Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 1.

Hoidokit: Bonny ja Fenton

 27.8.2017

Varusteet:

Bonny:
Hoitosetti sininen
Nahkariimu musta
Yksivärinen riimunnaru musta
häntäheijastin

Rahat: -1080vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

15.09.2017 16:56
Oli aurinkoinen aamu. Nousin haukotellen ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä paistoi aurinko. Mahtava päivä ratsastukselle! Puin vaatteet ja pyöräilin oikeasti SALAMANA tallille. Näin Bonnyn ja se näki minut. Se hirnui ja lähti laukkaamaan minbua kohti. Naurahdin, kun ruoho pöllysi. Oli niin kesäistä! Kukkia, paljon voikukkia. Paljon, tosiaan paljon! Ja tietenkin erittäin vihreää ja tuoretta ruohoa! kuulin vierestäni hirnahduksen ja havahduin ajatuksistani. Hölkkäsin tallille ja otin sieltä Bonnyn riimun ja riimunnarun. Juoksin takaisin niin, että hoitsuni oikein säpsähti! Avasin portin, pujotin kiltille Bonnylle riimun päähän ja napsautin narun kiinni. Talutin Bonnyn ulos ja se totteli hyvin ja seurasi kuuliaisesti minua kävellessäni talliin. Harjasin sen käytävällä ja putsasin kaviot. Olin laittanut sille vähän heiniä käytävälle, ja niitä se tyytyväisesti rouskuttelikin. Vilkaisin kelloani. En ehtisi valitettavasti tänään ratsastamaan. Huokaisin ja nostin harjapakin kaappiini. Kävelin takaisin Bonnyn luo, mutta se oli poissa! Henkäisin. Se oli päässyt irti! Kävelin ulos ja etsin sitä katseellani. Pian löysinkin sen- kukkaniityllä voikukkia rouskuttamassa. Pyöräytin silmiäni ja otin riimunnarun käteeni. Bonny oli nähtävästi saanut ystäväkseen pienen kaaliperhosen, joka liiteli sen yläpuolella. Kun lähdin taluttamaan Bonnya, perhonen laskeutui sen turvalle kyytiä ottamaan. Bonny tuijotti perhosta turvassaan utelias katse silmissään. Nauraa kikatin hevosen ilmeelle. Kun hevonen tuli tarhan portille perhosen kiinnostus hävisi ja se lensi tiehensä. Aurinko porotti lämpimästi, ehkä jopa kuumasti, mutta se ei haitannut jykevää tammaa. Se alkoi heti vapaaksi päästyään etsiä uusia hyönteisiä. Katselin tarhassa laukkaavaa Bonnya vielä hetken, jonka jälkeen lähdin kotiin. Bonny oli jälleen saanut kiinnostuksekseen erään koppakuoriaisen ja se seurasi sitä tarhassa.

Vastaus:

60vr

Nimi: Miisa S.

15.09.2017 15:47
- Hei Pörri! Oletko siis uusi hoitaja? nakkasin pyöräni maahan ja kävelin uuden hoitajan luo.
- Kyllä, olen uusi. Hieno talli, kuka tämän omistaa? Pörri oli innoissaan.
- Katatu. Haluatko, että esittelen paikkoja? kysyin.
- Oi, se olisi hienoa. Kiitos, Pörri vastasi. Kävelimme kierroksen ympäri tallin. Näytin Pörrille kaikki paikat, mukaan lukien uittopaikan ja laukkaniityt. Hän oli aivan täpinöissään.

Olimme kävelleet kierroksen ja sain idean.
- Hei, tahtoisitko ratsastaa? Hoitsuni Bonny tarvitsisi liikuuntaa. Käydäänkö uittamassa sitä?
- JOO! Pörri huudahti.

Kiipesimme molemmat Bonnyn paljaaseen selkään ja sitten lähdettiin. Laukkaa emme vielä tehneet, koska Pörri oli uusi.

Bonny ui mielellään. Hevonen oli täpinöissään, samaten Pörri! Olin ainut "rauhallinen sielu" retkikunnassamme. Lähdimme paluumatkalle iloisin mielin.

Pian jo tulimmekin tallille. Olimme menneet vain hieman ravia, koska Pörri ei tahtonut ravata. Opetin Pörrille, miten hevosta harjataan ja miten harjaus toimii. Näytin hänelle Piparmintun ja jätin hänet työn touhuun kun lähdin kotiin.
- Nähdään, Pörri! huusin ja lähdin kotiin.

Ps. Pörri oli jutun kirjoitushetkellä minun vieressäni.

Vastaus:

55vr :D

Nimi: Miisa S.

12.09.2017 20:45
Oijoijoi! Pompin paikallani. MINÄ SAIN HEVOSEN! Tai oikeastaan ostin... noh, sama se... TAI EI! Olin tallilla. Katselin Burning heartin laidunnusta. Olin jo antanut sille lempinimen. Sydän. Vaikka se oli arka, tiesin sen alkavan luottaa minuun ajan kanssa. Niin... ajan... mistä löytäisin tallipaikan? Noh, aika katsoa sitä uutta hoitsuani. Sitä varsaa. Vastahakoisesti lähdin pois Sydämmen luota Fentonin tarhaan. Tuolla se oli, emänsä kanssa. Lainariimu kädessäni sukelsi portin ali ja aloin kävellä rauhallisesti varsaa kohti. Sen emällä oli suojeleva katse, mutta varsa näytti kiinnostuneelta. Se hätkähti vähän vain silloin, kun aloin lähellä sitä jutella hiljaa:
- Ei hätää, Fenton. Kaikki hyvin, ei ongelmaa. Hyvä polle. Olen uusi hoitajasi.
Sujautin riimun varsan päähän ja naksautin riimunnarun kiinni. Varsa ei suostunut lähtemään emänsä rinnalta, mutta emä selvästi alkoi jo tottua minuun. Se alkoi kävellä kanssani. Luojan kiitos, fiksu hevonen! Fenton käveli emänsä rinnalla epäröimättä. Se miltei ravasi! Kun olin portilla aukaisin sen. Emä ei tullut ulos, mutta Fenton jatkoi. Suljin portin pikaisesti ja äkkiä Fenton tajusi. Se alkoi hirnua, mutta kun se törmäsi aitaan se hyppäsi taaksepäin ja lähti vastahakoisesti perääni. Talutin sen talliin ja päästin sen emän karsinaan. Otin vain riimunnarun pois ja hain Bonnyn riimun. Kävelin isolle tammalaitumelle, jossa hoidokkini jo minua odottikin. Miten söpöä! Kiinnitin riimun ja talutin Bonnyn pihalle. Suljin laitumen portin ja vein Bonnyn sen karsinaan. Heti kun lähdin se vaati herkkunsa. Keräsin pihalta kaikki mahdolliset voikukat ja säästin osan varsalle. Tipautin kukkia Bonnyn karsinaan ja salpasin sen. Aloin harjaamaan lainaharjoilla Fentonia. Se nautti harjauksesta täysin siemauksin. Se rouskutti loput kukat ja riiputti päätään puoliunessa. Ensin harjasin sen, sitten selvitin harjan ja hännän ja lopuksi puhdistin kaviot. Huomasin, että kavion nostamista olisi vielä harjoiteltava. Toistin saman operaation Bonnylle ja talutin molemmat takaisin ulos, ensin Fentonin ja sitten Bonnyn. Jäin vielä hetkeksi katselemaan Sydäntä. Sitten lähdin kotia kohti.

Vastaus:

60vr :D

Milloin olet viemässä hevosesi pois? :D

Nimi: Miisa S.

09.09.2017 20:32
JATKOA
Tunnistin vauhkon tamman mandariniksi. Se sai vauhkoilullaan levottomaksi koko lauman. Että Bonnyn piti karata juuri tänään, yällä minuutilla ja lennättää minut selästään laitumen herkintä tammaa päin? Kohtalo, julma kohtalo! Kävelin masentuneena talliin. Täytyi lähteä etsimään Bonnya. Tarvitsisin kuitenkin luotettavan ratsun. Hmm... Julia ei ollut tänään tallilla. Entä jos vain lainaisin Brokea? Kyllä, olen julma... ajattelin satuloidessani toisen hevosta luvatta. Pian jo ravasin sen kanssa metsässä. Kädessäni minulla oli Bonnyn suitset. Takaisin tullessani tietenkin ratsastaisin Bonnylla. Kas, kuulen hirnuntaa. Uuh, tämä kuusi ryteikkö... en ole ollut täällä ennen! Paikassa, jossa olen on iso muuri, joka on tehty tiheästä kuusikosta. Ratsunikin kieltäytyi menemästä sinne. Kuitenkin pakotin sen ryteikön läpi. Sitten näin sen: Ikään kuin salaisen laakson. Siellä oli hyvin pieni lampi, jossa oli juomakelpoisen kirkasta vettä. Paljon ruohoa ja hyönteisiä. Perhosia, perhlsia, perhosia... ja perhosia! Keskellä paikkaa seisoi Bonny ja... tyttö? HIIVATTI soikoon! Juuri kun ehdin unelmoida salaisesta laaksosta... Bonnyn vierellä oli kaksi kimla shettkstä, joilla oli kaksi varsaa. Musta ja ruunikko laidunsivat vähän kauempana. Muistin, että ratsastin Brokella eikä kannattaisi viivytellä. Tiesin, että Bonnyllä oli kaikki hyvin ja lähdin pois. Kun tulin pois ryteiköstä... pahus, julia olikin tallilla. Hyppäsin nolostuksissani pois satulasta ja näpäytin Brokea lavoille. Se puraisi minua kivulkaasti käteen. Löin sitä peppuun turhankin kovaa ja tämä todellakin laukkasi tallille- ja sen ohi, laitumelle ja rynnistäen sisään. Voihkaisin. Juoksin kyyneleet silmissä metsään, kun yhtäkkiä muistin salaperäisen tytön ja laakson. Tuolla, kauempana kuin muistinkaa oli tiheä ryteikkö. Ajatukset ja kysymykset jylläsivät päässäni. Kysymyksiä oli vastauksia enemmän. Miksi tyttö oli Bonnyn luona? Mistä hän tunsi sen? Mitä olivat ne shettikset? Miten Bonny oli löytänyt laakson? Juoksin tiheikön läpi, vaikka se olikin kivuliasta. Miten Bonny pääsi kuusikon läpi? Tuolla laakso oli. Menin ensimmäisenä Bonnyn luo ja tarkastin sen. Kunnossa. Entä tyttö? Kiepsahdin ympäri. Hän oli akvan takanani.
- Kuka oikein olet? kysyin. Bonny hirnui. Tyttö näytti pelästyneeltä. Silti hän vastasi:
- Olen Ada Malmgren. Tässä on neljä shettistäni ja... hevoseni Snow-star.
- Mitä höpiset? Tässä on Bonny, hoitsuni, kivahdin Adalle.
- Ei. Se on... oli minun. Snow-star oli minun kilpahevoseni. Nyt kuitenkin osallistun vain näyttelyihin...
- Olet siis sen entinen omistaja? Hyvä on. Entä nuo shettikset?
- Ai, Black-night, Vanilla, Snow-ball ja Dark chocolate? Juu, ne ovat omiani, näyttelyponini. En saa pitää kaikkia enää kauan, tahdotko.. yhden?
- Voi, valitettavasti en voi. Nähdään joskus, Ada. Ja mennään maastoon. Minun täytyy mennä. Hyppäsin lauhkean Bonnyn selkään ja lähdin ravaamaan poispäin. Kun tulimme rajalle, puut siirtyivät Bonnyn edestä ja näin selvästi oudon rajan. Kuin raja sadun ja toden välillä. Olinko käynyt... satulaaksossa? Ravasin tallille, jossa katatu ja muut minua odottelivatkin. Näin kuiskivia tallityttöjä. Ei hyvä! Kuulin heidän sanansa liiankin selkeästi:
- Sieltä hän nyt tulee, neiti lainaaja.
- Olikohan hän kerjäämässä vai lainaamassa hevosia?
- Saakoot rangaistuksen!
- Hän ei ansaitse Bonnya!
- Vai että hän oikein valkoisella hevosella ratsastaa auringonlaskuun?
- I hate you, Miisa.
- LOPETTAKAA! LAINASIN BROKEA, KOSKA BONNY OLISI VOINUT KARATA KAUAS, OLETTE... jätän kertomatta mitä huusin. Bonnykin tajusi minun olevan pulassa, joten se puri kaikkia lujaa ja söhäisi julian ojaan. Tämä sähisi minulle jotain. Laskeuduin Bonnyn selästä, mutta tiesin sen seuraavan minua, koska oli näyttänyt laakson.

Olin harjannut Bonnyn ja puhdistanut sekä öljynnyt sen kaviot. Varmistin, että sillä oli kaikki hyvin. Jätin sen talliin ja lähdin kotiin.


Moi! Jos voit muokata mun viestejä, tahtoisin mun nimeks joko Miisa S, pörri tai Miisukka. Sitten voit poistaa tänn pienen pyynnön tästä häiritsemästä lukijoita. Kiitos!

Vastaus:

185vr.
Toisten hoitohevosia ei saa lainata/muutenkaan tehdä niiden kanssa juurikaan mmitään, eri asia on jos hevosella ei ole hoitajaa ;)
Vaihdoin sun nimen Miisa S.
(mä en voi poistaa tuota, koska en voi muokata muiden kirjoittamia viestejä)

Nimi: Miisa S.

09.09.2017 19:34
Säpsähdin hereille tasan kello kuusi. Nousin ylös ja venyttelin jäseniäni. Minulla oli mielessä mitä hulluin ajatus- oma hevonen! Eihän se nyt niin mahdotonta olisi...

- EI! Kuinka monta kertaa se täytyy toistaa, Miisa? EI HEVOSTA!
- Äiskä, oon kyl valmis... ja mä maksan se ite!
- Raha ei auta. Saat ratsastaa, mutta hevosta et saa!
- Okei... mä meen tallille, äiskä..
Pujahdin ovesta. Hiivatin äiti! Tuolla menolla en ikinä saisi hevosta, ellen... tietysti! Juoksin tallille. Olin sopinut kaverini kanssa tapaamisen. Tuolla hän olikin! Ja myös katatu. Aloin tyynesti kävellä kohti katatua.
- Huomenta, huudahdin hänelle.
- Huomenta, Miisa, hän vastasi.
- Onko uusia varsoja? kysyin. Niitä syntyi yhtenään.
- No, oikeastaa pari... katatu sanoi.
- ... yksi kuitenkin on myynnissä. Se on Burning heart, mutta tuskin sinua se kiinnostaa.
- Rotu? Väri? Koko? Hinta? Ikä? kyselin katatulta. Hän vastaili parhaansa mukaan. Huomasin pian, että kävelimme kohti sen laidunta. Äkkiä näin sen. Se maksaisi 2000 vr, mutta kyllä minä sen ostaisin. Tiesin myös varsin hyvi, että kaverini, "pörri" tahtoisi varmasti auttaa minua. Ujo varsa kohotti päätään ja pakeni emänsä luo kun kävelimme laitumen luokse.
- Tahtoisin ostaa sen, sanoin.
- Millä rahoilla? katatu kysyi, muttei suinkaan pilkallisesti.
- No, olen säästänyt... ja ystäväni lainaa minulle rahojaan. Hänen nimensä on pörri ja hän varmasti liittyy mukaan pian. Hän antaa kaikki varansa minulle, koska ei itse niitä tarvitse. Pidä mielessä se! Erosimme ja kävelin Bonnyn tarhaan olin harjoitellut erästä asiaa ja aioin toteuttaa sen. Päästin hoidokin pois laitumelta ilman riimua. Pidätin henkeäni. Se ihmetteli laitumen ulkopuolella, miksi sillä ei ollut riimua. Suljin nopeasti portin ja maiskautin. Bonny kuitenkin jäi paikoilleen. "Voi ei! Mitä teen jos se karkaa?" Bonny jäi syömään ruohoa. Maiskautin uudestaan ja tartuin Bonnyn harjaan. Se hirnahtihaastavasti ja kohotti päänsä pilviin. "Uskallappas vaan!" Kiipesin aidalta Bonnyn selkään. Se teki mini-pukin, mutten antautunut. Kiltistä heposesta oli kehittymässä mikäkin rodeo-tähti. Bonny teki ison pukin ja kun lensin täysillä päin toista laitumella olevaa tammaa. Bonny laukkasi jo kaukana metsässä. Tamma, jota päin olin lentänyt oli villi. Se hirnui täysillä ja väläytteli hampaitaan. Kun yritin perääntyä muutkin piirittivät minut. En päässyt karkuun! JATKUU

Nimi: Miisa Siviö

03.09.2017 10:08
Aah, ihana sunnuntai! Eilen en voinut äydä tallilla koulun takia... kyllä, minulla oikeasti oli lauantaina koulua. Jep, se oli poikkeus, ei toistu. Mutta siis asiaan! Herään täynnä intoa, jopa ponnahdan pedistäni. Äkiä minulle tulee kylmä... mitä nyt? Näen avonaisen ikkunan huoneessani. Se puhaltaa kylmää tuulta asuntoon. Ei taas! Kävelen ikkunalle täristen ja vilkaisen ulos. Kuuluu vaimeata hirnuntaa tallilta. Suljen ikkunan ja vilkaisen kelloa. Jo kymmenen! Voi hirvitys, minunhan piti touhuta viikon ainut vapaapäivä Bonnyn kanssa! Eihän sillä ole edes loimea, vaikka oli kylmä yö... ehkä jopa pakasti! Herranjumala, nyt tuli kiire tallille!
Jatkuu...

Nimi: Miisa Siviö

28.08.2017 21:35
Pyöräilin tallille nopeasti tänään. Olin ostanut uudet suitset, jotenoli aikaa testata niitä. Tulisin ostamaan paremmat, mutta piti ansaita ensin rahaa omaan hevoseen. Tiesin jo minkä ostaisin, joten toivoin että saisin sen. Se oli vasta varsa... mutta asiaan! Jätin pyöräni pyöräparkkiin ja lukitsin sen nopeasti. Näin hevosia laitumella, joten arvelin Bonnynkin olevan siellä. Avasin hiljalleen tallinoven. Eteeni avutui ihana näkymä. Kävelin tallintuoksuun huumaantuneena Bonnyn karsinalle ja nojasin ovea vasten. Kaivoin repustani uuden nahkariimun ja riimunnarun. Mietin hetken mitä tekisin. Päätettyäni kävelin laitumelle ja kutsuin hoitsuani:
- BONNYY! huusin täyttä kurkkua. Laitumen toisessa päässä oleva tamma nosti päätään, katsoi minuun, hirnahti ja lähti ravaamaan kohti porttia. Pujahdin portin ali juuri ajoissa. Bonny oli jo lähellä. Näytin hoitsulleni riimua.
- Mitä pidät? Se on uusi. Juttelin hevoselle vaikka tiesin, ettei se vastaa. Yllätyksekseni se kuitenkin hirnahti tyytyväisen ja rennon oloisena. Naurahdin ja pujotin mustan nahkariimun tamman korvien yli. Napsautin riimunnarun kiinni ja taluti tamman pois autauksesta. Suljin portin perässäni, jonka jälkeen tamma seurasi kiltisti perässäni talliin. Avasin tallin oven, talutin hevosen sisään ja suljin oven. Bonny hörisi kun talutin sen karsinaan. Otin riimun pois ja Bonny laski kiltisti turpaansa. Jätin riimun karsinan ulkopuolelle koukkuun. Kun palasin Bonnyn luo, se jo rouskutteli heiniään tyytyväisenä. Otin harjapakin esille ja aloin harjaamaan sitä pitkin ja sulavin vedoin. Bonny seisoi rauhallisesti paikoillaan nauttien täysin siemauksin harjaushetkestä. Harjaamisen jälkeen puhdistin Bonnyn kaviot. Se nosti jalkaansa kiltisti kun pyysin. Seuraavaksi selvitin harjan ja hännän. Lopuksi tarkastin hevosen kunnon. Bonny oli kunnossa. Sovitin sille ostamiani suitsia. Ne sopivat sille hyvin, onneksi! Laitoin ohjat kaulalle ja pujotin suitset päähän. Kuolaimen Bonny otti kiltisti. Talutin hevosen pihalle ja nousin selkään aidalta. Bonny lähti innokkaasti käyntiin. Korjasin asentoani. Istuin ensimmäistä kertaa Bonnyn selässä. En pystynyt ostamaan vielä satulaa, mutta kyllä minä pärjäisin. Lähdin kulkemaan kohti isoja laukkaniittyjä vapain ohjin. Katselin maisemia muissa maailmoissa. Olisin pian perillä. Kokosin ohjat ja pyysin ravia. Ponnahtelin selässä, mutta pysyin siellä. Nyt niitty tuli näkyviin. Nostin laukan. Laukkasin niityn päätyyn. Bonnyn laukka oli ihanaa, hieman keinuvaa ja sopivan tasaista. Toisessa päässä nousin ratsailta ja talutin hevosen metsänreunaan. Pyysin Bonnya taluttaessani välillä pysähtymään, välillä ravaamaan. Metsänreunassa löysin sopivan korkuisen kannon ja hyppäsin siltä takaisin selkään. Hops vain ja laukkasin jo täyttä laukkaa niityllä. Siihen hetkeen ajan olisi voinut pysäyttää. Päätin kuitenkin, että oli aika palata kotiin. Annoin Bonnylle vapaat ohjat ja se lähti ravaten tallille. Kun matkaa oli vielä noin 200 metriä, niin Bonny hiljensi käyntiin. Tulimme tallille pian. Laskeuduin ratsailta ja talutin Bonnyn karsinaan. Suitset vein satulahuoneeseen. Laitoin odottavalle hevoselle riimun ja kiinnitin narun siihen. Bonny käveli laitumelle innokkaasti. Talutin sen sisälle laitumelle ja otin rikmun pois. Silitin sen silkkisen valkoista turpaa ja lähdin laitumelta. Hevonen hirnahti minulle kun suljin portin. Hymyilin. Se oli alkanut luottaa minuun.

Vastaus:

110vr

Nimi: Miisa Siviö

27.08.2017 21:06
HEVOS-VARKAITA
- MIISA! kuulin huudon. Laskeuduin pyöräni selästä ja katsahdin tulijaan.
- Mikä hätänä? kysyin tavalliseen, rauhalliseen tapaani.
- Seudulla liikkuu hevosvarkaita. Se arvokas ravuri 10 kilometrin päästä on viety. Karsinaan oli jätetty kirje, jossa luki "Palaamme". Myös muita hevosia on viety!
- VOI EI! huudahdin.
- Niin... ja yksi asia vielä... olithan Irlannincobin hoitaja?
- Bonnyn?
- Niin... Bonny on... kadonnut tarhasta yöllä...
- MITÄ!?
- Niin, ja kirje oli myös. Tummatukkainen tyttö kaivoi taskustaan likaisen paperin. Siihen oli kirjoitettu "Palaamme, silloin huippuhevosen viemme!" Linnut alkoivat laulaa. Vähitellen maailma pimeni ympärilläni.
- Miisa, MIISA! Herää! Kömmin ylös. Puhdistin vaatteeni ja vähitellen kaikki palautui mieleeni. Bonny, varkaat... EI! Juoksin rakkaan hoitsuni tarhaan ja tarkistin, että se todella oli kadonnut. Juoksin sen karsinaan. Ei ketään. Hevonen oli poissa. Olin vaipumassa paniikkiin, mutta äkkiä sain idean. Bonny ei katoa! Yövyn tallissa tämän yön. Kaivoin takkini taskusta kännykän.
- Niin?
- Hei äiti! Voinko yöpyä tallilla tämän yön?
- Voit, mutta ole varovainen. Hevoset eivät aina tykkää siitä.
- Ei hätää. Näkemiin!
- Näkemiin, kulta!
Katkaisin puhelin. Olin saanut luvan! Minkäköhän hevosen ne yrittäisivä viedä? Varmaan jonkin arvokkaan. Kenties Zanzibarin? Se o upea Mustangi. Vilkaisin kelloani. Se oli jo kymmenen. Laitoin Bonnyn karsinaan heiniä ja kääriydyin niihin. Kahden tunnin päästä heräsin pamauksen tapaiseen. He ovat tulossa, ymmärsin. Pidätin hengitystäni, kun ovi avautui ja kaksi miestä hiipivät sisään. Toinen oli pitkä ja pulska, toinen lyhyehkö.
- No, Jukka, missä se on? Pitkä kysyi.
- Tuolla, reunassa! Jukaksi nimetty mies sanoi. He hiipivät Zanzibarin karsinaan. Kaivoin kännykkäni, mutta se oli liian kirkkaalla!
- Äkkiä, tuolla on joku! Huusi Jukka Zanzibarin karsinasta. Hevonen oli paniikissa ja nousi pystyyn! Kuulin kolauksen ja näin hevosen valahtavan maahan. Pian se kuitenkin nousi jälleen pystyyn. Siihen ei ollut sattunut! Onneksi! Mutta kaikki hevoset olivat vaarassa. Pitkä mies lähti juoksemaan Bonnyn karsinaa, minua kohti. Olin paniikissa. Silloin ovi kolahti.
- Mitä meteliä täällä pidetään? Se oli katatu. Onneksi! Mihet kääntyivät häneen päin. Zanzibar hirnui. Kaikki oli kuin kauhuleffassa. Kertasin mielessäni päivien tapahtumia. Mitä kaikkea olikaan tapahtunut! Se oli niin kauheaa. Nousin ylös ja astuin heinistä esiin.
- SEIS! pitkä mies huudahti. Minulla oli kännykkä kädessäni. Sääden salamana valkoiseen puhelimeeni kameran ja salama valon. Otin kuvan miehetä. Lisäksi juostessani käytävälle napsin muitakin hyödyllisiä kuvia ja juoksin tallista ulos. Nousin pyöräni selkään, vaikka joutui sitä pimeässä etsimäänkin. Mietin piilopaikkaa. Sitten muistin vanhan autio talon-tai pikemminkin maatilan. Käännyin seuraavalle polulle. Se oli pieni melkein umpeen kasvanut metsäpolku. Kun olin melkein perillä minä kaaduin säikähdyksestä. Kuulin hirnahduksen! Ja se oli Bonny! Nostin pyöräni mudasta... ja laskin sen takaisin. Lähdin juoksuun. Näin Bonnyn. Alkoi sataa. Olinn likomärkä ja kauttaaltaan mudassa, mutta juoksin Bonnyn luo. Sen seurana oli muitakin, esimerkiksi se kuulu raviratsu. Yritin kaivaa kännyäni, mutta se oli pudonnut. Pahus! Lisäksi päärakennuksessa paloivat valot. Painoin reitin mieleeni. Hiivin aitauksen portille ja avasin sen. Pahus! Se narisi kuuluvasti. Avasin puisen portin ja kuiskasin:
- Bonny? Hevonen tuli ympyränmuotoisen aitauksen toisesta päästä. Ja tuli vauhdilla! Päästin sen ulos ja pyysin sitä pysymään paikoillaan. Ei, jos te nyt luulette minun viilettävän kaatosateessa hurjaa neliä kapeaa metsäpolkua ilman varusteita. Valitan, tiedän, että olen tylsä, mutta suljin portin ja annoin Bonnylle käskyn seurata. Juoksin metsäpolulle. Siloin kuulin oven avautuvan.
- Minne viet hevostani, tyttö? Kuulin jopa ystävällisen miehen äänen ovelta.
- Sinun hevostasi muka? Satun olemaan Bonnyn hoitaja tuolla lähitallilla ja tulin hakemaan sen kotiin! Huusin vihaisena ja nostin pyöräni kuralätäköstä. Löysin myös kännykkäni. Laitoin sen taskuun. Se ei ollut mikään hohtavan valkoinen enää. Mies huusi talosta:
- Tyttö, sinut vaiennetaan! Ei kukaan kärsi enää jos olet kiltti! Enää? Mitä hän sillä tarkoitti? Katsahdin Bonnyyn. Kunnossa. Hyvä. Nousin pyöräni selkään ja lähdin polkemaan. Bonny seurasi.

Olin tallilla. Nousin pyöräni selästä ja lukitsin sen. Pihassa oli poliisiauto.
- Konstaapeli! Tiedän varastettujen hevosten sijainnin, huudahdin. Katatu juoksi tallista.
- Kunnossa? hän varmisti.
- Kyllä, vastasin hymyillen.
- En tule yksin, sanoin ja vislasin. Bonny astui esiin kulman takaa. Se hirnahti ja ravasi tallii .
- Oi, löysit sen! Mahtavaa! Tule tänne sisälle lämmittelemään, Katatu pyysi.
- Kiitos, mutten voi. Huolehtikaa Bonnysta, pyysin. Menin konstaapelin puheille.
- Tulkaa, tiedän missä varastetut hevoset ovat! pyysin. Lähdin juoksemaan kohti hevosia. Poliisiauto lähti perääni.

- Tuolla, sanoin osoittaen pyöreää aitausta.
- Ja tuolla on kolmas roisto, näytin taloa.
- Ahaa. Käymmekin vähän jututtamassa tätä miestä, poliisi sanoi.

- Herranlettas Miisa! MISSÄ OLET OLLUT? Vanhempani tivasivat. Jouduin kertomaan koko jutun. Pian kumminkin jo lähdin (Hyvin väsyneenä) kohti tallia. Bonny nukkui karsinassaan. Menin sinne itsekkin nukkumaan. Vanhemmat olivat pyytäneet minulta koulusta vapaata. Kaikki oli ihanaa. Kääriydyin mukavaan asentoon hevosen viereen. Noin viiden sekunnin kuluttua olin jo syvässä unessa.
LOPPU

Vastaus:

230vr, saat lisäksi Haunted House- merkin :D

Nimi: Miisa Siviö

27.08.2017 17:46
HOITOTARINA 1
Aloitin Bonnyn kanssa tänään. Oli sunnuntai. Heräsin keskellä yötä. Nukahdin kuitenin pian uudelleen. Heräsin seuraavaksi kellon pirinään. Se oli seitsämän. Aika nousta! Pian jo pyöräilin tallille. Siellä, laitumella!
- Bonny! huudahdin. Ajoin pyörän parkkiin. Näin valkoisen hevosen laukkaavan minua kohti.
- Hei vain! Olen uusi boitajasi, sanoin hevoselle. Otin sen sisälle. Kun talutin sitä se oli reipas. Vaikutti innokkaalta. En voinut uskoa sitä todeksi. Minulla oli hoitohevonen! Ja kaikkein ihanin vieläpä. Avasin laitumen portin ja pujahdin sisälle. Hevonen hirnahti ja astui lähemmäs minua. Se painoi turpansa käteeni. Ikimuistoinen hetki! Napsautin narun kiinni. Talutin kierroksen tarhan ympäri. Kokeilin käyntiä, ravia, pysäytystä, peruutusta ja voltteja. Ihana hevonen! Talutin sen tallii . Hevonen seurasi kiltisti perässä. Tallissa laitoin sen omaan karsinaansa ja aloin harjaamaan sitä. Se selvästikkin nautti harjauksesta, sillä se oli todella rento. Harjaamisen jälkeen puhdistin kaviot. Laitoin hevosen takaisin tarhaan. Kun irrotin riimunnarun, Bonny otti öari askelta minuun katsoen, jonka jälkeen se lähti raviin. Menin takaisin töihin ja tutkin tallia. Bonny oli syönyt ruuat. Se siis voi hyvin. Minua ei enää varmaankaan tarvittu, joten lähdin kotiin. Ennen lähtöäni kumminkin kutsuin vielä Bonnyn ja annoin sille porkkanan. Huomenna tekisin enemmän. Olisi koulupäivä, mutta ehtisin silti. Nousin vaaleansinisen pyöräni kyytiin ja lähdin polkemaan kotiin. Vilkaisin kelloani. Olin viettänyt 3 tuntia Bonnyn kanssa. Onnistunut päivä.
LOPPU

Vastaus:

40vr + bonus 50vr.
Saisit tarinoista sujuvampia, jos kertoisit tarkemmin, esim. taluttamisesta ja harjaamisesta olisit voinut kertoa enemmän! :)

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com