Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 7.

Hoidokit: Khasim, ChinChin, Dragostea Din Tei, Colors of the Rainbow, Moonwalker ja Bulletmadness

Astutukset:
Bonny-Futur
Golden Rose-Homencorden Nico
ChinChin-Majestrike
Colors of the rainbow-Delaney
Khasim-Minnie Mouse
Moonwalker-Borgeous

 27.8.2017  syys,marras -17 26.11.2017  20.12.2017  10.1.2018  10.1.2018
 11.01.2018  12.1.2018  13.1.2018
 14.01.2018  14.01.2018  15.1.2018
 17.01.2018  18.1.2018  18.1.2018
 18.01.2018  18.1.2018  19.1.2018
 19.01.2018  19.1.2018  19.1.2018
21.1.2018

Varusteet:
Haarniska
Miekka
Keihäs
Kilpi
Kisapaita
Kisatakki
Sinimustat hanskat
Kenttäratsastuspukusetti
Yleisraippa
Moonlight-huppari sininen
Esteratsastajan pukusetti vaaleansininen

Khasim:
Pinteli turkoosi
Hivutussuoja turkoosi
talliloimi-lime
Yleissatula

Hackamore
Hoitosetti sininen
-Satulavyö joustolla
-Sininen korvahuppu
-Musta laukkasatula
-Sininen rintaremmi joustolla
Nylonriimu keltainen
Yksivärinen riimunnaru keltainen
Lännensuitset-valkoinen

Lännensatula
vaaleansinen lännenhuopa

juoksutussetti
vaaleanvihreä estehuopa
Pääpanssari
herkkukeksipaketti- omena
Khasim-otsapanta

Fleece loimi sinivalkoinen
Kaulanaru
Moonlight-loimi

Dragon:
Punainen nylonriimu
Punainen riimunnaru
Issikkasuitset valkoinen
Yleissatula valkoinen
Yleishuopa vaaleansininen
Otsapanta hevosen nimellä

Talliloimi mustavalkoinen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Herkkukeksipaketti omena
Kaulanaru
Näyttelyriimu Kultavalkoinen

China:
Hoitosetti oranssi
Nylonriimu oranssi
Riimunnaru oranssi
Englantilaiset suitset beige

Yleissatula tummanruskea
Hoitosetti oranssi
Yleishupa beige
China-otsapanta
Hivutussuojat keltaiset

Pintelit oranssit
Korvahuppu vaaleansininen (valkoiset reunat)
Joululoimi
Koristeellinen näyttelyriimu valkohopea
Näyttelytalutin vaaleansininen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Barokkisuitset valkoinen
Letityskuminauhapussi
Selvitysspray
Hevosshamppoo
Kav ioöljypurkki
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti porkkana
Kaulanaru
Länn ensuitset beige
Moonlight-loimi
Kangasohjat beiget

Koli:
Nylonriimu tummansininen

Riimunnaru tummansininen
Herkkukeksipaketti omena
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkusettipaketti porkkana
Tummansininen hoitosetti

Tummansininen yleishuopa
Tummanruskeat Englantilaiset suitset
Tummanruskea yleishuopa
Estesatula vaaleanruskea
Koli-otsapanta

Toppaloimi vaaleansininen
Herkkukeksipaketti minttu

Herkkukeksipaketti heinä
Kaulanaru

Moonwalker:
Hoitosetti vaaleansininen
Moonlight-huopa vaaleansininen
Jouluhuopa
Joulusuojat
Tonttulakki hevoselle
Joululoimi
Estehuopa
Kouluhuopa
Yleishuopa
Estesat ula
Yleissatula
Turvajalustin (2 kpl)
Satulavyö joustolla
Kumitutti vaaleansininen (2 kpl)
Kaulanaru
MoonWalker-otsapanta vaaleansininen
Moonlight-otsapanta vaaleansininen
Kumiset nahkaohjat vaaleansiniset
Sileät nahkaohjat vaaleansiniset
Kangasohjat vaaleansiniset
Hackamore
Turparemminttömät
Kankisuitset 
Westernsuitset
D-kuolain
Talliloimi vaalean- ja tummansininen (1 kpl)
Fleece-loimi
Hikiloimi
Toppaloimi Vaalean- ja tummansininen (1 kpl)
Ötökkäloimi vaaleansininen
Ötökkähuppu vaaleansininen
Nylonriimu Vaaleansininen
Nahkariimu Vaaleansininen
Naruriimu Vaaleansininen
Heijastinriimu Oranssi
Nahkainen näyttelyriimu Vaaleansininen
Näyttelyriimu Vaaleansini-hopea
Näyttelytalutin
Yksivärinen riimunnaru Vaaleansininen
Riimunnaru salmiakkikuviolla Musta-Vaaleansininen
Hyönteisspray
Letityskuminauhapussi vaaleansininen
Selvityss pray
Satulasaippua
Valjasrasva
Kavioöljy purkki
Hevosshampoo
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Omena
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Porkkana
Heijastava ratsastusloimi
Kaulakappale vaaleansininen
Jumbosieni Vaaleansininen
Ulkoloimi Vaaleansininen
Sadeloimi Vaaleansininen
Matkaratsastussuitset
Matkaratsastussatula
Takajalansuojat
Pintelit Vaaleansininen
Hivutussuojat Vaaleansininen
Pintelit Vaaleankeltainen
Pääpanssari
Hiihtoratsastusvaljaat vaaleansiniset
Pehmuste satulahuopaan vaaleansininen
Barokkisuitset vaaleansiniset

Korvahuppu vaaleansininen
Ravikärryt vaaleansininen

Valjakkovaljaat
Ravisuitset

Bulletmadness:
-Orikuolain
-Oranssi ketjunaru
-Oranssi nylonriimu
-Musta nahkariimu

Rahat: 4435vr, 8 lahjakorttia

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

12.01.2018 07:43
Ensimmäinen ratsastus MoonWalkerilla + Ratsuni saa kaverin
- Hyvä tyttö! taputin mustavalkean Irlannincobi tamman kaulaa. Se seisoi kiltisti paikoillaan minun istuessa selkään. Tunsin uuden ja hieman jämäkän satulan allani. En tänään menisi esteitä, luultavasti, koska en ollut kovin tottunut MoonWalkeriin ja tämä li ensimmäinen kertani sen selässä. Jos tämä kerta sujuisi hyvin, voisin kenties pikkuisen hellittää... mentäisiin ainakin puomeja. LUULTAVASTI minä EHKÄ SAATTAISIN mennä jo tänään sellaisia PIENIÄ esteitä... juu. Pyysin tammaa kävelemään unohtaen haaveeni loistavasta kisaratsustani (hoito muodossa). MoonWalker lähti kävelemään valppaasti pitkin kaviouraa. Se oli uusi tallilla, joten se katseli ympärilleen. Se katseli myös minua, mutta erilailla kuin muualle. Se katsoi hyväksyvästi, ystävällisesti ja luottavaisesti. Kurkotin rapsuttamaan MoonWalkerin korvaa ja ylsinkin tamman kääntäessä kiltisti päätään.

Kävelimme ehkä viisi kierrosta, mutta keskityin kokoajan. Kaksi viidestä menimme lyhyillä ohjilla erilaisia ratoja, voltteja, pidätyksiä ja muutaman raviaskeleen. Nyt nostimme ravin ja teimme samoja asioita. Niihin kuuluivat myös vähäsen tiukemmatkin kulmat, joita ennen MoonWalker yleesä otti pari laukka-askelta tasapainottaakseen itseään. Tamma totteli kuin unelma ja sen laukka oli ihanan tasaista. Rapsutin MoonWalkeria moneen kertaan ja tunsin, kuinka tamma nautti ratsastuksestani. Sillä oli energiaa, muttei liikaa. Juuri sopivasti, katsos.

MoonWalker otti kuudennen laukka-askeleensa pitkällä sivulla, kunnes hiljensin sitä käyntiin ja sitten pysähdykseen, maneesin ovi aukeni. Jupun pää kurkisti sisälle.
- Ai, te olette täällä, taidan mennä ulkokentälle, tyttö mutisi. Oli kiva nähdä hänet pitkästä aikaa tallilla!
- Ei, tule vaan sisälle, ei me purra! naurahdin. Juppu hymyili:
- Okei!
Hän talutti mustan Friisiläisen maneesiin. Muistelin mikä sen nimi oli ja kysyin:
- Onko tuo Bardi? Juppu katsahti minuun ja hymyili.
- On se, mitä tiesit? Juppu kysyi leikkimielisesti ja rapsutti tulevan ratsunsa kaulaa.
- Kunhan vaan arvasin. Onhan MoonWalker söpö? kysyintakaisin.
- Oi, on se! Mutta nyt menen selkään, HII-OP! Juppu ponnisti Friisiläisen selkään. Tamma otti muutaman askeleen pois MoonWalkerista ja katseli sitä pelokkaana. Juppu teki mitä pitikin ja kysyin:
- Voiko MoonWalker tulla tutustumaan?
- Katsotaan. Se on nimittäin Bardin päätös, Juppu ilmoitti. Nyökkäsin ja ohjasin tammaa hitaassa käynnissä kohti Bardia. Jokaisella askeleella hevonen valmistautui pakoon enemmän. Pysäytin metrin päähän ja tamman möllöttivät toisiaan. Ratsuni ojensi kaulaansa ja Bardi käänsi pään pois. Juppu nyki hitaasti ohjasta ja lopulta tammat koskettivat toisiaan. Bardi hypähti taaksepäin ja huomasi, että pelästyi turhaan. Se asteli tyynenä MoonWalkerin luo ja hirnui pitkään. MoonWalker yhtyi konserttiin ja kappas vain, tammoista oli tullut ystäviä!
LOPPU
Millon seuraava merkki? Ja niin, monta tarinaa vaadit Lännenratsastaja-merkkiin??

Vastaus:

160vr
Eiköhän Tallikaveri-merkki nyt ole sinun, olet ollut sopivasti tekemisissä tallilaisten kanssa. :) 2-4.

Nimi: Miisa S.

11.01.2018 20:35
MoonWalker - Unelmani on sittenkin maailmassa!

- Hei tyttö, kuiskasin. Tuijotin maailman söpöintä Cobitammaa laitumelta. En lähestynyt uhkaavasti vaan odotin MoonWalkerin lupaa lähestyä/että tamma tulisi itse tapaamaan uutta hoitajaansa, minua. Tammalla ei ollut loimea päällä, koska sillä ei ollut tallinpuolesta varusteita ja siksi juuri olin ostellut sille hyvin paljon varusteita. MoonWalker hirnahti ja otti askeleen. En liikkunut, vain tuijotin sitä yhä. Askel, toinen, kolmas ja tamma lähti ravaamaan kohti. Se kierteli ympärilläni, nuuhki ja tarkasteli, kuunteli ja jatkoi askeliaan. Hevonen siis päättäisi nyt, pitäisikö minusta vai ei. Odotin rentona sen mielipidettä.

Loputtoman pitkän ajan jälkeen tamma hidasti, hirnui pitkään ja kovaa ja ravasi luokseni. Se tökkäisi minua turvallaan ja hymyilin onnesta. Rapsutin tammaa kaulalta ja se puhalsi sieraimistaan lämmintä ilma kädelleni. Taputin MoonWalkeria ja vedin sen vaaleansinisen nylonriimun tamman korvien yli päähän. MoonWalker seisoi kiltisti paikoillaan. Napsautin tamman vaaleansinisen riimunnarun kiinni riimuun ja pyysin käyntiä kohti tallia. Hevonen seurasi minua kiltisti hörähdellen. Välillemme oli heti muodostunut kestävä ja luja yhteys! Ei ollut ihme, että tammaan kiintyi, se oli vastustamaton! Ja nytkin MoonWalker oli niin kiltti kuin vain hevonen voi olla, se asteli tarkalleen vieressäni tismalleen samaa vauhtia kuin minä, pää hyväksyvästi alhaalla ja riittävän lähellä esimerkiksi rapsutuksille...

Avasin tallin oven ja huomasin erään hoitajan katseen. Se oli Kikka Lahti.
- Vau, Kikka henkäisi MoonWalkerin astuessa talliin.
- Niin, eikös olekin söpö!? kysyin ja rapsutin tammaa yhä uudestaan. Kikka Lahti jäi ihmeissään paikoilleen ja seurasi katseellaan kulkuamme. MoonWalker oli vastustamaton! Ja mikä parasta, se oli MINUN hoitohevoseni!

Nyt kun tuli tää into niin kirjoitin "lyhyen" tarinan MoonWalkerista. Äiti kutsui syömään niin piti lopettaa sillee etten harjaa/hoida tammaa tänään mutta vainhan hoitaa sen ilman, että kirjoitan tarinaa ;)

Kiitos vielä kerran kun saan hoitaa tammaa!

Vastaus:

110vr

Nimi: Miisa S.

11.01.2018 20:21
Khasimilla länkkää

- Terve poju! huudahdukseni kaikui tallikäytävällä minun astellessa sisään tervehtimään pirteää oria. Khasim hörähti ja astui karsinassa askeleen eteenpäin. Sen pää ilmestyi näkyviin tallikäytävälle minun kävellessä rivakasti orin luokse. Tervehdin ja avasin kasinan. Orin pää tunki syliini ja se hörähti keksipakettia kohti.
- Kohta, malta hiukan! naurahdin ja heitin ohjat kaulalle. Khasim hörähti tuntiessaan varusteen ja se otti askeleen eteenpäin, pois karsinasta.
- Pruut, soo soo! pyysin hevosta pakittamaan. Vastahakoisesti se meni kokonaan takaisin karsinaan. Puin sen lännensuitset kokonaan ja heitin lännensatulan kaulalle. Liu'utin sitä pitkin selkää oikealle kohdalle. Khasim mulkaisi minua, kun kiristin satulavyötä. Työnsin sen pään pois ja sain urakkani onnistumaan. Avasin karsinan ja Khasim ryntäsi ulos. Voihkaisin ja pysyttelin perässä sen tahdissa.

Ori suorastaan pursusi energiaa. Se oli kuin ADHD, se ei kuunnellut minua ja tutki aina jotakin. Kerran minua nauratti Khasimin puuhailut. Se nimittäin oli löytänyt erään puun oksalta roikkumasta jääpuikkoja ja niitä oli tietysti pakko maistaa! Näytti niin huvittavalta, kun Khasim yritti kaluta isoa puikkoa oksalta ja kurkotteli siihen kunnolla. Lopulta päästiin jatkamaan matkaa.

Avasin maneesin liukuoven, joka aukeni naristen. Viheltelin, ettei hevonen säikähtäisi hurinaa. Talutin pää alhaalla seuraavan Khasimin maneesiin, jossa sidoin orin kiinni ja aloin laittamaan tynnyreitä sekä pujottelu-keppejä paikoilleen. Mentäisiin vähän lännenratsastusta!

- Mennäänkö me? kysyin orilta ja pyysin sitä eteenpäin uraa pitkin. Khasim hirnui lujaa ja katseli rataamme uteliaana. Ori vaikutti tietämättömältä nyt, vaikka kyllä se nämä hommat osasi/osaisi! Minä tiesin sen. Ulkona jymisi tuuli, onneksi emme olleet nyt ulkokentällä palelemassa! Kiersimme uraa pitkin pari kolme kierrosta käynnissä, sitten nopeutimme vauhtia raviin ja teimme paljon erilaisia siirtymisiä. Oli otettava kunnon lämmittely, jotta Khasim olisi taipuvainen kepeillä ja pystyisi tekemään muunkin suunnitellun, kuten erittäin nopeat lännenratsastukseen kuuluvat käännökset ja vaikean liukupysähdyksen. Tai siinäpä ne kaikki tekemiset sitten olivatkin, hupsista...

Lämmittelimme noin kaksikymmentä minuuttia, kunnes lähdimme radalle. Ensin vain menimme sen ohi muutaman kerran eri askellajeissa, sitten aloimme tehdä jotakin yksittäisiä kohtia kuten pujottelua. Pujottelu sujui useimmiten ihan hyvin, mutta joskus myös melko kehnosti. Khasim ei meinannut ymmärtää mistä sen piti mennä ja mistä se EI SAANUT mennä...

Sitten siirryimme toiseen yksitäiseen kohtaan, nimittäin tynnyreille. Ensin teimme isoa kuviota ravissa ja laukassa, kuvion pienentyessä askeleet yhä nopeutuivat. Tästä minä nautin, ja siltä myös hevoseni tuntui!

Liukupysähdyksessä meinasin ensimmäisellä kerralla tipahtaa, mutta Khasimin syy se ei ollut, en vain ollut varautunut niin hyvin. Toisella ja kolmannella yhä kehityin, neljännellä en edes horjahtanut. Tämä kohta sujui siis yhtä loistavasti kuin ne muutkin kohdat.

Viimeinen vaihe: Rata! Nyt olisi yhdistettävä minun ja Khasimin harjoittelun tulos ja katsottava miten onnistuisimme. Rata sujui hyvin, yllättävän. Khasim suoritti jopa pujottelun kiitettävästi!


Aikoisin harjoitella joka torstai rataa, kunnes olisimme guruja, kisakenttien kauhuja ja loistavien ratsastajien pahimpia painajaisia! Tokihan ratakin sujui nyt hyvin, mutta tahdoin sen menevän loistavasti, ilman minkäänlaisia mutkia! Harjoittelimme Khasimin kanssa rataa vielä pari kertaa.

Kun lopetimme viimeisellä kerralla liukupysähdykseen katsomon edessä, haaveilin meidän olevan isossa kilpailussa.
- Loistava suoritus! kuuluttaja kuulutti. Yleisö hurrasi. Khasim nousi pystyyn.
- JIIHAA! minä kiljuin upean orin selästä.

MP? Montako tarinaa Lännenratsastaja-merkkiin?

Vastaus:

260vr
Suunnilleen 2-4.
Sivut lagivat näin aamusta ihan hirveästi, niin en voinut tarkistaa, oletko aikaisemmin tehnyt tarinoita lännenratsastuksesta?

Nimi: Miisa S.

11.01.2018 20:03
Saako Dragonia kutsua Dragoksi? Saako Khasim hypätä edes joitakin pieniä esteitä??

Vastaus:

Kyllä. :D Voi sillä satunnaisesti hypätä jotain pieniä.

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 21:14
Ilman satulaa Kolilla (2. LH-tarina)

Ori oli oppinut luottamaan -No, suhteellisen hyvin... pystyisin varmaankin menemään sillä tänään ilman satulaa? No jaa, niin kumminkin olin päättänyt ja sen myös aioin toteuttaa! Hyväilin orin päätä sen karsinan ulkopuolella. Hevosella oli jo tarvittavat varusteet, eli suitset ja loimi. En nimittäin tahtonut sen palelevan jos maneesi olisi vaikka varattu...

Niin ei kumminkaan ollut. Maneesi oli ihan tyhjä liu'uttaessani liukuoven sivuun. Sytytin valot, jotka alkoivat hiljalleen lämpenemään. Raahasin muutaman puomin kentälle ja otin nurkasta jakkaran, josta nousisin hoitsuni selkään. Koli seurasi minua kiltisti laittaessani paikkoja valmiiksi. Ori vaikutti lauhkealta kuin leppoinen lammas, se ei ikinä tekisi mitään pahaa, ainakaan tarkoituksella. Kolilla oli toppaloimi, joten riisuin sen ennen selkään nousua. Talutin Kolin jakkaran viereen ja kapusin kyytiin.

Kesti hetken löytää tasapaino pienen orin selästä. Koli otti muutaman sivuaskeleen kun tunsi painoa selässään, mutta puhuin sille hiljaa ja rauhallisesti ja pyysin hiljalleen käyntiä. Pikkuhiljaa ori alkoi rentoutumaan. Hytkyin selässä kuin eloton nukke, heilahtelin puolelta toiselle käynnin tahdissa. Aina välillä kumarruin rapsuttamaan tai halaamaan Kolia, ori oli ihana! Ori painoi päätään yhä alemmas ja sen askellus muuttui yhä hitaammaksi.

Kävelimme pitkän aikaa, kunnes otin ohjat ja nostin hitaasti ravin. Se sujui hyvin, kenties paremmin kuin odotinkaan! Koli ravasi siististi uralla ja näytti hyvin rohkealta. Kunnon käynti oli kannattanut, ori luotti! Se todella luotti! Teki mieleni kiljua riemusta, mutten voinut tai Koli saattaisi säikähtää...

Mutta loppupuolella asiat eivät enää menneetkään niin hyvin... katolta putosi lunta ja sekunnin kuluttua putosin minäkin, nimittäin Koli oli säikähtänyt. Voihkaisin seuratessani sen pelokasta laukkaa. Ori näytti menevän seinästä läpi, se oli hyvin peloissaan ja sen kaikki lauma-aistit olivat täysillä.

Pikkuhiljaa ori kumminkin alkoi rauhoittua, mutta minun oli silti vaikea päästä sen selkään. Ori oli pelästynyt ja se kammosi nyt kaikkea. Muttei onneksi kaikkia! Rapsutin Kolia kaulalta ja rauhoittelin oria hitaalla äänellä. Se alkoi vähitellen rauhoittua, niin, että pääsimme ylittämään puomeja kuten olin suunnitellutkin.

- Hyvä poika, taputin karsinassa olevaa ponia. Koli oli käyttäytynyt miltei moitteettomasti ja tänään kiinnyin oriin hyvin paljon! Ennen se oli ollut vain hevonen, nyt se oli maailman söpöin poniori! (Ei pahalla Dragon XD!)

Lop-pu!

MP? Milloin saan uuden merkin??

Vastaus:

160vr
Tässä oli kivan tarkkaa kerrontaa. :)

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 20:55
Luontaista hevosmiestaitoa 1 (Dragonilla) (EI osa 1 vaan 1. tarina, teen 2. kun kerkeän!)
- Moi Poju, sanoin "halveksivasti" hoitoponilleni. Dragonin pieni turpa nousi lattiasta ponin huomatessa minut. Poni näes etsi viimeisiäkin heinänkorsia.
- Mää en hoida sua vielä, mut sit varaudu! käskin Dragonia. Poni heitti päätään. Otin se kaulanarun.

- Mennään poju, heilautin päätäni ihmettelevälle hevoselle. Dragon tuntui kysyvän: "Pitääkö liikkua vai ei? Menemmekö kentälle, maneesiin, tarhaan vai laitumelle? Koska syödään?"
Naurahdin aatokselle. Poni ihmetteli kaulanaruaan. Sillä ei ollut satulaa tai suitsia, mutta toivoin ponilta kiitettävää käytöstä. Pian se jo seurasikin minua kiltisti pitkin pientä, maneesille johtavaa polkua. Yllättävän hienosti, oikeastaan. Sain olla ylpeä ponista!

Nousin ratsaille yhdellä pompulla, niin pieni tämä Huzulponi oli! Ori ihmetteli miksi olin äkkiä sen selässä, eikä se liikahtanut pohkeistani mihinkään. Huokaisin ja silitin ponia, jonka korvat liikkuivat minun rauhoitellessa sitä:
- Ei hätää, olen hoitajasi. Kokeilisimme Luonnollista Hevosmiestaitoa, jos vain pystyisit! OK? Poni hörähti minulle ja lähti kävelemään. Halasin Dragonia.

Olimme menneet nyt kolmetoista kierrosta käynnissä tehden pysähdyksiä ja pieniä peruutuksia, hiljentämisiä ja vauhdin lisäämisiä, voltteja ja erilaisia ratoja, hiukan raviakin. Nyt nostin ravin ja poni alkoi ravaamaan. Pompin selässä, mutta pysyin kyydissä. Alku tosin oli hieman vaikea.

Viisi kierrosta ravissa, teimme samoja juttuja kuin käynnissä. Meiltä alkoi luonnistua tämä LH. Se oli yllättävän hauskaa, varsinkin kun poni totteli! Tai no, melkein...

Pyysin Dragonia hiljentämään käyntiin ja se pysähtyi. Pyysin sitä lähtemään raviin ja ori ponnisti laukkaan. Parahdin, mutta mukauduin laukkaan nopeasti enkä pian enää tahtonut hidastaa. Miksi olisi tarvinnut? Aivan! Joten annoin sen laukata, se oli hauskaa. Tätä en ollut ennen kokenutkaan... Dragon oli keksinyt vallan miellyttävän tempun!


Tässä siis alan nyt tavoittelemaan Natural Horsemanship-merkkiä, montako tarinaa pitää vielä kirjoittaa ja mitä pitää niissä tehdä?*)

Vastaus:

150vr

Riippuen tarinoiden sisällöstä ja pituudesta vaadin merkkiin noin 3-6 tarinaa. Sen, mitä teet saat päättää itse, voit vaikka etsiä netistä inspiraatiota, että mitä voisit tehdä. :) Parellia ainakin suosittelisin.

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 19:41
Chinan kisavalmistelu (osa 3)

Tamma seisoi nyt kiltisti, kiinnitettynä pesupaikalla. Kastelin sen selkää lämpimällä vedellä ja tamma seisoi rennosti paikoillaan, ilman minkäänlaista liikettä. Se hörähteli hiljaa silloin tällöin ja oli muutenkin hyvin rento. Minä nautin Chinan näkemisestä niin rentona! Tamma nautti pesusta enemmän kuin olisi arvannut...
- Lämmin vesi loppuu pian Miisa! Yritä olla nopeampi, Katatu valitti.
- No joo joo, huikkasin ja lisäsin lämpöä. Suljin hanan hetkeksi ja menin hieromaan shampoota hevoseen ja sen harjaan. Ihan päähän en shampoota laittanut, mutta Chinan karvapeite alkoi kuplia kivasti. Tuijotin tammaa, joka oli enemmän shampoossa kuin kukaan muu! Naurahdin ja laitoin hanan taas päälle.

- NYT SAA LUVAN LOPPUA! Katatu karjui kolmannen kerran minun viimeistellessä pesuani.
- Joo joo, lopetan tähän! huikkasin ja suljin hanan. Laitoin Chinalle vastaharjatun talliloimen ja vein tamman karsinaansa. Kello olikin jo paljon ja minun piti mennä.
- Hei sitten, kaunokainen, kuiskasin ja muiskautin Chinalle pusun. Sitten kiirehdin kotiin.
LOPPU!

Vastaus:

200vr :)
Saat tunnollinen hoitaja-merkin!

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 19:34
Chinan hoitopäivä (osa 2!)

Ratsastuksen jälkeen olin hyvin onnellinen. China oli käyttäytynyt siististi eikä Nalakaan ollut ärsyttänyt! Tyttö oli mennyt Arashin kanssa vaikka mitä, Piruetteja ja kaikkea hienoa, joista minulla tai ratsullani ei ollut aavistustakaan! Heh heh... nyt olin siis varustehuoneessa putsaamassa Chinan varusteita. Silaus satulasaippuaa ja valjasrasvaa ja yleissatula oli kuin kaupasta ostettu! Rakastin hätäilyä, mutta toisaalta tämä oli mukavaa vaihtelua, kerrankin tein jotakin KUNNOLLA... mutta siis juu, tämä oli viimeinen varuste ja nyt siirryin hevoseen. China luultavasti tykkäisi tästä! Otin käteeni kuminauhapussin, hevosshampoon ja selvityssprayn. Kavio öljyn hakisin myöhemmin. Aloittaisin siis hevosen pesemisestä. Nappasin mukaani vielä Chinan juuri putsaamani riimun ja riimunnarun, jota olin vähän pyyhkäissyt. Lähdin kävelemään kohti Chinan karsinaa. Minulla ei ollut mikään kiire!

Jatkuu!

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 19:27
Maastotunti Chinalla
Tänään oli maastotunti. Menisin Kolilla, joka nyt jo melko hyvin luotti minuun. Mutta ei vielä mitenkään erottamattomasti. No, kumminkin maastotunti olisi hyvää treenaamista kisoja varten.
Muistelin Kolin vaaleanruskeaa estesatulaa. Saisi kelvata, ellen... voisinkohan mennä ilman satulaa? Mutta kannattaisiko silloin mennä maastoon? No OK sitten, menisin Chinalla ja ottaisin sen tummanruskean yleissatulan. Tamma oli niin ihana! Mutta silti mietin iltaisin, vaihtaisinko sen Brillaan, joka tunkeutui sydämeeni melko voimakkaasti tälläkin hetkellä. No, ainakin kurssin ja kisojen yli säästäisin Chinan. Tamma oli toisaalta opettanut minulle niin paljon, etten ehkä raaskisi... no jaa, nyt Moonlightin laitumet alkoivat näkyä kauniin talvisina. Hidastin Angelia hieman nähdessäni Kolin tarhan, jonne laskisin tammani maastotunnin ajaksi. Ori kiersi hitaasti ympyrää enkä ollut varma, oliko se hyvä merkki. Niin ja Angelilla muuten ei taaskaan ollut varusteita, joten pystyisin ottamaan tästä Kolin ja laskemaan Angelin tarhaan samalla. Niin päätin tehdäkin!

- No Angel, menehän nyt! En aio ottaa sinua mukaan, naurahdin portin luona pörräävälle tammalle. Angel oli kai ihastunut Koliin, sillä se yritti päästä orin mukaan. Nauroin tammalle, joka yritti kuumeisesti etsiä ulospääsyä. Sitten lähdin Kolin kanssa kävelemään tallille. Ori ei nimittäin välittänyt tammasta, kenties muutaman kerran sitä mulkaisi.

Koli meni kiltisti karsinaan, jonka jälkeen menin etsimään Chinaa ja sen varusteita. Löysinkin molemmat suhteellisen pian ja menin hyväilemään tammaa. Vilkaisin kelloani. Voi ei! Enää puoli tuntia tunnin alkuun ja Chinalla ei ollut edes satulaa! Harjaisin sen paremmin tunnin jälkeen, tai en, koska sen teen huomenna. Nyt otin tamman suitset karsinan koukusta oven edestä ja puin ne hätäisesti. China näytti epäröivän ja miettivän, miksi juoksentelin ympäriinsä ja toimin hätäisesti.
- En nyt ehdi selittää tarkasti, tyttöseni, mutta menemme tunnille, puuskutin nostaessani satulan selkään. China liikahti turhautuneensa sivulle kiristäessäni vyötä. Kerran se näykkäisikin. Muttei kovaa, onneksi! Satula saatiin selkään ja suitset päähän. Talutin tamman tallikäytävälle ja pyysin sitä ravaamaan kentälle, josta tunti alkaisi. Ensimmäinen kertani, muttei KAI/TOIVOTTAVASTI viimeinen!

Katsahdin kentälle. Siellä oli muutama tuttu ja muutama oudon näköinen naama. Tutuiksi tunnistin Maisan, Aleksandran, Nalan, Ennan ja Jolandan. Vilkutin heille ja he tervehtivät takaisin. Kaikki selvästi odottivat Katatua (TAI Samanthaa, kumpi sen maastotunnin pitäisikään) eikä kukaan ollut vielä ratsailla. Paitsi kaksi saman näköistä outoa ja uutta henkilöä, joita en ollut ennen nähnyt. He kumminkin taisivat olla vain hoitajia, joita en ollut vielä tavannut, sillä heillä oli Moonlightin hevoset.

- Mennäänkö? Katatu kysyi. Olimme sitten jokainen sanoneet oman nimemme, joten nuo minulle vieraat olivatkin vain Samira ja Tyyne. China lähti kävelemään jonon perässä kohti lyhyttä maastoa. Oli niin kylmä, ettei tunti kestäisi kauaa, alle tunnin.

- Mennäänkö ravia? Katatu pyysi vartin kävelemisen jälkeen. Katselin ihmeissäni puita, joista roikkui jäätä ja tippui lunta. Metsä oli kuin suoraan sadusta! Fantastinen, upea, mahdoton! Unohdin antaa ravipohkeet ja muut menivät jo, kun minä vain ihastelin metsän kauneutta.

Lopulta tajusin mokani ja jouduin laukkaamaan jo kauas ehtineet toverini kiinne. Emme silti eksyneet, hehe...

Vastaus:

150vr

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 19:26
Chinan kisavalmistelu
Tänään hoitaisin Chinan kunnolla. Pesisin ja rasvaisin tamman varusteet ja tekisin Chinan kiiltäväksi! Huomenna tekisin saman Khasimilla, ylihuomenna Kolille ja vasta kisapäivän aamuna Dragon saisi kiiltävän karvapeitteen, ettei se vain likaisi itseään! No, nyt olin matkalla tallille Mokin kyydissä, sillä nykyään liikuin melkein kaikkialle ratsain liikutuksen vuoksi.

Laitumet olivat kauniita ja ne loivat sopivan tunnelman Moonlightin ympäristöön. Piste I:n päällä oli laiduntavat hevoset, jotka kisailivat, joivat ja osa näytti nukkuvan. Henkäisin, koska en aiemmin ollut ollut näin aikaiseen tallilla. Aamutalli ei ollut enää käynnissä, mutta varhaisimmat hoitajat taluttelivat hoitsujaan, katselivat niillä tai no, osa oli jo ratsailla. Esimerkiksi Nala lämmitteli jo Arashia kentällä. Ori puhkui intoa ja Nala näytti hieman turhaantuneelta.
- Moi Nala! huudahdin minua hivenen vanhemmalle tytölle.
- Moi Miisa! Tuletko mukaan? Nala kysyi. Pudistin päätäni:
- Valitettavasti en pääse. Vietän koko päivän hoitsujeni kanssa!
Nala näytti hieman pettyneeltä. Lopulta hän sanoi hieman vinosti:
- Jos kokopäivän vain hoidat niitä, ne kyllästyvät sinuun pian! Usko minua, tule vaan, en pure eikä KAI Arashikaan!
- Huoh, tulen pian, huokaisin. Nala oli voittanut... jälleen! Juoksin talliin varustamaan Chinaa. Tamma olisi keskipiste, kunnes päivä vaihtuisi. Siksi se piti hoitaa kunnolla! Mutta vasta ratsastuksen jälkeen, koska se likaantuisi uudelleen...
- Mikä kestää? kuulin ulkoa Nalan huudon.
- Tullaan tullaan! huusin takaisin ja kiristin satulavyön. Huoh, että Nala osasikin joskus olla ärsyttävä!

Jatkuu!

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 15:22
Hevosaiheiset kesähaaveeni
Tällainen on tulevan kesän päivistä miltei jokainen:
Aamulla herään aikaisin, myöskin valvon myöhään siis.
Heti menen tallille, äiti huutaa "Syö ees, pliis!"
Otan harjan hoidan kaikki, sitten menen ratsastamaan.
On ratsastaminen kivempaa tai ainakin hauskempaa kaverin kaa.
Ja mennään uittamaan hevosia, pollet räiskii kunnolla!
Ja sitten mennään takaisin, olen elämäni kunnossa!
On kenties joskus ratsastus ja joskus on myös kisat.
Ja toivon mukaan aina ne on molemmat aika kivat.
Ja sitten hoidan harjaan pesen hoitsuin nuo,
Koli hieman temppuilee ja Dragon myöskin tuo.
Vaan en mä siitä välitä, siis vien ne laitumelle!
Ilman lointa tietenkin, on täällä kova helle!
Ja sitten kenties kotiin meen ja hoidan omat hevosein myös.
Ja liikutuksen jälkeen aamuin ruokailun mä EHKÄ vasta syön...
On mulla onnellisia nyt kaikki päivät nää,
kun onhan mulla ystäviä, ei Pörri laskuista jää!
Ja hevosein sekä hoitsuni ne laukkaa, mutustaa vihreää!
Hei hei vaan nyt on kaikki vehreää!

XD mikä runo!

Vastaus:

Kivan pirteä runo :D
60vr

Nimi: Miisa S.

10.01.2018 14:58
Supi sai hoitajan- Koli tarhaan!
- Moi! huikkasin uusimmalle hoitajalle, Annulenalle.
- Moi, tyttö vastasi hiljempaa. Juoksin hänet kiinni kysyen:
- No, miltäs Moonlight tuntuu? Annulena pyöräytti silmiään vastaten:
- Olet liian utelias, Miisa S.! Saavuinhan vasta tänään, en osaa vielä sanoa!
Annulena jatkoi kävelyään ja nappasi Supin riimunnarun sen karsinan koukusta. Minä päätin viedä Kolin tarhaan, jossa oli vain yksi kiltti hevonen, jotta ori ei joutuisi pomotetuksi. Kolin karsina oli Supista seuraava, joten nappasin sen tummansinisen nylonriimun ja tummansinisen riimunnarun Annulenan jatkaessa matkaansa. Kävin vielä hakemassa tallihuoneesta vaaleansinisen toppaloimen Kolille, koska sillä piti olla mukavat oltavat, ori oli toisin sanoen melko herkkä.

- No, tule nyt! pyysin hevosta ulos karsinastaan. Se tosin ei tahtonut, sillä ori seisoi karsinassaan vakaasti. Että se osasi turhauttaa! Kaivelin taskustani mintun makuisen hevoskeksin ja vilautin sitä Kolille. Ori tuli uteliaana ulos karsinasta katsomaan mahdollista suupalaa. Vedin keksin esiin ja samalla, kun ori mutusteli sitä, laitoin sen karsinan kiinni ja aloin taluttamaan alistunutta Kolia kohti pientä, yhden hevosen tarhaa. Se siis saisi olla rauhassa.

- Heippa, poju! vilkutin orille. Se oli mennyt juomaan. Moonlightissa varmistettiin aina, että hevosilla oli laitumella mukavat oltavat ja lämmintä. Kolilla näytti menevän paremmin kuin hyvin, kun se joi lämmintä vettä isosta astiasta. Täältä oli talvisin myös kaunis näkymä järvelle, joka oli siis umpijäässä. Suljin laitumen portin ja kävelin sisälle, jossa Annulena jo olikin.
- Hoitsusi ovat ihania! tyttö huudahti nähdessään minun hyväilevän Chinaa.
- Tiedän, tiedän, naurahdin. Annulena oli aivan oikeassa!

Vastaus:

70vr

Nimi: Miisa S.

09.01.2018 21:16
Lara, China, Khasim ja minä -Working equitation (osa 2)

- Kokeillaanko nyt ravissa? pyysin Laralta. Tämän nyökätessä China nosti hieman pomputtavan ravin. Olimme totuttaneet hevosia esteisiin noin vartin maasta käsin ja kiertäneet radan käynnissä noin kolme kertaa. Hevoset siis tiesivät jo tehtävänsä. Khasim nosti myös ravin helposti ja lähdimme menemään rataa. Siinä oli seitsemän kohtaa:
Pujottelu>Silta>Portti>"viesti"(Keppi tynnyristä toiseen)>Tynnyrinkierto>Neli>Liukupysähdys.

- China, menisit nyt! kannustin tammaa kolmannen kerran nelille. Tamma jatkoi raviaan eikä ollut pohkeistani tai maiskutuksestani moksiskaan. Myöskään pidättäminen ei onnistunut, tätä kohtaa China ei jaksanut suorittaa vaan se meni sen niin kuin tahtoi. Huokaisin ja käänsin tammaa pujotteluun. Siihen tuli lisää puhtia ja kepit vain huojuivat. Portin yli tamma yhäkin laukkasi, koska se tahtoi ohittaa kohdan nopeasti. Parin kolmen kerran jälkeen China kumminkin rauhoittui ja alkoi tekemään keskittyneesti.

Tammalla näytti olevan hauskaa, mutta nyt täytyi lopettaa. Laran täytyisi nimittäin lähteä kotiin ja näin oli kivempaa ratsastaa. Katatu oli ilmoittanut voivansa tämän kerran raivata jäljet. Kumminkin nainen oli varoittanut, ettei se toistu, jolloin minä ja Lara olimme kikattaneet kunnolla. Nyt laskeuduin ratsailta ja taluttelin hoidokkiani vielä hetken.

- No, miltäs Khasim tuntui? kysyin Laralta tallipihalla hoidon ja harjauksen jälkeen.
- Upealta! Se oli tosin melko energinen, joten kannattaisi vaikka juoksuttaa sitä jos et muta kerkeä, Lara vinkkasi.
- Selvä, hymyilin. Vilkutimme toisillemme, molempien oli nyt mentävä!

Eiks mun nytten pitäis saada Extreme Rider-merkki kun oon menny jo tätä ja keskiaikaisratsastusta? Vai pitääkö vielä kokeilla agilityä, jousiammuntaa tai keskiaikaisratsastusta uudelleen?

Vastaus:

300vr
Juu, kyllä saat, koska teit tästäkin useamman osan. :)

Nimi: Miisa S.

09.01.2018 17:37
Lara, China, Khasim ja minä -Working equitation

- Siis Miisa sanotko uudelleen? Pörri huudahti.
- Voitais tänään mennä vähän lajia nimeltään Working equitation? toistin.
- Mikä se on? Pörri ihmetteli.
- Sitten näet. Ensimmäinen kertani. Uskon kumminkin, ettei viimeinen, sillä se on kuulemma tosi kivaa! vastasin Pörrille. Hän näytti melko epävarmalta, mutta sitten kumminkin nyökkäsi.
- Menen varustamaan Rockyn, tyttö ilmoitti. Olimme siis Moonlightin tallin pihalla. Mutta näin minä vastasin Pörrille:
- Odota Pörri, tulen mukaan hakemaan Kolin! huudahdin. Ori ei kenties ollut maailman paras ensimmäiseksi hevoseksi uuteen lajiin, joten oikeastaan muutin mieleni. Muutaman päivän ajan Dragon oli saanut taas ruokaa normaalisti kahdeksan päivän ajan, joten se voisi olla mukava kokemus. Toisaalta taas Khasim tai China olisi hyvä vaihtoehto...
- Moi! Lara keskeytti aatokseni.
- Ai moi! Osaatko muuten sanoa, kumpi olisi parempi Working equitationiin, China vai Khasim? kysyin. Lara näytti pohtivan. Sitten hän vastasi:
- Eikös molemmat oo Lännenratsuja? China on söpömpi, ota se!
- Okei, kiitti Lara! Haluutko muuten tulla mukaan, joko ratsain tai sit ihan vaan katselee? kysyin.
- Oikeesti? Eihän mul oo lännenratsuu? Lara miltei pomppi innoissaan.
- Khasim vai China? kysyin Laralta. Hän availi suutaan ja pisti sen taas kiinni.
- Otan Khasimin! Tyttö huudahti lopulta ja ryntäsi varustamaan oria. Minä kävelin tyynesti varustehuoneeseen ja nostin sieltä Chinan satulan. Ajatella, menisimme jotakin uutta!

Olin varustanut Chinan. Talutin sen ulos karsinasta samalla, kun tallin toisella puolella oleva Lara avasi Khasimin karsinaa. Ori oli jo matkalla ja seurasin varautuneesti, kun Lara yritti päästä ulos ensiksi. Khasim ryntäsi käytävälle ja jäi tuijottamaan Laraa syyttömästi.
- HIHI! kikatin, mutta kun Lara nosti katseensa en myöntänyt mitään. Matkalla purskahdimme nauruun ja talutimme hevoset maneesiin. Katatu oli luvannut rakentaa meille radan ja siinä hän oliu ollut ahkera, maneesi oli täynnä tarvikkeita!

- JIIHAA! huudahdin ja hyppäsin Chinan selkään. Laran koittaessa samaa Khasim väisti ja tyttö tipahti maahan. Nauroimme molemmat, kunnes jouduin auttamaan toverini ratsaille. Pörri oli joutunut kotiin, joten voisimme olla nyt kahden. Aloimme kiertämään rataa läpi. Siinä oli vaikka mitä hauskaa!

JATKUU...

Nimi: Miisa S.

09.01.2018 16:27
Rocky ja Full Moon, osa 2:

- Moi Pörri! hyvää huomenta ja alkavaa valmennusta! Minkäs ajattelit ottaa, sillä minä otan Khasimin! huudahdin hoitsujensa kanssa hääräävälle Pörrille.
- Noh, ajattelin ottaa Bonnyn, tyttö sanoi. Pyöräytin silmiäni. Kimo Cobitamma oli Pörrin silmäterä! Ja näin ollen se kulki aina mukana. En yhtään ihmettelisi, jos Pörri ottaisi sen mukaan vaikkapa kauppareissulle! Naurahdin itsekseni ja kävelin Khasimin karsinan luokse sen sinisen harjapakin kanssa. Onnekseni Khasim ei ollut kuin pölyinen.
- Hei poika, lepertelin ja aloitin harjaamaan sualla.

- Moi Mia ja Maikku! huudahdin talliin tuleville siskoksille. Melko uusia molemmat, mutta sitäkin mukavampia! Olin tutustunut heihin kerran ratsastusretkellä, juuri kun he olivat tulleet tallille. Olimme ystävystyneet heti. Tytöt katsahtivat minuun päin ja tervehtivät. Sitten jatkoin Khasimin putsausta likaisella pölyharjalla. "Pian puhdistan harjat", tuumin itsekseni. Mutta pian EI ollut nyt!

**Kahden tunnin kuluttuA**
- Valmis?
- Valmis!
Ponnistimme selkään, Pörri ja minä. Khasim liikahti hiukan sivulle ja pysyin hyvin kyydissä. Bonny seisoi siihen asti, kunnes Pörri käski kävelemään. Siten tajusin erään asian ja laskeuduin maahan. Kaivelin taskujani ja löysin kuin löysinkin riimunnarun. Kiinnitin sen kuolainrenkaaseen ja ojensin narun hämmentyneelle Pörrille.
- Lämmittele. Minä hoidan esteet, selitin lyhyesti. Pörri nyökkäsi tiukasti ja otti narun vastaan. Minä menin rakentamaan esteet.

Kolme ristikkoa olivat nyt valmiita. Rakentamisessa oli mennyt hiukan alle vartti. Pörri oli talutellut käynnissä ja ravissa, tehden paljon pidätteitä ja erilaisia askeleita. Sellainen jumppa oli Khasimillekin hyväksi ja kyllähän taisin Pörriä hiukan kehaistakin.

- Valmista! huusin. Pörri irrotti riimunnarun ja Khasim jäi hetkeksi seisomaan Bonnyn viereen. Olin kyllä tajunnut jo aikaa sitten, ettei Khasimilla kannattanut mennä esteitä, mutta kisoihin oli treenattava!
Äkkiä Khasim tajusi olevansa vapaa ja siihen tuli vipinää. Voihkaisin orin kiitäessä maneesissa. Se hirnui lujaa ja patisti Bonnya takaapäin. Bonnyn ratsastaja heitti minulle riimunnarun ja kiinnitin sen Bonnyn kuolainrenkaaseen. Tarkoituksellakin Pörri liukui alas selästä. Hän alkoi taluttelemaan Bonnyä esteiden välitä ja muutaman kerran he hyppäsivät. Pörri kumminkin yritti saada Bonnyn kiinnostuksen muuhun kuin Khasimiin ja rettelöintiin. Katsoin kauhunsekaisesti hevosta, jonka varusteet natisivat sen riehuessa... Hevonen hirnui riemuisasti ja piehtaroi kunnolla. Voihkaisin sen jatkaessa neliään.

Olin siinä katsomossa hetken hoitsuani katsellut. Päätin toimia ja nappasin koukusta varariimunnarun, jos esimerkiksi on juuri tällainen tilanne. Avasin soljen ja odotin sopivaa hetkeä. Sitten se tuli; Khasim laukkasi katsomon ohi melko hiljaa. Huomasin tilaisuuden ja hyökkäsin. Ohi meni ja hevonen vain jatkoi.

- Pliis, auttaisitko? kysyin Pörriltä monen yrityksen jälkeen. Tyttö nyökkäsi päättäväinen ilme kasvoillaan kun ojensin riimunnarua. Pörri heittäytyi selkään ja antoi minulle Bonnyn kuolainrenkaassa olevan narun. Annoimme Bonnyn ymmärtää tilanteen ja pian hevonen odotti lähtöä.

- NYT! komensin ja napsautin riimunnarun kiinni. Tämä oli kuin Rocky ja Full Moon, osa 2:

- Moi Pörri! hyvää huomenta ja alkavaa valmennusta! Minkäs ajattelit ottaa, sillä minä otan Khasimin! huudahdin hoitsujensa kanssa hääräävälle Pörrille.
- Noh, ajattelin ottaa Bonnyn, tyttö sanoi. Pyöräytin silmiäni. Kimo Cobitamma oli Pörrin silmäterä! Ja näin ollen se kulki aina mukana. En yhtään ihmettelisi, jos Pörri ottaisi sen mukaan vaikkapa kauppareissulle! Naurahdin itsekseni ja kävelin Khasimin karsinan luokse sen sinisen harjapakin kanssa. Onnekseni Khasim ei ollut kuin pölyinen.
- Hei poika, lepertelin ja aloitin harjaamaan sualla.

- Moi Mia ja Maikku! huudahdin talliin tuleville siskoksille. Melko uusia molemmat, mutta sitäkin mukavampia! Olin tutustunut heihin kerran ratsastusretkellä, juuri kun he olivat tulleet tallille. Olimme ystävystyneet heti. Tytöt katsahtivat minuun päin ja tervehtivät. Sitten jatkoin Khasimin putsausta likaisella pölyharjalla. "Pian puhdistan harjat", tuumin itsekseni. Mutta pian EI ollut nyt!

**Kahden tunnin kuluttuA**
- Valmis?
- Valmis!
Ponnistimme selkään, Pörri ja minä. Khasim liikahti hiukan sivulle ja pysyin hyvin kyydissä. Bonny seisoi siihen asti, kunnes Pörri käski kävelemään. Siten tajusin erään asian ja laskeuduin maahan. Kaivelin taskujani ja löysin kuin löysinkin riimunnarun. Kiinnitin sen kuolainrenkaaseen ja ojensin narun hämmentyneelle Pörrille.
- Lämmittele. Minä hoidan esteet, selitin lyhyesti. Pörri nyökkäsi tiukasti ja otti narun vastaan. Minä menin rakentamaan esteet.

Kolme ristikkoa olivat nyt valmiita. Rakentamisessa oli mennyt hiukan alle vartti. Pörri oli talutellut käynnissä ja ravissa, tehden paljon pidätteitä ja erilaisia askeleita. Sellainen jumppa oli Khasimillekin hyväksi ja kyllähän taisin Pörriä hiukan kehaistakin.

- Valmista! huusin. Pörri irrotti riimunnarun ja Khasim jäi hetkeksi seisomaan Bonnyn viereen. Olin kyllä tajunnut jo aikaa sitten, ettei Khasimilla kannattanut mennä esteitä, mutta kisoihin oli treenattava!
Äkkiä Khasim tajusi olevansa vapaa ja siihen tuli vipinää. Voihkaisin orin kiitäessä maneesissa. Se hirnui lujaa ja patisti Bonnya takaapäin. Bonnyn ratsastaja heitti minulle riimunnarun ja kiinnitin sen Bonnyn kuolainrenkaaseen. Tarkoituksellakin Pörri liukui alas selästä. Hän alkoi taluttelemaan Bonnyä esteiden välitä ja muutaman kerran he hyppäsivät. Pörri kumminkin yritti saada Bonnyn kiinnostuksen muuhun kuin Khasimiin ja rettelöintiin. Katsoin kauhunsekaisesti hevosta, jonka varusteet natisivat sen riehuessa... Hevonen hirnui riemuisasti ja piehtaroi kunnolla. Voihkaisin sen jatkaessa neliään.

Olin siinä katsomossa hetken hoitsuani katsellut. Päätin toimia ja nappasin koukusta varariimunnarun, jos esimerkiksi on juuri tällainen tilanne. Avasin soljen ja odotin sopivaa hetkeä iskeä. Sitten se tuli; Khasim laukkasi melko hitaasti katsomon päätyä pitkin. Kun se tuli kohdalle, hyökkäsin ja kokeilin onneani. Huti meni ja Khasim vallan riemastui.

Monen yrityksen jälkeen luovutin sille tekniikalle ja aloin pohtimaan toista. Sitten keksin sen! Tarvitsisin tosin Pörrin apua.
- Hei pliis, voisitko auttaa? kysyin tytöltä. Tämä nyökkäsi päättäväinen ilme kasvoillaan ja ojensi Bonnyn kuolainrenkaassa kiinni olevan narun minulle. Vastalahjaksi minä annoin lainariimunnarun, jonka olin ottanut koukusta, katsomosta. Pörri sanoi olevansa valmis kysyessäni sitä. Annoimme Bonnyn tajuta tilanteen, että sen olisi nyt juostava -ja lujaa!

Tamma kyllä tajusi. Pian se jo puhkuikin intoa 'lähtöviivalla'.
- NYT! karjaisin samalla, kun irroitin riimunnarun tammasta. Tamma lähti liikkeelle. Tämä oli kuin Working Equitationia! Seurasin silmilläni ratsukon suoritusta. Kuinka sulavasti Khasim juoksikaan karkuun! Ja olihan minulla riimunnaru! En pelkästään seurannut vaan myös osallistuin.

Sitten tapahtui SE: Pörri ja Bonny saivat Khasimin nurkkaan! Minä juoksin paikalle ja nappasin riimunnarun kiinni kuolainrenkaaseen. Olin niin onnellinen ja läkähtynyt, että olisin voinut itkeä/nauraa! Khasim oli järkyttynyt ja se kiskoi sekä tempoi niin lujaa kuin jaksoi. Kun Pörri näki minun uupuvan, hän laskeutui tammansa selästä, mukanaan riimunnaru jonka olin silloin jahdin alkaessa hänelle antanut. Hän otti toisen kuolainrenkaan ja me taistelimme villiintyneen oriin kanssa.
- Hei Pörri, vietäisiinkö Bonny talliin? kysyin. Tahdoin, että alkaisimme opettamaan Khasimia esteille. Laskeskelin mielessäni, että mitä tapahtuisi, jos lisäisin Khasimin esteille kouluttamisen kiireiseeni. Laskelmieni mukaan maailma räjähtäisi, Pörrin mukaan olisin todella uupunut iltaisin. Mutta yksi asia ei ollut vitsi, nimittäin Khasimin kouluttaminen. Ei ollut enää paljon aikaa, eihän tämä toisaalta näinkään voinut jatkua!!

LOPPU
(Tiedän Katatu, otsikko ei liity mitenkään tarinaan)

Vastaus:

200vr.

Nimi: Miisa S.

08.01.2018 19:45
Full Moon -Ori, joka pisti koetukselle!
- Hei poju! huudahdin komealle Friisiläiselle. Se hirnahti ja löntysteli luokseni. Mokista löytyisi kyllä luonnetta! Se oli nyt kolmatta päivää omani.
- Voi Moki! Olet niin upea, kuiskasin. Moki hirnahti myönteisesti ja minä naurahdin. Että se oli ihana!

Talutin Friisiläiseni kentälle. Se miltei ravasi maastoja kohti, joten minulla oli täysi tohina saada sitä kulkemaan kenttää kohti. Mokilla oli upeansiniset suitset, siisti musta yleissatula ja suitsiin sopiva, hieno tummansininen satulahuopa. Tummansiniset pintelit ja vaaleansininen korvahuppu. Ratsustani tulisi mainio kisaratsu! Kunhan saisin sen hallintaani... Moki poukkoili laidalta toiselle ja kun avasin kentän portin, Friisiläinen seisahtui. Maiskutin sille, mutta ori ei liikkunut. Mielessäni kirosin ja jouduin pakottamaan hevosen kentälle ohjilla ja riimunnarulla.

Nousin selkään ja hevonen ponnahti pystyyn. Lensin komeassa kaaressa suoraan aitaan ja jäin siihen vaikeroimaan. Päässäni jyskytti ja olin ihan pihalla. Silmät aina silloin tällöin avatessani näin hevoseni juhlimassa pukitellen ja nelistäen. Voihkaisin ja suljin silmäparini taas. Päätäni särki enkä pystynyt kunnolla liikkumaan tai puhumaan. Ilmat olivat pihalla.

Vaikersin maassa noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen äitini juoksi kentälle ja isä soitti ambulanssin. Näin Mokin pelon vanhempieni lähestyessä sitä. Se pelkäsi kunnolla, hevonen litistettiin nurkkaan. Pian sireenit soivat.

**Sairaalassa**
- Ei hätää, hengitä, sairaanhoitaja Alice rauhoitteli. Tuijotin valkoista kattoa ja hengitin kiivaasti. Kyyneleet valuivat silmistäni. Olin hävinnyt! Päästäisiköhän Moki minua enää lähelleen vai olinko alistunut sen voimalle? Alice aloitti taas:
- Ei ele syytä kiivastua, hengitä syvään. Sisään, ulos, sisään, ulos...
Minua ei kiinnostanut.
- ...sisään, ulos, si-
- Ei kiinnosta, jätä minut rauhaan! sopersin hoitajalle.
- Rauhoitu niin saatan jättääkin, Alice hymähti.
- Milloin pääsen kotiin? kysyin.
- Pian, hoitaja vastasi.
- Kuinka pian? utelin.
- Koeta kestää, Alice katseli ikkunasta.
- Kuinka pian? toistin kysymyksen.
- Koeta kestää, Alice toisti.
- Kuinka pian pääsen pois, kerro minulle! karjuin. Hoitaja sävähti, perääntyi askeleen ja huokaisi:
- Pian, sanoinhan jo. Sanotaan nyt vaikka, että kolmen tunnin sisällä.
Kolmen tunnin! Järkytyin. Olin ajatellut muutamia minuutteja, en tunteja! Mieleni teki parkua. Tahdoin jo kotiin ja koittaa uudelleen Mokin kanssa. Muuten hevonen luulisi voittaneensa!!

**neljä tuntia äskeisestä**
- Pruut, poika! huusin hevoselle, joka koitti samaa temppua taas. Olin heti Mokin selässä, äiti oli nimittäin hakenut minut juurikin... puoli tuntia sitten ja olin heti ratsastamassa. Olin kysynyt saanko ratsastaa ja selittänyt kuinka vakavaa tämä oli. Minut oli päästetty ratsaille.

Moki hypähti sivulle juuri, kun ponnistin itseni selkään. Se lähti ravaamaan minun pomppiessa selässä. Pysyin tarkkana kuin porkkana ja annoin Mokin ravata. Taitoahan se vaatii, mutta kiristin jalustimet ravissa. Nyt kaikki oli OK, enää piti saada ori tottelemaan. Yritin hiljentää ja yllätyksekseni Moki hidasti! Olin erittäin tyytyväinen.

- Ja sitten laukkaa, do do! huudahdin Mokille. Se totteli huomattavasti paremmin kuin viime kerralla... laukka nousi silmänräpäyksessä, ja vaikka nyt meninkin huimin nopeuksin, olin hyvin tyytyväinen oriin. Olin sairaalassa pelännyt, että Moki alkaisi pitää ihmisiä ala-arvoisimpina olentoina, kuin se itse. Mutta niin ei, käsittääkseni, ollut käynyt. Jipii!

Loppu!
MP tarinasta Katatu?

Vastaus:

220vr.
Hyvä tarina. Sullehan sattuu ja tapahtuu melkein aina jotain! :D Voisit kirjoittaa vähän enemmän tarinoita hoitohevosistasi. ;D

Nimi: Miisa S.

08.01.2018 16:13
Epäonnistunut matka- Angel hurjistuu!
- Olen intopiukeana! Pörri hyppi kotitallini käytävällä.
- Tiedetään, tiedetään, mutta voisitko toimia? kysyin turhautuneena. Olin seisonut siinä jo kymmeniä minuutteja...
- Ai juu, anteeksi, Pörri vaikeni. Hän siirtyi laittamaan Amethystä kuntoon. Menisimme tänään 40cm. ristikoita. Minua ei jännittänyt, menisin saman luokan Khasimilla kuin Pörri meni Metellä (Met, Amethyksen uusi lempinimi). Nyt kumminkin ottaisin Angelin.

- Joko sä Miisa oot valmis? Pörri hiukkasi saatuaan Meten varustettua. Pyöräytin silmiäni.
- Olen ollut kokoajan, Angel tahtoo jo mennä! huusin takaisin.
- Ai jaa, no mennään sitten! Pörri huudahti menohaluisesti. Huokaisin ja talutin Enkelin pihalle, jossa nousin sen selkään. Menisimme harjoitteleman Moliin, niin, annoimme nyt kaikelle ja kaikille lyhenteitä. Pörri oli Pör ja minä olin Mis. Yhdessä olimme Mis-pör, touhukaksiko. Moonlight oli siis Moli.

- Do do do do, maiskautin Angelille. Laiskasti tamma lähti kävelemään. Voi, että minä rakastin Angelia! Rakastin niin paljon!!
- Miisa muuten, onko sinusta kivaa valmentaa minua? Pörri uteli. Epäröin, sillä minulla olisi nyt niin paljon muutakin tekemistä. Yllätyksekseni Pörri jatkoi:
- Sinun ei ole pakko vastata, mutta jos vastaat sinun on oltava rehellinen!
Nyt epäröin vieläkin enemmän. Se kumminkin katkesi kun Angel pysähtyi ja nosti päänsä taivaisiin. Se hirnui lujaa ja nousi kahdelle jalalle.
- ÄÄÄÄÄ! kiljuin ja hapuilin ohjia. Pörrikin alkoi kiljua ja valahti ihan kalpeaksi. Pelkäsin hänen pyörtyvän. Met säikähti ratsastajansa kauhua ja lähti kiidättämään tätä täysiä kotiin. Angel puolestaan lähti vastakkaiseen suuntaan. Minä vain yritin pysyä kyydissä, jokaoli miltei mahdotonta. Ensimmäistä kertaa Angelin kanssa minä pelkäsin! Mitä jos tamma ei pysähtyisi? Tai jos se liukastuisi tai kompastuisi? Kaatuisi, satuttaisi itsensä? Jos se eksyisi? Jos se pelkäisi liikaa? Päässäni pyöri triljoona aatosta, joista yksikään ei ollut samanlainen.

Moonlightin piha näkyi. Helpotuin ja ajattelin tammani hidastavan. Mutta ei, se vain jatkoi tallin ohi samalla nopeudella. Minua pelotti yhä enemmän. Yhdessä vaiheessa puhelimeeni tuli viesti, jonka jälkeen se soi. Istuin tukevasti satulaan ja samalla sekunnilla tajusin sen: Satula! Vedin ohjista ja tamma pysähtyi puuskuttaen. Se oli ihan hermona, otti sivuaskeleita ja vaikka mitä! Liu'uin alas Angelin selästä ja salamannopeasti löystin satulavyön ja samalla nopeudella satula oli maassa. Nähdessään satulan Angel nosti päätään taivaisiin ja nykäisi ohjat kädestäni. Eih, ei taas! Mieleni huusi. Angel lähti kohti Moonlightia.

- KATATUU! huusin tallihuoneeseen. Naista ei kumminkaan näkynyt sielläkään. Sitten näin kalpean Pörrin ja hänen ratsunsa Meten tulevan. Pörri talutti Angelia, luoja! Pörri näytti olevan kunnossa, vaikka näytti aaveen nähneeltä... tyttö ojensi ohjat minulle ja pian hän oli jo hävinnyt. Uskoin valmennuksen peruuntuneen.

- Pruut, ihan rauhassa, rauhoittelin suunniltaan olevaa Angelia. Mietin, että mitä nyt, sillä minulla oli painava satula ja hevonen. Traileria en viitsinyt soittaa ylpeyteni vuoksi. Valjastaisin kai uuden hevosen, Rockyn ja... hei juu, samalla voisin viedä sen pois Moonlightista!

Olin nyt ratsastamassa Rockylla. Angelilla oli ohjat ja pidin niistä kiinni. Tämän tapauksen jälkeen hieman rajoittaisin tamman vapauksia kaikesta, tai no melkein. Rocky oli tänäänkin laiska, eikä se olisi tahtonut lainkaan kulkea. Minua jännitti kisat, koska tänään en voinut niihin harjoitella. Milloinkohan voisin? Vai voisinko ollenkaan!

Loppu

MP tästä tarinasta Katatu? ;D

Vastaus:

250vr

Sopivan tapahtumarikas tarina. Mitään isompia miinuksia ei ollut, paitsi joitain kirjoitus- ja näppäilyvirheitä, mutta en niistä sakota. :) Jos nyt jotain tarinaan pitäisi lisätä, niin aavistuksen verran kuvailua, mutta ei kauheasti! :)

Nimi: Miisa S.

08.01.2018 07:45
Rocky ja Full Moon
- Hei moi Katatu, ostaisimme siis taas ne myytävät, huikkasin tallihuoneeseen. Katatu nyökkäsi hyväksyvästi ja kipitin takaisin Pörrin luo.
- Ota Full Moon, Miisa! Olen rakastunut Rockyyn, Pörri ilmoitti.
- Huoh, no hyvä on, minä tuhahdin. Salassa olin tietenkin ajatellut juuri Full Moonia, Friisiläinen oli komea! Mutta sen kanssa täytyisi ottaa rauhallisesti, nyt olisi alettava treenaamaan kaikilla kisoihin osallistuvilla hevosilla! Angelin täytyisi opetella ravia ja kaiken oman valmistautumiseni aikana olin vielä luvannut valmentaa Pörriä! Voi herranjestas, nyt oli kiire!

JATKUU...

Vähän töksähtelevä alku kun kouluaamuna kirjoitan, musiinkin tunnille kymmenen minuutin päästä!

Nimi: Miisa S.

06.01.2018 14:14
Moi Katatu! Olen Kuopiossa, jonka takia en voi/jaksa kirjoittaa tarinaa. Olin niin suunnitellut kuulle vähintään yhtä monta kertomusta kuin on päiviä, silti en tänne nyt yksinkertaisesti kerkeä.

Vastaus:

Asia selvä. :) Ei haittaa.

Nimi: Miisa S.

05.01.2018 16:40
Tässä olen minä- Kooma ja neljä hevosta

- No hei, jokeltelin Yukille. Se hieman kavahti kosketusta, mutta röttelössäni opettaisin sen luottamaan minuun. Amethyst pysytteli kaukana ja laidunsi tietämättömänä tulevasta. Varsalaitumella Riekko kirmasi Mintun kanssa aavistamatta pian koittavaa eroa. Yukki lastattaisiin ensimmäisenä. Ainut hevosista, joka näytti vaistoavan tilanteen, oli Quentos. Hevonen olisi jo tahtonut mennä, mutta ensin kuljetettaisiin varsat. Äitini oli ajanut trailerin melkein kiinni laitumeen. Varsat menisivät kyytiin, minä ja Quentos taittaisimme matkan ratsukkona, Amy kulkisi perässä Pörri selässä (runoilen XD). Pörri li vähän sairastellut, joten veisimme vaan hepat uuteen kotiinsa.

Yukki asteli perässäni arasti. Se katseli traileria epäilevästi, mutta pienen ponnisteluhetken jälkeen se alistui ja kopsutteli sisään. Kun laitoin trailerin kiinni niin, ettei Yukki voinut peruuttaa ulos se hirnui sydäntä särkevästi ja alkoi mennä paniikkiin. Menin sen luokse sivuovesta ja silittelin sitä.
- Pruut poika, ei mitään hätää, lepyttelin. Yukki alkjoi hiljaa rauhoittua, mutta lähtiessänikin se oli yhä levoton, talsin siis mahdollisimman nopeasti takaisin varsalaitumelle.

Riekko ja Minttu tulivat uteliaana aidanviereen.
- Sori Minttu, jätä hyvästit kamullesi, sanoin ja astuin laitumelle. Nappasin Riekon kiinni, talutin sen pois ja suljin varsojen pakoreitin(portin). Minttu hirnui sydäntä särkevästi ja se seurasi meitä aidanviertä kunnes aitaus loppui. Sitten se jäi hirnumaan tuskan huutoja kulmaukseen. Riekko käveli valppaasti eteenpäin, mitä nyt kerran katsoi taakseen ja hirnahti kuin sanoakseen "Hyvästi".

- No niin Riekko, siinä on traileri! huudahdin. Riekko miltei ravasi traileriin uteliaana kokemaan lisää 'jännittäviä seikkailuja'. Varsa kai luuli olevansa pian kotona. Niin se toisaalta olisikin; minun kotonani, ei takaisin Moonlightissa. Yukki hiukan rauhoittui seurasta.

- Hei Miisa ootko valmis? Pörri kailotti tallista. Juoksin sinne ja avatessani oven yllätyin; Pörri oli laittanut siististi varusteet, jotka oli jo eilen kiillottanut, vahannut ja pessyt. Amethyst näytti siltä miltä pitääkin, mutta Quentos... se oli upea!

Ponnistin selkään ja napsautin riimunnarun Amyn suitsiin. Pörri saisi vain istua satulassa, koska hän ei ollut ratsastanut paljoa ja toivoi tätä. Monta tallilaista oli kerääntynyt katsomaan kun hevoset lähtivät. Silloin huusin:
- Tulkaa hyvästelemään ne jos tahdotte! ja miltei kaikki ryntäsivät rapsuttelemaan ja halailemaan lähteviä. Annoin erityisluvalla käydä kurkkaamassa myös varsoja. Kaikki olivat innoissaan etenkin Quentoksen silkkisestä harjasta. Kun näytti siltä, että hevoset alkoivat hermoilla pyysimmelupaa lähteä. Jopa itse Katatu tuli hyvästelemään kaikki lähtevät hevoset. Yukki alkoi riehua ja Riekko siinä mukana, kun traileri lähti liikkeelle. Näin Alman alkavan kävellä kotiinsa.

- Hei, tule mukaamme! huusin Almalle. Hän hätkähti ja minua katsahti.
- En varmaan pysy teidän mukananne jalan, Alma sanoi hiukan surumielisenä.
Silloin minulla välähti ja vinkkasin Pörrille silmää. Hänkin ymmärsi ja kannustimme ratsumme laukkaan. Kurkotin yhä lähemmäs ja kaappasin Alman eteeni istumaan. Hiljensimme ja Alma kirkui säikähdyksestä. Pörri ja minä vain nauroimme äkilliselle rosvouksellemme.

- Heippa Alma ja hyvää jatkoa! Tule ratsastamaan koska vain, huusimme Pörrin kanssa puiden taakse häviävälle Almalle. Nauroimme hiukan kun tulimme tallipihaan. Näimme trailerin ja jonkun vieraan auton sen vieressä. Vieras nainen sitoi MIEDÄN traileriamme ja sen sisällä olevia varsoja kiinni HÄNEN autoonsa. Nainen meni nopeasti autoon, joka ei käynnistynyt heti. Sysäsin ohjat Pörrille ja syöksyin alas. Kiskoin minkä jaksoin traileria, sitten se vähän liikahti. Kiskaisin kovempaa juuri, kun auto käynnistyi. Yksi nykäys vielä ja auto kaasutti. Traileri roikkui yhä mukana.

Mutta ensimmäisessä mutkassa traileri irtosi ja syöksyi ojaan. Unohdin mainita, että roikuin mukana. Mutta voi, ojassa olikin jäätynyttä vettä! Ensin kastuin kokonaan ja sitten traileri rynni päältäni.
- MIISAA! kuului Pörrin huuto vaimeana mielessäni.

Viikon kuluttua
- Katsokaa, hän avaa silmänsä!- Niin hän on tehnyt jo useaan otteeseen.
- MIISA, PÖRRI TÄSSÄ! käänsin päätäni äänen suuntaan.
- Näettekö, minä en kuvittele?
- Väistykää, vieras ääni huusi. Sitten en enää muista enempää.

**Kolmen viikon kuluttua**
- Miisa, sinä pääset kotiin! Ratsain vai kävellen? Pörri kysyi.
- Rat...n, kuiskasin. Minä olin vaipunut koomaan kahdeksi viikoksi! Mutta onneksi minulle ei ollut käynyt muuta kuin se, että vasen jalkani oli saanut hiusmurtuman ja ruhjeita. Se oli kumminkin parantunut MELKEIN sen kahden viikon aikana. Nyt oli kolmas viikko ja pystyin liikkumaan. Puhuminen pitkiä lauseita oli joskus vaivalloista, mutta arvelin sen menevän ohi.

****neljä viikkoa koomasta****
Olin täysin normaali. Hevoset oli koomani ajan siirretty takaisin Moonlightiin. Niin, ne kaikki kuusi! Linda, Buri, Angel, Yukki, Quentos ja Riekko. Light ja Amy olivat Pörrin hevosia ja hänhän oli treenannut ihan normaalisti!

Noh, pianhan minä sitten taas sain ratsastuksen aloittaa. Ehdin juuri ja juuri vielä treenaaman 13.1.2018 pidettäviin kesäkisoihin, joihin ilmoittauduin heti. Hyvä me, hyvä meidän joukkue!
LOPPU

Vastaus:

300vr
Tämä oli tosi kiva tarina. Tapahtumia oli sopiva määrä ja kuvailu oli hyvää. Olet selvästi jo kehittynyt kirjoittamisessa. :)

Nimi: Miisa S.

04.01.2018 21:07
Minun jouluni
Heräsin kuten muinakin aamuina, ei tuntunut laisinkaan jouluaatolta. Menin alakertaan ja avasin viimeisetkin joulukalenterin luukut. Kinder-kalenterista tullut suklaapukki oli kieltämättä imelä! Mutta sitäkin parempi oli äidin täyttämästä joulukalenterista tullut paketti, jossa oli sisällä suuri Ankkalinna-kirja. Avasin muutkin joulukalenterit ja söin normaalisti aamupalan. Aamu oli siis muuten normaali, mutta avasin joulukalenterien viimeisimmän luukun (paitsi yhdessä se ei ollut ihan viimeinen).

Olin jotakin touhuillut ja päivä lähtenyt normaalisti käyntiin. Lueskelin saamaani kirjaa, joka oli muuten todella hyvä! En malttanut odottaa iltaa, jolloin voisi avata kaikki lahjat! Olinkohan ollut kiltisti?

Veimme vielä eräälle äidin kaverille hänen joululahjansa, minä tietysti ratsastin lempi keppihevosellani, lempinimeltään Flytolla. Se oli melko jekkuileva, musta ja pörröinen Shetlanninponi. Nyt se kai vaistosi joulurauhan ja käyttäytyi kiltisti.

Kun tulimme takaisin, kello oli noin 17.04 ja vaadin avata lahjat. Sain oikeastaan melko kivojakin lahjoja, etenkin käsintehty hevostaulu on lempparini. Vanhemmat olivat taas ylittäneet itsensä ja ostaneet minulle ison paketin Schleich-hevos figuureja. Niitä olin toivonutkin, joten olin innoissani. Kun rakennus ja traileri oli koottu, leikin loppuillan lahjallani.

Illalla menin melko myöhään nukkumaan. Olin onnellinen lahjoista, mutta myös haikea. Sitten taas vuosi jouluun! Mutta olin saanut vastauksen kysymykseeni: Minä todella olin ollut kiltisti!

Tein siis tän 'mun joulun' jo mutta tää on kaupunkilais-minä, eli vähemmän hevoshullu. Tää oli yks koulutehtävä ja laitan ne yleensä tännekin, toivottavasti sinulle kelpaa ;D

Vastaus:

100vr
Kyllä kelpaa, näillä saa kivasti vaihtelua. ;)

Nimi: Miisa S.

04.01.2018 19:53
Raah, voi Katatu! Mikset kertonut minulle tästä?? Saan siis ottaa yhden hoitohevosen lisää?? RAAH kun en osaa valita :((!

Vastaus:

Eikai se nyt mun tehtävä ole kaikille erikseen kertoa, eiväthän kaikki edes halua montaa hoitsua. :'D Kannattaa aina seurata, mitä muutoksia tulee. ;)

Nimi: Miisa S.

03.01.2018 21:14
Anteeks, ettei tänään tullu tarinaa mut päivä niin täynnä touhua!

Vastaus:

Ei mitään, en tietenkään edellytä tarinaa joka päivä. ;)

Nimi: Miisa S.

02.01.2018 17:54
Koli - Ori, joka pelkäsi kaikkia
Avasin käteni hitaasti ja sieltä paljastui pokkana. Ori tuijotti minua epäilevästi kolmen metrin päästä ja päästi pienen pärskähdyksen. Painoin pääni maahan, etten uhkaisi hevosta. Kuulin, kuinka se tuli lähemmäksi. Tämä oli siistiä!

Mutta siis juu, olin saanut uuden hoitohevosen, Kolin. Se oli maailman söpöin Norjanvuonohevonen, muttei mikään rohkein ori kumminkaan. Sille piti olla rauhallinen ja toivoin meidän olevan pian ylimmät ystävät! Palataan takaisin nykyhetkeen:

Hevonen asteli lähemmäksi ja hymyilin salaa. Se nappasi porkkanan ja hypähti taaksepäin. Hymyni hälveni, EI TAAS! Mutta sitten, aivan yhtäkkiä ori hyppäsi eteenpäin ja hirnahti. Nostin katseeni iloisena siitä, että ori antoi ottaa kiinni. Talutin sen talliin.

Tänään vain hiukan tutustuin oriin, en ainakaan hoitanut kunnolla. Harjailin sitä vähän sieltä sun täältä kunnes äiti soitti kotiin (lähdin tietenkin heti).

Muiskautin pusun Kolille ja se väisti hieman. Sitten se rauhoittui, vaikka vieressä potkiva Dragon osoittikin mielensä ruokalakostaan. Minun oli nyt pakko mennä!

The End

Vastaus:

Kiva tarina :D
70vr

Nimi: Miisa S.

02.01.2018 16:49
Miinusta taas noi lahjakortit mun varoista Pliis? Tai sitten osta mulle niillä Riekko ;D

Vastaus:

Oukhay, lisään ne rahoihisi ;D

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com