Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 10.

Hoidokit: Moonwalker, Bulletmadness, Lakota, Wunderboy, Fiery Capsicum, Ciel, Singapore

Astutukset:
Bonny-Futur
Golden Rose-Homencorden Nico
ChinChin-Majestrike
Colors of the rainbow-Delaney
Khasim-Minnie Mouse
Moonwalker-Borgeous
Dragostea Din Tei-Belle Reve
Bulletmadness-Baridi Ya Maua
Brilla-Futur
Patience-Eternal (varsominen)
Raksha-Charlie (varsominen)
Mandarin-Charlie
Raksha-Charlie
Rebass-Mahindra
Downhill-Minnie Mouse
Marcus-Mariska
Antiblaze-Baridi Ya Maua
Tonkovl-Panda
Moonwalker-Borgeous
Ciel-Lakota

 27.8.2017  syys,marras -17 26.11.2017  20.12.2017  10.1.2018  10.1.2018
 11.01.2018  12.1.2018  13.1.2018
 14.01.2018  14.01.2018  15.1.2018
 17.01.2018  18.1.2018  18.1.2018
 18.01.2018  18.1.2018  19.1.2018
 19.01.2018  19.1.2018  19.1.2018
21.1.2018  28.1.2018  29.1.2018
 29.1.2018  29.1.2018  30.1.2018
30.1.2018  1.02.2018  14.2.2018
 14.2.2018  02.3.2018  1.6.2018

Varusteet:
Haarniska
Miekka
Keihäs
Kilpi
Kisapaita
Kisatakki
Sinimustat hanskat
Kenttäratsastuspukusetti
Yleisraippa
Moonlight-huppari sininen
Esteratsastajan pukusetti vaaleansininen

Yhteiset:
Herkkukeksipaketti, kaura

Pesuhanskat, vihreät
Haavaspray
Rasvapurkki
Letityskuminauhapussi kirjava
Kaulanaru

Ciel:
Hoitosetti oranssi
Nylonriimu oranssi
Riimunnaru oranssi
Englantilaiset suitset beige

Yleissatula tummanruskea
Hoitosetti oranssi
Yleishupa beige
Otsapanta hevosen nimellä
Hivutussuojat keltaiset

Pintelit oranssit
Korvahuppu vaaleansininen (valkoiset reunat)
Joululoimi
Koristeellinen näyttelyriimu valkohopea
Näyttelytalutin vaaleansininen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Barokkisuitset valkoinen
Letityskuminauhapussi
Selvitysspray
Hevosshamppoo
Kav ioöljypurkki
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti porkkana
Kaulanaru
Länn ensuitset beige
Moonlight-loimi
Kangasohjat beiget

Singapore:
Nylonriimu tummansininen

Riimunnaru tummansininen
Herkkukeksipaketti omena
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkusettipaketti porkkana
Tummansininen hoitosetti

Tummansininen yleishuopa
Tummanruskeat Englantilaiset suitset
Tummanruskea yleishuopa
Estesatula vaaleanruskea
Otsapanta hevosen nimellä

Toppaloimi vaaleansininen
Herkkukeksipaketti minttu

Herkkukeksipaketti heinä
Kaulanaru

Rasvapurkki​

Moonwalker:
Hoitosetti vaaleansininen
Moonlight-huopa vaaleansininen
Jouluhuopa
Joulusuojat
Tonttulakki hevoselle
Joululoimi
Estehuopa
Kouluhuopa
Yleishuopa
Estesat ula
Yleissatula
Turvajalustin
Satulavyö joustolla
Kumitutti vaaleansininen 
Kaulanaru
MoonWalker-otsapanta vaaleansininen
Moonlight-otsapanta vaaleansininen
Kumiset nahkaohjat vaaleansiniset
Sileät nahkaohjat vaaleansiniset
Kangasohjat vaaleansiniset
Hackamore
Turparemminttömät
Kankisuitset 
Westernsuitset
D-kuolain
Talliloimi vaalean- ja tummansininen
Fleece-loimi
Hikiloimi
Toppaloimi Vaalean- ja tummansininen
Ötökkäloimi vaaleansininen
Ötökkähuppu vaaleansininen
Nylonriimu Vaaleansininen
Nahkariimu Vaaleansininen
Naruriimu Vaaleansininen
Heijastinriimu Oranssi
Nahkainen näyttelyriimu Vaaleansininen
Näyttelyriimu Vaaleansini-hopea
Näyttelytalutin
Yksivärinen riimunnaru Vaaleansininen
Riimunnaru salmiakkikuviolla Musta-Vaaleansininen
Hyönteisspray
Letityskuminauhapussi vaaleansininen
Selvityss pray
Satulasaippua
Valjasrasva
Kavioöljy purkki
Hevosshampoo
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Omena
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Porkkana
Heijastava ratsastusloimi
Kaulakappale vaaleansininen
Jumbosieni Vaaleansininen
Ulkoloimi Vaaleansininen
Sadeloimi Vaaleansininen
Matkaratsastussuitset
Matkaratsastussatula
Takajalansuojat
Pintelit Vaaleansininen
Hivutussuojat Vaaleansininen
Pintelit Vaaleankeltainen
Pääpanssari
Hiihtoratsastusvaljaat vaaleansiniset
Pehmuste satulahuopaan vaaleansininen
Barokkisuitset vaaleansiniset

Korvahuppu vaaleansininen
Ravikärryt vaaleansininen

Valjakkovaljaat
Ravisuitset

Laukkasatula vaaleanharmaa​

Bulletmadness:
Orikuolain
Oranssi ketjunaru
Oranssi nylonriimu
Musta nahkariimu
Oranssi hoitosetti
Herkkukeksipaketti Porkkana
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Omena
Pehmustesetit riimuun
Oranssi korvahuppu
Kaulanaru
Joululoimi
Oranssit Pintelit
Oranssit Pintelit
Oranssit etujalansuojat
Oranssit takajalansuojat
Oranssi juoksutussetti
Vaalean- ja tumman oranssi toppaloimi

Lakota:
Hoitosetti vaaleanvihreä

Herkkukeksipaketti omena
Nylonriimu vihreä
Heijastinriimu keltavihreä
Yksivärinenriimunnaru myrkynvihreä
Salmiakkikuvioinenriimunnaru keltavihreä
Yleissatula tummanruskea
Satulavyö joustolla
Yleishuopa
Turparemmittömät suitset
Ötökkähuppu tummanharmaa
Talliloimi Keltaruudullinen
Jalkapallo Mustavalkoinen
Jumppapallo Keltavihreä
Kahvallinen pallo Oranssinkeltainen
Etujalansuojat oranssit
Takajansuojat oranssinkeltaiset
Pääpanssari tummanharmaa​

Capsicum:
LG Kuolaimettomat ruskeat
Talliloimi siniruudullinen
Toppaloimi siniruudullinen
Yleishuopa vaaleansininen
Nylonriimu vaaleansininen
Ötökkähuppu harmaa
Pintelit Sinivihreät
Kaulanaru​

Rahat: 3547vr, 13 lahjakorttia

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

20.01.2018 20:58
Luontainen hevosmiestaito-kurssi (2. osa, jatkoa!)

- Selkään! Katatu pyysi. Pörri aivasti ja jonkun hevonen otti sivuaskeleen. Tarkemmin ottaen taas jonkun tuntemattoman, joka oli kuulemma kokelas. Ratsastaja kivahti hevoselle säälimättömästi ja sivalsi tätä raipallaan. Hevonen säikähti sitä kovin. Pyöräytin silmiäni hevosen nelistäessä pukitellen ympäri kenttää. Tuolla uljaalla mustalla orilla ei ollut varusteita, joten ratsastaja ipahti lopulta. Käänsin hieman epäröiden MoonWalkerin kohti nurkkaan joutunutta ponia. Tammani ravasi mustan orin luokse ja sai sen rentoutumaan sen verran, että sain orin kiinni. Taputin sitä ja ojensin hevosen Katatulle, joka vei hevosen tyynesti kentän aidoilla olevalle Samanthalle. Ratsastaja tyyntyi katselemaan sivusta.

Jälkeenpäin sain kuulla ratsastajan olleen Wiweca, kokeella mahdollisella vuokrahevosella, joka oli Katatun ystävän hevonen. Koe ei ollut onnistunut joten Wiweca sai jäädä ilman hevosta. Hetken pällistelyn jälkeen kaikki nousivat Katatun käskystä ratsaille. Kurssille osallistui:
Pörri~Bonny
Miisa S.~MoonWalker
Jolanda~Baridi Ya Maua
Eli ei siis kovin paljon. Näin jokainen sai paljon hyvää, henkilökohtaista opetusta. Joka oli hyvä. Kurssi kesti yhden päivän ja saavuimme tallille puoli yhdeksältä tänä aamuna. Yhdeksään asti Katatu luennoi Samanthan avustuksella Luontaisesta hevosmiestaidosta. Miksi ja miten voi ratsastaa niin? Niihin kysymyksiin saimme vastauksen. Kymmenestä varttia vaille kahteentoista aloimme mennä satulatta. Eli siis tunti aikaa varustaa hevoset, jee!

Hoidon jälkeen talutin MoonWalkerin kentälle. Jolanda meni edellä ja Pörri takana, joten olimme toiseksi ensimmäiset ja toiseksi viimeiset kentällä. Taputin MoonWalkeria. Me kaikki kolme olimme paikalla katatun tullessa ja nousimme heti selkään. Tämä tunti oli vähän kuin leikkitunti, pelasimme erilaisia pelejä, kuten "Talli palaa!", "Peili" ja sellaista. Meillä oli hauskaa, kunnes leikit loppuivat. Seuraavat neljäkymmentäviisi minuuttia eivät olleet yhtä leikkisät, koska MoonWalker heitti minut selästään ja Bonny lähti mukaan Pörrin horjahtaessa. Tyttö liukui kaulalle, kunnes sai tasapainonsa takaisin ja palautti Bonnyn kontrollin. Jolanda, meitä vanhempi tyttö katseli ihmeissään ja ohjasi Bardia kauemmas "Jee-kaksikko taas pelleilee!"-tytöistä ratsuineen. Katatun ilme oli huvittava minun liukuessa maahan MoonWalkerin paljaasta selästä. Tamma jäi silloin toljottamaan hetkeksi, kunnes kumminkin yllytti Bonnynkin yli-ilakoituun laukkaan, jossa saa pukitella. Hevoset esittävät sellaista yleensä vain laitumella. Tämä tunti oli kentällä, ulkokentällä. Joten kiipesin hieman epäröiden aidalle seuraamaan ratsuani sekä vielä toistaiseksi Bonnyn kyydissä roikkuvaa Pörriä.

Jatkuu...

Nimi: pörri

20.01.2018 11:52
Kesä tulla jo vois että Miisan kanssa kaikkee kivaa tehdä vois!
Moonlightissa kivaa olla on, täällä voi kirjoitella jopa tarinoitaa!
Miisaa! on mun paras ystävää, keppareillakin meeh ulkona ravaataan yhtenäään. En ois uskonut että Miisa ikävöi niin paljon pörriää! Kun eilen menin kouluun niin Miisa huudahtaa!

- Pörri oletkos se sinä, sua niin paljon joh ikävöin!!

- Tottahan se on minä se olen, eli Pörri<

Katatu olet maailman paras, kun taronoihin mielipiteetkin aina kerrot!
Mitenkä Pörri vois teitä kiittää, noh pörri unohti jo..

En tiedä mitä muuta seuraavaksi, täällä onkin joh talvi sen haluaisin pois ja tilalle KESÄÄN!!! Laulu loppiu jooo!! Pörri kuittaa

Nimi: Miisa S.

20.01.2018 10:15
Luontainen hevosmiestaito-kurssi

- Moi Pörri! huikkasin tallille tullessani. Oikeastaan palasin MoonWalkerin kanssa, koska olin ollut sen kanssa pienellä kävelyretkellä. Pian alkaisi LH-kurssi, ensimmäinen kurssimme! Bonnylle oltiin lainattu Moonlightin kaulanarua, koska Pörri oli vieläkin veloissa. Minä taas en!

MoonWalkerilla oli nyt kaulanaru, ollut koko kävelyn ajan. Oikeastaan sillä oli riimu päässä, mutta talutin sitä kaulanarusta. Ilman riimunnarua siis.
Jatkuu...

Nimi: Miisa S.

19.01.2018 16:07
Sunny ui!
Upposin veteen lämpimään. Ai, ajattelenko liian runollisesti? Toivottavasti en! Toisaalta ei ollut hyvä, että upposin. Nimittäin tipuin. Hevoseni Sunnyn selästä. Tamma jäi toljottamaan minua viereeni matalassa vedessä. Se näytti nauravan katseellaan. Puuskahdin jotakin ja nappasin Sunnyn riimunnarusta. Olin solminut riimunnarusta ohjakset. Riimu ja riimunnaru toimittivat siis suitsien virkaa. Tämä siksi, koska halusin vähän rennompaa menoa ja nautin Sunnyn uittamisesta näin. Riimu oli vaaleankeltainen nylonriimu. Riimunnaru oli vaaleansininen ja sellainen normaali. Kaikki oli hyvin minun noustessa märkänä istumaan.
- Kaikki OK? kaverini Jessica nauroi vieressä. Nyökkäsin "totisena" ja purskahdimme nauruun. talutin Sunnyn rantakiven luokse, josta nousin selkään ja nelistimme aaltoihin. Tämä ranta oli vain meidän. Kukaan muu ei tiennyt siitä, eivät luultavasti edes vanhemmat. Olimme Jessican kanssa melkein yhtä läheisiä kuin siskokset. Rakastimme hengailua ja sen aikaa, jonka emme olleet yhdessä, saatoimme tavata pienellä yksityistallilla. Lisäksi oli tämä salainen ranta, pieni lampi oikeastaan. Hiekkapohjaa kokonaan ja täynnä ihania kaloja! Vesi oli juoksevaa, mutta emme vielä olleet löytäneet alkulähdettä. Kumminkin, nautimme jokaisesta hetkestä! Tästä ja tästä ja tästä... jok'ikisestä!

Naurahdin meidän nelistäessä pieneen aallokkoon. Jessica ja hänen Domino-ruunansa katselivat meitä vähän kauempana. Domino toljotti Sunnya ja Jessica minua. Yritin pysyä tasaisesti Sunnyn satulattomassa seläsässä tamman roiskiessa aallokossa. Kiljuin iloisesti ja pian tavoitimme jo syvällä olevat Jessican ja Dominon.
- HAHAHAHAHAAHHAA! nauroin veden roiskuessa ohittaessamme toisen ratsukon.
LOPPU!
Uittaja-merkki *)?

Vastaus:

100vr
Kyllä :D

Nimi: Miisa S.

19.01.2018 13:03
Musta poni on viluissaan!
Olin juuri tuomassa Chinaa laitumelta, kun näin palelevalta näyttävän ja ilman loimea olevan ponin. Viedessäni Chinaa ajattelin vain tuota tiettyä ponia "Mikä, miksi, mistä, milloin, kuka, kenen?" kysymykset pyörivät päässäni. Olin jopa niin hajamielinen, että vein Chinan alussa Dragon karsinaan. Ori käytti tilaisuutta hyväkseen ja karkasi. Voihkaisin tietäen sen olevan pian ruokavarastossa.

Talutin tyytyväisen Dragon laitumelle. Poni oli ihan kaurassa, koska se oli kaatanut kaurat ja piehtaroinut niissä. Moonlightissa oli myös purkillinen kauranjyviä, jotka poni oli tietysti ahminut myös. Minua pelotti niiden vaikutus, koska ne oli tarkoitettu hyvin pienesti vain tietyille hevosille. Drago ei ollut sellainen hevonen, jolle kauranjyvät olisivat sopineet kovin hyvin. Vaikutukset näki heti, poni pomppi vierelläni ja laitumelle päästyään se jäi nelistämään ympäri saaden muutaman orin mukaan leikkimään.

Dragon sai kaikki orit hetkessä uuvutettua ja sitten se tyytyi leikkimään hippaa tuulen ja joidenkin lumihiutaleiden kanssa. Voihkaisin ponin kirmatessa täysiä lumessa muiden orien katsellessa sitä. Jotkut luimivat niiden päälle lentävälle lumelle. Voihkaisin jälleen.

Kun olin kävelemässä takaisin talliin Chinaa hoitamaan, palasi mieleeni se aamupäivän arvoituksellinen, musta poni. Juoksin talliin kysymään Katatulta. Olisin muuten nähnyt matkallani sen ponin, mutta se oli tarhassa tallin takana, ei siis reitilläni. Juoksin suoraan tallihuoneeseen.

- Tarkoitat ponia nimeltään Feilenberg's Dream. Deki on aika mukava, tahdotko hoitaa sitä? katatu kysyi. Epäröiden vastasin:
- Joutuisin luopumaan jostakin rakkaasta hoitohevosestani...
- EN tarkoittanut hoitamisen aloittamista, vaan jos toisit sen sisälle ja harjailisit hieman? Katatu pyysi. Nyökkäsin ja juoksin lainariimu ja -riimunnaru kädessäni tallin taakse. Lisäksi minulla oli MoonWalkerilta nappaamani mintun makuinen hevoskeksi.

- Dekii! huusin ja juoksin tallin taakse. Kuulin vähän värähtävän hirnahduksen ja mutkan takaa ilmestyi Deki. Siis aitojen sisällä. Hevonen katsoi minua kärsivästi. Sillä pitäisi kyllä ehdottomasti olla loimi! Silitin mustan hevosen turpaa, annoin sille keksin ja Dekin rouskuttaessa namustaan laitoin riimun. Napsautin riimunnarun kiinni ja talutin minua kiltisti seuraavan ponin talliin. Rapsutin sitä sen mennessä omaan karsinaansa.

Taputin Dekiä poistuessani karsinasta. Olin harjaillut ja hoidellut sontaista hevosta. Deki oli nauttinut ja mietin, voisinko mahdollisesti alkaa hoitamaan sitä. "EI", sanoin itselleni: "Seuraavaksi aloitat Bulletmadnesin kanssa!". Kuitenkin, päätökseni muuttui epävarmaksi minun kuullessa Dekin kaihoisan hirnahduksen takaani.
LOPPU!

Vastaus:

120vr

Nimi: Miisa S.

19.01.2018 08:38
Nyt kesä tulla saa!

Nyt kesä tulla saa!
Nyt kesä tulla saa!
Nyt kesä tulla saa, en epäile sitä ollenkaa!

Kun valkoisella hevosella laukkaan niityillä
Ja askartelen hevosia, kiinnitän niiteillä!
En malta odottaa, jo kesä tulla saa!
Talvi kesän tieltä väistyköön!

Kun ratsastaa saa,
ja hauskaa pitää vaan!
Mut kaikki tää toteutuu
Jos kesä tulla voi!
Oijoijoijoi!
Hei oijoijoijoijoi!

Oijoijoi ja oijoijoi ja oijoijoi, nyt kesä tulla saa!

XD ;)

Vastaus:

40vr
Mukavan pirtsakka teksti! :D

Nimi: Miisa S.

19.01.2018 08:28
Siivet levällään, 2. osa
Ja pegasos tuo kulkuaan jatkaa huoletta
Ja matkallansa kavioillaan iskee lähteitä
Ne iloisesti virtaa kun vesi solisee
On pegasos hiljaa vaan joku kolisee.
Joku laulelee
"Työtäsi sä tee"
Ja Pegasos jatkaa kulkuaan siivet levällään
On kaikki huoletonta, se kaikki herättää.
Jos sä heräät aikaisin tai veden solinaan,
Voit nähdä hevosen valkean ilman kolinaa.
Nyt siispä nouse lentohon ja seuraa hevosta valkeaa.
Niin allasi hyvä ja paha kahtia halkeaa.
Nyt voittaa hyvä pahan ja reilusti voittaakin!
On kaikki rauhallista, jo uusi aamu koittaakin!
LOPPU!
;)

Vastaus:

50vr
Nämä molemmat runot olivat tosi kivoja! :D

Nimi: Miisa S.

19.01.2018 08:23
Siivet levällään!
Se laukkaa preerialla, tuulta taivahalla
Nousee kenties lentohon, ei se ole onneton
Vaan sitten kuinka kävikään, nyt joutui se näin lähtemään.
Sillä huomasi se kauhukseen: Piti nousta siivilleen!
Sitä vaara uhkasi, tuulta se siis uhmasi.
Pegasos tuo valkoinen, lentää maahan satujen.
Näen siitä vilahduksen, uuden aamun toivotuksen.
Hevoselle vilkutan sen jatkaessa matkaa,
uudet pyörteet siivillään se maan päälle vatkaa!
LOPPU!

Saisinkohan jo Mielikuvituksellinen hoitaja-merkin?

Vastaus:

40vr
Kyllä saat! :)

Nimi: Miisa S.

18.01.2018 20:21
Talvinen maisema
Olen jo monessa kertomuksessa kertonut Moonlightin luonnon kauneudesta. Se on kaunis aina. EI poikkeuksia, ei yhtään poikkeuksia! Painoin pohkeeni MoonWalkerin kylkiin, tamma hörähti talvelle ja lähti kävelemään kohti lumista metsää. Mukanamme olivat myös Pörri ja Rocky sekä jonon viimeisenä Maisa ja Melodylla. Olihan mukanamme myös Nala ja Iitu Mumintrollenilla ja Bolellalla.
Tämä oli jonojärjestys:
1. Miisa S.~MoonWalker 2. Pörri~Bonny 3. Iitu~Bolela 4. Nala~Mumintrollen 5. Maisa~Melody
Olimme jo kävelleet hetken aikaa. Katselin ympärilleni ihanaan, valkoiseen metsään. Puista roikkui lunta ja jäätä ja muutenkin ihana vihreä oli muuttunut fantastiseksi valkoiseksi.
- Ravataan, levitä sanomaa! pyysin Pörriltä kumartuen tämän puoleen. Katsoin, kuinka Pörri kertoi Iitulle, Iitu nalalle ja Nala Maisalle. Maisan huutaessa:
- Selvä!
Lähdimme laiskaan raviin. Hevoset hirnuivat hiljaa. Toiset hevoset vastasivat jonon ohittaessa minulle vieraan oloisia paikkoja. Siispä vaihdoimme järjestystä ja annoin minua vanhemman Iitun tulla johtamaan jonoa. Itse tipahdin toiseksi ja Pörri kolmanneksi. Iitu sanoi johdattavansa meidät laukkapolulle ja nyt kaikki jännittivät.

Pikkuhiljaa jännitys tarttui hevosiinkin niiden ravatessa yhä nopeammin jäisellä metsäpolulla. Kavioiden kopse kuului ehkä hieman liiankin selvästi minun makuuni. Pian Iitu kiljaisi riemusta ja äkkiä MoonWalker tökkäsi minua astumalla "harhaan". Tajusin muiden jo laukkaavan ja pyysin MoonWalkerin muita lujempaan neliin. Tamma saavutti muut ja kiri edelle.
- Miisa hei, rauhallisemmin! Tie on kumminkin jäässä, Nala muistutti. Pian polku jo päättyikin ja kaikki hiljensivät käyntiin. Hevoset puuskuttivat.
- Jee! Se oli kivaa! Maisa huudahti.
- Vähän kuin laukkakilpailu! Nala ilmoitti.
- Ottakaa vähän rauhallisemmin! Iitu rauhoitteli.
- Talven ihmemaa! Pörri kiljaisi.
- Oi, totta! minä huokaisin.
- Vau, Maisa huomautti.
- Missä me Iitu oikein ollaan? Nala hermoili.
- Jossain Moonlightin lähimetsistä. Mutta kyllä te olette oikeassa, Wow! Iitu huokaisi.
Olimme saapuneet aukiolle, joka näytti isolta aidattomalta pyöröaitaukselta. Se oli kokonaan lumen peitossa ja sitä peittivät ihanat, kristallein koristellut ja hyvin kirkkaat puut. Puista kristallit teki jäätynyt vesi, joka hiljalleen oli alkanut valua oksalta oksalle ja jäätynyt lopulta.
- Kuin joulukuusia, minä huomautin.
- Ja aika kalliita! Maisa naurahti.
Mutta totta se oli, sillä jää näytti aivan timanteilta ja safiireilta, rubiineilta ja kristallilta. Eli nuo joulukuuset kyllä maksaisivat paljon jos niitä raaskisi kaataa!
- JIIHAA! Kuului Pörrin huuto hänen laukatessa lumiselle aukiolle.
- Epistä, varaslähtö! Nala ja Iitu ryntäsivät perään. Katsoin Maisaa ja hän minua ja sitten mentiin ja lujaa!

LOPPU!
Saanko Talvifiilistelijä-merkin ?? Ei pakko mut ois kiva kun sitä tällä tarinalla tavoittelen ;)

Vastaus:

180vr
Tässä oli tosi kiva tunnelma, saat tietenkin Talvifiilistelijä-merkin. :)

Nimi: Miisa S.

18.01.2018 19:46
2. Lännenratsastus Khasimilla

- Pruut poika, rauhassa! rauhoittelin kiihdyksissä olevaa oria. Khasim oli jostain syystä todella hermostunut, sen suu oli ihan valkoisessa vaahdossa ja kyljet olivat hiessä. Huokaisin ja pyysin orin pois karsinasta. Se heitteli päätään, ei suostunut liikkumaan. Pyysin ja pyysin, kunnes lopulta otin yleisraippani käteen ja annoin sillä Khasimin lautasille. Ori kiepsahti ympäri ja peruutti ulos, ihan kuin se olisi pelännyt. Rauhoittelin kiihdyksissä olevaa oria puhumalla rauhallisesti.

Viimein sain Khasimin maneesiin. Se oli ollut todella hermostunut äsken, mutta orin nähdessä lännenradan hermostus muuttui innoksi. Khasim katseli korvat höröllä pujottelua, tynnyreitä ja liukupysähdyspaikkaa. Torstaihan oli lännenratsastuspäivä minulle! En siis tiennyt miksi, mutta tasan viikko sitten olimme menneet Khasimin kanssa tismalleen saman lännenratsastusradan ongelmitta, joten olin nytkin päättänyt kokeilla.

Selkään ponnistaessani otti Khasim pienen askeleen eteenpäin, mutta pidätinsitä ja kiristin jalustimet. Sitten annoin vapaat ohjat ja kävelimme uralla vähän päälle kolme kierrosta laiskasti, mutta kontrolloidusti. Niiden jälkeen aloin hiljalleen herättelemään Khasimia ja otin lyhyet ohjat. Kiersimme käynnissä radan viereltä ja teimme vähäsen pujotteluakin käynnissä. Annoin orin nuuskia "uusia" vehkeitä, ettei se tuntisi itseään uudeksi täällä. Tuntuisi kumminkin melko oudolta, jos Khasim ei muistaisi rataamme viime viikolta.

Nostin ravin. Paljon pidätteitä ja voltteja pysähdyksineen. Hiukan pujottelua sekä tynnyreitä ravissa. Sitten ihan vain uralla harjoitusravia ja kevyttä ravia vuorotellen.
Lopulta sitten laukkaa ja aloimme tekemään rataa.

Ensimmäinen kerta ja pujottelu kierrettiin isossa ravikaaressa ilman hallintaa. Tynnyrit mentiin nelissä loistavasti ja liukupysähdyksen kohtaan tuli ympyrä. Verryttelin hevosta vieläkin enemmän. Ravi, käynti ja laukka ja niillä mentiin. Laukkaa molempiin kierroksiin ja paljon voltteja ja siirtymisiä. Hiljalleen tunsin Khasimin taipuvan allani yhä enemmän ja olin tyytyväinen itseeni. Koitin jälleen rataa.

Nyt sujui hyvin. Kepeillä jännitin ehkä hiukan liikaa ja viimeiset kaksi jäivät pujottelematta. Tynnyreillä taas olin liian rentona ja Khasim lähti minne sitä huvitti. Liukupysähdykseen keskityin ja se onnistuikin täydellisesti. Hyvä me!

Heti uusi yritys ja tällä kertaa olin kaikilla osuuksilla tarkkana. Siksi myös allani oleva ratsu toimi hyvin ja se suoritti radan ilman yhtäkään virhettä! Ehkä pari askelta pujottelussa kankeasti, mutta ei meidän tarvinnut mestareita olla. Tämä riitti minulle ja aloin jäähdyttelemään jo rauhoittunutta oria.
LOPPU!
Saanhan Lännenratsastaja-merkin **?
--

Vastaus:

150vr. Hyvä ratsastustarina, kerrontaa oli sopivasti.
Saat. :)

Nimi: Miisa S.

18.01.2018 19:28
Kastellaan MoonWalker!
Koulu oli ohi ja juoksin suoraan tallille, koulureppu selässäni. Heitin sen varustehuoneeseen samalla, kun täytin ison ämpärin ruumiinlämpöä pari astetta lämpimämmällä vedellä. Yllättäisin MoonWalkerin! Tamma torkkui karsinassaan minun raahatessa vettä salaa sen luokse. Onneksi sen karsina oli ihan lähellä pesupaikkaa, sillä vesisanko oli täytenä aika painava. Huokaisin helpotuksesta saapuessani MoonWalkerin karsinalle. Pahaa aavistamaton tamma lerputti alahuultaan rennosti ja silmät ummessa se hörisi hiljaa. Pinnistin kaikki voimani ja kyllä, täysosuma! Vedet kaatuivat MoonWalkerin päälle ja säikähtänyt tamma hypähti pelästyneenä taaksepäin. Minulla oli siis Katatun suostumus tähän puuhaan. Räkätin käytävällä MoonWalkerin toipuessa suihkustaan.

Mutta oli tamman vuoro kastella minut. Kostonhimoinen MoonWalker asteli ihan eteeni karsinalle ja ravisteli oikein kunnolla. Kiljaisin tuntiessa märät roiskeet ihollani. MoonWalker hirnahti voittonsa ilmoittaakseen. Naurahdin sille, rapsutin tamman pehmeää korvaa ja juoksin kotiin miettien äidin sanoja jos hän saisi tietää koulumatkani varrella sijaitsevasta, ylimääräisestä pysähdyspaikastani. Varsinkin aamulla. Mutta onneksi isä ei kertoisi! Ei varmasti!

Juoksiessani kuulin vielä märän MoonWalkerin kaihoisan hirnahduksen tallista, kunnes Moonlight katosi näkyvistäni.
LOPPU!
Saanko Uittaja-merkin kastelemalla MoonWalkerin kaviot, laukkaamalla Keksillä lähteen läpi ja kastelemalla MoonWalkeria enemmänkin? Vai mitä vielä?

Vastaus:

70vr
Ne ei aivan riitä, merkkiä varten pitäisi olla myös ihan uimista. Tiedän, että talvella se ei ole mahdollista, mutta voihan sitä tehdä kuten Nala: mielukuvituksellisen tarinan, jossa ui. ;)

Nimi: Miisa S.

18.01.2018 15:32
Keksi ja minä - Ihanin maasto aikoihin!
Hei vaan kaikille! Nimeni on Alice ja olen nyt viisitoistavuotias, täysin hevosiin hurahtanut ruskeahiuksinen ja keltasilmäinen tyttö. Minulla on oma vaalean harmaa poni, sillä asumme ihanasti maalla. Lähin kauppa on niin kaukana, että sinne on reippaassa käynnissä tunnin ratsastusmatka! Perheellämme on myös koira ja kaksi kissaa. Minulla on myös kymmenenvuotias, paljon minua lyhyempi veli. Veljeni nimi on Tuomas ja hänellä on lemmikkisiili, Tuhina. Nyt se tosin oli karannut, kuten aina.

Mutta siis sen vaalean harmaan ponini nimi on Silver Cookie. Tutummin ihan vain Keksi. Ihana tammani on melko rauhallinen, mutta se ei oikein pidä melusta tai kuolaimista. Siksi sillä on omat, hienot ja kuolaimettomat suitset. Ja niin, niistä kissoista... Gilda ja Tilda ovat oikeat kakarakaksoset/pennut! Pennut telmivät ja kynsivät kaiken hajalle. Onneksi viisivuotias koiramme Loonie on Paimenkoira! Looniella on paksu, oranssin ruskea turkki ja se rakastaa harjausta yhtä paljon kuin Keksi, eli siis todella paljon! Looniella on omat harjat, tai no, kolme harjaa.

Tuhina puolestaan on oikea kaaos. Tai pahempi kuin kaaos! Se saa aikaan samanlaista tuhoa kuin jokin tornado tai pyörremyrsky! Se karkailee miltei joka päivä, kerroinhan sen tänäänkin karanneen! Tuhina löytyy yleensä vaatekomerosta tai Loonien kanssa. Joskus se pujahti Keksinkin karsinaan, mutta onneksi tamma ei pillastunut! Se olisi saattanut olla Tuhinan loppu!

Tänään on perjantai. Olen lähdössä ratsastamaan Keksillä ja valjastan sitä pihatiellämme. Kuulen Tuomaksen huutelevan Tuhinaa ja naurahdan:
-Taasko karannut? Kiltti, pidä sitä sisällä edes yhden päivän ajan!
Tuomas hymyili minulle ja jatkoi huuteluaan. Hän kurkisti lattianraosta läpi, muttei ilmeisesti nähnyt sieltä tulevan äänen aiheuttajaa. Minä ainakin tiesin sen olevan Tuhina.

Kuistin alta kuului taas tuhinaa. Tuomas kumartui, sulki toisen silmänsä ja yritti toisella nähdä lattian raosta edes vilahduksen ääntelijästä. Kuistin alla oli kumminkin liian hämärää, jotta hän olisi erottanut yksityiskohtia. Sitä paitsi joku oli heittänyt kastelukannun väärään paikkaan, ja se haittasi suuresti tapahtumien seuraamista. Pahus!

Veljeni kertoi jotakin äskeisestä pätkästä myöhemmin. Loput minä näin silmilläni. Lopulta sain Keksin varustettua ja tamma heitteli päätään innoissaan. Talutin sen aidan luokse, pysäytin siihen ja nousin selkään vaalean ruskealle aidalle kiivettyäni. Ponnistaessani hevonen liikahti hieman, mutta pääsin jotenkin istumaan satulaan. Kiristin jalustimia sopivan kokoisiksi ja kun olimme valmiita lähtemään, pyysin käyntiä. Hevoseni lähti iloisesti hirnuen kohti kaunista metsää. Nyt oli kesäkuun puoliväli ja luonto oli kauneimmillaan! Katselin vihreitä puita ja kuuntelin, kuinka jostain kaukaa kuului puhtaan lähteen veden iloinen solina.

Olimme kulkeneet jo vähän aikaa, kunnes pyysin ravia. Aloin keventämään löysän ravin tahdissa katseeni yhä ollessa ihmeellisessä luonnossa. Ravasimme ohi puiden, ohi pehmeän sammaleen. Ohi vihreiden peltojen, taakse korkeiden vuorien. No heh, ei ehkä ihan. Ensimmäisen pellon ilmestyessä näkyviin nostin laukan ja Keksi laukkasi koko pellon hirmuista vauhtia. Taputin tammaa kaulalle ja hiljensin käyntiin. Pysäytin hetkeksi luonnon helmaan ja me molemmat kuuntelimme luonnon ääniä. Lähde ei ollut enää hirveän kaukana. Sen äänet kuuluivat selvästi ja veden virtaaminen oli niin hyvin iloa kuvaava ääni! Jossakin kauempana tikka ilmoitti aluettaan piipittämällä kuin herätyskello. Naurahdin sille ja lyhyeltä tuntuneen hetken jälkeen painoin pohkeeni Keksin kylkiin ja lähdimme kävelemään lähdettä kohti.

Pian jo saavuimmekin lähteen luokse.
-Oi! Huokaisin katsellessani luonnon ihmettä, lähde oli kauniimpi kuin muistinkaan! Taputin Keksiä tieteän, mitä välillä temppuileva ponini tekisi. Ja olin oikeassa- se lähti laukkaan lähteelle ja laukkasi sen lävitse. Kikatin selässä ja pyysin vesiroiskeita varusteistani. Että vesisuihku piristi! Mutta pian varmaankin täytyisi lähteä pois, jos vaikka vanhempani heräilisivät ja eivät muistaisi minun illalla sanoneen:
-Lähden aamunkoitteessa ratsastamaan Keksillä! En tiedä milloin palaan, muistakaa se!
Toivoin heidän muistavan. Mietin, oliko Tuomas jo saanut Tuhinan kuistimme alta pois. Yleensä se tuli hunajan tai matojen/toukkien houkuttelemana pois, mutta vain yleensä. Joskus se päätti jäädä sinne asumaan, mutta tuli kumminkin sisälle lämpimään kotiin yöksi. Ei tosin sillä, että kesäyöt nyt hirveän viileitä olisivat. Mutta näin aamulla oli luonto kaikessa kauneudessaan. Oli ihanaa ratsastaa Keksillä koskemattoman ja vehreän luonnon keskellä ja unohtaa kaikki murheet, mikäli sellaisia nyt sattuisi olemaan. Kesäloma oli niin ihanaa aikaa! Ei tarvinnut tehdä muuta kuin ratsastaa ja sai ratsastaa milloin huvittaa! Keksi ei pääsisi lihomaan jos sitä vain jaksaisi liikuttaa ja joka toisen viikon perjantai äiti lähetti meidät, minun ja keksin kauppaan ostamaan ruokaa.

Perheellämme oli niin mukavaa, että miltei unohdin kaverit. Paras ystäväni Jessica vieraili meillä viikoittain poninsa Speedyn kanssa ja menimme ratsastamaan/vaeltamaan pitkälle maastoon. Lähde ei ollut hirveän kaukana, vaikka olimme tulleet Keksin kanssa jo seitsemän varttia kelloa katsoessani. Leikimme lähteen kanssa melkein tunnin, koska se oli niin hauskaa! Ohitimme sen eri askellajeissa, menimme läpi kiitolaukassa tai kiersimme sitä ympäri. Seuraavan kerran kelloa vilkaistessani se oli jo 12.00, joten päätimme lähteä takaisin kotiin. Se oli kumminkin vaikeaa, koska, no, meillä oli ollut lähteen parissa niin hauskaa! Tiesin kumminkin vanhempieni alkavan marmattamaan, jos en saapuisi ajoissa lounaalle, mutta minkäs teet. Minä nautin nyt olostani! Luonto oli niin... hereillä! Nyt kun linnutkin olivat heränneet, ne alkoivat livertämään oksillaan aamun tervetulleeksi. Myös hyönteiset heräilivät ja perhoset lähtivät liikkeelle. Mutta äkkiä metsään ilmestyi myös paarmoja, ampiaisia ja itikoita, joten päätimme lähteä nopeasti takaisin kotiin.

Puolimatkassa jäin jälleen paikoilleni (hevoseni siis myöskin), ja kuuntelin. Mietin, minne mennä. En siis ollut eksynyt vaan mietin, menisinkö suoraan kotiin vai kiertäisinkö laukkapolun kautta, josta tulisi ehkä kymmenen minuuttia lisää. Päätin kiertää, koska polku oli koskematon ja ihanan vihreä. Lisäksi Keksi voisi päästellä pahimmat höyrynsä ulos, koska tänään tammalla oli hyvin paljon energiaa.

-Laukkapolku näkyvissä! Huusin, vaikka en kyllä itsekään tiedä, kenelle. Kenties Keksille, sillä se nosti täysin arvaamatta ja oma-aloitteisesti laukan polun alusta, juuri ennen pohkeitani. Kumminkin annoin vielä kannustuspohkeet, jolloin hevonen lähti liikkeelle kuin tykin suusta. Se nelisti polun silmänräpäyksessä ja otin saman pätkän vielä muutaman kerran, koska energiaa tuntui riittävän vaikka johonkin pitkään laukkakisaan. Keksi totteli, vaikka yritti kiihdyttää vauhtia joskus liikaakin. Sain kumminkin pidettyä tamman hallinnassa. Lopulta käänsin Keksin kotiin johtavalle pikku polulle.

Saavuin kotipihaamme ja nousin ratsailta aidalle. Pitelin Keksin ohjia hypätessäni alas. Sitten lähdin taluttamaan tammaa talliin, jossa harjasin tämän hikisen karvan ja puhdistin likaiseksi päässeet kaviot. Unohdin varmaan kertoa, että Keksi oli Vuonohevonen, eli poni. Kyllä, Vuonohevoset ovat poneja! Omituista, mutta totta. Harjailin tammaa vielä vähäsen, kunnes oli miltei pakko mennä syömään äidin huutaessa minua keittiöön tai edes taloon, pois tallista. Suljin karsinan oven ja juoksin sisälle leveästi hymyillen.
LOPPU!
Itse tarinassa tasan tuhat sanaa, joten saan Kirjailija-merkin ;)! Lisäksi, voisinkohan mahdollisesti saada vaikka Kesäfiilistelijä- ja/tai Uittaja-merkit?

Vastaus:

300vr
Tässä oli ihana tunnelma, saat ehdottomasti Kesäfiilistelijä-merkin. ;)

Nimi: Miisa S.

18.01.2018 07:27
Kaviot märäksi!
Tänään oli aurinkoista ja viileää. Tuuli suhisi oksissa ja jotkut pensaat rahisivat hieman pelottavasti hämärässä. Jos olisi ollut kesä, olisin mennyt uimaan hevosteni/MoonWalkerin kanssa. Mutta oli talvi, kylmä talvi ja sen ihmemaa! Kuljin tallille kumminkin autolla, koska pitäisi olla jo pian koulussa. Halusin vain toteuttaa tämän!

Juoksin MoonWalkerin karsinalle suoraan autosta päästyäni. Kiljahdin ilosta, kun tamma tuli tervehtimään minua Silitin MoonWalkerin päätä ja leikittelin sen otsatukalla. Nyt kumminkin oli kiire!

Nappasin riimun ja riimunnarun karsinan ulkopuolelta ja pujotin riimun MoonWalkerin päähän. Napsautin riimunnarun kiinni, avasin karsinan oven ja kävelimme molemmat rivakasti pesupaikalle. Otin letkun ja sidoin MoonWalkerin kiinni. Käänsin hanan hennosti auki ja ruiskuttelin tamman kavioihin. Molemmilla oli hauskaa meidän leikkiessä vedellä. Kun isä lopulta tuli ilmoittamaan kellon olevan jo liikaa, vein MoonWalkerin nopeasti pois. Tamman märistä kavionjäljistä jäi mukavat jäljet tallilattialle. Juoksin autoon ja kaasutimme pois.

Vastaus:

70vr :)

Nimi: Miisa S.

18.01.2018 07:20
Ottaisin MoonWalkerille vaaleansiniseksi nämä tavarat (nyt ilman väriä):
Hiihtoratsastusvaljaat, Barokkisuitset, Pehmuste satulahuopaan, Kaulakappale, Letityskuminauhapussi, Ötökkäloimi, Ötökkähuppu, Kangasohjat, Sileät nahkaohjat, Kumiset nahkaohjat, MoonWalker-otsapanta, Moonlight-otsapanta
Jos viitsisit sävyttää nuo niin saisin Värisuora-merkin ;D?

Vastaus:

Asia selvä! ;)

Nimi: Miisa S.

17.01.2018 07:37
Huokaus sekä haave

Huokaus. Heräsin juuri aivan ihanasta haaveesta! Mutta siis, taidan nyt kertoa sen ihanuuden sinunkin kanssasi. Näin se meni:

Istun huoneessani tekemässä läksyjä. Juuri silloin ovi avautuu ja Katatu kysyy minulta:
- Haluatko, Miisa S., ottaa MoonWalkerin? Ei tilaa tallilla, hän selittää.
Hymyilen leveästi ja nyökkään. Kuulen pihalta tutun hirnahduksen ja juoksen katsomaan. Ja oi, siellähän rakas hevoseni jo on! Katatu nimittäin tiesi minun suostuvan. Alan heti treenaamaan.

Treeni sujui kuin tanssi! Ajan pikkuhiljaa korottamaan estettä, kunnes se on jo yli metrin korkuinen! MoonWalker kumminkin hyppää ylitse kevyesti ja laidalla katseleva Pörri huutaa:
- Se lensi! Hevosesi lensi! Ja jäi vielä rutkasti ilmavaraa ylimpään puomiin!

Hymyilen positiivisesta palautteesta ja taputan tammaa kaulalle. Se hirnahtaa minulle ja menemme maastoon. Siellä on yhtä kaunista kuin ennenkin, kauniimpaa jos vain voi. MoonWalker katselee kaikkialle ja ravisuttaa päätään höristen.

Kuukaudessa olemme jo valmiit suuriin kilpailuihin. Osallistumme, menemme radalle ja voitamme. Olemme erottamattomat! Alan treenaamaan vielä lisää, mutten esteitä liian usein.

Kolmessa vuodessa on tullut päätös. Tällä viikolla on Grand Prix, ja me aiomme voittaa sen! Osallistuin jo 150cm korkeisiin esteisiin ja MoonWalker puhkuu intoa niin harjoituksissa, laitumella kuin tallisakin.

Viimein koittaa SE päivä ja talutan hevoseni lämmittelykehään. Meitä ihaillaan ja kuvataan. MoonWalker on elämäni kunnossa ja maailman ihanin kulkupeli! Menisin sillä kouluunkin, jos voisin.

- ...Walker..., kuulutetaan ja lähdemme matkaan. Tervehdin tuomaria, nostan laukan ja hyppäämme radan kevyesti. Saapuessani maaliin näen tuomareiden hämmentyneet ilmeet.
- Voitit! Emme edes katso enää muita, onneksi olkoon! tuomari kiinnittää palkintoruusukkeen MoonWalkerin suitsiin ja ojentaa minulle pokaalin.
- Tässä on meidän mestarimme! hän huutaa ja yleisö puhkeaa riemunosoituksiin.

Niin, se oli ihana haave!


Yritän tavoitella Haaveilija-merkkiä...

Vastaus:

120vr, saat sen ;)

Nimi: Miisa S.

16.01.2018 21:41
Korkeita esteitä rakkaallani
- MoonWalker! kutsuin tammaa tarhasta. Sen pää nousi nopeasti ylös tamman lähtiessä hurjaan laukkaan minua kohti.
- Kohta hyppäät kisoissa korkeita esteitä! Tulehan tyttö, mennään! pyysin laittaen riimua samalla, kun kävelimme portista ulos. Napsautin riimunnarun ja portin kiinni ja lähdimme MoonWalkerin karsinaan. Harjasin MoonWalkeria pikaisesti ja otin paksun toppaloimen pois tamman selästä. Se hörähti minulle ja rapsutin sitä korvan takaa ja hetken kuluttua kaulaltakin. Tamma ravisteli päätään ja hirnui. Olin tyytyväinen, taputin MoonWalkeria vielä kerran ja sitten katosin varustehuoneeseen hakemaan tamman uutta estesatulaa.

Avasin karsinaa vielä enemmän ja talutin hoitohevoseni karsinan ulkopuolelle. MoonWalker töllötti karsinoissa olevia hevosia kuin Marsilaisia. Naurahdin sille ja nykäisin ohjista. MoonWalker hylkäsi uteliaaksi alkavat hevoset, hirnahti niille pehmeästi ja kiiruhti perääni tallin ovelle. Työnsin raskaan oven auki ja se aukesi narahtaen. MoonWalker tepasteli ulos. Se katseli kirkkaasti valaisevaa aurinkoa ja muutenkin uteliaasti ympärilleen. Ihan kuin se olisi unohtanut Moonlightin, sen kodin! Mutta tuskimpa niin oli käynyt, koska MoonWalker tepasteli edelläni maneesiin.

Aukaistessani oven tamma tervehti maneesia hirnahduksella. Se ravisti päätään ja käveli rivakasti keskelle. Panin oven kiinni ja seurasin tammaani. Vaikkei se tietenkään minun ollut. Huokaisin raskaasti. Kuinka ihanaa olisi ollutkaan, jos MoonWalker olisi ollut minun! Tamma oli niin urhea ja ihana, niin rohkea ja luotettava! Ja oi, niin taitava! Haaveilin, kuinka meille taputettaisiin meidän suorittaessa puhtaan radan jättikokoisilla esteillä. Voittaisimme kilpailun ja elämä hymyilisi! Mutta ei, kaikki ei valitettavasti mennyt juuri niin kuin pitäisi! Ja kaiken tämän surun lisäksi MonWalker ei ollut minun! Huokaisin ja katsahdin maneesin keskellä olevaa, 80cm korkeaa estettä.

Ponnistin selkään ja painoin pohkeeni ratsun kylkiin. MoonWalker lähti reippaaseen käyntiin ja aloin hiljalleen koota ratsuani.

Siirryin piakkon kevyestä ravista harjoitusraviin ja nostin laukan pitkän sivun keskeltä. MoonWalker vilkaisi estettä, höristi korviaan ja oli jo ihan valmis hyppäämään. Rauhoittelin tammaa "ei vielä"-lörpötyksellä, mutta MoonWalker ei näyttänyt kuuntelevan. Yritin jotenkin koota hevosta sen lähestyessä estettä tasaisessa laukassa ja korvat höröllä. Mutta MoonWalker ei totellut minua.

Viimeisellä hetkellä, tamman jo valmistautuessa ponnistukseen lihakset kireinä sain kiskaistua vasemmasta ohjasta tamman sivuun. Hevonen kääntyi vaistonvaraisesti ja mietin, olisiko sittenkään järkevää hypätä. "On", päätin ja otin muutaman kierroksen (maneesin ympäri) vauhdikasta laukkaa yrittääkseni hillitä MoonWalkerin intoa. Kenties tamma hiukan väsyi ja lopuksi käänsin sen
pääty-ympyrälle, josta hetken päästä käänsin sen kohti estettä. Tällä kertaa sain kannustettua MoonWalkeria, jotta se hyppäisi. Ja se hyppäsi. Tunsin, kuinka tamma ponnisti ja liisi ilmassa yli esteen. Se oli ihanaa! Melkein kuin itse olisi lentänyt! Vaikka ei, nyt kaikki ajattelevat minun lentäneen satulasta. Ei, niin ei käynyt. Käänsin päässä MoonWalkerin oikealle ja hiljensin innoissaan olevan tamman ensin nopeaan, lennokkaaseen raviin ja lopulta ravin yhä hidastuessa siirsin tammani lopulta normaaliin käyntiin. Se heitteli päätään ja annoin vapaat ohjat.

Kävelimme ehkä yhden kierroksen, sitten malttini loppui. Keräsin ohjat, vaihdoin suuntaa ja hermostuksissani potkaisin MoonWalkerin liikkeelle. Tamma katsahti minuun yllättyneenä. Potkaistessani udelleen MoonWalker nosti mulkausten saatteleman, hyvin nopean ja epätasaisen ravin kuin sanoakseen "jos et tee yhteistyötä, en tee minäkään!". Se oli valitettavan totta. Pompin satulassa pakarani kipeiksi. Silloin oli pakko hidastaa. Vahingossa kiskaisin liian lujaa.

- Just, huokaisin MoonWalkerin noustessa nopeasti pystyyn. Tamman kaviot huitoivat ilmaa, mutta siltikään se ei ollut kaatumaisillaan. Se tahtoi vain osoittaa, mitä ei todellakaan saanut tehdä. Meinasin lentää selästä kaaressa, mutten lentänyt. Ohjat luisuivat pois MoonWalkerin kaulalle. Tamma nosti päätään ja lähti laukkaan. Kertasin mielessäni: Katse, istunta, paino ja ohjasin hevosta niillä. Se toimi ja lopulta MoonWalker rauhoittui. Hyppäsin alas, otin ohjat ja lähdin taluttelemaan tammaa ympäri maneesia.

Joskus kävin esteen luona ja joskus pysähdyimme. Tahdoin MoonWalkerin huomaavan, ettei mitään hätää maneesissa. Samalla myös rauhoittelin hyvin levotonta tammaa. Lopulta, kun MoonWalker oli tarpeeksi rauhoittunut oli kello jo paljon. Katatu ilmaantuikin maneesiin kysyen:
- Miisa, oletko täällä vielä pitkään? Meinaan, tarvitsen maneesia noin tunnin kuluttua ja muista raivata tuo este! Katatu pyysi ja sulki oven minun nyökätessäni.

Taluttelin MoonWalkeria vielä hetken, kunnes nousin ratsaille. Otinkin heti taas muutaman kierroksen laukkaa oikeaan kierrokseen, kuten viimeksikin. Sitten kumminkin hidastin nopeatempoiseen harjoitusraviin, vaihdoimme täyskaarrolla suuntaa ja nostimme heti laukan vasemmassa kierroksessa. MoonWalker totteli loistavasti ja kääntyi heti kun piti. Taputin tammaa kaulalle ja vislasin iloisesti.

Loppu!
Tavoittelin nyt jotakin merkkiä, ihan normaali tarina kumminkin ;)

Vastaus:

300vr

Nimi: Miisa S.

14.01.2018 19:44

Kävelin tallille, en ratsastaisi. Ai, mitäkö sanoin? Kyllä, sinä kuulit oikein! En ratsastaisi, koska juoksuttaisin MoonWalkeria. Mitä? Kyllä, mutta anteeksi vaan! Nyt piti mennä tai joutuisin kävelemään! Hyppäsin pihallamme odottavaan autoon ja se kaasutti pois pihasta. Vilkutin mielikuvitusystävälleni, Sarah:lle. Tyttö vilkutti takaisin, kunnes auto katosi mutkan taakse.

- Kiitos kyydistä! huikkasin ja nousin autosta. Juoksin talliin ja musta Volvo katosi kaukaisuuteen. Juoksin samantien varustehuoneeseen ja otin nopeasti MoonWalkerin juoksutussetin. Olin jo lähdössä takaisin, kun kirjaimellisesti törmäsin varustehuoneeseen tulevaan Maisaan.
- Wow Miisa! Vähän varovaisuutta pliis! Mihin kiire? tyttö ihmetteli. Tämä olisi halunnut minut ratsastamaan, mutta kieltäydyin. Nyt juoksuttaisin MoonWalkeria, piste!

Myös MoonWalker hätkähti touhotustani. Tamma peruutti heinistään askeleen ja silmäili minua. Katsoin epäilyttävän näköistä tammaa ja avasin hitaasti karsinan oven. Moon tuli ulos rytinällä ja miltei talloi minut! "Aah, tietenkin juuri tänään!" voihkaisin mielessäni. Juoksin hevosen kiinni ja puin sille nopeasti juoksutussetin. Vauhdissa menimme pyörö-aitaukseen, jossa asetuin keskelle ja pyysin käyntiä.

MoonWalker totteli. Jälleen tamma siirtyi kiltisti käyntiin. Se kaarsi kaulansa kauniisti kaarelle ja hirnahti iloisesti. Se kiskaisi vähän liinasta testaten minua. Leikkimielisen kevyesti nykäisin takaisin ja naurahdin tamman menohalulle. Pyysin vaihtamaan suuntaa ja sen jälkeen ravia, tällä kertaa siirtyminen oli hieman tahmea. Olimme olleet kentällä kohta vartin, verryttelin hevosta ennen laukkaa. Miltähän se tuntuisi?

No, nyt sain tietää. Oli kulunut kolmekymmentäkaksi minuuttia kentälle tulosta. Pyysin laukkaa. MoonWalker valpastui. Tamma kiihdytti raville, heitteli päätään ja näytti ilottomalta. Minun piti pitää pintani, joten jouduin komentamaan/käskemään tamman laukalle. Se laukkasi hurjana, hirnuen ja pukitellen. Joka pukista se kumminkin sai/saisi rangaistuksen. Minua harmitti tamman kurittomuus ja käskin sen nelille, kunnes MoonWalker oli ihan hikinen ja puuskutti väsyneenä. Silloin olin iloinen, kävelin tamman luokse ja talutin sen talliin. Olimme viipyneet kentällä yhteensä neljäkymmentäviisi minuuttia!

LOPPU!

Mun kyllä pitäisi saada Jalat maassa-merkki, koska olen joskus muistaakseni tehnyt tätä Fentonin kanssa ja muistikuvani mukaan myös Bonnyn seurassa. Edellisessä tarinassa MoonWalkerilla...

Vastaus:

150vr

Kyllä saat merkin. ;) Vaatimuksena oli, että pitää kirjoittaa vielä yksi/kaksi tarinaa vaikka on ennemminkin juoksuttanut, sillä se on tapahtunut ennen merkin lisäämnistä. ;)

Nimi: Miisa S.

14.01.2018 18:31
Ajokortti (1. Teoria-tunti)

- Eli kerrataanpa vielä! Katatu pyysi. Nyökkäsin ja toistin saman minkä Katatu.
- Hienoa, tunti on loppunut! Huomenna sitten varustamista käytännössä, Katatu huikkasi silmää iskien. Nyökkäsin toistamiseen Katatun hävitessä näkyvistä. Huomiseen siis!

**tunti aiemmin**
- Jos tahdot tulla hyväksi, sinun täytyy oppia, Katatu selitti. Pysyin hiljaa, vaiti, mutta silti ymmärsin Katatun sanojen tarkoituksen. Tämä jatkoi kysyen:
- Oletko ikinä, koskaan ajanut tai ollut kyydissä?
Epäröin. Minä en ollut. Vastasin todenmukaisesti. Enhän ymmärtänyt raviajoista mitään, mutta ei sille mitään voinut! Huokaisin, painon pään käsiini ja jatkoin kuuntelemista.

Vilkaisin kelloani. Jes, tunti loppuisi pian! Mutta sitten Katatu ilmoitti:
- Tule takaisin sitten puolen tunnin kuluttua niin menemme katsomaan raviharjoituksia eräälle kilpatallille.
Ei voi olla totta! Vielä kolme tuntia tätä tuskaa? Huokaisin ja poistuin paikalta miltei juosten.

No, ihan hyvin meni katselu. Mutta tylsää oli! Hevoset vain juoksivat.

Tässä vaiheessa kaikki oli niin tylsää, että tehdään aikahyppy. Katatu antoi minulle kerrattavat paperit ja toivotti hyvää kotimatkaa. Juoksin helpottuneena pois "luolasta"!

Vastaus:

90vr

Nimi: Miisa S.

14.01.2018 14:59
Moi Katatu! Montako tarinaa level 7 varten?? Millon uus merkki ;)

Vastaus:

Sille ei ole mitään tiettyä määrää, riippuu niin paljon tarinan pituudesta ja sisällöstä.
Lisäksi ylemmälle tasolle pääsemiseen vaaditaan myös muuta: astuttelua, ostamista, hevos-, luonne-, tapahtuma-, merkki-, kisa- ym. ehdotuksia, kisaamista, osallistumista tunneille, kursseille ym, merkkien hankkimista jne. Näiden lisäksi tosiaan tarinoita ehkä 3-6 enemmän, mitä aikaisempaan tasoon. ;)

Nimi: Miisa S.

14.01.2018 10:46

Taputin MoonWalkerin kaulaa. Tänään olisin juurikin edessäni seisovan tamman kanssa, piste! Aamupäivällä kuolaimettomuutta, päivällä maastoon ja iltapäivällä maastakäsittelyä, niin minä olin päättänyt. Eli aamulla olisi kuolaimettomuutta. Jos kaikki sujuisi hyvin saattaisimme jopa hypätä, koska eihän se niin vaikeaa voinut olla? Menin hakemaan MoonWalkerin yleissatulan ja yleissatulahuovan. Nappasin mukaan myös tamman Hackamoret.

Kävelin tallikäytävää pitkin MoonWalkerin karsinalle. Avasin oven ja astelin sisään heittäen satulan hoitsuni selkään. MoonWalker nosti päätään ja kiristin satulavyön. Otin Hackamoret koukusta karsinan ulkopuolelta ja MoonWalker nosti päänsä katonrajaan. Se peruutti ja hirnui kimeästi. Kuulin Dragonin potkut sen yrittäessä pakoa. Heitin ohjat kaulalle ja kiskoin MoonWalkerin pään alaspäin. Puin suitset ja onni, että ne olivat kuolaimettomat, sillä MoonWalker ei avannut suutaan.
- Voi tyttö, mikä sinulla on? kysyin lempeästi ja silitin tammaa. Se rauhoittui ja avasi suunsa etsien kuolainta, mutta kun sitä ei ollut se tajusi mikä oli homman nimi. MoonWalker alkoi käyttäytyä ja lähdimme maneesiin hyvillä mielin.

Pyysin käyntiä. Hackamoret tuntuivat todella oudoilta. Piti opetella hallitsemaan hevosta istunnalla ja katseella sekä muilla avuilla. Pikkuhiljaa tilanteeseen (ainakin käynnissä) mukautui. Kävelimme pitkään ja rennosti, vapain ohjin. Sitten aloin koota hevosta reippaalle raville.

- Ja sitten raviin, liikettä MARS! pyysin MoonWalkerilta. Tamma lähti pomputtavaan raviin ja heittelehdin satulassa. Sitten, äkkiarvaamatta pieni temppuilijani nosti laukan, hirnahti leikkisästi ja syöksyi ulos maneesin aukinaisesta ovesta. Voihkaisin ja yritin hallita tammaa istunnan ja katseen avulla. Onnistuin. Laukka oli tosin ollut sen verran kivaa, että palasimme maneesille samoilla nopeuksilla ja sielläkin laukkasimme pitkään. Esteitä en kumminkaan vielä kokeillut, johtui kai siitä, etten ollut varma uskaltaisinko. MoonWalker pursusi energiaa, vaikka eilen olikin kisat. Tosin tamma oli vain yhdessä esteluokassa...

Hyppäsin alas selästä ja talutin MoonWalkerin lyhintä tietä talliin, omaan karsinaansa. Otin varusteet pois viattomalta näyttävältä hevoselta, joka tanssahteli ja korskui karsinassa. Murahdin sille leikkimielisesti ja suljin karsinan. Kun olin vienyt sen varusteet satulahuoneeseen ja niputtanut suitset onnistuneesti, lähdin tallihuoneeseen.

- Ai moi, keskeytinkö? kysyin hämilläni. Tallihuoneessa istuivat Maisa, Viivi, Jolanda, Iitu ja Nala.
- Kas Miisa! Tule vaan peremmälle, Nala kutsui ja käveli luokseni. En siis ilmeisesti ollut keskeyttänyt ainakaan mitään Super tärkeää. Jolanda kysyi:
- Niin haluutko tulla meidän kaa maastoon Miisa? Voitais kohta lähtee.
Mietin sanoja. Juurihan tulin, mutta olin kieltämättä itsekin suunnitellut maastoa. Vastasin:
- Tulin juuri ratsastamasta, mutta maastoa olin suunnitellutkin. Lähdetään vaikka heti!
Nala ja Iitu näyttivät iloisilta ja muutkin piristyivät. Menimme varustamaan hevosia. Minä tietenkin otin matkaratsastusvarusteet ja pintelit, suojat sekä yleishuovan pehmusteilla.

Sitten lähdetiin matkaan. Olimme toiset jonossa ja kaikki katselivat luontoa. Hevoset kävelivät, kunnes penkassa räsähti jokin. Jolandan ratsu otti ja lähti, Iitu liusui kaulalle ja Nala voihkaisi lentäessään penkkaan. MoonWalker hirnahti ihmeissään minun kannustaessa sitä karkureiden perään. Viivi tuli perässäni ja Maisa jäi auttelemaan kavereitamme ojasta ja minne he ikinä olivat lentäneetkään. Jolandakin oli tipahtanut neliä kiitävän ratsunsa selästä ja vaikeroi nyt vähän lumisen ojan sivussa.

Kun kaikki karkurit oli löydetty lähdettiin takaisin. Tallihuoneessa Katatu tarjosi meille pipareita ja kuumaa mehua ja kylmettyneet tallilaiset lämmittelivät mielellään. Minun oli kumminkin kiirehdittävä- maastakäsittelyä ennen pimeää!

- Hei tyttö! huikkasin MoonWalkerin karsinaan juostessani ohi hakemaan riimua ja riimunnarua. Valitsin nylonriimun ja salmiakkikuvioisen riimunnarun. Juoksin takaisin ja MoonWalker näytti sanovan "Joko taas en kestä enää!", koska tamma tuijotti minua pitkään Et ole tosissasi-ilmeellään.

Maastakäsittely sujui hyvin. Tamma ravasi hienosti ja otti muutamia laukka-askeleita. Maneesissa kanssamme oli joku esteratsukko, jonka luvalla hypytin MoonWalkeria muutaman kerran. Sitten kumminkin alkoi pimeys laskeutua ja kello lähestyi kotiintulo aikaa, joten jouduin sanomaan hyvästit MoonWalkerille ja juoksemaan kotiin pimeää metsätietä pitkin.


LOPPU!
Joko saan Natural Horsemanship-merkin XD?

Vastaus:

250vr

Kyllähän sä sen nyt saat ;D

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com