Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 10.

Hoidokit: Moonwalker, Bulletmadness, Lakota, Wunderboy, Fiery Capsicum, Ciel, Singapore

Astutukset:
Bonny-Futur
Golden Rose-Homencorden Nico
ChinChin-Majestrike
Colors of the rainbow-Delaney
Khasim-Minnie Mouse
Moonwalker-Borgeous
Dragostea Din Tei-Belle Reve
Bulletmadness-Baridi Ya Maua
Brilla-Futur
Patience-Eternal (varsominen)
Raksha-Charlie (varsominen)
Mandarin-Charlie
Raksha-Charlie
Rebass-Mahindra
Downhill-Minnie Mouse
Marcus-Mariska
Antiblaze-Baridi Ya Maua
Tonkovl-Panda
Moonwalker-Borgeous
Ciel-Lakota

 27.8.2017  syys,marras -17 26.11.2017  20.12.2017  10.1.2018  10.1.2018
 11.01.2018  12.1.2018  13.1.2018
 14.01.2018  14.01.2018  15.1.2018
 17.01.2018  18.1.2018  18.1.2018
 18.01.2018  18.1.2018  19.1.2018
 19.01.2018  19.1.2018  19.1.2018
21.1.2018  28.1.2018  29.1.2018
 29.1.2018  29.1.2018  30.1.2018
30.1.2018  1.02.2018  14.2.2018
 14.2.2018  2.3.2018

Varusteet:
Haarniska
Miekka
Keihäs
Kilpi
Kisapaita
Kisatakki
Sinimustat hanskat
Kenttäratsastuspukusetti
Yleisraippa
Moonlight-huppari sininen
Esteratsastajan pukusetti vaaleansininen

Yhteiset:
Herkkukeksipaketti, kaura

Pesuhanskat, vihreät
Haavaspray
Rasvapurkki
Letityskuminauhapussi kirjava

Ciel:
Hoitosetti oranssi
Nylonriimu oranssi
Riimunnaru oranssi
Englantilaiset suitset beige

Yleissatula tummanruskea
Hoitosetti oranssi
Yleishupa beige
Otsapanta hevosen nimellä
Hivutussuojat keltaiset

Pintelit oranssit
Korvahuppu vaaleansininen (valkoiset reunat)
Joululoimi
Koristeellinen näyttelyriimu valkohopea
Näyttelytalutin vaaleansininen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Barokkisuitset valkoinen
Letityskuminauhapussi
Selvitysspray
Hevosshamppoo
Kav ioöljypurkki
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti porkkana
Kaulanaru
Länn ensuitset beige
Moonlight-loimi
Kangasohjat beiget

Singapore:
Nylonriimu tummansininen

Riimunnaru tummansininen
Herkkukeksipaketti omena
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkusettipaketti porkkana
Tummansininen hoitosetti

Tummansininen yleishuopa
Tummanruskeat Englantilaiset suitset
Tummanruskea yleishuopa
Estesatula vaaleanruskea
Otsapanta hevosen nimellä

Toppaloimi vaaleansininen
Herkkukeksipaketti minttu

Herkkukeksipaketti heinä
Kaulanaru

Rasvapurkki​

Moonwalker:
Hoitosetti vaaleansininen
Moonlight-huopa vaaleansininen
Jouluhuopa
Joulusuojat
Tonttulakki hevoselle
Joululoimi
Estehuopa
Kouluhuopa
Yleishuopa
Estesat ula
Yleissatula
Turvajalustin
Satulavyö joustolla
Kumitutti vaaleansininen 
Kaulanaru
MoonWalker-otsapanta vaaleansininen
Moonlight-otsapanta vaaleansininen
Kumiset nahkaohjat vaaleansiniset
Sileät nahkaohjat vaaleansiniset
Kangasohjat vaaleansiniset
Hackamore
Turparemminttömät
Kankisuitset 
Westernsuitset
D-kuolain
Talliloimi vaalean- ja tummansininen
Fleece-loimi
Hikiloimi
Toppaloimi Vaalean- ja tummansininen
Ötökkäloimi vaaleansininen
Ötökkähuppu vaaleansininen
Nylonriimu Vaaleansininen
Nahkariimu Vaaleansininen
Naruriimu Vaaleansininen
Heijastinriimu Oranssi
Nahkainen näyttelyriimu Vaaleansininen
Näyttelyriimu Vaaleansini-hopea
Näyttelytalutin
Yksivärinen riimunnaru Vaaleansininen
Riimunnaru salmiakkikuviolla Musta-Vaaleansininen
Hyönteisspray
Letityskuminauhapussi vaaleansininen
Selvityss pray
Satulasaippua
Valjasrasva
Kavioöljy purkki
Hevosshampoo
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Omena
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Porkkana
Heijastava ratsastusloimi
Kaulakappale vaaleansininen
Jumbosieni Vaaleansininen
Ulkoloimi Vaaleansininen
Sadeloimi Vaaleansininen
Matkaratsastussuitset
Matkaratsastussatula
Takajalansuojat
Pintelit Vaaleansininen
Hivutussuojat Vaaleansininen
Pintelit Vaaleankeltainen
Pääpanssari
Hiihtoratsastusvaljaat vaaleansiniset
Pehmuste satulahuopaan vaaleansininen
Barokkisuitset vaaleansiniset

Korvahuppu vaaleansininen
Ravikärryt vaaleansininen

Valjakkovaljaat
Ravisuitset

Laukkasatula vaaleanharmaa​

Bulletmadness:
Orikuolain
Oranssi ketjunaru
Oranssi nylonriimu
Musta nahkariimu
Oranssi hoitosetti
Herkkukeksipaketti Porkkana
Herkkukeksipaketti Minttu
Herkkukeksipaketti Heinä
Herkkukeksipaketti Kaura
Herkkukeksipaketti Omena
Pehmustesetit riimuun
Oranssi korvahuppu
Kaulanaru
Joululoimi
Oranssit Pintelit
Oranssit Pintelit
Oranssit etujalansuojat
Oranssit takajalansuojat
Oranssi juoksutussetti
Vaalean- ja tumman oranssi toppaloimi

Lakota:
Hoitosetti vaaleanvihreä

Herkkukeksipaketti omena
Nylonriimu vihreä
Heijastinriimu keltavihreä
Yksivärinenriimunnaru myrkynvihreä
Salmiakkikuvioinenriimunnaru keltavihreä
Yleissatula tummanruskea
Satulavyö joustolla
Yleishuopa
Turparemmittömät suitset
Ötökkähuppu tummanharmaa
Talliloimi Keltaruudullinen
Jalkapallo Mustavalkoinen
Jumppapallo Keltavihreä
Kahvallinen pallo Oranssinkeltainen
Etujalansuojat oranssit
Takajansuojat oranssinkeltaiset
Pääpanssari tummanharmaa​

Capsicum:
LG Kuolaimettomat ruskeat
Talliloimi siniruudullinen
Toppaloimi siniruudullinen
Yleishuopa vaaleansininen
Nylonriimu vaaleansininen
Ötökkähuppu harmaa
Pintelit Sinivihreät
Kaulanaru​

Rahat: 3397vr, 13 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

18.03.2018 09:00
Kerryboginponi

Siihen aikaan, kun hevoset elivät villeinä, ei ollut varsinaista rotua. Tai, miten sen sanoisi. Oli rodut, mutta kaikki hevoset tulivat toimeen, pärjäsivät yhteistyöllä. Mutta kukaan ei tiennyt, että ne osasivat puhua! Se taito nimittäin muuttui pois, kun hevosia alettiin pyydystämään ratsuiksi.

Yhdessä laumassa oli kaksoisvarsat, tamma ja ori. Ne olivat molemmat puolitoista vuotiaita poneja, muita pienempiä. Niitä haukuttiin, koska ne olivat heikkoja. Hyvin heikkoja ja epävarmoja. Niiden isä oli vahingossa ammuttu ja äiti oli kuollut jalkojensa hajoamiseen.

Mutta kerran sattui niin, että tuo lauma oli syömässä ruohoa. Ne olivat löytäneet hyvän ruohoalueen, mutta sinne löydettiin. Joukko miehiä ratsasti kesytetyillä hevosilla laumaa kohti! Kaikki lähtivät nopeasti, mutta pienet ponivarsat jäivät jälkeen. Ne väsyivät helposti ja ne otettiin kiinni.

Eräällä toisellakin tilalla asui muutama tuollainen poni. Ne olivat hyvin harvinaisia ja nyt kadonneet luonnosta kokonaan. Siispä niitä alettiin kasvattamaan tilalla, jolle tuli niitä kokoajan lisää laadukkaiden siitostammojen takia.

Lopulta hevosia ollessa liikaa, pystyttiin rotu palauttamaan luontoon. Ensin puolivilleiksi hyvin isoille laitumille, sitten kokonaan villeiksi. Onneksi, koska muuten nämä suloiset ponit olisivat kuolleet, kokonaan!
LOPPU
Joo aika sekava... teen seuraavaks hoitsuista, ei hätää. Muuten saisko millon ton Taruolento-merkin (?) XD? Kun joo, en osaa keksii kunnolla mutta DeeDee...

Vastaus:

100vr

Siihen on vielä matkaa ;) Nala oli ainakin ottanut jostain myyteistä näppärästi Kelpien, eli vaikkapa voisi joitain myyttien taruolentoja hyödyntää! ;D

Nimi: Miisa S.

11.03.2018 21:25
Kadonneet [2. Kummallinen hevospatsas]

- Hei tulkaas kaikki tänne talolle niin pidän teille vähän teoriaa, Katatu huusi tallissa oleville hoitajille. Pörri, minä, Maisa ja Jolanda suorastaan juoksimme kohti Katatun taloa. Saisimme jälleen oppia lisää! Mutta sen jälkeen olimme ajtelleet lähteä maastoon ihan porukalla.

Teoriatunnin jälkeen muut juoksuvat takaisin talliin hevosia varustamaan. Minä puolestaan näin Katatun hyllyllä kauniin, metallisen hevospatsaan.
- Katatu hei, mikä tuo patsas on? kysyin uteliaana ja osoitin pukittavaa hevosta.
- Hah, en edes tiedä. Muistaakseni sain sen joskus kaupanpäälle hevosia haettuani, siihen kuulemma liittyy joku kirous, Katatu vastasi. Nainen pyöritteli silmiään. Hän otti patsaan alas korkealta hyllyltä ja antoi sen käteeni.
- Wow, henkäisin tarkastellessani hevosta lähempää. Siinä ei ollut värejä, mutta se oli todella upean näköinen.
- Taidat todella pitää siitä, Miisa. Saat pitää sen, jos haluat, Katatu ehdotti. Se todellakin kävi minulle, puristin patsaan itseäni vasten.

Maastossa meni hyvin, kävin siellä Lakotan kanssa. Illalla vein patsaan huoneeseeni. Juuri, kun olin kävelemässä sammuttamaan valoja, kuulin kummallisen sihinän. Käännyin katsomaan hevospatsasta, johon lipui hiljalleen vaalean keltaisen värit. Pieni jalusta, nurmikkok muuttui vaaleanvihreäksi. Hevosen silmä taivaansiniseksi ja sen karva keltaiseksi. Kosketin karvaa, joka ei enää ollut metallia. Se hevonen oli kuin oikea, kutistettu ja täytetty Vuonohevonen. Se katsoi minua ja pystyin kuulemaan, kuinka se hirnui. Minua oikeasti hirvitti, kun katselin pehmeäksi muuttunutta patsasta. Katatun sanat soivat mielessäni: "Siinä on mukamas jokin kirous..."
Kumminkin kävin nukkumaan.

Aamulla herätessäni puin vaatteet ja lähdin heti tallille. Otin patsaan mukaani, koska veisin sen Moonlightin hevosten luokse. Aamupalaksi söin leipää ja puuroa. Sitten katsoin ikkunasta ulos, satoi. Puin sadetakin ja pakkasin reppuni. Sitten juoksin hakemaan pyöräni ja lähdin tallille.

- Hei, Gilda tulehan tänne! huutelin sateesta. Myös serkkuni oli alkanut hoitamaan täällä, tosi mahtavaa! Kutsuin Gildan luokseni. Olin näyttänyt patsasta jo tosi monelle varsalle, yli kymmenelle. Nyt siirryin Bulletmadnesin, Cielin ja Antiblazen laitumelle, orien seuraan. Siellä oli kymmenen oria, jotka kaikki huomioivat patsaan. Menin vielä tamma-aitaukseen, jossa oli nyt yhdeksän tammaa. Kävin silittämässä MoonWalkeria ja laittamassa loimen Lakotalle. Sitten lähdin talliin.

Avatessani tallin oven näin edessäni tuijottavan Skycloudin. Annoin sille patsaan. Tamma ojensi varovasti turpansa ja kosketti patsasta. Sillä hetkellä tunsin kiittävän hirnahduksen. Katsoin taakseni ja siinä seisoi upea, kellanvaalea hevonen. Patsaassa ei enää ollut värejä.

tammalla oli kaulassaan kyltti, jossa luki "DeeDee". Kutsuin tammaa deeDeeksi, mutta kävin vielä näyttämässä sitä Katatulle, ettei se ollut Delaney tai kukaan muu tallin hevosista. Muttei ollut. Se oli täysin vieras tamma, joten minä sain pitää sen. Katatun mukaan kukaan ei ollut tehnyt ilmoitusta kadonneesta hevosesta.

Seuraavana päivänä katsellessani uutisia värähdin:
- "Seuraavaksi maaginen tiedote! Hevostiloille ympäri Suomen on ilmestynyt useita, erilaisia hevosia. Kukaan ei tiedä miksi, se on aivan käsittämätön arvoitus!"
Salaa minä hymyilin. Kuulin hirnahduksen ja vastasin mielessäni: "Ole hyvä vain, DeeDee."
LOPPU
Nyt DeeDee sai kivan kodin ja sen kirous päättyi ;)
Kiitos ihanien, Moonlightin hevosien!

PS: Kiitos Jolandalle kommentistaan <3!

Vastaus:

280vr, ihana loppu, kuten oli kyllä koko tarinakin! :3

Nimi: Claudiaaa

11.03.2018 10:00
Oikeesti! En tajuu miten keksit noin hyvän sadun ton Kadonneet[1.DeeDee:n valtakunta]

Nimi: Jolanda

10.03.2018 22:11
Hei Miisa.S! Sinulla on tosi kivoja ja inspaavia tarinoita! Saan yleensä tarinoitasi lukiessa intoa, koska tarinasi ovat niin hyvin keksittyjä! Jatka samaan malliin!
~ Jolanda

Nimi: Miisa S.

09.03.2018 14:06
Kadonneet [1. DeeDee:n valtakunta]

Vuonna 1246 katosi tuhansia hevosia. Niitä katosi kymmeniä, satoja, tuhansia ja lopulta kymmeniä tuhansia. Hävisi oreja, tammoja ja varsoja. Ruunatkin katosivat- kukaan ei tiedä, minne. Ne vain katosivat, kymmenes heinäkuuta. Ja kaiken sai aikaan tamma, jonka nimi oli DeeDee.

Kun DeeDee oli varsa, se myytiin pois. Sitä ei koulutettu eikä vieroitettu, se vain vietiin pois. Emä jäi pieneen talliin hirnumaan varsaansa, joka ei koskaan palannut. DeeDee oli pippurinen tammavarsa, joka alkoi vihata ihmisiä jo varsana.

Tamma teljettiin aitaukseen, joka oli vankila. Siellä oli kymmenen muutakin hevosta. Isoja, sekarotuisia hevosia. Oreja, tammoja. Jopa ruunia. Lisäksi myös yksi orivarsa, josta DeeDee sai kaverin.

Joka päivä DeeDee etsi pakoreittiä. Tamma kalusi puista aitaa, kunnes sai sen romahtamaan. Hevoset eivät uskaltaneet karata, mutta DeeDee luikki karkuun. Se pujahti suoraan synkkään metsään, halki vaarojen. Vuonohevosvarsa vain halusi pois, se tahtoi elää vapaana.

Päivien kulkemisen jälkeen DeeDee tajusi, että sitä seurattiin. Pikkuinen orivarsa oli seurannut. DeeDee ja Gae-ori jatkoivat matkaansa yhdessä. Mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa...
Ne näkivät vanhan, ränsistyneen talon. Se oli kuin kummitustalo, siellä asui velho. Tämä "maagi" tuli ulos ja nappasi hevoset kiinni. Se vangitsi DeeDeen sielun metalliseen, pukittavaan hevospatsaaseen. Patsaan silmät muuttuivat värittömistä vihreiksi ja patsaaseen ilmeni värit. Se oli DeeDee.

Gaen maagi otti omakseen. Ori loitsittiin vanhemmaksi ja nöyräksi. Se ei voinut tehdä mitään muuta, kuin raataa. Se unohti DeeDeen, joka puolestaan yritti päästä vapaaksi. Se vihasi ihmisiä todella paljon. Tamma tiesi mitä tehdä. Kun maagi viisi vuotta myöhemmin ehdotti DeeDeelle erästä kirousta, oli tamman suostuttava. Se halusi vain pois.

Ja tällainen se kirous oli: "DeeDee ja Gae pääsivät vapaaksi. Kumminkin, DeeDee:n sielu palaisi noin tuhannen vuoden jälkeen tuohon patsaaseen, joka olisi haudattu tai myyty eteenpäin. Lisäksi, sinä yönä kun DeeDee vapautettiin, maailmasta katosi kymmenentuhatta hevosta. Nekin tuohon patsaaseen."

Kun DeeDee tuhannen vuoden kuluttua joutuisi tuohon patsaaseen, saisi patsas taas värin. Kirous voitaisiin purkaa viemällä patsas hevosten lähelle. Kymmenen tamman ja kymmenen orin oli kosketettava sitä. Lisäksi kymmenen varsan täytyi hyväksyä tuo patsas. Sitten hevoset vapautuisivat...

DeeDee ja Gae palasivat luontoon. Ne vaelsivat pitkän matkan, kunnes päätyivät preerialle. Kun ne löysivät preerialta vehreän laakson, ne jäivät sinne. Joku asukas näki parivaljakon ja levitti sanomaa. Myöhemmin lisääntyneiden, villeinä elävien hevosten nimeksi annettiin Mustangit.
LOPPU (Muttei aivan, tajuat seuraavissa tarinoissa! ;))

Vastaus:

200vr
Jälleen aivan loistava tarina! :D Olet kyllä hyvä keksimään juttuja :3

Nimi: Miisa S.

06.03.2018 21:59
Temppujako? (jatkoa)

Vedin Gildan pinkistä riimunnarusta ja varsa lähti raviin. Ravasimme ison voltin, jonka jälkeen vedin narusta taaksepäin ja sanoin "Pruuut...". Gilda hiljensi raviaan, mutta ryösti pian kiitolaukkaan, tosin pieneen, varsan kiitolaukkaan. Sain tamman kiinni. Otin sen kuriin huvittuneena.

Otin riimunnarun irti riimusta ja pakotin Gildan juoksemaan. Varsa yritti etsiä pakotietä emänsä luokse. Se kumminkin oli mahdotonta, anteeksi vaan Gilda.
Annoin tamman laukata pyöröaitauksessa vartin. Sitten nappasin sen kiinni ja aloimme tosissaan harjoittelemaan. Rauhallisesti, tällä kertaa.

Hiljensin tammaa käynnissä toistaen hiljaa "Pruut". Gilda hiljensi ja sitten pysähtyi, kolmeksi sekunniksi. Sitten mentiin taas hidasta käyntiä...
Hymyilin. Tavoitteeni oli onnistunut, ja Gilda oli oppinut pysähtymään.

Vastaus:

100vr

Nimi: Miisa S.

06.03.2018 07:52
Temppujako?

Tänään ottaisin Gildan käsittelyyni. Taluttelisin sitä ja yrittäisin nostaa sen kavioita, siis opettaa uusia temppuja. Nyt alkaisi temppuilu viikko, seuraavaksi varmaankin opettaisin Wunderboyta nousemaan pystyyn... kumminkin, nyt marssin hakemaan Gildaa Irlannincob-tammojen laitumelta.

- Bonnyy! huusin laitumelle. Valkoinen tamma (pörrin hoidokki, minun entiseni) nosti päänsä ja hirnahti. Se tuli luokseni lujaa hirnuen kuin kysyen "Oletko palannut?!". Naurahdin ja pyydystin vain pikkuruisen Gildan emänsä takaa. Bonny näyttti närkästyneeltä ja Gilda alkoi hirnua hädissään.
- Pruut, ei hätää, pikkuinen, rauhoittelin Gildaa. Rauhoitin myös Bonnya, joka jäi kiertämään aitausta ympäri. MoonWalker ja Brilla liittyivät kapinallisesti joukkoon.

- No niin. Tänään opetellaan pysähtymään, selitin Gildalle. Aloitimme harjoitukset pyöröaitauksessa kävellen.

jatkuu...

Nimi: Miisa S.

05.03.2018 22:13
Alan "työntekijäksi"

- Hei, tervehdin kottikärryjä kuljettavaa Maisaa. Tämä nyökkäsi ja ohitti minut täydellä lantalastilla. Olin menossa kohti laitumia. oikeastaan, oli tulossa myrsky ja halusin viedä Bardin, Antiblazen ja erityisesti Sebastianin suojaan. Elämässäni olivat Friisiläiset, Irlannincobit ja Shetlanninponit. Sekä Mustangit...

Kelly ja Baridi Ya Maua olivat ystävystyneet, joten otin ne yhtäaikaa sisälle ja laitoin vierekkäisiin karsinoihin, kuten pitikin. Seuraavaksi hakisin Sebastianin, joka nelisti jo hermostuksissaan orilaidunta ympäri. Huokaisin yrittäessäni saada Sebastiania kiinni, ori oli nimittäin aivan mahdoton. Se laukkasi ensin minua kohti, näykkäisi, vaihtoi suuntaa ja nelisti toiseen päähän kenttää. Pyöräytin silmiäni.

- Kilttii, pyysin ja osoitin porkkanaa. Sebastian tulikin, nelisti päältäni ja livahti portista pois. Huokaisin orin kadotessa talliin. Se näytti joltakin mutahirviöltä piehtaroituaan ja laukatessaan mudassa. Kuulin kaamean kirkaisun, jonka jälkeen ilmeisesti nala siirsi tuohtuneen Fellponin karsinaansa väkeä rauhoitellen.

Nappasin Antiblazen helposti kiinni ja vein samalla myös Speeedyn, joka kulki nöyrästi vierelläni. Antiblaze sen sijaan kiskoi, veti ja taisteli itseään irti riimusta, se halusi vain laukata ukkoseen. Minä en halunnut sinne laukata, oria etsimään. Mieluummin vein sen tuskallisesti talliin!

- Auta laittamaan sadeloimet kaikille, Nala, katatu ja Samantha pyysivät minulta. Juoksimme ulos ja jakauduimme: minä sekä Katatu tammalaitumille, Samantha ja Nala orilaitumille. Otin kasan vihreitä loimia ja puin ne Rexalle, Aryannalle, Julielle, Lovaskayalle ja mariskalle. Varsat vein sisälle emiensä luokse, pikkuruisen Gildan varsinkin.

- Noin, urakka suoritettu, Katatu myhäili tyytyväiosenä. Joillain hevosilla oli vielä suojia tai kaulakappaleita sekä muita sateensuojia. Oli alkanut sataa ja aistin jo Sebastianin tuskan.
- Voi tuota hullua oria, kuulin Katatun huokaisevan. Nyt kumminkin tiesin, mitä olisi luvassa. Pakkauduimme Katatun autoon, jonka päässä oli traileri. Moonlightiin tulisi uusi, koulutettava hevonen. Mustangi, ori, vaativa koulutettava, mikäs sen parempaa! Olin päättänyt, että todellakin luopuopuisin Cielin takia Vollesta. Kuvista katsottuna ori oli komea, ihana, muttei koulutus ole liian helppoa! Runoilin mielessäni.

Auto kaarsi vähän ränsistyneen, pienen rakennuksen eteen. Katatu oli koko ajomatkan ajan joutunut vastaamaan minun ja Nalan päättömiin kysymyksiin:
- Voiko sillä hypätä metriä? Onko siinä sellainen perämoottori, joka tekee oikosulun pukeilla? Tykkääkö se Lakotasta? Mikäs sen nimi nyt olikaan?
Katselin vanhoja, ränsistyneitä taloja. Mietin, kumpi rakennuksista oli talli ja kumpi talo, sillä ne näyttivät tismalleen samanlaisilta. Täällä haisee aivan hirveälle, mietin. Joku nainen tuli talosta ja esitteli itsensä Katatulle. Katatu tervehti ja lähdimme kävelemään kohti suurta laidunta. Se laidun oli suurin, jonka olin nähnyt. Siellä oli ikään kuin Mustangilauma! Ne vaelsivat pitkin aidanreunaa. Katatu kyseli kaikenlaista, kun minä, Nala, Samantha ja joku mies menimme ottamaan sitä oria kiinni.

Tunnistin Cielin heti nähdessäni lauman paremmin. Se vaikutti jonkinlaiselta johtajalta, sellaiselta suurelta ja vahvalta. Lähestyessämme sen korvat menivät luimuun.
- Se ei ole johtajaori, mutta esittää olevansa, se mies kertoi. Nala nyökkäsi ja varmana Samantha hyökkäsi kohti laumaa. Mustangit eivät hajaantuneet, kuten olin luullut. Ne kaikki nousivat pystyyn ja yrittivät poistua. Sain kumminkin Cielistä kiinni ja rauhoittelin hätääntynyttä oria. Päästimme muun lauman menemään, vaiikka oikeastaan se olikin jo hävinnyt ympäriltämmme.

- Voi, kun se oli komea, huokaisin autossa.
- Miisa S. on rakastunut! kiusoitteleva Maisa huusi takakontista.
- Maisa? Missäs vaiheessa sinä tänne päädyit? Katatu kysyi naurahtaen.
- Olen jänis, Maisa velmuili. Koko auto purskahti nauramaan. Minä puolestani kuuntelin, oliko Cielillä jotakin asiaa. Nyt olin varma, meidän välillämme oli vahva side!
LOPPU

Vastaus:

260vr, hyvä tarina! :)

Nimi: Miisa S.

04.03.2018 20:46
Lakotalla esteitä

- Hyvä tyttö, taputin Lakotaa. Mustangi tökkäsi minua vastaukseksi, jolle minä puolestani naurahdin. Nappasin Lakotan turparemmittömien suitsien ohjista kiinni ja ponnistin itseni tummanruskeaaan yleissatulaan. Menisimme maneesiin, koska ulkona oli niin järkyttävän kylmä! Hyppäisimme esteitä, joiden korkeus oli 70-90cm. Halusin auttaa Lakotaa, kehittää sitä. Jos se ei halunnut, voisimme hypätä vain 70-80cm. En halunnut pakottaa tammaa, jos se ei hyppäisikään uusia korkeuksia innolla.

- No niin, ihan rauhallisesti käyntiä, pyysin Lakotalta. Tamma yritti kokoajan ryöstää, laukata esteille, hypätä ja laukata sitten viattomana takaisin. Lakota vaikutti viattomalta enkeliltä, mutta oikeasti sillä oli pilke silmäkulmassa kokoajan. Se pomppelehti ja "pukitteli", mutta niin, ettei kukaan katsojista olisi huomannut, jos heitä olisi ollut.

Kymmenen minuutin kävelyjen jälkeen kiristin ohjia ja paukautin jalkani Lakotan kylkiin. Se painoi päänsä alas vastalauseeksi, alkoi kiitää ravurivaria ilman hallintaa ja nosti pian hillittömän nelin esteille suunnaten. TUO este oli juuri se, jonka korkeus oli 90cm! Lakota hyppäsi hieman liian aikaisin, mutta suoritti korkean okserin jotenkuten maahan laskeutuessaan horjahdellen. Taputin tammaa kaulalle yrittäen saada sen hiljennettyä. Se kumminkin oli turhaa, sillä Lakota siirtyi taas ravuriraviin, laski voimakkaasti päänsä alas ja vetäisi minut ihan kaulalle. En halunnut päästää irti ohjista, etteivät ne valahtaisi Mustangin jalkoihin.

Lakota siirtyi noin viiden minuutin temppuilun jälkeen tyylikkääseen laukkaan ja hyppäsi juurikin täydellisesti matalien ristikkojen radan.
- Wow, oli pakko huokaista Lakotan toimiessa oma-aloitteisesti esteillä. Lopulta kumminkin sain tamman pienillä pidätteillä kuriin. Rapsutin sitä ja pyysin minun tavallani anteeksi. En ollut tajunnut Lakotan herkkyyttä aiemmin. Varmistin, etteivät kyljet olleet hirveän arat, kunnes korjasin asentoni satulassa ja aloimme hyppäämään hallitusti.

Ensin 40cm ja sitten aina ylöspäin kymmenellä sentillä, kunnes hyppäsimme muutaman kerran pudottamatta sen 90cm okserin. Olin tyytyväinen Lakotaan, joka hyppäsi melkein metriä. 100cm olisi melkoisen paljon, KUN Lakota jonain päivänä hyppäisi sellaista rataa. Katselin ylpeänä tammaa, joka puolestaan katseli haikeana esteitä.

- No hyvä on, vielä kerran! huokaisin ja Lakota olikin silmänräpäyksessä jo toisella puolella. Huokaisin, purin esteistä ratsailta käsin niin paljon kuin pystyin. Sitten menimme Lakotan kanssa loppukäynneille kylmään ilmaan. Ne kestivätkin vain pari hullua minuuttia, jonka jälkeen päästin lakotan tunniksi laitumelle talliloimessa ja ötökkähupussa, jonka päällä oli pääpanssari. Lisäksi tammalla oli etu- ja takalansuojat, muttei suitsia tai satulaa. En halunnut sen palelevan ja jos se kaatuisi lumeen (joka oli melko mahdotonta ketterältä Lakotaltani), sen jalat ja korvat olisivat turvassa.

Laskeuduin satulasta tallin pihassa. Lakota tuuppasi minut kumoon karsinassaan, kun olin vienyt sen sinne. Naurahdin sille ja rapsutin tamman korvaa. Lakota hörähti ja odotti jo varusteineen laidunta. Naurahdin vapauttaessani tamman. Mustangi kirmasi iloisesti Akeelan, Moonwalkerin, Combatin ja Skycloudin seuraan toiselle puolelle aitausta. Jäin katselemaan, mutta suljin ensin portin. MoonWalker hirnahti minulle ja laukkasi luokseni. Se puhalsi ilmaa sieraimiini ja minä puhalsin takaisin, se oli meidän tervehdyksemme. Päätin viedä Moonin sisälle, koska se selvästikin sitä halusi.

Talutin Walkerin talliin, omaan karsinaansa tarkalleen. Se hörähti, kun annoin sille keksin. Sitten lähdin, koska kuulin jo mielessäni äidin sanat: "Olit myöhässä taas, Miisa. Lomaviikolla et pääse tallille, koska matkustamme kauas serkkusi luokse." Katastrofin saattoi vielä välttää, jos olisin nopea. Liikkuisin vain puolihölkkää, niin päätyisin perille ennen ruokailuamme. Kello oli puoli neljä, ja tänään olisi pitsaa!
LOPPU
Tiedän katatu, se agility, mutta kun, mutta kun...!

Ps. Voisiko tallille tulla joku ton mun Mustangitarinan hevosista? Niinkuin Mustangi,
Mister Beatiful, Miss Singapore taikka Black Domino? Jos tulee (Arvaan: No ei varmana tule), niin haluisin sen olevan hurjaöluonteinen ja vaarallinen, suoraan preerialta napattu ori!

Pps. Onko toi uusi issikka ori vai ruuna kun ei saa selvää, luonteessa lukee ruuna ja tiedoissqa ori ;)

Vastaus:

300vr
Jos viitsisit vielä tiivistää niiden luonteet ym. tietoehdotukseksi, niin voisin vaikkapa lisätä jossain vaiheessa. ;)
Kaikki tallin hevoset ovat joko tammoja tai oreja, siinä on sattunut ajatuskatkos. XD

Nimi: Miisa S.

04.03.2018 19:56
Wunderboyn pakoretki

- Hei vain, kävelen kohti laidunta. Hirnahdus, hörähdys. Pieni ori laukkaa, lujaa, kohti minua. Tervehdin sitä, rapsutan. Oijoijoi, kuinka pieni se on! ja kokoon nähden tuo harja, loputon. Siinä se seisoo, odottaa. katselee minua, kuin kysyen "mitä nyt?". Vastaan naurahtaen, heilahtaen. Otan askeleen kohti Miniatyyrihevosta. Sekin astelee kohti minua. Kättäni heilautan, lasken sen alas.

Ei koko ole tärkeintä, vaan mieli ja innostus. Niitä riittää Wukilla, jo ori laukkaa pois. Aidan ali pujahtaa, katselee Katatu, karjahtaa. Minä alan kikattaa. Talliin jo juoksen, Lakotan otan. Suitset puen, riimun oikeastaan. Sitten laukkaa, Lakota ja minä matkaan. Katsellanni yritän oria tavoittaa. Vaan se turhaa on, en siitä mitään saa.

- Wunderboy, yritän huutaa. Ei kuulu mitään, kai pieni hirnahdus. Laukkaa pyydän, pian saavun jo toiseen paikkaan. Ponin näen, pienen pippurisen. Omenakeksiä ojennan, se varastettiin kädestäni nopeasti. Katson ympärilleni, olen ihmeissäni. Minne se saakelin ori jo ehti livahtaa (Anteeks saakeli XD)? Mietin hetken, kunnes hoksaan jäljet. ne vievät kohti Moonlightia, tietenkin kauravarastoon.

Voihkaisten käsken ratsuni laukkaan, laukatessa sen lunta pöllyävää haukkaan. Yritän samalla tähystää, "missä se poni lymyää?". Huomaan, ihmekkös, jäljet nuo. Johtavat ne kauravarastoon, omenaherkkujen luo. Katson sisälle, ihaillen. Mutta silti hiukakan voihkaisten.
- Wunderboy, söit talven herkut! torun, vielä rankaisen! Onneksi ei minun herkkujani, hoitsujeni, ruokamme, kaapissani on. Turvassa rosvoilta, katson hoitsuani, Wukia.

Ihmettelen, mut miksi en? Mietin vain, miten tuollaisen ponin sain. Nojaan seinään varaston ja pian tajuan:
- Wunderboy on tyytyväinen, "viimeistä omenaherkkua hamuan!". Äkkiä, se kiinni on saatava! Se söi kaiken, voi elämän kevät! On tulevaisuus sen vaakalaudalla, "Ei kai ähkyä ole tulossa, luvassa?". Toivoin hartaasti, ettei todellakaan. Pyysin Katatua auttamaan. Karsinassa kutsumme lääkärin, Wuki jo seuraavaa karkausreissua suunnittelee.

- Älä kuvittelekaan, käsken ponia. Katselen ihanaa Miniatyyrioria. Yrittää Wunderboy nousta pystyyn. Se kai kuvittelee voivansa taas karata, muttei onnistu.
- Kaikki kunnosssa on, eläinlääkäri toteaa. Tallinväki helpoituksesta huokaisee. Maisan kutsun, "Ota Roy Orbison!". Nyökkää tyttö ja Falabellaa katsahtaa. Riimuissa miniponit meillä on.

- Jos ne karkaa, on niitä kiinni saada mahdoton. Sä silloin lähdet etsimään, Maisaa komennan. Tyttö nyökkää, Wuki leikkisästi Orbiin hyökkää. Ponit vapautamme, ne tallipihalla kirmailee. Naurahdan, Maisqalle yläviitosen annan. Me kaksi katsahdamme toisiimme. Katson vielä kerran poneja. Pian havahdun, soittaa äiti torvea. Autoon meidän kiipeän, Maisalle, Katatulle, Nalalle vilkutan.
"Heippa, moikka, hyvää lomaa!" Automme jo pois pihasta tallin kaartaa.

LOPPU!

Yhdistelmä tarinaa, runoa. Ei juonta tarvinnut paljoa punoa. Pian menen agilityä ponien kanssa, saanko hoitajattomia hevosia liikuttaa, jos tahdon? ;)

Vastaus:

220vr

Tämä oli ihan kiva! :D
Lisäilen tarkennuksia sinne tasot-kohtaan! Hevosia voi taluttaa laitumelle ja talliin, sekä hoitajattomia voi juoksuttaa ja taluttaa hyvän maun rajoissa. Myös vaikkapa varsoja voi kouluttaa. Ratsastaa ei kuitenkaan voi muuta kuin omilla hoitohevosillaan.

Nimi: Claudiaaa

04.03.2018 18:32
Onnee! Tasosta 10 miisa.s

Nimi: Miisa S.

03.03.2018 00:05
OMG! Kiitti ihan sairaasti, Oon vihdoinkin tasolla 10!!! Katatuuh oot maailman paras... kiittiih ;)

Ps. Monesko hoitaja olen Moonlightin historiassa, joka saavuttaa tason kymmenen?

Vastaus:

Eipä mitään, oman työsi ansiota se on! :D

Olet jaetulla ykkössijalla Nalan kanssa, nousitte kymppitasolle samana päivänä! ;D

Nimi: Miisa S.

01.03.2018 21:23
Capsicumille uutta

Kaupan kello kilahti. Minä, Nala ja Maisa astuimme sisälle hevostavarakauppaan. Olin tullut hakemaan Capille varusteita, ettei tarvitsisi aina lainata. Olin sitten pyytänyt Maisan ja Nalankin mukaan etsimään hoitohevosilleen uusia varusteita, koska kavereiden kanssa oli aina mukavampaa!

- Tyylikäs, osoitin pinkkiä satulahuopaa.
- Taidan ottaa tämän Melodylle, Maisa totesi silmäillessään vaaleansinistä nylonriimua. Nappasin sen käteeni ja tutkailin sitä pitkään. Capin varusteväriksi tulisi hieno sininen, päätin salaa mielessäni.

- Vau, Nala henkäisi sivellessään tyylikästä estesatulaa. Minä puolestani olin kiinnittänyt katseeni ruudulliseen talliloimeen, jollaisen päätin Capille ottaa. Otin Capille siniruudullisen ja Lakotalle keltaruudullisen. Olin myös ottanut Capille tyylikkään sinisen nylonriimun, jota Maisa oli kauppaan tullessamme hivellyt. Nyt tarvitsin ostosten kärräämiseen jo vaunut, koska en vielä aikonut lopettaa vaan halusin kaiken kerralla.

- No just, Maisa nauroi minulle. Olin laittanut harmaan ötökkähupun päähäni ja esitin
Spider-mania. Aioin kumminkin ottaa sen verkon kesän varalle (jos se koskaan saapuisi...).
- Hmm..., noista olisi hyötyä, mietin. Katselin, löytyisikö kaupasta mitään virikkeitä lakotan laitumelle. Löysin kolme erilaista palloa ja päätin ostaa ne kaikki, koska Lakota tarvitsi kipeästi liikuntaa. Lisäksi ostin lakotalle sekä etu-, että takajalansuojat, koska en halunnut Mustangin loukkaantuvan.

Lisäksi nappailin kärryyn kaikenlaista, kuten pintelit ja kaulanarun Capille, laukkasatulan Moonwalkerille, pääpanssarin Lakotalle ja rasvaa Skycloudille. Kun olin saanut kaksi kärryä ihan täyteen, olin tyytyväinen ja menin kassalle. Maisa ja Nala odottelivat jo minua ulkona turhautuneina.

- Hei, kassa tervehti ja vastasin:
- Hei, ottaisin nämä tavarat.
Kassa otti kaikista hinnan ja katsoin varautuneena näytöllä olevaa, yhä suurenevaa summaa. 290, 300, 345, 360, 380, 392.
- Kolmesataayhdeksänkymmentäkaksi vr, kiitos, kassa pyysi ja maksoin kortilla.

Paleltuneet Maisa ja Nala tulivat auttamaan ostosteni siirtämisestä Maisan äidin autoon. Tämä veisi meidät kotiin.
- Oliks sun ihan pakko ostaa tää, Nala läähätti nostaessaan autoon Moonwalkerin uutta laukkasatulaa.
- Oli, nyökyttelin huvittuneena. Itse nostin autoon rasvapurkkeja, jotka olin ostanut. Maisa kantoi loputkin tavarani autoon ja me tytöt menimme takapenkille juttelemaan. Sitten Maisan äiti ajoi meidät koteihimme, ulko-ovien viereen tavaroinemme. Juuri ennen kuin käännyimme minun kotitielleni huudahdin:
- Ei vitsi, Capin suitset unohtui!
Tietenkin olin unohtanut jotakin, en ollut yhtään muistanut ostaa suunnittelemiani turparemmittömiä. Huokaus, mutta elämä jatkui. Minulla oli kotona paljon kerrottavaa!
LOPPU!

Vastaus:

200vr
Kiva, että säkin teit tälläisen tarinan! :3

Nimi: Miisa S.

01.03.2018 16:50
Fiery Capsicumin virallinen kouluttaja

Olin taluttanut Fiery Capsicumin talliin ja antanut sille ruokaa. Nyt puin Capsicumille riimun ja kaulanarun. Lisäksi talutin oria riimunnarusta. Menisimme kentälle, nyt kun Capi oli syönyt ja täynnä energiaa. Ei se kumminkaan ilkeä ollut, oikein kiltti oikeastaan. Irtohypyttäisin sitä 40cm kokoisella ristikkokujalla. Irtohypytyksen jälkeen Capi saisi hypätä erilaisia 50cm korkuisia esteitä, kuten pystyesteitä, oksereita, risuesteitä, muureja ja kaikenlaisia maastoesteitä. Mutta nyt maneesiin irtohypyttämään!

Samantha ja Viivi olivat luvanneet auttaa minua, josta olin kiitollinen. Nimittäin olin vain lukenut irtohypytyksestä eikä minulla ollut nyt odotuksia. Vain pieni toive, että kaikki sujuisi hyvin!

- Hyvä, nyt voit päästää sen irti, neuvoi katsomossa istuva Samantha. Nyökkäsin ja päästin irti Capin riimusta. Poni syöksähti matkaan, ylitti esteet ja oli kymmenessä sekuntissa taas luonani.
- Sitä on irtohypytetty ennenkin, Viivi totesi Samanthan jatkaessa:
- Mutta ennen Pörriä.
- Olet mestari, kuiskasin Capin korvaan.

- Hyvä. Jaksathan vielä hypätä? Samatha kysyi. Hyppäsin nyt Capin kanssa erilaisia esteitä. Totta puhuen olin jo ihan naatti, mutta silti nyökkäsin ja ohjasin orin risuesteelle. Capi hyppäsi sen ylitse tismalleen samaan aikaan kuin minä ja molemmat liisimme yli, joskin tömähtäen maahan.
- Näytät aika väsyneeltä. Tule sinä Miisa tänne katsomoon, niin minä juoksen vähäsen! Samantha ehdotti kiiveten jo portaita alas.

Kiipesin katsomoon Viivin viereen ja keskitin katseeni kentän keskelle. Capi hyppäisi nyt kahdeksan esteen radan Samantha vierellään. Seurasin, kuinka Capi liisi yli sarjaesteen. Kuinka se jatkoi matkaansa pystyesteelle ja siitä okserille. Kuinka tiukan käännöksen johdostan se hieman horjahti saavuttaen jälleen tasapainonsa. Sitten risueste ja muuri. Lopuksi toinen sarjaeste, ja rata päättyi pystyesteeseen. Hurrasimme, puhdas rata! Naurahdin ja menin takaisin maneesin puolelle.

- Kiitos avustanne, sanoin Samanthalle ja Viiville harjaillessani Capia.
- Eipä mitään, he vastasivat ja lähtivät omille teilleen. Rapsutin Capia kuiskaten:
- Esteratsu, minun hoitsu, vapaa pieni, estesieni!
LOPPU!
Millon taso 10...?

Vastaus:

150vr
Edellisen tarinan kohdalla arvioin, että vielä tarvitsee kaksi tarinaa, eli yksi vielä tämän jälkeen. ;)

Nimi: Miisa S.

28.02.2018 21:54
Domino, Singa ja Mibo (jatkoa)

Kaksi päivää Mibon viennistä jonotin Sarah:n kanssa jonossa, jossa meille neuvottaisiin missä Mibo oli. Singa oli viety orivarsan mukana, koska ne halusivat olla nyt yhdessä.
***
- Miten voin auttaa? kysyi sairaalavirkailija.
- Haluaisimme tietää, missä on orivarsa Mister beatiful, Sara vastasi.
- Talli, karsina-huone 17, kuului vastaus.
- Kiitos, sanoimme yhtä aikaa Sarah:n kanssa.

Siltä istumalta juoksin talliin ja karsinahuoneeseen 17. Mibo seisoi siellä Singa vierellään. Ne riiputtivat päitään alhaalla ja söivät heinää. "Kisat", tajusin. Ne olisivat jo viikon päästä!
***
- Hei, olen Michael, eräs poika esittäytyi ja jatkoi sitten:
- Teen täällä töitä ja tiedän, että nuo kaksi ovat täysin kunnossa. Tuo varsa vain kärsii masennuksesta ja tamma haluaa isoille laitumille, heh heh.
Katsoimme Sarah:n kanssa toisiamme ja kun katsoimme muualle, Michael oli kadonnut. Sanattomana sopimuksena lähdimme yhdessä etsimään Scottia ja varmistamaan asiaa.

- Juuh, totta se on, Scotin pikkuveli Matt varmisti. Olimme löytäneet hänet hiukan oudosta toimistohuoneesta syömästä pullaa. Kun hän oli huomannut minut, saimme mekin osamme niistä herkuista.
- Okei, kiitos, vastasin helpottuneena ja lähdin Singan sekä Mibon luokse.

***Viikon kuluttua***

- Ja seuraavaksi uusi pari, Miss Singapore ja Lisa Britny! kuulutettiin. Painoin pohkeet Mustangini kyylkiin ja se lähti liikkeelle. Ensimmäinen ja toinen hyvin. Sitten iso kaarre vasemmalle ja siinä kolmonen sekä nelonen. Nelosen jälkeen tiukasti oikealle, sarjaesteelle. Viimeinen este oli okseri, jonka Singa tietenkin selvitti. Laukkasimme maaliin isolla hymyllä.
- Lisa Britny ja Miss Singapore, nolla virhepistettä, aika 44 sekuntia! kuulutettiin.

Palkintojen jaossa se selvisi, olimme toiset. Singa ei kumminkaan halunnut ruusuketta, joten se annettiin minulle vasta kunniakierroksen jälkeen. Ja kunniakierroksella sain tosissaan pidätellä Singaa, joka halusi ohittaa muut ja hypätä jo korotetut esteet. Koska tammalla oli noin paljon energiaa, ilmoitin sen myös leikkimieliseen laukkakisaan.

60cm esteillä olimme kolmannet ja laukkakisassa ensimmäiset. Alankin varmaan treenata Singasta sekaestelaukkaratsua, antakaas kun kerron, miksi!

Lähdön alkaessa Singa syöksyi heti ensimmäiseksi. Se ei antanut kenenkään päästä ohi vaan kulki sisärataa pitkin täyttä neliä maaliin asti. Se voitti toiseksi tulleen viidellä hevosenmitalla!

- Vau, se meni hyvin! Sarah:n äiti sanoi ajaessaan meidät takaisin. Ystäväni vanhemmat olivat palanneet ja minä olin kesyttänyt 12 Mustangin laumasta 7, muut olin päästänyt vapaiksi. ne, jotka olin kesyttänyt (ja tietenkin hankkinut itselleni), niin myin eräälle ratsutilalle (sekä sen yksityis-talliin).

- Moi, avasin varovasti ulko-ovemme. Nyt minulla oli siis kolme Mustangia ja koulut alkaisivat pian. Olin viimeinkin tullut kotiin. Sarah:n luona olin ollut melkein koko kesäloman. Perheeni ryntäsi minua vastaan. Olin niin onnellinen! Tämän kesän seikkailut olivat viimeinkin takana! Kukakohan uskoisi minua koulussa, kun kertoisin kesästäni villihevosten kanssa? Uskon, ettei kukaan. Mutta nyt tarinan lopuksi kerron vielä nykyisen tilanne-katsauksen hevosistani:
Miss Singapore hyppää nykyään 130cm yksittäisenä esteenä ja 110cm ratana. Maastossa mennään metriä.
Mister Beatifulin koulutus jatkuu ja irtohypytän sitä nyt 50cm.
Black Domino taas ei kunnolla kesyyntynyt ja se elää puolivillinä omistuksessani, hyvin isossa aitauksessa niiden neljän tamman kanssa. Niitä en omista, mutta niiden omistajat tykkäävät tuoda ne leikkimään.

Siinä kuulit kesästäni. Haluaisitko samanlaisen kesän? Se taitaa valitettavasti olla mahdotonta!
LOPPU!
Huh, no viimeinkin sain tän päätökseen! Totta puhuen oon sairaan ylpee, et kirjoitin näin pitkän tarinan! Hyvää yötä, Katatu! Zzzzzz...

PS. Sinä päätät, mikä tarina seuraavaksi! Koulutanko Madiä, menenkö agilityä Wukilla, ystävystynkö Volleen, menenkö Luonnollista hevosmiestaitoa Lakotalla, Esteitä Moonwalkerilla vaiko maastoon Skycloudin kanssa?

Vastaus:

300vr
Saat Kouluttaja-merkin! ;D
Jos vaikka agilityä välillä? :3

Nimi: Miisa S.

28.02.2018 21:29
Domino, Singa ja Mibo (jatkoa)
Mustangilauma lähestyi. Mibo hirnui karsinassaan lujaa, Singaa kaivaten. Silloin näin jotakin uskomatonta: Singa nosti päänsä, lähti lujempaan neliin kuin koskaan aiemmin ja sitten se vain hyppäsi puolitoista metrisen aidan yli.

- Vaaaaauuu, henkäisin hiljaa tamman tökätessä tallin oven auki ja kadotessa rakennukseen. Selvä, Mibon asia hoidossa. Sitten Mustangit.
Nappasin aitauksesta Dommy-nimisen Quarter-tamman, joka oli täysin koulutettu. Nappasin sen riimuun ja hyppäsin karjanajo hevosen Moddyn selkään. Vaihdoin Dommyn riimuun supernarun ja aloin lähestyä Mustangeja. Minulla oli kaksi lassoa, kolme oikeastaan. Kaksi kiinni Moddyssa ja yksi Dommyssä. Älä kysy, miten ne olivat kiinni...

Heitin kaikki lassot ja pyydystin taitavasti koko lauman aitaukseen. Olin lassonnut kolme nuorta tammaa, jotka päästin samaan aitaukseen kuin Domino. Musta ori piristyi tammoista ja alkoi jahdata niitä. Huokaisin helpotuksesta eläinlääkäriauton saapuessa pihaan.

- Ohhoh, no teillähän on Mustangeja, eläinlääkäri virnisti katsoessaan laumaani. Niitä oli noin kymmenen, joskin vaikea laskea, koska ne vain laukkasivat edestakaisin. Lääkärin nimi oli Scott ja hän meni ripeästi talliin tullen pian ulos kantaen Miboa. Singa tuli myös ulos, katsoi minuun ja hirnahti surkeasti. Se käveli luokseni pää painuksissa ja hörähti. Annoin puolikkaan porkkanan, muuta en nyt voinut tehdä.

Jatkuu!

Nimi: Miisa S.

28.02.2018 21:13
Rakkaat Mustangini

Veimme Sarah:n varsan talliin, johon olimme vieneet Singan ja Dominonkin. Domino ei sopinut koulutukseeni yhtä hyvin kuin Singa, joten en edistynyt sen kanssa. Singan kanssa kumminkin hyppäsin jo matalia ristikoita! Olimme edistyneet huimasti ja aioin ilmoittaa meidät kahden kuukauden päästä pidettäviin kisoihin.

Vanhempani olivat antaneet minun jäädä Sarah:n luo koko kesäksi. Olin ollut onnellinen, koska saisin valmentaa Singaa ja kouluttaa Dominoa. Lisäksi tarkkailin Miboa, joka oli nyt yhdeksän kuukautta. Sen koulutus oli aoitettu, mutta orivarsa oli hyvin agressiivinen menetettyääm emänsä. Se sai laiduntaa Singan kanssa, joka oli ottanut nuoren orin omakseen.

Kesälomaa minulla oli jäljellä vielä neljä kuukautta. Kisoihin oli kuukausi, ja Singan valmennus jatkui. Hyppäsimme ratana noin metriä, mutta olin ilmoittanut meidät kahteen luokkaan: 40cm ja 60cm esteisiin. Ihanm vain harjoituksena.

Kävelin talliin ja hoidin aamutallin. Tänään jouduin tekemään sen yksin, koska Sarah oli käyttämässä Chocolata-hevostaan eläinlääkärillä. Domino ei sopeutunut villihevosen elämään, koska se oli nyt puolikesy. Ei se halunnut tosin olla kesyhevonenkaan, olihan se kumminkin joskus vapaana ollut Mustangi. Ihailin komeaa oria ja ihmettelin, kuinka oikein olin saanut sen kiinni. Nyt tajusin kiittää Sõnataria, jonka kanssa olimme napanneet Dominon aavikolta kolme kuukautta sitten.

Seuraavana päivänä minä ja Sarah olimme aamutallissa. Kävelin tottuneesti Mister Beatifulin luokse, mutta varsa nukkui yhä. Herättelin sitä, muttei se noussut. Kauhistuin huomatessani, miten orivarsa hengitti. Sen huohotus oli karmeaa ja juoksin Sarah:n luokse.
- Soita eläinlääkäri, nyt heti! kiljuin itkunsekaisesti. Sarah ei jäänyt kyselemään vaan nappasi puhelimen ja laittoi soittaessaan kaiuttimelle, jotta minäkin kuulisin. Samalla ystäväni juoksi orin karsinalle käskien minua:
- Tuo Singa Mibon luokse! Varsa saattaa haluta sen luokse.
Juoksin hakemaan Singaa, muttei tamma ollut karsinassa. Vilkaistessani, ei ollut Dominokaan. Ne olivat laitumella, mutta Domino roikotti päätään alhaalla ja katseli aavikkoa.

Äkkäsin, että se halusi takaisin, mutten halunnut päästää sitä. Näin kaukana lähestyvän Mustangi lauman ja mietin, mitä tehdä. Päätin nopeasti, että ohjaisin ne aitaukseen. Samalla unohdin Mibon, joka makasi karsinassaan ponnistellen. Se halusi elää, muttei tiennyt pystyikö.
Jatkuu!

Nimi: Miisa S.

28.02.2018 20:29
Ensimmäinen Mustangi (jatkoa)

- Domino, Singa! vihelsin laitumelle päin. Domino nosti päätään ja laukkasi luokseni Singan kävellessä laiskasti sen takana. Ne nauttivat olostaan, minä tajusin. Olin huomaamattani alkanut kesyttää niitä!
- Tässä, Sarah ojensi satulan. Annoin Singan ja Dominon haistella vierasta asiaa. Katsoin, kumpi suoriutui parhaammin. Domino nousi pystyyn, mutta Singa vain vaihtoi painoa jalalta toiselle. Kyllä, siinä olisi tuleva kisaratsuni! Ainakin harraste, Domino on vain niin säikky, Mustangi... pyöräytin silmiäni.

Laskin satulan Singan selkään. Se oli kevyt lännnsatula, jollaista Cowboyt käyttävät. Nyt olin Cowgirl...
Suitset olivat jo päässä. Turparemmittömät, ettei Singa hermostuisi liiasta remmikasasta. Suitsissa ei ollut juuri mitään muuta kuin turvan kiertävä hihna, niskahihna ja ohjat. Kuolaimettomat suitset olivat oikein mukava vaihtoehto minulle.

Talutin Singan harjoituskentältä Sarah:n talliin. Olin jäänyt tänne yöksi Sarah:n soitettua kotiini. Vanhempani olivat kyllä ihmetelleet, miten sellaisen matkan taitoin noin vain! Heh heh, onneksi minulla oli Singa ja Domino! Nuo Mustangit olivat se asia, jonka vuoksi elän!

- Hei, lännensankari, Sarah herätti minuut. Avasin silmäni ja katsoin ystävääni. Tämä nojasi rennosti huoneen oveen. Tytöllä oli lännenvaatteet ja syvälle painettu hattu. Ystävälläni oli "ivallinen" hymy, ja sitten hän kysyi:
- Otan Chocolaten ja lähden etsimään Mustangeja. Lähden NYT, joten hei hei!
- HEI! huudahdin ja huvittuneena ryntäsin valmistautumaan. Päätin ottaa Mistyn, voimakkaan tamman. Halusin pyydystää villiorin!

- Ihanaa, huokaisin ja rapsutin Sinin kaulaa. Olin sittenkin ottanut vahvan Shire-ruunan Blue Skyn. Siniksi sitä kutsuin ja selässä sen unelmoin. Sinillä oli voimaa kuin kolmella härällä ja se pystyisi voittamaan Mustangin, jos antaisin selkeitä ohjeita. Sarah ratsasti vierelläni sirolla Chocolatalla. Kyllä, ei Chocolate vaan Chocolata. Tutummin Suklaa tai Coco. Tykkäsin sanoa Coco.

- Tuolla, kuiskasin. Näin yksinäisen varsan. Siellä ei ollut ketään. Helppo saalis, jonka voisin pelastaa!
- Laukkaa, komensin. Sarah huomasi Mustangin varjossa. Se oli arviolta tamma ja makasi maassa. Otettuani varsan kiikkiin annoin sen Sarah:lle ja menin itse katsomaan tammaa. Kiljaisin pelosta ja huusin:
- Sarah! Se on kuollut!

Varsa taisteli vastaan. Se oli kaunis punaruskea orivarsa, joka ristittiin nimellä Mister Beatiful.

Mibe oli arviolta kuusi kuukautta. Sen emä oli kuollut. Ne olivat olleet nukkumassa laumansa kanssa, kunnes lauma oli lähtenyt. Lähistöllä nimittäin oli puuma ja Mustangit laukkasivat karkuun. Mibe yritti herättää emäänsä, mutta pakeni lopulta itsekin nälkäistä petoa, joka loikkasi emän kimppuun ja tappoi sen. Tämä oli minun ja Sarah:n veikkaus, muttemme koskaan saa tietää vastausta.
Lop
(En kirjoita tohon vielä pu, koska tää jatkuu eri tarinassa ja halusin vaan kerätä rahat tässä vaiheessa)

Vastaus:

300vr

Nimi: Miisa S.

24.02.2018 21:04
Ensimmäinen Mustangi (jatkoa)

Mustangi riuhtoi itseään vapaaksi. Se ei kumminkaan onnistunut siinä, vaikka Sõnatar joutuikin taistelemaan kovasti. Autoin rakasta tammaani. Tilanteen hiukan rauhoituttua tutkin saalistani. Se oli arviolta kaksivuotias, musta ori. Siistiä! Sen voisi vielä kouluttaa, aloittaisinkin heti!

Palasin tilalle uupuneena. Mustangi oli taistellut koko matkan. Nyt pakotin sen aitaukseen raipalla, koska se ei millään suostunut menemään sinne. Pyöröaitaus, johon orin ohjasin, oli vapaa. Sitä käytettiin vain harvoin eläinten kouluttamiseen. Tykkäsin tarkkailla Mustangeja ja yritin pyydystää nuoria oreja, ennen kuin ne ajettaisiin laumasta. En halunnut orien tappelevan! Kumminkin, tämä ori oli ensimmäinen, jonka olin pyydystänyt aavikolta. Ensimmäinen Mustangini, omani.

- Hei, avasin oven sisälle. Vilkaisin kelloa, joka oli jo kolme. Perheeni istui ruokapöydässä ja tuijotti minua. Willie katsoi minuun ja äitini kysyi huolissaan:
- Missä olet ollut?
Isäni puolestaan pudisteli päätään:
- Lisa. En halua uutta hevosta. Tämä ei ole mikään turvakoti ja tuo ori on hullu! Huomenna se lähtee teurastajalle, ihan totta! Saamme ainakin vähän rahaa!
Kauhistuin. Paiskasin ruokani lattialle ja juoksin huoneeseeni. Lukitsin oven ja avasin ikkunan, josta hyppäsin heinäkasaan. Reppuni tietenkin oli mukana.

- Domino? kuiskasin aitauksessa laukkaavalle Mustangille. Kiipesin aidan yli sisälle aitaukseen ja ojensin kättäni, jossa oli omena ja porkkana. Ori rauhoittui, katsoi minua, otti herkut ja jäi seisomaan. Kosketin samettista turpaa. Domino. Siinä seisoi minun orini.

Kuudelta menin nukkumaan. Nukuin aitauksessa ja heräsin kahdelta yöllä. Herätin Mustangin ja kokeilin ratsastaa Dominolla. Ori päästi minut selkäänsä. Ilman varusteita minä avasin portin ja laukkasimme pois. Ori oli käysin hallinnassani. Menisin hakemaan sille tamman, jonka jälkeen ratsastaisin ystäväni tilalle, kauas viidenkymmenen mailin päähän. Voimakkaalla orilla kumminkin matka taittuisi nopeasti. Tilalle kestäisi noin päivän, mutta minulla ei ollut ruokaa tai juomaa, joten oli oltava nopea. Katosin yöhön mustalla ratsullani. Silitin orin kaulaa. Domino...

Kas tuolla lauma olikin! Ja tuolla sopiva tamma! Heitin lassoani Dominon nelistäessä saaliin luo. Tamma ikään kuin kumarsi! Ojensin käteni ja tamma hyväksyi sen. Olin ilmeisesti valinnut oikean tamman! Ja nyt matkaan, etten kuolisi aavikolle villihevosten keskelle!

Tuolla oli ystäväni talo! Kaikki paikkani olivat kipeitä ja jumissa. Lisäksi olin niin väsynyt ja nälissäni kuin pystyin. Olin toistellut Mustangien nimiä koko matkan totutellen niitä temppuihhin:
- Domino, Singa, Domino, Singa, Domino, Singa, Domino...

- Kiitos, tässä jään kyydistä! naurahdin Singalle, joka kantoi minua puolet matkasta. Kaverini oli vieressäni, kun Mustangit kumarsivat ja poistuivat tilan varjoihin.
- WOW! kaverini huudahti. Sitten hän kumminkin talutti minut kotiinsa. Join enemmän kuin koskaan! ja söin pihvin, joka oli Amerikan kokoinen! Sen kaverin, Sarah:n luona ei ollut nyt hänen vanhempiaan. Tyttö oli yksin kotona ja hoisi talliasiat hienosti. Viisi hevosta!

- Domino, Singa! huusin Mustangejani. Ihanaiset hevoset laukkasivat varjoista. Vein ne laitumelle, jossa oli viileä katon, paljon puita sekä heinää ja vettä! Mustangini ansaitsivat hyvää kohtelua! En halunnut kesyttää niitä, mutta ne luottivat minuun. Ja minä luotin niihin!
jatkuu...!

Nimi: Miisa S.

24.02.2018 19:59
Mustangi

Hei, olen Lisa. Minulla on sisko Mike ja isä Willie. Äitini nimi on Mary Britny.
Olen kuusitoista ja veljeni kaksitoista. Äiti ja isä ovat vähän yli neljänkymmenen.
Asumme hyvin kaukana muusta maailmasta. Parasta asuinpaikassamme on se, että siellä voi pitää hevosia! Ja usein ratsastaessani näen Mustangeja, noita jaloja villihevosia!

Normaali sunnuntai aamu. Nousin isän kanssa viideltä ruokkimaan hevoset. Tammatalli, oritalli ja yksityistalli. Emme olleet mikään ratsastuskoulu, mutta tiloihimme mahtui 20 hevosta ylläpitoon. Rakastin kaikkia hevosia! lempitammani olivat kaikki minun! Sõna, Dreamer ja Flicka. Rakastin niitä niiiin paljon! Ja eihän musta orivarsa Black Heartkaan ollut hullumpi...

- Sõnatar! kiljailin nähdessäni tammani valmiina ratsastukseen. Se oli tallikäytävällä varusteet päällä. Kello oli kahdeksan, nyt olisi hyvä lähteä ettemme paahtuisi. Tallityöntekijämme Billy piteli Sõnaa. Hänellä oli eväsreppuni. Kiljahdin, juoksin Billyn luokse ja tarkistin repun. Nappasin ohjat ja juoksin ratsuni kanssa ulos. Rakastin aamuisia maastoretkiä!

- Laukkaa! kiljuin. Sõna juoksi kuin villihevonen. Ihana tammani nelisti pitkin aavikkoa. Sitten näin ne: Mustangit!
Kaivoin repustani pitkän ja vahvan lasson. Olin jo pitkään halunnut ison, vahvan villieläimen. Ja aina vain yritin! Sidoin lasson tiukasti kiinni satulanuppiin. Niin tiukasti, kuin oikeat cowboyt. Sõna nelisti vain metrien päähän lauman pienimmästä. Minulla oli kaksi vahvaa lassoa. Otin molemmat käsiini ja heitin. Huti meni, lauma villiintyi. Mutta... hetkinen! Sain yhden... wow!
Jatkuu...!
Mielipiteesi tästä tarinan alusta ;)?

Vastaus:

Mielestäni tämä on oikein hyvä alku! Sulla on selvästi mielikuvitusta, ja on hienoa, miten kykenet keksimään tarinoihin yhä uusia paikkoja ja seikkailuja! :D

Nimi: Miisa S.

22.02.2018 16:42
Capi

Nuori Shetlanninponiori. Katselin oudoksuen hoitajattomien hevosten listaa. Ensinnäkin en tykännyt poneista. Toisena halusin hyvän kisaratsun, en mitään nuorta palleroa! Ja olisi ollut kiva saada tamma... en todellakaan ottaisi Fiery Capsicumia hoitohevoseksi, en ikinä!

Kävelin kohti tarhoja, kunnes kuulin kimeän hirnahduksen. Säikähtäneenä käännyin erään pienimmän portille päin. Minua tuijotettiin.
- No hei, ojensin epäröiden kättäni aitaukseen. Siellä oleva poni näytti palelevan, joten laitoin sille riimun ja lähdin taluttamaan oria kohti tallia.

Tallissa sijoitin sen vieraskarsinaan, koska en tiennyt ponin nimeä. Olin rakastunut valkoruskeaan poniin ja sen luonteeseen. Juuri tällaisen orin halusin uudeksi hoitohevosekseni! Äkkiä kuulin Katatun askeleet tallikäytävällä. Nainen pysähtyi vieraskarsinan kohdalle ja puhui:
- Miisa ja Capi! Voit viedä ponin ihan sen oman karsinaan tuonne perälle! Taidat haluta sen uudeksi hoitohevoseksesi? Noh, tulehan toimistooni kunhan saat Capsicumin siirrettyä!
Päähäni iski omituinen tunne... oliko tämä ihana poni niin omituiselta kuulostanut Fiery Capsicum?

***Puoli tuntia myöhemmin***

Avasin Katatun toimiston oven, koska tämä oli pyytänyt minut sinne. Katatu nosti päänsä tervehtiessäni häntä. Kysyin:
- Moi! Voisinko vaihtaa Kevinin Capiin? ori on jotenkin... luotu minulle! Kuin side yhdistyisi...
- Tietenkin, Katatu naurahti ioisesti. Purskahdin nauramaan ja ajattelin "Varo vain Capsicum, sinulla on uusi hoitaja!"
LOPPU
Yritän alkaa tavoittelemaan Capsicumin, Bulletmadnesin ja Wunderboyn kanssa Kouluttaja-, Agilityilijä- ja Temppuilija-merkkejä :)

Vastaus:

110vr

Selvä! ;D

Nimi: Miisa S.

21.02.2018 17:32
Volle

- Vooollee! hutelin tarhassa. Villihevonen nosti päänsä ja nelisti ohitseni kohti porttia. Olin kumminkin sulkenut sen, onneksi! Katsoin orin yrittäessä aidan yli, ali ja läpi. Se ei ollut vielä kotiutunut kylmään Moonlightin (ja Suomen XD) ilmastoon...

Volleen oli ihastunut moni, onneksi ehdin ensimmäiseksi kysymään sitä hoitohevoseksi! Nyt Volle kumminkin villiintyi täysin minun yrittäessä koskea sitä. Tietysti, olihan se tavallaan villihevonen.

- Volle! karjaisin loikatessani orin eteen. Se nousi takajaloilleen ja vaihtoi suuntaa. Sieltä kumminkin tulivat Viivi, Maisa ja Pörri. Maisa juoksi minun luokseni ja meni toiseen laitaan. lopulta Volle päätyi yhä pienenevään neliöön.
- Eikö se joudu paniikkiin? Pörri kysyi.
- EI, muut vastasivat. Volle heilutti päätään ja yritti nousta pystyyn. Nappasin sen riimun parempaan otteeseen ja Maisan huutaessa "NYT!" minä vedin riimun kiinni. Volle nousi pystyyn ja sen kaviot meinasivat osua Viiviin. Yritin pyydystää riimua kiinni Vollen kavahtaessa ulos neliöstä. Eikö ori muka ollut tottunut riimuun?
Loppu
//Saattaa jatkua toisessa tarinassa, joskus. Ja tiedän, Volle ei ole villihevonen, mutta se on villihevosrotua ja sillä on hyvät vaistot ;)//

Vastaus:

90vr
Kyllähän hevosten ympärille saa aina luoda vaikkapa kuvitteellisia tarinoita jos haluaa! ;)

Nimi: Miisa S.

19.02.2018 19:02
Kyllä käy! Ja jos ei sitä olla jo tehty, nopeuttaisin varsomisen!

Vastaus:

Hyvä. :) Täytyy kysyä Jolandalta, käykö se, koska hän on kuitenkin tamman hoitaja. ;)

Nimi: Katatu

19.02.2018 18:56
Hei! Jolanda haluaisi astuttaa Pandan Vollella, käykö se?

Nimi: Marzima

18.02.2018 06:56
Onnea Miisa!:)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com