Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Iitu

Hoidokit: Roxana Lily, CanCan, Bolela, Blueberry, Daisy, Vilke

Taso: 7.

Astutukset:
Supreme's Final-Ässähässäkkä
Kunové-Raksha
Flaming Heart-Drake
Bambo-Texter
Kurojaki-Tähden Tuike
CanCan-Kodiac
Engblom-Smoke Champange (varsominen)
Vilke-Wunderboy
Blueberry-Belle

 

 Ajokortti   18.1.2017  Tammikuu 2017
 2.3.2017  24.12.2017  2.1.2018
 2.01.2018  6.01.2018  17.1.2018
 19.1.2018  26.1.2018  27.1.2018
 28.1.2018  14.2.2018  14.2.2018

Varusteet:
-Musta ratsastuskypärä
-Mustat nahkachapsit
-Mustat hanskat
-Luonnonvalkoiset kokopaikkaiset ratsastushousut
-Musta esteraippa
-Turvaliivi
-Vaaleanruskeapinkit polvisukat
-Mustat johdpurit 
-Valkoinen kisatakki 
-Vihreä heijastinliivi 
-Musta liivi 
-Lasso 
-Jousi 
-Nuolikotelo 
-Poolomaila 
-Miekka 
-Kilpi 
-Keihäs 
-Kannukset 
-T-paita 
-Kisapaita 

Yhteiset:
-Mustat kärryt
-Herkkukeksipaketti, omena
-Musta letityskuminauhapussi
-Musta juoksutusliina
-Musta juoksutus-/ajovyö
-Hiihtoratsastusvaljaat
Kavioöljypurkki
Valjasrasva
Vikellysvyö valkoinen 
Kylmäyskääree
herkkukeksipaketti, maku: kurpitsansiemen

CanCan:
Riimunnaru salmiakkikuvioilla, limemusta 
Nylonriimu, lime 
Talliloimi, lime
Hoitosetti, lime 
Ajosuitset musta
Ravisuitset musta
Kumitutti 2kpl lime
Niskapehmuste valkoinen
Korvahuppu lime

Lily:
Riimunnaru salmiakkikuvioilla, pinkkimusta 

Nylonriimu, pinkki 
Talliloimi, pinkkivaaleanruskea
Englantilaiset suitset, musta 
Hoitosetti, pinkki 
Ylseissatula, musta 
Yleishuopa, pinkki

Quiqqi:
Riimunnaru salmiakkikuvioilla, beige

Nylonriimu, beige
Talliloimi, beige
Englantilaiset suitset, beige
Hoitosetti, beige
Ylseissatula, beige
Yleishuopa, beige
Beige riimu
Ruskeamusta riimunnaru
Ruskeat englantilaiset suitset 
Ruskeat kumitutit

Blueberry:
•Hoitosetti taivaansininen
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla taivaansini-musta 
•Nylonriimu taivaansini-valkoinen 
•Toppaloimi taivaansininen
•Englantilaiset suitset musta
•Timanttiotsapanta taivaansininen
•Yleissatula musta 
•Yleishuopa taivaansininen
•Joululoimi
•Tonttulakki hevoselle
•Tallliloimi, taivaansininen 
•Heijastava ratsastusloimi, taivaansininen
•Sydänotsapanta mustalla pohjalla 
•Kaulanaru 
•Korvahuppu, taivaansininen 
•Jalkaheijastinsetti, taivaansininen
•Riimuheijastinsetti, taivaansininen
•Turvajalustin (2kpl), taivaansininen
•Etujalansuojat, taivaansininen
•Hivutussuojat, taivaansininen
•Joulusuojat 
•Jouluhuopa 
•Jumbosieni, taivaansininen 
•Hikiviila, taivaansininen 
•Kaviokoukku harjaksilla, taivaansininen
•Hevosshampoo 
•Ketjunaru 
•Näyttelytalutin 
•Näyttelyriimu, taivaansininen
•Fleeceloimi, taivaansininen
•Villaloimi, taivaansininen 
•Näyttelysuitset, musta 
•Sileät nahkaohjat, musta 
•Kumiset nahkaohjat, musta
•Helmiotsapanta, taivaansininen 
•Ketjupanta, kulta 
•Pehmuste-setti suojiin, taivaansininen
•Pehmuste-setti suitsiin, taivaansininen
•Yksivärinen riimunnaru, taivaansininen
•Heijastinriimu, taivaansininen
•Naruriimu, taivaansininen
•Kumitutti (2kpl), taivaansininen 
•Juoksutusliina, valkoinen 
•Herkkukeksipaketti, omena 
•Moonlight-loimi taivaansininen

•Moonlight-huopa taivaansininen
•Kuljetussuojat taivaansininen

Bolela:
•Harjapaketti, violetti 

•Harjalaatikko, violetti 
•Jumbosieni, violetti 
•Kaviokoukku harjaksilla, violetti 
•Hikiviila, violetti 
•Hevosshampoo 
•Letityskuminauhapussi, violetti 
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla, violettimusta 
•Nylonriimu, violetti 
•Näyttelyriimu, violetti 
•Englantilaiset suitset, musta 
•Helmiotsapanta, violetti 
•Kaulanaru 
•Jalkaheijastinsetti, vihreä
•Häntäheijastinsetti, vihreä
•Korvahuppu, violetti 
•Yleissatula, musta 
•Lätkäsatula, musta 
•Turvajalustin (2kpl), violetti 
•Yleishuopa, violetti 
•Hiihtoratsastusvaljaat, valkoinen 
•Etujalansuojat, violetti 
•Hivutussuojat, violetti

Vilke:
•Harjalaatikko vaaleanpunainen

•Harjapaketti vaaleanpunainen 
•Kaviokoukku harjaksilla vaaleanpunainen
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla mustavaaleanpunainen
•Nylonriimu vaaleanpunainen
•Näyttelysuitset musta

Daisy:
•Harjalaatikko turkoosi

•Harjapaketti turkoosi
•Kaviokoukku harjaksilla vaaleanpunainen
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla mustaturkoosi
•Nylonriimu turkoosi
•Näyttelysuitset musta

Rahat: 818vr, 12 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Iitu

14.02.2018 18:36
Joo. Molemmat käy oikein hyvin (:!

Vastaus:

Ok, astutan siis ne. :)

Nimi: Katatu

14.02.2018 16:26
Viivi haluaisi astuttaa Bellen Blueberryllä, käykö se? :)

Vastaus:

+Tintti kysyi, että voisiko Vilkkeen astua Wunderboyllä?

Nimi: Iitu

14.02.2018 08:17
Muuten, voitko vaihtaa Bluen kamat taivaansinisiks ja suitset jne. mustiks?
Mut esim. Nylonriimussa ja rimunnarussa voit säilyttää sen -mustan sekä sen -valkoisen.

/Mää laitoin tän ny tänne, ku en oikee hiffannu, mitä järkee tää ois laittaa Tallihuoneeseen.../

Vastaus:

Voin.
Eihän missään lue, että tälläiset viestit pitää laittaa Tallihuoneeseen? Kaapistahan ne löytää parhaiten! ;)

Nimi: Iitu

14.02.2018 08:12
Ystävänpäivä!
14.2.18
Maisa

Lukitsin kaappini ja tarkistin ympäristöni. Ei ketään. Hyvä. Juuri niin, hyvä. Olin lukinnut kaappiin erittäin salaisen asian, josta kukaan muu kuin minä ei tiennyt. Yhtäkkiä Tallihuoneen ovi vetäistiin auki. Kiljaisin pelästyneenä, mutta sisään tulikin vain Maisa.
"Ai moi Maisa" sanoin nolona ja hymyilin.
"Moikka Iitu!" Maisa sanoi iloisena. Hän yritti peitellä nauruaan, häntä nauratti minun reaktioni, tiesin sen!
"Mentäiskö esteitä maneesissa?" tyttö kysyi.
"Joo. Sopii" vastasin ja lähdimme käsikynkässä kohti maneesia.

"Noin. Valmista tuli!" Maisa sanoi ja pudisteli hiekkaa hanskoistaan.
"Ei se haittaa, vaikka mennäänki vaan 30cm esteit, saan määkin totuteltua paremmin Blueen" sanoin hymyillen.
"Jep. Kuro ei pysty parempaan" Maisa sanoi naurahtaen.
"Haha!" sanoin ikäänkuin nauraen.
"No mennäänpäs nyt varustamaan ne ponit, ettei koko päivä mee tähän ompeluseuran kokoukseen!" naurahdin ja tönäisin Maisaa leikkisästi eteenpäin.
"Ha! Minä kostan sinulle vielääää!" Maisa huusi, aivan kuin siinä yhdessä leffassa, minkä olimme katsoneet, kun Maisa oli tullut meille yöksi.
"Tosi hauskaa Maisa, oikeesti nyt mennään" sanoin ja lähdin kulkemaan kohti maneesin ovea.
"Hei oota mua!" Maisa kiljui ja juoksi perääni.

Talutin Bluen maneesiin varusteet päällä, tietenkin kuolaimettomilla suitsilla. Minulla oli lyhyt raippa varmuuden vuoksi kädessäni, sillä tiesin että Blue muuttuisi laiskemmaksi kentällä ja maneesissa. Kiristin satulavyötä ja sinertävä karvainen orii yritti näykkiä.
"Äp! Ei näykitä!" sanoin topakasti ja työnsin Bluen pään pois. Otin jalustimet alas ja kiipesin selkään. Lyhensin jalustimia muutamalla reijällä, sillä nyt mentiin esteitä.

Päästin Bluen kävelemään kaviouralle. Maisa oli siellä jo Kuron kanssa. Annoin ohjien valua pitkiksi ja taputin kaulaansa venyttelevää oria.
"Kohta mennään esteitä" kuiskasin oriille ja se pärski. Naurahdin hiljaa ja aloin kerällä ohjia käteeni. Katselin samalla esteitä ja kävin rataa mielessäni läpi. Siis sitä rataa, minkä minä ja Maisa olimme tehneet. Rataan kuului yhteensä kuusi estettä. Kolme pystäriä, yksi kahden esteen sarja (a-osa on pystäri ja b-osa ristikko) ja kolme ristikkoa. Olin kerännyt ohjat kokonaan käsiin ja nyt siirsin Bluen raviin. Kurokin siirtyi automaattisesti raviin. Bluen ravi oli ensin hidasta, mutta näpäytin nopeasti raippaa orin takapuolella ja ravi reipastui huomattavasti.
"Hyvä poni!" kehuin oria.

"Voinko mä alottaa?" Maisa kysyi.
"Joo. Otetaaks eka ravissa, mut nostetaan sarjalle laukka?" kysyin ja Maisa nyökkäsi. Tyttö käänsi Kuron kohti ensimmäistä estettä. Orii hyppäsi sen kiltisti. Seuraavakin meni täydellisesti. Ja kolmaskin! Seuraavaksi tulisi sarja, Maisa istui satulaan ja antoi Kurojakille laukkapohkeet. Ori siirtyi laukkaan ja Maisa keskittyi esteisiin. Ponnistus, hyppy, ponnistus, hyppy.
"Wow" henkäisin hiljaa ja katselin tiiviisti Kuron ja Maisan menoa. He olivat hyvä kaksikko, todella hyvä. Yksi viimeinen este sujui hyvin ja kaksikko liisi "maaliviivan" yli.
"Wow Maisa!" kailotin maneesissa ja Maisa hymyili minulle leveästi.
"Te olitte supereja!" jatkoin kehumistani.
"Kannattaa osallistua seuraavaan 30cm luokkaan Kuron kaa!" sopotin äänekkäästi.
"Kiitti Iitu! Yritä nyt samaa Bluen kaa!" Maisa heitti vitsillä.
"Okei" naurahdin ja ohjasin Bluen ensimmäiselle esteelle. Orin ravi alkoi hidastua, joten annoin lisää pohkeita. Ensimmäinen hyppy meni hienosti, samoin toinen. Kolmannelle Blue yhtäkkiä pysähtyi ja minä tulin kaaressa sen kaulan yli.
"Voi miksi sulla on niin lyhyt kaula!" kirosin ja nousin selkään.
"Eihän sua vain sattunut?" Maisa kyseli.
"Ei" vastasin lyhyesti ja otin uuden yrityksen. Nyt hyppy onnistui paremmin, sillä annoin Bluelle pohkeita estettä ennen ja sen päällä. Seuraavaksi aloin nostaa laukkaa, mutta Blue ei totellut. Räpsäytin raipan orin takapuolelle aika kovaa ja Blue pillastui. Se lähti kovaan laukkaan pukitellen ja pääalhaalla ja hyppäsi kaikki sarjan. Koitin ohjata sitä viimeiselle esteelle, ja se onnekseni onnistui. Ori hyppäsi sen pukittaen esteen päällä. Hidastin Bluen vauhtia pikkuhiljaa ja pian olin saanut sen takaisin käyntiin.
"Ei nyt ehkä yhtä puhdas suoritus, kun mulla" Maisa sanoi tirskuen.
"No joo ei! Tippuminen ja pukkilaukat!" naurahdin ja taputin Bluea.

Olimme hypänneet radan vielä muutamaan kertaan, mutta sitten olimme riisuneet ponit tallissa ja siistineet maneesin. Nyt kuitenkin olimme Tallihuoneessa. Avasin kaappini ja otin sieltä esiin paketin.
"Hyvää ystävänpäivää Maisa!" sanoin ja annoin paketin Maisalle.
"Hyvää ystävänpäivää Iitu!" Maisakin sanoi ja ojensin minulle paketin. Revimme ne yhdessä auki, ja molemmista paljastui kortt, joihin oli piirretty hoitohevosemme sekä samanlaiset, punaiset karvavihkot. Räjähdimme nauruun ja halasimme toisiamme. Paras ystävänpäivä ikinä!

Vastaus:

210vr, tässä oli kiva tunnelma! :D
Saat esteratsastaja-merkin

Nimi: Iitu

12.02.2018 17:39
Valitettavasti mulle ei käy, sillä CanCania en millään haluaisi astuttaa. CanCan ku on mun ajoponi jä tälleen. Ehkä joku muu kerta ja muu poni (:!

/Muuten Katatu, huonasitko mun viestin siellä Tallihuoneessa, ku et julkassu sitä?/

Vastaus:

Ok! :)

Huomasin kyllä, mutta mulla oli ennen sitä monta muuta, aiemmin tullutta viestiä tarkistettavana. Koska viestejä oli sen verran, niin en ehtinyt kaikkia tarkistaa kerralla. ;)

Nimi: Katatu

09.02.2018 15:51
Hei! Sissi kysyi, haluaisitko astuttaa CanCanin Dschinghisillä? :)

Nimi: Iitu

29.01.2018 17:46
Katatu, pitäiskö mun saaha Maastoratsastaja-, Kouluratsastaja- Esteratsastaja-merkki? Nimittäin teen näitä asioita ainakin jonkun verran hoitotarinoissani?

Vastaus:

Periaatteena on, että kun tulee uusia merkkejä täytyy kirjoittaa vähintään kerran kyseisestä aiheesta, sen jälkeen vasta edelliset tarinat hyödyttävät. ;)

Nimi: Iitu

28.01.2018 12:37
Kato, mä seison hevosen selässä!
19.1.18
Maisa, Nala ja Tintti

Talutin Bolen aidalliselle kentälle raahaten penkkiä perässäni. Laskin sen Bolen viereen ja kiipesin kyytiin. Lähdimme kävelemään kenttää ympäri vasempaan kierrokseen ja katselin, kun muut nousivat selkään.

Bolen hieman pomputtava ravi oli ihanaa. Koko poni oli ihana! Tamma ravasi reippaasti ja hyvin. Pitkän sivun alussa piti nostaa aina laukka, niin me sovimme. Maiskutin vähän ja Bole nosti päätään ylemmäs. Sitten annoin laukkapohkeet tammalle. Bole nosti nopeasti laukan, taputin tammaa kaulalle ja annoin sen jälkeen vähän lisää pohkeita.
"Hieno tamma!" Kehuin Bolea. Se laukkasi nätisti, mitä nyt välillä vähän innostui liiaksi.

Kun olimme ratsastaneet jo jonkin aikaa, aloimme tehdä temppuja ponien selässä. Minä itse nousin hitaasti kyykkyyn Bolen selällä, ja sen jälkeen seisomaan, mutta tamma siirsi painoa ja minä sen seurauksena kupsahdin maahan.
"Voi Bole!" Naurahdin ja kiipesin takaisin selkään. Kokeilin sitä uudestaan, vieläkään ei onnistanut. Noustuani jälleen selkään, otin aluksi tukea tamman harjasta. Sen jälkeen suoristauduin.
"Kato, mä seison hevosen selässä!" Kiljahdin ja hymyilin leveästi.
"Hyvä Iitu!" Maisa huusi istuen väärin päin Kometin selässä.
"Jee! Hyvä Iitu!" Tintti ja Nala huusivat kumpikin istuen naistensatulassa oman hoitsunsa päällä.

Loppu!
/Tää on kirjotettu ennen ku Nala ja Maisa vaihto hoidokkejaan. Pitäskö mun muuten jossain vaihees päästä 7 tasolle...? Ei siis haittaa, vaik en pääsiskään (:/

Vastaus:

260vr
Saat Extreme Rider-merkin. :)

Ok, kyllä pääset tämän tarinan+merkin myötä. ;)

Nimi: Iitu

27.01.2018 07:36
Puunauspäivä
27.1.18
Tintti

Astelin tallille hyvillä mielin. Raikas hevosen tuoksu ympöröi minua. Tänään olin sopinut tulevani Tintin kanssa tallille puunaamaan poneja.
"Moi Iitu!" Kajahti huuto tallissa. Se oli Tintti.
"Moi Tintti!" Hymyilin tytölle.
"Mä vein jo harjapakit ponejen karsinoille" Tintti ilmoitti hyvillään. Hän oli siis ollut täällä hieman kauemmin kuin luulinkaan.
"Mä ajattelin hoitaa Revee, ja ajattelin et sä voisit hoitaa sitä sun uutta hoitsuu, Engblomii" tyttö jatkoi ja asteli Reven karsinalle. Katselin, missä Bloomin karsina oli, se oli vastapäätä Reven karsinaa! Jes! Hyppelin Bloomin karsinan luo ja jäin katselemaan tammaa hetkeksi.
"Onks toi Engblom?" Tintti kysyi hämmästyksissään.
"Joo, on se" vastasin katse kiinni ruskeassa tammassa.
"Sähän sanoit, ettet kovasti pidä Tennesewalkereista" Tintti muistutti minua.
"No, mut täst yksilöstä pidin" hymähdin ja astuin tamman karsinaan harja mukanani. Bloom painoi korvat luimuun ja katseli minua uhkaavasti.
"Rauhoitu Engblom, en mä tee sulle pahaa" sanoin pehmeällä äänellä. Sen korvat alkoivat kääntyä kohti minua. Se kuunteli minua!
"Mä vaan harjaan sua. Oon sun uus hoitaja, pidät musta varmasti" lepertelin tammalle ja aloin harjata sen karvaa rauhallisin ja tasaisin vedoin.

Olimme uurastaneet Engblomin ja Reven kanssa koko aamupäivän. Olimme myös harjoitelleet agilityä ponien kanssa, ja ainakin Reve oli siitä tykännyt. Bloomista en tiennyt. Ei se kuitenkaan ollut näykkinyt tai potkinut Reveä, joten Reven seura kävi sille varmaankin. Sen jälkeen olimme vieneet tammat karsinaan ja tuoneet niille heinää ja väkirehua. Sinne sitten tammat olivat jääneet syömään rehujaan. Hyvä niin. Sitten meidän oli lähdettävä tallilta. Kello oli jo noin 13.00 ja äiti varmasti odottaisi minua kohta päivälliselle. Loppu!

/Täs ny tälläne minitarina. Jatkan kyllä tuota "Kato, mä seison hevosen selässä!"- tarinaakin. Mutta siis, onko karsinoilla joku tietty järjestys, missä kukin on?/

Vastaus:

110vr
Saat Tunnollinen hoitaja-merkin. :)
Periaatteessa on, mutta se on täysin hoitajien päätettävissä jos haluaa siitä tarinaansa kirjoitta. ;) Yleensä saman hoitajan hoitohevoset ovat (edes osa) lähekkäin.

Nimi: Iitu

22.01.2018 19:31
Kato, mä seison hevosen selässä!
19.1.18
Maisa, Nala ja Tintti

Otimme kaikki vain kaulanarut, riimut ja riimunarut sekä harjapakit poneille, ja sitten lähdimme takaisin ihanaan talliin. Pudotin kaulanarun ja harjapakin ohimennen Bolelan karsinalle, ja sitten jatkoin matkaani kohti Bolen tarhaa.

Bole seisoskeli tarhassaan mussuttaen hieniensä viimeisiä rippeitä. Jäin hetkeksi portille katselemaan, mutta pian luikahdin sisään muina miehinä vihellellen. Piilotin violetin riimun selkäni taakse ja lähestyin tammaa reippaasti, hyvällä mielellä. Pian olin kiinni oton etäisyydellä, ja koitin sujauttaa riimua päähän. Ei. En osunutkaan. Mokoma poni oli lähtenyt juuri sillä hetkellä pakoon, kun riimu viuhahti ilman halki tamman kaulaa kohti. Murahdin ärtyneesti ja lähdin seuraavalle nappaus yritykselle. Lähestyin Bolea varoen, juuri siitä kulmasta, mihin tamma näki hyvin. Juttelin rauhoittavasti ja ojensin kättäni ponin nuuhkaistavaksi. Tällä kertaa se antoi itsensä nätisti kiinni, ja seurasi minua mukisematta pihaton ovelle asti. Siellä se alkoi vikuroida. Bole riuhtoi ja repi.
"Pruut! Pruut poni!" Kiljahdin kauhuissani ja nyin riimua. Tamma kavahti lievästi takajaloilleen pelästyessään riuhtomistani.
"Oi anteeks!" Säikähdin ja taputin ympärilleen säikysti katselevaa Bolea kaulalta.
"Mennään nyt" sanoin rauhallisesti ja lähdin viemään tammaa kohti tallia.

Kun olin saanut Bolen karsinaan, sain huokaista helpotuksesta. Enään se ei karkuun voisi päästä, sillä tallissa vahdin sitä tarkasti.
"Bole säikähti jotain pihatossa" mesosin muille, ja aloin kertoa kohtausta. Nala, Maisa ja Tintti tuijottivat minua silmät suurina. He varmaankin miettivät, miksi Bole oli säikähtänyt...

Jatkuuu...

/Sry ku teen tällässii lyhyit ):/

Nimi: Iitu

19.01.2018 16:47
Kato, mä seison hevosen selässä!
19.1.18
Maisa, Nala ja Tintti

Olimme sopineet whatsapissa Nalan, Tintin ja Maisan kanssa tulevamme tallille klo 14.00.

Olin ensimmäinen tallilla, ja pian näin Maisankin saapuvan huiskuttaen kättään.
"Moi Iitu!" Maisa kiljaisi.
"Moi Maisa!" Vastasin hymyillen ja katselin, josko muita näkyisi. Hytisin paikoillani kylmässä ilmassa, sillä minulla oli päälläni vain ratsastushousujen alla lämpökerrasto. Takkini kyllä oli tarpeeksi paksu.
"Mä oon odotellu teitä tässä varmaan kymmenen minuuttia!" Sanoin ja kävelin lumessa ympyrää.
"Hei! Tintti ja Nala tulee! Mooi!" Maisa kiljaisi ja huiskutti heille kädellään.
"Hyvä. Päästään ainakin talliin" sanoin hymyillen. Pian Nala ja Tintti saapuivat luoksemme.
"Okei. Mitä me tehään?" Tintti kysyi mennen talliin sisään.
"Mentäiskö LH:ta?" Kysyn ja astelen Tintin perään.
"Joo!" Maisa sanoi innoissaan ja hyppeli perääni.
"Käy ainakin mulle" Nala vastasi sulkien oven perässään.
"Joo! Mä meen Revellä!" Tintti sanoi.
"Mä otan Bolen" tokaisin hymyillen.
"Hmmm... Mä meen vaikka Muumilla" Nala sanoi.
"Mää otan Kometin. Se on pomminvarma!" Maisa hihitti ja lähdimme kaikki yhdessä rykelmässä kohti satulahuonetta.
Jatkuu...

/Tavoittelen siis Natural horsemanship-merkkiä (;/

Nimi: Iitu

17.01.2018 20:21
Tallin taika
Runo
17.1.18
Maisa

Tänään oli päivä hyvä
Naamallani ilme mietteliäs ja syvä
Tallia mä lähdin kohti
Siellä sitten Maisa Kuron riimun otti
Seurasin häntä. Tänään lähdettäisiin maastoon
Katatu tallissa kysyi; "Taasko?"
Nyökkäsimme ja ponit varustimme
Pihalla selkään niiden kiipesimme
Sitten maastoja kohti tiemme vei
Metsässä Bolea kielsin; "Ei!"
Pyysimme ponit ravaamaan
Katatu tallin pihalle oli jäänyt tavaamaan
Bole ja Kuro kisaa otti
Kohta lähdettaisiin kotia kohti
Vielä vähän me laukattiin
Sitten tallille saavittiin
Riisuttiin ja harjattiin ponit
Bole oli käyttäytynyt tänään nätimmin kuin koni
Sen jälkeen kaksikko tarhaan pääsi
Samantha kentällä ratsastaessaan jarruja sääsi
Naurettiin me Maisan kanssa
Kun Bole otti pienen tanssan (tanssin)
Vielä vähän varusteita huollettiin
Sitten loimet karvoista suittiin
Pian oli kotiin lähdön aika
Tänään oli tallilla käynyt tallin taika!

/Katatu, pitäiskö mun saaha värisuora- ja kirjailijamerkit, kun mun viimesin tarina oli varmaan sen pitunen? Ja kun mulla on niin paljon niitä saman värisii varusteita Kellyl ja kaikil... Ei siis mikään pakko niitä antaa, ajattelin vaan kysyy (:

Vastaus:

70vr
Saat sen Kirjailija-merkin, mutta värisuoraan ei ollut tarpeeksi (Kellyllä 25 punaista varustetta).

Nimi: Iitu

06.01.2018 11:27
Talliin yöksi osa 1
5.1.2018-6.1.2018 (Kaksi päivää)
Iitu, Maisa, Nala, Viivi ja Jolanda

'Mennään kaikki tallille heti koulun jälkeen' chattasin Whatsapp-ryhmäämme, minkä olin luonut. Katatu nimittäin oli antanut luvan yöpyä tallilla, jos autoimme häntä hoitamaan ilta- ja aamutallin. Ja tottahan toki me olimme lupautuneet auttamaan, joten menisimme tänään tallille ja sitten yöpyisimme siellä!
'Joo!' Tuli heti vastaus Nalalta.
Peukkuhymiöt tulivat Maisalta ja Viiviltä.
'Jeps' vastaus tuli taas Jolandalta.
'Monelta te muuten pääsette? Mä kahelt' Viivi kysyi.
'Kahelt' Jolanda oli vastaamassa saman tein.
'Kahelt' vastasin itsekkin.
'Sama. Kahelt' tuli vastaus Nalalta
'Kahelt?' Maisa vastasi.
'Ok! Moikka! Pitää mennä kouluun ):' Viivi laittoi ja poistui paikalta.
'Munki' pistin.
'Sama mun' Nala laittoi.
'Ja munki!' Maisa pisti.
'Munkiih' Jolanda "huokaisi".
'Nähää Moonlightis kolmelt (:' lähetin vielä. Poistuin paikalta ja lähdin juoksemaan bussipysäkille. Kello oli kahtakymmentä vaille yhdeksän ja bussi lähti vartin vaille. Kiihdytin juoksuni äärimmilleen ja saavuin bussipysäkille juuri ajoissa. Hyppäsin bussiin ja näytin korttini. Kuljettaja nyökkäsi ja huokaisin helpotuksesta lösähtäen penkille.

^Kohta. Kohta. Kohta^ mietin ja naputtelin hermostuneena pulpettia.
"Nyt!" Huudahdin samaan aikaan, kun kello soi ja olin syöksymässä ovesta ulos.
"Iitu! Mihin sinulla on noin kova kiire?!" Opettajan vihainen huuto kiiri ympäri luokkaa.
"Öö... Tallille" vinkaisin ja koko luokka räjähti nauruun.
"Istu paikoillesi! Nyt heti" opettaja tiukkasi ja istuuduin nolona eturivipenkilleni.
"Nyt, kun koko luokka on rauhoittunut, voitte mennä" opettaja huokaisi ja säntäsin ulos ovesta. Heitin takin päälleeni tunkien kenkiä jalkoihin ja syöksyin bussiin.

Tungin reppuuni kaiken tarvittavan.
"Moikka äiti! Nähään huomenna! Ja hyvää yötä!" Huikkasin äitille keittiöön.
"Hei hei. Ja hyviä unia sinullekkin" äiti sanoi ja lähdin kohti Moonlightin bussia. Bussi lähtisi viiden minuutin päästä, joten minulla olisi kiire. Saavuin juuri ajoissa pysäkille ja hyppäsin kyytiin. Ketään muita ei ollut bussissa, joten lysähdin ensimmäiseen penkkiin.
"Tallillekkos olet jälleen menossa?" Bussinkuljettaja, Petri kyseli ystävällisesti.
"Joo oon! Ja yöksikin!" Naurahdin ja katselin maisemia.
"Ohhoh! Vai sillä lailla meidän Iitu aikoo tehdä" Petri naurahti.

"Moonlightin pysäkki" Petri nyökkäsi.
"Vihdoinkin!" Sanoin hymyillen leveästi ja hyppäsin ulos bussista. Juoksin tallille ja törmäsin Maisaan, joka oli juuri menossa sisään.
"Moi Maisa!" Tervehdin tyttöä, jolla oli kantamuksia oikein kahdessa kädessä.
"Hei Iitu" Maisa ähkäisi ja laski tavarat hetkeksi lattialle.
"Odottavatkohan muut meitä jo heinävintillä?" Mietiskelin ääneen.
"Ehkä" Maisa ähkäisi ja lähdimme kampeamaan itsejämme ylös heinävintille.

"Moi Maisa ja Iitu!" Kuului Nalan hilpeä tervehdys.
"Terve Nala, Jolanda ja Viivi!" Huikkasin oman tervehdykseni ja kampesin tavarani muiden luo.
"Mitäs ekaks tehtäis?" Kysyn ja katselen, kun Maisa raahaa kamansa muiden sekaan.
"Ratsastetaan!" Nala huudahti.
"Joo!" Viivi innostui.
"Ilman satulaa!" Säestin.
"Maastossa!" Maisa keksi.
"Joo!" Päätimme yhdessä tuumin ja laskeuduimme pikavauhtia alas.
"Mä otan Avan" totesin.
"Koska sil pitäis mennä LH:ta" jatkoin.
"Mä otan Eternalin" Nala ilmoitti ja katosi satulahuoneeseen.
"No mä sit otan Dejan" Viivi sanoi ja poistui satulahuoneeseen.
"Mä otan Melodyn" Maisa kohautti harteitaan ja lähti hakemaan tammalle kaulanarua ja harjoja.
"Mä meen Troijalla" Jolanda nyökkäsi ja poistui hänkin satulahuoneeseen. Menin heidän peräänsä ja nappasin mukaani Bolelan kaulanarun ja Avan harjat. Lainaisin Bolelta kaulanarua Avalle täksi kerraksi. Ensi kerralle ostaisin tammalle oman.

Harjasin Avan perusteellisesti ja sitten pujotin sille kaulanarun kaulaansa.
"Noin" mumisin ja talutin tamman ulos. Kiipesin kyytiin ja jäin odottamaan muita. Pian ulos ilmestyivät Maisa ja Melody, ja heidän jälkeensä Eternal ja Nala.

Kun koko porukka oli kasassa ja kyydissä, lähdimme kohti maastoja. Linnut visersivät kevättä ja lumi oli alkanut sulaa.
"Ompa kivaa olla näin ison porukan kanssa maastossa!" Jolanda totesi ja kaikki nyökyttelivät tyytyväisinä.

"Ravataan!" Huusi jonon kärkeen asettunut Nala.
"Ravataan" kiiri sana joukon loppua pitävällä Jolandallekkin. Kaikki siirsivät raviin poninsa ja hevosensa.
"Ääk mä tipun!" Viivi kiljaisi roikkuen Dejan harjassa. Kaikki siirsivät hevosensa käyntiin ja Viivi kampesi itsensä takaisin pystyyn.
"Voidaan jatkaa" hän sanoi ja Nala siirsi Eternalin raviin. Muut siirsivät hänen jälkeensä, ja pian koko jono ravasi.
"Laukkapolku!" Kuului Nalan innostunut hihkaisu.
Eternal pomppasi laukkaan Nalan pyynnöstä ja sen jälkeen siirsin Eternalin perässä tulevan Avan hieman pompottavasta ravista pehmeään laukkaan.
"Jihuu!" Kuului jonosta sieltä täältä, kun hevoset (ja poni) pääsivät päästelemään virtojaan pihalle.
"Jihuu!" Yhdyin riemunkiljahduksiin ja annoin Avalle lisää pohkeita. Pian tamma alkoi saavuttaa edessä laukkaavaa Eternalia. Puut vilisivät silmissäni ja vauhdin huuman tunne kävi kehoni läpi. Eternal ja Nala alkoivat kuitenkin pian hidastaa, joten minäkin tein niin.
"Prrrrr" sanoin ja silitin tamman hikistä kaulaa. Ravasimme jonkin aikaa, mutta sitten siirsimme hevoset käyntiin ja suuntasimme kohti tallipihaa.

"Olit hieno tamma, joo, hieno tamma" lepertelin Avalle. Taputin Avaa ja poistuin sen karsinasta kaulanaru ja harjat mukanani. Vein ne satulahuoneeseen ja sitten liityin muiden seuraan.
"Kello on vasta neljä!" Jolanda huudahti ja osoitti tallihuoneessa olevaa kelloa.
"Mmm" Maisa mumisi ja näytti miettivän jotakin.
"Pelataan korttia! Mulla on kortit" hän keksi yhtäkkiä.
"Joo" vastauksia kuului kaikkialta, myös minun suustani, ja sitten ängettiin heinävintille. Maisa jakoi kaikille kortit ja aloimme pelata.

"Voitin!" Viivi kiljaisi ja löi kortit pöytään.
"Onnea" murahdin hymyillen ja niin tekivät myös muutkin.
"En mä jaksa enään pelata tätä" Jolanda sanoi ja löi myös kortit pöytään.
"Okei. Ei sit enään pelata" sanoin ja näytin korttini. Muutkin tekivät samoin, ja sitten Maisa keräsi kaikki kortit yhteen läjään ja sulloi reppuunsa.
"Mitäs nyt?" Kysyinvkallistaen aavistuksen päätäni.
"Mennään esteitä!" Nala huudahti.
"Jooh!" Kaikki sanoivat innostuksissaan.
"Mä otan Smoken" Viivi totesi ja lähti moikkaamaan oriita.
"Mä meen Tähtiauralla" Maisa päätti ja lähti hänkin.
"No mä otan Eclipsen" Jolanda tuumasi lähtien kapuamaan tikkaita alas.
"Mä meen Leonardolla" Nala puhahti ja hyppeli alas.
"Hei oottakaa mua!" Huudahdin ja juoksin Nalan perään. Pysähdyin Kellyn karsinalle ja silitin sen silkkistä, mustaa turpaa.
"Mennäänkö esteitä tänään? Joo mennään" lepertelin ja halasin kauniin tamman päätä. Lopulta kuitenkin juoksin muiden perään pystyttämään esteitä.

Katselin esterataa tyytyväisenä. Olimme pystyttäneen kaikki 70cm korkeuteen. Käännähdin ja lähdin kohti tallia. Hain Kellyn harjat ja aloin harjata sen mustaa karvaa pitkin, rauhallisin vedoin. Musta tamma riiputti päätään ja nautti tilanteesta.

Heivasin itseni Kellyn selkään ja kiristin hieman satulavyötä, sitten annoin vapaan ohjan ja pyysin tamman mennä kävelemään kaviouralle. Muutaman kierroksen jälkeen me kaikki keräsimme ohjat käsiin ja aloimme ravata. Kelly ravasi aluksi hieman laiskasti, mutta maiskutin vähän ja tamma reipastui kummasti. Taputin Kellyn mustaa, kiiltelevää kaulaa ja sitten katselin esteitä. Kaksi niistä olivat verkkaesteitä, kooltaan 50cm, joten aina kun huusi "Ristikko!" sai hypätä ristikon, ja aina kun huusi "Este!" sai hypätä pystärin.
"Ristkko!" Huusin ja ohjasin Kellyn kohti ristikkoa. Hyppy meni Kellyltä kevyesti, ja taputin sitä kiitokseksi.
"Este!" Viivi huusi ja hyppäsi Smokella pystyesteen.

"Voidaanko nyt alkaa hyppää tota rataa? Yks kerrallaan tietty!" Kysyin kuuluvaan ääneen ja kaikki nyökyttelivät.
"Tehään Iitun perään jono!" Jolanda huusi, ja minä pysäytin yhteen kulmaan Kellyn. Jonon järjestys oli seuraava; Kelly ja minä, Tähtiaura ja Maisa, Eclipse ja Jolanda, Smoke ja Viivi, ja vielä viimeisenä, muttei vähimpänä Leonardo ja Nala.

Annoin Kellylle käskyn siirtyä raviin. Tamma lähti reippaasti, joten päätin antaa käskyn nostaa laukka. Mustan tamman keinuva laukka alkoi viedä minua kohti ykkösestettä. Kun Kelly ponnisti, lähdin hyppyyn mukaan ja me liisimme vihreävalkoisen esteen yli.
"Hyvä Kelly" kuiskasin, ja seuraava hyppy tuli eteemme. Tamma hyppäsi sen yli kevyesti. Seuraavaksi tulossa olisi sinivalkoinen sarja. Ponnistusvaihe, lähdin mukaan ja tamma liisi yli virheettömästi. Seuraava hyppy tuli heti perään ja Kelly tiputti toisen puomeista.
"Ei haittaa!" Lohdutin ja jatkoimme okserille. Enää tämä okseri, ja sitten rata on loppu. Hyppy. Suljin silmäni ja työnsin käsiäni eteenpäin. Kelly lensi sen yli taidokkaasti ja laskeutui toiselle puolelle. Hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja taputin Kellyä kovasti. Ohjasin tamman jonon perälle ja pysäytin.
"Wow mikä hyppy! Toi teijän vika loikka oli mahtava!" Nala supisi minulle. Hymyilin leveästi.
"Kiitos"

"Olipas meillä rankka tunti" puuskahdin Kellylle. Kello oli jo vähän yli seitsemän, ja pian jaettaisiin iltakaurat hevosille ja poneille. Onneksi kenttä oli jo siivottu, sillä oli alkanut tihkuttamaan vettä.
"Jeesus että oli kivaa!" Naurahdin ja kaikki tytöt, -mukaan lukien minä-, purskahtivat nauruun.
"Miks sä sanoit Jeesus?" Maisa hekotti.
"En mä tiiä!" Nauroin.
"Mikäs räkätyskerho täällä on?" Katatu tokaisi hymyillen. Kaikki nousivat seisomaan ja ryhdistäytyivät.
"Nyt ruokia jakamaan ja vipinällä" Katatu määräsi ja tökkäisi listan käteeni. Nyökkäsimme ja kaikki rynnistivät rehuhuoneeseen.
"Jos kolme viä, ja kaks annostelee? Ryhmittykää" sanoin topakasti, ja vierelleni tuli Maisa.
"Nala, Jolanda ja Viivi siis ovat toinen ryhmä" sanoin ja aloin laittaa ruokia listan mukaan.
"Tämä on Kunovelle" sanoin ja annoin saavin Nalalle. Hän nyökkäsi ja lähti.

Lysähdin rättiväsyneenä makuupussilleni. Kaikki muutkin menivät omilleen. Nala ja Maisa olivat laittaneet minun viereeni, ja Nalan vieressä olivat Viivi ja Jolanda.
"Jonkun pitää kertoa kauhutarina!" Viivi julsiti. Nyökkäsin ja katselin muita tyttöjä.

/Kauhutarina, ja yö tulevat seuraavaan osaan (:/

Vastaus:

300vr. Voisinpa sanoa, että täydellisyyttä hipova tarina, tätä luki oikein mielellään. :D Mitään suuria virheitä tai puutteita ei ollut, mitä nyt joihinkin väleihin lipsahtanut ylimääräinen kirjain, mutta se on täysin ymmärrettävää kun kirjoitetaan koneella/puhelimella. :D
Saat tallikaveri-merkin.

Nimi: Iitu

02.01.2018 16:27
Hiihtoratsastamaan!
2.1.2018


Astelin varmoin askelin kohti tallia. Tie oli umpi jäässä ja liukas, sen lisäksi kaikkea peitti paksu lumikerros. Onneksi kylmä lumi sulaisi pian pois ja tulisi lämmin kesä. Haistoin jo nenässäni kukkien tuoksun ja näin mielessäni monia laukkaavia hevosia. Huokaisin ihastuneesti ja jatkoin matkaani tiellä liukastellen.

Tallihuoneeseen oli kokoontunut monia ihmisiä. Siellä oli Tintiksi esittäytynyt ihminen, Viivi, Maisa, Moonlightissä uudempi hoitaja Marzima ja Jolanda.
"Moi!" Tervehdin muita ja lösähdin sohvalle, Maisan viereen.
"Moi" kuului vaisuja vastauksia sieltä täältä.
"Mikäs nyt?" Kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen, kaikki olivat tekemisen puutteessa.
"Ei oo tekemistä" Tintti huokaisi turhautuneena ja kaivoi repustaan puhelimen.
"Jaa" sanoin miettiväisenä ja aloin miettiä tekemistä meille.
"Mennään hiihtoratsastamaan!" Kiljaisin lopulta innoissani ja kaikki tuijottivat minua hetken aikaa.
"Joo! Joo. Tottakai! Mennään!" Alkoi lopulta kuulua joka suusta.
"Mulla on hiihtoratsastusvaljaat!" Reven hoitaja, Tintti kiljaisi.
"Hyvä! Sit mennään!" Hihkaisin ja koko porukka lähti hakemaan hiihtoratsastussuksia ja -lautoja jostakin heinävintin perukoilta.

"Täs on hyvä paikka!" Marzima hihkaisi ja kaikki pysähtyivät.
"Saanko mä eka mennä hiihtää?" Viivi kysyi.
"Joo voit kai mennä" vastasin ja tyttö hyppäsi suksiin. Hän otti kiinni kapulasta ja asetti itsensä hyvin.
"Pidä kiinni!" Tintti huusi ja ussutti Reven laukkaan.
"Jihuu!" Hihkunta halkoi metsää. Kaikki saivat kokeilla ja koko metsä raikui ilonkiljahduksissa ja naurunräkätyksessä.

Illalla kotiin palatessani olin aivan rättipoikki! Mikä päivä! Meillä oli kyllä ollut huisin kivaa. Revelläkin oli tainnut olla superkivaa. Samoilin jo puoliksiunessa sänkyyn ja nukahtanut samantein. Huomenna taas talleille!

/No tulipas lyhyt. En oikeen jaksanu kuvailla, kun kirjotin ton 'Mikä loikka!' tarinan kumminki loppuun.

Vastaus:

100vr
Eipä mitään :D

Nimi: Iitu

02.01.2018 11:24
Mikä loikka!
31.12.2017

Kelly ravasi liidokasta raviaan ja minä kevensin selässä. Katselin esteitä. Niitä oli kuusi, neljä oli laskettu 70cm, yksi, vihreävalkoinen 80cm ja yksi, sinivalkoinen okseri 100cm. Nostin Kellyllä laukan ja annoin tamman laukata. Kun mustan laukka alkoi kiihtyä, hiljensin sitä pikkuisen.
"Okei. Nyt hypätään ne neljä 70cm estettä ratana!" Ilmoitin Kellylle.
"Hyppään ratana ne 70cm esteet!" Huusin Maisalle ja hän nyökkäsi. Valmistauduin ensimmäiseen hyppyyn, tamma ponnisti ja minä nousin kevyeenistuntaan. Hypyn jälkeen taputin tammaa ja kaarsin sitä punakeltaiselle esteelle. Kannustin Kellyä hieman, ja se lähti laukkaamaan kovempaa. Tamma hyppäsi ja minä lähdin mukaan.
"Hieno tyttö!" Sanoin vauhdissa ja seuraava este tuli näkyviin. Annoin tammalle pohkeita, nyt me näytettäisiin miten hypätään! Kellyn jalat takoivat maata, lähdin hyppyyn liian aikaisin, Kelly pysähtyikin äkkijarrutuksella ja tunsin irtoavani satulasta.
"Äääk!" Kiljahdin, mutta sitten iskeydyin maahan ja kaikki pimeni.

"Iitu! Iitu herää!" Joku huusi minulle. Räväytin silmäni auki ja katselin ympärilleni. Huutaja ei ollut ollut Maisa, vaan joku vitivalkoinen tyttö.
"Ku-kuka sinä olet, ja mi-mistä tiedät nimeni?" Kysyin silmät pyöreinä.
"Olen tämän maan vanki, Esra. Tiedän nimesi salaisesta asiasta" Esra vastasi. Nyökkäsin ja nousin maasta makaamasta. Hengitykseni kiihtyi ja silmäni levisivät ammolleen. Joissa (joki) virtasi jotakin punaista ja tahmaista ja metsät näyttivät kammottavilta.
"Missä minä olen?" Kysyin kauhuissani ja otin varovaisia askeleita mustalla ruohikolla.
"Olet kammotusten maassa" Esra vastasi.
"Pääseekö täältä pois?" Kysyin.
"Kyllä. Tuolta kaukaa" Esra sanoi ja osoitti pyörremyrskyä.
"No mennään sinne!" Huudahdin ja lähdin tarpomaan mustalla ruohikolla. Esra nyökkäsi ja lähti leijumaan vierelläni.

"Varo! Se upottaa!" Esra huudahdti, kun astuin ruskeaan mömmöön.
"Ääk! Se vetää minua puoleensa!" Kiljaisin ja aloin repiä jalkaani irti mudasta.
"Auta jo Esra!" Kirkaisin ja hän alkoi kiskoa minua käsistä ylös. Kuului mojova molskahdus, kun pääsin irti. Muta minun jaloistani alkoi vetäytyä pois.
"Mitä ihmettä?" Tokaisin, kun jalkani eivät enään olleet mudassa.
"Vetomutaa" Esra vastasi ja jatkoimme matkaa kiertäen sen ällöttävän vetomudan.

Yhtäkkiä tiellemme hyppäsi suurikokoinen, kolmipäinen, pitkulainen hirviö.
"Mikä tuo on Esra?!" Kiljaisin kauhuissani.
"En tiedä! En ole törmännyt siihen aiemmin!" Esra kiljaisi. Hirviön valtavat kourat tavoittelivat minua, ja jouduin väistelemään niitä koko aika.
"Älä jää kiinni sille, muuten henkesi leijuu täällä ikuisesti, niin kuin minunkin!" Esra varoitti.
"En jää!" Huusin ja lähdin juoksemaan pois. Esran haamu seurasi minua ihan perässäni. Sitten, hirviön valtava koura tarttui minuun ja nosti minut ilmaan. Sen suuri kita avautui ammolleen ja sen haisevaa hengitystä tulvi suuhuni ja nenääni.
"Ääk! Auta! ESRA APUA!" Kiljuin ja sätkin hirviön liilassa kourassa.
"Pure sitä! Tee jotain!" Esra huusi ja minä päätin sitten purra liskoa sormeen. Ote hellitti ja minä tömähdin maahan.
"Nyt! Juokse sivulta!" Esra käski ja minä säntäsin juoksuun. Juoksin niin kovaa, kuin jaloista lähti, ja pian olin turvassa. Esra leijui luokseni, ja hirviö mateli sihisten ja sähisten pensaikkoon.
"Huoh! Olipa se täpärällä" huokaisin ja huomasin yhtäkkiä edessäni ammotavan rotkon.
"Iiik!" Kiljahdin ja Esra vetäisi minut pois rotkon reunalta.
"Minä kannan sinut rotkon yli" hän sanoi ja nosti minut reppuselkään.
"Heh, vähän erilainen kyyti" naurahdin hermostuneesti.
"Tee mitä vain, mutta älä katso alas" haamu sanoi tiukasti. Nyökkäsin ja otin kiintokohteen edestäpäin. Olimme rotkon puolivälissä. Otteeni alkoi liusua.
"Esra minä putoaaan!" Huutoni jäi kaikumaan, kun aloin pudota hurjaa vauhtia alas päin. Esra syöksyi perääni.
"Levitä kätesi ja jalkasi!" Haamu komensi ja minä tottelin. Vauhti hidastui, muttei pysähtynyt. Rotkon pohja näkyi, siellä oli valtavia, teräviä kiviä, kuin kyniä, jotka olivat terotettu aivan liian teräviksi.
^Voi ei! Voi ei!^ parahdin mielessäni. Yhtäkkiä jokin valkoinen ja kylmä tarttui käteeni ja alkoi hinata minua ylös. Suljin silmäni ja annoin Esran kuljettaa minua ylös. Rotko imi minua silti alas, mutta Esra kiskoi minua ylös. Pian tunsin kiinteää maata jalkojeni alla ja avasin silmäni.
"Voi kiitos Esra! Pelastit henkeni!" Kiljaisin ja halasin haamua.
"Ei tarvitse kiittää, tein sen, jottet sinä joutuisi olemaan täällä koko lopun ikääsi" Esra vastasi ja lähti leijumaan eteenpäin. Juoksin tämän kiinni ja jatkoimme matkaamme kohti pyörremyrskyä.

"Seis" Esra sanoi ja pysähtyi. Hän kyykistyi ja painoi korvansa maahan. Minä tein samoin.
"Kuuletko?" Esra kysyi ja katsoi minuun.
"Kuulen. Mitä ne ovat?" Vastasin silmät pelosta ammollani.
"Ne ova Hiekkahaita!" Esra vastasi ja nousi.
"Äkkiä! Hae keppi! Sinun pitää osua kepillä niiden selkään, jotta ne kuolevat, muuten ne syövät sinut ja..." haamutyttö ei sanonut loppuja. Ymmärsin sen kuitenkin, nyökkäsin ja kävin etsimässä tukevan kepin. Sillä aikaa, hiekassa oli alkanut uida haita!
"O-ou" kuiskasin ja Hiekkahait hyppäsivät jalkeille.
"Nyt, taistele!" Esra huudahti ja minä kiipesin puuhun. Tökkäisin yhtä niistä selkään ja se murtui hiekaksi.

Kaikki Hiekkahait oli nujerrettu. Hauokoin henkeä ja lähdin astelemaan hiekkaa pitkin.
"Kohta olemme perillä. Enään tuo metsä ja sitten verijoki" Esra sanoi vakavana.
"Verijoki!" Kauhistuin ja haistoin ilmaa.
"Täällä haiseekin ihan vereltä, outoa etten huomannut" mutisin.

Astelin metsässä varovasti. Puut muodostivat katon päänpäälleni ja kaikkialla kiilui silmiä.
"Täällä on pelottavaa" kuiskasin Esralle ja hän nyökkäsi. Yhtäkkiä joku hyppäsi taaksemme.
"Sapellihammaskoira! Juostaan" Esra huudahti ja lähdimme juoksemaan kovaa. Metsä viuhahti silmissäni ja pian maailma alkoi pyöriä ympärilläni. Pysähdyin ja suljin silmäni. Koiran räksytys lähestyi ja räytin silmäni auki lähtien juoksemaan. Esra oli edessäni ja otin hänet kiinni. Yhtäkkiä metsä vaihtui ruohikkoon ja pysähdyimme huohottaen. Sapellihammaskoiran räksytys loppui ja se palasi ulisten pusikkoon. Verijoki jylisi edessäni ja sen jälkeen näkyi pyörremyrsky.
"Meidän pitää hypätä yli!" Esra määräsi ja lähti juoksemaan. Juoksin tämän kanssa ja sitten loikkasimme yli. Jalat irtosivat maasta ja suljin silmäni. Suuria piraijoita loikkasi ilmaan tavoitellen meitä ja sitten tömähdimme toiselle puolelle.
"Huh! Se oli lähellä" Esra huokaisi.
"Voit nyt palata kotiin. Hyvästi Iitu!" Esra jatkoi ja heilutti.
"Hyvästi Esra!" Huusin ja juokain myrskyyn. Se imaisi minut sisäänsä ja suljin silmäni. Maailma pyöri ympärilläni ja sitten räväytin silmäni auki.
"Hyvä että heräsit Iitu!" Maisa huudahdti ja halasi minua.
"Luulin, että et heräisi pitkään aikaan. Onneksi heräsit!" Maisa jatkoi.
"Kuinka kauan nukuin, tai siis olin pyörtynyt?" Kysyin.
"Vain noin 7 minuuttia" Maisa vastasi.
"Oikeasti! Missä Kelly?" Kysyin häkeltyneenä. Siellä maassa ollessani, aika tuntui joltakin päivältä.
"Kelly on tässä" Maisa sanoi ja antoi ohjat minulle.
"Kiitos. Kokeillaampa uudestaan" sanoin. Olipa ollut loikka! Mikä loikka!

/Tavoittelin tällä tarinalla siis Haunted House merkkiä. Millon muuten pääsen 6 tasolle?/

Vastaus:

300vr
Kyllä ehdottomasti näin jännittävällä tarinalla saatkin sen merkin! Loistavaa kirjoittamista. :) Ja juurikin nyt pääset kutostasolle. ;)

Nimi: Iitu

01.01.2018 13:37
Ratsastusruno
1.1.2018
Iitu & Cani

Tallille mä hyppelin
Puunkuorta Cani nyppeli
Talutin mä ponin talliin
Kohta päästäisiin ehkä poniralliin
Canin mä tosi hyvin harjasin
Tuumin: Pitäisikö kärryihin laittaa taljakin?
Kärryt mä Canin perään rahtasin
Taljankin kyytiin lastasin
Sitten lähdettiin maastoja kohti
Kohta jo Cani ravin nosti
Maastossa me pitkään samoiltiin
Sitten kohti tallia tolloiltiin
Tallissa mä harjasin ponin
Se alkoi lopulta käyttäytyä kuin koni
Kohta sille varmaan kasvaa korvat aasin
Ja siitä naurut itselleen saakin
Hain vielä Canille vesisaavin
Se roiskutti vettä taaskin
Pian pihattoon sen jo vein
En kestänyt enää sen jekkuja, ei
Sitten kohti kotia lähdin
Alkoi sataa lunta
Illalla näin ponista unta
Olipa kiva reissu!

/Jatkan kyl tota 'Mikä loikka!' tarinaa (:!/

Vastaus:

70vr
Kiva idea sultakin kirjoittaa välillä runo! :D

Nimi: Iitu

31.12.2017 11:33
Mikä loikka!

Taluttelin Kellyä ympäri kenttää ja totutin tammaa esteisiin. Kaikki muut, -paitsi yksi okseri-, olivat 80cm esteitä, okseri oli 100cm korkea.
"Okei! Mä kiipeen nyt selkään!" Huusin Maisalle, joka näytti minulle peukkua ja sulki portin. Kiristin satulavyötä ja nousin Kellyn selkään. Annoin vapaan ohjan tammalle, ja lähdimme kiertämään kenttää rauhallisessa käyntivauhdissa.
Taputtelin aina välillä Kellyä kaulalle. Kentälle saapui myös Maisa Tähtiauran kanssa. He tulevat hyppäämään meidän kanssamme.
Jatkuuu!

/En tee siihen 'Mitä seuraavaksi?' Tarinaan enää jatkoa!

Vastaus:

/Saat siitä 10vr

Nimi: Iitu

24.12.2017 11:32
Hyvää Joulua!

Hyppelin kohti tallia kamalassa lumipyryssä. Muutenkin täällä oli jo ihan tarpeeksi lunta, ei sitä enään tarvinnut sataa! Kaikki puut olivat paksun lumikerroksen alla, ja osa oli vain hilkulla, jottei kaatunut. Tallin oven avatessani, naamalleni tuulahti ihana lämmin ilma. Suljin oven nopeasti ja sitten katselenin vasta ympärilleni. Joka paikkaa koristi joku joulujuttu.
"Wau!" Henkäisin. Ketään muuta ei ollut sillä hetkellä tallissa. Kävelin paikkoja ihastellen Kellyn karsinalle. Siellä friisiläinen kökötti. Huomatessaan minut, Kelly tuli luokseni ja hörisi sirosti.
"Voi! Sä oot niin ihana" huokaisin ja tamma painoa päänsä minun syliini.
"Kesällä voidaan tehdä pitkiä maastolenkkejä ilman satulaa Maisan kanssa. Ja voidaan harjotella kaikkia kivoja temppuja..." sanoin vaipuen unelmiini. Näin Kellyn laukkaamassa pehmeää laukkaansa pitkin kukkaketoja. Minä istuin selässä naistensatulassa valkoinen mekko hulmuten. Sitten Kelly pysähtyi ja minä laskeuduin makaamaan kukkaketoon. Kelly tuli viereeni lepäämään ja halasin friisiläistä. Sitten kuvittelin kisakentän. Esteet olivat mahdottoman kokoisia, mutta Kelly vain liisi niitten yli, ihan kuin sille olisi ilmestynyt enkelin siivet.
"Iituu? Maa kutsuu!" Kuulin jonkun yhtäkkiä sanovan.
"Mi-mitäh?! Enkö olekkaa kisakentällä?" Hölmistyin.
"No et! Haha! Se oli vain, haha! Kuvitelmaa!" Maisa nauroi vieressäni katketakseen.
"Mille sä naurat?" Tiuskaisin.
"Sulle! Olisitpa nähnyt äskön ilmees peilistä!" Maisa kikatti ja valahti maahan. Hän nousi ylös edelleen vähän kikattaen. Tein suuttuneen ilmeen ja vedin kädet puuskaan. Maisa taas repesi nauramaan ja valahti maahan.
"Iitu oikeesti lopeta! Toi on liian hauskaa!" Maisa kikatti maassa.
"No hyvö" sanoin mutta rupesinkin nauramaan toden teolla.
"Iitu haha! Sä kuulostit ihan mummolta!" Maisa sopersi naurun seasta.
"Jaa mikäs naurukerho tännekin on kokoontunut?" Katatu kysyi huvittunut pilke silmäkulmassaan.
Maisa ja minä lopetimme nauramisen.
"No ekaks Iitu teki hassuja ilmeitä, ja sitten se puhui kuin mummorainen!" Maisa selosti ja repesi taas nauramaan.
"Haha! Onpas teillä taas hauskaa yhdessä, niinku sillon ennen" Katatu naurahti tarkoittaen sitä aikaa, kun me teimme ihan kaiken kahdestaan. Tai siis ei nyt aivan kaikkea, mutta suurimman osan.
"No todellakin! Mehän ollaan se kaksikko, mikä ennenkin!" Maisa huudahti.
"Jep!" Minä säestin.
"Kyllä kyllä" tallin omistaja myönteli.
"Minä lähden tuossa 11 maissa, että sitten voisitte tekin lähteä" hän jatkoi, nyt hieman tiukempaan sävyyn. Nyökkäsimme ja nainen lähti kohti toimistoaan. Kello oli puoli yksitoista, joten meillä olisi vain puolituntia aikaa. Silitin vielä Kellyä, ja sitten annoin sille ison jouluomenan.
"Hyvää Joulua rakas" kuiskasin tamman korvaan ja se hörähti lempeästi. Kävelin Lilyn karsinan luo ja se tuli ovelle ravistellen päätään.
"Hei pikkuinen" sanoin ja silittelin pikku ponin silkkistä otsaa.
"Hyvää Joulua" sanoin ja halasin Lilyn päätä. Lopulta annoin tammalle tämän oman jouluomenan. Lily alkoi rouskuttaa sitä tyytyväisenä. Liikehdin Aamun Usvan luo ja nuori tamma olikin jo kurkkimassa ovella meidän puuhiamme.
"Hyvää Joulua" sanoin Aamun Usvalle, silitin sen otsaa ja annoin omenan. Viimeiseksi, muttei vähimmäiseksi menin CanCanin luo.
"Hyvää Joulua Cani" sanoin ja annoin omenan. Siinä ei ollut mennyt kuin vartti, ja talli oli siistikin. Kohautimme Maisan kanssa harteita ja kävelimme Katatun toimiston luo.
"Hyvää Joulua Katatu!" Toivotimme yhteen ääneen.
"Hyvää Joulua Iitu ja Maisa!" Katatu puolestaan toivotti meille. Hymyilimme ja lähdimme kulkemaan yhtä matkaa kohti kotia. Loppu!

Vastaus:

Hyvä tarina, sait tuotua siihen kivan tunnelman. :3 200vr
Saat myös Haaveilija-merkin

Nimi: Iitu

13.12.2017 17:29
Mitä seuraavaksi? 13.12.17

Harjasin uusinta hoitsuani Kellyä rauhallisesti. Olimme sopineet menevämme Maisan kanssa tänään taas maastoon ja hän harjailikin Kuroa käytävällä. Nostin satulan Kellyn selkään ja kiristin satulavyön. Taputin friisiläistä ja laitoin tammalle kuolaimet suun eteen. Kelly otti ne hyvin nätisti.
"Hieno Kelly" kehuin tammaa. Vedin niskaremmin korvientaakse ja laitoin muut remmit kiinni.
"Mä oon valmis Maisa, entä sä?" Kysyin.
"Oon valmis" tyttö ilmoitti ja nyökkäsin vastaukseksi. Talutin Kellyn pihalle ja kiristin satulavyötä. Kelly katseli minua hetken, kunnes alkoi hamuta lunta maasta. Kiipesin selkään ja lyhensin uuden satulan jalustimia sopiviksi minulle. Jatkuu...

/Käytinjo ostamiani kamoja täs/

Nimi: Iitu

12.12.2017 08:30
Seikkailulle! 10.12.17

Jatkoa...
Olimme varustaneet Kuron ja Lilyn ja nyt olimme nousseet satuloihin. Kiristin satulastakäsin vielä hitusen Lilyn satulavyötä ja sitten annoin merkin lähteä kävelemään.
"Tuu Maisa!" Lausahdin iloisesti ja annoin Lilylle pitkät ohjat.
"Tulossa!" Maisa huusi takaisin ja tuli Kuron kanssa perääni.

Saavuimme metsän reunaan ja keräsimme ohjat. Ponit valpastuivat heti. Maasto ei näyttänyt kovin liukkaalta, sillä kaikki kun oli sulanut pois. Mutta kyllä uutta lunta kohta sataisi! Maiskutin Lilylle ja tamma siirtyi raviin. Kurokin siirtyi raviin Lilyn perässä. Ravailimme jonkin matkaa, kunnes eteemme tuli vanha hiekkatie.
"Laukataan!" Kiljaisin ja annoin Lilylle laukkapohkeet hieman turhakin kovaa. Tamma hyppäsi laukalle ja alkoi pukittelemaan pää alhaalla. Riuhtaisin pään ylös ja sitten jatkettiin laukkaa, sillä Kuro oli jo paljon edelle. Lily lähti laukkaan ja minä nousin jalustimille seisomaan keventääkseni painoa. Lilyä minä taas kannustin laukkaamaan kovempaa ja kovempaa ja pian me saavutimme Kuron ja Maisan.
"Laukkakisa tallille?" Kysyin pilkettä silmäkulmassani.
"Tottakai!" Maisa otti haasteen vastaan ja antoi lisäpohkeita Kurolle. Minä taas pamautin pohkeet kunnolla tammalleni ja se ampaisi perään, kuin tykinkuula.
"Jiihaa! Täältä me tullaan!" Huutoni raikui metsässä. Olimme pian aivan Kuron jäljessä, mutta silloin tallipiha tuli näkyviin.
"Jes! Mä voitin! Hyvä Kuro!" Maisa iloitsi.
"Mulla olikin pienempi poni, mutta odotas vaan kun otan jonkun sairaannopeen hoitsuks ja karautan sun ohi tosta noin vaan!" Naurahdin ja Maisa alkoi kikattaa. Lopulta menimme tekemaan loppuverkat kentälle.

Harjasin Lilyä pitkin vedoin. Se oli tehnyt tänään kunnon lenkin metsässä kanssani. Tamma oli ansainnut päiväheinänsä. Olimme olleet noin puolitoistatuntia maastossa ja varustamiseen ja harjaamiseen meni yleensä puolituntia, joten kello oli nyt suurin piirtein kaksi. Taputin vielä Lilyä ja annoin sille sitten rauhan. Vein harjat pois ja otin tallilaukkuni mukaani. Sitten lähdin kohti kotia.

Loppu!

Vastaus:

120vr :)

Nimi: Iitu

10.12.2017 18:34
Seikkailulle!


Oli hyvin aikainen aamu, kun saavuin talleille. Haukottelin hetken, kunnes huomasin Maisan heiluvan Kuron karsinan vierellä.
"Huomenta Maisa!" huudahdin tytölle.
"Huomenta Iitu" Maisa vastasi heleällä äänensävyllään. Kaikki oli taas ennallaan, Maisa oli palannut ja teimme kahdestaan huimapäisiä seikkailuja metsässä, kuten ennenkin.
"Mennäänkö maastoon?" kysyin virnistäen.
"Tottahan toki!" Maisa innostui. Kaikki tunsivat meidät, kun me löimme päämme yhteen, siitä syntyi vaikka minkä laisia päähänpistoja. Katatu meidät varsinkin tunsi, ja vanhimmat hoitajatkin. Tallin omistaja oli joutunut kestämään jo hulluja tempauksiamme kauan. Joskus katosimme metsään ja toisinaan taas jouduimme hullua hullumpiinkin seikkailuihin. Ja lopulta jollakin ihmeen kaupallame selvisimme aina takaisin ehjin nahoin. Minä ja Maisa oltiin tosiaan hyvä parivaljakko.
"Huhuu! Maa kutsuu Iitua!" Maisa sanoi vierestäni ja hätkähdin ajatuksistani hereille.
"Aa. Joo. Löydetäänköhän me tänäänkin joku uusi seikkailu?" pohdin.
"No tottakai löydetään, koska me ollaan me!" Maisa naurahti.
"No totta!" nauroin.
"Mennään nyt varustamaan ponit" Maisa sanoi lopulta, naurettuamme hetken. Nyökkäsin ja aloin miettiä, kenellä menisin. Päätin mennä jälleen Lilyllä, sillä Akilla en viitsinyt mennä ensimmäisellä kerralla maastoon. Aamun Usvaakin vasta koulutettiin ja Canilla pitäisi mennä ajaen, siksi valitsin Lilyn. Jatkuuuu...

Nimi: Iitu

19.11.2017 09:03
Tasan vuoden tallilla (+5 päivää :D)


Olin pyytänyt unelmahevostani Kellyä hoidokikseni. Sillä olisi ihanaa tehdä maastolenkkejä ilman satulaa. Mutta kaikella oli hintansa, minun piti luopua Madokasta. Madoka menisi varmasti hyvään hoitoon seuraavalle hoitajalleen. Olin varma siitä, kaikkihan täällä hoisivat hoitsujaan hyvin.

Oven saranien kirskunta sai minut heräämään ajatuksistani. Käänsin katseeni ikkunasta kohti tulijaa.
"Ai hei! Olen uusi täällä ja olen tutustumassa paikkoihin" tyttö sanoi ja hymyili.
"Hei! Tervetuloa sitten, mä oon Iitu, hoitanut täällä vuoden ja 5 päivää" sanoin virnistäen.
"Aa. Mä oon Ada ja hoidan Royal Princeä" Adaksi esittäytynyt tyttö sanoi.
"Jaa. Mää hoidan CanCania, Roxana Lilyä, Aamun usvaa ja pyysin tänään Kellyä" luettelin hoitohevoseni.
"Oho! Hoidatpa sä monia hevosia! Mentäiskö ratsastaa tänään vaikka maastoon?" Ada kysyi.
"Voitas tutustuu vähän paremmin" hän jatkoi.
"Joo!" Hihkaisin innostuneena ja pomppasin sohvalta ylös niin nopeasti, että vieressäni ollut kännykkäni lennähti maahan.
"Hups" sanoin hihittäen ja nostin I phone 7 ylös. Heitän sen tallikassiini ja kassin sullon kaappiini. Siellä näin yhden kuvan missä on minä, Maisa ja meidän silloiset hoitsumme. Huokaisen syvään sulkien kaapin.
"Mä käyn hakee Prinssin" Ada huikkaa ja katoaa ovesta talliin.
^Kenellä minä nyt menen?^ mietin ja poljen jalkaani maahan. Lily tulisi mukaani, mutta en tiedä mitä siitäkin tulisi.
^Olisipa Kelly jo hoitsuni^ mietin haikeasti ja kävelen viereiseen satulahuoneeseen. Satulahuone oli siisti, kuten aina. Hoitsujeni satulat eivät kaivanneet putsausta, sillä ne olivat ihkauudet. Eivät kyllä kimaltelevat suitsetkaan. Otin Lilyn satulan, suitset, hoitosetin, riimun ja riimunnarun kasivarsilleni ja vein satulan, suitset sekä hoitosetin ponin karsinan viereen. Riimun otin mukaani. Heitin sen olalleni ja suuntasin kohti tarhoja. Näin Adan raahaavan Prinssiä kohti talleja. Hänellä taisi olla hieman ongelmia, mutta juuri nyt en kerinnyt auttaa. Lily olisi haettava, muuten Ada saisi odotella minua iät ja ajat.

Luikahdin aitaukseen ja katselin missä Lily menee. Se oli kyhnyttämässä itseään hevosystävänsä kanssa. Viheltelin muina miehinä piilottaen pinkin nylonriimun selkäni taakse. Lily lopetti kyhnyttämisen ja lähti tulemaan minua kohti riiputtaen laiskasti päätänsä. Lily oli aivan mutainen ja heinän korsia sojotti siellä sun täällä. Tästä tulisi raskas harjauskerta, enemmänkin minulle, kuin Lilylle. Kun ruskea poni oli aivan luonani sujautin riimun tämän päähän. Pikalukko kiinni ja menoksi, niin tehtiin. Varmistin vielä portin lukkoon ja lähdin kohti tallia nöyrä poni perässäni.

Kohta oli Lily satuloitu ja suitsittu uusilla valjaillaan. Lily oli ollut aika kiltisti hoitaessa ja varustaessa, mitä nyt koitti muutaman kerran näykätä, mutta komensin ponia. Nousin ratsaille ja kiristin vielä vähän satulavyötä paikoillaan tanssivan ponin selsässä. Lyhensin vielä jalustimia ja sitten vilkaisin Princen kanssa taistelevaa Adaa.
"Onko ongelmia?" Kysyin epäilevästi ja ratsastin Princen eteen.
"Ei" Ada ähki ja nousi Prinssin selkään. Nopeasti Ada kiristi satulavyön ja sitten lähdettiin matkaan. Lily pikakäynnillä ja Prinssi melkein ravaten.

Sain Lilyn rauhoitettua, kun päästiin metsän keskelle. Prinssi koitti syödä vielä syksyn viimeisiä ruohoja, mutta Ada piti sen kurissa.
Kuuset olivat vehreitä, silti muut puut olivat lehdettömiä. Maassa kaikki oli kuollutta, mikään ei vihertänyt, noh, paitsi sammal.
"Miten sä päädyit tänne?" Kysyin ja pidätin ruskeaa poukkoilevaa ponia.
"No siis, löysin tallin netistä ja talli näytti mukavalta, joten päätin käydä katsomassa. Niin ja nyt mä oon tässä, ratsastamassa vuoden hoitaneen hoitajan kanssa!" Ada virnisti.
"No ravataankos?" Kysyin hymyillen ja Ada nyökkäsi. Lyhensin ohjia ja annoin kevyesti pohkeet. Lily siirtyi super reippaaseen raviin. Katsoin taakseni, sieltä Ada tuli ravaten kovaa Prinssillä. Prinssillä taisi olla ongelmia pysyä perässä, joten hidastin vähän. Silloin Prince ja Ada kirivät.
"Laukataanko?!" Huusin Adalle.
"Joo!" Ada kiljaisi takaisin innoissaan. Annoin Lilylle laukkapohkeet vähän turhakin kovaa ja poni lähti pukkilaukkaan. Hidastelin ponia vähän, mutta sitten annoin vähän lisää vauhtia. Lily alkoi laukata kovaa, mutta nätisti. Katsoin tulkeeko Prinssi perässä, kyllä se tuli, villisti laukaten ja korvat höröllään. Lily kovensi tahtiaan. Kavioiden jyske kaikui metsässä. Aloin kikattaa vauhdin huumasta, tämä oli ihanaa. Pian metsä raikui naurun ja kavioiden kopseen ääniä. Ponit tuntuivat suorastaan lentävän. Vedet paiskautuivat silmiin ja maisemat vilisivät ohi. Menimme kovaa! Yhtäkkiä näin edessäpäin kaatuneen puunrungon.
"Maastoeste!" Kikatin Adalle taakseni.
"Mitä?! Oikeesti!" Ada huusi takaani. En kerinnyt vastata sillä piti keskittyä hyppyyn. Onneksi puu oli tarpeeksi matala myös Prinssille. Sitten se tuli, Lily otti valtavan loikan ja minä lähdin mukaan. Se tunne oli ihana! Sitten tulimme maahan, Lily jatkoi laukkaansa. Minä katsoin taakse ja näin Prinssin ja Adan hyppäävän. Sekin oli hieno hyppy. Aloin hiljentää Lilyä, kun tajusin, että olimme tulleet tuttuihin maisemiin.
"Hiljennetään" sanoin Adalle, joka ilmeisesti myös ymmärsi yskän.

Pian ponejen meno oli enään pelkkää leppoisaa käyntiä, mutta niistä näki, että olimme menneet kovaa. Ponit olivat aiva hiessä ja ne olivat ihan puhki. Lilynkin kaulalta valui hikivanoja. Minullakin oli kuuma, ratsastaminen oli kuumaa puuhaa. Siinä tuli helposti lämmin, itselle ja ponillekkin. Kun katsoin Adaan, huomasin että hänelläkin oli kuuma. Annoin Lilylle pitkät ohjat ja se venytteli päätään pitkästi, samoin teki Prinssi, kun sille annettiin pitkät ohjat. Katatu tuli tallipihalla meitä vastaan kottareineen.
"No missäs te olette olleet?" Katatu kysyi nauraen.
"Ihan tuossa metsässä, laukattiin paljon. Ja ai niin! Siellä oli kaatunu puu, nii hypättiin sen yli" vastasin reippaasti, kun Ada jäi hieman empimään.
"Sen näkee teistä!" Katatu naurahti hyväntahtoisesti. Hymyilin naiselle takaisin.
"Noh, päästän nyt teidät jatkamaan loppuverkkojanne" Katatu huikkasi ja jatkoi matkaansa.
"Ehkä teistä tulee vielä hyvä parivaljakko!" Katatu kuiskasi minulle, kun ohitti minut. Kohautin harteitani ja käänsin Lilyn tallin eteen kaartoon. Prinssi tuli viereemme ja Ada halasi sitä. Minä taputin Lilyä vielä selässä ja sitten laskeuduin maahan. Nostin jalustimet nopeasti ja hölläsin satulavyötä. Uusi satula oli ollut todella hyvä! Halasin Lilyä maassa ja sitten talutin sen talliin riisuttavaksi.

Sujautin riimun Lilyn päähän ja talutin sen pesupaikalle. Siinä kiinnitin ponin molemmin puolin kiinni ja aloin huuhdella sitä vedellä. Lily tykkäsi siitä ja pärisi hyväntuulisena. Lopuksi vedin vielä suurimman osan vedestä hikiraspilla pois. Otin Lilyn karsinaan ja hain sen pinkkivaaleanruskean uuden talliloimen. Asetin loimen Lilylle ja halasin Lilyä. Tämä oli ollut huisin hauska seikkailu.

Lily jäi talliin mutustelemaan heiniään, kun minä lähdin hakemaan Madokaa, Aamun Usvaa ja Caraa sisään. Riimut heiluivat kädessäni, kun avasin portin ja livahdin sisään. Madoka, Aamun Usva ja Cara tarhasivat yhdessä. Onneksi Madoka tai Aamun Usva ei jaksaneet leikkiä. Ei kyllä viimeiseksi kiinni otettava Carakaan, sillä se tiesi että sisällä sitä odottaisi mehevä heinäkasa. Lähdin taluttamaan takanani eteneviä poneja kohti tallia.

Kun kaikki olivat sisällä ja mutustivat tyytyväisinä heiniään, oli minun aika lähteä. Soitin äidilleni ja hän lupasi tulla hakemaan minut. Olipa meillä ollut kiva tallipäivä/vuosipäivä!

Vastaus:

300vr

Nimi: Iitu

18.10.2017 08:24
Jatkoa...



"Okei! Kenelläs tuut?" kyselin.
"Varmaan Texterillä" poika vastasi (kirjotin varmaa Texterin väärin).
"Okei. Tiesitkös, Texter oli joskus aikoja sitten munkin hoitsu" sanoin hymyillen.
"Aih! Kiva!" Vihtori vastasi. "Mä meen tästä nyt varustamaan sitä" hän jatkoi ja poistui. Yht'äkkiä aloin muistella Supi ja Maritus aikoja. Hyviä aikoja, nyt olen ajautunut pukkikoneiden ja rodeohyppyjen vietäviksi, voi voi...
Pian kumminkin Canin turvan töykkäisy herätti minut.
"Joo joo, haetaan sulle kärryt, nii varustan sut pihalla" tokaisin ja silitin ponin samettista turpaa. Talutin ponin ulos ja sidoin hoitopuomiin tukevalla merimiessolmulla. Sitten lähdin haakemaan Canin kärryjä.
Vedettyäni kärryt ponin perään ja kiinni tettyäni kaikki remmit päätin mennä verkkaamaan kentälle.
"Hei Iitu, mikä sulla kesti?" Vihtori kysyi, kun saavuin kentälle päätään vihtovan CanCanin kanssa.
"Ajovaljaat" vastasin ja hyppäsin kärryihin. Maiskautin ponin käyntiin ja se hypähti liikkeelle, Canilla taisi olla paljon energiaa... Tästä ei välttämättä hyvää seuraisi...
Maastossa Can päätti tiputella minua kärryistä, ja tipuinkin muutaman kerran. Texter ravasi kauniisti, mutta Can kiiti niin kovaa, että välillä Vihtorin oli vauhditettava Texter laukalle.
"Pruut! Rauhotu vähän CanCan!" tokaisin ohjaa nykivälle ponille.
"Hei oottakaa vähä meitäkin!" Vihtori huusi laukatessaan takanamme. Hetken päästä vauhti alkoi hiipua ja pian se oli enään käyntiä.
"CanCan väsähti!" Vihtori hymyili.
"Joo, ehin jo luulla, ettei se ikinä väsyis!" sanoin vitsillä.
"Niin mäkin!" Vihtori nauroi Texterin selästä ja melkein putosi alas.
Riisuessani CanCania, mietin miten ratsastusreissumme loppujen lopuksi päättyi. Noh, nyt kerron sen teille, se päättyi sillä lailla, että minä olin viisi kertaa jorpakossa (hyvänenaika!) ja Texter pillastui kiitolaukkaan kaksi kertaa. Hyvä oli meidänkin ratastusreissumme!

Vastaus:

120vr

Nimi: Iitu

07.10.2017 16:59
CanCan&Iitu
Ajamista CanCanilla

Katselin ravia karkuuttavaa CanCan-ponia hymyillen ponin ikioma uusi limen värinen riimu ja riimunnnaru kädessäni. Avasin portin ja pujahdin sisälle sulkien sen perässäni. Lähestyin CanCania rauhaillisesti muovipussia kahisuttaen. CanCan kiinnostui ja lähti laukalla minua kohden. Tamma hidasti kohdalleni ja sujautin sille riimun päähän. Klipsautin pikalukon kiinni ja lähdin kohti porttia.
"Hieno tyttö, tuu ny vaan, mennää talliin ja sitten ajamaan" lellittelin ponia.
Tallissa aloin rahnuttaa tammasta kovettunutta likaa irti limen värisellä Magic-harjalla. Olin valinnut CanCanin varusteväriksi limen, se sopi ponille niin hyvin! Aamun Usva taas sai värikseen vaaleanpunaisen ja Lily pinkin. Hymyilin harjatessani ponia.
"Kukaan ei varmaan voi tulla mukaani" mumisin.
"Harmi, kun Maisa lopetti" mietin surullisena. Maisa oli paras tallikaverini ja seikkailukaverini. Huokaisin raskain mielin, mutta voisihan tallilta löytyä joku muu kaverikin?
Näin jonkun pojan kävelevän käytävällä. Astuin käytävälle CanCanin karsinasta.
"Moikka!" Huikkasin pojalle.
"Moi! Mä oon Vihtori. Entäs sä?" Vihtoriksi esittätynyt poika vastaa.
"Mä oon Iitu, lähtisitkö ratsastamaan, kun ajattelin ajaa täl CanCan-ponilla" kysyn hieman ujosti.
"Voisinhan mä tulla!" Vihtori hymyilee.


Jatkuu...

Nimi: Iitu

30.09.2017 09:21
Jatkoa...

Kiipesin Oton selkään ja lyhensin jalustimet sopiviksi. Kiristin vielä satulavyön. Sitten annan pojan lähteä kiertämään kenttää pitkin ohjin.
Otto tölttäsi ympäri kenttää iloisesti ja välillä pärskien. Koitin saada koko aika ponia vaihtamaan askellajin raviksi, mutta se ei oikein onnistunut. Huokaisin ja annoin kerrän Otolle kunnolla pohkeet. Villi pukki lensi ilmoille ja sitten laukattiin, ja kovaa! Otto laukkasi kovempaa, kuin se koskaan on laukannut.
"Hyvä Otto! Tämä on kivaa!" Nauran selässä. Painaudun kiinni oton hulmuavaan harjaan.
Pian oli laukattu aivan tarpeeksi, joten ruuna hiljensi vapaaehtoisesti itsensä ravin kautta käyntiin.
"Hyvä poika!" Kehuin Ottoa samalla taputtaen tätä kaulalle.
Laskeuduin selästä hyvillä mielin, olimme tehneet pohkeenväistöä onnistuneesti. Talutan ponin talliin ja riisuin siltä kamat. Harjasin Oton sen jälkeen oikein kunnolla. Laskin karsinaan vielä ison tupun heinää, jota poni alkoi saman tein mussuttaa. Otto oli ansainnut ruokansa! Loppu

Vastaus:

70vr :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com