Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 10.

Hoidokit: Moonwalker, Bulletmadness, Lakota, Wunderboy, Fiery Capsicum, Ciel, Singapore

Astutukset:
Bonny-Futur
Golden Rose-Homencorden Nico
ChinChin-Majestrike
Colors of the rainbow-Delaney
Khasim-Minnie Mouse
Moonwalker-Borgeous
Dragostea Din Tei-Belle Reve
Bulletmadness-Baridi Ya Maua
Brilla-Futur
Patience-Eternal (varsominen)
Raksha-Charlie (varsominen)
Mandarin-Charlie
Raksha-Charlie
Rebass-Mahindra
Downhill-Minnie Mouse
Marcus-Mariska
Antiblaze-Baridi Ya Maua
Tonkovl-Panda
Moonwalker-Borgeous
Ciel-Lakota

 27.8.2017  syys,marras -17 26.11.2017  20.12.2017  10.1.2018  10.1.2018
 11.01.2018  12.1.2018  13.1.2018
 14.01.2018  14.01.2018  15.1.2018
 17.01.2018  18.1.2018  18.1.2018
 18.01.2018  18.1.2018  19.1.2018
 19.01.2018  19.1.2018  19.1.2018
21.1.2018  28.1.2018  29.1.2018
 29.1.2018  29.1.2018  30.1.2018
30.1.2018  1.02.2018  14.2.2018
 14.2.2018  02.3.2018  1.6.2018

Varusteet:
Haarniska
Miekka
Keihäs
Kilpi
Kisapaita
Kisatakki
Sinimustat hanskat
Kenttäratsastuspukusetti
Yleisraippa
Moonlight-huppari sininen
Esteratsastajan pukusetti vaaleansininen

Yhteiset:
Herkkukeksipaketti, kaura

Pesuhanskat, vihreät
Haavaspray
Rasvapurkki
Letityskuminauhapussi kirjava
Kaulanaru

Ciel:
Hoitosetti oranssi
Nylonriimu oranssi
Riimunnaru oranssi
Englantilaiset suitset beige

Yleissatula tummanruskea
Hoitosetti oranssi
Yleishupa beige
Otsapanta hevosen nimellä
Hivutussuojat keltaiset

Pintelit oranssit
Korvahuppu vaaleansininen (valkoiset reunat)
Joululoimi
Koristeellinen näyttelyriimu valkohopea
Näyttelytalutin vaaleansininen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Barokkisuitset valkoinen
Letityskuminauhapussi
Selvitysspray
Hevosshamppoo
Kav ioöljypurkki
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti porkkana
Kaulanaru
Länn ensuitset beige
Moonlight-loimi
Kangasohjat beiget

Singapore:
Nylonriimu tummansininen

Riimunnaru tummansininen
Herkkukeksipaketti omena
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkusettipaketti porkkana
Tummansininen hoitosetti

Tummansininen yleishuopa
Tummanruskeat Englantilaiset suitset
Tummanruskea yleishuopa
Estesatula vaaleanruskea
Otsapanta hevosen nimellä

Toppaloimi vaaleansininen
Herkkukeksipaketti minttu

Herkkukeksipaketti heinä
Kaulanaru

Rasvapurkki​

Moonwalker:
Hoitosetti vaaleansininen
Moonlight-huopa vaaleansininen
Jouluhuopa
Joulusuojat
Tonttulakki hevoselle
Joululoimi
Estehuopa
Kouluhuopa
Yleishuopa
Estesat ula
Yleissatula
Turvajalustin
Satulavyö joustolla
Kumitutti vaaleansininen 
Kaulanaru
MoonWalker-otsapanta vaaleansininen
Moonlight-otsapanta vaaleansininen
Kumiset nahkaohjat vaaleansiniset
Sileät nahkaohjat vaaleansiniset
Kangasohjat vaaleansiniset
Hackamore
Turparemminttömät
Kankisuitset 
Westernsuitset
D-kuolain
Talliloimi vaalean- ja tummansininen
Fleece-loimi
Hikiloimi
Toppaloimi Vaalean- ja tummansininen
Ötökkäloimi vaaleansininen
Ötökkähuppu vaaleansininen
Nylonriimu Vaaleansininen
Nahkariimu Vaaleansininen
Naruriimu Vaaleansininen
Heijastinriimu Oranssi
Nahkainen näyttelyriimu Vaaleansininen
Näyttelyriimu Vaaleansini-hopea
Näyttelytalutin
Yksivärinen riimunnaru Vaaleansininen
Riimunnaru salmiakkikuviolla Musta-Vaaleansininen
Hyönteisspray
Letityskuminauhapussi vaaleansininen
Selvityss pray
Satulasaippua
Valjasrasva
Kavioöljy purkki
Hevosshampoo
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Omena
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Porkkana
Heijastava ratsastusloimi
Kaulakappale vaaleansininen
Jumbosieni Vaaleansininen
Ulkoloimi Vaaleansininen
Sadeloimi Vaaleansininen
Matkaratsastussuitset
Matkaratsastussatula
Takajalansuojat
Pintelit Vaaleansininen
Hivutussuojat Vaaleansininen
Pintelit Vaaleankeltainen
Pääpanssari
Hiihtoratsastusvaljaat vaaleansiniset
Pehmuste satulahuopaan vaaleansininen
Barokkisuitset vaaleansiniset

Korvahuppu vaaleansininen
Ravikärryt vaaleansininen

Valjakkovaljaat
Ravisuitset

Laukkasatula vaaleanharmaa​

Bulletmadness:
Orikuolain
Oranssi ketjunaru
Oranssi nylonriimu
Musta nahkariimu
Oranssi hoitosetti
Herkkukeksipaketti Porkkana
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Omena
Pehmustesetit riimuun
Oranssi korvahuppu
Kaulanaru
Joululoimi
Oranssit Pintelit
Oranssit Pintelit
Oranssit etujalansuojat
Oranssit takajalansuojat
Oranssi juoksutussetti
Vaalean- ja tumman oranssi toppaloimi

Lakota:
Hoitosetti vaaleanvihreä

Herkkukeksipaketti omena
Nylonriimu vihreä
Heijastinriimu keltavihreä
Yksivärinenriimunnaru myrkynvihreä
Salmiakkikuvioinenriimunnaru keltavihreä
Yleissatula tummanruskea
Satulavyö joustolla
Yleishuopa
Turparemmittömät suitset
Ötökkähuppu tummanharmaa
Talliloimi Keltaruudullinen
Jalkapallo Mustavalkoinen
Jumppapallo Keltavihreä
Kahvallinen pallo Oranssinkeltainen
Etujalansuojat oranssit
Takajansuojat oranssinkeltaiset
Pääpanssari tummanharmaa​

Capsicum:
LG Kuolaimettomat ruskeat
Talliloimi siniruudullinen
Toppaloimi siniruudullinen
Yleishuopa vaaleansininen
Nylonriimu vaaleansininen
Ötökkähuppu harmaa
Pintelit Sinivihreät
Kaulanaru​

Rahat: 3547vr, 13 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

27.05.2018 20:42
Moi Katatu!
Eiks mun pitäis saada Keräilijä-merkki, kun niitä on kertynyt peräti 32? (Milloin tulin Moonlightiin? Päivämäärä jos muistat)

Vastaus:

Pitäisi, lisäänkin sen heti :)

En kykene muitamaan, mutta ensimmäinen tarina (nykyisellä nimimerkillä) on tullut 9.9.2017, eli ennen sitä. ;)

Nimi: Miisa S.

22.05.2018 15:57
Paluu tallille

- Oliko siellä Superparkissa kivaa? Pörri uteli. Vilkaisin tyhjää koulun pihaa.
- No, olihan siellä ihan kivaa, vastasin. Olin eilen käynyt serkkuni kanssa Superparkissa. Muuten oli ollut kivaa, mutta... noh, en osaa selittää.
- Mutta tule! Pörri huudahti ja lähti juoksemaan luokkaan.
- Olet oikeassa, huusin tyutön perään. Olimme jo myöhässä!

- Mitä sä teet illalla? utelin koulun jälkeen.
- No, ajattelin mennä tallille hoitamaan heppoja, Pörri vastasi. Sitten hän jatkoi:
- Mikset sä muuten oo käyny siellä pariin kuukauteen? Kaikki ihmettelee!
- Eih! huudahdin:
- Miten olen saattanut unohtaa?

Suljin ulko-oven. En voinut uskoa tätä! Äpätätätuu... en ymmärrä. Pitäisi pyytää Moonwalkerilta anteeksi. Antaisin sille porkkanan. En nyt muuta, mutta yrittäisin hoitaa sitä muina päivinä. Lähdin kohti omaa talliani, josta hain Angelin. Enhän koskaan jaksa kävellä!

- Hyvä tamma, hyssyttelin Angelin poukkoillessa pitkin kapeaa soratietä. Suitset olivat päässä, satula tallissa. Ihana Haflinger tammani! Tallirakennus alkoi jo häämöttää. Katselin sitä hetken, ja sitten kannustin Angelin raviin.

- Moonwalker! Huusin talliin. Sain pari vihaista mulkaisua uusilta hoitajilta. Nolona kävelin heidän ohitseen. Hetken kuluttua kuulin takaani tutun hihkaisun:
- Miiisaa!
Jatkuu
Olen n. 11v. Myös, syntynyt loppuvuodesta

Nimi: Claudiaaa

19.05.2018 16:12
Moi! Miisa S. Minkä ikäinen olet?? Itse olen 11 eli täytin aivan alkuvuodesta 2.2.2007. Sillä täällä on kaverini Eerika joka on saman ikäinen kuin minä ja oli toinenkin saman ikäinen kaveri.

Haluan vain tietää minkä ikäisiä kaikki hoitajat ovat tällä tallilla:)

Nimi: Katatu

18.05.2018 13:15
Hei Miisa! Et ole kirjoittanut kahteen kuukauteen. Annan sinulle viikon aikaa (eli 25.5.2018 asti) kirjoittaa kaappiisi jotain, mikäli sinusta ei kuulu viikkoon, poistan kaappisi. En kuitenkaan heti poista, koska ilmoitit aiemmin tauostasi (et vaan kertonut, miten pitkän tauon otat)

Nimi: Jossu

12.05.2018 07:29
Sulla on ihan sika hyviä tarinoita!

Nimi: Miisa S.

18.03.2018 09:00
Kerryboginponi

Siihen aikaan, kun hevoset elivät villeinä, ei ollut varsinaista rotua. Tai, miten sen sanoisi. Oli rodut, mutta kaikki hevoset tulivat toimeen, pärjäsivät yhteistyöllä. Mutta kukaan ei tiennyt, että ne osasivat puhua! Se taito nimittäin muuttui pois, kun hevosia alettiin pyydystämään ratsuiksi.

Yhdessä laumassa oli kaksoisvarsat, tamma ja ori. Ne olivat molemmat puolitoista vuotiaita poneja, muita pienempiä. Niitä haukuttiin, koska ne olivat heikkoja. Hyvin heikkoja ja epävarmoja. Niiden isä oli vahingossa ammuttu ja äiti oli kuollut jalkojensa hajoamiseen.

Mutta kerran sattui niin, että tuo lauma oli syömässä ruohoa. Ne olivat löytäneet hyvän ruohoalueen, mutta sinne löydettiin. Joukko miehiä ratsasti kesytetyillä hevosilla laumaa kohti! Kaikki lähtivät nopeasti, mutta pienet ponivarsat jäivät jälkeen. Ne väsyivät helposti ja ne otettiin kiinni.

Eräällä toisellakin tilalla asui muutama tuollainen poni. Ne olivat hyvin harvinaisia ja nyt kadonneet luonnosta kokonaan. Siispä niitä alettiin kasvattamaan tilalla, jolle tuli niitä kokoajan lisää laadukkaiden siitostammojen takia.

Lopulta hevosia ollessa liikaa, pystyttiin rotu palauttamaan luontoon. Ensin puolivilleiksi hyvin isoille laitumille, sitten kokonaan villeiksi. Onneksi, koska muuten nämä suloiset ponit olisivat kuolleet, kokonaan!
LOPPU
Joo aika sekava... teen seuraavaks hoitsuista, ei hätää. Muuten saisko millon ton Taruolento-merkin (?) XD? Kun joo, en osaa keksii kunnolla mutta DeeDee...

Vastaus:

100vr

Siihen on vielä matkaa ;) Nala oli ainakin ottanut jostain myyteistä näppärästi Kelpien, eli vaikkapa voisi joitain myyttien taruolentoja hyödyntää! ;D

Nimi: Miisa S.

11.03.2018 21:25
Kadonneet [2. Kummallinen hevospatsas]

- Hei tulkaas kaikki tänne talolle niin pidän teille vähän teoriaa, Katatu huusi tallissa oleville hoitajille. Pörri, minä, Maisa ja Jolanda suorastaan juoksimme kohti Katatun taloa. Saisimme jälleen oppia lisää! Mutta sen jälkeen olimme ajtelleet lähteä maastoon ihan porukalla.

Teoriatunnin jälkeen muut juoksuvat takaisin talliin hevosia varustamaan. Minä puolestaan näin Katatun hyllyllä kauniin, metallisen hevospatsaan.
- Katatu hei, mikä tuo patsas on? kysyin uteliaana ja osoitin pukittavaa hevosta.
- Hah, en edes tiedä. Muistaakseni sain sen joskus kaupanpäälle hevosia haettuani, siihen kuulemma liittyy joku kirous, Katatu vastasi. Nainen pyöritteli silmiään. Hän otti patsaan alas korkealta hyllyltä ja antoi sen käteeni.
- Wow, henkäisin tarkastellessani hevosta lähempää. Siinä ei ollut värejä, mutta se oli todella upean näköinen.
- Taidat todella pitää siitä, Miisa. Saat pitää sen, jos haluat, Katatu ehdotti. Se todellakin kävi minulle, puristin patsaan itseäni vasten.

Maastossa meni hyvin, kävin siellä Lakotan kanssa. Illalla vein patsaan huoneeseeni. Juuri, kun olin kävelemässä sammuttamaan valoja, kuulin kummallisen sihinän. Käännyin katsomaan hevospatsasta, johon lipui hiljalleen vaalean keltaisen värit. Pieni jalusta, nurmikkok muuttui vaaleanvihreäksi. Hevosen silmä taivaansiniseksi ja sen karva keltaiseksi. Kosketin karvaa, joka ei enää ollut metallia. Se hevonen oli kuin oikea, kutistettu ja täytetty Vuonohevonen. Se katsoi minua ja pystyin kuulemaan, kuinka se hirnui. Minua oikeasti hirvitti, kun katselin pehmeäksi muuttunutta patsasta. Katatun sanat soivat mielessäni: "Siinä on mukamas jokin kirous..."
Kumminkin kävin nukkumaan.

Aamulla herätessäni puin vaatteet ja lähdin heti tallille. Otin patsaan mukaani, koska veisin sen Moonlightin hevosten luokse. Aamupalaksi söin leipää ja puuroa. Sitten katsoin ikkunasta ulos, satoi. Puin sadetakin ja pakkasin reppuni. Sitten juoksin hakemaan pyöräni ja lähdin tallille.

- Hei, Gilda tulehan tänne! huutelin sateesta. Myös serkkuni oli alkanut hoitamaan täällä, tosi mahtavaa! Kutsuin Gildan luokseni. Olin näyttänyt patsasta jo tosi monelle varsalle, yli kymmenelle. Nyt siirryin Bulletmadnesin, Cielin ja Antiblazen laitumelle, orien seuraan. Siellä oli kymmenen oria, jotka kaikki huomioivat patsaan. Menin vielä tamma-aitaukseen, jossa oli nyt yhdeksän tammaa. Kävin silittämässä MoonWalkeria ja laittamassa loimen Lakotalle. Sitten lähdin talliin.

Avatessani tallin oven näin edessäni tuijottavan Skycloudin. Annoin sille patsaan. Tamma ojensi varovasti turpansa ja kosketti patsasta. Sillä hetkellä tunsin kiittävän hirnahduksen. Katsoin taakseni ja siinä seisoi upea, kellanvaalea hevonen. Patsaassa ei enää ollut värejä.

tammalla oli kaulassaan kyltti, jossa luki "DeeDee". Kutsuin tammaa deeDeeksi, mutta kävin vielä näyttämässä sitä Katatulle, ettei se ollut Delaney tai kukaan muu tallin hevosista. Muttei ollut. Se oli täysin vieras tamma, joten minä sain pitää sen. Katatun mukaan kukaan ei ollut tehnyt ilmoitusta kadonneesta hevosesta.

Seuraavana päivänä katsellessani uutisia värähdin:
- "Seuraavaksi maaginen tiedote! Hevostiloille ympäri Suomen on ilmestynyt useita, erilaisia hevosia. Kukaan ei tiedä miksi, se on aivan käsittämätön arvoitus!"
Salaa minä hymyilin. Kuulin hirnahduksen ja vastasin mielessäni: "Ole hyvä vain, DeeDee."
LOPPU
Nyt DeeDee sai kivan kodin ja sen kirous päättyi ;)
Kiitos ihanien, Moonlightin hevosien!

PS: Kiitos Jolandalle kommentistaan <3!

Vastaus:

280vr, ihana loppu, kuten oli kyllä koko tarinakin! :3

Nimi: Claudiaaa

11.03.2018 10:00
Oikeesti! En tajuu miten keksit noin hyvän sadun ton Kadonneet[1.DeeDee:n valtakunta]

Nimi: Jolanda

10.03.2018 22:11
Hei Miisa.S! Sinulla on tosi kivoja ja inspaavia tarinoita! Saan yleensä tarinoitasi lukiessa intoa, koska tarinasi ovat niin hyvin keksittyjä! Jatka samaan malliin!
~ Jolanda

Nimi: Miisa S.

09.03.2018 14:06
Kadonneet [1. DeeDee:n valtakunta]

Vuonna 1246 katosi tuhansia hevosia. Niitä katosi kymmeniä, satoja, tuhansia ja lopulta kymmeniä tuhansia. Hävisi oreja, tammoja ja varsoja. Ruunatkin katosivat- kukaan ei tiedä, minne. Ne vain katosivat, kymmenes heinäkuuta. Ja kaiken sai aikaan tamma, jonka nimi oli DeeDee.

Kun DeeDee oli varsa, se myytiin pois. Sitä ei koulutettu eikä vieroitettu, se vain vietiin pois. Emä jäi pieneen talliin hirnumaan varsaansa, joka ei koskaan palannut. DeeDee oli pippurinen tammavarsa, joka alkoi vihata ihmisiä jo varsana.

Tamma teljettiin aitaukseen, joka oli vankila. Siellä oli kymmenen muutakin hevosta. Isoja, sekarotuisia hevosia. Oreja, tammoja. Jopa ruunia. Lisäksi myös yksi orivarsa, josta DeeDee sai kaverin.

Joka päivä DeeDee etsi pakoreittiä. Tamma kalusi puista aitaa, kunnes sai sen romahtamaan. Hevoset eivät uskaltaneet karata, mutta DeeDee luikki karkuun. Se pujahti suoraan synkkään metsään, halki vaarojen. Vuonohevosvarsa vain halusi pois, se tahtoi elää vapaana.

Päivien kulkemisen jälkeen DeeDee tajusi, että sitä seurattiin. Pikkuinen orivarsa oli seurannut. DeeDee ja Gae-ori jatkoivat matkaansa yhdessä. Mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa...
Ne näkivät vanhan, ränsistyneen talon. Se oli kuin kummitustalo, siellä asui velho. Tämä "maagi" tuli ulos ja nappasi hevoset kiinni. Se vangitsi DeeDeen sielun metalliseen, pukittavaan hevospatsaaseen. Patsaan silmät muuttuivat värittömistä vihreiksi ja patsaaseen ilmeni värit. Se oli DeeDee.

Gaen maagi otti omakseen. Ori loitsittiin vanhemmaksi ja nöyräksi. Se ei voinut tehdä mitään muuta, kuin raataa. Se unohti DeeDeen, joka puolestaan yritti päästä vapaaksi. Se vihasi ihmisiä todella paljon. Tamma tiesi mitä tehdä. Kun maagi viisi vuotta myöhemmin ehdotti DeeDeelle erästä kirousta, oli tamman suostuttava. Se halusi vain pois.

Ja tällainen se kirous oli: "DeeDee ja Gae pääsivät vapaaksi. Kumminkin, DeeDee:n sielu palaisi noin tuhannen vuoden jälkeen tuohon patsaaseen, joka olisi haudattu tai myyty eteenpäin. Lisäksi, sinä yönä kun DeeDee vapautettiin, maailmasta katosi kymmenentuhatta hevosta. Nekin tuohon patsaaseen."

Kun DeeDee tuhannen vuoden kuluttua joutuisi tuohon patsaaseen, saisi patsas taas värin. Kirous voitaisiin purkaa viemällä patsas hevosten lähelle. Kymmenen tamman ja kymmenen orin oli kosketettava sitä. Lisäksi kymmenen varsan täytyi hyväksyä tuo patsas. Sitten hevoset vapautuisivat...

DeeDee ja Gae palasivat luontoon. Ne vaelsivat pitkän matkan, kunnes päätyivät preerialle. Kun ne löysivät preerialta vehreän laakson, ne jäivät sinne. Joku asukas näki parivaljakon ja levitti sanomaa. Myöhemmin lisääntyneiden, villeinä elävien hevosten nimeksi annettiin Mustangit.
LOPPU (Muttei aivan, tajuat seuraavissa tarinoissa! ;))

Vastaus:

200vr
Jälleen aivan loistava tarina! :D Olet kyllä hyvä keksimään juttuja :3

Nimi: Miisa S.

06.03.2018 21:59
Temppujako? (jatkoa)

Vedin Gildan pinkistä riimunnarusta ja varsa lähti raviin. Ravasimme ison voltin, jonka jälkeen vedin narusta taaksepäin ja sanoin "Pruuut...". Gilda hiljensi raviaan, mutta ryösti pian kiitolaukkaan, tosin pieneen, varsan kiitolaukkaan. Sain tamman kiinni. Otin sen kuriin huvittuneena.

Otin riimunnarun irti riimusta ja pakotin Gildan juoksemaan. Varsa yritti etsiä pakotietä emänsä luokse. Se kumminkin oli mahdotonta, anteeksi vaan Gilda.
Annoin tamman laukata pyöröaitauksessa vartin. Sitten nappasin sen kiinni ja aloimme tosissaan harjoittelemaan. Rauhallisesti, tällä kertaa.

Hiljensin tammaa käynnissä toistaen hiljaa "Pruut". Gilda hiljensi ja sitten pysähtyi, kolmeksi sekunniksi. Sitten mentiin taas hidasta käyntiä...
Hymyilin. Tavoitteeni oli onnistunut, ja Gilda oli oppinut pysähtymään.

Vastaus:

100vr

Nimi: Miisa S.

06.03.2018 07:52
Temppujako?

Tänään ottaisin Gildan käsittelyyni. Taluttelisin sitä ja yrittäisin nostaa sen kavioita, siis opettaa uusia temppuja. Nyt alkaisi temppuilu viikko, seuraavaksi varmaankin opettaisin Wunderboyta nousemaan pystyyn... kumminkin, nyt marssin hakemaan Gildaa Irlannincob-tammojen laitumelta.

- Bonnyy! huusin laitumelle. Valkoinen tamma (pörrin hoidokki, minun entiseni) nosti päänsä ja hirnahti. Se tuli luokseni lujaa hirnuen kuin kysyen "Oletko palannut?!". Naurahdin ja pyydystin vain pikkuruisen Gildan emänsä takaa. Bonny näyttti närkästyneeltä ja Gilda alkoi hirnua hädissään.
- Pruut, ei hätää, pikkuinen, rauhoittelin Gildaa. Rauhoitin myös Bonnya, joka jäi kiertämään aitausta ympäri. MoonWalker ja Brilla liittyivät kapinallisesti joukkoon.

- No niin. Tänään opetellaan pysähtymään, selitin Gildalle. Aloitimme harjoitukset pyöröaitauksessa kävellen.

jatkuu...

Nimi: Miisa S.

05.03.2018 22:13
Alan "työntekijäksi"

- Hei, tervehdin kottikärryjä kuljettavaa Maisaa. Tämä nyökkäsi ja ohitti minut täydellä lantalastilla. Olin menossa kohti laitumia. oikeastaan, oli tulossa myrsky ja halusin viedä Bardin, Antiblazen ja erityisesti Sebastianin suojaan. Elämässäni olivat Friisiläiset, Irlannincobit ja Shetlanninponit. Sekä Mustangit...

Kelly ja Baridi Ya Maua olivat ystävystyneet, joten otin ne yhtäaikaa sisälle ja laitoin vierekkäisiin karsinoihin, kuten pitikin. Seuraavaksi hakisin Sebastianin, joka nelisti jo hermostuksissaan orilaidunta ympäri. Huokaisin yrittäessäni saada Sebastiania kiinni, ori oli nimittäin aivan mahdoton. Se laukkasi ensin minua kohti, näykkäisi, vaihtoi suuntaa ja nelisti toiseen päähän kenttää. Pyöräytin silmiäni.

- Kilttii, pyysin ja osoitin porkkanaa. Sebastian tulikin, nelisti päältäni ja livahti portista pois. Huokaisin orin kadotessa talliin. Se näytti joltakin mutahirviöltä piehtaroituaan ja laukatessaan mudassa. Kuulin kaamean kirkaisun, jonka jälkeen ilmeisesti nala siirsi tuohtuneen Fellponin karsinaansa väkeä rauhoitellen.

Nappasin Antiblazen helposti kiinni ja vein samalla myös Speeedyn, joka kulki nöyrästi vierelläni. Antiblaze sen sijaan kiskoi, veti ja taisteli itseään irti riimusta, se halusi vain laukata ukkoseen. Minä en halunnut sinne laukata, oria etsimään. Mieluummin vein sen tuskallisesti talliin!

- Auta laittamaan sadeloimet kaikille, Nala, katatu ja Samantha pyysivät minulta. Juoksimme ulos ja jakauduimme: minä sekä Katatu tammalaitumille, Samantha ja Nala orilaitumille. Otin kasan vihreitä loimia ja puin ne Rexalle, Aryannalle, Julielle, Lovaskayalle ja mariskalle. Varsat vein sisälle emiensä luokse, pikkuruisen Gildan varsinkin.

- Noin, urakka suoritettu, Katatu myhäili tyytyväiosenä. Joillain hevosilla oli vielä suojia tai kaulakappaleita sekä muita sateensuojia. Oli alkanut sataa ja aistin jo Sebastianin tuskan.
- Voi tuota hullua oria, kuulin Katatun huokaisevan. Nyt kumminkin tiesin, mitä olisi luvassa. Pakkauduimme Katatun autoon, jonka päässä oli traileri. Moonlightiin tulisi uusi, koulutettava hevonen. Mustangi, ori, vaativa koulutettava, mikäs sen parempaa! Olin päättänyt, että todellakin luopuopuisin Cielin takia Vollesta. Kuvista katsottuna ori oli komea, ihana, muttei koulutus ole liian helppoa! Runoilin mielessäni.

Auto kaarsi vähän ränsistyneen, pienen rakennuksen eteen. Katatu oli koko ajomatkan ajan joutunut vastaamaan minun ja Nalan päättömiin kysymyksiin:
- Voiko sillä hypätä metriä? Onko siinä sellainen perämoottori, joka tekee oikosulun pukeilla? Tykkääkö se Lakotasta? Mikäs sen nimi nyt olikaan?
Katselin vanhoja, ränsistyneitä taloja. Mietin, kumpi rakennuksista oli talli ja kumpi talo, sillä ne näyttivät tismalleen samanlaisilta. Täällä haisee aivan hirveälle, mietin. Joku nainen tuli talosta ja esitteli itsensä Katatulle. Katatu tervehti ja lähdimme kävelemään kohti suurta laidunta. Se laidun oli suurin, jonka olin nähnyt. Siellä oli ikään kuin Mustangilauma! Ne vaelsivat pitkin aidanreunaa. Katatu kyseli kaikenlaista, kun minä, Nala, Samantha ja joku mies menimme ottamaan sitä oria kiinni.

Tunnistin Cielin heti nähdessäni lauman paremmin. Se vaikutti jonkinlaiselta johtajalta, sellaiselta suurelta ja vahvalta. Lähestyessämme sen korvat menivät luimuun.
- Se ei ole johtajaori, mutta esittää olevansa, se mies kertoi. Nala nyökkäsi ja varmana Samantha hyökkäsi kohti laumaa. Mustangit eivät hajaantuneet, kuten olin luullut. Ne kaikki nousivat pystyyn ja yrittivät poistua. Sain kumminkin Cielistä kiinni ja rauhoittelin hätääntynyttä oria. Päästimme muun lauman menemään, vaiikka oikeastaan se olikin jo hävinnyt ympäriltämmme.

- Voi, kun se oli komea, huokaisin autossa.
- Miisa S. on rakastunut! kiusoitteleva Maisa huusi takakontista.
- Maisa? Missäs vaiheessa sinä tänne päädyit? Katatu kysyi naurahtaen.
- Olen jänis, Maisa velmuili. Koko auto purskahti nauramaan. Minä puolestani kuuntelin, oliko Cielillä jotakin asiaa. Nyt olin varma, meidän välillämme oli vahva side!
LOPPU

Vastaus:

260vr, hyvä tarina! :)

Nimi: Miisa S.

04.03.2018 20:46
Lakotalla esteitä

- Hyvä tyttö, taputin Lakotaa. Mustangi tökkäsi minua vastaukseksi, jolle minä puolestani naurahdin. Nappasin Lakotan turparemmittömien suitsien ohjista kiinni ja ponnistin itseni tummanruskeaaan yleissatulaan. Menisimme maneesiin, koska ulkona oli niin järkyttävän kylmä! Hyppäisimme esteitä, joiden korkeus oli 70-90cm. Halusin auttaa Lakotaa, kehittää sitä. Jos se ei halunnut, voisimme hypätä vain 70-80cm. En halunnut pakottaa tammaa, jos se ei hyppäisikään uusia korkeuksia innolla.

- No niin, ihan rauhallisesti käyntiä, pyysin Lakotalta. Tamma yritti kokoajan ryöstää, laukata esteille, hypätä ja laukata sitten viattomana takaisin. Lakota vaikutti viattomalta enkeliltä, mutta oikeasti sillä oli pilke silmäkulmassa kokoajan. Se pomppelehti ja "pukitteli", mutta niin, ettei kukaan katsojista olisi huomannut, jos heitä olisi ollut.

Kymmenen minuutin kävelyjen jälkeen kiristin ohjia ja paukautin jalkani Lakotan kylkiin. Se painoi päänsä alas vastalauseeksi, alkoi kiitää ravurivaria ilman hallintaa ja nosti pian hillittömän nelin esteille suunnaten. TUO este oli juuri se, jonka korkeus oli 90cm! Lakota hyppäsi hieman liian aikaisin, mutta suoritti korkean okserin jotenkuten maahan laskeutuessaan horjahdellen. Taputin tammaa kaulalle yrittäen saada sen hiljennettyä. Se kumminkin oli turhaa, sillä Lakota siirtyi taas ravuriraviin, laski voimakkaasti päänsä alas ja vetäisi minut ihan kaulalle. En halunnut päästää irti ohjista, etteivät ne valahtaisi Mustangin jalkoihin.

Lakota siirtyi noin viiden minuutin temppuilun jälkeen tyylikkääseen laukkaan ja hyppäsi juurikin täydellisesti matalien ristikkojen radan.
- Wow, oli pakko huokaista Lakotan toimiessa oma-aloitteisesti esteillä. Lopulta kumminkin sain tamman pienillä pidätteillä kuriin. Rapsutin sitä ja pyysin minun tavallani anteeksi. En ollut tajunnut Lakotan herkkyyttä aiemmin. Varmistin, etteivät kyljet olleet hirveän arat, kunnes korjasin asentoni satulassa ja aloimme hyppäämään hallitusti.

Ensin 40cm ja sitten aina ylöspäin kymmenellä sentillä, kunnes hyppäsimme muutaman kerran pudottamatta sen 90cm okserin. Olin tyytyväinen Lakotaan, joka hyppäsi melkein metriä. 100cm olisi melkoisen paljon, KUN Lakota jonain päivänä hyppäisi sellaista rataa. Katselin ylpeänä tammaa, joka puolestaan katseli haikeana esteitä.

- No hyvä on, vielä kerran! huokaisin ja Lakota olikin silmänräpäyksessä jo toisella puolella. Huokaisin, purin esteistä ratsailta käsin niin paljon kuin pystyin. Sitten menimme Lakotan kanssa loppukäynneille kylmään ilmaan. Ne kestivätkin vain pari hullua minuuttia, jonka jälkeen päästin lakotan tunniksi laitumelle talliloimessa ja ötökkähupussa, jonka päällä oli pääpanssari. Lisäksi tammalla oli etu- ja takalansuojat, muttei suitsia tai satulaa. En halunnut sen palelevan ja jos se kaatuisi lumeen (joka oli melko mahdotonta ketterältä Lakotaltani), sen jalat ja korvat olisivat turvassa.

Laskeuduin satulasta tallin pihassa. Lakota tuuppasi minut kumoon karsinassaan, kun olin vienyt sen sinne. Naurahdin sille ja rapsutin tamman korvaa. Lakota hörähti ja odotti jo varusteineen laidunta. Naurahdin vapauttaessani tamman. Mustangi kirmasi iloisesti Akeelan, Moonwalkerin, Combatin ja Skycloudin seuraan toiselle puolelle aitausta. Jäin katselemaan, mutta suljin ensin portin. MoonWalker hirnahti minulle ja laukkasi luokseni. Se puhalsi ilmaa sieraimiini ja minä puhalsin takaisin, se oli meidän tervehdyksemme. Päätin viedä Moonin sisälle, koska se selvästikin sitä halusi.

Talutin Walkerin talliin, omaan karsinaansa tarkalleen. Se hörähti, kun annoin sille keksin. Sitten lähdin, koska kuulin jo mielessäni äidin sanat: "Olit myöhässä taas, Miisa. Lomaviikolla et pääse tallille, koska matkustamme kauas serkkusi luokse." Katastrofin saattoi vielä välttää, jos olisin nopea. Liikkuisin vain puolihölkkää, niin päätyisin perille ennen ruokailuamme. Kello oli puoli neljä, ja tänään olisi pitsaa!
LOPPU
Tiedän katatu, se agility, mutta kun, mutta kun...!

Ps. Voisiko tallille tulla joku ton mun Mustangitarinan hevosista? Niinkuin Mustangi,
Mister Beatiful, Miss Singapore taikka Black Domino? Jos tulee (Arvaan: No ei varmana tule), niin haluisin sen olevan hurjaöluonteinen ja vaarallinen, suoraan preerialta napattu ori!

Pps. Onko toi uusi issikka ori vai ruuna kun ei saa selvää, luonteessa lukee ruuna ja tiedoissqa ori ;)

Vastaus:

300vr
Jos viitsisit vielä tiivistää niiden luonteet ym. tietoehdotukseksi, niin voisin vaikkapa lisätä jossain vaiheessa. ;)
Kaikki tallin hevoset ovat joko tammoja tai oreja, siinä on sattunut ajatuskatkos. XD

Nimi: Miisa S.

04.03.2018 19:56
Wunderboyn pakoretki

- Hei vain, kävelen kohti laidunta. Hirnahdus, hörähdys. Pieni ori laukkaa, lujaa, kohti minua. Tervehdin sitä, rapsutan. Oijoijoi, kuinka pieni se on! ja kokoon nähden tuo harja, loputon. Siinä se seisoo, odottaa. katselee minua, kuin kysyen "mitä nyt?". Vastaan naurahtaen, heilahtaen. Otan askeleen kohti Miniatyyrihevosta. Sekin astelee kohti minua. Kättäni heilautan, lasken sen alas.

Ei koko ole tärkeintä, vaan mieli ja innostus. Niitä riittää Wukilla, jo ori laukkaa pois. Aidan ali pujahtaa, katselee Katatu, karjahtaa. Minä alan kikattaa. Talliin jo juoksen, Lakotan otan. Suitset puen, riimun oikeastaan. Sitten laukkaa, Lakota ja minä matkaan. Katsellanni yritän oria tavoittaa. Vaan se turhaa on, en siitä mitään saa.

- Wunderboy, yritän huutaa. Ei kuulu mitään, kai pieni hirnahdus. Laukkaa pyydän, pian saavun jo toiseen paikkaan. Ponin näen, pienen pippurisen. Omenakeksiä ojennan, se varastettiin kädestäni nopeasti. Katson ympärilleni, olen ihmeissäni. Minne se saakelin ori jo ehti livahtaa (Anteeks saakeli XD)? Mietin hetken, kunnes hoksaan jäljet. ne vievät kohti Moonlightia, tietenkin kauravarastoon.

Voihkaisten käsken ratsuni laukkaan, laukatessa sen lunta pöllyävää haukkaan. Yritän samalla tähystää, "missä se poni lymyää?". Huomaan, ihmekkös, jäljet nuo. Johtavat ne kauravarastoon, omenaherkkujen luo. Katson sisälle, ihaillen. Mutta silti hiukakan voihkaisten.
- Wunderboy, söit talven herkut! torun, vielä rankaisen! Onneksi ei minun herkkujani, hoitsujeni, ruokamme, kaapissani on. Turvassa rosvoilta, katson hoitsuani, Wukia.

Ihmettelen, mut miksi en? Mietin vain, miten tuollaisen ponin sain. Nojaan seinään varaston ja pian tajuan:
- Wunderboy on tyytyväinen, "viimeistä omenaherkkua hamuan!". Äkkiä, se kiinni on saatava! Se söi kaiken, voi elämän kevät! On tulevaisuus sen vaakalaudalla, "Ei kai ähkyä ole tulossa, luvassa?". Toivoin hartaasti, ettei todellakaan. Pyysin Katatua auttamaan. Karsinassa kutsumme lääkärin, Wuki jo seuraavaa karkausreissua suunnittelee.

- Älä kuvittelekaan, käsken ponia. Katselen ihanaa Miniatyyrioria. Yrittää Wunderboy nousta pystyyn. Se kai kuvittelee voivansa taas karata, muttei onnistu.
- Kaikki kunnosssa on, eläinlääkäri toteaa. Tallinväki helpoituksesta huokaisee. Maisan kutsun, "Ota Roy Orbison!". Nyökkää tyttö ja Falabellaa katsahtaa. Riimuissa miniponit meillä on.

- Jos ne karkaa, on niitä kiinni saada mahdoton. Sä silloin lähdet etsimään, Maisaa komennan. Tyttö nyökkää, Wuki leikkisästi Orbiin hyökkää. Ponit vapautamme, ne tallipihalla kirmailee. Naurahdan, Maisqalle yläviitosen annan. Me kaksi katsahdamme toisiimme. Katson vielä kerran poneja. Pian havahdun, soittaa äiti torvea. Autoon meidän kiipeän, Maisalle, Katatulle, Nalalle vilkutan.
"Heippa, moikka, hyvää lomaa!" Automme jo pois pihasta tallin kaartaa.

LOPPU!

Yhdistelmä tarinaa, runoa. Ei juonta tarvinnut paljoa punoa. Pian menen agilityä ponien kanssa, saanko hoitajattomia hevosia liikuttaa, jos tahdon? ;)

Vastaus:

220vr

Tämä oli ihan kiva! :D
Lisäilen tarkennuksia sinne tasot-kohtaan! Hevosia voi taluttaa laitumelle ja talliin, sekä hoitajattomia voi juoksuttaa ja taluttaa hyvän maun rajoissa. Myös vaikkapa varsoja voi kouluttaa. Ratsastaa ei kuitenkaan voi muuta kuin omilla hoitohevosillaan.

Nimi: Claudiaaa

04.03.2018 18:32
Onnee! Tasosta 10 miisa.s

Nimi: Miisa S.

03.03.2018 00:05
OMG! Kiitti ihan sairaasti, Oon vihdoinkin tasolla 10!!! Katatuuh oot maailman paras... kiittiih ;)

Ps. Monesko hoitaja olen Moonlightin historiassa, joka saavuttaa tason kymmenen?

Vastaus:

Eipä mitään, oman työsi ansiota se on! :D

Olet jaetulla ykkössijalla Nalan kanssa, nousitte kymppitasolle samana päivänä! ;D

Nimi: Miisa S.

01.03.2018 21:23
Capsicumille uutta

Kaupan kello kilahti. Minä, Nala ja Maisa astuimme sisälle hevostavarakauppaan. Olin tullut hakemaan Capille varusteita, ettei tarvitsisi aina lainata. Olin sitten pyytänyt Maisan ja Nalankin mukaan etsimään hoitohevosilleen uusia varusteita, koska kavereiden kanssa oli aina mukavampaa!

- Tyylikäs, osoitin pinkkiä satulahuopaa.
- Taidan ottaa tämän Melodylle, Maisa totesi silmäillessään vaaleansinistä nylonriimua. Nappasin sen käteeni ja tutkailin sitä pitkään. Capin varusteväriksi tulisi hieno sininen, päätin salaa mielessäni.

- Vau, Nala henkäisi sivellessään tyylikästä estesatulaa. Minä puolestani olin kiinnittänyt katseeni ruudulliseen talliloimeen, jollaisen päätin Capille ottaa. Otin Capille siniruudullisen ja Lakotalle keltaruudullisen. Olin myös ottanut Capille tyylikkään sinisen nylonriimun, jota Maisa oli kauppaan tullessamme hivellyt. Nyt tarvitsin ostosten kärräämiseen jo vaunut, koska en vielä aikonut lopettaa vaan halusin kaiken kerralla.

- No just, Maisa nauroi minulle. Olin laittanut harmaan ötökkähupun päähäni ja esitin
Spider-mania. Aioin kumminkin ottaa sen verkon kesän varalle (jos se koskaan saapuisi...).
- Hmm..., noista olisi hyötyä, mietin. Katselin, löytyisikö kaupasta mitään virikkeitä lakotan laitumelle. Löysin kolme erilaista palloa ja päätin ostaa ne kaikki, koska Lakota tarvitsi kipeästi liikuntaa. Lisäksi ostin lakotalle sekä etu-, että takajalansuojat, koska en halunnut Mustangin loukkaantuvan.

Lisäksi nappailin kärryyn kaikenlaista, kuten pintelit ja kaulanarun Capille, laukkasatulan Moonwalkerille, pääpanssarin Lakotalle ja rasvaa Skycloudille. Kun olin saanut kaksi kärryä ihan täyteen, olin tyytyväinen ja menin kassalle. Maisa ja Nala odottelivat jo minua ulkona turhautuneina.

- Hei, kassa tervehti ja vastasin:
- Hei, ottaisin nämä tavarat.
Kassa otti kaikista hinnan ja katsoin varautuneena näytöllä olevaa, yhä suurenevaa summaa. 290, 300, 345, 360, 380, 392.
- Kolmesataayhdeksänkymmentäkaksi vr, kiitos, kassa pyysi ja maksoin kortilla.

Paleltuneet Maisa ja Nala tulivat auttamaan ostosteni siirtämisestä Maisan äidin autoon. Tämä veisi meidät kotiin.
- Oliks sun ihan pakko ostaa tää, Nala läähätti nostaessaan autoon Moonwalkerin uutta laukkasatulaa.
- Oli, nyökyttelin huvittuneena. Itse nostin autoon rasvapurkkeja, jotka olin ostanut. Maisa kantoi loputkin tavarani autoon ja me tytöt menimme takapenkille juttelemaan. Sitten Maisan äiti ajoi meidät koteihimme, ulko-ovien viereen tavaroinemme. Juuri ennen kuin käännyimme minun kotitielleni huudahdin:
- Ei vitsi, Capin suitset unohtui!
Tietenkin olin unohtanut jotakin, en ollut yhtään muistanut ostaa suunnittelemiani turparemmittömiä. Huokaus, mutta elämä jatkui. Minulla oli kotona paljon kerrottavaa!
LOPPU!

Vastaus:

200vr
Kiva, että säkin teit tälläisen tarinan! :3

Nimi: Miisa S.

01.03.2018 16:50
Fiery Capsicumin virallinen kouluttaja

Olin taluttanut Fiery Capsicumin talliin ja antanut sille ruokaa. Nyt puin Capsicumille riimun ja kaulanarun. Lisäksi talutin oria riimunnarusta. Menisimme kentälle, nyt kun Capi oli syönyt ja täynnä energiaa. Ei se kumminkaan ilkeä ollut, oikein kiltti oikeastaan. Irtohypyttäisin sitä 40cm kokoisella ristikkokujalla. Irtohypytyksen jälkeen Capi saisi hypätä erilaisia 50cm korkuisia esteitä, kuten pystyesteitä, oksereita, risuesteitä, muureja ja kaikenlaisia maastoesteitä. Mutta nyt maneesiin irtohypyttämään!

Samantha ja Viivi olivat luvanneet auttaa minua, josta olin kiitollinen. Nimittäin olin vain lukenut irtohypytyksestä eikä minulla ollut nyt odotuksia. Vain pieni toive, että kaikki sujuisi hyvin!

- Hyvä, nyt voit päästää sen irti, neuvoi katsomossa istuva Samantha. Nyökkäsin ja päästin irti Capin riimusta. Poni syöksähti matkaan, ylitti esteet ja oli kymmenessä sekuntissa taas luonani.
- Sitä on irtohypytetty ennenkin, Viivi totesi Samanthan jatkaessa:
- Mutta ennen Pörriä.
- Olet mestari, kuiskasin Capin korvaan.

- Hyvä. Jaksathan vielä hypätä? Samatha kysyi. Hyppäsin nyt Capin kanssa erilaisia esteitä. Totta puhuen olin jo ihan naatti, mutta silti nyökkäsin ja ohjasin orin risuesteelle. Capi hyppäsi sen ylitse tismalleen samaan aikaan kuin minä ja molemmat liisimme yli, joskin tömähtäen maahan.
- Näytät aika väsyneeltä. Tule sinä Miisa tänne katsomoon, niin minä juoksen vähäsen! Samantha ehdotti kiiveten jo portaita alas.

Kiipesin katsomoon Viivin viereen ja keskitin katseeni kentän keskelle. Capi hyppäisi nyt kahdeksan esteen radan Samantha vierellään. Seurasin, kuinka Capi liisi yli sarjaesteen. Kuinka se jatkoi matkaansa pystyesteelle ja siitä okserille. Kuinka tiukan käännöksen johdostan se hieman horjahti saavuttaen jälleen tasapainonsa. Sitten risueste ja muuri. Lopuksi toinen sarjaeste, ja rata päättyi pystyesteeseen. Hurrasimme, puhdas rata! Naurahdin ja menin takaisin maneesin puolelle.

- Kiitos avustanne, sanoin Samanthalle ja Viiville harjaillessani Capia.
- Eipä mitään, he vastasivat ja lähtivät omille teilleen. Rapsutin Capia kuiskaten:
- Esteratsu, minun hoitsu, vapaa pieni, estesieni!
LOPPU!
Millon taso 10...?

Vastaus:

150vr
Edellisen tarinan kohdalla arvioin, että vielä tarvitsee kaksi tarinaa, eli yksi vielä tämän jälkeen. ;)

Nimi: Miisa S.

28.02.2018 21:54
Domino, Singa ja Mibo (jatkoa)

Kaksi päivää Mibon viennistä jonotin Sarah:n kanssa jonossa, jossa meille neuvottaisiin missä Mibo oli. Singa oli viety orivarsan mukana, koska ne halusivat olla nyt yhdessä.
***
- Miten voin auttaa? kysyi sairaalavirkailija.
- Haluaisimme tietää, missä on orivarsa Mister beatiful, Sara vastasi.
- Talli, karsina-huone 17, kuului vastaus.
- Kiitos, sanoimme yhtä aikaa Sarah:n kanssa.

Siltä istumalta juoksin talliin ja karsinahuoneeseen 17. Mibo seisoi siellä Singa vierellään. Ne riiputtivat päitään alhaalla ja söivät heinää. "Kisat", tajusin. Ne olisivat jo viikon päästä!
***
- Hei, olen Michael, eräs poika esittäytyi ja jatkoi sitten:
- Teen täällä töitä ja tiedän, että nuo kaksi ovat täysin kunnossa. Tuo varsa vain kärsii masennuksesta ja tamma haluaa isoille laitumille, heh heh.
Katsoimme Sarah:n kanssa toisiamme ja kun katsoimme muualle, Michael oli kadonnut. Sanattomana sopimuksena lähdimme yhdessä etsimään Scottia ja varmistamaan asiaa.

- Juuh, totta se on, Scotin pikkuveli Matt varmisti. Olimme löytäneet hänet hiukan oudosta toimistohuoneesta syömästä pullaa. Kun hän oli huomannut minut, saimme mekin osamme niistä herkuista.
- Okei, kiitos, vastasin helpottuneena ja lähdin Singan sekä Mibon luokse.

***Viikon kuluttua***

- Ja seuraavaksi uusi pari, Miss Singapore ja Lisa Britny! kuulutettiin. Painoin pohkeet Mustangini kyylkiin ja se lähti liikkeelle. Ensimmäinen ja toinen hyvin. Sitten iso kaarre vasemmalle ja siinä kolmonen sekä nelonen. Nelosen jälkeen tiukasti oikealle, sarjaesteelle. Viimeinen este oli okseri, jonka Singa tietenkin selvitti. Laukkasimme maaliin isolla hymyllä.
- Lisa Britny ja Miss Singapore, nolla virhepistettä, aika 44 sekuntia! kuulutettiin.

Palkintojen jaossa se selvisi, olimme toiset. Singa ei kumminkaan halunnut ruusuketta, joten se annettiin minulle vasta kunniakierroksen jälkeen. Ja kunniakierroksella sain tosissaan pidätellä Singaa, joka halusi ohittaa muut ja hypätä jo korotetut esteet. Koska tammalla oli noin paljon energiaa, ilmoitin sen myös leikkimieliseen laukkakisaan.

60cm esteillä olimme kolmannet ja laukkakisassa ensimmäiset. Alankin varmaan treenata Singasta sekaestelaukkaratsua, antakaas kun kerron, miksi!

Lähdön alkaessa Singa syöksyi heti ensimmäiseksi. Se ei antanut kenenkään päästä ohi vaan kulki sisärataa pitkin täyttä neliä maaliin asti. Se voitti toiseksi tulleen viidellä hevosenmitalla!

- Vau, se meni hyvin! Sarah:n äiti sanoi ajaessaan meidät takaisin. Ystäväni vanhemmat olivat palanneet ja minä olin kesyttänyt 12 Mustangin laumasta 7, muut olin päästänyt vapaiksi. ne, jotka olin kesyttänyt (ja tietenkin hankkinut itselleni), niin myin eräälle ratsutilalle (sekä sen yksityis-talliin).

- Moi, avasin varovasti ulko-ovemme. Nyt minulla oli siis kolme Mustangia ja koulut alkaisivat pian. Olin viimeinkin tullut kotiin. Sarah:n luona olin ollut melkein koko kesäloman. Perheeni ryntäsi minua vastaan. Olin niin onnellinen! Tämän kesän seikkailut olivat viimeinkin takana! Kukakohan uskoisi minua koulussa, kun kertoisin kesästäni villihevosten kanssa? Uskon, ettei kukaan. Mutta nyt tarinan lopuksi kerron vielä nykyisen tilanne-katsauksen hevosistani:
Miss Singapore hyppää nykyään 130cm yksittäisenä esteenä ja 110cm ratana. Maastossa mennään metriä.
Mister Beatifulin koulutus jatkuu ja irtohypytän sitä nyt 50cm.
Black Domino taas ei kunnolla kesyyntynyt ja se elää puolivillinä omistuksessani, hyvin isossa aitauksessa niiden neljän tamman kanssa. Niitä en omista, mutta niiden omistajat tykkäävät tuoda ne leikkimään.

Siinä kuulit kesästäni. Haluaisitko samanlaisen kesän? Se taitaa valitettavasti olla mahdotonta!
LOPPU!
Huh, no viimeinkin sain tän päätökseen! Totta puhuen oon sairaan ylpee, et kirjoitin näin pitkän tarinan! Hyvää yötä, Katatu! Zzzzzz...

PS. Sinä päätät, mikä tarina seuraavaksi! Koulutanko Madiä, menenkö agilityä Wukilla, ystävystynkö Volleen, menenkö Luonnollista hevosmiestaitoa Lakotalla, Esteitä Moonwalkerilla vaiko maastoon Skycloudin kanssa?

Vastaus:

300vr
Saat Kouluttaja-merkin! ;D
Jos vaikka agilityä välillä? :3

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com