Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kristina

Taso: 1.

Hoidokki: Minnie Mouse

Varusteet:

Minni:
-Pinkki nylonriimu
-Pinkki yleishuopa
-Pinkki fleeceloimi
-Pinkit jännesuojat

Rahat: 450vr

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Kristina

09.08.2017 14:53
JATKOA...
Hiekkatiellä kävellessämme pystyimme kuulla tuulen mukana pyöriviä lehtiä, jotka hennosti tarttuivat maahan ja jatkoivat taas matkaa. Rakastan syksyä, sillä se antaa kaikelle ja kaikille mahdollisuuden aloittaa alusta ja kokeilla kenties jotain uutta. Talutin Minnin rauhassa edeten maastopolun juurelle ja katselin taivasta, kuinka aurinko meni pilven taakse lepäilemään ja laittoi sadepilvet sen sijaan töihin. Onnekseni liivissäni oli sateenpitävä huppu, joten viskasin sen reippaasti päälle.

Minni katseli eteenpäin sitten kurottautui haistelemaan hiekkaistapolkua allamme ja hörähti. Päätin ensimmäiseksi hoitopäiväksi menevämme pienelle maastokävelylle minä taluttaen sen sijaan, että tallusteltaisiin ympäri kenttää päivät pitkät ja vielä, kun Minni ei edes tuntenut minua.
Vaeltaessamme pitkin polkua toistemme vierellämme koin itseni ihanan rauhalliseksi enkä muusta piitannutkaan kuin tästä hetkestä. ''Raps!'' Kuului yhtäkkiä puskan takana. Pysähdyin tarkastelemaan ympäristöä ja tunsin sydämeni pamahtelevat nopeasti.

Sade oli jo yltänyt kovaksi ja sylki vettä kuin ämpäristä. Näkö eteenpäin heikkeni, kun sade kasteli näkölinjan edestämme ja teki suuria lammikoita pieniin kuoppiin. Astelimme kuoppien yli ja kierrellen kaarrellen, tosin Minni vain tepasteli niitten päältä ja roiski viileää sadevettä päälleni. Onneksi sentään oli kumisaappaat päällä, vaikka vesi roiskuikin saappaitten sisälle ja teki loppumatkasta hyvin epämukavaa.

Tallin tila jo näkyi horisontissamme ja sade alkoi rauhoittua ja antoi auringon tulla tervehtimään meitä. Olimme kävelleet pienen lenkin samalla tutustuttuamme toisiimme. Talutin Minnin pihan poikki samalla huomaten, että tunnit olivat tulleet lopetukseen. Lits Läts sanoivat saappaani, kun astelin reippaita askelia tallirakennusta kohti ja aloin jo miettiä lämpimiä karvaisia sukkia, kuumaa suklaista kaakaota ja lämpösiä vilttejä, joita pääsisin vaihtamaan kotiin tultiessani.
Talutin Minnin karsinaansa sitoen rauhallisesti narun kiinnikarsinan kaiteeseen. Kurottauduin nostamaan repustani pyyhkeen ja kuivasin lempein vedoin Minnin kuivaksi. Harjasin tytön vielä kertaalleen ja putsasin kaviot. Laitoin käyttämäni tavarat takaisin reppuun ja palasin karsinaan hetkeksi vielä ennen, kuin palaisin takaisin autolleni.

''Voi kumpa minullakin olisi oikea ystävä, kuin sinä.'' Kuiskasin Minnille samalla lempeästi silittäen sen kaulaa ja kuullen kopsahduksia vastakkaisesta karsinasta. Tuuli pauhasi ulkona ja linnut lauloivat tallin katossa.

Nostin Minnilta riimun ja irrotin riimunnarun kaiteesta ja survoin narun reppuuni minkä vetoketju oli niin äänekäs, että rikkoi rauhallisen hiljaisuuden, mikä vallitsi tallissa.. Riimun pistin karsinan oveen ja lähdin kävelemään ulos tallista autolleni.

Heitin repun takakonttiin ja nousin autoon. Käynnistin auton ja sen surina sai minut hyvälle tuulelle. Laitoin välittömästi lämmityksen täysille ja etsin radiolta hyvän taajuuden ennen kuin lähdin ajamaan kotia kohti.

Loppu

Vastaus:

Hyvä tarina :)
300vr+50vr bonus

Nimi: Kristina

09.08.2017 01:02
JATKOA...
Hiekkatiellä kävellessämme pystyimme kuulla tuulen mukana pyöriviä lehtiä, jotka hennosti tarttuivat maahan ja jatkoivat taas matkaa. Rakastan syksyä, sillä se antaa kaikelle ja kaikille mahdollisuuden aloittaa alusta ja kokeilla kenties jotain uutta. Talutin Minnin rauhassa edeten maastopolun juurelle ja katselin taivasta, kuinka aurinko meni pilven taakse lepäilemään ja laittoi sadepilvet sen sijaan töihin. Onnekseni liivissäni oli sateenpitävä huppu, joten viskasin sen reippaasti päälle.

Minni katseli eteenpäin sitten kurottautui haistelemaan hiekkaistapolkua allamme ja hörähti. Päätin ensimmäiseksi hoitopäiväksi menevämme pienelle maastokävelylle minä taluttaen sen sijaan, että tallusteltaisiin ympäri kenttää päivät pitkät ja vielä, kun Minni ei edes tuntenut minua.
Vaeltaessamme pitkin polkua toistemme vierellämme koin itseni ihanan rauhalliseksi enkä muusta piitannutkaan kuin tästä hetkestä. ''Raps!'' Kuului yhtäkkiä puskan takana. Pysähdyin tarkastelemaan ympäristöä ja tunsin sydämeni pamahtelevat nopeasti.

Sade oli jo yltänyt kovaksi ja sylki vettä kuin ämpäristä. Näkö eteenpäin heikkeni, kun sade kasteli näkölinjan edestämme ja teki suuria lammikoita pieniin kuoppiin. Astelimme kuoppien yli ja kierrellen kaarrellen, tosin Minni vain tepasteli niitten päältä ja roiski viileää sadevettä päälleni. Onneksi sentään oli kumisaappaat päällä, vaikka vesi roiskuikin saappaitten sisälle ja teki loppumatkasta hyvin epämukavaa.

Tallin tila jo näkyi horisontissamme ja sade alkoi rauhoittua ja antoi auringon tulla tervehtimään meitä. Olimme kävelleet pienen lenkin samalla tutustuttuamme toisiimme. Talutin Minnin pihan poikki samalla huomaten, että tunnit olivat tulleet lopetukseen. Lits Läts sanoivat saappaani, kun astelin reippaita askelia tallirakennusta kohti ja aloin jo miettiä lämpimiä karvaisia sukkia, kuumaa suklaista kaakaota ja lämpösiä vilttejä, joita pääsisin vaihtamaan kotiin tultiessani.
Talutin Minnin karsinaansa sitoen rauhallisesti narun kiinnikarsinan kaiteeseen. Kurottauduin nostamaan repustani pyyhkeen ja kuivasin lempein vedoin Minnin kuivaksi. Harjasin tytön vielä kertaalleen ja putsasin kaviot. Laitoin käyttämäni tavarat takaisin reppuun ja palasin karsinaan hetkeksi vielä ennen, kuin palaisin takaisin autolleni.

''Voi kumpa minullakin olisi oikea ystävä, kuin sinä.'' Kuiskasin Minnille samalla lempeästi silittäen sen kaulaa ja kuullen kopsahduksia vastakkaisesta karsinasta. Tuuli pauhasi ulkona ja linnut lauloivat tallin katossa.

Nostin Minnilta riimun ja irrotin riimunnarun kaiteesta ja survoin narun reppuuni minkä vetoketju oli niin äänekäs, että rikkoi rauhallisen hiljaisuuden, mikä vallitsi tallissa.. Riimun pistin karsinan oveen ja lähdin kävelemään ulos tallista autolleni.

Heitin repun takakonttiin ja nousin autoon. Käynnistin auton ja sen surina sai minut hyvälle tuulelle. Laitoin välittömästi lämmityksen täysille ja etsin radiolta hyvän taajuuden ennen kuin lähdin ajamaan kotia kohti.

Loppu

Nimi: Kristina

07.08.2017 14:08
Minnin luottamus

Oli ensimmäinen hoitopäivä ja olin innoissani. Sekä uudesta hoitsustani, kuin vasta saaneesta ajokortista. Katselin samalla ajaessani kuinka puut lisääntyivät, piilottivat talot taakseensa ja taajamaan merkki katosi. Nopeusrajoitus nousi kuudestakymmenestä kahdeksaankymeneen ja olimme taajamaan ulkopuolella. Käännyin autolla hiekkatielle, missä nopeus tippui huomattavasti ja ajoin varovasti mutkaista hiekkatietä.
Vihdoin tallin piha alkoi häämöttää. Talli oli suuri ja kovin viihtyisän näköinen ulkoapäin katsottuna. Huomasin tallin seinän reunalla lymyävän tallikissan ja kuinka se rauhallisesti töpsötteli tallipihan poikki.
Parkkeerasin auton vapaalle paikalle ja nousin ulos autosta. Ahh tämä tuoksu, siitä on niin kauan, kun viimeksi olen haistanut tämän hajun. Lapsuuteni rakkaus hevosiin pääsi valloilleen. Nämä, olivat ensimmäiset ajatukset.
Kävelin takakontille ja nappasin repun, missä oli uudet tallikamat, aivan käyttämättömät. Siitähän on aikaa, kun olin viimeksi hepostellut.
Ensimmäiseksi etsin tallinomistajan, sillä en tiennyt miten täällä kuljetaan. En ollut nähnyt omistajaa koskaan kasvotusten, enkä myöskään mitenkään muullakaan lailla, vain puhuneet puhelimessa, joten äänestä minun pitäisi huomata. Kävelin rauhallisesti sisään tallirakennukseen ja katselin ympärilleni. Sen puiset seinät ja betoninen lattia saivat vanhat hyvät lapsuuden muistot pinnalle.
Tuttu ääni kuului nurkan takaa. Kävelin tutkaillen eteenpäin ja näin nuoren naisen juttelemassa jollekkin tallitytölle. Huomasin hänen kääntyneen minuun päin.

- "Anteeksi," tokaisin.
- "En tarkoittanut keskeyttää, olen uusi täällä ja aloittamassa Minnin hoidon." Sanoin hätääntyneesti.

En ole mistään sosiaalisimmasta päästä, joten tämä oli aika isoa edistystä.

- "Ai, Kristina! Olen Kakuta, tallin omistaja. Miten ihanaa, että pääsit tulemaan, odotatko hetken voin tulla näyttämään Minnin karsinan ja talon tavat sekä paikkoja, tietysti." Omistaja vastasi iloisin elein ja koin kummallista iloisuutta, joka vei suuni hymyyn.

Odotin vieressä, mutta en ihan, sillä en tahtonut heidän luulevan, että salakuuntelen tai tunteneen ahdistuneeksi. Hetken ajan päästä he moikkasivat toisilleen ja omistaja alkoi näyttämään paikkoja.
Kiersimme tallin läpikotaisin, mistä löydän satulat ja suitset, missä kenttä ja maastot. Hän kertoi myös estekalustosta. Lopuksi hän vei minut Minnin karsinalle.

- "Vau." Sanoin hiljaisella äänellä, kun näin tämän kauniin tamman seisovan uljaasti karsinassaan.

- "Se todellakin on, vau, mutta sille on vaikea saada luottamusta, sen taisit tietääkkin jo? Toivottavasti sinulla on suunitelma, miten se hoituu. Se vie aikaa, voi viedä viikkoja ennen kuin pääset sen selkään astumaankaan." Hän sanoi päättäväisesti.

Vakana naamana nyökkäsin ja sanoin minulla olevan suunitelma sille. Mutta oikeasti, olin vasta suunittelemassa suunitelmaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Omat tallitavat olivat vielä tiukasti ruosteessa niin pitkän tauon takia, enkä siksi saanut hyvin kontaktia Minnin kanssa. Yritin saada hänen huomionsa hiljaa kuiskaillen rauhallisia sanoja, ei hätää, kaikki on hyvin, minä tässä vain. Niin intensiivisesti katsoin hevosta, etten huomannut alla olevaa heinäkasaa johon lopulta typerän näköisenä kompuroin.

- "Noh hyvin meni sitten heti ensimmäisenä päivänä, jolloin tarkoituksena olisi vain tutustua, eikä vaikuttaa ihan täydeltä toopelta" Mumisin itselleni ja ennen pitkää noustessani huomasin Minnin liikkuneen askeleen lähemmäksi tutkiakseen minua, mutta perääntyi heti noustessani.

Silloin hoksasin. Menin rauhallisesti kyykkyyn ja odotin. Räpläsin heiniä, kuin etsien neulaa ja vaivihkaa kurkkailin kulmien yli nähdäkseen oliko Minni ottanut pienintäkään askelta. Se seisoi liikkumatta tuijjottaen karsinan seinää. Nousin seisomaan ja kävelin ulos karsinasta sulkien oven perässäni. Istahdin karsinan reunalle ja painoin pääni seinään ja aloin pohtia suunitelmaa.

- "Ehkä minun täytyy vain olla päättäväinen" tokaisin itselleni.

Kurotin repulleni ja kaivoin käyttämättömän riimunnarun, minkä olin ostanut lapsena innokkaana heppatyttönä rahoilla, jotka keräsin tekemällä kotitöitä. Nappasin oven koukusta riimun ja vedin henkeä syvään ja ulos pitkään ja avasin karsinan oven. Lähestyin Minniä varovaisesti, tällä kertaa katsoin mihin olin kävelemässä. Annoin sen haistella rauhassa uutta ratsastusliiviäni ja ikäloppua huppariani minkä olin löytänyt kätköistä pakattuani muuttolaatikoihin vaatteita. Hitaasti nostin käteni sen turvalle, sanellen hiljaa sanoja,

- "Hei, minä vain, sinun uusi hoitajasi, Kristina, en muista hevosten käsittelystä paljoa, siksi tämä tekee minulle hyvin hankalaa."

Silitin Minnin turpaa liukuen sen kaulalle. Otin olaltani riimun ja laitoin varovaisesti sen Minnin kaulalle, josta hiljaa turvalle. Taputin Minniä kaulalle ja kehuin häntä. Kiinnitin riimunnarun ja laitoin Minnin kiinni karsinaan, jotta voisin harjata hänet. Kaivoin repusta omia harjoja ja sivelin pitkin Minnin kaulaa, siitä selälle ja liutin lautasille, käytin eri harjoja eri alueille ruumista.
Harjattuani valmiiksi avasin solmun ja talutin Minnin ulos karsinasta, tallista. Pysähdyimme tallin eteen, meidät vallitsi ihana tuulahdus mikä heilutti hiuksiani ja Minnin harjaa, se oli merkki, muutoksien tuuli - syksy on tullut.

JATKUUU....

Vastaus:

Nimi on Katatu ;)

©2017 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com