Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jenna564

Taso: 1.

Hoidokit: Angus ja Wave

Varusteet:

Angus:
-Harjapaketti
-Harjalaatikko
-Kaviokoukku
-Hyönteiss pray
-Selvitysspray
-Riimunnaru salmiakkikuviolla
-Nahkariimu
-herkkukeksipaketti - omena

-aachensuitset 
-Angus-otsapanta 
-yleissatula 
-yleishuopa 
-jännesuojat 

Veivi:
-hoitosetti

-yksivärinen riimunnaru 
-naruriimu 
-englantilaiset suitset 
-koulusatula 
-kouluhuopa 

Rahat: 12vr

2.1.2018

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: jenna564 "Jenna"

05.01.2018 12:30
Jess! Tänään on toinen päivä kun pääsen tallille rakkaan hoitohevoseni Akin luokse. Tulen suoraan koulusta tallille ja haen Akin talliin ja tallilla törmään toiseen hoitajaan, Jolandaan. (kyllä, olen ottanut selvää ketä tallilla pyörii).
-Hei Jolanda! huikkasin ottaessani Akin harjalaatikkoa.
Höpöttelimme Jolandan kanssa kaikenlaista samalla kun minä hoidin Akia ja Jolanda hoiti Troijaa.
-Tuletko hyppäämään kanssamme kentälle? Jolanda kysyi satuloidessaan Troijaa.
-Ei mulla oikein vielä ole varusteita. Menen ihan vain kävelemään maastoon niinkuin viimeksikin, sanoin.
-Okei, no voin tulla mukaasi, tekee varmaan ihan hyvää Troijallekkin, että sillä on vähän rennompia päiviä, Jolanda tuumi.
-Mukavaa että pääset mukaan ja joskus olisi kiva mennä maastoon oikein isolla porukalla! sanoin.
Kun olimme valmiita, lähdimme kohti maastopolkua. Tänään oli hyvä sää, aurinko paistoi, vaikka olikin talvi. Ei ollut liian kylmä, mutta sopivan viileä talvisää. Rakastan talvea! Pian poikkesimme polulta pellolle ja Jolanda alkoi ravata. Minäkin lähdin juoksemaan Angus vierelläni. Aluksi kaikki meni hyvin, kunnes Angus alkoi villiintyä ja päätin ottaa käynnille. Sieltä jatkoimme kävellen uittopaikalle ja Troija ryntäsi oikopäätä veteen loiskimaan. Aluksi Aki ei millään suostunut koskemaankaan veteen, mutta loppujen lopuksi hyppeli tasajalkaa vedessä. Noin 10 minuutin päästä aioimme jatkaa matkaa ja Troija ja Jolanda olivat jo menossa takaisin polulle, mutta Aki ei suostunut tulla pois vedestä. Se vain pärski ja kauhoi vettä etukavioillaan.
-Tulehan jo senkin vesipeto! sanoin nauraen.
muutaman minuutin yrityksen jälkeen Aki suostui viimein tulemaan pois vedestä. Ilta alkoi hämärtää vaikka kello ei ollut kuin vähän yli neljä.
-Mulla on vähän kiire, haittaako jos menen edeltä tallille? Jolanda kysyi.
-Ei haittaa, kyllä me pärjätään, vakuuttelin.
Matkaa oli enää noin parisataa metriä tallille, mutta yht´äkkiä Aki säikähti jotain ja lähti juoksemaan, enkä tietenkään kerennyt tehdä mitään ja hevonen pääsi irti. Menin ihan paniikkiin ja huusin Akia, mutta sitä ei kuulunut takaisin.
-Anguuuss!!Jolandaa!?Angus tule takaisin! huusin epätoivoisena.
Otin puhelimeni taskulampun esille ja lähdin Anguksen perään. Kompastelin juurakoissa ja hetken kuluttua pysähdyin hengähtämään. Yritin kuunnella, kuuluisiko kavioiden kopsetta, mutta en kuullut muuta kuin puiden natinaa tuulessa. Olin juuri avaamassa puhelintani soittaakseni Katatulle, mutta akkuni loppui.
-Voi p****!! huusin pimeyteen. Silloin kuulin äänen takaani ja huokaisin helpottuneena: viimeinkin joku tuli apuun. Kun käännyin katsoakseni taakseni, en nähnyt ketään tai mitään.
-Haloo, onko siellä ketään? huusin. En kuullut vastausta. Ja minua alkoi paleltaa. Sekin vielä, tuhahdin.
Lähdin kävelemään jonnekkin suuntaan, mutta en tiennyt minne, toivoin vain, että löytäisin jonnekkin jossa olisi toimiva puhelin tai muuta apua. Hetken käveltyäni aloin turhautua.
-Ei tästä tule mitään! sanoin vihaisena itselleni sekä Akille, joka oli karannut. Hetken käveltyäni pysähdyin miettimään, minne suuntaan jatkaisin matkaa. Sitten kuulin taas askeleita takaani, ja kun ne hiljenivät, tunsin lämpimän hengityksen niskassani. Minua pelotti ja tunsin karvani nousevan pystyyn.
-H..hh..haloo? kuiskasin hiljaa, mutta en uskaltanut katsoa taakseni. En taaskaan kuullut vastausta. Kun viimein käännyin, näin vilahdukseen ja se oli poissa. Tai hän. En ole varma mikä tai kuka se oli.
Hetken kuluttua kuulin auton ääniä ja pian näinkin jo auton valot. Huidoin käsillä, mutta kuski ei nähnyt minua. Auton valot valaisivat kuitenkin sen verran, että näin missä tie meni. Ja tietysti niin minun tapaista, että olin pimeässä kävellyt vain 10 metrin päässä hiekkatiestä. Lähdin kävelemään samaan suuntaan, kuin minne auto meni. Jalkojani särki, olin kävellyt jo aika montaa kilsaa, mietin mielessäni. Pikkuhiljaa aloin tunnistaa tien ja aloin haistaa hevosen. Pian näinkin jo auton ja tunnistin sen kuskin joka oli jo tallin ovella. Hän oli Moonlightin tallin omistaja Katatu. Lähdin juoksemaan hänen luokseen itku silmässä.
-Anteeksi! Olen niiin niiin niin pahoillani.. Annathan anteeksi? Kysyin Katatulta.
-Taidat puhua Anguksesta, ja kyllä, annan anteeksi, hän sanoi ja jatkoi: jos lupaat että tämä ei toistu.
-Miten sä tiedät? kysyin hämmentyneenä.
-Aki juoksenteli pihalla vapaana kun tulin ruokkimaan hevosia, hän vastasi.
Selitin koko tapahtuman Katatulle, mutta siitä niskaan hengittävästä inhottavasta tyypistä en kertonut. Kutsuin sitä mielessäni metsän mysteeriksi.
Juoksin Akin karsinaan ja halasin sitä lujaa. Angus huomasi kyyneleen poskellani ja tökki minua lohduttavasti turvallaan.
-Lupaathan että et tee enää ikinä noin? kysyin Akilta. Vaikka tiesin, että hevonen ei ymmärtänyt minua, toivoin silti että tämä nyökkäisi edes vähän. Mutta niin ei käynyt, Aki vain laski päänsä takaisin heinäkasaan.
-Minä voin hoitaa Akin loppuun niin sinä pääset kotiin lepäämään, Katatu sanoi.
-Selvä, sanoin ja halasimme ennenkuin lähdin parkkipaikalle odottamaan äitiä. En tiedä miten jatkossa uskallan mennä Akin kanssa maastoon, tai entä jos olen silloin selässä kun se saa hepulin? Mutta yksi asia on selvä, siitä metsän hengestä aion ottaa selvää.

Loppu





Vastaus:

250vr
Tarinoissasi on sopivasti dialogeja ja kuvailua. :)

Nimi: jenna564 "Jenna"

02.01.2018 15:39
Heräsin herätyskelloni soidessa ja sammutin sen. Avasin puhelimen selatakseni someni ja huomasin, että näytöllä luki "tallille!". Juoksin alakertaan tehdäkseni aamutoimet. Pian istuimmekin jo äidin kanssa autossa matkalla tallille, Angusin luokse. Matkalla ajattelin, että miltä mahtaa tuntua, kun on oma hoitohevonen. Ajattelin myös, kuinka upeaa on tuntea sen suuren ja upean eläimen hengitys kädellä. 10 minuutissa hurautimme tallille ja kun tulin ulos autosta, huomasin tallin ja tarhoja, joissa yhdessä oli Aki tarhakaverinsa kanssa. Juoksin tarhalle ja näin kuinka Aki ja Drake leikkivät hyppien toisiaan vasten, kumpikin hamuili toisiaan. Sitten Angus kääntyi ja potkaisi Drakea kohti leikillään. Siitä seurasi, että Drake lähti juoksemaan ympäri tarhaa pukitellen.
-Noniin pojat, rauhoitutaanpas nyt, sanoin ottaen Akin kiinni. Ujutin sen päähän juuri ostamani nahkariimun ja kiinnitin uuden riimunnarun riimuun. Ehdin juuri ja juuri pujahtaa portista Akin kanssa, koska Draak olisi kovasti halunnut mukaamme. Tallissa harjasin Akia sen uusilla harjoilla, harjasin Akin oikein perusteellisesti. Koska minulla ei vielä ole ratsastustarvikkeita, en voi ratsastaa Akilla, mutta sen sijaan menimme kävelylle maastopoluille. Kävelimme rantaa pitkin, metsissä poluilla ja hetkeksi pysähdyimme maastoesteradan sivulle katsomaan, kuinka jotkut suorittivat rataa.
-Tuohon sinä et pysty, mutta ei se haittaa, voimme tehdä muutakin, sanoin lohduttavasti ja Aki katsoi minua ruskeilla silmillään. Sitten pusikosta kuului rapinaa ja Aki nosti katseensa vasemmalle ja puhalsi sieraimistaan ilmaa ja oli valmiina juoksemaan pakoon. Hetken päästä pusikosta tuli esiin hevonen ja hänen hoitajansa.
-Anteeksi, säikäytinkö? Hoitaja kysyi pahoillaan.
-Et, tai et ainakaan minua, sanoin ja käänsin katseeni Akia päin, joka nyt tuijotti hevosta korvat höröllä.
-Olen Nala, kuka snä olet? Nala kysyi.
-Olen Jenna, uusi täällä, vastasin.
-Ja ilmeisesti Anguksen hoitaja, häm totesi.
-Jep, sanoin hymyillen ja jatkoin: Kukas tuo sinun hoitsusi on?
-Tämä on Eternal, Nala sanoi esitellen ison ratsunsa.
-Hieno hevonen, haluatko jatkaa matkaa kotiin päin kanssani? kysyin.
-Voisin tullakin, Nala sanoi.
Niinpä jatkoimme matkaa yhdessä tallille. Tallin pihalla otimme muutamia kuvia hevosistamme ja sain yhden loistavan kuvan! Siinä Eternal ja Angus koskettavat toisiaan turvalla, jonka jälkeen Aki pärskähti innoissaan. Veimme hepat talliin jossa vielä harjasimme ne ja silittelimme niitä. Kun päästin Akin takaisin tarhaansa, se meni heti Draken luokse ja hirnahti onnellisena. Haikein mielin soitin äidille, että tulisi hakemaan ja 10 minuus´tin päästä istuinkin jo taas autossa. Katsoin ikkunasta Akia ja ajattelin "tästä alkaa yhteinen retkemme!".

Vastaus:

120vr + bonus 50vr
Hyvä tarina, kuvailua voisi olla hitusen enemmän. :)

Nimi: Miisa S. (Howrse, miziuz)

02.01.2018 15:04
No kappas vain löydän jo sinutkin täältä! Sanoinhan, että kannattaa alkaa hoitamaan!! Onnea Anguksen kanssa ;)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com