Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Iitu

Hoidokit: Roxana Lily, CanCan, Vilke, Sebastian, Rejhan, Nekku

Taso: 8.

Astutukset:
Supreme's Final-Ässähässäkkä
Kunové-Raksha
Flaming Heart-Drake
Bambo-Texter
Kurojaki-Tähden Tuike
CanCan-Kodiac
Engblom-Smoke Champange (varsominen)
Vilke-Wunderboy
Blueberry-Belle
Daisy-Roy Orbison
Roxana Lily-Charlie

 

 Ajokortti   18.1.2017  Tammikuu 2017
 2.3.2017  24.12.2017  2.1.2018
 2.01.2018  6.01.2018  17.1.2018
 19.1.2018  26.1.2018  27.1.2018
 28.1.2018  14.2.2018  14.2.2018
 22.2.2018  7.03.2018  7.3.2018
 2.04.2018  23.4.2018  30.4.2018
 30.4.2018

Varusteet:
-Musta ratsastuskypärä
-Mustat nahkachapsit
-Mustat hanskat
-Luonnonvalkoiset kokopaikkaiset ratsastushousut
-Musta esteraippa
-Turvaliivi
-Vaaleanruskeapinkit polvisukat
-Mustat johdpurit 
-Valkoinen kisatakki 
-Vihreä heijastinliivi 
-Musta liivi 
-Lasso 
-Jousi 
-Nuolikotelo 
-Poolomaila 
-Miekka 
-Kilpi 
-Keihäs 
-Kannukset 
-T-paita 
-Kisapaita 

Yhteiset:
-Mustat kärryt
-Herkkukeksipaketti, omena
-Musta letityskuminauhapussi
-Musta juoksutusliina
-Musta juoksutus-/ajovyö
-Hiihtoratsastusvaljaat
Kavioöljypurkki
Valjasrasva
Vikellysvyö valkoinen 
Kylmäyskääree
herkkukeksipaketti, maku: kurpitsansiemen
Haavaspray 
Selvitysspray 
Pesuaine
Pallo kahvalla
Jumppapallo
Häntäpinteli musta 
Kiinteät sivuohjat valkoinen 
Ohjasajosetti valkoinen 
Vikellyspatja valkoinen 

CanCan:
Riimunnaru salmiakkikuvioilla, limemusta 
Nylonriimu, lime 
Talliloimi, lime
Hoitosetti, lime 
Ajosuitset musta
Ravisuitset musta
Kumitutti 2kpl lime
Niskapehmuste valkoinen
Korvahuppu lime
Moonlight-loimi lime 
Ravikärryt valkoinen, limejä siksak kuvioita
Ravisetti valkoinen
Pehmustesetti suojiin valkoinen 
Pehmustesetti suitsiin/riimuun valkoinen
Moonlight-otsapanta mustalla pohjalla 
Timanttiotsapanta pohja musta limet timantit
Sadeloimi lime
Ulkoloimi lime
Hikiviila lime

Lily:
Riimunnaru salmiakkikuvioilla, pinkkimusta 

Nylonriimu, pinkki 
Talliloimi, pinkkivaaleanruskea
Englantilaiset suitset, musta 
Hoitosetti, pinkki 
Ylseissatula, musta 
Yleishuopa, pinkki
Moonlight-loimi pinkki 
Ulkoloimi pinkki raita vaaleanruskea 
Sadeloimi pinkki 
Moonlight otsapanta mustalla pohjalla 
Pehmustesetti suojiin valkoinen 
Hikiviila pinkki 
Jumbosieni pinkki 

Rejhan:
•Hoitosetti neonkeltainen
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla neonkelta-musta 
•Nylonriimu neonkelta-valkoinen 
•Toppaloimi neonkeltainen
•Englantilaiset suitset musta
•Timanttiotsapanta neonkeltainen
•Yleissatula musta 
•Yleishuopa neonkeltainen
•Joululoimi
•Tonttulakki hevoselle
•Tallliloimi, neonkeltainen
•Heijastava ratsastusloimi, neonkeltainen
•Sydänotsapanta mustalla pohjalla 
•Kaulanaru 
•Korvahuppu, neonkeltainen 
•Jalkaheijastinsetti, neonkeltainen
•Riimuheijastinsetti, neonkeltainen
•Turvajalustin (2kpl), neonkeltainen
•Etujalansuojat, neonkeltainen
•Hivutussuojat, neonkeltainen
•Joulusuojat 
•Jouluhuopa 
•Jumbosieni, neonkeltainen
•Hikiviila, neonkeltainen 
•Kaviokoukku harjaksilla, neonkeltainen
•Hevosshampoo 
•Ketjunaru 
•Näyttelytalutin 
•Näyttelyriimu, neonkeltainen
•Fleeceloimi, neonkeltainen
•Villaloimi, neonkeltainen
•Näyttelysuitset, musta 
•Sileät nahkaohjat, musta 
•Kumiset nahkaohjat, musta
•Helmiotsapanta, neonkeltainen
•Ketjupanta, kulta 
•Pehmuste-setti suojiin, neonkeltainen
•Pehmuste-setti suitsiin, neonkeltainen
•Yksivärinen riimunnaru, neonkeltainen
•Heijastinriimu, neonkeltainen
•Naruriimu, neonkeltainen
•Kumitutti (2kpl), neonkeltainen
•Juoksutusliina, valkoinen 
•Herkkukeksipaketti, omena 
•Moonlight-loimi neonkeltainen

•Moonlight-huopa neonkeltainen
•Kuljetussuojat neonkeltainen

Sebastian:
•Harjapaketti, vihreä

•Harjalaatikko, vihreä
•Jumbosieni, vihreä
•Kaviokoukku harjaksilla, vihreä
•Hikiviila, vihreä 
•Hevosshampoo 
•Letityskuminauhapussi, vihreä
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla, vihreämusta 
•Nylonriimu, vihreä
•Näyttelyriimu, vihreä
•Englantilaiset suitset, musta 
•Helmiotsapanta,vihreä
•Kaulanaru 
•Jalkaheijastinsetti, vihreä
•Häntäheijastinsetti, vihreä
•Korvahuppu, violetti 
•Yleissatula, musta 
•Lätkäsatula, musta 
•Turvajalustin (2kpl), vihreä
•Yleishuopa, vihreä 
•Hiihtoratsastusvaljaat, valkoinen 
•Etujalansuojat, vihreä
•Hivutussuojat, vihreä

Vilke:
•Harjalaatikko vaaleanpunainen

•Harjapaketti vaaleanpunainen 
•Kaviokoukku harjaksilla vaaleanpunainen
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla mustavaaleanpunainen
•Nylonriimu vaaleanpunainen
•Näyttelysuitset musta
•Moonlight-loimi vaaleanpunainen
•Näyttelyriimu vaaleanpunainen
•Näyttelytalutin vaaleanpunainen
•Letityskuminauhapussi vaaleanpunainen
•Hikiviila vaaleanpunainen 
•Jumbosieni vaaleanpunainen 
•Pehmustesetti suojiin valkoinen 
•Pehmustesetti suitsiin/riimuun valkoinen
•Timanttiotsapanta mustalla pohja vaaleanpunaisilla timanteilla 
•Sadeloimi vaaleanpunainen
•Ulkoloimi vaaleanpunainen

Nekku:
•Harjalaatikko vaaleanlila

•Harjapaketti vaaleanlila
•Kaviokoukku harjaksilla vaaleanlila
•Riimunnaru salmiakkikuvioilla vaaleanlila
•Nylonriimu vaaleanlila
•Näyttelysuitset musta
•Moonlight-loimi vaaleanlila
•Näyttelyriimu vaaleanlila 
•Näyttelytalutin vaaleanlila
•Letityskuminauhapussi vaaleanlila
•Hikiviila vaaleanlila
•Jumbosieni vaaleanlila
•Pehmustesetti suojiin valkoinen 
•Pehmustesettu suitsiin/riimuun valkoinen 
•Timanttiotsapanta musta pohja vaaleanliloilla timanteilla 
•Sadeloimi vaaleanlila
•Ulkoloimi vaaleanlila

Rahat: 2451vr, 14 lahjakorttia

Vieraskirja  1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Viestisi tarkastetaan ennen julkaisua
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Iitu

23.04.2018 16:58
Tallihuone
Runo

Tallihuone, se ihana paikka
Siellä voi rentoutua ja tehdä mitä vaikka
Yötä voi olla, jos huvittaa
Tai piirrustusvihkoaan kuvittaa
Voihan siellä läksyjäkin tehdä
Ta kokeisiin lukea
Voi myös ystävien kanssa hengailla
Tai vaikka sohvalla löhöillä
Niin, juuri sillä kuuluisalla sohvalla

Se kuuluisaakin kuuluisampi sohva
Runo

Sohva, juuri se tallituvan sohva
Kulunut on puhki varmaan kohta
Kaikki sillä päivittäin istuu
Se yleensä tupaten täynnä porukkaa on
Sohva, juuri se tallituvan sohva

Rejhanin satula
Runo

Rejhanin satula satulatelineessään pölyttyy
Ja Iitu pölystä yllättyy
Hän alkaa pyyhkiä ja kuurata satulaa
Pian se kiiltä kuin uusi telkkarin kapula
Iitu työhönsä tyytyväinen on
Kellyn vanha satula sai uuden kohtalon

Vanha hevosenkenkä
Runo

Löytyi kerran erittäin vanha hevosenkenkä
Se näytti tarinan erikoisen
Se Tallihuoneen oveen oikeinpäin naulattiin
Ja siinä se yhä komeilee

/Tein nyt tälläisiä vähän oudohkoja pikkurunoja. Toivottavasti näistä ees saa jotakin xD! 9-taso :3?/

Vastaus:

100vr:) Saat Runoilija -merkin.
Ei aivan vielä. ;D

Nimi: Iitu

23.04.2018 15:42
Maastoilua
Runo
23.4.2018

Kärryihin hyppäsin
Ja purun pois CanCanin hännästä nyppäsin
Sen liikkeelle pyysin
Kun maastoon käännyttiin, CanCan villintyi tyystin
Se eteenpäin pinkaisi
Ja minut pois kärryistä sinkaisi
Mutta sitten kun se vähän ruhoa näki
Se heittäytyi siihen syömään
Silloin sitä ohjista kiinni otti naapurin täti
Kiittelin häntä kovasti ja kärryihin hyppäsin
Matka jatkui leppoisasti
Otettiin käyntiä ja ravia
CanCan puolestaan varoi savea
Maisemia sai kärryiassä rauhassa katsella
CanCan taas yritti vähän ruohotupsuja maistella
Hymyillen jatkui taas matka
CanCanille sanoin "Hyvä. Jatka"
Pian tallin päättyi retki hauska
CanCan talliin pääsi
Se siellä jotakin sääsi
Sille hymyilin ja porkkanan ojensin
Oli ollut päivä taas mukava!

Vastaus:

60vr
Saat Maastoilija -merkin :)

Nimi: Iitu

19.04.2018 19:31
Hiisihevonen
Tarina
19.4.2018

"Kauan sitten, kun Moonlightikaan ei ollut vielä täällä, tässä oli kylä. Tuossa, missä nytkin on metsä oli metsää. Metsä oli kuitenkin pelätty. Hyvin pelätty. Siellä oli monta järveä, joissa jokaisessa vaani jokin... Jos veteen koski, joku imaisi veden syöväriin sinut. Sieltä oli mahdotonta päästä pois. Monta ihmistä oli kadonnut metsään. He eivät olleet koskaan palanneet sieltä. Koko kylä pelkäsi metsään, eikä kukaan uskaltanut mennä sinne. Tämä oli Hiisihevosten tarina. Ja tarun mukaan ne elävät vieläkin näissä metsissä" kerroin mahdollisimman pelottavalla äänellä.
"Just joo Iitu!" Maisa alkoi räkättää.
"Ihan totta!" Intin ja Lily nosti päänsä korkeammalle. Olimme siis maastossa ilman satulaa. Minä menin Lilyllä ja Maisa Kurolla. Maisa vain nauroi. Käännyimme syvemmälle metsään ja nostimme ravin. Metsässä oli kummallisen hiljaista, vaikka oli todella lämmin kevätpäivä, linnutkaan eivät laulaneet.
"Ompas karmivan hiljaista" Maisa sanoi ja katseli ympärilleen, ehkä hiukan varuillaankin.
"Niinpä" vastasin lyhyesti ja koitin pysytellä Lilyn kapeahkossa selässä. Ravi pomputti hieman, muttei kamalasti. Lyhensin vähän ohjia, jotta pysyisin hyvällä tuntumalla Lilyn suuhun. Taputin tammaa kaulalle ja siirsin sen käyntiin. Kuro siirtyi eteemme Maisan kanssa. Maisa taputti poniansa ja alkoi hyräillä jotakin laulua hiljaa. Matka jatkui leppoisasti.

Saavuimme järvelle, josta ponit saivat juoda. Yhtäkkiä kuulimme laukkaavien kavioiden ääntä. Lily nosti päänsä korkealle ja minä kerin ohjat käsiini.
"Mikä se oli?" Säikähdin ja katselin jännittyneenä ympärilleni.
"En mä tiiä!" Maisa vastasi kireästi. Sitten jokin tempaisi Maisan SEKÄ Kurojakin veteen.
"IIIK!" Maisa kiljui ja hyppäsin alas Lilyn selästä. Talutin sen Maisa luo ja rupesin riuhtomaan tyttöä ylös. Kuro oli päässyt jo takaisin rannalle. Se hirnui avuttomana Lilyn vierellä ja steppaili, kun näki Maisan ja minun uppoavan yhä syvemmälle.
"APUA APUA AUTA!" Maisa kiljui ja yhtäkkiä paine hellitti. Juoksimme takaisin rannalle ja hyppäsimme hevosten kyytiin. Sitten karautimme laukalla takaisin tallille. Hiisihevoset. Nene olivat. Näin nimittäin vedessä kauniin, valkoisen hevosen, ja Hiisihevosethan ovat tunnetusti valkoisia ja asuvat veden alla. Olisiko tuolle järvelle enään järkevää palata?

/Joo. Tavoittelen siis tällä Maastoratsastaja ja Taruolento-merkkejä. Toivottavasti pidät :)!/

Vastaus:

150vr
Saat Maastoratsastaja -merkin. :)

Nimi: Iitu

19.04.2018 15:14
Pienen pieni valon pilkahdus
Tarina
15.4.2018

"Hei Hani" sanoin hiljaa Rejhanin tarhan portilla. Oli varhainen aamu ja taivaalla leijui vain todella synkkiä pilviä.
"Nyt pitäisi olla kevät, mutta ei edes näytä keväältä!" Nurisin ja luikahdin Hanin tarhaan. Niin, ei näyttänyt keväältä, ei tuoksunut keväältä, mutta ihan lämmin, painostava ja sadetta enteilevä ilma ainakin oli.
"Taitaa tulla sade" jatkoin nurisuani, vaikka koitin piristyä. Kenkäni olivat täynnä ruskeaa mutavelliä ja valkoisiin, juuri pestyihin ratsastushousuihinikin oli tullut mutapilkkuja kävellessäni. Ainoa kirkas väri täällä oli Rehjanin riimu. Se oli neonkeltainen ja se oli ihanan piristävä. Hymyilin hieman, mutta aloin sitten keskittyä Rejhaniin enkä ajatuksiini.

Musta ori kiisi ohitseni kovaa laukkaa. Alkoi sataa, ehkä sade herättäisi kasvit taas eloon ja ne tajuaisivat että nyt on KEVÄT! Huokaisin ja Rejhan pysähtyi parin metrin päähän minusta.
"Tule Hani tänne" maanittelin ja ojensin kättäni Hanin haisteltavaksi. Orii nuuhkaisi sitä ja asteli luokseni korvat täristen. Sujautin riimun varovasti sen päähän ja lähdin taluttamaan Hania talliin. Taluttaessa Rejhan oli yllättävän rauhallinen, mitä nyt hötkyili vähän sateesta ja pienestä ukkosen jyrinästä.
"Ei hätää Rejhan, tallissa on ihan turvallista" sanoin taluttaen mustan friisiläishevosen sisälle tallin oviaukosta. Jouduin hetken etsimään oriin omaa karsinaa, sillä Moonlightissä oli niin monta hevosta ja karsinaa ja en ollut vielä kertaakaan taluttanut Hania sisälle. Kun etsin oriin karsinaa, se korskahteli ja pyöriskeli kuunnellen ympärillään kuuluvia ääniä ja hiljaista ukkosen jyrinää. Lopulta löysin mustan oman, pehmeän, lämpimän karsinan ja päästin sen sinne. Hani korskahti ylväästi ja alkoi sitten mutustaa heiniänsä välillä luimien ja vilkuille muita. Huokaisin ja katsahdin kenkiäni. Ne olivat märät ja mutavellin peittämät. Löin käteni otsaani ja tallustelin Tallihuoneeseen. Otin kengät pois sinne astuessani, sillä en halunnut liata Tallihuoneen lattiaa tai mitään muutakaan siellä olevaa kengilläni. Tallihuoneessa ei ollut ketään. Omituista. Kohautin harteitani ja riisuin punaisen kuoritakkini pois ja jätin sen naulakkoon roikkuvaan. Tallihuoneessa tuoksui aika tuore kahvi. Täällä oli siis ollut joku aivan hetki sitten, sillä kahvia oli vielä pannulla. Huomasin Heppahullun pöydällä, istuuduin pöydän ääreen ja aloin selata lehteä. Tämä HH (=Heppahullu) oli tuplanumero ja siinä oli sata sivua sen lisäksi se oli uusin numero. Jes! Olin HH:n suuri fani ja rakastin sitä. Minusta Heppahulluissa parasta oli saarjakuvat.

Selasin sivuja eteenpäin ja löysin artikkelin vaikeasti käsiteltävistä hevosista. Olin heti sen kimpussa, sillä siitä voisin oppia jotakin hyödyllistä Rejhanin koulutukseen. Silmäni ahmivat tekstiä ja painoin joka sanan ja lauseen mieleeni tarkoin. En kuullut, kun joku rämisteli sisälle talliin ja sieltä Tallihuoneeseen, sillä olin niin keskittynyt artikkeliin.
"Iituu?" Havahduin lukemisesta vasta, kun kuulin Maisan äänen lausuvan nimeäni.
"Ai moi Maisa!" Tervehdin tyttöä ja suljin lehden. Kuulin kolistelua ja rämistelyä tallista ja vilkaisin Maisaa huolassani rynnäten sitten katsomaan mitä oli tekeillä. Rejhan hyppi karsinassaan pystyyn ja kolisteli seiniä.
"Sooh Hani" koitin rauhoitella hevosta. Maisakin tuli luokseni ja alkoi rauhoitella Rejhania, mustaa, hieman vauhkoa friisiläisoria. Juuri silloin huomasin, ettei minulla ollut kenkiä jalassa.

"Miten sä jaksat hoitaa tätä!?" Maisa tivasi pidellen hyörivää ja pyörivää Hania riimunnarusta kiinni, kun minä pesetin sen takajalkoja. Sen etujalat talloivat maata vauhkosti, mutta takajalat pysyivät tuikasti maassa.
"En mä tiiä" mumisin vastaukseksi hiljaa. Sitten keskustelu kääntyi muuhun aiheeseen ja Rejhan saatiin karsinaan.
"Harjataanko jotkut ponit?" Maisa kysyi.
"Joo. Mä harjaan Vilkkeen" vastasin ja lähdin hakemaan miniponitamman harjoja. Vilke oli pieni, kiltti, pilkukas miniponi. Maisa päätti harjata Panchon.

Tarjosin porkkanat Daisylle ja Vilkkeelle, kun olin ne molemmat harjannut puhtaiksi. Nyt pikkuponit oikein säihkyivät, vaikka niistä viellä karvaa lähti! Pussasin molempia turvalle ja lähdin viemään harjapakkeja pois. Maisa oli jo vienyt Panchon sekä Kuron harjapakit pois. Ruokimme vielä hevoset puhuen niitä näitä iloisesti. Aikaa siinä meni, mutta samalla autoimme niitä hoitajia, jotka eivät kaatosateessa tallille tahtoneet tulla. Sittten menimme Tallihuoneeseen lukemaan Heppahullua. Me molemmat otimme kengät pois, ennen kuin astuimme Tallihuoneeseen, sillä meidän molempien kengät olivat olleet märät, ja sitten olimme menneet heppojen karsinoihin, joten kengät olivat nyt kuorutettu purulla.

Sade ropisi mukavasti Talluhuoneen ikkunoihin ja teki mukavan, syksyisen tunnelman talliin. Ukkonen jyrisi ja salamat välähtelivät siellä täällä.
"Ukkonen taitaa olla kohta päällä" sanoin Maisalle ja vilkaisin kelloa. Kohta puoli viisi. Olin ollut tallilla vartin yli kahdesta lähtien.
"Niinpä. Toivottavasti hepat ei hermostu kovasti. Onneksi Katatu oli tuonut jo kaikki sisälle" Maisa vastasi.
"Niin. Olin pyytänyt jättämään vain Rejhanin ulos, jotta olisin voinut luoda siihen parempaa suhdetta" kerroin tytölle, joka katseli minua ystävällisesti. Maisa hymyili minulle.
"Onneks hepoilla on nokan edessä tuhti heinäkasa" hän hymähti ja jatkoi Heppahullun sarjakuvan lukemista.

Makasin sängyssäni ja mietin Maisan sanoja. "Iitu, miks sä oot alkanut hoitaa tällästä hevosta?!" Vai miten se nyt meni. Ihansama. Ehkä ainoastaan mä nään Rejhanissa sitä jotain. Jotain ystävällisyyttä, joka olisi vain kovan, arvostellun kuoren alla. Tai sitten siinä oli vain jotakin taikaa... Rejhan oli pienen pieni valon pilkahdus sysimustassa yössä <3!

/Mitäs pidät mun tarinoista? Muutes, eikö mun pitäs saaha Säästeliäs-merkki?

Vastaus:

300vr

Sun tarinat on sisällöllisesti ja kielellisesti tosi hyviä. Ne on kiinnostavia ja sisältö on kivasti vaihtelevaa.
Joo pitäisi, en oo huomannut lisätä sitä. :'D

Nimi: Maisa

29.03.2018 20:47
Rakkaalle Iitulle♡

Me aina pellolla laukataan,
oot mun ystäväni kauttaaltaan.
Ystäväni mun,
toivon et oon sun.
Susta aina kirjotan,
musta sä kirjotat.
Hevoset meitä yhdistää!
Seikkailut monet koettu, yhdessä!
Sä oot mun ystävä ikuinen♡♡♡

~Maisa

Nimi: Iitu

29.03.2018 14:25
Sebun selässä
Runo
29.3.2018

Tallille mä ioisena tulin
Sitten kassistani ratsastusvarusteet purin
Laitoin kypärän päähän
Nyt olisi mentävä tuskuun ja jäähän
Tarhasta Sebun nopeasti hain
Loimen siltä sisällä riisuin pois
Sen kuivaushuoneeseen vein
Ja sitten harjasin poniorin
Talutin sen maneesiin ja kiristin vyön
Vyötä kiristäessä käyttäytyi kuin koni
Lopulta selkään pääsin
Ja jalustimet sopiviksi sääsin
Sitten liikkeelle lähdettiin
Ensin alkukäynnit tehtiin
Sitten alettiin istumtaharjoituksia työstää
Seb pelästyessään meinasi ryöstää
Ei se kuitenkaan laukkaan päässyt
Tunti jatkui leppoisasti
Tehtiin pujottelua ja paljon voltteja
Välillä jouduin muistuttaa "Vähän malttia!"
Pian kuitenkin loppuverkkoja aloin tehdä

Tallissa mä Sebun harjasin ja varusteet siltä pois otin
Sitten mustan orhin tarhaan vein
Se laukalla heti pois lähti
Se kiisi kuin pysrtötähti
Sitä hymyillen hetken katsoin
Mutta sitten varusteita putsaamaan menin
Pian ne kiilsivät ja kimmaltelivat kauniisti
Sitten oli aika kotiin lähdön
Oli meilla ensimmäinen ratsastuskerta mahdoton!

/Millos pääsen ysitasolle?

Vastaus:

120vr, saat Kouluttaja -merkin. :)

Paikkoin ;D

Nimi: Iitu

26.03.2018 19:31
Moi Katatu! Ajattelin vaan kysyä, että onko mun uusin tarina tullut? Sori, jos patistelen, ymmärrän, että koulu varmasti painaa päälle :3.

Vastaus:

Oon julkaissut kaikki sun perille tuleet tarinat. ;)

Nimi: Iitu

10.03.2018 14:39
Rejhan
9.3.2018
Maisa

Istuin bussissa matkalla Moonlightiin. Kännykkäni värähti. Viesti.
'Voitko olla?' hyvä ystäväni Alysa oli laittanut.
'En ):. Meen tallille hoitaa uutta hoitsuani' vastasin.
'Ok )):::. Onks se sellanen söpö shettispallero, niiku ne sun muutki hoitsut?' Alysa laittoi minulle. Hän tiesi nämä jutut, sillä oli itsekkin hoitajana yhdellä tallilla ja tiesi, että rakastin shettiksiä yli kaiken.
'Ei. Sen luonne on tällänen: Rejhan on varmasti maailman tulisin friisiläinen! Puree ja potkii hoitaessa, joten hoidetaan käytävällä molemmin puolin kiinni sidottuna. Ratsastaessa vauhdikas ja testailee koko ajan ratsastajaa. Suostuu harvoin menemään käyntiä. Kestävyytensä ja vauhdikkuutensa ansiosta sopii oikein hyvin maastoesteille. Kaikesta huolimatta tasokas, osaava ori, mutta tarvitsee rohkean ja osaavan hoitajan. Vaatii paljon treeniä ja kouluttamista, että huonoista tavoista päästään eroon. Tulee tarhata yksin ja pitää kaukana muista hevosista; Rejhan nimittäin hyökkii muiden kimppuun eikä sääli ketään. Hoitajat, ruokkijat ja aidat varokoot - täältä tulee Rejhan! xD!' laitoin naurahtaen. Alysalta tuli vielä kuollut-emoji, sekä vastaus 'IITU MITÄ SÄ OOT TEHNYT?!!?' ja sitten hän lähti paikalta.
'Niinpä' vastasin vielä ja sitten suljin puhelimen tunkien sen taskuuni.
"Moonlightin pysäkki" kuljettaja sanoi ja minä kiitin ja hyppäsin bussista ulos. Lähdin kävelemään kohti Moonlightia.

Katselin Rejhania, tai siis Hania riimu kädessäni jännittyneenä. Se näytti vahvalta sekä valtavalta ja sitä se olikin! Se oli kunnon musta orhi friisiläisille tyypillisellä mustalla, laineikkaalla, pitkäklä harjalla. Siihen saisi hyvät leitit! Yhtäkkiä mieleeni hiipi epäilys. Pärjäisinköhän minä tuollaiselle hevoselle? (...) Pärjäisin. Ihan totta, kyllä pärjäisin! Luikahdin aidan ali tarhaan ja jäin seisomaan paikoilleni, kun musta orhi lähti ravaamaan minua kohti korvat luimussa. Se pysähtyi muutaman metrin päähän kuopimaan lumista maata, luimistelemaan ja väläyttelemään hampaitaan. Mikä mahtailija! Luulee varmaan olevansa joku maailman valtias! No tätä tyttöä se ei pelota. Lähdin kävelemään Hania kohti. Se luimisteli entistä kovemmin. Korvat olivat painuneet aivan orin niskaan.
"Ei hätää, ei hätää, rauhoitu" toistelin lempeällä äänellä hevoselle. Hitaasti sen korvat alkoivat väristen kääntyä minua kohden.
"Ei ole mitään pelättävää. Tule katsomaan, minulla on omenan siivu" jatkoin lempeästi ja tarjosin omenaa Hanille. Se alkoi lähestyä minua hitaasti, Hani kurkotti kaulaansa ja nappasi siivun varovaisesti.
"Ole hyvä" sanoin ja hymyilin. Olin sittenkin päättänyt jättää riimun pois, odottamaan portin viereen. Ensimmäisellä kerralla Hanille riittäisi se, että se alkaisi luottaa minuun. Olin onnistumassa tavoitteessani! Yhtäkkiä tallin ovi pamahti kiinni ja Hani pelästyi. Musta orhi nousi takajaloilleen ja pieksi ilmaa etukavioillaan. Kaaduin maahan, sillä kaviot olivat vain muutamien senttimetrien päässä minusta. Sitten Hani laukkasi matkoihinsa. Jäin siihen. Siinä minä olin. Minä itkin. Itkin, koska olin pelästynyt ja melkein onnistunut tavoitteessani. Se ei ollut onnistunut.

En tiennyt kuinka kauan siinä olin ollut ja itkenyt, olin menettänyt ajantajuni. Yhtäkkiä kuitenkin joku koski minuun.
"Iitu ootko sä okei?" Kuului Maisan tuttu ääni.
"Mitäh? Joo oon" sanoin yllättyneenä pyyhkien kyyneleitäni. Käänsin katseeni kohti Rejhania, joka haisteli maata hamuten sitä samalla turvallaan.
"Eikun oikeesti Iitu" Maisa sanoi ja kohdisti minuun anovan katseen.
"Okei okei mä kerron" sanoin ja Maisa kyykistyi viereeni.
"Mä olin just saavuttamassa mun tavotteen Hanin kaa, mut sit joku paiskas tallin oven kiinni ja Hani pelästy. Se nousi takajaloilleen ja mä säikähdin niin paljon, että aloin itkee. Osittain siis sen takii ja osittain sen, että en saanu toteutettuu tavotetta" kerroin Maisalle.
"Voi ei Iitu! Koita uudestaan, älä opeta sitä vielä pahemmille tavoille. Opeta sille, että sun kanssa tehdään asiat loppuun!" Maisa kannusti. Minä nyökkäsin päättäväisesti, pyyhin loputkin kyyneleeni ja nousin ylös.
"Mä meen kattoo tonne aidan viereen" Maisa sanoi ja lähti keikkumaan aidalle. Lähestyin taas Hania ja se painoi korvansa luimuun.
"Muistatko, ei hätää" sanoin lempeästi ja ojensin käteni eteen. Jatkoin rauhoittelua lempeään äänensävyyn ja Hanin korvat alkoivat taas kääntyä minua kohti.
"Hieno poika" hymyilin friisiläisoriille. Se lähestyi minua varovasti. Pian käteni ylsi koskettamaan sen turpaa. Silitin sitä nopeasti ja sitten annoin Hanille porkkanan puolikkaan.
"Hieno Hani" sanoin pehmeästi ja poistuin tarhasta. Olin saanut luotua hermoheikkoon hevoseen siteen! Mahtavaa! Maisa näytti minulle peukkuja, ja sitten me poistuimme talliin iloisesti puhuen. Olin onnistunut tavoitteessani! Jihuu!

/Nuih. Siinä oli tällänen tarina. Koitin kuvailla mahdollisimman paljon :3!

Vastaus:

300vr

Tämä oli todella hyvä tarina, kuvailu tuo ehdottomasti eloisuutta ja tunnelmaa! <3

Nimi: Iitu

09.03.2018 08:15
Kiitos todella paljon ihanista sanoista Miisa :333!

Nimi: Miisa S.

08.03.2018 21:27
Moikka Iitu! Sun tarinat on tosi inspaavia =3!

Ja muuten, anteeksi kun Vein Cielin sulta :(...
Katatulle ei kul käy, mutta saat välillä hakee sitä tarhasta ja jälleen

Vastaus:

No Ciel on sen verran haastava, että sitä saa hoitaa vaan hoitaja + tallityöntekijät. ;D

Nimi: Iitu

07.03.2018 16:26
Terve Sebastian!
3.3.2018
Maisa, Miisa S.

Musta orhi seisoi ylväänä tarhan perimmäisessä nurkassa, yhtäkkiä alkoi kuulua kavioiden töminää ja lumi pöllysi. Sebastian laukkasi ohi harja liehuen.
"Wow" henkäisin haltioituneena. Katselin tiiviisti Sebastiania, uutta hoitsuani.
"Mee jo!" Maisa naurahti ja tyrkkäsi minua hieman selästä.
"Okei okei!" sanoin ja luikahdin portin ali aitaukseen.
"Sebastian!" huhilin ponia riimu kädessäni. Olin kuullut sen luonteesta sen, että se pelkäsi myrksyjä ja rakasti aurinkoa. Onneksi tänään oli aurinkoista! Musta Fellponiori käänsi korvansa minua kohti ja lähti kulkemaan luokseni.
"Hyvä poika, Sebu" sanoin taputtaen hevosta lavalle, kun se oli aivan luonani. Sujautin riimun Sebun päähän ja kiinnitin pikalukon. Maisa ja Miisa näyttivät peukkuja aidan reunalla. Talutin orin heidän luokseen ja Miisa meni avaamaan porttia.
"Teillä synkkas heti!" Maisa naurahti ja minä nyökkäsin.
"Niinpä!" Intoilin ja lähdin taluttamaan Sebastiania tallia kohden.
"Sebu luotti suhun heti!" Miisakin yhtyi puheeseen.
"Jep! Aika harvinaista, silleen..." säteilin kuin Naantalin Aurinko. Seb olisi täydellinen täydennys poniporukkaani. Mutta olihan sillä ollut hintansakkin... Bolela. Se oli tämän oriin maksu. Onneksi kuitenkin Bole saisi hyvän hoitajan, varmasti.

Otin pehmeän harjan harjakorista ja aloin harjata Sebun mustaa karvaa. Se ei ollut kauhean likainen. Miisa ja Maisakin harjasivat omia hoitsujaan. Sebastian nuuhki ja pyöri hieman hermostuneesti, mutta rauhoittui, kun huomasi että en luovuta.
"Hieno" sanoin ja taputin Sebiä kaulalle. Musta ori hörähti hennosti ja ojensi kaulansa pukkaistakseen minua.
"Sä oot hupsu!" Naurahdin ja pörrötin Sebastianin otsatukkaa. Se oli syötävän suloinen! Onneksi se oli hoitsuni!

/Tässä nyt tälläinen minitarina Sebusta ja musta. Mul on ihan kauhee kirjotusinto päällä xD! Toivottavasti kelpaa :3! Muuten, saanko kutsua myös Sebiksi (Seb)?

Vastaus:

100vr, tietysti kelpaa! ;)
Saat!

Nimi: Iitu

07.03.2018 08:27
Ajamista
Runo
2.3.18

Tallille mä tulin pouta säässä
Tänään ois hyvä päivä ajamaan mennä, mietin mun pienessä päässä
Oli mulla ratsastusvarusteet päällä, mutta ei se paljoa voi haitata
Talliin mä Caran hain
Temppuillut se ei ollenkaan
Karsinassa kuitenkin temppuja keksi ja mä sille suutahdin
Harjaaminen sujui oikein reippahasti
Oli Cara lopettanut kujeilun
Lopulta Caran mä kärryjen eteen valjastin
Ja sitten raviradalle ohjasin

Alkuverkat tehtiin käynnissä
Mä kuitenkin istuin jo kärryissä
Pian kuitenkin alettiin ravailla
Cara päätti ottaa sen tosissaan
Se kuolaimeen puri kiinni
Ja lähti vinhaa vauhtia eteen kulkemaan
Mä jouduin sitä monet kerrat hidastamaan
Onneksi kuitenkin tajusi pikku poni,
Ett' ei oltu kisoissa voittamassa
Vaan raviradalla ilman ketään muita
Sitä hetken aikaa taluttelin
Ja sitten taas ravauttelin
Välillä Cara sortui laukalle
Mutta onneks ei nyt oltu kisoissa
Muuten meidät ois hylätty kokonaan
Ja radalta jouduttu poistumaan
Mutta onneksi sitä nyt ei tarvinnut tehdä
Oli meillä tosi kivaa,
Mutta joskus se pitää myös lopettaa
Ettei poni kokonaan väsähtäisi ja juoksisi itseään kurjaan kuntoon
Sitten ei enään kisoissa menestyttäisi
Ja mulla olis huoli koko aika pikku-Carasta
Tehtiin me vielä loppuverkat
Sitten tallia kohti köpöteltiin

Tallissa mä pikkutamman riisuin
Ja kärryt pihalle heivasin
Harjasin papurikon tamman
Ei se enään jaksanut jekkuilla ja se oli hyvä!
Lopuksi vielä pikkutammaa halasin
Ja heipat sille sanoin
Oli kotiinlähdon aika
Tallilla kävi se kuuluisa tallin taika :3

/Muuten Katatu, pitäiskö mun saaha Raviohjastaja- ja Kokenut Hoitajamerkit (oon siis hoitanut täällä jo yli vuoden)? Ja muuten, sä voit poistaa noi Quiqin tavarat mun kaapista :)!

Vastaus:

100vr :3

Tämän ansiosta saat ;)
Joo, unohdin ne aiemmin poistaa! XD

Nimi: Iitu

03.03.2018 16:37
Temppuja
1.3.2018
Maisa

"Moi Maisa!" huikkasin tytölle, joka tuli maneesiin aivan kuin olimme sopineetkin.
"Iitu, mitä sä oot tehnyt!?" Maisa kysyi heti alkusanoikseen, kun näki minun irtohypytys ratani. Siihen kuului monta erilaista kohtaa, eikä se tainnut olla joka kohdasta irtohypytys rata...
"Irtohypytys rataa vaan" sanoin virnistäen ja lähdin kohti tallia Maisa kintereilläni.
"Jaahas!" Maisa naurahti.
"Kenelläs tota ajattelit tehä?" Tyttö jatkoi hymyillen.
"Varmaan Vilkkeellä sekä Daisyllä" vastasin katsellen Maisaa tuikkivin silmin.
"Mä tuun sitten Royn kaa!" Maisa 'haastoi'.
"Sen kun tulet! Siitä tulee kivaa!" Hihkaisin nauraen heleää nauruani. Maisakin yhtyi nauruuni. Meidän äänemme soivat yhteen hyvin, joten nauru kuulosti kivalta.

Otin Daisyn ja Vilkkeen riimut ja narut ja lähdin hakemaan niitä tarhasta. Tytöt tarhasivat samassa tarhassa, joten ei tarvinnut mennä kahteen aitaukseen! Mutta sellainen kopla ne olivat, että huh huh! Kerran jo murtautuivat aitojen läpi ja säntäsivät ruokavarastoon. Siitä sitten mekkala ja saarna syntyikin. Katatu oli vihainen, minä olin vihainen ja Daisy ja Vilke esittivät viattomia, vaikka niillä oli suut täynnä leipää ja muita herkkuja. Onneksi se sitten selvitettiin ja kaksikkoa ei ole sen jälkeen VIELÄ nähty murtautumassa.

"Daisyyy! Vilkeee! Leipäää!" Huusin ja ponit lähtivät ravaamaan luokseni pikkuiset korvat höröllä ja sieraimet suurina. Kun ne olivat luonani nappasin molemmat kiinni ja annoin leivät. Sitten lähdin taluttamaan miniponeja kohti tallia. Yhtä pilkukasta ja toista ruskeaa. Roy ja Maisa tulisivat pian perässä, siis sitten, kun Maisa saa vikkelän Royn kiinni. Jatkuu...

Nimi: Iitu

21.02.2018 13:01
Rajuilmaa ja karkaava hevonen
20.2.2018
Miisa S.


Talutin Bolelan maneesiin kivassa talvisäässä. Olisin mielummin mennyt kentälle, mutta Katatu oli jättänyt ilmoitustaululle lapun, jossa luki 'Kentälle meno kielletty, liian liukasta'. Se oli harmittanut minua vähän, mutta en antanut sen lannistaa minua. Tänään tehtäisiin helppoja kouluvääntöjä, kuten pohkeenväistöä. Pysäytin tamman kaartoon ja kiristin satulavyötä. Sen jälkeen otin jalustimet alas ja nousin kyytiin. Käytin melkein aina violetteja turvajalustimia, sillä ikinä ei voisi tietää, mitä hevonen keksii. Selässä kiristin mustaa satulavyötä vielä vähän ja sitten taputin Bolelaa kaulalle.
"Hieno tyttö" sanoin lempeästi samalla. Annoin Bolelle pitkät ohjat ja lähdin kävelemään tamman kanssa kaviouraa ympäri rauhalliseen tahtiin.

"Ravia Bole!" huudahdin ja annoin tammalle pohkeita. Pian Appaloosa ravasi reippaasti maneesissa.
"Hieno tyttö!" kehuin pilkukasta hevosta taputtaen sitä kaulalle. Kevensin oikeaan tahtiin, mutta pian istuin satulaan. Istuin harjoitusravissa pitkän aikaa antaen jalkojeni roikkua pitkinä.
^Selkä suorana, jalat pitkinä, katse eteenpäin. Selkä suorana, jalat pitkinä, katse eteenpäin^ kertasin mielessäni noudattaen ohjeitani koko aika. Onneksi nämä olivat vielä minulla hyvässä muistissa siitä viimeviikon koulutunnista, jonka Katatu oli pitänyt minulle.

^Seuraavasta kulmasta nostan laukan^ mietin rauhallisena ja katselin kulmaa. Kun se tuli eteeni, annoin Bolelalle laukkaa merkitsevät pohkeet ja tammma nosti kuuliaisesti laukan. Laukka kiihtyi nopeasti, joten jouduin hillitä sitä parhaani mukaan. Yhtäkkiä maneesin ovi aukesi ja sisään astuivat Miisa ja Fiery Capsicum. Bolela pelästyi sitä ja nousi pystyyn hirnuen kovaäänisesti.
"IIK!" kiljahdin ja rojahdin Bolelan selästä maneesin hiekalle. Viimeisin muistikuvani oli se, kun
Bole laukkasi ulos avonaisesta maneesin ovesta ja Miisa tuijotti kaikkea suu auki ja silmät pyöreinä.

"Iitu? Iitu, sattuko sua?" kuului hieman hätääntynyt ja hermostunut ääni ja joku ravisteli minua rivakasti.
"Ootko sä Esra?" kysyin avaten silmäni raolleen. Ei. Se ei ollut Esra, vaan Miisa. Olin siis kotimaassani, en taas kammotustenmaassa.
"Kuka Esra?" Miisa kysyi ja kallisti vähän päätänsä.
"Äh, ei kukaan, nyt pitää etsiä Bole" sanoin ja nousin maasta pudistellen vaatteitani hiekasta.
"Joo. Käy hakee joku tallista, niin mennään" Miisa sanoi ja lähdin juoksien talliin. Miisa jäi Capsicumin kanssa maneesiin, varmaan verkkaamaan.

Nappasin Bluen suitset ja varustin sen nopeasti. Nyt mentäisiin ilman satulaa Bluella, jolla olin ratsastanut vasta alle kymmenen kertaa. Minua jännitti hieman, mutta en antanut pelon ottaa itseäni valtaansa. Talutin sinertävän orin maneesiin, jossa Miisa odotteli minua Capsicumin kanssa. Hyppäsin Bluen kyytiin ja tein reippaasti alkuverkat. Sen jälkeen suuntasimme laukalla maastoon etsimään Bolelaa yhdessä Miisan ja Fiery Capsicumin kanssa.

Pian olimme kokonaan eksyksissä, vaikka emme sitä itse välttämättä huomanneet. Olimme tulleet jo syvälle metsään etsimään Bolelaa, pilkullista Appaloosaa, joka oli päässyt karkuteille.
"Bolee! Tule tänne, tule! Mulla on porkkanaa!" huhulin hädissäni ja näyttelin porkkanaa kaikkialle. Pelko hiipi sisälläni ja alkoi ottaa minua valtaansa.
^Mitä jos Bolela on jäänyt jonnekkin kiinni. Tai jos joku petoeläin on napannut sen?^ minua pelotti ja Miisakin huomasi sen.
"Ei hätää, kaikki järjestyy kyllä" tyttö lohdutti minua ja nyökkäsin niiskaisten. Yhtäkkiä alkoi sataa ja tuulla kovasti.
"Voi ei!" parkaisi ja katselin hädissäni ympärilleni. En nähnyt missään sateen suojaa.
^Miksi juuri tänään? Miksi?!^ ajattelin hädissäni ja kyyneleet alkoivat kastella naamaani.
"Meidän pitää palata tallille!" Miisa huusi salaman yli.
"Ei onnistu! En tiiä missä me ollaan!" kiljuin.
"Mihin me mennään?!" Miisa huusi ja katseli ympärilleen.
"Tuolla on jotakin!" huudahdin ja osoitin pusikkoon. Ponit olivat alkaneet tanssahdella hermostuneesti. Käskin Bluen liikkeelle ja Miisa käski Capsicumin eteenpäin. Kävelimme poniemme kanssa sinne ja lopulta hyppäsimme alas selästä.
"Sateen suojaa!" Miisa hihkaisi. Totta tosiaan, metsän keskellä törrötti laudoista rakennettu suoja. Ussutimme ponit suojaan ja menimme itse perässä.
"Täällä ollaan ainakin heki suojassa" mutisin täristen kylmyydestä.
"Jep. Mä oon aivan likomrkä!" Miisa julisti ja yhtäkkiä aloimme kuulla tömähteleviä askeleita.
"Mi-mikä se oli?" kysyin ääni väristen.
"En mä-mä tiiä" Miisa sanoi painauten kiinni minuun. Painauduimme kiinni toisiimme pelosta jäykkinä. Askeleet lähestyivät meitä ja pian kuului hrnahdus.
"Bole!" kiljahdin ja menin halaamaan litimärkää tammaa.
"Luojan kiitos, että sä olet kunnossa! Älä enään ikinä tee noin" sanoin itkien ilon kyyneleitä. Kaikki unohtui hetkeksi. Olimme kahdestaan maailmassa, eikä satanut. Vain minä ja Bole.
"Maa kutsuu Iitua!" Miisa sanoi korvaani.
"Aa, joo" sanoin ja talutin Bolen sateensuojaan.

Sade lakkasi pitkän odottelun jälkeen ja aurinko alkoi taas paistaa.
"JEE! Nyt päästään tallille!" kiljahdin ja hyppäsin Bluen kyytiin. Miisakin kiipesi Capsicumin satulaan ja sitten lähdimme pois sieltä. Minä Bolea taluttaen ja Miisa joukkoa johtaen. Pian saavuimme tallille ja meitä vatsaan juoksivat Maisa ja Viivi riemusta kiljahdellen.
"Te selvisitte! Ette kuolleetkaan!" Maisa iloitsi ja purskahdimme nauruun.
Ei, ei me kuoltu" nauroin ja lähdimme kulkemaan talliin.
"Kertokaa koko tarina!" Viivi innostui ja hyröi jännittyneenä ympärillämme.
"Tallihuoneessa sitten!" naurahdimme Miisan kanssa yhteen ääneen.

Riisuin Bolen ja Bluen nopeasti ja harjasin liat niiden karvasta pois. Sen jälkeen laitoin molemmille talliloimen päälle ja toin niile heinää porkkanoiden kera. Ne ansaitsivat ruokaa, olivathan olleet jo pitkällä lenkillä! Sen jälkeen emnimme yhdessä Miisan kanssa kertomaan Tallihuoneeseen tarinamme ja vaihtamaan kuivat vaatteet. Olipa ollut hurja ja jännittävä päivä!

Vastaus:

300vr
Saat Seikkailija-merkin. :)

Nimi: Iitu

21.02.2018 09:16
Vilke ja Daisy
21.2.2018


Vilke ja Daisy, ihanat miniponit
Maistelin nimiä suussa, lintu piipitti puussa
Oli ilmaihanan keväinen, kun tallille mä tulin
Otin Vilkkeen ja Daisyn riimut ja narut ja lähdin niitä sisään hakemaan
Talliin lompsivat kiltisti pikkuponit
Tallissa niitä kehuin "Hieno" ja taputin lavalle
Porkkanatkin molemmille ojensin, oli ponit niin ihania!
Ne rouskutti porkkanat innokkaasti
Sitten lisää kerjäsivät, mutta tiukasti sanoin ei

Harjasin mämolemmatpollet
Käyttäytyivät oikein hyvin
Ei kummankaan luonteeseen kuulunut ilkeily ja se oli todella hyvä
Mulla kun oli niitä pukkiponeja jo riitävästi
En tarvitse yhtäkään enempää
Onneks nää oli tosi kilttejä, eivät olleet moksiskaan kun niitä halailin

Pian kuitenkin pihattoon matkammme vei
Poneille ihanille sanoin hei hei
Sitten kotiin lähdin
Oli ollut ihana päivä
Kotona sänkyyn lösähdin ja päivästä seuraavasta haaveilin

Vastaus:

70vr :3

Nimi: Iitu

20.02.2018 08:40
Juu käy (:!
Ompas muuten mun hoitsut suosittuja jotenkin xD!
P.s Tää viesti tulee ny konelta, eli eri IP

Vastaus:

Ok.
Niin on! :DD

Nimi: Katatu

19.02.2018 18:49
Hei! Maisa kysyi, haluaisitko astuttaa Daisyn Roy Orbisonilla? :)

Nimi: Iitu

14.02.2018 18:36
Joo. Molemmat käy oikein hyvin (:!

Vastaus:

Ok, astutan siis ne. :)

Nimi: Katatu

14.02.2018 16:26
Viivi haluaisi astuttaa Bellen Blueberryllä, käykö se? :)

Vastaus:

+Tintti kysyi, että voisiko Vilkkeen astua Wunderboyllä?

Nimi: Iitu

14.02.2018 08:17
Muuten, voitko vaihtaa Bluen kamat taivaansinisiks ja suitset jne. mustiks?
Mut esim. Nylonriimussa ja rimunnarussa voit säilyttää sen -mustan sekä sen -valkoisen.

/Mää laitoin tän ny tänne, ku en oikee hiffannu, mitä järkee tää ois laittaa Tallihuoneeseen.../

Vastaus:

Voin.
Eihän missään lue, että tälläiset viestit pitää laittaa Tallihuoneeseen? Kaapistahan ne löytää parhaiten! ;)

Nimi: Iitu

14.02.2018 08:12
Ystävänpäivä!
14.2.18
Maisa

Lukitsin kaappini ja tarkistin ympäristöni. Ei ketään. Hyvä. Juuri niin, hyvä. Olin lukinnut kaappiin erittäin salaisen asian, josta kukaan muu kuin minä ei tiennyt. Yhtäkkiä Tallihuoneen ovi vetäistiin auki. Kiljaisin pelästyneenä, mutta sisään tulikin vain Maisa.
"Ai moi Maisa" sanoin nolona ja hymyilin.
"Moikka Iitu!" Maisa sanoi iloisena. Hän yritti peitellä nauruaan, häntä nauratti minun reaktioni, tiesin sen!
"Mentäiskö esteitä maneesissa?" tyttö kysyi.
"Joo. Sopii" vastasin ja lähdimme käsikynkässä kohti maneesia.

"Noin. Valmista tuli!" Maisa sanoi ja pudisteli hiekkaa hanskoistaan.
"Ei se haittaa, vaikka mennäänki vaan 30cm esteit, saan määkin totuteltua paremmin Blueen" sanoin hymyillen.
"Jep. Kuro ei pysty parempaan" Maisa sanoi naurahtaen.
"Haha!" sanoin ikäänkuin nauraen.
"No mennäänpäs nyt varustamaan ne ponit, ettei koko päivä mee tähän ompeluseuran kokoukseen!" naurahdin ja tönäisin Maisaa leikkisästi eteenpäin.
"Ha! Minä kostan sinulle vielääää!" Maisa huusi, aivan kuin siinä yhdessä leffassa, minkä olimme katsoneet, kun Maisa oli tullut meille yöksi.
"Tosi hauskaa Maisa, oikeesti nyt mennään" sanoin ja lähdin kulkemaan kohti maneesin ovea.
"Hei oota mua!" Maisa kiljui ja juoksi perääni.

Talutin Bluen maneesiin varusteet päällä, tietenkin kuolaimettomilla suitsilla. Minulla oli lyhyt raippa varmuuden vuoksi kädessäni, sillä tiesin että Blue muuttuisi laiskemmaksi kentällä ja maneesissa. Kiristin satulavyötä ja sinertävä karvainen orii yritti näykkiä.
"Äp! Ei näykitä!" sanoin topakasti ja työnsin Bluen pään pois. Otin jalustimet alas ja kiipesin selkään. Lyhensin jalustimia muutamalla reijällä, sillä nyt mentiin esteitä.

Päästin Bluen kävelemään kaviouralle. Maisa oli siellä jo Kuron kanssa. Annoin ohjien valua pitkiksi ja taputin kaulaansa venyttelevää oria.
"Kohta mennään esteitä" kuiskasin oriille ja se pärski. Naurahdin hiljaa ja aloin kerällä ohjia käteeni. Katselin samalla esteitä ja kävin rataa mielessäni läpi. Siis sitä rataa, minkä minä ja Maisa olimme tehneet. Rataan kuului yhteensä kuusi estettä. Kolme pystäriä, yksi kahden esteen sarja (a-osa on pystäri ja b-osa ristikko) ja kolme ristikkoa. Olin kerännyt ohjat kokonaan käsiin ja nyt siirsin Bluen raviin. Kurokin siirtyi automaattisesti raviin. Bluen ravi oli ensin hidasta, mutta näpäytin nopeasti raippaa orin takapuolella ja ravi reipastui huomattavasti.
"Hyvä poni!" kehuin oria.

"Voinko mä alottaa?" Maisa kysyi.
"Joo. Otetaaks eka ravissa, mut nostetaan sarjalle laukka?" kysyin ja Maisa nyökkäsi. Tyttö käänsi Kuron kohti ensimmäistä estettä. Orii hyppäsi sen kiltisti. Seuraavakin meni täydellisesti. Ja kolmaskin! Seuraavaksi tulisi sarja, Maisa istui satulaan ja antoi Kurojakille laukkapohkeet. Ori siirtyi laukkaan ja Maisa keskittyi esteisiin. Ponnistus, hyppy, ponnistus, hyppy.
"Wow" henkäisin hiljaa ja katselin tiiviisti Kuron ja Maisan menoa. He olivat hyvä kaksikko, todella hyvä. Yksi viimeinen este sujui hyvin ja kaksikko liisi "maaliviivan" yli.
"Wow Maisa!" kailotin maneesissa ja Maisa hymyili minulle leveästi.
"Te olitte supereja!" jatkoin kehumistani.
"Kannattaa osallistua seuraavaan 30cm luokkaan Kuron kaa!" sopotin äänekkäästi.
"Kiitti Iitu! Yritä nyt samaa Bluen kaa!" Maisa heitti vitsillä.
"Okei" naurahdin ja ohjasin Bluen ensimmäiselle esteelle. Orin ravi alkoi hidastua, joten annoin lisää pohkeita. Ensimmäinen hyppy meni hienosti, samoin toinen. Kolmannelle Blue yhtäkkiä pysähtyi ja minä tulin kaaressa sen kaulan yli.
"Voi miksi sulla on niin lyhyt kaula!" kirosin ja nousin selkään.
"Eihän sua vain sattunut?" Maisa kyseli.
"Ei" vastasin lyhyesti ja otin uuden yrityksen. Nyt hyppy onnistui paremmin, sillä annoin Bluelle pohkeita estettä ennen ja sen päällä. Seuraavaksi aloin nostaa laukkaa, mutta Blue ei totellut. Räpsäytin raipan orin takapuolelle aika kovaa ja Blue pillastui. Se lähti kovaan laukkaan pukitellen ja pääalhaalla ja hyppäsi kaikki sarjan. Koitin ohjata sitä viimeiselle esteelle, ja se onnekseni onnistui. Ori hyppäsi sen pukittaen esteen päällä. Hidastin Bluen vauhtia pikkuhiljaa ja pian olin saanut sen takaisin käyntiin.
"Ei nyt ehkä yhtä puhdas suoritus, kun mulla" Maisa sanoi tirskuen.
"No joo ei! Tippuminen ja pukkilaukat!" naurahdin ja taputin Bluea.

Olimme hypänneet radan vielä muutamaan kertaan, mutta sitten olimme riisuneet ponit tallissa ja siistineet maneesin. Nyt kuitenkin olimme Tallihuoneessa. Avasin kaappini ja otin sieltä esiin paketin.
"Hyvää ystävänpäivää Maisa!" sanoin ja annoin paketin Maisalle.
"Hyvää ystävänpäivää Iitu!" Maisakin sanoi ja ojensin minulle paketin. Revimme ne yhdessä auki, ja molemmista paljastui kortt, joihin oli piirretty hoitohevosemme sekä samanlaiset, punaiset karvavihkot. Räjähdimme nauruun ja halasimme toisiamme. Paras ystävänpäivä ikinä!

Vastaus:

210vr, tässä oli kiva tunnelma! :D
Saat esteratsastaja-merkin

Nimi: Iitu

12.02.2018 17:39
Valitettavasti mulle ei käy, sillä CanCania en millään haluaisi astuttaa. CanCan ku on mun ajoponi jä tälleen. Ehkä joku muu kerta ja muu poni (:!

/Muuten Katatu, huonasitko mun viestin siellä Tallihuoneessa, ku et julkassu sitä?/

Vastaus:

Ok! :)

Huomasin kyllä, mutta mulla oli ennen sitä monta muuta, aiemmin tullutta viestiä tarkistettavana. Koska viestejä oli sen verran, niin en ehtinyt kaikkia tarkistaa kerralla. ;)

Nimi: Katatu

09.02.2018 15:51
Hei! Sissi kysyi, haluaisitko astuttaa CanCanin Dschinghisillä? :)

©2018 Virtuaalitalli Moonlight - suntuubi.com