Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Emmi

Taso: 1.

Hoidokit: Madoka ja Drake

Varusteet:

Yhteiset:
-kylmäyssuojat

Madoka: 
-Englantilaiset mustat suitset 
-musta yleissatula 
-vaaleansiniset jalustimet 
-vaaleansininen yleishuopa 
-siniset jännesuojat 20vr
-vaaleansininen hoitosetti 
-yksivärinen vaaleansininen riimunnaru 
-vaaleansininen nylonriimu 

Rahat: 115vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Emmi

07.12.2017 21:19
Kartanon valtatie osa 2/3 jatkoa

Herätyskellon pirinä ajautui tajuntaani. Mumisin jotain ja avasin silmäni, pyörähdin sängyssäni ja vilkasin kelloa sammuttaessani sen. "5.30, ähs..." Huokaisin ja valuin vaatekaapilleni. Nopeasti muistin miksi herätys oli näin aikainen: tänään menemme tutkimaan mitä kartanon valtatiellä on! Puin nopeasti ratsastushousut ja mustan pitkähihaisen ylleni kun jo juoksin portaita alas kohti alakertaa. Tällähetkellä asuin vain sisoni Lin`nin kanssa sillä vanhempani olivat mukamas "työmatkalla". Mutta he eivät vastaa puheliin, tekstaa tai mitään muutakaan.. Kukaan ei usko minua joten: kyllä he pärjäävät, ehkä. Nälkä pakotti vaihtamaan ajatukseni kun kaadoin muroja lautaselle. Ahmaisin murot nopeasti suuhuni ja vein astiat tiskikoneeseen. Nappasin jääkapista eilen tekemäni eväsrasian reikaiseen tallireppuuni ja otin iphoneni pöydältä. Juoksin eteiseen innoissani ja puin toppavaatteet päälle. Aurinko ei ollut veilä noussut ja kello löi kuutta. Ulkona pyrytti lunta kun työnsin perinteisesti korvanapit korviini ja laitoin joululaulut raikumaan spotifystä. "Ihan kun olisi jo joulu!" Hymyilin hölkätessäni oikopolkua kohti tallia. Eilen en ollut edes jaksanut harjata Madokaa mutta tänään voisin lainata sen lainasuitsia sillä kartanolle kestäisi ilman ratsua varmaan tunti. Olin katsonut mapsista tarkan reitin valmiiksi sillä ennen ketään muuta sinne oli lähdettävä. Noin seitsemän minuutin kuluttua saauin tallille. Hevosia ei vielä näkynyt tarhoissa mutta katatun talon keittiöstä houkutteli jo lämmin valo. Avasin tallin oven ja sytytin valot, hevoset kurkkivat väsyneinä karsinoistaan mutta en nähnyt Madokan päätä missään. Juoksin täyttäpäätä sen karsinalle ja repäisin oven auki. "MITÄ!!" Huudahdin hieman ärsyyntyneenä hevoselle mutta häpesin heti huutoani. Tamma hörähti minulle ja nousi itseään ravistellen. Hoitsuni oli kunnossa mutta minä olin luullut että sille olisi sattunut jotain. Hevonen olikin vain maannut ja syönyt karsinassaan. "Anteeks" Kuiskasin sen korvaan ja suljin karsinan oven perässäni. Vein tavarani kaappiini ja etsin ratsastukseen sopivaa loimea. Löysin hyvän sopivan villaloimen ja myös Madokan suitset helposti. Nappasin mukaani pari lainaharjaa. "Tämä kerta enään lainaan näitä, toivottavasti Katatua ei haittaa" Huokaisin itselleni vihaisena ja vein tavarat käytävään. Pakkasta oli lähes 15 astetta, siksi päätin lähteä loimen kanssa. Tiesin polkuja joissa ei kulkenut autoja joten en ottanut heijastimia. Lopulta kuitenkin päädyin ottamaan ratsulleni pari jalkaheijastinta. Laskin varusteet siististi maahan ja otin reippaasti hevosen riimun sen karsinan ovesta. Talutin sen käytävään ja kiinnitin ketjuihin. Harjasin ruskean tamman pikavauhtia ja puhdistin sen kaviot. Ensiksi heitin illaloimen sen selkään kiinnitäen kaikenmaailman remmit huolella. Siinä välissä tallustelin hoitokaappien luo ja otin kypäräni kaappini perältä. Vedin toppiksien puntit kumpparien päälle ja asettelin kypärän päähäni. Kiiruhdin takaisin hoidokkini luo ja irrotin sen riimun kaulalle. Lämmitin kuolaimet kädessäni, välillä puhaltaen. Puin suitset reippahasti tamman suureen päähän. Ulkona talvinen keli oli vain mennyt entistä talvisemmaksi kinosten kasvaessa. Pin riimun vielä suitsien päälle ja kiinnitin heijastimet ratsuni jalkoihin. Samalla lauloin tuttuja joululauluja ilahtuen siitä miten Madoka oli lauluistani kiinnostunut. Kiinnitin vielä riimunnarun sen kaulaan tukevasti ja irrotin ketjut riimusta. Tarksitin vielä reitin ja että puhelin varmasti tulisi mukaan, tapaturmien varalta.
Ennenkuin ehdin avata ulko-oven, joku muu avasi sen. Ulko-oven takaa ilmestyi pirteä Katatu.
"Huomenta, minnes näin aikaisin? Saiko se heinää ennen lähtöä?" Hän pysähtyi juttelemaan. "Vähän maastoilemaan ennen muita" Naurahdin naiselle ja jatkoin pikimiten "ja sai se heinää". Katatu nyökkäsi ja jatkoi matkaansa.
jatkuu

Nimi: Emmi

07.12.2017 18:37
Kartanon valtatie osa 1/3

Ensimmäinen hoitopäiväni oli purkissa. Päivä oli ollut hieno, mahtava! Ajattelin mielssäni kävellessäni samaa, tuttua hiekkatietä tallipihalle. Olin hieman jännittynyt, sillä olin pyytänyt Katatulta utta hoitohevosta mutta vastausta en ollut vielä saanut. Salaa toivoin että nainen olisi paikalla, mutta ulkona ei ainakaan ollut ketään. Hoitorahani olivat vähissä ja eilen laskin kaikkien tavaroidein yhteishinnan joita Madille aijoin ostaa, lopputus ei kovin ilahduttanut. Numerot hypähtivät laskimelle hyydyttäen iloni mutta sama ilo oli jo palautunut. "Yli tuhat hoitorahaa..." mumisin painaessani tallin ulko-oven kahvan alas. Pettymyksekseni talli oli pimeä: eli Katatu ei ollut paikalla. Kello oli jo viisi ja päivän tunnit olivat jo menneet aamupäivällä. Koulu oli loppunut vasta kolmelta ja jälki-istunto läksyunohduksista oli tänään. Yleensä olin hyvä oppilas mutta edelliset päivät olivat olleet aivan outoja, niinkuin unenikin.. Pyyhkäisin ajatukset mielestäni ja sytytin valot. Kävelin pitkin tallikäytävää toiseen päätyyn saakka ja pujahdin tallihuoneeseen. Tungin korvanapit ja puhelimeni takintaskuun ja avasin kaappini lukon. Olin tulostanut kuvan minusta: hyppäämässä ensimmäistä 110cm estettäni entisellä ylläpitohevosellani. Otin myös ottanut Madokasta eilen nopeasti kuvan ja tehnyt siitä valkokuvan. Kiinnitin valokuvat sinitarralla kaappini ulkokuosin täytteeksi. Avasin oven ja laitoin lukon että sen avaimen säilytyspussiin ja ripustin reppuni roikkumaan naulakkoon. Olin lähettänyt aamulla Katatulle viestin: "Jos käy, niin voisin tehdä Madokan tallihommat" ja sain naiselta myöntävän vastauksen. Kadotessani satulahuoneeseen muistin äkkiä joulukisat! Olin ilmoittautunut niihin itsevarmasti, itsevarmana saavani hoitsulleni varusteet kasaan ennen kilpailuja joka toivottavasti usein käymällä onnistuisi. Pian huomasin ikkunasta valkoisen auton kaartavan pihaan, luulin sitä mummini autoksi sillä hänen piti tuoda minulle ikeasta säilytyslaatikoita.Astelin kohti ovea ja astuin ulos. Pian huomasinkin autosta ulos astuvan miehen ja juoksin nopeasti läheisen puun taa. Hengityseni kiivastui kuullesani miehen kiroavan ja valittavan puhelimeen. "Mitä nyt taas!" Autosta tullut mies tiuskaisi puhelimeensa. Toisen henkilön ääntä en kuullut ennenkuin mies laittoi puhelimen kaiuttimelle. "Jes!" Ajattelin mielessäni ja jatkoin kuuntelemista hiljaa. "Missä sinä nyt olet!" Toinen henkilö, ilmeisti nilmetään Markus, karjui puhelimeen. "Ähs.. En tiedä, jonkin tallin tai navetan pihalla.." Naurahdin ääneti, en kyllä tiennyt miksi mutta olin aivan hämilläni. "Ei kai kukaan ole siellä, tai kuulolla?" Markus sihisi selvästi säikähtäneenä puhelimesta. "Ei ei.. Menen nyt vain sinne hylätylle kartanolle". Autosta noussut mies sanoi ja sanoi selvästi osoitteen, Kartanonvaltatie 13. Kirjasin osoitteen nopeasti puhelimeni muistioon ja auton huristeltua tiehensä palasin talliin. Mitään pelottavaa ei ollut tapahtunut, sinäänsä, joten menin hakemaan lantalan vierestä talikon ja kottikärryt. Palasin hyräillen talliin ja suuntasin suoraan Madokan karsinaan.Heittelin lannat reippaasti kottikärryihin ja pian karsina olikin jo siivottu. Kysymysajattelupääni oli jäleen täynnä kysymyksiä: kartanosta. Avasin karsinan oven ja nostin talikon lantakasan päälle. Työnsit kottarit ulos karsinasta ja kävin tyhjentämässä ne lantalaan. Jätin siivousvälineet paikalleen ja kiemurtelin puhelin kourassa takaisin talliin. Rehuvarastoon päästyäni tungin puhelimen taskuun ja huomasin mummin tuomat valkoiset säilytyslaatikot ja DYMO-koneen Madin paikalla. Täytin kumminkin ensimmäisenä heinät ja vein tietyn määrän karsinaan iltaheiniksi. Täytin vielä aamuheinät pusseihin ja menin hevosen rehujen luokse. Avasin löytämälläni puukolla Madokan kiinni olevia rehusäkkejä ja kaadoin niitä juuri pinohin aseteltuihin valkoisiin "rehulaatikoihin". Tulostin vielä DYMOlla laatikkojen kansiin rehujen nimet ja määrät jotka tarkistin muistilapustani. Otin mukaani puukon, roskat ja DYMON, sitten kävelin satulahuoneeseen. Tungin DYMON reppuuni, puukon pöydän laatikkoon ja roskat heitin isoon roskikseen. Palasin takaisin rehulaatikoiden luo ja seikoitin niistä reippaasti ponin iltalisärehut. Kaadoin tallihuoneesta kuumaa vettä astiaan ja vein kipon Madin karsinan eteen turpoamaan. Hölkkäilin hyräillen hakemaan tallin toisesta päästä harjan ja lakaisin jo valmiiksi aikas puhtaan käytävän.Vein harjan takisin ja jälleen palasin tamman karsinalle. Vedin oven auki ja laskin iltarehun seinän viereen. Nappasin mukaani vesisankon joka oli jo aivan typötyhjä. Laskin sinne vähän vettä ja harjasin reunat että kahvat tiskiharjalla puhtaiksi. Täytin astian viellä raikkaalla vedellä ja kannoin sen takaisin karsinaan. Yhtäkkiä olin kamalan väsynyt. Kello oli jo seitsemän. En edes ollut vielä paljon mitään tehnyt mutta aikaa kyllä kulunut oli... Hain tavarani ja lukitsin kaappini huolella. Kiemurtelin ympäri tallia sulkemassa ovia ja samuttamassa valoja. "Kartanon valtatietä pitäisi tutkia, ei nyt, ehkä huomenna tai lauantaina" Haukottelin sanat itselleni ja lähdin tallustamaan kohti kotia.
jatkuu

Nimi: Emmi

06.12.2017 19:38
Talvinen Madoka

//alkuun sanon että kutsun nyt Madokaa Madiksi mutta jos ei käy niin ilmoita ;)

Kello oli kymmenen. Aurinko alkoi hiljalleen kohota kohti taivasta. Kävelin tallikassini kanssa tien reunassa kohti tallia ja kuuntelin kuulokkeisiini tulvivia joululauluja. Pari hevosta kajautti kimeän hirnahduksen astuessani ulko-oven eteen. "Onneksi saan lainata alussa Madin tämänhetkisiä lainatavaroita ennen omien ostamista", hymähdin katsellessani muiden hoidokkien varustekasoja. Etsin kaappini tallihuoneesta ja tungin kassini nopeasti sinne. Olin ennen hoitanut tallin muita hevosia joten paikat olivat jo tutut. Tutkin satulahuoneessa olevat lainavarusteet nopeasti läpi ja otin riimun sekä narun. Lähestyin reippaasti kohti Madokan tarhaa jossa hevonen käyskenteli kohti heinäkasaa. Avasin portin langat ja pujahdin ylimmän ali jäiseen tarhaan. Madi katsahti minuun mutta jatkoi heinien pureskelua. Menin puhellen hevosen luo ja pujotin riimun tottuneesti sen heinänkortiseen päähän ja suljin leukahihanan. Madoka tarhasi yksin joten jätin portin auki taluttaessani sen ulos tarhasta. Madi tallusteli rauhallisesti mutta reippaasti perässäni talliin. Pakkasta oli noin 8 astetta mutta paksut toppavaatteet lämmittivät mukavasti. Avasin oven edeltämme ja suljin sen perässämme. Käänsin Madokan käytävällä ja kiinnitin ketjut sen riimun molemmille puolille. Siirsin narun riimusta maahan ja aloin avata toppaloimen solkia ja mahavöitä. Hevonen pärskähti tyytyäisesti kun viikkasin loimen hevosen viereen lattialle. Työnsin sen seinään kiinni ja menin kohti satulahuonetta. Löysin hyvin puhdistetut lainaharjat helposti ja nappasin siitä pölärin lisäksi kaviokoukun. Puikkelehdin takaisin hoidokkini luokse ja laskin mustan pölyharjan loimen päälle. Otin kaviokoukun taskustani ja nostin Madokan vasemman takasen, puhdistin sen sädettä varoen ja siirryin oikeaan takaseen. Siitä jatkoin myös etujalat jonka jälkeen vaihdoin koukun mustaan pöläriin. Aloin pölyttää tamman silkkistä kiiltävää karvaa josta pöly lennähti ilmaan kuin tuhka tuuleen. Harjasin oikean etusen ja takasen jonka jälkeen muun ruumiin. Harjan alta lennähti pari heinänkortta siistiessäni kaulaaa ja harjaa. Kun olin harjannut hevosen vein koukun ja pölärin tiskialtaaseen, sitten hain vielä lainakorista harjan harjan. Siistin harjan, otsaharjan ja hännän showshinen ja harjan kamman avulla. Menin viemään tuonkin puhdistusvälineen lavuaariin ja menin takaisin hevosen luo. Kotonani asui pari hevosta, yksi oma ja kaksi "parannettavaa". Kotona meillä käytetään aina ensin vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten terapeuttista hierontaa, yrttejä ja yhteidenluomista. Yhteydenluomista päätin kokeilla tänään sillä siihen ei mitään muuta tarvita kuin kenttä/pyöröaitaus, hevonen ja riimunnaru. Kiinnitin riimunnarun takaisin riimuun ja irrotin ketjut päitsistä. Lähdin viemään hevosta kohti pyöröaitausta riimunnarua hypistellen. Ajatukset tulvivat kadonneesta perheestä sekä epäonnistumisista tajuntaani kun irrotin narun ja ajoin hevosen luotani pois. Yleensä hevosten lähettyvillä mielessäni vallitsi rauha, mutta nyt ei. Olin hieman hämilläni mutta ryhdistäydyin ja ajoin Madin kiivaaseen laukkaan. Se oli helppoa. Parin kierroksen jälkeen hevonen alkoi aukomaan suutaan merkiksi, pyytää pysähtymislupaa. Käänsin sille selkäni ja laskin katseeni maahan. Kuulin hiekan rahinaa ja pian hevonen hengitti niskaani. Pidin katseeni maassa ja kehuin hevosta sillä vain saalistajat katsovat uhriaan silmiin. Otin tamman kiinni ja lähdin taluttamaan rauhaisaa eläintä talliin. Loimitin sen reippaasti mutta huolellisesti kaikki soljet ja vyöt kiinnittäen. Astuin tallin toisesta ovesta ulos hevonen perässäni pärskien ja talutin sen hitaasti kohti tarhaa. Avasin portin ja suljin sen perässäni, irroitin riimun sen päästä ja se lähti tallustamaan kohti heinäkasaa. Suljin portin kunnolla ja lähdin kohti tallia. Vein sen riimun että naru paikalleen ja kävelin tiskialtaan luo. Avasin hanan ja pesin harjat että kaviokoukun huolellisesti. Vein tarvikkeet kuivumaan sattariin ja sammutin sieltä valot. Hain tavarani ja suljin tallin oven perässäni, valot mukaanlukien. Työnsit korvanapit korviini ja laitoin hittilistan soimaan kotimatkan viihteeksi.

Vastaus:

Kyllä se käy, että kutsut sitä Madiksi :)

Hyvä tarina, saat 200vr+bonuksen 50vr

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com