ja ilokseni huomasin että Komet oli omassa karsinassaan, tosin hyvin kuraiselta näytti. Hain heti harjapakin ja aloin harjata Kometia, siinä menisi nimittäin kauan. Eerikaa en nähnyt, hän oli varmaan vasta tulossa. Aloitin ponin kaulalta tietenkin ja etenin sään kohdalle kunnes aloin harjaamaan jalkoja, ne vasta kurassa olivatkin. Asiaa helpotti tooosi paljon se, että Komet koko ajan nosteli jalkojaan tai siirtyili ja kääntyili karsinassaan.
”Huohaaah... voisitko edes hetken olla paikoillasi niin nämä kurat saisi harjattua.” Huokaisin.
”Hirhhhn!” Komet vastasi.
”Joo, olet innoissasi, pysyisitkö silti hetken paikallasi.” Sanoin ja pyöräytin silmiäni.
Hrhhh...” Komet sanoi ja vihdoinkin pysyi paikallaan. Sain harjattua jalat ja siirryin vatsan sekä selän kohdalle. Sitten näinkin kun Eerika tuli talliin.
”Hei, taidan olla vähän myöhässä.” Eerika totesi.
”Joo, vähän!” Naurahdin.
”No, ehkä vähän enemmänkin.” Hän naurahti takaisin ja meni hakemaan Akeelan harjapakkia kaapistaan, hetken päästä kaverini tulikin jo ja meni hoitohevosensa karsinaan. Harjasin Rolffin nopeasti ja varustin sen aloittamalla satulasta. Talutin Rolffin ulos ja nousin sen selkään, juuri kun Eerika tuli Akeelan kanssa tallista. Hänkin nousi hoitsunsa selkään ja pian jo lähdimmekin kohti rantaa ja kummitusmetsää.
JATKUU...

Tavoittelen tällä siis taruolento merkkiä.

Nimi: Ilona

30.05.2018 19:10
Nyt alan varmaan aktiivistumaan koska ihan pian alkaa kesäloma. Kesälomalla olen siis luultavasti aktiivisempi. Ja olen kirjoittamassa tarinaa taruolento merkkiin, pitkä siitä on tulossa. Ja montako tarinaa merkin saamiseen tarvitsee?

Vastaus:

:)

Siihen tarvitsee vähintään kolme, mutta riippuu täysin tarinoiden pituudesta ja sisällöstä, kuinka monta tarinaa tarvitsee saadakseen merkin. ;)

Nimi: Ilona

25.04.2018 22:06
Tallilla kavereiden kanssa sekä yötä tallilla

Jatkoa…

Marzima ja Regina lähtivät radalle ja tyttö nousi poninsa selkään. Regina lähti liikkeelle reippaassa käynnissä, Marzima meni ensin pari keskiympyrää sekä pari volttia ja keskihalkaisijan käynnissä. Sitten ratsukko nosti ravin ja Marzima meni samoja liikkeitä ravissa kuin käynnissäkin, Regina meni myös pohkeenväistöä ja suunnanvaihdon. Marzima nosti laukan ja aloitti jonkunlaisen kouluratsastus ohjelman. Ratsukko teki vaikka mitä liikkeitä ravissa ja laukassa kunnes ohjelma päättyi.
"Hyvä Marzima!" Huusin, en liian kovaa.
"Kiitos." Tyttö vastasi.
"Nyt minä menen Kometilla vikellystä." Sanoin.
"Osaatko? Minä en." Johanna sanoi.
"Olen harjoitellut, kävin jopa kurssillakin." Vastasin.
Muut tytöt menivät katsomoon ja otin takkini pois jolloin muut näkivät pukuni. Lähdin taluttamaan Kometia kentälle ja annoin keskellä Eerikalle juoksutusliinan pään, tyttö nimittäin oli lupautunut auttamaan minua. Nousin varovasti mutta varmasti Issikan selkään ja ori lähti liikkeelle käynnissä. Nousin seisomaan ja pysyin siinä hetken, sitten laskeuduin istumaan ja annoin Kometille pohkeita jolloin se lähti ravaamaan ja sen jälkeen nostin orille laukan, ravissa ei nimittäin vikelletty. Tein laukassa sakset, polvivakaan, lankun sekä myllyn.
”Hyvä Ilona, olet tosi taitava vikellyksessä.” Eerika sanoi Kometin mennessä käyntiä.
Myös muut tytöt kehuivat minua.
”Nyt lähdetään talliin, kello on varmasti jo paljon.” Susan sanoi ja me muut nyökyttelimme. Lähdimme maneesista sammuttaen valot, ulkona olikin jo hämärää. Saapuessamme talliin kello oli jo puoli kuusi, viimeisimmät hoitajat lähtivät jo kotiin päin. Tallihuoneessa Nala ja Tintti olivat lähdössä, he olivatkin viimeisimmät hoitajat tallissa.
"Ettekö lähde jo?" Tintti kysyi.
"Jäämme yöksi." Vastasin.
"Selvä, voinko jäädä kanssanne?" Nala kysyi.
"Tietenkin, entä Tintti?" Marzima vastasi.
"En pysty, vanhempani sanoivat että lähdemme heti aamusta jonnekkin niiden tuttujen luo." Tintti vastasi.
"Harmi." Johanna sanoi.
"Mutta Nala, entäs makuupussisi ja muut tavarat?" Kysyin.
"Voin hakea, kotini on ihan lähellä. Melkein tässä naapurissa." Nala vastasi ja lähti kohti tallin ovea.
"Odotetaanko Nalaa?" Susan kysyi.
"Tietty!" Johanna vastasi.
"Mitä tehdään, Eerika kysyi.
"Harjataan hoitsuja?" Johanna ehdotti.
"Joo!" Me muut sanoimme miltei yhtäaikaa.

……………puolen tunnin kuluttua……………

Ollessani Rolffin karsinassa Nala tuli sisään kantaen isoa mustaa kassia.
"Hei, mitä olette tehneet?" Nala kysyi.
"Harjailtiin ja hemmoteltiin hoitsuja." Sanoin naurahtaen.
"Mitäs nyt?" Nala kysyi.
"Jotain, kello on kuusi." Johanna sanoi.
"Pestään hoitsujen suitset, yhden hoitsun siis." Marzima ehdotti.
"Joo." Vastasin innokkaana.
"Ööö... ok." Susan sanoi.
"Joo, käy." Marzima, Johanna ja Nala vastasivat myöskin innokkaina. Lähdimme kohti satulahuonetta, jäin perälle Susanin kanssa koska tyttö näytti surulliselta.
"Onko joku hätänä?" Kysyin.
"Joo." Hän vastasi puoliääneen.
"Mikä, voit kertoa minulle." Sanoin.
"Joudun muuttamaan pois, kauas pois, aivan liian kauas." Tyttö sanoi itkuisella äänellä.
"L-lähdetkö?" Kysyin.
"Joo." Susan vastasi melkeinpä itkien ja jatkoi; "Äitini lähetti juuri viestin että muutamme ylihuomenna."
"Meillä tulee sinua ikävä, olithan tallilla kuitenkin kauan ja sinulla ehti olla neljä hoitsua." Sanoin surullisella äänellä.
"Saan olla tämän yön, sitten heti aamulla lähden kohti kotia." Tämä vastasi.
"Kerro muillekkin, heihin voi luottaa." Sanoin.
"Joo, kerron." Tämä vastasi ja yritti niellä itkunsa.
Kävelimme satulahuoneeseen ja otimme suitset, Marzima otti Kunon, Johanna Akeelan, Nala Hunterin, Eerika Foxin, Susan Liekin ja minä Rolffin. Purimme ensin suitset osiin ja aloimme hinkkaamaan niitä nahkasaippualla.
”Susanilla olisi asiaa.” Sanoin ja katsoin myötätuntoisesti tätä päin. Tämä nyökkäsi ja alkoi kertoa;
”Me... Minä m-muutan ylihuomenna pois... Pois täältä... P-pois Moonlightin läheltä...”
Susan sai sanotuksi.
Marzima avasi suunsa kuin sanoakseen jotain mutta sulkikin sen äkkiä.
”Minne muutat?” Eerika kysyi.
”Jonnekkin, en tiedä muuta kuin että kauas.” Tyttö vastasi.
Jäimme lohduttelemaan Susania mutta jatkoimme kuitenkin suitsien pesua. Kun aikaa oli kulunut noin tunti ja olimme saaneet kaikki suitset pestyä päätimme pitää Susanin uutisesta huolimatta hauskaa.
”Mitä tehdään?” Eerika kysyi.
”Leikitään... Piilosta!” Nala vastasi.
”Joo!” Me muut sanoimme.
”Minä voin laskea.” Sanoin.
”Käy.” Marzima sanoi ja muut nyökkäsivät.
”Menen ulos laskemaan ja lasken 50.” Sanoin vielä kun kävelin kohti ulko-ovea.
”Yksi... Kaksi... Kolme... Neljä...” laskin.
Olin nojautunut oven vasemmalle puolelle, ikkunan alle. Ulkona oli hieman tuulta mutta kylmä ei tullut, ei minulle.
”48... 49... 50!”
”Täältä tullaan!” Huudahdin hiljaa avatessani oven. Lähdin heti oikealle puolelle, eli tallihuoneen suuntaan, ensin katsoisin sieltä. Ei sohvan takana... ei nojatuolien... ei kaapeissa... ei... ääh, ei täällä ole ketään. Jatkoin tallihuoneesta eteenpäin ja katsoin jokaisen tyhjän karsinan, viimeisessä, ennen heinävintin ovea istui Eerika.
”Löysinpäs!” Sanoin.
”No niin löysit, en tiedä muiden kuin Johannan piilopaikan mutta en kerro.” Eerika sanoi.
Sitten menin heinävintille Eerika perässä, katsoin makuupussimme, ei läytynyt.
”Olen varma että heinäpaalien takana on joku.” Naurahdin.
Ja niinhän siellä oli, Nala.
”Löytyi.” Sanoin.
”Olinko eka?” Nala kysyi mutta ennenkuin ehdin vastata Eerika tuli tikapuita pitkin ylös ja vastasi;
”Et.”
”Vielä kaksi.” Sanoin ja lähdin taas etsimään. Kävin loput heinäpaalit mutta ei siellä ketään ollut joten menin tikapuita pitkin alas tyttöjen seuratessa minua. Lähdin katsomaan toisen puolen karsinarivistöjä mutta ei niissäkään ketään ollut. Katsoin pesukarsinan myös, ei ketään. Sitten lähdin kohti satulahuonetta, katsoin satuloiden takaa ja siellä oli Marzima ja Susan.
”Teidän jälkeenne vielä Jossu.” Sanoin ja lähdimme etsimään tätä. Käytyäni tallin läpi kertaalleen huokaisin ja sanoin;
”Ei löydy, missä ihmeessä hän voi olla?”
”Mekin yritettiin etsiä mutta ei, ei löydy.” Nala sanoi Marziman kanssa.
”Minä tiedän.” Eerika sanoi ja kuulosti salamyhkäiseltä.
”Anna vinkki.” Maanittelin.
”Käykää talli vielä kertaalleen läpi.” Tämä sanoi ja kuulosti entistä salamyhkäisemmältä.
Aloitin tyttöjen kanssa tallin ovelta ja lähdimme tallihuoneen suuntaan, katsoimme sen eikä siellä ollut. Sitten katsoimme taas karsinat, nyt myös ne joissa oli hevosia, ja siinä viimeisessä, missä Eerikakin oli ollut niin oli Johanna, makaili kuin mitään ei olisi tapahtunut.
”Miten voi olla täällä, et ollut silloin?” Kysyimme Nalan kanssa.
”Olin silloinkin, Eerika vain oli päälläni aluksi.” Tämä sanoi.
”Heh... jatketaan, Eerika laskee koska hänet löydettiin ensimmäisenä.” Marzima sanoi.
”Selvä, menen nyt.” Eerika huikkasi ja käveli pihalle.
Hmmm... olen hyvä kiipeilijä, entä jos... kyllä! Kiipeäisin tuonne oven päälle niin Eerika ei ihan heti löytäisi minua.
Jatkoimme piilosilla oloa vielä puolisentuntia kunnes päätimme lopettaa ja mennä makuupusseihimme.
”Käyn heti nukkumaan, olen rättiväsynyt.” Eerika sanoi.
”Sama.” Minä ja Susan sanoimme yhtäaikaa.
”Minäkin.” Nala sanoi ja Jossu vähän hänen jälkeensä.
Kiipesimme heinävintille ja kaivauduimme makuupusseihimme. Kaikki nukahtivat sillä minuutilla ja tallin täytti hiljaisuus ja rauha.

975 sanaa (tässä osassa)
Vihdoinkin kirjoitin tämän loppuun. Seuraava tarina olisi... päätä sinä, Katatu.

Vastaus:

300vr :3
Kirjoita vaikka joku tarina, jossa tavoittelet esim. Taruolento -merkkiä? :D

Nimi: Ilona

03.04.2018 23:39
Murtuma

Tänään puuhailisin Usvan ja Kometin kanssa, tallillakaan en ollut pariin päivään käynyt kuumeeni takia.
Olin herännyt jonkusen aikaa sitten ja parhaillaan söinkin aamupalaa. Aamupalaksi olin ottanut jugurtin mansikkahillolla sekä mandariinin. Olin lähdössä tallille heti syötyäni ja tehtyäni kotityöt, pitäisi siivota sekä imuroida oma huoneeni. Äiti oli valittanut sotkusta jo kun tulin kipeäksi mutta olin vain ollut koneella ja lukenut siistimisen sijaan. Haukkasin vielä viimeiset leivän rippeet ja nousin lähtien kävelemään yläkertaan päin. Keräsin tavarat ja laitoin ne omille paikoilleen, vein roskat ja hain imurin. Oltuani valmis vein imurin takaisin ja lähdin eteiseen etsimään tallitakkiani, löydettyäni otin vielä pipon päähäni ja survoin kengät jalkaan. Ne tuntuivat jo pieniltä, onneksi pian kävisin ostamassa isän kanssa uudet. Olin muuten unohtanut melkein eväät, no, otin kengät pois ja menin tekemään. Voitelin kaksi ruisleipää sekä otin vesimelonia.
Pian olisikin jo talvi, tai no oli vasta lokakuun alku mutta kuiteskin. Lapissa lumi tulee jo lokakuun lopussa mutta täällä, etelässä lumi tulisi vasta marraskuun puolivälissä/lopussa. No, ei se Joulua myöhästyttäisi yhtään vaikka lumi sataisikin myöhemmin. Olin jo matkan puolivälissä, huomasin sen alkavista Moonlightin pelloista. Peltojen jälkeen tulisi laitumet, sitten talli sekä muut tarhat ja kentät. Reippautin kävelytahtiani ja kun talli tuli näkyviin niin melkein juoksin, jos olisin ollut hevonen se olisi ollut hidasta ravia.
Tallipihassa näin ainakin Eerikan, Maisan ja Erkun esittelemässä tallipihaan neljälle uudelle tulokkaalle. En ollut nähnyt Marzimaa tallilla melkein kahteen kuukauteen vaikka en itsekkään ollut kovin usein sinä aikana ollut tallilla. Moikkasin tyttöjä ja katsoin onko Usva ulkona, en nähnyt tätä missään joten luulisin että poni olisi tallissa. Kävellessäni tallia päin minut yllätti raju tuulen puuska ja hieman hytisin, pitäisi pikkuhiljaa vaihtaa paksumpaan takkiin.
Avasin tallin oven ja suuntasin kulkuni heti Usvan karsinaa kohti, ja siellähän valkoinen Santelinpuuponi rouskutti tyytyväisenä heinää. Hain harjapakin ja letityskuminauha-pussin. Sitten astelin takaisin ja varoin käytävällä seisovaa Dorista.
Tunsin myötätuntoa sen hoitajaa Netteä kohtaan, hän oli ollut jo yksi vuotiaana pyörätuolissa ja nyt, vähän aikaa sitten taas. Nyt Nette oli vähän aikaa sitten liikkunut kyynärsauvoilla murrettuaan molemmat jalkansa. Itselläni ei ikinä ole ollut edes nilkan nyrjähdystä saati murtumia.
Jatkoin matkaani Usvan karsinalle ja luikahdin sisään herättämättä ponin huomiota, se huomasi minut vasta kun aloin harjaamaan sitä. Harjasin tamman kauttaaltaan läpi ja aloin tekämään Usvalle sykeröitä, en ollut kovin hyvä niiden tekemisessä joten päätin harjoitella lisää. Ensin tein niin tiukat letit kuin osasin ja pyöritin ne sykerölle mutta osa purkautui, purkautuneet tein uudestaan mutta ne jäivät hiukan löysäksi. Kokeilin vielä jonkusen kerran kunnes sain siedettävän tiukkoja. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Otin kuvan ja lähetin sen Marzimalle samalla kysyen miksi ei ollut käynyt tallilla vähään aikaan.
'Olen reissussa', vastaus tuli.
'Oki', vastasin ja suljin puhelimeni.
Purin tekemäni sykeröt ja laitoin kuminauhat takaisin pussiin, mielestäni olin onnistunut hyvin sykeröiden tekemisessä vaikka osa olikin vähän löysiä. Sitten vein kuminauha-pussin sekä harjapakin takaisin kaappiini, mietin mitä tekisin sillä kello oli vasta puoli kaksi ja olin hoitanut jo tarpeeksi Usvaa. Voisin ehkä hoitaa myös Kometin ja sitten lähteä maastoon Rolffilla, niinkun keskiviikon maasto'tunnille'. Ensin hoitaisin kuitenkin Kometin.
Hain issikan harjapakin kaapistani ja kävelin ponin karsinalle, Komet huomasi minut heti kun liu'utin vähänkin ovea. Poni oli aina valppaana, siitä huolimatta aloin harjaamaan oria. Harjattuani annoin orille taskustani keksin ja lähdin viemään harjapakkia kaappini.
Käytävälle oli tippunut Inkalan harja enkä tietenkään huomannut sitä kun moikkasin Pörriä joka harjasi Inkalaa. Kompastuin harjaan ja kaaduin kivilattialle, Katatu oli onneksi lähellä ja lakaisi käytävää.
"Sattuiko?" Katatu kysyi minulta.
"Käteen, kaaduin ja se jäi alleni." Vastasin pitäen kättäni.
"Pystytkö liikuttamaan sitä?" Nainen kysyi.
Liikutin kättäni mutta kun kokeilin liikuttaa rannettani siihen sattui ihan vietävästi.
"Pystyn, en rannetta." Vastasin.
"Se voi olla murtunut, soitan vanhemmillesi sekä sairaalaan." Tämä sanoi ja alkoi jo soittamaan.
"...Ai nimikö? Ilona Parhaniemi. Moonlight oli joo paikan nimi..." Katatu selitteli.
Lopetettuaan hän soitti vielä vanhemmilleni. Ei kulunut kuin minuutti että vanhempani tulivat.
"Oletko kunnossa?"
"Mihin sattuu?"
"Pitääkö soittaa sairaalaan?"
"Mi..." Vanhempani kyselivät.
"Ranteeseen, se voi olla murtunut. Ja Katatu soitti jo sairaalaan." Vastasin turhautuneena vanhempieni huoleen. Tiesin kyllä mistä se johtui, tämä oli ensimmäinen kerta kun minulle tapahtui tällaista. Menin tallihuoneen sohvalle ja kävin makuulle, Katatu sekä vanhempani alkoivat juttelemaan käytävällä jostakin. Minua alkoi väsyttää ja jo ennen kuin huomasinkaan nukahdin rauhattomaan uneen. Näin unta kuinka heräsin ääneen ambulanssin tullessa pihaan, sitten minut kannettiin sen sisälle ja auto lähti liikkeelle kohti keskustaa missä sairaala sijaitsi. Kun auto, jossa olin pysähtyi niin edessäni kohosi iso valkoinen talo ja sain sentään kävellä itse sisälle sairaalaan. Näin ikkunasta että isäni auto pysähtyi pihaan ja arvasin että molemmat vanhempani olisivat tulossa, jatkoin kuitenkin kävelyä sairaanhoitajan perässä. Kuljimme hissillä kolmanteen kerrokseen ja hän johdatti minut erään huoneen ovelle jossa... sitten heräsin sairaalan sängyllä vanhempani, Katatu sekä sairaanhoitaja huoneessa. Sitten rannettani alettiin tutkimaan ja pienen hetken jälkeen valkotakkinen mies totesi että siinä oli murtuma. Ranteeni ympärille kiedottiin kipsi jonka jälkeen nukahdin mutta tällä kertaa en nähnyt unia.
Seuraavan kerran heräsin kotona omassa sängyssäni peiton lojuessa lattialla. Katsahdin kelloon päin ja näin että se oli puoli neljä, en ollut tallilla, kello oli paljon, miten olin saattanut nukkua koko päivän? Sitten näin käteni ja tapahtumat muistuivat mieleeni, ensin olin moikannut Pörriä, kaatunut, nukahtanut, herännyt sairaalassa, ranteessani todettiin murtuma, olin nukahtanut järkytyksestä, herännyt nyt. Ja en pääsisi Rolffilla maastoon Katatun ja muiden kanssa, nyt joutuisin olemaan pari päivää taas kotona ennen kuin edes kipsin kanssa pääsisin tallille. Aloin lukemaan heti kesken jäänyttä kirjaa illalta ja uppouduin kirjaan että ajantajuni hävisi.
"...Tulisydän perääntyi vapisten kunnes juoksi ulos päällikön pesästä. Pitäisi kertoa Tuhkamarjalle, Tulisydän mietti huolestuneena vanhasta ja seonneesta päälliköstään. Että hyökätä Tuuliklaanin leiriin ja taistella kunnes he tunnustaisivat. Sinitähti ei tajunnut että koirat olivat tunkeutuneet heidän reviirilleen, ei Tuuliklaani..."
"Ilona, tarvitsetko jotain?" Äitini keskeytti lukemiseni.
"En, olen kunnossa. Minä vain luen, aloitin kahtakymmentä vaille viisi..." Sanoin.
"Ja kello on puoli yhdeksän." Äitini keskeytti minut.
"M-mitä? Niin paljon. Minulta katosi kokonaan ajantaju." Sanoin hämmästyneenä.
"Onko nälkä? Nyt olisi iltapalan aika." Äiti kysyi.
"Söin juuri eväät jotka otin silloin tallille mukaan, ei ole." Vastasin.
"Selvä, käyhän nukkumaan korkeintaan tunnin päästä eli puoli kymmeneltä." Äiti lisäsi vielä.
"Joojoo." Vastasin ja jatkoin lukemista.
"...Missä Tuhkamarja on, minulla olisi hänelle asiaa? Tulisydän kysyi sammalta kantavalta Okatassulta..."

1003 sanaa
Kirjan tekstit joita luin tarinassa ovat soturikissojen ensimmäisen sarjan viidennestä osasta 'Vaarallinen polku'.
Jos vain alko kiinnostamaan jotakuta.
Muuten saan kai Kirjailija-merkin?

Vastaus:

300vr, saat! :)

Nimi: Ilona

27.03.2018 23:02
Ei ole inspannut varmaan puoleen kuukauteen ja nyt vaan alko inspaamaan hulluna. Tajusin että jos on inspi kadoksissa niin luen aina Nalan tai Miisan tarinoita. Niin tein nytkin mutta en osaa päättää mistä kirjoittaisin joten sinä, Katatu saat päättää. Jatkaisinko 'Tallilla kavereiden kanssa...' tarinaa, puuhastelisinko Usvan ja Kometin kanssa ja muutenkin tallilla, menisinkö Rolffilla maastoon, ajainsinko Centillä, olisinko Locan kanssa vai keksisinkö jonkun tarinan taruolento-merkkiä varten. Voisin myös aloittaa jonkun 2/3 osaisen tarinasarjan. Mikä tahansa käy, Locan kanssa kyllä olen puuhastellut jo "lähiaikoina", siis edellisissä tarinoissa.

Vastaus:

Tee vaikka tarina Usvan ja Kometin kanssa! :3

Nimi: Ilona

17.03.2018 10:55
Kauppaan!

Tänään kävisin ostamassa Localle tarvikkeita hevostarvikeliikkestä. Olin menossa Eerikan ja Marziman kanssa, Marzima ostaisi jotain uusia tavaroita Iivarille ja Eerika vähän kaikille hoitsuilleen. Olimme päässeet isäni autolla, hänellä nimittäin oli pakettiauto johon mahtuisi kaikki tarvittava. Juttelimme autossa mitä kukin ostaisi kunnes auto kääntyikin pihaan ja sen pysähtyessä nousimme kyydistä suunnaten kohti kaupan ovea. Otin heti oven vierestä korin johon kasaisin kaikki tavarani, sitten lähdin kohti harja- ja riimu hyllyä. Locan väri olisi... hetkonen, en ollut päättänyt väriä varsalle.
"Hmmm... Ehkä, ehkä punainen." Mumisin itsekseni.
Valitsin punaisen joten poimin punaisen harjasetin jossa oli kaikenlaiset tarvittavat harjat, sitten otin vielä harjalaatikon sekä nylonriimun ja -narun, kaviokoukkua ei sopinut unohtaa. Kun perustarvikkeet oli poimittu niin siirryin loimi ja satulahuopa hyllylle ja valkkasin sieltä punaisen ulkoloimen ja punaisen estesatulahuovan.
Satulahyllyltä mukaani lähti ruskea estesatula ja suitsiksi valitsin kuolaimettomat. Poimin vielä muutamia tarvittavia tavaroita kuten pehmusteet suitsiin ja satulahuopaan, tonttulakin otin jouluteemaiselta hyllyltä ja sitten vielä sekä etujalkojen- että takajalkojen suojat. Sitten olinkin jo valmis.
"Ootteko valmiita?" Kysyin tytöiltä.
"Joo." Marzima vastasi.
"Jep, ihan sekuntti." Eerika vastasi.
Maksoin ensimmäisenä koska Marzima olikin vahingossa valinnut jonkun väärän satulahuovan ja meni vaihtamaan sen.
"Ostan estesatulan lahjakortilla." Sanoin.
"Sitten se on 245vr." Täti tiskin takana sanoi.
Maksoin kortillani ja odottelin Marzimaa joka vielä pikaisesti maksoi Iivarilleen ostamia tavaroita. Sitten menimme viemään tavaramme koreissa, niitä oli niin paljon ja satulat painoivat. Lastattuamme ostokset isäni autoon veimme pikaisesti korit takaisin ja nousimme autoon. Isä lähti ajamaan kohti tallia, veisimme tavarat suoraan tallille niin ei tarvitsisi raahata kotiin ja huomenna takaisin. Pian saavuimmekin määränpäähämme ja nopeasti veimme tavarat niille kuuluville paikoille, sitten isä vielä lupasi viedä Eerikan ja Marziman koteihinsa. Veimme ensin Marziman joka asui eri suunnassa kuin minä ja Eerika. Vietyämme hänet veimme Eerikan Eerikan ratsutilalle jossa hän asui perheensä kanssa, sitten suuntasimmekin jo kohti kotia.

296 sanaa

Vastaus:

200vr :)

Nimi: Ilona

11.03.2018 23:17
Loca, Loca, Lo...

'Nyt Loca oli taas hoidokkini, oli ollut pakko vaihtaa Raksha varsaan. En olisi pystynyt olemaan yhtään pidempään siitä erossa. Locasta kouluttaisin ehkä esteratsun tai maastoratsun, en ollut vielä varma ja voisinhan kouluttaa sen maastoesteillekin.' Mietiskelin istuskellessani eräässä tallihuoneen nojatuolissa. Päätin ottaa vähän välipalaa ja sen jälkeen mennä Locan luo, aamulla olin siivonnut Rolffin, Usvan, Kometin ja Centin karsinat joten olin hieman nälkäinen. Kaivoin repustani mandariinin ja kävin nopeasti kuorimassa sen, sitten istahdin takaisin ja aloin syömään hedelmää. Liitu avasi tallihuoneen oven ja ja aloimme heti juttelemaan,
"Hei, etkös ole Ilona?" Hän kysyi ystävällisesti.
"Joo, sinä olet Liitu." Vastasin.
"Jep, ei olla oltu tekemisissä. Hän sanoi.
"Ei olla, mentäisikö katsomaan hevosia kun olen syönyt tämän?" Kysyin ja näytin mandariiniä.
"Käy, mitäs hoidokkeja sinulla on?" Liitu kysyi.
"Santelinpuuponi tamma Usva, ensimmäinen hoitsuni, sitten Hannover ori Rolf, Islanninhevosori Komet-" Selitin.
"Ai Komet, se valkoinen söpöliini?" Liitu keskeytti.
"Joo, sitten vielä Norjanvuonohevosori Cent ja Paint-tammavarsa Loca." Selitin loppuun.
"Minullakin on varsa, Glimmer ja sitten uudempi hoidokkini Dark Forest." Hän kertoi.
"Mennään varsojen luo?" Ehdotin ja Liitu vastasi myöntävästi.
Minulla ei ollut vielä tavaroita Localle, en ottanut edes lainavarusteita koska menisin vain tervehtimään varsaa. Liitu otti kaapistaan Glimmerin riimun ja -narun, sitten lähdimme kohti laitumia. Huomasimme pian että varsat oleskelivat samalla laitumella, keväthän oli jo pitkällä. Avasin laitumen portin ja Liitu sulki sen, sitten kävelimme varsojemme luo jotka olivat aika lähellä toisiaa. Huomasin kuinka Loca äkkiä katsahti minuun ja lähti iloisesti ravaamaan minua päin.
"No hei pikku varsa, onko ollut ikävä?" Kysyin.
"Hörrr..." Loca vastasi iloisesti.
"Nyt olen taas hoitajasi, luovuin Rakshasta, enhän ollut edes ratsastanut ponilla." Selittelin.
Sitten Loca lähti laukkaamaan kohti Glimmeriä ja varsat alkoivat leikkimään iloisesti. Naurahdimme Liitun kanssa, sitten juttelimme katsoessamme leikkiviä varsoja. Lähdimme kävelemään takaisin porttia edelleenkin jutellen.
"Vaikuttaa kivoilta hevosilta." Liitu sanoi.
"No niin olivatkin, tai no ovathan ne edelleenkin elossa, en vain näe niitä, varsinkaan Dullea." Vastasin.
"Onhan täälläkin hevosia ja poneja... mutta ymmärrän kyllä, minunkin vanhassa kodissani naapurissani asui eräs...
Juttelimme Tallihuoneessa vielä hetkisen ja sitten Liitun pitikin lähteä jo tunnille, jäin istumaan mutta kun ei muutakaan tekemistä ollut niin menin kentän laidalle seuraamaan Katatun pitämää tuntia.

350 sanaa
Milloinkohan 6 taso? Sori hätäily mutta kysyn vaan...

Vastaus:

150vr, saat Siivoja-merkin!
Ihan pian! ;D

Nimi: Ilona

25.02.2018 11:39
Kävelin lumisessa umpihangessa kohti tallia, menisin antamaan hevosille iltaheinät ja vaihtaisin vedet. Sitten aita tulikin eteeni ja kiipesin tavallisesti sen yli. Kävelin lopun matkaa polkua joka ei ollut upottava. Pakkasta ei ollut paljon, lähtiessäni kotoa oli ollut vain -6 astetta. Sitten pääsinkin jo talliin, menin katsomaan satulahuoneesta paljonko pakkasta nyt olisi. -3 se näytti, vielä vähemmän ja nythän oli helmikuu, 'kylmä' kuukausi. Lähdin tallista kohti viereistä heinälatoa, päästyäni sen sisään nostin kolme heinäpaalia kottikärryihin ja lähdin niitä työntäen kohti pihattoa. Avasin aidasta alimman langan ja yksitellen työnsin paalit aidan sisäpuolelle. Työnnettyäni kaikki kolme paalia menin itsekin perässä ja suljin alimman langan. Jaoin paalit hevosille ja vein kottikärryt takaisin heinälatoon sekä paalinarut oikealle paikalleen. Sen hoidettuani lähdinkin kohti satulahuonetta avaamaan vesihanan jotta voisin vaihtaa vedet. Raahasin letkun saaviin ja meni takaisin satulahuoneeseen käynnistämään hanan. Täytettyäni molemmat saavit kävin sammuttamassa hanan sekä sulkemassa sen. Lähdin kävelemään kohti kotia suljettuani tallin oven.

149 sanaa.

Tällainen mielikuvituksellinen tarina, talli ei ole tarinassa Moonlight.

Vastaus:

60vr

Nimi: Ilona

25.02.2018 00:06
Cresent~Ajokortti
Osa 2

Kävelin keväisessä ilmassa kohti Moonlightiä. Vihdoinkin pääsisin ajamaan Centillä, oikeastaan kokeilemaan Centillä ajamista. Talliympäristö tulikin jo näkyviin ja pian olinkin jo tallihuoneessa, hakemassa Centin riimunnarua. Otin kaapistani tarvittavat tavarat ja menin vuoniksen karsinaan.
"Heippa, tänään päästään ajamaan." Sanoin harjatessani oria. Harjattuani hain varusteet ja laitoin ne orille. Iitu sattui olemaan viereisessä karsinassa hoitamassa CanCania joten pyysin tytöltä apua. Katatu tuli talliin juuri kun olin saanut Iitun kanssa viimeisen varusteen paikalleen.
"Oletkin jo saanut Centin varustettua, voimme siis lähteä heti kokeilemaan ajamista." Katatu sanoi.
"Raviradalle?" Kysyin.
"Jep." Katatu vastasi.
Lähdin taluttamaan Oria kohti ravirataa, Katatu edelläni. Pian olimmekin jo perillä ja Katatu nousi kärryjen kyytiin ottaen ohjat käsiinsä.
"Pidä ohjat poissa tästä, sitten teet vain näin." Katatu sanoi ja näytti.
"Ok." Sanoin ja nousin vuorostani kärryjen kyytiin.
Mentyäni parisen kierrosta ravissa ja kierroksen laukassa käteni alkoivat väsyä mutta Katatu oli sanonut että siihen tottuu ajettuaan paljon. Harjoittelin vielä auto- ja volttauslähtöjä, ne sujuivat hyvin pienen harjoittelemisen jälkeen.
"Voit nyt noin kaksikymmentä minuuttia ajella muuten vain, sitten ratakokeet." Katatu sanoi ja nyökkäsin lähtien ravissa eteenpäin.
"Olet kyllä hyvin rauhallinen ajamisessa, sinulle en taida ostaa edes satulaa." Sanoin edetessämme käyntiä.
"Suitset ostan että voimme ehkä käydä maastossa ilman satulaa." Jatkoin. Cent käveli rauhallisesti kaviot kopsahtaen silloin tällöin rataan. Minua jännitti saisinkohan ajokortin, toivoin kyllä että ratakokeet menisivät ongelmitta. Kannustin orin raviin ja sitä kautta laukkaan nauttien ajamisesta, kun olin tullut Moonlightiin minua ei ollut kiinnostanut ajaminen ollenkaan mutta nyt kun kokeilin se tuntui todella kivalta. Viimeinkin näin Katatun kävelemässä tännepäin, nyt alkaisi ratakokeet. Katatu oli sanonut että harjoiteltiin suoraan ajamista sekä kääntymistä kuin myös auto- ja volttamislähtöä, sitten lopuksi vielä pujottelurata.
"Nyt alkaa ratakokeet, oletkos valmis?" Katatu kysyi.
"Öm... Joo." Vastasin.
"Ei tarvitse pelätä että ei onnistuisi, Cresent, siis Cent on tosi kokenut ja rauhallinen ajoon. Tämä ori on auttanut montaa hoitajaa pääsemään ratakokeista läpi." Katatu sanoi.
"Selvä." Vastasin huomattavasti varmemmalla äänellä.
Katatu näytti kuinka käännyttiin ja ajettiin suoraan ja sitten kokeilin itse, se menikin hyvin. Auto- ja volttaamislähdöt menivät myöskin hyvin, sitten olisi vielä pujottelurata jota Katatu rakensi.
"Nyt vielä pujottelurata." Katatu sanoi ja siirtyi radan reunalle. Cent lähti rennosti ravaten kohti rataa, ori pujotteli hienosti koko matkan ja huomasin että Cent olisi ihana ravihevonen.
"Hyvä Ilona, tässä ajokorttisi." Katatu sanoi ja antoi kortin minulle.
Lähdin iloisena kohti tallia Centillä ajaen. Olin saanut ajokortin, raviajokortin.

386 sanaa.
Nyt "minäkin" alan laittamaan sanamäärän aina tarinan perään niinkuin Nalakin tekee.

Vastaus:

130vr

Mielestäni sanamäärä tarinan lopussa on hyvä lisä, pystyn siitä vähän seurailemaan, miten pitkiä tarinoita teette. :)

Nimi: Ilona

17.02.2018 00:22
Cresent~Ajokortti
Osa 1


'Nyt olin sitten vaihtanut Korpin Cresenttiin, Korppi ei inspannut.' Mietin harjatessani Cresentiä. Tänään ja huomenna suorittaisin sitten ajokortin, harjailin juuri Cresettiä odotellessani Katatua. Sitten näinkin Katatun kun hän tuli tallinovesta joten laitoin piikkisuan nopeasti harjapakkiin ja taputin nopeasti Cresenttiä kaulalle, sen tehtyäni lähdin kohti tallihuonetta harjapakki kädessäni. Päästyäni tallihuoneeseen vein harjapakin kaappini ja istuin rahille, otin muistivihkoni sekä kynän.

"Hei Ilona, tänään pidetään teoriatunti ja varustaminen," Katatu sanoi ja jatkoi hetken kuluttua: "Eli nyt siis teoriatunti, sinulla on näköjään muistivihko ja kynäkin mukana, hyvä. Aloitetaan. Eli ensinnäkin aijot siis aloittaa ajamisen Cresentillä, vuonohevoset, varsinkin Cresent on erittäin rauhallinen ajamisessa. Oletko koskaan varustanut hevoselle tai ponille ajovarusteita?" "En." Vastasin. "Selvä, harjoitellaan sitä sitten tämän jälkeen." Sitten Katatu otti tuomistaan tavaroista ajosuitset, ainakin luulin niin. "Nämä ovat ajosuitset, melkein kuin tavan mutta eroja löytyy, esimerkiksi..."

Teoriatunnin loputtua Katatu oli antanut minulle jonkin verran vapaata aikaa ennen varustamista. Menin katselemaan keväiseen ilmaan laitumelle päästettyjä hevosia ja poneja. Mietin minkä ottaisin sitten seuraavaksi hoitohevoseksi, SNSD ottaisin varmaan seuraavaksi ja sitten sen jälkeen… ääh, miettisin sitä myöhemmin. Menin Locan laitumelle, kaipasin varsaa niin kovasti että voisin ottaa sen varmaankin uudelleen hoidokiksi, kouluttaisin sitä ehkä agilityyn. Mutta eihän vielä ollut kiirettä, jos Loca tulisi myyntiin ostaisin sen heti itselleni.
"Hei Loca, muistatko minut?" Kysyin iloisena kun varsa laukkasi minua kohti.
"Hörrrh." Se vastasi minulle kun pääsi luokseni.
"Eikö olekkin ihanan keväinen ilma, mitä, ai onko sinunkin mielestäsi?" Lepertelin varsalle kun se tökki minua silkinpehmeällä turvallaan. Leikin hetkisen vihreällä nurmikolla Locan kanssa kunnes minun täytyi lähteä talliin, varustaminen alkaisi nyt. Nyt tietäisin kenet ottaisin hoidokiksi SNSD jälkeen, Locan. Tai sitten kysyisin voisiko Katatu myydä minulle Locan, en vielä mutta ehdottomasti tulevaisuudessa. Lähdin laitumelta kohti porttia ja siitä päästyäni kohti tallin käytävää.
Katatu olikin jo odottamassa Cresentin kanssa käytävällä. Katatu harjaili Cresentiä kysyessäni:
"Alkaako nyt varustaminen?" Katatu kääntyi katsomaan minua ja vastasi:
"Joo, haetko varusteet."
"Ok, käyn." Sitten lähdin vastattuani kohti tallihuonetta hakemaan kaikkia tarvittavia varusteita jotka Katatu oli minulle teoriatunnilla näyttänyt. Palasin satulahuoneesta käsissäni paljon varusteita joita alkaisin laittamaan Cresetille. Katatu auttoi minua ensimmäisen kerran ja minulla meni joten kuten hyvin. Sitten purin varusteet Katatun taas hieman auttaessa minua. Purkamisen jälkee kokeilin uudestaan ja en tarvinnut enää apua. Purin varusteet vielä kerran jolloin otin vahingossa väärin vain pari juttua.
"Osaat varustamisen hyvin, varmasti onnistut jos pyydät ensimmäisinä kertoina apua minulta tai esimerkiksi kokeneimmilta hoitajilta. Miisa ainakin osaa auttaa hyvin, myös Nalakin." Katatu neuvoi.
"Selvä, milloin jatketaan huomenna?" Kysyin.
"Vaikka yhdentoista maissa." Katatu vastasi.
"Käy." Sanoin vielä nopeasti kunnes lähdin kohti Cresentin karsinaa.
"Hei Cresent, voisin keksiä sinulle jonkun lempinimen." Sanoin vuonikselle silitellessäni sitä.
"Kävisikö Cent?" Jatkoin lepertelyä.
"Sent, siis Cent olisi hyvä vai mitä?" Jatkoin vielä kunnes Cresent tökkäsi minua turvallaan ja ikään kuin keskeytti minut.
"Mitä? Etkö tahdokkaan sitä, sehän on hyvä. Vain onko sinulla mielessä jotakin."
Ihmettelin.
"Crese olisi myös hyvä vaihtoehto." Sanoin Cresentin heiluttaessaan päätään kuin sanoen:
'Ei ikinä!'
"No ei sitten, onko Cent hyvä? Mielestäni se sopii sinulle. Cent on hyvä , joo, sopii hyvin sinulle." Lepertelin.
Sitten Cresent työnsi pehmeän turpansa kainalooni joten olin varma että Cent sopisi.
"Nähdään huomenna, pikku söpöläinen." Sanoin aukaistessani karsinan ovea. Lähdin sitten kohti tallihuonetta josta hain mustan reppuni, sen haettuani lähdin kävelemään kohti kotia.


Voiko Cresentin kutsuma-/lempinimi olla siis Cent?

Ainakin omasta mielestäni olen ollut hieman epäakti, vikellyskurssihan meni jo aikoja sitten mutta siitäkin on tarina melkein valmiina. Eli lähetän sen varmaan lähipäivinä (jos käy). Letityskurssista olen aloittanut vähän.
'Tallilla kavereiden kanssa,…' jatkuu kyllä vielä.


Vastaus:

Voi olla.
300vr

Nimi: Ilona

10.02.2018 17:51
Tallilla kavereiden kanssa, sekä yötä tallilla

Jatkoa…

Johanna haki Tituksen harjapakin ja alkoi kiireesti harjaamaan hoitsuaan, Liekiltä oltiin saatu nimittäin kaikkialta muualta paitsi hännästä kura pois. Eerika auttoi vieläkin Susania Liekissa joten Marzima oli mennyt Reginan luo ponin karsinaan. Hain tallihuoneesta omenan makuisen keksin ja menin Usvan luo.
"No mitäs pikku poni, mitä? Tahdotko keksin? No tästä saat, joo, kyllä saat." Selittelin ponille.
"Olet kyllä niin söpö kuin olla ja voi." Jatkoin selittelyä.
"Oletko valmis Liekin kanssa? Nimittäin juuri sain Tituksen harjattua." Johanna kysyi.
"Itsekin sain Liekin juuri puhdistettua kurasta." Susan vastasi.
"Varustamaan sitten." Marzima huikkasi.
"Tavataan ulkona hoitsujeni selässä." Lisäsin. Lähdin hakemaan Usvan satulaa satulahuoneesta, niinkuin kaikki muutkin tytöt tekivät. Otin Usva nimen kohdalta ponin ruskean yleissatulan ja lähdin kantamaan sitä kohti Usvan karsinaa. Päästessäni tamman vierelle nostin satulan ja liu'utin sen oikealle kohdalle. Sitten hain suitset, laitoin kuolaimet Usvan suuhun ja poni otti ne moitteettomasti. Sitten kiristin sekä turparemmin että leukaremmin ja lähdin taluttamaan ponia kohti tallin ovea joka sattui olemaan auki, olihan Eerika ja Johanna mennyt jo ulos. Marzima tuli perässäni taluttaen Reginaa, kun pysäytin tamman pihalle niin kiristin satulavyötä vielä rei'ällä. Laskin jalustimet alas ja mittasin ne oikean pituisiksi. Sitten otin kiinni ohjista sekä harjasta ja nousin selkään. Kun Marzima ja Susankin pääsivät hoitsejensa selkään lähdimme kohti maastopolkua. Järjestys oli seuraava:
~Marzima-Regina~,
~Ilona-Usva~,
~Eerika-Corni~,
~Joha nna-Titus~,
~Susan-Liekki~.
Marzima oli kokenein meistä, hän oli ollut minuakin hieman pidempään tallilla, noin viikon.
"Ravataan!" Marzima huusi edestä ja kaikki kannustimme hoitsumme raviin.
"On tämä kyllä hauskaa!" Huusin muille.
"No niin on." Eerika sanoi.
"Laukataan!" Marzima huusi edestä ja nostimme laukan.
"No tämä vasta hauskaa on!" Susan huusi takaa.
"Tituksella on niin pehmeä laukka." Johanna huusi.
Jatkoimme hetken laukaten polulla kunnes hidastimme raviin ja siitä käyntiin. Sitten käännyimme takaisin päin jutellen loppumatkan:
"Mitä tehdään tämän jälkeen, kello on vasta kolme?" Marzima kysyi.
"Minä voin näyttää Kometilla vikellystä." Sanoin.
"Hei nyt keksin, kaikki tekevät valitsemallaan hoitsulla jonkun näytöksen, esim. Vikellystä, agilityä, koulua, esteitä, LH:ta, lännenratsastusta, ja mitä vain keksii." Eerika ehdotti.
"Joo, tuohan on loistava idea." Susan ja Johanna sanoivat miltei yhtä aikaa.
"Joo, ei kerrota mitä tehdään ja näytetään näytökset maneesissa." Lisäsin.
"Joo, ravataan niin ollaan nopeammin perillä." Marzima ehdotti.
"Ok." Vastasimme ja kannustimme hoitsumme raviin. Pian olimmekin jo tallipihalla ja hidastimme käyntiin.
"Hyvä poni." Taputin Usvaa kaulalle laskeuduttuani satulasta. Veimme hoitsut sisälle talliin ja purimme niiltä varusteet, avasin satulavyön ja nostin satulan vieden sen satulahuoneeseen. Sitten hain vielä suitset ja vein nekin satulahuoneeseen.
"Otan Liekin." Susan sanoi.
"No minä otan Cornelian." Eerika sanoi.
"Minä menen Akeelalla." Johanna sanoi.
"Minä Reginalla." Marzima sanoi.
"No minä menen sitten vaikka Kometilla." Lisäsin.
"Nyt varustamaan jne. Tavataan maneesissa." Johanna sanoi.
"Ok!" Huudahdimme epäselvästi. Hain harjapakin nopeasti tallihuoneesta.
Menin Kometin karsinalle ja aukaisin liukuoven niin että mahduin pujahtamaan karsinaan, sulkien oven perässäni.
"Heippa Komet, nyt mennään vikellystä, muistakin käyttäytyä kunnolla." Selittelin ponille harjatessani sitä. En ollut laittanut ponia edes kiinni koska luotin että se pysyisi paikallaan, harjattuani vein harjapakin takaisin kaappini ja lähdin kävelemään kohti tallihuonetta. Tuntui jotenkin kylmältä kävellessäni, sitten huomasin että tallin ovi oli auki. Suljin sen ja katsoin samalla pakkasmittaria, -15 ei ollut mielestäni paljon, oikeastaan se oli minulle vain pikkuinen pakkainen. Lähdin hakemaan satulahuoneesta vikellyspatjaa ja -vyötä, päästyäni satulahuoneeseen otin ne niiden paikalta ja lähdin kohti Kometin karsinaa. Päästyäni sinne puin varusteet ponille niin kuin Katatu oli opettanut. Kun olin valmis hain pukuni ja puin sen päälleni. Olin valmis joten puin takkini puvun päälle ettei kukaan huomaisi sitä vielä, kyllähän tytöt kuitenkin varmaan Kometista näkisivät mitä tekisin.
"Ootteko valmiita, menen jo maneesiin." Kysyin.
"Eerika meni jo ja mekin olemme kohta valmiita." Marzima huikkasi.
"Selvä." Vielä sanoin ja lähdin taluttamaan ponia kohti punaista maneesia. Ei tarvinnut kyllä paljoa kävellä, olihan maneesi kiinni tallirakennuksessa. Avasin maneesin oven ja talutin Kometin sisään sulkien oven.
"Hei Eerika." Sanoin iloisesti.
"Hei, tulevatko muut pian?" Eerika kysyi.
"Joo, täällä ollaan." Susan, Marzima ja Johanna sanoivat yhtä aikaa yllättäen kun olivat tulleet juuri ovelle.
"No kuka tahtoo näyttää ensin?" Kysyin.
"Minä voin." Susan sanoi.
"Ok, nyt kerrotaan mitä esitetään ennen aloitusta." Susan sanoi.
"Esitän siis Liekin kanssa irtohypytystä." Susan jatkoi.
"Ok, me autetaan esteiden tekemisessä." Johanna sanoi.
"Hyvä." Susan sanoi kiitollisena.
Haimme puomeja ja niiden telineitä kentälle joista rakensimme kaksi pystyestettä, sarjan sekä okserin, siis kuusi estettä yhteensä.
"Aloitan nyt." Susan huudahti kentältä. Liekki lähti hyvin raviin ja sen kautta laukkaan, ensin tuli 45cm pystyeste jonka Liekki suoritti hyvin, sitten tuli 40cm sarjaesteet joista kaksi ensimmäistä Liekki hyppäsi hyvin mutta kolmannesta putosi ylin puomi. Sitten tuli vielä 50cm pystyeste jonka Liekki hyppäsi hyvin, sitten olisi vielä 45cm okseri johon Liekin takakavio kolahti mutta puomi ei kuitenkaan tippunut.
"Hyvä Susan, tai siis Liekkihän esteet hyppäsi mutta kuitenkin." Johanna sanoi.
"Hyvin meni, voisiko esteitä hieman nostaa, menen Cornilla esteitä." Eerika sanoi.
"Ok!" Huudahdimme ja lähdimme nostamaan esteitä. Pystyesteistä molemmista tuli 90cm ja sarjasta 70cm, okserista tuli 75cm. Kävelin katsomoon tyttöjen perässä ja Eerika nousi Cornin selkään. Tyttö meni ensin käyntiä kierroksen ja sitten nosti ravin kautta laukan. Ensin tuli pystyeste jonka Corni hyppäsi erittäin hyvin, huomasi että tamma oli kunnon esteratsu. Sitten tuli sarja joka meni ihan hyvin, pienellä ilmavaralla vain. Sitten kun ratsukko lähestyi toista pystyestettä olin ihan varma että Corni ei tiputtaisi mutta takakavio kolahti puomiin niin että puomi tipahti. Eerika jatkoi vielä lopuksi okserille joka meni isolla ilmavaralla, sitten tyttö hidasti tammansa ravin kautta käyntiin.

"Sitten minä menen Akelalla lännenratsastusta, hyvin meni Eerika." Johanna sanoi.
"Ok, raivataan nyt esteet." Susan sanoi.
"Hyvin meni Eerika." Sanoimme Marziman kanssa yhtä aikaa. Sitten purimme esteet ja veimme ne omille paikoilleen. Sitten menimme katsomoon Johannan jäädessä kentälle Akelan kanssa, tyttö nousi satulaan ja otti ohjat käteensä. Akela lähti liikkeelle ja ratsukko näytti hienoja tehtäviä/temppuja meille. (En oikein tiedä lännenratsastuksesta joten en kerro tarkemmin) Kun Johanna tuli kentältä niin Marzima sanoi:
"Nyt minä menen Reginalla koulua, se on ihan paras siinä." "Ok." Me muut sanoimme todella epäselvästi.

Jatkuu…

Laskujeni mukaan tässä tarinassa (Tallilla kavereiden kanssa, sekä yötä tallilla) on jo 1494 sanaa joten sitten kun olen kirjoittanut tämän loppuun niin minun pitäisi saada kirjailija merkki. ;D

Nimi: Ilona

04.02.2018 23:32
Kavereiden kanssa tallille, sekä yötä tallilla

Selvittäessäni Liekin harjaa mietin missäköhän Johanna viipyi, ei hän ollut lukenut whatsapp viestejämmekään.
"Hei tytöt, missäköhän Johanna on?" Kysyin muilta tytöiltä.
"Niin muuten, kutsuimme kyllä hänetkin." Marzima ihmetteli.
"No, menen soittamaan hänelle, auttakaa te muut sillä aikaa Susania." Sanoin.
"Selvä." Vastasivat Eerika ja Marzima yhtäaikaa.
Lähdin karsinasta jättäen harjan harjapakkiin. Sitten lähdin kävelemään kohti tallihuonetta. Tallihuoneessa ei ollut ketään, onneksi, ajattelin. Kaivoin taskustani puhelimeni ja aukaisin sen. 23% akkua, katsoin yläreunasta. No, pitäisi laitta laturiin puhelin. Valitsin Johannan numeron ja soitin. Tuut...Tuut… puhelimeni tuuttasi. Hetken kuluttua:
"Johanna." Sanoi ääni puhelimessani.
"Ilona täällä." Sanoin.
"Ai hei Ilona, mitä nyt?" Johanna kysyi.
"No etkö olekaan tulossa tallille yöksi minun, Marziman, Eerikan ja Susanin kanssa?" Kysyin.
"Olen tulossa, unohdin vain mainita että minulla on tänä aamuna hammaslääkäri ja se loppui juuri, olemme juuri lähteneet pihasta, tulen suoraan isäni kyydillä tallille." Johanna selitti.
"Selvä, olemme lähdössä pellolle laukkaamaan, jos olet nopea ehdit mukaan." Sanoin.
"Joo, varmaan ehdin koska olemme kohta tallilla." Johanna sanoi.
"No sitten kyllä ehdit." Lisäsin vielä.
"Moikka!" Johanna sanoi.
"Heippa!" Lisäsin ja lopetin puhelun.
Laitoin puhelimeni laturiin ja menin kertomaan tytöille mitä Johanna oli sanonut.
"Johanna on kohta täällä, hän oli ollut aamusta hammaslääkärissä ja oli unohtanut sanoa." Selitin tytöille.
"Hei tytöt, harjataan Johannan hoitsu ja yllätetään hänet." Marzima ehdotti.
"Joo, minä ja Marzima menemme hoitamaan Marituksen, eli Tituksen. Hoitakaa te sillä välin Liekki loppuun." Ehdotin.
"Käy!" Muut tytöt hihkaisivat yhtä aikaa.
Kävelimme juuri kohti tallihuonetta kunnes olimme ulko oven kohdalla se avautui ja Johanna tuli sisään.
"Hei tytöt, minne menette?" Johanna kysyi.
Seisoimme yllättyneinä Johannan edessä ja sanoimme: "Ööö… olimme juuri… noo… niinkuin tulossa pihalle katsomaan joko tulisit. Sanoimme hieman oudolla äänellä.

Jatkuu…

Nimi: Ilona

04.02.2018 13:39
Tallilla kavereiden kanssa, sekä yötä tallilla

Olin innoissani, minulla oli tallilla kolme hyvää ystävää. Marzima, Eerika ja Susan. Olimme sopineet Marziman kanssa että yöpyisimme tallilla, olin kysynyt myös Eerikaa ja Susania ja he tulisivat myös. Sitten olin kysynyt myös Johannaa, hänkin oli päässyt tulemaan. Olimme luoneet whatsapp-ryhmän neljästään ja tällä hetkellä kaikki olivat paikalla.
"Ootteko jo menossa tallille päin, itse oon jo tässä pihalla." Kirjoitin.
"Joo, oon jo melkein tallilla kun kävellen tuun." Marzima kirjoitti.
"Itse oon vasta lähdössä, pääsen isäni kyydillä." Eerika lähetti.
"Minä pääsen myös kyydillä, lähettiin just." Susan laittoi.
"Ok, kokoonnutaan tallihuoneessa." Vielä lisäsin.
"Käy!" Marzima laittoi.
"Käy minullekin." Susan laittoi.
Ok, selvä." Eerika vielä lisäsi kunnes suljin puhelimen.
Kävelin tallihuoneeseen ja istahdin penkille laskien kassini maahan. Sitten ovi avautui ja Marzima asteli sisään.
"Hei Ilona, Eerikan kyyti tuli jo ja hänkin on tulossa tänne."
"Hei, varmaan Susankin tulee kohta."
"Joo, hänenkin kyytinsä tuli jo." Sanoi Eerika joka oli tullut ovelle.
"Hyvä, kaikki koossa." Sanoi puolestaan Susan joka oli yllättäen tullut Eerikan taakse.
"Nukutaanko heinävintillä?" Kysyin
"Joo, hyvä idea Ilona." Kaikki vastasivat.
"Viedään tavarat sinne, sitten voimmekin alkaa hoitaa hoitsujamme ja voisimme mennä pellolle laukkaamaan." Ehdotti Marzima.
"Käy, tahdään niin." Eerika lisäsi.
Sitten lähdimmekin kohti heinävinttiä jonne jätimme kassimme. Sen jälkeen haimme harjapakit kaapeistamme ja menimme hoitsujemme karsinoihin.
"Menen Usvalla, entä te?" Kysyin.
"Minä ainakin Reginalla." Marzima sanoi.
"Minä menen Cornilla. Sanoi Eerika.
"No minä menen sitten vaikka Luekillä, ainakin niiden ponien karsinat olivat vierekkäin." Susan lisäsi.
"Niin muuten ovatkin, aika hassua." Sanoi Marzima.
Niin me aloimme harjaamaan hoitsujamme. Aloitin päästä pääharjalla ja sitten kävin ponin läpi pölyharjalla. Sitten lopuksi vielä pehmeällä harjalla ja sitten kädessäni olikin jo kaviokoukku. Tarkistin nopeasti kaviot joissa ei ollut kuin vähän likaa, olihan poni ollut karsinassa tullessani. Susan oli ainoa jonka oli pitänyt hakea hoitsunsa ulkoa, Liekki oli vielä pahaksi onneksi piehtaroinut mudassa.
"Hei oletteko jo harjanneet hoitsunne, olen itse vasta saanut jalat puhtaiksi sekä hännän. Susan selitti.
"Valmiina olemme, emme vielä hae kuitenkaan varusteita koska et vielä ole valmis, odotamme kyllä." Sanoimme melkein yhtäaikaa, sekavasti kuitenkin.
"Selvä, kiitos." Susan sanoi ja jatkoi harjaamista.
"Voin autta jos tahdot." Tarjouduin.
"Käyhän se." Susan hymyili.
Jätin Usvan kiinni karsinaansa ja suljin liukuoven lähtiessäni. Sitten menin Liekin karsinaan ja aloin selvittämään harjaa piikkisualla Susanin irroittaessa kuraa ponin mahasta.

Jatkuu…

Tällä tarinalla (joka jatkuu myöhemmin) tavoittelen kirjailija merkkiä, en kuitenkaan ole varma riittäkö tämä sitten. ;D

Nimi: Marzima

03.02.2018 06:41
Kiitos Ilona kun säkin käytät mua sun tarinoissa<3

Nimi: Ilona

01.02.2018 22:54
Korppi

En ollut usko tätä todeksi! Olin vaihtanut Locan Korppiin. Olihan Rolf sen isä, se oli yksi syy vaihtamiseen. Pian talli tulikin jo näkyviin, sekä lumiset tarhat ja laitumet. Menin lämpimään tallin ja huomasin että oli -15 astetta pakkasta, minusta se ei ollut paljoa koska olinhan ennen tätä kotia asunut Lapissa jossa oli talvisin aina kylmä. Olin tottunut -25 asteeseenkin, pärjäsin sillä säällä pihalla tunteja. Rakastin kaikkia vuodenaikoja, kesä oli hieman parempi muita. Otin repustani ostamani tavarat Korpille ja laitoin ne kaappiini, paitsi riimun ja siihen kuuluvan punaisen narun. Sitten lähdin riimu ja naru kädessäni kohti Rolffin tarhaa, siellä oli myös Korppi ja Ravi. Korppi kierteli emänsä ympärillä ja lähti sitten minut huomatessaan laukkaamaan pois päin. En saisi varsaa kuitenkaan kiinni, sekin oli minua nopeampi. Laskin riimunnarun sekä riimun aidalle ja lähdin Korppia kohti. Se laukkasi heti kauemmas, yritin saada edes rapsutettua sitä mutta ei onnistunut joten menin silittelemällä Raven Queenia, Ravia ja Korpin emää. Siitäkös Korppi suuttui ja tuli emän luokse, kauas minusta. Sitten jatkoin rapsuttelemista ja pian tunsinkin jo kädessäni töytäisystä ja kun käännyin niin Korppi meni heti emänsä taakse suojaan ja tarkkaili minua kuin asiantuntija. Naurahdin varsalle joka näytti hullunkuriselta. Sitten lähdinkin Rolffin luo, suuren mustan orin. Aloin rapsuttelemaan oria korvan takaa ja siitä Rolf tykkäsi. Sitten hetken päästä lähdinkin kohti tarhan porttia, hakien riimun ja -narun. Aukaisin portin ja varmistin että kukaan ei pääsisi karkaamaan kun livahdin ulkopuolelle. Sitten vein riimunnarun ja riimun kappiini lähtien takaisin kotiin.

Tällainen lyhyehkö tarina, ihan vain nopeasti kirjoitin kun ei oikein ollu aikaa kirjoittaa. ;D

Vastaus:

100vr :)
Eipä mitään! ;)

Nimi: Ilona

01.02.2018 08:09
Katatu, arvauksesi meni lähelle muttei oikeaan. Olen 10v ja täytän 11v vasta heinäkuun 1 päivä.

Vastaus:

Aah, melkein! :D

Nimi: Ilona

31.01.2018 20:18
Maastoon!

Jatkoa…

Tallipihaan saavuttuamme tulimme poniemme selästä ja veimme ne karsinoihin. Purin Usvalta varusteet, ensin aukaisin satulavyön ja nostin satulan ponin selästä. Vein varusteen satulahuoneeseen ja otin seuraavaksi suitset pois tamman päästä. Vein senkin satulahuoneeseen ja harjasin nopeasti satulan jättämät jäljet. Sitten päästin Usvan vapaaksi karsinaansa ja menin katsomaan miten Eerika ja Susan olivat saaneet varusteet pois. He olivat jo taluttamassa ponejaan laitumelle syksyisessä ilmassa. No, otin Usvan riimunnarun siitä mihin olinkin sen jättänyt eli karsinan oven koukkuun. Sitten napsautin riimunnarun riimuun ja lähdin taluttamaan ponia laitumelle päin. Laitumella päästin ponin irti ja lähdin viemään riimunnarua kaappiini. Sen tehtyäni lähdinkin kävelemään syksyisessä ja hieman kylmässä ilmassa kotiin päin.

Nyt minun pitäisi saada tallikaveri merkki.
Sitten tavoittelen tarinalla syksyfiilistelijää sekä maastoilija merkkiä, olenhan maastoillut ennenkin.

Vastaus:

290vr
Saat kaikki nämä merkit! ;)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com