Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Juppu

Hoidokit: Feather, Lilyana I, Namýska, Belle Reve

Taso: 5.

Astutukset:
Supi-Ässähässäkkä
Minnie Mouse-Khasim
Nikki-Rocky
Namýska-Komet

 6.03.2017  18.3.2017 
 13.1.2018  17.1.2018  10.3.2018
 10.3.2018  helmi-, huhtikuu -17
 

Tavarat:

Yhteiset:
-Valkoinen juoksutusliina
-Kylmäyskääreet
Herkkukeksipaketti Omena
Herkkukeksi paketti Porkkana
Kapsoni

Feather:
Violetti hoitosetti 
Violettimusta salmiakkikuvioinen riimunnaru 
Violetti nylonriimu
Violetti toppaloimi 
Violetti sadeloimi 
Violetti fleeceloimi 
vihreä heijastava ratsastusloimi
Violetti kaulakappale
Mustat meksikolaiset 
Violetti korvahuppu
Musta estesatula 
Violetti estehuopa mustilla reunoilla
Violetit jännesuojat
Kylmäyskääreet 
Kapsoni
Valkoinen juoksutusliina
Musta martingaali 
Musta rintaremmi joustolla

Lilyana I:
Sähkönsininen hoitosetti 
Sähkönsininen riimunnaru
Sähkönsininen nylonriimu
Sähkönsininen toppaloimi
Sähkönsininen fleeceloimi
Sähkönsininen sadeloimi
Mustat englantilaiset suitset
Musta martingaali
Musta rintaremmi joustolla
Musta estesatula
Sähkönsininen estehuopa
Musta-sähkönsiniset jännesuojat

Namýska:
Punainen nylonriimu
Punainen riimunnaru
Mustat englantilaiset suitset

Mustat issikkasuitset
Musta yleissatula
Punainen moonlight-huopa
Punainen hoitosetti
Punainen ötökkäloimi

Punainen sadeloimi

Rahat: 1077, 6 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Juppu

08.03.2018 15:52
Taas se tylsä tallipäivä! Vai onko sittenkään...?

Kävelen tuttuun tapaan tallia kohti. Tänään olisi taas normaali tallipäivä. Lumi narskui kenkieni alla. Ehkä lumetkin sulaisivat jo kohta pois, ja tulisi kevät! Se olisi ihanaa! Paitsi sitten kun tulisi kurakelit...

Pääsen pian talliin. Käyn heittämässä reppuni tallihuoneeseen, ja sen jälkeen tuttuun tapaani käyn tervehtimässä hevosia. Muistavatkohan ne enää minut? Toivottavasti. Menen reippain askelin Viivin karsinalle. Kurkistan kaltereiden välistä. "Hei! Muistatkos minut vielä?" Höpisen Viiville. Se tuijottaa minua hetken, mutta tulee sitten lähemmäs minua. Avaan karsinan oven. "Hei kulta!" Höpisen tuolle silittäessäni ponin päätä. Se hörisee hiljaa ja näyttää rennolta. Hetken silittelyn jälkeen sanon Viiville: "Heippa, menen nyt tervehtimään muita hepoja!" Se jää hetkeksi katsomaan perääni, mutta jatkaa sitten nuokkumistaan. Kurkistan Namin karsinaan. Nami näyttää olevan makuulla, joten jos se on uskaltanut olla noin rauhassa, päätän antaa sen olla yksin, etten säikäytä sitä. Suunta siis kohti Lilin karsinaa. "Lilii?" Huhuilen hevosta. Tamma nostaa päätään ja hörähtää. "Terve!" Sanon tuolle. Se katselee minua rauhallisilla silmillään, leppoisalla katseellaan. Ihana hevonen! Silitän hieman tuon turpaa. Sitten lähden tallihuoneeseen. Hevoset täytyy viedä ulos! En menekkään tallihuoneeseen, vaan varustehuoneeseen. Nappaan kaikkien kolmen hevosen hoitopakit, ja käyn jättämässä jokaisen oman pakin niiden omien karsinoiden eteen. Tällä kertaa aloitan Lilistä. Nappaan ensiksi pölyharjan ja menen sisälle karsinaan. Lili seisoo paikoillaan lepuuttaen toista takastaan. Harjaan Lilin perusteellisesti läpi. Tamma seisoo koko toimituksen ajan ihan paikoillaan. Hymyilyttää. Kun olen putsannut kaviot, lähden Viivin luokse. "Et sitten likaa itseäsi!" Huikkaan vielä Lilille, vaikka eihän se mitään ymmärrä. Viivin harjaamisen jälkeen menen Namin luokse. Pieni issikkatamma näyttää nousseen jo seisomaan. "Hei, pikkuinen!" Höpisen Namille. Se katselee minua rauhallisesti. Hoidan Naminkin pikaisesti läpi. Jätän pakit paikoilleen, sillä tulen luultavasti tarvitsemaan sitä kun lähden ratsastamaan. Otan Lilin toppaloimen ja lähden hevosen karsinalle. Lili seisoo vieläkin hiljaa paikoillaan. "Hei taas, tulin loimittamaan ja viemään sinut ulos!" Puhelen pirteästi tammalle. Laitan loimen rutiininomaisesti Lilin päälle, jonka jälkeen otan karsinan ulkopuolella olevasta koukusta riimun. Kun olen laittanut riimun Lilin päähän, napsautan narun riimun lukkoon kiinni. "Mennään." Sanon tammalle ja avaan karsinan oven niin auki kuin sen saa. Lili lähtee seuraamaan minua reippaasti perässä. Se pysähtyy ainoastaan tallin ovilla hirnumaan, mutta sen jälkeen matka jatkuu normaalisti. Kun olen päästänyt Lilin tarhaan, se lähtee samantien vetämään pukkilaukkaa ympäri tarhaa. "Mikäköhän sille nyt tuli?" Mietin ääneen. Äsken Lili oli ihan rauhallinen. Lähden talliin.

Namin karsinalla katselen pientä issikkaa. Se seisoo peppu oveen päin, pää seinässä. Naurahdan. "Nami, tuletko?" Kysyn tammalta. Se kääntyy ja katsoo minua. "Hyvä tyttö!" Kehun ponia. Laitan riimun Namin päähän. Naru onkin jo valmiiksi kiinni riimussa. "Mennään Nami." Sanon pienelle tammalle, joka lähtee seuraamaan minua innokkaasti. "Taisivat sinulle päikkärit maistua?" Hymyilen Namille. Poni osaa olla niin hassu. Kun olemme päässeet tarhaan, päästän Namin irti, ja se lähtee salamana Lilin luokse. Palaan talliin. Viiviä en tosin vie ulos, ajattelin mennä sen kanssa tekemään maneesiin maastakäsittelyjuttuja. Kun olen kävelemässä tallihuoneeseen hakemaan nameja, kirjaimellisesti törmään toiseen tallityttöön. "Anteeksi!" Soperran. "Äh, ei se mitään." Tyttö hymyilee. Hän näyttää minulle vieraalta. "Öh... kuka sinä olet?" Kysyn tytöltä. "Minä olen Alina." Tyttö sanoo. "Minä taas Juppu." Vastaan. "Ei kai se ole oikea nimesi?" Alina kysyy. Naurahdan. "Et ole ensimmäinen joka tuota kysyy! Lempinimeni on vain Juppu, oikeasti olen Juliaana." Kerron. "Mutta pidän enemmän siitä että kaikki kutsuvat minua Jupuksi." Lisään kiiresti. "Selvä!" Alina sanoo. "Ketä sinä hoidat?" Kysyn. "Hoidan Jocelynia, se on ihana!" Alina kertoo. "Hoidat siisi sitä vuonisvarsaa. Etkö haluaisi ratsastaa?" Kysyn tytöltä. "No en minä nyt tiedä..." Alina vastaa. "Selvä, en utele!" Vastaan nopeasti. Alina hymyilee. "Niin! Nyt minun täytyykin jatkaa!" Alina sanoo ja lähtee. Haen nopesti tallihuoneesta ne keksit ja melkein juoksen Viivin karsinalle. Poni tuijottaa minua hölmistyneenä, ihmettelee varmaan miksi tulen kuin pyörremyrsky. "Mennään!" Sanon Viiville. Vetäisen hieman narusta. "Tule!" Toistan. Viivi lähtee kipittämään perääni. Pian olemmekin jo maneesissa. "Hmm... mitäs tekisimme?" Kysyn ponilta. Maneesi on ainakin toistaiseksi tyhjä, joten päästän Viivin vapaaksi. Se ei kuitenkaan lähde mihinkään, seisoo vain vieressäni. Lähden raahaamaan esteitä keskelle maneesia, jotta voin tehdä pienen irtohypytysradan. Viivi seuraa minua kiltisti. "Miten sinä nyt olet tuollainen, kun viimeksi pompit ja hypit kuin hullu?" Kysyn tammalta. Se vain katsoo minua. Kun olen saanut raahattua mielestäni tarpeeksi monta tolppaa ja puomia, kasaan ne pieneksi radaksi, joka koostuu jumppasarjasta, okserista, ja pystystä. Esteet ovat nyt aluksi ihan matalia, noin 30-senttisiä. "Tule!" Kutsun Viiviä. Kun lähden juoksemaan, se lähtee ravaamaan perässäni. Koska esteet ovat vielä matalia, hyppään itsekin. Viivi hyppii kiltisti perässäni ja se näyttää innostuvan koko ajan enemmän. Kun olemme menneet radan viisi kertaa, vaihdan suuntaa. Ja käyn radan läpi viisi kertaa myös tähän suuntaan. Sen jälkeen nostan esteitä. Lopulta, kun olen nostanut esteitä ainakin viisi kertaa ja hypännyt niitä Viivin kanssa - tosin lopussa pelkkä Viivi hyppäsi, sillä esteet olivat liian korkeita -, otan Viivin kiinni ja siivoan esteet. Sen jälkeen lähdemme tallia kohti. Tallissa laitan Viiville loimen, ja vien sen sitten tarhaan. Otan samalla matkaani Lilin, ajattelin hypätä sillä tänään. Tallissa harjaan Lilin uudestaan ja varustan sen. Sitten nappaan vielä kypäräni ja lähden Lilin kanssa maneesia kohti. Maneesissa tajuan, että olisin voinut jättää esteet paikoilleen! No, kasaan muutaman esteen nopeasti, jonka jälkeen nousen Lilin selkään. Säädän jalustimia hieman lyhyemmäksi, hyppäämistä varten. Jalustimien säädön aikana Lili steppailee hieman paikoillaan. "Sooh! Rauhoitu!" Mutisen hevoselle. Kun olen valmis, napautan vain hyvin kevyet pohkeet, sillä en halua Lilin rupeavan juoksemaan ympäri maneesia. Lili onneksi lähtee rauhallisesti liikkeelle. Miten ihanaa onkaan taas istua satulassa! Lämmittelen Lilin kunnolla, käyn käynnin ja ravin molempiin suuntiin. Sitten otan vähän laukkaa. Lili lähtee nätisti, mutta meinaa puolessa välissä pitkää sivua ryöstää. Onneksi se ei kuitenkaan tee sitä, vaan hidastaa. Laukkaan vielä molempiin suuntiin muutaman kerran. Sen jälkeen ohjaan Lilin esteelle. Tajutessaan pääsevänsä hyppäämään, se lähtee kiitämään. Se hyppää ensimmäisen ja toisenkin esteen hirveästä vauhdista, mutta kolmannella esteellä saan Lilin hidastamaan hieman. Viimeiset neljä estettä Lili menee hienosti. "Hyvä tyttö!" Kehun hevosta. Annan sen kävellä maneesin toiseen päähän, jonka jälkeen nostan uudestaan laukan. Tällä kertaa rata menee hienosti, eikä Lili ryntäile. Käyn radan vielä muutaman kerran läpi onnistuneesti, jonka jälkeen vaihdan suuntaa. Käyn radan vielä toiseen suuntaan muutaman kerran onnistuneesti, jonka jälkeen annan Lilin kävellä. "Vielä pienet loppuravit." Sanon hevoselle ja annan hieman pohkeita, jotta Lili lähtisi ravaamaan. Raavan muutaman kerran maneesin ympäri, jonka jälkeen hidastan käyntiin. Annan Lilille pitkät ohjat. Se rentouttaa ja laskee päätänsä. Otan jalkani pois jalustimista ja annan niiden heilua hevosen askelten mukaan. Lopulta kun Lilin ei enää puuskuta, pysäytän sen ja laskeudun selästä. Nostan jalustimet ja otan ohjat pois kaulalta, jonka jälkeen siivoan esteet. Kun olen siivonnut esteet, lähden Liliä taluttaen tallia kohti. Ulkona on jo hieman hämärää, mutta kerkeän kyllä käymään Namin kanssa vielä maastossa. Riisun Lilitä varusteet ja huuhdon sen nopeasti, jonka jälkeen laitan Lilille fleeceloimen. Käyn viemässä Lilin tarhaan ja otan tarhasta mukaani Namin. Pieni tamma vaikuttaa hyvin energiseltä. Harjan Namin nopeasti, jonka jälkeen haen tuon suitset. Vaikka menenkin Namilla vasta ensimmäistä kertaa, en laita satulaa. Kun olen laittanut Namille suitset, lähden taluttamaan ponia pihalle. Ulkona otan jakkaran, jonka kautta pääsen selkään. Nami seisoo kiltisti paikoillaan koko minun säätämisen ajan. Lopulta annan Namille pienet pohkeet ja Nami lähtee reippaasti kävelemään tuttua polkua pitkin. Nyt kun olen ilman satulaa ja menen Namilla ensimmäistä kertaa, en ajattellut laukata ollenkaan. Kun olemme kävelleet hetkisen, annan Namin ravata. Se lähtee reippaaseen raviin. Yhtäkkiä tajuan että allani on islanninhevonen, voin luultavasti töltätä! "Osaatkohan sinä töltin?" Kyselen Namilta. Se hörähtää hieman, ikään kuin vastatakseen. "Kokeillaan!" Hihkaisen ja hidastan käyntiin. Annan pohkeita ja tällä kertaa Nami lähtee ihanaan, tasaiseen tölttiin. Minua suorastaan naurattaa tämä kaikki ihanuus! Sitten hidastan käyntiin.

Tallipihalla laskeudun alas Namin selästä ja taputan tuota. Lähden hitaasti taluttamaan tammaa talliin. Vaihdan suitset riimuun ja huuhdon Namin. Enää se ei edes säpsy huuhdeltaessa. Kuivaan Namin, jonka jälkeen vien sen karsinaan. Otan siltä riimun pois ja lähden hakemaan Liliä ja Viiviä tarhasta. Tarhan portilla nappaan aidalta molempien narut ja menen tarhaan. Ulkona taitaa olla jo kylmä, sillä molermmat hevoset tulevat kiltisti luokseni. Laitan molempien riimuihin narut ja lähden taluttamaan niitä kohti tallia. Jätän ensimmäisenä Viivin sen karsinaan, jonka jälkeen vien Lilin sen omaan. Sen jälkeen lähden tekemään hevosille iltaruuat valmiiksi. Samatha saakoot antaa ämpärit sitten. Laitan jokaisen oman ämpärin valmiiksi ja samalla teen myös huomisen aamun ruuat. Sitten haen vielä jokaiselle pussillisen heinää ja heitän ne hoitsujeni karsinoihin. Kaikki alkavat mutustaa heiniään rauhassa. Suljen silmäni hetkeksi ja nautin tästä tasaisesta rouskutuksesta. Sitten haen reppuni tallihuoneesta ja lähden kotia kohti. Ulkona on jo melkein pimeää ja sen lisäksi pieniä hiutaleita leijailee hiljalleen maahan. Hymyilyttää. Elämä on ihanaa!

Loppu!

Vastaus:

300vr
Saat esteratsastaja ja talvifiilistelijä -merkit! :)

Nimi: Juppu

08.03.2018 13:14
Hei! Jos vielä kaipaat vastausta, niin kyllä se käy että Komet astuttaa Namin. Ja, en ehkä haluaisi nopeuttamista...

Vastaus:

Ok! :)

Nimi: Katatu

07.02.2018 07:02
Hei!
Ilona haluaisi astuttaa Namin Kometilla, käykö se? Lisäksi käykö, että hän nopeuttaa varsomisen? :)

Nimi: Juppu

14.01.2018 18:12
Ihana tallipäivä

Kävelen tallia kohti. Olen innoissani, sillä suunnittelin koko aamun tätä tallipäivää. Tänään hoitaisin kaikki hevoset, veisin ne ulos, taluttelisin, ratsastaisin... tekisin kaikkea! Kävelen suoraan tallihuoneeseen ja jätän reppuni sinne. Otan puhelimeni ja nimikyltit, jotka olen askarrellut hevosille. Hyppelehdin Viivin karsinalle. "Hei Viivi!" Sanon ja laitan Viivin nimikyltin paikoilleen. Nimi on kirjoitettu Violetilla ja siihen on tehty kuvioita. Lisäksi kirjoitin myös rodun. Sitten käyn laittamassa vielä sähkönsinisen kyltin Lilille ja punaisen Namille. Hyppelehdin varustehuoneeseen. Otan Viivin pakin. Kävelen sen kanssa Viivin karsinalle. Nappaan pölyharjan ja alan harjaamaan Viiviä. "Hei tyttö, miten menee?" Juttelen Viiville. Se näyttää nauttivan harjauksesta todenteolla, sillä kun lopetan, Viivi torkkuu silmät kiinni. Taputan tuon kylkeä ja lähden uudestaan varustehuoneeseen. Jätän Viivin violetin pakin omalle paikalleen ja nappaan Lilin sähkönsinisen. Kävelen pakki kädessä Lilin karsinalle. Otan ensimmäiseksi pölyharjan. Avaan karsinan oven ja menen sisään. "Hei kulta!" Sanon Lilille. Se hörähtää ja jatkaa syömistään. Harjaan Lilin läpikotaisin. Puhdistan kaviot ja suoristan hännän ja harjan. Sitten käyn vaihtamassa Lilin pakin Namin pakkiin. Kävelen Namin karsinalle. Nami näyttää hyvin virkeältä, tullessani harja kädessä karsinaan. Nami näyttää hieman epäilevältä harjaa kohtaan, joten annan sen haistella sitä. Lopulta kun se on todennut harjan vaarattomaksi, se antaa minun harjata. Harjaan Namia varovaisesti, etten säikytä sitä. Sitten vaihdan harjan kaviokoukkuun. Kokeilen nostaa Namin kaviota. "Nami!" Torun sen vetäessä kavionsa alas. Lopulta, pienen taistelun jälkeen Nami nostaa kavionsa. Putsaan sen varovaisesti. Sitten siirryn toiseen kavioon. Nyt Nami näyttää jo tajunneen jutun, sillä kavio nousee melkein itsestään. Putsaan kavion ja teen saman vielä lopuille kahdelle kaviolle. Sitten vaihdan kaviokoukun jouhiharjaan. Nami haistelee harjaa muutaman kerran, mutta sitten sitä ei näytä enää kiinnostavan harja, vaan se alkaa tutkia taskujani. "Nami!" Naurahdan. Työnnän turvan pois taskultani ja harjaan harjan. Sitten suoristan hännän ja Nami on harjattu! "Hieno tyttö!" Kehun Namia, sillä se selvisi todella hyvin harjaamisesta. Käyn viemässä pakin varustehuoneeseen. Ulkona oli kylmä, joten päätän laittaa Lilille ja Viiville loimet. Namilla ei ole, mutta sillä on issikkana paksu talvikarva. Otan Viivin violetin toppaloimen ja Lilin sähkönsinisen toppaloimen. Sitten käyn jättämässä Lilin loimeen karsinan eteen. Kävelen Viivin karsinalle loimittamaan ponin. Sen jälkeen menen loimittamaan Lilin. Sitten laitan Lilille riimun. Kiinnitän narun siihen ja lähden taluttamaan Liliä tarhaan. Lili on tänään energisellä päällä, sillä se hyppii ja pomppii koko ajan. Viimein kun olen saanut Lilin tarhaan ja portin kiinni, käteni huutaavat hoosiannaa. Että tuo osaa olla ärsyttävä! Manaan hieroen käsiäni. Kävelen Viivin karsinalle ja laitan sille riimun ja narun. "Olethan sinä nätisti?" Pyydän Viiviltä ennenkuin lähdemme liikkeelle. Viivi onneksi tulee kiltisti vieressäni, eikä hypi ja pompi kuin Lili. Heti kun Viivi pääsee tarhaan, alkaa hirveä hyppypomppu-tunti. Kävelen huokaisten talliin hakemaan Namia. Laitan riimun tuon päähän ja laitan narun kiinni riimuun. "Olethan sinäkin nyt kiltisti?" Kysyn Namilta ajatellen käsiäni. Turha toivo. Nami on täynnä elämäniloa ja se on hyvin iloinen. No, kai tuo Nami on parempi kuin se onneton Nami jonka pelastin. "Nami!" Komennan, ja ihme ja kumma, se kuuntelee. "Hyvä, hyvä tyttö!" Kehun Namia, kun se kävelee kiltisti vieressäni. Loppumatka tarhaan sujuu hienosti ja Nami odottaa että päästän sen vapaaksi ennenkuin se lähtee riehumaan muiden kanssa. Kyllä, kyllä tämä iloinen ja onnellinen Nami on parempi kuin se onneton ja surkea Nami. Käyn hakemassa kottikärryt ja talikon. Menen ensimmäisenä Viivin karsinalle. Poistan märät turpeet ja lantakikkareet. Tämä on rankkaa hommaa. Puhdistan vielä nopeasti Lilin karsinan joka on aika puhdas ja sitten menen Namin karsinalle. Putsaan sen todella hyvin, sillä verkkokalvolleni piirtyy kuva surkeasta Namista lantaläjän keskellä. Sitä ajatellessa minua melkein itkettää. Nielaisen nopeasti ja lähden viemään kottikärryjä tyhjennettäväksi. Käyn tyhjentämässä ne lantalaan ja sitten vien ne omalle paikalleen. Kipaisen hakemassa vielä talikon. Asetan senkin omalle paikalleen. Sitten menen tallihuoneeseen. Istun alas miettimään, mitä tekisin seuraavaksi. Päätän lähteä taluttelemaan Namia. Kävelen tarhalle ja otan Namin riimunnarun aidalta. Menen aidan välistä tarhaan ja huhuilen Namia. "Namii! Tännee!" Pieni laikullinen hevonen tulee ravaten luokseni. "Hei pieni." Lepertelen Namille. Napsautan narun riimuun kiinni. "Lähdetäänpä kävelylle!" Sanon Namille. Viivi ja Lili ovat tarhan toisessa päässä, joten saan Namin helposti portista ilman tunkeilevia ylimääräisiä hevosia. Päätän kävellä lyhyen lenkin. Nami kävelee kiltisti vieressäni. Välillä se pysähtyy haistelemaan ilmaa ja maistelemaan lunta. Minua naurattaa Nami joka pomppaa taaksepäin kylmän lumen koskiessa sen turpaa. "Älä ole tyhmä!" Nauran. "Olet sinä ennenkin lunta nähnyt!" Nauran Namille. Se katsoo minua suloisesti. "Tule tyttö, jatketaan matkaa!" Sanon Namille. Pienen odotuksen jälkeen se suostuu liikkumaan. Pieni tamma kipittää vieressäni. Se kävelee todella reippaasti, sillä kun saavumme tallille, jalkani ovat ihan väsyneet. Päästän Namin takaisin tarhaan. Päätän seuraavaksi mennä hyppäämään Viivillä. Haen Viivin sisään. Harjaan sen pikaisesti ja varustan ponin. Sitten kävelen innokkaan tamman kanssa maneesiin. Maneesissa Viivi alkaa pomppia vielä enemmän, sillä se näkee esteet. "Sooh. Rauhoitu." Sanon Viiville. Kun olen kiristänyt vyön ja laskenut jalustimet, nousen selkään. Ennenkuin olen edes istunut satulaan kunnolla, Viivi lähtee pompaten liikkeelle. Oli todella lähellä etten pudonnut. "Viivi! Mikä sinua vaivaa?" Kysyn kiukkuisesti yli-innokkaalta ponilta. Viimein se tuntuu rauhoittuvan hieman. Asetun kunnolla satulaan. "Jos et sitten kuuntele apuja, niin me emme hyppää ollenkaan!" Varoitan Viiviä. En usko sen ymmärtävän, mutta se liikkuu ihan nätisti. Lämmittelyt sujuvat hienosti. Lopulta kun nostan laukan, Viivi ryöstää. "Stop!" Karjun. Viivi laukkaa täysiä ja minä hikoilen selässä jotta Viivi hidastaisi. Lopulta saan hidastettua Viivin raviin. "Uudestaan." Mutisen Viiville. Annan kevyet laukkapohkeet. Tällä kertaa Viivi menee nätimmin. Laukkaan hetken ja sitten laukkaan vielä toiseen suuntaan. Kun Viivin on hieman rauhoittanut, päätän kokeilla esteitä. Onneksi maneesissa oli jo muutama este valmiina. Ne ovat 50 senttisiä. Korkeampia en ajatellut tänään hypätä. Annan laukkapohkeet ja Viivi lähtee reippaalla temmolla laukkaamaan. Luulen sen jo karkaavan käsistä, mutta Viivi kuuntelee hienosti ohjausta. Se hyppää kahden esteen sarjan upealla ilmavaralla. Hyppään saman sarjan vielä muutaman kerran molempiin suuntiin. Lopulta, noin puolen tunnin hyppytreenin jälkeen, päätän tehdä loppulämmittelyt. Annan Viivin ravata pitkillä ohjilla. Poni on ihan hikinen. Ei se kyllä ole mikään ihme tämän treenin jälkeen. Lopulta hidastan käyntiin. Vartin päästä lopetan. Laskeudun selästä, löysään vyötä ja nostan jalustimet. Kun pääsen ulos, on täällä jo hieman hämärää. Kello on vähän yli kolme. Riisun Viivin ja vien varusteet varustehuoneeseen. Minulla ei ole talliloimea, joten laitan nyt Viiville fleeceloimen. Sitten laitan jalkoihin kylmäyskääreet. "Olkoot ne sinulla nyt hetken." Sanon Viiville ja lähden hakemaan Liliä tarhasta. Otan samalla kuitenkin myös Namin, sillä en halua jättää sitä yksin. Kun olen saanut Lilin ja Namin karsinoihinsa, päätän liikuttaa Lilin. Käyn ottamassa Viiviltä kylmäyskääreet pois ja menen hakemaan Lilin varusteet. Varustan hevosen nopeasti ja lähden kohti maneesia. Emme hyppää tänään. Yritän saada Lilin vain kuuntelemaan paremmin. Maneesissa nousen selkään ja annan kevyet pohkeet merkiksi, että saa liikkua. Lili on reipas allani ja se hieman steppailee. Lämmittelyt sujuvat ihan hyvin, Lili liikkuu nätisti, eikä kaahaa.Ravissakin se menee molempiin suuntiin hienosti. Sitten laukka. Annan kevyet laukkapohkeet. Lili lähtee laukkaan. Olen valmistautunut kiitämään, mutta Lili menee allani kuin mikäkin kouluhevonen. Sen laukka pyörii nätisti, eikä se kaahaa yhtään. Tämä laukka on kuin taivaasta. Laukkaan vielä tässä ihanassa laukassa toiseenkiin suuntaan. Olen tullut tulokseen, että Lili liikkuu ihan nätisti allani, joten päätän kokeilla estettä. Ohjaan Lilin esteelle. Se ilmiselvästi kiihtyy ymmärtäessään, että hyppäämme. Lili kuitenkin kuuntelee minua vielä, joten annan Lilin laukata. Se laukkaa vieläkin samaa ihanaa laukkaa, joten en huolestu. Se hyppää esteen valtavalla pompulla! En tullut hyppäämään, mutta hyppään silti aina vain uudestaan ja uudestaan. Lili hyppii. Nostan välillä estettä. Korkein este jonka hyppäsimme oli 85 senttiä. Kun olemme hypänneet tarpeeksi ja Lili on ihan hiessä, teen huolelliset loppulämmittelyt. Lopulta laskeudun satulasta. Löysään vyön ja nostan jalustimet -se on kuin pakollinen tehtävä. Teen sen aina. Kävelen puuskuttavan Lilin kanssa talliin. Riisun sen ja vien varusteet paikoilleen. Laitan Lilillekkin fleeceloimen ja kylmäyskääreet. Päätän pestä hevoset sitten kun olen ratsastanut Namin. Hetkinen, aionko mennä ratsastamaan Namilla? En, en ratsasta Namilla vielä. En tiedä yhtään sen taidoista. Entä jos sitä ei ole koulutettu ollenkaan? Päätän ottaa kaikki hevoset maneesiin. Jätän Lilille vielä loimen, mutta otan sen jo Viiviltä pois. Lilitä poistan kuitenkin kylmäyskääreet. Lähden kaikkien kolmen hevosen kanssa kohti maneesia. Se matka olikin hieman haastava, mutta sain hevoset kulkemaan kiltisti. Maneesissa päästän ne vapaiksi. Viivi lähtee laukkaamaan ja hetken päästä myös Lili. Nami jää seisomaan viereeni, joten päätän tehdä sen kanssa jotain maastakäsittelyjuttuja. Lisäksi irtohypytän Namia. Kun olen hypyttänyt ja maastakäsitellyt Namia, päätän kokeilla paria venytystä. Kaivelen takkini taskuja ja löydän sieltä muutaman hevoskeksin. Näytän keksiä Namille. Se selvästi innostuu siitä heti, sillä se yrittää syödä sen. Vedän keksin Namin mahan alle ja tamman pää seuraa perässä. Ei Nami olekkaan ihan niin kankea kuin luulin. "Hyyvä tyttö!" Kehun Namia. Lopulta annan sille keksin. Annan Namin mennä ja teen samoja juttuja Viivillä. Lopulta kun itse olen ihan hiessä, päätän että nyt riittää. Kutsun kaikki hevoset ja otan ne kiinni. Lähden kolmen hevosen kanssa kohti tallia. Kun olen saanut kaikki hevoset karsinoihin, istahdan alas. Samantien jo nousen, sillä minun täytyy vielä huuhdella hevoset. Otan ensimmäiseksi Viivin. Avaan letkun ja annan veden valua Viivin päälle. Poni ei ole moksiskaan. Hetken päästä kuivaan ponin. Sitten vien sen takaisin karsinaan. Haen Lilin ja teen saman, mutta annan Namin tutkia ensin letkua. Lopulta sekin suostuu huuhteluun, joten olen saanut huuhdeltua kaikki hevoset. Vien Namin omaan karsinaansa ja käyn loimittamassa Viivin ja Lilin. Käyn rehuhuoneessa jakamassa ruuat ja sitten vien ne hevosille. Kello on jo melkein kuusi, joten päätän lähteä. Päivä ei ehkä ollut niin ihana kun olin kuvitellut, muta oli tämäkin hyvä! Käyn vielä halimassa hoitsujani ja sitten haen reppuni tallihuoneesta. Laitan puhelimeni takin taskuun ja lähden pihalle. Kävelen tallitietä pitkin poispäin tallista. Minulla oli tänään todella kiva päivä!

Loppu!

Sori jos välillä tää tarina eteni vähän nopeesti!

Vastaus:

Hyvä tarina, kyllä sitä välillä voi vaikka skippailla kohtia, ei tarvitse kaikkea kertoa. ;)
300vr, saat Kirjailija-merkin!

Nimi: Juppu

13.01.2018 12:32
Tallipäivä

(Jatkoa...)

Räplättyäni hetkisen puhelinta, ja nähnyt Katatun, sekä pyytänyt häneltä Namia hoitsuksi, lähden Viivin ja Lilin tarhalle. "Hei tytöt!" Sanon noille. En tiedä miksi tulin tarhalle. Kuitenkin, käännyn ympäri ja lähden hakemaan noille hieman heinää. Käyn heittämässä heinät tarhaan kahteen kasaan. Sitten kävelen talliin. Tarkemmin sanottuna Namin karsinalle. Se seisoi paikoillaan karsinassaan. Nami on vajaa vuoden aikana tervehtynyt hyvin, muttei sillä ole vielä mielestäni ratsastettu ainakaan paljoa. Muistan sen päivän kuin eilisen. Sen päivän jolloin tulin sieltä autiotilalta Namin ja sen varsan kanssa. Varsa valitettavasti menehtyi vähän ajan päästä. Nami onneksi selvisi, ja hyvä niin. Sen päivän ja yön ajan jonka siellä olin, Namista tuli minulle tärkeä. Ja nyt olen ikionnellinen saadessani Namin hoitsuksi. "Hei Nami-kulta. Muistatko minut vielä?" En usko sen muistavan, mutta se kuitenkin katsoo minua ja hörähtää. Ojennan käteni ja Nami haistelee sitä. "Olisitko halunnut pitää varsasi? Nythän se olisi jo iso tyttö." Puhelen Namille. Minulla on vahva tunne, että Nami kuuntelee minua. "Minun pitäisi käydä ostamassa sinulle varusteita." Totean tuolle. "No, sinulla on nyt riimu ja naru, mennään niillä." En ole tarkistanut, onko Namin edellinen hoitaja ostanut sille vausteita, mutta ajattelin ostaa kuitenkin itse Namille varusteita. Onneksi minulta löytyy myös yhteiset juoksutuskamat. Otan Namin riimun ja laitan sen tamman päähän. Sitten otan narun ja napsautan sen lukkoon. Avaan karsinan oven isommalle ja lähden kävelemään tallikäytävää pitkin. Juuri kun olen päässyt tallin ovista ulos, Miisa tulee vastaani. "Moi Juppu!" Miisa hymyilee. "Moi Miisa!" Vastaan. Nami on pysähtynyt viereeni. Miisa silittää Namin kaulaa muutaman kerran ja sanoo sitten lähtevänsä hoitamaan Moonia. Lähden kävelemään tarhaa kohti ja pieni tamma tulee vierelläni. Avaan portin ja kun olemme päässeet portin toiselle puolelle, suljen sen. Otan Namin riimusta narun irti. Nami jää seisomaan paikalleen, katsoen minua. Käyn viemässä Namin riimunnarun aidalle ja otan siitä Lilin sähkönsinisen riimunnarun. Napsautan sen Lilin riimuun ja lähden kävelemään Lili perässäni portille. Avaan sen ja kun olemme päässeet toiselle puolelle, suljen sen. Lähden taluttamaan Liliä talliin. Jätän sen karsinaan ja kipaisen hakemassa hoitopakin. Otan Lililtä loimen pois, ja taittelen sen nätisti ennenkuin vien loimen varustehuoneeseen. Otan riimun pois ja laitan sen narun seuraksi koukkuun. Harjaan Lilin nopeasti ja lähden hakemaan satulaa. Kävelen varustehuoneeseen ja otan satulan. Kävelen takasin karsinalle. Otan satulan yhdelle kädelle jotta saan avattua karsinan oven. Astun sisään karsinaan ja heitän satulan Lilin selkään. Asetan sen kohdalleen ja suoristan huovan. Sitten otan satulavyön ja kiristän sen. Lähden hakemaan suitsia. Haettuani suitset menen takaisin karsinaan. "Lili, pää alas." Sanon tuolle lempeästi. Pää tulee alas viidessä sekunnissa, ja laitan ohjat kaulalle. Otan Lilin pään toiselta puolelta kiinni ja vedän kuolaimet suuhun. Sitten laitan suitset korvien taakse ja otan harjan otsapannan alta. Kiinnitän leukaremmin. Sitten turparemmin. Kiristän vielä satulavyötä ja otan ohjat kaulalta. Avaan karsinan oven isolle ja astun ulos. Lili tulee perässäni. Kävelen maneesiin. Ajattelin tehdä tänään vain kevyen kokeilun Lilillä. Maneesissa kiristän vyötä vielä kerran ja lasken jalustimet. Laitan ohjat kaulalle ja ponkaisen selkään. säädän jalustimia vielä vähän. Sitten annan kevyttä pohjetta ja Lili lähtee liikkeelle. Se tuntuu kuuntelevan hyvin ja nojaavan hienosti kuolaimeen. Kun olen kävellyt lämmittelyt, annan hieman lisää pohkeita ja Lili nostaa ravin. Tammalla on ihana ravi, jossa on helppo istua. Suljen silmäni hetkeksi. Tuntuu kuin olisin unessa. Avaan silmät. "Sinä olet varmasti hieno hevonen!" Sanon Lilille. Se hörisee merkiksi. Hidastan käyntiin ja vaihdan suuntaa. Ravaan toiseenkin suuntaan ja teen pysähdyksiä, lähtöjä paikaltaan suoraan raviin, ympyröitä, voltteja, kaikkea mahdollista. Lopulta on laukan aika. Päätän aloittaa laukan käynnistä. Asetan jalkani oikein ja painan pohkeet kylkiin. Siitä tuli aika lentävä lähtö, Lili olisi halunnut mennä kovaa. Joudun kokonaisen pitkän sivun jarruttamaan sen menoa. "Kyllä sinä vielä kuuntelet minua." Mutisen haaveilleen hidastellessani Liliä. Lopulta se hidastaa laukkaan. Yritän saada Lilin kokoon, mutta se ei onnistu, joten päätän jättää sen myöhemmäksi. Istun satulaan, annan Lilin laukata. Taas se yrittää nopeuttaa vauhtia, mutta jarrutan sitä. Lopulta pysäytän tamman, ja vaihdan suuntaa. Tämän puolen laukka ei suju ainakaan paremmin. Lili yrittää koko ajan lähteä kiitämään. Lopulta saan laukattua yhden pitkän sivun hitaammassa laukassa. Huokaisen. Selkäni valuu hikeä. Ravailen vielä vähän. Lili yrittää kiitää nytkin, ihme ettei yrittänyt alussa. Sain ravattua pienen hetken nätisti, sitten hidastan käyntiin. Puhelen Lilille siitä, miten vaikea se on. Ja että saan sen vielä nätiksi ratsastaessa. Ohjaan Lilin kaartoon. Laskeudun selästä. Olisin voinut ratsastaa pitempäänkin, mutta täytyy lähteä kotiin hoitamaan Nollaa. Nolla on koirani, rodultaan Appenzellinpaimenkoira. Löysään vyötä, nostan jalustimet. Lähden kävelemään pois maneesista. Lili kävelee takanani. Kello on varmaan yksi. Katson tallissa olevasta kellosta, mutta se näyttää jo kahta! Miten aika on mennyt näin nopeasti? Minun pitää olla neljältä viimeistään kotona. Kävelen Lilin kanssa tamman karsinaan. Lili haistelee heti heinää ja varmaan olisi syönyt sitä, jos en olisi kiskonut tuon päätä pois. Otan suitset ja satulan pois. Pesen kuolaimet ja niputan suitset. Asetan ne omalle paikalleen, samoin satulan. Palaan takaisin karsinaan. Harjaan Lilin kunnolla ja puhdistan kaviot. Vien pakin takaisin. Lähden hakemaan Viiviä ja Namia tarhasta. Otan molemmat samaan aikaan. Nami on kaunis näky. Kyllä siitä vielä tulee jotain hienoa! Lähden kävelemään talliin Viivi toisessa ja Nami toisessa kädessäni. Viivi tulee melkeinpä kiinni minussa. Ehkä voisin joskus kokeilla Viivin toimivuutta ilman riimunnarua. Nami kyllä käveli ihan nätisti, mutta sillä taisi olla vähän kiire. Pelottikohan sitä joku? Jätän Namin karsinaansa ja otan siltä narun pois. Sitten vien Viivin sen omaan karsinaan. Otan Viiviltä loimen pois, samoin riimun ja narun. Vien loimen varustehuoneeseen, mutta jätän riimun ja narun karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun. Sitten kävelen takaisin Namin karsinalle. Otan siltä riimunkin pois ja silittelen pientä tammaa hetken. "Ajattele, nyt sinulla on kaikki hyvin." Puhelen Namille. Se hörisee. "En malta odottaa pääseväni ratsastamaan sinulla!" Sanon Namille. Se katsoo minua. Naurahdan sille. Silitän sen turpaa vielä pari kertaa ja sitten kävelen ulos karsinasta. Huomenna ratsastaisin ainakin Viivin ja Lilin, ehkä kokeilisin Namia jos saan hankittua varusteet. Ja hoitaisin hevoset kunnolla, pesisin, putsaisin ja viettäisin täydellisen päivän niiden kanssa. Nyt kuitenkin, kävelen tallihuoneeseen ja otan reppuni. Sullon tavarani sinne ja lähden kävelemään kotia kohti. "Nähdään huomenna talli!" Kuiskaan vielä ennen kun käännyn ympäri ja lähden kävelemään kotia kohti. Hymyilen leveästi ajatellen sitä kaikkea mitä minulla on. Kolme hoitohevosta, koira. Mitä tarvitsisin vielä? En mitään. Leveässä hymyssä kävelen hiekkatietä poispäin tallista. Huomenna minä varmasti tulisin uudestaan!

Loppu!

Kirjotan tänään ehkä toisenkin tarinan siitä tämän tarinan huomisesta, tai sitten kirjoitan sen vasta huomenna.

Vastaus:

300vr
Kiva päästä pitkästä aikaa lukemaan sun tarinoita! Tämä oli sisällöltään kaikin puolin hyvä, ei mitään moitittavaa. :)

Saat tunnollinen hoitaja-merkin.

Nimi: Juppu

12.01.2018 10:16
Tallipäivä

Siitä on pitkä aika kun vimeksi olen täällä käynyt. Minua jännittää hieman, mutta ei liikaa. Olen kuitenkin iloinen päästessäni pitkästä aikaa tallille. Joka puolella on lunta, mutta sitä on onneksi vain vähän. Tai, eihän se oikeastaan haittaisi, sillä ajattelin ratsastaa maneesissa. Ja ehkä mennä maastoon, en tiedä. Kävelen tallipihalle johtavaa hiekkatietä. Pian saavunkin pihaan. Minun tekisi mieli mennä heti tervehtimään hevosia, mutta päätän kuitenkin viedä reppuni ensin tallihuoneeseen. Jätän repun tallihuoneeseen, mutta otan repusta kuitenkin puhelimeni ja avaimeni, sekä herkkukeksipaketin. Kävelen ripeästi talliin, melkein juoksen. On vasta aamu, joten tallilla ei näy hirveästi porukkaa. Huomaan kuitenkin talliin päästyäni, että Katatu on käynyt antamassa aamuruuat. Hyvä! Kävelen ensin Viivin karsinaan, onhan se lähimpänä kun ovelta katsoo. Kurkkaan Viivin karsinaan. Se rouskuttaa tyytyväisenä heiniään. Avaan karsinan oven, ja yhtäkkiä minua alkaa pelottamaan, muistaako Viivi enää minua. Heti kun pääsen karsinaan, se kääntää päätään ja astuu askeleen luokseni. "Sinä muistat minut!" Hihkaisen. Viivi laittaa päänsä käsieni väliin. Silitän tuon kaulaa. Viivi hörisee. "Hei hei kulta. Tulen kohta!" Sanon Viiville, kun olen poistunut karsinasta. Se katsoo hetken perääni, mutta jatkaa sitten syömistään. Kävelen muutaman karsinan verran eteenpäin, kunnes saavun Lilin karsinalle. En usko sen tuntevan minua vielä kovin hyvin, mutta avaan silti karsinan oven ja astun sisään. "Hei Lili." Sanon hevoselle. Se kääntää päänsä ja katsoo minua. Astun hitaasti lähemmäksi. "Mitä kuuluu?" Kysyn tuolta. Lili pysyy ihan hiljaa, kuinka yllättävää. Eihän hevoset osaa puhua. No, ei sillä niin väliä, ovat ne silti jaloja eläimiä. Silitän Lilin kaulaa ja katson sitä tarkemmin. Miten kaunis se onkaan! Huokaisen. Miten onnellinen olisin, jos voisin omistaa Lilin ja Viivin. Tai, ovathan ne kyllä nytkin jo melkein omiani, kun hoidan niitä. "Olisipa kivaa jos olisi kesä!" Sanon Lilille. Se vain tuijottaa minua. "Ainiin, melkein unohdin!" Naurahdan, ja kaivan takkini taskusta herkkukeksipaketin. Avaan sen ja otan yhden. "Tässä, ole hyvä." Sanon ja ojennan omenan makuisen keksin Lilille. Ensin se haistelee sitä, kunnes lopulta hotkaisee sen. Minua alkaa naurattamaan. "Oletpas hassu!" Hymyilen. Astun pois karsinasta ja laitan karsinan oven kiinni. Kävelen takaisin Viivin karsinalle, sillä unohdin antaa sille keksin. "Tuossa." Sanon Viiville päästyäni sen karsinaan. Viivi hotkaisee keksin samantien. Sitten se alkaa rouskuttamaan sitä tyytyväisenä. Kävelen varustehuoneeseen. Varustehuoneessa haisee nahka. Ei se kyllä ole mikään ihme. Nappaan Viivin harjapakin. Pakin kannessa lukee 'Viivi'. Olen itse askarrellut sen. Ja nyt myös Lilin pakissa on sellainen. Kävelen Viivin harjapakki kädessäni heiluen takaisin ponin karsinalle. Nappaan harjan ja alan harjaamaan Viiviä. Se seisoo nätisti paikallaan koko harjauksen ajan. Lopulta haen kaviokoukun ja puhdistan kaviot. Kun olen tehnyt sen, laitan kaviokoukun takaisin ja otan jouhiharjan. Aloitan harjaamalla tuon harjaa. Se hoituu nopeasti. Hännässä kuitenkin on muutama takku, joten sen selvittämisessä menee hieman pidempään. Kun olen hännän selvittänyt, taputan Viiviä ja menen sitten pois karsinasta. Laitan jouhiharjan pakkiin ja suljen kannen. Sitten kävelen varustehuoneeseen. Laitan pakin omalle paikalleen ja otan Lilin sähkönsinisen pakin. Kävelen Lilin karsinalle. Lilin hoitamisen jälkeen vien pakin takaisin ja otan Lilin toppaloimen. Kävelen paksu loimi käsissäni takaisin Lilin karsinalle ja avaan sen oven. Astun sisään karsinaan loimi käsissäni. Heitän loimen Lilin selkään ja sanon: "Pääset ulos!" Asettelen loimen ja laitan kaikki loimen kiinnitys-jutut kiinni. Otan karsinan edestä Lilin sähkönsinisen riimun, ja laitan sen Lilin päähän. Lopuksi kiinnitän vielä riimunnarun. Sitten pyydän Liliä katsomaan hetkeksi minuun päin. Otan kuvan puhelimellani. Lili on niin söpö! Laitan puhelimen takin taskuun ja sanon Lilille: "Tule." Lähden kävelemään tallikäytävää pitkin. Kun pääsen ulos, Lili pysähtyy haistelemaan ilmaa."Tuletko sinä nyt ollenkaan?" Kysyn huvittuneesti. Lopulta Lili päättää tulla perässäni. Avaan tarhan portin ja talutan Lilin sisään. Suljen portin ja otan Lilin riimunnarun pois. Se jää katselemaan minua. "Mene nyt vain. Viivi tulee kohta seuraksesi." Sanon Lilille ja menen portin lankojen välistä. Kävelen takaisin talliin, holsteininhevosen yhä katsoessa perääni. Kävelen kiiresti varustehuoneeseen ja nappaan Viivin toppaloimen. Karsinaan päästyäni asettelen loimen Viivin päälle. Sitten laitan riimun tuon päähän. Otan riimunnarun ja kiinnitän sen riimuun. Astun ulos karsinasta ja Viivi tulee perässäni. Kävelen tallista ulos Viivi puoliksi vierelläni, puoliksi takanani. Kävelen tarhan portille, jonka toisella puolella Lili seisoo. "Lili, mene kauemmaksi!" Komennan tuota ja heilautan kättäni. Tamma liikkuu taaksepäin, ja avaan portin. Viivi menee sisään, suljen portin. Irrotan tuon riimunnarun riimusta. Sanon heipat hevosille, ja nyt ne eivät enää tuijota perääni, vaan lähtevät laukkaamaan ympäri tarhaa. Kävelen sisään talliin ja käyn hakemassa kottikärryt ja talikon. Käyn katsomassa ensin Viivin karsinan. Karsinassa ei ole erityisemmin putsattavaa, otan vain lantakikkareet ja märät turpeet pois. Sitten menen Lilin karsinalle ja puhdistan sen nopeasti. Käyn tyhjentämässä kärryt lantalaan. Käyn viemässä kottikärryt ja talikon omille paikoilleen. Sitten kävelen varustehuoneeseen. Päätän puhdistaa varusteita. Otan ensiksi Lilin satulan ja suitset. Putsaan ne. Sitten putsaan Viivin varusteet. Päätän antaa hevosten olla vielä tarhassa, joten kävelen tallihuoneeseen. Huoneessa näkyy olevan jo ainakin kahden ihmisen tavarat. He ovat luultavasti hoitamassa hevosiaan. Istun tuolille ja alan räpläämään puhelintani.

Jatkuu...

Nimi: Juppu

04.09.2017 15:38
Puuhastelemista tallilla
-
En ollut ollut tallilla pitkään aikaan. Nyt kävelin jännittyneenä kohti tallia. Pian saavuinkin tallipihaan. Juoksin suoraan talliin ja sitten tajusin hidastaa kävelyyn. "Hei Supi ja Riekko!" Hihkaisen ja avaan karsinan oven. Astun sisään karsinaan ja alan silittää Supia. Riekko tulee tutkimaan minua. "Oletpas sinä kasvanut!" Naurahdan ja Riekko melkein pukkaa minut kumoon. "Olet ihana!" Nauran. Sitten hiivin ulos karsinasta. Kävelen Sanin karsinalle. Sani nukkui toista takastaan lepuuttaen. Päätin etten häiritse sitä nyt. Kävelin Viivin karsinalle. "Hei kulta!" Sanon ja annan tuolle omenan, jonka otin kotoa mukaan. Viivi hörisee hiljaa. "Mitä jos menisimme pienelle ratsastuslenkille?" Kysyn tuolta. Viivi hörisee vastaukseksi. Lähden hakemaan tuon hienoa liilaa harjapakkia. Pääsen tallihuoneeseen. Siellä ei ole ketään. Otin nopeasti pakin ja kävelin takaisin. Aloin harjaamaan Viiviä pitkin, rauhallisin vedoin. Viivi selvästi nautti. Kun olin valmis, lähdin hakemaan varusteita. Laitoin satulan. Sitten suitset ja suojat. Hain vielä kaiken varalta rintaremmin ja martingaalin. Kun olin saanut ne laitettua, talutin Viivin ulos. "Sinä näytät kuin olisit menossa kisoihin!" Naurahdan. Päätin että menemme kentälle kun on hyvä kelikin. Kentällä nousin selkään. *Täällähän on sopivasti muutama pieni este* ajattelen. Alan kiertämään Viivin selässä alkukäyntejä uralla. Alkukäyntien jälkeen nostin kevyen ravin. Ravasin hetken ja vaihdoin sitten suuntaa. Ravasin tähänkin suuntaan. "Nyt laukataan" sanoin. Ihan kuin Viivi olisi ymmärtänyt sanan laukka, sillä heti kun puristin pohkeet kevyesti kylkiin, se lähti laukkaamaan. Laukka oli ihanaa! Laukka toimi hyvin ja oli ihanan pyörivää. Laukkasin hetken molempiin suuntiin ja suuntasin sitten ponin kohti estettä. *Kolme, kaksi, yksi ja hyppy.* ajattelin. Viivi hyppäsi ja laskeutui sitten kauniisti. Suuntasin sitten kohti toista estettä. *Kolme, kaksi, yksi ja hyppy* ajattelin taas ja Viivi hyppäsi ja laskeutui. Hidastin käyntiin ja taputin tuota kaulalle. Hyppäsin vielä muutaman kerran. Sitten tein loppulaukat ja -ravit. Sitten hidastin käyntiin. Päätin käydä kiertämässä noin kymmenen minuuttia kestävän maastolenkin. Kun olimme tallipihalla, laskeuduin Viivin selästä. "Et ole edes hikinen" sanoin ja talutin tuon talliin. Riisuin varusteet ja harjasin Viivin kunnolla. Sitten halin Viiviä ja lähdin kohti kotia. Kävelin rauhallista tahtia kohti kotia. Pian pääsin kotiin ja astuin sisään. "Hei!" Huusin. "Hei" Minulle vastattiin. "Olemme miettineet yhtä asiaa..." Äitini sanoi. "No?" Kysyin yllättyneenä. "Sinähän olet halunnut sitä koiraa niin pitkään, joten päätimme että saisit koiran jos vielä haluaisit." Äiti selitti. Olin pompata kattoon innosta. "Minä menen tutkimaan rotuja!" Sanon ja juoksen huoneeseeni. Asetun koneen ääreen ja alan tutkimaan rotuja. Loppu

Vastaus:

80vr :)

Nimi: Juppu

18.04.2017 20:00
Jatkoa...
Olin ollut ainakin kaksi tuntia kännykällä ja nyt akku on loppumassa. Onneksi minulla on laturi. Laitoin puhelimeni lataukseen ja lähdin karsinoiden puolelle. Menin silittelemään hoitsuja ja uskalsin silittää Amyakin. Amy on söpö Alter real tamma. Yhtäkkiä huomasin, että sade oli loppunut. Kurkistin ovesta pihalle ja kaikkialla oli ihan märkää. -No ei se haittaa, tokaisin. Tapasin tallipihalla tytön, jota en ollut ennen nähnyt. -Hei, kuka sinä olet? Kysyin. -Minä olen Lotta, kuka sinä olet? Lotta kysyi. -Olen Juppu, oletko uusi täällä? Kysyin. -Joo, oon mä ja oon ihan ekaa kertaa täällä tallilla, Lotta kertoi. -Haluatko että esittelen sinulle paikkoja? Kysyin. -Joo, käy mulle, Lotta sanoi. Aikaa vierähti tunti, kun esittelin Lotalle paikkoja. Lotta lähti hoitamaan hevosiaan ja minä kävelin Sanin luokse. Nyt rupesin miettimään, rupeisinko painostamaan vain yhteen tai kahteen hevoseen? En osannut sanoa sitä vielä. Mietin mitä tekisin ja päätin lähteä ratsastamaan Sanilla esteitä. Hoidin Sanin sen torkkuessa. Hain satulan ja laitoin sen Sanin selkään. Sitten hain suitset ja laitoin ne Sanin päähän. Otin ohjat kaulalta ja huomasin, miten Sani puuskahti raskaasti, eikä olisi halunnut tulla. Vedin ohjista tiukasti ja sitten Sani lähti liikkeelle. Talutin tamman maneesiin, sillä en viitsinyt mennä läpimärälle kentälle. Onneksi maneesisa oli esteitä valmiina. Sani näytti innostuneen heti, kun näki esteet. Lämmittelin Sanin ja hyppäsin hetken. Sitten tein loppulämpän ja laskeuduin selästä. -Sani, olit ihana, totesin iloisesti hymyillen sille. Vein Sanin talliin ja hoidin sen iltakuntoon. Annoin kaikille hevosille iltaruuat ja hain reppuni ja puhelimeni. Sitten lähdin kävelemään kohti kotia. Loppu. Tää oli tämmönen lyhyt tarina ja oon taas ollu poissa kiireiden takia.

Vastaus:

65vr :)

Nimi: Juppu

05.04.2017 18:45
Oon ollu nyt pari päivää pois, toivottavasti ei haittaa.

Kaatosade

Olin ollut muutaman päivän poissa tallilta, mutta nyt kävelin taas tuttua hiekkatietä pitkin kohti tallia. Kun olin päässyt tallipihaan, huomasin että oli ruvennut tippumaan yksittäisiä vesipisaroita taivaalta. -Kunpa sade ei yltyisi, sillä en halua vain istua tallissa toimettomana, ajattelin. Nappasin nopeasti Minnin riimun ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Minni tuli iloisesti luokseni ja laitoin sille riimun päähän. Talutin Minnin talliin ja annoin sille päiväheinät. Sitten kävin laittamassa muidenkin hevosten karsinoihin heinät ja lähdin hakemaan Supia ja Riekkoa tarhasta. Laitoin Supille riimun päähän ja jäin odottelemaan Riekkoa, joka pomppelehti kauempana. Kutsuin sitä kuin koiraa ja ihme ja kumma, Riekko ponkaisi laukassa luokseni. En ollut ostanut Riekolle vielä riimua, joten otin tallin lainavarsariimun ja laitoin sen Riekon päähän. Pidin Riekon riimusta kiinni ja Supin narusta. Riekko yritti kerran karata, mutta pysyi kuitenkin napakalla "EI" :llä vierelläni. Laitoin hevoset karsinaan ja lähdin hakemaan Sania. Se tuli iloisesti portille vastaan ja pukkasi päällään kylkeäni. Laitoin Sanille riimun ja vein sen talliin. Se alkoi tyytyväisenä rouskuttaa heiniä. Yhtäkkiä huomasin, että oli alkanut sataa kaatamalla. Jatkuu (joskus)

Nimi: Juppu

26.03.2017 18:25
Ratsastelua

Kävelin kohti tarhaa, josta olin menossa hakemaan Supin. Tänään ratsastaisin sillä. Sidoin Supin hoitopuomiin (ekaa kertaa ikinä) ja lähdin hakemaan pakkia. Harjasin Supia hetken ja sitten putsasin kaviot. Lähdin hakemaan satulaa Supille. Laitoin sen Supin selkään ja kiinnitin vyön. Lähdin hakemaan suitsia. Sain suitset sen päähän ja kiinnitin soljet. Lähdin taluttamaan Supia kohti kenttää. Päätin hypätä tänään vähän ja kasasin nopeasti muutamia esteitä. Nousin Supin selkään ja se vaikutti taas todella energiseltä. Kun olin saanut Supin lämmiteltyä (laukat ja ravit ja käynnit), ohjasin tamman esteelle. Supi hyppäsi halukkaasti, joten ohjasin sen seuraavalle esteelle. Kun olin saanut hypättyä kaikki kasaamani esteet, mietin uskaltaisinko mennä maastoon loppulaukoille ja -lämpille. Päätin, että menisin, joten lähdin kohti maastopolkua. Ohjasin Supin pellolle kylläkin kaiken varalta, sillä en halunnut taaskaan joutua ikävyyksiin. Kiihdytin Supin kiitolaukkaan ja menimme neliä hetken. Sitten laukkasin vielä hieman ja hidastin raviin. Ravasin hetken ja sitten käänsin Supin ja tulimme käyntiä takaisin tallille. Otin Supilta suitset pois ja laitoin sen nopeasti kiinni riimuun. Vein suitset paikoilleen ja hain satulan. Kun olin vienyt sen takaisin paikoilleen, niin harjasin Supin ja erityisen huolellisesti niistä kohdista, joissa oli ollut satula. Annoin Supille muutaman palan porkkanaa. Sitten vein Supin takasin tarhaan ja päätin mennä laukkaradalle Minnillä. Hain tamman tarhasta ja päätin että voin mennä laukkaradalle yleissatulalla. Laitoin Minninkin hoitopuomiin ja kävin hakemassa sen pakin. Harjasin Minnin ja putsasin kaviot. Kaivoin taskustani pari porkkananpalaa ja annoin ne tammalle. Varustin Minnin ja lähdin taluttamaan Minniä kentälle ja se innostui heti, kun näki esteet. -Ei, me ei hypätä tänään, sanoin tammalle, joka näytti pettyneeltä. Lämmittelin Minnin ja lähdin kohti laukkarataa. Kun olin päässyt laukkaradalle, näytti Minni taas innostuneemmalta. -Laukattaisiinko kierros? Kysyin tammalta ja annoin samantien laukkapohkeet. Ensin laukkasimme tavallisesti, jonka jälkeen annoin Minnin mennä täysiä. Kun olin laukannut Minnin uuvuksiin, annoin sen kiertää laukkarataa käynnissä. Kun Minnin hengitys oli tasaantunut, laskeuduin selästä ja talutin Minnin hoitopuomille. Otin Minniltä varusteet pois ja harjasin tamman. Vein sen vielä tarhaan. Tänään en jäisi tekemään iltatallia, koska huomenna tekisin aamutallin. Kävelin vielä Riekon luokse ja tarjosin sillekkin porkkanaa. Riekko otti porkkanan rohkeasti suuhunsa ja rouskutti sen tyytyväisen näköisenä. Sitten se rupesi kerjäämään lisää. Nauroin höpsölle varsalle, joka tutki taskujani. Koska olin niin lempeä ja kiltti, annoin Riekolle vielä toisen palan. Taputin tammavarsaa ja kuiskutin sen korvaan: -Sinusta tulee minulle vielä täydellinen kenttähevonen ja kisaratsu. Rakastan Riekkoa kaikin puolin: Se on todella rohkea ja kiltti, suloinen ja ennenkaikkea sopiva minulle. Tulen rakastamaan suloista varsaa ikuisuuteen asti. Riekko yritti saada voikukkaa tarhan aidan toiselta puoleta, muttei yltänyt, joten hain ja annoin sen sille. -Ostan sinulle pian riimun ja hoitosetin, jotta voin opettaa sinulle perusasiat, sanoin vielä varsalle. Sitten lähdin tarhasta ja Riekko jäi hetkeksi katsomaan perääni, kunnes lähti kävelemään poispäin Supin luokse. Elikkä Supi on vielä Riekon kanssa, mutta voin käydä ratsastamassa Supilla, jotta varsa oppii olemaan yksin. Kävelin Sanin luokse, joka tuli aidalle minua vastaan. Voi miten kauniilta tamma näyttikään. Tarjosin sille porkkanaa ja Sanikin rouskutti sen tyytyväisenä parempiin suihin. Hain kamani tallihuoneesta ja lähdin kohti kotia. Loppu

Kysymys: Asuuko Riekko Supin kanssa samassa karsinassa? ja sitten kun se Supin varsa syntyy, niin jos kukaan ei hoida sitä niin saanko hoitaa sitä Supin ohella?

Vastaus:

95vr :)
Juu, asuu vielä, koska se on niin nuori ;) Voit hoitaa sitä siinä ohella, varsinkin kun se on emänsä kanssa koko ajan ;)

Nimi: Juppu

25.03.2017 20:10
Haaveilua
(Nyt ollaan hypitty vähän pidemmälle koska "murtunut" jalkani on parantunut)

Olin iloinen, sillä jalkani oli parantunut ja pääsin taas tallille. Tänään juoksuttaisin Sania ja muilla hevosilla olisi vapaapäivä, niin ja tutustuisin Riekkoon, uskon että siitä tulee hyvä kenttähevonen. Haaveilin jopa, että Riekko hyppäisi 100 senttiä ratana ja 90 senttiä maastoesteillä ja koulutaso voisi olla vaikea B. No se oli haaveajattelua, sanoin vierelleni tulleelle Sanille, sillä olin mennyt hakemaan sitä tarhasta. Se hamusi taskujani ja kaivoin taskusta paloiteltun porkkanan sille. -Kyllä sinäkin hyppäät vielä metrineljääkymppiä tai ainakin metrikolmeakymppiä, sanoin Sanille, tosin se oli vielä tässä vaiheessa toiveajattelua. Talutin Sanin talliin ja ajattelin kokoajan miten hyppäisin Sanilla metrineljääkymppiä kisoissa ja voittaisin luokan, Ajatukseni lähtivät lentämään, kun lähdin hakemaan Sanin pakkia. Ajattelin vain kokoajan, miten hyppäisimme metrineljääkymppiä ja yrittäisimme metriviittä-ja metrikuuttakymppiä. Se olisi aivan upeaa, jos pääsisimme metriviittä-tai metrikuuttakymppiä. -No meidän täytyy treenata kovasti, sanoin itselleni ja purskahdin nauruun, sillä en ollut ratsastanut Sanilla vielä kertaakaan. Nauroin vielä kovempaa, kun näin Sanin, jolla oli heinää päässä. Rupesin harjaamaan Sania. Minua nauratti kokoajan aivan kamalasti, enkä meinannut pysyä pystyssä, kun putsasin kavioita. Yhtäkkiä muistin extreme-laji merkin ja kysyin Sanilta kokeilisimmeko vikellystä ja Sani näytti olevan sitä mieltä, että jos kokeilet saat maistella hiekkaa. -No hyvä tavaton sun kanssa, nauroin sille ja lähdin hakemaan kapsonia ja juoksutusliinaa. Laitoin kapsonin Sanin päähän ja juoksutusliinan kiinni ja lähdin kohti kenttää. Rupesin kävelyttämään Sania liinassa ympyrällä. Sanin askeleet olivat kauniit ja niin ihanan pehmeän ja sulavan näköiset, että ajauduin taas haavemailmaani.

Laukkasin maastotietä Sanin kyydissä ja laukka tuntui mahtavalta. Lisäsin vauhtia Sani lähti kiitolaukkaan ja laukkasi rannassa auringonlaskuun. Se tuntui niin mahtavalta. Laukkasin vielä ja laukkasin sittenkin, kun kentän laidalta kuului: -Hih hihhii. Yhtäkkiä tajusin makaavani kentällä ja tunsin miten minulla oli hiekkaa suussani. Rupesin syljeksimään hiekkaa suussani. Käänsin pääni kentän laidalle, josta ääni oli kuulunut. Huomasin, että siellä oli joku uusi hoitaja. Sani pukkasi minua selkään ja huomasin nousta ylös maasta. Puistelin hiekkaa vaatteistani ja kysyin tytöltä: -Kuka sinä olet? -Cici, entä sinä? -Jaa minä, minä olen Juppu ja tämä tässä on yksi hoidokkini Sani, rakastan tätä aivan kamalasti, selitin Cicille samalla, kun silittelin ja taputtelin Sania. -Okei, se on kyllä kaunis, niin ja minä hoidan Bonnya, Cici selitti. -Bonnykin on kyllä suloinen, sanoin. -Aivan täydellinen minulle, Cici sanoi ja jatkoi matkaansa. Juoksutin Sania vielä hetken ja sitten talutin sen talliin. Otin Sanilta juoksutuskamat pois ja vein sen tarhaan. Lähdin tutustumaan Riekkoon, joka oli Supin karsinan viereisessä karsinassa. Silittelin suloista Riekkoa hetken ja hain sitten tallikamani tallihuoneesta ja lähdin kohti kotia. Loppu
Ps. Nimestään huolimatta tässä oli vain vähän haaveilua ja en voinu kirjottaa pitempää, koska en kerinny.

Vastaus:

95vr, ei aivan riittä Haaveilija- merkkiin ;)

Nimi: Juppu

22.03.2017 19:25
Puuhastelua osa 3

HUOM!!! Älä välitä tarinan alussa olevasta draamasta!!!! Äläkä myöskään välitä "masennuksestani" tarinan aikana;)

Hain Javan varusteet ja laitoin ne sille. Satulaa laittaessa se yritti näykkäistä, mutta suitset menivät ihan hyvin päähän. Olin juuri avaamassa karsinan ovea, kun Viivi tuli iloisesti rallatellen talliin. -Mistäs sinä noin hyvällä tuulella olet? Kysyin. -Mä sain hoitsukseni Namin, Viivi vastasi ja hyppelehti tallihuoneeseen. Minulta meni hetki tajuta, mitä oli tapahtunut, kun tajusin sen, purskahdin itkuun. Yritin itkeä ääneti, mutta se ei onnistunut. En halunnut enää mennä ratsastamaan vaan halusin kuolla, sillä olisin niin halunnut Namin, sillä siitä oli tullut minulle rakas. Lähdin viemään varusteita pois ja Katatu tuli minua vastaan. Selitin hänelle kaiken ja Katatu sanoi: -En voi sille mitään, sillä Viivi pyysi sitä. Sitten vielä sanoin, että en haluakkaan mennä ratsastamaan, mutta Katatu sanoi: Menet nyt ratsastamaan, sillä sitten unohdat kaiken muun. Varustin Javan uudestaan ja tamma oli ihmeissään, muttei näykkinyt. Vein sen maneesiin ja nousin selkään. Olin niin masentunut, että romahdin toiselta puolelta alas. Jäin maahan makaamaan ja itkemään. Minua sattui vielä nilkkaankin, sillä se oli jäänyt jumiin. Yhtäkkiä Katatu tuli maneesiin ja tuli katsomaan minua. Hän oli huolissaan ja kysyi: -Oletko kunnossa? Vastasin: -Olen, mutta nilkkani taisi venähtää tippuessani. Katatu auttoi minut ylös ja kysyi pystynkö seisomaan jalan päällä. Sattui hirveästi, enkä pystynyt nojaamaan jalalle yhtään. -Se taitaa olla murtunut, Katatu totesi. Purskahdin itkuun, sillä nyt en voisi ratsastaa pitkään aikaan, voisin ehkä hoitaa, jos pystyisin. Katatu otti Javan ohjat toiseen käteen ja tuki minua toisella kädellä. Matka talliin oli kyllä hieman haastava, koska Javakaan ei ollut mikään maailman kiltein talutettava. Katatu jätti Javan karsinaan ja talutti minut tallihuoneeseen, sitten hän meni ottamaan Javalta varusteet pois. Soitin äidilleni, joka tuli hakemaan minut sitten tallilta. Katatu lupasi hoitaa hevosia ja jos hän ei kerkeisi, Katatu pyytäisi Samathaa. Pääsin autoon ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Itkin kamalasti, sillä minua pelotti, kuinka paha se olisi.

Tunnin päästä
Minä jouduin jäämään hetkeksi sairaalaan, koska minun nilkka pitäisi leikata ja laittaa kipsi. Eli olihan se hieman paha (tämä sama nilkka oli ennenkin ollut huonossa kunnossa). Kun nilkkani oli leikattu ja laitettu kipsi, pääsimme lähtemään, koska minulla ei ollut muita ongelmia ja äitini on lääkäri, joten hän kyllä tietää. Sain pomppia kepeillä autolle. Aluksi kepeillä liikkuminen oli vaikeaa, mutta minä opin nopeasti sen taidon. Pääsimme kotiin ja istuin sohvalle katsomaan telkkaria. Loppu
Ps. Tässä tarinassa oli keksitty tuo nilkkajuttu (uskon kyllä, että arvaat sen, kun luet tämän) Tämä olisi varmaan pitänyt nimetä "Murheita" nimellä, mutta täähän oli jatko-osa, joten en voinut muuttaa sitä.

Vastaus:

110vr
Eikä se haittaa, vaikka nimeäisi osat eri nimellä (jos tajuan että se on samaa tarinaa) ;)

Nimi: Juppu

19.03.2017 17:57
Laittaisitko Namin säkäkorkeudeksi 137 senttiä.

Vastaus:

Juu laitan :D

Nimi: Juppu

19.03.2017 09:09
Puuhastelua osa 2


Kun olin saanut hevoset tarhaan, lähdin siivoamaan karsinoita. Hain kottikärryt ja talikon ja sitten kävelin Minnin karsinalle. Sitten siivosin Supin karsinan ja sitten vielä Sanin. Sitten siivosin vielä Javankin karsinan. Vein kottikärryt ja talikon takaisin paikoilleen ja kävelin satulahuoneeseen, sillä putsaisin hevosten varusteet. Otin ensin Minnin varusteet ja putsasin ne. Seuraavaksi putsasin Supin varusteet. Sitten putsasin Javan varusteet ja Sanin satuloissa oli paljon puhdistamista, sillä niitä oli kaksi. Kun olin saanut varusteet putsattua, lähdin hakemaan Minniä tarhasta. Se oli onnistunut piehtaroimaan tarhan ainoassa kuralätäkössä. -Huoh, sanoin Minnille, kun se tuli portille minua vastaan. Talutin Minnin pesupaikalle ja avasin hanan. Laitoin ämpäriin vettä ja kastoin siinä sienen. Sitten rupesin putsaamaan Minniä. Kun olin saanut Minnin putsattua, talutin sen karsinaan. Ja sitten talutin Minnin takaisin, sillä olin unohtanut kuivata sen. -No niin, nyt olemme valmiita, sanoin Minnille. Vein sen karsinaan ja lähdin hakemaan varusteita. Olin laiska, enkä jaksanut harjata sitä, onneksi sentään olin pessyt sen. Laitoin satulan Minnin selkään ehkä vähän liian kovaa, sillä se säpsähti, kun romautin satulan Minnin päälle. -Sori Minni, sanoin sille. Hain suitset ja laitoin ne Minnin päälle. Lähdin taluttamaan Minniä tallipihalle. Vedin jalustimet alas ja kiristin vyön. Sitten nousin selkään ehkä vähän liian vauhdikkaasti, sillä kohta maistelin hiekkaa Minnin toisella puolella. Ovelle tullut Katatu nauroi. Sitten minuakin rupesi naurattamaan. Katatu kävi auttamassa minut ylös maasta ja nousin uudestaan selkään. Lähdin kävelemään Minnin kanssa maastopolkua kohti. Tällä kertaa päätin ratsastaa rantaan. Voi, kun minulla olisi oma hevonen. Voisin tehdä sen kanssa mitä vain, tosin voi hoitsujenkin kanssa tehdä kaikenlaista. Sitten tipuin haavepilvistäni, sillä rupesin ajattelemaan, että Viivillä on oma hevonen ja Iitulla on kaksi. Minua vähän harmitti, mutta ei sille voi mitään. Kyllä minulle riittää Minni, Supi, Java ja Sani. Kun saan hoitaa Namiakin välillä, niin olen onnellinen. Nostin ravin ja Minni lähti lennokkaaseen raviin. Olimme ravanneet hetken ja nostin laukan, sillä ylämäessä on kiva laukata. Laukkasimme ylämäen ja hidastin sitten käyntiin. Käännyin jo takaisin, koska ratsastan Minnin tänään kevyesti. Kävelimme mäen alas ja nostin taas ravin. Ravasimme taas hetken ja sitten vielä laukattiin kovaa vauhtia kohti kotia. Sitten hidastin taas käyntiin. Kävelimme loppumatkan ja pian saavuimmekin tallipihaan. Laskeuduin Minnin selästä ja vein sen talliin. Otin siltä varusteet pois ja vein ne paikoilleen. Harjasin Minnin nyt tällä kertaa ja vein sen tarhaan. Mukaani tarttui Java taistelutta, koska puhuin sille nätisti ja lähestyin hitaasti, tosin Java yritti kerran näykkäistä minua. Vein sen karsinaan ja kiinnitin sen karsinan kaltereihin ja lähdin hakemaan pakkia. Harjasin Javan ja se sujui oikein nätisti. Kaviot eivät meinanneet nousta ja potkuakin yritti, mutta ei se tullut. Sain kuin sainkin putsattua kaviot ja lähdin hakemaan varusteita. Jatkuuu.....

Nimi: Juppu

19.03.2017 08:03
Oho unohdin laittaa siihen, mutta siis jatkuu

Nimi: Juppu

18.03.2017 20:14
Puuhastelua osa 1

Kävelin kohti tallia. Oli aikainen aamu, kello taisi olla kuusi. Tänään hoitaisin Supin, Minnin, Javan ja Sanin ja ratsastaisin ainakin Minnillä ja Javalla, sekä juoksuttaisin Sania. Menen myös varmaan ratsastamaan Supilla kentälle. Menin tekemään aamuruokia. Kun olin valmistanut ruuat, tein vielä Namillekkin ruuan ja menin hakemaan heinät kaikille. Vein ämpärit karsinoihin. Kun hevoset olivat syöneet, vein heinät niille. Sitten otin Minnin ja vein sen tarhaan. Sitten vein Supin tarhaan. Kohta hevoset pääsisivät laitumellekkin, kun ruoho kasvaisi. Sitten ei tarvitsisi viedä hevosia yöksi sisään. Vein Saninkin tarhaan ja lähdin tappelemaan Javan kanssa. Itseasiassa olin yllättynyt, sillä Java ei luiminut. Sain riimun nopeasti sen päähän ja vein sen tarhaan.

Vastaus:

Jatkatkoo tätä osaa vai haluatko heti rahat? Cx

Nimi: Juppu

18.03.2017 19:47
Toivottavasti sua ei haittaa, jos Namikin on tarnoissani :)
Nyt tulee tarina :)

Vastaus:

Ei haittaa, jos et nyt sentään ratsasta sillä ym xD

Nimi: Juppu

18.03.2017 18:33
Pystytkö muuten lisäämään Namille punaisen riimunnarun ja punaisen nylonriimun? Kun niinkun löysin ne siinä tarinassa;)

Vastaus:

Juu, voin lisätä! :D

Nimi: Juppu

18.03.2017 13:20
Saniin tutustumista

Olin ostanut Sanille kamalan kasan kaikenlaista varustetta. En tarvitsisi kaikkea vielä, sillä tänään tutustuisin siihen. Kun olin saanut Sanin varusteet paikoilleen, päätin käydä kurkkaamassa Namia. -Se on niin suloinen, se laikukas tamma kuulin jonkun sanovan. Säikähdin, koska haluaisin itse hoitaa Namia. Silittelin sitä ja mietin seikkailua, minkä olin Supin ja Namin kanssa kokenut. Onneksi minua ei enää sattunut mihinkään. Olin notkunut Namin tarhan aidalla ainakin kymmenen minuuttia ja kuulin kuinka Samatha sanoi: -Minä olen tulossa hakemaan Namia tarhasta, että voin antaa sille päiväruuan ja hoitaa sitä. Haluaisitko taluttaa Namin sisään? Hän kysyi. Saisinko mä oikeesti, vaikka se ei oo ees mun hoitsu. -Olethan taluttanut sitä ennenkin, Samatha tokaisi naurahtaen. Otin Samathalta Namin riimun ja kutsuin Namia. Ensin se katseli ympärilleen ja sitten se tuli luokseni. Mietin, miltä tuntuisi ratsastaa Namilla. Sen ainakin tiesin, että sillä on ratsastettu, koska näin silloin varustehuoneessa satulan ja suitset, joita oli käytetty. Silittelin Namia ja talutin sen sisään karsinaansa. Sain antaa sille vielä ruuat. Kun Nami oli syönyt, sain viedä sen vielä takaisin tarhaan. Nami pukkasi minua päällään ja käännyin silittämään sitä. Mutta nyt kun Nami oli hoidettu, lähdin tutustumaan Saniin. Tamma oli tarhassa, joten otin sen riimun ja narun mukaan. Kutsuin Sania ja se ihmetteli mitä tapahtuu, mutta tajusi sitten, että tarkoitin sitä. Sani käveli pari askelta luokseni ja kävelin loput Sanin luokse. Laitoin riimun sen päähän ja tunsin miten se puhalsi kädelleni. Lähdin taluttamaan sitä karsinaan ja päätin, että tänään vain hoitaisin sen. Hain Sanin pakin ja otin harjan. Se nuuhkaisi sitä kerran ja sitten se rupesi katselemaan ympärilleen. Harjasin tammaa pitkin ja rauhallisin vedoin. Sani ilmiselvästi nautti siitä. Otin kaviotkin ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, sillä se nosti kaviot heti, kun koskin niihin. Mietin miltä tuntuisi ratsastaa sillä. Päätin ratsastaa Sanilla heti seuraavalla kerralla, kun tulisin tallille. Otin Sanin loimen ja laitoin loimen sen päälle. Laitoin riimun takaisin Sanin päähän ja vein sen tarhaan. Päätin käydä katsomassa Supia. En tiennyt, milloin uskaltaisin mennä ensinnäkään maastoon ja toisekseen Supin kanssa. Päätin, että jos jatkossa menen Supin kanssa maastoon, väsytän sen ensin kentällä tai en ainakaan mene heti parin päivän loman jälkeen sen kanssa suoraan maastoon. Olihan tuossa tretkessä hyväkin puoli: Sain pelastettua Namin. Supi saisi olla tarhassa yötkin, koska ulkona on jo aika lämmintä. Kävin moikkaamassa Minniä ja päätin että seuraava hevonen jolla menisin maastoon, olisi Minni. Minni puhalsi kädelleni. Kävin hakemassa kamani ja lähdin kohti kotia. Loppu. Tää oli vaan tämmönen lyhyt tarina;)

Vastaus:

90vr :)

Nimi: Juppu

18.03.2017 12:21
Okei. Toivottavasti kukaan ei ota Namia sitä ennen.

Nimi: Juppu

18.03.2017 12:13
Tekis mieli alkaa hoitamaan sitä, mutta just vaihoin ja sä sanoit että et tykkää siitä, että kokoajan vaihdellaan hoitsuja. Se on vaan niin söpö.

Vastaus:

Nii, eihän oikeestikaan jollain tallilla (irl) voi jatkuvasti vaihdella hoitsua ;) Eikä se oikein oo kivaa, että hevosella vaihtuu jatkuvasti hoitaja.
Mutta ehkä viikon tai parin päästä on ok, että vaihdat ;)
Ja voihan sitä aina käydä laitumen reunalla tai karsinassa ihastelemassa, sekä taluttaa talliin ja tarhaan + vaikka jakaa ruoat ;)

Nimi: Juppu

18.03.2017 12:09
Kävin kattomassa sen kuvan ja se oli aivan mielettömän söpö❤❤❤❤❤

Nimi: Juppu

18.03.2017 12:07
Juu käy, ei haittaa vaikka varsalle ei löytynyt. :)

Nimi: Juppu

18.03.2017 09:49
Jatkoaaaa.......

Lähdin kävelemään syvemmälle puskaan, sillä mies oli huomannut minut. Supi pääsi minulta karkuun tässä hötäkässä. Minulle tuli paniikki, koska ei ollut enää Supia, jolla olisin voinut ratsastaa karkuun. Mies oli huomannut minut ja tuli perässä. Kävelin takaperin kokoajan syvemmälle. Yhtäkkiä kompastuin johonkin ja kaaduin. Kaatuessani löin pääni johonkin terävään. Minua rupesi huimaamaan ja pyörryin.

Oli varmasti yö, kun heräsin yksin pienessä pimeässä mökissä. Päätä särki vieläkin ja minua pelottikin hiukan. Kuulin ryskettä ovella. Katsoin ikkunasta: Se oli Supi!. Kokeilin avata oven, mutta se oli lukossa. Supi ryskäsi ovea niin, että se irtosi saranoistaan. Nyt huomasin, että talo oli jo vanhempi ja hieman laho. Supi odotti ovella, että pääsin pois talosta. Tarkastin Supin, eikä sillä ollut haavoja. Onneksi. Kuulin hirnuntaa tallista ja Supi veti minua talliin päin. Tai jos tarkkoja ollaan, se oli vain vanha pieni navetta. Kävelin ovelle ja avasin sen. Tallissa haisi ummehtuneelta. Otin Supinkin vielä sisään. Sain ährättyä valon talliin, joka ei kyllä ollut kovin kirkas. Laitoin Supin hetkeksi odottamaan karsinaan ja lähdin etsimään sitä hevosta. Kävelin navettaa vielä vähän matkaa ja huomasin sen: Karsinassa oli pieni mustavalkolaikullinen islanninhevostamma. Se oli surkeassa kunnossa. Lantaa oli ainakin polviin asti. Hain äkkiä talikon ja rupesin nostelemaan lantaa viereiseen karsinaan, sillä täällä ei ollut lantalaa. Kun olin valmis (siinä meni ainakin puolitoista tuntia), lähdin etsimään ämpäriä ja pesusientä. Löysin jonkun ruosteisen ämpärin ja pesusienen, joka oli hieman kulunut, mutta muuten ihan hyvän näköinen. Lähdin etsimään vettä, sillä ajattelin pestä hevosen jalat, koska ne olivat aivan lannassa. läysin tallinnurkalta vesisaavin ja täytin sen. Lähdin viemään sitä takasin ja hevonen yritti juoda. Tajusin, että tarvitsen juoma-astian. Löysin varustehuoneesta uuden näköisen ämpärin, mutta oli siinä hieman ruostettakin. Kävin täyttämässä ämpärin vain puolilleen, koska muuten hevonen saisi ähkyn. Vein juomaämpärin nopeasti hevosen luo ja se joi isoin kulauksin. -Kuinkakohan kauan se oli ollut juomatta? Kysyin itseltäni. Hain Supillekkin vettä. Sitten hain hieman heinää Supille, jota löysin navetan rehuhuoneesta. Heitin issikallekin vähän heinää. Tutkin hevosen karsinaa ja totesin, että tuossa luki Nami. Kutsuin Namia ja se totteli! Eli se siis oli Nami. Kurkin muihin karsinoihin ja totesin, että se oli yksin tallissa. Muttakun kurkkasin vielä yhteen karsinaan näin siellä laikullisen (samanlainen kuin Nami) varsan, joka makasi. Tutkin sitä ja näytti siltä, että varsa oli syntynyt vähän aika sitten ja se oli huonossa hapessa. Varmaan rosvot olivat nostaneet varsan omaan karsinaan, että se kuolisi. Nostin varsan nopeasti Namin viereen ja Nami ilahtui, mutta oli silti laihan näköinen. Yritin nostaa varsaa pystyyn ja olin varma, että se oli vielä hengissä, mutta kuolisi, jos se ei saisi ravintoa. Varsa joi hetken ja näytti hieman paremmalta. Päästin varsasta irti ja se pysyi hetken pystyssä. Nostin sen uudestaan pystyyn ja se pysyi. Varsa joi vielä hieman ja totesin, että nyt se selviäisi ilman, että kokoajan vahtisin sitä. Kävin ottamassa Supilta varusteet pois ja annoin sen levätä hetken. Menin etsimään riimua ja narua varustehuoneesta. Hetken etsimisen jälkeen löysin ne. Tarkastin molemmat ja totesin, että ne olivat ihan ehjät. Löysin varsariimunkin, mutta ei sitä voi vielä laittaa. Tein itselleni loimista, jotka löysin varustehuoneen perältä, pienen pedin. Tässä oli ötökkäloimi, toppaloimi ja ulkoloimi. Käytin toppaloimea peittona ja rupesin nukkumaan.

Heräsin aamulla siihen, että aurinko paistoi ikkunoista. Lähdin hakemaan vesiämpärit, joita olin käyttänyt eilenkin. Kävin täyttämässä ne ja totesin, että ulkona ei ollut kovin kylmä. Vein vesiämpärit karsinoihin ja tarkastin hevoset. Supi oli tietysti hyvässä kunnossa, Namikin oli ihan hengissä ja varsa se nukkui, mutta nukkui, eikä ollut kuollut. Hain taas heinääkin ja tällä kertaa hevoset saivat vähän enemmän, kuin illalla. Totesin, että Namiakin oli ruokittu, joskus pari viikkoa sitten, ennen minun tuloani. Rosvot olivat varmaan ruokkineet sen, mutta eivät olleet siivonneet karsinoita. Kun hevoset olivat syöneet, kain Supin kamat ja varustin sen. Sitten hain Namin riimun ja narun. Laitoin sen Namin päähän ja napsautin narun kiinni. Jätin Supin hetkeksi karsinaan ja talutin Namin ulos varsansa kanssa. Ajattelin testata, miten varsa seuraa emäänsä. Taluttelin sitä ympäri pihaa ja totesin, että varsa seuraa emäänsä liimattuna. Koska oli kesä, päätin laittaa Namille ötökkäloimen ja sen kaulakappaleen. Laitoin riimun takaisin päähän ja narun kiinni. Kiinnitin Namin hetkeksi tallin ulkopuolella olevaan koukkuun. Yksi asia minua mietitytti: Kenen hevosia nämä olivat? Päätin, että se selviäisi kuka nämä omistaa. Hain Supin karsinasta ja nousin selkään. Varusteet eivät olleet menneet onneksi rikki. Irrotin Namin koukusta ja mietin miltä tuntuisi ratsastaa sillä. Otin varsariimun ja ulkoloimen, sekä varanarun, reppuun, jonka olin löytänyt talosta. Lähdin kävelemään kohti polkua, josta olimme tulleet ja joka vei tallille. Päätin että kävelisimme koko matkan, koska en viitsinyt rasittaa Namia ja varsaa, jonka ristin Tähdeksi. Nami ja Tähti, ei hullumpaa. Nyt pääsimme risteykseen, josta olin lähtenyt tälle polulle. Kävelimme ja alkoi näkyä jo peltoa. Pääsimme tallipihaan ja näin Katatun menevän talliin. Hän hämmästyi nähdessään Namin ja Tähden. Selitin Katatulle kaiken, jokaista yksityiskohtaa myöten. Katatu puisteli päätään ja oli sitä mieltä, että minulla oli ollut hirveä seikkailu. Kysyin Namista jä Tähdestä, että voisimmeko pitää ne, jos omistajaa ei löydy. Katatu sanoi vain, että se selviää kyllä aikanaan. Laitoimme Supin tarhaan lepäämään ja Nami ja Tähti pääsivät myöskin omaan tarhaan. Katatu lähti kaupungille ottamaan selvää asioista. Sillä aikaa hoidin Supin varusteet ja laitoin mukaani ottamat kamat tyhjään koukkuun varustehuoneeseen. Namin riimu ja naru, sekä varsariimu jäivät varustehuoneen koukkuun ja ulkoloimen laitoin varustehuoneen nurkkaan. Noin tunnin päästä Katatu tuli takaisin ja kertoi: -Hevosten omistaja oli joutunut vanhainkotiin ja hevoset olivat jääneet talliin. Sitten rosvot, jotka ovat nyt pidätetty, löysivät talon ja hevoset. He eivät välittäneet hevosista, vain aarteista. Nami on seitsemänvuotias issikkatamma ja se oli astutettu. No Namin omistaja oli loukannut itsensä ja joutunut vanhainkotiin, myös ikänsä takia. Ja Nami oli jäänyt yksin ja kun varsa oli syntynyt, rosvot olivat nostaneet sen omaan karsinaan. Katatu näytti vielä rikosilmoitusta ja nyt muistin missä olin miehen nähnyt: Hän oli pankinvirkailija ja oikeasti näyttävästi rosvo. Mitä teemme hevosille? kysyin. Katatu ei tiennyt. Loppu

Ps. Joo kuulostaa oudolta, mutta pystytkö/haluutko tehdä noi hevoset vai et?

Vastaus:

Tosi hyvä tarina, kivan pitkäkin! :D Saat 300vr + Haunted House-merkin! ;)

Löysin Namille sopivan kuvan, mutta en varsalle :/ Joten sopiiko jos lisään vain Namin? Annoin sille kokonimeksi Namýska. ;)

Nimi: Juppu

17.03.2017 20:03
Jatkoa...

Olin nopeasti ratsastanut Nikin ja sitten tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta olin siis lopettanut Nikin hoitamisen ja pyytänyt SNSD: een tilalle. Katatu ei ollut ollut vielä varma, mutta toivon että saisin sen. On Nikikin kyllä ihana, toivottavasti saan sen joskus takaisin, mutta nyt on näin. Minun pitäisi vielä ratsastaa Supi ja sitten olisin valmis. Hain Supin tarhasta ja totesin, että minun pitäisi harjata se kunnolla, sillä Supi oli onnistunut piehtaroimaan tarhan mutaisimmassa kohdassa. Talutin Supin karsinaan ja hain pakin. Jynssäsin Supin puhtaaksi ja kun olin valmis, Supi näytti hienolta. Lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Laitoin satulan Supin selkään ehkä hieman liian vauhdikkaasti, koska Supi säpsähti. Kiinnitin vyön ja laitoin suitset. Päätin mennä Supin kanssa maastoon. Taivas näytti hieman tummalta, mutta en uskonut että alkaisi sataa. Kiristin vyön vielä tallipihalla ja nousin satulaan. Tuuli vähän, mutta muuten oli aika lämmintä. Supi vaikutti hirvittävän virkeältä, joten olin kokoajan varuillani. Kun olimme kävelleet vähän matkaa, nostin ravin ja Supi ampaisi raviin niin nopeasti, että meinasin tippua. Pysyin kuitenkin selässä, koska jos oisin tippunut, istuisin nyt kuralätäkössä. Olimme ravanneet vähän matkaa ja saavuimme risteykseen. Toinen tie oli tuttu, se vei pellolle ja toisella tiellä olin käynyt ehkä kerran. Päätin mennä vieraampaa tietä. Kun olin mennyt sitä vähän matkaa, totesin että en ollut käynyt ikinä tällä polulla. Nostin taas ravin ja menin sitä hetken. Annoin laukkapohkeet ja naps, Supi oli täydessä vauhdissa. Kun olin hetken laukannut ja yritin hidastaa, tajusin että Supi ei ollut hallitavissani. No Supi vain laukkasi ja yritin hidastaa sitä ja sitten se tapahtui: eteen tuli iso puunrunko ja Supi pysähtyi. Minä lensin kaaressa kannon yli suoraan lammikkoon. Sattui, sillä olin pudotuksessa loukannut toisen käteni ja siihen sattui hirveästi, sekä sitten loukkasin vielä polveni, koska se osui terävään kiveen. Jäin maahan makaamaan ja kuulin, kuinka Supi juoksi syvemmälle tuntemattomaan metsään. Alkoi hämärtää ja minua rupesi pelottamaan hirveästi. Onneksi käsi- ja polvikipu oli helpottanut, joten pystyin kävelemään jotenkuten ja pystyin ottamaan kädelläkin tukea. Hapuilin kännykkääni taskusta ja huomasin, että se oli tippunut lammikkoon. Nostin sen nopeasti ylös ja yritin kuivata sitä. Kun olin kuivannut sen, yritin käynnistää sitä, mutta tajusin että se oli ollut lammikossa aika pitkään. Lähdin hitaasti ja varovasti kävelemään sitä polkua pitkin mitä Supi oli laukannut. Huusin Supia monta kertaa, mutta vastausta ei kuulunut, eikä Supia näkynyt. Kävelin polkua vielä vähän matkaa ja sitten istahdin kannolle. Alkoi olla jo pimeä ja polku oli niin pieni, että siinä ei ollut valoja. Pelotti aivan hirveästi. Huusin Supia ja yhtäkkiä kuulin hirnahduksen läheltä. Lähdin kävelemään sitä kohti ja näin Supin, joka oli jäänyt kiinni ohjista. Huomasin, että Supin jalassa oli haava. Kun tutkin haavaa hetken, huomasin että se oli vain pintahaava. Eikä siitä tullut enää edes verta. Supi oli aivan hiessä. Repäisin hieman sammalta mättäästä ja hieroin Supia sillä. Kun olin hieronut Supin kuivaksi, hyppäsin kannolta sen selkään. Onneksi Supi oli rauhallinen. Täytyi oikein hengittää, kun oli helpottunut kun Supi löytyi, eikä tarvinnut selitellä Katatulle Supin häviämisestä. Kävelimme vähän matkaa ja huomasin pellon, jonka toisessa päässä oli pieni mökki. Sieltä kajasti valoa. Lähdin kävelemään kohti mökkiä. Olin päässyt mökin lähelle ja laskeuduin Supin selästä. Yhtäkkiä Supi hirnui todella kovaa. Huomasin että talon vieressä oli talli. Yhtäkkiä ovi avautui ja juoksin Supi perässäni puskaan piiloon katsomaan. Mökistä astui mies, joka näytti tutulta. En vain saanut päähän missä olin hänet tavannut. -Mitä ihmettä?........
Jatkuuuuuu.......

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com