Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ilona

Taso: 6.

Hoidokit: Aamun Usva, Rolf, Crescent, Komet, Loca

Astutukset:
Rolf-Raven Queen
Komet-Namýska
Komet-Glæsa

 20.1.2018  23.1.2018  26.1.2018
 27.1.2018  28.1.2018  29.1.2018
 1.02.2018  1.02.2018  1.2.2018 8.02.2018  16.3.2018   16.3.2018 15.4.2018  tammikuu -18

Varusteet:
Hanskat ruskeat
Ruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut
Tummansininen Fleece-takki
Tumman ruskea kypärä
Ruskeat jodhpurit

Tumman sininen talviratsastustakki
Tumman sininen moonlight-huppari
Tumman siniset polvisukat
Ruskea yleisraippa
Tumman sininen vikellys pukusetti

Yhteiset:
Omenan makuinen herkkukeksipaketti
Kauran makuinen herkkukeksipaketti 
Letitys kuminauha pussi
Selvitys spray

Ruskea satulalaukku
Satulasaippua

Valjasrasva
Pesuaine
Haavaspray
Rasvapurkki
Punainen jumppapallo 

Kavioöljypurkki 

Aamun Usva:
-Yksivärinen riimunnaru pinkki
-Pinkki nylonriimu
-Tonttulakki
-Harjapaketti pinkit harjat
-Kaviokoukku pinkki
-Harjalaatikko pinkki
Ruskeat Issikka suitset

Pinkki timanttipanta
Ruskea yleissatula
Pinkki yleis satulahuopa
Pinkki talliloimi
Pinkki Näyttelytalutin

Pinkki Näyttelyriimu
Pinkki Pehmustesetti Suitsiin
Pinkki Pehmustesetti Satulahuopaan
Pinkki hikiloimi 

Pinkki talliloimi 
Pinkki pehmuste turparemmiin
Pinkit pintelit

Rolf:
Vihreä Harjapaketti

Vihreä Harjalaatikko
Vihreä Kaviokoukku
Vihreä riimun naru 
Vihreä nylonriimu
Tonttulakki
Turparemmitömät suitset

Ruskea yleissatula
Vihreä yleis satulahuopa
Vihreä talliloimi
Vihreä timantti panta
Vihreä Näyttelytalutin 

Vihreä Näyttelyriimu 
Vihreä hikiloimi 
Vihreä talliloimi 
Vihreä pehmuste turparemmiin 
Vihreä Pehmustesetti suitsiin 
Vihreät pintelit 

Komet:
Vaalean sininen Harjalaatikko 

Vaalean sininen Harjapaketti 
Vaalean sininen Kaviokoukku
Vaalean sininen yksivärinen riimunnaru
Vaalean sininen nylonriimu
Vaalean sininen näyttelytalutin
Vaalean sininen näyttelyriimu
Vaalean sininen ulkoloimi
Vaalean sininen timanttiotsapanta
Vaalean sininen satula yleishuopa
Vaalean sininen vikellyspatja
Vaalean sininen vikellysvyö
Vaalean sininen juoksutusliina
Vaalean sininen jumppapallo
Tonttulakki
Ruskeat issikkasuitset
Ruskea issikkasatula
Kiinteät sivuohjat

Vaalean sininen hikiloimi 
Vaalean sininen talliloimi 
Vaalean sininen pehmuste turparemmiin 
Vaalean siniset pintelit 

Crescent:
Keltainen Harjalaatikko
Keltainen
 Harjapaketti
Keltainen Kaviokoukku 
Keltainen yksivärinen riimunnaru
Keltainen nylonriimu 
Keltainen ulkoloimi
Ajosuitset 

Ravisetti
Kilpakärryt
Kumiset nahkaohjat 
Keltainen otsapanta hevosen nimellä 
Ajovyö 
Keltaiset etujalan suojat 
Keltaiset takajalan suojat 
Tonttulakki 
Keltainen hikiloimi 
Keltainen talliloimi 
Keltainen Pehmustesetti suitsiin 
Keltainen pehmuste turparemmiin 
Keltaiset pintelit 

Loca:
Punainen Harjalaatikko 

Punainen Harjapaketti 
Punainen Kaviokoukku 
Punainen Riimunnaru 
Punainen Nylonriimu 
Punainen Ulkoloimi 
Punainen Timanttipanta 
Punainen Pehmustesetti riimuun
Punaiset Takajalansuojat 
Punaiset Etujalansuojat 
Tonttulakki

Rahat: 1603vr, 4 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Ilona

03.04.2018 23:39
Murtuma

Tänään puuhailisin Usvan ja Kometin kanssa, tallillakaan en ollut pariin päivään käynyt kuumeeni takia.
Olin herännyt jonkusen aikaa sitten ja parhaillaan söinkin aamupalaa. Aamupalaksi olin ottanut jugurtin mansikkahillolla sekä mandariinin. Olin lähdössä tallille heti syötyäni ja tehtyäni kotityöt, pitäisi siivota sekä imuroida oma huoneeni. Äiti oli valittanut sotkusta jo kun tulin kipeäksi mutta olin vain ollut koneella ja lukenut siistimisen sijaan. Haukkasin vielä viimeiset leivän rippeet ja nousin lähtien kävelemään yläkertaan päin. Keräsin tavarat ja laitoin ne omille paikoilleen, vein roskat ja hain imurin. Oltuani valmis vein imurin takaisin ja lähdin eteiseen etsimään tallitakkiani, löydettyäni otin vielä pipon päähäni ja survoin kengät jalkaan. Ne tuntuivat jo pieniltä, onneksi pian kävisin ostamassa isän kanssa uudet. Olin muuten unohtanut melkein eväät, no, otin kengät pois ja menin tekemään. Voitelin kaksi ruisleipää sekä otin vesimelonia.
Pian olisikin jo talvi, tai no oli vasta lokakuun alku mutta kuiteskin. Lapissa lumi tulee jo lokakuun lopussa mutta täällä, etelässä lumi tulisi vasta marraskuun puolivälissä/lopussa. No, ei se Joulua myöhästyttäisi yhtään vaikka lumi sataisikin myöhemmin. Olin jo matkan puolivälissä, huomasin sen alkavista Moonlightin pelloista. Peltojen jälkeen tulisi laitumet, sitten talli sekä muut tarhat ja kentät. Reippautin kävelytahtiani ja kun talli tuli näkyviin niin melkein juoksin, jos olisin ollut hevonen se olisi ollut hidasta ravia.
Tallipihassa näin ainakin Eerikan, Maisan ja Erkun esittelemässä tallipihaan neljälle uudelle tulokkaalle. En ollut nähnyt Marzimaa tallilla melkein kahteen kuukauteen vaikka en itsekkään ollut kovin usein sinä aikana ollut tallilla. Moikkasin tyttöjä ja katsoin onko Usva ulkona, en nähnyt tätä missään joten luulisin että poni olisi tallissa. Kävellessäni tallia päin minut yllätti raju tuulen puuska ja hieman hytisin, pitäisi pikkuhiljaa vaihtaa paksumpaan takkiin.
Avasin tallin oven ja suuntasin kulkuni heti Usvan karsinaa kohti, ja siellähän valkoinen Santelinpuuponi rouskutti tyytyväisenä heinää. Hain harjapakin ja letityskuminauha-pussin. Sitten astelin takaisin ja varoin käytävällä seisovaa Dorista.
Tunsin myötätuntoa sen hoitajaa Netteä kohtaan, hän oli ollut jo yksi vuotiaana pyörätuolissa ja nyt, vähän aikaa sitten taas. Nyt Nette oli vähän aikaa sitten liikkunut kyynärsauvoilla murrettuaan molemmat jalkansa. Itselläni ei ikinä ole ollut edes nilkan nyrjähdystä saati murtumia.
Jatkoin matkaani Usvan karsinalle ja luikahdin sisään herättämättä ponin huomiota, se huomasi minut vasta kun aloin harjaamaan sitä. Harjasin tamman kauttaaltaan läpi ja aloin tekämään Usvalle sykeröitä, en ollut kovin hyvä niiden tekemisessä joten päätin harjoitella lisää. Ensin tein niin tiukat letit kuin osasin ja pyöritin ne sykerölle mutta osa purkautui, purkautuneet tein uudestaan mutta ne jäivät hiukan löysäksi. Kokeilin vielä jonkusen kerran kunnes sain siedettävän tiukkoja. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Otin kuvan ja lähetin sen Marzimalle samalla kysyen miksi ei ollut käynyt tallilla vähään aikaan.
'Olen reissussa', vastaus tuli.
'Oki', vastasin ja suljin puhelimeni.
Purin tekemäni sykeröt ja laitoin kuminauhat takaisin pussiin, mielestäni olin onnistunut hyvin sykeröiden tekemisessä vaikka osa olikin vähän löysiä. Sitten vein kuminauha-pussin sekä harjapakin takaisin kaappiini, mietin mitä tekisin sillä kello oli vasta puoli kaksi ja olin hoitanut jo tarpeeksi Usvaa. Voisin ehkä hoitaa myös Kometin ja sitten lähteä maastoon Rolffilla, niinkun keskiviikon maasto'tunnille'. Ensin hoitaisin kuitenkin Kometin.
Hain issikan harjapakin kaapistani ja kävelin ponin karsinalle, Komet huomasi minut heti kun liu'utin vähänkin ovea. Poni oli aina valppaana, siitä huolimatta aloin harjaamaan oria. Harjattuani annoin orille taskustani keksin ja lähdin viemään harjapakkia kaappini.
Käytävälle oli tippunut Inkalan harja enkä tietenkään huomannut sitä kun moikkasin Pörriä joka harjasi Inkalaa. Kompastuin harjaan ja kaaduin kivilattialle, Katatu oli onneksi lähellä ja lakaisi käytävää.
"Sattuiko?" Katatu kysyi minulta.
"Käteen, kaaduin ja se jäi alleni." Vastasin pitäen kättäni.
"Pystytkö liikuttamaan sitä?" Nainen kysyi.
Liikutin kättäni mutta kun kokeilin liikuttaa rannettani siihen sattui ihan vietävästi.
"Pystyn, en rannetta." Vastasin.
"Se voi olla murtunut, soitan vanhemmillesi sekä sairaalaan." Tämä sanoi ja alkoi jo soittamaan.
"...Ai nimikö? Ilona Parhaniemi. Moonlight oli joo paikan nimi..." Katatu selitteli.
Lopetettuaan hän soitti vielä vanhemmilleni. Ei kulunut kuin minuutti että vanhempani tulivat.
"Oletko kunnossa?"
"Mihin sattuu?"
"Pitääkö soittaa sairaalaan?"
"Mi..." Vanhempani kyselivät.
"Ranteeseen, se voi olla murtunut. Ja Katatu soitti jo sairaalaan." Vastasin turhautuneena vanhempieni huoleen. Tiesin kyllä mistä se johtui, tämä oli ensimmäinen kerta kun minulle tapahtui tällaista. Menin tallihuoneen sohvalle ja kävin makuulle, Katatu sekä vanhempani alkoivat juttelemaan käytävällä jostakin. Minua alkoi väsyttää ja jo ennen kuin huomasinkaan nukahdin rauhattomaan uneen. Näin unta kuinka heräsin ääneen ambulanssin tullessa pihaan, sitten minut kannettiin sen sisälle ja auto lähti liikkeelle kohti keskustaa missä sairaala sijaitsi. Kun auto, jossa olin pysähtyi niin edessäni kohosi iso valkoinen talo ja sain sentään kävellä itse sisälle sairaalaan. Näin ikkunasta että isäni auto pysähtyi pihaan ja arvasin että molemmat vanhempani olisivat tulossa, jatkoin kuitenkin kävelyä sairaanhoitajan perässä. Kuljimme hissillä kolmanteen kerrokseen ja hän johdatti minut erään huoneen ovelle jossa... sitten heräsin sairaalan sängyllä vanhempani, Katatu sekä sairaanhoitaja huoneessa. Sitten rannettani alettiin tutkimaan ja pienen hetken jälkeen valkotakkinen mies totesi että siinä oli murtuma. Ranteeni ympärille kiedottiin kipsi jonka jälkeen nukahdin mutta tällä kertaa en nähnyt unia.
Seuraavan kerran heräsin kotona omassa sängyssäni peiton lojuessa lattialla. Katsahdin kelloon päin ja näin että se oli puoli neljä, en ollut tallilla, kello oli paljon, miten olin saattanut nukkua koko päivän? Sitten näin käteni ja tapahtumat muistuivat mieleeni, ensin olin moikannut Pörriä, kaatunut, nukahtanut, herännyt sairaalassa, ranteessani todettiin murtuma, olin nukahtanut järkytyksestä, herännyt nyt. Ja en pääsisi Rolffilla maastoon Katatun ja muiden kanssa, nyt joutuisin olemaan pari päivää taas kotona ennen kuin edes kipsin kanssa pääsisin tallille. Aloin lukemaan heti kesken jäänyttä kirjaa illalta ja uppouduin kirjaan että ajantajuni hävisi.
"...Tulisydän perääntyi vapisten kunnes juoksi ulos päällikön pesästä. Pitäisi kertoa Tuhkamarjalle, Tulisydän mietti huolestuneena vanhasta ja seonneesta päälliköstään. Että hyökätä Tuuliklaanin leiriin ja taistella kunnes he tunnustaisivat. Sinitähti ei tajunnut että koirat olivat tunkeutuneet heidän reviirilleen, ei Tuuliklaani..."
"Ilona, tarvitsetko jotain?" Äitini keskeytti lukemiseni.
"En, olen kunnossa. Minä vain luen, aloitin kahtakymmentä vaille viisi..." Sanoin.
"Ja kello on puoli yhdeksän." Äitini keskeytti minut.
"M-mitä? Niin paljon. Minulta katosi kokonaan ajantaju." Sanoin hämmästyneenä.
"Onko nälkä? Nyt olisi iltapalan aika." Äiti kysyi.
"Söin juuri eväät jotka otin silloin tallille mukaan, ei ole." Vastasin.
"Selvä, käyhän nukkumaan korkeintaan tunnin päästä eli puoli kymmeneltä." Äiti lisäsi vielä.
"Joojoo." Vastasin ja jatkoin lukemista.
"...Missä Tuhkamarja on, minulla olisi hänelle asiaa? Tulisydän kysyi sammalta kantavalta Okatassulta..."

1003 sanaa
Kirjan tekstit joita luin tarinassa ovat soturikissojen ensimmäisen sarjan viidennestä osasta 'Vaarallinen polku'.
Jos vain alko kiinnostamaan jotakuta.
Muuten saan kai Kirjailija-merkin?

Vastaus:

300vr, saat! :)

Nimi: Ilona

27.03.2018 23:02
Ei ole inspannut varmaan puoleen kuukauteen ja nyt vaan alko inspaamaan hulluna. Tajusin että jos on inspi kadoksissa niin luen aina Nalan tai Miisan tarinoita. Niin tein nytkin mutta en osaa päättää mistä kirjoittaisin joten sinä, Katatu saat päättää. Jatkaisinko 'Tallilla kavereiden kanssa...' tarinaa, puuhastelisinko Usvan ja Kometin kanssa ja muutenkin tallilla, menisinkö Rolffilla maastoon, ajainsinko Centillä, olisinko Locan kanssa vai keksisinkö jonkun tarinan taruolento-merkkiä varten. Voisin myös aloittaa jonkun 2/3 osaisen tarinasarjan. Mikä tahansa käy, Locan kanssa kyllä olen puuhastellut jo "lähiaikoina", siis edellisissä tarinoissa.

Vastaus:

Tee vaikka tarina Usvan ja Kometin kanssa! :3

Nimi: Ilona

17.03.2018 10:55
Kauppaan!

Tänään kävisin ostamassa Localle tarvikkeita hevostarvikeliikkestä. Olin menossa Eerikan ja Marziman kanssa, Marzima ostaisi jotain uusia tavaroita Iivarille ja Eerika vähän kaikille hoitsuilleen. Olimme päässeet isäni autolla, hänellä nimittäin oli pakettiauto johon mahtuisi kaikki tarvittava. Juttelimme autossa mitä kukin ostaisi kunnes auto kääntyikin pihaan ja sen pysähtyessä nousimme kyydistä suunnaten kohti kaupan ovea. Otin heti oven vierestä korin johon kasaisin kaikki tavarani, sitten lähdin kohti harja- ja riimu hyllyä. Locan väri olisi... hetkonen, en ollut päättänyt väriä varsalle.
"Hmmm... Ehkä, ehkä punainen." Mumisin itsekseni.
Valitsin punaisen joten poimin punaisen harjasetin jossa oli kaikenlaiset tarvittavat harjat, sitten otin vielä harjalaatikon sekä nylonriimun ja -narun, kaviokoukkua ei sopinut unohtaa. Kun perustarvikkeet oli poimittu niin siirryin loimi ja satulahuopa hyllylle ja valkkasin sieltä punaisen ulkoloimen ja punaisen estesatulahuovan.
Satulahyllyltä mukaani lähti ruskea estesatula ja suitsiksi valitsin kuolaimettomat. Poimin vielä muutamia tarvittavia tavaroita kuten pehmusteet suitsiin ja satulahuopaan, tonttulakin otin jouluteemaiselta hyllyltä ja sitten vielä sekä etujalkojen- että takajalkojen suojat. Sitten olinkin jo valmis.
"Ootteko valmiita?" Kysyin tytöiltä.
"Joo." Marzima vastasi.
"Jep, ihan sekuntti." Eerika vastasi.
Maksoin ensimmäisenä koska Marzima olikin vahingossa valinnut jonkun väärän satulahuovan ja meni vaihtamaan sen.
"Ostan estesatulan lahjakortilla." Sanoin.
"Sitten se on 245vr." Täti tiskin takana sanoi.
Maksoin kortillani ja odottelin Marzimaa joka vielä pikaisesti maksoi Iivarilleen ostamia tavaroita. Sitten menimme viemään tavaramme koreissa, niitä oli niin paljon ja satulat painoivat. Lastattuamme ostokset isäni autoon veimme pikaisesti korit takaisin ja nousimme autoon. Isä lähti ajamaan kohti tallia, veisimme tavarat suoraan tallille niin ei tarvitsisi raahata kotiin ja huomenna takaisin. Pian saavuimmekin määränpäähämme ja nopeasti veimme tavarat niille kuuluville paikoille, sitten isä vielä lupasi viedä Eerikan ja Marziman koteihinsa. Veimme ensin Marziman joka asui eri suunnassa kuin minä ja Eerika. Vietyämme hänet veimme Eerikan Eerikan ratsutilalle jossa hän asui perheensä kanssa, sitten suuntasimmekin jo kohti kotia.

296 sanaa

Vastaus:

200vr :)

Nimi: Ilona

11.03.2018 23:17
Loca, Loca, Lo...

'Nyt Loca oli taas hoidokkini, oli ollut pakko vaihtaa Raksha varsaan. En olisi pystynyt olemaan yhtään pidempään siitä erossa. Locasta kouluttaisin ehkä esteratsun tai maastoratsun, en ollut vielä varma ja voisinhan kouluttaa sen maastoesteillekin.' Mietiskelin istuskellessani eräässä tallihuoneen nojatuolissa. Päätin ottaa vähän välipalaa ja sen jälkeen mennä Locan luo, aamulla olin siivonnut Rolffin, Usvan, Kometin ja Centin karsinat joten olin hieman nälkäinen. Kaivoin repustani mandariinin ja kävin nopeasti kuorimassa sen, sitten istahdin takaisin ja aloin syömään hedelmää. Liitu avasi tallihuoneen oven ja ja aloimme heti juttelemaan,
"Hei, etkös ole Ilona?" Hän kysyi ystävällisesti.
"Joo, sinä olet Liitu." Vastasin.
"Jep, ei olla oltu tekemisissä. Hän sanoi.
"Ei olla, mentäisikö katsomaan hevosia kun olen syönyt tämän?" Kysyin ja näytin mandariiniä.
"Käy, mitäs hoidokkeja sinulla on?" Liitu kysyi.
"Santelinpuuponi tamma Usva, ensimmäinen hoitsuni, sitten Hannover ori Rolf, Islanninhevosori Komet-" Selitin.
"Ai Komet, se valkoinen söpöliini?" Liitu keskeytti.
"Joo, sitten vielä Norjanvuonohevosori Cent ja Paint-tammavarsa Loca." Selitin loppuun.
"Minullakin on varsa, Glimmer ja sitten uudempi hoidokkini Dark Forest." Hän kertoi.
"Mennään varsojen luo?" Ehdotin ja Liitu vastasi myöntävästi.
Minulla ei ollut vielä tavaroita Localle, en ottanut edes lainavarusteita koska menisin vain tervehtimään varsaa. Liitu otti kaapistaan Glimmerin riimun ja -narun, sitten lähdimme kohti laitumia. Huomasimme pian että varsat oleskelivat samalla laitumella, keväthän oli jo pitkällä. Avasin laitumen portin ja Liitu sulki sen, sitten kävelimme varsojemme luo jotka olivat aika lähellä toisiaa. Huomasin kuinka Loca äkkiä katsahti minuun ja lähti iloisesti ravaamaan minua päin.
"No hei pikku varsa, onko ollut ikävä?" Kysyin.
"Hörrr..." Loca vastasi iloisesti.
"Nyt olen taas hoitajasi, luovuin Rakshasta, enhän ollut edes ratsastanut ponilla." Selittelin.
Sitten Loca lähti laukkaamaan kohti Glimmeriä ja varsat alkoivat leikkimään iloisesti. Naurahdimme Liitun kanssa, sitten juttelimme katsoessamme leikkiviä varsoja. Lähdimme kävelemään takaisin porttia edelleenkin jutellen.
"Vaikuttaa kivoilta hevosilta." Liitu sanoi.
"No niin olivatkin, tai no ovathan ne edelleenkin elossa, en vain näe niitä, varsinkaan Dullea." Vastasin.
"Onhan täälläkin hevosia ja poneja... mutta ymmärrän kyllä, minunkin vanhassa kodissani naapurissani asui eräs...
Juttelimme Tallihuoneessa vielä hetkisen ja sitten Liitun pitikin lähteä jo tunnille, jäin istumaan mutta kun ei muutakaan tekemistä ollut niin menin kentän laidalle seuraamaan Katatun pitämää tuntia.

350 sanaa
Milloinkohan 6 taso? Sori hätäily mutta kysyn vaan...

Vastaus:

150vr, saat Siivoja-merkin!
Ihan pian! ;D

Nimi: Ilona

25.02.2018 11:39
Kävelin lumisessa umpihangessa kohti tallia, menisin antamaan hevosille iltaheinät ja vaihtaisin vedet. Sitten aita tulikin eteeni ja kiipesin tavallisesti sen yli. Kävelin lopun matkaa polkua joka ei ollut upottava. Pakkasta ei ollut paljon, lähtiessäni kotoa oli ollut vain -6 astetta. Sitten pääsinkin jo talliin, menin katsomaan satulahuoneesta paljonko pakkasta nyt olisi. -3 se näytti, vielä vähemmän ja nythän oli helmikuu, 'kylmä' kuukausi. Lähdin tallista kohti viereistä heinälatoa, päästyäni sen sisään nostin kolme heinäpaalia kottikärryihin ja lähdin niitä työntäen kohti pihattoa. Avasin aidasta alimman langan ja yksitellen työnsin paalit aidan sisäpuolelle. Työnnettyäni kaikki kolme paalia menin itsekin perässä ja suljin alimman langan. Jaoin paalit hevosille ja vein kottikärryt takaisin heinälatoon sekä paalinarut oikealle paikalleen. Sen hoidettuani lähdinkin kohti satulahuonetta avaamaan vesihanan jotta voisin vaihtaa vedet. Raahasin letkun saaviin ja meni takaisin satulahuoneeseen käynnistämään hanan. Täytettyäni molemmat saavit kävin sammuttamassa hanan sekä sulkemassa sen. Lähdin kävelemään kohti kotia suljettuani tallin oven.

149 sanaa.

Tällainen mielikuvituksellinen tarina, talli ei ole tarinassa Moonlight.

Vastaus:

60vr

Nimi: Ilona

25.02.2018 00:06
Cresent~Ajokortti
Osa 2

Kävelin keväisessä ilmassa kohti Moonlightiä. Vihdoinkin pääsisin ajamaan Centillä, oikeastaan kokeilemaan Centillä ajamista. Talliympäristö tulikin jo näkyviin ja pian olinkin jo tallihuoneessa, hakemassa Centin riimunnarua. Otin kaapistani tarvittavat tavarat ja menin vuoniksen karsinaan.
"Heippa, tänään päästään ajamaan." Sanoin harjatessani oria. Harjattuani hain varusteet ja laitoin ne orille. Iitu sattui olemaan viereisessä karsinassa hoitamassa CanCania joten pyysin tytöltä apua. Katatu tuli talliin juuri kun olin saanut Iitun kanssa viimeisen varusteen paikalleen.
"Oletkin jo saanut Centin varustettua, voimme siis lähteä heti kokeilemaan ajamista." Katatu sanoi.
"Raviradalle?" Kysyin.
"Jep." Katatu vastasi.
Lähdin taluttamaan Oria kohti ravirataa, Katatu edelläni. Pian olimmekin jo perillä ja Katatu nousi kärryjen kyytiin ottaen ohjat käsiinsä.
"Pidä ohjat poissa tästä, sitten teet vain näin." Katatu sanoi ja näytti.
"Ok." Sanoin ja nousin vuorostani kärryjen kyytiin.
Mentyäni parisen kierrosta ravissa ja kierroksen laukassa käteni alkoivat väsyä mutta Katatu oli sanonut että siihen tottuu ajettuaan paljon. Harjoittelin vielä auto- ja volttauslähtöjä, ne sujuivat hyvin pienen harjoittelemisen jälkeen.
"Voit nyt noin kaksikymmentä minuuttia ajella muuten vain, sitten ratakokeet." Katatu sanoi ja nyökkäsin lähtien ravissa eteenpäin.
"Olet kyllä hyvin rauhallinen ajamisessa, sinulle en taida ostaa edes satulaa." Sanoin edetessämme käyntiä.
"Suitset ostan että voimme ehkä käydä maastossa ilman satulaa." Jatkoin. Cent käveli rauhallisesti kaviot kopsahtaen silloin tällöin rataan. Minua jännitti saisinkohan ajokortin, toivoin kyllä että ratakokeet menisivät ongelmitta. Kannustin orin raviin ja sitä kautta laukkaan nauttien ajamisesta, kun olin tullut Moonlightiin minua ei ollut kiinnostanut ajaminen ollenkaan mutta nyt kun kokeilin se tuntui todella kivalta. Viimeinkin näin Katatun kävelemässä tännepäin, nyt alkaisi ratakokeet. Katatu oli sanonut että harjoiteltiin suoraan ajamista sekä kääntymistä kuin myös auto- ja volttamislähtöä, sitten lopuksi vielä pujottelurata.
"Nyt alkaa ratakokeet, oletkos valmis?" Katatu kysyi.
"Öm... Joo." Vastasin.
"Ei tarvitse pelätä että ei onnistuisi, Cresent, siis Cent on tosi kokenut ja rauhallinen ajoon. Tämä ori on auttanut montaa hoitajaa pääsemään ratakokeista läpi." Katatu sanoi.
"Selvä." Vastasin huomattavasti varmemmalla äänellä.
Katatu näytti kuinka käännyttiin ja ajettiin suoraan ja sitten kokeilin itse, se menikin hyvin. Auto- ja volttaamislähdöt menivät myöskin hyvin, sitten olisi vielä pujottelurata jota Katatu rakensi.
"Nyt vielä pujottelurata." Katatu sanoi ja siirtyi radan reunalle. Cent lähti rennosti ravaten kohti rataa, ori pujotteli hienosti koko matkan ja huomasin että Cent olisi ihana ravihevonen.
"Hyvä Ilona, tässä ajokorttisi." Katatu sanoi ja antoi kortin minulle.
Lähdin iloisena kohti tallia Centillä ajaen. Olin saanut ajokortin, raviajokortin.

386 sanaa.
Nyt "minäkin" alan laittamaan sanamäärän aina tarinan perään niinkuin Nalakin tekee.

Vastaus:

130vr

Mielestäni sanamäärä tarinan lopussa on hyvä lisä, pystyn siitä vähän seurailemaan, miten pitkiä tarinoita teette. :)

Nimi: Ilona

17.02.2018 00:22
Cresent~Ajokortti
Osa 1


'Nyt olin sitten vaihtanut Korpin Cresenttiin, Korppi ei inspannut.' Mietin harjatessani Cresentiä. Tänään ja huomenna suorittaisin sitten ajokortin, harjailin juuri Cresettiä odotellessani Katatua. Sitten näinkin Katatun kun hän tuli tallinovesta joten laitoin piikkisuan nopeasti harjapakkiin ja taputin nopeasti Cresenttiä kaulalle, sen tehtyäni lähdin kohti tallihuonetta harjapakki kädessäni. Päästyäni tallihuoneeseen vein harjapakin kaappini ja istuin rahille, otin muistivihkoni sekä kynän.

"Hei Ilona, tänään pidetään teoriatunti ja varustaminen," Katatu sanoi ja jatkoi hetken kuluttua: "Eli nyt siis teoriatunti, sinulla on näköjään muistivihko ja kynäkin mukana, hyvä. Aloitetaan. Eli ensinnäkin aijot siis aloittaa ajamisen Cresentillä, vuonohevoset, varsinkin Cresent on erittäin rauhallinen ajamisessa. Oletko koskaan varustanut hevoselle tai ponille ajovarusteita?" "En." Vastasin. "Selvä, harjoitellaan sitä sitten tämän jälkeen." Sitten Katatu otti tuomistaan tavaroista ajosuitset, ainakin luulin niin. "Nämä ovat ajosuitset, melkein kuin tavan mutta eroja löytyy, esimerkiksi..."

Teoriatunnin loputtua Katatu oli antanut minulle jonkin verran vapaata aikaa ennen varustamista. Menin katselemaan keväiseen ilmaan laitumelle päästettyjä hevosia ja poneja. Mietin minkä ottaisin sitten seuraavaksi hoitohevoseksi, SNSD ottaisin varmaan seuraavaksi ja sitten sen jälkeen… ääh, miettisin sitä myöhemmin. Menin Locan laitumelle, kaipasin varsaa niin kovasti että voisin ottaa sen varmaankin uudelleen hoidokiksi, kouluttaisin sitä ehkä agilityyn. Mutta eihän vielä ollut kiirettä, jos Loca tulisi myyntiin ostaisin sen heti itselleni.
"Hei Loca, muistatko minut?" Kysyin iloisena kun varsa laukkasi minua kohti.
"Hörrrh." Se vastasi minulle kun pääsi luokseni.
"Eikö olekkin ihanan keväinen ilma, mitä, ai onko sinunkin mielestäsi?" Lepertelin varsalle kun se tökki minua silkinpehmeällä turvallaan. Leikin hetkisen vihreällä nurmikolla Locan kanssa kunnes minun täytyi lähteä talliin, varustaminen alkaisi nyt. Nyt tietäisin kenet ottaisin hoidokiksi SNSD jälkeen, Locan. Tai sitten kysyisin voisiko Katatu myydä minulle Locan, en vielä mutta ehdottomasti tulevaisuudessa. Lähdin laitumelta kohti porttia ja siitä päästyäni kohti tallin käytävää.
Katatu olikin jo odottamassa Cresentin kanssa käytävällä. Katatu harjaili Cresentiä kysyessäni:
"Alkaako nyt varustaminen?" Katatu kääntyi katsomaan minua ja vastasi:
"Joo, haetko varusteet."
"Ok, käyn." Sitten lähdin vastattuani kohti tallihuonetta hakemaan kaikkia tarvittavia varusteita jotka Katatu oli minulle teoriatunnilla näyttänyt. Palasin satulahuoneesta käsissäni paljon varusteita joita alkaisin laittamaan Cresetille. Katatu auttoi minua ensimmäisen kerran ja minulla meni joten kuten hyvin. Sitten purin varusteet Katatun taas hieman auttaessa minua. Purkamisen jälkee kokeilin uudestaan ja en tarvinnut enää apua. Purin varusteet vielä kerran jolloin otin vahingossa väärin vain pari juttua.
"Osaat varustamisen hyvin, varmasti onnistut jos pyydät ensimmäisinä kertoina apua minulta tai esimerkiksi kokeneimmilta hoitajilta. Miisa ainakin osaa auttaa hyvin, myös Nalakin." Katatu neuvoi.
"Selvä, milloin jatketaan huomenna?" Kysyin.
"Vaikka yhdentoista maissa." Katatu vastasi.
"Käy." Sanoin vielä nopeasti kunnes lähdin kohti Cresentin karsinaa.
"Hei Cresent, voisin keksiä sinulle jonkun lempinimen." Sanoin vuonikselle silitellessäni sitä.
"Kävisikö Cent?" Jatkoin lepertelyä.
"Sent, siis Cent olisi hyvä vai mitä?" Jatkoin vielä kunnes Cresent tökkäsi minua turvallaan ja ikään kuin keskeytti minut.
"Mitä? Etkö tahdokkaan sitä, sehän on hyvä. Vain onko sinulla mielessä jotakin."
Ihmettelin.
"Crese olisi myös hyvä vaihtoehto." Sanoin Cresentin heiluttaessaan päätään kuin sanoen:
'Ei ikinä!'
"No ei sitten, onko Cent hyvä? Mielestäni se sopii sinulle. Cent on hyvä , joo, sopii hyvin sinulle." Lepertelin.
Sitten Cresent työnsi pehmeän turpansa kainalooni joten olin varma että Cent sopisi.
"Nähdään huomenna, pikku söpöläinen." Sanoin aukaistessani karsinan ovea. Lähdin sitten kohti tallihuonetta josta hain mustan reppuni, sen haettuani lähdin kävelemään kohti kotia.


Voiko Cresentin kutsuma-/lempinimi olla siis Cent?

Ainakin omasta mielestäni olen ollut hieman epäakti, vikellyskurssihan meni jo aikoja sitten mutta siitäkin on tarina melkein valmiina. Eli lähetän sen varmaan lähipäivinä (jos käy). Letityskurssista olen aloittanut vähän.
'Tallilla kavereiden kanssa,…' jatkuu kyllä vielä.


Vastaus:

Voi olla.
300vr

Nimi: Ilona

10.02.2018 17:51
Tallilla kavereiden kanssa, sekä yötä tallilla

Jatkoa…

Johanna haki Tituksen harjapakin ja alkoi kiireesti harjaamaan hoitsuaan, Liekiltä oltiin saatu nimittäin kaikkialta muualta paitsi hännästä kura pois. Eerika auttoi vieläkin Susania Liekissa joten Marzima oli mennyt Reginan luo ponin karsinaan. Hain tallihuoneesta omenan makuisen keksin ja menin Usvan luo.
"No mitäs pikku poni, mitä? Tahdotko keksin? No tästä saat, joo, kyllä saat." Selittelin ponille.
"Olet kyllä niin söpö kuin olla ja voi." Jatkoin selittelyä.
"Oletko valmis Liekin kanssa? Nimittäin juuri sain Tituksen harjattua." Johanna kysyi.
"Itsekin sain Liekin juuri puhdistettua kurasta." Susan vastasi.
"Varustamaan sitten." Marzima huikkasi.
"Tavataan ulkona hoitsujeni selässä." Lisäsin. Lähdin hakemaan Usvan satulaa satulahuoneesta, niinkuin kaikki muutkin tytöt tekivät. Otin Usva nimen kohdalta ponin ruskean yleissatulan ja lähdin kantamaan sitä kohti Usvan karsinaa. Päästessäni tamman vierelle nostin satulan ja liu'utin sen oikealle kohdalle. Sitten hain suitset, laitoin kuolaimet Usvan suuhun ja poni otti ne moitteettomasti. Sitten kiristin sekä turparemmin että leukaremmin ja lähdin taluttamaan ponia kohti tallin ovea joka sattui olemaan auki, olihan Eerika ja Johanna mennyt jo ulos. Marzima tuli perässäni taluttaen Reginaa, kun pysäytin tamman pihalle niin kiristin satulavyötä vielä rei'ällä. Laskin jalustimet alas ja mittasin ne oikean pituisiksi. Sitten otin kiinni ohjista sekä harjasta ja nousin selkään. Kun Marzima ja Susankin pääsivät hoitsejensa selkään lähdimme kohti maastopolkua. Järjestys oli seuraava:
~Marzima-Regina~,
~Ilona-Usva~,
~Eerika-Corni~,
~Joha nna-Titus~,
~Susan-Liekki~.
Marzima oli kokenein meistä, hän oli ollut minuakin hieman pidempään tallilla, noin viikon.
"Ravataan!" Marzima huusi edestä ja kaikki kannustimme hoitsumme raviin.
"On tämä kyllä hauskaa!" Huusin muille.
"No niin on." Eerika sanoi.
"Laukataan!" Marzima huusi edestä ja nostimme laukan.
"No tämä vasta hauskaa on!" Susan huusi takaa.
"Tituksella on niin pehmeä laukka." Johanna huusi.
Jatkoimme hetken laukaten polulla kunnes hidastimme raviin ja siitä käyntiin. Sitten käännyimme takaisin päin jutellen loppumatkan:
"Mitä tehdään tämän jälkeen, kello on vasta kolme?" Marzima kysyi.
"Minä voin näyttää Kometilla vikellystä." Sanoin.
"Hei nyt keksin, kaikki tekevät valitsemallaan hoitsulla jonkun näytöksen, esim. Vikellystä, agilityä, koulua, esteitä, LH:ta, lännenratsastusta, ja mitä vain keksii." Eerika ehdotti.
"Joo, tuohan on loistava idea." Susan ja Johanna sanoivat miltei yhtä aikaa.
"Joo, ei kerrota mitä tehdään ja näytetään näytökset maneesissa." Lisäsin.
"Joo, ravataan niin ollaan nopeammin perillä." Marzima ehdotti.
"Ok." Vastasimme ja kannustimme hoitsumme raviin. Pian olimmekin jo tallipihalla ja hidastimme käyntiin.
"Hyvä poni." Taputin Usvaa kaulalle laskeuduttuani satulasta. Veimme hoitsut sisälle talliin ja purimme niiltä varusteet, avasin satulavyön ja nostin satulan vieden sen satulahuoneeseen. Sitten hain vielä suitset ja vein nekin satulahuoneeseen.
"Otan Liekin." Susan sanoi.
"No minä otan Cornelian." Eerika sanoi.
"Minä menen Akeelalla." Johanna sanoi.
"Minä Reginalla." Marzima sanoi.
"No minä menen sitten vaikka Kometilla." Lisäsin.
"Nyt varustamaan jne. Tavataan maneesissa." Johanna sanoi.
"Ok!" Huudahdimme epäselvästi. Hain harjapakin nopeasti tallihuoneesta.
Menin Kometin karsinalle ja aukaisin liukuoven niin että mahduin pujahtamaan karsinaan, sulkien oven perässäni.
"Heippa Komet, nyt mennään vikellystä, muistakin käyttäytyä kunnolla." Selittelin ponille harjatessani sitä. En ollut laittanut ponia edes kiinni koska luotin että se pysyisi paikallaan, harjattuani vein harjapakin takaisin kaappini ja lähdin kävelemään kohti tallihuonetta. Tuntui jotenkin kylmältä kävellessäni, sitten huomasin että tallin ovi oli auki. Suljin sen ja katsoin samalla pakkasmittaria, -15 ei ollut mielestäni paljon, oikeastaan se oli minulle vain pikkuinen pakkainen. Lähdin hakemaan satulahuoneesta vikellyspatjaa ja -vyötä, päästyäni satulahuoneeseen otin ne niiden paikalta ja lähdin kohti Kometin karsinaa. Päästyäni sinne puin varusteet ponille niin kuin Katatu oli opettanut. Kun olin valmis hain pukuni ja puin sen päälleni. Olin valmis joten puin takkini puvun päälle ettei kukaan huomaisi sitä vielä, kyllähän tytöt kuitenkin varmaan Kometista näkisivät mitä tekisin.
"Ootteko valmiita, menen jo maneesiin." Kysyin.
"Eerika meni jo ja mekin olemme kohta valmiita." Marzima huikkasi.
"Selvä." Vielä sanoin ja lähdin taluttamaan ponia kohti punaista maneesia. Ei tarvinnut kyllä paljoa kävellä, olihan maneesi kiinni tallirakennuksessa. Avasin maneesin oven ja talutin Kometin sisään sulkien oven.
"Hei Eerika." Sanoin iloisesti.
"Hei, tulevatko muut pian?" Eerika kysyi.
"Joo, täällä ollaan." Susan, Marzima ja Johanna sanoivat yhtä aikaa yllättäen kun olivat tulleet juuri ovelle.
"No kuka tahtoo näyttää ensin?" Kysyin.
"Minä voin." Susan sanoi.
"Ok, nyt kerrotaan mitä esitetään ennen aloitusta." Susan sanoi.
"Esitän siis Liekin kanssa irtohypytystä." Susan jatkoi.
"Ok, me autetaan esteiden tekemisessä." Johanna sanoi.
"Hyvä." Susan sanoi kiitollisena.
Haimme puomeja ja niiden telineitä kentälle joista rakensimme kaksi pystyestettä, sarjan sekä okserin, siis kuusi estettä yhteensä.
"Aloitan nyt." Susan huudahti kentältä. Liekki lähti hyvin raviin ja sen kautta laukkaan, ensin tuli 45cm pystyeste jonka Liekki suoritti hyvin, sitten tuli 40cm sarjaesteet joista kaksi ensimmäistä Liekki hyppäsi hyvin mutta kolmannesta putosi ylin puomi. Sitten tuli vielä 50cm pystyeste jonka Liekki hyppäsi hyvin, sitten olisi vielä 45cm okseri johon Liekin takakavio kolahti mutta puomi ei kuitenkaan tippunut.
"Hyvä Susan, tai siis Liekkihän esteet hyppäsi mutta kuitenkin." Johanna sanoi.
"Hyvin meni, voisiko esteitä hieman nostaa, menen Cornilla esteitä." Eerika sanoi.
"Ok!" Huudahdimme ja lähdimme nostamaan esteitä. Pystyesteistä molemmista tuli 90cm ja sarjasta 70cm, okserista tuli 75cm. Kävelin katsomoon tyttöjen perässä ja Eerika nousi Cornin selkään. Tyttö meni ensin käyntiä kierroksen ja sitten nosti ravin kautta laukan. Ensin tuli pystyeste jonka Corni hyppäsi erittäin hyvin, huomasi että tamma oli kunnon esteratsu. Sitten tuli sarja joka meni ihan hyvin, pienellä ilmavaralla vain. Sitten kun ratsukko lähestyi toista pystyestettä olin ihan varma että Corni ei tiputtaisi mutta takakavio kolahti puomiin niin että puomi tipahti. Eerika jatkoi vielä lopuksi okserille joka meni isolla ilmavaralla, sitten tyttö hidasti tammansa ravin kautta käyntiin.

"Sitten minä menen Akelalla lännenratsastusta, hyvin meni Eerika." Johanna sanoi.
"Ok, raivataan nyt esteet." Susan sanoi.
"Hyvin meni Eerika." Sanoimme Marziman kanssa yhtä aikaa. Sitten purimme esteet ja veimme ne omille paikoilleen. Sitten menimme katsomoon Johannan jäädessä kentälle Akelan kanssa, tyttö nousi satulaan ja otti ohjat käteensä. Akela lähti liikkeelle ja ratsukko näytti hienoja tehtäviä/temppuja meille. (En oikein tiedä lännenratsastuksesta joten en kerro tarkemmin) Kun Johanna tuli kentältä niin Marzima sanoi:
"Nyt minä menen Reginalla koulua, se on ihan paras siinä." "Ok." Me muut sanoimme todella epäselvästi.

Jatkuu…

Laskujeni mukaan tässä tarinassa (Tallilla kavereiden kanssa, sekä yötä tallilla) on jo 1494 sanaa joten sitten kun olen kirjoittanut tämän loppuun niin minun pitäisi saada kirjailija merkki. ;D

Nimi: Ilona

04.02.2018 23:32
Kavereiden kanssa tallille, sekä yötä tallilla

Selvittäessäni Liekin harjaa mietin missäköhän Johanna viipyi, ei hän ollut lukenut whatsapp viestejämmekään.
"Hei tytöt, missäköhän Johanna on?" Kysyin muilta tytöiltä.
"Niin muuten, kutsuimme kyllä hänetkin." Marzima ihmetteli.
"No, menen soittamaan hänelle, auttakaa te muut sillä aikaa Susania." Sanoin.
"Selvä." Vastasivat Eerika ja Marzima yhtäaikaa.
Lähdin karsinasta jättäen harjan harjapakkiin. Sitten lähdin kävelemään kohti tallihuonetta. Tallihuoneessa ei ollut ketään, onneksi, ajattelin. Kaivoin taskustani puhelimeni ja aukaisin sen. 23% akkua, katsoin yläreunasta. No, pitäisi laitta laturiin puhelin. Valitsin Johannan numeron ja soitin. Tuut...Tuut… puhelimeni tuuttasi. Hetken kuluttua:
"Johanna." Sanoi ääni puhelimessani.
"Ilona täällä." Sanoin.
"Ai hei Ilona, mitä nyt?" Johanna kysyi.
"No etkö olekaan tulossa tallille yöksi minun, Marziman, Eerikan ja Susanin kanssa?" Kysyin.
"Olen tulossa, unohdin vain mainita että minulla on tänä aamuna hammaslääkäri ja se loppui juuri, olemme juuri lähteneet pihasta, tulen suoraan isäni kyydillä tallille." Johanna selitti.
"Selvä, olemme lähdössä pellolle laukkaamaan, jos olet nopea ehdit mukaan." Sanoin.
"Joo, varmaan ehdin koska olemme kohta tallilla." Johanna sanoi.
"No sitten kyllä ehdit." Lisäsin vielä.
"Moikka!" Johanna sanoi.
"Heippa!" Lisäsin ja lopetin puhelun.
Laitoin puhelimeni laturiin ja menin kertomaan tytöille mitä Johanna oli sanonut.
"Johanna on kohta täällä, hän oli ollut aamusta hammaslääkärissä ja oli unohtanut sanoa." Selitin tytöille.
"Hei tytöt, harjataan Johannan hoitsu ja yllätetään hänet." Marzima ehdotti.
"Joo, minä ja Marzima menemme hoitamaan Marituksen, eli Tituksen. Hoitakaa te sillä välin Liekki loppuun." Ehdotin.
"Käy!" Muut tytöt hihkaisivat yhtä aikaa.
Kävelimme juuri kohti tallihuonetta kunnes olimme ulko oven kohdalla se avautui ja Johanna tuli sisään.
"Hei tytöt, minne menette?" Johanna kysyi.
Seisoimme yllättyneinä Johannan edessä ja sanoimme: "Ööö… olimme juuri… noo… niinkuin tulossa pihalle katsomaan joko tulisit. Sanoimme hieman oudolla äänellä.

Jatkuu…

Nimi: Ilona

04.02.2018 13:39
Tallilla kavereiden kanssa, sekä yötä tallilla

Olin innoissani, minulla oli tallilla kolme hyvää ystävää. Marzima, Eerika ja Susan. Olimme sopineet Marziman kanssa että yöpyisimme tallilla, olin kysynyt myös Eerikaa ja Susania ja he tulisivat myös. Sitten olin kysynyt myös Johannaa, hänkin oli päässyt tulemaan. Olimme luoneet whatsapp-ryhmän neljästään ja tällä hetkellä kaikki olivat paikalla.
"Ootteko jo menossa tallille päin, itse oon jo tässä pihalla." Kirjoitin.
"Joo, oon jo melkein tallilla kun kävellen tuun." Marzima kirjoitti.
"Itse oon vasta lähdössä, pääsen isäni kyydillä." Eerika lähetti.
"Minä pääsen myös kyydillä, lähettiin just." Susan laittoi.
"Ok, kokoonnutaan tallihuoneessa." Vielä lisäsin.
"Käy!" Marzima laittoi.
"Käy minullekin." Susan laittoi.
Ok, selvä." Eerika vielä lisäsi kunnes suljin puhelimen.
Kävelin tallihuoneeseen ja istahdin penkille laskien kassini maahan. Sitten ovi avautui ja Marzima asteli sisään.
"Hei Ilona, Eerikan kyyti tuli jo ja hänkin on tulossa tänne."
"Hei, varmaan Susankin tulee kohta."
"Joo, hänenkin kyytinsä tuli jo." Sanoi Eerika joka oli tullut ovelle.
"Hyvä, kaikki koossa." Sanoi puolestaan Susan joka oli yllättäen tullut Eerikan taakse.
"Nukutaanko heinävintillä?" Kysyin
"Joo, hyvä idea Ilona." Kaikki vastasivat.
"Viedään tavarat sinne, sitten voimmekin alkaa hoitaa hoitsujamme ja voisimme mennä pellolle laukkaamaan." Ehdotti Marzima.
"Käy, tahdään niin." Eerika lisäsi.
Sitten lähdimmekin kohti heinävinttiä jonne jätimme kassimme. Sen jälkeen haimme harjapakit kaapeistamme ja menimme hoitsujemme karsinoihin.
"Menen Usvalla, entä te?" Kysyin.
"Minä ainakin Reginalla." Marzima sanoi.
"Minä menen Cornilla. Sanoi Eerika.
"No minä menen sitten vaikka Luekillä, ainakin niiden ponien karsinat olivat vierekkäin." Susan lisäsi.
"Niin muuten ovatkin, aika hassua." Sanoi Marzima.
Niin me aloimme harjaamaan hoitsujamme. Aloitin päästä pääharjalla ja sitten kävin ponin läpi pölyharjalla. Sitten lopuksi vielä pehmeällä harjalla ja sitten kädessäni olikin jo kaviokoukku. Tarkistin nopeasti kaviot joissa ei ollut kuin vähän likaa, olihan poni ollut karsinassa tullessani. Susan oli ainoa jonka oli pitänyt hakea hoitsunsa ulkoa, Liekki oli vielä pahaksi onneksi piehtaroinut mudassa.
"Hei oletteko jo harjanneet hoitsunne, olen itse vasta saanut jalat puhtaiksi sekä hännän. Susan selitti.
"Valmiina olemme, emme vielä hae kuitenkaan varusteita koska et vielä ole valmis, odotamme kyllä." Sanoimme melkein yhtäaikaa, sekavasti kuitenkin.
"Selvä, kiitos." Susan sanoi ja jatkoi harjaamista.
"Voin autta jos tahdot." Tarjouduin.
"Käyhän se." Susan hymyili.
Jätin Usvan kiinni karsinaansa ja suljin liukuoven lähtiessäni. Sitten menin Liekin karsinaan ja aloin selvittämään harjaa piikkisualla Susanin irroittaessa kuraa ponin mahasta.

Jatkuu…

Tällä tarinalla (joka jatkuu myöhemmin) tavoittelen kirjailija merkkiä, en kuitenkaan ole varma riittäkö tämä sitten. ;D

Nimi: Marzima

03.02.2018 06:41
Kiitos Ilona kun säkin käytät mua sun tarinoissa<3

Nimi: Ilona

01.02.2018 22:54
Korppi

En ollut usko tätä todeksi! Olin vaihtanut Locan Korppiin. Olihan Rolf sen isä, se oli yksi syy vaihtamiseen. Pian talli tulikin jo näkyviin, sekä lumiset tarhat ja laitumet. Menin lämpimään tallin ja huomasin että oli -15 astetta pakkasta, minusta se ei ollut paljoa koska olinhan ennen tätä kotia asunut Lapissa jossa oli talvisin aina kylmä. Olin tottunut -25 asteeseenkin, pärjäsin sillä säällä pihalla tunteja. Rakastin kaikkia vuodenaikoja, kesä oli hieman parempi muita. Otin repustani ostamani tavarat Korpille ja laitoin ne kaappiini, paitsi riimun ja siihen kuuluvan punaisen narun. Sitten lähdin riimu ja naru kädessäni kohti Rolffin tarhaa, siellä oli myös Korppi ja Ravi. Korppi kierteli emänsä ympärillä ja lähti sitten minut huomatessaan laukkaamaan pois päin. En saisi varsaa kuitenkaan kiinni, sekin oli minua nopeampi. Laskin riimunnarun sekä riimun aidalle ja lähdin Korppia kohti. Se laukkasi heti kauemmas, yritin saada edes rapsutettua sitä mutta ei onnistunut joten menin silittelemällä Raven Queenia, Ravia ja Korpin emää. Siitäkös Korppi suuttui ja tuli emän luokse, kauas minusta. Sitten jatkoin rapsuttelemista ja pian tunsinkin jo kädessäni töytäisystä ja kun käännyin niin Korppi meni heti emänsä taakse suojaan ja tarkkaili minua kuin asiantuntija. Naurahdin varsalle joka näytti hullunkuriselta. Sitten lähdinkin Rolffin luo, suuren mustan orin. Aloin rapsuttelemaan oria korvan takaa ja siitä Rolf tykkäsi. Sitten hetken päästä lähdinkin kohti tarhan porttia, hakien riimun ja -narun. Aukaisin portin ja varmistin että kukaan ei pääsisi karkaamaan kun livahdin ulkopuolelle. Sitten vein riimunnarun ja riimun kappiini lähtien takaisin kotiin.

Tällainen lyhyehkö tarina, ihan vain nopeasti kirjoitin kun ei oikein ollu aikaa kirjoittaa. ;D

Vastaus:

100vr :)
Eipä mitään! ;)

Nimi: Ilona

01.02.2018 08:09
Katatu, arvauksesi meni lähelle muttei oikeaan. Olen 10v ja täytän 11v vasta heinäkuun 1 päivä.

Vastaus:

Aah, melkein! :D

Nimi: Ilona

31.01.2018 20:18
Maastoon!

Jatkoa…

Tallipihaan saavuttuamme tulimme poniemme selästä ja veimme ne karsinoihin. Purin Usvalta varusteet, ensin aukaisin satulavyön ja nostin satulan ponin selästä. Vein varusteen satulahuoneeseen ja otin seuraavaksi suitset pois tamman päästä. Vein senkin satulahuoneeseen ja harjasin nopeasti satulan jättämät jäljet. Sitten päästin Usvan vapaaksi karsinaansa ja menin katsomaan miten Eerika ja Susan olivat saaneet varusteet pois. He olivat jo taluttamassa ponejaan laitumelle syksyisessä ilmassa. No, otin Usvan riimunnarun siitä mihin olinkin sen jättänyt eli karsinan oven koukkuun. Sitten napsautin riimunnarun riimuun ja lähdin taluttamaan ponia laitumelle päin. Laitumella päästin ponin irti ja lähdin viemään riimunnarua kaappiini. Sen tehtyäni lähdinkin kävelemään syksyisessä ja hieman kylmässä ilmassa kotiin päin.

Nyt minun pitäisi saada tallikaveri merkki.
Sitten tavoittelen tarinalla syksyfiilistelijää sekä maastoilija merkkiä, olenhan maastoillut ennenkin.

Vastaus:

290vr
Saat kaikki nämä merkit! ;)

Nimi: Ilona

30.01.2018 23:33
Maastoon!

Jatkoa…

Ponimme olivat antaneet hyvin kiinni ja nyt jo talutimmekin niitä talliin. Vein Usvan karsinaansa ja hain harjapakin sekä selvityssprayn. Olihan ponin harja näyttänyt kauhean takkuiselta, ei sentään häntä niin takkuiselta. Avasin karsinan liukuovea sen verran että mahduimme karsinaan harjapakin kanssa. Sitten harjasin ponin pään sekä muun vartalon ja otin selvityssprayn sekä piikkisuan. Sen tehtyäni aloin varovasti selvittämään takkuista harjaa. Kun vihdoin ja viimein sain sen selvitettyä harjan aloin selvittämään häntää joka oli alhaalta hieman mutainen, mutta muuten suht selvä. Siihen ei mennyt kauan aikaa joten seuraavaksi otin kaviokoukun ja aloin puhdistamaan kaviota. Sitten Usva hirnahti vähän oudosti, kuin sillä olisi sattunut johonkin joten irroitin käteni viimeisestä jalasta josta olisin juuri alkanut puhdistamaan kaviota. Sitten näin pienen haavan jalassa, sen ympärillä oli vain hiukan kuivunutta verta. Hain haavasprayn nopeasti ja mietin mistäköhän haava olisi voinut tulla. Sitten hoidin haavan nopeasti kuntoon ja kosketin sitä. Usva ei enää hirnunut, säpsähti vain hieman joten vein sprayn takaisin ja palasin puhdistamaan kavion. Sitten hoidettuani mietin voisinko lähteä maastoon tammalla. No, päätin lähteä, sehän oli vain pieni naarmu. En kuitenkaan laukkaisi, ehkä ravaisin, sitten sanoinkin Sunanille ja Eerikalle asiasta. "En voi laukata Usvalla, ehkä vain ravata vähän, sillä ponilla on jalassa pieni naarmu." "Selvä, ei laukata." Eerika sanoi. Sitten hain suitset ja laitoin ne ponille päähän. Ensin tamma ei meinannut avata suutaan mutta sain kuitenkin kuolaimet sille. Sitten hainkin jo ruskean, hienon yleissatulan ja pinkin satulahuovan jossa oli ihanat pehmusteet jotka olin ostanut kaupasta. Myös suitsissa oli pehmusteet, ihanan pehmeät. Sitten laitoin satulan selkään ja liu'utin sen oikealle kohdalle. Sitten olinkin jo valmis, kypärä puuttui vain. Hain nopeasti kypärän ja laitoin sen päähäni. Muut olivatkin jo syksyisessä ilmassa pihalla odottamassa. Susan oli laittanut suojatkin Liekille, Eerika ei ollut laittanut ponilleen. Itse en ainakaan suojia käyttänyt, en ollut ostanut. Sitten meninkin jo tyttöjen edelle. "Tunnet maastot parhaiten joten ole edellä." Eerika sanoi minulle. "Selvä!" Huudahdin. Sitten nousin satulaan ja otin ohjat käsiini. Ohjastin Usvan melkein päinvastaiseen suuntaan missä olin yksisarviset nähnyt, pidin sen nimittäin itseni ja Usvan salaisuutena. Ehkä voisin kertoa löydettyäni tallilta kunnon ystävän johon luottaisin niin kuin entiseen parhaaseen kaveriini joka oli asunut lähellä edellistä, vanhaa kotiamme. Ronjakin oli tykännyt hevosista, niin kuin minä. Harmi kun meidän oli pitänyt muuttaa pois sieltä, saisin kuitenkin täällä uusia ystäviä. Käynnissä mennessämme juttelimme syksystä ja tulevasta talvesta, niin ja tietenkin joulusta! Olihan se ihana juhla. Sitten tuli taas tuulen vire ja lehdet tipahtivat koivuista ja muistakin puista maahan kuin värikkäänä sateena. "Ravataanko pikkuinen pätkä, Usva tuntuu hyvältä?" Kysyin. "Joo, käyhän se." Sanoi Eerika joka ratsasti takanani. Susankin nyökkäsi ja annoin Usvalle pohkeita ja myös takanani tulevat antoivat omille poneilleen. Hetken ravin jälkeen hidastimme käyntiin koska ajattelin vain Usvan haavaa. "Tiedättekö muuten, Rolffista tulee isä." Sanoin. "Emme, kenet se astui?"Susan kysyi. "Raven Queenin, en löytänyt ketään Hannover rotuista tammaa joten pyysin Katatulta apua ja niin se vain tapahtui. Arvatkaa mitä, alan tavoittelemaan astuttelija merkkiä." Selitin. "Ui, minkähän lainen varsa tuleekaan?" Eerika sanoi. "Ken tietää?" Lisäsin naurahtaen. Sitten olikin jo aika kääntyä takaisin tallille päin joten käänsin Usvan polulla ja lähdimme kävelemään takaisin päin.

Jatkuu……….

Nimi: Ilona

30.01.2018 17:54
Siitä ikäjutusta niin minkä ikäinen olen tarinoideni perusteella ja ekaa tarinaa ei lasketa. ;)

Vastaus:

Aa, aivan. :D
Olisikohan 11-12?

Nimi: Ilona

29.01.2018 23:23
Maastoon!


Tänään menisimme Susanin kanssa maastoon, hän ottaisi Liekin ja minä Usvan. Pian olinkin jo melkein tallissa, olin vain jäänyt lumoutuneena katsomaan kuinka puista tippuivat hiljaisessa tuulessa värikkäät lehdet. Se oli syksyn merkki ja pidin syksystä. Kesä oli paras mutta hällä väliä. Avasin tallin oven ja kävin katsomassa olisiko Usva karsinassaan. Ei ollut, varmaan laitumella, mietin itsekseni lähtien kohti tallihuonetta. Avatessani tallihuoneen oven näin pöydän ääressä kaksi tyttöä jotka juttelivat. He olivat Susan ja Eerika. "Moikka tytöt, Susan meidänhän pitäisi lähteä nyt maastoon, on ihanan syksyinenkin ilma." Sanoin tavallisella äänelläni. "Joo, lähdetään mutta voiko Eerikakin tulla mukaan?" Hän vastasi ja kysyi. "Tietenkin, kyllä se minulle käy mutta ei maastoesteille, Usva ei voi mennä niitä." Vastasin. "En ajatellutkaan, vaan että lähtisimme käynnillä ja menisimme maastoon muuten vain." Susan sanoi. Hymyilin ja sanoin, "No tytöt, hoitamaan ja varustamaan." Otimme heti riimunnarumme ja lähdimme hakemaan laitumelta tarvittavia hevosia. "Hei, nehän ovat kaikki samalla laitumella." Eerika sanoi. "Niin muuten ovatkin." Totesin itse.

Jatkuu……….

Nimi: Ilona

29.01.2018 00:35
Vikellystä Kometilla


Tänään kokeilisin vikellystä, mietin viedessäni Kometin harjapakkia takaisin paikoilleen. Olin juuri hoitanut Kometin, nyt menisin kysymään Katatulta apua vikellykseen. Katatu löytyikin tallihuoneesta. "Hei, autatko vikellyksessä, varustuksesta en tiedä ja minulla ei ole taluttajaa?" Kysyin Katatulta. "No tietenkin, onko sinulla tarvittavat välineet?" Katatu vastasi. "Luulen niin." Vastasin kysymykseen. Sitten haimmekin varusteet ja aloimme varustamaan Kometia. "Ensin tämä kiinnitetään tähän, ja sitten toiseltapuolen samasta kohtaa, kunnes hevosella onkin jo vikellyspatja ja -vyö." Katatu ohjeisti ja sitten kokeilinkin jo itse. "Se onnistui, onko sitten valmista?" Kysyin. "Laitan vielä juoksetusliinan Kometille, laita pukusi päälle, niin menen taluttelemaan kentälle Kometia."Katatu sanoi. Vastasin myöntävästi ja menin vaihtamaan ostamani pukusettiä. Pian minulla olikin jo tummansininen puku päällä ja olin valmis. Katatun löysin kentältä Kometin kanssa. "Sitten nouset selkään ja teet esimerkiksi sellaisen liikkeet että…" Katatu selitti ja näytti seisaalteen pari liikettä. Nousin Kometin selkään istumaan ja poni alkoi mennä käyntiä. Sitten nousin varovasti, mutta varmasti seisomaan ja ihmeellisesti pysyin seisaalteen. Olihan minulla hyvä tasapaino, sitä tarvitsin paitsi ratsastuksessa, myös muissa harrastuksissani. "Hyvä Ilona, kokeile nyt liikettä jonka näytin ensin." Katatu selosti. Tottelin ja menin takaisin istumaan. Sitten kumarruin oikealle puolelle, vasen käsi vasemman puoleisessa kahvassa jolloin nostin jalkani ilmaan. "Hyvä, sitten seuraava liike." Katatu sanoi. Nyökkäsin ja tein kuten Katatu oli neuvonut. Sen jälkeen Katatu kysyi: "Tahdotko kokeilla ensimmäistä liikettä laukassa?" "Ööö… joo, kokeilen." Vastasin hymyillen. "Selvä, kannustan nyt Kometin laukkaan, ole valmiina ja istu aluksi pitäen harjasta kiinni." Katatu neuvoi. "Selvä." Vastasin varmalla äänellä. Aurinko porotti kuumana taivaalta jolla ei ollut pilven hattaraakaan. Sitten Komet lähti laukkaamaan ja huomasin, kuinka pehmeää ponin laukka olikaan. Sitten valmistauduin liikkeeseen ja aloin kumartua oikealle puolelle. Nostettuani jalat ilmaan huomasin kuinka helppoa tämä oli laukassa. "Sitten voit kokeilla sitä toista liikettä jos tahdot." Katatu huusi kentän keskeltä. Halusin ja liu'uin toiselle puolelle tehden samalla liikkeen niin kuin käynnissäkin. Sitten nousin takaisin istumaan ja Katatu hidasti Kometin ravin kautta käyntiin. "No, oliko vaikeaa? Tai hauskaa?" Katatu kyseli. "Ei ollut vaikeaa, paitsi se toinen liike laukassa oli hieman haastava, pärjäsin kuitenkin. Ja hauskaa oli, tahdon kokeilla toistekin." Vastasin hieman hengästyneenä. "Toista extreme lajia aukon kokeilla Usvalla, nimittäin agilityä." Sanoin vielä Katatulle ja hän nyökkäsi. Sitten menimme tallin ja Katatu otti varusteet Kometilta samalla kun itse kävin vaihtamassa vaatteet. Tullessani Katatu oli jo viemässä Kometia laitumelle, joten tarjouduin itse viemään ja Katatu lähti päärakennukselle hakemaan jotain juttua. Vein Kometin laitumelle ja ennen kuin päästin sen juoksemaan otin kaurakeksin taskusta ja pilkoin sen neljään osaan. Sitten annoin yhden palasen Kometille laittaen muut palat taskuun. Tarjosin keksiä ja se katosi heti valkoiseen turpaan. Päästin ponin irti ja näin kuinka se lähti laukkaamaan kavereidensa luo. Sitten etsin Locaa tarjotakseen sille keksin palan mutta heti liikkeelle lähdettyäni etsimään kuulin pienten kavioiden sipsutusta takaani ja arvasin sen olevan Loca. Esitin etten huomannut mitään ja sitten yht'äkkiä käännyin tarkoituksella nopeasti katsoen Locaa jolloin varsa lähti kuin tykin suusta laukkaamaan pois päin hirnuen vahingoniloisesti. Naurahdin varsalle ja otin yhden keksinpalan ja näyttäen sitä Localle päin se lähti ravaamaan minua kohti pysähtyen minun kohdalleni hetkeksi että ehti nappaamaan keksin kädestäni ja sitten lähti sipsuttelemaan pois päin kuin olisi ollut hienovarainen. Naurahdin varsalle ja lähdin kävelemään kohti porttia ajatuksena lähteä. Kohta, melkein portin luona tunsin hupparissa pienten hampaiden kiskovan vaatetta pois päin portilta. Huomasin kääntyessäni että se on Loca ja irroitin varsan vaatteistani aukaisten portin ja kävellen sitten toista laidunta kohti. Menen seuraavaksi Usvan ja Rolffin laitumelle ja kutsun Usvaa keksin pala kädessäni ollessani laitumella. Sitten näen kuinka valkoinen poni tulee ravaten minua kohti. Usvalle keksin annoin ja sitten näin Rolffin portin lähellä joten lähden sinne ja orin huomatessa minut ja keksini se lähtee kävelemään minua kohti aikeenaan vain nopeasti napata keksi ettei joutuisi talliin mutta huomaakin että minulla ei ole riimunnarua mukana joten tuleekin rauhallisesti eteeni ja napsaisee keksin kädestäni. Tyytyväisenä lähden takaisin tallia kohti siitä että kaikki hoitsuni saivat minulta jotain. Tänään oli hauskaa kun vikelsin, mutta nyt olisi aika lähteä kotiin.


Nyt siis alan tavoittelemaan extreme rider- merkkiä mutta kahta lajiahan piti kokeilla ;)
Niin ja siis siitä ikä jutusta niin ekaa tarinaa ei lasketa. ;)

Vastaus:

300vr, juu. :)
Mistä ikäjutusta? :'o

Nimi: Ilona

28.01.2018 19:56
Uimista
Osa 2


Tulin töltäten takaisin tallille, uimapuku vaatteiden alla. Seuraavaksi hoitaisin Kometin ja lähtisin Rolffin kanssa uimaan. Tallin edessä laskeuduin selästä ja sidoin riimunnarun harjauspuomiin. Vein reppuni ja hain samalla Kometin harjalaatikon. Ulkona otin harjalaatikosta pehmeän harjan ja aloin harjaamaan sillä melko kosteaa ponia, joka silmät ummessa nautti auringon lämmöstä. Harjattuani vielä ponin läpi myös kovalla harjalla otin pääharjan ja harjasin tarkasti pään. Sitten hain kaapistani selvitys sprayn ja aloin harjaamaan takkuisia jouhia harjasta sekä hännästä. Selvitettyäni ne putsasin kaviot jotka olivat ihan täynnä märkää hiekkaa. Sen tehtyä irroitin riimunnarun harjaus puomista ja lähdin taluttamaan Komettia kohti sen laidunta. Laitumella irroitin riimunnarun riimusta ja päästin Kometin irti. Sitten vein riimunnarun sekä harjapakin ja selvitys sprayn talliin. Samalla otin Rolffin riimunnarun ja kaura keksin mukaani suunnaten kohti orin laidunta. Näin Susanin ja Liekin menevän kohti rantaa, ilman satulaa mutta hän käytti kuitenkin suitsia. Siellä ori ravasi kun yritin saada sitä kiinni joten otin taskustani keksin ja huusin Rolffia. Se nosti päänsä ja pysähtyi. Sitten kävelin oria kohti ja se antoi kiinni jonka jälkeen annoin orille keksin. Nousin pihalla selkään ja lähdin kohti järveä. Rolf alkoi heti oikuttelemaan kun huomasi että ei ollut satulaa. Pysyin kuitenkin selässä, ori ei alkanut pukittelemaan. Muistin sitten että Rolffilla oli huono ratsastaa ilman satulaa. Huokaisin mutta en kääntynyt takaisin päin, olinhan päättänyt mennä näin ja en antaisi orille sellaista esikuvaa minusta että luovuttaisin heti. Onneksi ei ollut pitkä matka. Nostin ravin ja sitä kautta laukan, menisipä matka nopeammin. Painuin harjan ylle ja nautin vauhdista ja kesän lämmöstä. Pian ranta tulikin jo näkyviin, nyt siellä oli Susan ja Liekki. ”Hei, oletko menossa uimaan?” Kysyin kun Susan vaihtoi uikkarit päälleen. ”Joo, Liekin kanssa. Entä sinä?” Hän vastasi. ”Ihan vain uimaan Rolffin kanssa. Kävin jo aikaisemmin Kometin kanssa, nyt Rolffin.” Vastasin ja riisuin vaatteeni uikkareiden päältä. ”Mennään yhdessä.” Ehdotin ja se sopi Susanlle. Talutimme hevosemme veteen rannan toisesta reunasta ja lähdinnme uimaan hevoset vierellä kohti toista päätyä. Kun olimme uineet sinne asti lähdimme rantaa kohti. Rolf ei ollutkaan veden suhteen niin innokas kuin Komet, olihan poni jäänyt veteen mutta orini tuli nätisti pois. ”Mennäänkö ratsastamaan huomenna yhdessä?” Susan kysyi. ”Mennään vain.” Vastasin ja päätin ottaa Kometin. Sitten kuivateltuamme hetken kiipesimme vuorotellen kiven päältä hevosten selkään. Kun olimme menneet jonkun aikaa käyntiä niin: ”Laukataanko? Menisi nopeammin ja Rolf ei kauheasti tykkää satulattomuudesta.” Kysyin ja se kävi joten nostimme ravin kautta laukan ja laukkasimme melkein koko loppu matkan. Hidastimme käyntiin ollessamme vähän matkan päässä tallista ja tarhoista sekä laitumista. Sitten laitoimme hevosemme kiinni harjaus puomeihin ja haimme harjat. Harjasin Rolffin samoin kuin olin harjannut Kometin, paitsi orilla ei ollut takkuja joten en tarvinnut selvitys spreitä. Harjattuani puhdistin vielä hiekkaiset kaviot ja vein sen jälkeen orin laitumelleen. Palatessani Susan oli vasta lopettelemassa Liekin harjaamista. Vein kädessäni olevan riimunnarun sekä harjalaatikon omalle paikalleen ja otin Locan pehmeän harjan. Menin laitumelle ja Loca ravasi iloisesti minua vastaan huomatessaan että minulla oli se valkea harja. ”No mitäs varsa?” Kysyin harjatessani jalkoja. Siihen Loca vain hirnahti iloisesti. Harjattuani silittelin ja rapsuttelin sekä kehuin Locaa kunnes tämä kyllästyi ja lähti laukkaamaan näyttäen iloisia pukkihyppyjä. Sitten vein harjan harjapakkiin ja autoin vielä Katatua iltaruuissa ennen kuin lähdin kotiin.


Kirjoitin tämän sitten pädilläni, joten eri IP.
Nyt saan varmaan sen uittaja merkin.
Ja tallikaveri merkkiin pitäisi tutustua kai vielä yhteen?

Vastaus:

270vr
Saat kyllä, ja joo. :)

Nimi: Ilona

27.01.2018 23:52
Uimista
Osa1

Tänään oli kuuma kesäpäivä. Olin saanut uuden hoitohevosen. Joo, taas kerran. Kometin. Islanninhevosen, joita rakastin. Edellisessä kodissani naapurissani oli asunut yksitoista islanninhevosta, ruunia. Kaipasin niitä kaikkia, eritoten Dullea, sitä ruskeaa ihanaa hevosta. Toki tykkäsin muistakin, mutta nyt olin saanut Moonlightista issikan hoitsuksi. Tallirakennus tuli näkyviin ja laitumet. Näin samalla laitumella Locan kanssa Kometin, siellä se laukkasi laitumen reunaa pitkin ja pysähtyi kohdalleni. "Hei, Komet! Nyt olet saanut uuden hoitajan, minut. Maisa hoitaa nyt jotain muuta, mutta sinä olet minun hoitohevoseni. Mennäänkö uimaan tänään? Otin uimapuvun mukaan, sekä evästä. Lähdemme kohta järvelle uimaan, odotas vain." Selitin Kometille innokkaasti. Vein nopeasti reppuni käytävälle, lähtöä varten. Hain riimunnarun ja menin ponin laitumelle, Loca ravasi minua kohti ja luuli että taluttaisin sitä taas. "Nyt lähden Kometin kanssa uimaan, hoidan sinua joskus toiste." Selitin innokkaalle varsalle, joka repi huppariani. Menin Kometin luo ja se antoi hyvin kiinni, tykkäsihän se uimisesta. Vein ponin tallin eteen harjauspuomiin kiinni ja hain pehmeän harjan. Harjasin ponin nopeasti läpi sillä ja vein sen takaisin. Hain reppuni, laitoin sen pihalla selkääni ja nousin Kometin selkään. Ratsastin pelkällä riimulla ja narulla, kyllä se onnistuisi. Käänsin ponin järvelle vievälle polulle ja nautin lämmöstä, miten Kometin selkä olikaan ihanan tuntuinen. Annoin seuraavaksi ponin töltätä ja Komet lähti reippaaseen, pehmeään tölttiin. Seuraavaksi nostin laukan, nautin ihanan pehmeästä ja vauhdikkaasta laukasta kannustaen ponin kovempaan menoon. Hetken päästä hidastin takaisin tölttiin ja käyntiin, hiekkarannan tullessa näkyviin. Laskeuduin selästä ja sidoin Kometin puunoksaan kiinni. Seuraavaksi vaihdoin uimapuvun, riisuin vaatteet ja laitoin vaalean keltaisen uimapukuni päälleni. Sitten nousin erään kiven päältä Kometin selkään ja ohjasin ponin veteen. Se nautti tästä, ollessamme tarpeeksi syvällä heittäydyin varovasti veteen ja lähdin uimaan Kometin rinnalla rannan suuntaisesti. Pidin riimunnarun päästä tiukasti kiinni ja sukelsin vain pinnan alle jatkaen uimista. Näin kuinka Komet ui sulavasti vierelläni ja pujahdin takaisin pintaan. Uituammu tarpeeksi nousin ponin selkään ja ohjastin tämän kohti rantaa. Ei Komet olisi vielä tahtonut lopettaa joten otin riimunnarun pois ja jätin hevosen kahlailemaan veteen rannan tuntumaan. Itselleni otin kuivat vaatteet päälle ja kuivattelin kesäauringossa syöden tuoreita mustikoita mättäältä. Sitten otin eväät, leipäni sekä tuoreet mansikat. "Komet! Tule ottamaan omenakeksiä!" Huusin vedessä leikkivälle ponille. Se nosti päätänsä ja tuli vettä valuvana luokseni. Sitten se alkoi ravistelemaan itseään kuivaksi ja kastuin läpimäräksi, taas. "Kiitos vaan Komet." Sanoin syyttävästi ponille joka ahmi keksejään. Sitten se hirnahti nauravan oloisesti ja heitin sille hiekkaa jalkoihin. Sitten Komet tuli luokseni ja yllättäen istui maahan kuin hevonen. Sitten se jatkoi syömistä välinpitämättömästi. Tuijotin ponia suu auki ja se puolestaan tuijotti ihmeissään takaisin mitä minä tuijotin. Sitten aloin nauramaan ja Komet alkoi hirnua nauravasti. Söimme loput eväät ja poni nousi seisomaan. Se oli kuiva joten kiipesin kiven päältä ponin selkään ja lähdimme töltäten kohti tallia.


Saanko kesäfiilistelijä merkin?
Ja uittaja merkkiä varten tarvitaan kai toinen tarina :)
Käytin tarinassa siis vasta ostamiani tavaroita joten se on kai Ok?

Vastaus:

120vr
Saat Kesäfiilistelijä-merkin. :)
Joo, sitä varten tarvitaan ainakin toinen. ;)
Kyllä, koska varusteet ovat periaatteessa sinun heti kun olet ostoslistan lähettänyt.

Nimi: Ilona

26.01.2018 16:53
Loca, maailman paras varsa


Menin tallille juoksien. Olinhan saanut kolmannen hoitsun, Locan, sen maailman parhaan ruskean varsan. Kun tallirakennus tuli näkyviin niin hidastin kävelyksi, mutta reippaaksi sellaiseksi. Olin todella innoissani joten laitoin mustan reppuni nopeasti kaappiin ja otin valkoisen riimun ja riimunnarun. Menin pihalle ja Locan tarhaan. Näin Locan laukkaamassa muiden varsojen kanssa joten huusin Locaa. Se käänsi päänsä minua kohti ja käveli minua kohti ihmetellen mitä pitelen kädessäni. Samassa kuulen hirnahduksen, ei, ei tämän tallin hevonen. Muistan kuulleeni tuon varsan äänen jossakin. Sitten tajusin, Ñorth! En nähnyt varsaa missään, mutta kuulin kuinka se hirnui. Sitten sen emänkin hirnahdus kuului ja kuulin vain kavion kopsahduksia talvisesta metsästä. Toivottavasti ehtisivät pois muiden silmistä, mietin itsekseni. Olin ratsastanut silloin niin pitkälle, että tuskin sinne kuka tahansa menisi. Sitten havahduin ajatuksistani kun Loca tökkäsi turvallaan minua. "Noniin, laitan tämä sinun päähäsi, tämä on riimu." Selittelin Localle. Sitten kiinnitin riimunnarun riimuun ja lähdin taluttelemaan Locaa pitkin tarhaa pysähdyksiä ja käännöksiä tehden. Otin myös yhdessä vaiheessa pienen ravipätkän. Sitten menin portille ja tarkistin etteivät muut hevoset ja varsat seuraisi meitä. Aukaisin portin, talutin Locan tarhasta ja suljin portin. Hyrrr... Olipas kylmä, voisin laittaa Localle ulkoloimen. Laitoin Varsan kiinni siihen ruskeaan juttuun pihalla, tallin edessä ja hain Locan valkoisen ulkoloimen. Olin valinnut Localle valkoisen värin, se sopi mielestäni hyvin. Menin ulos ja näin kuinka Loca oli kyllästynyt ja yritti repiä itseään irti. Sitten se päästi sydäntä särkevän pikku hirnahduksen. "Ei hätää, saat tästä loimen ja pääset sitten tarhaan." Sanoin kyllästyneelle varsalle. Puin loimen varsalle ja se ihmetteli mitä sai päälle mutta käveli kuitenkin rauhallisesti. Päästin sen juoksemaan laitumelle ja vein riimun sekä riimunnarun talliin. Tullessani muillakin hevosilla ja varsoilla oli loimia päällä. Loca ja Minttu keskustelivat kuin ihmetellen mitä heillä oli päällä. Naurahdin varsoille jä näin Katatun. Moikkasin ja menin maastopolulle. Kävelin vähän matkaa mutta en edes sille puunrungolle asti, olinhan nyt jalan enkä hevosella. Lähdin takaisin päin ja menin katsomaan saapuessani tarhoja ja niissä olevia hevosia. Katsoin kelloa ja huomasin että pitäisi lähteä kotiin, alkaisi pian sirkus-harjoitukset. Hain mustan reppuni ja lähdin kävelemään kotia kohti.

Saankohan nyt mielikuvitus maailma merkin vai pitääkö kirjoittaa vielä tarina?

Vastaus:

100vr
Kyllä saat!

Nimi: Ilona

22.01.2018 17:32
Talven ihmemaa


Aukaisin tallin oven ja astuin lämpimään talliin. Katsoin tallin lämpömittaria ja se näytti -7 astetta. Tänään olisi hyvä ilma mennä Usvalla, ehkä myös Rolffilla maastoon mutta ei maastoesteille koska Katatu oli sanonut että ei saa. Hain Usvan riimunnarun ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Kävellessäni näin Usvan tarhan vieressä olevassa tarhassa laukkaavat pikku varsat ja ihastuin heti yhteen ruskeaan varsaan. Näin myös samassa tarhassa varsan kauempana muista, yksinäiseltä näyttävän. Sitten se ruskea, ihana, söpö varsa meni hakemaan yksinäistä varsaa leikkiin mukaan. Nyt olin ihastunut tähän varsaan vielä enemmän. Samassa kuulin Usvan hirnuvan ja kutsuvan minua joten lähdin Usvan tarhaan. Lupasin mielessäni itselleni että pyytäisin tuota varsaa hoidokiksi. Avasin tarhan portin ja Usva laukkasi minua kohti niin että pelästyin. Tamma oikein tahtoi että hoitaisin sitä, sen huomasi kun se miltei juoksi edeltäni talliin ja veti minua perässään. Talutin ponin karsinaan ja sidoin sen kaltereihin kiinni, suljin karsinan oven ja hain kaapistani Usvan harjalaatikon. (voiko sen muuten vaihtaa pinkiksi) Avasin oven ja pujahdin karsinaan. Otin kumisuan ja aloin irroittamaan sillä lumipaukkuja Usvan vuohiskarvoista. Myös häntä ja harja olivat jäisiä joten hain selvitys sprayn kaapistani ja aloin selvittämään niitä. Otin vielä pääharjan ja lopuksi pehmeän harjan. Ennen kun vein harjalaatikon kaappini puhdistin kaviot jotka olivat ihan lumessa, takakavioista löytyi myös jäätä. Vein lopuksi tavarat kaappini ja hain satulan. Nostin satulan ponin selkään, liu'utin satulan oikealle kohdalle ja kiristin satulavyön. Hain vielä satulahuoneesta suitset. Laitoin ohjat kaulalle, kuolaimet suuhun ja leuka- sekä turparemmin kiinni. Sitten mietin että voisin ottaa vähän evästä, omenan, juomapullon ja Usvalle omena keksin. Jätin ponin vielä karsinaan ja hain satulalaukun johon laitoin eväät. Lopuksi ennen lähtöä kiinnitin satulalaukun ja avasin karsinan liukuoven. Talutin Usvan tallin eteen ja nousin selkään eikä Usva aristellut yhtään. Ohjasin ponin maastoon päin ja lähdimme metsän siimekseen. Ympärillä näkyi vain valkoisia puita ja tietenkin lunta. "Eikö olekkin ihanan hiljaista Usva?" Kysyin ponilta. Usva hörähti vastaukseksi. Kun tuli suora, ajattelin kokeilla ravia ja annoin tälle valkoiselle tammalle pohkeita joihin se vastasi kumman hyvin. Usva ravasi pehmeästi ja taisi säikyttää yhden kaninkin. Ravasimme pari sataa metriä kunnes hidastin ponin käyntiin. Kun olimme ratsastaneet jonkin aikaa näin polun vieressä kaatuneen puun rungon ja pysäytin Usvan koska söisimme tässä eväät. Sidoin Usvan kiinni läheiseen puun runkoon ja otin satulalaukusta omenan ja aloin rouskuttaa sitä. Usva työnsi turpansa minua kohti ja yritti saada omenan kädestäni. "Tahdotko sinäkin syötävää? Annan kyllä keksin mutta omenaa et saa." Sanoin tammalle. Kaivoin satulalaukusta omenakeksin ja tarjosin sitä ponille. Se hävisi kädestäni silmän räpäyksessä ja naurahdin ponille. Otin vielä vähän vettä pullostani kunnes päätin että jatkaisimme matkaa joten otin Usvan ohjat irti puusta ja nousin ponin selkään. Poni lähti reippaasti kävelemään polkua eteen päin. Kun olimme kävelleet lyhyen matkaa näin maassa värikkään häntäjouhen. Mietin mistä hevosesta se olisi irronnut ja näin vähän matkan päässä kavion painaumia jotka olivat tulleet hangesta jossa niitä oli lisää. Seurasin jälkiä jotka olivat polulla ja hetken päästä näin ison, valkoisen, värikäs jouhisen hevosen jolla oli sarvi. Ihmettelin näkymää ja tajusin että sen täytyisi olla yksisarvinen. Mutta eihän sellaisia ollut olemassa! Tässä edessäni kuitenkin oli ilmielävä yksisarvinen, joka alkoi ravaamaan joten annoin Usvalle pohkeita. Kun hevonen oli ravannut jonkun matkaa se hidasti käyntiin ja käveli vielä jonkun matkaa kunnes saapui jonkinlaiseen laaksoon. Näin kymmeniä yksisarvisia ja pari varsaa. Sitten näin kaikkien hevosten keskellä todella suuren orin jolla oli hienot, värikkäät, isot siivet ja iso sarvi. Ajattelin että se oli näiden yksisarvisten johtaja. Usva vain seisoi allani ja pysyi paikallaan kunnes kyllästyi ja hirnahti. Pelästyin että yksisarviset ajaisivat minut pois tai lähtisivät pakoon kun huomasivat minut mutta ne vain vähän perääntyivät. Tulin alas Usvan selästä ja sidoin sen ohjistaan puuhun. Yksi utelias varsa alkoi kävellä minua kohti ja sen emä yritti estää mutta varsa oli jo luonani eikä emä enää uskaltanut tulla lähemmäksi. Silitin varsaa joka tuntui maailman pörröisimmältä varsalta. Sitten varsa nuuhki minua ja päätin antaa tuolle söpöliinille nimeksi Ñorth. En ollut varma oliko se tytön vai pojan nimi mutta mielestäni nimi sopi sille. Sitten varsa hirnahti muulle laumalle, kuin sanoakseen että en ollut vaarallinen. Lauman johtaja tuli luokseni ja nuuhki minua, sitten hirnahti muulle laumalle. Hevoset tulivat varmemmiksi ja kävelin lauman keskelle. Silittelin hevosia ja mietin voisikohan näillä ratsastaa, no päätin kuitenkin kokeilla yhdellä pienikokoisemmalla yksisarvisella. Nousin kiven päältä tämän tamman selkään ja se lähti kävelemään, joskin jäykästi ja pelokkaasti mutta kun sillä pehmiytyi askeleet ja se rauhoitti annoin pohkeita ja se siirtyi raviin. Sitten yllättäen se alkoi laukkaamaan ja olin vähällä tippua mutta pidin kuitenkin harjasta tiukasta kiinni ja pysyin selässä. Sitten se hidasti ravin kautta käyntiin ja takaisin aukiolle. Laskeuduin ja mietin olisiko tämä unta mutta kun kaaduin lumeen ja minulla meni inhottavasti niskaan lunta tajusin että olin hereillä. Hyvästelin yksisarviset ja Ñorthin ja nousin Usvan selkään. Lähdin ravaamaan kotiin päin ja päätin että en tänään ratsasastaisi enää Rolffilla, olin liian väsynyt siihen hommaan. Oli kylmempi kuin lähtiessäni, sen huomasi. Nostin laukan koska tahdoin nopeasti tallille. En tiedä miksi, mutta jokin veti minua tallille päin. Kun talli tuli näkyviin, hidastin ravin kautta käyntiin ja tallipihalla laskeuduin satulasta. En kertoisi kenellekkään muulle kuin Rolffille näkemästäni ja kuulemastani. Talutin Usvan talliin ja vein ponin karsinaan. Riisuin Usvan varusteistaan ja lopuksi harjasin nopeasti tamman. Hain talliloimen ja puin sen Usvan päälle. Jätin tamman talliin koska ulkona oli hyvin kylmä. Menin Rolffin karsinaan ja sanoin että en tänään ratsastaisi orilla. Lähdin pihalle odotin vähän aikaa kylmässä säässä ennen kun äiti tuli hakemaan minua.


Saankohan tällä tarinalla talvi fiilistelijä tai mielikuvitusmaailma merkin? Tai molemmat?:

Vastaus:

300vr
Saat Talvifiilistelijän :)
Mielikuvistusmaailmaa varten tarvitsee vielä vähintään yhden tarinan ;)

Nimi: Ilona

21.01.2018 19:17
Kiitti Katatu et pääsin 2 levelille! En ollut tunnistaa tätä omaksi kaapikseni:):)

Vastaus:

Eipä mitään, oman työsi ansiota se on. :)

Nimi: Ilona

20.01.2018 19:09
Usva ja Rolf

Rolf on miun hoitsu,
Söpö musta poitsu.
Tarhassa se laukkaa,
Talven ilmaa haukkaa.
Mitä sitten tapahtuu?
Talvi nyt pakastuu.
Kuka on miun toinen koni?
No Usva pikku poni.
Rolffilla vettä läikkyi,
Usvakin sitä säikkyi.
Mikä onkaan tänään sää?
No vaikka tänään tää.
Kuka onkaan vaalea?
Usva ihan haalea.
Rolf onkin tumma,
Iso musta humma.
Rolffille keksin annoin,
Usvalle valan vannoin.
Nyt sataa lunta,
Pehmeää kuin unta.

Vastaus:

30vr

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com