Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 7.

Hoidokit: Khasim, ChinChin, Dragostea Din Tei, Colors of the Rainbow, Moonwalker ja Bulletmadness

Astutukset:
Bonny-Futur
Golden Rose-Homencorden Nico
ChinChin-Majestrike
Colors of the rainbow-Delaney
Khasim-Minnie Mouse
Moonwalker-Borgeous

 27.8.2017  syys,marras -17 26.11.2017  20.12.2017  10.1.2018  10.1.2018
 11.01.2018  12.1.2018  13.1.2018
 14.01.2018  14.01.2018  15.1.2018
 17.01.2018  18.1.2018  18.1.2018
 18.01.2018  18.1.2018  19.1.2018
 19.01.2018  19.1.2018  19.1.2018
21.1.2018

Varusteet:
Haarniska
Miekka
Keihäs
Kilpi
Kisapaita
Kisatakki
Sinimustat hanskat
Kenttäratsastuspukusetti
Yleisraippa
Moonlight-huppari sininen
Esteratsastajan pukusetti vaaleansininen

Khasim:
Pinteli turkoosi
Hivutussuoja turkoosi
talliloimi-lime
Yleissatula

Hackamore
Hoitosetti sininen
-Satulavyö joustolla
-Sininen korvahuppu
-Musta laukkasatula
-Sininen rintaremmi joustolla
Nylonriimu keltainen
Yksivärinen riimunnaru keltainen
Lännensuitset-valkoinen

Lännensatula
vaaleansinen lännenhuopa

juoksutussetti
vaaleanvihreä estehuopa
Pääpanssari
herkkukeksipaketti- omena
Khasim-otsapanta

Fleece loimi sinivalkoinen
Kaulanaru
Moonlight-loimi

Dragon:
Punainen nylonriimu
Punainen riimunnaru
Issikkasuitset valkoinen
Yleissatula valkoinen
Yleishuopa vaaleansininen
Otsapanta hevosen nimellä

Talliloimi mustavalkoinen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Herkkukeksipaketti omena
Kaulanaru
Näyttelyriimu Kultavalkoinen

China:
Hoitosetti oranssi
Nylonriimu oranssi
Riimunnaru oranssi
Englantilaiset suitset beige

Yleissatula tummanruskea
Hoitosetti oranssi
Yleishupa beige
China-otsapanta
Hivutussuojat keltaiset

Pintelit oranssit
Korvahuppu vaaleansininen (valkoiset reunat)
Joululoimi
Koristeellinen näyttelyriimu valkohopea
Näyttelytalutin vaaleansininen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Barokkisuitset valkoinen
Letityskuminauhapussi
Selvitysspray
Hevosshamppoo
Kav ioöljypurkki
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti porkkana
Kaulanaru
Länn ensuitset beige
Moonlight-loimi
Kangasohjat beiget

Koli:
Nylonriimu tummansininen

Riimunnaru tummansininen
Herkkukeksipaketti omena
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkusettipaketti porkkana
Tummansininen hoitosetti

Tummansininen yleishuopa
Tummanruskeat Englantilaiset suitset
Tummanruskea yleishuopa
Estesatula vaaleanruskea
Koli-otsapanta

Toppaloimi vaaleansininen
Herkkukeksipaketti minttu

Herkkukeksipaketti heinä
Kaulanaru

Moonwalker:
Hoitosetti vaaleansininen
Moonlight-huopa vaaleansininen
Jouluhuopa
Joulusuojat
Tonttulakki hevoselle
Joululoimi
Estehuopa
Kouluhuopa
Yleishuopa
Estesat ula
Yleissatula
Turvajalustin (2 kpl)
Satulavyö joustolla
Kumitutti vaaleansininen (2 kpl)
Kaulanaru
MoonWalker-otsapanta vaaleansininen
Moonlight-otsapanta vaaleansininen
Kumiset nahkaohjat vaaleansiniset
Sileät nahkaohjat vaaleansiniset
Kangasohjat vaaleansiniset
Hackamore
Turparemminttömät
Kankisuitset 
Westernsuitset
D-kuolain
Talliloimi vaalean- ja tummansininen (1 kpl)
Fleece-loimi
Hikiloimi
Toppaloimi Vaalean- ja tummansininen (1 kpl)
Ötökkäloimi vaaleansininen
Ötökkähuppu vaaleansininen
Nylonriimu Vaaleansininen
Nahkariimu Vaaleansininen
Naruriimu Vaaleansininen
Heijastinriimu Oranssi
Nahkainen näyttelyriimu Vaaleansininen
Näyttelyriimu Vaaleansini-hopea
Näyttelytalutin
Yksivärinen riimunnaru Vaaleansininen
Riimunnaru salmiakkikuviolla Musta-Vaaleansininen
Hyönteisspray
Letityskuminauhapussi vaaleansininen
Selvityss pray
Satulasaippua
Valjasrasva
Kavioöljy purkki
Hevosshampoo
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Omena
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Porkkana
Heijastava ratsastusloimi
Kaulakappale vaaleansininen
Jumbosieni Vaaleansininen
Ulkoloimi Vaaleansininen
Sadeloimi Vaaleansininen
Matkaratsastussuitset
Matkaratsastussatula
Takajalansuojat
Pintelit Vaaleansininen
Hivutussuojat Vaaleansininen
Pintelit Vaaleankeltainen
Pääpanssari
Hiihtoratsastusvaljaat vaaleansiniset
Pehmuste satulahuopaan vaaleansininen
Barokkisuitset vaaleansiniset

Korvahuppu vaaleansininen
Ravikärryt vaaleansininen

Valjakkovaljaat
Ravisuitset

Bulletmadness:
-Orikuolain
-Oranssi ketjunaru
-Oranssi nylonriimu
-Musta nahkariimu

Rahat: 4435vr, 8 lahjakorttia

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 21:12
Dragon-oikea kaaos!

Kävelin tallille onnellisena. Moonlightiin oli tullut muutama uusi hevonen ja ne katselivat minua uteliaasti tarhasta. Sitten kuului pieni hirnahdus ja muut säikähtivät. Näin maailman suloisimman ponin tuijottavan minua. Ryntäsin sisälle; ensin talliin ja sitten tallihuoneeseen hiukan hitaammin. Avasin oven ja sitten siellä ei ollutkaan ketään. Huokaisin ja miltei lysähdin maahan.

- Katatuu, KATATUU! huusin. Jälleen kerran oli ulkona syttynyt iso myräkkä. En ymmärrä, miksi samana talvena voi olla yli kymmenen "Vuosi tuhannen myräkkää"... nyt oli Katatukin kadonnut savuna ilmaan, haihtunut tyhjään.

Juoksin Dragonin luokse. Se siis oli, pienen suostuttelun jälkeen hoitsuni, vaikkei minulla enää ollut Namia. Valjastin Dragon, tai no yritin. Ori taisteli vastaan, koska iltaheinät olivat jo karsinassa.
- Kuules, olet jo niin pulska, että taidan vähentää ruoka-annostasi! huusin tosissani. Sitten tavallaan heitin Dragonille varusteet ja pakotin sen ulos karsinasta. Ori puri minua kovaa kun joutui eroon ruuastaan. Minä puraisin takaisin ja ori vauhkoontui. "Ei tästä tule mitään", ajattelin. Päästin orin takaisin karsinaan, mutta otin puolet heinistä pois ja jaoin ne tasaisesti muille hoitsuilleni. Dragon kiljahti vihaisena ja otin varusteet pikaisesti pois siltä. Suljin karsinan nopeaan ja juoksin satulahuoneeseen hakemaan Chinan varusteita.

China oli nyt onnistuneesti varustettu, tamma oli huomattavasti helpompi tapaus. Muta kun talutin sen ulos niin mitäs ihmettä? Khasim ja kymmenen muuta hevosta juoksenteli vapaina ilman minkään laista kontrollia. Voi ei, minne Dragon oli hävinnyt? Eiih, se kaaosmainen poni!

Kiipesin selkään, kaikki hevoset olivat ponnistelujen jälkeen karsinoissaan, tai no kaikki paitsi Dragon. China nelisti heinävarastolle ja siellähän ori olikin jo: mussuttanut melkein koko heinäpaalin!
- Et saa huomenna kun vasta illalla ruokaa, sanoin tuimasti. Lisäsin vielä listan, jotka tahdoin orille kertoa. Esimerkiksi sen, että se oli päästänyt monta MM-mestaria karsinoistaan ja ne olisivat voineet loukkaantua! Kerroin myös sen, että vielä yksikin kerta tänä vuonna niin Dragonin kävisi huonosti, se olisi pakosti lakossa ainakin vuorokauden.

Pian löytyi myös Katatu-hän oli mennyt hakemaan ostamiaan hevosia, vieläkin lisää! Uusia hevosia oli ihan "muutama!"

The End!

Vastaus:

Niin Dragonin tapaista, juuri tuollaiseksi ruokavarastoon karkaavaksi mässyttääjäksi sen kuvitelinkin. :D
120vr

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 21:00
Aah, nyt minä olen tasolla 5 ;-)

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 20:15
Aah, en vieläkään ole tasolla 5!!! ;-) ;-( ;-)

Vastaus:

Nouset nyt vihdoin tason luonne-ehdotuksiesi ansiosta! :)

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 19:37
Kisat, joihin en osallistunut

Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa treenata uudenvuoden kisoja varten, joten menin vain katselemaan... siellä oli jännittävää, mutta jotenkin tylsää kun ei itse saanut kisata. Muistelin viime kisoja, ne olivat mahtavat! Katselin upeasti laitettuja näyttelyhevosia ja vertasin niitä omiin hoitohevosiini, joista en konnalla huolehtinut. Huokaisin kun uusi hoitaja Neela ilmestyi radalle hoitsullaan Ghostgaze:lla. Hän voitti ja ei ihme, pari sulautui yhteen! Minua harmitti yhä enemmän, etten osallistunut. Mutta kun minä en ehtinyt! En sitten millään, millään, millään!
The End
(Anteeksi tälläinen vähän jäykkä ja lyhyt tarina, mutten oikein keksinyt kisoista kun en osallistunut itse niihin...)

Vastaus:

40vr

Eipä mitään, ymmärrän kyllä :)

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 19:29
24.12.2017
Oli jouluaatto ja olin niin onnellinen! Äiti ja isä olivat kantaneet minut nukuksissa auton kyytiin. Olin herännyt ja kuullut hirnahduksen. Automme kaartoi takaisin pihaan ja juoksin ulos.

(Tahdot kai tietää mitä on tapahtunut?)
24.12.2017-kello 5.00
Nukuin syvää unta. Perheeni isä avasi oven ja kurkkasi huoneeseeni. Kuorsasin ja äiti hieman kikatti. He olivat suunnitelleet tätä niin kauan! Jouluaatto oli tullut ja viimein oli sen aika!

Minut kannettiin autoon ja sitten ajettiin tunti. Isä ajoi ja kääntyessään auto aina heilahti. En kumminkaan herännyt, muta kuorsauksen olin jo lopettanut.

Nyt auto kääntyi pihaan. Vanhemmat nousivat autosta ja minä sain jäädä sinne nukkumaan. Äiti meni koputtamaan ison valkoisen rakennuksen ovelle ja sen avasi vanha mies, noin 70-vuotias. Perhe meni sisälle ja tuli hetken kuluttua ulos. He menivät toiseen rakennukseen, joka oli luksustalli Cemipami.

Ulos he tulivat upean laukkaratsun kanssa. Se lastattiin automme takana tulleeseen traileriin. Ruuna meni sisään hienosti, se ei ollut häijy. Sillä oli 1. luokan varusteet ja harjat olivat uskomattomat. Isä antoi rahat ja puoli seitsemältä startattiin pois.

Heräsin varttia vaille kahdeksan, kun auto kääntyi pihatiellemme. Minulle selitettiin kaikki ja menin vastaanottamaan uutta joululahjaani, upeaa Windy-ruunaa! Mikä upea karvanväri (vaalean kimo), mikä katse, mikä muoto, mikä ihana hevonen edessäni seisoikaan! Olin niin onnellinen, että kapsahdin hevosen kaulaan. Se oli paras lahjani ikinä!

Vastaus:

110vr

Kiva tarina :3

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 19:17
Uusia hoitajia
- Heh heh, aika hyvä, Pörri naurahti. Tallille oli tullut pari uutta hoitajaa, joihin me tutustuimme innolla. Kaikki hoitajat oli kutsuttu tallihuoneeseen ja meille oli esitelty Alma, Coral, Neela ja Marzima. Pörriä nauratti Coralin vitsi.

Tutustuminen:

- Hei, jos kaikki paikalla olevat hoitajat viitsisivät käydä täällä? kuului katatun ääni. Laskin Chinan harjan nopeasti maahan, suljin karsinan ja menin joukon mukana syömään pipareita.

- Eli tässä siis on Neela ja Coral ja tässä Marzima sekä Alma, Katatu ilmoitti. Hetken kuluttua hän sitten jatkoi lausettaan, kun kukaan muu ei puhunut:
- Kaikki ovat uusia hoitajia, eikä tallilla syrjitä ketään. Muistakaa ottaa uutuudet vastaan ja tarjota niille ystävyyttä! Kiitos!

- ...se oli valkoinen tamma!..., Coral jatkoi vitsejään.
- Heh heh, aika hyvä, Pörri nauroi. Kaikki miltei räkättivät. Näin Alman olevan hiukan yksinäisen näköinen, hän oli istuutunut nurkkaan. Silloin kysyin:
- Hei Alma, mikset tule mukaan? Olen Miisa, tallilla jo jonkin aikaa ollut tyttö. Voit kertoa minulle.
Tyttö pysyi hiljaa ja käveli pois tallihuoneesta. "Ihmetyyppi", oudoksuin mielessäni. Sitten menin muiden mukaan ja unohdin melkein äskeisen tilanteen.

"Juhlat" olivat ohi nyt. Näin Alman kävelevän samaan suuntaan kuin minä ja juoksin hänet kiinni.
- Hei moi, voitaisko me jutella? kysyin ujosti ja potkaisin jäätä. Alma näytti hymyilevän ja vastasi:
- Juuh, tietenkin. Anna anteeksiäskeinen, olin niin väsynyt. Viime yö...
Alma pyöräytti silmiään. Purskahdimme nauruun.

Tulin kotiin onnellisena. Vilkutin mutkan taakse häviävälle Almalle. Hymyilin leveästi. Olin saanut uuden (hyvän!) ystävän!

XDThe endDX

Vastaus:

100vr

Nimi: Miisa S.

01.01.2018 15:09
Kisapäivä ||| (jakoa)

Mietin hetken mitä tehdä. Katatu ja Samantha ihmettelivät miksen ollut kisoissa, mitä hoitsuni tekivät sottaisina ja miksi Angel oli vapaana. Sitten Samantha huomasi minut karsinassa. He olivat kävelleet juuri kohdalleni. Samantha tönäisi Katatua ja molemmat jäivät siihen toljottamaan minua.
- Hei, katatu sanoi hiljaa.
- Hei, vastasin epäröiden.

Ennen pidempiä keskusteluja aukeni ovi taas. Ihmettelin, että "kuka siellä voi olla?" ja aikuisetkin näyttivät hämmentyneiltä. Talliin ryntäsi lauma kiljuvia kolmosluokkalaisia heppatyttöjä, jotka tunnistin erään ratsastuskoulun ryhmään. (En ollut siinä ryhmässä)

Jäimme toljottamaan tyttöjä, jotka huusivat, leikkivät hippaa ja selvästi tahtoivat touhuta hevosten kanssa. Silloin sain välkyn ajatuksen. Minulla ei ollut Buria agilitya vasten eikä kisavaatteita, joten koululaiset ja Katatu voisivat laittaa hoitsuni kisakuntoon. Suputin suunnitelmani Katatulle ja Samanthalle ja molemmat nyökkäsivät.

- AAANGEEL! huusin viidettä kertaa. Sumu oli laskeutunut ja hevoseni kaviot alkoivat kopsuttaa maata. yritin paikantaa mistä se tulee, tuloksetta. Sitten aivan yhtäkkiä sivultani syöksyi märkä ja energinen Angel. Naurahdin, nousinselkään, vilkutin Katatulle ja käskin hevoseni neliä kotiin.

Jees! Kotona ja sitten vain tallin ovi auki, katsahdus sisään ja varsat mukaan! hetkinen, varsat!?

Kyllä, totta se oli. Pörri oli unohtanut Lightin... pyöräytin silmiäni. Laitoin molemmille riimut ja päästin ne hetkeksi laitumelle Angelin joukkoon. Oli minun vuoroni kiirehtiä. Käännähdin ja juoksin sisälle.

Minulla oli tyylikkäimmät kisavaatteeni päälläni. Sininen kisatakki, jonka alla oli valkoinen kisapaita. Sinimustat hanskat löytyivät kädestäni. Ihan vaan leikillä otin keskiaikaisvarusteeni käsiini ja siinä seisoi puolikas kisaratsastaja, toinen puoli oli keskiajan ritari. Nauroin näkemälleni oliolle, joka tuijotti minua peilistä. "Tuo en ole minä", ajattelin ja menin takaisin ulos.

- Buri, Light ja Angel tänne kuin olisi jo! karjuin. Minua nauratti se, miltä kuulostin. Kuulin Angelin tulevan, varsat olivat jääneet. Uskollinen hevoseni ilmestyi sumun keskeltä ja minä pyysin neliä ympäri laidunta riimunnarun käsissäni. Johan jäivät leikkituulella olevat varsat kiinni, hahaa!

Huokaisin helpotuksesta kun Moonlight ilmestyi harvenevan sumun keskeltä. En olisi kestänyt noita kakaroita enää ollenkaan, Buria ja Lightia. Ne leikkivät kokoajan toistensa kanssa ja leikkimielisyys tarttui Angeliinkin ja silloiun on vaikea pysyä kyydissä ilman mitään varusteita!

Tallipihalla näin onnekseni kaikki hoitohevoseni laitettuna ja lämmiteltynä. Tyylikkäänä ja siistinä. Luciferilla oli hyvä päivä ja se sipsutteli niin siististi, että melkein luulin sitä tammaksi... kun tytöt näkivät varsat ne ryntäsivät niiden luokse ja kysyivät saisivatko laittaa ne. Annoin luvan, vaikka Light oli oikeasti Pörrin. Koululaiset ryntäsivät kaikki varsojen luokse, vain muutama jäi taluttelemaan hevosiani. Ensimmäiseksi oli kouluratsastus Namýskalla. Tulimme viidenneksi, pettymys. Mutta se johtui täysin siitä, että eräässä kohdassa Nami kulki aivan oman päänsä mukaan! Ei edes tehnyt pohkeenväistöjä.

Toiseksi oli 30cm. esteet Chinalla, olimme kuudensia. Olin kateellinen kun Pörri voitti luokan Bonnylla. China pudotti kahdesti ja toisella kerralla meinasin itse tippua, mutta sain itseni ja ratsuni taas koottua ja jatkoimme kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sitten puolen tunnin päästä oli esteet 50cm.. Namilla neljänneksi! Se pudotti kerran huonon askelluksen johdosta ja siinä meni meidän mahdollisuutemme finaaliin.

Sain huilata vartin kunnes alkoi esteet 70cm. Khasimilla. Ensimmäinen kilpailumme, eikä se jää viimeiseksi! Olimme toisia ja Khasim kulki kuin unelma, minkäs sille voi jos Jolanda ja Papillon olivat nopeampia?

Sitten alkoi heti suoraan näyttely. Arvasin, että China oli nätein, tamma voitti! Ja mikä parasta, Pörri ja Bonny olivat viimeiset. Olin hyvin iloinen, mutta piti alkaa jo valmistautumaan seuraavaan luokkaani, maastoesteisiin, jotka olivat korkeudeltaan 30-50cm.

Maastoesteistä selvittiin kolmosina. Uljas China meinasi voittaa, kunnes viimeinen este oli hankala ja hevonen väisti. Muuten olisimme kyllä taatusti voittaneet, koska jälkeenpäin äitini sanoi meidän olleen yksi olento!

Sitten korkeammat maastoesteet siitä suoraan ja toiseksi Khasimilla, sillä sijoittui aina toiseksi! Jälleen olivat Nala ja Eternal meitä nopeammat.

Sitten oli jopa kolme varttia taukoa, mutta siinäkään ei saanut edes hengittää! Minun täytyi kokoajan laittaa Khasimin varusteita kuntoon ja kyllähän minä harjailin itse hevostakin.

Pian alkoi lännenratsastus ja arvatkaapa monenneksiko Khasim tuli!? No kolmanneksi, rikkoi toiseksi tulo-putken. Se oli hienosti, muttei kovin nopea. Oikeasti, se oli hidas!

Peräti kaksi tuntia aikaa, sillä välissä oli luokka johon minä EN osallistunut, ravikilpailu ajaen. En tosin käyttänyt aikaani hukkaan vaan laitoin Luciferin niin hyvin kuin osasin. Sen jälkeen, kun jäi aikaa niin otin Khasimin, joka ei enää kisaisi ja huuhdoin sitä lämpimällä vedellä. Huuhtelun jälkeen, kun ori seisoi kiltisti karsinassaan niin levitin sen limen talliloimen orin selkään, ettei se paleltuisi kylmässä tallissa. Vilkaisin kelloani ja minulla oli vielä 45 minuuttia, päätin siis pestä myös Namin ja laittaa sille mustavalkoisen talliloimen.

Luokka alkoi ja hevoset ampaisivat liikkeelle. Osa jäi raviin ja Lucifer kiisi edelle. Tämä oli leikkimielinen kisa, mutta Lucifer luuli olevansa juoksemassa Grand Prix-kisassa. Se törmäili radan aitoihin ja meinasi kaatua useaan otteeseen, minua pelotti olla niin vahvan orin selässä. Sitten, viimeisellä kierroksella Lucifer hyytyi täysin ja se ylitti maaliviivan viidentenä...

Jopa tunti aikaa seuraavaan luokkaan! Se kului letittäessä Buria. Light oli haettu myös hoidettavaksi, nyt kaveruksista tulisi haastajia! Agility oli Burin alaa, mutta Light ja Pörri voittivat. Joku Borína tuli hevosellaan toiseksi, me olimme kolmannet.

Seuraavaan luokkaan oli kiire. Pukuratsastus olisi varmaan kivaa, mutta minulla ei ollut asua. Katselin kaappiini ja huomasin siellä punaisen loimen ja jotakin vaatteita. Vedin ne ylleni enkä varmaankaan ollut kovin vakuuttava, sillä olimme viimeiset.

Kisojen jälkeen menin melkein suoraan kotiin. Minua ei huvittanut jäädä, koska hoitohevoseni voivat hyvin. Kisat menivät suhteellisen hyvin, hyvä me!

No huoh, viimein kirjoitin tarinan loppuun!

Vastaus:

300vr
Kaikin puolin hyvä kisatarina :)

Nimi: Miisa S.

23.12.2017 23:07
Kisapäivä || (jatkoa)
Juoksentelin edestakaisin tallissa. Vain minun hoitsuni olivat tallissa, muut jo kentällä! Oijoijoijoijoi! Jäin seisomaan Chinan karsinalle; "Rauhoitu nyt, rauhoitu!", komensin itseäni. China painoi päänsä käsiini ja pitelin sen turpaa ylhäällä.

Juuri silloin ovi aukeni ja katatu sekä Samantha tulivat sisään. Kuulin heidät jo kaukaa. He keskustelivat minusta. Pakenin Chinan karsinaan. Sitten näin heidät: tyylikkäissä vaatteissa!
Jatkuu!


Nimi: Miisa S.

23.12.2017 09:04
Aaargh! Olen kirjoittanut varmaan 10 tosi pitkää tarinaa ja aina juuri ennen kuin painan "kirjoita", niin tapahtuu jotain tyhmää, esim. kone sammuu, heilahdan ja painan tyhjennä, uusi google päivitys käynnistyy ja tyhjentää selaimen... äskenkin kirjoitin jatkoa
"kisapäivä"-tarinalle ja kuvailin erikseen pienimmätkin yksityiskohdat, jokaisen lajin ja hevosen käyttäytymisen... ja sitten google tyhjäsi sivustot!!!!!!

Vastaus:

Ääh, voi harmi :(
Kannattaisi kirjoittaa jollekin tietokoneella olevalle ohjelmalle ja tallentaa ne, niin ei pääsisi katoamaan. Näin ainakin itsde tekisin. ;)
Mutta koska sulle on käynyt näin harmillisesti ja onhan nyt sentään joulu, saat 200vr hyvitystä.

Nimi: Miisa S.

23.12.2017 08:34
Kisapäivä
Oli 23.12... en malttanut odottaa huomista! Tänäänkin olisi ihanaa, sillä ratsastaisin kaikki 10 keppihevostani, tahdotko kuulla niiden nimet? Ai, et tahdo, mutta minä kerron silti ('karsina'järjestyksessä):


1. Fantacy (ruskea, kaupasta)
2. kht Miizukan Flythour "Flyto" (Musta, äidin karvakankaasta ompelema Shetlanninponi, ihana!)
3. kht Miizukan Born to win "Brownie" (Ruunikko, äidin velboasta ompelema täysiverinen, nopea!)
4. Nell (pinkki, sarvellinen, kaupasta)
5. Dream (hallakko, kaupasta!)
6. Blossom (Kaupan tekemä, kaverini antoi)
7. Neptunus (Vuonis, äidin ompelema, ei kovin nätti vinokuono)
8. Dancer (kaupasta, kevyt kisahevonen!)
9. Twinkels Star (kaupan, vanha, ei myynnissä enää)
10. Dark Moon (Suomenlinnasta, EI kaupan tekemä)

+ toistaiseksi nimetön Falabella-ori

*oikeat keppihevoseni*

Mutta niin... ja tänään äiti myös tekisi minulle yhden lisää *oikeastikin*...
Olin niin innoissani! Lähdin tallille, mutta pihassa näinkin sen olevan suljettu.
- Mitä kummaa? mietin ääneen. Otin vara-avaimen ja 'murtauduin' sisälle hakemaan Angelin. Olin eilen tyystin unohtanut tammani... hupsis! Olimme oppineet luottamaan toisiimme tilanteessa kuin tilanteessa ja kun avasin karsinan, tammani jäi odottamaan. Sanoin "Angel mennään!" ja silloin tamma ravasi talli käytävälle. Ilman varusteita nousin selkään. Olin jo tottunut. Angelilla oli tuuhea harja.

Katselin vielä tallia. Se oli pimeä, en nähnyt edes hevosia. Varmaan jokin kurssi tai leiri, mutisin. Hoitajistakaan ei näkynyt jälkeäkään. Vain minun hoitsuni olivat tallissa... silloin se iski päähäni: KISAT!

Jatkuu...

Nimi: Miisa S.

22.12.2017 21:31
Sano vaan katatu jos hössötän liikaa mutta olen niin innoissani! Voin nyt sanoa valehtelematta että olen 10v.! Tänään sain kepparikortin (yllätys XD), uuden puhelimen (jota en edes toivonut!) ja sitten vielä suklaata ja tekonahkaa, se osui nappiin!

+Hyvää joulua! Luultavasti pääsenkin ihan normaalisti kirjoittelemaan.

Vastaus:

Oih, kuulostaa kivalta :3 Onnea vielä kerran!
Hyvää joulua! <3

Nimi: Miisa S.

21.12.2017 18:26
Varsa nimeltään Kinder- satavuotias henki Emily
Hyppelehdin ilottomasti kohti Moonlightia. Kello oli varttia vaille viisi ja olisi vielä kymmenen minuuttia juosten. Pysyttelin hiekoituksella, etten liukastuisi. Henki oli sanonut, että tasan viideltä ilmestyisi minulle orivarsa, jota minun PITÄISI kasvattaa viisivuotiaaksi.

Vilkaisin kelloani: Seitsemän vaille viisi! Ja alkoihan tuo tallikin jo häämöttämään. Enää en välittänyt siitä, miten liukasta olisi. Tahdoin nähdä Kinderin heti! Se olisi luultavasti hyvin komea oripoika. Sillä olisi hyvät sukulinjat ja mahdollisuudet selvitä. Minun täytyisi voittaa ainakin kymmenen kilpailua, jos en tahtonut menettää Angelia. Värähdin. Loikkasin viimeisen ojan yli ja väistin kuopat. Nyt olin tallipihassa ja juoksin talliin.

Kello oli kahta vaille, kun avasin tallin oven. Aikaa minuutti, puoliminuuttia, kymmenen sekuntia, yhdeksän, kaheksan, seitsemän, kuusi viisi... tuijotin kelloa. Kaksi, yksi... nyt! Vilkaisin karsinaan. Siellä seisoi vuotiaalta näyttävä ori. Jälkikäteen Emily oli sanonut, että varsa tulisi koulutusvalmiina, riimu päällä. Ja niin se tulikin! Se oli mustaruskea karvaltaan ja sillä oli valkokeltainen harja. En ollut ikinä nähnyt tuollaista oria! Otin sen riimunnarusta kiinni ja sille säpsähti varusteet... mutta pystyisinkö ratsastamaan vuotiaalla oilla?

Silloin kuului kuiskaus Emilyn "Tietenkin siihen pystyt, olemme puolellasi molemmat!"

Siispä nousin selkään ja pyysin käyntiä.
Hetken kuluttua ravia.
Kyllästyin ja otin laukalle
Ja pian viiletinkin jo neliä kotiin.

MP?

Vastaus:

80vr
Kiva kun teit jatkoa :3 Tokihan sitä voi realistisemmin ajatella jos nyt tarkkoja ollaan - vuotiaalla hevosella ei voi/kannata ratsastaa. ;)

Nimi: Miisa S.

21.12.2017 18:13
Emily Halfersgein
"Se tapahtui 21.12.1908. Olin ratsastamassa ihan normaalisti kentällä rakkaan hevoseni Kinderin kanssa. Salama iski nuoren kisahevosen eteen ja sitten mentiin. Alkoi myrskyämään ja salamoi hirveästi. Kukaan ei ollut paikalla. Orini liukastui, kaatui maahan... aah, se oli niin hirveää! Lensin selästä, en pystynyt avaamaan silmiäni. Vasta päivän kuluttua pystyin puhumaan.

Nyt on kulunut päivä orin kuolemasta. En ole toipunut. Molemmat käteni murtuivat ja jalkaani kirvelee. Silti kirjoitan. Tämä on viimeinen elinpäiväni! Minä, Emily Halfersgein kuolen tänään! Kenties... kenties... jos vammani eivät sitä aiheuta, täytyy minun----"

Avasin silmäni ja muistin uneni. Olin lukenut Emily Halfesgeinin päiväkirjaa... hänen hevosensa... Kinder... Emily... minua puistatti. Katsoin suoraan eteeni ja aloin haukkomaan henkeäni... edessäni LEIJUI kyseisen tytön kirja... sama kirja... muistin, mihin kohtaan olin jäänyt ja paloin halusta selvittää lopun.

Nappasin kirjan kylmien väreiden saattelemana. Aloin selata sivuja, kunnes löysin etsimäni "21.12"
Luin saman, minkä olin lukenut unessanikin. Emily kuoli siis kolme päivää ennen jouluaattoa. Vilkaisin kalenteriani ja värähdin. Jatkoin lukemista:

"Olen lisännyt tämän kuolemani jälkeen. Kyllä, luit oikein Miisa! Tiedän, että sinä olet avannut salaisen kirjani... se on rikos. Kinder syntyy uudelleen tänään. Sinun tehtäväsi on kouluttaa se! Olet uusi Emily, kisakenttien kauhu! Kinder syntyy samalle kohdalle, jossa kuoli viimeksi. Se syntyy silloiselle kentälle... nykyiselle Moonlightin tallille!

Hevosesi Angelin karsinaan ilmestyy tänään ilta viideltä varsa ja sinä otat sen omaksesi! Viiden vuoden kuluttua jätän sinut rauhaan. Silloin Kinder karkaa tallistasi ja otan sen omaksesi. Tehtäväsi on saavuttaa sillä ainakin yli 10 kilpailuvoittoa! Muuten se ei lähde mukaani. Saat viisi vuotta aikaa. Toista tilaisuutta ei tule. Joko kasvatat Kinderin, tai otan Angelisi!"

Suljin kirjan huohottaen. Olin valahtanut kalman kalpeaksi, mitä Emily tarkoitti? Kello oli nyt kaksitoista aamulla. Minun täytyisi olla jo melko pian tallilla, tai... värähdin... menettäisin Angelin.


Tälläinen lyhyehkö 'kauhutarina' tällä kertaa! Mitäs palautetta?

Vastaus:

Kiva tarina. Olisin toivonut pidempää tarinaa ja kerrontaa, oli sen verran mielenkiintoinen. :3
100vr

Nimi: Miisa S.

21.12.2017 17:09
Raah! Kaipaan niin 5. tasoa!

Anteeksi, kun en nyt joulupyhinä/uutena vuotena pysty kirjoittamaan, mutta on koulua (huomenna loppuu), Viralliset synttärit (huomenna), Jouluaatto, PALJON muita kiireitä...

Vastaus:

Juu, ei sitä tarvitse aina ehtiä hoitamaan. ;) Hyvää joulua ja synttäriä sulle! :D

Nimi: Miisa S.

16.12.2017 16:01
Perjantai päiväni || (jatkoa..)
Vilkaisin kelloani. Se oli tasan. Huokaisin ja käänsinAngelin takaisin. Mutta missäs se koti olikaan?? Öhm... tuotah... silloin Angel hyppäsi ilmaan ja alkoi nelistää. Myräkkä piiskasi kasvojani ja melkein tipahdin. Olin oppinut jo luottamaan ihanaan tammaani ja kun se nelisti paksussa hangessa, minä lähinnä rentouduin.

Roikuin hevoseni kaulalla. Minulle alkoi tulla kylmä. Angel rakasti lunta. Se teki tämän mielellään. Taas yksi penkka hajosi tuhanneksi lumihiutaleeksi tamman mennessä läpi. Lumi paiskautui kasvoilleni. Kiljahdin ilosta ja pyysin Angelia takaisin neliin.

Olimme vaeltaneet kenties ikuisuuden, kunnes pyry alkoi laantua. Nyt pystyin hiljalleen erottamaan edes joitain pisteitä metsässä. En nähnyt tietä missään. Luotin Angeliin. Silloin puhelimeni alkoi soida. Hiljensin puuskuttavan Angelin ravin kautta käyntiin. Soittaja oliäitini. Minä vastasin.

- Mitä asiaa, äiti?
- PAINU KOULUUN!
- En voi, äiti!
- MIKSI MUKA? SINUSTA OLLAAN HUOLISSAAN!!
- Olen eksynyt.
Katkaisin puhelimen. En ollut maininnut mitään Angelista. Taputin tammani kaulaa ja sitten melkein tipahdin. Aloin erottamaan jonkin rakennuksen... kuulin hevosten ääniä... katatun äänen... olimme löytäneet Moonlightin! Kiljahdin riemusta ja Angel teki pienen pukin. Kuitenkin vain riemusta, niin pieni se oli. Tammani oli ihana!

Nousin ratsailta ja talutin puuskuttaen tutisevan tamman talliin. Se huohotti tyytyväisenä. Naurahdin sille. Talutin sen sen entiseen karsinaan. Tamma hörähti tutulle paikalle ja katsoi minua kummissaan kuin sanoen: <Miksi toit minut tänne takaisin?>
Naurahdin sille ja kerroin, että vain tämän päivän ajaksi. Tamma hyväksyi selityksen.

- Chinaa! kurkistin tamman karsinaan. Se hörähti ja tuli luokseni. China oli reipas. Minulla oli sen oranssi harjapakki kädessäni. Annoin Chinan haistella kättäni vähän aikaa. Sitten avasin karsinan.

Harjapakki oli nyt auki. Nappasin käteeni pölyharjan ja siirryin sukimaan Chinan vasenta kylkeä. Tammasta irtosi paljon roskaa. Huomenna siivoaisin sen karsinan! Mutta nyt minun täytyi valmistautua opettajan JA katatun kuulusteluun! Kuulin jo Samanthan äänen:
- Öhm... katatu, miksi Angel on täällä? Miisan pitäisi olla koulussa!
Siihen kuulin katatun vastaavan:
- Ei, Samantha, en todellakaan tiedä. Miisa saattaa lintsata.
Nielaisin ja painauduin karsinan seinää vasten aikuisten kävellessä ohitse. China tökkäisi minua. Samantha katsoi. Minä tunsin sen.
- Mitä China tökkii? Samantha kysyi uteliaana.
- Onko Miisa karsinassa? katatu huudahti ja juoksi karsinan luokse. Näin hänet ja hän näki minut. Nielaisin.

Nielaisin. Siirryin harjaamaan Chinan vasenta puolta, kun katatu ja Samantha katselivat minua arvioivasti. Katsoin takaisin. Kaikki tuijottivat. China ja vastapäätä oleva Nami ihmettelivät. Samantha ja katatu miettivät. Kaikki tuijottivat toisiaan hetken.

Sitten katatu sanoi, oikeastaan kysyi Samanthaa vilkaisten:
- Miisa, mikset ole koulussa perjantai aamuna? Ei joululoma kai vielä alkanut??
Nielaisin ja vastasin:
- Ei. Myöhästyin. Nukuin pommiin. Luulin, että on lauantai. Valjastin Angelin ja eksyin. Se johdatti minut tänne.
Katatu nyökkäsi. Samantha sanoi:
- Ilmoita vanhemmillesi olevasi täällä. Moneltako sinulta loppuisi koulu?
Vilkaisin kelloa ja kerroin totuuden:
- Vartin päästä.
Kello oli puoli kaksitoista.

Kello oli kaksitoista. Olin hoitanut Chinaa ja äitini tulisi hakemaan minut hetkenä minä hyvänsä. Hän olisi todella vihainen. Viimeistelin vielä Chinan kaviot. Tamma piti kaviotaan rauhallisesti ilmassa, kun sain viimein puhdistettua sen. Kaikki kaviot olivat nyt puhtaat! Tamma kiilteli!

Äitini auton tööttö kuului pihalta. Avasin Angelin karsinan. Sillä ei ollut varusteita. Se kumminkin totteli. Taputtelin sitä ja menin pihalle. Auton lasin läpi näin raivoa kipunoivat silmät. Hän oli todella vihainen. Kysyin, saisiko Angel tulla mukaan ja vastaus oli kielteinen. Melkein pillahdin itkuun ja vein sen takaisin talliin. Sydäntäni särki lukita karsina. Yleensä tamma sai olla vapaana.

kyyneleet alkoivat virrata äidin heitellessä syytöksiä ja haukkumisia niskaani. Katselin ulos kun auto liukui pienellä metsätiellä. Angel... toivottavasti saisin pitää sen!

LOPPU
(Otan mielelläni vastaan palautetta sekä negatiivisena että positiivisena!)

Vastaus:

300vr ja saat nyt sen seikkailija-merkin :)
Mielestäni kuvasit hyvin tapahtumia. Tarinoihin tuo kivasti vaihtelua juuri tunteiden kuvaaminen (tällä kertaa etenkin lopun surullisuus).
Ajoittaiset lyhyet lauseet voisi yhdistellä jotenkin, ettei niitä olisi peräkkäin paljoa (etenkin tämän pätkän kolmannessa kappaleessa).
Olisin ehkä kaivannut enemmän "hädän" kuvailua (useita aisteja mukaan), niin eksymisestä olisi tullut elävämpää. ;)
Kokonaisuutena oikein hyvä tarina! <3

Nimi: Miisa S.

16.12.2017 15:07
Öhm... moi katatu! Ihmettelen vain hiukan, mistä sain nuo lahjakortit? (heh heh)

Vastaus:

Joopa joo XD Älä tee ikinä mitään kiireessä, laitoin sulle jo vitostason palkinnon :''D Korjaan tilanteen, saat 100vr ylimääräistä töppäilystäni. :D

Nimi: Miisa S.

15.12.2017 23:32
Perjantai päiväni
Avasin silmäni. Makasin lattiallani peitto vieressäni. Räpyttelin silmiäni ja nousin pystyyn. Joka paikkaa kolotti. Outoa! En ollut IKINÄ ennen tippunut sängystä! Sitten muistin nähneeni unta lumipyrystä. Uneni olivat aina enneunia. Kurkistin punavihreiden verhojeni takaa ulos ja olin arvannut oikein. Siellä pyrytti oikein kunnolla. Vuosisadan myräkkä! Kiljahdin ilosta ja tekstasin Pörrille. Kysyin, voisimmeko me taluttaa hevosiamme maastossa. Emme voineet. Pörri oli sairastunut influenssaan. Petyin kovin ja vilkaisin itseäni. Minulla ei olut vaatteita. Pyöräytin silmiäni ja suuntasin alakertaan. Avasin joulukalenterini, jota äiti täytti. Pyöräytin silmiäni toistamiseen. Proteiinipatukka! Niin äidin tapaista. Olin toivonut keinonahkaa kepparivarusteisiin. Noh, ehdin vielä saada sitä. Vedin ylleni valkoisen paidan, jonka keskellä laukkasi kukallinen pegasos. Housut olivat ratsastushousut. Sukat olivat pörröiset, lämpimät, vaaleanpunaiset tallisukat. Niissä ei tulisi kylmä!

Avasin takkikaapin oven ja jäin miettimään. Ottaisiko kuuman talvitakin, parhaat päivänsä nähneen ratsastustakin vaiko upouuden kisatakin? Miettimisen jälkeen tyydyin vetämään päälleni normaalin pörröturkin. Puin sen päälleni ja huokaisin. Kuinka saatoinkaan unohtaa? Säilytin nykyään joitakin Angelin varusteita sisällä. Nyt täytyi ottaa suitset. Nappasin tallikassini ja ladoin sinne suitset, riimunnarun, riimun, harjoja ja kännykän. Siis oman kännykkäni...

Ulko-ovi aukesi kolahtaen. Koiranpentuni Heart säpsähti hereille. Se tuli pyörimään jalkoihini ja naurahdin sille. Astuin ovesta ulos kylmään pakkaseen. Vaistomaisesti värähdin. Katsoin eteni. Vaikken nähnyt mitään. Pyryssä oli toivotonta nähdä edes omaa kättään. Huokaisin. Koiranpentuni katsoi minua ihmeissään (Sen tietenkin näin, koska en ollut vielä edes kokonaan ulkona). Heart jäisi kotiin, tiesin sen. Se ei tykkää olla ulkona talvella (paitsi lumihangessa).

- Angeel! Huusin avatessani tallin. Toivoin tämän olevan minun tallini, sillä pyryssä ei nähnyt MITÄÄN ja seutu suorastaan kasvatti talleja. Helpotuin kun kuulin Rosalindan hirnahduksen. Kuulin jyrinää, kun lunta tippui katolta. Angel säpsähti ja varsat liikehtivät hermostuneina. Katsoin kelloa unisena. Se näytti viittä vaille yhdeksää. Hetkinen! Eihän tänään ollut lauantai... vaan perjantai! Koulu alkaa, hupsista! Nopeasti kaivoin Angelin suitset repustani. Minun pitäisi päästä kouluun!

(Ja tässä kohtaa voin mainita, etten oikeasti lähtisi sankassa lumipyryssä ratsastamaan kouluun!)
Minulla ei ollut kirjoja. Minua se ei haitannut. Talutin Angelin pihalle. En kyllä yhtään tiennyt minne mennä. Sanoin Angelille "kouluun" ja se höristi korviaan. Pomppasin sen selkään ja annoin sen valita suunnan. Tuuli puhalsi päin kasvojani, kun viiletin Angelilla halki tuulen ja tuiskun.

JATKUU

(Tää siis tulee olemaan päivä niin hoitotarinaksi muuttuu ;))

Nimi: Miisa S.

14.12.2017 17:23
Angel
- Noh, millainen se on? pörri huusi kentän laidalta. Olin koeratsastamassa tulevaa
Haflinger-tammaani, Angelia. Sillä ei ollut satulaa, koska se ei pitänyt satulasta. Se katseli kaihoisasti maastoja. Angelin askeleet olivat ihanat ja todella pehmeät. Ravi ei pomputtanut. Nostin kevyesti laukan. Olimme Moonlightin auratulla kentällä. Angelilla oli ihanaa ratsastaa! Ja pian Haflinger-tamma olisi jo minun! En malttanut odottaa, että kertoisin kotiväelle tamman upeista askelista! Hiljensin käyntiin ja pysäytin tamman. Se hörähti, eikä olisi tahtonut pysähtyä. Sillä oli nyt siis suitset, jotka äitini oli sille ostanut. Ne olivat Englantilaiset. Vedin hieman kovempaa ja tamma pysähtyi. Vaivuin omiin aatoksiini. Minkälainen olisi joulu? Entä syntymäpäiväni? Mitä vanhempani sanoisivat Angelia koskettaessaan? Mitä, miksi, milloin, miksi... kysymykset ja ajatukset täyttivät mieleni. Angel heilautti päätään ja hirnahti.
- Hyvä on, hyvä on, jatketaan! naurahdin tammalle pyytäen sen käyntiin.

- Pörri hei, avaisitko portin? pyysin. Kentän laidalla tähän asti katsellut Pörri nyökkäsi ja avasi portin. Angel käänsi päätään ja kiihdytti raviaan. Hiljensin sitä ja otin käyntiin. Käänsin sen kohti porttia. Ajattelin, että sen täytyisi oppia rauhalliseksi näissäkin tilanteissa.

Olimme ohittaneet portin vaivatta. Moonlightissa oli mahtavat maastot. Testaisin hevosta myös maastoillessa. Huomenna hyppäisin Angelilla pieniä ristikkoja ja jos ehtisin niin myös kokeilisin jotain pientä pohkeenväistöä ja taivutuksia laukannostoineen. Tähän asti Angel oli vaikuttanut minut todella, se oli hyvin herttainen. Pyysin Pörrin viereemme kävelemään ja hän tuli. Tammani hieman puuskutti ja annoin sen kävellä välillä pysähdellen. Olimme olleet kentällä tunnin ja menimme nyt varttitunniksi maastoon kävelemään. Angel nautti ja rentoutui maastossa. Silloin päätin ääneen:
- Tämä hevonen tulee olemaan minun hevoseni, kisahevoseni, Angel! Oikea Enkeli! huusin niin, että koko metsä raikui ja sekä minä, Pörri että Angel hätkähdimme. Aloimme Pörrin kanssa nauramaan ja Angel alkoi hörähtelemään hauskasti.

Nyt olimme tallin pihalla. Angel pysähtyi kuuliaisesti ja höristi korviaan tallista kuuluvalle rouskutukselle. Näin katatun tulevan tallista. Hän kysyi:
- Noh, Miisa? Aiotko ostaa tamman vai laitanko sen takaisin myyntiin?
En epäröinyt yhtään. Siispä vastasin heti empimättä:
- Et saa laittaa sitä myyntiin. Tämä hevonen on unelmani ja sen aion pitää!

Tätä ei olisi ehkä tarvinnut tehdä, mutta yhdistin tähän viestiin kaksi toisiinsa lujasti kiinnittynyttä tarinaa. Siksi laitoin myös tämän toisen samaan viestiin. Se ei siis vielä loppunut!

Angel ||
Menin tallille jo aamuvarhaisella, ennen kuin kukaan oli noussut (paitsi Samantha ja katatu) tai niin ainakin luulin... mutta mennessäni talliin Aurora seisoi erään hoitsuni karsinassa. Tamma- Aurora pelkäsi minua vieläkin. Se ei todellakaan ollut pitänyt siitä, kun olin lyönyt sitä (katso tarina Sankarihevonen Khasim).

Tamma hypähti kun katsoin synkkänä sen olevan Chinan karsinassa. Ei ollut yllätys, ettei Chinaa näkynyt missään: se oli häädetty pois. Auroralla oli varusteet, eli se oli häädetty juuri äsken. Ella oli varmaan mennyt juoruamaan minusta tai Pörristä erään entisen hoitajan kanssa.

Hetken mietinnän jälkeen myönsin suunnitelmani hyväksi ja avasin karsinan oven. Aurora melkein rynnisti päältäni, mutta estin sen tarttumalla kiinni ohjista. Minulla oli erilaisimmat vaatteeni, joten jos joku muu kuin Pörri näkisi minut, he eivät tunnistaisi. Tuskin edes Katatu tai Samantha tunnistaisi minua. Hyppäsin selkään jo tallissa ja Aurora nousi pystyyn.
- EI SAA! karjuin ja näpäytin tammaa raipallani kaulalle. Aurora oli poissa tolaltaan ja nelisti Chinan kavionjälkiä pitkin kauas metsätielle. Tarkoituksenikin oli tämä "upeimman kisahevosen" uuvuttaminen, koska en tahtonut Ellan rehentelevän. Lisäksi täytyisi etsiä China, joten minulla olisi hyvät mahdollisuudet vastustaa mahdollisia ongelmia.

- Chinaa! Huusin miljoonatta kertaa. En ollut löytänyt minkäänlaisia jälkiä tammasta sen katoamisen jälkeen. Tammaa ei näkynyt ja ilta alkoi jo hämärtyä, joten pettyneenä lähdin takaisin kotiin. Aurora ei nimittäin ollut ihan ihanteellinen maastoratsu...

Hämmästyin, kun China olikin karsinassaan. Se oli hyvin hikinen, luminen ja märkä. Tamma näytti olevan huonossa kunnossa ja sen jalat olivat kuumat. Taluttaessani Auroraa talliin näin "itkuisen" Ellan, joka selitti Auroran hävinneen. Katatu ja muu tallin väki, myös Pörri olivat paikalla. Samantha tirkisteli karsinoistaan. Sitten kuului väkijoukosta huuto äänellä, jonka tunnistin Tiinan ääneksi. Ja se huuto kuului näin:
- Tuolla Aurora on!
Kaikki ryntäsivät tamman luokse. Katatu käveli ensimmäisenä tiukka ilme kasvoillaan (pystyn kuvittelemaan XD!). Sitten hän miltei huusi:
- Mitä tämä tarkoittaa?? Ella saattaa alkaa hoitajaksi ja näin me otamme hänet vastaan!
Siinä vaiheessa päässäni jyrisi. Sitten kerroin kaiken katatulle:
- Tuoko? Hänellähän on oma talli! Hänen hevosensa voittaisi Grand Prix-kilpailun! Auroraa ei saa antaa kenellekään tai se vaurioituu! Maailman paras ratsukko, maistele pohjamutia! Älä pilkkaa Buria tai koniksi tuo muuttuu!
Katatu näytti hämmentyneeltä ja Ella vihaisen hämmentyneeltä. Hän ei kumminkaan myöntänyt mitään vaan otti huonokuntoisen tammansa ohjat ja juoksi metsään. Oikeastaan hän hyppäsi selkään ja pakotti Auroran raipalla nelistämään. Hevonen katosi hitaasti. Se ei jaksanut, mutta Ella pakotti sen neliä. Auroran hengitys kuului pitkälle ja se ei ollut miellyttävän kuuloista. Hengitys rahisi pahasti ja tuntui kuin Aurora kuolisi myrskyyn.

Silloin en epäröinyt yhtään. Syöksyin Angelin karsinalle ja ennen se oli lopettanut syömistä olin jo sen selässä. Ei varusteita. Ensimmäinen kerta näin. Tammani syöksyi lumipyryyn.

Tammani syöksyi lumipyryyn. Auroran saavuttaisimme hetkessä. Urhea Angel ei näyttänyt piittaavan lumipyrystä pätkän vertaa. Tämä oli sen mielestä hauskaa!
- Hyvä tyttö! taputin Angelin kaulaa ja horjahdin. Angel hidasti välittömästi, jotten tippuisi. Se hiljensi kumminkin rauhallisesti. Takerruin kiinni harjaan ja tammani kiihdytti jälleen. Kuulin äänen ojasta ja ratsunikin paikallisti toisen tamman välittömästi. Hyppäsin alas vauhdista ja menin parahiksi näkemään kuinka Ella löi hevostaan kunnolla. Hyökkäsin tytön kimppuun ja mitään ajattelematta sidoin hänet. Pyysin Auroraa nätisti nousemaan ja se alkoi nousta. Tosin vaivalloisesti.

- Mitäh? Kyllä, juuh, vastailin katatulle. Olin soittanut, sillä Aurora ei pystynyt kävelemään. Minua alkoi pelottaa, mutten vapauttanut Ellaa. Tyttö rimpuili ja mumisi jotakin. Aurora seisoi tien laidalla pelosta ja kylästä väristen. Uskollinen Angel oli ilman varusteita, mutta se ei tehnyt elettäkään. Sitten keksin idean ja sidoin Ellan Angelin selkään. Tämä ei voinut liikkua. Sitten otin Angelin ohjat ja katkaisin ne. Pujotin tamman riimun ja -narun sen päälle ja jätin suitset tielle. Ella oli kiukusta punainen. Tekstasin katatulle lähtevämme, mutten lähettänyt. Muistin Auroran, joka ontui pahasti. Olimme vaeltaneet noin puoli kilometriä ja pyysin tammaa liikkeelle. Se ei liikahtanut. Värähdin ja kokeilin uudestaan. Ei reaktiota! Tamma ei siis pystyisi. Taputin sitä. Se otti askeleen ja ontui pahasti. En voisi lähteä sen kanssa minnekään.

Olin odottanut tunnin kun eläinlääkäri viimeinkin saapui! Hän oli ystävällinen ja otti Auroran. Olin tietenkin päästänyt Ellan vapaaksi. Mutta olin uhannut, että jos hän kertoisi muusta kuin hevosensa lyömisestä niin ei kävisi hyvin. Olin tyytyväinen itseeni.

Tallilla taputin Angelia. Se oli urhoollisesti pelastanut ratsukon hengen. En ymmärrä, kuinka nopeasti se vain oli syöksynyt halki tuiskun ja puskenut läpikinosten. Se oli- ja tuli aina olemaan maailman urhein, vahvin, kiltein, kärsivällisin ja pörröisin tamma!


Tavoittelen nyt seuraavaa tasoa ja Seikkailija-merkkiä, joten kirjoitin tämän tänne :))

Vastaus:

300vr

Et aivan vielä saa Seikkailija-merkkiä, vielä pitää kirjoittaa yksi "seikkailullinen" tarina, niin sitten saat sen ;)

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:43
Kavionpuhdistus
Menin tallille jo kello kuudelta aamulla. Heräsin nimittäin niin aikaisin, että ehdin auttaa Samanthaa aamutallissa! Menisin tänään OIKEASTI lännenratsastusta Lusiferilla, koska nyt en oikein viimekerralla onnistunut... olin joskus kokeillut sitä Pörrin, Khasimin ja Bonnyn kanssa kun hoitsumme eivät vielä vaihtuneet. Khasim seisoi hiukan stepaten, kun varustin sitä. Suitsiessani se nosti päänsä taivaisiin ja Samantha kehotti, että odottaisin kunnes Khasim olisi valmis ja syönyt. Petyin ja tyydyin hieman harjaamaan sitä pölyharjalla. Lisäksi puhdistin kaikilta muilta hoitsuiltani paitsi Luciferiltä kaviot Khasimin kaviokoukulla. Naurahdin, kun China nosti jalkansa heti korkealle ja seuraavana oleva Nami ei kunnolla edes jaksanut nostaa sitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kun ulkona alkoi pyryttämään, oli minunkin mentävä kotiin. Suljin oven perässäni ja huikkasin heipat. Samantha vastasi, vaikka olin kyllä tarkoittanut sanani hevosille.

Vastaus:

35vr

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:31
Lyhyt Luciferin hoitosessio
Nami oli päässyt pois klinikalta ja oli jo aivan kunnossa. Tänään hoitaisin hieman Lusiferia ja kaikkia muitakin hoitsujani, paitsi tammoja tai Khasimia (troll!). Eli siis pelkästään Lusiferia. Mennessäni sen karsinaan annoin sille porkkanan ja se hörähti, koska piti herkuista. Tyhjensin keksejä Lusiferin kaukaloon ja aloitin harjaamaan sitä. Ensin kumminkin otin kaviot ja Lusifer nosti ne laiskasti ylös. Sitten otin suan ja otin enimmät kurat pois. Harjasin vielä pikaisesti pölyhärjalla ja selvitin vähän harjaa. Minä myös lyhensin Lusiferin harjaa, koska se oli päässyt venähtämään pitkäksi Lopuksi menin satulahuoneeseen ja rasvailin hiukan varusteitani. Sitten oli jo pakko lähteä kotiin, koska äitini oli soittanut ainakin miljoona kertaa puhelimeeni.

Vastaus:

25vr
Hyvä tarina, vaikka olikin näin lyhyt ;) Olisit voinut kertoa vielä vähän tarkemmin niin olisit saanut heti lisää pituutta. :)

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:23
Nami, varo!
Tänään en ollut varannut tallille paljon aikaa, koska minun täytyi siivota koko talo. En tiennyt
vieläkään, saisinko Angelin hevosekseni, toivoin myöntävää vastausta. Katatu ei ollut vieläkään päättänyt! China odotti kiltisti tarhaan pääsyä, mutta muut riehuivat! Naurahdin kaikille ja otin ensimmäiseksi Lusiferin riimun ja narun. Hampaat kolahtivat yhteen ja minä annoin porkkanan. Lusiferin riimu sujahti päähän ja ennen kuin ori tajusikaan, oli se jo tarhassa. Khasim ja China menivät myös ongelmitta, mutta Nami steppasi ja näykki. Se veti ja minua alkoi hermostuttamaan ja pelottamaan hevosen käytös. Oman käytökseni mukana se vain paheni ja lopulta ei Nami enää hillinnyt itseään vaan syöksyi sähköaitaa päin. Parahdin hevoselleni:
- Nami, varo! se kuitenkin oli myöhäistä. Nami oli jo törmännyt.
Se kaatui maahan.
- Äläs nyt, nousehan siitä! Ei teho edes ole kova, kehotin Namille. Mutta se vain makasi. Minua alkoi pelottamaan hevosen liikkumattomuus. Soitin katatulle.
- Voi ei! Sähköihin tuli joku vika ja ne ylikuumenivat! katatu huudahti jatkaen:
- Nami sai vaarallisen kovasti sähköä! Nosta se pystyyn, niin minä sammutan aidat!
- Katatu, odota! En saa sitä ylös, se ei nouse!
- Paha juttu! Soitan klinikalle, olitte siis tammatarhoilla? Hyvä on. Miisa, saat mennä kotiin jos tahdot. Tule illemalla takaisin! katatu pyysi. Tahdoin totella, joten lähdin vastahakoisesti pois ihanan makaavan hevosen luota.

Vastaus:

50vr

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:12
Sankarihevonen Khasim
Ja taas tallilla! Ystäväni pörri tervehti minua samaan aikaan kun minä häntä ja purskahdimme molemmat nauramaan. En ollut ottanut varsaani mukaan, koska tiesin Ellan odottavan meitä. Siellä hän jo olikin! Varautuneena kävelimme hänen ohitseen. Ella pysäytti:
- Etkö kehdannut ottaa koniasi mukaan? Se ei olisi soveltunut tälle tallille, se on niin ruma! Samaan aikaan tuli katatu tallista ja kuuli Ellan nälvimisen. Katatu tokaisi:
- Kuule Ella, vaikka vanhempasi ovatkin rikkaasta perheestä, ei sinun kuulu tulla tänne solvaamaan yhtä ainoista hevosenomistajista tallilla!
Katatu talutti ihanaa tammaa, Angelia tarhaan.
- Eikö Angelilla ollut hoitaja?
- Joo, mutta Ellu lopetti. Tamma meni myyntiin, katatu ilmoitti.
- MITÄ!! huusin niin kovaa, että metsä raikaa. Angel hypähti sivulle. Aloin heti ladella kysymyksiä, mutta katatu ei vastannut, vain jatkoi taluttamista. Kysyessäni saanko ostaa kertoi hän miettivänsä, ja siinä kohtaa menin talliin varustamaan Khasimia. Menisin hiukan lännenratsastusta, valitsin satulahuoneesta siis Lännensatulan ja valkoiset lännensuitset. Pakko sanoa, että Khasim oli kiltimpi kun China. Ori otti kiltisti kuolaimen, ei edes pullistellut satulavyössä!

Kun pyysin sitä maneesiin se seurasi kuuliaisesti korvat hörössä. Avasin maneesin oven ja näin Ellan Auroran kanssa. He käyttivät tallin maneesia salaa! Kaivoin taskustani kännykkää, mutta sitä ei löytynyt. Seuraavassa silmänräpäyksessä Ella oli jo nostanut Auroralla laukan ja he melkein litistivät meidät, koska laukkasivat metsään avonaisesta ovesta. Khasim hörähteli Auroralle ja tamma pysähtyi. Kaivelin raippaani taskusta, kun Aurora lähti Khasimia kohti ravissa. Auroran tehdessä äkkipysähdyksen oli Ella lentänyt selästä komeasti ja minua hiukan pelotti irti oleva hevonen. Auroraa vastaan lähti Khasim. Seuraavassa silmänräpäyksessä ne hamuilivat toisiaan. Tiesin vain yhden tavan, jota piti tehdä. Nappasin Khasimin ohjista ja löin Auroraa raipallani napakasti turvalle. Tamma oli herkkäluonteinen ja nousi pystyyn. Sen silmänvalkuaiset muljahtelivat ja se laukkasi metsään. Khasim olisi tahtonut seurata, mutta näpäytin sitä lavalle ja talutin sen maneesiin.

Sidoin Khasimin kiinni ja juoksin pihalle. Aurora oli tökkimässä Ellaa, mutta minut nähdessään se väläytti hampaitaan, muljautti silmiään ja laukkasi hyvin pitkälle metsätietä, varmaankin viisi minuuttia se laukkasi, kunnes lopulta katosi tien taakse. Nyt alkoi pyryttämään lunta ja arvelin, että Aurora eksyisi yksin. Hevosilla oli kyllä hyvä suuntavaisto. Khasim hirnui maneesissa surkeana. Kävin hakemassahevoseni ja nostin tajuttoman Ellan Khasimin selkään. Khasim säpsähti ja steppasi. Ella tipahti pääedellä ja lopulta tyydyin soittamaan katatulle. Pian näin hänen valjastaneen Angelin ja hän tuli ratsain. Maneesi oli ihan toisella laidalla Moonlightin aluetta ja kävellen olisi kestänyt kymmeniä minuutteja tässä pyryssä!

- No niin, mennään, pyysin Khasimia maneesiin. Se kumminkin jäi törröttämään tielle ja hirnui. Katatu hävisi jo mutkan taakse. Näin sen: Aurora oli tullut takaisin! Hevonen taivalsi tiellä tänne päin. Osasin varautua ja ponnistin Khasimin selkään onnistuneesti. Pian ori jo yrittikin lähteä Auroraa kohti, mutta siihen en suostunut. Khasim ei suostunut menemään maneesiin, joten lopulta otin raippani ja kohotin sen ilmaan. Khasimin silmät lasittuivat pelosta ja raipan osuessa lavoille se lähti nelistämään kuin hullu kohti maneesia.

Toisella puolella maneesia se teki äkkipysähdyksen ja minä lensin katsomoon. Tulin jaloilleni eikä sattunut, mutta Khasim viiletti jo etsimään neitoaan. Voi eih! Ajattelin ja soitin katatulle. Tämä sanoi tulevansa ihan pian.

Ja niin katatu tulikin. Angel ilmestyi pyryn keskeltä puuskuttaen. Katatu nosti minut selkään ja pian Khasim siintikin jo edessä. Mutta se oli yksin! Missä Aurora oli? Näin pienen varsan ojassa. Oma Lindani, mitä se tuolla teki? Se kai oli karannut ja eksynyt pyryyn. Se oli kaatunut ojaan... ressukka! Hyppäsin alas ja autoin varsan ojasta. Taputin Khasimia: se oli pelastanut Lindan hengen! Hyppäsin Khasimin selkään. Katatulla oli köyttä mukana ja sidoimme Rosalindan mukaan. Varsa oli ensin hämmentynyt ja sitten tyytynyt kohtaloonsa. Se alkoi seurata kiltisti, ei vastustellut yhtään.

- Vai sellaista sitten? Pörri äimisteli. Kerroin päivän tapahtumia uteliaalle talliväelle. Noh, Khasim ja Linda olivat taas omissa talleissaan! Hyvinpä päättyi tämäkin seikkailu!


Vastaus:

Hyvä tarina :D
120vr

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 16:14
Keskiaikaisratsastus ||

Pyysin Chinalta käyntiä. Hullusta päähänpistosta olin ohjannut sen hyvin lumiselle kentälle siistin maneesin sijaan. Noh, eivätpä ne ritaritkaan valittaneet vaan taistelivat, ajattelin päättäväisesti. Nostin ravin ja tuijotin Chinan korvien välistä suoraan eteenpäin. Oikeastaan tuijotin vain Chinan pääpanssaria. Minulla oli vaikeuksia pysyä satulassa, koska molemmissa käsissä oli ohjien lisäksi "ase".

Pian nostin laukan. Ja saman tien hiljensin raviin, sillä aloin huojua, enkä saanut Chinaa hallintaan laukassa. Laitoin miekan pois ja kokeilin pelkän kilven kanssa laukkaamista, joka onnistui hyvin. Kun kokeilin jälleen myös miekan kanssa, sujui jo paremmin.

Pienen harjoittelun jälkeen onnistuin jopa laukkaamaan kavaletteja. Mutta se oli melko rankkaa ja haarniskassa tuli kuuma, joten pian jo hyppäsin satulasta. Eräs meidän koulun Ella laukkasi metsätiellä. Hän oli koulun ilkein, mutta todella hyvä ratsastaja. Hänen äitinsä oli ratsastuksen opettaja. Ellan hevonen oli nimeltään Aurora. Se oli hänen tallinsa paras hevonen! Tai siis niin, HÄNEN tallinsa! Ella oli erittäin itserakas ja oli aina "varma voittaja".

Ella pysäytti Auroran.
- Mitenkäs on mennyt sen rimppakintun kanssa? Aloitatko sen koulutusta vai Kuoppaamista, Ella härnäsi. Hän puhui pahaa varsastani! Koska minulla ei ollut varaa ostaa "kunnon hevosta", Ella tuli usein Monlightiin nälvimään minua.

Burissa ei ollut mitään vikaa, mutta Ella kiusasi sitä! Se ei ollut oikein, ajattelin tallissa. Olin jo vienyt "keskiaikaisratsuni" talliin ja annoin sen pureskella rauhassa heiniään. Mietteissäni unohdin hoitaa Chinan ja oikeastaan kävelin heti kotiin. Siitä vanhempani eivät olleet mielissään!
LOPPU

Olisin ehkä voinut kuvailla ratsastusta enemmän, anteeksi.

Vastaus:

60vr
Eipä se mitään :D

Nimi: Miisa S.

10.12.2017 19:18
Keskiaikaisratsastus |
Katsahdin Namin tarhalle ja naurahdin. Se piehtaroi mustavalkoinen talliloimi selässään kuin hullu. Sille pystyi vain nauramaan. Olin juuri vienyt hevoset (muut hoitsuni paitsi Chinan) ulos MELKEIN ongelmitta. Lusifer nimittäin oli esittänyt säikkyä jokaisen taivaalta putoavan lumihiutaleen kohdalla. Voin sanoa, ettei se ollut miellyttävää, sillä ulkona pyrytti kuin... kuin vuosisadan myrsky olisi edessä! Se hyppi ja pomppi kokoajan. Nyt minä kumminkin suuntasin talliin.

- Hei China, minä tässä, kuiskasin haarniskani alta. Menisin tänään keskiaikaisratsastusta!

Jatkuu, koska aika loppui XD

Nimi: Miisa S.

09.12.2017 19:18
Arvasit väärin, täytyän 22. joulukuuta 10!

Vastaus:

Ohhoh, vaikutat tarinoiden perusteella kyllä vanhemmalta! :D

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com