Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Manta

Hoidokki: Salvador

Taso: 2.

Varusteet:

Salvador:
Hoitosetti: Sininen
Riimunaru salmiakkikuvioinen: Valeansinimusta
Riimu: Vaaleansininen
Satulahuopa: Tummansininen

Rahat. 730vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Manta

19.01.2018 22:04
Istuin tallihuoneessa yhdessä Maikun kanssa. Maikku oli juuri tullut tallille. Itse olin saapunut jo kolmelta heti koulun päätyttyä. Kello oli nyt viisi. Olimme sopineet että kävisimme ratsastamassa viereisellä laukkapolulla. Otin omenan eväsrasiastani. Pilkoin siitä puolet pienempiin osiin, jotka antaisin Salvadorille kun tulisimme. Haimme hoitohevostemme harjapakit, satulat ja suitset. Otin uuden sinisen kovaharjan pakista ja sukaisin Salvadorin selkää. Selästä irtosi mutaa ja pölyä. ”Taas olet piehtaroinut karsinassa.” sanoin Salvadorille muka vihaisesti. Maikku kysäisi viereisestä karsinasta; ”Oletko ollut ennen ratsastamassa?” ”Olen, useastikin, mutta en tällä tallilla. Tämä on toinen kertani täällä.” vastasin hieman ihmeissäni. Maikulla oli myös toinen kerta. Nappasin pehmeäharjan ja harjasin koko hevosen vielä kauttaaltaan läpi, ennen kuin otin kaviokoukun. Nostin Salvadorin kavion lattiasta. Ensin se ei tahtonut oikeastaan nostaa sitä, mutta kun nojasin lujaa hevosen jalkaan, se horjahti hieman ja nosti jalkansa. Aloin kaivamaan likaa kavioista. Oikeastaan siellä ei ollut kuin lunta, mutta onneksi lumi lähti nopeammin irti. Heitin satulan sekään ja asettelin sen oikeaan kohtaan. Kiristin satulavyön ja tarkistin jalustimien pituuden. Ne olivat saman mittaiset kuin eilen. Otin suitset karsinan ulkopuolelta. Minulla oli hieman huono ote suitsista, ja ne tippuivat kilisten lattialle. Otin ne ja ravistelin ne puhtaiksi. Järjestelin ohjat oikein ja nostin suitset Salvadorin kaulalle. Talutin hevoseni ulos tallista. Maikku odotti jo ratsailla ulkona minua. Nousin Salvadorin selkään ja lähdimme alkukäynneillä kohti laukkapolkua. Ajattelimme vain ravata, vaikka sitä sanottiin laukkapoluksi. Tahdoimme ensin kunnolla tutustua hevosiimme, enne kuin lähtisimme laukkaamaan. Ratsastimme hiljaa polun suuntaan ja kun saavuimme sen alkuun, Maikku odotti, että menisin edelle. Hänen hevosensa ei oikein kulkenut Salvadorin jäljessä. Nostin ravin ja Salvador totteli kuuliaisesti. Ravasimme polkua pitkin puoli kilometriä, jolloin hidastin käyntiin. Kuljimme polkua käynnissä eteenpäin ja annoimme hevostemme levähtää. Juttelimme niitä näitä. Käännyin aina välillä satulassa, jos en kuullut mitä Maikku sanoi. Kävimme samaa koulua ja juttelimme opettajista. Olimme kumpikin sitä mieltä että biologian opettaja Haukka oli kaikista inhottavin opettaja, sillä tämä kokoajan valitti joka asiasta, vaikka ihan tosissamme yritimme tehdä kaikki oikein. Käännyimme polulla ja tällä kertaa Maikku ratsasti edellä. Varjo liikkui paremmin kotiin päin. Maikku ravasi edellä kun olimme menneet jonkin aikaa käyntiä takaisinpäin. ”nostetaanko laukka?” Maikku huusi edestäni. ”Joo.” Huudahdin Maikulle. Maikku siirsi toisen jalkansa taakse, ja toista hieman eteen ja hoputti Varjoa laukkaan. En ehtinyt edes antaa Salvadorille laukka-apuja, kun tämä jo ryösti. Hidasti takaisin raville. Varjo oli jo kadonnut mutkan taakse. Salvador hyppi ja pomppi ja tahtoi ryöstää Varjon perään. Pidättelin sitä kuitenkin jonkin aikaa ja pian se rauhoittui hieman. Annoin avut ja se ponkaisi itsensä täyteen kiitolaukkaan. Yritin hidastaa, mutta se ei totellut. Nousin jalustimille ja annoin Salvadorin laukata enimmät virtansa pois. Pian Varjo tuli näkyviin ja näin kuinka Maikku seisoi jalustimillaan Varjon selässä. Hidastin Salvadoria, jotta tämä ei juoksisi päin Varjoa. Silloin tie loppui ja hidastimme käyntiin. Hevoset kävelivät rauhallisesti tallille asti ja me nauroimme iloisina.

Vastaus:

Hyvä tarina. :) 150vr

Nimi: Manta

04.11.2017 10:50

Nousin uneliaana herätyskelloni pipitykseen. Tänään oli tavallinen koulupäivä. Voikaisin hiljaa muistaessani, että tänään meillä olisi biologiaa, ruotsia ja englantia. Onneksi sentään olisi myös liikuntaa. Nousin hiljalleen istumaan. Otin kellon käteeni. 7:58. Apua! Linja-auto tulisi kahden minuutin päästä pysäkilleni! Nappasin mustat farkkuni penkiltä ja kiskoin ne jalkaani. Juoksin vaatekaapilleni ja otin päällimmän, vaaleanruskean pitkähiaisen ja juoksin alakertaan. Nappasin omenan ja säntäsin pukemaan ulkovaatteitani. Äiti tuli unisen näköisenä huoneestaan. sinä mesoat
”Manta, mitä sinä mesoat? Kello on vasta seitsemän!” Katsoin hämmästyneenä kelloa seinällä. Totta. Se kello näytti 6:59. Niin tyypillistä minua. En ollut siirtänyt kelloani oikeaan vahihdettuani patterin. Huoahdin hiljaa.
”Äh, herätyskelloni näytti että kello olisi jo kahdeksan.” riisuin ulkovaatteeni.
”Ja vielä yksi juttu.” äiti sanoi ja melkein nauroi.
”No? Ovatko minulla hiukset takussa?” kysyin melko vihaisena, ja nolostuneena mokastani. Kävelin melko ripeästi peilin eteen ja katsoin hiuksiani. Pörröiset ruskeat, olkapäille ulottuvat hiukseni olivat ihan nätisti.
”Ei,” äiti nauroi ja taipui jo kaksin kerroin. ”Tänään on lauantai” äiti kikatti. Katsoin häntä hämmästyneenä. Siis lauantai. Ihan turhaan olin näin aikaisten hereillä.
”Just.” sanoin myrtyneenä, mutta äidin nauru tarttui minuunkin kohta. Nauroimme kun hullut. Siitä ei ollut tulla loppua. Pian kuitenkin nauru loppui. Menin syömään aamupalaa. Olin kuvitellut että tänään olisi perjantai. Söin ottamaani omenaa, ja kaadoin samalla muroja lautaselleni. Hain maitopurkin jääkaapista ja kaadoin hieman maitoa muroihini. Istuin syömään.
”Äiti.” sanoin hiljaa. ”Ajattelin, että menisin tänään tallille. Minulla on siellä hoitohevonen.” katosin äitiä. En ollut kertonut äidille mitään. Olin vain vähän vihaillut.
”Siis hoitohevonen? Onko tämä nyt ihan tarpeellista? Hevoset ovat isoja ja pelottavia.” äiti sanoi epävarmana.
”Eivät ne minusta ole pelottavia. Ihania pelkästään.” sanoin ja katsoin äitiin.
”Hyvä on. Mutta saat mennä itse. En suosta viedä sinua.” äiti sanoi. Ymmärsin kyllä äitiä. Äiti pelkäsi hevosia yli kaiken.
Päivällä kahdentoista aikoihin puin vanhat housuni jalkaan. Minulla ei ollut vielä varaa ostaa ratsastushousuja, mutta minulla oli työ, jolla tienaisin, ja pian voisin ostaa uudet housut. Laitoin kenkäni jalkaan ja menin ulos. Ulkona oli satanut lunta jo aika paljon. Astun terassille ja lumi narskui kengissäni. Onneksi tallille oli vain parin kilometrin matka. Se menisi nopeasti. Lähdin taivaltamaan tietä pitkin.
Kun saavuin tallille. Siellä oli jo paljon ihmisiä. Tervehdin muutamaa tallityttöä, mutta en tiennyt heidän nimiään. Katselin ilmoitustaulua. Siinä näkyi viikon ratsastustunnit. Lauantaina olisi maastolenkki ja maasta käsittelyä. Näin kuinka muut tytöt jo harjailivat hevosiaan. Tunti alkaisi kuulemma yhdeltä. Aikaa oli puoli tuntia. Kävelin tallikäytävää pitkin. Pian äkkäsin Salvadorin karsinan. Musta suuri hevonen seisoi karsinan sisällä ja katsoi minua. Avasin hiljaa karsinan oven ja silitin Salvadorin kaulaa. Menin hakemaan harjapakkini. Siirryin ulos karsinasta ja suljin oven. Kävelin tallihuoneeseen ja otin harjapakkini. Menin takasin tallikäytävään. Siellä oli monta ihmistä äänessä. Pian joku huusi:
”Kuka on jättänyt Salvadorin oven lukitsematta!” Näin kuinka hevostani talutettiin takaisin karsinaan. Olin varmasti laittanut oven lukkoon. Siitä olin ihan varma. Kävelin karsinan eteen ja sanoin tytölle että olen Salvadorin hoitaja, mutta varmasti laitoin oven kiinni. En saanut tietää kuka oli avannut oven, mutta ei sillä ollut oikeastaan väliä. Avasin oven ja livahdin karsinaan. Laitoin harjapakin käytävälle ja otin sieltä uuden sinisen kovaharjan. Suin Salvadoria. harjasin Salvadorin useaan kertaan eri harjoilla. Puhdistin kaviot. Salvador pukkaisi minua turvallaan aivan kuin sanoen.
”Anna minulle porkkanaa.” Naurahdin ja kaivoin taskustani omenan, jonka olin ottanut mukaani. Olin viipaloinut sen ja annoin yhden viipaleen. Salvador hamusi sitä kädeltäni. Menin takaisin käytävälle ja tällä kertaa katosin tarkasti, että laitoin oven kunnolla säppiin. Viimekerralla laitoin sen juuri samalla tavalla kiinni. Menin satulahuoneeseen. Otin Salvadorin suoitset ja lainasatulan. Itse en pystynyt ostamaan satulaa rahaongelmieni vuoksi. Menin Salvadorin karsinan luokse, ja laitoin kuolaimet suuhun. Oli vaikea yltää sen pään ylitse, koska sen pää oli niin korkealla, ja olin itse aika lyhyt. Laitoin satulan lattialle siksi aikaa, kun laitoin suitset ja otin sen siitä. Nostin käsiäni, mutta piti vähältä että en siltikään yltänyt selkään saakka. Kiersin toiselle puolelle ja kiinnitin satulavyön. Moni tallityttö lähti jo taluttamaan hevosiaan ulos, joten otin suitsien ohjat käteeni ja seurasin perässä. Talutimme hevoset ulos ja nousimme selkään. Minulla oli vaikeuksia nousta, mutta nappasin tallin seinustalta tuolin ja nousin sen päältä Salvadorin selkään. Ratsastimme ryhmässä käyntiä polulle. Tunsin, kuinka Salvador iloitsi allani maastolenkistä. Nostimme ravin hetken kuluttua, ja ravasimme jonkin matkaa. Olin jännittänyt niin paljon että en ollut katsellut ollenkaan ympärilleni, mutta nyt rentouduin ja katselin ympärilleni. Olimme metsäpolulla. Polkua ympäröi puita. Edessä oleva ratsastaja huusi.
”Onko kaikki valmiita laukkaan?” nielaisin hiljaa. En ollut melkein koskaan laukannut. Ainoastaan ravannut tunneilla eräällä tallilla, ja pari kertaa vapaata ratsastusta naapurini kanssa. Minun ei tarvinnut edes pyytää kuin vähän laukka-avuilla ja Salvador jo säntäsi laukkaan. Hidastin tahtia hieman, Nautin tästä. Laukka oli ihanampaa kuin ravi. Tosin kyllä Salvadorilla oli niin pehmeä ravi että se ei juurikaan pompottanut mutta laukka ei pompottanut ollenkaan. Puut kiitivät ohitse kun laukkasimme peräkkäin polulla.
”SEEEIS” huusi ensimmäisenä laukkaava tyttö. Hidastimme käyntiin ja käännyimme. Ravasimme loppuraveja, ja menimme loppumatkan käyntiä. Maastossa oli kyllä ihanaa. Menisin ensi lauantainakin tunnille. Saavuimme tallille, ja laskeuduimme pihalla hevosten selästä. Jalat olivat pettää niin pettää niin pitkän ratsatustauvon jälkeen, mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Talutimme hevoset sisälle talliin, ja riisuimme varusteet. Pesin Salvadorin kuolaimet, ja harjasin hepan. Kuulin kuinka joku mukana olleista tytöistä tuli Salvadorin karsinan eteen ja sanoi:
”Te olette hyvä pari, ja osaat ratsastaa hienosti!”

Ilmoita, jos tein jotain bäärin tarinassani kun aika moni kohta oli itesni mielestä kyseenalainen;D

Vastaus:

Hyvä tarina, saat 300vr+bonuksen 50vr :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com