Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Cynthia

Taso: 2.

Hoidokit: Antalaya, Missi ja Prestige

 14.1.2018  14.1.2018

Varusteet:

Yhteiset:
-Letityskuminauhapussi
Musta juoksutusliina

Mustat kylmäyskääreet
Mustat kuljetussuojat

Leija:
-Oranssi hoitosetti
-Oranssi riimunnaru
-Oranssi nylonriimu
-Oranssit orbitless-suitset
-Musta yleissatula
-Oranssi yleishuopa

Missi:
-Vaaleansininen hoitosetti
-Vaaleansinimusta riimunnaru salmiakkikuviolla
-Vaaleansininen nylonriimu
-Mustat aachensuitset
-Musta estesatula
-Vaaleansininen estehuopa

Prestige:
Tummanvioletti hoitosetti

Tummanvioletti-musta riimunnaru salmiakkikuviolla
Tummanvioletti nylonriimu
Musta Flower bridles
Musta rungoton satula 
Tummanvioletti Moonlight-huopa
Tummanvioletit neoprensuojat

Rahat: 950vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Cynthia

18.01.2018 19:47
Varustin Leijaa käytävällä. Nala varusti Arashia edessämme. Olimme lähdössä yhdessä maneesiin harjoituttamaan hoitsujamme kouluratsastuksessa. Oli kivaa vihdoinkin päätä ratsastamaan Leijalla!
-Oletko pian valmis? kysyin. Itse olin jo täysin valmis.
-Pian. Pitää enää Kääriä pintelit. Voitko tulla auttamaan jos olet valmis?
-Joo, tietysti. Menin auttamaan kaveriani. Ja pian olimmekin jo valmiita. Enää ratsastuskypärä päähän ja kohti maneesia.

Menimme rauhalliset alkuverryttelyt, mutta sitten alkoi todellinen työnteko! Teimme Nalan johdolla muutamia erilaisia tehtäviä, johon kuului aluksi ihan koottu käynti-koottu ravi- siirtymisiä ja pysähdyksiä. Näin saisimme hevoset kunnolla kuulolle. Tunsin, miten tamma allani alkoi heräämään kunnolla. ”Ai täälä joutuu tekemään töitä?”, se varmaan ajatteli.

Hevoset puuskuttivat meidän laukatessa molemmat omassa päädyssämme laukkaympyrällä. Katsoin Nala ja Arashia: mustalla hevosella oli tosi isot, mutta pyörivämmät askeleet kuin Leijalla. Minulla oli olo melkein kuin poniratsastajalla piensuokkini kanssa ison puoliverisen rinnalla. Arashi taisi olla koko tallin korkein hevonen.
-Lopetellaanko? Nala kysyi hidastaen käynnille.
-Joo. Minä tein samoin ja annoin pitkät ohjat. Ohjasin tamman uralle. Ja taputin sitä oikein kunnolla kaulalle. Se puuskutti. Muutaman kierroksen jälkeen aloin kuuntelemaan; Arashi ei enää puuskuttanut, mutta tammani puhisi yhä. Pysähdyin hetkeksi sisäuralle.
-Leijalla taitaa olla vähän huono kunto Arashi verrattuna?
-Joo, Nala naurahti.
-Toki se on ihan ymmärrettävää, Arashi on noudattanut säännöllistä treeniohjelma jo ties kuinka kauan, hän jatkoi.
-Niinpä. Pian ratsastimme kaartoon, laskeuduimme hevosten selästä ja menimme talliin. Riisuimme varusteet ja harjasimme hevoset. Olin nopeammin valmis, joten vietyäni Leijan karsinaan, kysyin Nalalta saanko auttaa Arashin harjaamisessa.
-Tottahan toki, hän sanoi ojentaen pääharjan. Aloin harjaamaan ison hevosen päätä varovasti. Minua jännitti yhä hieman olla Arashi seurassa. Selvisin pään harjaamisesta ja sain vielä antaa orille makupalan. Se ei vienyt sormiani mennessään! Lopuksi Nala otti Arashin ja minä Missin ja Leijan, veimme ne tarhoihin. Menimme vielä siivoamaan karsinat ja sitten minä lähdin tallilta Nalan vielä jäädessä puhdistamaan Eten karsinaa.

Vastaus:

110vr

Nimi: Cynthia

14.01.2018 17:43
Saavuin tallille äitini kanssa autolla. Peräkontti on täynnä upouusia varusteita hevosille. Saavuimme tallin pihaan ja näin lumisella pihalla pari tyttöä harjauspuomeilla hoitamassa ratsujaan. Avasin takakontin ja otin ensimmäiset varusteet.
-Voimmeko tulla auttamaan? Tytöt kysyivät tullessaan luokseni.
-Totta kai! Ilahduin.
-Nimemme ovat Miisa ja Pörri, tytöt esittelivät itsensä.
-Minä olen Cynthia, uusi tallilla.
Kannoin Miisan ja Pörrin avustuksella kaikki varusteet talliin. Lopuksi kävin sulkemassa peräkontin sanoen heipat äidille. Menin talliin järjestämään varusteet omille paikoilleen.

-Huh, vihdoinkin valmista, pyyhin hikeä otsaltani. Järjestäessäni varusteita olin tavannut muutaman vielä minuakin uudemman hoitajan, jotka hakivat ratsuilleen varusteita tallihuoneesta. Nyt otin Leijan riimun, narun ja hoitosetin. Menin tamman karsinan luo.
-Hei tyttö, tervehdin hevosta. Se hirnahti ja tuli seisomaan ovelle. Jätin riimun ja narun koukkuun. Menin karsinaan harjaamaan tamman. Suin pitkin sen pölyistä turkkia, pitkin, sujuvin vedoin. Pölyhiukkaset nousivat ilmaan ja harja pölisi. Leija alkoi rentoutua, se lepuutti jalkaansa ja sen silmät alkoivat lupsua. Taputin sitä lautaselle, mistä se rentoutui entistä enemmän. Selvittäessäni viimeistä sitkeää takkua hännästä, kuulin, miten tallin ovi avautui. Tamma säpsähti hereille ja otti pari askelta ymmärtämättä heti, missä oli ja mitä tapahtui. Kuulin jutustelua ja kavioiden kopsetta, sitten ovi sulkeutui. Nyt tunnistin äänet, ne kuuluivat Miisalle ja Pörrille. Avasin takun nopeasti ja rynnistin pois karsinasta. Näin kun he tulivat käytävää pitkin.
-Hei, tervehdin heitä.
-Hei! Saitko varusteet järjestettyä? Tytöt kysyivät.
-Joo, vaikka menihän siinä tovi. Laitoin käytävällä lojuvat harjat ja kaviokoukun harjapakkiin, jonka laitoin sivummalle.
-Oletko lähdössä ratsastamaan? Pörri kysyi laittaen ratsunsa karsinaan.
-En. Ajattelin mennä Leijan kanssa kävelemään metsään. Taluttaen siis.
-Hyvä idea, siellä on tosi kiva sää nyt! Katsoin ulos ikkunasta ja näin auringon säteitä. Nappasin koukussa roikkuvan riimun ja narun.
-Mennäänkö? Kysyin tammalta, joka tuli heti innokkaan näköisenä ovelle.

Tämä se vasta oli elämää! Hengitin syvään raikasta, puhdasta talvi-ilmaa. Lumi narisi kenkien alla kimmelsi auringon loisteessa. Ilma oli juuri sopivan talvinen – pakkasta oli vain muutama aste, joten ei tarvitsisi palella. Joiltain puiden oksilta tipahteli jo vesipisaroita lämmön sulattaessa huurteisia oksia. Antalaya käveli perässäni löysässä narussa. Pieni hevonen väisteli tielle jäätyneitä lumipaakkuja. Näin, miten se nautti rauhallisesta kävelylenkistämme. Käänsin katseeni takaisin eteenpäin. Maisema oli valkea ja lähes koskematon. Ainoastaan sinne tänne risteilevät kavionjäljet olivat merkki siitä, että viimeyönä sataneella lumikerroksella oli ratsastettu. Katsoin kauemmas metsään ja näin pienen, pörröturkkisen oravan. Orava otti suuhunsa puun juurelle pudonneen kävyn ja hyppeli tien poikki. Sitten se katosi puuhun, kenties syömään löytämäänsä makupalaa. Olimme lähestymässä tien risteystä. Oikealle johtava tie oli koskematon, mutta vasemmalle johti kahden hevosen jäljet.
-Me käännymme tästä. Kuullessaan ääneni Leija nosti hieman päätään ja alkoi kuulostella metsän ääniä. Lähdimme kävelemään takaisin tallille.

Näin, miten valkoinen, kevyt lumi laskeutui hevosen selälle. Leija oli ravistanut lumista oksaa ja sai nyt lumet niskaansa. Tamma ravisteli itseään ja nyt minä sain lumet päälleni.
-Kiitti vaan, sanoin muka loukkaantuneena.
-Menneenpä nyt sisälle putsaamaan nuo tilsat pois. Hevosen kavioihin oli takertunut lunta. Minun täytyisi puhdistaa sen kaviot ja sukia pölärillä viimeisetkin lumet pois. Sitten toisin sen tarhaan nauttimaan kauniista talvipäivästä.

Päästin Leijan irti. Se heilutti päätään ylös alas mennen sitten pietaroimaan lumeen. Se siitä harjauksesta sitten. Pudistin päätäni laittaen alalangan kiinni.
-Hei sitten, sanoin lähtien pois tarhalta. Silmäkulmassani näin, miten tamma nousi ja ravisti itseään niin, että lumi pöllysi. Leija taisi nauttia lumesta.

Kokeilin tällä kertaa vähän erilaista kirjoitustyyliä, mitä mieltä olet?

Vastaus:

250vr. Minä ainakin pidän tästä tyylistä. Käytit enemmän kuvailua ja aisteja, mikä on aina hyvä asia!

+Saat Talvifiilistelijä-merkin ja myös Tunnollinen hoitaja -merkin! :)

Nimi: Cynthia

04.01.2018 07:33
Tänään tulin yksin tallille. Olin hieman allapäin, koska en vieläkään ehtinyt ostaa varusteita hoitsuillleni. Ulkona oli jäistä ja todella liukasta. Sää oli muutenkin synkeä ja kurja. Kävelin sisään talliin ja menin katsomaan oliko tammat sisällä. Leija oli karsinassaan. Moikkasin sitä ja menin etsimään lainaharjoja. Nala oli kertonut minulle, missä ne sijaitsevat. Lainariimu ja -riimunnaru riippuivat karsinan ovessa, sillä olin käyttänyt niitä jo edellisenä päivänä.

Menin Leijan karsinaan harjojen kanssa. Suljin oven niin, että saisin sen vielä sisäpuolelta auki. Silittelin hevosta ja huomasin sen seisovan rauhallisesti paikoillaan. Ehkä voisin harjata sen laittamatta sitä kiinni. Otin laatikosta vanhan näköisen pölysuan aloittaen harjaamaan. Harjasin kaulan, selän ja jalat. Sen jälkeen siirryin kaulan alkoi toiselle puolelle. Toistin saman sille puolelle. Otin seuraavaksi kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Ottaessani pää harjaa havaitsin tamman torkkuvan. Puhdistin pään varovasti siirtyen sitten harjaan ja häntään. Pian Leija olikin moitteettoman puhdas. Jätin sen torkkumaan karsiaan, se kävi makuulle ja rupesi nukkumaan. Laitoin harja laatikon käytävälle ja menin hakemaan Missin tarhasta.

-Oletpa sinä luminen, sanoin kun olin kiinnittänyt sen pesupaikalle. Missi steppasi vähän ja ravisti turkkiaan. Lunta lensi ympäriinsä. Otin vesiletkun, avasin hanan ja suihkutin vettä jalkoihin. Missi nostele jalkojaan. Olikohan vesi liian kylmää? Laitoin vettä lämpimämmälle. Nyt ei Missi enää nostellut jalkoja ja sain sen pestyä kokonaan. Kuvatessani sitä se oli kärsimätön.
-Pian saat ruokaa. Sanan ruoka kuulemisesta hevonen vasta innostui.

-Oletko antanut ruoat Missille ja Leijalle? Katatu kysyi tullessani ruokavarastosta.
-Joo. Käytin lainaharjoja kun harjasin Leijan. En ole päässyt ostamaan omia harjoja, toivottavasti ei haittaa. Ainiin, pesin myös Missin.
-Hyvä hyvä. Ja ei haittaa. Voitko auttaa minua puhdistamaan lainavarusteita?
-Joo. Lähdimme satulahuoneeseen päin.

Vastaus:

110vr

Nimi: Cynthia

02.01.2018 15:54
Tänään tulin tallille ystäväni Nalan kanssa samalla kyydillä. Menisin katsomaan ja auttamaan kun hän vikeltää. Päivän päätteeksi menisin ostamaan Leijalle ja Missille varusteita jos äiti ehtisi viemään minut. Minua harmitti kun en ollut päässyt vielä ostamaan varusteita. Äiti ja isä olivat olleet töissä iltaan asti ja hevostarvikekauppa oli mennyt kiinni. Jännitti, ehtisinkö sinne tänäänkään. Istuimme Nalan kanssa autossa jutellen koko matkan hevosista.

-Hei Cynthia ja Nala! Katatu tervehti meitä kun tulimme tallille. Puhuimme hetken hänen kanssaan ja menimme sitten pukemaan Nalan hoitohevoselle Fordille vikellysvarusteet. Minua jännitti hieman, sillä Ford oli hieman aggressiivisella tuulella tänään. Olin luvannut Nalalle auttavani hänet selkään, piteleväni ja taluttavani hevosta kun hän koitti vikeltää. Jos kaikki sujuisi hyvin hän vikeltäisi lopuksi juoksutuksessa. Olin hieman skeptinen. Me olimme Nalan kanssa aivan eri maata: Nala tykkäsi haastavista hevosista kun minä taas pidin rauhallisista. Minulle oli jäänyt traumat kun pienenä yhdellä tallilla minua puri tosi aggressiivinen ori. Käteeni jäi pitkäksi aikaa merkit puremasta ja jouduimme lähtemään silloin lääkäriin näyttämään kättäni. Hevonen oli purrut todella kovaa.

Katsoin, miten ystäväni nousi hoippuen seisomaan hevosen selkään. Vahdin, että Ford pysyi rauhallisesti paikoillaan. Olin hieman rauhoittunut kun hevonen oli rennompi kentällä kuin mitä se oli tallissa pukiessamme sille varusteita.
-Lähdetään rauhallisesti liikkeelle, Nala sanoi kyykistyessään hevosen selkään. Talutin heitä kentän ympäri ja sitten Nala koitti nousta varovasti seisomaan. Kerran hän horjahti eteenpäin noustessaan, mutta sain otteen vikellysvyöstä eikä pudonnut. Ja sitten hän jo seisoikin!


-Oliko teillä hauskaa? Jolanda- niminen tyttö kysyi.
-Joo, vaikka minä aluksi vähän pelkäsinkin Fordia, myönsin. Olin saanut aivan lopussa istua pari kierrosta Fordin selässä Nalan taluttaessa meitä. Nyt on kuitenkin aika mennä katsomaan Leijaa ja Missiä. Nala oli luvannut vuorostaan auttaa minua. Otimme lainariimunnarut ja lähdimme hakemaan tammoja tarhasta. Siellä ne olivat portilla meitä vastassa. Miten mukavaa, että hoitohevoseni olivat kaveruksia. Veimme ne talliin puhtaisiin karsinoihin ja suimme niistä lainaharjoilla enimmät lumet pois. Sitten Nala näytti minulle ruokavaraston ja ruokimme minun ja hänen hevosensa. Sen jälkeen sanoin heipat hepoille ja lähdin Nalan kyydissä kotiin, asuin nimittäin matkanvarrella. Olisikohan äiti jo kotona?

Vastaus:

190vr

Nimi: Cynthia

02.01.2018 13:37
Astelin vihellellen lumista tietä pitkin kohti tallia. Kääntyessäni pihatielle näin ison tallirakennuksen ja monta laidunta. Pihatie kulki kuuden laitumen välistä. Kuulin töminää ja käännyin katsomaan. Erään laitumen portille oli ravannut jykevä, ruskea hevonen. Se hörähti kumeasti.
-Siinä vasta iso hevonen, hämmästelin. Hevosen täytyi olla työhevonen. En tiennyt, että Moonlightissa oli työhevonen. Jatkon matkaani tallille päin, ohi laidunten joissa laidunsi paljon erinäköisiä hevosia. Pysähdyin kuitenkin yhden laitumen kohdalle. Siinä seisoi ruskea poni vaalean varsan kanssa.
-Että miten suloinen sinä oletkaan! Kumarruin nähdäkseni paremmin. Varsa pakeni emänsä taakse piiloon.
-Ei mitään hätää ei minua tarvitse pelätä, sanoin nousten pystyyn. Varsa kurkkasi emän takaa, mutta ei tullut pois piilostaan. Kävisin vielä tarhoilla ihailemassa hevosia ennen kuin menen talliin. Kauimmaisessa tarhassa oli ihan vauhko friisiläinen. Saavuttuani tarhalle hevonen tuli portille hampaat irvessä ja korvat luimien. Aidalla se kääntyi ja potkaisi metalliaitaa, niin että se helähti. Sitten se kääntyi ja otti pari rivakkaa askelta kohti minua. Minä säikähdin ja peruutin pari askelta.
-Hyvä on minä menen pois, sanoin lähtien äkkiä pois hevosen luota. Tallia lähimmässä tarhassa seisoi kärpäskimo poni joka tuli hörähtäen tervehtimään minua.
-Olethan sinä kiltti poni? Kysyin ja uskalsin ojentaa käteni silittämään ponia. Se oli kiltti heppa. Menin vihdoin tallille. Kopistin kenkäni kiveykseen ja avasin tallin sivuoven. Ovesta tuli karvainen pikkuponi ja se jyräsi minut kumoon.
-KODA! Kuului tallista huuto. Joku nainen tuli tallista ja auttoi minut ylös.
-Ei kai sinuun sattunut? Hän kysyi.
-Ei, säikähdin vain, sanoin.
-Hyvä, minun nimeni on Katatu, olen tallin omistaja ja tuo poni tuossa pääsi taas karkuun, hän kertoi. Pudistelin lumia yltäni ja esittäydyin:
-Olen Cynthia, uusi täällä. Ajattelin tulla katsomaan, jos täältä löytyisi minulle hoitohevonen. Katatun kasvoille levisi hymy ja hän toivotti minut tervetulleeksi.
-Toivottavasti tuo ryökäleponi ei säikäyttänyt sinua perinpohjin, hän sanoi pahoillaan. Lähdimme yhdessä ottamaan Koda- nimistä ponia kiinni. Jahtasimme sitä pitkin tallipihaa. Koda keksi aina oikoreitin, mistä se pääsi pakoon. Lopuksi sen matka pysähtyi siihen kun se kömpi katkenneen alalangan alitse tarhaan.
-Haa! Nyt se on kiikissä! Katatu huudahti. Ja niin se oli, muut alalangat olivat ehjiä, eikä poni päässyt niiden ali. Otimme Kodan kiinni ja veimme takaisin talliin.

-Oletko jo meittinyt, ketä haluat hoitaa? Katatu kysyi kun olimme menneet tallihuoneeseen.
-En ole, kaverini kertoi tästä tallista ja ajattelin tulla käymään kun tänään ei ollut muuta tekemistä.
-Kertoisitko vähän itsestäsi niin voin suositella jotain hevosta? Katatu sanoi.

-Tässä on Antalaya, haluatko mennä sen luo? Nainen kysyi avaten portin. Menin laitumelle hevosen luo. Tamma työnsi päänsä syliini.
-Se on ihana. Antalaya oli hyvä kouluratsu. Minä olin käynyt kouluratsastusvalmennuksissa jo useamman vuoden, joten Leija olisi minulle juuri sopiva.
-Otan sen, ilmoitin. Käymmekö katsomassa myös sitä Missiä, josta kerroit?
-Käydään vaan.

Missi ja Leija, kaksi tammaa. Ne olisivat nyt minun hoitohevosiani. Tulisin huomenna hoitamaan niitä, nyt täytyi mennä kotiin koska kello oli paljon. Suljin tallin oven huolellisesti perässäni ja lähdin kävelemään pimenevään iltaan.

Vastaus:

240vr + bonus 50vr

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com