Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Coral

Taso: 2.

Hoidokit: Phamton ja Tähden Tuike

Varusteet:
-Kokopaikkaiset ratsastushousut, tummansininen
-Turvakypärä, musta
-jodhpurit, musta

-moonlight-huppari

Yhteiset:
-Herkkukeksipaketti

-Satulasaippua
-Valjas rasva
-Selvitysspray

Phamton:
Hoitosetti Punainen
Yksivärinen riimunnaru punainen
Nylonriimu punainen
Englantilaiset suitset musta
-Yleissatula, musta

-Satulavyö joustolla
-Yleishuopa, punainen
-Hivutussuojat, punainen
-Toppaloimi, punamustaruudullinen

Tähden Tuike:
-Nylonriimu, violetti

-Yksivärinen riimunnaru, violetti
-Hoitosetti, violetti 

-Toppaloimi, violettimustaruudullinen 
-Englantilaiset suitset, musta 
-Yleissatula, musta 
-Yleishuopa, violetti 
-Hivutussuojat, violetti 

Rahat: 48vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Coral

21.01.2018 15:01
Avaan tarhan kädessäni herkku joka on tarkoitettu luokseni juoksevalle hevoselle. Laitan sille riimun päähän sen rouskutellessa namia tyytyväisenä. Kiinnitän vielä violetin riimunnarun sen turvan alle. Talutan hevosen karsinaan jonka kyltissä lukee Tähden Tuike. Sidon riimunnarun kiinni kalteriin ja lähden hakemaan varusteet. Tuikkeen varusteet tuoksuivat uudelta. Ovathan ne tulossa käyttöön vasta ensimmäistä kertaa.

Harjaan Tuiketta pitkin ja reippain vedoin selostaen hevoselle mitä aijon seuraavaksi tehdä. Viimeisenä putsaan sen kaviot. Otan uudet hivutussuojat ja laitan nimensä mukaisesti hivuttaen ne Tuikkeen jalkoihin. Otan violetin satulahuovan joka on vielä aika jäykkä sillä se ei ole kokenut vielä hevosen selässä olemisen elämystä. Asettelen tovin huopaa paikoilleen kunnes olen tyytyväinen sijaintiin. Otan satulan jolla ei myöskään ole kokemusta huovan tavoin. Saan senkin pian paikalleen. Suitset tuottavat ongelmia sillä hihnat ovat hyvin jäykät eikä meinaa taipua ollenkaan.

Lopulta istun Tuikkeen selässä, ympärillämme maneesi jossa eräs toinenkin ratsukko viilettää... JATKUU!

//ääh sori liian pitkä tauko :P irl alko tallihommat kans ja nytte kipeenä nii en oo paljoo ehtiny mutta lupaan aktivoitua!:)

Nimi: Coral

02.01.2018 12:34
On maanantai. Uudenvuoden päivä. En juhlinut eilen illalla erityisemmin, sillä mietin vain seuraavaa tallipäivää. Vielä viikko lomaa jolloin voisin viettää tallilla melkein koko päivän! Käännyn tallitielle lumen narskuessa kengänpohjissani. Raahaan selässäni suurta ja painavaa tallikassia jossa ovat uudet tavarani Phamille ja uudelle hoitsulleni Tuikkeelle jota hoidan ensimmäistä kertaa tänään.

Avaan tallin oven ja sisältä löyhähtää tuttu tallintuoksu. Astun peremmälle sulkien oven. Käyn kurkkaamassa ensimmäiseen satulahuoneeseen etsien Phamin tai Tuikkeen nimeä. Siellä molemmat näkyvät vierekkäin. Avaan kassini ja nostan uudentuoksuisen punaisen satulahuovan telineelle, johon laitan myös satulan. Suitset ripustan viereen koukkuun mutta riimun ja narun heitän olalleni. Samoin Tuikkeen. Vien violetin riimun ja narun odottamaan Tuikkeen karsinan eteen ja suuntaan Phamin luo. Karsina on tyhjä. Jätän harjapakin karsinan eteen ja lähden kohti tarhoja. En näe Phamia sielläkään. Käväisen vielä toisillakin tarhoilla ja löydän Phamin sieltä mussuttamasta viimeisiä heiniään. Alan höpöttää sille taas kaiken maailman turhia asioita samalla kun sujautan uuden punaisen riimun sen päähän. Napsautan riimunnarun renkaaseen ja talutan Phamin ulos. Suljen tarhan ja kehotan oria tulemaan. Vien sen suoraan karsinaan ja kiinnitän sen kalteriin jotta voisin hoitaa sen. Nostan harjapakin käytävältä karsinaan. Otan toppaloimen puoliksi pois ja alan harjaamaan hevosen kaulaa. Se hörähtelee tyytyväisenä. Käytän taas reilun puoli tuntia Phamin harjaamiseen. Lopulta käyn hakemassa varusteet. Laitan suojat hevosen jalkoihin, tietenkin unohdin katsoa että meneekö ne oikein päin. Niimpä joudun laittamaan ne vielä uudelleen. Vien laina toppaloimen satulahuoneeseen ja palaan karsinaan satuloimaan oria.

Viimein istun tukevasti Phamin selässä. Ympärillämme on kenttä josta on aurattu lumet pois. Annan pienet pohkeet ja ori lähtee verkkaisesti kävelemään. Se on hyvin energinen. Voisihan sitä lopuksi mennä pellolle vähän laukkailemaan, mutta katsoo nyt että miten tämä sujuu. Menemme reilun vartin käyntiä vaihdellen suuntaa, tehden voltteja ja ympyröitä. Kokoan ohjat käsiini ja annan hieman lisää pohkeita niin ori nostaa ravin. Se kuuntelee vielä nätisti. Teen muutaman ympyrän testatakseni sen kuuntelevaisuutta. Ravaamme vielä kentällä olevan matalan kavaletin yli ja Pham innostuu ehkä vähän liikaakin. Se lähtee kiitolaukkaan. Selässä pysymisessä ei muuten olisi ongelmaa mutta tunnen satulan valuvan allani ja lopulta olen kentän pinnassa. Pham pysähtyy niille sijoilleen ja katsoo minuun niin viattoman näköisenä. En voi muuta kun nauraa.
"Höpsö!" sanon hevoselle.
Se ravistaa kaunista siroa päätään.
"Eiköhän olisi aika laittaa satula takas." totean ja irrotan satulan sen mahan alta ja laitan sen uudelleen selkään. Tälläkertaa muistan kiristää satulavyön kunnolla.

Ratsastan pitkin maastopolkua Phamin selässä. Se tuntuu unohtaneen äsköisen hässäkän. Se köpöttelee tietä pitkin verkkaisesti mutta nätisti. Kokeilen nostaa ravin. Se onnistuu hyvin tosin se ottaa pari laukka-askelta heti alkuun. Luulempa että olisi aika mennä pellolle!
Kiidämme täyttä laukkaa pitkin peltoa tuulen humistessa korvissani. Pham ei ihan helpolla pysähtyisi. En tiedä mihin pelto loppuu, sillä sitä näkyy pitkälle. Ihmettelen miten se jaksaa laukata vieläkin. En ole laskenut mutta mennyt aika tuntuu pitkältä. Sen laukka on ihanaa mutta minun on pakko saada se pysähtymään. Vedän pikkuhiljaa ohjista ja nojaudun taaksepäin istumaan raskaammin satulassa. Ori ei hidasta. Onko ainoa keino vain pudota? Pudottaudun selästä. Pelto on kovempi mitä luulen ja pääni osuu siihen. Onneksi on kypärä. Pham on laukannut vähän matkan päähän mutta seisahtui pysähdyksiin kuitenkin. Nousen ja kävelen sen luo. Nappaan kiinni ohjista ja heilautan itseni satulaan. Annan löysät ohjat ja maiskautan sen liikkeelle. Lähdemme lönköttelemään kohti tallia.

Vielä suojat pois, niin olen valmis. Noin. Olen saanut otettua varusteet Phamilta ja harjattua sen huolella. Kaviotkin otin supertarkasti. Haen vielä Phamille ostamani punamustaruudullisen toppaloimen. Heilautan sen orin selkään ja kiinnitän soljet kaulan edestä ja napsautan klipsut mahan alta paikoilleen. Laitan punaisen riimun sen päähän ja lähden taluttamaan sitä kohti tarhaa. Lasken sen aitaukseen ja se menee taas piehtaroimaan. Sitä on niin hauska katsella. Joudun jättämään sen kuitenkin leikkimään ja suuntaan talliin. Olisi aika hoitaa Tuike. Vien Phamin riimun ja narun satulahuoneeseen sen varusteiden viereen. Otin sieltä mukaaani Tuikkeen uuden riimun ja narun olalleni. Mietin että voisinkohan tämän kerran käyttää Phamin harjoja Tuikkeen hoitamiseen. Päätän että putsaan harjat ennen ja jälkeen Tuikkeen hoitamista, vaikka ne eivät nyt likaisia olekaan.

Olen hakenut Tuikkeen tarhasta ja selvittelen sen harjassa olevaa pientä takkua. Se seisoo hiljaa paikallaan. Aivan kuin se haluaisi olla kiiltävän ja puhtaan näköinen, mitä se nyt melkein jo onkin. Tämä tamma on aivan toista luokkaa kuin Pham sillä se ei pidä minkäänlaista meteliä, toisinkuin ori tuolla tarhassa joka hörisee tai hirnahtelee tuon tuosta. Tuikkeen kaviot on aivan ihanaa putsata sillä riittää vain että ottaa kaviokoukun käteen, niin tamma nostaa jalkansa automaattisesti! Putsasin kaviot erittäin huolellisesti, sillä siellä oli joissain kohtaa kunnon paakkuja. Talvella? No sitähän minäkin. Kuulostaa varmaan siltä kuin jumaloisin Tuiketta paljon enemmän kuin Phamia, mutta ei, asia ei ole niin, vaan mietin kaikkia erilaisuuksia mitä niissä on. Rakastan molempia sellaisenaan!
Havahdun Tuikkeen turvan tökkiessä minua vatsaan. Olen seisahtunut harja käteen haaveilemaan. Otan Phamin punaisen juuriharjan käteen ja alan harjata Tuiketta pitkin vedoin. Se on jo melko puhdas. Läimäytän sitä ihan kevyesti lautasille testatakseni kuinka paljon pölyä siinä on. Ilmaan lennähtää vain ohut pölykerros. Päätän siis viimeistellä harjauksen pehmeällä pölyharjalla. Irrotan riimunnarun kalterista ja avaan oven mahdollisimman auki ja talutan tamman pihalle. Se hörähtää astuessaan lumeen. Vien sen pellolle. Annan sen käydä piehtaroimaan sillä se näyttää niin iloiselta. Käyn istumaan riimunnarun päähän piehtaroivasta tammasta. Saan siis nauttia tästä näystä ainakin kaksi kertaa päivässä, sillä onhan minulla hoitsuina kaksi maailman söpöintä piehtaroivaa hevosta. Siltä erää piehtaroinnit ovat nyt piehtaroitu ja Tuike päättää käydä makaamaan aivan viereeni. Nauran sille lempeästi ja kumarrun halaamaan sen kaulaa. Kaivan puhelimen taskustani ja otan jonkinlaisen kuvan snapchattiin jossa näkyy minä istumassa ja Tuike makaamassa melkein kiinni minussa. Jaan sen mystoryyn. Sujautan kännykän taskuuni ja jatkan hetkestä nauttimista. Koen olevani maailman onnellisin ihminen.

En tiedä kuinka kauan olen siinä istunut silmät kiinni. Avaan silmäni ja näen Tuikkeen vähän kauempana. Sen siro welshin pää kääntyy katsomaan minuun päin huomatessaan minun heränneen ajatuksistani. Nousen kankeasti. Kylmän väreet kulkevat kehossani. Tunnen housujeni takamuksen kastuneen ihan kunnolla. Mutisen kylmissäni jotain. Nappaan Tuikkeen kiinni ja kiinnitän narun päät riimuun turvan kummallekin puolelle. Tamman selkä on sen verran matalalla että saan ponkaistua itseni ongelmitta selkään. Tällä tavalla en kuvitellut ratsastavani Tuikkeella ensimmäistä kertaa. Eikä tämä ole välttämättä paraskaan tapa. Mutta silti, maiskautin ponin liikkeelle. Se lähti lönköttelemään kohti tallia. Nyt pohjeavut olivat erittäin tärkeä osa tätä matkaa.

Turvallisesti tallille kuitenkin päästiin. Nyt Tuike seisoo karsinassaan ja minä olen kuivaamassa sen selkää. Housuni olivat todella märät, ja ne kastelivat sitten Tuikkeenkin selän. Sain kuivausurakan päätökseen ja jätin Tuikkeen kaiken varalta talliin. Suuntasin putsaamaan harjoja.
Ne puhdistettuani päätin hakea Phaminkin talliin. Jätin harjat ja Tuikkeen riimun ja narun satulahuoneeseen omille paikoilleen ja vein kypäräni, joka oli ollut minulla kokoajan päässä, kaappiini. Otan Phamin riimun ja narun lähtiessäni tarhoille. Tuon Phamin talliin ja otan toppaloimen pois. Vien sen paikalleen ja samalla otan tyhjän laukkuni. Käyn hyvästelemässä Tuikkeen ja Phamin jonka jälkeen avaan tallin oven, astun pakkaseen märkine housuineni ja suuntaan kotia kohti.

Loppu.
Laitoin ton alkuosankin tähän kun en tiiä lähtikö se mutta tässä nyt tää tarina kokonaisuudessaan!:)

Vastaus:

300vr
Kaikin puolin loistava tarina. :)

Nimi: Coral

31.12.2017 11:49
Heräsin. Jostain puhalsi erittäin kylmä viima jaloilleni, jotka olivat peiton ulkopuolella. Avasin varovasti silmäni. Tietenkin olin unohtanut ikkunani auki yöksi. Huoneessani oli hyvin kylmä. Silti oli jokin joka lämmitti, tosin henkisesti. Kolmeen kuukauteen en ole tallille päässyt johtuen onnettomuudesta, josta olen hiljalleen toipunut. Se tapahtui edellisellä tallillani jossa kävin. Kavioiden sekaan jääminen ei ole kovin mukavaa! Sinne en ole enää sen jälkeen astunutkaan. Aloin netistä jokin aika sitten etsimään itselleni uutta, mukavaa muttei kovin laiskaa hevosta hoidettavaksi. Löysin Moonlightin tallin jossa oli aivan ihana ori nimeltään Phamton. Luonne vaikutti hyvin persoonalliselta ja lisäksi se oli ja on vieläkin hyvin kaunis hevonen. Ja tänään on päivä jolloin aloitan sen hoitamisen, eikö olekin ihanaa! Tosiaan, tässähän on mennyt jo vartti kun olen haaveillut. Päätän siis nousta ylös. Kylmä ilma virtaa pitkin vartaloani. Vedän pikaisesti aamutakkini päälle etten jäätyisi. Käyn sulkemassa ikkunani. Ulkona näyttää ihanan talviselta. Hanki takapihallamme kimaltaa auringon paisteessa ja talitiaiset visertää iloisena lintulaudalla jonka olen ikkunani ulkopuolelle ripustanut. Tiedän että tämä tulee olemaan täydellinen päivä!

Suljen kotioven takanani ja varmistan sen olevan lukossa. Kävelen pihastani maantielle joka parin kilometrin jälkeen pitäisi olla peltojen ja metsien saartama. Siellä tallin sanottiin olevan. Käännyin risteyksestä suht kapealle tielle ja pian näinkin jo laitumia. Niiden perällä oli muutamia hevosia mutta yksikään niistä ei ollut Phamton. Annoin niiden laiduntaa rauhassa sillä ehtisin kyllä tervehtimään niitä myöhemminkin. Kävelin peremmälle pihaan. Vain tarhoissa oli elämää. Monet hevoset olivat päässeet nauttimaan ihanasta talvipäivästä. Kävelin rakennusta kohti joka todennäköisesti oli talli. Avasin oven ja kasvoilleni lennähti lämmin hevosentuoksuinen ilma. Kävelin käytävää pitkin eteenpäin katsellen nimikylttejä. Muutamissa karsinoissa puuhasteli tyttöjä hevostensa parissa. Silmiini osui Phamtonin nimikyltti ja suuntasin suoraan sinne. Tutkin taskujani josko olisin sattunut jonkun leivän sinne laittamaan. Yksi kuiva palanen sieltä löytyikin.
"Oletko sinä Coral?" joku nainen kysyi käytävän perältä.
"Joo" vastasin osaamatta sanoa mitään järkevää.
Näin naisen lähestyvän Pamtonin karsinaa riimu ja -naru kädessä.
"Minä olen Katatu, tän tallin omistaja" nainen sanoi.
"Mä oon Coral" menin taas möläyttämään.
"Selvä selvä" Katatu sanoi huvittuneena. "Ajattelin että sinulla tuskin vielä on riimua tai narua tai harjoja kun olet ekan kerran täällä niin tässä, saat lainaan" hän jatkoi ja ojensi tavarat.
"Kiitos, mä aattelin tänään vaan käydä taluttelemassa Phamtonia tuolla ja jos sen vois päästää sit laitumelle?"
"Toki voit, varmista sit vaan kunnolla se portti ettei mitään tapahdu" Katatu sanoi ja kääntyi jonkun tytön puoleen tämän kysyessä jotain. Otin leivänpalasen käteen ja avasin hitaasti karsinan liukuoven. Tervehdin oria hieman lässyttäen, tosin en voinut sille mitään. Silittelin hevosta ja annoin sen nuuhkia itseäni. Ihana!
Harjasin hevosen päästä kavioihin, enkä yhtään tajunnut että melkein tunti oli siinäkin vierähtänyt. Viimein otin riimun sen turvan eteen. Kiltisti se piti päätään paikallaan että sain laitettua riimun kunnolla. Se sai kunnon kehut uudelta hoitajaltaan. Napsautin narun kiini turvan alla olevaan renkaaseen. Avasin liukuoven niin auki kun sen saa ja talutin Phamtonin käytävälle. Suljin oven vielä perässämme. Talutin Phamtonin ulos tallista suunnistaen tallin taakse. Hevonen käveli energisesti vieressäni, muttei minun tarvinnut edes tiukentaa otettani narusta. Juttelin Phamille niitä näitä ja se höristeli korviaan. Toisinaan se näytti kyllästyvän höpinääni. Tulimme pellolle. Aamun usva oli vielä haaleasti pellon yllä. Suljin silmäni. Annoin Phamtonille mahdollisimman pitkän riimunnarun. Nuuhkin ilmaa ja rentouduin. Oli ihanaa olla yksin rauhallisessa paikassa jossa kuuluu vain luonnon ääni ja seurassa on vain hevonen joka sattuu olemaan maailman kaunein ilmestys. Täällä viihdyn. Otin pari askelta ja seison Phamin vieressä. Halaan sen kaulaa ja se kyhnyttää turvalla selkääni, josta se tosin etenee taskulleni josko siellä olisi lisää syötävää. Nauran hevoselle. Pham on todella suloinen. Lähden kävelemään keskemmälle peltoa. yhtäkkiä kaukana huomaan ratsukon. Se laukkaa tallille päin. Jatkan kävelyä normaalisti. Pian ratsukko onkin kohdallani. Tyttö selässä vilkuttaa ohi mennessään. Vilkutan ja hymyilen hänelle. Pham on alkanut jo tepastella tylsistyneenä joten päätän lähteä takaisin. Tallin pihassa näen Katatun.
"Hei Katatu!"
"Coral, mitäs on mielessäsi?"
"Aattelin että oisko vielä jotain toppaloimee lainaks tälle ettei se jäätyis tuol laitsalla?" kysyn häneltä.
"Joo tulkaas mukaan mä käyn tosta satulahuoneesta kattomassa. Katotaan samalla Phamtonin varusteille paikka et sit ku ostat sille jotain nii sinne voit sit viedä niitä" Katatu sanoo.
"Juu sopii" vastaan ja seuraan häntä talliin. Katatu tulee satulahuoneesta toppaloimi kädessään ja heittää sen Phamin selkään. Tuossa tuokiossa loimi on paikallaan ja talutan sitä laitumelle päin. Katatukin tulee ja juttelemme kaikenlaista hevosista ja kaikesta samaan aihealueeseen liittyvästä. Avaan laitumen portin ja astumme sinne Phamin kanssa. Päästän sen irti ja se laukkaa täyttä päätä kauemmas piehtaroimaan. Phamton näyttää hyvin iloiselta piehtaroidessaan. Käännyn katsomaan Katatua ja näen tämän nauravan.
"Tästä näystä saat nauttia joka päivä" hän sanoo. Nauran itsekin ja tulen pois laitumelta. Suljen portin huolellisesti ja hyvästelen Phamin (etäisesti) ja Katatun. Hän lähtee kohti tallia minut hyvästeltyään ja minä puolestani lähden kotiin.

Loppu. Toivottavasti hevoset voi talvisinkin oleskella tuol laitsalla :D
aon kiva päästä hoitamaan Phamia tänne! <3

Vastaus:

Kokonaisuudessaan hyvä tarina. :) 250vr + bonus 50vr
Kyllä kaikki hevoset saa olla laitumella, eivät toki kaikki samalla, laitumia kun on useampi. ;)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com