Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 3.

Hoidokit: Bonny, Namýska, ChinChin

Astutukset: Bonny&Futur, Golden Rose&Homencorden Nico

 27.8.2017
 Syyskuu 2017

Varusteet:

Bonny:
Hoitosetti sininen
Nahkariimu musta
Yksivärinen riimunnaru musta
häntäheijastin
Matkaratsastussatula

Matkaratsastussuitset

Golden Rose:
-Vaaleanpunainen riimupehmustesetti
-Mustapinkki ulkoloimi

Namýska:
Punainen nylonriimu
Punainen riimunnaru

Rahat: 270vr, lahjakortti

Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

15.11.2017 15:46
Lyhyehkö hoitotarina
Saisin Namýskan. Tiesin sen. Olin siitä ihan varma. Saisin sen hoitohevoseksi, mutta minun täytyisi luopua Rosesta. No, kun Bonny varsoo vaihtaisin varmaan senkin. Olin jo suunnitellut Pörrin kanssa vaihtavame hoitsuja, Khasimin Bonnyyn. En kuitenkaan ollut varma, joten lampsin tallille. Satoi vettä eikä minulla ollut aikaa, joten kävin vain hyväilemässä rakkaita tammoja. China hirnahti ihanasti kun näki minut. Bonny ei jaksanut välittää ja Rose hermoili karsinassaan sitä, missä sen varsa oli. Miksi en vieläkään näe varsaa? Se on varmasti suloinen! Mutta kun vaihdan Rosen Namiin en voi kehua hoitsuni varsaa hirveästi. Voin vain kehua entisen hoitsuni varsaa, eikä se ole niin kivaa. Äitini tekstiviesti, jonka sain juuri kuului näin:
- Hei, sain vapaapäivän töistä, mentäisiinkö uimaan? Tiedän, että haluat olla tallilla, mutta milloin viimeksi teimme jotain yhdessä?
Se oli totta. En muista, milloin olisin viimeksi edes käynyt kaupungilla. Huokaisin ja rapsutin Chinaa kun se tunki turpaansa syliini. Ei auttanut, täytyi mennä. Vastasin näin:
- Olin suunnitellut hoitamista, mutta kun on ainutlaatuinen tilaisuus... olen matkalla.

Vastaus:

30vr

Nimi: Miisa S.

14.11.2017 21:29
Tänään ehdin käydä vain pikaisesti tallilla. En ratsastanut tammoilla, vain vein ne tarhaan kahdeksi tunnikni. Chinalle ja Bonnylle lainaloimi ja Roselle sen oma loimi. Vein tammat järjestyksessä: China, Bonny, Rose. Arvokkaat neidit käyttäytyivät erittäin hyvin.

Tullessani hakemaan tammoja tammalaitumelta kaikki olivat jo odottamassa. Huomasin myös hoitajaa vailla olevan Namýskan portilla ilman loimea ja päätin taluttaa senkin sisälle. Talutin kaksi kerrallaan: China ja Nami, Rose ja Bonny. Kaikki käyttäytyivät todella hyvin ja ajattelin alkaa hoitamaan Namia. Se oli niin ihanan suloinen! Rosen varsa oli viety tarkkailuun enkä taaskaan nähnyt sitä tallilla. Mikä harmi! No, minun täytyi nyt mennä.

Anteeksi tällä kertaa lyhyt tarina, 4 minuuttia aikaa kirjoittaa...

Vastaus:

15vr

Nimi: Miisa S.

13.11.2017 14:24
Olin hyvin rauhallinen ja onnellinen. Meillä oli koulussa ollut vaikea musiikin koe, mutta olin läpäissyt sen. Hyppelehdin pitkin tallikäytävää ajatuksenani mennä Rosen luo, mutta sen karsinan kohdalla kiljahdin. Tamma makasi maassa tuskaisen näköisenä. Ensin kuvittelin ähkyä, kuinka se kaatuisi maahan pysyvästi. Sitten sen ymmärsin: varsan oli aika syntyä! Panikoin ja hevosten kotirauhasta välittämättä juoksin tallia päästä päähän kirkuen. En tiennyt mitä tehdä.
Eih, jarrua! Katatu tuli tallihuoneesta ja sain pysäytettyä juuri hänen eteensä.
- Mitä oikein teet? Muista hevosten kotirauha, Miisa, katatu muistutti ankarasti.
- Rose... varsa... nyt, sain puuskutettua. Katatun silmät pyörenivät ja hän lähti salamannopeasti tarkistamaan tilanteen. Pian hän jo tulikin takaisin. Hän ei kiljunut kuten minä, mutta tuli yhtä nopeasti!
- Miisa, hälytä eläinlääkäri! Täytyy varmistaa, että kaikki sujuu hyvin, katatu sanoi. Nyökkäsin ja menin tallihuoneeseen puhelimen luokse.

- Nyt se tulee, Tiina ilmoitti. Koko talli oli kerääntynyt seuraamaan varsomista. Eläinlääkärinauto saapui juuri pihalle. Äkkiä puhelimeni soi ja menin pihalle puhumaan.
- Hei kulta, tulehan kotiin, äitini sanoi puhelimessa. Tiesin, ettei kannattanut väittää vastaan ja sanoin tulevani pian. Millainenkohan varsasta tulisi?

Moi, nyt siis tahtoisin vaihtaa Rosen Namýskaan.

Vastaus:

50vr

Selvä, vaihdan sen :)

Nimi: Miisa S.

10.11.2017 20:20
JATKOA
Niin... se oli ihmeellinen tunne. Kaikki paha kaikkosi kun astuin kylään. Näin rakkaan varsani ja Bonnyn läheisellä laitumella ja kiiruhdin niiden luokse. Taputin Burnen kaulaa ja tarkastin, että se oli kunnossa. Aloin miettimään Sofian sanoja. Vahvistaisi suhdettani varsaan... miten?? No jaa, tuolta hän tulisi. Saisin tietää.
- Aloitetaan juoksuttamisella. Eli ilman välineitä. Tulehan tänne aitaukseen, Sofia pyysi. Varsani seurasi minua ilman riimua. Sofia selvitti mitä piti tehdä ja aloin juoksuttaa. Se onnistui yllättävän hyvin, kunnes hälytys alkoi soimaan.

Nousin sängystäni pettyneenä siitä, että se oli vain uni. Kiirehdin tallille ja satuloin Bonnyn.

Avasin maneesin oven hiljaa ja varoen. Näin kuusi henkilöä jotka olivat samean utuisi.
- Ai hei, teillä on täällä tunti, sopersin.

Moi! Rosen varsa-ehdotuksia:
Ori
Musta, valkea, hallakko tai tiikerinkirjava (en tiedä on edes mahdollinen)
Hötkyilijä, aina kiire ulos. Rakastaa talvea, mutta kesä tai syksy tai kevätkin käy mainiosti! Tätä varsaa ei voi hetkauttaa, se tahtoo ulos! (saa muovata mieleisekseen)

Vastaus:

250vr
Voisitko vaikka nimetä tarinasi tai jotain, niin olisi helpompi pysyä kärryillä, mikä on jatkoa mihinkin ;)

Kiitos ehdotuksesta :)

Nimi: Miisa S.

26.10.2017 19:43
JATKOA
Jiihaa! Vihdoinkin perillä! Ja niin, nyt olemme tarinan alussa. Kannustin Chinan laukkaan samaan aikaan kun Pörri kannusti Khasimin laukkaan ja kisasimme yli niityn. Hiljattain hevosten tasainen laukka muuttui neliksi, jossa ihme kyllä China voitti lopulta. Taputin tammaa kaulalle ja käänsin sen kohti kotia. Hiljensimme hevoset raviin ja ravattuamme hetken kävelimme tallille.

Otin Chinan "ohjat" pois ja muutin ne riimunnaruksi. Taputin tammaa kaulalle ja talutin sen talliin. Se hörähteli jotakin kun aloin harjaaman tammaa. Poikkeuksellisesti idin Chinan sidottuna harjauksen ajan, koska se oli vieläkin täynnä energiaa. Harjasin Chinan vain sualla ja pölyharjalla sekä puhdistin kaviot. Tamma seisoi kiltisti, joskin kuopien aloittaessani harjauksen sualla.

- Valmista! Ihailin tammaa. Se oli kuraantunut maastossa, joten oli jo aikakin puhdistaa China. Irroitin riimunnarun seinästä, otin Chinalta riimun pois päästä sen laskiessaan kiltisti kaulaansa alaspäin. Taputin tammaa, otin lainaharjat, kävelin vastahakoisesti ulos karsinasta ja vein lainavarusteet satulahuoneeseen. Näin Pörrin, ja muistin asiani:
- Anna se tänne! kivahdin.
- Mikä niin? Pörri oli aidosti hämmästynyt.
- Darki, kepparini! Sinähän sen varastit? kysyin.
- EN! Onko... Darki poissa? Pörri alkoi itkeä. Lempeä ja söpö Minishettis-keppari oli ollut hänen suosikkinsa.
- Mutta niin Miisaa, Moonwalkerilta on hävinnyt suitset! Ne oli tosi kalliit! Pörri nyyhkytti. Hänen uusin kepparinsa oli silmäteräni. Ja sen varusteet. Ja nyt sekä minun kepparini, että Pörrin kepparin suitset olivat varastettu! Kamalaa!
LOPPU!
Ps. Olen oikeasti allapäin, koska lopun tapahtumat kävivät toteen. Darki on viety eikä se ole missään, ei edes varkaan kotona, ja Pörriltä on viety hänen kepparinsa suitset!

Vastaus:

300vr

:o Tosi ikävää.. :'(

Nimi: Miisa S.

22.10.2017 21:46
- No niin, menoksi China! kannustin tamman laukkaan. Vierelläni nelistävä ratsukko ei pärjännyt tammalle. Se oli voittamaton.
Niin, jotta sinäkin ymmärtäisit mistä on kyse niin eiköhän siirrytä päivän alkuun!
Aah, ratsastuskielto oli ohi. Pysyvästi. Ajattelin eilisen kummaa seikkailun aloitusta. Muistin Madokan, uuden hevosen. Nyt kumminkin miltei juoksin Chinan karsinalle. Tamma tervehti minua korvat hörössä valppaana ja valmiina. Olin luvannut sille tämän päivän. Keskittäisin ajatukseni vain tammaan, en muihin. Aamulla olin tarhannut Sydämmen, mutta se ei liittynyt mitenkään Chinaan, joten jätin sen muiston syrjään. Taputin tamman kaulaa ja avasin karsinan oven.
Jostain syystä tammalla oli riimu päässä ja riimunnaru karsinan ulkopuolella, mutta minulle se oli plussaa. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja talutin kiltin tamman ulos, ensin karsinasta ja sitten tallista. Juuri kun hyppäsin aidalta selkään, ohitseni kiiti kuin tuuli kirjava hevonen, jonka selässä oleva ratsastaja tervehti tuttuun tapaan:
- MIISAA!!
- Ai moi Pörri, onko kivaa mennä Khasimilla? kysyin. Pörri nyökkäsi:
- Pitkästä aikaa, saan taas ratsastaa kanssasi! On China kyllä kaunis.
Nyökkäsin ja annoin Chinalle käyntiä-käskyn. Tamma lähti verkkaisesti, täynnä energiaa metsäpolulle, joka johti laukkaniitylle. Olin ottanut lainaan ison harjapakin, jonka pakkasin reppuuni eväiden kera. Pörri tulisi mukaani laukkaniityille, sinne olikin matkaa!

Olimme vaeltaneet noin viisitoista minuuttia. Nostin ravin ja China askelsi tasaisesti. Vierelläni, oikeastaan edelläni ravaava Khasim ei ollut yhtä rauhallinen vaan ponnahteli sivulta sivulle kapealla metsäpolulla. Puista oli jo enimmäkseen tippunut kaikki lehdet, maa oli kokonaan keltainen muutamaa aukkoa lukuun ottamatta. Ravasimme hyvän tovin, jonka jälkeen hiljensimme jo käyntiin.

JATKUU

Nimi: Miisa S.

22.10.2017 12:59
Jihuu, uusi päivä! Jalassani ei tuntunut enää mitään, mutta silti en saanut ratsastaa vielä kahteen päivään! Noh, tallikielto ainakin oli ohi. Miltei juoksin tallille. Olin jostain syystä eilen jättänyt sen talliin, mutta kun saavuin tallille se olikin ulkopuolella sidottuna. Mitä, miksi? Rakas varsani kuopi maata ollessaan vankina. Näin trailerin kaartavan pihaan. Mitäh? Uusi hevonenko? Jännittävää! Näin, kuinka katatu nousi Iitun kanssa autosta. He juttelivat jotakin ja avasivat trailerin oven hiljaa. Henkäisin, kun sisällä seisoi kaunis tamma. Katatu huomasi ällistyneen ilmeeni ja alkoi selittää:
- Anteeksi Burning Heartin kohdalta, mutta se ei enää voi ulla kyläilemään muualla kuin tarhassa, koska vieraskarsinakin otetaan käyttöön. Tämän tamman nimi on Madoka ja Iitu alkaa hoitamaan sitä pian. Madoka on Pohjanhevonen ja aika kiltti.
Nyökkäsin ja kävelin silittämään uutta tammaa. Muistin kumminkin omat kiireeni ja kävelin vaisusti talliin. Madoka oli ihana! Pysähdyin silittämään Khasimin kaulaa, josta ori nautti silminnähtävästi. Olipa se ihana! Jatkoin matkaani kohti satulahuonetta, koska sen luona olisi Bonnyn karsina. Oli sunnuntai, mutta päätin silti ratsastaa. Nyt minulla oli jopa satula, ei tosin huopaa. Kävelin satulahuoneeseen, otin satulan käsivarsilleni ja suitset sen päälle. Nostin satulan Bonnyn selkään ja kiristin vyön. Bonny seisoi rauhassa, mutta pullisti vähäsen. Taputin tammaa kaulalle ja panin sille matkaratsastussuitset. Kuolaimen Bonny otti hienosti ensi yrittämällä. Avasin karsinan oven ammolleen ja talutin tamman ulos. Tallikäytävällä se pysähtyi Lusiferin karsinan kohdalle, mutta Lusifer yritti hyökätä kimppuun. Sen hampaat kolahtivat vain sentin päästä Bonnyn turpaa. Säikähtänyt tamma hyppäsi sivulle ja repäisi ohjat kädestäni. Saatoin vain nähdä, kuinka Bonny katosi ovesta ulos laukassa. Tallipihalta kuului kiljaisu, rauhoittavaa ääntä ja pian katatu jo tulikin Bonnya taluttaen talliin.
- Älä päästä sitä karkaamaan, saattaa käydä pahemmin, hän totesi tiukasti. Nyökkäsin nöyräösti, rauhoittelin yhä suunniltaan olevaa hevosta ja talutin sen maneesiin. Pikkuhiljaa kävellessämme Bonny alkoi rentoutua ja sen huomasi myös sen liikkeissä. Käännökset olivat sulavampia ja rennonpia, hyvästi jännittyneisyys! Avasin maneesin oven viheltäen. Jäykistyin kumminkin samantien, kun kuusi silmäparia tuijotti minua. Hahmot olivat jotenkin omituisen utuisia, hiljaisia ja himmeitä, mutta sain soperrettua:
- Ai, teillä on täällä tunti... taidankin mennä maastoon...
Bonnykin huomasi jotakin paranormaalia harjoituksissa, koska se alkoi muuttua hermostuneemmaksi. Pisin hahmo käveli luokseni ja esittäytyi:
- Olen Anna Wesley. Tervetuloa tunnille, Miisa. Anna ojensi kätensä puristaakseen kättäni, mutta kun hän yritti valahdin kalmankalpeaksi. Annan käsi sujahti käteni läpi.
- M-m-mikä oikein olet? änkytin. Peruutin askeleita, mutta osuin maneesin oveen, joka meni kiinni kolahtaen. Aloin vaipumaan transsiin, mutta tällä kertaa ymmärsin sen: Ei, en saa vajota transsiin uudestaan!
Edellisestä heräämisestäni oli päivä. En edes saisi tänään tai huomenna ratsastaa. Äkkiä näin jotakin kutsuvaa maneesin keskellä, ikään kuin timantin. Se oli iso ja välkehti, omituisesti. Se loi rauhallisuuden, kutsui luokseen... veti luokseen? Liikuin, vaikken tehnyt mitään! Kävelin hallitsemattomasti, suoraan kohti... portaalia!?!? EIJEIJEI, En saa!
- APUAAAA!!! huusin. Se oli kuitenkin jo myöhäistä. Olin möhkäleen sisässä, en päässyt ulos. Pyörryin.

Avasin silmäni. Näin vain pimeyttä, kunnes tunsin tuuppauksen. Ajattelin sen olevan Bonny ja käännyin ympäri, mutta minua tuijottikin kokonaan musta hevonen. Musta tuuppasi minua uudelleen ja kuulin omituisen äänen:
- Olet valittu, valmistaudu. Älä pelkää vaikka sanon, että meillä on tammasi ja hevosesi. Ne ovat turvassa... zzzzzzzzzzzzzzzzz...
- M-m-m-mitäh? Mihin valittu? Mihin täytyisi valmistautua? kysyin, mutta sain vastaukseksi pelkkää suhinaa.
- Dancer ohjaa sinua matkallasi... zzzz...
- Niin kuka? kysyin. Tajusin äänen tarkoittavan mustaa hevosta. Taputin sitä kaulalle ja jostain ihmeen syystä nousin selkään. Ilman kehotusta Dancer lähti laukkaamaan... tyhjyydessä.

Tamma hiljensi kohdalle, josta näkyi tallill. Näin Pörrin, joka... pakotti Iivarin hyppäämään? Ei, ei, ei... ei sitä saa pakottaa... voihkin, mutta tajusin olevani nyt Dancerin selässä ja se jatkoi matkaansa.

Sivulla näin tyhjyyttä, edessä valtavan rotkon jonka toisella puolella tyhjyys loppui. Väsyneenä tarrasin kiinni Dancerin harjaan, kun se ponnisti rotkon yli. jälkeenpäin huomasin rotkon olevan todella syvä ja leveä. Toisella puolella seisoi tyttö, joka esittäytyi:
- Olen Sofia Winbbie. Tässä on ponini tiikeri, tyttö sanoi ja osoitti kirjavaa Shetlanninponia.
- Sinä olet siis Miisa? hän kysyi. Nyökkäsin vaitonaisena ja li´utin itseni alas mustan tamman selästä.
- Ai anteeksi, olet varmaankin väsynyt. Matkasit menneisyyteen, tyttö sanoi.
- MITÄ!!! kiljaisin niin, että Dancer otti askeleita kohti metrien päässä ammottavaa rotkoa.
- Tulit juuri rajan yli. Tule, saat ratsastaa tai kävellä tai istua, tyttö sanoi. Hän hyppäsi sulavasti Tiikerin selkään alkoi ravata hiekan pöllytessä. Maa oli puoleksi ruohoa ja puoleksi hiekkaa, mutta seurasin Tiikeriä laaksoon, joka kukoisti vihreänä.
- Täällä saamme harjoitella rauhassa, tyttö selvitti.
- Höh, harjoitella mitä? ihmettelin. Olin ihan pihalla. Sofia naurahti lempeästi ja sanoi:
- Vahvistamme sinun ja varsasi suhdetta, tietty. Opit tärkeitä taitoja. Olin lopen uupunut enkä tahtonut tehdä mitään muuta kuin maata ja nukkua. Aivan kuin Sofia olisi lukenut ajatukseni sinä hetkenä, koska ajateltuani niin hän sanoi:
- Kylässä olet, lupaan, virkeämpi. Ihmettelin tytön sanoja, mutta jaksoin kylään asti. Ihme kyllä, kun astuin kylään tuntui kuin olisin vasta herännyt ja olin täynnä energiaa!
JATKUU!
(anteeksi, tätä nykyä juuri mikään ei ole enää hoitotarina. Tästä piti tulla, mutta, noh...)

Nimi: Miisa S.

21.10.2017 18:19
Avasin silmäni ja tajusin tuijottavani sairaalan valkoiseen kattoon. Ensin mietin missä olen, sitten sen tajusin. Olin sairaalassa. Pörri selitti minulle mitä oli tapahtunut. Hetken luulin uneni mukaisesti olevani hevonen, pienen hetken ajan siis. Maatessani siinä minuun ei sattunut, mutta noustessani jalkaa kivisti julmetusti. Vasenta jalkaa. Pörri selitti mitä oli tapahtunut:
- Burning Heart hiukan hermostui kun vaivuit transsiin sen karsinassa. Älä pelkää, jalka ei ole murtunut. Hiukan vain
vaurioitunut. Ja ai niin... MIISAAA!! Sain huolehtia varsastasi viikon. Ihan innostuksessani kävin hoitamassa Chinan. Ja
muuten, sain Iivarin hoitsuksi!! Eikö ole mahtavaa, Miisaa?
Huokaisten jäin seisomaan paikallani. Kipu oli laantunut nipistelyksi. Tahdoin äkkiä nähdä kaikki neljä. Rosen, Chinan,
Sydämmen ja Bonnyn. Äkkiä muistin Rosen ja Bonnyn tiineyden.
- Eihän... eihän Rose ole vielä varsonut? kysyin heikosti. Toivoin todella varsomisen olevan vasta edessäpäin.
- Ei varsoja, Pörri totesi. Saatoin huokaista helpotuksesta. Käännähdin kylkeä ja tipahdin lattialle naama edellä.
- Tahdon nähdä tammat, mutisin.

Äitini auto kaartui viimeiseen mutkaan ja jarruttitallipihaan. Minä ja Pörri hyppäsimme kyydistä, kiitimme ja otettuamme tavaramme juoksimme talliin. Rakas varsani hirnahti maata kuopien ja kiirehdin heti sen luokse. Pyysin siltä anteeksi. Lääkärin mukaan en saisi ratsastaa kolmeen päivään, mutta sauvoja en tarvinnut. Oikeastaan minulla jostain ihmeen syystä oli päivän tallikielto, mutta minähän en tallikieltoja tottele! Kurkistin vatovasti Burning heartin karsinaan, avasin oven ja hiivin sisälle. Rakas varsani odotti jo innolla päivän talutteluaan, mutta jätin sen vielä karsinaan. Katatun askeleet kopisivat tallin kivilattialla:
- Kas, Miisa, olet toipunut. Katatu virnisti makeasti. Esittäen hapanta vastasin:
- Lääkäri määräsi 3 kokonaista päivää ratsastuskieltoa! Ajattele, tänään en olisi saanut edes tulla tänne laisinkaan!
- Paras jättää tänään hoitamatta. En uskalla päästää sinua kos olet saanut päivän kiellon. Saat olla, muttet hoitaa, katatu sanoi. Taputin varsaani ja miltei juoksin Chinan katsinalle. Näin tamman makaavan maassa innottomana. Kiljaisin turhan lujaa niin,että viereisessä karsinassa majaileva Rose melkein nousi pystyyn. Pörri sukelsi rauhoittelemaan palominoa riehujaa sillä aikaa, kun minä Chinaa komentaen käskin sen seisomaan. Tamma nosti päätään ja hirnahtaen avuttomasti ponnisti jaloilleen.
Onneksi se ei ollut loukkaantunut tai mitään. Taputin tammaa kaulalle ka se höräshti. Löysin taskustani vain millin leipäpalan, mutta sen ollessa ainoa asia jonka löysin annoin sen uskomattomalle Chinalle. Tamma pureskeli hartaasti ja näytti nauttivan. Se oli vain masentunut kjn seisoi karsinassaam. Kello oli seitsämän. Päätin lähteä kotiin. Huomenna liikuttaisin kaikki. Jok ikisen.

Vastaus:

110vr

Nimi: Miisa S.

13.10.2017 20:43
(en tiedä kuuluuko tänne)
Rosella näyttäisi olevan varusteita, kun tutkailin hevosen sivuja. Noh, jos sillä on varusteita niin miksei niitä ole kirjattu kaappiini?

(taukoni tallilla alkaa... NYT!)

Vastaus:

Multa on yksinkertaisesti jäänyt huomaamatta. Voit kuvitella jos täälä on 30 tarkistamatonta viestiä niin asioita voi yksinkertaisesti jäädä huomaamatta :( Lisään ne nyt kaappiisi, hyvä kun huomasit

Nimi: Miisa S.

13.10.2017 14:41
Transsissa... olin transsissa... mutten tajunnut sitä. Näin kai unta... joka oli painajaista ja ihanaa...

Kops! Kops! Kuuluivat kavioiden askeleet pihatiellä. Lehdet putoilivat keltaisina puista ja kaikki oli omituista. Olin hevonen, Mustangi, tamma, varsa. Tai tamma? 3-vuotias. Seurasin johtajaa, ihanaa Danceria. Varsani loikkii vierellä.
- Coocie kunnolla! *hirnuu varsalleen* Varsa lopettaa, ottaa johtajan kiinni. Coocie harmaa.. Minä valkea. Dancer täplikäs. Valkoiset harja ja häntä, musta karva. Dancer ihana. Dancer urhea... mitä? Joo joo, tullaan Coocie. Hmm... keltaista. Ei muuta. Keltaista, vain. Ei ymmärrä. Miksi? Dancer, missä? Uih! Pieni olento, ihminen? Ihminen paha, vaarallinen. Ihminen vaara! Vaara, vaara, vaara, vaara! Varoitettava laumaa. *Hirnuu hätäisesti* Katsoo. Pieni ihminen katsoo... verta? Ihminen hyvä. Sattuu ihminen. Tuska, ihminen verta. Auttaa. Sundace auttaa. Ihminen huvittava. Katsoo, omituinen. Sundace nostaa. Ihminen selässä... omituinen. *lähtee laukkaan 10-vuotias tyttö selässään* Hmm... tyttö ääntelee. Hirnuu? Outo. Sanoo jotain. Mitä sanoo? *Kuuntelee*
- Prr... olen ihan kunnossa, sinä kiltti.
Ihminen kiittää. Ihminen kiva. Ihminen outo. Njääh, tahtoo mennä. Menen lujaa. Tulee pimeää, Sundace mennä Dancerin luo! *Lähtee laukkaamaan himmeässä valossa kohti muuta laumaa niin, että preerian hiekka pöllyää oikein kunnolla!*

Tein nyt sitten taas tälläisen tarinan "itseni" näkökulmasta hyvityksenä siitä, etten päässyt hoitamaan. Tahdon kumminkin kirjoittaa.

Vastaus:

50vr
Ei se mitään vaikkei joka viikkoa kirjoittaisikaan, ymmärrän kyllä jos on muuta menoa tai tekemistä ;)

Nimi: Miisa S.

12.10.2017 21:20
Transsiin vajoaminen
Huokaus. Kävely tallille. Askelet takaa. Kiljuntaa.
- EI!!! Karjuin. Heräsin huohottaen, koska näin unia hyvin harvoin. Ja silloin kun näin, ne oliat enneunia! Henkäisin pelästyksestä, koska olin nähnyt painajaista. Ja se painajainen toteutuisi! Ei, ei, eijeijeijeijei!! Se toteutuisi ehkä jo tänään. Mistä kiljunta oli peräisin? Miksi kuulin askelia takaani? Ja miksi, miksi se oli enne?? Joka tapauksessa nousin ja kävelin alas, koska kello oli jo kuusi. Puin päälleni, söin, kävin vessassa ja lähdin tallille. Kuljettua vähän matkaa aloin kuulemaan hiljaista puhetta. Enne alkoi toteutua. Olin puolimatkassa kävellen ja vielä olisi hirveästi jäljellä, noin kaksi kilometriä. En voinut paeta. Sitten se alkoi: kiljunta. EIJEIJEI!!!! Teki mieleni parkua. Puhe oli muuttunut pikkuhiljaa voimistuvaksi kiljunnaksi. Lopulta tärykalvoni olivat niin hajalla ja sydämeni löi niin lujaa, etten kuulluttai nähnyt mitään... minua alkoi huimata ja sitten silmäni revähtivät auki. Edessäni makasi hevonen... jolla oli verinen haava! Se oli Newforest tammavarsa, minun hevoseni Burning Heart! EI! Mitä se teki täällä? Oliko jokin hullusti? Oli! Mutta mikä? Miten Sydän oli päässyt karkaamaan? Se on vasta 8 kuukautta! Otin riimun ja riimunnaun laukustani ja sujautin ne paniikissa olevan varsan päälle. Sidoin riimunnarun niin, että se oli ohjina kaulalla ja minulla naruna kädessä. Kuulin murinaa takaani ja näin äkäisen, irtaallan kulkevan susikoiran, jonka tassussa oli verta. Se oli syypää. Sydän pystyi laukkaamaan niin lujaa, ettei koira ihme kyllä saanut meitä kiinni. Se kumminkin oli liian lähellä. Saavuin tallille ja muistin hoitsuni. Näin tallin omistajan, Katatun. Niinpä sitten kysyin häneltä hädissäni:
- Olisiko vapaata karsinaa??? Katatu nyökkäsi ja helpottuneena talutin Sydämmen vieraskarsinaan. Nyt minua vasta alkoikin huimata. Maisema sumeni silmissäni ja viimeisenä huutona kuulin:
- Hän vaipuu transsiin!
Kaikki pimeni. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautua. Oli alistuttava. Olisin nyt transsissa. Vaivuin tiedottomaan tilaan aivan liian nopeasti ja sitten ei enää ollut mitään muuta kuin odotettava, että heräisin. Olin syvässä transsissa, enkä kuullut edes ikioman varsani surullisia hirnahduksia.

Juu, nyt kun en ensiviikolla pääse hoitamaan niin keksin virtuaalisyyn tälleen hätäsesti.
(Ja syy poissaololleni on Saksan ja Ruotsin lomareissu perheen kanssa)

Vastaus:

75vr

Nimi: Miisa S.

06.10.2017 16:05
Chinan hoitoa (eri tavalla kuin yleensä)
Hmm... tuolta pieni ihminen tuleekin. Viimeksi se ainakin loi mukavan olon aikaan. Näyttää kummalta. Kiipeää aidan päälle ja katsoo. Katsoo, katsoo, katsoo... miksei tule? Njää, ei odota. *ravaa tytön luo*. Kumma. Alas aidalta. Luokse. Vihdoin! Tulla lähelle, ottaa kiinni... *lähtee seuraamaan* hmm... mukavaa, kohta nautinto edessä. Ihana koti, kohoaa edessä. Oih! *Kaviot kopisevat tallin lattialla kaikuna* Öhh...? Vieras ääni? Mistä se tulee? Synkkä ääni, mistä kuuluu, mistä? *Pomppii tutkivasti tallikäytävällä*
- China! Lopeta tuo hyppiminen! Hmm... pieni ihminen ääntelee. Miten ääntelee? China... ahaa, minä. Puhuu minusta. Lopeta... mikä? Tuo hyppiminen... äsh! No jaa, hyvä on *kävelee rauhallisemmin taluttajan perässä*. Aah! Tuossa oma paikka. Oma, iso paikka. Minun. Ei muiden. Minun- kokonaan! Menen sinne. Omaan paikkaan. *Menee karsinaan* Ei, pieni ihminen! Ei saa mennä, tulla takaisin pieni ihminen, takaisin! Aah, tulee takaisin. *Seuraa tarkkaavaisena, kun hoitaja kantaa harjasangon karsinaan* Ruokaa? *Sukeltaa koriin*
- China, lopeta heti! *hypähtää taaksepäin yllättyneenä* Ei, ei pahaa pieni ihminen. Ei ruokaa. *Ihminen aloittaa harjauksen* Jatka, pieni ihminen, jatka! Aah... oh, käsky... *nostaa kaulaansa* ethän lopeta, pieni ihminen? Ei, nautinto toinen puoli. Ääh, taas käsky... *nostaa kaulaansa ylöspäin*. Mitä? Joko loppui? *kuopii kaviollaan maata*
- China! *lopettaa* Pieni ihminen, mikä kaviossa? Hassu kavio. Mikä kaviossa? Jokin... aa, kaviokoukku. Käsky annetaan, nostan jalkaa. *Nostaa jalkansa puhdistusta varten* Ai toinenkin...

Käsky suoritetu, pieni ihminen, nosta kaviota, suoritettu. Mitäh? Pois? Lähdet pois? Ei, pieni ihminen! Hylkäät minut, et saa tehdä niin!! Ei, se hylkäsi minut! Olenko yksin tässä maailmassa?

(Tämä oli omituinen ja lyhyehkö hoitotarina Chinan näkökulmasta, ei se oikeasti ole noin paniikissa kun ihminen lähtee...)

Vastaus:

70vr
Hyvin keksitty näkökulma tarinalle :)

Nimi: Miisa S.

06.10.2017 08:02
Kaviot kopisivat kovaa maaperää vasten, kun Mustangit ravasivat pienessä solassa. Se oli niiden turvapaikka, jonne oli vain kaksi salaista pääsyreittiä. Se ei ollut luola, mutta kalliot melkein yhdistyivät ylhäällä. Solan läpi virtasi kirkas puro, josta lauma sai juotavaa. Syvemmällä tienoo muuttui valoisaksi aukoksi. Sitä ei voinut nähdä ylhäältä päin, jota Mustangit olivatkin ihmetelleet. Laakso oli nimittäin hyvin, hyvin valoisa. Siellä kasvoi kesät talvet ruohoa, tuoretta, vihreää, ihanaa ruohoa. Olipa laumassa pari pientä varsaakin, ja laumanjohtaja oli upen musta ori Night Star. Johtaja tamma oli sekin musta ja nimeltään Fantacy. Pari piti hyvää huolta laumasta, aina. Leikkisä varsakolmikko, johon kuului valkoinen Malika, harmaa Star ja punaisen ruskea Redving. Yhdessä kolmikko leikkiaina, mutta varttuessaan Redvingistä tuli kolmikon johtaja. Se oli näes Night Starin ja Fantacyn varsa. Jotain muitakin hevosia laumaan kuului. He olivat turvassa ja piilossa kaikilta... yhteen päivään asti.
Tyttö nimeltään Sofia ja hänen ratsunsa Cocoa olivat retkellä. Sofia ratsasti usein preerialla, mutta nyt oli menty vähän pidemmälle. Sofia oli nimittäin kääntynyt vasemmalle eikä oikealle. Niinpä hän päätyi pian kolme puun luo. Ne olivat tiheä kasvuisia ja Sofia tahtoi päästä toiselle puolelle. Toisella puolella hän näki tuon Mustangien valtavan ihanan laakson. Redving kohotti päätään ja hirnui varoituksen. Sofia henkäisi, kun yleensä niin kiltti Cocoa lähti laukkaamaan ystävien luokse.
- Pruu tyttö, soo, yritti Sofia rauhoitella Cocoaa. Sofia ei tippunut tahallaan, mutta hän hyppäsi alas selästä. Hän hämmentyi, kun eräs laumasta, nuori tamma Willow tuli tutkimaan. Sofian noustessa ylös se perääntyi kaksi askelta, mutta kohta, ihme kyllä se tuli Sofian luokse! Cocoa tutustui muuhun laumaan etäämmällä. Sofia pystyi koskettamaan Willowin turpaa ilma, että se perääntyi. Lopulta tamma laski kaulansa alas. Henkäisten Sofia asettui kaulalle ja liukui Mustangin selkään tämän nostaessa päätään. Sofia lähti ratsastamaan ympäri laaksoa kaikissa askellajeissa, neli mukaan lukien! Niinpä Willow pian jo kiisikin tuulen hulmutessa se harjassa ja Sofia nauraessa. Sofia vilkaistua kelloaan hän huomasi, että oli pakko lähteä kotiin. Hän hidasti tammaa, taputti sitä kaulalle ja hyppäsi pois selästä. Cocoa tuli Sofian luokse kiltisti ja kun Willow jäi hirnumaan kaihoisasti Sofian perään, tyttö kuiskasi sen korvaan:
- Ei hätää, tammani. MInä palaan. Joka päivä minä palaan... joka ikinen.

Vastaus:

100vr, kiva tarina taas vaihteeksi :D

Nimi: Miisa S.

04.10.2017 15:58
China
- Oi! huokaisin. Istuin puisen aidan päällä lainariimu ja -riimunnaru kädessäni. Tai oikeastaan olin tiputtanut ne maahan ihastuksesta. Olin katsellut Chinaa jo varmaankin puoli tuntia. Kuulin kolauksen takaani ja mätkähdin selälleni maahan. Pörrin pää ilmestyi näkyviin ja hän totesi tyynen innostuneesti:
- Miisaa! (IRL elämässä olemme samalla luokalla, joten hän tervehtii aina noin muutenkin. Normaali tervehtiminen meille.) Huokaisin ja kömmin ylös. Mihinkään ei ollut sattunut. Kiipesin takaisin aidalle kertoen Pörrille kaiken, mitä ihanaa oli tapahtunut.

KOLME PÄIVÄÄ AIEMMIN
- Hei Miisa! Saat halutessasi yhden hoitohevosen lisää, sanoi katatu. Henkäisin kysyen:
- Mitkä ovat vaihtoehdot?
- Rose ja China ovat ainakin vapaita. Sitten olisi Light, varsa. Jotakin muita olisi myös... katatu sanoi. Hän kaivoi jotakin vihkoa esille. Minulla saisi olla siis kolme hoitohevosta nykyään? Mahtavaa! Jihuu! Sain kolmannen hoitsun, sain kolmannen hoitsun!
- Vaihdan Fentonin Roseen ja otan myös Chinan, vastasin pikaisesti. Tiesin miten ihana ja kiltti China oli. Se oli juuri minun makuuni soveltuva hevonen! Ja niin, niin kaunis!
- No, hyvä on, katatu sanoi ja kirjasi jotakin vihkoonsa keskittyneenä. En tahtonut häiritä vaan hipsin ulos hakemaan uudet kaunokaiset sisälle.

TAKAISIN NYKYHETKEEN

- O-onko tuo ihana hevonen sinun hoitsusi!? Pörri huudahti. Nyökkäsin ja otin lainariimun maasta. Hyppäsin aitaukseen ja kutsuin Chinaa:
- Chinaa!
Kaunis tamma tuli kaula kaarella luokseni tarhasta. Taputin sitä kaulalle ja pujotin riimun Chinan päähän. Se odotti kiltisti paikoillaan, jopa laskien turpaansa alaspäin. Kun lähdin kävelemään tallia kohti China tuli erittäin tottelevaisesti vierelläni. Karsinaankin se meni reippaasti ja Pörri toi sille heinää. Otin riimun ja -narun pois tamman päästä ja aloin harjaamaan sitä lainaharjoilla. Harmitti, kun ei saanut omia. Aloitin kumisualla, jolla harjasin Chinan karvasta lian ja kuramöykyt. Sitten siirryin kovaan harjaan, jolla puhdistin hiukan enemmän karvaa ja sellaista. China seisoi paikallaan ja rouskutti heiniä ihanan rauhallisesti. Taputin sitä kaulalle ja nostin sen kaulaa aina, kun kuljin siitä ali harjatakseni toisen puolen. Harjauksen jälkeen otin lainasetistä kaviokoukun, pyörittelin sitä hetken ja aloin toimiin. Liutin kättäni jalassa alaspäin ja maiskautin. Kavio nousikin heti. Nostin sen polveni päälle ja aloin kaivaa likaa pois kaviosta. Varoin syvästi osumasta säteeseen. Toistin saman jokaisella kaviolla, jonka jälkeen otin vielä harjakamman ja aloin harjaamaan ja selvittelemään Chinan harjaa. Sen jälkeen selvitin hännän. Siihen tuhrautuikin aikaa, koska Chinan harja oli täynnä takkuja- hännästä puhumattakaan!

Pehmeällä pääharjalla viimeistelin urakan. China katsoi minuun kysyvästi, mutta osasi rentoutua ilman heiniäkin ja melkein torkahti. Oli se kyllä ihana hevonen!

- No niin, tyttö, sanoin Chinalle. Se hiukan hätkähti ääntäni, mutta rauhoittui pian ja tuli luokseni. Minulla oli lainariimu ja lainariimunnaru kädessäni ja pujotin riimun Chinan turpaan. Hevonen odotti kärsivällisesti ja alkoi sitten seurata minua tallikäytävän kautta pihalle. En vienytkään sitä tarhaan, vaan solmin riimunnarusta ohjat ja nousin aidalta selkään. Taputin Chinaa kaulalle ja ohjasin sen metsäpolulle. Vielä eilen olin ratsastanut Tähtiauralla tätä polkua pitkin Pörrin kanssa. Silloin lehtiä oli ollut 10 cm, nyt niitä oli 20 cm. Niitä oli kaikkialla ja koko metsä peittyi keltaiseen vaippaan. Kuiskasin Chinalle polun päässä:
- No niin tyttö, mennäänkö ravia? China ilmeisesti kuuli "ravia" käskyn, koska se tihensi askeliaan. En pidättänyt sitä ja se lähti raviin. Kuulin kavioiden kopsetta etäältä metsästä... takaamme. Pian ohitsemme pyyhälsivät Khasim ja Pörri.
- Varaslähtö! huudahdin kun China lähti perään. China saavuttikin Khasimin melko nopeasti ja taputin sitä kaulalle. Laukka oli ollut ihanaa ja pehmeää. Sitä tahtoisi jatkaa loputtomiin. Käänsimme, Pörri ja minä, hevosemme takaisin tallia kohti. Nyt ne eivät alkaneet kisaamaan. Khasim yritti kokoajan lähestyä Chinaa, mutta Pörri piti sen kurissa. Se ei varmasti pääsisi Pörriltä karkuun. Kävelimme niittyjen yli, kunnes olimme jo sillä metsäpolulla. Puiden välistä erottui tarhoja ja hevosia, jotka söivät kesän viimeisiä ruohonkorsia. Haaveilin, että minusta ja Chinasta joskus tulisi kilparatsukko. Ylittäisimme hankalimmatkin esteet vaivatta ja voittaisimme kilpailut. Niin, se oli vain haave. Se ei tulisi toteutumaan vielä piitkään, piitkään aikaan...

- On se kyllä ihana, totesi Pörri laskeuduttuamme ratsailta.
- Niin, ja se on minun hoitohevoseni! Niin ihanan söpö, eikö olekin? kysyin.
- Kyllä, sitä se on! Vastasi Pörri. Jätimme hevoset sisälle talliin ja lähdimme kotiin. Huomenna hoitaisin Rosen, sitten Bonnyn ja sitten taas Chinan... tuskin maltan odottaa!

Vastaus:

230vr
Vielä enemmän kuvailua niin tästäkin olisi saanut heti pidemmän ja paremman tarinan ;)

Nimi: Miisa S.

03.10.2017 20:41
Vaellus Pörrin kanssa (osa 2, jatkoa)

- Niin, päätit siis alkaa hoitamaan Rosea? Pörri kysyi. Nyökkäsin. Muistan, kun katatu ilmoitti, että jos haluan saan yhden hoitohevosen lisää. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin Rosen. Se oli kaunis tamma. Olimme Pörrin kanssa juuri nousseet selkään ja kävelimme pitkin ohjin kapeaa metsäpolkua pitkin. Tähtiaura, allani oleva ratsu oli hyvin rauhallinen. Ja siis kertauksena hieman asioita. Minulla ei ollut Bonny ratsuna, koska se oli tiineenä. Tähtiauralla ei ollut hoitajaa, joten tietenkin olin ottanut sen. Sillä ei ollut varusteita, joten puin sille lainariimun ja solmin lainariimunnarusta ohjat. Maastossa en ollutkaan pitkään aikaan käynyt, tämä virkisti mukavasti! Juttelimme Pörrin kanssa niitä näitä ja lopulta nostimme ravin. Pörri ratsasti Khasimilla, upealla hoitsullaan. Hänellä oli musta lännensatula ja valkoiset lännensuitset varusteina. kaikki oli ihanaa. Puista irtoili lehtiä ja tuuli puhalsi viileästi. Maassa olikin varmaan 10 cm. lehtiä kerroksena ja kaikki olivat keltaisia, ainakin osaltaan. Sitten Tähtiaura näki jotakin mielenkiintoista, otti ja lähti. Se laukkasi varmaankin kilometrin, jonka jälkeen viimein kadotti sen mielenkiintoisen asian ja hiljensi käyntiin. Vähän ajan kuluttua Pörri ilmestyi näkyviin ja juttelimme hetken siitä, mitä oli tapahtunut. Sitten lähdimme takaisin tallille, koska hevoset alkoivat hiljalleen kuumua. Pian jo olimmekin melko lähellä.

Otin riimun ja -narun pois Tätiauran turvasta ja harjasin sen pikaisesti. Sitten kävin vilkaisemassa Rosea, Bonnya ja Fentonia, kunnes lopulta lähdin kotiin. Tähtiaura oli käyttäytynyt kiltisti, kunnes oli huomannut jotakin. Mikäköhän se oli ollut?

Vastaus:

110vr :)

Nimi: Miisa S.

01.10.2017 14:54
Kuutamon ihme

Mustangit laukkasivat aitauksessa. Oli yö. Kohtalon yö. 12 Mustangia kiersivät ympyrää kaatosateessa. Myrskysi. Salamoi. Tuuli humisi. Ja hevoset odottivat kohtaloaan. Sitten se tapahtui: Hallakon tamman eteen iski salama. Hevoset pysähtyivät. Twilight saisi nyt kohtalonsa. Jokin veti tammaa voimakkaasti pois laumasta. Tämä hirnui. Kaikki oli myöhäistä. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Twilight oli poissa. Mustangit hirnuivat sen perään. Pitäisi jälleen odottaa tuota taianomaista hetkeä. Twilight oli nyt poissa. Siltä, mikä veti sen pois laumansa luota ei sitä saisi takaisin. Se oli sen kohtalo. Mustangit rauhoittuivat. Aitauksen portti aukesi ja ne katosivat pimeyteen. Äkkiä paikka oli kadonnut.

Twilight korskui karsinassaan. Se oli temmattu talliin. Se ei pitänyt siitä. Sitten se kuuli rauhoittavan äänen: "Rauhoitu, Twilight. Tämä on kohtalosi. Sinun on hyväksyttävä se. Nyt, vaikken olekaan tukenasi, pärjää Twilight!" Twilight heilutti päätään ja katseli ympärilleen tarkemmin. Seinässä oli pieni rako, mutta se ei paljon auttaisi. Twlight tunti tytön läsnäolon. Tammaa jännitti. Nyt hän näkisi jälleen oman ihmisensä. Tallin ovi avautui ja talliin sukelsi pieni varjo. Tytöllä oli kullankeltaiset hiukset ja siniset silmät. Hän oli noin 12-vuotias. Twlightin nähtyään hän henkäisi ihastuksesta kuiskaten:
- Twilight! Sinä tulit viimein, olen jo odottanut! Heti kun vierailit mielessäni tunsin sinun palaavan. Kun viimeksi näimme, olin 5-vuotias ja sinä varsa! Mutta nyt... oi! Olet jälleen luonani. Twilight levitti siipensä tytön avatessa karsinan oven. Tamma tuli vauhdikkaasti ulos ja tyttö henkäisi uudestaan. Twilight ojensi kaulaansa ja tyttö asettui sen päälle. Sitten tamma nosti päänsä ja tyttö liukui selkään.
- Noh, tyttö, joko lähdetään? Tyttö kysyi. Tämä oli eri maailma kuin se, missä Twilightin ystävät asuivat, mutta se ei hallakkoa haitanut. Se laukkasi ulos kesäyöhön tytön pidellessä harjasta kiinni. Twilight nousi siivilleen ja lähti lentoon kadoten yöhön.

Laumanjohtaja Night dancer hidasti ja nuuhki ilmaa. Se tunsi Twilightin olevan onnellinen ja päästi kaihoisan hirnahduksen. Kukakohan lähtisi ensivuonna oman ihmisensä luoksi? Hevosten taivaassa oli mukavaa opastaa uusia. Joka vuonna jokin maanpäältä poistuneista hevosista sai käskyn palata sinne uudelleen. Ja aina, aina jatkui sama perinne. Aina.

Käy siis juhannusyönä tallillasi, kenties tapaat siellä menetetyn ystävän!

Anteeksi, ettei tämä ole hoitotarina, tuli vaan mieli kirjotella jonnekkin niin kirjotin sitten tänne! Syvimmät pahoittelut, koska tiedän, että tämä ei kuulu tänne!

Vastaus:

150vr
Kivan "maaginen" tarina, olet hyvä kirjoittamaan. c:
Ei mitään, musta on välillä kiva lueskella muitakin kuin hoitotarinoita! :D Näillä saa kivasti myös pisteitä merkkejä/merkkiä varten ;)

Nimi: Miisa S.

30.09.2017 09:27
Vaellus Pörrin kanssa OSA 1
Äsh, ajattelin. Olin luvannut lähteä Pörrin kanssa ratsastamaan, joten en pääsisikään tunnille. Noh, Pörrin kanssa vaeltaisimme lenkin jopa kaukaisille laukkaniityille asti ja uittaisimme hevosia. Sitten vaeltaisimme salaiseen paikkaamme ja pitäisimme evästauon.
- Tulehan, Bonny! huikkasin takanani kävelevälle Irlannincobille. Se hörähti ja vauhditti askeliaan. Tallin pihalla näinkin jo Pörrin. Mutta sitten muistin: Ei, en voisi ratsastaa! Ei ollut hevosta, koska Bonny oli tiineenä... tosin, kyllä sillä tämän kerran voisi ratsastaa, vaan en tahtonut laukata... Äsh! Ei toimi. Burning heart oli vasta noin vuotias, eikä Fentonillakaan voisi ratsastaa. Hmm... millä hevosilla ei ole hoitajaa? Menin katsomaan listaa ja löysinkin sopivan ratsun, nimeltään Tähtiaura. Se oli muistaakseni Suomenhevosori tallissa. Se oli kuulemma kiltti. Näin Pörrin, joka huusi:
- Noh, mikä kestää? Otan Khasimille laukkasatulan, sinä saat yleissatulan ja hackamoret, minä otan lännensuitset. Pyörittelin hetken käsiäni, kunnes vastasin:
- Menen Tähtiauralla, Bonny on tiineenä. Pörri laittoi kädet suun eteen ja huusi:
- Onko!? En tiennyt! Onko kannattavaa menää Tähtiauralla? Miettimisen jälkeen vastasin:
- Noh, kyllä. Sillä ei vielä ole hoitajaa. Vielä.
JATKUU

Nimi: Miisa S.

28.09.2017 19:17
Katselin ilmoitustaulua. Hmm... lauantaina pidettäisiin maastakäsittely tunti. Voisin kokeilla tuntia Bonnylla, ihanalla hoitotammallani. Nyt piti vain etsiä katatu ja ilmoittautua mukaan... tunti olisi jo ylihuomenna. Kävelin tallihuoneeseen, mutta pysähdyin hetkeksi Bonnyn karsinan kohdalle hivelemään tamman turpaa. Bonny puhalsi sieraimistaan ilmaa ja melkein värisi. Naurahdin ja jatkoin eteenpäin kävellen, nuuhkien tallintuoksua ja pysähtyen jälleen Fentonin karsinan eteen. Naurahdin, kun varsa pomppi paikallaan... mutta... mitäh? Fentonin karsinan seinässä seisoi joku... tyttö? Pelästyneenä hän nosti kasvonsa... vieraat, luulisin. Sitten tunnistin tytön. Luokkamme Iida, aina syrjintään joutunut tyttö. Tyttö melkein lensi seinästä läpi kun avasin oven. Hän peitti kasvonsa käsillään ja huusi hennolla, nätillä ja pelokkaalla äänellä:
- Ei! Älä satuta sitä tai minua! Älä hauku, älä kerro omistajalle tästä. Hämmentyneenä vastasin pelokkaalle takaseinää vasten kyyristyneelle tytölle näin:
- Ei, miksi satuttaisin sinua? Tallin omistaja katatu on mukava, en hauku sinua Iida.
- Miten... miten tiedät nimeni? Olet vakooja! Petturi, huijari ja eläinrääkkääjä! Iida kuiskasi ja peruutti. Fenton näki tytön olevan peloissaan ja astui häntä lähemmäs. Ei olisi uskonut! Fenton on melko vaisu uusia tuttavuuksia kohtaan. Toisaalta ei se mikään arkakaan ole, mietiskelin ja avasin karsinan oven. Kun astuin lähemmäs Iidaa näin hänen vaatteensa. Ne olivat rikkinäiet ja veren tahrimat sekä hyvin hyvin likaiset. Hämmennyin. Suljin oven ja otin neljä askelta. Fenton kääntyi minuun puolustavasti ja Iida rapsutti sen korvaa. Huokaisin miettivästi ja Fenton tunnisti minut. Se otti askeleen, jotta saisi rapsutuksia. Iida perääntyi nurkkaan ja jäi kyyhöttämään. Sitten oli minun aikani puhua:
- Koulussa sinulla on aina hienot vaatteet. Miksi? Harrastatko hevosia? Miksi olet täällä?
- Olen orpo. Äitini kuoli heti synnytyksen jälkeen ja isäni on kadonnut jäljettömiin. Sijaisvanhempani yrittävät saada minut koulussa menestymään hyvillä vaatteilla, mutta muuten olen paitsi orpo myös orja. Joudun raatamaan ja siksi karkasin. En harrasya hevosia, mutta ne tuovat minulle lohtua ja tämä suloinen varsa on kaikista turvallisimman oloinen. Lisäksi se ei vihaa minua, Iida kertoi. Oli pakko auttaa Iidaa, vaan miten? Kuulin tallikäytävältä viheltelyä ja Iida pakeni piiloon karsinan oven takse. Hän pisti sormen suulleen ja irvisti. Teeskentelisin tulijalle, että vain hyväilin Fentonia. Mutta tulija olikin Pörri, paras kaverini!
- Hei Pörri, minulla on ongelma! Voisitko auttaa? kysyin Pörriltä. Tyttö kääntyi ja nyökkäsi. Viittoilin häntä tulemaan luokseni ja hänen tultua osoitin Iidaa. Pörri kuiskutti minulle jotakin tämän tapaista:
- Mitä tuo tekee täällä? Veriset vaatteet ja kaikki. Huokaisin ja Iidan katseeseen tuli lisää pelkoa. Lopulta hänen silmänsä alkoivat hiljalleen lasittua.
- Pörri auta! Hän menee shokkiin, huusin ja ryntäsin tytön luo. Tämän silmät olivat lasittuneet ja keho rento, liiankin rento. Hän hengitti, mutta hän oli syvässä transsissa! Ei, häneltä kestää heräämisessä vuosi tai kuukausia, ajattelin melkein paniikissa. Olisi kerrottava katatulle kaikki. Tuolta hän tulikin- tallihuoneesta astellen jonkun tytön perässä.
- Katatu, auta! n ehdi selittää, mutta Fentonin karsinassa on tyttö, joka on transsissa! huusin katatulle. Tytön ilme muuttui iloisesta happamaksi, kun hänet keskeytettiin. Tyttö näytti Pörrille kieltä ja marssi ulos. Katatu juoksi Iidan luokse ja tunnusteli tätä:
- Olet oikeassa, Miisa. Hän on transsissa. Miksiköhän? katatu kysyi. Emmin hetken kunnes vastasin epäröimättä totuuden:
- Pörri pelästytti häntä vähäsen liikaa. Minne viemme hänet? kysyin.
- Soitan ambulanssin. Hänen sukulaisilleen on myöskin kerrottava, katatu sanoi suu viivana. Epäröin, mutta vastasin:
- Hänellä ei ole sukulaisia, vain ilkeät sijaisvanhemmat. Tyttö on orpo orja, jota kaikki kiusaavat koulussa ja joka ei ikinä saisi ystäviä ilman apua. Katatu hämmentyi ja vastasi:
- No siinä tapauksessa eri juttu. Ambulanssi pitää kuitenkin soittaa ja sijaisvanhemmille kertoa. Huokaisin, koska eihän juttu ollut muuttunut yhtään. Katatu näppäili jo kännykkäänsä numeron ja soitti niin, että Pörri ja minä kuulimme keskustelun. Tälläinen se sitten lopultakin vain oli:
- Hätäkeskus, hyvää päivää.
- Hei, täällä katatu.
- Hätätilanteenne on...?
- Tallissani, eräässä karsinassa makaa vieras tyttö joka on transsissa.
- Tallinne nimi on...?
- Moonlight.
- Lähetämme sinne heti ambulanssin ja poliisiauton.
- KLICK! katatu lopetti puhelun. Fentonin karsinaan jäi niin jännittynyt olotila siellä makaavan tytön takia, että katatu käski viedä varsan pois. Fentonille vain lainariimu päähän, lainariimunnaru kiinni riimuun ja sitten taluttamaan sitä pihalle.
- Jännä juttu tuon Iidan kanssa, Pörri totesi.
- No eikö vain olekin? vastasin. Noin viiden minuutin kuluttua katatu tuli ulos ja käski taluttaa Fentonin pois pihalta, koska ambulanssi saapuisi pian. Minä ja Pörri veimme Fentonin kahden puun väliin, minä otin Bonnyn riimunnarun ja kiinnitin se Fentonin riimuun.Minä kiinnitin Bonnyn riimunnarun läheisimpään puuhun vetosolmulla ja jätin vähän löysää. Pörri teki toisella puolella samoin, otimme lainaamamme harjat ja aloimme molemmat harjata Fentonia, jotta se rentoutuisi. Pian se rentoutui- liikaakin ja jäi makaamaan nurmikolle! Komensin sitä nousemaan, mutta se ei noussut. Hiki nousi päälleni kun varsa alkoi piehtaroida. Ei, sillä ei ollut ähkyä, eihän? Pian Fenton kuitenkin nousi jo pystyyn ja jatkoimme harjaamista. Huokaisin helpotuksesta ja nostin varsan vasemman etujalan ilmaan.

Kun ambulanssi viimein saapui, saapui myös eläinlääkäri ja tutki, oliko Fenton jännittynyt tai muuten jotenkin henkisesti vaurioitunut tapauksesta. Kun kaikki oli "hyvin", lääkäri lähti ja tallin elämä palasi normaaliin arkeensa. minä hain Bonnyn sisälle ja vein Fentonin ulos, harjasin kiltin Bonnyn ja puhdistin sen kaviot, harjan ja hännän. Katatu kulki ohi ja muistin kysyä sitä, mitä alunperinkin olin kysymässä:
- Voiko Bonny tulla lauantain tunnille? Odotin jännittyneenä ja näin oli katatun vastaus:
- Kyllä, tietenkin! Miksikäs ei, vain hyvä jos osallistut. Eihän Fentonille jäänyt traumoja?
- Ei, vastasin hymyillen.


(Juu tiedän, en kertonut hoitamisesta mitään, maailman surkein hoitotarina)

Vastaus:

290vr
On ok välillä tehdä tarinoita, joissa ei kerro "hoitamisesta" ;)

Nimi: Aleksadra

24.09.2017 10:24
hei Miisa
juu voit astuttaa Bonnyn Futulla

Vastaus:

Astutan siis Bonnyn ja Futurin :)

Nimi: Miisa S.

22.09.2017 19:25
Tulin tallille kohmeessa. Ei varsinaisesti ollut kylmä, mutta minulla oli vain T-paitani! Kävelin suoraan talliin hoitsujeni luokse. Avasin Bonnyn karsinan ja sujahdin sisään. Tamma nosti uteliaana päätään ja havahtui torkuiltaan. Naurahdin ja rapsutin sen pörröistä turpaa. Hetken kuluttua kävelin Fentonin karsinalle. Minulla ei ollut enää kylmä, koska tallissa oli lämmin ja kotoisa ilma. Hengitin syvään ja näin Fentonin pään kurkistavan ulos karsinasta. Varsa tutkaili minua ja päästi uneliaan hirnahduksen. En ymmärrä, miksi hevoset olivat tänään niin uneliaita. Koko talli tuntui torkkuvan. Kävelin tallihuoneeseen Fentonin ohi. Tallihuoneessa näin katatun, joka jutteli jotain Pörrin kanssa. Molemmat käänsivät katseensa minuun ja Pörri huusi:
- Miisaa! Naurahdin ja kävelin katatun luo. Hän oli selvästikkin lopettanut jutustelunsa Pörrin kanssa, koska hän nojasi rennosti seinään. Avasin suuni ja kysyin katatulta:
- Moi, mietin tässä voisiko Bonny saada varsan? Voitaisiin kysyä Aleksandralta, kävisikö Futur. Jännitin katatun vastausta ja pohdin kysymystäni. Sitten katatu vastasi:
- No, kyllä se minulle käy, kysyn Aleksandralta heti kun voin. Kiirettä pitää. Ymmärsin varsin hyvin mitä katatu tarkoitti. Eilen Lusifer oli karannut omille teilleen. Minä ja Pörri olimme osuneet siihen maastossa ja lisäksi nähneet salametsästäjiä, jotka melkein ampuivat minut! Siitä katatu ei tosin tiennyt mitään, onneksi. Hän olisi hermoillut. Lähdin satulahuoneeseen, joka sijaitsikin tallihuoneen vieressä. Otin kaapistani kaksi hoitosettiä, kaksi ämpäriä. Toisessa luki "Feni", joka tarkoitti Fentonia. Toisessa luki "Bonny" isoin kirjaimin. Naurahdin ja otin molemmat ämpärit mukaani. Kun tulin pois satulahuoneesta sinne meni Pörri, joka haki Mintun riimun ja riimunnarun. Minä en enää jättäisi hevosia tarhaan, kun kerta oli niin kylmiä öitä! Kävelin Fentonin karsinaan, pujotin lainariimun sen turvalle ja vein sen ulos. Fenton pomppeli innostuksesta ja meinasi repäistä riimunnarun kädestäni! Naurahdin sille ja komensin sitä olemaan kunnolla. Fenton jopa tottelikin! Vau! Otin riimunnarun pois Fentonin riimusta ja se kirmasi tarhan toiseen päätyyn. Huokaisten kävelin suoraan Bonnyn karsinaan. Otin harjapakin Bonnynkarsinan oven edestä ja aloin harjaamaan sitä. Bonny nautti harjauksesta niin kovasti, että torkahti! Nauroin ja taputin sitä lavalle, jolloin se avasi uniset silmänsä hetkeksi ja sulki ne taas kohta. Viimeistelin rakan putsaamalla Bonnyn kaviot. Hain Bonnyn nahkariimun ja mustan riimunnarun, jonka jälkeen talutin Bonnyn tarhaan. Lämpöistä tai ei, tämä tamma kestää mitä vaan!

Vastaus:

110vr

Nimi: Miisa S.

22.09.2017 00:13
MAASTOON osa 2 JATKOA...
Bonny ja Khasim kävelivät rinnakkain maastopolulla. Oli aurinkoinen aamupäivä, Pörri ja minä olimme maastossa. Hevoset taittoivat matkaa kevein askelin, kunnes kuulimme rysähdyksen! Se tuli kaukaa, mutta se oli kamalaa. Bonnyn sain pidettyä hallussa, mutta Khasim viskasi Pörrin selästään ja lähti hullunlailla karkuun.
- Kiva! Nyt meillä on kateissa kaksi hevosta! puuskahdin, mutta kiirehdin Pörrin luo.
- Ei kai sinuun sattunut? kysyin. Pörri virnisti. Minä tuhahdin. Ajatellessani järkebästi tajusin, että pitää lähteä räsähdyksen suuntaan. Rysäys oli luultavasti Lusifer ja se täytyi löytää! Khasim kyllä tulee ruoka-aikaan mennessä, mutta Lusifer on hankalampi tapaus. Autoin Pörrin ylös ja taakseni istumaan Bonnyn paljaaseen selkään. Minä istuin satulassa ja Pörri ei. Käskin Bonnyn raviin sinne suuntaan, mistä rysäys oli tullut, mutta se kieltäytyi! Se ei ole koskaan ennen kieltäytynyt! En hätääntynyt, mutta melkein. Jäisin Pörrin kanssa yöksi tallille, ehkä jopa kahdeksi yöksi. Tänään oli perjantai, kolme yötä kouluaamuun. Kuulin hirveän pamauksen metsästä ja sitten Bonny hirmustui! Kuulin "Viuh" kun jotain tapahtui, jälkeenpäin tajusin että se "Viuh" oli korvani ohi sujahtanut luoti. Siinä hetkessä vain yritin pysyä hevoseni selässä. Kuulin, kuinka mönkijä tuli meitä lähemmäs. Siinä hetkessä tajusin kaiken. Hirvenmetsästyskausi oli tullut ja mennyt, pienriistaa ei saanut metsästää tähän vuodenaikaan... salametsästäjä/salametsästäjiä!
En ehtinyt selittää Pörrille, mutta komensin Bonnyn laukkaan, koska mönkijän ääni yhä vain voimkstui. Tuuli puhalsi kylmää viimaa kasvoilleni, kun viiletimme, Bonny, minä ja Pörri halki metsäpolkujen. En ymmärrä, miksi metsästäjiä liikkuu ratsukoiden lähellä! Hetkinen! Erotin jotakin horisontissa. Siellä oli... Mustangeja? Ei, ei sentään. Mutta kaksi Mustangia ja lauma. Laumassa olivat myöskin Khasim ja Lusifer. Khasim näki meidät ensin, hurnahti ja ravasi Pörrin luo. Pörri hihkaisi ja hyppäsi Khasimin selkään. Lusifer ei huomannut meitä, vasta sitten kun oli jo myöhäistä. Pujotin riimun sen päähän ja napsautin narun kiinni. Lusifer heittelehti ympäri ämpäri, mutta äkkiä muistin salametsästäjät. Puhuin Pörrille:
- Emme voi palata samaa reittiä, siellä me kuolemme. Mennään salaista sivureittiä. Pörri riemastui:
- Eikös sen lähellä ole lampi? Käydään juottamassa hevosia ja laukataan lammelle! Lusifer nosti ensin kevyen laukan, sitten kaikki kolme menivät jo kiitolaukkaa. Khasim oli ryöstänyt, Bonny vain kirinyt tahtia. Lampi tulikin jo näkyviin ja annoin Lusiferin mennä- päästin riimunnarun pois riimusta. Lusifer riemastui ja pulahti järveen. Bonny tyytyi vain juomaan, Khasim kahlasi vähän matkaa veteen ja Lusifer polski jo kaukana! Ei olisi auttanut huutaminen, joten jätin oriin kylpyyn ja itse Pörrin kanssa tulimme kohta jo tallille. Kas, tuollahan katatu olikin. Ja hänellä oli hämmentynyt ilme! Vilkaisin taaksemme ja näin märän Lusiferin. Se tuuppasi minua turvallaan ja naurahdin.
- Katatu hei! Pieni vinkki. Lusiferin täytyy luottaa. Ja lisäksi sille täytyy vain antaa tilaisuus näyttää sen luottamus tällä tavoin! huusin.
- Selvä, pidän mielessä sanoi katatu, joka käveli taputtamaa Lusiferia ja nappasi minulta riimunnarun.

- Aika uskomaton seikkailu, vai mitä? Pörri kysyi illalla. Makasimme tallin lattialla ja pölötimme hiljakseen.
- No joo! En ikinä unohda sitä, vastasin. Ovi avautui naristen ja talliin kurkisti katatu.
- Yrittäkää olla hiljaa, en saa nukuttua kun te huudatte ja nauratte! Unenpöpperöinen katatu sulki oven ja asteli taloon. Kikatimme Pörrin kanssa vielä hetken, sitten katsoimme kelloa, joka näytti 0.12 ja kävimme nukkumaan.
LOPPU

(Kello oli oikeasti 0.12 kun kirjoitin lopetuksen.)

Vastaus:

290vr, hyvä tarina :D

Nimi: Miisa S.

21.09.2017 23:33
MAASTOON osa 1
Olin ollut niin pitkään Burning heartin kanssa, että jouduin pyöräilemään tallille tuhatta ja sataa ehtiäkseni Pörrin kanssa maastoon. Khasim oli upea orii, Pörrillä oli onnea! Tuollahan Pörri jo odottelikin minua.
- Hei, missä viivyit? Hain jo Bonnyn tarhasta, vauhtia! Pörri huusi. Heitin pyöräni jälleen kerran jorpakkoon (Kauankohan pyöräni kestää tätä menoa XD). Kävelin Pörrin luo, pälpätimme hetken ja lähdimme tallille. Näin katatun tallin pihalla. Tämä ärähteli Lusiferille, jota talutti tarhaan. Lusifer näykki ja potki, tempoi narua kädestä. Aloimme Pörrin kanssa kikattaa ja kävelimme Lusiferin ja katatun luo.
- Hei katatu...! sanoin.
- ... tarvitsetko apua? Pörri jatkoi lausettani.
- Mielelläni, Lusifer on saatava tarhaan! Katatu huudahti ja kiskaisi hevosen riimusta. Tämä tietenkin käytti sitä hyväkseen ja lähti raviin tempaisten riimunnarun katatun kädestä. Se meni menojaan metsään. Hyvä, että olimme ajatelleet mennä maastoon. Katatu ärisi Lusiferin perään jotakin. Minä ja Pörri juoksimme kikattaen talliin ja aloimme molemmat harjaamaan hoitsujamme. Pörri harjasi käytävällä Bonnyn karsinan edessä, minä olin sitonut Bonnyn vetosolmulla löysästi kiinni karsinaansa ja harjasin rauhallista tammaa pitkin vedoin.
- Näitkö katatun ilmeen, kun Lusifer meni menojaan? Pörri kysyi kikattaen.
- Kyllä, se oli näkemisen arvoinen! vastasin ja yhdyin kikatukseen. Molemmat repesimme nauramaan ja jatkoimme harjaamista.

- Voit lainata Khasimin Hackamorea ja Yleissatulaa, Pörri ehdotti lopetettuamme harjauksen.
- Voi kiitos, saanko varmasti? kysyin ihmetellen.
- Kyllä tietenkin, Miisaa! Pörri vastasi. Hän oli alkanut kutsua minua nimityksellä "Miisaa" aina, kun tapasimme ja jutellessakin. Hän äänsi nimeni oudosti ja sai sen kuulostamaan maailman oudoimmalta ihmistytön nimeltä. Naurahdin salaa, kun menin hakemaan varusteita. Bonny ei voinut ottaa kuolainta Hackamoressa, mutta se seisoi kiltisti ja laski päätään. Taputin nättiä kimoa kaulalle ja pujotin suitset sen päähän. Kiristin nopeasti leuka- ja turpahihnan ja asetin ohjat kaulalle. Hain satulan karsinan vierestä ja laitoin sen Bonnyn selkään. Kunnkiristin vyötä, Bonny ei pullistellut vaan tahtoi mennä. Talutin sen ulos karsinasta ja huusin Pörrille, joka oli saanut Khasimille vasta satulan selkään ja kiristi vyötä:
- Olen jo valmis, odottelen ulkona! Näin tytön kävelevän tallia kohti taluttaen Bombayta.
- Hei, olet kai Enna, Bombayn hoitaja? kysyin. Silmäilin tarkasti Bombayta.
- Kyllä, olethan sinä Miisa S.? Enna kysyi. Hän silmäili Bonnya arvioivasti katseellaan:
- Hieno hevonen, hoidatko sitä? Enna kysyi.
- Kutsu Miisaksi ja tämä ON hoitsuni Bonny. Minusta meinasi tulla Bombayn hoitaja, mutta rakastuin Bonnyyn, vastasin Ennan molempiin kysymyksiin. Molemmat jatkoimme matkaamme. Vähän ajan päästä Pörri talutti Khasimin pihalle. Heilautin kättäni, kiipesin aidalle ja hyppäsin Irlannincobin selkään. Pörri talutti Khasimin Bonnyn taakse ja teki samoin. Sitten mentiin!
JATKUU...

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com