Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Silla

Taso: 1.

Hoidokki: Raksha

Varusteet:

Raksha:
-Harjalaatikko, valkoinen
-Harjapaketti, punainen
-Jumbosieni, keltainen
-Kaviokoukku harjaksilla, punainen
-Hikiviila, punainen
-Herkkukeksipaketti, omena
-Nylonriimu, punainen
-Riimunnaru salmiakkikuviolla, punamusta
-Kumitutit, valkoiset

Rahat: 357vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Silla

17.09.2017 08:17
Selaillessani nettiä olin löytänyt tallin, joka kantoi varsin hienoa nimeä: Moonlight. Olin kurkkinut sivut jo melkein kokonaan läpi, kun vasta huomasin tallin sijaitsevan melko lähellä ja että siellä oli hoitajahaku käynnissä. Siispä klikkailin itseni uudelleen hevosten sivuille ja aloin syynätä niitä tarkemmin. Löysin paljon suloisia, mutta melko haastavia hevosia, kunnes törmäsin Raksha-poniin. Sen hullunkurinen, takkuinen hamppuharja ja ilkikuriset silmät valloittivat minut heti. Tamma oli shetlanninponi ja luonteeltaan kuulemma lempeä ja kiltti, mutta silti minusta tuntui, että ponilla oli vähän pilkettä silmäkulmassa. Etsin käsiini tallin omistajan, Katatun sähköpostin ja laitoin hänelle viestiä. Katatu vastasikin melkein heti, ja kertoi, että voisin tulla tutustumaan Rakshaan ja talliin vaikka jo tänään! Niinpä kaivoin kaappini uumenista ruudulliset ratsastushousut, salmiakkikuvioiset ratsastussukat ja harmaan collegen. Jalkoihini kiskoin kokoa liian pienet, mutta silti ihan käyttökelpoiset johdpurit. Nappasin avaimet ja kännykän taskuun ja viiletin bussipysäkille.

Tallin ovi narahti kotoisasti, kun astuin sisään betoniselle käytävälle. Siellä täällä lojui heinänkorsia ja hevosten kavioista irronnutta hiekan ja mullan sekoitusta. Aluksi käytävä näytti autiolta, mutta sitten kuulin takaatani äänekkään pärskähdyksen. Käännyin ja näin nuoren naisen taluttavan mustanpuhuvaa, jättikokoista hevosta. Se toljotti minua sieraimet suurina.
-Hei, tietäisitkö, mistä löytää Katatun? kysyin naiselta, joka parhaillaan kiepautti ketjuriimunnarun ties kuinka monennen kerran hevosen turvan ympäri. Se ei selvästikään olisi halunnut seistä paikallaan.
-Se olen minä se, nainen naurahti ja ärähti jotakin hänen vieressään pomppivalle hevoselle. -Olit siis joku uusi hoitaja?
Nyökkäsin reippaasti ja katsahdin tallin toiseen päätyyn, johon se musta hevonenkin näytti tuijottelevan.
-Okei, mä voin auttaa sua heti kun oon saanut tän villipedon karsinaansa, Katatu naurahti viitaten hevoseen, joka ei vieläkään ollut lopettanut pomppimistaan. Seurasin Katatua parin karsinan päähän, johon tallin omistaja päästi hevosen ja sulki oven huolella perässään. Hän oli pysynyt tyynen rauhallisena hevosen tanssahteluista huolimatta.
-No niin, Katatu puuskahti ja puisteli hanskoihin verhottuja käsiään yhteen. -Olikos sun nimi Silla? Vai sittenkin Salla?
Katatulla näytti olevan ainakin suhteellisen hyvä muisti, vaikka hän olikin lukenut sähköpostini vasta puoli tuntia sitten.
-Silla, hymyilin. -Ja mun hoitsu oli Raksha.
Katatu nyökkäili hymyillen ja sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse.
-No, voidaan mennä yhessä hakemaan Raksha tarhasta ja voin kertoa sulle samalla jotain nippelitietoa tallista tai ponista tai mistä nyt ikinä, Katatu ehdotti naurahtaen.

Nappasin Rakshan karsinalta tamman punaisen riimun ja punamustan salmiakkiriimunnarun. Pujahdimme Katatun kanssa ovesta ulos kirpeänviileään syysilmaan. Navakka tuuli kuljetti punertavia ja kellertäviä vaahteranlehtiä ympäri tallipihaa. Joillakin poneilla oli loimet päällä, mutta Raksha ei kaikenkestävänä shettiksenä sellaista tainnut tarvita. Ensimmäinen reaktioni oli nauruun purskahdus, kun näin Rakshan tarhassa. Se näytti kirjaimellisesti ylensyöneeltä, mutakuorrutteiselta lihapullalta, joka kurkki minua ilkikurisesti harjaksensa alta. Katatukin tirskahti hiukan ja pysähtyi tarhan ulkopuolelle odottamaan, kun avasin suorakaiteen muotoisen aitauksen sähkölankaportit ja pujahdin sisään. Raksha ravasi innoissaan luokseni ja tunki turpansa collegepaitani taskuihin.
-Ei mulla nyt ole mitään sulle, sori vaan, nauroin ponille, joka katsoi minua hölmösti. Pujotin riimun sen päähän ja napsautin riimunnarun leuan alle kiinni. Raksha lähti ihan itsestään seuraamaan minua kuin pieni koira.
-Se on tosi tottelevainen, mutta välillä vähän hupsu, kuten näkyy, Katatu selitti. Hymyilin hänelle ja rapsutin mutaista Rakshaa harjasta. Se kulki reippaasti vierelläni talliin ja kurkisti heti ruokakuppiin päästyään karsinaan sisälle. Sidoin poni varmuuden vuoksi vetosolmulla kiinni, enhän tuntenut sitä ollenkaan. Katatu nojaili karsinan oveen ja katseli touhujani.
-Mä voin varmaan jättää teidät nyt kahden? hän kysäisi. Vastasin pikaisella nyökkäyksellä ja rapsutin Rakshaa otsasta. Oli se kyllä hieno poni!

Kipaisin Rakshan valkoisen, punaisilla harjoilla varustetun harjapakin satulahuoneesta. Poni odotteli minua kiltisti karsinassaan tyhjää ruokakuppia kaluten. Laskin harjat lattialle ja huomasin pakin sisältävän myös kirkkaankeltaisen pesusienen, harjaksilla varustetun kaviokoukun ja punertavan hikiviilan. Nappasin itselleni piikkisuan ja pujahdin karsinaan. Aloin pyörittelemään sukaa pitkin Rakshan kaulaa, josta se tuntui selvästi nauttivan. Jouduin rykäisemään äänekkäästi, kun ponista irtoavaa mutaa joutui kurkkuuni. Onneksi muta oli jo hiukan ehtinyt kuivua, niin se oli helpompi harjata pois, vaikka käteni olivatkin jo ihan kipeät heti ensimmäisen kyljen jälkeen. Raksha seisoa möllötti paikoillaan ja se kurkki välillä touhujani uteliaana. Harjasin ponin vielä pehmeällä harjalla molemmin puolin, joka vielä viimeisteli kiillon ja puhtauden.
-Hupsu poni, nauroin sille ja taputin shettistä kaulalle. Meillä tuntui synkkaavan heti! Harjauksen jälkeen oli tietenkin kavioiden puhdistuksen vuoro. Raksha nosteli olemattoman kevyet jalkansa kuuliaisesti ilmaan ja jaksoi pitää niitä kiltisti ylhäällä. Ponin kaviot olivat niin pienet, ettei niissä ollut edes kenkiä. Pudotin kaviokoukun harjapakkiin ja kehuin Rakshaa. Nyt se näytti jo paljon enemmän shetlanninponilta, vaikka lihapullamaisia piirteitä oli edelleen havaittavissa.
-Mites sujuu? karsinalle ilmaantunut Katatu kysäisi virnistäen. Hymyilin hänelle iloisesti.
-No, kaipa meillä menee ihan hyvin, nauroin. -Saan siis nyt alkaa hoitamaan Rakshaa? Se on ihana!
Katsoin Katatua toiveikkaana. Ei hän voinut sanoa, etten saisikaan hoitaa Rakshaa, kun meillä meni niin hyvin. Katsahdin poniin päin toivoen, että sekin toivoisi parasta - ja pelkäisi pahinta.
-Tietty saat! Katatu naurahti, jolloin saatoin taas hengittää helpottuneena. -Teillähän meni ihan mahtavasti!

Hymyillen katsoin Rakshaa, joka parhaillaan näpersi riimunnarun parissa. Meillä olisi varmasti superhauskaa yhdessä!

Vastaus:

290vr + bonus 50vr :)

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com