Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jolanda

Taso: 10.

Hoidokit: Troija, Golden Rose, Satomi, Panda, Velaro, Wizjan, Thunder

Astutukset:
Papillion-Fleak (varsominen)
Papillion-Freak
Satomi-Velaro
Baridi Ya Maua-Bulletmadness
Golden Rose-Dark Forest
Velaro-Satomi
Panda-Tonkovl
Marcus-Mariska
Velaro-Wizjan
Velaro-Petit Amulet

 07.12.2017  29.12.2017  joulukuu -17
 30.12.2017  02.01.2018  02.01.2018  03.01.2018  03.01.2018  16.1.2018
 17.01.2018  17.01.2018  18.1.2018
 19.1.2018  20.1.2018  20.1.2018
 26.1.2018  30.1.2018  31.1.2018
 2.01.2018  1.02.2018  4.2.2018
 4.02.2018  6.2.2018  9.2.2018
 19.2.2018  21.2.2018  28.2.2018
 28.2.2018  1.03.2018  3.3.2018
 6.3.2018  15.04.2018   11.5.2018
 28.5.2018  28.5.2018  28.5.2018

Varusteet:
- kannukset
- poolomaila

- Kisatakki, sininen
- Kisapaita, valkoinen
- moonlight huppari

- esteraippa, musta
- jodhpurit, musta
- hanskat, mustat

- fleecetakki, pinkki
- T-paita, pinkki
- nilkkasukat, musta
- kokopaikkaiset ratsastushousut, beiget
- polvisukat, pinkki
- polvisukat, musta
- kannukset
- hapsuchapsit

Yhteiset:
- vikellysvyö, valkoinen
-juoksutusliina, valkoinen
-juoksutuspiiska
- selvitysspray

- hevosshampoo
- herkkukeksipaketti hevoselle, porkkana
-kylmäyskääreet

- omenanmakuinen herkkukeksipaketti
- ravivaljassetti, musta

- ravikärryt, mustat
- ravisuitset, mustat
- silatyyny, punainen

Troija:
- Hoitosetti, punainen
- Naruriimu, punainen
- Yksivärinen riimunnaru, punainen
- hackamore, musta
- koristeellinen näyttelyriimu, punainen
- nylonriimu, punavalkoinen
-heijastinriimu, oranssi

- moonlight-huopa, punainen
- orbitless, musta
- kaulanaru, punainen
- juoksutusliina, punainen
- ohjasajosetti, musta

Satomi:
- Aachensuitset, musta

- Hoitosetti, oranssi
- nylonriimu, oranssi
- yksivärinen riimunnaru, oranssi
- yleishuopa, oranssi

- yleissatula, musta
- fleeceloimi, oranssimusta
-kouluhuopa, valkoinen
- jalustin (2kpl), oranssi

- timantti otsapanta, oranssi
- kaulanaru, oranssi
- rintaremmi joustolla, oranssi
- juoksutusliina, oranssi
- neoprensuojat, oranssi
- neoprenbootsit, oranssi
- naruriimu, oranssi
- moonlight-huopa, oranssi

Golden Rose:
- Vaaleanpunainen riimupehmustesetti
- Mustapinkki ulkoloimi
- yleissatula, musta
- suitset remonttiturparemmillä, musta
- hoitosetti, pinkki
- riimunnaru salmiakkikuvioilla, mustapinkki
- naruriimu, pinkki
- kaulakappale, musta
- korvahuppu, pinkki

- jännesuojat, pinkki
- pehmuste satulavyöhön, valkoinen lampaankarvapehmuste

- yleishuopa, pinkkimusta (ruudullinen)
- kumitutit, pinkki
- pehlamkuolaimet

- nahkadelta
- neoprensuojat, pinkki
- jalkaheijastinsetti, pinkki
- kaulannaru, pinkki
- timantti otsapanta, pinkki
- nahkariimu, musta
- letityskuminauhapussi, pinkki
- kumiset nahkaohjat
- neoprenbootsit, pinkki
- herkkukeksipaketti, kaura

- ketjunaru, kultainen ketju ja musta naru
- näyttelyriimu, pinkki
- talliloimi, pinkkimusta
- ötökkähuppu
- rintaremmi joustolla, pinkki
- pehmustesetti suojiin, valkoinen lampaankarva
- estehuopa, pinkki
- pintelit, valkoinen
- juoksutusliina, pinkki
- martingaali
- naruriimu, musta
- jumbosieni, pinkki 

- kavioöljypurkki 
- valjasrasva
- selvitysspray
- yksivärinen riimunnaru, pinkki
- turparemmittymät suitset, musta
- helmiotsapanta, pinkki
- kumitutit, mustat
- pehmustesetti satulahuopaan, valkoinen lampaankarva
- yleishuopa, pinkkimusta ruudullinen
- moonlight-huopa, pinkki
- moonlight loimi, pinkki

- bitless- kuolaimettomat, pinkki
- vikellyspatja, pinkki
- etujalansuojat, pinkki
- moonlight otsapanta, pinkki
- riimunnaru salmiakkikuviolla, pinkkivioletti

Velaro:
- hoitosetti, sininen

- yksivärinen riimunnaru, sininen
- nylonriimu, sininen
- suitset remonttiturparemmillä, musta
- Hikiloimi, musta
- Kumitutit, siniset
- yleissatula, musta

- Satulavyö joustolla
- Sininen korvahuppu
- Musta laukkasatula
- Sininen rintaremmi joustolla
- ketjunaru, kultainen ketju ja musta naru
- villaloimi, sininen
- timantti otsapanta, sininen
- neoprensuojat, sininen
- polvisuojat, sininen
- moonlight-huopa, sininen
- Ps of Sweden high jump revolution, musta

Wizjan:
- hoitosetti, purppura

- yksivärinen riimunnaru, purppura
- nahkariimu, purppura
- barokkisuitset, purppurat kultaisilla koristeilla
- fleeceloimi, purppura

- oliivikuolain
- letityskuminauhapussi, purppura
- yhdenkorvan lännenratsastussuitset, ruskea
- lännenratsastussatula, ruskea
- lännenhuopa, punapurppura

Panda:
- hoitosetti, keltainan

- rasvapurkki
- riimunnaru salmiakkikuviolla, musta-keltainen
- naruriimu, keltainen
- hikiloimi, musta
- aachensuitset, musta
- kankisuitset, musta
- cross-rintaremmi, musta
- yleissatula, musta
- koulusatula, musta
- yleishuopa, keltainen
- kouluhuopa, valkoinen
- romaani, valkoinen
- neoprensuojat, musta

Thunder:
- Hoitosetti, Tummansininen
- Letityskuminauhapussi, tummansininen
- Ketjunaru, musta kultaisella ketjulla
- Nahkariimu, musta
- Ratsastusloimi, musta
- Talliloimi, tummansininen
- Kankisuitset, musta
- Aachensuitset, musta
- Pehmuste satulavyöhön, valkoinen lampaankarva
- Koulusatula, musta
- Korvahuppu, tummansininen
- Kouluhuopa, valkoinen
- Romaani, valkoinen
- Neoprensuojat
- Kylmäyskääreet​

Rahat: 13 316vr, 19 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Jolanda

02.07.2018 22:16
Vesikurssi

”Noniin Troija, tänään sinä pääset esittelemään taitojasi!” Kerroin hieman pulleahkolle ponin pulleroiselle. ”Onko kaikki valmiita?” Katatu huudahti Thunderin karsinan luota. Lupasin lainata Thunderia Katatulle tämän kurssin ajaksi. Hyvähän se vaan on, Thunderin jalkaongelmat voisivatkin parantua vesiterapiassa, mietiskelin itsekseni. Kiinnitin juoksutusliinan Troijan riimuun ja huikkasin Katatulle että olimme valmiit. Niin me lähdimme hevosten kanssa ulos ja yksikerrallaan me veimme ne traileriin.

”Mikä tuon kauhea ääni on?” Kysyin vieressäni istuvalta tytöltä, Nalalta. ”Jaa a, varmaan joku hevosen potkii seinää?” Nala arvuutteli. ”Kukahan?” Mietin, mutta tulin samantien hyvään johtotulokseen. ”Varmaan Troija pitää mielenosoitusta siitä miten epäoikeudenmukaista on pakottaa hevonen vesikurssille!” Kerroin ja purskahdimme Nalan kanssa nauruun.

Perillä ollessamme otin Troijan ensimmäisenä pois trailerista. ”Hevonen peruutetaan pois trailerista!” Katatu huudahti. ”Huups!” Sanoin ja huomasin monien silmäparien katsovan minua. Että osaakin se Katatu olla niinkuin kaktus, piikittää juuri sopivasn aikaan. Mietin mielessäni. ”No sori, en muistanut” sanoin Katatulle. ”No nuo ovat ihan perusjuttuja, jotka hevostenhoitajan kuuluu tietää...” Katatu vastasi. ”Juu...” vastasin häpeissäni.

”Nonniin, tervetuloa gloriawen hevoskuntoutuskeskukseen, jossa on matala uittoallas juuri meidän tarkoitukseemme!” Katatu kertoi ja lähti astelemaan allasta kohti. ”Kira ei kyllä tuonne uskalla mennä!” Neela sanoi minulle pidellessään hermostunutta oria. ”Juu... ei kyllä Troijakaan iloiselta näytä!” Huudahdin ja nauroin pullaponilleni, joka ei selvästikkään tykännyt ideasta mennä uimaan. Kiinnitin juoksutusliinan Troija riimuun ja toin sen Katatun luokse. ”Elikkä ensin mennään tähän kahluualtaaseen totuttamaan hevoset veteen!” Nosti housujani ylemmäs niin että pystyisin mennä altaaseen. Troija vastusteli altaaseen tuloa siihen asti kun lupasin sille porkkanan. ”Soo..!” Sanoin Troijalle, joka kuopi vimmatusti vettä. ”Troija on oikea vesipeto!” Katatu sanoi naurahtaen. ”Sähän voisit käydä uittamassa sitä Moonlightin järvessä!” Katatu kertoi. Sitten kun kaikki olivat kahlauttaneet hevosiaan kahluualtaassa niin oli aika siirtyä uittoaltaaseen.

Uittoallas oli suuri ja pelottava kahluualtaaseen verrattuna. Hevoset pärsähtelivät hermostuneina, mutta Katatu ei välittänyt. Hän otti Thunderin ja toi sen altaaseen. Thunder oli ennenkin uinut, joten tämä oli sille tuttua hommaa. Thunder astui altaaseen ja lähti uimaan allasta ympäri Katatun pidellessä altaanreunalla juoksutusliinasta kiinni. ”Hyvä!” Katatu kehui Thunderia. Sitten oli meidän vuoromme. Ihme kyllä, Troija suorastaan juoksi altaalle ja ”hyppäsi” veteen. Ihmettelin suuresti! Troija ui innoissaanallasta ympäri ja minä jouduin melkein juoksemaan altaan reunalla. ”Huhhuh, tässöhän tulee kuuma!” Huudahdin. Kaikki nauroivat ja kehuivat Troijaa. Troija ei meinannut edes tulla altaasta pois. ”Tule nytt! Saat toisen porkkanan!” Huudahdin ja Troija lähti juoksemaan minua kohti. ”Ehkä Troija voisi alkaa käymään uintikilpailuissa” pohdin, mutta pidin ajatusta mahdottomana

// Tälläinen lyhyt tarina ja sori kun tuli tosi myöhässä :)) Tässä kerrotaan siis vesikurssin ekasta päivästä ja toisesta päivästä en varmaan kirjoita ollenkaan :DD//

Vastaus:

210vr :)

Nimi: Jolanda

11.06.2018 21:56
Thunder

Vihdoin unelmani on totta! Tallin upein hevonen, Thunder on nyt minun hoidossani! Voisin vain kiittää tuhannesti Katatua ja erityisesti Nalaa, joka luovutti hevosen minulle. Kerrompa nyt siis Thunderista ja meidän ensimmäisestä yhteisestä päivästä. Thunder on siis musta puoliverinen, joka syntyi arvostetulla tallilla. Thunder, jalo ja ketterä varsa oli jo pienenä kouluttajien suosiossa. Se nosteli jo varsana jalkojaan korkealle jalona ja laukkasi hyvin kootusti. Thunderia ajateltiin ensin estehevoseksi, mutta todellisuus selvisi pian. Irtohypityksissä Thunder kieltäytyi kaikille esteille ja näytti vihaista puoltaan. Thunder oppi hyvin nopeasti satulaan ja ratsastajaan, jonka seurauksena ratsukoulutus aloitettiin. Thunder oli synnynnäinen tähti ja se näkyi jo ensimmäisillä ratsastuskerroilla. Kouluttajat olivat haltioissaan! Thunder kulki aina muodossa ja yritti aina parhaansa. Jo parin vuoden jälkeen ratsaille hyppäsi kuuluisa GP- tason kouluratsastaja ja näytti todellisuudessa mihin Thunder pystyi. Passage nousi korkealle ja koottu laukka oli ryhdikästä. Thunder kisasi voitokkaasti monet kisat kunnes tapahtui jotain traumaattista. Thunder sai kesken ratsastuksen jalkavamman, joka käytiin tutkittamassa klinikalla. Syy selvisi pian ja Thunder jäi ratsastustauolle. Pikkuhiljaa tallille tuli uusia ja lahjakkaita hevosia, joita alettiin kouluttamaan. Thunder unohdettiin. Pian sen myynti-ilmoituskin löytyi netistä. Onneksi kaupungin lähellä sijaitsevan tallin omistaja huomasi Thunderin ja sen mahdollisuudet parantua. Thunderia alettiin jälleen totuttaa GP-tason koululiikkeisiin. Thunder parantui, muttei kokonaan. Se saa väliaikaisia kipuja aina välillä, muttei se estä sen tulevaa uraa. Kun Thunder oli taas entisensä Moonlightin omistaja Katatu tarjosi hevosesta. Omistajat suostuivat ja Thunder muutti Moonlightille. Se sopeuti nopeasti uuteen ympäristöön ja sai heti paljon faneja. Yksi heistä oli Nala, joka saikin tämän upean hevosen hoisukseen. Mutta nyt suoraan asiaan, Thunder on nyt minun hoidossa! Jo ensimmäisestä päivästä lähtien olin menettänyt sydämmeni tuolle upeudelle. Koeratsastin sen ensimmäistä kertaa eilen ja en voi muuta sanoa kuin täydellinen! Katatun avulla sain jopa pari piaffen askeltakin! Hoitaessa huomasin kuitenkin Thunderin jalan kuummenneen. Kylmäsin sen ja mittasin kuumeen varmuuden vuoksi. Kuumetta ei ollut, mutta jätin kylmäyssuojat sen jalkaan. Kysäisin asiaa Katatulta ja Katatu kertoi näiden olevan vain sen normaaleja jalkakipuja. Huokaisin helpotuksesta ja kiiruhdin takaisin eakkaan ja parhaan Thunderini luokse. Taputin sitä kaulalle ja kuiskasin sen korvaan ”Tästä alkaa yhteinen elämämme!”

Vastaus:

150vr, hyvä tarina :)

Nimi: Jolanda

27.05.2018 19:42
Pitäisikö minun nyt saada keräilijä ja kokenut hoitaja- merkki? :))

Vastaus:

Joo, pitäisi! Lisään ne. :)

Nimi: Jolanda

22.05.2018 22:57
Hellepäivä

Jatkoaa... ”Pruut” sanoin hieman vauhdikkaalle tammalle. Wizjan ei olisi halunnut mennä tallin sisään, joten pani hanttiin pysähtymällä keskelle pihaa. ”Tule nyt!” Huudahdin ja heilautin riimunnarunpäätä ilmassa. Mutta ei, Vikke seisoi edelleen kuin liimattuna. ”Oikeastiii! Hei sinä siellä” huudahdin ja osoitin talliin kävelevää tyttöä. ”Niin” tyttö vastasi ujona. ”Voisitko tuoda raipan?” Kysyin hieman nolona. ”Okei!” Tyttö vastasi ja lähti juoksemaan tallin suuntaan. ”Voihan sinun kanssasi! Olet sinä kyllä semmoinen itseilkimys!” Kerroin appaloossalle, joka haukotteli kaikessa rauhassa. Vihdoin tyttö tuli ulos tallista putkä raippa kädessään. ”Kiitos! Minä olen muutes Jolanda! Ei olla taidettu tavata ennen?” Kerroin tytölle. ”Mä oon Tarleena ja oon vielä aika uus täällä” Tarleenaksi esittäytynyt tyttö sanoi hiljaisella äänellä. Vihdoin ja viimein kun pamautin ärsyttävää appaloossaani raipalla lautasille jatkoimme taas kävelyä tallia kohti. Tallissa nappasin taskuuni hevosnameja ja käärin Viken jalkoihin pintelit. Ajattelin lähteä taluttelemaan heppastani ja opettaa sille jotain temppuja. Talutin tai no raahasin Vikkeä perässäni aina metsäaukiolle asti, missä se sai päähänsä esittää oikein villiä. ”Soo, rauha nyt!” Huudahdin ja pysäytin hevosen. Päätin opettaa Vikelle ensiksi jalannoston. Kosketin raipalla sen jalkaa samalla huutaessani ”Nosta!”. Mutta Vikke ei sitten reagoinut miteenkään siihen asti kun se huomasi voikukat tienreunalla. ”Nyt kunnolla!” Huudahdin ja napautin raipalla sen takamusta. Testasin uudestaan koskettaa raipalla sen etujalkaa, mutta vaihteeksi se päättikin nostaa takajalkansa. Minulla meni hermot ja heitin raipan kauas metsään. ”Miten sinä sitten opit? Näinkö?” Kysyin ja nostin itse jalkani tlös. Samassa Vikke nosti oikein kuuliaisesti etujalkansa ilmaan. ”Mi- mitä?” Kysyin ihmeissäni. Testasin uudestaan nostaa jalkani ilmaan ja maiskuttaa vähän, ja Vikke nosti jalkansa kuin vuoden tätä harjoitellut. ”Taidan saada auringonpustoksen?” Kysyin itseltäni. Katsoin puhelimestani säätä ja se näytti 31 astettäa lämmintä. Ehkä meidän olisi ihan hyvä palata tallille? Kysyin mielessäni ja Vikke heilautti päätään vastaukseksi.

// Pitkästä aikaa taas tarinaa ;)) muttah toivottavasti pidit :DDD //

Vastaus:

220vr
Saat Temppuilija -merkin

Nimi: Jolanda

13.05.2018 21:10
Hellepäivä

Kaarsin pyöräni pitkästä aikaa tallille päin. Minulla oli kauhea ikävä hoitsujani, mutten ole kerinnyt käymään tallilla aikapäiviin. Mutta nyt se tapahtui! Kuulin jo kaukaa laitumelle päässeiden hevosten tervehdykset ja hoitajien kikatukset. Suljin silmäni vähäksi aikaa ja unelmoin...”auts!” Huudahdin pyörätien soraa maistellen. ”Silmät kiinni ei pyöräillä!” Joku huudahti yllättäen. Se oli Katatu! Heitin pyörän tiensivuun ja juoksin ystäväni luokse. Halasin Katatua ja kerroin kuinka kova ikävä minulla olikaan tuota nuorta naista. ”Ihanaa nähdä sinut taas!” Kerroin Katatulle ja nyökäytti päätään. ”Niin sinutkin!” Katatu vastasi hymyillen. ”Sittenkö lähdetään töihin?” Katatu kysyi virnistäen. ”Kai sitä sitten on töihin lähdettävä!” Vastasin ja ajoin pyöräni tallin seinää vasten. Avasin innoissani tallin puisen oven ja vedin sieraimiini hevosten ihanaa tuoksua. Kiljahdin onnesta ja juoksin heti hoitohevosteni karsinoille. Kun saavuin ensimmäisenä rakkaan appaloossani Satomin karsinalle huomasin karsinan olevan tyhjä. ”Eivät kai hevoset sisällä seiso 26 asteen lämmössä!” Nala huudahti vierestäni. ”Nala!” Huudahdin ja halasin tallikaveriani. ”No mutta tottahan sinä puhut!” Vastasin Nalalle ja nappasin Viken riimun karsinalta. Astelin ulos Viken purppuran värinen nahkariimu kädessäni. Etsin kirjavaa appaloossaa monien muiden hevosten seasta. ”Vikke!” Huudahdin huomatessani hevosen. Vikke laukkasi luokseni ja nappasi porkkananpalan kädestäni. Puikahdin aitauksen sisään ja levitin käteni Viken kaulan ympärille. Pujotin nahkariimun appaloossani päähän ja kiinnitin purppuran värisen riimunnarun riimun alimmaiseen renkaaseen. Aukaisin laitumen portin ja talutin tamman pois tarhasta. Jatkuuu....

Nimi: Jolanda

06.05.2018 19:33
Kyllä käy! :))

Vastaus:

Ok, astutetaan ne :)

Nimi: Katatu

06.05.2018 08:27
Hei! Neela haluaisi astuttaa Petit Amuletin Velarolla, käykö se? :)

Nimi: Jolanda

18.04.2018 07:27
Kevätilma

Näin,
Näin jo kaukaa
Kauniin hevosen keskellä kukkien
Vihreiden, punaisten
Kuuluu hirnahdus ja puron lorinaa
Kauniiseen poniin loin silmäyksen,
Se laukkasi
Alla kedon suuri kasvillisuus
Juoksin,
Juoksin yli peltojen
Hevoseni syliin suureen
Tuo uljas musta minut sisään otti
Sisään suuren maailman,
Kevätilmojen

// tälläinen runo tällä kertaa :D ja joo, oon ollut tosi epäaktiivinen, mutta kirjoittelen aina kun ehdin ;)//

Vastaus:

60vr :3

Nimi: Jolanda

06.04.2018 10:07
Jäähevonen

Kauan sitten Pohjois-Norjassa tapahtui jotain hyvin hämmentävää. Kaikki alkaa Saamelaisesta perheestä, jotka hoitivat poroja työkseen. ”Viisi poroa kuolemaisillaan!” Nuorin poika Evan huusi. ”Miksi?” Perheen isä Norgen kysyi pikaisesti. ”Emme tiedä, ne ovat vain heikkoja!” Evan jatkoi ja katsoi veljeään, joka kohautti hartioitaan. Vanhimmat pojat Jåke ja Frank lähtivät heti aamusta paimentamaan poroja kylän Länsiosiin. Yhtäkkiä alkoi suuri ja voimakas tuulenpuuska, joka oli lennättää pojat selälleen. He tarttuivat poroaitauksen reunasta ja yrittivät kestää tämän äkillisen voimanlähteen. Sitten se tapahtui! Taivaalta, korkealta pilvistä laskeutui suuri, sinisen jäinen hevonen, joka asettui keskelle poroaitausta. Jåke ja Frank peruuttivat heti puiden taakse. Jäähevonen ei välittänyt heistä vaan keskittyi johonkin muuhun. Se lähestyi sairaita poroja ja puhalsi niihin sieraimistaan ilmaa. Porot nousivat virkeinä ylös ja tervehtyivät noina sekunteina. ”Mi-mitä?!” Jåke kuiskasi Frankin korvaan. Frank kohautti hartioitaan ja jatkoi jäähevosen tuijottamista. Se käveli rikkinäisten aitojen ja kasvien ohitse ja palautti ne ennalleen. Aitauksen ehjäksi ja kasvit elinvoimaisiksi. Pojat tulivat sanattomiksi ja juoksivat kotiin. ”Isääää!” He huusivat yhteen ääneen. ”Mikä poikia nyt mietityttää?” Perheen äiti Madele kysyi. Samaan aikaan Norgen tuli ulos vessasta kiireisenä. ”Mikä nyt?!” Isä kysyi. ”Jä Jäähevonen!” He huusivat. Pojat tarttuivat vanhempiaan käsistä ja vetivät ne perässään poroaitauksille. ”Missä se on?” Frank kysyi. ”Edelleenkin mikä?” Vanhemmat kysyivät kärsimättöminä. ”Jäähevonen!” Jåke huudahti ja osoitti poroaitausta. ”Mutta en minä mitään jäähevosta nää!” Norgen huudahti vihaisena pojille. ”Se ehkä lähti?” Frank puolusteli, mutta sai vain vanhempien kiukut päälleen. Vanhemmat lähtivät suuttuneina takaisin talolle, mutta Jåke ja Frank jäivät aitauksille. ”Hitsi! Miksi sen jäähevosen piti justiinsa nyt lähteä?” Jåke kysyi ja potkaisi kiveä jalallaan. Tunnin kuluttua kun kaikki työt oli tehty pojat palasivat kotiinsa. Siellä he kuulivat jotain hyvin ihmeellistä. ”Näimme sen!” Madele huudahti. ”Minkä?” Pojat kysyivät. ”Jäähevosen!” Madele vastasi.

Monta vuotta myöhemmin Jäähevonen oli tunnettu koko kylälle. Sitä lellittiin ja ruokittiin, jotta se pitäisi kylän ehjänä. Se asui taivahalla, mutta laskeutui joka päivä tähän pieneen kylään palvelemaan ihmisiä. Tarun mukaan se asustaa siellä vieläkin hoitaen työtehtävänsä!

// Tässä tälläinen tarina! ;) Anteeksi, etten ole ollut aktiivinen koska ei ole ollut vaan aikaa tai inspistä :) mutta en ole lopettamassa :D saanko taruolento- merkin? XD

Vastaus:

230vr
Saat! :)

Nimi: Jolanda

29.03.2018 17:05
Työpäivä

Astuin iloisena talliin, vaikka tiesinkin kovan homman olevan vasta edessä. Oli nimittäin minun ensimmäinen virallinen työpäiväni Moonlightissä. Olin nimittäin saavuttanut tarpeeksi suuren tason päästäkseni hoitamaan kaikkia tallin hevosia. Olinhan tietenkin ennenkin auttanut Katatua hommissa luvalla, mutta nyt minulla on siihen hyväksytty lupa. Kävin ensin tervehtimässä omat hoitsuni, jonka jälkeen hain satulahuoneesta pari riimua. ”Toisitko hevosia sisään, koska pian alkaa ratsastustunnit ja hevosten ruoka-aika?” Katatu kysyi hymyillen. ”Joo, tietty! Otan Gribban, Mörkön ja Toscan!” Kerroin, jonka jälkeen nappasin toiseen käyeeni kolme riimunnarua. Katatu hymyili lähtiessäni ja mietti kuinka paljon meistä on. Juoksahdin ensin Mörkön tarhan luo. Pieni ruunikko falabella katseli minua hyvin kiintoisasti. Aukaisin tarhan portin ja ...... ”Auts!” Huudahdin kun tunsin jonkun hampaat sormissani. Näin pienen, mutta ärhäkän falabella tuijottavan minua hampaat esillä. ”Nyt riittää!” Huudahdin vielä kovempaan äänen, jolloin Mörkö hyppäsi taaksepäin. Tartuin sitä napakasti riimuun ja kiinnitin luokn sen alimmaiseen renkaaseen. Kun Mörkö yritti uudestaan puraista minua huitaisin sen turpaa riimunnarulla ja huudahdin tuimasti sille. ”Sinun täytyy ymmärtää!” Kerroin sille tiukkaan äänensävyyn. Mörkö katui tekojaan ja alistui kiltisti taluteltavaksi. Talutin sen talliin perimmäiseen karsinaan ja annostelin sille heinät. Seuraavaksi lähdin hakemaan Gribbaa. Se oli suhtalaisen helppoa ja hyvinkin pian tyytyväinen tamma söi heiniä karsinassa. Sitten oli Tosca. Nappasin Katatun neuvojen mukaisesti kauraämpärin mukaan. Pitkän sinnittelyn jälkeen sain upean, kimon tamman talliin rouskuttamaan heiniä. ”Hei Jolanda, voitko kertoa missä satulasaippuaa ja valjasrasvaa säilytetään?” Lilli kysyi yllättäen. ”Tietty voin! Ne on satulahuoneen vasemman kaappirivin neljännessä kaapissa....” kerroin ystävällisesti. ”Ookei, kiitti!” Lilli sanoin ja lähti etsimään satulasaippuaa. Minä puolestani menin rapsuttelemaan Mörköliiniä. ”Voihan sinua!” Sanoin ylisöpölle falabellalle. Kaivoin taskustani porkkananpalasen ja ojensin sen ruunikolle oriille. ”Kerkiäisitkö valmistaa Liidun tunnille, kun ratsastajaa ei näy?” Katatu yllätti. ”Juu.. tietty!” Vastasin iloisena. ”Jos ratsastaja ei saavu ajoissa saat ratsastaa sen” Katatu jatkoi. ”Ok!” Vastasin ja lähdin katsomaan Liitua. Kimo tamma ilahtui tulostani ja alkoi nuuhkia minua. ”Hei tyttö!” Tervehdin orlovravuria. Jalo orlovravuri vastasi kimeällä hirnahduksella. Kävin hakemassa Liidun harjat ja varusteet, jonka jälkeen palasin ylisöpön tamman luo. Aloitin harjauksen kovalla harjalla. Putsasin myös kaviot ja pään pääharjalla. ”Noin, sitten varusteet!” Kerroin samalla taputtaessani tammaa. Ujutin kuolaimet suuhun ja vedin niskahihnan korvien yli. Sen jälkeen kiinnitin kaikki remmit oikeille paikoille. Sitten asetin satulan oikealle paikalle ja kiristin satulavyön. ”Valmista!” Huudahdin ja kutsuin Katatun paikalle. Katatu saapui karsinalle nuoren, ruskeahiuksisen tytön kanssa. ”Kiitos avustasi! Tässä on Nea, joka ratsastaa tänään Liidulla!” Katatu kertoi osoittaen tyttöä. ”Hei! Sä oot meidän luokalla! Liitu on sit tosi kiva ratsastaa!” Kerroin tutulle tytölle. ”Moi Jolti!” Nea tervehti ja otti Liidun ohjat minulta. Kun Nea ja Katatu olivat lähteneet kokosin Liidun tavarat ja vein ne satulahuoneeseen. ”Jolanda! Pörri ei pääse tänään ratsastamaan, joten voisitko ratsastaa hänen sijastaan Dakilla?” Katatu kysyi. ”Tietenkin! Maksan sitten huomenna!” Vastasin iloisena. Ratsastettuani HeB ryhmässä lähdin kotiin. Sellainen oli kiva päiväni Moonlightissä!

Vastaus:

260vr :)

Nimi: Jolanda

26.03.2018 09:38
Fiisotit

Jatkoa!.............. Silmäni suurentuivat ja minun teki mieli juosta karkuun. Satomi ei antanut minun kuitenkaan lähteä. ”Niin, me teemme tämän työn kunnialla loppuun!” Kuiskasin hevoseni korvaan. Jos emme löydä vastalääkettä monen ihmisen henki on vaarassa. Hengähdin syvään ja kurkistin uudestaan luolaan. Vihreät fiisotit nukkuivat suurilla kiven möriköillä haaveillen ruuasta. ”Ham ham..... krauuuu!” Yksi fiisoteista äännähti. Hyppäsin taaksepäin, mutta palasin takaisin luolansuulle. Erotin kaukaa himmeän valon, jossa vastalääkkeen pitäisi sijaita. Meillä oli vain yksi ongelma, fiisotit. Tartuin hevoseni ohjista vapisevin käsin ja astuin eteenpäin luolan sisäsuulle. Fiisotit jatkoivat nukkumistaan ja minä hiivin askel askeleelta kohti vastalääkettä. Kuului unisia karjahduksia ja peikkomaisia ääniä, mutta yritin pitää itseni kurissa. Satomi liikutteli korviaan ja astui hyvin varovaisesti. Sekin aisti selvästi suuren pelontilanteen. Välillä hytkähdin pelosta, mutta pystyin jatkamaan luolan läpi tarpomista. Viimein koskin suureen, kirkkaaseen pulloon. Vastalääkkeeseen! Nappasin sen laukkuuni ja lähdin kävelemään luolansuuta kohti. ”Auu!” Huudahdin kun tunsin jonkun hampaat kyljessäni. Ne olivat Satomin! Fiisonit alkoivat pyöriä unissaan ja osa jopa nousi. Nyt tiesin, etten selviäisi. Löin murhaavan katseen Satomiin ja sen jälkee fiisoneihin. ”Ruokaa!” Yksi Fiisoneista huudahti ja lennähti lentoon. Pian muutkin heräsivät ja lähestyivät minua kuola suusta roikkuen. Kauhistuin ja hyppäsin uljaan ja pelastavan ratsuni selkään. Me juoksimme muita karkuun aina luolansuulle asti. Sitten vasta tajusin, miten me pääsemme maanpäälle. Itkin vuolaasti fiisonien lähestyessä ja hätkähdin samaan aikaa outoa ääntä. ”Salasana” kuulin. En tiennyt mikä se oli, mutta yritin olla välittämättä siitä. ”Missä vastalääke on?” Kysyin Satomilta, joka piti suussaan pudonnutta pulloa. ”Salasana oikein!” Sama ääni kertoi taas. Katsoin Satomia ja tunsin maan kaikkonevan altani. ”Mi mitä!” Huudahdin kun huomasin minun olevan hevoseni kanssa ilmassa. Yhtäkkiä olimmekin maanpäällä! Otin ylpeänä vastalääkkeen Satomin suusta ja panin sen ruskeaan satulalaukkuun. TRUU.....TRUU...TRUU! Huokaisin ja sammutin ärsyttävän herätyskellon. ”Olipahan uni!” Sanoin ääneen katsoen hämmentyneen pulloa vieressäni. Pullon kyljessä luki vastalääke!

// tämmöisen sekavan tarinan sain aikaseksi XD tavoittelen siis taruolento- merkkiä ;) //

Vastaus:

240vr, tää oli kyllä kiva tarina! :D

Nimi: Jolanda

24.03.2018 09:30
Fiisotit

Olin jännittynyt, mutta myös innokas. Ystäväni Catherine tarvitsi vastalääkettä salaiseen tautiin, jota hänen ystävänsä sairasti. Vastalääke ei kuitenkaan ollut käden ulottuvilla vaan kaukana idässä, luolassa. Toinen haaste oli fiisotit! Fiisotit olivat todella isoja, hirmuisia hirviöitä, jotka popsivat mielellään ihmisiä suuhunsa! Ne olivat kuulamaisia ja siivekkäitä, eivätkä sietäneet häiriötekijöitä. Sen takia ne varmaan asuivatkin luolassa viimeiset 2000 vuotta. ”Varokaa sitten! Ne muistavat kyllä ihmiset!” Catherine varoitti. ”Tunnistavat?” Kysyin ihmeissäni. ”2000 vuotta sitten ne asuivat maanpäällä...........” Catherine vastasi. ”Ai, okei!” Vastasin hengittäen syvään. Tulisin olemaan ensimmäinen, joka näkisi fiisotit pitkään aikaan. Otin ohjeet Catherinelta kädet vapisten. Päätin ottaa Satomin turvakseki ja nopeaksi pakovälineeksi, jos fiisonit hyökkäävät. Vastalääke sijaitsi luolan keskustassa fiisottejen ympäröimänä, joten reissusta tulisi vaikea. Hyvästelin Catherinen ja lähdin matkaan Satomi allani. ”Vielä 11km matkaa!” Kerroin hevoselleni hämmentyneenä. Meillä menisi myöhään, tiesin sen. Satomi ravaili onneksi positiivisena iloisin mielin. Taputin sitä kaulalle toivoen, että palaisimme pian takaisin. Temmelsimme monia tunteja pysähtyen taukopaikoilla. Satomi roikutti päätään puuskuttaen raskaasti ilmaa sieraimista. ”Vielä vähän matkaa!” Huudahdin kannustavasti. Viimein saavuimme määränpäähän. ”Öö... missä muka luola on?” Mietin katsoen autioo ympäristöö. Katsoin karttaa tarkemmin ja asetuin seisomaan sentilleen oikeaan kohtaan. Silloin tapahtui jotain hyvin kummallista. Maa häipyi altamme ja tipuimme syvään kuiluun. ”Aaapuaaa!” Huudahdin pimeässä kuilussa vajotessani alaspäin. Viimein tömähdimme Satomin kanssa maahan. Vilkaisin nopeasti ympärilleni. Näin pimeää, mutta myös kirkkaan valonlähteen. ”Luola!” Huudahdin osoittaen suurta luolaa, josta valo tuli.
Lähestyin hiipien fiisottien asuinympäristöä. Viimein sain kurkistettua sisään. ”Huuuui...! Nyt lähdetään täältä!”................ Jatkuu!..

Nimi: Jolanda

17.03.2018 06:37
Moonlightin menneisyys

Tervetuloa kuuntelemaan jännittävää kertomusta Moonlightin tontilta. Moonlight on nyt rauhallinen harrastetalli, mutta kauan kauan sitten se oli jotain muuta. Aloitetaan palaamalla vuoteen 1913. Silloin Bursonin perhe osti tämän tyhjän, kauniin tontin parilla tuhannella eurolla. Perhe päätti rakentaa tontille kauniin omakotitalon asunnoksi. Rakennus käynnistettiin seuraavilla viikoilla. Tässä suuressa projektissa aherrettiin monia vuosia ongelmitta, mutta yhtenä kauniina rakennuspäivänä tapahtui jotain kummallista. Perhe oli juuri menossa nukkumaan työmaan viereiseen telttaan kun kuului pelottavia ääniä ulkoa. Perheen isä Marcus ja perheen äiti Maikken päättivät mennä katsomaan mitä ulkona tapahtuu. He lähestyivät hiipien tuota merkityksellistä asiaa. Kun he löysivät viimein kohteen he pysähtyivät niille sijoilleen leuka loksahtaen auki. He näkivät valtavan hirviön tepuvän talon seiniä auki. Hirviöllä oli häränpää, krokotiilin hampaat, ihmisen vartalo ja lohikäärmeen häntä. Hirviö huomasi tuijottavat silmäparit ja lähestyi heitä uhkaavasti. Maikken ja Marcus juoksivat teltalleen suojaan. Maikkenin jo ehtiessä telttaan Marcus yllättäen kaatui ja mursi jalkansa. Hän ei pystynyt nousemaan, vaikka kuinka yritti. Hirviö tarttui Marcuksen vyötärötä ja puristi tältä suolet ulos. Maikken ja lapset itkivät katsellessaan tapahtumia. Tämän jälkeen hirviö heitti Marcuksen maahan ja talli tämän kuoliaaksi. Perhe jäi siis yksin ilman Marcusta. Hirviö karkoitettiin maasta Venäjän rajalle, jossa se murhattiin. Yksinhuoltaja perhe myi tontin eräälle ihmiselle. Hän oli farmari ja päätti rakentaa tontille navetan ja lampolan. Rakennus oli nopeaa ja vaivatonta. Hyvinkin pian upo uusi rakennus kimalteli punainen maali pinnassaan. Navettaan muutti lehmiä, niin isoja kuin pieniäkin. Lampolaan muutti lampaita, kaikissa väreissä ja kaikissa koko luokissa. Lehmät ja lampaat elivät siellä hyvin rauhallista elämää. Ne viettivät aikaa laitumilla lepäillen ja navetoissa syöden. Elämä jatkui näin monta vuotta, aina vuoteen 1965. Vähitellen tilan omistaja Robert vanheni ja jäi eläkkeelle. Silloin hänen poikansa päätti ottaa maatilan valtaansa. Poika ei jaksanut kuitenkaan hoitaa eläimiä vaan myi ne. Tyhjä navetta seisoi siis vielä, ilman lehmiä. Samoin kävi lampaille, mutta myös niiden lampola purettiin. Poika kyllästyi navetan huoltamiseen ja myi tontin Helen Caselle. Helen tuunasi navetan talliksi aikapäiviä sitten ja asutti sinne kylän ainoat hevoset. Hän hoiti ja ratsasti niillä usein nauttien maalaiselämästä. Hän jopa kunnosti tallin remontoimalla sitä ammattilaisten kanssa. Elämä oli silloin hyvin hiljaista kylällä. Kaikki olivat muuttaneet suurkaupunkeihin, niin kuin myös Helen. Tontti jäi tyhjäksi vuonna 1996. Eipä kukaan sitä huolinut vaan seisoi se yksinään aikapäivät siinä. Mutta vuonna 2013 osti joku tilan. Hän oli Katatu ja aikoi pitää tämän tallina. Hän muutti nopeasti hevostensa kanssa tilalle ja sisusti tallista upean. Hevoset nauttivat oloistaan upeassa tallissa upean omistajan syleilyssä. Katatu järjesti rallille myös toimintaa kuten kilpailuja ja ratsastustunteja. Täällä tämä Moonlightin talli vieläkin seisoo ja toivottavasti tulee seisomaan.

// tälläinen tarina sitten ;0 toivottavasti ei ollut liian väkivaltainen alussa XD//

Vastaus:

220vr
Ei ollut, päin vastoin kivan mielikuvituksellinen! :D Tämä oli kiva tarina :D

Nimi: Jolanda

13.03.2018 21:17
Runo
Varsan ensimmäinen päivä

Taakse jää maha,
Täältä tulee varsa paha.
Hyvää maitoa juon,
Ruokarauhan suon.
Seiniä potkin
Karsinan sotkin
Ja kaikki nauroivat.
Minä niille kieltä näytin,
Ja valittuja sanoja harkitusti käytin.
Kävellä minun piti,
Sanoi tallikissa Kiti.
Äitini valitti minusta,
Ja kertoi sinusta.
Äiti sanoi ”hyvää yötä
Huomenna jatketaan kovaa työtä”
Niin vietin päiväni ekan!

// toivottavasti tykkäsit runosta ;) //



Vastaus:

60vr
Kyllä tykkäsin! :3

Nimi: Jolanda

11.03.2018 15:19
Varsojen koulutusta

Jatkoa...... ”Tuutko jo?” Neela huudahti yllättäen. Havahduin katsellessani mustaa friisiläisvarsaa. ”Ai, joo ihan kohta!” Huudahdin varsanriimuan kädessään pitävälle Neelalle. ”Otatko Texasin?” Neela kysyi yllättäen. ”Kyllä!” Sanoin luoden silmäyksen Rafaeliin. ”Sä varmaan otat Rafaelin?” Kysyin naurua pidätellen. ”Joo en!” Neela huudahti kauhuissaan. Naurahdin kuuluvasti miettien Meelaa ja Rafaelia yhdessä. Lähdin kävelemään kohti pilkukkaan hevoseni karsinaa. Texas odotti innoisaan herkkuja anellen. ”Älä luulekkaan! Nyt mennään opiskelemaan” kerroin varsalle, joka lannistui kuulemastaan. Kiinnitin pienen riimun sen päähän ja kiinnitin siihen pitkän riimunnarun. Texas rimpuili vähän vastaan, mutten luovuttanut. ”Et sinä yksin joudu, Harkurkin tulee mukaan!” Kerroin innostavasti. Texas kallisti päätään kysyvästi ja astui karsinasta pois. ”Noin sitä pitää!” Kehuin varsaa. Talutin Texasin jo valmiiksi kentälle odottaen Neelaa ja Harkuria. Kun kaksikko tuli näkyviin Texasille tuli kova kiire. ”Soo soo...” rauhoittelin syöksyilevää varsaa. Harkurkin sai kauhean hepulin nähdessään Texasin. ”Leikittääkö?” Kysyin varsoilta jotka juoksentelivat toisiaan päin. Niiden pidättäminen oli täysin mahdotonta, joten päätimme Neelan kanssa päästää ne vähäksi vapaiksi leikkimään. Irrotimme riimunnarut yhtäaikaa ja katsoimme niiden juoksentelua. Ne heittelivät pukkeja joka paikkaan ja juoksivat kilpaa. Nauroimme Neelan kanssa niiden käytökselle. ”No jaa... eiköhän tässä ollut niille ihan tarpeeksi koulutusta?” Kysyin väsyneesti. ”Eihän tässä ollut mitään koulutusta?” Neela kysyi ihmettelevästi. ”Öö... ne oppivat sietämään toisia varsoja!” Keksin yllättäen. Neela naurahti ja nyökäytti päätään. Otimme varsat kiinni ja veimme ne karsinoihin. ”Viedään ne joskus toistekkin riehumaan!” Ehdotin Neelalle. ”Käy!” Neela vastasi. Hyvästelin koko tallin ja lähdin kotiin.

// pääsenkö nyt 10- tasolle? ;)) tavoittelen kouluttaja- merkkiä :D //

Vastaus:

200vr
Pääset! :D

Nimi: Jolanda

08.03.2018 22:39
Varsojen koulutusta


Tartuin jännittävin ottein mustan friisiläisvarsan riimuun. Miksi juuri minun oli otettava tuo hurjapää. ”Rafael!” Huudahdin laitumen toisesta päästä. Luokseni juoksi upea, voimakas ja tulinen friisiläinen, joka oli koonsa puolesta jo aikuinen, mutta ei, se oli kouluttamaton villi varsa. Rafael pysähtyi juuri ennen porttia ja katsoi minua mietteliäänä. ”Ei, nyt ei saa pelätä! Hevonen aistii sen” sanoin hiljaisella äänellä itselleni. Aukaisin portin ja heilautin riimunnarun varsan kaulalle. Rafael ei liikkunut. Hetken jo ajattelin sen muuttuneen kiltiksi, mutta en pitänyt sitä viisaana. Tartuin kaksin käsin orin harjaan ja kiedoin riimunnarun sen kaulalle. Rafael nousi takajaloilleen, mutten päästänyt irti siitä. Sain ihmeen avulla riimun se päähän, jonka jälkeen huokaisin helpotuksesta, mutta turhaan. Pian tämä suuri, musta friisiläinen hyppäsi takajaloille niin että olin vähällä kaatua. ”Rafael! Kunnolla nyt!” Huudahdin kouluttamattomalle orille. Rafael silmäili minua halveksuvasti, jonka jälkeen jatkoi temppuilua. Yritin pysyä rauhallisena ja päättäväisenä, vaikka minun teki mieli huutaa. Lähdin riimunnaru kädessä kävelemään päättäväisesti kohti tallia. Rafael kuinka yritti temppuilla, jatkoin vain matkaa. Se oli vaikeaa, mutta pian Rafael huomasi minun olevan pomo. Tallioven kohdalla se alkoi heittelemään takapäätään, jonka seurauksena huudahdin kuuluvasti sille ja heilautin riimunnarun sen lavalle. Rafael pelästyi hieman ja käveli tottelevaisemmin. Rafaelin karsinan kohdalla oli toinen ongelma. Tämä suuri varsa ei suostunut astua karsinaan, vaikka kuinka pyysin. Läimäytin sitä riimunnarulla lautasille, jolloin se sai liikettä aikaseksi, tosin vähän vääränlaista. Se pomppasi pukkihypyn niin että se osui minuun. ”Aihh!” Huudahdin mustelma reidessä. Tartuin vihaisena oria riimusta ja vedin sen karsinaan väkisin. Suljin ulos mentyäni nopeasti oven ja jätin varsan yksin riehumaan. ”Huoh...!” Huokaisin pyyhkien hikeä otsalta. Mietin miksi juuri minun täytyi tehdä tämä? ”Hyvinhän sinä pärjäsit!” Katatu sanoi ilkikurisesti. ”Olisinkin!” Huudahdin tuskahiki valuen. ”Kaikkeen sitä pitää tottua!” Katatu kannusti. Nyökäytin vaivalloisesti päätäni. Jatkuu....

// en tiedä saisinko käyttää Rafaelia tarinoissani, eihän se ole minun hoitsuni, mutta se oli vaan niin sopiva tähän tarinaan ;) //

Vastaus:

Kyllä satunnaisesti voi käyttää hevosia, joilla ei ole hoitajia ;)

Nimi: Jolanda

06.03.2018 17:21
Miksi juuri Rexa?
Ft. Iitu ja Emmi

Selailin tallihuoneessa olevaa listaa vapaista hevosista. Amberin hoitaminen ei oikeen inspiroinut, enkä tykännyt sen luonteesta varsinkaan näinä varsa-aikoina. Silmiini osui ensimmäisenä upea hevonen Mariska. Luin sen tietoja tarkkaan. ”Kiltti punarautias tamma.... lempinimi Maissi....” luin ääneen. En tiennyt sopisiko se minulle, mutta päätin käydä katsomassa Maissia. Pyydin mukaani Iitun ja Emmin, jotka saisivat antaa minulle neuvoja oikean hevosen löytämiseksi. Kuulimme että Maissi oli karsinassaan. Aloimme etsiä oikeaa karsinaa yli sadan muun karsinan joukosta. ”Täällä!” Iitu huudahti ja osoitti karsinaa. Juoksimme Emmin kanssa Iitun luokse ja kurkkasimme sisään. Näin upean, kiiltävän kisahevosen, jolta ei jaloutta puuttunut. ”Vooi se on täydellinen sinulle!” Emmi huudahti ja minä nyökäytin päätäni. Tämä, tämä se ehkä on. Astuin Katatun luvalla sen karsinaan. Maissi otti minut heti vastaan kerjäämällä rapsutuksia. Silittelin sitä hetken, jonka jälkeen tartuin riimunnaruun sen vieressä. Kiinnitin narun riimuun ja ralutin Maissin karsinan ulkopuolelle. ”Se on kyl oikeesti kaunis...!” Iitu sanoi silmät hehkuen. Talutin Mariskaa, tai no Maissia ulko-ovea kohti. Maissi seurasi luottavaisesti päätään roikuttaen. Tytöt tulivat perässä supisten kaikkea Maissin ihanuudesta. ”Jos sä et ota sitä niin...” Emmi sanoi naurahtaen. ”Niin..? Mitä tapahtuu sitten?” Kysyin hymyillen. ”Öö.. en tiedä!” Emmi huudahti ja purskahti Iitun kanssa nauruun. Pudistin päätäni ja johdatin Maissin ulos. Ulkona oli mukava ilma. Oli raikas ja viileä, muttei kylmä ilma. Maissin takuton harja liehui tuulen mukana puolelta toiselle. Katsoin upeaa rammaa ja mietin hetken. Kyllä tämän minä ottaisin! Tarhan luona päästin Maissin irti ja se juoksi innoissaan tarhan toiseen päätyyn. Mitä kauemmin katselin sitä sen vakuuttuneemmaksi tulin. ”Otatko sen?!” Iitu kysyi toiveikkaana. ”Joo!” Vastasin hymyillen. Juoksimme talliin tai tarkemmin tallihuoneeseen kunnes joku pysäytti meidät. Kuulin kimeän, lempeän hirnahduksen uudesta karsinasta. ”Uusi hevonen?” Iitu kysyi mietteliäänä. Kohautin hartioitani ja lähestyin karsinaa. Näin uuupean apoaloosan! ”Appaloosa!” Huudahdin niin, että koko tallin väki tuli karsinalle. Ihastuin ensisilmäyksellä Rexa nimiseen tammaan. ”Se tuli tänään, arvasin että tykkäisit siitä!” Katatu sanoi viereltäni ja minä nyökkäsin. Astuin karsinaan ja upotin käteni sen silkinpehmeään karvaan. Rexa tökkäisi minua turvallaan jonka jälkeen se rapsutti minua huulillaan. ”Eikä!” Emmi sanoi ihastuneena. Katatu kertoi minulle kaikkea uudesta appaloosasta. Hän selvästi huomasi, että olen hulluna appaloosiin. ”Hys hys, minä otan Rexan uudeksi hoitohevosekseni!” Huudahdin katsellessani pilkukasta tammaaa. Muut nyökyttelivät iloisina päitään. ”Käy! Minä käyn ottamassa Rexan pois vapaiden listalta!” Katatu sanoi hymyillen. ”Mun mielestä Maissi oli parempi, ei pahal” Emmi sanoi vaivallousesti. Hymyilin ja vastasin ”Mikään ei vedä vertoja appaloosille tai varsinkaan Rexalle!” Sanoin silitellen uutta hoitohevostani.

// Teimpähän tästäkin tarinan :) on nuo appaloosat vaan niin ihanii... <3 //


Vastaus:

120vr
Tälläset tarinat on välillä kivoja! :D

Nimi: Jolanda

04.03.2018 09:07
Vesilätäköt

Vedin sisääni raikasta ilmaa. Havahduin kun Texas nykäisi riimunnarun toisesta päästä. ”Joo mennään...!” Sanoin pienelle varsalle. Ulkona oli aika pilvistä ja sumuista, mutta se ei haitannut Texasin menoja. Se kaahaili ympäriinsä kuin raketti etsien kenet niellä. Voin myöntää, että jouduin juoksenaan rallivarsan perässä. Tuli hyppyjä sinne tänne ja äkkipysähtymisiä tuonne.... ”Auts!” Huudahdin kuraisena. Texas oli kaatanut minut vesilammikkoon! Nousin vaivalloisesti ylös ja katsoin vaatteitani. Ne olivat märän tahrimat ja ruskea kuin muta. ”Texaas..!” Huudahdin vihaisena orin alulle, joka perääntyi noloissaan. Onneksi kekkasin viedä sen pyöröaitaukseen! Siellä se voisi juosta ja hyppiä vapaasti vähän aikaa. Pyöröaitaus oli ihmeen suuri verrattuna siihen mitä olin ajatellut mielessä. Irrotin riimunnarun varsan riimusta ja päästin sen vapaaksi pyöröaitaukseen riehumaan. Se alkoi kaahailla aitauksen ympäri monta kertaa, jonka jälkeen alkoi pukkihypyt. Minun ei tarvinnut pelätä koska takakavio olisi takaraivossani tai koska makaisin vesilammikossa suu täynnä hiekkaa. Voin aitauksen ulkopuolelta tarkkailla varsaani turvallisesti ilman mitään tapaturmia. Pyöröaitauksessa oli pehmeä hiekkapohja, johon oli kerääntynyt suuria vesilätäköitä. Texas hyppeli vesilätäköihin matkien Pipsa Possua. Se ei välittänyt pätkääkään märästä turkista vaan loiskutteli vettä iloisesti. Vesipisarat roiskuivat miltei minuun asti. Texas alkoi piehtaroimaankin vedessä, jolloin se tuli vielä märemmäksi. ”Hyyi!” Huudahdin hiekasta ja vedestä sotkuiselle varsalle. Texas tuli viereeni ja pudisteli kaikki vedet ja kurat päälleni. ”Teeexaaaaaas!” Huudahdin vihaisena. Texas ei piitannut vaan jatkoi omaa sotkemistaan. Ikään kuin se tietäisi, mitä likaisempi on sitä enemmän harjattavaa. Texashan tykkäsi harjailuista. Mutta en hakenut sitä pois vaan annoin sen nauttia vielä hetken vesilätäköissä hyppelemisestä. Texas minun pieni uimahulluni, kuopii vettä kaviollaa saaden kaviotkin mutaan. Sen jälkeen pää kuraseksi. Kyllä harjattavaa riittää!

// saanko nyt uittaja- merkin? :D //

Vastaus:

100vr
Saat ;)

Nimi: Jolanda

03.03.2018 23:05
Älä roiski!

Ujutin metalli kappaleet Rosen suuhun. Tamma otti ne kiltisti vastaan, eikä vimpuroinut yhtään. Kiinnitin vedin niskahihnan korvien ylitse ja kiinnitin kaikki remmit paikoilleen. Rose ei tiennyt tulevasta päivästä mitään vaan luotti arviointi kykyyni. No niin ei kannata aina tehdä, varsinkaan jos ei halua vesisotaan. Nappasin mustista kumiohjisa kiinni ja talutin hevostani perässäni. Rose tervehti karsinoiden ohitse kulkiessaan jokaista hevosta kimeällä hirnunnalla. ”Hys hys!” Huudahdin sormi huulien päällä. Rose tajusi pointtini ja lopettu hirnumisen. Ulkona oli ihana aurinkoinen kesäkeli aivan kuin unissa. Linnut lauloivat kuuluvasti ja kauniisti kesätuulen orkesterina. Hevoset nauttivat ilmasta myös tarhoilla piehtaroiden, laukaten ja syöden. Hyppäsin lumoutuneena ratsuni selkään suuren koven päältä ja painoin pohkeeni Rosen kylkiin. Ruususeni lähti välittömästi liikkeelle uhmaten edessä lentelevää perhosta. Jouduin jarruttamaan hevostani, jottei se söisi lentävää luontokappaletta. Käänsin hevoseni järvelle johtavalle maastopolulle, joka oli varsin ihana varsinkin kesällä. Sen ympärillä värikkäät kukat toivat valoa ja kauniit maisemat iloa mieleen. Annoin angloarabilleni pitkät ohjat ja se käytti sen hyväkseen. Rosen napsi aika ajoin ojanpenkasta mehukkaita ja värikkäitä kukkia suuhunsa. ”Ne ei ole syötävää vaan ihastelun kohteita” yritin selittää nuorelle tammalle onnistumatta siinä. Aika meni hyvin nopeasti. Pian näinkin jo suuren, kirkkaaan ja loisteliaan järven olevan edessämme. Lisäsin vauhtia innoissani. Järven pinnalla kelluvat lumpeenlehdet kukkivat hienosti luotuaan ikään kuin vesipuutarhan. Rose seisoi jäykkänä vesirajalla peläten kirkasta ja loiskuvaa ainetta. En kuitenkaa luovuttanut vaan ohjasin tammani veden pinnalle. Eose innostuikin heti ideasta loiskuttaa vettä kaviolla ja toteuttikin sen. Tunsin ratsastushousujeni kastuvan ja pisaroiden lentävän kun sisäinen kakara pääsi veteen. ”Phyi, älä roiski!” Huudahdin märkänä innostuneelle tammalle. Rose liikkui koko ajan syvemmälle aina siihen asti kun se alkoi uida. Minähän olin selässä arki tallivaatteet päällä ja jouduin laskeutumaan veteen. Tunsin vaatteiteni kastuvan ja painavan yhä enemmän veden alla. Pidin kiinni uivan hevosen ohjista yrittäen pysyä perässä. Oli kyllä kauheaa uida tennarit jalassa, en tiedä miksi käytin tennareita ratsastaessa jalassa, mutta silti. Rose sen sijaan ei välittänyt pätkääkään turkin kastumisesta vaan ui järven ympäri minta kertaa yrittäen kiduttaa minua. Se oli vaikeaa pysyä suuren, uivan eläimen perässä, mutta selvisin silti. Viimein palasimme rannalle, tosin litimärikinä. Kaaduin maahan väsyneenä ja annoin Rosen syödä ruohoa vieressäni. Aurinko kuivatteli pikku hiljaa vaatteitani samoin Rosen turkkia. Rose oli varmasti lihonnut kiloja vihreän jatkuvalla syömisellä. Aika vierähti suoraan sanoen käsissä nukkuessani ruohikolla. Pruu.. pruu.. hätkähdin se oli puhelin! ”Hei! Mitä nyt?” Huudahdin puhelimeen. ”Hei täällä äiti! Sinunhan piti tulla kotiin jo tunti sitten!” Hän kertoi tiukka äänen sävy päällään. ”Voi ei! Hups, anteeksi! Tulen ihan just!” Huudahdin ja suljin puhelimen. Pian tajusinkin ettei minulla ollutkaan kädessä Rosen ohjia. En nähnyt sitä missään kunnes kuulin veden lotinan. ”Siellähän sinä olet, tietty!” Vastasin hymy huulillani. Rose katsahti hetkeksi minuun, jonka jälkeen jatkoi uimista.

// tavoittelen uittaja- merkkiä ;) //


Vastaus:

200vr :)

Nimi: Jolanda

02.03.2018 22:59
Agility

Kiinnitin oranssin riimunnarun mustiin suitsiin. ”Minnes matka?” Katatu yllätti karsinan ulkopuolelta. ”Menenpähän testaamaan Miisan tekemää agilityrataa!” Vastasin innokkaana. ”Kuulostaa kivalta!” Katatu huudahti ja poistui luotamme. Taputin kirjavaa appaloossaani kaulalle, jonka jälkeen talutin sen ulos karsinasta. Satomi haahuili ympäriinsä yrittäen hamuta jokaisen karsinan luota thden tavaran. ”Ei saa...!” Kerroin tammalle, joka olisi mielummin jäänyt tutkimaan paikkoja. Avasin tallin raskaan oven ja talutin tai suorastaan vedin hevoseni perässäni. Ulkona kävi kylmä ja tutuseva viima, joka sai posket punoittamaan. Lisäsin kävelyymme vauhtia, jotta pääsisimme Suomen talvesta nopeammin eroon. Riuhtaisin maneesin oven auki ja astuin sisään lämpöiseen. Näin edessäni värikkään ja haasteellisen agilityradan, jonka keskellä Miisa seisoi Lakotan kanssa. ”Kiva kun pääsit!” Miisa huudahti Lakotan vierestä. ”Mielelläni...” vastasin ja silmäilin kenttää. Se oli täynnä puomeja ja mattoja, joista oli kehitetty varsin mielenkiintoinen rata. Satomi veti riimunnarua kuin koira eikä malttanut pysyä aloillaan. ”Joo joo, mennään kohta!” Vastasin naurahtavasti energiselle jääräpäälle. Lakota sen sijaan tarkkaili hämmästyneenä Satomin touhuja. Miisa alkoikin esitellä rataa. ”Tässä on puomi kulma ja tässä pikkuinen este, täällä taas on puhottelu ja pressun ylitys......!” Miisa selosti innokkaana. Voin nyt myöntää sen, en oikeen ymmärtänyt, mutta aivan sama. Onneksi Satomi tarkkaili tiukasti Miisan joka ikistä liikettä. Ensin Miisa näytti radan Lakotan kanssa, jonka jälkeen oli meidän vuoromme. Satomi ryntäili joka ikistä tehtävää kohti eikä halunnut keskittyä. Yritin tietenkin parhaani, mutta välillä sitä kuuli puomien kolahduksia. Pressun yli Satomi meni vaivatta, mutta pujottelu tolpat se olisi halunnut kaataa. ”Öö... Satomi on kyl ihmeen virkeellä päällä!” Miisa kertoi nostellessaan kaatuneita tolppia. ”No niinpä! Kokeilen uudestaan!” Kerroin Miisalle intoa täynnä. Tämä kerta meni kyllä paremmin. Aina kun Satomi yritti kiihdyttää siirsin sen voltille ja yritin uudestaan. Viimein saimme puhtaan radan tehtyä ja siirsimme radan Miisan ja Lakotan käyttöön. Lakota kulki kuin ajatus, se kulki yksinkertaisesti sanottuna täydellisesti. Tosin pressun kanssa oli ongelmia. Lakota kiersi sen hyvin kaukaa eikä suostunut tulemaan lähellekkään sitä. Oli kiva seurata kuinka Miisa kannusti hevostaan ja kuinka suuri hymy valtasi kasvon onnistumisen hetkellä. ”Hyvä Miisaaaa!” Kehuin onnistunutta tyttöä. Miisa tuli luoksemme loistaen kuin Naantalin aurinko ja syystäkin. Itse olin tyytyväinen onnistumiseemme Satomin kanssa ja uuden yhteisen lajin löytämiseen. ”Kiitos tuhannesti Miisa! Aion kyllä useamminkin kokeilla agilitya!” Kerroin onnellisena. Satomi päästi vielä näin loppuun iloisen, intia pursuavan hirnahduksen, joka kaikuu vieläkin Moonlightin pihapiirissä!

// agility-merkki? Koska 10- taso? :D //

Vastaus:

150vr
Kyllä! ;D
Siihen vaaditaan vielä 3-4 tarinaa ja/tai jotain muutakin ;)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com