Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 4.

Hoidokit: Khasim, Namýska, ChinChin ja Lucifer

Astutukset:
Bonny&Futur
Golden Rose&Homencorden Nico
ChinChin&Maajestrike

 27.8.2017
 Syyskuu&marraskuu 2017
 26.11.2017

Varusteet:

Haarniska
Miekka
Keihäs
Kilpi
Kisapaita
Ki satakki
Sinimustat hanskat

Khasim:
Pinteli turkoosi
Hivutussuoja turkoosi
talliloimi-lime
Yleissatula

Hackamore
Hoitosetti sininen
-Satulavyö joustolla
-Sininen korvahuppu
-Musta laukkasatula
-Sininen rintaremmi joustolla
Nylonriimu keltainen
Yksivärinen riimunnaru keltainen
Lännensuitset-valkoinen

Lännensatula
vaaleansinen lännenhuopa

juoksutussetti
vaaleanvihreä estehuopa
Pääpanssari
herkkukeksipaketti- omena
Khasim-otsapanta

Fleece loimi sinivalkoinen

Namýska:
Punainen nylonriimu
Punainen riimunnaru
Issikkasuitset valkoinen
Yleissatula valkoinen
Yleishuopa vaaleansininen
Namýska-otsapanta

Talliloimi mustavalkoinen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Herkkukeksipaketti omena

China:
Hoitosetti oranssi
Nylonriimu oranssi
Riimunnaru oranssi
Englantilaiset suitset beige

Yleissatula tummanruskea
Hoitosetti oranssi
Yleishupa beige
China-otsapanta
Hivutussuojat keltaiset

Pintelit oranssit
Korvahuppu vaaleansininen (valkoiset reunat)
Joululoimi
Koristeellinen näyttelyriimu valkohopea
Näyttelytalutin vaaleansininen
Pääpanssari

Juoksutussetti
Barokkisuitset valkoinen
Letityskuminauhapussi
Selvitysspray
Hevosshamppoo
Kav ioöljypurkki
Herkkukeksipaketti minttu
Herkkukeksipaketti porkkana

Lucifer:
Nylonriimu tummansininen

Riimunnaru tummansininen
Herkkukeksipaketti omena
Herkkukeksipaketti kaura
Herkkusettipaketti porkkana
Tummansininen hoitosetti

Tummansininen yleishuopa
Tummanruskeat Englantilaiset suitset
Tummanruskea yleishuopa
Estesatula vaaleanruskea
Lusifer-otsapanta

Toppaloimi vaaleansininen
Herkkukeksipaketti minttu

Herkkukeksipaketti heinä

Rahat: -4420vr

Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:43
Kavionpuhdistus
Menin tallille jo kello kuudelta aamulla. Heräsin nimittäin niin aikaisin, että ehdin auttaa Samanthaa aamutallissa! Menisin tänään OIKEASTI lännenratsastusta Lusiferilla, koska nyt en oikein viimekerralla onnistunut... olin joskus kokeillut sitä Pörrin, Khasimin ja Bonnyn kanssa kun hoitsumme eivät vielä vaihtuneet. Khasim seisoi hiukan stepaten, kun varustin sitä. Suitsiessani se nosti päänsä taivaisiin ja Samantha kehotti, että odottaisin kunnes Khasim olisi valmis ja syönyt. Petyin ja tyydyin hieman harjaamaan sitä pölyharjalla. Lisäksi puhdistin kaikilta muilta hoitsuiltani paitsi Luciferiltä kaviot Khasimin kaviokoukulla. Naurahdin, kun China nosti jalkansa heti korkealle ja seuraavana oleva Nami ei kunnolla edes jaksanut nostaa sitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kun ulkona alkoi pyryttämään, oli minunkin mentävä kotiin. Suljin oven perässäni ja huikkasin heipat. Samantha vastasi, vaikka olin kyllä tarkoittanut sanani hevosille.

Vastaus:

35vr

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:31
Lyhyt Luciferin hoitosessio
Nami oli päässyt pois klinikalta ja oli jo aivan kunnossa. Tänään hoitaisin hieman Lusiferia ja kaikkia muitakin hoitsujani, paitsi tammoja tai Khasimia (troll!). Eli siis pelkästään Lusiferia. Mennessäni sen karsinaan annoin sille porkkanan ja se hörähti, koska piti herkuista. Tyhjensin keksejä Lusiferin kaukaloon ja aloitin harjaamaan sitä. Ensin kumminkin otin kaviot ja Lusifer nosti ne laiskasti ylös. Sitten otin suan ja otin enimmät kurat pois. Harjasin vielä pikaisesti pölyhärjalla ja selvitin vähän harjaa. Minä myös lyhensin Lusiferin harjaa, koska se oli päässyt venähtämään pitkäksi Lopuksi menin satulahuoneeseen ja rasvailin hiukan varusteitani. Sitten oli jo pakko lähteä kotiin, koska äitini oli soittanut ainakin miljoona kertaa puhelimeeni.

Vastaus:

25vr
Hyvä tarina, vaikka olikin näin lyhyt ;) Olisit voinut kertoa vielä vähän tarkemmin niin olisit saanut heti lisää pituutta. :)

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:23
Nami, varo!
Tänään en ollut varannut tallille paljon aikaa, koska minun täytyi siivota koko talo. En tiennyt
vieläkään, saisinko Angelin hevosekseni, toivoin myöntävää vastausta. Katatu ei ollut vieläkään päättänyt! China odotti kiltisti tarhaan pääsyä, mutta muut riehuivat! Naurahdin kaikille ja otin ensimmäiseksi Lusiferin riimun ja narun. Hampaat kolahtivat yhteen ja minä annoin porkkanan. Lusiferin riimu sujahti päähän ja ennen kuin ori tajusikaan, oli se jo tarhassa. Khasim ja China menivät myös ongelmitta, mutta Nami steppasi ja näykki. Se veti ja minua alkoi hermostuttamaan ja pelottamaan hevosen käytös. Oman käytökseni mukana se vain paheni ja lopulta ei Nami enää hillinnyt itseään vaan syöksyi sähköaitaa päin. Parahdin hevoselleni:
- Nami, varo! se kuitenkin oli myöhäistä. Nami oli jo törmännyt.
Se kaatui maahan.
- Äläs nyt, nousehan siitä! Ei teho edes ole kova, kehotin Namille. Mutta se vain makasi. Minua alkoi pelottamaan hevosen liikkumattomuus. Soitin katatulle.
- Voi ei! Sähköihin tuli joku vika ja ne ylikuumenivat! katatu huudahti jatkaen:
- Nami sai vaarallisen kovasti sähköä! Nosta se pystyyn, niin minä sammutan aidat!
- Katatu, odota! En saa sitä ylös, se ei nouse!
- Paha juttu! Soitan klinikalle, olitte siis tammatarhoilla? Hyvä on. Miisa, saat mennä kotiin jos tahdot. Tule illemalla takaisin! katatu pyysi. Tahdoin totella, joten lähdin vastahakoisesti pois ihanan makaavan hevosen luota.

Vastaus:

50vr

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 18:12
Sankarihevonen Khasim
Ja taas tallilla! Ystäväni pörri tervehti minua samaan aikaan kun minä häntä ja purskahdimme molemmat nauramaan. En ollut ottanut varsaani mukaan, koska tiesin Ellan odottavan meitä. Siellä hän jo olikin! Varautuneena kävelimme hänen ohitseen. Ella pysäytti:
- Etkö kehdannut ottaa koniasi mukaan? Se ei olisi soveltunut tälle tallille, se on niin ruma! Samaan aikaan tuli katatu tallista ja kuuli Ellan nälvimisen. Katatu tokaisi:
- Kuule Ella, vaikka vanhempasi ovatkin rikkaasta perheestä, ei sinun kuulu tulla tänne solvaamaan yhtä ainoista hevosenomistajista tallilla!
Katatu talutti ihanaa tammaa, Angelia tarhaan.
- Eikö Angelilla ollut hoitaja?
- Joo, mutta Ellu lopetti. Tamma meni myyntiin, katatu ilmoitti.
- MITÄ!! huusin niin kovaa, että metsä raikaa. Angel hypähti sivulle. Aloin heti ladella kysymyksiä, mutta katatu ei vastannut, vain jatkoi taluttamista. Kysyessäni saanko ostaa kertoi hän miettivänsä, ja siinä kohtaa menin talliin varustamaan Khasimia. Menisin hiukan lännenratsastusta, valitsin satulahuoneesta siis Lännensatulan ja valkoiset lännensuitset. Pakko sanoa, että Khasim oli kiltimpi kun China. Ori otti kiltisti kuolaimen, ei edes pullistellut satulavyössä!

Kun pyysin sitä maneesiin se seurasi kuuliaisesti korvat hörössä. Avasin maneesin oven ja näin Ellan Auroran kanssa. He käyttivät tallin maneesia salaa! Kaivoin taskustani kännykkää, mutta sitä ei löytynyt. Seuraavassa silmänräpäyksessä Ella oli jo nostanut Auroralla laukan ja he melkein litistivät meidät, koska laukkasivat metsään avonaisesta ovesta. Khasim hörähteli Auroralle ja tamma pysähtyi. Kaivelin raippaani taskusta, kun Aurora lähti Khasimia kohti ravissa. Auroran tehdessä äkkipysähdyksen oli Ella lentänyt selästä komeasti ja minua hiukan pelotti irti oleva hevonen. Auroraa vastaan lähti Khasim. Seuraavassa silmänräpäyksessä ne hamuilivat toisiaan. Tiesin vain yhden tavan, jota piti tehdä. Nappasin Khasimin ohjista ja löin Auroraa raipallani napakasti turvalle. Tamma oli herkkäluonteinen ja nousi pystyyn. Sen silmänvalkuaiset muljahtelivat ja se laukkasi metsään. Khasim olisi tahtonut seurata, mutta näpäytin sitä lavalle ja talutin sen maneesiin.

Sidoin Khasimin kiinni ja juoksin pihalle. Aurora oli tökkimässä Ellaa, mutta minut nähdessään se väläytti hampaitaan, muljautti silmiään ja laukkasi hyvin pitkälle metsätietä, varmaankin viisi minuuttia se laukkasi, kunnes lopulta katosi tien taakse. Nyt alkoi pyryttämään lunta ja arvelin, että Aurora eksyisi yksin. Hevosilla oli kyllä hyvä suuntavaisto. Khasim hirnui maneesissa surkeana. Kävin hakemassahevoseni ja nostin tajuttoman Ellan Khasimin selkään. Khasim säpsähti ja steppasi. Ella tipahti pääedellä ja lopulta tyydyin soittamaan katatulle. Pian näin hänen valjastaneen Angelin ja hän tuli ratsain. Maneesi oli ihan toisella laidalla Moonlightin aluetta ja kävellen olisi kestänyt kymmeniä minuutteja tässä pyryssä!

- No niin, mennään, pyysin Khasimia maneesiin. Se kumminkin jäi törröttämään tielle ja hirnui. Katatu hävisi jo mutkan taakse. Näin sen: Aurora oli tullut takaisin! Hevonen taivalsi tiellä tänne päin. Osasin varautua ja ponnistin Khasimin selkään onnistuneesti. Pian ori jo yrittikin lähteä Auroraa kohti, mutta siihen en suostunut. Khasim ei suostunut menemään maneesiin, joten lopulta otin raippani ja kohotin sen ilmaan. Khasimin silmät lasittuivat pelosta ja raipan osuessa lavoille se lähti nelistämään kuin hullu kohti maneesia.

Toisella puolella maneesia se teki äkkipysähdyksen ja minä lensin katsomoon. Tulin jaloilleni eikä sattunut, mutta Khasim viiletti jo etsimään neitoaan. Voi eih! Ajattelin ja soitin katatulle. Tämä sanoi tulevansa ihan pian.

Ja niin katatu tulikin. Angel ilmestyi pyryn keskeltä puuskuttaen. Katatu nosti minut selkään ja pian Khasim siintikin jo edessä. Mutta se oli yksin! Missä Aurora oli? Näin pienen varsan ojassa. Oma Lindani, mitä se tuolla teki? Se kai oli karannut ja eksynyt pyryyn. Se oli kaatunut ojaan... ressukka! Hyppäsin alas ja autoin varsan ojasta. Taputin Khasimia: se oli pelastanut Lindan hengen! Hyppäsin Khasimin selkään. Katatulla oli köyttä mukana ja sidoimme Rosalindan mukaan. Varsa oli ensin hämmentynyt ja sitten tyytynyt kohtaloonsa. Se alkoi seurata kiltisti, ei vastustellut yhtään.

- Vai sellaista sitten? Pörri äimisteli. Kerroin päivän tapahtumia uteliaalle talliväelle. Noh, Khasim ja Linda olivat taas omissa talleissaan! Hyvinpä päättyi tämäkin seikkailu!


Vastaus:

Hyvä tarina :D
120vr

Nimi: Miisa S.

12.12.2017 16:14
Keskiaikaisratsastus ||

Pyysin Chinalta käyntiä. Hullusta päähänpistosta olin ohjannut sen hyvin lumiselle kentälle siistin maneesin sijaan. Noh, eivätpä ne ritaritkaan valittaneet vaan taistelivat, ajattelin päättäväisesti. Nostin ravin ja tuijotin Chinan korvien välistä suoraan eteenpäin. Oikeastaan tuijotin vain Chinan pääpanssaria. Minulla oli vaikeuksia pysyä satulassa, koska molemmissa käsissä oli ohjien lisäksi "ase".

Pian nostin laukan. Ja saman tien hiljensin raviin, sillä aloin huojua, enkä saanut Chinaa hallintaan laukassa. Laitoin miekan pois ja kokeilin pelkän kilven kanssa laukkaamista, joka onnistui hyvin. Kun kokeilin jälleen myös miekan kanssa, sujui jo paremmin.

Pienen harjoittelun jälkeen onnistuin jopa laukkaamaan kavaletteja. Mutta se oli melko rankkaa ja haarniskassa tuli kuuma, joten pian jo hyppäsin satulasta. Eräs meidän koulun Ella laukkasi metsätiellä. Hän oli koulun ilkein, mutta todella hyvä ratsastaja. Hänen äitinsä oli ratsastuksen opettaja. Ellan hevonen oli nimeltään Aurora. Se oli hänen tallinsa paras hevonen! Tai siis niin, HÄNEN tallinsa! Ella oli erittäin itserakas ja oli aina "varma voittaja".

Ella pysäytti Auroran.
- Mitenkäs on mennyt sen rimppakintun kanssa? Aloitatko sen koulutusta vai Kuoppaamista, Ella härnäsi. Hän puhui pahaa varsastani! Koska minulla ei ollut varaa ostaa "kunnon hevosta", Ella tuli usein Monlightiin nälvimään minua.

Burissa ei ollut mitään vikaa, mutta Ella kiusasi sitä! Se ei ollut oikein, ajattelin tallissa. Olin jo vienyt "keskiaikaisratsuni" talliin ja annoin sen pureskella rauhassa heiniään. Mietteissäni unohdin hoitaa Chinan ja oikeastaan kävelin heti kotiin. Siitä vanhempani eivät olleet mielissään!
LOPPU

Olisin ehkä voinut kuvailla ratsastusta enemmän, anteeksi.

Vastaus:

60vr
Eipä se mitään :D

Nimi: Miisa S.

10.12.2017 19:18
Keskiaikaisratsastus |
Katsahdin Namin tarhalle ja naurahdin. Se piehtaroi mustavalkoinen talliloimi selässään kuin hullu. Sille pystyi vain nauramaan. Olin juuri vienyt hevoset (muut hoitsuni paitsi Chinan) ulos MELKEIN ongelmitta. Lusifer nimittäin oli esittänyt säikkyä jokaisen taivaalta putoavan lumihiutaleen kohdalla. Voin sanoa, ettei se ollut miellyttävää, sillä ulkona pyrytti kuin... kuin vuosisadan myrsky olisi edessä! Se hyppi ja pomppi kokoajan. Nyt minä kumminkin suuntasin talliin.

- Hei China, minä tässä, kuiskasin haarniskani alta. Menisin tänään keskiaikaisratsastusta!

Jatkuu, koska aika loppui XD

Nimi: Miisa S.

09.12.2017 19:18
Arvasit väärin, täytyän 22. joulukuuta 10!

Vastaus:

Ohhoh, vaikutat tarinoiden perusteella kyllä vanhemmalta! :D

Nimi: Miisa S.

09.12.2017 19:14
Montako vuotta olen tarinoideni perusteella?

Vastaus:

Tätä on hankala lähteä arvailemaan :D Ehkäpä jotain 12-13 vuotta? Arvasinko ihan väärin? XD

Nimi: Miisa S.

09.12.2017 10:13
Kohtalokas uneni
Rakastin laukkaamista. Tämä oli siis onnen päiväni! Viiletin vuotiaan Burning Heart-varsani kanssa ensimmäiselle esteelle. Hyppäsin, se hyppäsi, me liidimme sen yli. Olimme agility-harjoituksissa. Harvinaisen mukava varsa! Erittäin oppivainen. Naurahdin sille sen jälleen hypätessä. Burnin Heart ylitti odotukset!

- Aika lähteä, huudahti kelloa katsovat ystäväni. Pörri oli tullut meille ja olimme radalla, mutta nyt täytyisi mennä tallille
- Jihuu, mennään jo! huudahdin ja syöksyin varsa mukanani tallille johtavalle tielle. Pörri seurasi minua nopeasti mukanaan Rosalinda ja Light.

Hetkessä olimme kaikki jo perillä. Olimme nimittäin varsojen kanssa liikenteessä ja laukkasimme koko matkan… emme edes liukastuneet! Light, Rosalinda ja Burning Heart olivat kaikki innoissaan. Olimme antaneet kaikille lempinimet: Välkky, Linda ja Sydän/Buri. Tuskin tarvitsee selittää, kuka on kuka.

- Hei katatu! huudahdin tallinpitäjän nähdessäni. Buri oli yksin minulla ja Light yksin pörrillä. Linda laukkasi keskellämme ja pitelimme siitä molemmat.
- Terve vain, vauhtikaksikko! katatu nauroi meille.
- Anteeksi, olemme viisikko, viisastelin. Kaikki astelimme tarhoille ja päästimme varsat varsalaitumelle. Sitten menimme talliin hoitamaan omia hoitsujamme. Ihan ensiksi menin Lusiferin karsinan eteen. Hampaat iskeytyivät kiinni.
- Minä se olen, ota porkkana! huusin iloisena ja Lusifer hamusi porkkanan käsistäni. Kaadoin kaikki sen omekeksit makupalalootaan ja se alkoi heti järsiä niitä. Avasin oven ja kun Lusifer hetken oli hämmentynyt, se seisoi jo kiinnitettynä molemmilta puolilta. Ori kumminkin pystyi syömään kaikkea ja ylsipä se juomakupillekin. Aloitin harjauksen piikisualla. Harjasin hennosti, ei liian kovaa eikä hiljaa. Lusifer näytti jopa nauttivan.


Mutta se nautti sen puoli tuntia, jonka jälkeen harjaus riitti. Lusifer alkoi kuopsuttaa kaviollaan maata ja liikutella suutaan. Se katsoi minuun päin ja hörisi. Ymmärsin vihjeet ja siirryin Lusiferin sivulta ulos karsinasta. Tiputin harjan sen harjapakkiin ja nappasin käteeni kaviokoukun. Lusifer näytti taas tyytyväisemmältä. Se nosti kavionsa niin kiltisti, että ihan yllätyin. Hevonenhan oli kiltti! Se taisi alkaa tottua minuun, hymäilin. Lusifer odotti kärsivällisenä, kun puhdistin neljät kaviot. Jokaisella kerralla se nosti kavionsa tyynen rauhallisesti ja piti sitä paikoillaan. Olin todella iloinen. Aikoisin jopa ratsastaa.

- Hei Miisa, oletko valmis? huudahti Pörri Bonnyn karsinasta. Iivari, se ****** hevonen oli karannut Bonnyn tarhaan ja tamma oli nyt tiineenä! Tosin Pörri näytti vain olevan innoissaan.
- Olen valmis, ilmoitin. Seisoin ryhdikkäästi Lusiferin vasemmalla puolella. Olin saanut sen varustettua hyvin. Yllättävän hyvin! Tänään se ei vain jaksanut temppuilla. Lusiferia ei kiinnostanut.

No niin. Onnistuneesti päästiin kentälle. Lusifer antoi nousta selkään. Ja sitten… rauhallisuus loppui. Lusifer hirnahti kuin sanoakseen
”Jekutin, olen täynnä energiaa! Otetaanko kisa? Sitten nähdään, kumpi on parempi!”.
Sitten ori lähti, nelisti kunnolla! Sitten ori ei enää tuntunut rauhalliselta…
- Yksi piste! pörri huudahti. Liu’uin alas ja Lusifer nyökkäsi, muttei aikonut pysähtyä. Lämmittelemättä nosti Pörri laukan. Bonny jahtasi Lusiferia, mutta ei saanut sitä kiinni. Pörri oikaisi, peruutti, suunnisti ja nappasi ohjat. Humpsista vain ja oli Pörrikin maassa. Hän nimittäin roikkui Lusiferin ohjissa.
- Hyvä, juuri näin! huudahdin… pyysin ystävääni odottamaan ja tämä tuhahti. Juoksin hakemaan katatua ja tallihenkilöitä sekä Lusiferin riimua ja narua. Pörri jäi roikkumaan. Hänen kasvonsa olivat ruhjeiset.

- Pidä kiinni! katatu huudahti pörrille juuri samalla sekunnilla, kun Samantha huusi:

- Päästä Irti!

Pörri näytti hämmentyneeltä, muttei päästänyt irti. Vaikka katatu käski olla paikoillaan, minä juoksin maneesiin. Juoksin Lusiferia kiinni. Saavutin sitä. Sitten se potkaisi taaksepäin. Potku osui minuun. Tyyperryin maahan.


Tunsin kasvoillani jotain märkää. Se oli kyynel. Ja tuo oli pörrin ääni:
- Miisa, Miisa herää!
Nousin pystyyn ja katselin ympärilleni. Olin sairaalassa. Nousin ja aloin kävelemään, mutta sitten alkoi pyörryttää hirveästi ja äkkiä kaikki pimeni.

- Et saa nousta. Et voi kävellä. Aivosi saivat vamman, tajuatko? Sinun täytyy odottaa, Pörri ilmoitti. En välittänyt vaan nousin. Ja tyyperryin maahan.

- Ymmärrätkö? Vain lepoa ja rauhaa, laitetaan päähäsi nauhaa, pörri sanoi.

Olin hiukan pyörällä päästäni, mutta en antaisi sen haitata. Minun olisi nähtävä Lusifer! Kun yritin puhua, näytti kuin Pörri ei olisi kuullut. Enkö osannut puhua? Uskon, että tämä oli unta.

PIRRRRRRRRRRRRRRR

- Aah, se oli vain unta, heräsin ja katsoin kelloni. Olisi mentävä tallille hoitamaan Lusifer!

Vastaus:

290vr
Hyvä ja tapahtumarikas tarina jälleen kerran :D

Nimi: Miisa S.

07.12.2017 19:58
Voisiko ton lahjakortin vaihtaa johonkin määrään vr?
Niinku esim. 200 tai 300, toivoisin tietenkin mahdollisimman isoa ;)

Vastaus:

Voin nyt poikkeuksellisesti vaihtaa sen 200vr, koska kallein asia, mitä lahjakortilla tällä hetkellä saa on tuo 200vr ;)

Nimi: Miisa S.

03.12.2017 15:01
Mistähän johtuu, ettei ole tullut :o?
Koska kyllä minä sen tänne kirjoitin. Poistuessani luki vielä "kirjoitettu" niin lähdin...
Se oli tosi pitkä ;(

Vastaus:

En tiedä :( En ole saanut edes sähköpostiin tästä viestiä. :o Kirjoititko sen varmasti omaan kaappiisi?
Tämän takia tulisikin kirjoittaa tarina ensin johonkin kirjoitusohjelmaan ja tallentaa se sinne ja sitten vasta laittaa tänne, niin jos ei tulekaan perille niin voi laittaa uudelleen.

Nimi: Miisa S.

02.12.2017 20:43
Tuliko Lusifer-hoitotarinani perille? Siis ei tuo jossa saan Lusiferin (Lusifer (Stangin wolf)) Vaan se toinen, jonka kirjoitin sen jälkeen. Uudet viestit ovat julkaistu jo kaksi kertaa, mutta kyseistä tarinaa en missään näe :o

Vastaus:

Se on Lucifer c:llä ;)
Jos sen olet omaan kaappiisi kirjoittanut niin ei ole tullut :o Tarkistin, niin kaikki viestisi on jukaistu :/

Nimi: Miisa S.

30.11.2017 07:34
Sarah ja Twixie 
- Maailman paras hevonen! 
 
 
 
Taputin viisivuotiaan kilparuunani Twixien kaulaa. Se hörähti minulle ja hiljensimme raviin. Jälleen kerran se oli hypännyt loistavasti. Twixie oli upea, kuin maailman paras hevonen. Naurahdin sille ja hiljensin käyntiin. Rapsutin mustaa hevosta kaulalta se ja venytti kaulaansa nauttien kunnolla. Se nimittäin tiesi, että pääsisi aivan pian laitumelle, tuoreen ruohon ja voikukkien keskelle. Tai ainakin kunnolla harjattavaksi, siitä olin ihan varma! 
 
Twixie on upea sen nuoresta iästä huolimatta. Se osaa olla kiltti, mutta myös tiputtaa ratsastajan jos sitä ei ratsasta oikein. Mustan ruunani olin saanut yksitoista vuotiaana, kolme vuotta sitten. Nyt olen siis neljätoista. Nimeni on Sarah. Ja kuten on annettu ymmärtää, hevoseni on Twixie. 
 
Muistan niin elävästi sen hetken, kun haimme Twixien ystäväni siitostilalta orina. Myöhemmin se kuitenkin täytyi ruunata, koska se oli aivan liian villi. Twixie oli rodultaan Andalusialainen. Sen emä Skozo asui vielä siitostilalla, mutta isä Mars oli jo myyty eräälle kymmenenvuotiaalle. Twixie oli siis tullut meille kaksivuotiaana. Olin yksin kouluttanut sen ja nykyään me luotimme toisiimme enemmän kuin koskaan. Annoin Twixien harjan yleensä liehua vapaana, mutta joskus se täytyi sitoa kumilenkeillä pieniksi nutturoiksi, jottei se häiritsi suoritustamme. Olemme jo voittaneet pari ruusuketta. Eivätkä ruusukkeeni jää näin vähäiseen, sillä aion kilpailuttaa Twixietä melko paljon tänä kesänä. 
 
Mutta asiaan. Hyppäsin alas Twixien satulasta ja nostin jalustimet. Otin ohjat kaulalta ja talutin ruunani ulos maneesista takaisin talliin. Se meni karsinaansa kiltisti, ei vastustellut yhtään. Riisuessani varusteita Twixie pysyi rauhallisena. Antaessani sille ruokaa se ahmaisi heti kaikki. "Sulla olkohon ruokahalu pohjaton" ajattelin ja naurahdin itsekseni hevosen huvittavuudelle. Kävelin hitaasti satulahuoneeseen ja tulin takaisin Twixien riimun ja riimunnarun kanssa. Ne olivat valkoisia. Twixie ilhatui, kun kiinnitin riimun sen päähän. Heti kun olin napsauttanut riimunnarun kiinni ruuna halusi jo mennä. Ja menikin. Tulin mukana. Hölkäten. Koska Twixie tahtoi nopeasti ulos. 
 
Uusi päivä, haukottelin. Nousin ylös ja puin vaatteet. Tänään aioin mennä Twixiellä maastoon. Ja tietenkin myös menisin, koska olin luvannut sen hevoselleni. Eikä sitä saanut pettää. Joten tein aamutoimet nopeasti ja hotkin voileivän. Sitten lähdin juoksemaan tallille T-paidassa ja mustissa ratsastushousuissani. 
- No niin poika, mennäänkö? Kysyin ruunaltani. Se vastasi hirnahtaen ja lähdimme käynnissä kohti vihreitä laukkaniittyjä ja puhdasta lampea. 
 
Noin puolimatkassa tapahtui jotakin todella kauheaa. En ymmärrä miksi. Twixie varmaan kuuli jonkin omituisen äänen. Se lähti laukkaamaan ilman päämäärää, tavoitteenaan saada mielestään pois se, mitä se oli säikähtänyt. Kiljahdin ja tarrauduin kiinni mustan ruunan kaulaan, joka kiiti metsän halki uskomattomin nopeuksien kanssa. 
 
Hyppy yli puunrungon, tiessä mutka, hyppy, mutka, hyppy, hyppy, mutka, mutaa, STOP! Näin hyvin leveän ojan, jonka pohja ei näyttänyt puhtaalta. Siellä oli sameaa vettä. Mutta Twixie oli päättänyt mennä läpi. Se hyppäsi. Muttei päässyt perille. Twixie tipahti ojaan kun minä hyppäsin selästä toiselle puolelle. Kuulin jonkin raksahtavan ojassa ja sydämeni lyönnit kiihtyivät. Minua alkoi huimata, enkä ollut varma tahdonko nähdä mitä ojassa on. 
 
Vihdoin kurkistin ojaan. Hevoseni makasi luonnottomassa asennossa silmät ummessa. Kauhistuin ja kaivelin puhelintani. Näppäilin äidin numeron ja paniikissa painoin "soita". Se keskustelu jää mieleeni ikuisiksi ajoiksi, tällainen se oli: 
 
- Hei? 
- Äiti! Tule auttamaan, minä... 
- Mitä nyt, Sarah, mitä on tapahtunut? Äitini kuulosti huolestuneelta. 
Twixie pelästyi jotain. Se rynnisti metsikön läpi ilman suuntaa. Näin leveän ojan. Twixie yritti kyllä hypätä, muttei... muttei päässyt ojan yli. Minulle ei käynyt kuinkaan, mutta Twixie ei liiku. 
- Hyvä luoja, missä sinä olet? 
- Laukkaniityn keskellä, vastasin. Äiti sanoi soittavansa eläinlääkärille ja tulevansa heti. Siihen asti sain vain katsella, kuinka rakas ruunani makasi liikkumatta ojassa... 
 
Viimeinkin tukijoukot saapuivat. Eläinlääkäri herätti Twixien. Mutta vaikka sitä kehotettiin, se ei noussut. Lopulta eläinlääkäri pakotti ruunan seisomaan. Se ontui vasenta etujalkaansa pahasti, ei varannut sen varaan yhtään painoa ja hirnui surkeasti. Henkäisin surusta... ei kai vain... ei kai vain... eläinlääkäri lopetti miettimiseni surullisena sanoen: 
- Ikävä kyllä sen jalka taitaa olla murtunut, Sarah. Emme voisille mitään, mutta ruunasi saa pikatoimituksen klinikalle.  
Katsoin surullisena hevostani, joka oli kauhuissaan. Yritin rohkaista ruunaa, mutta äitini tyrkkäsi minut pois. 
- Sarah, tuo hevonen on vaarallinen. Sanoinhan, että olisi täytynyt ottaa vanhempi ratsu, äiti hermoili. Yritin rauhoitella häntä, mutta samalla myös itseäni. Olin melko kovassa paniikissa. 
 
- Kyllä, jalka on murtunut. Mutta vain vähän, se kyllä paranee ajan kanssa, ystävällinen sairaanhoitaja Lisa kertoi minulle. Nyökkäsin vakavana. Twixietä ei olisi saanut lopettaa. Mutta onneksi ei tarvinnut. Se jäisi klinikalle vielä toistaiseksi, mutta kuukauden päästä se siirrettäisiin kotiin lopullisesti. Kuukauden... 
 
Katselin itseäni peilistä. Siniset silmät, pieni suu ja meripihkan väriset hiukset. Päälläni minulla oli pitkähihainen, jossa laukkasi musta hevonen ja housut, joissa oli hevosia. Sukat minulla olivat yksisarvisia täynnä. Naurahdin 14-vuotiaalle "heppatytölle", joka tuijotti minua peilistä. 
 
Nyt oli kulunut kuukausi. Tänään oli SE päivä. Tänään. Tänään näkisin viimein rakkaan Twixien omassa karsinassaan. Jälleen. Ja kahden viikon kuluttua saisin jo ratsastaa sillä kevyesti. Päivän kuluttua saan taluttaa sitä. En malttanut odottaa vaan ryntäsin pihalle. 
 
Sieltä tuli äiti ja traileri ja hevonen. Auto pysähtyi ja vanhempani hyppäsivät kyydistä. En ollut pystynyt lähtemään, koska olin niin kiireinen muutenkin ja halusin nähdä tämän hetken. Juoksin trailerille ja avasin oviluukun. Menin ruunani viereen ja otin sen irti. 
- Saa laskea, huusin. Traileri laskeutui ja talutin Twixien alas. Sen pää pomppasi korkealle. Se oli tullut kotiinsa, ja toivottavasti ymmärtänyt läksynsä. En haluaisi enää kokea vastaavaa. 
 
Kuukausia oli kulunut. Minulla ja Twixiellä olisi huomenna kisa. Sen jalka oli nyt aivan normaali. Tänään lähtisimme kisapaikalle. Hyppäisimme 60cm-80cm luokassa, jossa oli harvinaisen vähän kilpailijoita. Myös Emily, jota olin oppinut pitämään vihollisenani osallistui tähän luokkaan pörröisellä Star Prinses-tammallaan. Me yövymme kisapaikalla yön yli, jonka jälkeen heti aamulla alkaa minun ja Emilyn luokka, jossa kisaamme vastakkain. Uskon Twixien haluavan voittaa, koska se on sellainen luonteeltaan. 
 
Raskas päivä. Nyt menin nukkumaan. Twixie luultavasti makasi tällä hetkellä kilpatallissa, pehmeissä oljissa valmistautuen kisoihin. Luin hetken hyvin jännittävää hevoskirjaa, mutta sitten nukahdin.  
 
Tulin kilpatalliin aamu kuudelta. Ruunani makasi karsinassaan rentona ja rauhallisena. 
- Hyvä poika, kerää voimia, naurahdin sille. Twixie höristi korviaan ja ponkaisi ylös. Sen silmissä näkyi, kuinka valpas ja innokas se oli. Menin ruunani karsinaan hoitopakin kanssa ja aloin valmistautua sen kanssa kisoihin. 
 
- Ja sitten vuorossa numero viisi, Sarah ja Twinkels Star! Kuuluttaja kailotti. 
Pyysin Twixien laukkaan. Se höristi korviaan ja aloitti radan sulavasti. Ja myös lopetti yhtä sulavasti! 
- Ainut puhdas rata tällä hetkellä! Kuuluttaja huudahti. 
 
- Loistavaa! Paras kaverini Stephanie juoksi katsomosta ja halasi minua kun hyppäsin alas satulasta. Näimme hyvin harvoin näin kesälomalla. Stephaniella ei ollut hevosta, eikä hän saisi. Joskus kävin Twixien kanssa hänen luonaan, mutta yleensä vain erikoistapauksissa, koska Stephanie asui hyvin kaukana. 
- Olitte kuin luotu yhteen, äiti huudahti. Siinä vaiheessa ajattelin "niin olemmekin", mutten sanonut mitään. Isäni nyökkäili vieressä. Kiitin ja vein Twixien talliin. Toisaalta, jos voitan... ajattelin ja talutin sen takaisin. Pain kuulutettaisiin tulokset. 
 
- Ja voittaja on... Emily ja Star Prinses! Toiseksi tuli Sarah ja Twinkels Star. Kolmanneksi Mary ja Cherry! Voittajia pyydetään tulemaan kentälle, kuuluttaja ilmoitti. Tulin toiseksi. Mutten voittanut Emilya, se sapetti. Nousin selkään ja ratsastin kentälle, jossa muut jo olivat. 
 
Tuomari oli jo ojentamassa ruusuketta Emilylle, kun hänen kaverinsa juoksi takaa ja näytti jotain paperia. Tuomarit nyökkäsivät toisilleen ja tuomari siirtyikin minun luokseni. 
- Onnea, tilastoissa olikin virhe! Onnea voittajalle, hän sanoi ja hymyili leveästi. 
- Ja voittajana sittenkin Sarah ja Twinkels Star! tuomarin kaveri kuulutti. 
Taputin Twixietä.
Me olimme voittaneet uuden ruusukkeen! Kuten jo sanottu, Twixie oli maailman paras hevonen! 

Kirjoitin tän tänne, josko saisi vähän ylimääräistä.

Vastaus:

300vr

Nimi: Miisa S.

26.11.2017 10:00
Tallitontun taival
 Olipa kerran tallitonttu. Se asui kesät talvet lämpimässä tallissa kahdentoista kauraturvan kanssa. Hevoskatraaseen kuuluivat esimerkiksi Vuonohevoset Neptunus ja Saturnus, sekä risteytysponi Mitosca. Tonttu asui sen vanhan ystävän Saturnuksen karsinan oikeassa takanurkassa. Yleensä se kumminkin seuraili ihmisten touhuja pienellä kaukoputkella, jonka sen ystävä metsätonttu oli sille antanut.
 
 Tontun ystäviä olivat kaikki tallin hevoset ja ponit sekä siellä käyvät ihmiset. Eniten hän tykkäsi tytöstä nimeltä Sarah. Hän oli Mitoscan aktiivisin hoitaja, joka rakasti tammaa yli kaiken. Tallin johtaja Anne ei ikinä antaisi tapahtua mitään pahaa. Tallitontun elämä oli yhtä luksusta.
 
 Saturnuksen mielestä tallitonttu oli komea. Tontulla oli päällään vihreä villapaita ja siniset farkut. Se oli noin 15 cm pitkä ja hyvin ystävällinen tallin hevosille. Joskus se kävi hakemassa pari herkkupalaa rehuhuoneesta.
 
 Mutta eräänä päivänä tontun elämä muuttui. Anne joutui myymään tallin, eikä ostaja ollut mukavimmasta päästä. Hänen hevosensakin oli opetettu häijyiksi, eikä niistä ollut tontulle seuraa. Kaiken huipuksi Saturnus myytiin pois ja sen tilalle asetettiin häijy poni, joka ei antanut tontun asua karsinassaan. 
 
Vuodet vierivät ja tontusta tuli yhä yksinäisempi. Sen rakkaat ystävät vaihtuivat hiljattain yhä häijymmiksi hevosiksi, kunnes eräänä päivänä tallille tuli poni nimeltään Domino. Domino oli lumoavan musta Shetlanninponi, jolla oli hyvin pitkä harja ja kauniit askellajit. Toiset kumminkin pilkkasivat Dominoa, sillä ne eivät tykänneet siitä.
 
 Yleensä tallitonttu ei edes näyttäytynyt hevosille, mutta eräänä päivänä se kiinnostui Dominosta. Tonttu koki Shetlanninponin samanlaisena kuin Saturnuksen. Domino oli kiltti ja nopea. Aivan niin kuin Saturnusta, uudet hevoset hyljeksivät Dominoa. 
 
Tonttu kipitti eräänä yönä Dominon karsinan luo. Se oli oppinut taitavaksi kiipeilijäksi etsiessään lisää tietoa ihmisistä, koska se oli monesti kiivennyt karsinan oven yli. Se alkoi kiivetä.
 
 - Hei, älä säikähdä Domino, tallitonttu kuiskasi. Domino hätkähti ja siristi silmiään pimeässä tallissa.
 - Kuka sinä olet, Shetlanninponi kysyi varovasti.
 - Tallitonttu. Asun täällä, mutta haluan pois. Ennen tallilla asui mukavia hevosia. Olin niiden ystävä. Haluan etsiä kaikki kaksitoista ja toivottaa niille onnea. Tarvitsen luotettavan ratsun. Jos päästän sinut vapaaksi, autatko minua? tonttu kysyi. 
 
- Minne menemme? Domino kysyi.
 - Ohjaan sinua harjasta. Jatka vain laukkaasi, tallitonttu kehotti. Domino oli päästetty vapaaksi ja nyt se kiidätti tonttua tuulen lailla kohti Moonlight-tallia. Tonttu oli melko varma, että osa hevosista oli viety sinne.
 
 Varovaisesti poni raotti tallin ovea ja kurkisti sisään. Sen silmät osuivat heti tuttuihin hevosiin- mutta yksi puuttui! Ja se oli Saturnus. Tonttua harmitti, mutta hän aikoi löytää sen. Varovasti hän hiipi sisään ja herätti hevoset yksi kerrallaan.
 
 Tonttu oli päästänyt hevoset vapaiksi. Se oli koonnut lauman, joka etsi Saturnusta. Tallitonttu itse menisi Dominon kanssa kauimmaiselle tallille jonka tunsi. Muut hevoset se lähetti pareittain eri tallille. Tonttu oli opettanut miten karsinan ovi avataan. Hevoset osaisivat laskea Saturnuksen vapaaksi.
 
 Tonttu ja Domino olivat perillä. Ne avasivat tallin oven ja kurkistivat sisään. Tonttu pettyi. Saturnus ei ollut tallissa. Tämä oli hylätty tulos. Toivottavasti muita olisi onnistanut, olisivatpa ne löytäneet edes tietoja Saturnuksesta!
 
 Tonttu kapusi Dominon selkään ja oli jo kehottamassa sitä lähtemään, kunnes kuului hirnahdus. Tonttu tunnisti sen heti Saturnukseksi.
 - Apua, apua! Saturnus hirnui. Tonttu etsi katseellaan jotain, missä se voisi olla. Turhaan. Se oli hyppäämässä alas, kun havaitsi metsänreunassa pienen vajan. Se ohjasi Dominon raviin.
 
 - Noin, olet vapaa. Olethan kunnossa? tonttu kysyi. Saturnus oli päästetty vapaaksi tukevatekoisesta vajasta. Se oli uskomattoman laiha, eikä sillä ollut paljoa voimia. Saturnus nyökkäsi. Tonttu ja Saturnus keskustelivat hetken, jonka jälkeen ne lähtivät tapaamaan muita tapaamispaikalle.
 
 Koko lauma oli jälleen koossa, kaikki entiset tutut. Ne olivat niityn laidassa, kaukana entisestä kotitallista. Saturnus söi ahnaasti ruohoa niityltä ja pari muuta joi puhtaasta purosta. Hevoset ja tonttu miettivät jatkoa ja päättivät elää vapaina. Enää ei tarvitsisi hajota. Ei enää ikinä.
 
 Noin kolmen vuoden kuluttua Anne osti tallin takaisin. Ennen kuin hän ehti kaavailla uusia hevosia, ne tulivatkin jo talliin! Kaikki kolmetoista kauraturpaa. Domino siis oltiin laskettu mukaan. Vanhat ystävykset olivat jälleen koolla. Ja enää ne eivät eroaisi. Ne eivät suostuisi siihen!


Öhm, hiukan erilainen ja omituinen, mutta halusin tienata hiukan ylimääräistä, joten...

Vastaus:

Kiva tarina :D
250vr

Nimi: Miisa S.

26.11.2017 09:58
Mietin tässä muuten, että onko Lusiferin aina pakko olla rämäpää? (En siis tarkoita, että sen pitäisi olla Chinan tai Madokan kaltainen, todellakaan en!)

Vastaus:

Ei tokikaan aina, onhan oikeillakin hevosilla päiviä, jolloin ne on rauhallisia ja joskus taas rämäpäitä. ;)

Nimi: Miisa S.

25.11.2017 22:32
Uusi hoitohevoseni Lusifer (Standing wolf)
- Lusifer! Lusifer! Minun hoitsuni on Lusifer! Vihdoinkin, vihdoinkin! Sainkin sen, sainkin sen! Lusifer, pikkuinen, nyt hoitsuni mun on! hyräilin ja hyppelin tallille. Olin maailman onnellisin lapsi, koska sain neljännen hoitohevosen. Ja sen nimi oli Lusifer. Ihanainen ja haastava ori. Olin varannut sille kolme herkkukeksipakettia, mauiltaan kaura, omena ja porkkana. Tykkäisiköhän ori näistä? Toivottavasti, koska en haluaisi sen karkaavan!

Kävelin rennosti, kädessäni tummansininen nylonrimu sekä siihen kuuluva riimunnaru. Lusifer oli todella helppo tunnistaa laitumelta. Se harjoitteli. Ei esteitä, koulua tai vastaavaa. Vaan ratsastajan tiputtamista. Se veti nelissä sellaiset pukkirodeot, että maailman paras kouluttajakin olisi valahtanut tuskasta tuhkan harmaaksi! Lusifer hirnui, pukitti, nelisti ja pukitti jälleen. Se oli niin omituisen näköistä, että sain nauruhysterian. Kiepsahdin alas aidalta, jonka päällä olin ollut katselemassa. Tipahdin suoraan mutalätäkköön ja jäin nauraa röhöttämään siihen. Noin viiden minuutin kuluttua tuli Pörri hakemaan Iivaria:
- Miisaa, miksi makaat maassa? hän ihmetteli. Samassa hän katsahti Lusiferiin ja samassa kuraa roiskui naamalleni. Pörri oli näes kaatunut viereeni ja nauraa röhötti niin kuin minäkin.

Katatu tulla kopsutteli Delaneyn kanssa ohitse. Sitten hän näki meidät, vei Delaneyn nopeasti tarhaan ja tuli vihaisesti mutta huvittuneena luoksemme.
- Mitä te siinä kuralätäkössä? hän kysyi. Mutta me vain räkätimme. Vettä valui silmistä ja kasvot oli sonnassa ja me vaan pyörittiin mudassa. Kuinka kauan? Minuutti? Viisi? Kymmenen? Ehkä viisitoista? Vai kaksikymmentä? Ehkä puolituntia? Lopulta katatu pakotti meidät ylös ja takaisin askareisiin, johon alun perin olimme lähteneet. Lusifer näykkäisi ja pakeni puiden taakse "linnoitukseen" kun yritin hakea sen. Turhautuneena avasin omenakeksipaketin ja Standong wolf lopetti seisomisen. Se syöksähti eteenpäin ja melkein puraisi käden irti. Minulle riitti näykkiminen:
- LOPETA JA IRTI HETI!!! karjuin ja löin hevosta tosissani lujaa turpaan. Se hyppäsi viisi metriä taaksepäin ja pakeni oikeasti peloissaan linnakkeen perälle. Jää oli murrettu. Nostin keksin nopeasti ylös ja yhtä nopeasti se hävisi siitä. Lusifer seisoi korvat luimussa edessäni. Se vannoi kostoa. Sujautin sille riimun päähän ja napsautin narun kiinni. Olin lähdössä talliin, mutta Lusifer ei hievahtanut minnekään. Tämän takia minulla on raippa mukana, ajattelin. Kaivoin sen "repustani". Raippa oli pitkä ja tehokas. Täydellistä! Kokeilin vielä kerran, tulisiko Lusifer. Standing wolf oli päättänyt jäädä seisomaan kuin susi. Huokaisin ja annoin raipalla. Kunnolla. Kunnolla lavoille. Lusifer oli pelokas, eikä uskaltanut vastustaa minua. Se miltei ravasi tallille, tietenkin minua kunnioittaen. Olin jättänyt katatulle listan hoitajista, jotka täytyisi erottaa. Olin juuri hoitanut Lusiferin kunnolliseksi, kun katatu tuli erittäin vihaisesti minua vastaan.
- Listasi on väärä. Varo vain, tai olet siinä kohta itse, hän sähähti. Nielaisin.Lusifer katsoi minua kysyvästi. Heti ensimmäisen päivän jälkeen olimme muodostaneet, joskin heiveröisen, yhteyden. Tarpeeksi päättäväisyyttä ja se oli mukava hevonen. Mutta hoitamisesta en kertonut vielä mitään, joten siirrytään ajassa taaksepäin.

- Pruu, hyvä poika, taputin hevosen kaulaa. Olin tyhjentänyt kauraherkut hevosen makupala-astiaan ja se katsoi anovasti lisää. Minä kuitenkin kieltäydyin siitä ja hain harjapakin lainaan. Lusifer ei nauttisi pitkistä harjaustuokioista. Harjasin aina kymmenen minuuttia vapaana ja sitten heitin lisää heinää (en siis tietenkään lisännyt päiväannosta vaan olin jaotellut sen). Tapa toimi ja molemmat olimme tyytyväisiä. Ei se mikään rämäpää vielä ole, tuumin. Ori oli itseasiassa melko kiltti. Alku on aina hankalaa, mutta meistä oli kehkeytymässä hyvä pari! Yritin saada vaatteeni puhtaaksi nauruhysteriasta.

Vastaus:

210vr

Nimi: Miisa S.

16.11.2017 17:57
Mega-Miny tarina
Saisinkohan Lusiferin? Noh, katsotaan. Menin tallille ja poistin viimeisetkin piikit Namin karvasta. Harjasin sitä hiukan jonka jälkeen annoin kaikille hoitsuilleni ja Roselle varsoineen ruuan. Nyt näin varsan. Se oli ihana musta ori, josta oli heti tullut ulkoilmaintoilija. Naurahdin pienelle varsalle ja rapsutin sen otsaa. Olipa se suloinen!

China ja Nami hirnuivat karsinoissaan. Lähdin kotiin.

Vastaus:

10vr

Nimi: Miisa S.

16.11.2017 17:54
Piikikäs Nami
Oli torstai ja minulla oli hirveästi läksyjä. Ehtisin tallille vain muutamaksi tunniksi. Hätkähdin, koska puhelimeni alkoi soimaan. Olin yksin huoneessani ja vastasin pikaisesti:
- Haloo?
- Miisa, minä täällä Pörri. Hyviä uutisia.
- No mitä...
toivon kipinä alkoi heräämään minussa. Muistan ihanan Namin, jonka hoitajaksi olin hakenut. Jatkoin lausettani:
- Sainko sen?
- Sait, täyty mennä, Pörri ilmoitti ja katkaisi puhelun. En voinut uskoa tätä, mutta totta se oli. Olin saanut ihanan hoitohevosen. Söpön, mustavalkoisen Islanninhevostamman. Namýskan.

- No, missä se on, missä se on? Kysyin itseltäni miljoonatta kertaa ravatessani tallia päästä päähän. Sitten ymmärsin, että hevonen voi olla myös ulkona. Kävin nopeasti sen varusteet satulahuoneesta ja juoksin tarhalle. Ulkona oli liukasta, mutten kaatunut. Halusin vain nähdä Namin. Matkala kumminkin pysähdyin.
- Vau, henkäisin. Musta, hurjaluonteinen Fellponi-ori harjoitteli ratsastajan tiputtamista tarhassa esittämällä pukkirodeot. Oikeastaan, nyt kun mietin niin saisin ottaa sen hoitohevosekseni.
Nami kateissa
- Älä vain luulekaan jekkuilevasi pitkään, koska sinulla ei ole hoitajaa. Ei hätää, kohta sinulla on -ja hän pistää sinut ojennukseen, sihisin orille. Se lopetti rodeonsa ja katsoi minua hölmistyneenä, mutta minä vain nauroin ja jatkoin matkaani.

Suutani kuivasi, koska minua jännitti niin paljon. Pitelin punaista nylonriimua tiukasti kädessäni ojentaessani toisen käteni tamman eteen (Kädessäni oli punainen riimunnaru). Olin toki hoitanut Namia muiden ohella ennenkin, mutta ajatus sen aktiivisesta hoidosta hiukan jännitti. Se oli kuulemma hiukan arka ratsastaessa, toista maata kuin Lusifer. En saanut "Standign Wolf"-ponia mielestäni mitenkään, vaikka kuinka yritin. Minun oli ihan pakko saada se hoitohevoseksi! Talutin Namia talliin. Matkalla, noin puolivälissä kaaduin ja Nami säikähti niin, että tempaisi riimunnarun kädestäni ja pian katosi jo ryteikköön. Äsh, loistavaa työtä Miisa! Saat uuden hoitsun ja heti ensimmäisellä tutustumiskerralla päästät sen karkuun! No jaa, ei siinä auttanut muukuin lähteä etsimään. Kävelin alakuloisesti tallihuoneeseen.

- Mennäänkö jo? Pörri kysyi. Olin hälyttänyt aina uskollisen ratsukon hätiin. Pörri ja Khasim olivat kuin luodut toisilleen.
- Mennään vaan, vastasin hymyillen. Olimme hiukan lämmitelleet hevosia pyöröaitauksessa, mutta nyt menimme maastoon. Minulla oli Bonny, uskollinen ja jykevä tamma. Tämä olisi sen viimeinen ratsastuskertamme yhdessä, sillä se varsoisi lähitulevaisuudessa ja sitten vaihtaisin sen johonkin. Huokaisin ja taputin sen liikkeelle ravissa. Pörrikin tuli vierellemme.
- Löytyyköhän se? hän kysyi.
- Toivottavasti, muuten ole tosi, tosi pahassa pulassa, totesin vakavana. Jatkoimme ihan hiljaa. Tai siis muuten hiljaa, jos ei "Namin" ja "Namýskan" huutamista lasketa.

Kaikki olivat poikki. Khasim, Pörri, Bonny ja minä. Olimme etsineet jo kaksi tuntia kaikkialta emmekä olleet löytäneet. Pörri haukotteli vieressäni kuuluvasti kun minä pyysin Bonnya jaksamaan vielä kotiin. Silloin kuului Namin hirnahdus.
- Ei voi olla todellista, huokaisin uupuneena mutta käänsin Bonnyn äänen suuntaan ja komensin sen laukkaan. Bonny ja Khasim höristivät korviaan ja pian ne kilpailivat kumpi olisi ensin tamman luona. Khasim voitti ja paljon, mutta vain koska Bonny oli tiineenä eikä jaksanut enempää. Siellä Nami oli: Viimeisessä ja hankalimmassa paikassa, ojan pohjalla ruusujen keskellä! Kuinkas muutenkaan... auts, ne pistelevät!

- Vai että sellainen tarina, katatu hämmentyi. Olimme vähän aikaa sitten tulleet tallille mukanamme hiukan "piikikäs" Nami. Se oli ollut hurjan peloissaan ja sen kouluttaminen siirtyi paljon taaksepäin. Huokaisin. Olin saanut Pörrin kanssa suurimman osan pikeistä pois, mutta osa oli vieläkin jäljellä.

Kävelin kotiin. Noh, ei kai sille voi mitään, Nami on nami, ajattelin.
LOPPU

Vastaus:

220vr

Nimi: Miisa S.

15.11.2017 15:46
Lyhyehkö hoitotarina
Saisin Namýskan. Tiesin sen. Olin siitä ihan varma. Saisin sen hoitohevoseksi, mutta minun täytyisi luopua Rosesta. No, kun Bonny varsoo vaihtaisin varmaan senkin. Olin jo suunnitellut Pörrin kanssa vaihtavame hoitsuja, Khasimin Bonnyyn. En kuitenkaan ollut varma, joten lampsin tallille. Satoi vettä eikä minulla ollut aikaa, joten kävin vain hyväilemässä rakkaita tammoja. China hirnahti ihanasti kun näki minut. Bonny ei jaksanut välittää ja Rose hermoili karsinassaan sitä, missä sen varsa oli. Miksi en vieläkään näe varsaa? Se on varmasti suloinen! Mutta kun vaihdan Rosen Namiin en voi kehua hoitsuni varsaa hirveästi. Voin vain kehua entisen hoitsuni varsaa, eikä se ole niin kivaa. Äitini tekstiviesti, jonka sain juuri kuului näin:
- Hei, sain vapaapäivän töistä, mentäisiinkö uimaan? Tiedän, että haluat olla tallilla, mutta milloin viimeksi teimme jotain yhdessä?
Se oli totta. En muista, milloin olisin viimeksi edes käynyt kaupungilla. Huokaisin ja rapsutin Chinaa kun se tunki turpaansa syliini. Ei auttanut, täytyi mennä. Vastasin näin:
- Olin suunnitellut hoitamista, mutta kun on ainutlaatuinen tilaisuus... olen matkalla.

Vastaus:

30vr

Nimi: Miisa S.

14.11.2017 21:29
Tänään ehdin käydä vain pikaisesti tallilla. En ratsastanut tammoilla, vain vein ne tarhaan kahdeksi tunnikni. Chinalle ja Bonnylle lainaloimi ja Roselle sen oma loimi. Vein tammat järjestyksessä: China, Bonny, Rose. Arvokkaat neidit käyttäytyivät erittäin hyvin.

Tullessani hakemaan tammoja tammalaitumelta kaikki olivat jo odottamassa. Huomasin myös hoitajaa vailla olevan Namýskan portilla ilman loimea ja päätin taluttaa senkin sisälle. Talutin kaksi kerrallaan: China ja Nami, Rose ja Bonny. Kaikki käyttäytyivät todella hyvin ja ajattelin alkaa hoitamaan Namia. Se oli niin ihanan suloinen! Rosen varsa oli viety tarkkailuun enkä taaskaan nähnyt sitä tallilla. Mikä harmi! No, minun täytyi nyt mennä.

Anteeksi tällä kertaa lyhyt tarina, 4 minuuttia aikaa kirjoittaa...

Vastaus:

15vr

Nimi: Miisa S.

13.11.2017 14:24
Olin hyvin rauhallinen ja onnellinen. Meillä oli koulussa ollut vaikea musiikin koe, mutta olin läpäissyt sen. Hyppelehdin pitkin tallikäytävää ajatuksenani mennä Rosen luo, mutta sen karsinan kohdalla kiljahdin. Tamma makasi maassa tuskaisen näköisenä. Ensin kuvittelin ähkyä, kuinka se kaatuisi maahan pysyvästi. Sitten sen ymmärsin: varsan oli aika syntyä! Panikoin ja hevosten kotirauhasta välittämättä juoksin tallia päästä päähän kirkuen. En tiennyt mitä tehdä.
Eih, jarrua! Katatu tuli tallihuoneesta ja sain pysäytettyä juuri hänen eteensä.
- Mitä oikein teet? Muista hevosten kotirauha, Miisa, katatu muistutti ankarasti.
- Rose... varsa... nyt, sain puuskutettua. Katatun silmät pyörenivät ja hän lähti salamannopeasti tarkistamaan tilanteen. Pian hän jo tulikin takaisin. Hän ei kiljunut kuten minä, mutta tuli yhtä nopeasti!
- Miisa, hälytä eläinlääkäri! Täytyy varmistaa, että kaikki sujuu hyvin, katatu sanoi. Nyökkäsin ja menin tallihuoneeseen puhelimen luokse.

- Nyt se tulee, Tiina ilmoitti. Koko talli oli kerääntynyt seuraamaan varsomista. Eläinlääkärinauto saapui juuri pihalle. Äkkiä puhelimeni soi ja menin pihalle puhumaan.
- Hei kulta, tulehan kotiin, äitini sanoi puhelimessa. Tiesin, ettei kannattanut väittää vastaan ja sanoin tulevani pian. Millainenkohan varsasta tulisi?

Moi, nyt siis tahtoisin vaihtaa Rosen Namýskaan.

Vastaus:

50vr

Selvä, vaihdan sen :)

Nimi: Miisa S.

10.11.2017 20:20
JATKOA
Niin... se oli ihmeellinen tunne. Kaikki paha kaikkosi kun astuin kylään. Näin rakkaan varsani ja Bonnyn läheisellä laitumella ja kiiruhdin niiden luokse. Taputin Burnen kaulaa ja tarkastin, että se oli kunnossa. Aloin miettimään Sofian sanoja. Vahvistaisi suhdettani varsaan... miten?? No jaa, tuolta hän tulisi. Saisin tietää.
- Aloitetaan juoksuttamisella. Eli ilman välineitä. Tulehan tänne aitaukseen, Sofia pyysi. Varsani seurasi minua ilman riimua. Sofia selvitti mitä piti tehdä ja aloin juoksuttaa. Se onnistui yllättävän hyvin, kunnes hälytys alkoi soimaan.

Nousin sängystäni pettyneenä siitä, että se oli vain uni. Kiirehdin tallille ja satuloin Bonnyn.

Avasin maneesin oven hiljaa ja varoen. Näin kuusi henkilöä jotka olivat samean utuisi.
- Ai hei, teillä on täällä tunti, sopersin.

Moi! Rosen varsa-ehdotuksia:
Ori
Musta, valkea, hallakko tai tiikerinkirjava (en tiedä on edes mahdollinen)
Hötkyilijä, aina kiire ulos. Rakastaa talvea, mutta kesä tai syksy tai kevätkin käy mainiosti! Tätä varsaa ei voi hetkauttaa, se tahtoo ulos! (saa muovata mieleisekseen)

Vastaus:

250vr
Voisitko vaikka nimetä tarinasi tai jotain, niin olisi helpompi pysyä kärryillä, mikä on jatkoa mihinkin ;)

Kiitos ehdotuksesta :)

Nimi: Miisa S.

26.10.2017 19:43
JATKOA
Jiihaa! Vihdoinkin perillä! Ja niin, nyt olemme tarinan alussa. Kannustin Chinan laukkaan samaan aikaan kun Pörri kannusti Khasimin laukkaan ja kisasimme yli niityn. Hiljattain hevosten tasainen laukka muuttui neliksi, jossa ihme kyllä China voitti lopulta. Taputin tammaa kaulalle ja käänsin sen kohti kotia. Hiljensimme hevoset raviin ja ravattuamme hetken kävelimme tallille.

Otin Chinan "ohjat" pois ja muutin ne riimunnaruksi. Taputin tammaa kaulalle ja talutin sen talliin. Se hörähteli jotakin kun aloin harjaaman tammaa. Poikkeuksellisesti idin Chinan sidottuna harjauksen ajan, koska se oli vieläkin täynnä energiaa. Harjasin Chinan vain sualla ja pölyharjalla sekä puhdistin kaviot. Tamma seisoi kiltisti, joskin kuopien aloittaessani harjauksen sualla.

- Valmista! Ihailin tammaa. Se oli kuraantunut maastossa, joten oli jo aikakin puhdistaa China. Irroitin riimunnarun seinästä, otin Chinalta riimun pois päästä sen laskiessaan kiltisti kaulaansa alaspäin. Taputin tammaa, otin lainaharjat, kävelin vastahakoisesti ulos karsinasta ja vein lainavarusteet satulahuoneeseen. Näin Pörrin, ja muistin asiani:
- Anna se tänne! kivahdin.
- Mikä niin? Pörri oli aidosti hämmästynyt.
- Darki, kepparini! Sinähän sen varastit? kysyin.
- EN! Onko... Darki poissa? Pörri alkoi itkeä. Lempeä ja söpö Minishettis-keppari oli ollut hänen suosikkinsa.
- Mutta niin Miisaa, Moonwalkerilta on hävinnyt suitset! Ne oli tosi kalliit! Pörri nyyhkytti. Hänen uusin kepparinsa oli silmäteräni. Ja sen varusteet. Ja nyt sekä minun kepparini, että Pörrin kepparin suitset olivat varastettu! Kamalaa!
LOPPU!
Ps. Olen oikeasti allapäin, koska lopun tapahtumat kävivät toteen. Darki on viety eikä se ole missään, ei edes varkaan kotona, ja Pörriltä on viety hänen kepparinsa suitset!

Vastaus:

300vr

:o Tosi ikävää.. :'(

Nimi: Miisa S.

22.10.2017 21:46
- No niin, menoksi China! kannustin tamman laukkaan. Vierelläni nelistävä ratsukko ei pärjännyt tammalle. Se oli voittamaton.
Niin, jotta sinäkin ymmärtäisit mistä on kyse niin eiköhän siirrytä päivän alkuun!
Aah, ratsastuskielto oli ohi. Pysyvästi. Ajattelin eilisen kummaa seikkailun aloitusta. Muistin Madokan, uuden hevosen. Nyt kumminkin miltei juoksin Chinan karsinalle. Tamma tervehti minua korvat hörössä valppaana ja valmiina. Olin luvannut sille tämän päivän. Keskittäisin ajatukseni vain tammaan, en muihin. Aamulla olin tarhannut Sydämmen, mutta se ei liittynyt mitenkään Chinaan, joten jätin sen muiston syrjään. Taputin tamman kaulaa ja avasin karsinan oven.
Jostain syystä tammalla oli riimu päässä ja riimunnaru karsinan ulkopuolella, mutta minulle se oli plussaa. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja talutin kiltin tamman ulos, ensin karsinasta ja sitten tallista. Juuri kun hyppäsin aidalta selkään, ohitseni kiiti kuin tuuli kirjava hevonen, jonka selässä oleva ratsastaja tervehti tuttuun tapaan:
- MIISAA!!
- Ai moi Pörri, onko kivaa mennä Khasimilla? kysyin. Pörri nyökkäsi:
- Pitkästä aikaa, saan taas ratsastaa kanssasi! On China kyllä kaunis.
Nyökkäsin ja annoin Chinalle käyntiä-käskyn. Tamma lähti verkkaisesti, täynnä energiaa metsäpolulle, joka johti laukkaniitylle. Olin ottanut lainaan ison harjapakin, jonka pakkasin reppuuni eväiden kera. Pörri tulisi mukaani laukkaniityille, sinne olikin matkaa!

Olimme vaeltaneet noin viisitoista minuuttia. Nostin ravin ja China askelsi tasaisesti. Vierelläni, oikeastaan edelläni ravaava Khasim ei ollut yhtä rauhallinen vaan ponnahteli sivulta sivulle kapealla metsäpolulla. Puista oli jo enimmäkseen tippunut kaikki lehdet, maa oli kokonaan keltainen muutamaa aukkoa lukuun ottamatta. Ravasimme hyvän tovin, jonka jälkeen hiljensimme jo käyntiin.

JATKUU

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com