Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miisa S.

Taso: 2.

Hoidokit: Bonny, Golden Rose, ChinChin

Astutukset: Bonny&Futur, Golden Rose&Homencorden Nico

 27.8.2017
 Syyskuu 2017

Varusteet:

Bonny:
Hoitosetti sininen
Nahkariimu musta
Yksivärinen riimunnaru musta
häntäheijastin
Matkaratsastussatula

Matkaratsastussuitset

Golden Rose:
-Vaaleanpunainen riimupehmustesetti
-Mustapinkki ulkoloimi

Rahat: -535vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Miisa S.

13.10.2017 20:43
(en tiedä kuuluuko tänne)
Rosella näyttäisi olevan varusteita, kun tutkailin hevosen sivuja. Noh, jos sillä on varusteita niin miksei niitä ole kirjattu kaappiini?

(taukoni tallilla alkaa... NYT!)

Vastaus:

Multa on yksinkertaisesti jäänyt huomaamatta. Voit kuvitella jos täälä on 30 tarkistamatonta viestiä niin asioita voi yksinkertaisesti jäädä huomaamatta :( Lisään ne nyt kaappiisi, hyvä kun huomasit

Nimi: Miisa S.

13.10.2017 14:41
Transsissa... olin transsissa... mutten tajunnut sitä. Näin kai unta... joka oli painajaista ja ihanaa...

Kops! Kops! Kuuluivat kavioiden askeleet pihatiellä. Lehdet putoilivat keltaisina puista ja kaikki oli omituista. Olin hevonen, Mustangi, tamma, varsa. Tai tamma? 3-vuotias. Seurasin johtajaa, ihanaa Danceria. Varsani loikkii vierellä.
- Coocie kunnolla! *hirnuu varsalleen* Varsa lopettaa, ottaa johtajan kiinni. Coocie harmaa.. Minä valkea. Dancer täplikäs. Valkoiset harja ja häntä, musta karva. Dancer ihana. Dancer urhea... mitä? Joo joo, tullaan Coocie. Hmm... keltaista. Ei muuta. Keltaista, vain. Ei ymmärrä. Miksi? Dancer, missä? Uih! Pieni olento, ihminen? Ihminen paha, vaarallinen. Ihminen vaara! Vaara, vaara, vaara, vaara! Varoitettava laumaa. *Hirnuu hätäisesti* Katsoo. Pieni ihminen katsoo... verta? Ihminen hyvä. Sattuu ihminen. Tuska, ihminen verta. Auttaa. Sundace auttaa. Ihminen huvittava. Katsoo, omituinen. Sundace nostaa. Ihminen selässä... omituinen. *lähtee laukkaan 10-vuotias tyttö selässään* Hmm... tyttö ääntelee. Hirnuu? Outo. Sanoo jotain. Mitä sanoo? *Kuuntelee*
- Prr... olen ihan kunnossa, sinä kiltti.
Ihminen kiittää. Ihminen kiva. Ihminen outo. Njääh, tahtoo mennä. Menen lujaa. Tulee pimeää, Sundace mennä Dancerin luo! *Lähtee laukkaamaan himmeässä valossa kohti muuta laumaa niin, että preerian hiekka pöllyää oikein kunnolla!*

Tein nyt sitten taas tälläisen tarinan "itseni" näkökulmasta hyvityksenä siitä, etten päässyt hoitamaan. Tahdon kumminkin kirjoittaa.

Vastaus:

50vr
Ei se mitään vaikkei joka viikkoa kirjoittaisikaan, ymmärrän kyllä jos on muuta menoa tai tekemistä ;)

Nimi: Miisa S.

12.10.2017 21:20
Transsiin vajoaminen
Huokaus. Kävely tallille. Askelet takaa. Kiljuntaa.
- EI!!! Karjuin. Heräsin huohottaen, koska näin unia hyvin harvoin. Ja silloin kun näin, ne oliat enneunia! Henkäisin pelästyksestä, koska olin nähnyt painajaista. Ja se painajainen toteutuisi! Ei, ei, eijeijeijeijei!! Se toteutuisi ehkä jo tänään. Mistä kiljunta oli peräisin? Miksi kuulin askelia takaani? Ja miksi, miksi se oli enne?? Joka tapauksessa nousin ja kävelin alas, koska kello oli jo kuusi. Puin päälleni, söin, kävin vessassa ja lähdin tallille. Kuljettua vähän matkaa aloin kuulemaan hiljaista puhetta. Enne alkoi toteutua. Olin puolimatkassa kävellen ja vielä olisi hirveästi jäljellä, noin kaksi kilometriä. En voinut paeta. Sitten se alkoi: kiljunta. EIJEIJEI!!!! Teki mieleni parkua. Puhe oli muuttunut pikkuhiljaa voimistuvaksi kiljunnaksi. Lopulta tärykalvoni olivat niin hajalla ja sydämeni löi niin lujaa, etten kuulluttai nähnyt mitään... minua alkoi huimata ja sitten silmäni revähtivät auki. Edessäni makasi hevonen... jolla oli verinen haava! Se oli Newforest tammavarsa, minun hevoseni Burning Heart! EI! Mitä se teki täällä? Oliko jokin hullusti? Oli! Mutta mikä? Miten Sydän oli päässyt karkaamaan? Se on vasta 8 kuukautta! Otin riimun ja riimunnaun laukustani ja sujautin ne paniikissa olevan varsan päälle. Sidoin riimunnarun niin, että se oli ohjina kaulalla ja minulla naruna kädessä. Kuulin murinaa takaani ja näin äkäisen, irtaallan kulkevan susikoiran, jonka tassussa oli verta. Se oli syypää. Sydän pystyi laukkaamaan niin lujaa, ettei koira ihme kyllä saanut meitä kiinni. Se kumminkin oli liian lähellä. Saavuin tallille ja muistin hoitsuni. Näin tallin omistajan, Katatun. Niinpä sitten kysyin häneltä hädissäni:
- Olisiko vapaata karsinaa??? Katatu nyökkäsi ja helpottuneena talutin Sydämmen vieraskarsinaan. Nyt minua vasta alkoikin huimata. Maisema sumeni silmissäni ja viimeisenä huutona kuulin:
- Hän vaipuu transsiin!
Kaikki pimeni. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautua. Oli alistuttava. Olisin nyt transsissa. Vaivuin tiedottomaan tilaan aivan liian nopeasti ja sitten ei enää ollut mitään muuta kuin odotettava, että heräisin. Olin syvässä transsissa, enkä kuullut edes ikioman varsani surullisia hirnahduksia.

Juu, nyt kun en ensiviikolla pääse hoitamaan niin keksin virtuaalisyyn tälleen hätäsesti.
(Ja syy poissaololleni on Saksan ja Ruotsin lomareissu perheen kanssa)

Vastaus:

75vr

Nimi: Miisa S.

06.10.2017 16:05
Chinan hoitoa (eri tavalla kuin yleensä)
Hmm... tuolta pieni ihminen tuleekin. Viimeksi se ainakin loi mukavan olon aikaan. Näyttää kummalta. Kiipeää aidan päälle ja katsoo. Katsoo, katsoo, katsoo... miksei tule? Njää, ei odota. *ravaa tytön luo*. Kumma. Alas aidalta. Luokse. Vihdoin! Tulla lähelle, ottaa kiinni... *lähtee seuraamaan* hmm... mukavaa, kohta nautinto edessä. Ihana koti, kohoaa edessä. Oih! *Kaviot kopisevat tallin lattialla kaikuna* Öhh...? Vieras ääni? Mistä se tulee? Synkkä ääni, mistä kuuluu, mistä? *Pomppii tutkivasti tallikäytävällä*
- China! Lopeta tuo hyppiminen! Hmm... pieni ihminen ääntelee. Miten ääntelee? China... ahaa, minä. Puhuu minusta. Lopeta... mikä? Tuo hyppiminen... äsh! No jaa, hyvä on *kävelee rauhallisemmin taluttajan perässä*. Aah! Tuossa oma paikka. Oma, iso paikka. Minun. Ei muiden. Minun- kokonaan! Menen sinne. Omaan paikkaan. *Menee karsinaan* Ei, pieni ihminen! Ei saa mennä, tulla takaisin pieni ihminen, takaisin! Aah, tulee takaisin. *Seuraa tarkkaavaisena, kun hoitaja kantaa harjasangon karsinaan* Ruokaa? *Sukeltaa koriin*
- China, lopeta heti! *hypähtää taaksepäin yllättyneenä* Ei, ei pahaa pieni ihminen. Ei ruokaa. *Ihminen aloittaa harjauksen* Jatka, pieni ihminen, jatka! Aah... oh, käsky... *nostaa kaulaansa* ethän lopeta, pieni ihminen? Ei, nautinto toinen puoli. Ääh, taas käsky... *nostaa kaulaansa ylöspäin*. Mitä? Joko loppui? *kuopii kaviollaan maata*
- China! *lopettaa* Pieni ihminen, mikä kaviossa? Hassu kavio. Mikä kaviossa? Jokin... aa, kaviokoukku. Käsky annetaan, nostan jalkaa. *Nostaa jalkansa puhdistusta varten* Ai toinenkin...

Käsky suoritetu, pieni ihminen, nosta kaviota, suoritettu. Mitäh? Pois? Lähdet pois? Ei, pieni ihminen! Hylkäät minut, et saa tehdä niin!! Ei, se hylkäsi minut! Olenko yksin tässä maailmassa?

(Tämä oli omituinen ja lyhyehkö hoitotarina Chinan näkökulmasta, ei se oikeasti ole noin paniikissa kun ihminen lähtee...)

Vastaus:

70vr
Hyvin keksitty näkökulma tarinalle :)

Nimi: Miisa S.

06.10.2017 08:02
Kaviot kopisivat kovaa maaperää vasten, kun Mustangit ravasivat pienessä solassa. Se oli niiden turvapaikka, jonne oli vain kaksi salaista pääsyreittiä. Se ei ollut luola, mutta kalliot melkein yhdistyivät ylhäällä. Solan läpi virtasi kirkas puro, josta lauma sai juotavaa. Syvemmällä tienoo muuttui valoisaksi aukoksi. Sitä ei voinut nähdä ylhäältä päin, jota Mustangit olivatkin ihmetelleet. Laakso oli nimittäin hyvin, hyvin valoisa. Siellä kasvoi kesät talvet ruohoa, tuoretta, vihreää, ihanaa ruohoa. Olipa laumassa pari pientä varsaakin, ja laumanjohtaja oli upen musta ori Night Star. Johtaja tamma oli sekin musta ja nimeltään Fantacy. Pari piti hyvää huolta laumasta, aina. Leikkisä varsakolmikko, johon kuului valkoinen Malika, harmaa Star ja punaisen ruskea Redving. Yhdessä kolmikko leikkiaina, mutta varttuessaan Redvingistä tuli kolmikon johtaja. Se oli näes Night Starin ja Fantacyn varsa. Jotain muitakin hevosia laumaan kuului. He olivat turvassa ja piilossa kaikilta... yhteen päivään asti.
Tyttö nimeltään Sofia ja hänen ratsunsa Cocoa olivat retkellä. Sofia ratsasti usein preerialla, mutta nyt oli menty vähän pidemmälle. Sofia oli nimittäin kääntynyt vasemmalle eikä oikealle. Niinpä hän päätyi pian kolme puun luo. Ne olivat tiheä kasvuisia ja Sofia tahtoi päästä toiselle puolelle. Toisella puolella hän näki tuon Mustangien valtavan ihanan laakson. Redving kohotti päätään ja hirnui varoituksen. Sofia henkäisi, kun yleensä niin kiltti Cocoa lähti laukkaamaan ystävien luokse.
- Pruu tyttö, soo, yritti Sofia rauhoitella Cocoaa. Sofia ei tippunut tahallaan, mutta hän hyppäsi alas selästä. Hän hämmentyi, kun eräs laumasta, nuori tamma Willow tuli tutkimaan. Sofian noustessa ylös se perääntyi kaksi askelta, mutta kohta, ihme kyllä se tuli Sofian luokse! Cocoa tutustui muuhun laumaan etäämmällä. Sofia pystyi koskettamaan Willowin turpaa ilma, että se perääntyi. Lopulta tamma laski kaulansa alas. Henkäisten Sofia asettui kaulalle ja liukui Mustangin selkään tämän nostaessa päätään. Sofia lähti ratsastamaan ympäri laaksoa kaikissa askellajeissa, neli mukaan lukien! Niinpä Willow pian jo kiisikin tuulen hulmutessa se harjassa ja Sofia nauraessa. Sofia vilkaistua kelloaan hän huomasi, että oli pakko lähteä kotiin. Hän hidasti tammaa, taputti sitä kaulalle ja hyppäsi pois selästä. Cocoa tuli Sofian luokse kiltisti ja kun Willow jäi hirnumaan kaihoisasti Sofian perään, tyttö kuiskasi sen korvaan:
- Ei hätää, tammani. MInä palaan. Joka päivä minä palaan... joka ikinen.

Vastaus:

100vr, kiva tarina taas vaihteeksi :D

Nimi: Miisa S.

04.10.2017 15:58
China
- Oi! huokaisin. Istuin puisen aidan päällä lainariimu ja -riimunnaru kädessäni. Tai oikeastaan olin tiputtanut ne maahan ihastuksesta. Olin katsellut Chinaa jo varmaankin puoli tuntia. Kuulin kolauksen takaani ja mätkähdin selälleni maahan. Pörrin pää ilmestyi näkyviin ja hän totesi tyynen innostuneesti:
- Miisaa! (IRL elämässä olemme samalla luokalla, joten hän tervehtii aina noin muutenkin. Normaali tervehtiminen meille.) Huokaisin ja kömmin ylös. Mihinkään ei ollut sattunut. Kiipesin takaisin aidalle kertoen Pörrille kaiken, mitä ihanaa oli tapahtunut.

KOLME PÄIVÄÄ AIEMMIN
- Hei Miisa! Saat halutessasi yhden hoitohevosen lisää, sanoi katatu. Henkäisin kysyen:
- Mitkä ovat vaihtoehdot?
- Rose ja China ovat ainakin vapaita. Sitten olisi Light, varsa. Jotakin muita olisi myös... katatu sanoi. Hän kaivoi jotakin vihkoa esille. Minulla saisi olla siis kolme hoitohevosta nykyään? Mahtavaa! Jihuu! Sain kolmannen hoitsun, sain kolmannen hoitsun!
- Vaihdan Fentonin Roseen ja otan myös Chinan, vastasin pikaisesti. Tiesin miten ihana ja kiltti China oli. Se oli juuri minun makuuni soveltuva hevonen! Ja niin, niin kaunis!
- No, hyvä on, katatu sanoi ja kirjasi jotakin vihkoonsa keskittyneenä. En tahtonut häiritä vaan hipsin ulos hakemaan uudet kaunokaiset sisälle.

TAKAISIN NYKYHETKEEN

- O-onko tuo ihana hevonen sinun hoitsusi!? Pörri huudahti. Nyökkäsin ja otin lainariimun maasta. Hyppäsin aitaukseen ja kutsuin Chinaa:
- Chinaa!
Kaunis tamma tuli kaula kaarella luokseni tarhasta. Taputin sitä kaulalle ja pujotin riimun Chinan päähän. Se odotti kiltisti paikoillaan, jopa laskien turpaansa alaspäin. Kun lähdin kävelemään tallia kohti China tuli erittäin tottelevaisesti vierelläni. Karsinaankin se meni reippaasti ja Pörri toi sille heinää. Otin riimun ja -narun pois tamman päästä ja aloin harjaamaan sitä lainaharjoilla. Harmitti, kun ei saanut omia. Aloitin kumisualla, jolla harjasin Chinan karvasta lian ja kuramöykyt. Sitten siirryin kovaan harjaan, jolla puhdistin hiukan enemmän karvaa ja sellaista. China seisoi paikallaan ja rouskutti heiniä ihanan rauhallisesti. Taputin sitä kaulalle ja nostin sen kaulaa aina, kun kuljin siitä ali harjatakseni toisen puolen. Harjauksen jälkeen otin lainasetistä kaviokoukun, pyörittelin sitä hetken ja aloin toimiin. Liutin kättäni jalassa alaspäin ja maiskautin. Kavio nousikin heti. Nostin sen polveni päälle ja aloin kaivaa likaa pois kaviosta. Varoin syvästi osumasta säteeseen. Toistin saman jokaisella kaviolla, jonka jälkeen otin vielä harjakamman ja aloin harjaamaan ja selvittelemään Chinan harjaa. Sen jälkeen selvitin hännän. Siihen tuhrautuikin aikaa, koska Chinan harja oli täynnä takkuja- hännästä puhumattakaan!

Pehmeällä pääharjalla viimeistelin urakan. China katsoi minuun kysyvästi, mutta osasi rentoutua ilman heiniäkin ja melkein torkahti. Oli se kyllä ihana hevonen!

- No niin, tyttö, sanoin Chinalle. Se hiukan hätkähti ääntäni, mutta rauhoittui pian ja tuli luokseni. Minulla oli lainariimu ja lainariimunnaru kädessäni ja pujotin riimun Chinan turpaan. Hevonen odotti kärsivällisesti ja alkoi sitten seurata minua tallikäytävän kautta pihalle. En vienytkään sitä tarhaan, vaan solmin riimunnarusta ohjat ja nousin aidalta selkään. Taputin Chinaa kaulalle ja ohjasin sen metsäpolulle. Vielä eilen olin ratsastanut Tähtiauralla tätä polkua pitkin Pörrin kanssa. Silloin lehtiä oli ollut 10 cm, nyt niitä oli 20 cm. Niitä oli kaikkialla ja koko metsä peittyi keltaiseen vaippaan. Kuiskasin Chinalle polun päässä:
- No niin tyttö, mennäänkö ravia? China ilmeisesti kuuli "ravia" käskyn, koska se tihensi askeliaan. En pidättänyt sitä ja se lähti raviin. Kuulin kavioiden kopsetta etäältä metsästä... takaamme. Pian ohitsemme pyyhälsivät Khasim ja Pörri.
- Varaslähtö! huudahdin kun China lähti perään. China saavuttikin Khasimin melko nopeasti ja taputin sitä kaulalle. Laukka oli ollut ihanaa ja pehmeää. Sitä tahtoisi jatkaa loputtomiin. Käänsimme, Pörri ja minä, hevosemme takaisin tallia kohti. Nyt ne eivät alkaneet kisaamaan. Khasim yritti kokoajan lähestyä Chinaa, mutta Pörri piti sen kurissa. Se ei varmasti pääsisi Pörriltä karkuun. Kävelimme niittyjen yli, kunnes olimme jo sillä metsäpolulla. Puiden välistä erottui tarhoja ja hevosia, jotka söivät kesän viimeisiä ruohonkorsia. Haaveilin, että minusta ja Chinasta joskus tulisi kilparatsukko. Ylittäisimme hankalimmatkin esteet vaivatta ja voittaisimme kilpailut. Niin, se oli vain haave. Se ei tulisi toteutumaan vielä piitkään, piitkään aikaan...

- On se kyllä ihana, totesi Pörri laskeuduttuamme ratsailta.
- Niin, ja se on minun hoitohevoseni! Niin ihanan söpö, eikö olekin? kysyin.
- Kyllä, sitä se on! Vastasi Pörri. Jätimme hevoset sisälle talliin ja lähdimme kotiin. Huomenna hoitaisin Rosen, sitten Bonnyn ja sitten taas Chinan... tuskin maltan odottaa!

Vastaus:

230vr
Vielä enemmän kuvailua niin tästäkin olisi saanut heti pidemmän ja paremman tarinan ;)

Nimi: Miisa S.

03.10.2017 20:41
Vaellus Pörrin kanssa (osa 2, jatkoa)

- Niin, päätit siis alkaa hoitamaan Rosea? Pörri kysyi. Nyökkäsin. Muistan, kun katatu ilmoitti, että jos haluan saan yhden hoitohevosen lisää. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin Rosen. Se oli kaunis tamma. Olimme Pörrin kanssa juuri nousseet selkään ja kävelimme pitkin ohjin kapeaa metsäpolkua pitkin. Tähtiaura, allani oleva ratsu oli hyvin rauhallinen. Ja siis kertauksena hieman asioita. Minulla ei ollut Bonny ratsuna, koska se oli tiineenä. Tähtiauralla ei ollut hoitajaa, joten tietenkin olin ottanut sen. Sillä ei ollut varusteita, joten puin sille lainariimun ja solmin lainariimunnarusta ohjat. Maastossa en ollutkaan pitkään aikaan käynyt, tämä virkisti mukavasti! Juttelimme Pörrin kanssa niitä näitä ja lopulta nostimme ravin. Pörri ratsasti Khasimilla, upealla hoitsullaan. Hänellä oli musta lännensatula ja valkoiset lännensuitset varusteina. kaikki oli ihanaa. Puista irtoili lehtiä ja tuuli puhalsi viileästi. Maassa olikin varmaan 10 cm. lehtiä kerroksena ja kaikki olivat keltaisia, ainakin osaltaan. Sitten Tähtiaura näki jotakin mielenkiintoista, otti ja lähti. Se laukkasi varmaankin kilometrin, jonka jälkeen viimein kadotti sen mielenkiintoisen asian ja hiljensi käyntiin. Vähän ajan kuluttua Pörri ilmestyi näkyviin ja juttelimme hetken siitä, mitä oli tapahtunut. Sitten lähdimme takaisin tallille, koska hevoset alkoivat hiljalleen kuumua. Pian jo olimmekin melko lähellä.

Otin riimun ja -narun pois Tätiauran turvasta ja harjasin sen pikaisesti. Sitten kävin vilkaisemassa Rosea, Bonnya ja Fentonia, kunnes lopulta lähdin kotiin. Tähtiaura oli käyttäytynyt kiltisti, kunnes oli huomannut jotakin. Mikäköhän se oli ollut?

Vastaus:

110vr :)

Nimi: Miisa S.

01.10.2017 14:54
Kuutamon ihme

Mustangit laukkasivat aitauksessa. Oli yö. Kohtalon yö. 12 Mustangia kiersivät ympyrää kaatosateessa. Myrskysi. Salamoi. Tuuli humisi. Ja hevoset odottivat kohtaloaan. Sitten se tapahtui: Hallakon tamman eteen iski salama. Hevoset pysähtyivät. Twilight saisi nyt kohtalonsa. Jokin veti tammaa voimakkaasti pois laumasta. Tämä hirnui. Kaikki oli myöhäistä. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Twilight oli poissa. Mustangit hirnuivat sen perään. Pitäisi jälleen odottaa tuota taianomaista hetkeä. Twilight oli nyt poissa. Siltä, mikä veti sen pois laumansa luota ei sitä saisi takaisin. Se oli sen kohtalo. Mustangit rauhoittuivat. Aitauksen portti aukesi ja ne katosivat pimeyteen. Äkkiä paikka oli kadonnut.

Twilight korskui karsinassaan. Se oli temmattu talliin. Se ei pitänyt siitä. Sitten se kuuli rauhoittavan äänen: "Rauhoitu, Twilight. Tämä on kohtalosi. Sinun on hyväksyttävä se. Nyt, vaikken olekaan tukenasi, pärjää Twilight!" Twilight heilutti päätään ja katseli ympärilleen tarkemmin. Seinässä oli pieni rako, mutta se ei paljon auttaisi. Twlight tunti tytön läsnäolon. Tammaa jännitti. Nyt hän näkisi jälleen oman ihmisensä. Tallin ovi avautui ja talliin sukelsi pieni varjo. Tytöllä oli kullankeltaiset hiukset ja siniset silmät. Hän oli noin 12-vuotias. Twlightin nähtyään hän henkäisi ihastuksesta kuiskaten:
- Twilight! Sinä tulit viimein, olen jo odottanut! Heti kun vierailit mielessäni tunsin sinun palaavan. Kun viimeksi näimme, olin 5-vuotias ja sinä varsa! Mutta nyt... oi! Olet jälleen luonani. Twilight levitti siipensä tytön avatessa karsinan oven. Tamma tuli vauhdikkaasti ulos ja tyttö henkäisi uudestaan. Twilight ojensi kaulaansa ja tyttö asettui sen päälle. Sitten tamma nosti päänsä ja tyttö liukui selkään.
- Noh, tyttö, joko lähdetään? Tyttö kysyi. Tämä oli eri maailma kuin se, missä Twilightin ystävät asuivat, mutta se ei hallakkoa haitanut. Se laukkasi ulos kesäyöhön tytön pidellessä harjasta kiinni. Twilight nousi siivilleen ja lähti lentoon kadoten yöhön.

Laumanjohtaja Night dancer hidasti ja nuuhki ilmaa. Se tunsi Twilightin olevan onnellinen ja päästi kaihoisan hirnahduksen. Kukakohan lähtisi ensivuonna oman ihmisensä luoksi? Hevosten taivaassa oli mukavaa opastaa uusia. Joka vuonna jokin maanpäältä poistuneista hevosista sai käskyn palata sinne uudelleen. Ja aina, aina jatkui sama perinne. Aina.

Käy siis juhannusyönä tallillasi, kenties tapaat siellä menetetyn ystävän!

Anteeksi, ettei tämä ole hoitotarina, tuli vaan mieli kirjotella jonnekkin niin kirjotin sitten tänne! Syvimmät pahoittelut, koska tiedän, että tämä ei kuulu tänne!

Vastaus:

150vr
Kivan "maaginen" tarina, olet hyvä kirjoittamaan. c:
Ei mitään, musta on välillä kiva lueskella muitakin kuin hoitotarinoita! :D Näillä saa kivasti myös pisteitä merkkejä/merkkiä varten ;)

Nimi: Miisa S.

30.09.2017 09:27
Vaellus Pörrin kanssa OSA 1
Äsh, ajattelin. Olin luvannut lähteä Pörrin kanssa ratsastamaan, joten en pääsisikään tunnille. Noh, Pörrin kanssa vaeltaisimme lenkin jopa kaukaisille laukkaniityille asti ja uittaisimme hevosia. Sitten vaeltaisimme salaiseen paikkaamme ja pitäisimme evästauon.
- Tulehan, Bonny! huikkasin takanani kävelevälle Irlannincobille. Se hörähti ja vauhditti askeliaan. Tallin pihalla näinkin jo Pörrin. Mutta sitten muistin: Ei, en voisi ratsastaa! Ei ollut hevosta, koska Bonny oli tiineenä... tosin, kyllä sillä tämän kerran voisi ratsastaa, vaan en tahtonut laukata... Äsh! Ei toimi. Burning heart oli vasta noin vuotias, eikä Fentonillakaan voisi ratsastaa. Hmm... millä hevosilla ei ole hoitajaa? Menin katsomaan listaa ja löysinkin sopivan ratsun, nimeltään Tähtiaura. Se oli muistaakseni Suomenhevosori tallissa. Se oli kuulemma kiltti. Näin Pörrin, joka huusi:
- Noh, mikä kestää? Otan Khasimille laukkasatulan, sinä saat yleissatulan ja hackamoret, minä otan lännensuitset. Pyörittelin hetken käsiäni, kunnes vastasin:
- Menen Tähtiauralla, Bonny on tiineenä. Pörri laittoi kädet suun eteen ja huusi:
- Onko!? En tiennyt! Onko kannattavaa menää Tähtiauralla? Miettimisen jälkeen vastasin:
- Noh, kyllä. Sillä ei vielä ole hoitajaa. Vielä.
JATKUU

Nimi: Miisa S.

28.09.2017 19:17
Katselin ilmoitustaulua. Hmm... lauantaina pidettäisiin maastakäsittely tunti. Voisin kokeilla tuntia Bonnylla, ihanalla hoitotammallani. Nyt piti vain etsiä katatu ja ilmoittautua mukaan... tunti olisi jo ylihuomenna. Kävelin tallihuoneeseen, mutta pysähdyin hetkeksi Bonnyn karsinan kohdalle hivelemään tamman turpaa. Bonny puhalsi sieraimistaan ilmaa ja melkein värisi. Naurahdin ja jatkoin eteenpäin kävellen, nuuhkien tallintuoksua ja pysähtyen jälleen Fentonin karsinan eteen. Naurahdin, kun varsa pomppi paikallaan... mutta... mitäh? Fentonin karsinan seinässä seisoi joku... tyttö? Pelästyneenä hän nosti kasvonsa... vieraat, luulisin. Sitten tunnistin tytön. Luokkamme Iida, aina syrjintään joutunut tyttö. Tyttö melkein lensi seinästä läpi kun avasin oven. Hän peitti kasvonsa käsillään ja huusi hennolla, nätillä ja pelokkaalla äänellä:
- Ei! Älä satuta sitä tai minua! Älä hauku, älä kerro omistajalle tästä. Hämmentyneenä vastasin pelokkaalle takaseinää vasten kyyristyneelle tytölle näin:
- Ei, miksi satuttaisin sinua? Tallin omistaja katatu on mukava, en hauku sinua Iida.
- Miten... miten tiedät nimeni? Olet vakooja! Petturi, huijari ja eläinrääkkääjä! Iida kuiskasi ja peruutti. Fenton näki tytön olevan peloissaan ja astui häntä lähemmäs. Ei olisi uskonut! Fenton on melko vaisu uusia tuttavuuksia kohtaan. Toisaalta ei se mikään arkakaan ole, mietiskelin ja avasin karsinan oven. Kun astuin lähemmäs Iidaa näin hänen vaatteensa. Ne olivat rikkinäiet ja veren tahrimat sekä hyvin hyvin likaiset. Hämmennyin. Suljin oven ja otin neljä askelta. Fenton kääntyi minuun puolustavasti ja Iida rapsutti sen korvaa. Huokaisin miettivästi ja Fenton tunnisti minut. Se otti askeleen, jotta saisi rapsutuksia. Iida perääntyi nurkkaan ja jäi kyyhöttämään. Sitten oli minun aikani puhua:
- Koulussa sinulla on aina hienot vaatteet. Miksi? Harrastatko hevosia? Miksi olet täällä?
- Olen orpo. Äitini kuoli heti synnytyksen jälkeen ja isäni on kadonnut jäljettömiin. Sijaisvanhempani yrittävät saada minut koulussa menestymään hyvillä vaatteilla, mutta muuten olen paitsi orpo myös orja. Joudun raatamaan ja siksi karkasin. En harrasya hevosia, mutta ne tuovat minulle lohtua ja tämä suloinen varsa on kaikista turvallisimman oloinen. Lisäksi se ei vihaa minua, Iida kertoi. Oli pakko auttaa Iidaa, vaan miten? Kuulin tallikäytävältä viheltelyä ja Iida pakeni piiloon karsinan oven takse. Hän pisti sormen suulleen ja irvisti. Teeskentelisin tulijalle, että vain hyväilin Fentonia. Mutta tulija olikin Pörri, paras kaverini!
- Hei Pörri, minulla on ongelma! Voisitko auttaa? kysyin Pörriltä. Tyttö kääntyi ja nyökkäsi. Viittoilin häntä tulemaan luokseni ja hänen tultua osoitin Iidaa. Pörri kuiskutti minulle jotakin tämän tapaista:
- Mitä tuo tekee täällä? Veriset vaatteet ja kaikki. Huokaisin ja Iidan katseeseen tuli lisää pelkoa. Lopulta hänen silmänsä alkoivat hiljalleen lasittua.
- Pörri auta! Hän menee shokkiin, huusin ja ryntäsin tytön luo. Tämän silmät olivat lasittuneet ja keho rento, liiankin rento. Hän hengitti, mutta hän oli syvässä transsissa! Ei, häneltä kestää heräämisessä vuosi tai kuukausia, ajattelin melkein paniikissa. Olisi kerrottava katatulle kaikki. Tuolta hän tulikin- tallihuoneesta astellen jonkun tytön perässä.
- Katatu, auta! n ehdi selittää, mutta Fentonin karsinassa on tyttö, joka on transsissa! huusin katatulle. Tytön ilme muuttui iloisesta happamaksi, kun hänet keskeytettiin. Tyttö näytti Pörrille kieltä ja marssi ulos. Katatu juoksi Iidan luokse ja tunnusteli tätä:
- Olet oikeassa, Miisa. Hän on transsissa. Miksiköhän? katatu kysyi. Emmin hetken kunnes vastasin epäröimättä totuuden:
- Pörri pelästytti häntä vähäsen liikaa. Minne viemme hänet? kysyin.
- Soitan ambulanssin. Hänen sukulaisilleen on myöskin kerrottava, katatu sanoi suu viivana. Epäröin, mutta vastasin:
- Hänellä ei ole sukulaisia, vain ilkeät sijaisvanhemmat. Tyttö on orpo orja, jota kaikki kiusaavat koulussa ja joka ei ikinä saisi ystäviä ilman apua. Katatu hämmentyi ja vastasi:
- No siinä tapauksessa eri juttu. Ambulanssi pitää kuitenkin soittaa ja sijaisvanhemmille kertoa. Huokaisin, koska eihän juttu ollut muuttunut yhtään. Katatu näppäili jo kännykkäänsä numeron ja soitti niin, että Pörri ja minä kuulimme keskustelun. Tälläinen se sitten lopultakin vain oli:
- Hätäkeskus, hyvää päivää.
- Hei, täällä katatu.
- Hätätilanteenne on...?
- Tallissani, eräässä karsinassa makaa vieras tyttö joka on transsissa.
- Tallinne nimi on...?
- Moonlight.
- Lähetämme sinne heti ambulanssin ja poliisiauton.
- KLICK! katatu lopetti puhelun. Fentonin karsinaan jäi niin jännittynyt olotila siellä makaavan tytön takia, että katatu käski viedä varsan pois. Fentonille vain lainariimu päähän, lainariimunnaru kiinni riimuun ja sitten taluttamaan sitä pihalle.
- Jännä juttu tuon Iidan kanssa, Pörri totesi.
- No eikö vain olekin? vastasin. Noin viiden minuutin kuluttua katatu tuli ulos ja käski taluttaa Fentonin pois pihalta, koska ambulanssi saapuisi pian. Minä ja Pörri veimme Fentonin kahden puun väliin, minä otin Bonnyn riimunnarun ja kiinnitin se Fentonin riimuun.Minä kiinnitin Bonnyn riimunnarun läheisimpään puuhun vetosolmulla ja jätin vähän löysää. Pörri teki toisella puolella samoin, otimme lainaamamme harjat ja aloimme molemmat harjata Fentonia, jotta se rentoutuisi. Pian se rentoutui- liikaakin ja jäi makaamaan nurmikolle! Komensin sitä nousemaan, mutta se ei noussut. Hiki nousi päälleni kun varsa alkoi piehtaroida. Ei, sillä ei ollut ähkyä, eihän? Pian Fenton kuitenkin nousi jo pystyyn ja jatkoimme harjaamista. Huokaisin helpotuksesta ja nostin varsan vasemman etujalan ilmaan.

Kun ambulanssi viimein saapui, saapui myös eläinlääkäri ja tutki, oliko Fenton jännittynyt tai muuten jotenkin henkisesti vaurioitunut tapauksesta. Kun kaikki oli "hyvin", lääkäri lähti ja tallin elämä palasi normaaliin arkeensa. minä hain Bonnyn sisälle ja vein Fentonin ulos, harjasin kiltin Bonnyn ja puhdistin sen kaviot, harjan ja hännän. Katatu kulki ohi ja muistin kysyä sitä, mitä alunperinkin olin kysymässä:
- Voiko Bonny tulla lauantain tunnille? Odotin jännittyneenä ja näin oli katatun vastaus:
- Kyllä, tietenkin! Miksikäs ei, vain hyvä jos osallistut. Eihän Fentonille jäänyt traumoja?
- Ei, vastasin hymyillen.


(Juu tiedän, en kertonut hoitamisesta mitään, maailman surkein hoitotarina)

Vastaus:

290vr
On ok välillä tehdä tarinoita, joissa ei kerro "hoitamisesta" ;)

Nimi: Aleksadra

24.09.2017 10:24
hei Miisa
juu voit astuttaa Bonnyn Futulla

Vastaus:

Astutan siis Bonnyn ja Futurin :)

Nimi: Miisa S.

22.09.2017 19:25
Tulin tallille kohmeessa. Ei varsinaisesti ollut kylmä, mutta minulla oli vain T-paitani! Kävelin suoraan talliin hoitsujeni luokse. Avasin Bonnyn karsinan ja sujahdin sisään. Tamma nosti uteliaana päätään ja havahtui torkuiltaan. Naurahdin ja rapsutin sen pörröistä turpaa. Hetken kuluttua kävelin Fentonin karsinalle. Minulla ei ollut enää kylmä, koska tallissa oli lämmin ja kotoisa ilma. Hengitin syvään ja näin Fentonin pään kurkistavan ulos karsinasta. Varsa tutkaili minua ja päästi uneliaan hirnahduksen. En ymmärrä, miksi hevoset olivat tänään niin uneliaita. Koko talli tuntui torkkuvan. Kävelin tallihuoneeseen Fentonin ohi. Tallihuoneessa näin katatun, joka jutteli jotain Pörrin kanssa. Molemmat käänsivät katseensa minuun ja Pörri huusi:
- Miisaa! Naurahdin ja kävelin katatun luo. Hän oli selvästikkin lopettanut jutustelunsa Pörrin kanssa, koska hän nojasi rennosti seinään. Avasin suuni ja kysyin katatulta:
- Moi, mietin tässä voisiko Bonny saada varsan? Voitaisiin kysyä Aleksandralta, kävisikö Futur. Jännitin katatun vastausta ja pohdin kysymystäni. Sitten katatu vastasi:
- No, kyllä se minulle käy, kysyn Aleksandralta heti kun voin. Kiirettä pitää. Ymmärsin varsin hyvin mitä katatu tarkoitti. Eilen Lusifer oli karannut omille teilleen. Minä ja Pörri olimme osuneet siihen maastossa ja lisäksi nähneet salametsästäjiä, jotka melkein ampuivat minut! Siitä katatu ei tosin tiennyt mitään, onneksi. Hän olisi hermoillut. Lähdin satulahuoneeseen, joka sijaitsikin tallihuoneen vieressä. Otin kaapistani kaksi hoitosettiä, kaksi ämpäriä. Toisessa luki "Feni", joka tarkoitti Fentonia. Toisessa luki "Bonny" isoin kirjaimin. Naurahdin ja otin molemmat ämpärit mukaani. Kun tulin pois satulahuoneesta sinne meni Pörri, joka haki Mintun riimun ja riimunnarun. Minä en enää jättäisi hevosia tarhaan, kun kerta oli niin kylmiä öitä! Kävelin Fentonin karsinaan, pujotin lainariimun sen turvalle ja vein sen ulos. Fenton pomppeli innostuksesta ja meinasi repäistä riimunnarun kädestäni! Naurahdin sille ja komensin sitä olemaan kunnolla. Fenton jopa tottelikin! Vau! Otin riimunnarun pois Fentonin riimusta ja se kirmasi tarhan toiseen päätyyn. Huokaisten kävelin suoraan Bonnyn karsinaan. Otin harjapakin Bonnynkarsinan oven edestä ja aloin harjaamaan sitä. Bonny nautti harjauksesta niin kovasti, että torkahti! Nauroin ja taputin sitä lavalle, jolloin se avasi uniset silmänsä hetkeksi ja sulki ne taas kohta. Viimeistelin rakan putsaamalla Bonnyn kaviot. Hain Bonnyn nahkariimun ja mustan riimunnarun, jonka jälkeen talutin Bonnyn tarhaan. Lämpöistä tai ei, tämä tamma kestää mitä vaan!

Vastaus:

110vr

Nimi: Miisa S.

22.09.2017 00:13
MAASTOON osa 2 JATKOA...
Bonny ja Khasim kävelivät rinnakkain maastopolulla. Oli aurinkoinen aamupäivä, Pörri ja minä olimme maastossa. Hevoset taittoivat matkaa kevein askelin, kunnes kuulimme rysähdyksen! Se tuli kaukaa, mutta se oli kamalaa. Bonnyn sain pidettyä hallussa, mutta Khasim viskasi Pörrin selästään ja lähti hullunlailla karkuun.
- Kiva! Nyt meillä on kateissa kaksi hevosta! puuskahdin, mutta kiirehdin Pörrin luo.
- Ei kai sinuun sattunut? kysyin. Pörri virnisti. Minä tuhahdin. Ajatellessani järkebästi tajusin, että pitää lähteä räsähdyksen suuntaan. Rysäys oli luultavasti Lusifer ja se täytyi löytää! Khasim kyllä tulee ruoka-aikaan mennessä, mutta Lusifer on hankalampi tapaus. Autoin Pörrin ylös ja taakseni istumaan Bonnyn paljaaseen selkään. Minä istuin satulassa ja Pörri ei. Käskin Bonnyn raviin sinne suuntaan, mistä rysäys oli tullut, mutta se kieltäytyi! Se ei ole koskaan ennen kieltäytynyt! En hätääntynyt, mutta melkein. Jäisin Pörrin kanssa yöksi tallille, ehkä jopa kahdeksi yöksi. Tänään oli perjantai, kolme yötä kouluaamuun. Kuulin hirveän pamauksen metsästä ja sitten Bonny hirmustui! Kuulin "Viuh" kun jotain tapahtui, jälkeenpäin tajusin että se "Viuh" oli korvani ohi sujahtanut luoti. Siinä hetkessä vain yritin pysyä hevoseni selässä. Kuulin, kuinka mönkijä tuli meitä lähemmäs. Siinä hetkessä tajusin kaiken. Hirvenmetsästyskausi oli tullut ja mennyt, pienriistaa ei saanut metsästää tähän vuodenaikaan... salametsästäjä/salametsästäjiä!
En ehtinyt selittää Pörrille, mutta komensin Bonnyn laukkaan, koska mönkijän ääni yhä vain voimkstui. Tuuli puhalsi kylmää viimaa kasvoilleni, kun viiletimme, Bonny, minä ja Pörri halki metsäpolkujen. En ymmärrä, miksi metsästäjiä liikkuu ratsukoiden lähellä! Hetkinen! Erotin jotakin horisontissa. Siellä oli... Mustangeja? Ei, ei sentään. Mutta kaksi Mustangia ja lauma. Laumassa olivat myöskin Khasim ja Lusifer. Khasim näki meidät ensin, hurnahti ja ravasi Pörrin luo. Pörri hihkaisi ja hyppäsi Khasimin selkään. Lusifer ei huomannut meitä, vasta sitten kun oli jo myöhäistä. Pujotin riimun sen päähän ja napsautin narun kiinni. Lusifer heittelehti ympäri ämpäri, mutta äkkiä muistin salametsästäjät. Puhuin Pörrille:
- Emme voi palata samaa reittiä, siellä me kuolemme. Mennään salaista sivureittiä. Pörri riemastui:
- Eikös sen lähellä ole lampi? Käydään juottamassa hevosia ja laukataan lammelle! Lusifer nosti ensin kevyen laukan, sitten kaikki kolme menivät jo kiitolaukkaa. Khasim oli ryöstänyt, Bonny vain kirinyt tahtia. Lampi tulikin jo näkyviin ja annoin Lusiferin mennä- päästin riimunnarun pois riimusta. Lusifer riemastui ja pulahti järveen. Bonny tyytyi vain juomaan, Khasim kahlasi vähän matkaa veteen ja Lusifer polski jo kaukana! Ei olisi auttanut huutaminen, joten jätin oriin kylpyyn ja itse Pörrin kanssa tulimme kohta jo tallille. Kas, tuollahan katatu olikin. Ja hänellä oli hämmentynyt ilme! Vilkaisin taaksemme ja näin märän Lusiferin. Se tuuppasi minua turvallaan ja naurahdin.
- Katatu hei! Pieni vinkki. Lusiferin täytyy luottaa. Ja lisäksi sille täytyy vain antaa tilaisuus näyttää sen luottamus tällä tavoin! huusin.
- Selvä, pidän mielessä sanoi katatu, joka käveli taputtamaa Lusiferia ja nappasi minulta riimunnarun.

- Aika uskomaton seikkailu, vai mitä? Pörri kysyi illalla. Makasimme tallin lattialla ja pölötimme hiljakseen.
- No joo! En ikinä unohda sitä, vastasin. Ovi avautui naristen ja talliin kurkisti katatu.
- Yrittäkää olla hiljaa, en saa nukuttua kun te huudatte ja nauratte! Unenpöpperöinen katatu sulki oven ja asteli taloon. Kikatimme Pörrin kanssa vielä hetken, sitten katsoimme kelloa, joka näytti 0.12 ja kävimme nukkumaan.
LOPPU

(Kello oli oikeasti 0.12 kun kirjoitin lopetuksen.)

Vastaus:

290vr, hyvä tarina :D

Nimi: Miisa S.

21.09.2017 23:33
MAASTOON osa 1
Olin ollut niin pitkään Burning heartin kanssa, että jouduin pyöräilemään tallille tuhatta ja sataa ehtiäkseni Pörrin kanssa maastoon. Khasim oli upea orii, Pörrillä oli onnea! Tuollahan Pörri jo odottelikin minua.
- Hei, missä viivyit? Hain jo Bonnyn tarhasta, vauhtia! Pörri huusi. Heitin pyöräni jälleen kerran jorpakkoon (Kauankohan pyöräni kestää tätä menoa XD). Kävelin Pörrin luo, pälpätimme hetken ja lähdimme tallille. Näin katatun tallin pihalla. Tämä ärähteli Lusiferille, jota talutti tarhaan. Lusifer näykki ja potki, tempoi narua kädestä. Aloimme Pörrin kanssa kikattaa ja kävelimme Lusiferin ja katatun luo.
- Hei katatu...! sanoin.
- ... tarvitsetko apua? Pörri jatkoi lausettani.
- Mielelläni, Lusifer on saatava tarhaan! Katatu huudahti ja kiskaisi hevosen riimusta. Tämä tietenkin käytti sitä hyväkseen ja lähti raviin tempaisten riimunnarun katatun kädestä. Se meni menojaan metsään. Hyvä, että olimme ajatelleet mennä maastoon. Katatu ärisi Lusiferin perään jotakin. Minä ja Pörri juoksimme kikattaen talliin ja aloimme molemmat harjaamaan hoitsujamme. Pörri harjasi käytävällä Bonnyn karsinan edessä, minä olin sitonut Bonnyn vetosolmulla löysästi kiinni karsinaansa ja harjasin rauhallista tammaa pitkin vedoin.
- Näitkö katatun ilmeen, kun Lusifer meni menojaan? Pörri kysyi kikattaen.
- Kyllä, se oli näkemisen arvoinen! vastasin ja yhdyin kikatukseen. Molemmat repesimme nauramaan ja jatkoimme harjaamista.

- Voit lainata Khasimin Hackamorea ja Yleissatulaa, Pörri ehdotti lopetettuamme harjauksen.
- Voi kiitos, saanko varmasti? kysyin ihmetellen.
- Kyllä tietenkin, Miisaa! Pörri vastasi. Hän oli alkanut kutsua minua nimityksellä "Miisaa" aina, kun tapasimme ja jutellessakin. Hän äänsi nimeni oudosti ja sai sen kuulostamaan maailman oudoimmalta ihmistytön nimeltä. Naurahdin salaa, kun menin hakemaan varusteita. Bonny ei voinut ottaa kuolainta Hackamoressa, mutta se seisoi kiltisti ja laski päätään. Taputin nättiä kimoa kaulalle ja pujotin suitset sen päähän. Kiristin nopeasti leuka- ja turpahihnan ja asetin ohjat kaulalle. Hain satulan karsinan vierestä ja laitoin sen Bonnyn selkään. Kunnkiristin vyötä, Bonny ei pullistellut vaan tahtoi mennä. Talutin sen ulos karsinasta ja huusin Pörrille, joka oli saanut Khasimille vasta satulan selkään ja kiristi vyötä:
- Olen jo valmis, odottelen ulkona! Näin tytön kävelevän tallia kohti taluttaen Bombayta.
- Hei, olet kai Enna, Bombayn hoitaja? kysyin. Silmäilin tarkasti Bombayta.
- Kyllä, olethan sinä Miisa S.? Enna kysyi. Hän silmäili Bonnya arvioivasti katseellaan:
- Hieno hevonen, hoidatko sitä? Enna kysyi.
- Kutsu Miisaksi ja tämä ON hoitsuni Bonny. Minusta meinasi tulla Bombayn hoitaja, mutta rakastuin Bonnyyn, vastasin Ennan molempiin kysymyksiin. Molemmat jatkoimme matkaamme. Vähän ajan päästä Pörri talutti Khasimin pihalle. Heilautin kättäni, kiipesin aidalle ja hyppäsin Irlannincobin selkään. Pörri talutti Khasimin Bonnyn taakse ja teki samoin. Sitten mentiin!
JATKUU...

Nimi: Miisa S.

15.09.2017 16:56
Oli aurinkoinen aamu. Nousin haukotellen ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä paistoi aurinko. Mahtava päivä ratsastukselle! Puin vaatteet ja pyöräilin oikeasti SALAMANA tallille. Näin Bonnyn ja se näki minut. Se hirnui ja lähti laukkaamaan minbua kohti. Naurahdin, kun ruoho pöllysi. Oli niin kesäistä! Kukkia, paljon voikukkia. Paljon, tosiaan paljon! Ja tietenkin erittäin vihreää ja tuoretta ruohoa! kuulin vierestäni hirnahduksen ja havahduin ajatuksistani. Hölkkäsin tallille ja otin sieltä Bonnyn riimun ja riimunnarun. Juoksin takaisin niin, että hoitsuni oikein säpsähti! Avasin portin, pujotin kiltille Bonnylle riimun päähän ja napsautin narun kiinni. Talutin Bonnyn ulos ja se totteli hyvin ja seurasi kuuliaisesti minua kävellessäni talliin. Harjasin sen käytävällä ja putsasin kaviot. Olin laittanut sille vähän heiniä käytävälle, ja niitä se tyytyväisesti rouskuttelikin. Vilkaisin kelloani. En ehtisi valitettavasti tänään ratsastamaan. Huokaisin ja nostin harjapakin kaappiini. Kävelin takaisin Bonnyn luo, mutta se oli poissa! Henkäisin. Se oli päässyt irti! Kävelin ulos ja etsin sitä katseellani. Pian löysinkin sen- kukkaniityllä voikukkia rouskuttamassa. Pyöräytin silmiäni ja otin riimunnarun käteeni. Bonny oli nähtävästi saanut ystäväkseen pienen kaaliperhosen, joka liiteli sen yläpuolella. Kun lähdin taluttamaan Bonnya, perhonen laskeutui sen turvalle kyytiä ottamaan. Bonny tuijotti perhosta turvassaan utelias katse silmissään. Nauraa kikatin hevosen ilmeelle. Kun hevonen tuli tarhan portille perhosen kiinnostus hävisi ja se lensi tiehensä. Aurinko porotti lämpimästi, ehkä jopa kuumasti, mutta se ei haitannut jykevää tammaa. Se alkoi heti vapaaksi päästyään etsiä uusia hyönteisiä. Katselin tarhassa laukkaavaa Bonnya vielä hetken, jonka jälkeen lähdin kotiin. Bonny oli jälleen saanut kiinnostuksekseen erään koppakuoriaisen ja se seurasi sitä tarhassa.

Vastaus:

60vr

Nimi: Miisa S.

15.09.2017 15:47
- Hei Pörri! Oletko siis uusi hoitaja? nakkasin pyöräni maahan ja kävelin uuden hoitajan luo.
- Kyllä, olen uusi. Hieno talli, kuka tämän omistaa? Pörri oli innoissaan.
- Katatu. Haluatko, että esittelen paikkoja? kysyin.
- Oi, se olisi hienoa. Kiitos, Pörri vastasi. Kävelimme kierroksen ympäri tallin. Näytin Pörrille kaikki paikat, mukaan lukien uittopaikan ja laukkaniityt. Hän oli aivan täpinöissään.

Olimme kävelleet kierroksen ja sain idean.
- Hei, tahtoisitko ratsastaa? Hoitsuni Bonny tarvitsisi liikuuntaa. Käydäänkö uittamassa sitä?
- JOO! Pörri huudahti.

Kiipesimme molemmat Bonnyn paljaaseen selkään ja sitten lähdettiin. Laukkaa emme vielä tehneet, koska Pörri oli uusi.

Bonny ui mielellään. Hevonen oli täpinöissään, samaten Pörri! Olin ainut "rauhallinen sielu" retkikunnassamme. Lähdimme paluumatkalle iloisin mielin.

Pian jo tulimmekin tallille. Olimme menneet vain hieman ravia, koska Pörri ei tahtonut ravata. Opetin Pörrille, miten hevosta harjataan ja miten harjaus toimii. Näytin hänelle Piparmintun ja jätin hänet työn touhuun kun lähdin kotiin.
- Nähdään, Pörri! huusin ja lähdin kotiin.

Ps. Pörri oli jutun kirjoitushetkellä minun vieressäni.

Vastaus:

55vr :D

Nimi: Miisa S.

12.09.2017 20:45
Oijoijoi! Pompin paikallani. MINÄ SAIN HEVOSEN! Tai oikeastaan ostin... noh, sama se... TAI EI! Olin tallilla. Katselin Burning heartin laidunnusta. Olin jo antanut sille lempinimen. Sydän. Vaikka se oli arka, tiesin sen alkavan luottaa minuun ajan kanssa. Niin... ajan... mistä löytäisin tallipaikan? Noh, aika katsoa sitä uutta hoitsuani. Sitä varsaa. Vastahakoisesti lähdin pois Sydämmen luota Fentonin tarhaan. Tuolla se oli, emänsä kanssa. Lainariimu kädessäni sukelsi portin ali ja aloin kävellä rauhallisesti varsaa kohti. Sen emällä oli suojeleva katse, mutta varsa näytti kiinnostuneelta. Se hätkähti vähän vain silloin, kun aloin lähellä sitä jutella hiljaa:
- Ei hätää, Fenton. Kaikki hyvin, ei ongelmaa. Hyvä polle. Olen uusi hoitajasi.
Sujautin riimun varsan päähän ja naksautin riimunnarun kiinni. Varsa ei suostunut lähtemään emänsä rinnalta, mutta emä selvästi alkoi jo tottua minuun. Se alkoi kävellä kanssani. Luojan kiitos, fiksu hevonen! Fenton käveli emänsä rinnalla epäröimättä. Se miltei ravasi! Kun olin portilla aukaisin sen. Emä ei tullut ulos, mutta Fenton jatkoi. Suljin portin pikaisesti ja äkkiä Fenton tajusi. Se alkoi hirnua, mutta kun se törmäsi aitaan se hyppäsi taaksepäin ja lähti vastahakoisesti perääni. Talutin sen talliin ja päästin sen emän karsinaan. Otin vain riimunnarun pois ja hain Bonnyn riimun. Kävelin isolle tammalaitumelle, jossa hoidokkini jo minua odottikin. Miten söpöä! Kiinnitin riimun ja talutin Bonnyn pihalle. Suljin laitumen portin ja vein Bonnyn sen karsinaan. Heti kun lähdin se vaati herkkunsa. Keräsin pihalta kaikki mahdolliset voikukat ja säästin osan varsalle. Tipautin kukkia Bonnyn karsinaan ja salpasin sen. Aloin harjaamaan lainaharjoilla Fentonia. Se nautti harjauksesta täysin siemauksin. Se rouskutti loput kukat ja riiputti päätään puoliunessa. Ensin harjasin sen, sitten selvitin harjan ja hännän ja lopuksi puhdistin kaviot. Huomasin, että kavion nostamista olisi vielä harjoiteltava. Toistin saman operaation Bonnylle ja talutin molemmat takaisin ulos, ensin Fentonin ja sitten Bonnyn. Jäin vielä hetkeksi katselemaan Sydäntä. Sitten lähdin kotia kohti.

Vastaus:

60vr :D

Milloin olet viemässä hevosesi pois? :D

Nimi: Miisa S.

09.09.2017 20:32
JATKOA
Tunnistin vauhkon tamman mandariniksi. Se sai vauhkoilullaan levottomaksi koko lauman. Että Bonnyn piti karata juuri tänään, yällä minuutilla ja lennättää minut selästään laitumen herkintä tammaa päin? Kohtalo, julma kohtalo! Kävelin masentuneena talliin. Täytyi lähteä etsimään Bonnya. Tarvitsisin kuitenkin luotettavan ratsun. Hmm... Julia ei ollut tänään tallilla. Entä jos vain lainaisin Brokea? Kyllä, olen julma... ajattelin satuloidessani toisen hevosta luvatta. Pian jo ravasin sen kanssa metsässä. Kädessäni minulla oli Bonnyn suitset. Takaisin tullessani tietenkin ratsastaisin Bonnylla. Kas, kuulen hirnuntaa. Uuh, tämä kuusi ryteikkö... en ole ollut täällä ennen! Paikassa, jossa olen on iso muuri, joka on tehty tiheästä kuusikosta. Ratsunikin kieltäytyi menemästä sinne. Kuitenkin pakotin sen ryteikön läpi. Sitten näin sen: Ikään kuin salaisen laakson. Siellä oli hyvin pieni lampi, jossa oli juomakelpoisen kirkasta vettä. Paljon ruohoa ja hyönteisiä. Perhosia, perhlsia, perhosia... ja perhosia! Keskellä paikkaa seisoi Bonny ja... tyttö? HIIVATTI soikoon! Juuri kun ehdin unelmoida salaisesta laaksosta... Bonnyn vierellä oli kaksi kimla shettkstä, joilla oli kaksi varsaa. Musta ja ruunikko laidunsivat vähän kauempana. Muistin, että ratsastin Brokella eikä kannattaisi viivytellä. Tiesin, että Bonnyllä oli kaikki hyvin ja lähdin pois. Kun tulin pois ryteiköstä... pahus, julia olikin tallilla. Hyppäsin nolostuksissani pois satulasta ja näpäytin Brokea lavoille. Se puraisi minua kivulkaasti käteen. Löin sitä peppuun turhankin kovaa ja tämä todellakin laukkasi tallille- ja sen ohi, laitumelle ja rynnistäen sisään. Voihkaisin. Juoksin kyyneleet silmissä metsään, kun yhtäkkiä muistin salaperäisen tytön ja laakson. Tuolla, kauempana kuin muistinkaa oli tiheä ryteikkö. Ajatukset ja kysymykset jylläsivät päässäni. Kysymyksiä oli vastauksia enemmän. Miksi tyttö oli Bonnyn luona? Mistä hän tunsi sen? Mitä olivat ne shettikset? Miten Bonny oli löytänyt laakson? Juoksin tiheikön läpi, vaikka se olikin kivuliasta. Miten Bonny pääsi kuusikon läpi? Tuolla laakso oli. Menin ensimmäisenä Bonnyn luo ja tarkastin sen. Kunnossa. Entä tyttö? Kiepsahdin ympäri. Hän oli akvan takanani.
- Kuka oikein olet? kysyin. Bonny hirnui. Tyttö näytti pelästyneeltä. Silti hän vastasi:
- Olen Ada Malmgren. Tässä on neljä shettistäni ja... hevoseni Snow-star.
- Mitä höpiset? Tässä on Bonny, hoitsuni, kivahdin Adalle.
- Ei. Se on... oli minun. Snow-star oli minun kilpahevoseni. Nyt kuitenkin osallistun vain näyttelyihin...
- Olet siis sen entinen omistaja? Hyvä on. Entä nuo shettikset?
- Ai, Black-night, Vanilla, Snow-ball ja Dark chocolate? Juu, ne ovat omiani, näyttelyponini. En saa pitää kaikkia enää kauan, tahdotko.. yhden?
- Voi, valitettavasti en voi. Nähdään joskus, Ada. Ja mennään maastoon. Minun täytyy mennä. Hyppäsin lauhkean Bonnyn selkään ja lähdin ravaamaan poispäin. Kun tulimme rajalle, puut siirtyivät Bonnyn edestä ja näin selvästi oudon rajan. Kuin raja sadun ja toden välillä. Olinko käynyt... satulaaksossa? Ravasin tallille, jossa katatu ja muut minua odottelivatkin. Näin kuiskivia tallityttöjä. Ei hyvä! Kuulin heidän sanansa liiankin selkeästi:
- Sieltä hän nyt tulee, neiti lainaaja.
- Olikohan hän kerjäämässä vai lainaamassa hevosia?
- Saakoot rangaistuksen!
- Hän ei ansaitse Bonnya!
- Vai että hän oikein valkoisella hevosella ratsastaa auringonlaskuun?
- I hate you, Miisa.
- LOPETTAKAA! LAINASIN BROKEA, KOSKA BONNY OLISI VOINUT KARATA KAUAS, OLETTE... jätän kertomatta mitä huusin. Bonnykin tajusi minun olevan pulassa, joten se puri kaikkia lujaa ja söhäisi julian ojaan. Tämä sähisi minulle jotain. Laskeuduin Bonnyn selästä, mutta tiesin sen seuraavan minua, koska oli näyttänyt laakson.

Olin harjannut Bonnyn ja puhdistanut sekä öljynnyt sen kaviot. Varmistin, että sillä oli kaikki hyvin. Jätin sen talliin ja lähdin kotiin.


Moi! Jos voit muokata mun viestejä, tahtoisin mun nimeks joko Miisa S, pörri tai Miisukka. Sitten voit poistaa tänn pienen pyynnön tästä häiritsemästä lukijoita. Kiitos!

Vastaus:

185vr.
Toisten hoitohevosia ei saa lainata/muutenkaan tehdä niiden kanssa juurikaan mmitään, eri asia on jos hevosella ei ole hoitajaa ;)
Vaihdoin sun nimen Miisa S.
(mä en voi poistaa tuota, koska en voi muokata muiden kirjoittamia viestejä)

Nimi: Miisa S.

09.09.2017 19:34
Säpsähdin hereille tasan kello kuusi. Nousin ylös ja venyttelin jäseniäni. Minulla oli mielessä mitä hulluin ajatus- oma hevonen! Eihän se nyt niin mahdotonta olisi...

- EI! Kuinka monta kertaa se täytyy toistaa, Miisa? EI HEVOSTA!
- Äiskä, oon kyl valmis... ja mä maksan se ite!
- Raha ei auta. Saat ratsastaa, mutta hevosta et saa!
- Okei... mä meen tallille, äiskä..
Pujahdin ovesta. Hiivatin äiti! Tuolla menolla en ikinä saisi hevosta, ellen... tietysti! Juoksin tallille. Olin sopinut kaverini kanssa tapaamisen. Tuolla hän olikin! Ja myös katatu. Aloin tyynesti kävellä kohti katatua.
- Huomenta, huudahdin hänelle.
- Huomenta, Miisa, hän vastasi.
- Onko uusia varsoja? kysyin. Niitä syntyi yhtenään.
- No, oikeastaa pari... katatu sanoi.
- ... yksi kuitenkin on myynnissä. Se on Burning heart, mutta tuskin sinua se kiinnostaa.
- Rotu? Väri? Koko? Hinta? Ikä? kyselin katatulta. Hän vastaili parhaansa mukaan. Huomasin pian, että kävelimme kohti sen laidunta. Äkkiä näin sen. Se maksaisi 2000 vr, mutta kyllä minä sen ostaisin. Tiesin myös varsin hyvi, että kaverini, "pörri" tahtoisi varmasti auttaa minua. Ujo varsa kohotti päätään ja pakeni emänsä luo kun kävelimme laitumen luokse.
- Tahtoisin ostaa sen, sanoin.
- Millä rahoilla? katatu kysyi, muttei suinkaan pilkallisesti.
- No, olen säästänyt... ja ystäväni lainaa minulle rahojaan. Hänen nimensä on pörri ja hän varmasti liittyy mukaan pian. Hän antaa kaikki varansa minulle, koska ei itse niitä tarvitse. Pidä mielessä se! Erosimme ja kävelin Bonnyn tarhaan olin harjoitellut erästä asiaa ja aioin toteuttaa sen. Päästin hoidokin pois laitumelta ilman riimua. Pidätin henkeäni. Se ihmetteli laitumen ulkopuolella, miksi sillä ei ollut riimua. Suljin nopeasti portin ja maiskautin. Bonny kuitenkin jäi paikoilleen. "Voi ei! Mitä teen jos se karkaa?" Bonny jäi syömään ruohoa. Maiskautin uudestaan ja tartuin Bonnyn harjaan. Se hirnahtihaastavasti ja kohotti päänsä pilviin. "Uskallappas vaan!" Kiipesin aidalta Bonnyn selkään. Se teki mini-pukin, mutten antautunut. Kiltistä heposesta oli kehittymässä mikäkin rodeo-tähti. Bonny teki ison pukin ja kun lensin täysillä päin toista laitumella olevaa tammaa. Bonny laukkasi jo kaukana metsässä. Tamma, jota päin olin lentänyt oli villi. Se hirnui täysillä ja väläytteli hampaitaan. Kun yritin perääntyä muutkin piirittivät minut. En päässyt karkuun! JATKUU

Nimi: Miisa Siviö

03.09.2017 10:08
Aah, ihana sunnuntai! Eilen en voinut äydä tallilla koulun takia... kyllä, minulla oikeasti oli lauantaina koulua. Jep, se oli poikkeus, ei toistu. Mutta siis asiaan! Herään täynnä intoa, jopa ponnahdan pedistäni. Äkiä minulle tulee kylmä... mitä nyt? Näen avonaisen ikkunan huoneessani. Se puhaltaa kylmää tuulta asuntoon. Ei taas! Kävelen ikkunalle täristen ja vilkaisen ulos. Kuuluu vaimeata hirnuntaa tallilta. Suljen ikkunan ja vilkaisen kelloa. Jo kymmenen! Voi hirvitys, minunhan piti touhuta viikon ainut vapaapäivä Bonnyn kanssa! Eihän sillä ole edes loimea, vaikka oli kylmä yö... ehkä jopa pakasti! Herranjumala, nyt tuli kiire tallille!
Jatkuu...

Nimi: Miisa Siviö

28.08.2017 21:35
Pyöräilin tallille nopeasti tänään. Olin ostanut uudet suitset, jotenoli aikaa testata niitä. Tulisin ostamaan paremmat, mutta piti ansaita ensin rahaa omaan hevoseen. Tiesin jo minkä ostaisin, joten toivoin että saisin sen. Se oli vasta varsa... mutta asiaan! Jätin pyöräni pyöräparkkiin ja lukitsin sen nopeasti. Näin hevosia laitumella, joten arvelin Bonnynkin olevan siellä. Avasin hiljalleen tallinoven. Eteeni avutui ihana näkymä. Kävelin tallintuoksuun huumaantuneena Bonnyn karsinalle ja nojasin ovea vasten. Kaivoin repustani uuden nahkariimun ja riimunnarun. Mietin hetken mitä tekisin. Päätettyäni kävelin laitumelle ja kutsuin hoitsuani:
- BONNYY! huusin täyttä kurkkua. Laitumen toisessa päässä oleva tamma nosti päätään, katsoi minuun, hirnahti ja lähti ravaamaan kohti porttia. Pujahdin portin ali juuri ajoissa. Bonny oli jo lähellä. Näytin hoitsulleni riimua.
- Mitä pidät? Se on uusi. Juttelin hevoselle vaikka tiesin, ettei se vastaa. Yllätyksekseni se kuitenkin hirnahti tyytyväisen ja rennon oloisena. Naurahdin ja pujotin mustan nahkariimun tamman korvien yli. Napsautin riimunnarun kiinni ja taluti tamman pois autauksesta. Suljin portin perässäni, jonka jälkeen tamma seurasi kiltisti perässäni talliin. Avasin tallin oven, talutin hevosen sisään ja suljin oven. Bonny hörisi kun talutin sen karsinaan. Otin riimun pois ja Bonny laski kiltisti turpaansa. Jätin riimun karsinan ulkopuolelle koukkuun. Kun palasin Bonnyn luo, se jo rouskutteli heiniään tyytyväisenä. Otin harjapakin esille ja aloin harjaamaan sitä pitkin ja sulavin vedoin. Bonny seisoi rauhallisesti paikoillaan nauttien täysin siemauksin harjaushetkestä. Harjaamisen jälkeen puhdistin Bonnyn kaviot. Se nosti jalkaansa kiltisti kun pyysin. Seuraavaksi selvitin harjan ja hännän. Lopuksi tarkastin hevosen kunnon. Bonny oli kunnossa. Sovitin sille ostamiani suitsia. Ne sopivat sille hyvin, onneksi! Laitoin ohjat kaulalle ja pujotin suitset päähän. Kuolaimen Bonny otti kiltisti. Talutin hevosen pihalle ja nousin selkään aidalta. Bonny lähti innokkaasti käyntiin. Korjasin asentoani. Istuin ensimmäistä kertaa Bonnyn selässä. En pystynyt ostamaan vielä satulaa, mutta kyllä minä pärjäisin. Lähdin kulkemaan kohti isoja laukkaniittyjä vapain ohjin. Katselin maisemia muissa maailmoissa. Olisin pian perillä. Kokosin ohjat ja pyysin ravia. Ponnahtelin selässä, mutta pysyin siellä. Nyt niitty tuli näkyviin. Nostin laukan. Laukkasin niityn päätyyn. Bonnyn laukka oli ihanaa, hieman keinuvaa ja sopivan tasaista. Toisessa päässä nousin ratsailta ja talutin hevosen metsänreunaan. Pyysin Bonnya taluttaessani välillä pysähtymään, välillä ravaamaan. Metsänreunassa löysin sopivan korkuisen kannon ja hyppäsin siltä takaisin selkään. Hops vain ja laukkasin jo täyttä laukkaa niityllä. Siihen hetkeen ajan olisi voinut pysäyttää. Päätin kuitenkin, että oli aika palata kotiin. Annoin Bonnylle vapaat ohjat ja se lähti ravaten tallille. Kun matkaa oli vielä noin 200 metriä, niin Bonny hiljensi käyntiin. Tulimme tallille pian. Laskeuduin ratsailta ja talutin Bonnyn karsinaan. Suitset vein satulahuoneeseen. Laitoin odottavalle hevoselle riimun ja kiinnitin narun siihen. Bonny käveli laitumelle innokkaasti. Talutin sen sisälle laitumelle ja otin rikmun pois. Silitin sen silkkisen valkoista turpaa ja lähdin laitumelta. Hevonen hirnahti minulle kun suljin portin. Hymyilin. Se oli alkanut luottaa minuun.

Vastaus:

110vr

Nimi: Miisa Siviö

27.08.2017 21:06
HEVOS-VARKAITA
- MIISA! kuulin huudon. Laskeuduin pyöräni selästä ja katsahdin tulijaan.
- Mikä hätänä? kysyin tavalliseen, rauhalliseen tapaani.
- Seudulla liikkuu hevosvarkaita. Se arvokas ravuri 10 kilometrin päästä on viety. Karsinaan oli jätetty kirje, jossa luki "Palaamme". Myös muita hevosia on viety!
- VOI EI! huudahdin.
- Niin... ja yksi asia vielä... olithan Irlannincobin hoitaja?
- Bonnyn?
- Niin... Bonny on... kadonnut tarhasta yöllä...
- MITÄ!?
- Niin, ja kirje oli myös. Tummatukkainen tyttö kaivoi taskustaan likaisen paperin. Siihen oli kirjoitettu "Palaamme, silloin huippuhevosen viemme!" Linnut alkoivat laulaa. Vähitellen maailma pimeni ympärilläni.
- Miisa, MIISA! Herää! Kömmin ylös. Puhdistin vaatteeni ja vähitellen kaikki palautui mieleeni. Bonny, varkaat... EI! Juoksin rakkaan hoitsuni tarhaan ja tarkistin, että se todella oli kadonnut. Juoksin sen karsinaan. Ei ketään. Hevonen oli poissa. Olin vaipumassa paniikkiin, mutta äkkiä sain idean. Bonny ei katoa! Yövyn tallissa tämän yön. Kaivoin takkini taskusta kännykän.
- Niin?
- Hei äiti! Voinko yöpyä tallilla tämän yön?
- Voit, mutta ole varovainen. Hevoset eivät aina tykkää siitä.
- Ei hätää. Näkemiin!
- Näkemiin, kulta!
Katkaisin puhelin. Olin saanut luvan! Minkäköhän hevosen ne yrittäisivä viedä? Varmaan jonkin arvokkaan. Kenties Zanzibarin? Se o upea Mustangi. Vilkaisin kelloani. Se oli jo kymmenen. Laitoin Bonnyn karsinaan heiniä ja kääriydyin niihin. Kahden tunnin päästä heräsin pamauksen tapaiseen. He ovat tulossa, ymmärsin. Pidätin hengitystäni, kun ovi avautui ja kaksi miestä hiipivät sisään. Toinen oli pitkä ja pulska, toinen lyhyehkö.
- No, Jukka, missä se on? Pitkä kysyi.
- Tuolla, reunassa! Jukaksi nimetty mies sanoi. He hiipivät Zanzibarin karsinaan. Kaivoin kännykkäni, mutta se oli liian kirkkaalla!
- Äkkiä, tuolla on joku! Huusi Jukka Zanzibarin karsinasta. Hevonen oli paniikissa ja nousi pystyyn! Kuulin kolauksen ja näin hevosen valahtavan maahan. Pian se kuitenkin nousi jälleen pystyyn. Siihen ei ollut sattunut! Onneksi! Mutta kaikki hevoset olivat vaarassa. Pitkä mies lähti juoksemaan Bonnyn karsinaa, minua kohti. Olin paniikissa. Silloin ovi kolahti.
- Mitä meteliä täällä pidetään? Se oli katatu. Onneksi! Mihet kääntyivät häneen päin. Zanzibar hirnui. Kaikki oli kuin kauhuleffassa. Kertasin mielessäni päivien tapahtumia. Mitä kaikkea olikaan tapahtunut! Se oli niin kauheaa. Nousin ylös ja astuin heinistä esiin.
- SEIS! pitkä mies huudahti. Minulla oli kännykkä kädessäni. Sääden salamana valkoiseen puhelimeeni kameran ja salama valon. Otin kuvan miehetä. Lisäksi juostessani käytävälle napsin muitakin hyödyllisiä kuvia ja juoksin tallista ulos. Nousin pyöräni selkään, vaikka joutui sitä pimeässä etsimäänkin. Mietin piilopaikkaa. Sitten muistin vanhan autio talon-tai pikemminkin maatilan. Käännyin seuraavalle polulle. Se oli pieni melkein umpeen kasvanut metsäpolku. Kun olin melkein perillä minä kaaduin säikähdyksestä. Kuulin hirnahduksen! Ja se oli Bonny! Nostin pyöräni mudasta... ja laskin sen takaisin. Lähdin juoksuun. Näin Bonnyn. Alkoi sataa. Olinn likomärkä ja kauttaaltaan mudassa, mutta juoksin Bonnyn luo. Sen seurana oli muitakin, esimerkiksi se kuulu raviratsu. Yritin kaivaa kännyäni, mutta se oli pudonnut. Pahus! Lisäksi päärakennuksessa paloivat valot. Painoin reitin mieleeni. Hiivin aitauksen portille ja avasin sen. Pahus! Se narisi kuuluvasti. Avasin puisen portin ja kuiskasin:
- Bonny? Hevonen tuli ympyränmuotoisen aitauksen toisesta päästä. Ja tuli vauhdilla! Päästin sen ulos ja pyysin sitä pysymään paikoillaan. Ei, jos te nyt luulette minun viilettävän kaatosateessa hurjaa neliä kapeaa metsäpolkua ilman varusteita. Valitan, tiedän, että olen tylsä, mutta suljin portin ja annoin Bonnylle käskyn seurata. Juoksin metsäpolulle. Siloin kuulin oven avautuvan.
- Minne viet hevostani, tyttö? Kuulin jopa ystävällisen miehen äänen ovelta.
- Sinun hevostasi muka? Satun olemaan Bonnyn hoitaja tuolla lähitallilla ja tulin hakemaan sen kotiin! Huusin vihaisena ja nostin pyöräni kuralätäköstä. Löysin myös kännykkäni. Laitoin sen taskuun. Se ei ollut mikään hohtavan valkoinen enää. Mies huusi talosta:
- Tyttö, sinut vaiennetaan! Ei kukaan kärsi enää jos olet kiltti! Enää? Mitä hän sillä tarkoitti? Katsahdin Bonnyyn. Kunnossa. Hyvä. Nousin pyöräni selkään ja lähdin polkemaan. Bonny seurasi.

Olin tallilla. Nousin pyöräni selästä ja lukitsin sen. Pihassa oli poliisiauto.
- Konstaapeli! Tiedän varastettujen hevosten sijainnin, huudahdin. Katatu juoksi tallista.
- Kunnossa? hän varmisti.
- Kyllä, vastasin hymyillen.
- En tule yksin, sanoin ja vislasin. Bonny astui esiin kulman takaa. Se hirnahti ja ravasi tallii .
- Oi, löysit sen! Mahtavaa! Tule tänne sisälle lämmittelemään, Katatu pyysi.
- Kiitos, mutten voi. Huolehtikaa Bonnysta, pyysin. Menin konstaapelin puheille.
- Tulkaa, tiedän missä varastetut hevoset ovat! pyysin. Lähdin juoksemaan kohti hevosia. Poliisiauto lähti perääni.

- Tuolla, sanoin osoittaen pyöreää aitausta.
- Ja tuolla on kolmas roisto, näytin taloa.
- Ahaa. Käymmekin vähän jututtamassa tätä miestä, poliisi sanoi.

- Herranlettas Miisa! MISSÄ OLET OLLUT? Vanhempani tivasivat. Jouduin kertomaan koko jutun. Pian kumminkin jo lähdin (Hyvin väsyneenä) kohti tallia. Bonny nukkui karsinassaan. Menin sinne itsekkin nukkumaan. Vanhemmat olivat pyytäneet minulta koulusta vapaata. Kaikki oli ihanaa. Kääriydyin mukavaan asentoon hevosen viereen. Noin viiden sekunnin kuluttua olin jo syvässä unessa.
LOPPU

Vastaus:

230vr, saat lisäksi Haunted House- merkin :D

Nimi: Miisa Siviö

27.08.2017 17:46
HOITOTARINA 1
Aloitin Bonnyn kanssa tänään. Oli sunnuntai. Heräsin keskellä yötä. Nukahdin kuitenin pian uudelleen. Heräsin seuraavaksi kellon pirinään. Se oli seitsämän. Aika nousta! Pian jo pyöräilin tallille. Siellä, laitumella!
- Bonny! huudahdin. Ajoin pyörän parkkiin. Näin valkoisen hevosen laukkaavan minua kohti.
- Hei vain! Olen uusi boitajasi, sanoin hevoselle. Otin sen sisälle. Kun talutin sitä se oli reipas. Vaikutti innokkaalta. En voinut uskoa sitä todeksi. Minulla oli hoitohevonen! Ja kaikkein ihanin vieläpä. Avasin laitumen portin ja pujahdin sisälle. Hevonen hirnahti ja astui lähemmäs minua. Se painoi turpansa käteeni. Ikimuistoinen hetki! Napsautin narun kiinni. Talutin kierroksen tarhan ympäri. Kokeilin käyntiä, ravia, pysäytystä, peruutusta ja voltteja. Ihana hevonen! Talutin sen tallii . Hevonen seurasi kiltisti perässä. Tallissa laitoin sen omaan karsinaansa ja aloin harjaamaan sitä. Se selvästikkin nautti harjauksesta, sillä se oli todella rento. Harjaamisen jälkeen puhdistin kaviot. Laitoin hevosen takaisin tarhaan. Kun irrotin riimunnarun, Bonny otti öari askelta minuun katsoen, jonka jälkeen se lähti raviin. Menin takaisin töihin ja tutkin tallia. Bonny oli syönyt ruuat. Se siis voi hyvin. Minua ei enää varmaankaan tarvittu, joten lähdin kotiin. Ennen lähtöäni kumminkin kutsuin vielä Bonnyn ja annoin sille porkkanan. Huomenna tekisin enemmän. Olisi koulupäivä, mutta ehtisin silti. Nousin vaaleansinisen pyöräni kyytiin ja lähdin polkemaan kotiin. Vilkaisin kelloani. Olin viettänyt 3 tuntia Bonnyn kanssa. Onnistunut päivä.
LOPPU

Vastaus:

40vr + bonus 50vr.
Saisit tarinoista sujuvampia, jos kertoisit tarkemmin, esim. taluttamisesta ja harjaamisesta olisit voinut kertoa enemmän! :)

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com